Viimeksi pelatut pelit / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus

Batman Arkham City
Kaupungissa oli kiva liikuskella, homma näytti tyylikkäältä ja kyllähän tuota ihan pelasi. Tarina itsessään ei kuitenkaan ollut järin kiinnostava, sivutehtävät olivat aika tylsiä, Riddler trophyja tosin oli aika mukava keräillä. Taistelusta en tykännyt yhtään, liian automatisoitua parin napin painelua ja sitä oli muutoinkin aivan liikaa.
6/10

Alan Wake
Mainio ja kiinnostava tarina, hyvät henkilöhahmot, paljon mukavan persoonallisia ja toimivia ratkaisuja. Valitettavasti teknisesti tämä oli varsin heikko esitys. Ohjaus oli kankean hapuilevaa, toiminta oli kontrolleiltaan epätyydyttävää ja räiskintä jopa tylsää. Kamerakin huitoi välillä puiden takana, ettei nähnyt mihin pitäisi räiskiä.
Voi veikkoset, kun olisi yhdistänyt teknisesti upean, mutta sisällöltään tyhjän Ragen ja sisällöltään mainion, mutta teknisesti kömpelön Alan Waken yhdeksi peliksi, jossa molempien parhaat puolet mukana.
6/10

Lainaus käyttäjältä Munkk1+

Mark of the Ninja

Kiinnostuin pelistä viestisi perusteella ja trialin pelasin. Innostuin vielä lisää :D Täytyykin hommata kohta pointseja ja latailla tämä. Tuo 6 -8h kuulostaa myös sopivan pituiselta.

Offtopic: Itsekkin pidän Shadow Complexia yhtenä parhaista XBLA-peleistä evah. Voisinkin sen itseasissa pelailla läpi, kun viimeksi joskus sen julkaisun aikoihin.

E: Tosiaan sen trialin lopussa näkynyt traileri aiheutti suurta kuumotusta. Miten tälläinen peli onkin mennyt ihan täysin ohi itseltä?

Lainaus käyttäjältä janneus

E: Tosiaan sen trialin lopussa näkynyt traileri aiheutti suurta kuumotusta. Miten tälläinen peli onkin mennyt ihan täysin ohi itseltä?

Olen yhä kiitollisempi TotaalisellePikkuleivälle, jonka PAX-videoista tuonkin bongasin. Latauspalveluihin tulee sen verran paljon pelejä, ettei kaikkia huomaa tai jaksa testata, joten helmiä voi mennä ohi. Eipä Arcaden pelejä juurikaan rummuteta kampanjoiden ulkopuolella, joten word of mouth ja uutisointi ovat ikävästi ainoita tapoja kuulla peleistä. Onneksi XBLA on hieman rauhallisempi ympäristö kuin pc:n indie-skene...

Nyt kun Munkk1 sai alulle Markon hehkutukset, niin pakko antaa tukea vielä itsekin ja sanoa, että kyseessä on ainakin paras tänä vuonna pelaamani peli. Pelimekaniisesti, visuaalisesti ja ylipäätänsä suunnittelultaan kyseessä on pääosin todella huima ja monipuolinenkin kyhäelmä. Checkpointtien outo toimivuus saattavat pari kertaa pelin aikana hämmentää, mutta muuten kyseessä on puhtaan hauskaa pelihuvittelua, ja sen saa vieläpä pilkkahintaan. Kaikki achitkin tuli tuosta napattua melkein huomaamatta.

Ja kun pisteitä ostatte, niin pitäkää ihmeessä Dust: An Elysian Tailsia myös silmällä. Tämän vuoden toinen ehdoton suosikkini, vaikka pelin toimintaosuudetkin alkavat pikkuhiljaa toistamaan itseään. Kuitenkin varsinkin käytännössä yhden miehen peliksi käsittämättömän hieno metroidvaniamainen peli, joka on vieläpä varustettu siisteillä ideoilla.

Lainaus käyttäjältä Riepu+

Ja kun pisteitä ostatte, niin pitäkää ihmeessä Dust: An Elysian Tailsia myös silmällä. Tämän vuoden toinen ehdoton suosikkini, vaikka pelin toimintaosuudetkin alkavat pikkuhiljaa toistamaan itseään. Kuitenkin käytännössä yhden miehen peliksi käsittämättömän hienoa metroidvaniamainen peli, joka on vieläpä varustettu siisteillä ideoilla.

Tähän lisäksi sellainen vinkki, että aloittakaa suosiolla pykälää normalia vaikeammalla. Homma kävi ainakin minulle liian helpoksi jopa vaikeimmalle vaihdon jälkeen, kunnes nousi seinä pystyyn puolivälin tienoilla. Tokavaikein vaikuttaa optimaaliselta kohtalaiselle tai hyvälle pelaajalle.

Mark of the Ninjasta vielä se verran, että oma tekstini olisi saattanut olla superlatiiveilla kyllästetty mehustelu, jollen olisi pelannut sitä vailla varsinaista peli-intoa. Ottaa päähän, että mm. se, Mass Effect 3, Darksiders 2 ja Metroid Prime osuivat kukin juuri jonkin peliähkyn tai yleisen meh-fiiliksen kohdalle. Kyllähän sekin tietenkin kertoo jotain, että pelasin Markkia mielelläni melkein parin tunnin pätkissä, vaikka mikään peli ei oikeastaan kiinnostanut :) Kuukausi sitten reilussa viikossa pelattu 50h Twilight Princess otti näemmä veronsa. Toivottavasti innostus nousee ja säilyy Halon laskeutuessa....

Sleeping dogs

Aluksi järkytyin heti kun auton rattiin pääsin ja eka reaktio oli "ei jumalauta mitä paskaa". Kyllä siihen menikin varmaan kolmisen tuntia jotta tuohon ajettavuuteen tottui ja silti on monta autoa jotka vaan on paskoja ajaa moottoripyöristä puhumattakaan. Pärrät oli meitsin lemppari kulkutapa kaikissa kakkosta uudemmissa gta peleissä joissa ne on ollut sekä saint's row 2:ssa ja 3:ssa. Tässä ne vaan ei tunnu hyvältä. Vauhti on ihan julmettu ja ne kääntyy heti ihan hemmetisti kun pikkasenkin tattia kääntää. Jarrut sitten taas on ihan olemattomat. Onneksi niillä ei ole pakko paljon ajaa.

Toinen vitutus iski tappeluissa. Demossa se tuntui todella hyvältä joten luulin pärjääväni koko versiossakin. Eka drug bust side mission ja vastassa pari puukkoa heiluttavaa jätkää, pari normaalia ja yksi isompi kaveri joka aina tykkää ottaa kiinni ja paiskata maahan.
Puukkoa käyttävistä vastustajista ei saa otetta koska ne tekee counterin ja iskee pari kertaa puukolla. Isomman tyypin kiinniottamista on vaikea torjua koska se ei välähdä punaisena kun se sen tekee. Lopputulos: Pari iskua ja wei makaa kuolleena. Kiitos.

Ilmeisesti menin noita tekemään liian aikaisin sillä kun keräsi pari jade patsasta ja oppi pari liikettä niin jo alkoi homma onnistumaan. Varsinkin se polvella potkaisu joka tainnuttaa vastustajan hetkeksi helpotti hommaa aika reippaasti ja vielä kun pari liikettä oppi lisää niin jo alkoi wannabe ganstat tippumaan vasemmalta ja oikealta ja itse ei ota osumaa usein lainkaan.

Siitäkin plussaa, että naisia treffaamalla saa karttaan kaikki kerättävät kamat näkyviin. Niitä tuli kerättyä aina kun niitä siinä karttaruudussa näki ja oikein yllätyin, että minulla oli ainostaan kahdeksan lock boxia keräämättä kun tarina oli läpi. Noita on siis yhteensä 100, hakkeroitavia kameroita on 26, jade patsaita 11 ja health shrineja 50.
Miinusti siitä, että jokaisen muijan kanssa käydään kerran treffeillä ja se siitä. Viimeksi olin yhtä pettynyt kun ekassa simsissä kutsuin naapurin vaimon kylään ja kahden kerran jälkeen se jätti miehensä ja meni meitsin kanssa naimisiin.

Myös tarina oli hyvä vaikka moni muuta sanoo. Tosin itse en mitään syvällistä odottanut vaan ihan puhdasta viihdettä ja sitä sain. Voittaa useamman tämän vuoden aikana katsotun toiminta leffankin ihan helposti. Tosin en tiedä kummasta se kertoo enemmän. Pelin tarinan laadusta vai leffojen paskuudesta.
Pelin statsit näyttää, että aikaa meni 29.5 tuntia kun kaikki on tehty. Ostin jopa jokaiseen asuntoon kaikki huonekalut ja muut sälät vaikka niistä ei mitään saakaan. No yhteen kämppään ostettavat stereot sentään voi laittaa päälle.
Nuo statsit kyllä valehtelee sillä varsinkin alkupuolella latasin tallennuksen jos henki lähti koska siitä sakoitettiin 15 000 ja kun rahaa on vaikka 60 000 niin tuo tuntuu jo liialta. Oikeasti taisin pelata 33-35t. Lisää kyllä jäi kaipaamaan ja se on aina hyvän pelin merkki.

Olen myös lukenut, että peli näyttää paremmalta kuin gta 4 ja saint's row 3. Pakkohan se oli testata ja taas oli aika kullannut muistot sillä nuo molemmat näyttää aivan kaameilta sleeping dogsin jälkeen. Tosin saint's rowssa on minusta edelleen parempi pelattavuus mitä kävelyyn, ampumiseen ja ajamiseen tulee.

Laitetaan vielä erään suomalaisen tekemä video jos joku ei vielä ole nähnyt. Kiteyttää aika hyvin kaiken hauskuuden mitä tässä pelissä on.
Sleeping dogs: thug life

Jaaha, se olisi saatu sitten ammattimaisenkorkeakoulu kunnolla käyntiin niin nythän sitä voi sitten taas palata "arkeen" ja alkaa pelailemaan. Viimeaikoina on tosiaan jäänyt niin pelialan- kuin pelaajaboardienkin seuraaminen vähellä kuten myös itse pelaaminenkin mutta aletaanpas korjata tilannetta. Loppuvuoden julkaisut vaikuttavat todella hyviltä ja kun siihen lisätään vielä pelaamattomien pino alkaen mm. Max Payne 3:sta niin kyllähän tässä pelattavaa riittää. Mutta viimeaikoina PS3:ssa on pyörinyt lähes yksinomaan...

Madden NFL 13!
Siis lajihan on itsessään jo NHL:n ohella yksi maailman hienoimmista mutta kun siihen lisätään vielä todella toimiva peli niin eihän tästä voi olla pitämättä. Edelliset Madden kokemukset taitavat olla jostain 2000-luvun alkupuolelta, joten alkuun oli kyllä aikamoista hakemista pelaaminen. Mutta mitä enemmän tätä on tullut hakattu, niin sitä enemmän tästä alkaa pitämään.

Taktiikoita on, kuten oikeastikin, aivan käsittämätön määrä ja eri hyökkäys-/puolustuskuvioita on kyllä joka tilanteeseen. Heittopelaaminen on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella toimiva mutta ei todellakaan helppoa ja syötönkatkoja tuli etenkin alussa heiteteltyä lähes joka pelissä. Juoksupelit puolestaan tuovat omat haasteensa, kun välillä tuntuu, että ei sitä miehen mentävää aukkoa löydy mistään. Mutta kyllä se onkin sitten mahtava tunne kun saat sen 10+ jaardin juoksun toteutettua. Oma ehdoton huippuhetkeni on kyllä tähän mennessä ehdottomasti ollut ensimmäinen kick return for TD netissä kun olin juuri 7 pistetää perässä aivan pelin lopussa. Huikea fiilis oli kyllä tuon suorituksen jälkeen. Puolustus puolestaan meinaa edelleenkin välillä tuottaa harmaita hiuksia kun aina tuntuu joku jäävän vapaaksi. Mutta kyllä säkityksiä sekä syötönkatkojakin on aika mukavasti alkanut kertyä. Mitä enemmän on tullut pelattu sitä paremmin alkaa oikeat kuviot löytyä vastustajien pysäyttämiseen. Todellinen harjoitus tekee mestarin peli!

Kirjoitettavaahan tästä pelistä riittäisi vaikka kuinka monta sivua mutta jätetään nyt syväanalyysit pois ja todetaan vain, että aivan mahtava jenkkifutis peli, jota voi vilpittömästi suositella kaikille lajin ystäville!

Tony Hawk's Pro Skater HD

Juuh elikkäs, pari viikkoa sitten tuli ostettua kyseinen peli pleikan Storesta. Sitä tullut sen jälkeen pelailtua suht tasasesti pienissä osissa. Jokunen päivä sitten tuli vedettyä viimeinenkin kenttä lävitse 100%. Toistaiseksi olen pelkästään Mullenilla pelannut 100% (goals+cash) läpi. Nyt sitten onkin pieni tauko paikallaan.
Mutta siis itse pelistä jotain. Peli on ollut sitä tuttua ja koukuttavaa Haukkaa, mitä se oli silloin aikoinaan. Kenttävalinnat on onnistunut muuten, paitsi se hemmetin Downhill Jam, minkä tilalle olisi kelvannut ihan mikä tahansa muu ensimmäisen Hawkin kenttä. Biisilistakin olisi saanut olla ehkä hieman suurempi. Näistä pikkuvioista huolimatta, peli onnistui kolahtamaan meikäläiselle ja nyt sitä onkin tullut pelailtua ensimmäistä ja alkuperäistä Toni Haukkaa HD-version innoittamana.
Arvosana juuri sellainen 7/10, ei mitään uutta, mutta niin perkuleen viihdyttävää.(edelleen)

Might & Magic : Clash Of Heroes

Täytyy sanoa että tämä oli loisto ostos (varsinkin kun hintaa oli 4,95€). Loistava stradegia peli mielestäni ja pelityyliltään sellainen mihin en ole tottunut, pahemmin edes koskenutkaa. Tarinassakin on jokin koukuttava piire mikä myös motivoi pelaamaan peliä eteenpäin. Pelissä on myös välillä pieniä puzzle tehtäviä, ainakin hiukan väsyneenä meinaa hermot mennä vällillä, mutta tulee hyvä fiilis kun saat kohdan viimein läpäistyä.

Suosittelen peliä muillekkin ketkä eivät tätä ole vielä kerenneet pelaamaan. Kyseinen peli on siis pc:lle ja helpoiten ostettavissa steamista 15€ hintaan. Itse ostin koteloineen päivineen Anttilasta viidellä eurolla ja on kyllä sen verran hieno pelikokemus ollut jo tähän saakka että olisin voinut maksaa enemmänkin kyseisestä pelistä :D

8/10

Tämä päivä on mukavasti kulunut XCOM: Enemy Unknown kanssa. Pakko myöntää, että upeinta taktista roolipelaamista sitten Jagged Alliance 2.

Classic tasolla olen pelissä edennyt, mutta piti aloittaa myös normal tasolla toinen peli, jota nyt pari tuntia olen pelaillut. Ero on kyllä huimaava. Normalilla peli on yhtä steamrollausta, mutta classic tasolla se tuntuu olevan välillä täysin randomin ja epäreilunkin välillä. Välillä homma toimii aivan huikean hyvin ja kentät menee läpi ilman haavoittuneita. Mutta sitten taas hyvinkin usein tulee näitä aivan älyttömiä sekoiluja mukaan. Esim se että Sectoid ampuu pitkän matkan päästä pistoolillaan solttuni hengiltä, joka kykkii full cover seinän takana. Seinä toki säilyy useimmiten ehjänä tämän jälkeen. What the hell?

Samaten nuo eri maiden paniikki tasojen kontrollointi on tehty omituisesti. Classicilla olen nyt menettänyt Kanadan ja Australian alieneille. Ei tuo sinänsä peliäni ole vielä pilannut, mutta kummastelen vain ettei peli tarjonnut missään vaiheessa mahdollisuutta auttaa näitä maita. Kovasti kyllä tyrkytti tehtäviä Euroopassa ja Afrikassa joissa paniikki tasot olivat jo alhaalla.

Liekö nuo sitten bugeja vai ominaisuuksia, niin en tiedä. Heh, ja ryhmän panikointi taistelun keskellä on kyllä hupaisaa katsottavaa, vaikka se välillä tapahtuukin liian helposti. Yksi tehtävä jäi etenkin mieleeni. Ryhmän johtajan kuolema aiheutti joukkopaniikin ja kaikki alkoivat ampumaan toisiaan. Viimeisestä henkiinjääneestä tulikin sitten Chryssalidin ruokaa.

Lainaus käyttäjältä Retro+

Tämä päivä on mukavasti kulunut XCOM: Enemy Unknown kanssa

Itsekkin tuli 13 - 22:30 välinen aika kyseistä peliä hakattua, ja ai että kun oli mukavaa. Ei ole pahemmin tullut mitään strategiapelejä pelattua, paitsi joskun junnua jotain Empire Earthia. Normaalilla tästä syystä aloittelin ja aika helppoa se oli enne kuin: [spoiler]Päätettiin hyökätä Alienien tukikohtaan, minkä pirulaiset olivat ihan maapallolle pystyttäneet. Aivan vitun kamala tehtävä. Kirjaimellista putkessä juoksua kuutta kaveri vuorotellen käskyttäen putkessa eteenpäin. Hauskaa. Ainiin. Kaiken kruunasi se että siitä läpsähti sitten vastaan 6 kappaletta Chrysalideja. Hauskaa. Sai pariin otteeseen olla peliä lataamassa.[/spoiler]

^^ Tuota lukuunottamatta hauskaa on kylllä ollut. Ja panikointi on todellakin hauska ominaisuus :D Hyvät naurut sain kun kaikista rankimmat soltut oli saikulla, ja koko poppoo koostui yhtä luukuunottamatta alokkaista, ja päästiin ensimmäistä kertaa kohtaamaan Chrysalidejä. Siellä sai tapetit ja kattolaastit kyytiä....

Ja vituttaa oikeastaan tällä hetkellä Pelaajankin arvostelussa mainittu bugi. Meinaa perse revetä kun olen talon sisällä ja supersolttuni mäiskivät seinistä läpi kaikki kylmäksi.

Itse en ole XCOM:n kokonaiseen versioon päässyt vielä käsiksi, mutta demoa tuli tesmittyä ja kyllähän se oli enemmän kuin vakuuttava. Eipä tule mieleen toista strategiapeliä, mikä olisi konsoleilla toiminut yhtä mallikkaasti. Onhan nuita hyviä vuoropohjaisia niksutteluja ollut PS3:lla ja kumppaneilla muitakin, mutta jotenkin tuo XCOM:ssa ollut meininki oli ainakin demon perusteella toooooodella toimivaa. Muutenkin tuo yleinen fiilis oli melkoisen korkealla pelissä. Ihan vielä en raaski tuota ostaa, kun BL2 niin pahasti kesken, mutta melkeinpä pakko-ostos vielä tämän vuoden puolella.

On kyllä upeaa menoa tuo XCOM. Classicilla ilman ironmania olen nyt aika loppupuolella peliä ja oikeastaan yksi valinnainen asia enää pitäisi hoitaa loppuun, ennen kuin finaali tehtävään menen. Nimittäin haluaisin viimeinkin onnistua tiputtamaan alieneiden taistelualuksen. Ei jumalauta tuo on painajainen. Viime yritys epäonnistui täysin. 2 hävittäjää tuhoutui, joista toinen Firestorm ja toinen samanlainen vaurioitui pahoin. Olisi pitänyt uskoa mitä internetissä sanottiin ja asentaa hävittäjiin se EMP. Ja jos tuon jollain ihmeellä sitten saan alas, niin sen valtaaminen on kuulemma kuin helvettiin astuisi.

Aloitin myös toisen pelin ja tällä kertaa Normal Ironmanilla. Pidän tästä jo paljon enemmän, kun vertaa tuohon Classic sekoiluun. Ja toivottavasti pelin bugit korjattaisiin pian. Rasittaa julmetusti kun solttuni ja alienit räiskivät toisiaan vaikka paksun kallion läpi.

Guild Wars 2 -fiilistelyä. Yritin mahduttaa kymmenen minuutin videoon kaiken sen, mikä tekee pelistä niin mainion. Katsokaa ja ihastukaa!

Harvoin vastaan tulee yhtä kiehtovia pelejä kuin Guild Wars 2. Arki ja tunnit katoavat Tyrian kauniilla niityillä ravatessa ja tehtäviä suorittaessa. Vielä pari kuukautta sitten en olisi millään uskonut, että jaksaisin kiinnostua verkkoroolipelistä. Olen nimittäin perinteisesti pitänyt itseäni hieman epäsosiaalisena konsolipelaajana. Toimintapeleistä tuttu pelattavuus vetää minua kuitenkin puoleensa varsin tehokkaasti.

Lainaus käyttäjältä Retro+

On kyllä upeaa menoa tuo XCOM.

Pakko kyllä kompata! En muista mikä peli olisi viimeksi aiheuttanut samanlaisen fiiliksen kolmena päivänä peräikkäin, kun huomaatkin kellon olevan jo yli puolenyön, vaikka itse luulit sen olevan jotain 20 - 21:00.

Itse olen normaalilla pelannut ilman iron man modia, koska olen noobi. Mutta taisin itse saada tänään tiputettua mainitsemasi alienien taistelualuksen. Varma en ole, mutta vastaa tuntomerkkejä. Tosin sinne helvettiin olisin ehkä mieluummin astellut...

RIP n. 25:ssä taistelussa nujakoinut heavy, ja about samantasoinen sniperini.

Ja tämänkin saavutin save/load etenemisellä... Tosin muutama loadi aiheutui kyllä jostain ihan muusta kun omasta paskuudesta. Hyvänä esimerkkinä toimii tilanne, missä sen taistekualuksen(ko?) katolla on heavy floater. Sinkoan itseni sinne skeleton suititin avulla ja.... ja? Kaveri hävisi siitä kun paska saharaan. Sitten vastutajien vuorolla se ilmestyikin siihen, ja loput voittekin arvata. Toinen hieno tapaus oli kun nousin aluksen uumenista kannelle loivaa ylämäkeä, mitä en päässyt ihan liikkumaan ylös asti. Kannella leijui floateri mitä ei solttuni jostain syystä saanut tähtäimeensä, vaikka välimatkaa oli huimat pari metriä. Tähän sitten kuoltuani koitin uudestaan, käyttäen run and gunia, jonka avulla liikuin n. metrin verran enemmän eteenpäin, ja floater oli palasina.

Olenko muuten ainoa joka ei meinaa bongata siviilejä tehtävissä missä niitä pitäisi pelastaa? Aina sinne pöydän taakse jää joku pelastamatta, ja muukalaiset tuppaavat vielä räiskimään seinien läpi nämä poloiset reikäjuustoksi. Pieniä, mutta sitäkin ärsyttävämpiä juttuja. Hyvä peli silti, vaikka nyt lähinnä mollannutkin!

(Joku mukava poika voisi muuten tehdä pelille oman ketjun. Vinkvink!)

Lainaus käyttäjältä janneus+

Pakko kyllä kompata! En muista mikä peli olisi viimeksi aiheuttanut samanlaisen fiiliksen kolmena päivänä peräikkäin, kun huomaatkin kellon olevan jo yli puolenyön, vaikka itse luulit sen olevan jotain 20 - 21:00.

Itse olen normaalilla pelannut ilman iron man modia, koska olen noobi. Mutta taisin itse saada tänään tiputettua mainitsemasi alienien taistelualuksen. Varma en ole, mutta vastaa tuntomerkkejä. Tosin sinne helvettiin olisin ehkä mieluummin astellut...

RIP n. 25:ssä taistelussa nujakoinut heavy, ja about samantasoinen sniperini.

Suosittelen kokeilemaan tuota Ironmania jossain vaiheessa. Tekee pelistä monin verroin jännittävämmän ja esimerkiksi alieneiden Terror missionit tuntuvat todella painajaisilta tuon kanssa. Tuossa tunti sitten oli hikiset paikat juuri tuollaisen kanssa, joka sijoittui Ranskaan. Kyllä sai solttuni ravata ympäriinsä, kun isoon taloon linnouttuneet alienit olivat lähes kaikki Chrysalideja. Oli aikamoiset sydämen tykytykset kun yhden vihollis vuoron aikaan talosta purkautui 6 tuollaista samaan aikaan ja neljä zombia. Jotka myös muuttuvat Chrysalideiksi, jos niitä ei tapa nopeasti. Mutta tästäkin huolimatta koko ryhmä selvisi hengissä muutamilla haavoilla. Läheltä piti tilanteita oli liiankin kanssa. Siviileistä onnistuin pelastamaan vain 6.Ja nyt pitäisi Alien Baseen hyökätä, mutta yritän kehitellä tuon Titan Armorin ensin, että saisin ainakin puolet A tiimistäni puettua siihen.

Lainaus

Ja tämänkin saavutin save/load etenemisellä... Tosin muutama loadi aiheutui kyllä jostain ihan muusta kun omasta paskuudesta. Hyvänä esimerkkinä toimii tilanne, missä sen taistekualuksen(ko?) katolla on heavy floater. Sinkoan itseni sinne skeleton suititin avulla ja.... ja? Kaveri hävisi siitä kun paska saharaan. Sitten vastutajien vuorolla se ilmestyikin siihen, ja loput voittekin arvata. Toinen hieno tapaus oli kun nousin aluksen uumenista kannelle loivaa ylämäkeä, mitä en päässyt ihan liikkumaan ylös asti. Kannella leijui floateri mitä ei solttuni jostain syystä saanut tähtäimeensä, vaikka välimatkaa oli huimat pari metriä. Tähän sitten kuoltuani koitin uudestaan, käyttäen run and gunia, jonka avulla liikuin n. metrin verran enemmän eteenpäin, ja floater oli palasina.

Olenko muuten ainoa joka ei meinaa bongata siviilejä tehtävissä missä niitä pitäisi pelastaa? Aina sinne pöydän taakse jää joku pelastamatta, ja muukalaiset tuppaavat vielä räiskimään seinien läpi nämä poloiset reikäjuustoksi. Pieniä, mutta sitäkin ärsyttävämpiä juttuja. Hyvä peli silti, vaikka nyt lähinnä mollannutkin!

(Joku mukava poika voisi muuten tehdä pelille oman ketjun. Vinkvink!)

Nuo kaiken maailman bugit käyvät todellakin hermoille. Juuri nuo mainitsemasi vihollisten katoamiset, seinien läpi ampumiset ja mielestäni kamalimpana se kun joukkoni viereen saattaa yhtäkkiä spawnata 2 ryhmää vihollisia. Ja yleensä ne ovat olleet 3 floateria+Cyberdisc ja pari dronea. Normal Ironmanilla tuota ei onneksi vielä ole tapahtunut.

Ja komppaan sitä, että tämä peli ansaitsisi oman ketjun.

Dead Space 2 tuli läpäistyä tuossa viime viikolla. Ihan hyvä peli mielestäni, muttei mitään verrattuna ykköseen. Vastoin yleistä mielipidettä, minua ei häirinnyt esimerkiksi Isaacin ääninäyttely tai ne hallusinaatiot, vaan ihan eri asiat.

Aloitetaanpa vaikka tuosta tapahtumapaikasta. Aluksi tunsin olevani jossain avaruus-Rapturessa, eli toisin sanoen fiilis oli lähempänä jotain BioShockia kuin vanhaa kunnon Dead Spacea. Myöhemmin ympäristöt toki muuttuivat, mutta eivät siltikään kovin kummoisiksi. Lisäksi tuntui kuin pelissä olisi ollut vain pari uutta vihollistyyppiä...

Räiskintä ei haitannut kuin vasta ihan loppupuolella, mutta tämä oli jo ykkösen ongelma. Harmittaa myös tosi paljon, kun pelissä oli tasan kolme kohtaa joissa "lennettiin" ja väisteltiin murikoita. Kaikesta cinemaattisuudesta huolimatta pidin näitä kohtia pelin siisteimpinä hetkinä, niitä ja kaikkea muuta painovoimasäätelyä olisi saanut olla ehdottomasti enemmän. Mahtavin hetki oli kyllä se, kun oltiin tyhjiössä siirtämässä niitä aurinkopaneelijuttuja ja taustalla loisti Aurinko sekä komea Saturnus.

Lopputaistelu oli hyvin, hyvin laimea ja tylsä. En edes uskonut aluksi että se oli lopputaistelu, kunnes lopputekstit sitten pamahtivat ruudulle.

Lainaus käyttäjältä Retro+

Nuo kaiken maailman bugit käyvät todellakin hermoille. Juuri nuo mainitsemasi vihollisten katoamiset, seinien läpi ampumiset ja mielestäni kamalimpana se kun joukkoni viereen saattaa yhtäkkiä spawnata 2 ryhmää vihollisia. Ja yleensä ne ovat olleet 3 floateria+Cyberdisc ja pari dronea.

Listataan mukaan myös vielä oudot tilanteet, joissa peli ei varsinaisesti jäädy muttei suostu etenemään. Tutoriaalitehtävän läpäistyäni en esimerkiksi voinut painaa nappia palatakseni takaisin tukikohtaan, vaikka muuten napit kyllä esimerkiksi Pause-valikossa toimivatkin. Yhdessä vaiheessa myös alienit eivät suostuneet tekemään mitää vuorollaan ja näin jumissa taas oltiin.

Boxilla tulee tosiaan pelattua ja sillä vastaan on tullut myös "Disc unreadable" -valituksia parikin kertaa asennettuakin peliä pelatessa, enkä ymmärtääkseni ole ainoa. Varsinkin kun osa näistä vioista painottui vielä pelin alkupuolelle, ovat fiilikseni peliä kohtaan olleet nyt vähän murusina. Koko ajan vähän tympääntyneenä tulee ajateltua, että välillä oikeasti on vaarana, että tallennus täytyy ladata muunkin kuin oman mokan takia. Sentään auto-save tallentaa aina parin minuutin välein.

Sääli, sillä muilta osin oman XCOM-poppoon rakentelu on kyllä hiton siistiä. Hienoa, että tällaiselle pelille annettiin mahdollisuus.

Dishonored-viestit siirretty omaan ketjuunsa.

Tuli tänään läpäistyä PC:llä Broken Sword: Shadow Of The Templars alkuperäinene versio,ei Director's Cut.
Peli kuuluu omasta mielestä parhaimpien Point 'N' Click-pelien kastiin ja omaa aivan mahtavan tarinan ja pelattavuuden, dialogikin on aivan hervoton välillä. Puzzleja löytyy hyvä määrä ja haastetta välillä piisaa sopivasti. Suosittelen kaikille jotka tykkäävät hyvän tarinan omaavista seikkailupeleistä :)

WRC 3

Road to glory läpi. Pettmys. ISO pettymys. Onhan se kivaa kun on vaihtelua enemmän kuin ykkösessä ja jatkuvasti saa uutta tarraa, osia ja autoja. Mutta kun tuossa taisi mennä alle 15t niin ei mikään ihmekkään ettei siihen ehdi tylsistyä.

Lisäksi oli pakko oikein laskea kuinka helvetisti niitä driftauksia ja muita tuossa on. Pelissä on seitsemän aluetta joista kuudessa ekassa on 13 eventtiä ja seitsemännessä 10 eventtiä. Yhteenä siis 88 joista on noita driftauksia ja muuta skeidaa 42kpl!!!

Olkoonkin, että joissakin ralli eventeissä ajetaan kolme ek:ta, mutta todella monissa on vain se yksi ek. Entäs se iso ultimate battle siellä lopussa sitten? Kolme super special stage kisaa kolmea tosimaaliman wrc kuskia vastaan ja se siitä. Job well done oot kova jätkä.

Seuraavaksi WRC experiencen puolelle ajamaan täysi kausi ja unohdetaan nuo road to gloryn kauheudet.

edit: Älkää antako tuon ylemmän siis pelottaa sillä tuota moodia ei ole mikään pakko pelata ellei sitten halua siitä saatavia saavutuksia/trophyja. Muuten tämä kyllä on nyky konsoleiden paras rallipeli. Monte-carlo vedetty yhtä ek:ta vaille läpi ja aloin pelaamaan ohjaamo näkymästä ilman hudia niin on tuossa fiilis kohdillaan.

Doom 3 BFG edition läpäisty Veteran tasolla, kultasi ilahduttavasti muistot vaikka ei paras Doom olekkaan mutta siltikin äärettömän rehellinen räiskintä jolle on pakko nostaa hattua.

Just Cause 2 edelleen vaiheessa vaikeimmalla tasolla, mutta eiköhän se loppu sieltä aikanaan ruutuun pamahda.

Viimeisimpiä pelattuja pelejä löytyy nyt taas muutaman kappaleen verran.

KOKO TEKSTI VOI SISÄLTÄÄ SPOILEREITA DEAD RISINGISTA JA DAWNGUARDISTA, JOTEN LUKEKAA OMALLA VASTUULLA

Dead Rising
Lainasin tämän eräältä tuttavalta, koska peli on kiinnostanut jo pitkään, mutten koskaan ole saanut aikaseksi pelata sitä missään. Nytten lainattuani voin todeta pitäväni pelistä, mutta siinä on paljon vikoja. Millainen peli saadaan aikaan, kun yhdistetään zombit, kauppakeskus ja selviytyminen? Todella hyvä ja mielenkiintoinen, mutta sisältö jääkin siihen. On toki selviytyjiä pelastettavana, mutta se onkin ainoa poikkeus näistä psykopaateista, mitkä haluavat jostain syystä tappaa sinut eikä yhdistää voimia ja hankkiutua ulos kyseisestä laitoksesta. Pelissä on pelin sisäistä aikaa 72 tuntia ennen kuin helikopteri tulee hakemaan sinut pois, itse en ole niin paljoa pelannut että kyseinen tapahtuma tulisi ja muutenkin aioin jäädä teurastamaan näitä walkereita sinne Itäkeskuksen syövereihin.
Juokseminen on vaivalloista ja turhauttavan hidasta, dialogit harmillisen kökköjä ''jees jees''-naputteluja ja missä on ne hemmetin välitallennukset? Oikeasti, monta kertaa kävi niin, että oli saanut tehtyä paljoa ja ei muistanut käydä vessassa tallentamassa pelitilannetta. Sitten menee ja kuolee ja kuinkas ollakkaan, otsasuoni on räjähtämäisillään, kun pääset tekemään ihanan tutorialin läpi __vielä kerran____. Muuten tämä peli onkin hauska, sillä zombien lahtaaminen on mukavaa ajanvietettä ja kaikenmoiset aseet lelumiekoista kitaroihin löytyy. 6,5/10

Dawnguard
Tuli käytettyä 1600 pistettä tähän DLC:hen ja se on sen arvoista. Vampyyrit ja ihmissudet on ymmärtääkseni teemana ja koska pidän ihmissutena menemisestä niin en halunnut muuttua vampyyriksi vaikka Saatanamainen ulkoasu siipineen kiehtoi hieman. Suurimpana odotuksissani oli varsijousi. Todella tehokas ja käytännöllinen ase archer nordilleni. Alkuun kuvittelin Dawnguardin tuovan kokonaisen uuden alueen peliin, mutta kyse olikin vain linnasta ja kasasta uusia tehtäviä ja vihollisia. Tämä jos mikä tuo lisäaikaa Skyrimissä riehumiseen. En ole kauheammin tehtäviä tästä pelaillut vaan varsijousen kanssa teurastanut eläimiä ja peikkoja. Suosittelen tätä kaikille Skyrimin omistajille.

Rocksmith
Peli jota olen odottanut siitä asti kun se julkistettiin. Oikea kitara + pelaaminen toimii todella hyvin. Peli opettaa sinulle kaiken tarpeellisen jos olet vasta-alkaja, mutta itse kun olen soittanut jo muutaman vuoden niin peli toimii vain todella mukavana ajanviettona ja tietenkin harjoitusvälineenä. Parasta pelissä on se, että se ei rankaise sinua mistään virheistä. Saat opetella ihan rauhassa ja pelailla sillä tyylillä, kun sinua huvittaa ja peli nostaa vaikeustasoa sitä mukaan miten osaat soittaa. Biisilistasta löytyi monta yllättäjää. Rocksmith sisältää monia hyviä minipelejä jotka tutustuttaa pelaajan skaaloihin tai muuten vain kehittää sorminäppäryyttä. Tämä jos mikä on se musiikkipeli mitä olen aina odottanut. Nyt vain kipin kapin ostamaan kitara ja Rocksmith. Se kehittää ajankanssa sinut oikeaksi kitaristiksi. Olen iloinen siitä, että tänään opin Are You Gonna Go On My Wayn soittamaan kitaralla, kun aikaisemmin sen kanssa ollut isoja epäselvyyksiä. Innolla odottelen pääseväni treenaamaan lisää.

Lainaus käyttäjältä GH Player+

Rocksmith

Tämä on minuakin kiinnostanut. Kuinka paljon tuossa on viivettä? Omasta kepistäni lähtee ilman vahvariakin sellainen mekkala, että kuuluisi ilman kuulokkeita ränklätessä peliäänien yli. Biisitarjonta ei ole lähelläkään omaa makuani, mutta tappavan tylsään sointujen opetteluun se voisi soveltua. Hinta on minulle aika suolainen, joten pitänee odotella vääjäämättömiä alennuksia ja/tai poistoja.

Darksiders 2

Hyvä peli, mutta ykkönen oli minusta parempi. Siinä oli tarinan kuljetus parempaa ja uusia kykyjä tuli tasaiseen tahtiin ja paikatkin oli mielenkiintoisempia.
Aikaa läpäisyyn meni 17.5t eli aika sama mitä ykköseen. Kun tarina oli läpi niin ei tehnyt tippaakaan mieli alkaa tutkimaan paikkoja jonkun extra sälän toivossa. Suurin syy on se aivan liian iso ja tylsä overworld joka paikassa. Jopa hevosella ratsastaessa vauhtia on liian vähän ja välimatkat liian pitkiä. Fast travelilla pääsee pikkasen lähemmäs, mutta sitten taas täytyy kulkea jalkaisin joka on taas aivan liian hidasta matkojen pituuteen nähden.

Tarinaa pelatessa tuo ei häirinnyt kun aina oli selvää mihin mennään, mutta kun yrittää muistella missä mahtoi jonkun kiintoisan jutun nähdä ja hetken aikaa juoksee ympäriinsä sitä löytämättä niin kiinnostus tipahtaa nollaan.
Helposti kyllä kasin arvoinen peli kun pelaa tarinan läpi. Kiipeily toimii hemmetin hyvin, puzzlet on ainakin minusta juuri oikein tehty eli ne on loogisia ja aina saa syyttää itseään jos ei jotain meinaa tajuta. Taistelu on sitä samaa mitä ykkösessä.
Lisäksi minulla oli jatkuvasti ongelmia kameran kanssa ja usein taistelut oli yhtä sähläystä kun mitään ei näe jos oli lähellä seinää tai useampi vihu. Onneksi tuo ei haitannut kun easylla pelasi niin ei tarvinnut hermoja menettää paskan kameran takia. Pomotkin oli huonompia kuin ykkösessä.

Muutenkin minulla kesti likemmäs viisi tuntia ennen kuin peli tuntui viimeinkin kunnolla alkavan. Kyllä se sitten kunnolla otteessaan pitikin loppuun asti. Se loppu kyllä tuli todella yllättäen. Minulta puuttuu vielä kaksi kykyäkin joten luulin ettei peli vielä hetkeen lopu.

Fallout: new vegasin lisärit.

Peli maannut hyllyssä yli 1.5 vuotta ja ultimate versiokin varmaan pari kuukautta joten päätin viimeinkin korkata old world bluesin, lonesome roadin ja honest heartsin. Varovasti elättelin toiveita, että noista riittäisi päiväksi pelattavaa, mutta olin väärässä.
Pelkästään old world blues kesti 13 tuntia kun kaiken tein ja keräsin. Muutenkin hyvä lisäri ja nauraa sai ja tekeminen oli kokoajan mielekästä.

Lonesome road oli pikkasen huonompi kun kyseessä oli aikamoinen putki ja alueet oli tylsempiä. Ei tämä silti huono ole ja mielellään läpi pelasin ja ED-E:n historia oli kiinnostavaa ja saipa sille pari päivitystäkin jonka ansiosta se osaa nykyään korjata aseen ja valmistaa ammuksia energia aseisiin ihan ilmaiseksi kerran päivässä.

Honest hearts olikin sitten ihan paska. Kanjonit on perseestä kun aina on joku seinämä tai rotko tiellä kun koittaa johonkin mennä ja muutenkin maasto on tylsää. Lisäksi heti alussa joku heimo iski kimppuun joten ammuin takaisin ja tuli quest failed. Myöhemmin jonkun eri porukan tyyppi rynnii päälle joten ammuin senkin ja taas toiselle questille failed. Lisäksi ammuin vielä jonkun danielin, otin paikan kartan ja lähdin pois. Perseelleen meni ja tuli niin paska lopetus kuin tulla voi, mutta ei olisi vähempää voinut kiinnostaa.

Paskin lisäri mitä olen joko fallout 3:ssa tai new vegasissa pelannut. Yhteensä noihin meni aikaa 20 tuntia. Jos tuota honest heartsia olisi jaksanut tahkota niin varmaan olisi mennyt useampi tunti vielä enemmän.
Jatkoin sitten peruspelin tutkimista kun viimeiseksi perkiksi otin explorer perkin ja olihan siellä parisenkymmentä paikkaa vielä joissa en ollut käynyt.

Lainaus käyttäjältä Munkk1+

Lainaus käyttäjältä GH Player+Rocksmith
Tämä on minuakin kiinnostanut. Kuinka paljon tuossa on viivettä? Omasta kepistäni lähtee ilman vahvariakin sellainen mekkala, että kuuluisi ilman kuulokkeita ränklätessä peliäänien yli. Biisitarjonta ei ole lähelläkään omaa makuani, mutta tappavan tylsään sointujen opetteluun se voisi soveltua. Hinta on minulle aika suolainen, joten pitänee odotella vääjäämättömiä alennuksia ja/tai poistoja.

Viive on kyllä hieman huomattavissa ja luulisi sitä saavan korjattua asetuksista, mutta itseäni se ei häiritse niin en ole jaksanut alkaa säädellä sitä. Biisitarjonnasta ajattelin samalla tavalla, mutta pelin ostettuani ja pelailtuani sieltä löytyin todella kivoja biisejä soitella sekä bassolla, että kitaralla. On kauniista instrumentaaleista klassikoitten kautta moderneihin biiseihin. Ja todellakin tuossa oppii kaikkea uutta, myös sointujen kohdalla. Toki juuri nyt on yksi ärsyttävä akustinen biisi missä pitäisi osata uusia todella ärsyttäviä sointuja, mutta oppimistahan se on.

Zelda 2: The Adventure of Link
Ei olleskaan niin vaikea kuin mitä väitetään. Toiseen palatsiin asti selviytymiskamppailua, mutta sen jälkeen alkaa sujua aika lupsakasti.

Far Cry 2
Kolmatta osaa odotellessa päätin läpäistä tämän pitkästä aikaa. Hyvin käsikirjoitettu, yllättävän ajatussisältöinen peli on kyseessä, ei ole kauhean yleistä että räiskintäpeli on suorastaan Peckinpah:maisen pasifistinen. Pelattavuudeltaan hyvää tasoa, tekoäly pelittää ja ammuskelu on hauskaa. Sen sijaan ympäriinsä ajelun määrä alkaa muistuttaa jotain V**** rekkasimua, ja joka nurkkaan tungetut vihollisen tarkistuspisteet repivät kyllä hermot. Kaiken kaikkiaan silti hyvin nautittava peli, joka olisi hyötynyt ehkä lisätekemisestä ja kenties vaihtoehtoisista lopuista.

Äsken vierivät ruudulla Pandora's Towerin lopputekstit ja vähän ristiriitaiset fiilikset jäivät pelistä. Tuo lajityyppi ei ole ihan minua varten, joten en kummempia odottanut peliltä. Silti pääosin meno oli ihan maittavaa, kiitos pienten puzzle-elementtien, joita ovien etsiminen toi mukanaan. Pääosin erityyppiset tornit oli mukavasti tehty, mitä nyt muutama inhottavampi paikka mahtui sekaan. Erityisesti dawn ja dusk tornit ansaitsevat erityismaininnan, vaikka lopun näkymättömät portaalit niissä olivatkin hieman epäreilun oloisia.

Se miksi Pandora's Tower ei sitten paremmin iskenyt, oli hieman etäiseksi jäävä juoni. Kahden päähahmon välistä kemiaa tuotiin kyllä hienosti esille ja Elenalla tuntui olevan aina jotain uutta sanottavaa, kun tornireissulta tuli palattua. Samoin aikaraja torneissa sopi kerrankin peliin mainiosta, eikä se päässyt aiheuttamaan ylimääräistä harmia. Toista maata olivatkin sitten muutamat bosseista, joista varsinkin Torrent Peakin vastus aiheutti allekirjoittaneelle varmasti muutaman harmaan hiuksen. Pelin viimeinen vastus sitävastoin oli melkoisen helppo ja se meni jopa ensimmäisellä yrityksellä läpi asti. Googletus paljasti myös, että sain kuudesta mahdollisesta lopusta sen toisiksi parhaan ja olipahan sen tarjoama päätös jopa hieman yllättävä.

Nyt on sitten tavoite suoritettu, kun Operation Rainfallin pelikolmikon viimeinen jäsen meni läpi ennen Wii U:n julkaisua. Kolmikosta Xenoblade Chronicles taitaa viedä voiton The Last Storyn ollessa hyvä kakkonen. Pandora's Tower sen sijaan ei päässyt lähelle näiden tasoa.

Olo on väsynyt ja nälkäinen, mutta tyytyväinen. Lopetin juuri 12 tunnin pituisen wrc 3 session josta kuusi tuntia tuli pelattua livessä. Yhteensä tullut tahkottua varmaan jo 40 tuntia josta livessä 14 tuntia.

On se vaan hieno fiilis kun joku peli koukuttaa näin kovin varsinkin kun se on täysin odottamatonta. Livessäkin on hieno ajaa vaikka turpaan tulee ja kunnolla. Ajaminen vaan on niin hauskaa ja kun itse hostaan niin laitan aina seuraavan ek:n tulemaan randomilla niin ei tartte kahta kertaa peräkkäin ajaa samaan maahan sijoittuvassa ek:ssa. Tai joskus harvoin noin voi käydä esim tänään noin kävi kolme kertaa tuon kuuden tunnin aikana joten kohtuu harvinaista.

Uramoodin ja netissä pelaamisen lisäksi on tullut vedettyä kaikki rallit wrc autolla, 70 luvun escortilla ja group-B pösöllä. Nyt on työn alla 60 luvun mini jolla olen ajanut puolet ralleista. Tarkoitus olisi vielä ainakin yhdellä autolla jokaisesta luokasta ajaa nuo kaikki läpi.

Onnistuin tänään myös ekaa kertaa romuttamaan auton. En edes tiennyt, että se on mahdollista kun nuo tuntuvat aika hyvin osumaa kestävän, mutta siihen se group-B pösö jäi kun sopivasti pamautin suoraan sillan päätyyn.

Pari kivaa kuvaakin olen ottanut, mutta niitä ei vaan saa mitenkään pois boxilta. Mikä idea on siinä, että sen road to gloryn alkuruudun voi jakaa facebookiin, mutta noita kuvia ei. Kyllä tässä on meitsin vuoden ajopeli ellei most wanted tai forza vielä pääse kunnolla yllättämään. Tosin yllätti tämäkin joten kaikki on mahdollista.

Jaksoin sittenkin jatkaa myös darksiders 2:n pelaamista ja kyllähän siihen vielä viitisen tuntia upposi. Vielä tarttis kuusi bloodlessia tappaa niin olisi kaikki muut tehty paitsi collectiblet ja crucible jotka saa jäädä tekemättä.
Argul's tomb tuli myös pelattua kun se tuon version mukana ilmaiseksi tuli. Alle 1.5 tunnin pläjäys jossa oli ihan kivoja portal puzzleja. Tosin mitään parempia varusteita en tuolta saanut kuin mitkä oli jo käytössä.

Assassin's Creed 2:ta oon AC3:n odotteluun pelaillut. PC -versio kyseessä ja on kyllä sysip*ska porttaus. Piirtoetäisyys onneton, pop inejä paljon ja varjot käyttäytyvät todella oudosti. Myös FPS -droppeja on jonkun verran vaikka mistään skeidasta PC:stä ei ole kyse. Ja onhan toi mokoma kaatunutkin kerran tässä 5h aikana. Noh, menettelee, mutta muistaakseni oli plegellä monta kertaa parempi.

Alan wake's american nightmare tuli pelattua. Hyvähän se oli vaikka pelissä on vain kolme aluetta jotka kaikki kierrätetään kolmeen kertaan. Tosin se on ihan tarinallisesti perusteltua ja muutenkin fiksusti tehty ettei se missään vaiheessa ärsyttänyt.

Tuo taitaa tavallaan selittää sen, että peli on saatu xbla kokoon sopivaksi vaikka se näyttää melkein yhtä hyvältä kuin perus wake. Sellaset 4.5 tuntia meni kun rauhassa tutkein. Luulen ainakin löytäneeni kaikki radio ja tv ohjelmat ja "käsiksen" sivuja jäi löytymättä alle kymmenen.
Lisäksihän tässä on vielä se fight till dawn survival moodi jos sellaisesta tykkää.

Itsehän ostin tämän tarjouksesta sillä 600ms pojon hinnalla ja todellakin oli hintansa arvoinen. Jos eka wake iski niin aika varmasti tykkää tästäkin.

Assassin's Creed 3:a työstän tällä hetkellä, n.6h takana ja vaikuttaa aivan huippu hyvältä, tuntuu että vasta alkuläpinät lätisty. Noh, on tullut kyllä monesti jo todella eeppisiä tilanteita ja laivataistelut ovat muuten timangia. Kontrolleja on muutettu, mutta mielestäni toimivat hyvin ja combatti on mielekkäämpää kuin aikaisemmissa osissa. Silti tyksin "hiiviskellä" mieluummin. Tietty tuossa liikkumisessa on tiettyä kankeutta eikä hahmo aina mene sinne minne haluaisi ja se johtaa hetkittäin turhautumisiin.

Grafiikka on konsoleiden mittapuulla kaunista, mutta tämä näkyy ikävästi sitten ruudunpäivityksessä joka nykii ja paukkuu etenkin kaupungeissa kun väkeä on vähänkin enemmän ruudulla. Harvemmin menee diaesityksen nopeuksiin, luojan kiitos. Teemasta myös plussaa vaikka tykkäsin myös Italiasta paljon.

Loppuun voisi todeta, että osta ihmeessä jos et ole vielä ostanut.

Kolmen eri pelin kanssa on tullut nyt aikaa vietettyä.

Ensimmäisenä näistä tottakai Guild Wars 2, joka saikin minuun uutta intoa Underverse kiltaan liityttyäni. Oikein mukavaa porukkaa tuolla. Kiitos vielä Angel of Deathille invitestä. Tänään yrittänyt tutustua tuohon necromancer hahmooni, jonka tein jo julkaisun yhteydessä. Silti se jäi tähän päivään saakka odottelemaan pelaamistaan. Lukuisat bugit plus muut kauneus virheet classissa käyvät vieläkin nyppimään, mutta hyvä tuosta varmasti tulee.

Toisena on tullut pelailtua Tales of the Abyssin PS2 versiota. Tales pelit ovat aina yhtä upeaa menoa, eikä Abyss myöskään petä tässä. Kyllä tätä kelpaa pelailla ja grafiikatkin miellyttävät silmää, vaikka ikää pelillä jo onkin. On myös mukava seurata pelin sankarin kehittymistä tarinan edetessä. Kyllähän siitä pilalle hemmotellusta ja joka asiasta ruikuttavasta kakarasta mies kasvaa.

Kolmantena on tullut pelattua ehkäpä upeinta räiskintää mies muistiin. Nimittäin vanhaa kunnon Ultimate Doomia, jossa pyörii upea modi nimeltään Brutal Doom. Modi tekee pelistä aivan julmetun eeppisen kokemuksen. Kirsikkana kakun päällä modi, tai enemmänkin tiedosto, joka muuntaa pelin musiikit oikein meneviksi metal remix versioiksi. Suosittelen muitakin testaamaan tuota. Voisin melkeinpä kutsua tuota Brutal Doomia samanlaiseksi kulttuuriteoksi kuin Black Mesa on Half Lifelle.

Fallout New Vegas

Viimeinkin, vaikka on yli sata tuntia kulutettu yhdellä hahmolla tähän peliin, niin nyt vasta läpäisin mokoman. Eihän siinä mitään, 50-levuisella mohkäleellä sinne Hoover Damille ja veteleen hiukan Legioonaa turpaan (pelasin siis NCR:llä). Yksi syy miksi en ole aikaisemmin läpäissyt tätä on se että halusin parhaimman lopun. Lisäritkin oli vedetty kauan ennen tätä kohtaamista.

Nyt tekemisen puutteessa varmaankin alan pelaamaan uudella hahmolla, kunnes saan Fallout 3:sen.

Sain aamulla kutsun PlanetSide 2:n Betaan ja fiilis on muutaman tunnin pelaamisen jälkeen lähellä kattoa. SOE on tavoittanut jotain todella hienoa. Viimeisin sessio kokonaisen, hyvin johdetun jenkkiplatoonin (neljä 12 pelaajan ryhmää) kanssa sinetöi fiilikset.

Yksi sälli johti hommaa ja ryhmänjohtajat hoitivat tarvittaessa tarkemman ohjeistuksen. Vajaasta kymmenestä tankista, parista miehistönkuljetusvaunusta ja jalkaväestä koostunut kahden ryhmän yksikkö oli todella tehokas tapa vallata alueita ja vihollisten ajoneuvot huudeltiin radiolla. Ennen viimeistä pelaamaani cappausta tuli käsky lähteä tiedustelemaan tulevaa kohdetta mönkijöillä, josko raskaat Sunderer-apc/spawnit pääsisivät sinne suorinta tietä eli jyrkkää rinnettä ylös. Tiedustelua. Nettiräiskinnässä. Toivottavasti pelaajia ja maksaviakin sellaisia riittää julkaisun jälkeen, koska taisin löytää uuden lempiräiskintäni. Pitää vain etsiskellä yhtä hyvä Suomi/Eurooppa-Outfit heti julkaisun ja serverin vaihdon jälkeen.

Juuri sain uuden MOH Warfighterin 3 päivää sitten. Olen tyytyväinen peliin ja sitä tulee varmaan tulevaisuudessa pelattua joka päivä jos vaan kerkeen.

Ei mulla muuta.

Alone in the Dark

Voi elämä tätä pettymystä! Tuli tämä peli hankittua kahden ja puolen euron hintaan Gamestopista Xbox 360:lle. Olen aivan hemmetin iso kauhupelien ystävä ja sarjan edellistä peliä, eli New Nightmarea, tuli aikoinaan pelattua aivan hemmetisti PS2:lla. Peli oli todella hyytävä ja varsinkin pelin ympäristöt ja tunnelma olivat todella kovaa kamaa. Mutta en muista milloin viimeksi olisin kokenut tällaisen pettymyksen jonkun pelin kanssa. Tiesin kyllä, että peli oltiin arvosteltu keskinkertaiseksi, mutta jotenkin toivoin pelin olevan tätä kakkakasaa parempi. Kontrollit ovat kerrassaan HIRVEÄT ja pelissä ei ole mitään TIETOAKAAN kauhusta. Kyllä Alone in the Dark ansaitsisi parempaa jatkoa. Pyh.

Doom 3 BFG Edition

Tämä pelikokoelma onkin sitten vanhaa kunnon iD-räiskintää alusta loppuun. Doom 3:n meininki jaksaa vain viihdyttää kerta toisensa jälkeen, vaikka mikään mestariteos ei olekaan kyseessä.

Deadlight tuli pelattua tänään läpitse alusta loppuun kolmessa tunnissa. Itse pelasin Steam-versiota Xbox 360:sen langallisella ohjaimella joka oli pc:hen kytkettynä. Aluksi pitää kehua pelin visuaalista ulkoasua. Kaikki on niin upeasti laitettu esille. Löytyy paljon erilaisia ympäristöjä viemäreistä lähiöihin. Musiikki on kanssa lumoavaa ja sopii upeasti tilanteisiin. Tarina on perushyvä jännitys-zombieleffan tarina pienellä psykologisella elementillä. Toimintakin on sujuvaa ja hienon näköistä, aseina vain palokirves,revolveri ja haulikko. Ja näitähän ei edes tarvitse pahimmin käyttää kun monista vihollisista pääsee juoksemalla läpi. Ainoa mikä pelissä on mielestäni pielessä on hyppykontrollit ja loppua kohden tulevat millisekunnissa tehtävät pujottelut/hyppimiset. Vaikka nämä ärsyttävät jonkin verran on peli silti täyttä timanttia muilta osa-alueilta. Tämän vuoden paras ladattava peli konsoleilla että PC:llä.Ja se musiikki...

Just Cause 2 pyörii yhä tiheästi kunnes läpäisen sen täysin, vaikeimmalla tarina ja Casualilla sitten kaikki muu tiheltööri, aika on palanut 37 tuntia ja pelissä oikeastaan ärsytä mikään muu kuin se ettei rauhassa saa kulkea edes hetkeä etteikö armeija tunnista hahmoa sieltä siviiliautosta jo mailien takaa puhumattakaan magneetti tekoälystä joka tietää tasan missä notkossa olet jemmassa, muutoin aivan mahtipontisen hauska peli.

Battlefield Bad Company 2, puoli vuotta taukoa ja taidot tallella K/O ratio pysyen positiivisena aina väliajoin tulee hypättyä takaisin.

Gran Turismo 5, tuo pleikkarin ikuisuusprojekti jonka parissa menee yhä melko kiitettävästi aikaa ja on mahtavaa huomata PD:n yhä päivittelevän peliä, 2 vuotta julkaisun jälkeen. Hatunnoston arvoinen asia josta muut saisivat ottaa mallia.

Brutal Doom, ajaton klassikko koki herkullisen modipäivityksen ja ei voi kuin naurahtaa kun Doomguy pistää haisemaan oikein kunnolla, alkuperäiset vain Ultralla läpäissyt ja tämä modi on haastava jo Hurt Me Plentylla, hienoa.

Jooh no taas kulunut aikaa kun tänne on kirjoitellut, mutta näitä on kuluneen vuoden aikana tullut pelattua....ja aloitetaan siitä mihin olen käyttänyt eniten pelitunteja:

Star Wars: The Old Republic

Lähes 10 kuukautta pre-launchista asti pelasin, mutta tilauksen pistin poikki n.kuukausi sitten...neljällä hahmolla tuli pelattua "läpi" ja täytyy sanoa että ilman noita jokaisen classin omaa juonta olisin lopettanut jo kahden hahmon jälkeen...nytkin viimeisenä Troopperilla pelaaminen oli ajoittain jo todella "pakkopullaa", etenkin kun juoni oli näistä neljästä pelatusta (Bounty Hunter, Sith Inquisitor, Jedi Knight) selvästi heikoin.

Ehkä palaan vielä parit flashpointit ja opsit pelaamaan (sekä ihan uteliaisuudesta katsomaan mitä bonuksia pelistä maksaneet saavat ja kuinka paljon uusia pelaajia liittyy mukaan) kunhan free2play astuu voimaan noin viikon päästä ja sitten joskus parin vuoden päästä (ellei peli ole silloin jo totaallisesti kuollut, mikä on hyvin mahdollista) vuosi vielä pelata noilla 4:llä muulla hahmoluokalla...noin kokonaisuutena SWTORista voisi sanoa, että sain peliltä sen mitä odotinkin...pelissä on ne omat ongelmansa, näistä pahimmat itseääntoistavat tehtävät pääjuonen ulkopuolella, sekä end-game sisällön vähäinen määrä, sekä ylipäätään gameplay, jossa ei haluttu ottaa mitään riskejä, vaan tehtiin se perus MMO-kaavan mukaan, mutta näistä huolimatta pelin parissa tuli viihdyttyä lähes vuosi, joten kyllä paljon asioita oli myös tehty oikein....peliseura oli myös pääosin mukavaa, vaikka kyllähän jokaisesta MMO:sta niitä idioottejakin löytyy.

SWTORista ei tullut EA:n toivomaa menestystarinaa, mutta se on kyllä tullut huomattua että pelillä on kumminkin se oma, pieni mutta vannoutunut pelaajakuntansa ja toivon kyllä että peli kyseisen ryhmän ja free2playn avulla jatkaisi eteenpäin. Näin jälkikäteen on kuitenkin yhdyttävä siihen yleiseen mielipiteeseen, että TORia olisi pitänyt vielä viimeistellä ennen julkaisua esim. group finder nyt ainakin olisi pitänyt alusta alkaen olla mukana. Olisinko sitten mielummin ottanut KOTOR 3:n kuin TORin?...Vaikka pelin parissa tulikin viihdyttyä se 10 kk, niin pakko kuitenkin sanoa, että yksinpelattavana KOTOR3:na tämä olisi maistunut varmasti paremmin, kun ottaa huomioon, että nimenomaan classien pääjuonessa huomaa selvästi sen missä BioWaren selvä vahvuus on...toki kuten tuli jo mainittua eri hahmoluokkien juonen tasossa on selviä eroja, mutta mikäli KOTOR 3 olisi tarjonnut mahdollisuuden kokea juonen 8:sta eri näkökulmasta eri hahmoluokilla, niin melko varmasti käsikirjoituskin olisi ollut vieläkin tasokkaampaa.

SWTORIN lisäksi ainoa MMORPG mitä on tullut pelattua (lähes 2 vuotta) on WoW, ja täytyy sanoa että jos näistä kahdesta WoW oli selvästi parempi jo silloin vanilla-aikaan 2004-2006, vaikka tuolloin peliä riivasivat ne samat, itseääntoistavat tehtävät, jotka Cataclysm kyllä erittäin mallikkaasti korjasi.

Jos jotain arvosanaa TORille pitäisi antaa, niin ongelmista huolimatta 8/10, peli kuitenkin viihdytti antoi rahoille vastinetta 10 kk:n edestä ja suosittelen kaikkia vähäänkään kiinnostuneita ainakin kokeilemaan peliä. Ihan heti tuskin tulee toista MMO:ta pelattua, vaikka GuildWars 2 on hiaman alkanutkin houkuttaa.

Warcraft II: Tides of Darkness/Beyond the Dark Portal

Warcraft II:Tides of Darkness oli ensimmäinen koskaan pelamaani RTS-peli, ja täytyy sanoa että se on edelleen ehkäpä 90-luvun RTS-peleistä se oma suosikki. Warcraft II:ssa viehätti paitsi aikansa paras RTS-grafiikka ja loistava pelisoundtrack, myös pelin maailma ja ihmisten ja örkkien välinen sota. Vaikka eri osapuolten yksikkötyypit ovat käytönnössä toisten kopioita ulkonäköä lukuunottamatta ja peli muutenkin on nykypäivän standardeilla todella yksinkertainen, niin välillä pelin tekoäly tarjoaa jopa hiaman haastetta ja tottakai Warcraft-fanina peli jaksaa vielä tänäkin päivänä viihdyttää ja tarjoaa mukavat nostalgia vibat. Pelin lisäosan Beyond the Dark Portalin pelasin nyt ensi kertaa kokonaan läpi ja ehkä jopa hiaman yllättävästi lisäri ei tarjonnut kahta vaihtoehtoista loppua (Alliancen tai Horden voitto) kuten Orcs&Humans ja Tides of Darkness, vaan pelillä oli tasan yksi loppuratkaisu....myös hiaman yllättävää on, että Blizzard ei lisäriä tehnyt, vaan jo vuosia sitten toimintansa lopettanut Cyberlore Studios (vaikka toki Blizzard lisärin taustajuonen kirjoittamisessa oli varmasti mukana)

Kaiken kaikkiaan Warcraft II ja sen lisäosa jaksavat tänäkin päivänä viihdyttää. 9/10 arvosana molemmille

Black Mesa

Source-lisänimellä tunnettu modi/Half-Lifen remake siis viimein valmistui (lähes melkein, lopun Xen-osuus vielä puuttuu) ja täytyy sanoa että todella laadukasta työtä ovat kaverit vapaa-ajallaan 7 vuoden aikana tehneet. Jo alkuperäisen Half-Lifen tasosuunnittelu oli loistavaa (vaikka muutama huonompikin "kenttä" mukaan mahtui) ja Black Mesa vain parantaa tästä, leikatin hiaman turhia asioita pois, lisäämällä pelimaailmaan TODELLA paljon yksityiskohtia, lisäämällä paljon uutta dialogia jne. Ovatpa modin tekijät rohkeasti lisäilleet muutamaan kohtaan täysin uusia (mutta toki pieniä) alueita, joita ei alkuperäisessä pelissä ollut, mutta pääosin level-layout on identtinen alkuperäisen Half-Lifen kanssa. Kaikki tutut aseet ja viholliset ovat mukana ja myös vihollisten tekoäly on nyt hiaman parempi, joskin kovin älykkäistä kavereista ei edelleenkään ole kyse sotilaiden juostessa typerästi kulman takaa kuolemaansa yksi toisensa perään.

Peli myös näyttää todella hyvältä ottaen huomioon Source-pelimoottorin vanhan iän, mutta pari seikkaa valitettavasti hiaman pudottavat arvosanaa. Ensinnäkin pelin äänimaailma ei ole alkuperäisen pelin tasolla, eikä uusittu soundtrack onnistu aivan samalla tavalla luomaan tunnelmaa, vaikka biisit ihan mukiinmeneviä ovatkin. Lisäksi modi kaatuilee vähän väliä, mikä kyllä latistaa tunnelmaa ja pelikokemusta. Haluaisin antaa Black Mesalle 9:n mutta kyseisten seikkojen takia arvosana on 8/10. Silti todella erinomainen remake Half-Lifesta, jonka pelaamista suosittelen ihan jokaiselle, olipa Half-Life sitten tuttu tai ei.

Jak and Daxter: The Precursor Legacy (HD.- trilogy remake)

Sarjan ensimmäinen peli tuli pelttua PS2:lla jo pariin kertaan viimeisen 3 vuoden aikana, mutta mielelläänhän tämän kolmanteen kertaankin pelasi. Peli toki näyttää nyt HD-resoluutiolla terävämmältä kuin PS2-versio, mutta odotin ehkä myös että sahalaidoista oltaisiin päästy eroon, mutta eipä tyo nyt häiritse kun peli on muuten erinomainen. Precursor Legacy on suorastaan rentouttavaa vaihtelua FPS/RPG/RTS pelien keskellä, Daxter on loistava hahmo, pelimaailma on värikäs, tasohyppely on sopivan helppoa/haastavaa, ja pelimaailma tuntuu yhtenäiseltä ilmaan minkäänlaisia loading-taukoja. Muistaakseni tämän jo kerran vanhan Pelaajaboardin aikaan arvostelin ja annoin arvosanan 9/10, joka siis edelleen pitää. Ehdottomasti tulee sarjan jokainen peli pelattua, myös PSP:n Daxter ja Lost Frontier.

World of Tanks

Kuultuani paljon kehuja kyseistä pelistä, päätin sitä viimein koittaa viime keväänä/kesänä...ja kyllähän WoT on vain pirun koukuttava peli! Jopa niin koukuttava, että tulipa siihen ihan rahaakin 150e edestä tuhlattua, jotta sai ostettua premium-tankkeja, sekä paranneltua ostamiaan tankkeja nopeammin. WoT:ssa siis soditaan saksalaisten, ranskalaisten, jenkkien, brittien ja kiinalaisten 30-50 luvun tankeilla toisia pelaajia vastaan, keräillään uusia tankkeja ja kehitetään ostettua tankkeja paremmiksi. Tankit jaotellaan light, medium ja heavy luokkiin, light-tankkien toimiessa scoutteina nopeutensa ansoista, mutta on toki sanomattakin selvää ettei kyseisillä tankeilla haasteta heavy-luokan tankkia 1v1 tappeluun....tankkien lisäksi tarjolla on myös tykistöä ja AT-tykkejä ja näillä pelaaminen tuo peliin mukavaa vaihtelua.

Alun perin tarjolla oli vain yksi pelimuoto, missä tarkoitus on tuhota joko vastustajan kaikki pelaajat, tai vallata vihollisen tukikohta, sittemmin pelimuotoja on tullut lisää. Kentät ovat todella hyvin suunniteltuja ja niissä on vaihtelua todella suurista ja avoimista kentistä kaupunkeihin sijoittuviin kenttiin ja kaikkea siltä väliltä ja jokaisessa on omat taktistet elementtinsä ja maastoa joutuu ja ehdottomasti kannattaa käyttää hyväksi . Kenttiä on tällä hetkellä tarjolla 30 kappaletta, joten kyllästyminen ei varmasti iske ihan heti vastaan.

World of Tanks on todella erinomainen ja koukuttava peli, jopa niin koukuttava, että lopetin sen pelaamisen, sillä WoT-koukutukselta ei tahtonut jäädä aikaa muille peleille, joita on melkoinen läjä. Ehdottomasti suosittelen kaikkia kokeilemaan, pelissähän ei siis välttämättä tarvitse maksaa mistään, mutta jos ei ole kukkaroaan edes hiaman valmis avamaan, niin tankkien kehittäminen/ostaminen on kyllä todella hidasta. 9/10

Tällä hetkellä Halo 2, PSP:n Daxter, sekä Prince of Persia Classic tuovat pimeisiin iltoihin viihdettä ja ehkä tulee ainakin lyhyesti palattua SWTORin pariin kun free2play astuu voimaan.

Voi että. Niin loppu The Last Story n. 24 h pelaamisen jälkeen. Innolla menin eteenpäin ja yhtäkkiä olikin pomo jo vastassa. Tarina kyllä kiinnosti vaikka tulikin aika vauhdilla sitä edettyä. Silti jäin kaipaamaan Xenoblade Chroniclesin reilun sadan tunnin peluuta. Taistelusysteemi vei niin mukanaan ettei malttanu jäädä kaupunkiin pyörimään ja tutkimaan. Ei siinä, mahtava peli vaikka tosiaan ei Boxin ja Pleikkarin tasolle grafiikoissa yltänytkään (tietenkään).

Kyllä on parhaat jrpgt Wiiltä löytynyt. Lost Odyssey on kyllä alusta lähtien yksi suosikeistani ollut, mutta ei yltänyt lähellekään näiden kahden tasolle tarinan ja pelimekaniikan puolesta. Seuraavaa oikeasti mukanaan vievää peliä odotellessa. Mitähän ihmettä sitä seuraavaksi lähtisi hommaamaan.....

AC3:n ohella SWTOR joka ensivaikutelmien perusteella on kelpo mörppi jossa vahva KOTOR -fiilis. Pelattavuus muistuttaa WoWia, mutta keskustelut ja välivideot on pelin parasta antia.

Counter-Strike: Global Offensive on myös tiukassa tykityksessä. Old School -pelimuodot ovat edelleen parhautta ja uudetkin istuvat peliin täydellisesti. Pirun tiukkaa nettimättöä.

Ja sitten on vielä GTA San Andreas joka vuosienkin jälkeen on edelleen se sarjan paras osa. Tykkään kun tässä pitää päähenkilöä ei heti osaa kaikkea vaan kokemuksen kautta taidot nousevat. Tekemistä on myös julmetusti. Graafisesti hieman vanhahtava, mutta se ei menoa haittaa.

AC3:n ohella SWTOR joka ensivaikutelmien perusteella on kelpo mörppi jossa vahva KOTOR -fiilis. Pelattavuus muistuttaa WoWia, mutta keskustelut ja välivideot on pelin parasta antia.

Counter-Strike: Global Offensive on myös tiukassa tykityksessä. Old School -pelimuodot ovat edelleen parhautta ja uudetkin istuvat peliin täydellisesti. Pirun tiukkaa nettimättöä.

Ja sitten on vielä GTA San Andreas joka vuosienkin jälkeen on edelleen se sarjan paras osa. Tykkään kun tässä pitää päähenkilöä ei heti osaa kaikkea vaan kokemuksen kautta taidot nousevat. Tekemistä on myös julmetusti. Graafisesti hieman vanhahtava, mutta se ei menoa haittaa.

NHL 13

Tämä peli tipahti postiluukkuun tämän viikon maanantaina, ja olen jo kohtuullisesti ottanut matsia niin kavereita kuin tekoälyä vastaan. Hyvin ristiriitaisia tunteita tämä peli luo jo ensimetreiltä lähtien. Kaverimättönä peli toimii mainiosti, mutta miten on yksinpelin laita?

Peliin ei olla tuotu suuria määriä uudistuksia, eikä niille välttämättä olisi tarvettakaan. Peli kuitenkin tuntuu samalta kuin NHL 12. Se on sulava, helppokäyttöinen ja yksinkertainen. Kaikenikäisille ja kokoisille sopivaa kasuaalipelaamista peli tarjoaa useiksi tunneiksi (itse asiassa niin useiksi kuin itse haluat). Vaikeustasoa tosin on nostettu jonkin verran, ja se tarjoaa enemmän haastetta pelaajalle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se olisi välttämättä hyvä juttu.

Yksinpeli toimii ajoittain kuin se kuuluisa junan vessa. Vastustajan dominointi voi olla helppoa kuin heinänteko, mutta tekoälyltä voivat ottaa pataansa myös jopa todelliset änäri-konkarit.

Muun muassa syöttöjen tarkkuutta ja nopeutta voi itse säädellä, eikä pelkkä napin painaminen enää riitä. Ominaisuus on lähinnä plussaa, sillä se vaikeuttaa läpisyöttöjä ja one timereita. Kulmissa ominaisuus kostautuu. Jos kiekosta pitää päästä eroon ja äkkiä, syöttöön ei saa ladattua tarpeeksi voimaa sillä pelkkä napin painaminen ei riitä. Tämä johtaa usein vastahyökkäyksiin joita ei pitäisi tapahtua. Myös laukomista on uudistettu. Vaikka automaattinen tähtäys olisi käytössä, ohjaa pelaaja laukauksen suuntaa. Pienikin millivirhe tatin liikuttelussa ja kiekko menee ohi. Aika ajoin kuitenkin voit upottaa aivan hulluja rannelaukauksia paikkoihin, joihin kiekko ei näyttäisi edes kunnolla mahtuvan.

Itse maalivahtipeliäkin on paranneltu. Läpiajoissa ja onetimereissa maalivahdit ovat skarppeina, ja onetimerin tekeminen on todellakin vaikeampaa kuin aiemmissa osissa. Tämä on mielestäni vain hyvä juttu, kunnes näen kuinka maalivahti hörppää punaviivan tuntumasta vedetyn löysän vedon patjan kautta sisään. Seikkailuja maalivahdit tykkäävät myös harrastaa ehkä liiankin paljon. Tekoälyäkin on paranneltu, ja sen huomaa varsinkin konetta vastaan pelatessa. Aika ajoin tekoäly on kuitenkin ailahtelevaa. Vastustaja saa kiekon sinulta pois vain luistelemalla päin, kun itse joudut nostamaan mailan tai taklaamaan pelaajan. Tämänkin jälkeen on epävarmaa saako sen kiekon itselleen. Välillä omat saattavat vain katsoa vierestä kun joku kolmosketjun paskapelaaja surffaa maalille ja sijoittaa umpipaskan vedon sisään.

Aloituksien uudistukset ovat myös erikoinen ratkaisu. Niiden sisäistäminen vaati minulta useamman pelin, ja vieläkin aloitusvoitot jäävät plussan ja miinuksen rajalle. Enää ei ole kyse vain siitä että kumpi ajoittaa aloituksessa paremmin. Tästä on tehty turhaa kikkailua, johon vaikuttavat myös pelaajan kätisyys ja aloitustapa. Jos vastustaja sitoo sinut, et voi tehdä mitään. Kun häviät neljännen peräkkäisen aloituksen, alkaa päässä kiehua.
____________________________________________________________________________________

Tämä on peli, joka synnyttää sisälläni vihaa ja rakkautta. Pitkään aikaan ei ole mieleni tehnyt heittää ohjainta seinään, mutta tämä peli on herättänyt ne tunteet taas pinnalle. Nykyisin pystyn hillitsemään itseni, mutta siitä huolimatta NHL 13 on aika ajoin raivostuttavaa pelattavaa ja tekisi mieli lähinnä haukkua tätä teosta ulosteeksi. Kuitenkin rakastan tätä peliä, ja silloin kun tekoäly ei vammaa ja peli on luontevaa, on tämä todellista herkkua. Moninpelissä ei ole moitittavaa ja homma luistaa niin kuin liukuvoiteet.

Ristiriitaisin tuntein annan arvosanoiksi kuitenkin:
Yksinpelille 8/10
Moninpelille 9/10

Epic Mickey 2: Power of Twon demoa tuli PS3:n puolella tuossa äsken kokeiltua ja olihan siinä paljon samoja hyviä meriittejä kuin ykkösessäkin. Musiikit parasta A-luokkaa, samoin dialogissa vedetään jälleen mainiota läppää. Kertojalla edelleen äärimmäisen seesteinen ääni, mikä kuuluukin Disneyn-tuotannoissa asiaan. Peli tietenkin paremman näköinen kuin Wiillä, mutta taiteellinen suunta ei ole onneksi mennyt huonompaan suuntaa, mikä tietenkin äärimmäisen tärkeää.

Ykkösosan paskaa kameraa on onneksi rukattu uuteen uskoon, joten taistelusta tulee tällä kertaa jopa jotain. Itse pelasin normi padilla, koska Movea en omista ja ihan kivasti tuo pelasi. Selvästi voisi toimia Movella ja Wii U:n Motion+:lla näppärämmin, mutta pelaajan mieltymyksistähän tuo on osittain kiinni. Muutenkin budjetti on selvästi isompi kuin viimeksi, kun kaikilla hahmoillakin on nyt laadukkaat ääninäyttelijät. Musikaalinumeroistakin irtoaa ainakin demon perusteella ihan kivoja nauruja.

Hyvä fiilis jäi. Ykkösestä tykkäsin ja voisihan tuon kakkosen Wii U:lla sitten pelailla. Kuitenkin haluan tätä peliä tukea kun se mahdollisesti auttaa Spectorin Ankka-projektia.

Civilization V

Sain vihdoin kaivettua naftaliinista pidempään jatkuneet tallennuksen, ja johan alkoi taas peli maistua pitkästä aikaa. Vuoroon ~680 taisi tänään aamulla jäädä, vuodessa 2015 suunnilleen mennään, ja sain juuri lopetettua kolmen sadan vuoden sodan Venäjän kanssa. Pidän itseäni suht rauhallisena ihmisenä, mutta jos joku alkaa ryppyilemään niin sitten minä potkin vastaan.

Lähdin laajentamaan Demppa-Britanniaa kohti amerikkoja ehkä vajaa tuhat vuotta sitten, pelisession alusta on niin kauan että asiat ovat ehtineet jo hämärtyä. Kuitenkin, puolustaessani tuoreita kaupunkeja intiaaneilta, päätti Katariina the Bitch alkaa kettuilemaan minun Demppa-Ranskan kaupungeille, täysin ilman syytä. Verellä ja hiellä olin puolustautunut aiemmin Ranskaa vastaan ennakoiden että he hyökkäisivät, ja sain koko alueen valtaani, mutta perhanan ryssät sitten kävivät kimppuuni.

Olin tietysti tehnyt sen virheen että olin lähettänyt lähes koko armeijani uudelle mantereelle puolustautumaan ennakoivasti intiaaneja vastaan, joten muutama kaupunkihan siinä sitten ryssille hävittiin.

Kun vihdoin sain kapuloita rattaisiin niin menivat sitten tiputtamaan pienehkön sienipilven aiheuttaneen pommin Pariisin ympäristöön...kolme kertaa.

Kokosin sitten armeijani uudestaan ja valloitin puolet Venäjästä, jolloin he vihdoin suostuivat rauhaan. Kuten sanoin, olen rauhallinen mies enkä tahdo sotia turhaan. Viiden vuoron päässä on kulttuurivoitto käsillä kun saan vihdoin Utopia-projektin loppuun, mutta en taida peliä heittää pois kunnes koko maailma on ennakoiden puolustettu minun valtani alle..

Tänään tuli saatua ja pelattua läpi vuoden "odotetuin" peli eli Call Of Duty: Black Ops 2. Boxi versio kyseessä. Tuli päivää ennen julkaisua, kiitos tästä VPD:lle :3. Eli sitten peliin:
Moni on valittanut miten Codit eivät muutu ja niissä ei ole mitään uutta. Tässä niitä on.
Yksinpeliä on muokattu kivasti perinteisestä, saat valita mitä aseita käytät missäkin kentässä, tarina on syvällinen kuten Black Ops 1:ssa, kentissä on omia challengeja sekä tässä pelisarjassa uutena valinnat. Pelaaja saa välillä valita kahdesta vaihtoehdosta miten vaikuttaa tilanteeseen, esimerkiksi joku pelihahmo voi kuolla ja häntä ei sitten enää nähdä.
Pelimoottorikin on oiken nättiä katsottavaa ja huomaa että parannuksia on tullut, ei mitään ruhtinaalisia mutta kuitenkin. Ja edelleekin, tarina on todella loistava, pelin loppuun vaikuttavat pelaajat valinnat.

Moninpelikin on saanut uusia tuulia Create A Class-systeemiin, kun saa valita 10 romppeesta itselleen sopivat kilkuttimet ja härpäkkeet. Perushyvä monipeli mitä muutaman pelannut, pitäisi keskittyä tähän lisää. Zombeihin en ole vielä koskenut, ei itseä niin paljon kiinnosta.

Ainakin yksinpelin ja yleisen pienen moninpeli kokeilun kannalta peli on omasta mielestä parantunut hurjasti wanhoihin. Oikein mainio räiskintä :3

Game of the Thrones: Beyond the Wall

Tämä lisäseikkailu sijoittuu kymmenen vuotta Robertin vallakaappauksen jälkeiseen aikaan, jolloin pääpelistä tuttu Mors oli vasta tavallinen jannu Mustan linnan sotilaissa. Hän matkaa parin aseveljen kanssa muurille, missä pitäisi olla luvassa tuikkitavallinen vartijavuoro. No pohjolan barbaarit ovat tavalla tai toisella päässeet myös muurille ja kaiki alkaa mennä päin persiitä kun tie taakse katkeaa ja edessä on pelastusoperaatio.

Todella lyhyt, maksimissaan kahden tunnin seikkailu, jäi haittaamaan. Olisin toivonut että Cyanide olisi tehnyt pidemmän seikkailun ja viidelle eurolle saa vastinetta vain juuri ja juuri. Mutta silti, ostin ja pelasin läpi tyytyväisenä. Taistelusysteemi ei ole edelleenkään Biowarea, mutta pientä hiomista näkyy edelleen. Tiimityö on aikaisempaa tärkeämpää ja statseja on nostettu/laskettu tietyissä hyökkäyksissä. Juonesta tuskin tarvitsee sanoa mitään. Se on maailman paras kahden tunnin pelijuoni. Raaka ja yllättävä loppu saa käteni tutisemaan tätä kirjoittaessa.

Dishonored

Elikkäs eilen tuli tämä läpäistyä kolmen päivän pelaamisen jälkeen, tunteja taisi kertyä kolmisentoista. Eli ihan hyvin vaikka näen kyllä, että pelin pääsee läpi varsin helposti neljässä tai vähemmässä tunnissa. No kuitenkin, mekaanisesti peli toimii lähes moitteetta, vähän jäi tuo hyppynäppäimen reunankiipeämis toiminnon bugisuus ja blink kyvyn päätepisteen epäselvyys jäivät kismittämään. Se mikä jäi ehdottomasti eniten ärsyttämään oli ei tappavien keinojen vähyys, jotka jäivät käytännössä uninuoliin, kuristus otteeseen, blinkkaukseen ja aikastoppiin, plus darkvision on aivan liian hyvä hyötyynsä nähden. Lisäksi tämä mustavalkoinen hyvis/pahis moraalisysteemi voisi oikeasti juoda maalia ja kuolla pois rajoittamasta pelaajan vapautta.

Pelin sarjakuvamaista tyyliä on mukava kastella, vaikka ei se ihan kyllä teemaan aina sopinut. Visuaalisesti peli oli todella näyttävä ja se välitti hyvin kuvaa ränsistyvästä ja murenevasta luokkayhteiskunnasta. Steampunk oli tuotu todella hyvin esiin ja pidin maailmasta paljon.

Teknisesti pelissä oli vähän vikaa, sillä PS3 versio kärsi ainakin jonkin verran screen tearista ja se jurppii pelistä riippumatta. Pelin kentät olivat ihanan avoimia ja antoivat varsin laajan liikkuma alueen ja keinot joilla liikkua kentissä. Lähestymis mahdollisuuksia taisi olla melkein aina kolmesta kuuteen, joka tuntui ihan hyvältä määrältä.

Tarina sen sijaan oli mukava seurata, joskin se oli täynnä perinteisiä kostotarinan juttuja ja jokaisen juonikäännöksen valitettavasti näki tulevan muutaman kilometrin päästä. Siitä huolimatta tarina oli hyvin rakennettu ainakin "hyvis" lopun kannalta ja tuntuu siltä, että ei sitä toista loppua olisi edes tarvittu. Hahmot olivat osin hyvin kirjoitettuja ja muutamalla oli jopa luonne. Samalla valitettavasti kaikki kärsivät tietystä jäykkyydestä ja hahmot tuntuivat turhan robottimaisilta.

Noin kokonaisuutena ihan kelpo peli jossa maailma, kenttien avoimuus ja mekaniikka ovat pääsyyt nauttia pelistä.

Lienee sanomattakin selvää, että viimeinen viikko on kulunut Halo 4:ää kolutessa. Tällä viikolla olisi tarkoitus aloittaa kampanjan pelaaminen Legendary-tasolla, mutta sitä ennen kerään hieman rohkeutta ja kokemusta moninpelin parissa. Eilen tulleet uudet Spartan Opsitkin pitäisi pelata läpi. Minulla oli jälleen eilen liikaa vapaa-aikaa, joten tein tällaisen videon:

Halo 4 videoblogi / arvostelu / fiilistely

Katsokaa ja ihailkaa.

Ai niin, läpäisin viimeinkin Pokémon Whiten! Aloitin sen pelaamisen jo tammikuussa, ja olin pitänyt pitkiä sapattitaukoja tässä välillä. Nyt kuitenkin läpäisin Elite Fourin. Lopun ottelut olivat ehkä haastavimpia ikinä kokemiani, mikä johtui täysin alikehittyneistä taskuhirviöistäni. Pitkän ja uuvuttavan mittelön jälkeen onnistuin kuitenkin läpäisemään pelin, ja olo oli kuin kilpajuoksijalla. Samalla aloin vakavasti pohtia, pitäisikö ostaa Pokémon White 2 jouluksi... 3DS:lle ei nimittäin ole tulossa loppuvuodesta mitään mullistavaa.