Viimeksi pelatut pelit / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus

Heavenly Sword tuli toissa viikonloppuna tahkottua pikaisesti läpi. Eihän tuo ole kuin muutaman tunnin mittainen rupeama, joten ei siinä kauaa nokka tuhissut. Yllättävän vähän on peli vanhentunut, vaikka onkin jo viitisen vuotta vanha. Taisteleminen on edelleen melkoisen hauskaa, samoin pelin viholliset ja henkilöt. Kasvoanimaatiot ovat edelleen huippuluokkaa ja päähahmon liikkuminen taistelussa on ihmeellisen sulavaa. Erityispisteet korneille ja kummallisille pomovastuksille. Ohjaimen käänteleminen nuolien ohjaamiseen on hitusen kankeaa, mutta siihen tottuu melko nopeasti ja eipä tuota kovinkaan monessa pelissä nykyään enää pääse kokeilemaan.

Edelleen yksi parhaista PS3:n yksinoikeuksista. Pelatkaa jos ette ole vielä pelanneet. Ellette sitten ole tyhmyreitä.

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Heavenly Sword tuli toissa viikonloppuna tahkottua pikaisesti läpi. Eihän tuo ole kuin muutaman tunnin mittainen rupeama, joten ei siinä kauaa nokka tuhissut. Yllättävän vähän on peli vanhentunut, vaikka onkin jo viitisen vuotta vanha. Taisteleminen on edelleen melkoisen hauskaa, samoin pelin viholliset ja henkilöt. Kasvoanimaatiot ovat edelleen huippuluokkaa ja päähahmon liikkuminen taistelussa on ihmeellisen sulavaa. Erityispisteet korneille ja kummallisille pomovastuksille. Ohjaimen käänteleminen nuolien ohjaamiseen on hitusen kankeaa, mutta siihen tottuu melko nopeasti ja eipä tuota kovinkaan monessa pelissä nykyään enää pääse kokeilemaan.

Edelleen yksi parhaista PS3:n yksinoikeuksista. Pelatkaa jos ette ole vielä pelanneet. Ellette sitten ole tyhmyreitä.

Omasta mielestä peli on aikaa kuraa loppujen lopuksi, peli on siinä mielessä vittumainen että pelissä ei ole minkäänvitunlaista blokki-nappulaa(mainitkaa yksikin hack 'n' slash peli missä ei olisi), välillä järkyttävät sixaxis ohjaimen kallistelut ja vittumaiset pomot. Tämä on toki oma mielipide, en enää tuohon itse koske. Sekä nuo suomalaiset ääninäyttelyt aiheutti itkunaurut monesti :D

Eikös siinä ole ihan automaattinen blockaus kunhan on oikea tyyli käytössä vai muistanko väärin. Lisäksi kaikki sixaxis skeidat voi kytkeä pois päältä ja kuka nyt mitään peliä suomeksi pelaa.

edit: "Nariko will only block an enemy attack automatically if she is in the right stance when the blow is struck"

Tässä kipeänä on nyt sitten ollut aikaa pelailla rutkasti. Viimeisimmät ostokseni ovat olleet Counter Strike: Global Offensive ja The Walking Dead ep. 1. Ceeässä irtosi 1200 microsoft pointsilla ja Walking Dead 400 pisteellä.

Koko teksti voi sisältää spoilereita, joten älkää lukeko jos ette halua tietää

Walking Dead on tv-sarjana todella koukuttava ja etenkin, kun saan vihdoinkin ostettua siihen sarjakuviin perustuvan pelin ei mikään voi mennä vikaan. Graafinen tyyli on mielestäni upea. Pidän sarjakuvamaisesta grafiikasta todella paljon(kiitokset XIII:lle ja Darkness II:lle). Itse kiinnyin heti Leen ja Clementinen väliseen suhteeseen ja haluan tietää miten se siitä etenee tulevaisuudessa. Jos tosissaan valinnoilla on niin paljon merkitystä niin pelillähän pitäisi olla monta loppua(?) Mielenkiintoisimmat kohdat ovat ehdottomasti päätökset, pelastatko henkilön A vai B? Itse pelastin tämän farmarin pojan, mutta jäin miettimään mitä olisi tapahtunut jos olisinkin pelastanut Duckin. Kai nämä voi sitten uudestaan läpi mennä. Sitten apteekissa ollessa, kun zombit pääsivät sisään ja piti valita Dougin ja sen naisen välillä meni sormi suuhun. Nainen osasi ampua ja kämmäykseni takia, pelasti tytön. Taasen tämä Doug juuri kehaisi miten hyvä ystävä sitä ollaan ja hän vaikutti muutenkin mukavemmalta. Pelastinpa sitten Dougin ja ihmettelen miten olisi käynyt jos olisin pelastanut naisen. Pakko ostaa loputkin osat ensiviikolla. Parhaimpia live arcadessa olevia pelejä.

Normaaliin tapaan eilen illalla tuijottelin Steamin pelilistaa, ja mietin että "mitäs nyt?". Olin tuhlannut mietiskelyyn varmaan jo kolme varttia (tehden samalla jotain turhaa), ja tajusin että pitäisi vartin päästä mennä jo nukkumaan. No, jotain pikaista siis kaipasin, jotain mitä voisi pelata pari minuuttia ja saada siitä jonkinsortin tyydytystä. Käynnistinpä sitten sellaisen indie tekeleen kuin Blocks That Matter, jota taisin sen 10 minuuttia pelata, ja tylsähän se oli. Huh. Kamalaa ajanhaaskausta. Tylsän näköinen, ja tylsää ähertämistä ja hyppimistä. Kyllä peli saa olla yksinkertaisen näköinen, mutta tässä pelissä ei kiehtonut kyllä mikään. Tarina vaikutti hassulta.

Tuli sen jälkeen sitten kaivettua viitisen minuuttia hiekkaa Minecraftissa....

Tuossa viikonloppuna tuli vihdoin ostettua itsekkin eräs omista tämän vuoden odotetuimmista peleistä, eli Diablo III. Mukavasti on tässä parissa päivässä jo hieman alle 11 tuntia kertynyt pelimittariin. Voisi olettaa että jonkin verran pelistä olen pitänyt, ja niin myös olen. Diablo II on ehdottomasti omassa Top 3-roolipelien listalla, joten etenkin kun osa pelaajista ei kolmososasta ole pitänyt, oli itselläni aika varovaiset odotukset. Mutta itse olen kyllä nauttinut jokaisesta pelaamastani minuutista, ja peli koukuttaa yhtä kovaa kuin aikoinaan kakkonen. Perusteet ovat aikalailla samat kuin Diablo II:ssa, mutta muutamia ihan mukavia ominaisuuksia on tuotu lisää. Peli myös tuntuu todella pitkältä...en ymmärrä miten ihmeessä Pyykkönen oli pelannut tämän n. 13 tunnissa läpi (?). Itsellä tosiaan se vähän alle 11 tuntia pelikellossa ja pääsin juuri vasta Act II:sen (Acteja on yhteensä neljä). Toki itsehän olen jokaisen nurkan tuttuun tyyliini kolunnut, joten onhan niihin tietysti aikaa mennyt.

Hieman pidemmät mietteet heitän sitten kun sitten aikanaan lopputekstit pyörivät ruudulla, mutta tähän mennessä tässä on kyllä yksi todella kova kilpailija omaan GOTY-kategoriaan...

NFS: The run

Olet Jack Bauer...eiku.

Olet jack ja olet kusessa koska ilmeisesti olet mennyt vittuilemaan mafialle tai jtn. Kun seksikäs punapää sanoo, että hän hoitaa tarpee... eikun siis ongelmasi pois jos sinä teet sen mitä parhaiten teet eli ajat autoa niin jack on heti messissä mukana ja hei palkinnosta saa 10% itselle. Palkinto on siis 2.5 miljuunaa. Tosin dollaria eikä euroa koska se nyt olisi aivan naurettavaa.
Turha pelätä, että tässä olisi liikaa tarinaa koska sitä oikeastaan on vain alussa sekä lopussa. Ajamaan siis koska sen minä kuulemma osaan vaikka mulle kyllä tuli joku toinen asia mieleen sen punapään ehdottelusta.
Ensimmäinen iloinen yllätys oli vaikeustason valinta josta ainakaan ign, gamespot tai gametrailers ei ole ystävällisesti ilmoittanut ollenkaan video arvosteluissaan. Kiitos taas loistavasta informaatiosta. Easylla mennään siis. En tiedä vaikuttaako se muuhun kuin checkpoint restartien määrään koska pelissä ei jumalauta ole ohjekirjaa. Kiitos taas tästä EA.
Easylla siis mentiin ja kaikki tarina moodiin liittyva on siis kirjoitettu siltä pohjalta. Pakko vielä todeta, että peli on kohtuu ruma. Varsinkin kaupunki radoissa tuntui kuin pelaisi ps2 peliä. Vilkkuvaa sahalaitaa ja suttuisia tekstuureita pitkin ruutua.

Onko tää juna vai auto

Moni on nykyiset need for speedit haukkunut juuri ajettavuuden takia kun auto menee kuin kiskoilla, mutta minä sanon, että noin sen kuuluukin rennossa arcade ajelussa mennä. Joten jos most wanted, carbon tai undercover on tuttu niin samalla tyylillä tässäkin mennään ja auton ajaminen jopa tuntuu ajamiselta toisin kuin siinä paskassa burnout kloonissa joka myös hot pursuit nimellä tunnetaan.
Pelin edetessä saa ah niin moderneja kokemuspisteitä joilla virtuaali pip...siis taso kasvaa ja saa uusia kykyjä. Ensimmäisenä saa nitrot autoon sillä mitä kunnon fast & furious fani tekisi ilman nossia. Olkoonkin, että NOS on lyhenne nimestä Nitrous Oxide Systems joka on yksi valmistaja muiden mukana, mutta se siitä.
Seuraavaksi saadaan kuskin tason kasvun mukana uusia päivityksiä kuten tuplasti isompi määrä nitroa, nopeampi nitron saanti ajamalla esim vastaantulevien kaistaa jne ja myös kokemus pisteitä saa tason kasvaessa esim oikopolkujen käytöstä jne.

X,Y,RT...eiku....voi jumalauta

No entäs ne quick time eventit sitten jotka häiritsee jokaista autopelien pelaajaa päivät ja yöt. No niitä on jopa kolmessa kohtaa tarinaa. Alussa, vegasissa ja chicagossa. Siinä kaikki. Lisäksi ne on jopa fiksusti tehty ja kestävät korkeintaan minuutin ja siihenkin väliin ollaan laitettu vähintään yksi checkpoint ja esim kyttiä vastaan tapellessä ei yksi epäonnistuminen aloita koko hommaa uudestaan. Minulle nuo oli vain kivaa rytmitystä perus ajamisen ohella.

Checkpoooooint

Checkpointeista puhuttaessa pakko todeta, että tässä niissä on jopa järkeä. Toisin kuin esim burnoutissa jossa kunnon kolari jättää pelaajan kärjestä jälkeen monta sekuntia niin tässä palautetaan pelaaja takaisin edelliseen checkpointiin ja kaikki on juuri kuten checkpointin ylittäessä. Tosin noita on käytössä vain rajoitettu määrä joka easyllä oli kymmenen. Minulla ei viimeistä kisaa lukuunottamatta noita kulunut kuin korkeintaan kolme, mutta viimeisessä kisassa niitä sitten menikin seitsemän.

The end...

Koko "tarina" on nähty alle neljässä tunnissa. Peli itse pitää kirjaa "runin" pituudesta joka minulla oli 2t 16min 14s joka ei sisällä siis latauksia, restartteja kun kolaroi ja tuskin välivideoitakaan. Olin iloinen siitä, että minulla meni 1min 21s vähemmän kuin broidilla runin suorittamisessa.

Sitten löytyy vielä challenge moodi josta en edes tiennyt etukäteen. Sillä asenteella aloin pelaamaan, että se mitali pidetään joka ensimmäisenä tulee.

Tuloksena oli:
3 x platina
21 x kulta
22 x hopea
8 x pronssi

RAAAAGE

Aluksi tuota challenge moodia pelatessa oli ihan kivaa, mutta kun n.70-80% oli pelattu niin alkoi tulemaan samaa paskaa mitä hot pursuitissa oli. Hyvänä esimerkkinä mainitsen kaksi kisaa. Alapuolella vaadittavat ajat ja niistä saatavat mitalit.

Kisa 1:
Pronssi 3:30
Hopea 3
Kulta 2:45
Platina 2:30

Koitin tuota varmaan viisi kertaa pääsemättä läpi ja kun lopulta pääsin niin platina tuli. Jos olisin ollut edes sekunnin hitaampi niin en olisi päässyt läpi koska ajasta riippumatta täytyy olla ensimmäisenä. Joten miten tuo pronssi aika on edes mahdollinen?

Kisa 2:
Pronssi 3:30
Oma aika oli 3:05 jolla sai hopeaa ja se oli alle puolesta sekunnista kiinni, että pääsin edes koko kisan läpi. Joten taas kerran kysyn miten tuo pronssi aika voi edes olla mahdollinen.

The real end

Tämä oli niitä pelejä jonka ostin riskillä kun raha poltti taskussa ja jotain pelattavaa oli pakko keksiä ja pikkasen alle 19e tästä tuli maksettua. Kadunko ostosta? No en todellakaan. Story moodin takia tämän ostin ja se oli parasta carbonin jälkeen. (most wanted oli tylsää puurtamista typerän bounty systeemin takia) Saatan myös pelata tuon run moodin uudestaan kun nyt on parempia autoja tallissa joten luulisi ajasta lähtevän muutama minuutti pois.

edit: jumalauta tosta tuli pitkä viesti :D

Lainaus käyttäjältä GH Player+

Walking Dead

Itsekkin olen noista ihan kybällä tykkäillyt, ja voi olla että jos loputkin episodit keretään tänä vuonna julkaisemaan, niin taistelee kyseinen peli GOTY pokaalista omalla kohdalla.

Ainut minus näissä oikeestaan (muutaman bugin lisäksi) että seuraavaa osaa joutuu odottamaan liian kauan aina :/

Tulipa vietettyä koko viime viikonloppu Saints Row The Thirdin parissa. Täytyypä sanoa että on kyllä mainio tekele. Se on vain niin pirun siistiä olla sellaisen sekalaisen ja sekopäisen jengin"pää". Vieläpä kun hahmon saa luoda itse, niin kiintymys luomaan caractääriin on melko suuri.

Pelissä on myös se hyvä puoli, ettei se ota itseään turhaan vakavasti. Osa tehtävästi on ollu sellaista wtf kamaa, mutta nekin ovat olleet sellaisia hyvällä ja hauskalla tavalla. Eräässä tehtävässä piti ajattaa tiikeriä avoautolla ja pitää se onnellisena tekemällä sivuluisua, jottei se ala kynsimään. Parasta oli kun oma hahmokin kommentoi että mitä helvettiä täällä oli tekeillä. Ja tehtävän tarkoitus oli saada oma hahmo voittamaan pelkonsa. WTF!? :D

Hyvää on myös tietenkin Steelportin kaupungissa riehuminen. Oma hahmo alkaa olla jo niin korkealla tasolla, että voi kilauttaa kaverille ja tämä tuo tulitaisteluun käytettäväksi tankin :) Suosittelen peliä! Aivan mahtavaa meininkiä luvassa.

Fallout: New Vegas (Xbox 360)
Fallout 3:sta nautin kovasti, joten ihan innolla tähän tartuin ja en nyt voi sinänsä sanoa pettyneeni. Aikalaillahan tämä oli sitä samaa, joskin minusta tämä ei missään vaiheessa päässyt tunnelmaltaan kolmosen tasolle. Tarina oli kenties vähän parempi kuin kolmosessa, mutta ei se edelleenkään järin ihmeellinen ollut, eikä tunnetasolla tavoittanut minua kyllä ollenkaan, aika mitään sanomatonta siis. Kivahan tämän kanssa oli puuhastella ja tehdä kaikenmoisia pikku sivutehtäviä ja pitkään ihan innolla peliä pitkitin eli pääjuonihommia tein hitaaseen tahtiin, mutta kun joku 70 tuntia oli mittarissa niin aika yhtäkkiä iski lopulta kyllästyminen peliin. Ja sen jälkeen pelailinkin aika nopeasti pääjuonen ja pelin loppuun. Tämän tyypin peleissä on tosiaan se ongelma ettei se tarina saa oikein mukaansa, kun homma on niin hajanaista, mutta tärkeintä näissä on kai se todellisuuspako ja ajanviettäminen kivassa puuhastelussa.
Ärsyttävän buginenhan tämä kuitenkin oli, ei minua nyt sinänsä niin haittaa se, että esineet leijuvat ilmassa, ihmiset ovat puoliksi seinän sisässä tai heiluvat pöydän päällä, mutta jouduin varmaan yli 30 kertaa käynnistämään boksin kokonaan uudestaan, kun peli jämähti paikalleen. Yleensä se tapahtui kun meni johonkin uuteen tilaan, joka latautui niin joko jäi latausruutu pyörimään ajasta iäisyyteen tai musta ruutu, pari kertaa kävi niinkin, että kun pelin pariin palasin ja sitten latasin sen ensimmäisen kerran saven niin se jäi heti ikuiseeen latausluuppiin ja taas ei kun boksista virrat pois ja uudestaan. Muutaman kerran peli jämähti ihan vain kesken pelaamisen, kaikki jähmettyi ja ei auttanut kuin virrat pois.
7/10

Nyt sain tarpeekseni kingdoms of amalurista. 54.5t sitä tuli pelattua ja itse tarina oli paljon parempi kuin vaikka skyrimissa ja eri ryhmittymienkin tehtävät pelasi mielellään läpi, mutta nyt kun jäljellä on enää yli 30 side questia niin ei niitä vaan jaksa enää. Varsinkin kun ne on tyyliin "mene tuonne, ota tavara ja tule takaisin" Eli fast travelin kanssa jatkuvaa loading ruudun katsomista. Vielä kun tässä ei ole lainkaan niin paljon löytämisen riemua kuin skyrimissa ja muutenkin maisemat on aika tyhjiä tasankoja ja kallioita niin motivaatio laskee heti kun pikkasen juonivetoisempi tekeminen loppuu.
Tuli noita side questejakin silti kohtalaisesti tehtyä ja yhteensä taisi yli 130 questia olla suoritettuna. Varmaan on paljon vielä löytämättkin, mutta antaa olla.

Kyllä tämä hyvä peli silti oli ja parempi sekä laajempi mitä odotin ja tekemistä ainakin tarpeeksi jos vaan jaksaa tehdä. Hintakin tällähetkellä cdonissa 14.95e joten jos yhtään on aiemmin ollut kiinnostusta niin kyllä tuolla hinnalla kannattaa napata mukaan vaikka pelkän juonen pelaisi läpi.

Tony Hawk HD collection

Jäi vahva rahastuksen maku suuhun. Otetaan kaksi kenttää Tony Hawk ykkösestä, viisi Tony Hawk kakkosesta, meikataan ne ja myydään 1200 pisteellä. Se padolle sijoittuva alamäkikenttä on edelleen hyvä, mutta muuten sisältöä on suorastaan laittoman vähän. Verkkopeliä en pelaajien puutteen ansiosta ole päässyt pelaamaan, joten se jäänee mysteeriksi. Fiksusti Activisionilla vielä poistettiin jaetun ruudun moninpeli. Suosittelen vain niille, jotka näkevät märkiä unia Tony Hawkista edelleen ja teitä muita neuvon kiertämään kaukaa.

Shift 2: unleashed

Ennen pelaamista luin xbox360achievements.orgista ja ps3trophies.orgista kauheeta itkua kun peli on perseestä. Ajettavuus aivan paskaa kun autot luistelee miten sattuu, tekoäly perseestä ja vaikeustaso jopa easyllä todella vaikea ja joku jopa sanoi GT1 luokan olevan mahdoton.

Nyt on kolme vaihtoehtoa joista valita joko A) Pojat ei osaa ajaa ollenkaan, B) peliä ollaan patchattu rankasti tai C) Olen joku need for speed jumala.
Sillä tuota pelatessa oikeasti tuntuu, että pelaan aivan eri peliä. Olkoonkin, että minulla on novice ohjaus käytössä josta tosin otin kaikki muut avut pois paitsi abs jarrut. Ainakin ekassa shiftissä oli aivan sama oliko novice vai joku kovempi taso käytössä jos kuitenkin oli ne samat ajoavut päällä joka tasolla. Erikseen tässä on vielä elite taso jossa vissiin on ajettavuudessa jo eroa.

Sen myönnän, että tekoäly ei osaa ajaa kilpaa vaan tykkää tulla päälle ja lisäksi autot ovat jotenkin magneettisia sillä liian usein edes pienikin hipaisu vastustajaan liimaa oman auton siihen kiinni ja jos se ajaa pihalle niin oma auto menee mukana ihan sama mitä tekee.
Muuten ei ole valittamista ja ainakin easylla on ollut ihan kohtuu helppoa menoa. Ehkä mulla on vaan ollut hyvä auto sitten kun tämä tuntuu helpommalta kuin forza 4:n uramoodi sen "loistavan" automaattisen vaikeustasonsa kanssa.

Kauhulla odotin endurance osion rival kisaa jossa ajetaan ensin viisi kierrosta nyrreä päivällä ja lähdetään sijalta 14 ja sen jälkeen toiset viisi kierrosta yöllä. Lisäksi on pakko olla pisteissä ekana jos haluaa tuon läpäistä. Muuten pelissä riittää aina kolmas sija paitsi noissa rival kisoissa pitää aina olla sarjan päättyessä ekana pisteissä.

Noh takaisin asiaan. Tuo on siis kuulemma todella vaikea ihan sama vaikka easylla pelaa ja suositellaan jo steering assistin käyttöä ja ties mitä. Minä voitin molemmat kisat ekalla yrityksellä ja ainoa apu oli stability control ja yö versiossa oli se apuviiva päällä koska muuten ei näe muutamaa metriä pitemmälle.

Vielä olisi gt3, drift ja pari muuta kisaa ajamatta. Driftausta ollaan haukuttu, mutta niin sitä haukuttiin jo ekan shiftin kohdalla ja meitsi tykkäsi. Siinä ei ollut mitään vaikeaa kunhan ajoi joko rx-7:lla ja tai sillä vanhalla bemarilla ja piti ne vakiona. Tietenkin kaikki heti ostaa jonkun komian fast & furious auton ja laittaa kaikki viritysosat mitä löytyy ja sitten koitetaan kauheeta vauhtia driftata ja ihmetellään kun auto ei pysy lapasessa.

Muutenkin tuo viritys on vaan pelin vaikeuttamista sillä tekoäly ajaa sitä kovempaa mitä parempi auto pelaajalla on. Helpoimmalla pääsee kun laittaa vaan hyvät renkaat alle ja keventää niin paljon kuin mahdollista. Poikkeuksiakin löytyy kuten lancia hf integrale joka ownaa retro luokan, works luokan sekä tima attack luokan kunhan siihen tekee works konversion. Toinen loistava auto on lamborghini reventonin hot pursuit versio jonka saa jos on pelannut hot pursuittia. Sillä ownasi modernin A-luokan ja endurancen mukaanlukien nuo nyrre kisat.

Tässä muuten on myös nopein tason nousu mitä missään pelissä on nähty. Onlinepass kun antaa tupla expat ekaksi 24 tai 48 tunniksi. En nyt muista tarkkaan, mutta kun ura oli 30% läpi niin maksimi taso oli saavutettu joka on siis 20 ja tuohon menee alle 10 tuntia. Ihan hyvä sinänsä sillä nyt pääsee ajamaan niitä kisoja mitä haluaa.

edit: Pakko lisätä vielä nuo kontrollit. Moni valitti, että ne on liian herkät. Minusta ne taas oli liian laiskat ja ohjauksessa oli liikaa ns.kuollutta aluetta. Onneksi niitä voi säätää ja vetäisin dead zonen 0% ja herkkyyden 80% ja johan alkoi auto kääntymään. Ihmettelen kun noilla aikaisemmin mainituilla foorumeilla suositellaan laittamaan vielä vakiota enemmän dead zonea. Se on siis vakiona 10% joka on jo kohtuu paljon kun ottaa huomioon kuinka vähän tuo tatti oikeasti liikkuu. Lisäksi suositellaan vielä laskemaan herkkyyttä joka on vakiona 60%. Tulin siihen tulokseen, että noita asetuksia käyttävät ei osaa muuta tehdä kuin kääntää sen tatin joko täysin laitaan tai ei ollenkaan.

Mortal kombat

Pikaisesti vaan tuli testattua ja ekana yllätyin kuinka komea peli tämä onkaan. Olen katsonut vain tubesta arvosteluja 480p laadulla joten voitte kuvitella kuinka kovin graffat hyppäsi silmille. Sub-zerolla ja scorpionilla pelasin läpi ja muuten ihan kivaa, mutta tässä on se sama ongelma kuin aikoinaan jo amigalla kakkosta pelatessa.
Miksi gorolla/kintarolla ja shao-khanilla on vähintään tupla määrä energiaa? Entä miksi kintaro tuntuu aina osuvan kun se tekee sen hyppy hyökkäyksensä? Sama kusetuksen maku oli jo kakkosessa aikoinaan. Monta kertaa kintaron hypätessä ruudun ulkopuolelle teleporttasin scorpionilla ja kas kummaa kintaro tipahti suoraan niskaan. Sama homma jos koitin vaan hypätä pois alta ja usein selvästä näkee ettei se edes osu kohdalle mutta oma hahmo silti varppaa alle. Hei oikeesti samaa vitun kusetusta kuin joskus vuonna miekka ja kivi. Tosin silloin oli pomoillakin sentään sama määrä energiaa kuin pelaajalla.

Noh huomenna koitetaan vetää story läpi. Sitä en tiedä kuinka paljon sitä pelatessa ragean. Varmaan niin paljon, että taas on naapureilla hauskaa.

Varmaan on typoja, mutta nyt en jaksa korjata koska olen väsynyt ja kännissä ja tuo hemmetin muokkaus ikkuna on niin jumalattoman pieni.

edit: Mortal kombat taisteltu läpi ja nimenomaan taisteltu. Eka ragetus tuli kun piti tapella sektoria ja cyraxia vastaan. Kyllä kuului taas varmasti naapuriin kun partis hakkaa sohvan käsinojaa ja huutaa vittua ja perkelettä. Eikun googlettamaan. Jaa katos storyn vaikeustaso vaihdetaan optionseista. Alunperin katsoin vain, että gameplay & 3D ja jotenkin oletin, että siellä on vain jotain 3D säätöjä. Noh beginnerille taso ja uudestaan ja kyllähän se helpottui.

Monta kertaa silti nousi seinä vastaan varsinkin noissa yksin kahta vastaan matseissa jotka olisi voitu ihan suosiolla jättää pois. Lisäksi löytyi muutama vastus jotka jatkuvasti huoraa jotain teleporttaus paskaa ja jos kauempaa koittaa vaikka tulipalloa heittää niin samalla hetkellä kun painat sen viimeisen komennon niin vastus teleporttaa ja vetää turpaan. Niin selvää huijausta ettei mitään rajaa. Muutenkin nuo tuntuivat jopa ne x-ray liikkeet blokkavaan melkein aina. Eli monesti sai etsiä netistä että mitäs liikettä nyt pitää huorata jotta voittaa.

Tuolla tavalla pelatessa meni arviolta 5-6t tarinan läpäisyyn ja vaikka tuossa samojen matsien uudelleen yritystä pikkasen onkin niin on tuo silti kohtuu pitkä ja tarina oli jopa hyvä. Olen monta toiminta peliä pelannut läpi joissa on ollut paljon paskempi juoni kuin tässä.
Tarkoitus olisi vielä kaikilla hahmoilla vetää ne perus ladder matsit läpi joten kyllä tässä pelattavaa on ihan yksinpelaajallekin varsinkin jos jaksaa koko challange towerin tahkota läpi jossa ainakin jonkun arvostelun mukaan on 300 haastetta.

Tuli myös katsottua pitkästä aikaa mortal kombat ja mortal kombat: annihilation leffat. Ekahan on yksi parhaita peleistä tehtyjä leffoja. Annihilation ei ole ekan osan veroinen mutta ihan toimivaa viihdettä kunhan asennoituu niin, että kiva taistelu ja pelistä tutut hahmot riittää.
Sitten on vielä mortal kombat conquest tv sarja joka on vielä parempi kuin eka leffa.

Lainaus käyttäjältä janneus

Lainaus käyttäjältä GH Player+Walking Dead

Itsekkin olen noista ihan kybällä tykkäillyt, ja voi olla että jos loputkin episodit keretään tänä vuonna julkaisemaan, niin taistelee kyseinen peli GOTY pokaalista omalla kohdalla.

Ainut minus näissä oikeestaan (muutaman bugin lisäksi) että seuraavaa osaa joutuu odottamaan liian kauan aina :/

Odotus on pahinta ja sitten, kun saat pelin käsiin niin se kestää pari tuntia ja sitten odotat taas kuukauden.

Lainaus käyttäjältä GH Player+

Lainaus käyttäjältä janneusLainaus käyttäjältä GH Player+Walking Dead

Itsekkin olen noista ihan kybällä tykkäillyt, ja voi olla että jos loputkin episodit keretään tänä vuonna julkaisemaan, niin taistelee kyseinen peli GOTY pokaalista omalla kohdalla.

Ainut minus näissä oikeestaan (muutaman bugin lisäksi) että seuraavaa osaa joutuu odottamaan liian kauan aina :/
Odotus on pahinta ja sitten, kun saat pelin käsiin niin se kestää pari tuntia ja sitten odotat taas kuukauden.

Jepjep, tämän takia päätin hillitä itseni ja odottaa että kaikki episodit ovat ulkona. Sitten voi joku viikonloppu pelata nuo kaikki läpi.

The Jak & Daxter Trilogy. Pistin joku aika sitten PS2:seni eläkkeelle, ja sen jälkeen on vain himoittanut pelata uudelleen sille ilmestyneitä MGS:iä sekä Jak & Daxter pelejä. Ostin sitten hiljattain kummatkin Collectionit ja nyt sain otsikoidun paketin läpäistyä.

Sarjan ensimmäistä peliä en oikeastaan koskaan ollut pelannut. Peli himoitti kaupan hyllyillä aikoinaan kovasti mutta tunsin 25€ hinnan vain liian kovaksi yhdestä suht vanhasta pelistä. Nyt pääsin viimein sitä pelaamaan, ja tykkäsin todella. Peli oikein huokui Crash Bandicoot viboja, sillä erolla että pelaaminen oli mukavampaa. Juurikaan haastetta peli ei tarjonnut mutta pelaaminen oli tästä huolimatta mukavaa, keräily oli mielenkiintoista ja... kai peli jotenkin pohjusti jatko-osia. Se on oikeastaan ainoa huono puoli minkä löysin, tarina oli erittäin tynkä verrattuna jatko-osiin. Dialogia oli todella vähän, mihinkään ei oikein päässyt kiinni ja jatko-osien hulvatonta huumoria ei juurikaan ollut. Joka tapauksessa oikein hyvä tasohyppely.

Kakkososa oli ensimmäinen PS2-pelini, ja konsolini oikeastaan tuli hienossa Jak 2 laatikossa joka on vieläkin tallessa. Tuolloin peli oli toivottoman vaikea (puhutaan ajasta kun olin noin 12), mutta sain pelin silti läpäistyä vaikka ohjain kyllä sai tuntea sen piireissään. Noh, peli on kuitenkin onnistunut jollain ilveellä piirtymään selkäpiihini sillä nyt pelatessa peli oli aika helppo. Pari rasittavaa kohtaa oli, mutta ei todellakaan mitään missä olisi pitänyt jo ohjainta heitellä. Tasohyppelyn, räiskinnän ja GTA-tyylisen avoimen maailman sekoitus on vieläkin jotain niin hienoa. Ja tarina kaikessa yksinkertaisuudessaan on varsin mielenkiintoinen. Jotkut sanovat että tässä osassa sarja alkoi mennä alamäkeen mutta minun on vain sanottava päinvastaista.

Kolmososa on taas sarjan suosikkini, sekä myös ensimmäinen peli jonka julkaisua odotin ja jonka ostin hiljattain julkaisun jälkeen (siis minullahan ei pienenä ollut mitään tietoutta pelimaailman tapahtumista mutta jostain syystä Jak 3 uutiset kyllä kantautuivat tietooni). Mistä aloittaisin... noh, peli oli juuri sitä mitä halusin Jak 2:en jälkeen: enemmän, isommin ja paremmin. Pääasiassahan peli on hyvin samanlainen verrattuna Jak 2:een, kartta vain on julmetun paljon isompi, aseita on enemmän, ajokit ovat siistimpiä ja tarina saa myös hienon päätöksensä mukavine paljastuksineen ja käänteineen. Vaikeustaso ei tuolloin ollut muuttunut mihinkään mutta nyt peli oli julmetun paljon helpompi. Johtuu varmaan siitä että pengoin kaikki niksit ja salaisuudet pelistä jo pienenä ja ne ovat kaikki selkäpiissä. Haasteen puutteesta huolimatta oli hauska huomata miten köykäisesti ne "muistaakseni haastavat" kohdat lopulta menivät. Taisi ainoa kohta missä kuolin useammin kuin kahdesti olla se joku Daxterin Pacman minipeli.

Joka tapauksessa kolmososassa säilyi se sama kakkososan henki jota rakastan, mutta vain paremmilla ominaisuuksilla. Aavikolla kaahailu hienolla konekivääreillä varustetulla isorenkaisella rantakirpulla on vain niin siistiä. En oikein keksi mitä pahaa voisin sanoa sarjasta kokonaisuudessaan, tietysti jotain käyttöliittymässä ja pelisuunnittelussa voi aina parantaa ja hioa. Kaiken kaikkiaan koen sarjan erittäin viihdyttävänä ja mukavana kokemuksena, ja varmasti joskus parin vuoden päästä halajan taas pelaamaan uudestaan.

[spoiler]
Jak 3:n loppu kuitenkin jäi hiukan hämmentämään. Jakin nimeksi paljastuu Mar, Marin haarniska sopii tälle loistavasti, yksi kolmesta Precursorista vihjaa että Jakillä olisi seikkailuja menneisyydessään... eli onko Jak SE Mar, Haven Cityn perustaja, suuri soturi ja kaikkien arvostama sankari? Kaikki patsaat ja muu ei tosiaan näytä yhtään Jakiltä eikä kaupungin perustaminenkaan tälle sopisi, mutta tokihan Jak kasvaisi ja aikuistuisi velvollisuuksien myötä. Siinä mielessä en näe tätä mahdottomuutena, vaikkakin Metal Kor mainitsi Marin kyenneen aikamatkaamiseen, eikä Jak missään välissä ole pystynyt. Olisiko tämä kuitenkin myöhemmin ja kokemuksen myötä tullut kyky?

Loppujen lopuksi Jak nyt ei kuitenkaan Precursorien matkaan lähtenyt joten teoria ja potentiaalinen jatko-osa tästä seikkailusta jää aika tyhjäksi. Viittauksia sille että Jak olisi itse Mar on kuitenkin runsaasti.
[/spoiler]

Äsken rullasivat Transfomers: Fall of Cybertronin loppuanimaatiot televisiovastaanottimen ruudulla ja nyt olisi aika kasata palautetta pelistä tekijöille, sillä täältä he sen aivan varmasti lukevat. Toivottavasti Googlen kääntäjä osaa kääntä hyvin kielestämme lontooksi. Onko tämä lisenssipeli enemmän kuin silmä antaa ymmärtää (get it?!?)? Sen saat selville harrastamalla vain sitä kaikkein pyhintä, eli lukemista.

FoC:a voisi luulla helposti "vain" jälleen yhdeksi kolmannen persoonan räiskinnäksi, mutta onneksi kuoren alla on paljon muutakin. Räiskintä itsessään on perustoimivaa, mutta pakkaa sekoitetaan onneksi hahmojen muuntautumiskyvyllä. Pelaaja voi vaihdellä täysin vapaasti robotti- ja ajoneuvomuodon välillä ja usein se onki suotavaa onnistumisen kannalta.

Muuntautumista on myös pelin kamppanjassa. Missään välissä ei kerennyt kyllästymään, sillä uusia pelimekaanikoita tarjottiin jokaisen chapterin aikana. Välillä lenneltiin, hiiviskeltiin tai räiskittiin menemään maanpinnalla. Onpa mukaan saatu myös yksi "tasoloikka"-taso. Omia suosikkejani olivat varmaankin juuri Jazzin "tasoloikka"-taso, Vortexin-lentely chapteri tai sitten kaikki sekunnit milloin pääsin pelaamaan Bruticuksella tai Grimlockilla. Juuri jatkuva vaihtelu tekee pelin yksinpelistä niin hauskaa pelattavaa. Räiskintä itsessään ei välttämättä ole mitenkään uutta tai mullistavaa, mutta koko ajan vaihtuvat pelimekaniikat pitävät menon ihanan tuoreena.

Ulkoisesti peli on myös hyvällä tasolla. Hahmojen animaatiot, etenkin muuntautumiset, ovat uskomattoman yksityiskohtaisia. Usein eri muotojen välillä tulee vaihdeltua oikeastaan vain, että pääsisi katselemaan tekijöiden kädenjälkeä. Ympäristöistäkin löytyy paikoin todella mukavan näköisiä paikkoja. Ihmeellisen erilaisia maisemia on saatu peliin, vaikka koko peli sijoittuukin Cybertronille. Ruudunpäivityskin pysyy hyvin mukana, eikä bugejakaan kävellyt vastaan.

[spoiler]Pelin tarina pitää myös hyvin otteessaan. Peli alkaa Autobottien valmistellessa Arkia lähtökuntoon, sillä kotiin ei enää voi jäädä. Melkoisen synkkiäkin hetkiä koetaan, kun Optimus sulkee haavoittuneita sotilaitaan kapseleihin, koska haavoittuneiden hoitoon tarvittavaa energonia ei ole kylliksi. Tuo tapahtuu vain, mikäli harhailet tutkiessasi Autobottien tukikohtaa, mutta se oli silti todella vahva hetki. Välitin näistä sotilaista enemmän kuin BF:n ja CoD:n aivottomista grunteista koskaan. Selville saadaan myös Dinobottien alkuperä, mikä ei ole kovinkaan ruusuinen. Shockwaven laboratorion syvyyksissä luoduilla Dinoboteilla on lievästi sanottuna jotain hampaakolossa Shockwavea, mutta myös Insecticoneja vastaan. Mielenkiintoinen sivujuoni hoidettiin ääriimäisen faniuskollisesti, hieno työtä.

Toki päätarinan sivussa yhteen ottivat myös Megatron ja Starscream. Metroplexin nuijiessa Megatron suoraan takaisin tehtaalle, ottaakin Starscream hetkeksi vallan itselleen. Aikamoinen fanimomentti oli, kun Megatron ottaa paikkansa takaisin, lähes identtisellä tavalla kuin aikoinaan G1-sarjassa. Dialogi taisi olla erilainen, muuten täysin sama kaava.

Pelin viimeisessä kentässä hahmo vaihtuu melkein hengästyttävään tahtiin ja lopuksi pelaaja saakin valita, käykö viimeiseen taistoon Optimuksena vai Megatronina. Eroja ei kummemmin ollut, välianimaatiot olivat erilaisia, mutta silti, siisti ratkaisu.

Kaiken kaikkiaan tarina on onnistunut todella hyvin. Koko ajan halusi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja jokainen kenttä pursusi hetkiä, jotka saavat sarjan ystävät kyynelehtimään. Loppu jätti kaiken auki jatko-osaa varten, mikä passaa itselleni enemmän kuin hyvin. Oikeastaan kaikkien hahmojen kohtalot jäivät sopivalla tavalla auki.[/spoiler]

Moninpelin puolellakin ovat asiat kunnossa. Aktiivista pelaajakuntaa löytyy niin normaalin moninpelin, kuin Escalationinkin puolelta. Molemmat ovat myös hemmetin hauskoja. Moninpelin puolella oman hahmon luominen on oudolla tavalla koukuttavaa, kun yrität pala kerrallaan luoja sitä omasta mielestä parhaimman näköistä robottia.Tasapaino on hyvin kunnossa, vaikka aseita saisi olla pari kappaletta enemmän. Kumpaakin moninpeliä pelaa mielellään ja hymyssä suin.

Kaiken kaikkiaan, FoC on äärimmäisen onnistunut lisenssipeli. Se hellii lähdemateriaalia, mutta uskaltaa silti tuoda omiakin juttuja mukaan. Helposti voin suositella peliä kaikille isojen robottien ystäville, mutta varmasti myös muut toimintapelien ystävät viihtyvät Cybertronilla.

9/10.

"Till all are one!"

Olin jo ehtinyt unohtaakin kuinka hieno peli Dragon Age: Origins on. Pois mielestä Guild Wars 2 ja Black Mesa jotka koittivat saada minua pelaamaan niitä, nyt pelataan roolipeliä.

Tosiaan, kävi niinkin kamala asia että Badur's Gaten Enhanced Edition myöhästyy parilla kuukaudella, ja kun sitä odottelin pädi kourassa ja sormi App-store kuvakkeen päällä, luonnollisesti tuli hyvin tyhjä ja mitätön olo uutisesta. Päivittelin sitten taas tunnin verran yksi ilta että mihin sitä viitsisi aikaansa kuluttaa, ja keksinkin että Dragon Agen voisi asentaa uudestaan! Ultimate Edition asennukseen Steamissa ja tuntia myöhemmin pyörivät tutut aloitusanimaatiot ruudussa.

Boksilla tuli tosiaan aikoinaan kerran vedettyä peli läpi, ja voi onnea kuinka paljon tämä on sulavampi PC:llä. Ja peli näyttää edelleen helvetin hyvältä! Toki paremmat tekstuurit modin avulla ja muutakin tweakkausta, mutta silti yllätti. Pleikkarillekin tuli peli ostettua muinoin kun konsolin hommasin, ja peli lähtikin aika nopsasti takaisin myyntiin...järkyttävä kokemus sillä laitteella.

Ideana nyt olisi siis pelata peli läpi kuudella hahmolla, joista olen nyt kolmella pelannut Origin osuuden läpi. Kirjoitan hahmoista sitten kun on enemmän aikaa, nyt loppu ruokkis ja takas töihin.

Edittinä turinat hahmoista.

Ihmismies, noble taustan warrior, tottelee nimeä Grog. Käyttää kahden käden miekkaa ja vihaa kaikkea paitsi perhettään. Pitää magiaa kamalana asiana ja on muutenkin juuri niin stereotyyppisen typerä lihaslimppu kuin voi olla.

Toinen ihminen, maaginainen nimeltä Kharon, tahtoo että voisi auttaa ihmiskuntaa magialla, ja pitää itseään syntisenä koska on kirottu tällä kammottavalla lahjalla. Ei voi sietää kääpiöitä, koska arvostaa kauneutta.

Kääpiönainen, nimeltänsä Rowan (älkää kysykö mistä näitä keksin...), juonitteli tietänsä kohti kuninkuutta, tappoi jopa veljensä, mutta lavastettiin ja lähetettiin syvyyksiin. Äärimmäisen vihamielinen muille roduille kuin kääpiöille, mutta saadakseen kostonsa hän on valmis tekemään yhteistyötä muidenkin rotujen kanssa. Suosikkiaseena isot moukarit.

Kääpiömies, Thorik, orja slummeista, noussut huipulle gladiaattoriareenalla, mutta teeskennellen toista, ja tästähän ei pidetty. Tahtoisi nähdä päivän kun kaikki kääpiöt olisivat tasavertaisia. Miekka ja kilpi.

Haltijanainen, Lilith, kaupungista kotoisin. Vihaa ihmisiä koska nämä ovat orjuuttaneet hänen kansaansa ja tekisi mitä tahansa nähdäkseen ihmisten kituvan. Tykkää puukottaa selkään.

Haltijamies, Al'duin, metsistä kotoisin, täysin sinisilmäinen muuta maailmaa kohtaan. Kiinnostunut muista roduista koska ei ole näitä tavannut. Pitää kansansa tarinoita ihmisistä liioteltuina. Käyttää jousta.

Hyvin lyhyet ja geneeriset ovat selitykset hahmoista, mutta näillä kaikilla olisi tarkoitus mennä loppuun. Ja takas töihin.

Viimeaikoina on tullut PS3:lla pelattua Jet Set Radiota ja Pacman Championship Edition DX:ää. JSR on muuten h*lvetin hyvä peli, mutta kontrollit hieman ontuvat, toisaalta nätti ulkoasu sitten kompensoi. Pacmania tuli hakattua tänään tunti trophyjen toivossa, pirun koukuttavaa se oli ja täytynee nuo loputkin trofeet jyystää jossain vaiheessa.

Uncharted 3

Heti alkuun pakko sanoa, että tämä on sarjan paras peli. Monta upeaa kohtausta, räiskintää juuri sopivasti ja puzzletkin hyviä. Ilmeiseti myös kiipeilyä on jotenkin hiottu sillä ekassa kahdessa tuli monesti hypättyä kuolemaan vaikka nathan kädellään osoitti, että tuolla ois jotain mistä voin tarttua. Nyt kuolemat tuli vain köysistä ja ketjuista hypätessä.

Kuten aiemmissakin osissa niin myös tässä on n.30min making of videoita jotka ihan oikeasti saisi yleistyä sillä noita on todella kiva läpäisyn jälkeen katsella.

Vanquish

Toimintaa isolla T:llä. Heti alkuun sanon, että pelasin tämän lläpi casual automatic tasolla jolloin sam tuhoaa kaiken talossa ja puutarhassa. Vaikka vihuja olisi kohtuu isolla alueella niin ei muuta kuin L1 pohjaan jolloin sam lukitsee tähtäyksen ekaan vihuun ja sen jälkeen R1 pohjaan ja porukkaa tippuu kohtuu tahtia kun tähtäin hyppää vihusta toiseen edellisen kuoltua. Ah kuinka tyydyttävää.

Näin nämä pelit kuuluu tehdä. Jos pelaaja on kuten minä joka haluaa vain nauttia toiminnasta ilman hermojen kiristelyä niin se onnistuu. Jos taas haluaa haastetta niin sekin onnistuu. Sama homma oli platinum gamesin bayonettan kanssa. Oikeasti vituttaa pelit joissa on vain yksi vaikeustaso. Ne ei palvele ketään. Minun kaltaiset pelaajat haukkuu pelin liian vaikeaksi ja kovemmat pelaajat haukkuu liian helpoksi eli kukaan ei tykkää. Vaikeustasojen tekeminen kuitenkin on yksinkertaisimmillaan niin helppoa, että annetaan pelaajalle enemmän healthia ja vihuille vähemmän ja vihut tekee vähemmän vahinkoa ja tuota säädellään tason mukaan. Ei ole vaikeaa ei.

Täytyy toivoa, että platinum games pitää tuon linjan myös metal gear risingin kanssa.

Vanquishin muuten pystyy vielä muutaman tunnin ajan tilaamaan cdonista pleselle hintaan 8.95e + postit 2.95.

Viikonloppuna ostin Season passin The Walking Dead:iin Os3:lle ja voin sanoa että pitkään aikaan peliostos, joka ei kaduta yhtään. Itse peli on aivan mahtava tyyliltään, käsikirjoitukseltaan, pelimekaanikoiltaan. En ole välittänyt näin paljon valiinoista ja hahmoista sitten Heavy Rain:n. 3 Episodia tuli miltei putkeen vedettyä läpi ja nytvaan innolla odotellaan sitä 4:ttä ja 5:ttä.

Tuli taas tahkottua mortal kombattia.

Haaste tornissa etenin matsiin nro.141. 27 matsia tosin olen skipannut, mutta sekin on aika hemmetin hyvin ottaen huomioon meitsin surkeat taidot tässä pelissä. Alkoi tuntumaan siltä, että seinä nousi vastaan ja saisi jatkossa olla jatkuvasti noita skippaamassa joten päätin lopettaa ja käyttää kolikkoni kryptassa kaikenlaisen sälän avaamiseen.

Myös se perus 1 vs 1 ladder tuli vedettyä kahdeksalla hahmolla läpi. Eka tappelupeli soul calibur 2:n jälkeen jota jaksaa pelata ja jossa on oikeasti sisältöä ihan helvetisti.

Nyt chillailen koneella ja kuuntelen noita kryptasta avattuja eri kenttien musiikkeja. Tosin tässäkin on se moka, että biisi soi loopilla kunnes sitä vaihtaa, mutta se sentään vaihtuu vaan padista sivulle painamalla ja ohjain on tuossa vieressä joten helppo vaihtaa kun alkaa kyllästyttää.

Olen nyt parin viime viikon aikana soitellut vähän muovikitaralla. Peluussa on ollut GH: Greatest Hits sekä RB: Beatles.

Greatest Hitsiin kyllästyin viikossa, soitin sinä aikana pelin jokaisen biisin expert kitaralla sekä bassolla läpi ja bändinäkin (mikki tuulettimessa kiinni ja itse kitaristina) ehdin muutaman keikan soittaa. Taino expert kitaralla en päässyt edelleenkään Raining Bloodia ja TTFAF:ia läpi joten jouduin turvautumaan hardiin. Muutamat trophyt hankin vielä ja sitten loppui kiinnostus ja siirryin Beatlesiin. Sen menin läpi expert kitaralla ja kaikki biisit 5 tähteen. Ensimmäisellä kierroksella taisi neljä biisiä mennä neljään tähteen ja loput viiteen sitten, eli ei kovin vaikea ollut. Bassolla vielä paljon helpompaa kuin kitaralla, moni bassolle vaikeinkin biisi mennyt 100%.

Soittaminen on tässä todella mukavaa, Beatlesin musiikki on niin leppoisaa ja ei ole mitään hulluja sooloja, mitä pitää yrittää se 100 kertaa että pääsee läpi. Trophytkin on hyvin tehty, on taitoa vaativia sekä eri soittimille tarkoitettuja. Oli se mukava kun sai soitettua I Saw Her Standing There lopulta monien yritysten jälkeen expert bassolla 100% ja trophy kilahti ruutuun. Liian monta kertaa se meni 98-99%. Tätäkään en silti jaksa enää kauheasti pelailla, vaikka GHta paljon parempi onkin. Chapter challenget vielä soittelen bassolla 5 tähteen ja sitten peli menee hyllyyn. Ehkä innostun rummuilla soittelemaan tässä joku päivä.

Dead Space ja Dead Space 2
Siin vast huikea kaksikko! Eka peli oli hieman tylsähkö kasvottoman päähahmon takia, mut tunnelma(jota edesauttoi loistava äänimaailma) ja juoni olivat kunnossa. Pidin siit erittäin paljon. Toinen osa paransi juuri sen mikä ekassa häiritsi ihan saatanasti, nimittäin päähenkilö Isac sai äänen!!!!ja muutenki oli enemmän mukana pelissä kuin ykkösessä. Jälleen kerran huikea äänimaailma, graafisesti parempi(ois silti ollu hyvä vaik graffat ois samoja kuin ykkösessä...) ja mikä tärkeintä, toiminta oli parempaa ja juoni jälleen kerran rautaa. Siinä on kaks pelii, jotka etenki Resident Evil fanien kannattais pelata sillä mielestäni Dead Spacet oli enemmän "Resiä" kuin Resi 4 ja 5

Dead Space 8/10
Dead Space 2 10/10

Tales Of Graces F

Hetki sitten rullasivat kyseisen pelin lopputekstit, ja kyllähän se hyvä peli oli kokonaisuudessaan. Täytyy heti alkuun tunnustaa, että Graces F on vasta toinen pelisarjan peli, mitä olen pelannut..se ensimmäinen ja toinen näistä on Phantasia, mitä tuli joskus SNES-emulaattorilla (yea, shame on me) pelailtua lähes läpi.

Täytyy myöskin sanoa, että Pelaajan antama 6 /10 on aivan liian huono arvosana Gracesille, itse antaisin pelille 8 / 10, sillä pelissä oli sen verran hyviä puolia. Esimerkiksi taistelu oli jo itsessään todella maittavaa, ja tiukkoja pomotaisteluita oli ihan mukavasti. Eikä minusta tuo haukuttu lapsuusosio nyt niin huono ollut. Hahmoista suosikkeja olivat Malik, Pascal sekä tuo ihana Cheria.
Pelin ainoat huonot puolet olivatkin tuo liikareissaaminen sekä pieni tiettyjen asioiden kierrättäminen.

Muuten voisin peliä suositella kaikille japsiropien ystäville, joille peli(sarja) ei ole vielä tuttu. Ja itselläkin tuli nyt mieleen, että osaako kukaan suositella tuota Tales Of The Abyssia 3ds:lle, se kun hieman kiinnostaisi kun tämä Graces F oli sen verran hyvä kokemus.

Jes, yksi peli taas saatu pelattua pois alta! Kyseessähän on White Knight Chronicles. Hieman alle 30 tuntia kesti mennä läpi, mikä on omasta mielestä jrpg pelille aika vähän. Odotin ainakin 40-50 tuntista peliä. Tosin jos olisin tehnyt enemmän sivutehtäviä sun muita niin kyllä se silloin olisi kestänyt paljon kauemmin. Vaikka omasta mielestäni tein niitä kohtuullisen paljon.

Ei tämä niin huono ole mitä suurin osa arvosteluista väittää, itse pidin kovastikin. Juoni on kliseinen, mutta ei se ainakaan minua haittaa yhtään. Hahmoanimaatiot nyt on omasta mielestäni pelin suurin miinus, varsinkin naamojen osalta hahmot näyttävät aika rumille. Sitä en ymmärrä miksi pelin grafiikoitakin haukutaan jossakin, omaan silmään ainakin ne olivat upeat, varsinkin joissakin välivideoissa. Tosin pelasinkin WKC 2 mukana tulleen ykkös osan, joka on tietääkseni paranneltu versio.

Tässä on sentään isokokoisia kaupunkeja jotka vilisevät asukkaista, pelin muutkin alueet on valtavan kokoisia, dungeoneja oli ehkä hieman liikaa, itse kun inhoan niitä. Onneksi kumminkin ostin tämän, vaikka peli onkin huonoja arvosanoja saanut. Juonellisesti ei voita esim. uusimpia Final Fantasyjä, mutta pelimaailmallaan voittaa omasta mielestäni 5-0. Ehkä olen pelannut liian vähän jrpg pelejä, kun en ymmärrä miksi tämä on niin haukuttu. Ei tämä minun kirjoissani ollut keskinkertainenkaan, vaan perus hyvä 8/10. (Jos tarina olisi kestänyt kauemmin, olisi tämä jo erinomainen) mutta jatkuuhan se tarina toisessa osassa.

Game of the Thrones

Valtaistuinpelien kakkoskausi on pyörinyt puoli vuotta barbaarimaissa eikä yle aio ilmeisesti tänävuonna näyttää muuta kuin mokkamuna mannerheimeja. Kirjatkin ovat täysi mysteeri sillä tällähetkellä on Tolkienin teokset kesken. Lääkkeeksi Cyaniden kehittämä roolipeli, "Game of the Thrones"

Pelissä on kaksi eri tarinaa, joista toisessa pelataan jäävallia puolustavalla Morssilla ja viisitoistavuotta meren takana viihtyneellä Alester Sarwykillä, joka saapuu kaaokseen taantuneeseen kotikaupunkiinsa. En paljasta juonesta enempää, mutta se on sitä mitä game of the thrones. Karua, täynnä brutaaleja juonenkäänteitä ja se vangitsi tehokkaasti otteeseensa. Ääninäyttely on hyvää, vaikka hieman vanhanaikaiset hahmomallit eivät tee oikeutta niille. Pelinä tämä muistuttaisi lähimpänä Dragon agea. Taistelusysteemi on samanlainen ja mukana on tuttu rinkula josta voi syöttää sanoja pelihahmon suuhun. En valita apinoinnista, sillä esikuva on paras mahdollinen vaihtoehto. Kerran pelin aikana törmäsin bugiin, joka kaatoi pelin, mutta onneksi ei estänty jatkamista.

Peli on kuulemma parhaimmillaan täydentämässä kirjoja ja sarjaa. En ota kantaa siihen. GoT fanina peli saa reilun 7/10. Teille muille neuvon jättämään hyllyyn.

Witcher 2 enhanced edition. (Xbox 360)

Oli kyllä paljon parempi mitä odotin. Pitkitin ostamista koska joka arvostelussa jaksetaan jauhaa kuinka haastavaa taistelu on ja pitää käyttää ansoja ja valmistautua oikeiden juomien avulla jne. Otin kuitenkin riskin ja taas tekee mieli avautua tuosta vaikeustaso asiasta. Kyllä se varmaan tuollainen on normalilla tai hardilla, mutta easyllä tämä on yhtä helppo kuin amalur.
Tasan kerran oli alussa hankalampi kohta ja siinä kaikki. En blokannut enkä pahemmin alun jälkeen edes kierähtänyt sivuun paitsi kun jokapuolelta tuli iskua. Quen kyvyn kun päivittää kolmos tasolle niin se heijastaa 50% damagesta vihuun takaisin ja siihen kun ottaa vielä lisä toiminnon joka heijastaa sen damagen takaisin kahteen tai päivitettynä kolmeen vihuun niin saa ihan rauhassa mäiskiä menemään. Tosin Välillä täytyy kierähtää sivuun ja aktivoida quen uudestaan. Edes raskasta lyöntiä en tarvinnut kun nopealla sai hakattua jopa golemeja niin nopeasti ettei ne lyöneet edes takaisin.
Miekkailu kykyihin keskittymällä saa myös hyvät health, resistance ja damage reduction bonukset joten homma vaan helpottuu ja geralt on oikea tappokone.

Joku varmaan ihmettelee mitä hienoa tuollaisessa edes on niin vastaus on se sama vanha. Kun minä pelaan roolipeliä niin haluan nauttia siitä seikkailusta ja juonesta ja keskustelusta enkä halua hinkata samaa taistelua montaa kertaa. Mitä kovempi tappaja oma hahmo on niin sitä enemmän taistelusta nautin.

Joten jos jotain on tämä kiinnostanut, mutta ei uskalla liian korkean vaikeustason pelossa hankkia niin rohkeasti vain.

Tarina tässä sitten olikin alusta asti mukaansatempaava mikä on sinänsä outoa sillä siinä on melkoinen määrä politiikkaa mikä ei normaalisti kiinnosta ollenkaan. Noh salaliitot ja murhat saa siitäkin kiinnostavaa.
On tässä vikansakin kuten eräässä questissa se quest marker oli täysin väärässä paikassa. Google osasi kertoa, että se on yleinen vika enkä ole ainoa jolla paloi hermot tuon takia. Lisäksi en tykännyt siitä, että vaikka tehtävä listassa on kaksi tehtävää jotka liittyvät yhteen isompaan asiaan niin ne näkyy vain kahtena erillisenä tehtävänä.
Toisen suoritettuani tuli tylysti, että toinen onnistui ja toiseen quest failed. Ei muuta kuin lataamaan tallennus.

Lisäksi toinen asia jonka voi oikeastaan laittaa gametrailersin arvostelun syyksi. Siinä kun sanotaan, että pelissä ei ole oikeita tai vääriä valintoja. On vain valintoja ja niiden seuraamuksia. No kyllähän tuo odotukset laittaa korkealla ja pettymys on suuri kun valitsetkin väärin ja tulee quest failed.

Kokonaisuutena siis aika kova paketti ja mukanahan tulee vielä soundtrack jossa on 24 biisiä sekä quest handbook jossa on ohjeet jokaiseen pelin pää- ja sivutehtävään. Tai ainakin melkein sillä pari kertaa kun tuosta lunttasin niin ohjeet oli väärin, mutta auttoi sen verran kuitenkin, että sain homman ratkottua itse. Välillä kirjassa myös puhutaan samasta asiasta eri termillä mitä pelissä. Myös ohjekirja väittää, että boxi versiota voi pelata hiirellä ja näppiksellä. Jotenkin epäilen.

Huomenna ladataan ykkös chapterin lopusta tallennus ja valitaan toisin ja jatketaan sitä reittiä.

Edit: Pakko muuten vielä kehua kuinka hienoa on, että pelissä ei ole oikeastaan ollenkaan turhia tehtäviä. Eli siis näitä "käy hakemassa mulle kivi 100km päästä" tyylisiä täyte paskeita jotta saadaan kestoa lisää. Muutama "hankkiudu eroon niistä ja niistä" tyylisiä tehtäviä on, mutta niitäkin on yhteensä alle kymmenen jollen väärin päässäni laskenut. Hyvä vertaus on kingdoms of amalur jossa minulla on edelleen likemmäs 30 "hae sitä ja tätä" tyylistä side questia tekemättä vaikka niitä on tullut tehtyä jo kohtuu läjä.

Lisäksi oli hienoa varsinkin amalurin (jälleen kerran) jälkeen pelata ropea jossa ei joka hemmetin arkusta tai laatikosta saa jotain varustetta jolloin on taas pakko tarkistaa onko se nyt parempi kuin nykyinen vai ei. Aluksi se on kivaa, mutta ei sitä jaksa enää 20t jälkeen ollenkaan koska se on vain jatkuvaa valikoissa selaamista. Tässä ei siis tarvitse tuosta kärsiä.
Toinen hieno asia pitkästä aikaa oli se, että tässä ei tarvitse korjata varusteita ollenkaan. Kyllä tuntui kivalta falloutien, elder scrollsien, amalurin ja perkele vaikka dead islandin jälkeen.

Lainaus käyttäjältä partajeesus

Witcher 2 enhanced edition. (Xbox 360)

Kenen matkaan lähdit ykkös chapterin jälkeen? Ja itselle ei tainnut koskaan tulla quest failedia koska olisin vastannut väärin :p

Muuten kyllä allekirjoitan kaiken mainitsemasi. Varsinki se quest markkeri. Ei saatana. En muista millon olisi ollut niin lähellä ohjaimen lipeäminen hyppysistä kohti seinää, paitsi juurikin se kerta kun muutaman tunnin etsiskelin markkerin osoittamasta paikasta ja lähimaastosta, joutuen turvautumaan lopulta googlen apuun, vain huomatakseni että mesta on täysin väärä. Hauskaa.

Rochen mukaan lähdin. No mulla tuli eka quest failed kun:
[spoiler]Mavrick kertoi, että wraithit uhkaili sitä tai jtn ja kun niille meni juttelemaan niin ne väitti, että Mavrick murhasi ne. Tutkein sen kämpän ja löysin kellarin ja kaikki, mutta missään ei mielestäni tullut selväksi kumpi puhuu totta joten uskoin wraitheja ja annoin niiden tappaa Mavrickin jonka seurauksena toinen tuohon liittyvä quest onnistui, mutta toinen epäonnistui.

Missään vaiheessa en löytänyt mitään tietoa edes siitä, että Mavrick oli niiden wraithien veli vaikka sekin vissiin olisi pitänyt jostain löytää. Tuossakin olisi ollut parempi jos olisi kuitenkin tullut se quest completed, mutta olisi jäänyt pelaajalle se fiilis, että " tämä ei nyt tainnut mennä ihan kuten pitäisi". Nyt vain latasin tallennuksen ja tein toisen päätöksen ja sain molemmat questit suoritettua. Tosin jäin ihmettelemään, että mistä hemmetistä tuo kaikki info olisi pitänyt saada.

^^ Ei itsellekkään ollut tuossa kyllä ihan selvää kuka oli syyllinen, mutta tein silti "oikean" lopun. Täytyypä melkeen seuraavalla pelikerralla kokeilla ihan tarkoituksella tehdä "väärin" noita questeja :p

TheCpp0 (ei varmistettu)
Käyttäjän Anonymous kuva

Tänään pääsin kunnolla vauhtiin Tekken Tag Tuornament 2:n parissa. Seuraavassa lyhyesti juttua minkälainen on ollut alkutuntuma tähän mennessä.

WOU mikä alkuvalikko. Huvittaa huomata jääneensä tuijottelemaan jo sitä, kameraa pystyy liikuttamaan! :'D Taustamusiikki on kohdallaan ja visuaalisuuteen on selkeästi panostettu. Noh, jätetääs tämän ihastelu ja mennään asiaan.

Arcade / Ghost battle. Ensimmäisenä tietenkin tulee se valinnanvaikeus; ketkä kaksi laitetaan samaan joukkueeseen? Hahmojakin on niin paljon! Päätin lähteä voimakaksikollani liikenteeseen (ne joilla pärjäsin Tekken 6:ssa) eli Xiaoyu ja Alisa.
Alku vaikutti lupaavalta vaan enköhän löytänyt itseni kohta maasta, kun vastassa oli Jin. Parit erät taistelin näillä kahdella mutta ei tuntunut toimivan. Laitoin Alisan vaihtoon ja Bobin tilalle; näillä sentään pääsin tilastoihin ~10W ja 2 L.
Tänään pelasin tunnin jos toisenkin ja nyt on kertynyt vähän yli 100 W ja 10 L. Myönnän että olen ragequitannut pari kertaa, mutta nekin vain siksi koska itse olen ollut 1st kyu ja vastustaja mentor. . . . . . . Kyllä tähän koukuttuu!

Online Mode. Tässä alkoi potuttaa hieman; ei se että vastustajat on kuin helvetistä nousseita taistelurobotteja, vaan se että erien hakeminen ja lataaminen on syntisen hidasta. Kävikin pari kertaa niin, että olin menossa Offlineen, tuli missclick ja menin onlineen. Siinä sitten 5 minuuttia odotellaan kun Ghost dataa ladataan. Erien hakeminen on sentään vähän nopeampaa ja siinä ei kerkeä kyllästyä kun välissä pääsee mäiskimään Mokujinia. Kaikesta huolimatta, latausajat on ihan hirveitä.

Muita moodeja en olekaan sitten pahemmin kokeillut, joten niistä myöhemmin. (tai sitten ei)

Miinusta pikkuisista lagipiikeistä grafiikoissa ja hirvittävistä latausajoista. Ehdotonta plussaa hahmojen määristä, kenttien huomattavasta parannuksesta, ulkoasu on upea ja räikeä, sekä mukavana yllätyksenä Suomi-kenttä. Vähän päälle 8/10 voisin tällä hetkellä antaa.

Nyt tulen avautumaan Dead Spacesta.
Saapui postissa viime viikon perjantaina ja jo silloin tuli pieni vitutus. Siinä oli meinaan sellainen ruma Classics kansi mutta täällä siitä ei mainittu yhtään mitään. Ja kaiken lisäksi kotelo oli rikki.

Ostin peli vain koska halusin kunnon kauhupelin. Tästä kyllä näkee selvästi että tämä on kauhupeli mutta ei silti ollut vain yhtään pelottava joten jo se oli pieni pettymys. Kontrollit ovat aika paskat eikä se alieneiden ampuminenkaan mitään hirveän hauskaa puuhaa ole. Tarinakin on aika keskinkertainen, en ole tosin vielä pelannut peliä läpi koska en vain jaksa, mutta aika loppupäässä peliä mennään.

Näillä näkymin antaisin arvosanaksi 5/10 tai 6/10. Enkä tiedä että jaksanko edes pelata loppuun asti. Mutta tämä peli oli todella suuri pettymys.

Metal Gear Solid: Peace Walker tuli läpäistyä ihan kaikkia Main Opseja myöten jokunen hetki sitten. Kokonaisuutena peli oli kyllä aivan mahtavaa ja eeppistä settiä, olen vieläkin ihan kikseissä!

Eli Portable Opsin jalanjäljissä lähdettiin, mutta kaikki on tehty selkeämmäksi, miellyttävämmäksi ja sisältöä on vain entistä enemmän. En kyennyt lopettaa pelaamista yhdellä sessiolla kunnes joku 6 tuntia oli täynnä ja pää oli sisäilmasta sekaisin, niin mukavaa oli peliä pelatessa. Peliä oli loistavasti myös rytmitetty, ei annettu kaikkia herkkuja heti kättelyssä, vaan pikkuhiljaa avattiin ominaisuuksia. Tarinan ja itse pelaamisen tasapaino oli omaan makuuni aika täydellisessä balanssissa. Kun tarinaa tuli, sitä tuli sopivissa pätkissä ja nämä pätkät olivat mitä mielenkiintoisimpia. Pelattavaahan pelissä on runsaasti eikä koskaan tullut fiilistä ettei sitä olisi tarpeeksi, kuten sarjan aiemmissa osissa tuppaa joskus käymään.

Tavallaan oli pettymys että tavanomaiset pomotaistelut supervoimallisia ihmisiä vastaan oli korvattu isojen koneiden tuhoamisella, mutta niissäkin oli oma mielenkiintonsa ja tarkoituksensa. Näistä sai hyviä tankkeja/koptereita Outer Ops tehtäviin sekä lisäystä miehistöön. AI vastuksista taas sai osia vähän "järeämpään kalustoon".

Enitenhän itseäni säväytti pelissä sen erillaisuus muuhun sarjaan. Portable Ops oli jo aika raikas tuulahdus, mutta tämä osa vei sen saman idean uudelle tasolle ja hioi siitä entistä paremman. Omasta mielestäni jopa miellyttävämmän kuin mistään aikaisemmasta osasta. Pomotaisteluihin sai varautua kunnolla eikä tätä täräytetty tuosta vain vastaan, eikä epäonnistuminenkaan vie pahimmillaan pelin alkuun. Hälytyksillä ja tappamisella on merkitystä vain nykyiseen tehtävään, eikä koko helvetin läpipeluuseen, tehden pelaamisesta rennompaa. Sanokaa vaan että peli on helpompi mutta kyllä tämä vain on minusta mukavampaa pelata.

Sitten vielä pari kommenttia mutta nämä on laitettava spoileriin:
[spoiler]
Tarinassa säväytti sen eeppisyys. Se miten suureksi MSF lopulta kasvaa on aivan huikeaa. Oli myös kiehtovaa, miten jokaisessa aiemmassa osassa on yleensä tuhottu se "Metal Gear", niin nyt sellainen luotiin ihan itse. Ja vielä ydinohjuksen kera. Se tunne kun olet luomassa ydinasevaltion, ja että kaikki pelkäävät, ottavat sinut tosissaan ja haluavat päästä sinusta eroon. Vau. Tokihan pelissä estettiin ydinsota, mutta silti MSF:n kehitys oli todella mielenkiintoista.

Kaikki viittaukset tulevaan, kaikki käänteet, draama, aivan kaikki, oli niin timanttia.
[/spoiler]

Kyllä tämä ehdottomasti nousi sarjan suosikikseni. MGS3 oli ennen tällä paikalla, mutta kyllä Peace Walkerissa on vain kiinnostavampi mekaniikka ja mukavan rento ja addikoiva meininki. Kaikki vielä loistavan soundtrackin säestyksellä.

Pelailin viikonloppuna Torchlight 2:sta. Peli oli paljon vauhdikkaampi ja enemmän arcadea kuin Diablo 3, joka osaltaan siis on hyvä asia, mutta silti jäi jokin pieni kalvaamaan pelissä.. :)

Stacking + lisäri XBLA
Joskus aiemmin tänä vuonna alesta tämän nappasin ja hieman tesmailin, ihan ok tuntui olevan muttei mitään erikoista. Nyt tuossa viime viikolla innostuin kunnolla tätä pelaamaan ja hemmetin hyväksi peliksi tämä osottautui. 100% tuli niin päätarinasta kuin lisäristä hommattua eikä ollenkaan turhauttanut tai tuntunut miltään työltä. Miksei? Koska peli on todella hauska ja hyvin tehty. Puzzlet ovat usein simppeleitä mutta myös samalla nerokkaita. Kaikki muu pikkulisä myös mukavaa ja mielellään maailmaa tutkii.

Ainoat mieleen tulevat miinukset ovat ehkäpä pelin suhteellisen helppo vaikeusaste puzzle-peliksi sekä äänimaailma. Musiikit eivät olleet mitään erikoista ja tyyppien ääntelyt voivat alkaa vähän kyrsimään. Pidinkin ääniä aika pienellä ja kuuntelin samalla podcasteja niin mukavaa oli. Pelissähän ei siis ole yhtään dialogia, peli on kuin mykkäelokuva ja tästä otetaan kaikki hyöty irti. Mainio peli, ostakaa.

God of war: chains of olympus HD

Tuli eilen korkattua god of war saga ja tämä ekana peluuseen. Ihan taattua god of waria tämä oli ja ainoa miinus oli lyhyys sillä koko hupi oli ohi alle viidessä tunnissa. Tosin heti teki mieli aloittaa uudestaan koska pelissä on myös new game+ vaihtoehto ja sehän on aina hyvän pelin merkki, että sen haluaa aloittaa heti uudestaan.

SBK 2011 FIM superbike world championship

Tämän ostin kun halvalla sai eli cdonissa taisi maksaa jopa viisi euroa tarjouksessa. En tosin ole mikään nyyppä näiden moottoripyörä pelien suhteen sillä jo ekan boxin ajoista on tullut pelattua niitä climaxin tekemiä moto gp pelejä jotka oli kyllä hemmetin hyviä. Silti pikkasen epäilytti kun kaikkialla ollaan sanottu, että tämä on tosi realistinen ja vaikea ajettavuudeltaan.

Noh sanotaan näin, että vaikea sanoa onko tämä vaikeampi kuin nuo moto gp:t ajettavuudeltaan. Jos simulation asetus on mediumilla niin on tämä helpompi jos se taas on full asetuksella niin kaasulla lähtee perä alta herkemmin kuin moto gp:ssä, mutta jos minun hatariin muistikuviin on luottaminen niin moto gp:ssä taas lähti pärrä paljon herkemmin jarrutuksissa kintaista.
Eli ei tämän ajettavuus ole mielestäni läheskään nin vaikea mitä arvostelut antaa ymmärtää. Tosin säätövaraa löytyy eli simulation asetuksista löytyy novice, medium ja full asetukset ja ainakin helpoimmalla on pikkasen automaatti jarrua ja ohjauksen avustusta ja muuta. Mediumilla ei ihan niin herkästi lähde pärrä alta jos pikkasen ruohikolle eksyy ja se tuntuukin olevan melkein ainoa ero mediumin ja fullin välillä. Tai sitten ajan liian rauhallisesti ja varman päälle.

Lisäksi saa valita onko kuskin painopisteen siirto automaattinen vai ei, renkaiden kulutuksen, pärrän ja kuskin damagen eli jos kaikki on täysillä niin jos tarpeeksi kolaroi niin ainakin manuskan mukaan jää muutama kisa väliin kun kuski toipuu. Tosin pärrää saa korjata kisojen välissäkin jos oikein ymmärsin. Itse kun laitoin molemmat pois päältä.

Kyllä tästä siis saa ihan tarpeeksi helpon tai haastavan mitä nyt jokainen haluaa.

Witcher 2

Nyt on pelattu tarina myös iorvethin mukana ja aika eeppistä oli. Minä kun luulin, että tarina oli hyvä jo rochen mukana seikkaillessa, mutta tuo oli helvetisti parempi. Jos aikoo tämän pelata vain kerran niin ehdottomasti iorvethin mukaan vaan vaikka järki muuta sanoisikin.

Tuli myös tuosta areenasta otettua ne parit saavutukset ja sekin on tehty niin fiksusti, että vaikka henki lähtee niin aina saa expaa joten jos vaan jaksaa pelata niin ainakin ne 30 matsia saa läpi. Minulla nousi joka matsin jälkeen geraltin taso yhdella vaikka turpaan otinkin ja tässäkin on se 35 maksimi kuten perus pelissäkin ja samat kehitys systeemi käytössä.

Ihan kiva pikku extra.

Tuli myös vedettyä useampi tunti mortal kombatia tänään kun pelasin lopuilla hahmoilla 1 vs 1 ladderin läpi ja useasti sai nauraa fatalityille kun ne vaan on niin ihanan sairaita.
Niille joita peli ei kiinnosta niin laitetaan pikku montage kuitenkin videon muodossa katsottavaksi.

edit:

SSX

Tuli tässäkin saatua yksi projekti valmiiksi eli siis kirjoitin kaikki radat ylös joita oli kiva pelata ja joita haluaa jatkossakin pelata. Samalla tuli classic kaori saatua tasolle 11. Seuraavaksi sitten classic psymon. On se kumma miten on heti paljon parempi fiilis kun saa pelata noilla vanhoilla hahmoilla vaikka ero onkin vain kosmeettinen.

Lista radoista jos jotakin kiinnostaa. Ekana tulee alue, sitten huippu ja sitten dropin nimi. Eli esim:
New zealand
-Mount tasman
-Buckeye

Tarkoittaa, että ensin otetaan new zealand. Sieltä mount tasman jonka jälkeen buckeye niminen kohta. Noissa saattaa olla virheitä kun välillä oli vaikeuksia saada omasta kirjoituksesta selvää kun nopeasti nuo vaan paperille rustasin.
Kaikista dropeista aion jatkossakin pelata sekä race, että trick it kisat paitsi noista kahdesta jonka perässä on R. Ne pelaan vain race muodossa. Yhteensä siis 77 droppia joka on aika hyvin kun aluksi tuntui, että pelissä ei muuta olekaan kuin paskoja kisoja.

[spoiler]Africa
-Meru
-Red light
-Corckscrew

Antarctica
-Vinson massif
-Off the grid
-Rolling thunder
-Evil genius

-Mount slaughter
-Dreadnought

-Mount craddock
-Headshot
-Root down

Himalyas
-Mount everest
-Burnout

-Makalu
-Serenity
-Trickypedia
-Fast forward

-Chomo lonzo
-Fall from grace
-Bear claw

New zealand
-Mount tasman
-Buckeye
-Jack knife
-Thunderbird

-Mount wakefield
-Morning tiger
-Bulldog
-Last to hit

Siberia
-Boris
-Vapor trail
-Diamond black
-The big show

Alps
-Vorassay
-Beyond the fall
-The hammer

-Grand goliat
-Chain currency

Rockies
-Mount robson
-Intrepid R

-Extinguisher tower
-Wrecking crew R
-The dogger

-Whitehorn mountain
-JT2
-Cornoe's moustache

Alaska
-Foraker
-Lock jaw

-Silverthrone
-Unsanctioned
-Pan
-Old school

+Koko mt.eddie joka sisältää viisi trick it kisaa ja neljä race kisaa.[/spoiler]

Lista olisi selkeämpi jos foorumi näyttäisi ne välilyönnit jotka tuossa oikeasti on. Nyt ne valitettavasti on kaikki alekkain. Mutta boldattu on alue, alleviivattu sen alueen huippu ja loput droppeja.

God of war: ghost of sparta HD tuli pelattua läpi ja olihan se laatua alusta loppuun kuten muutkin. Peli oli myös ainakin minusta huomattavasti paremman näköinen kuin chains of olympus ja tätä voisi melkein luulla jo ps2 peliksi. Innolla odotan kuinka hienolta se GOW 2 sitten näyttää kun sitä varmaan aloitan huomenna pelaamaan.

Sekin oli kiva bonus, että tässa oli sama homma kuin kolmosessa ja kentistä löysi tavaroita joista saa seuraavalle peluu kerralla aktivoitua vaikka minkälaista bonusta ja sen ansiosta tulen varmasti pelaamaan vielä toistekin läpi.
Läpipeluun jälkeen vasta huomasin, että tuli sitten pelattua jenkki tunnuksella läpi. Noh onneksi en pahemmin noita trophyja keräile niin ei harmita.

Journey
Vihdoinkin päätin pelata tämän jo pidemmän aikaa levyllä olleen pelin ja olihan se melkoisen mahtava kokemus. Se kuinka pelistä nauttii, riippuu varmasti pitkälti matkakumppanista, mutta minulle ainakin kävi tuuri löytäessäni heti ensimmäisellä kerralla jonkun mukavan kanssamatkaajan. Tämä oli selvästi pelaillut aikaisemminkin ja hän näytti suunnan oikeastaan koko matkan ja kiertelimmekin kaikenlaiset piilopaikat matkan varrella. Oli mukava huomata pelin loppupuolella kommunikoinnin jopa oikeasti onnistuvan aika mukavasti tuolla yhdellä pienellä eleellä. Peli oli myös oivasti nimetty, sillä lopussa huomasi sen matkan juuri olleen kaikkein hienointa ja olipahan lopetus omalla tavallaan myös haikea. Parhaita pelikokemuksia ehdottomasti, mitä on tullut vastaan.

No More Heroes on tällä hetkellä pelityksessä. Rank 2 olen tällä hetkellä, ja olen hommannut kaiken lisäkrääsän tähän asti, ja tehnyt kaikki sivutehtävät paria Free Fightia lukuunottamatta.

Viimeksi olen pelannut läpi 100% Kirby's Epic Yarnin, joka oli kyllä loistava peli. Monet kritisoivat sitä helppoudesta. Kyllähän peli sinällään oli helppo, jos vain veti kaikki kentät läpi ilman sen kummempia saavutuksia. Se taas, kun veti kaikki kentät läpi keräten kaikki huonekalut/CD:t, ja otti vielä kultamitalin kentästä, toi jo mukavasti lisähaastetta. Puhumattakaan Flateista löytyvistä sivutehtävistä, niissä oli jo ihan oikeasti haastetta, etenkin mitä edemmäs niissä eteni.

Assasin's Creed Revelations tuli tuossa tunti sitten läpäistyä ja fiilikset pelin lopussa olivat todella positiiviset. Viime jouluna tuon CE:n kyseisetä pelistä sain, mutta en sitä sitten kovin paljoa innostunut pelaamaan vaikka kyseessä on yksi suosikki pelisarjoistani. Tänä viikonloppuna kuitenki tuli AC3 hypen innoittamana aloin taas peliä tahkomaan.

Juoni ei aluksi innostanut, mutta mitä pidemmälle tarina eteni sitä kiinnostavampia pelin tapahtumat olivat. Oli myös mukavaa päästä pelaamaan Altaïrilla vaikka hahmon osuudet jäivätkin vähän aika lyhyiksi. Eziokaan ei ollut enään yhtä ärsyttävä, kun esimerkiksi AC2:ssa. Aluksi ajatus vanhasta Eziosta vähän pelotti, mutta hyvähän siitä tuli. Muut hahmot eivät persoonaltaan mitenkään maailmaa mullistavia olleet, mutta kyllähän niistä jo muutamaan kerkesi jopa kiintyä. Monet asiat oltiin hoidettu edeltäjiään paremmin, mutta parannettavaa olisi vieläkin. Ja mitä hittoa joku torninpuollustus teki Assasin's Creedissä? Se oli ensinnäkin huonosti toteutettu ja ei sopinut peliin ollenkaan.

Loppu (ja koko peli) vastasi todella moniin kysymyksiin ja jätti odottamaan kolmatta osaa vesi kielellä. Voih olisipa jo marraskuu... Numeroa en pelille rupea antamaan, mutta voin kuitenkin sanoa, että seiskan paremmalla puolella mennään.

Resident Evil 6 Leonin kampanja tuli pelattua läpi kaverin kanssa karvan verran yli 7h. Pelissä löytyy 3 pääkampanjaa plus Adan oma eli jos kaikki ovat yhtäpitkiä niin peli kestänee 28h tarina modissa.
Leonin kampanja on se kauhupainotteisempi eli Zombeja on ja paljon. Zombiet ovat astetta fiksumpia kun osaavat heittää lapiolla ja viinapulloilla ja muilla mutta käyttäytyvät kuten aiemmissa osissa,ei mitään 4 ja 5 kylähulluja :3
Oikein messevää toimintaa ja hienoja pomotaisteluita. [PIENI SPOILERI] Loppupomo kesti ihan saatanan kauan ja sillä oli monia muotoja,kesti ainakin tunnin kaiken kaikkiaan D: [PIENI SPOILER LOPPUU]. Mutta itse pelattavuus on parantunut roimasti aiemmista osista ja hienosti vanhoista sarjan peleistä kopiotu kohtauksia ja uudelleen muokattu peliin sopiviksi. On kyllä kaikille Ressa-faneille pakko-ostos :)

Ja uudestaan läpi Resident Evil 6 mutta Chrishin kampanjana. Chrishillä idea painottuu toimintaan ja B.O.W:eihin. Vaikka meno on vähän samanlaista kuin viidennässä osassa, tehdään se kaikki silti paljon paremmin. Loppukin on paljon eeppisempi kuin Leonin oma, mielestäni. Edelleen mahtavaa menoa, vielä olisi Jaken oma ja sitten aukee Adan oma :)

Tuli testailtua Torchlight 2:ta eilen ja pikaisen pelisession perusteella vaikuttais oikein menevältä "Diablo kloonilta". Vielä on liian aikaista sanoa onko peli parempi kuin D3, mutta ainakin tässä on yksinpeli erikseen sekä modituki.

Castlevania: Symphony of the Night XBLA
Kuten varmaan monet tietävät en PS1:stä omistanut aikoinaan ja monet sen suuret pelit on tullu pelattua vasta viime vuosina läpi. Nytpä viimeinkin tämän klassikon läpäisin, joskus 2008 taisin xboxille tämän ostaa joten tovin on saanut peli olla kovolla odottamassa. 90-luvulla kylläkin tätä kaverien luona pelailin mutta muistot ovat sieltä heikot.

Hiton hyvä pelihän se tämä oli, vanhat Metroidit tuli heti mieleen ja GBA/DS Castlevanioita pelanneena älyää paremmin mistä niiden juuret tulevat. Pelattavuus ja ulkoasua vieläkin kultaa kuten myös OST (jota muuten juuri nyt kuuntelenkin). Onko tämä paras Castlevania jota olen pelannut? Kyllä ja ei. Ensimmäisen gameboyn kaksi ekaa Castlevaniaa ovat vaan niin nostalgisia itselle että niitä rakastan enemmän, mutta jos faktoja katsoo niin tämä on laadullisesti paljon parempi ja sarja mennyt huomattavasti eteenpäin 90-luvun alun meiningeistä.

Tuossa pari viikkoa sitten Castlevania: Lords of Shadowsin läpäisin ja jos sitä ja SOTN vertaa ei voi kuin huokaista että mikä meni tuossa uusimmassa vikaan. Pelattavuus tietenkin huomattavan toisenlainen mutta isoin muutos on tunnelma. LoS ei tuntunut Castlevanialta vaan joltain God of Warilta. Toivottavasti tuleva LoS2 parantaa tällä saralla, mitä nyt kuvia/videota tullut niin meininki ainakin synkempää.

E: Demppa, tiedän. Ehkä jonain päivänä jatkan tuosta, invertedin avasin myös mutten nyt varmaan heti tuota jaksa jatkaa.

Mutta sie läpäisit vasta normilinnan. Siel on kuule vielä tarinaa käymättä ja bosseja vastassa inverted linnassa.

Omasta mielestä ehdottomasti paras Castlevania. Jostain pitäisi keksiä vielä puuttuvat prosentit omaan 198% tallennukseen..

Eli et läpäissyt vielä peliä ; )

Ja mielestäni vastaukset voisi aina kirjoittaa uuteen viestiin. Hämäävä tapa tämä editoimishomma.

Kolme peliä on tällä hetkellä tulessa ja näistä ensimmäisenä Guild Wars 2, josta olen kumminkin pitänyt nyt muutaman päivän tauon. Tuli vähän liikaa pelattua tätäkin putkeen ja siinä unohtuikin sitten kaikki muu paitsi työt. Mutta viikonloppuna olisi tarkoitus jatkaa seikkailuja Tyriassa.

Toisena on pitkästä aikaa pelattavana Star Wars: Knights of the Old Republic. Viime kerrasta on ehtinyt kulua jo vuosia ja nyt ensi kerran on PC versio kokeilussa. Olin jo aivan ehtinyt unohtaa kuinka upea peli on kyseessä. On se vain niin tyydyttävää antaa Voiman pimeän puolen viedä mennessään ja olla täysi mulkku NPC hahmoja kohtaan. Upeaa dialogia kerta kaikkiaan.

Kolmantena on meneillään Sins of a Solar Empire: Rebellion. Harvemmin on meikäläisellä vitutus käyrä näinkin korkealla strategiapelin kanssa. Nimittäin muutama päivä sitten päätin aloittaa pelin kolmea aggressive hard AI vastustajaa vastaan ja liittouduin yhden samanlaisen kanssa. Suht huono valinta, kun viime pelistä on kuukausia. 12 tuntia olen nyt yhtä mappia jyystänyt näitten kanssa ja homma alkaa tuntua enemmän ja enemmän pattitilanteelta. Kaksi vihollista on linnoittautunut omaan galaksiinsa ja liikkuminen tuolla on liki mahdotonta. Sain sentään yhden planeetan vallattua tuolta, mutta tästä se pattitilanne sitten syntyikin. Kahdella viereisellä sektorilla kyttää taukoamatta älyttömän kokoiset laivastot. Jos näitten kanssa joutuu taisteluun, niin lopputulos on aina sama: molempien laivastot tuhoutuneet ja sillanpääasemana käyttämäni planeetta pommitettu paskaksi kunnon exterminatus meiningillä. Pakko tähän joku ratkaisu on löytää, koska olen liian itsepäinen antamaan periksi.

TheCpp0 (ei varmistettu)
Käyttäjän Anonymous kuva
Lainaus käyttäjältä Hifisti

Tuli testailtua Torchlight 2:ta eilen ja pikaisen pelisession perusteella vaikuttais oikein menevältä "Diablo kloonilta".

En ite ole pelannut Diabloa ikinä, mutta minullekin sanottiin että se on samantyylinen mutta ainakin grafiikoiden puolesta räikeämpi.

Tosiaan, tällä hetkellä sellainen melkein 45-lvl miespuolinen Outlander. Tähän mennessä pelissä ei ole mitään hirvittävän negatiivista asiaa, ellei lasketa ajottaista mutta vähäistä FPS:n droppailua. Mielestäni myös normalin ja hard -moodien välissä voisi olla jokin välimuoto; ero tuntuu olevan melko suuri. Normaalissa tuntuu että kaikki saa tapettua kerrasta (haasteitakin tulee välillä mutta enimmäkseen tätä) ja hardissa tuntuu että henkihieverissä saa juosta potioneita kittaamassa. Itse pelailen enimmäkseen normaalilla mikä oli aluksi hieman liian helppoa, mutta kyllä se siitä vaikeutuu pelin edetessä. Kaikesta tästä huolimatta myöskin hard tuntuu olevan ihan aloittelijaystävällinen.

Joka tapauksessa, peli on todellakin vähintäänkin kokeilun arvoinen..!

Paraikaa läpäisyssä Xboxin Sacred 2, joka ainakin omaan makuun on hyvä peli vaikkakin toistaa itseään, mutta maailma on laaja ja tehtäviä piisaa ja Co Op on hauskaa, mitäpä sitä Hack'nSlashilta muuta kaipaa.

Pleikkarilla taas GT5 yhä läpäisemättä, viimeinen A-spec 24H kisa kummittelee valikoissa, joku kaunis päivä se vielä...

GTA:IVn Story mode läpi.Nyt vaan lintuja ja stuntteja metsästämään!

Mark of the Ninja
Aloitan heittämällä kovan faktan: Klei onnistui pääsemään hyvin, hyvin lähelle Shadow Complexin XBLA-herruutta. Pohjimmiltaan Mark of the Ninja on 2d-tasoloikkahiippailu, johon on otettu vaikutteita mm. tuoreimmasta Splinter Cellistä. Pelihahmona on yön musta ninjapinja, jonka tehtävänä on lähteä kostoretkelle klaanin kimppuun hyökänneitä palkkasotureita vastaan.

Pelimekaanisesti homman ideana on luikkia kentät läpi erilaisia apuvälineitä hyödyntäen ja muiden hiippailuiden tapaan peliä voikin pitää eräänlaisena pulmailuna. 2d-tyylin ansiosta pulmafiilis on tavallistakin voimakkaampi, eikä kunai-veitsiä, piikkimiinoja tai kiinalaisia (siis ilotulitteita) oikein voi säästellä ainakaan ensimmäisellä läpäisyllä. Kaikki kentät on mahdollista mennä läpi tappamatta ketään, mikä tuo tuntuvan pistebonuksen, mutta sivutavoitteet tarjoavat vaihtoehtoisia haasteita tietynlaisista tapoista huomaamattomaan liikkumiseen.

Viholliset reagoivat perinteisen näköaistin lisäksi myös ääniin ja kaikesta tuulta meluisammasta lähteekin himmeitä "palloja", jotka kertovat kunkin äänen kantaman. Tämä helpottaa vartijoiden kanssa kikkailua mukavasti, koska lamppua tähtäillessään tietää, kuuleeko vartija rikkoutumisen. Kaikki näkymättömissä pysyttelyyn vaikuttavat tekijät toimivat vuorenvarmalla 2d-logiikalla, joten huomatuksi tuleminen on yleensä omaa syytä. Visuaalisesti Mark of the Ninja on upeasta tyylistä huolimatta hyvin selkeä.

Oma läpäisyni vei 6-8 tuntia ja NG+ sekä lisätavoitteet nostavat uudelleenpeluuarvon toiseen potenssiin. Viimeinen kenttä on muuten jotain mukavan erilaista ja kliseisen tarinan lopetuksen tyylikkyys tuli pienoisena yllätyksenä. Mikäli 2d, Narutosta kaukana oleva ninjailu tai hiippailupelit kolahtavat, kokeilkaa edes demoa. Myyntiluvut eivät ole kuulemma olleet mitenkään mahtavia, mikä on huutava vääryys. Steam-julkaisun pitäisi tapahtua lähiaikoina ja Livestä tämä tosiaan jo löytyykin.