Viimeksi pelatut pelit / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Lainaus käyttäjältä partajeesus

Dead island tuli paukutettua tai siis hakattua läpi.

Pelasin sen viime vuonna läpi ja on kyllä sellainen peli, että tekee mieli pelata uudestaan. Odottelen tässä, että se GOTY-version hinta laskee ja ostan sitten. Jostain syystä peli vaan nappas ja piti mielenkiinnon yllä loppuun asti, ja pitää edelleen.

Kantsii tsekata jos vaikka cdonin kaksi peliä 49.95e kampanjasta löytyisi jotain. Itse ostin sieltä tuon goty version jossa tuli headset mukana ja lollipop chainsawin. Tosin pelkkää gotya taisi jossain britti kaupassa olla n.20e hintaan.

Pelasin läpi tuon viimevuoden indie pelin nimeltä Binding Of Isaac The Wrath Of The Lamb. Peli maksoi sellaiset 5 euroa lisäosineen. Tämä peli on siksi hyvä, koska se on vaikea eikä tässä ole yhtään checkpointteja tai muita tallennuksia. Peli pitää pelata aina alusta lähtien. Peli on 2d, mutta grafiikka on ihan hienoa. Musiikki on kyllä sitä parhautta. Täysi kymppi sille. Peli on zelda tyyppinen, mutta 999 kertaa vaikeampi. Meni sellaiset 50 tuntia ennen, kun sain vikan endingin (ending 13) tähän peliin. Piti läpäistä the Chest paikka, jossa ihan viimeisenä lopparina on päähenkilön ruumis tietääkseni. Pitäisi vielä mennä loput challenget ja läpäistä peli muillakin pelaajilla ja läpäistä paikat ilman, että menee vahinkoa, ynnä muuta, että saan 100% saavutuksen. Noh Tämä peli kuitenkin on joka sentin arvoinen ja mielestäni 2011 vuoden paras peli. Annan tälle pelille 10-

Eilen tuli vihdoinkin täytettyä yksi iso aukko sivistyksestä, kun ensimmäinen Max Payne tuli läpäistyä PC:llä. Olihan tuo mahtava peli ja hauskakin omalla tavallaan. Kaksi ekaa Max Payne -peliä tuli hankittua Steamin kesäalesta bundlena.
Tarinaa eteni kivasti sarjakuvien avulla, mistä pidin myös. Max osoittautui myös erittäin heikoksi kaveriksi, kuin Nathan Drake Crushing-modea pelatessa konsanaan. Peli muutenkin oli sopivan haastava eikä mitään tasoa turhauttava. Koska Payne oli niinkin heikko, niin quicksave kyllä oli oikein mukava kaveri läpipeluun aikana ja kävi todella tutuksi.
Kyllä tämä peli taas oli yksi todisteista siitä, miksi vanhemmat räiskintäpelit ovat yksinkertaisesti parempia. Seuraavaksi sitten jatko-osan kimppuun, ja sitten voikin harkita uusimman Paynen hankkimista.

Alan on herännyt nyt myös PC:llä. Mitäpä tästä enään sanoa. Loistavaa trilleriä ovat Remedyn pojat taas tehneet ja nautin jostain syystä pc versiosta paljon enemmän kuin Xboxilla. Perusasiat ovat kunnossa eli parempi resoluutio, grafiikat ja kenttien yksityiskohtaisuus. PC versiossa löytyy valmiina Boksilla maksulliset lisäosat "Singal" ja "Writer" eivät nekään mitään kakkelia olleet. Mutta mistä minä todella pidin PC versiossa oli mahdollisuus kytkeä Hubi pois. Alan Wake on muutenkin niin suoraviivainen peli että ei se mitään turhaa kädestäpitelyä tarvitse. Reiluuden nimissä panokset kyllä näytetään, mutta nekin onneksi vain asetta vaihtaessa. Hölmöä että Xbox pelaajien on pakko pitää tällaista nössöasetusta päällä.

Jos Boksiversio oli sellainen 6/10 pelikokemus, olen PC versiolle valmis antamaan 7/10. Jatko eli American Nightmare seuraavaksi pelitykseen.

Menin juuri Paper Mario:n(N64) läpi joka oli ladattu Wii shopista kympillä. Pelin olin ostanut jo yli 4 vuotta sitten mutta ei silloin oikein RPG pelit jaksanut kiinnostaa. Pari kolme päivää sitten ajattelin mennä huvikseen tämän pelin läpi kun ei ollut muutakaan tekemistä. Peliä oli hauska pelata. Pelasin sitä melkein koko ajan. Puzzlet olivat ihan kohtalaisia. Jotkut kohdat olivat vaikeita ja jotkut vähän turhan helppoja mutta ei siitä muuta. Se minua hämmästytti kuinka vastukset olivat helppoja. Loppuvastuksellakaan ei tarvinnut käyttää puoltakaan life shroomeista. Ainoat vaikeat vastukset taisivat olla vain Huff N. Puff ja Crystal King. Pelin musiikit ovat tosi hyvät. Ehkä Mario pelien parhaimmistoa. Arvosanaksi annan 9.8/10

Steamissa pelaamattomina olleita pelejä vieläkin pelailen eteenpäin ja nyt on ollut peluussa:

S.T.A.L.K.E.R.: Shadow of Chernobyl
Reilut 8h takana ja ihan hyvin on maistunut. Peli alkoi hieman hitaasti mutta kunhan pääsi paremmin tämän sisään niin alkoi maittamaan. Heti pakko mainita suurena miinuksena aseiden teho ja tarkkuus.

Ensimmäiset 6h ainakin sai paukuttaa niin huonoilla pyssyillä ettei mitään rajaa. Millään ei osunut mihinkään ja vihollisia joutuu kurittamaan aivan turhan paljon taas kun oma hahmo kuolee panoksesta jos parista. Ei siinä jos on ns. "realistinen" mutta nämä aseet ovat aivan naurettavan epätarkkoja ja huonoja. Nyt tuossa sitten sain hyvän AK:n ja siihen kiikarin niin johan alkoi osumaan, kyseinen ongelma on nyt poissa mutta paljon toi naurua että vitutusta paskat aseet.

Tarinaltaan peli on ollut ihan okei mutta en tätä sen takia niin pelaakkaan. Pelin suuri avoin maailma on melkoista herkkua minulle vaikkakin liikkuminen jalan alkaa pitkissä sessioissa tylsistyttämään. Graafisesti peli on vieläkin ihan ok vaikkakin aika selvästi jo näkyy etenkin hahmomalleissa. Ihan mainio vaikkakaan ei ongelmaton peli, Metro 2033 ja Fallout faneille tämän pitäisi maistua.

Team Fortress 2
Demppa se sai minut tämän paheeni taas aloittamaan. Viime jouluna viimeksi olin tätä pelaillut ja hyvin tämä vieläkin maistuu. Pelin parhaat ajat olivat joskus 2007-2008 minne omatkin parhaat muistot pelistä sijoittuvat. Nykyään tuolla tuntuu olevan ajoittain turhan paljon CoD/ADHD pelaajia jotka eivät tiimityöstä tiedä sanaksikaan. Ei siinä jos ne niitä tappoja edes sais mutta ei ei ei. Kuitenkin hyviä matseja on tullut vastaan jolloin pelatessa tulee hyvät ajat mieleen. Vieläkin loistava nettipeli.

Cthulhu Saves the World
JRPG:t eivät ole minun makuun, kuten varmaan monet täällä tietävätkin. Pokemonit melkeinpä ainuita tuohon genren alle kuuluvia pelejä joista todella nautin. Mutta miten maistuu länkkärien tekemä pelillisesti JRPG Cthulhu peli minulle? Hyvin, ainakin sopivan pituisissa sessioissa. Taistelussa on mukavasti taktikointia mutta pitemmän päälle ne alkavat puuduttaan. Onneksi ei sentään tarvi ainaisia isku-animaatioita katella miljoonaa kertaa. Pelin parhautta on hahmot ja juoni. Lovecraft-fanina on saanut usein naureskella sitä persettä irti kun läppä on ollut kerrassaan loistoikasta. Mielellään näkisin samanlaisen pelin mutta suuremmalla budjetilla tehtynä. Grafiikka on tässä nättiä 16bit tavaraa ja musiikit mukavat. Suosittelen peliä lämpimästi.

Half-Life 2
Mitä tuossa laskiskelin niin ainakin 4 vuotta on kestänyt siitä kun viimeksi tätä pelasin. Peli on vieläkin aivan loistava ja yksi all time suosikeistani. Graafisesti kestänyt aikaa todella hyvin ja muutenkin vieläkin yhtä hyvä kuin julkaisunsa aikoihin. Hirveä himo sitä EP. 3/HL3 kohtaan taasen nousi eikä ihme. Valve, missä se peli viipyy! Ravenholm oli mukava läpäistä pitkästä aikaa ja korkealla on kaikkien aikojen parhaissa kentissä. Tämä peli (ja koko sarja) pitää pelata läpi jos sanoo itseään pelaajaksi.

Kane & Lynch 2: dog days.

Lyhyesti sanottuna tämä on kaikessa huonompi kuin eka osa jota pidin hyvänä pelinä. Lynch oli ykkösessä rakastettava psykopaatti, tässä se vaan lähinnä vinkuu muijansa perään. Muutenkin tarina on huonompi. Visuaalinen tyyli ei iske ollenkaan. Mikäs siinä jos tekijät haluaa tehdä pelinsä rumemman näköiseksi mitä se oikeasti on. Räiskintä varsinkin alussa on perseestä. En tiedä kenen aivopieru se oli, että alussa saa lähinnä smg:tä vihuilta ja vaikka paikoillaan seisova vihollinen on keskellä tähtäintä ja ammut yksittäisiä laukauksia niin jos matkaa on yli 10m niin ehkä joka kuudes luoti osuu. Sitten kun alkaa saamaan ak-47:aa ja vastaavaa niin tilanne pikkasen paranee.

Guitar hero: van halen

Se paljon haukuttu GH siis kyseessä. Hintaa tällä oli pikkasen alle 10e joten parin vuoden guitar hero paussin jälkeen päätin tuolla hintaa ostaa ja hauskaahan tätä oli pitkästä aikaa pelata. Ymmärrän van halen fanien vihan, mutta ei tässä muuten mitään vikaa ole. Ehkä biisilista on pikkasen lyhyt sisältäen alle 60 biisiä, mutta enemmän minä tämän pelaamisesta tykkäsin kuin metallican. Metallica on kuunneltuna helvetin kovaa kamaa, mutta kun peli on oikeastaan pelkkää mättöä niin ei sitä vaan jaksa. Tässä on mukavan vaihtelevaa menoa joten missään vaiheessa ei kyllästytä. Oikeastaan ainoa paska biisi oli queen of the stone agen: sick sick sick tai vastaava.

Vasta kitaralla olen läpi pelannut ja jo nyt tuo on ollut hintansa arvoinen.

Devil may cry 3 hd

Tuli tämäkin tuosta kokoelmasta viimein pelattua läpi ja se oli parempi kuin muistin. Näyttikin jopa yllättävän hyvältä ja hyppäys aiemmista osista on kohtuu iso. Eipä tästä sen isompaa osaa kirjoittaa. Se on kyllä pakko todeta, että tuo dmc kokoelma on ensimmäinen peli jonka kohdalla tuntuu, että nyt on saanut jotain liian halvalla. 19.90e tuosta siis tuli maksettua uutena.

Lollipop chainsaw (taas?!?)

Neljännen kerran siis läpi pelasin ja samalla tuli se puuttuva highscore saavutuskin hommattua. Vieläkään en kyllästynyt ja kyllä tämä tällä hetkellä on aika vahva action game of the year palkinnon saaja. Toivottavasti suda ei vaan tee paskempaa jatko-osaa kuten no more heroesille jonka eka osa oli silkkaa parhautta ja kakkonen taas melkein huononsi kaikkea. Tosin yleinen mielipide on, että kakkonen on parempi.

Pakko vielä hehkuttaa pelin soundtrackia. Siis sitä ihan kokonaista eikä vain niitä lisenssi biisejä. Se on nyt soinut joka päivä varmaan viikon.
Tämän videon kuvauksesta löytyy linkki.

Lainaus käyttäjältä partajeesus

Lollipop chainsaw (taas?!?)

Neljännen kerran siis läpi pelasin ja samalla tuli se puuttuva highscore saavutuskin hommattua. Vieläkään en kyllästynyt ja kyllä tämä tällä hetkellä on aika vahva action game of the year palkinnon saaja. Toivottavasti suda ei vaan tee paskempaa jatko-osaa kuten no more heroesille jonka eka osa oli silkkaa parhautta ja kakkonen taas melkein huononsi kaikkea. Tosin yleinen mielipide on, että kakkonen on parempi.

Pakko vielä hehkuttaa pelin soundtrackia. Siis sitä ihan kokonaista eikä vain niitä lisenssi biisejä. Se on nyt soinut joka päivä varmaan viikon.

Täytyy ihailla intoasi hakata samoja pelejä uudelleen ja uudelleen. Itselleni yksi kierros riittä lähes aina pelin parissa, ja mitä Lollipop Chainsawia olen pelannut tässä viimeaikoina, niin voin vannoa etten pelin läpäistyäni meinaa siihen koskea ainakaan muutamaan vuoteen.

Fallout 3 GOTY pärähti PC:llä käyntiin. Kerran aikaisemmin pelailin emopelin ja lisärit ja olivat silloin jo laadukasta viihdettä, tällä kertaa on tarkoitus nautiskella pelistä modien kera.

Tietty tuntuu vähän oudolta palata Capital Wastelandiin Mojaven jälkeen, samaten ilman rautatähtäimiä ammuskelu tuntuu hassulta. Nooh, kaippa tämä tästä.

Catherine tuli pelattua läpi ja heti aluksi myönnän olevani niin tyhmä, että peli olisi varmasti jäänyt kesken jo toisena yönä jollei siinä olisi super easy tasoa jolla kentälle ilmestyy energiajuomia joiden avulla voi hetken aikaa kiivetä kolme riviä kerralla ylöspäin. Jopa tuolla tasolla oli pari kertaa ongelmia.

No tarinan takia tämä ostettiin ja siinä asiassa peli ei pettänyt vaan oli vielä parempi kuin luulin. Joku tuossa draamassa vaan viehättää ja baarissa tuli aina kaikkien kanssa keskusteltua niin paljon kuin mahdollista. Kyllä olisi harmittanut jos olisi liian korkean vaikeustason takia jäänyt hyvä tarina kesken ja monella varmasti niin onkin käynyt ainakin japsi version kanssa johon tuo super easy tuli vasta myöhemmin päivityksenä kun ihmiset valitti pelin olevan liian vaikea.

Moni sanoo, että tuo vaatii vaan harjoitusta, mutta jos ei vaan osaa ajatella oikealla tavalla noita puzzleja niin sitä voi pelata vaikka 200 tuntia eikä ikinä pääse ilman tuben video guideja läpi. Itsehän en olisi tuota edes ostanut ilman tuota super easy tasoa vaikka peli on jo julkaisusta asti kiinnostanut.

Loistava arvostelu pelistä.

Catherine on minullakin kesken muistaakseni seitsemännessä yössä ja siinä rupeaa tulemaan seinä (hihhih) vastaan. Muurin tiputtelu ja palikat kolmessa kerroksessa eivät vain sovi logiikkaani. Tarina on loistava, joten ennemmin tai myöhemmin otan kyllä itseäni niskasta kiinni ja kiipeilen homman finaaliin. Turvaudun vaikka YouTubeen, jos vanha kunnon yritys ja erehdys pettää.

Catherinen puzzleihin tarvitsee hieman sitä out-of-the-box ajattelua, jotta loppupään puzzlet rupeavat sujumaan. Yrityksen ja erehdyksen kautta sain omat puzzleni väännettyä, jopa hard-tasolla. Pitää vain opetella tietyt tilanteet ja harjaannuttaa silmää niitä varten. Itse nautin Catherinen puzzleista vähintäänkin yhtä paljon kuin tarinasta.

Catherine oli itselle kyllä todella positiivinen ylläri, peli oli myöskin mukavan erilainen. Myönnän olevani myöskin sen verran tyhmä, että jouduin pelaamaan easy-tasolla, ja ihan hyvihän se meni ja oli jo easylla sopivan haastava..mutta oli siellä niitä vaikeampiakin kenttiä, mitä joutu monta kertaa vetämään uusiksi kun äly ja aika loppui kesken.

Onko muuten kellään antaa vinkkiä mistä löytäisi tuon artbook+soundtrack setin halvalla jota jaettiin catherinen ennakkotilaajille? Halvin minkä löysin oli ebayssa 17e posteineen kun postikulut mukamas 17$ ja itse tuote 5$. 10e tuosta voisi maksaakin.

Catherine tuli pelattua itelläkin tuossa joku aika sitten, normal-vaikeustasolla pelasin, ja tais siinä muutama harmaa hius tulla, mutta menipähän läpi kuitenkin. Aloitin jo toisen kierroksen että alan kultaamaan nuita suorituksia, 5 tai 6 tasoa oon kullannut. Täytyy kyllä myöntää että hieman alkoi aivot sulamaan ja tämä on kesken.

Parta, kiitti vinkistä, meikä tilas. Suolaset oli kyllä postit tänne pohjolaan, mutta ihan sama.

God of war 3 meni läpi tuossa pari tuntia sitten. Aika eeppistä mättöä kyllä ja edelleen helvetin komean näköinen. Voisi sanoa, että ps3:n top 5:ssa ainakin. Making of videotakin näyttäisi olevan kohtuu läjä extroina joka on aina hieno lisä ja saisi yleistyä. Huomenna piti aloittaa final fantasy, mutta kyllä mä vedän tuon vielä toisen kerran läpi huomenna kun bonuksilla sai vaikka mitä loppumatonta.

Tarttee varmaan jossain vaiheessa ostaa se kokoelma jossa tulee kaikki viisi peliä. Kuitenkin vasta kolmonen ja ykkönen pelattu läpi niin olisi siinä ihan kivasti pelattavaa. VG+:sta taisi lähteä 40e hintaan posteineen.

Viimeksi olen pelannut New Super Mario Bros. 2:ta

Sain pelin hyppysiini jo torstaina, mutta ikävä kyllä sosiaalinen elämä ja tuon videon kokoaminen ovat vieneet paljon peliaikaa. Siksi olenkin tahkonnut peliä vasta noin tunnin verran. Olen tällä hetkellä kolmannessa maailmassa, ja tänä iltana olisi tarkoitus aloittaa sitten ne elämää suuremmat Mario-maratonit.

Pakko muuten huomauttaa, että pelikokemus on aika erilainen 3DS XL:llä. Testasin Mariota pikaisesti normaalin 3DS:n avulla, ja ristiohjaimen tuntuma oli aivan erilainen. Lienee tottumiskysymys, kumpi onkaan parempi, mutta omiin kätösiini XL on kuin veistetty. Ja 3D-efekti isolla ruudulla... Kavereita suoraan lainatakseni: "Vau!"

Lisää mietteitä kirjoittelen sitten tohon New Super Mario Bros. 2 -ketjuun, kunhan olen oikeasti päässyt peliin kunnolla sisälle.

Lainaus käyttäjältä Vulpes Arctos+

Viimeksi olen pelannut New Super Mario Bros. 2:ta

Eivät ole muuten ollenkaa huonoja nuo teikäläisen videot. Editointi on yleensä ihan menevää, mutta parasta on tuo kotikutoinen meininki. Kamerankin edessä taidat viihtyä, siltä se ainakin vaikuttaa. Niin, jäihän tuosta pelistäkin ihan kiva fiilis.

"ÄITI!"

Kesän satoa.

Deus Ex Human Revolution oli ihan kelpo peli. Idioottimaiset pomotaistot, tarina ei aluksi napannut yhtään ja lopuksikin aika vähän. Mielestäni peli ei tarjonnut hiippailuvaihtoehdolle riittäviä eväitä pelin mieluisaan läpäisyyn. Päähenkilö oli myös paikoin ärsyttävän varomaton typerys. 7/10

Mass Effect 3 oli hieno kokemus, kun pääsin sen pelaamaan lävitse tällä laajennetulla lopulla, joka oli hieno. Mitä tutustuin alkuperäiseen loppuun niin olihan se aika karvalakkimalli, joten laajennus siihen oli ihan paikallaan. Olihan tämä pelisarja hieno kokemus, joskin minun makuuni se vähän huononi osa osalta. 9/10 kuitenkin joka osalle.
ME1: Ensimmäisessä oli eniten sellaista seikkailun ja laajan universumin tuntua, tarinakin oli siinä mielenkiintoisin. Sivutehtävät toki itseään toistavia, makolla oli tylsä ajella ja kontrollit hieman kömpelöt.
ME2: Päätarina oli aika suoraviivainen eikä niin kiinnostava, henkilöhahmoista tykkäsin kovasti, sivutehtävät olivat osin oikein hienoja ja teemoiltaan tuttuja scifin ystäville. Räiskintää huomattavasti enemmän kuin ekassa osassa, ajoittain vähän ehkä liikaakin, vaikka kontrollit oli varsin toimivat. Planeettojen luotauksesta ei kai ole juuri tykätty, mutta minä koin sen jotenkin hypnoottisen kivaksi.
ME3: Sitoi homman ihan nätisti pakettiin, vaikka räiskintä meni minusta välillä överiksi. Tarinaa ei juuri laajennettu vaan tyydyttiin sitomaan langanpäät yhteen.
Pelasin aika hartaudella jokaisen osan lävitse ja taisinkin saada joka pelissä jokseenkin sen parhaan mahdollisen lopun.
Hienoin hahmo, joka myös antoi parhaat naurut, oli ehdottomasti Tali. Mainio ääninäyttelijä, kuka olikaan.

Rage, hieno grafiikka, toimivat kontrollit, tyydyttävät räiskinnät ja aseet, ok ajotuntuma - eli paljon oli kohdillaan. Harmillisesti vain pelin tarina ja henkilöhahmot eivät kiinnostaneet yhtään, joten vähän pakkopullana tuota pelasi. Teknisesti tyylikäs, sisältä tyhjä peli. 5/10

LA Noire, ensifiilikset oli positiiviset, mutta todella nopeasti lopahti kiinnostus. Tuntuu todella kaavamaiselta ja tulee vahvasti tunne, ettei pelaajalle vain anneta ihan riittäviä tietoja, joilla sen kuulustelun voisi kunniakkaasti hoitaa. Jäi toistaiseksi kesken.

Otin tuntumaa myös ensimmäiseen Resident Eviliini sen 5. osan parissa. Ei tunnu hyvältä, kankea ohjaus, kamera huitoo aivan missä sattuu, pelaaja ei voi liikkua ja tähdätä tai ampua samaan aikaan. Jotenkin aika menneiden aikojen tekniikkaa tuntuu olevan.

Final fantasy XIII-2 fiiliksiä parilta viime päivältä.

Sununtai:

12 tuntia final fantasy XIII-2:sta takana ja alkaa tuntua ettei tuo läpi mene. Pomomatsit ihan perseestä ja kuka muka kerkee taistelun tuoksinassa vaihtamaan paradigmit toisiksi ja sieltä ottamaan vielä oikean abilityn. Tuon sähläämisen aikana olet saanut jo 20 kertaa turpaan. Miksei se easy voi oikeasti olla easy jotta saa sen tarinan nähdä kokonaan ilman, että on pakko harrastaa jossain vaiheessa tuntitolkulla jotain helvetin grindausta jotta pärjääkin. Jos menis tutkimaan hahmon kehitys vinkkejä.

Maanantai:

Final fantasy läpi sittenkin. Kivasti nousi vaikeustaso viimisessä episodissa ja kunnon japsi tyyliin lopussa neljä pomo matsia peräkkäin. On sentään checkpointit välissä. Ihan viiminen matsi noista kesti 38minsaa ja sitäkin yritin kolme vai neljä kertaa ja tuo oli siis se onnistuneen aika. Jos kaikki laskee yhteen niin varmasti likemmäs 1.5t pelkkää pomo matsien tahkoamista.

Ja tuskin pilaan kenenkään pelinautintoa sanomalla, että koko peli loppuu ah niin ihanasti to be continued ruutuun. Tarina oli kyllä muuten kiinnostava ja sitä seurasi mielellään ja itse ainakin tykkäsin ja pysyin kärryillä vaikka en ole edellistä osaa ikinä pelannut. Lisäksi serah on ihan uber söpö <3

Ja tosiaan tuo pelimekaniikka ei iskenyt ollenkaan. Kiva koittaa jotain paradigmia vaihtaa ja etsiä oikeaa kykyä kun caius mätkii ties mitä megataikaa päin naamaa jatkuvalla tahdilla. Tuurilla mentiin nuo kohdat läpi. Viimisessä matsissa sentään oli jopa aikaa vaihtaa se paradigm eikä tarvinnut kauheassa kiireessä sählätä mitään.
Muutenkin peli tuntuu jämähtäneen johonkin 2000 luvun alkuun mekaniikaltaan. Esim joku eternal sonata on miljoona kertaa kivempi pelata kuin tämä. Tässä vaan sählätään valikoita ja siinä se. Oli se jees kymmenen vuotta sitten, mutta ei enää.
Lisäksi peli ei edes näytä kovin kummoiselta. Hahmot ihan nättejä, mutta maisemat aivan keskinkertaisia ja jotkut jopa suorastaan rumia ja silti framerate ei pysy tasaisena vaan pikkasen takeltelee jatkuvasti. Lisäksi pelissä kierrätetään muutamaa samaa paikkaa. Joo onhan ne eri aikakausilla, mutta silti ne on niitä samoja paikkoja jotka vaan näyttää pikkasen erilaiselta.

Sivutehtävätkin on paskasti tehty. Tai oikeastaan hahmot joilta niitä saa. Joillakin ihmisillä kun näkyy puhekupla pään yläpuolella joten niillä on jotain sanottavaa. Muuten kiva tietää, mutta kun se puhekupla ei koskaan häviä vaikka niille puhuisi sata kertaa. Siihen kun lisätään se, että hahmot näyttää aivan liikaa toisiltaan niin ei voi olla varma onko kaikille jo puhunut vai ei.
Lisäksi kaikki kamat joita jotkut pyytää etsimään löytyy aina niistä leijuvista palloista eikä esim avainta löydä mistään pöydältä kuten oikeastaan joka hemmetin ropessa nykyään.

Jos tämän nimi ei olisi final fantasy vaan kyseessä olisi joku täysin uusi peli niin kukaan ei tälle antaisi vitosta tai kutosta enempää.

Positiivisena puolena tuo collectors edition on ihan kiva paketti. Soundtrack yllätti sillä vaikka siinä onkin vain kuusi biisiä niin kestoa on 25.5 minsaa ja biisit on hyviä. Artbook on laadukas ja se "3d" kuva lightningista on komea. Kyllä tämä sen 19.95e arvoinen on tuon extra sälän ansiosta,mutta itse perus pelistä en ikinä maksaisi kymppiä enempää.

tuli pelattua dead space läpi. alku oli saakelin pelottava mutta lopussa alko toistaa itseään. Muuten on kyllä tunnelmaa, pelkoa ja haastetta.

Mukava on ollut pelailla pelejä nyt lomalla, mutta tuntuu että aika riitä kaikkien aktiviteettien tekemiseen. FF VII jäi taas kesken, koska Spelunky raastoi hermoja, mutta ei niin pahasti kuin VVVVVV. Mutta koska pidän itseäni masokistina ja jos Super Meat Boyn sain masteroitua, niin tuskin tämä nyt hankalampi on?! Jäi myös Fallout New Vegas kesken, kiitos Driver San Franciscon joka oli jollain tapaa jopa parempi kuin Burnout Paradise. FNV:tä jatkan jo kyllä tänään, ellei satu Portal 2 tipahtamaan postilaatikosta. Ai nii, pelasin myös tuon Pac-manin Arcade Deluxe mikä lie editionin, ja täytyy sanoa että helpoimmat 200 gamerscorea koskaan :)

Tulipahan tuossa pelattua noin kuukausi sitten ostettu Jak & Daxter Trilogy läpi. Sarja on kyllä ollut hyvin rakas aiemminkin jo PS2-aikoina, mutta esimerkiksi tarina oli tullut sivuutettua täysin ja sarjan toinen osa oli jäänyt kesken sadistisen vaikeusasteensa takia. Kuitenkin muutama vuosi kulunut edellisestä pelikerrasta sarjan jokaisen pelin kohdalla, joten trilogian pelaaminen läpi oli varsin viihdyttävää vaikka osan pelistä muistinkin varsin hyvin.

Ensimmäisenä täytyy hämmästellä sitä miten hyvin sarja on kestänyt aikaa. Ensimmäinen Jak & Daxter julkaistiin muistaakseni lähellä PS2:n julkaisua, mutta silti se onnistuu tuntumaan ihan yhtä hyvältä ja vielä paremmaltakin mitä nykypelit. Graafisestikin pelit näyttävät hyvältä, vaikka en yhtä merkittävää muutosta huomaa kuin vaikka Sly Trilogyn kohdalla. Vain tekstien puute, välillä kehnot checkpointit ja sitäkin kehnompi kamera erottavat pelin nykyajan peleistä, mikä on jopa varsin hämmentävää pelien iän ottaessa huomioon. Jak 2:seen siirryttäessä sadistisesti sijoitetut checkpointit, tai pikemminkin niiden puude saattavat karkoittaa kyllä peruspelaajan askeleen kauemmaksi, mutta itselleni peli ei ennakkoluuloista huolimatta tuottanut kovinkaan paljoa ongelmia kärsivällisen yrittämisen johdosta. Jak 3 taas on edelleen sarjan paras osa, jossa on onnistuttu nappaamaan sekä ensimmäisen ja toisen osan parhaat puolet unohtaen kehnot puolet tuonpuolleiseen. Jak 3:n viimeisten minuuttien rullatessa ruudulla alkoi kovasti tekemään mieli uutta osaa (Lost Frontier ei ole olemassa), mutta Naughty Dogin nykypelien tuntien en oikein jaksa uskoa että tähän sarjaan ainakaan ND:n toimesta ikinä palataan. Jak X:n puute harmittaa kyllä, sillä se oli Burnout-sarjan ohella PS2:n parhaita arcade-kaahauksia ja nettipelillä varustettuna PS3:lle olisi kyseinen peli ollut vähintäänkin mahtava, mutta ei sitten.

Nyt kun tällä viikolla on muutto uuteen paikkaan opiskelujen takia ja PS2/3:ta ei ainakaan aluksi tule otettua mukaan niin kesä on kulunut melko paljolti hyllyssä lojuvien keskeneräisten pelien parissa. Kaikkea en millään ennätä pelata loppuun mutta erittäin suurta edistystä asian suhteen on tullut tehtyä.

Uusimpana tuli alkuperäisen Deus Ex:n PS2 versio pelattua läpi ja eipä ollut vaikea nähdä miksi kyseessä on monien mielestä yksi parhaimmista peleistä ikinä. Vaihtoehtoja asioiden tekemiseen oli miellyttävän paljon ja juoni oli erittäin mielenkiintoinen loppuun saakka. Soundtrack ansaitsee myös erittäin isot kehut tunnelman luomisessa ja ylipäätään kyseessä on kyllä yksi parhaimmista originaaleista soundtrackeista. Harmi vain, että PS2 versio oli tekniseltä puolelta paikoitellen käytännössä pelikelvoton. Jos ruudulla oli enemmän kuin 2 henkilöä niin ruudunpäivitys tippui välillä diashown tasolla, joka teki varsinkin ampumisesta täysin mahdotonta.

PS3;lla tuli läpäistyä useampikin peli ja parhaiten mieleen jäi kyllä selkeästi Catherine. Helposti yksi suosikkipeleistäni tässä sukupolvessa. Puzzlet olivat normaalilla juuri sopivan haastavia ja peliä oli yksinkertaisesti vain hauska pelata. Välillä piti oikeasti jäädä miettimään muutamaksi minuutiksi, mitä tehdä seuraavaksi mutta mikään kohta ei ikinä tuottanut niin isoja vaikeuksia, että peli olisi alkanut turhauttamaan liiaksi (paitsi eräs bossi pelin keskivaiheilla). Kentän läpäisy tuotti aina semmoisen onnistumisen tunteen, jota harvat pelit ovat minun kohdallani onnistuneet luomaan. Juoni ja pelin baariosuudet olivat myös erittäin hyvin tehtyjä ja pakko nostaa vielä erikseen hattua pelin eri lopetuksille. Nykypäivänä kun niin hirveän useat pelit petaavat lopetuksillaan vain uutta jatko-osaa, Catherinen true endingit olivat erittäin mukava yllätys. Jos HD kokoelmia ei lasketa niin Catherine on kyllä jo tässä vaiheessa oma GOTY:ni enkä usko, että asia tulee syksyn tai joulun aikana enää muuttumaan.

Vihdoinkin läpäisin pelin Super Meat boy. Eli siis läpäisin Dark Worldin, joka on siis paljon vaikeampi versio pelistä, jonka menet aluksi läpi. Peli on aluksi aika helppoa. Peli on siis vaikea 2d tasoloikka peli. Ensimmöiset 2 leveliä menee leikiten läpi. Sen jälkeen pelin vaikeus taso alkaa nousemaan. Peli ei ole mahdoton, mutta sivu levelit . mm. cotton alley dark world ja xmas world on tosi vaikeita. Dark Worldit kaikista leveleistä voivat olla hyvin haastavia. En olisi voittanut niitä ilman yhtä avattavaa pelaajaa, jolla voi tehdä 2 hyppyä ilmassa. Sen saa, kun voittaa yhden warp zonen jostain levelistä. Se warp zone on aika haastava, mutta ei mahdoton. Musiikki tässä pelissä on loistavaa. Ohjattavuus on täydellinen ja grafiikka on hienoa. Suosittelen kaikille, jotka pitävät haastavista peleistä. En suosittele kärsimättömille ja noobeille. Minun mielestä Goty 2010. Annan pelille arvosanaksi 10-. Miksi? Koska voi olla joskus turhauttavankin vaikea.

Tosi kuivaa ollut pelirintamalla viime aikoina. Diablo 3:n pariin palasin hiljattain ja se on L4D2:n ja Plants vs Zombiesin lisäksi ainoa peli joka tällä hetkellä jaksaa kiinnostaa.

D3:ssa alkoi uusi läpipeluu kierros nightmarella, loistavaa settiähän tuo. Tosin publalla kun pelailee niin välillä peliseura kusee. Noh, kaippa mä tästä jatkan pelailuja.

IMAGE(http://i147.photobucket.com/albums/r309/Qmppari/924221e5.jpg)

Nyt olemme päässeet jonneuden ytimeen. Juon ES ja pelaan CS... Vieläpä konsolilla! Suorastaan tunnen, kuinka ääneni muuttuu heliumimaiseksi kimitykseksi.

Jos totta puhutaan, Counter Strike Global Offensive on hintaansa nähden häkellyttävän hyvää moninpeliräiskyttelyä jopa Boxilla. Minulla ei ole aiempaa kokemusta CS:stä, mutta yksinkertaisen ideansa ja jouhevan pelattavuutensa ansiosta pääsin meininkiin mukaan hetkessä. Alkuun kontrollit tosin aiheuttivat hieman päänvaivaa. Ne eivät ole konsoleille optimoidut, joten usein tulitaistelut ajautuvat kömpelöksi sähellykseksi. Ohjausta voi kuitenkin säätää mieleisekseen, ja siihen tottuu ennen pitkää.

Nopea tempo ja lyhyet erät tekevät lopettamisesta vaikeaa. Mikä parasta, Global Offensivessa ei taida olla minkäänlaista kokemuspisteiden keräilyä ja tasoilla etenemistä! Kuinka rentouttavaa onkaan vain hypätä peliin, pelailla muiden kanssa ja sitten lopettaa milloin haluaa. Kaikki pelaajat lähtevät sitä paitsi matseihin samoista lähtökohdista, ja oma suoritus ratkaisee, millaisiin varusteisiin on rahaa. Näin sen pitääkin olla!

Viime viikkojen aikana olen pelannut lähinnä Wiillä ja 3DS:llä, joten nykyaikaan sijoittuva moninpeliräiskintä tuntuu suorastaan raikkaalta vaihtelulta... Kuulostaa kyllä jokseenkin nurinkuriselta, mutta näin se on. Kello lähenee yhtä yöllä, mutta vieläkin tekisi mieli teurastaa terroristeja... Löytyykö boardeilta muita Counter Strike GO:n omistajia? Peliä olisi tuplasti hauskempi tahkota tutulla porukalla!

Pitkästä aikaa kotiin tulin pyörähtämään ja katse sattui hyllyssä makoileviin pleikka kakosen peleihin, tovin räplättyäni pelejä käsiin sattui Mafia. No nyt onkin tullut jo jokunen tunti paukutettua ja hyvältä tuntuu vieläkin, näiden vuosien jälkeen :)

SSX

Lyhyesti sanottuna ...tu mitä paskaa. Luulin, että ssx on tourissa oli muutama umpi paska rata, mutta tämä on täynnä niitä. Jokapuolella rotkoja joihin tippuu jos hyppää väärin ja usein ei edes ennen hyppyä tiedä, että siellä on pudotus tyhjyyteen. Lisäksi koko rewind homma on aivan perseestä sillä jos kisassa käyttää sitä niin sillä aikaa kun sinä kelaat aikaa taaksepäin niin vastustajat jatkavat menoaan. Hyöty on täysi nolla tai oikeastaan miinuksen puolella joten sama ottaa restart. No restartin ottaessa saakin odotella likemmäs 20s jotta kisa latautuu uudelleen.
Ja kuka idiootti ne deadly descentit keksi? Jumalauta mitä paskaa nekin on. Otetaan jo valmiiksi paska rata design ja sitten vielä rampautetaan pelaajaa lisää jollain paskalla lampulla, wing suitilla (jee coolia se osaa liitää) tai pulse goggleseilla.

Muutenkin koko world tour on aivan hanurista. Mikä idea on ollut poistaa se perus kaava jossa valitaa hahmo jolla vedetään kisoja läpi ja parannetaan statseja. Nyt hahmo vaihtuu usein ja se kamojen ostaminenkin on täysin kustu. Hyvänä esimerkkinä ostin tänään 17, kyllä SEITSEMÄNTOISTA eri pulse gogglea kerralla ja mikään niistä ei ollut parempi kuin se vakiona oleva. Mikä järki tuossa edes on?

Entä miksi hahmojen design on pitänyt myös mennä pilaamaan. Kukaan ei enää näytä edes etäisesti siltä mitä ennen. Miksei niitä vanhoja kaikkien rakastamia hahmoja voinut vaan siirtää hd aikaan.
En olisi uskonut, mutta tämä on paskin ssx ja jopa n-gagen ssx 3 on parempi ja hauskempi pelata.

Lainaus käyttäjältä partajeesus

SSX

Lyhyesti sanottuna ...tu mitä paskaa. Luulin, että ssx on tourissa oli muutama umpi paska rata, mutta tämä on täynnä niitä. Jäkäjäkä...

Saat partis syyttää ihan itseäsi, sillä me kyllä varoitimme, että tulet katumaan tuon ostoa. Joten miksi kumminkin ostit? Jos tykkää edes läheisesti oikeista ssx-peleistä, ei tuosta voi nauttia, kuin ehkä puolipäivää, jonka jälkeen pelin v**tumaisuus menee jo ihan överiksi. Tekisi mieli verrata siihen, mitä Ride ja Shred tekivät Tony Hawkille. Tahrannut sarjan mainetta ja nyt vaan sormat ristissä odottelen itse, että saataisiin joku julkistus SSX HD-paketista tai uudesta osasta, joka tehtäisiin vanhaan tyyliin. Jos sieltä tulee vuoden parin päästä joku tuon uusimman osan tyylinen yrite taas, niin revin alkkarini.

Itse olen tässä tänään Sleeping Dogsia päässyt aloittelemaan. Aiheesta lisää lähitulevaisuudessa, mutta voin jo nyt sanoa, että tähän peliin kannattaa sijoittaa.

On tainnut jäädä varoittelut lukematta kun en muista sellaisia lukeneeni. Tosin gamefaq:sta ja muualta on tullut luettua, mutta päätin kuitenkin kokeilla jos se sittenkin olisi ihan ok. Viimisen parin kuukauden aikana moni peli jota aikaisemmin piti kohtuu paskana on kuitenkin päässyt yllättämään todella positiivisesti niin toivoin, että tämäkin olisi edes sellaista "ihan jees" tasoa.

Noh huomenna koitan vielä pelata lisää jos saisi edes pikkasen lisää vastinetta rahalle kun se world tour kesti sen viitisen tuntia vain. Explore moodi tuntui aluksi ihan kivalta ja ajattelin vaan koittaa pronssia saada kaikista, mutta ainakin wingsuit survival kentissä alkoi taas menemään vkäyrä katosta läpi. Ainoa vielä paskempi lisä on ne pulse gogglesit.
Katselin äsken world tourista videon tubesta ja jumaliste siinähän on kenttä design paljon parempi kuin tässä ja siinäkin pystyi laskemaan koko vuoren huipulta alas asti. Varsinkin kolmosessa tuo on tullut tehtyä kymmeniä kertoja. Tässä on vaan paskoja ratoja jotka on täynnä kapeita kohtia, rotkoja tai sitten jotain hemmetin tunneleita joissa osuu kattoon jos erehtyy jopa ponnistamaan hypätessään...jep arvasitte oikein, rotkon yli.

Soundtrack sentään on hyvä ja yllätyin, että tässä on jopa hyviä dubstep biisejä. Yleensä en niistä diggaa kun ne on tylsää saman toistoa ja ennen tätä kuullut ehkä viisi hyvää biisiä.

Lainaus käyttäjältä gamecube

Vihdoinkin läpäisin pelin Super Meat boy. Eli siis läpäisin Dark Worldin, joka on siis paljon vaikeampi versio pelistä, jonka menet aluksi läpi.

Pakko antaa kyllä propsit tästä! Itse pidän myös todella paljon kyseisestä pelistä, ja on ehdottomasti jos ei nyt 10/10, niin ainakin 8, tai jopa 9/10. Itse en nyt kuukauteen ole kyseistä tuotosta pelannut kun jäin hieman jumiin normaalikentissä sinne viimeiseen maailmaan. Dark Worldin kenttiä olen vain ensimmäisessä maailmassa joitakin läpäissyt.

Pelasitko muuten gamecube PC:llä vai Boxilla, eli pelasitko peliä näppäimistöllä vai ohjaimella?

Nyt olen viitisen tuntia pelannut ja nauttinut Sleeping Dogsin kauniista Hong Kongista ja vähän mietteitä voisinkin heittää. Varsinkin, kun niitä jo on kinuttu.

Lainaus

Hellsinki epäilyketjussa:
[i]Onkos muut innostunut kyseisestä pelistä??? Haluaisin kuulla mielipiteitä siitä että onko hankinta kannattanut....[/i]

Elikkä innostunut todella olin ja epäilin vahvasti, että peli ei lunastaisi odotuksiani. Olen häkeltynyt, että jo viisi tuntia ovat lunastaneet ne mennen tullen ja tuntuu jo nyt, että rahalle on saanut helvetin hyvää vastinetta. Grafiikka ja sen yksityiskohtaisuus ovat parasta, mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Välivideot tosin ovat hieman liian lähellä Just Cause 2:n tapaisia, mutta kamerkulmat ovat ovelia ja tunnetta on mukana reippaasti. Tulee mieleen Shenmue, vaikka en sitä olekkaan pelannut.

Juoni on alkanut pikku hiljaa aueta, mutta enemmän minua on ilahduttanut yksittäiset tehtävät. Samanlaisia tehtäviä ei ole tullut vastaan ja muutama on ollut jopa sellaisia, joita en hiekkalaatikkopeleissä ole ennen koennut. Ei nyt mitään maata mullistavaa, mutta vapaaseen maailmaan tuo tarina vaikuttaa todella hyvin rakennetulta. Sivutehtäviä tein muutaman ja olivathan ne tavallista huttua, mutta mukava lisä kuitenkin. Käyt rikkomassa jengiläisen X auton ja sitten hakkaat vielä omistajan tai vastaavia.

Tappelua on ehkä liikaa, mutta siihen ovat tekijät kyllä panostaneetkin kuukauden jos toisenkin. Hahmoa voi kehittää suuntaan jos toiseen ja liikkeet näyttävät viimeisteltyiltä. Tappelu on myös sulavaa, kunhan alun kankeudesta oppii oikeat tekniikat.

Pitänee vielä paneutua tänään lisää HK:n kaupunkiin ja jatkaa tarinaa. Peli koukuttaa juuri sopivasti ja pelillä luulisi olevan pituuttakin kiitettävän paljon. Ehdottomasti vuoden tähän mennessä paras pelikokemus itselleni. Kannatta harkita, jos GTA Aasiassa yhtään kiinnostaa.

SSX

Nyt on explore puolella kaikki eventit läpi. Sillä asenteella mentiin, että se mitali mikä tulee niin siinä pysytään. Aika kasa pronssia, varmaan useampi kymmen hopeaa ja yllättävän monta kultaakin. 153 noita kisoja taisi yhteensä olla ja eilen pelasin 16 ja tänään loput. Joku 10-11 tuntia siinä meni. Ilokseni huomasin, että pelissä on myös useampi rata joita pelatessa tuli se vanha ssx fiilis, mutta myös niitä aivan paskoja kuten vaikka tämä. Jätkä tuntuu osaavan melkein ulkoa koko radan ja silti menee useasti pihalle mikä ei ole mikään ihme. Pelin kontrollit ja fysiikat ei vaan sovi tuollaiseen kapeaan rataan ollenkaan. Kyllä taas naapurit kuuli kun tuota pelasin trick it moodissa. Täytyy saada yli 500.000 pjoa jotta saa edes pronssia. Sain sen lopulta ykkös tason hahmolla kun 10 tason hahmo hyppäsi aina huitsinvittuun kun koitti tempun tehdä.

Lisäksi siitä ei palkita mitenkään jos vetää kaikki läpi. Vaikka ne vetäisi kullalla niin siitäkään ei saa mtiään. Way to go. Tosin tuon tiesin jo valmiiksi.
Laitoin padin piuhan päähän ja kaikki ääniefektit pois ja annan kaorin odottaa mäkeen pääsyä ja fiilistelen soundtrackia.
Nyt ei ole enää tunne, että rahat meni hukkaan vaikka pikkasen tuli kyllä damagea. Kädessä viisi haavaa ja kuusi vuotta vanhasta putkinäytöstä kuoret paskana (eli ei mitään arvokasta) jotka tosin hakkasin jo eilen pelatessani world tourin viimeistä kisaa. Ilokseni yöllä huomasin etten ole ainoa jolla on siinä hermot menneet. Joku on hajottanut ohjaimen, muutama luovuttanut kesken ja todella moni kiroaa koko kisan alimpaan helvettiin.

Kyseessä siis TÄMÄ.

Jos tämä olisi tehty vanhan kaavan mukaan niin kyseessä olisi loistava peli. Se on niin selvää niissä muutamassa radassa jossa on leveyttä, useampi reitti, tilaa tehdä komeita temppuja ja hienoja maisemia. Samalla kun vielä soi hyvä musa niin mikäs siinä. Sitä en tajua miksi ollaan sitten tehty noita paska ratoja kuten african luolastot tai yksi rata jonka nimeä en huomannut katsoa jossa liidettiin sillä liitopuvulla enemmän kuin snoukattiin.

edit: Katsoin TÄMÄN videon mt.eddie dlc paketista ja tuo on pakko ostaa. En tiennyt,että siinä tulee klassiset hahmot myös mukana ja tuossa radassa on myös se kunnon ssx fiilis. Vielä kun sitä pääsee pelaamaan vanhalla kaorilla ja psymonilla niin hauskuus on taattu.

Viime viikolla tuli ostettua Sleeping Dogs, ja on kyllä paljon parempi GTA-kopio mitä osasin odottaa. Toimii huomattavasti sulavammin boksilla mitä GTA IV ja on paljon värikkäämpi ja kaikinpuolin paremman näköinen. Pelimekaniikka on kohdillaan, autot ohjautuu ainakin omasta mielestäni hyvin vaikka jotkut arvioijat ovatkin tätä moittineet. Vasta kuutisen tuntia tullut pelailtua ja ainut "miinus" tällä hetkellä on tuo vasemmanpuoleinen liikenne. Ei jotenkin millään saa kosketusta siihen, joka mutkassa kaartaa väärälle kaistalle.

Borderlands

Viime viikonloppuna tuli mieleen, että voisi pelata vihdoinkin tuon Borderlandsin läpi pleikalla, kun se on ollut pelaamattomana oikein pitkään ja samalla jatko-osaa odottaessa. Aloiteltiin jo mikke95:n ja Kakkunonhyvään kanssa pelaamaan tuota co-oppina. Päästiinkin ihan hyvin eteenpäin. Seuraavana päivänä sain idean, että voisihan sitä siinä sivulla pelata omaan tahtia. Tuota omaa läpikulkua pelaillut pitkin viikkoa ja pari päivää sitten meni kyseinen teos lävitse. Myönnän, että loppupaikoissa meinasi useampaan kertaan päästä kirosanoja suusta ulos, varsinkin Old Haven ja sen jälkeinen meininki. Berzerkerillä pelailin, ja olihan tuo oikein hauska hahmo..mutta suosikki on edelleen tuo ihana Siren.

Tuli myös huomattua, että Borderlandsista saisin jopa platinan hankittua suht kivuttomasti. Ja näin sitten aloitin "new game +:n" Berzerkerilläni ja tavoittelemaan maksimileveliä. Kyllähän se oli jo alusta saakka todella haastavaa, kun viholliset olivat pahempia versioita. Hahmoni sain maksimille vasta siinä kohti, kun olin suorittanut muutamia tehtäviä itäisessä Rust Commonsissa. Tähän kohtaan oli siis hyvä lopettaa.

Borderlands tuli aikoinaan pelattua kaverin kanssa läpi jopa molemmilla "vaikeusasteilla", tosin tietokoneilla tuolloin. Nyt siis pleikalla ja yksin. Kyllähän sitä sai aika paljonkin nostettua odotusta jatko-osaa varten, ja näin ehkä meni jopa Far Cry 3:n ohitse loppuvuoden odotetuimmaksi peliksi.

Tulipas tässä läpäistyä viime viikolla aloitettu Beyond Good and Evil HD, alustana PS3. Jälleen yksi näitä pelien helmiä, jotka olen vain missannut. Aikoinaan tämän taisin vitosella Pleikkarille hankkia (vain sainko PS Plussan kautta ilmaiseksi, whatever), ja se onkin jo reilut puoli vuotta tuossa kovalevyllä nyt odottanut. Viimein sen kuitenkin korkkasin, ja onneksi näin. Pelihän on hyvä.

Olen ollut aina suuri tasoloikka- ja seikkailupelien ystävä, sekä pitänyt kaikenlaisista hullunkurisista hahmoista (Jak & Daxter). Ja molempiahan tästä löytyy. Kuitenkin, peli ei ole täydellinen. On heti rokotettava parista asiasta. Ensinnäkin kamera. Se on vain yksinkertaisesti huono. En tiedä onko se alkuperäisessä julkaisussa ollut yhtä huono, mutta tosi usein kamera aiheutti pientä hammasten kiristelyä, vaikka taisteluissa se tuntuikin usein pysyvän suhteellisen hyvin kartalla. Harvoin muistan myös koska viimeksi peli olisi näin paljon bugaillut. Taisin siis kolme kertaa pelin aikana yhtäkkiä singahtaa johonkin mikämikä-maahan mihin ei aurinko paista.

Mistä päästäänkin toiseen valittelun aiheeseeni, eli pelin pituuteen. Se on ikävän lyhyt. Kun ekat pari tuntia on takana, peli tuntuu että se voisi hyvin tarjota 13-20 tunnin yksinpelin, vaan ei tarjoa. 10 h aikalailla tasan tuli itselläni pelikelloon, kun pelin läpäisin. Peli tuntuu jotenkin kiirehtivän tarinansa kanssa. Pelin pituuteen liittyvää spoileri, ei paljasta tarinasta mitään, mutta varmuuden vuoksi nyt --->[spoiler]Pelissähän taisi olla käytännössä kolme vai neljä päätehtävää, mikä on vähän. Toisaalta ne ovat sitten vähän pidempiä kuin ehkä normaaleissa tasoloikkapeleissä.[/spoiler]. Loppubossi aiheutti myös hieman harmaita hiuksia, kun ei sitä lopullista keinoa eka tiennyt millä sen saa hengiltä.

Silti kaikesta tästä kritiikistä huolimatta pidin todella paljon pelistä, ja ymmärrän fanien rukoukset jatko-osan suhteen. Miinukset kuitenkin pelin lyhyydestä ja etenkin kameraongelmista. 8/10

Tuli pelattua devil may cry 4 läpi. Oli parempi kuin oletin. Nerolla oli kivaa kurmottaa vihuja oikein isolla kädellä (ehe ehe :D ) ja se oli jopa niin kivaa ja sujuvaa, että dantella pelatessa sitä kaipasi jatkuvasti. En tiedä onko lopullisessa pelissä säädetty vaikeustasoa sillä demoa kokeilin heti kun se tuli ja jo helpoimmalla otin turpaan niin pahasti, että en uskaltanut peliä ostaa ennen kuin nyt.

Nyt se sitten meni läpi helpoimmalla ilman, että käytin ensimmäistäkään parantavaa esinettä. Miinuksina täytyy mainita perus capcomilainen tapa laittaa loppuun bossit uudestaan. Itseasiassa tässä täytyy tappaa samat neljä bossia kolme kertaa. Jos ei ole ideoita tehdä jotain erilaista niin ei ole pakko tuolla tavalla kierrättää. Inhosin tuota jo megaman 2:ssa. Lisäksi se "lautapeli" kohta oli ihan kiva kun se ekan kerran tuli, mutta sekin sitten vedettiin yli lopussa. Pelin pelanneet tietävät mitä tarkoitan.

Lainaus käyttäjältä partajeesus

Tuli pelattua devil may cry 4 läpi.

Kyllähän tuo oli oikein mainio peli, vaikka ei kuitenkaan mitenkään pärjää 1:lle ja 3:lle. Itse taas olin sen verran tykästynyt (varsinkin) dmc 3:n pelattavuuteen, että oli suorastaan ihanaa päästä pelailemaan Dantella. Ja tulikin jälleen ikävä kyseistä henkilöä kun siirryttiin takaisin Neroon. Molemmat hahmot ovat hyviä, mutta kyllä Dante on kuitenkin ehdoton ykkönen itelleni.
Se lopun lautapeli oli kyllä pelin ylivoimaisesti rasittavin kohta, itse pomojen kierrättäminen ei ärsyttänyt kuin vasta kolmannella kerralla.

Lainaus käyttäjältä ZaleraFF+

Se lopun lautapeli oli kyllä pelin ylivoimaisesti rasittavin kohta

Onneksi se ei pohjaa tuuriin. Noppa nimittäin tipahtaa sen mukaan, mikä luku on iskuhetkellä päällimmäisenä, joten käden kanssa tuo menee enemmän tai vähemmän taidolla. Herhiläinen muuten lukeutuu karseimpiin pomoihin, joita vastaan on tullut taisteltua. En muistaakseni päässyt jyvälle väistöliikkeistä edes SoS-läpipeluulla, mikä kirvoitti jokusen ärräpään.

Tulipas vedettyä shadows of the damned läpi. Hyvä pelihän tuo oli. Jos esim no more heroesin ja duken alapää huumori iskee niin iskee tämänkin. Tosin olisin toivonut sitä pikkasen enemmän. Sitä en tiedä mitä peliä IGN on pelannut kun arvostelussa haukutaan kontrollit ja pelattavuus. Tähtäys kuulemma hidasta jne. Oikeasti tässä on paremmat kontrollit kuin vaikka RE5:ssä tai kummassakaan dead spacessa. Tähtääminen on ihan yhtä tarkkaa, mutta tähdätessä voi jopa liikkua toisin kuin ressassa ja vihollisten iskujen väistäminen on helppoa ja toimivaa.
Lisäksi arvostelussa todetaan "koska sinulla on viimeksi ollut hauskaa 20 minuutin pomo matsin kanssa?"
Koko pelissä ei noin pitkää matsia ole jos edes hiukan tajuaa mitä siinä pitää tehdä.

Jos jonkun arvostelun haluaa tsekata ennen kuin ostaa niin suosittelen gamespotin arvostelua. Olen hyvin pitkälti samaa mieltä ja oikeastaan ainoa vika on, että pelissä ei ole new game+ moodia.

VG+:ssa tätä myydään 20e sis.postikulut. PS3trophies.orgista luin, että pelin valmistus on lopetettu joten jos haluaa tämän ostaa niin nyt kannattaa ostaa kun sitä vielä saa.

Lainaus käyttäjältä partajeesus

Tulipas vedettyä shadows of the damned läpi. Hyvä pelihän tuo oli.

Samaa mieltä kyllä olen. Vuoden alussa tuon itse pelasin läpi ja tykkäsin. Ei mikään loistava peli muttei todellakaan huono tai keskinkertainen. Ainoa isompi haitta oli tuo huumorin vähyys ja laatu. Välillä läpät osui tosi hyvin omaan huumorintajuun mutta välillä ne olivat vain huonoja. Toisinaan taas peli tuntui yrittävän olla tosi vakava (epäonnistuneesti) ja se ihmetytti. Kiva pikku peli kuitenkin etenkis jos halvalla saa, harmi jos tosissaan valmistuskin jo lopetettu.

Itsekin diggasin SoDista varsin kovasti, kun se vuosi sitten ilmestyi. Ei todellakaan täydellinen peli, mutta hyvä ja erilainen. Ainoat haitat lyhyyden lisäksi oli, että peli ei ollut lähimaillekaan niin pelottava kuin odotin ja koko Las Vegas/Big Boner-kohtaus oli typeryyden huippu, kehtasivatkin mainostaa sitä ottaen huomioon miten lyhyt ja turha kohtaus kyseessä oli. Muuten mainio peli, huumori iski ja tarinakin oli ihan kiva, lopun halauskohtauksessa tirautin kyyneleen. Pidin myös bosseista, niissä oli mukavan oldschool-meininkiä mikä taas sopi pelin henkeen. Eikä ollut mitään ongelmia kontrollien kanssa, toimivat täydellisesti.

Lainaus käyttäjältä partajeesus

Oikeasti tässä on paremmat kontrollit kuin vaikka RE5:ssä tai kummassakaan dead spacessa.

Erikoiset verrokit. Dead Spacessa oli ihan mainiot kontrollit, eivät ainakaan haitanneet pelaamista millään lailla, RE5:ssä taas on aivan onnettomat menneen maailman kontrollit, jotka vievät peli-iloa ihan hitosti pois.

Muutoinkin Dead Space 1 on yksi parhaita pelejä ikinä. Kakkososa ei jotenkin päässyt samalle tasolla, varsinkaan tunnelmansa osalta. Vaikkakin se kakkosen osuus jossa vieraillaan 1 osan maisemissa oli hieno ja tunnelmallinen.

TheCpp0 (ei varmistettu)
Käyttäjän Anonymous kuva

Älkää nyt vihatko. . . . Latasin Slenderin. Siinä olisi ollut teille viihdettä kerrakseen jos olisitte nähneet pelaamiseni.

Koulussa 2 luokkakaveriani halusivat nähdä kun pelaan sitä (huom, he tietävät että säikähdän ja pelkään ERITTÄIN helposti), joten latasin sen tikulleni ja kokeiltiin peliä ennen tunnin alkua. Mikä ettei, olin kuullut mokomasta ja jotain gameplayta nähnyt asiasta ja se näytti pelottavalta.

Pelin alkaessa tiesin jo mitä piti tehdä, joten suuntasin suoraan metsään päin. Ensimmäinen lappu tuli melko pian vastaan, ja taktiikkani oli yksinkertainen; nappaisin laput HETI kun näen ne ja juoksen karkuun samantien. Taustamusiikit ovat aivan pirun jäätäviä, ja vaikka mitään ei tapahtuisikaan niin silti kuumottaa ihan älyttömästi. . . . Ehkä kolmen tai neljän lapun jälkeen tein sen virheen että vilkaisin taakseni ja siellähän se Slenderman seisoskeli. Säikähdin kovasti ja kiljahdukseni säikäytti lähemmäs kaikki luokkatoverini :'D

Viimeisenä päädyin lava-autolle jossa oli kontti vieressä. En jäänyt pahemmin jaarittelemaan sinne vaan nappasin lapun auton kyljestä mahdollisimman nopeasti. Koitin lähteä juoksemaan vauhdilla pois paikalta, mutta hahmo ei liikkunut. Melkein osasinkin jo arvata, sehän kääntyi suoraan Slendermania päin. Musiikit jälleen kerran, säikäyttivät minut jälleen ja jäätävä kirkaisuni kuului varmasti luokasta käytävälle saakka. . . . Saa nähdä tuleeko koskaan haettua niitä kahta lappua jotka jäivät hakematta!

Pelin idea on vähän vajaaksi jäänyt, ja sillä voisi olla jokin syvällisempi tarkoitus. Slenderman itse on kuitenkin yksinkertaisuudessaan helvetin karmea, ja niin on myös soundtrackit. Kaikkea tätä boostaa vielä taskulamppu josta loppuu patterit hiljalleen.

6½/10. Todella puistattava peli, mutta vähän liian yksinkertainen mun makuun. Toiset pelkää ja toiset ei, ja mua pelotti ihan helvetisti!

Paikkasin taas yleissivistystäni pelien saralla Twilight Princessin läpäisten. Tähänastinen Zelda-kokemukseni kattaa Ocarinan, yli puolet Link to the Pastia, luolan Majoraa sekä hieman Wind Wakeria ja Minish Capia. OoT:iin siis vertaan tätäkin, kun kerta on henkinen jatko-osa kyseessä.

Nintendo osaa pelien teon, eikä tässä voi kuin ihailla joidenkin taitoa tehdä hyvä tarina ja luoda tunnesiteet hahmoihin lopulta aika vähällä dialogilla. Fiilis on itse asiassa yllättävänkin haikea, mutta sitä viikon yhdelle pelille pyhittäminen ja 43h pelikello teettävät. Tarinaltaan tämä oli valovuosia Ocarinaa edellä. Prinsessoista ja kumppaneista todella välitti loppua kohden.

Pelinä TP on todella vahva ysin-ysipuokin tapaus. Takuuvarmaa Zelda-luolastosuunnittelua, -pulmia ja -mestoja. Erilaisia ympäristöjä oli enemmän kuin osasin odottaa, eikä Jeti-osuutta voi kuin arvostaa. "Luolasto" hyvisten talossa? Loistoidea. Yleisfiilis on esikuvansa (OoT) mukainen, mistä kertovat myös loppupomon kaksi ensimmäistä vaihetta. Hauskoja romppeita on tuttujenkin lisäksi, vaikka hyrrä herättikin hilpeyttä. Myös skaala oli jotain aivan muuta kuin Ocarinassa ja pomotappelut olivat pääosin hyviä tai loistavia.

Ongelmiakin toki löytyy. Lukitus oli välillä suorastaan raivostuttava ja vaikeusaste oli naurettavan matala. Taisin kuolla pelin aikana kerran, korkeintaan kahdesti, eikä kilinää kuulunut alun jälkeen kuin hyvin harvoin. Pomotappelut menivät enemmänkin osumia laskien, enkä olisi tarvinnut pottua pääkkärissä, jos olisin tajunnut possun heittelyn parin sydämmen jälkeen.

Todella hyvä peli probleemista huolimatta. Eilen meinasin menettää yöuneni sisäiselle väittelylle laitettuani TP:n ensin OoT:n edelle, mutta en voi sitä tehdä syystä tai toisesta. Tarina parempi, kokonaisuus ei? Taitaa olla kyse uutuudenviehätyksestä ja nostalgiasta tai sitten Ocarina of Timessä tavoitettiin jotain todella erityistä.

Tuli tänään ostettua ja pelattua läpi aivan mahtava indie-peli steamista kuin Home.
Kyseessä on kauniilla pixeligrafiikalla tehty uniikki kauhupeli. Visuaalisesti samanlainen kuin Lone Survivor.
Pelissä on parasta tunnelma ja erikoisen kieroitunut tarina. Tunnelma luodaan synkillä ja autioilla paikoilla joissa välillä ratkotaan puzzleja. Peli on tarkoitus pelata yhdellä istumalla läpi joten pelissä ei ole ollenkaan tallennus mahdollisuutta, mutta onneksi pelin pääsee läpi yhdessä tai kahdessa tunnissa,itse pääsin tunnissa ja kolusin paikat todella hyvin, pelissä siis löytyy esineitä jotka vaikuttavat tarinan avautumiseen. Omasta mielestä oikein mahtava ja uniikki peli joita pitäisi olla enemmän markkinoilla. Peliä saa Steamista hintaan 2,5€ alessa ja normaalisti hinta on 3€. Aluksi ostin pelin hinnan takia ja yllätyin kuinka hyvä peli olikaan. Ainakin hinta/laatu-suhde on tässä kohdillaan :) Suosittelen kaikille jotka tykkäävät tutkiskelu/seikkailupeleistä joissa on mahtava tunnelma.

Tuli pelattua tuo ensimmäinen Jak & Daxter HD kokoelmasta 100% läpi ja täytyy kyllä sanoa että peli on edelleenkin aivan täyttä kultaa. HD versio on huikean tarkka ja värikäs seikkailu jota aika ei ole nakertanut tippaakaan. Pelaaminen oli puhdasta nautintoa! Tunnelma oli parhaimmillaan kuin alkuperäisiä Crash Bandicoot pelejä pelatessa. Tällaisia pelejä ei enää tehdä. Trophyt ovat kiva plussa.

Harmi että toinen osa on ottanut aivan toisen suunnan. GTA tyylinen vapaa kaupunki ei mielestäni toimi ja vartijoiden välttely on rasittavaa puuhaa kun yrität vain päästä paikasta toiseen. Peli on myös turhan synkkä ja koostuu lähinnä tylsistä tehdasmaisemista ja kurjista slummeista.

Taidankin siirtyä suoraan pelaamaan kolmatta osaa josko se tarjoaisi alkuperäisen kaltaista menoa.

Lainaus käyttäjältä TheCpp0+

Älkää nyt vihatko. . . . Latasin Slenderin. Siinä olisi ollut teille viihdettä kerrakseen jos olisitte nähneet pelaamiseni.

Itsellänikin on tuo, mutta en vain yksinkertaisesti kykene sitä pelaamaan. Paremmalla puoliskolla oli kyllä hienot reaktiot ja tämän sitkeää pelaamista oli hauska katsella :d Taisi saada vain 2 lappua ja kerran taisi Slender yllättää vaikka yhtäkään ei vielä löytynyt. Yhdellä kertaa tämä oli vielä paennut siihen rakennukseen, mennyt johonkin nurkkaan, sulkenut taskulampun, ja sitten vain odoteltiin että milloin se tulee kun ruutu jo rätisi ja varjoissa näkyi liikettä. Voi sitä säikähdystä kun se sitten lopulta pamahti vain eteen. On kyllä siis yksinkertainen mutta helkkarin pelottava peli, tosin minä nyt pelkään mitä vain.

Itse läpäisin äskettäin ensimmäistä kertaa Metal Gear Solid Portable Opsin, jonka pelaamista janosin jo sen julkaisun aikoihin. Nyt kun tuota rahaa on ja yhtäkkiä muistin pelin olemassaolon, niin pakkohan se PSP oli hommata. Ja on kyllä rautainen peli, sotilaiden rekrytointi oli ihan uusi tuulahdus sarjassa, se oli varsin mielenkiintoista ja hyvin toteutettu. Turhan paljon vaan tarjonnassa on sotilaita joilla ei ole mitään oikeasti hyödyllisiä kykyjä yksinpeliin. Kaikki "juoksee nopeasti" kyvyt tuntuvat olevan lähinnä moninpeliin.

Kamera on yksi asia mikä vähän jäi hammasta kiristämään, mutta siihenkin tottui aika hyvin. MGS:n pelaaminen ylipäätänsä PSP:llä oli aika outoa aluksi, kun ohjaimessa oli vähemmän nappeja ja joitain ominaisuuksia oli karsittu. Joka tapauksessa jäi sellainen fiilis että tämä oli "odottamisen arvoinen" peli, vaikka pelin tarinaan olin jo tutustunut jonkun YouTube videosarjan kautta.

Seuraavaksi pääsenkin pelaamaan HD Collectionilta Peace Walkeria, Jak & Daxter Collectionia olen myös aloitellut, ja PSP:llä odottaa vielä Daxter ja Ratchet & Clank: Size Matters. Pelattava ei kyllä heti lopu.