Viimeksi pelatut pelit / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus

Gears of War 4

Ensinnäkin se tärkein: moninpeli on jälleen sitä itseään. Kaikki Judgmentista riisutut oleelliset Gears-elementit on nyt taas mukana. Lisääkin on lyöty lihaa aiemman ympärille korteilla muilla oikeallakin rahalla ostettavilla kamoilla.

En koskaan ole tarvinnut tai edes erityisemmin käyttänyt pelaamalla avattavia juttuja mutta kyllä tuossa vähän jää sellainen olo että kun ei maksa lisää niin ei saa kaikkea vaikka on pelin ostanut. No, tähän mennessä kuitenkin vaikuttaa vahvasti siltä, ettei mitään tarvitse ostaa oikealla rahalla, joten asia ei siten haittaa.

Moninpelin suhteen ärsyttää myös se, että nyt pitää joka pelin jälkeen poistua valikkoon, jos ei halua pelata quick playta, joka siis arpoo seuraavan kartta/pelityyli-yhdistelmän tarjoamalla 3 vaihtoehtoa, joista äänestää. Ei voi siis enää pelata yhtä ja samaa pelimuotoa putkeen. Todella paska ratkaisu, jonka pelkään liittyvän season passin myymiseen, sillä epäilen että sen kautta saa mahdollisuuden pysyä jatkuvasti pelitilassa. Muutenkin passissa oli jotain moninpeli-etuja, joten en ihmettelisi vaikka noinkin perusasia olisi lyöty sinne massien keräämistä varten.

Kampanja oli jostain syystä todella virkistävä. Ehkä paluu kahden pelaajan "ydintiimiin" oli osasyy, sillä ainakin minun peliporukkani kanssa oli Gears 3:ssa ajoittain vaikea keskittyä pelin tapahtumiin kun chatissa porukka kommentoi jatkuvasti kaikkea. Nyt kun oli vain kaksi tyyppiä, niin hommaan keskittyi ihan eri tavalla.

Oli pelissä tosin paljon muutakin uutta. Pientä SPOILERIA voi olla luvassa, joten varovasti tästä eteenpäin jos et halua spoilaantua. Ensinnäkin robottivastukset olivat itselleni pienoinen yllätys ja osoittautuivat ihan mukavaksi tykinruuaksi, vaikka vaihtelua olisi voinut olla enemmän. Tosin ei niitä lentäviä versioita yhtään lisää. Ja ehkä ne perusrobotkin menivät lähinnä siksi, että ne olivat periaatteessa vain ihmisiä/locusteja/swarmia eri skinillä.

Toinen "yllätys" oli Locustien muuntautuminen. Itsehän aloin epäillä asiaa jo moninpelin puolella kun mietin että betan aikaan mielsin viholliset automaattisesti Locusteiksi ja tätä kautta tuli mieleen kaikki erinäiset leffat, sarjat ja muut, joissa jokin elio ottaa haltuunsa ja/tai muuntaa olentoa vähän erilaiseksi. Ikään kuin zombiversio Locusteista mutta niin päin että älyä ilmeisesti tulee lisää. Arvasin siis tuon jo aika pitkälti etukäteen ennen kuin edes juonessa päästiin vähänkään asian suhteen miettimään. Siinä vaiheessa kun puhuttiin Locustien ruumiideen dumppaamisesta niin olin jo asiasta täysin varma. Vanha tuttu vihuhan se siellä.

Mitä taas uuteen vihollissuunnitteluun tulee: ihan liikaa perusörmöä ja liian vähän Boomerin tai Berserkerin kaltaisia mieleenpainuvuuksia. Olihan siellä Snatcher, ihmepomppijat, puun takaa ilmestyvä loppupomo ja yksi tai kaksi isompaa körmyä mutta ei ainakaan minuun iskenyt kuten mainitut vertauskohteet.

Mitä juoneen tulee, niin tuntui nyt kyllä että tarina tai sen suunta tai idea jäi pahasti kesken. Joo, jokin cliffhanger oli odotettavissa mutta nyt se loppupomo tulee ihan tyhjistä, on helppo ja tylsä. Kaiken huipuksi se tulee juuri kun on hauskinta ja odottaa sen jatkuvan vielä ainakin chapterin tai parin. Yksi kokonainen Act olisi minusta ollut sopiva pituus pelille. Tosin ei näillä avuilla mitä nyt oli, eli jotain erikoista sinne viimeiseen Actiin olisi voinut keksiä. Vaikka sitten joku isompi Swarmin luolasto rakenteineen, jos ei muuta keksi.

Enemmän olisi voinut myös näkyä niitä aiemmista osista tuttuja jättimäisiä laitteita. Pari vehjettä näkyikin matkan varrella mutta missä oli esim. Grindliftit tai joku niiden alustojen hautausmaa (kun lienevät jo tarpeetonta kamaa)? Olisi ollut niin hienoa kun olisi edes yksi Grindliftin romu jossain luolassa.

Niin ja se toinen ilmiselvä asia, joka en kuitenkaan täysin ole koskaan edes tajunnut: uusi kuningatarhan sieltä on tulossa, jota piti entisestään alleviivata sillä korulla ja "en tuntenut isoäitiäni"-lainilla. Joskus luin tuosta jotain selitystä että miksi Locustien queen on ihmismäinen mutta ikinä en kyllä selitystä muista, joten joko se on jotain niin typerää tai sitä ei ole olemassa.

Käteen jäi silti loistava, joskin kuin seinään loppuva kampanja, sekä se tärkein, eli toimiva Gears-moninpeli. Pelkän moninpelin takia tämä oli jo pakko-ostos ja kampanjakin tulee varmasti pelailtua vielä vähintään insanella läpi. Hordekin vielä kokeilematta ja sekin luultavasti on toimivaa settiä, mitä kampanjan pienten maistiaisten perusteella pystyy veikkaamaan.

Rise of the Tomb Raider

En tiedä vaikuttiko Uncharted 4 mutta Uncharted 1-3:n jälkeen ensimmäinen Tomb Raider tuntui paremmalta teokselta mutta nyt tämä Rise tuntuikin vähän laimealta. Erityisesti hypyissä ja kiipeilyssä toivoisi olevan enemmän tarkkuutta ja nopeutta, jota muistelin olleen ensimmäisessä vaikka varma en ole asiasta.

Ristiriitaista oli pelin selvitymishenkisyys ja samalla kaverien lyöminen mukaan. No, kumpaa tässä nyt ollaan: selviytymässä yksin vai hengailemassa kaveriporukan kanssa vuorilla? Ensimmäisessä osassa iski mielestäni nimenomaan se yksinäisyys ja sen vuoksi pienet selviytymiselementit siihen sopivat. Nyt ne tuntuivat vähän turhilta kun joka paikassa on nuotioita, mökkejä ja ystävällistä porukkaakin hyvin usein. Jotenkin tuntuu että pelillä oli identiteetti vähän hakusessa.

Ammuskelu ei tuntunut muuten yhtään hauskalta. Haulikko oli käytössä suuren osan aikaa, sillä sen suhteen ei tarvinnut tähtäillä niin tarkkaan keskellä kaaosta, joita oli jatkuvasti. Harva asia niin ärsyttää kuin hiippailuelementin sisältävä peli, joka pakottaa massiivisiin yhteenottoihin. Jatkuvasti oli kymmeniä tyyppejä pyörimässä ympärillä ja sai juosta suojasta toiseen kun granaattiakin tulee niin jatkuvalla syötöllä.

Silloin kun hiippailla annettiin, niin homma toimi ja jousipyssyily oli ihan ok. Ei niin hauskaa mitä muistelin ensimmäisessä olevan mutta ihan ok kuitenkin.

Metroidvania-elementit olivat ihan mukavia mutta välillä tuntui että niitä oli tehty vain sen vuoksi että niitä on pakko olla: about yksi ainoa kerättävä koko laaksosta vaatii esineen, jonka saa kolmannelta uudelta alueelta. Joopa joo. Karttojen ja vastaavien kanssa kikkailukin oli typerää: miksi en voi löytää maasta aarretta ennen kuin se on kartalta nähty? Etsin paria kerättävää ja en niitä löytänyt, kunnes tajusin, että niitä ei voi saada jos ei ole löytänyt karttaa, joka laittaa ne kätevästi kimaltelemaan. Osan kuitenkin voi löytää ilman karttaakin - tai näin ainakin muistelisin, että jossain oli kimaltelua vaikka en ollut alueelta vielä karttaa saanut.

Tarina oli oikeastaan varsin toimiva ja erityisesti Blood Ties DLC toi hommaan hyvän viimeistelyn.

Pelissä oli vähän Assassin's Creedien ongelmaa, eli pelaajille oli annettu vähemmän tietyissä paikoissa valintaa etenemistyylilleen. Tätä perisyntiään AC-sarja on korjannut uusimmassa osassa paljonkin, joten toivottavasti ei Tomb Raider menisi yhtään enempää "tässä tulis tappelu 10 tyypin kanssa"-linjalle vaan antaisi mahdollisuuden hiippailen hoidella ne 10 tyyppiä jos niin haluaa.

Pelistä saatiin myös se turha moninpeli pois MUTTA pitihän sinne tilalle heittää jotain helvetin haastekenttiä. Ei siinä muuten mitään mutta kun olisin voinut platinaa heittää tästäkin pelistä mutta ei noita hiton haasteita jaksa tehdä kun on aikarajat ja kentissä kerättäviä pimpuloita ja pampuloita pistekerrointa nostamassa. Yritä siinä sitten hiippailla kun kerroin vilkuttaa loppumisesta ja aikabonus laskee koko ajan.

Miksei voitu vain antaa pisteitä taitavasta etenemisestä? Ei damagea-bonus, eri osumakohdat-bonuksineen, hiippailu-ekstrat, lähitaistelu-bonus, multikillit, jne. Mutta ei. Aika juoksee ja niin juoksee Larakin tai et pärjää. Eli siis lisää tiettyyn pelityyliin pakottamista sen sijaan, että voisi itse rauhassa napsia pisteitä puun oksilta tililleen.

Baba Yaga oli tarinaltaan hyvä DLC mutta käytännössä yli puolet pelistä oli sitä kaaosmaista taistelua, jossa juostaan ja ammutaan suojasta toiseen. Blood Ties lienee ehkä jopa pelin parasta antia: rauhallista tutkimista ja pienten puzzlejen ratkomista. Sen toinen puoli, Lara's Nightmare, on lähinnä hyvä sen vuoksi että se ei ole kovin pitkä ja sen kautta sen parissa jopa viihtyi.

Cold Darkness Awakened on lisää räiskintää, sillä vaikka tässä selvästi hiippailulle on annettu enemmän mahdollisuutta, ei se kovin helppoa ole, ei varsinkaan kun välillä tulee YLLÄTYSHYÖKKÄYKSIÄ! NE OVAT PERÄSSÄSI, JUOKSE, LARA! Joo, hienoa, juuri kun olin hiippaillut puoli kenttää. Vähän meni maku hiippailun yrittämisestä ja lopun ajasta tuli juostua paikasta toiseen vihuista välittämättä.

Endurance ja sen coop-puoli on vielä testaamatta mutta en näiden kokemusten perusteella odota ihmeitä. Liekö luvassa lisää pakotettuja taistelukohtauksia tuplavihollisilla ja yllätyshyökkäyksiä kesken hiippailun?

Aika negatiivispainotteinen kirjoitus tuli mutta nämä molemmat pelit ovat silti hyvää viihdettä ja tarjoavat rahalle arvoa. Tomb Raiderissa lähinnä emopeli, Baba Yaga ja Blood Ties ja Gears 4:ssa erityisesti moninpeli, joskin kampanjakin on toimivaa räiskintää jos sarjasta on aiemmin pitänyt.

Tuplaa tulee mutta mieluummin laitan erilliseen viestiin tämän...

Gwent: The Witcher Card Game (beta)

Tänään tuli Pelaajan uutisen kautta muistettua tarkistaa sähköposti ja siellähän se beta-koodi odotteli. Xbox One sitten päälle kun PSN tuntuu olevan huollossa ja olisin pelaillut ensin Rise of Tomb Raideria. No, pääsipäs heti testailemaan miten Gwent toimii ihmispelaajia vastaan.

Yksinkertaistettuna ensivaikutelman perusteella se tuntuu toimivan vallan hyvin! Melko tasaista oli ja matsit yleensä päättyivät vasta viimeiseen erään ja usein myös viimeisiin kortteihin. Voi sitä riemua kun voittaa yhdellä kortilla tai parin pisteen erolla kun vastakkain on molempien viimeiset kortit ja peli on tasan.

Pelin rahoitusmallikin vaikuttaa ihan hyvältä, tosin tuon alle kymmenen pelin jäljiltä on vaikea sanoa kuinka tehokkaita kortteja nuo ostettavat pakat pitävät sisällään. Näin ollen on myös hankala arvioida onko pelissä yhtään tai kuinka paljon ns. pay to winniä. Ensivaikutelma on kuitenkin se, että ilman oikean rahankin käyttöä pärjää.

En kuitenkaan edes hoksannut katsoa että voiko betassa vielä ostaa mitään oikealla rahalla mutta ainakin pelin sisäistä valuuttaa sai ihan hyvällä tahdilla ja pari uutta pakkaa sainkin availla. Tosin niinhän näissä f2p-peleissä aina on, alussa koukutetaan antamalla sopivasti maistiaisia.

Tuli myös löydyttyä jotain infoa että yksinpelikokemus maksaisi oikeaa rahaa ja hintaakin on heitetty 10 dollaria ja/tai euroa. Tämän asian suhteen tosin on vain yksi nopeasti luettu viesti, jonka faktapohjaisuutta en jaksa tutkia. Kuulostaa ihan loogiselta että tarinatila voi jotain kustantaakin eikä kymmenen valuuttaa ole järkyttävä hinta. Kipuraja tosin itselläni alkaa olemaan tuossa, kyseessä on kuitenkin "vain" korttipelin tarinatila.

Titanfall 2. Olipas perkeleen hyvä yksinpeli.

Ja moninpeli vielä parempi.

Harmi että julkaisivat BF1:n ja uuden CoDin välissä, aika huono ajoitus ja taitaa jäädä jalkoihin, vaikka pelinä on aivan huippuluokkaa.

The Witness tuli läpäistyä. Harvoin pelaa pelejä, jotka haastaa niin monenlaisilla tavoilla. Piti osata oppia, soveltaa ja hahmottaa niin montaa juttua yhtä aikaa, että välillä meinas mennä aivo jumiin. Oli hauska seurapeli pelata tyttöystävän kanssa, kun pystyttiin paikkaamaan toistemme heikkouksia. Itse en ole kovin hyvä hahmottamaan visuaalisesti juttuja mielessäni, joten jätin partnerille. Sit taas ääniin liittyvät puzzlet oli mulle helppoja, enkä kärsi matkapahoinvoinnista first person -peleissä, joten kaikki liikkumista vaativa jäi myös hoidettavakseni.

Hienosti rakennettu kokonaisuus myös, harvoin tulee vastaan noin kokonaisvaltasesti kolmiulotteisia pelejä, jotka oikeasti ottaa niistä ulottuvuuksista paljon irti. Asioiden katseleminen eri näkökulmista oli selvästi iso teema ja kiva, että se taipui ihan kirjaimellisiinkin juttuihin.

Kaikkiaan ihan hurjan hieno peli, vaikea keksiä kritisoitavaa. Välillä puzzlejen määrä tuntui grindaamiselta, mutta kun myöhemmin samankaltaiset puzzlet on itsestäänselviä osana jotain isompaa juttua, sitä ymmärtää miksi grindaaminen kannatti tehdä. Läheskään sataan prosenttiin en jaksanut vääntää ja The Challenge on vielä odottamassa. Kaikki alueet tuli kuitenkin läpäistyä, eikä mikään tuntunut täytteeltä tai turhalta. Erinomainen peli!

Tein myös lyhyen suositteluvideon, jonka voi tsekata jos on vielä epävarma haluaako tarttua teokseen.

Tuli ladattua luuriin asphalt sarjan tuorein osa eli asphalt xtreme.

Pelillisesti kaikki on ihan jees. Nyt ollaan siirrytty maastoon joten en edes tajua miksi nimi on asphalt kun meno on enemmän kuin ekassa motorstormissa eli soralla, lumella ja jäällä ajetaan ja välillä päristellään esim tehtaan läpi siinä samalla.
Autojakin löytyy useampaa erilaista esim perus buggy, trophy truck tyylistä settiä ja sitten niitä isoja raid "rekkoja" ja kunnon monster autojakin.
Radoilla on myös vettä ja mutaa joista nuo isommat voi mennä ilman, että vauhti hidastuu ja ne voi myös vetää läpi oikopoluille vievistä seinistä.

Ajaminen on ihan kivaa vaikka kyseessä onkin perus kännykkä päristely eli automaattinen kaasu, ruudun vasenta reunaa näpäyttämällä jarrutus / driftaus ja oikealta löytyy nitro.

Mutta ne helvetin mikromaksut pilaa taas kaiken.
Asphalt 8 oli varsin jees peli ja siihen sijoitin 7 euroa. Sillä sai kahden alimman luokan autot heti käyttöön joten mitään naurettavaa grindausta ei tarvinnut harrastaa koska autojen päivittäminen on kallista ja uudet autot vielä kalliimpia.

No tässä ei ole enää tuotakaan mahdollisuutta. Toki voit maksaa 10.95e ja saat sillä viisi vai kuusi autoa, mutta jo uran alkupuolella tarvitsee muutamaa muutakin eli grindaaminen kutsuu.
Kisoista saa sen 2000$ - 3000$ ja nytkin mun olisi pakko ostaa jo autoja jotka maksaa yhteensä likemmäs 100 000$ ja viritykset siihen päälle joihin menee äkkiä kymmeniä tuhansia.

Lisäksi asphalt 8:ssa pystyi ostamaan tokeneilla tupla palkkiot 24 tunnin ajaksi, mutta tässä tuo booster kestää vain 4 tuntia. Lisäksi muutaman kisan jälkeen autoon täytyy vaihtaa öljyt ja ilmeisesti sitä pitempään se kestää ja enemmän maksaa mitä kovemman luokan auto on kyseessä.
Alun buggyyn vaihtaa öljyt kahdessa minuutissa, mutta trophy truckin kanssa meneekin jo 14 minuuttia.

Tietenkin tuokin on tehty vain sen takia, että ihmiset skippaa odotuksen tokeneilla ja sitten ostaa niitä oikealla rahalla lisää.
Jo aloittaessa olin varma, että tässä ollaan viety mikromaksut entistä pidemmälle ja olin valitettavasti oikeassa.
Asphalt 8:n kanssa olin ihan tyytyväinen siihen 7e sijoitukseeni koska se palautti mielenkiinnon peliä kohtaan ja sitä tuli kuitenkin pelattua likemmäs 40 tuntia ja kivempaa minulla sen parissa oli kuin vaikka drive clubin.

Tässäkin on kaikki kohdillaan ja jos olisi vaihtoehtona ostaa peli 10-15e hintaan ilman noita mikromaksu paskeita niin ostaisin just heti nyt. Tänään tuli pelattua useampi tunti, mutta kun katselee mitä kaikki autot maksaa ja kun tietää, että viimeistään siellä master tasolla niitä n. miljoonan maksavia S - luokan autoja tarvitaan niin kummasti haihtuu into pelata.

Civilization VI
Olen nyt noin 60h tykittänyt Civilizationin kuudetta osaa ja pidän pelistä kovasti. Uudessa civissä on niin paljon uutta opittavaa, että en ole päässyt pelaamaan kuin neljää eri peliä. Lisäksi pelisarjan luonne on aina ollut erityisen verkkainen, myös nopeammilla asetuksilla.

Kuudennessa sivilisaatiossa on tarpeeks uutta materiaalia että peli tuntuu luontevalta jatkolta pelisarjalle. Grafiikkatyylin muutos ei aluksi miellyttänyt kun näin pelistä ensimmäisiä ruutukaappauksia, mutta nyt jälkeenpäin tarkastellen tyylimuutos käy täysin järkeen ja näyttää hyvältä. Kaupunkialueet, ihmeet sekä vuorokauden vaihtelut kaikki komppaavat tätä uutta ilmeen muutosta.

Myös UI:n muutokset tuntuvat tyylillisesti miellyttäviltä. Oma ongelmani käyttöliittymän kanssa on pieni selkeyden puute. Teksti on osittain hieman liian pienellä. Informaatio voisi olla näkyvämmin ja loogisemmin esillä. Edes tool tippejä ei ole hyödynnetty aivan oletetulla tavalla. Kehittäjät ovat varmasti ajatelleet Civilopedian vastaavan pelaajien kysymyksiin, mutta strategia peleissä informaation pitäisi olla selkeästi ja nopeasti esillä omasta mielestäni. Lisäksi civilopedia ei aina selitä pelin konsepteja tarpeeksi selkeästi, vaan tyytyy usein antamaan vain historiallisen kuvauksen aiheesta.

Kaupunkien levittäminen on ehdottomasti uusimman sivilisaation paras uudistus. Se pakottaa miettimään settlerien käyttöä tarkemmin. Kaupunkisuunnittelu rajaa myös ihmeiden ja muiden rakennusten asettelua jolloin kaupungeista tulee ainutlaatuisempia. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tekoälyn saadessa isompia hyötyjä vaikeammilla vaikeusasteilla on pelaajankin pakko käyttää omat resurssinsa niin totaalisen täydellisesti, että loppujen lopuksi jokaiseen kaupunkiin haluaa rakentaa kaiken mitä muissakin kaupungeissa on. Tämä sinänsä ymmärrettävää, koska näin se on ollut jo sivilisaation alkuajoista lähtien. Variaation huomioonottaen tämä tuntuu kuitenkin hieman hukkaan heitetyltä mahdollisuudelta monipuolistaa kaupunkisuunnittelua sivilisaatiosarjassa.

Tekoäly tuntuu edelleen melko ennalta-arvattavalta. Neljän pelin aikana en ole vielä nähnyt suuria eroja tämän ja edellisen pelisarjan osan kanssa. Tekoäly tuntuu ehkä hieman lempeämmältä ja reilummalta kuin aikaisemmassa. Silti korkeammilla vaikeusasteilla sivilisaatio pettää ja hyökkää kimppuun syittä suotta kuin yleinen syyttäjä, jo hyvin aikaisessakin vaiheessa peliä. Barbaareihin taas toisaalta olen tyytyväinen. Tekoäly tuntuu tarpeeksi orgaaniselta ja taktikoivalta, että barbaareista saa ainakin pelin alussa erittäin paljon vaivaa.

Pelisarjan tutut konseptit ovat kaikki jo pelaajien käytössä emopelissä Civilization 6:ssa. Näitä konsepteja Civilization 6 on ryhtynyt sorkkimaan hyvin vähän, ja toimivat edelleen mallikkaasti. Kaupunkialueet tuovat hieman lihaa resurssihallintapeliin ja vauhdittavat näitä konsepteja eteenpäin hieman eri tavalla kuin aikaisemmin.

Ainut valituksen aihe itselleni on uskonto. Tekoäly on erittäin aggressiivinen uskonnon käytön kanssa myös helpommilla vaikeusasteilla. Pelissä ei myöskään ole mitään vaihtoehtoa palauttaa omaa uskontoansa takaisin uskonnon pyhään kaupunkiin jos tekoäly on ehtinyt nitistää sen sieltä pois. Profeetat toimivat edelleen uskontojen pohjana, ja niitä on mahdollista avata vain yksi per aikakausi. Erittäin usein tekoäly ehtii avata kaikki profeetat ennen kuin itse pääset apajille, jolloin et pääse uskonnossasi pantheonia pidemmälle. Uskontoon pitää siis oikeasti sijoittaa, jos sillä haluaa oikeasti tehdä jotain. Tässäkään ei olisi vielä mitään ongelmaa, jos uskonto olisi jotenkin tasapainossa muihin pelin voittotyyppeihin nähden. Tuntuu kuitenkin ainakin tekoälyn puolella siltä, että kun uskontoa lähtee voimakkaasti levittämään, se ei ole edes kovin hidasta tai vaikeaa. Jollet siis itse asetu vakavasti vastapeluriksi tekoälyn uskonnolle omalla uskonnollasi tulet hyvin todennäköisesti häviämään pelin tämän takia. Myöskään muut tekoälyt eivät tunnu kovin jarruttavan suurimman uskonnollisen sivilisaation puuhia.

Varmasti pelissä on vielä paljon opittavaa, ihmeteltävää ja valitettavaa. Sivilisaatioissa kestää usein satoja tunteja ennen kuin niistä voi antaa mitään kattavaa mielipidettä.

Ensifiiliksiä Dishonored 2:sta:

Peli on ensinnäkin juuri sitä samaa mitä aiempikin, eli mitä pitikin ja mitä odotin. Sen verran tulee tarkasti käytyä joka paikka läpi että en edes ensimmäistä kenttää/tehtävää saanut läpäistyä. Mitään erikoisia voimiakaan ei vielä ole käytössä mutta en tiedä vaikuttiko hahmovalinta tuohon. Tapahtumien perusteella uskoisin että ei, sen enempää siitä kertomatta.

Itselläni oli pelistä hirveä hype, jonka oikeastaan tiedostin vain ajoittain. Ehkä se nyt näkyy siinä, että jotenkin ei vielä ole niin isosti iskenyt mitä olisi voinut ajatella. Tosin epäilen sen johtuvan siitä, että esim. rakastamaani blink-kykyä ei ole vielä näkynyt lähimaillakaan ja hyvin alussa olen siis. Näin muutoin kyllä kaikki on tosiaan juuri sitä mitä ensimmäinenkin ja se on hyvä, sillä miksi rikkoa jotain mikä ei ole rikki.

Vaikeustaso muuten on joko oikeasti korkeampi - valitsin very hardin eli vaikeimman - tai sitten haaste johtuu kykyjen puuttumisesta. Epäilen vähän molempia olevan mukana ja lisänä vielä oma täydellisyyden tavoittelu, sillä eihän sitä vihollisilla saa edes millin verran huomiopalkki täyttyä vaikka vasta punainen täysi palkki taitaa olla paljastuminen.

Kentissä ja maailmasa on myös sitä hyvää Dishonored-taikaa ja kaikenlaista kivaa tutkittavaa, kerättävää, katseltavaa ja luettavaa tuntuu olevan alun perusteella hyvästi mukana.

Pitää kirjoitella vähän enemmän kun oikeasti pääsee peliin sisään. Eli nyt menee siis ensimmäinen pelikerta, jossa ei yhtään paljastumista tai tappoa. Sitten jos toisen hahmot kyvyt eroavat huomattavasti niin sama mahdollisesti uusiksi sillä ja sitten samasta syystä vielä "kaikki paskaks"-pelikerrat.

EDIIT: Ei tämä ainakaan minulle tule lyhyt peli olemaan. Katsoin tuossa peliaikaa niin toisen tehtävän luultavasti about puoliväli ja kellossa yli 7 tuntia. Tosin tutkin IHAN kaiken, pelaan very hardilla, ilman tappoja ja ilman että kukaan näkee missään vaiheessa. Siihen päälle vielä läpipeluu toisella hahmolla ja mahdollisesti sekin hiippaillen ja vasta sitten riehuntavaihe päälle. Sekin tosiaan ehkä molemmilla hahmoilla. Niin, ja olihan siellä vielä se "ei voimia" pelikerta.

Minulle ei tosiaan ensimmäinenkään Dishonored mikään lyhyt peli ollut, juuri tuollaisen pelaamisen vuoksi. Huomasin kyllä kun pelasin sitä "täysillä kaikki kumoon ja heti kohde hautaan"-pelikertaa että jotkut kentät on todella nopeita juosta ja "blinkkiä" läpi.

Mitä muuten blinkkiin tulee: harmittavasti tuo toisen hahmon vastaava kyky on selvästi huonompi kuin blink. Se toimii jotenkin kaarella tai vastaavalla kun taas blink muistaakseni meni suoraan sinne mihin osoitti. Välillä, nopeissa tilanteissa varsinkin, ei edes ehdi tähdätä oikeaan paikkaan kun jo jää kiinni tajuton ukko reppuselässä.

Sydän on nyt tosiaan myös saanut enemmän käyttöä sen suhteen että kertoo hahmoista tietoja. Tosin kun latailin pelin uusiksi ja osoitin samoja hahmoja niin tuntuu tulevan täysin randomina nuo jutut. Vähän sääli, sillä tuon randomin vuoksi siitä lähtee se ilo. Toisaalta enpä minä ketään säälisi vaikka olisikin yksinhuoltaja kymmenelle lapselle (tms.), jos minulla on "no kill"-pelikerta niin hahmo säästyy ja jos ei niin kuoppaan menee jos tielle sattuu. Ja siviilit tuntuu olevan pakko tainnuttaa jos ei halua niiden hälyttävän kaikkia vihulaisia kun yhden vihuista tainnuttaa.

Backlogissa on ollut vuorossa 3DS:llä a Link Between Worlds, X1:llä puolestaan orkkis Dark Souls(360) sekä Halo Reach (360).

ALBW on ollut todella maukas, seikkailun ja eksymisen fiilis on kokoajan hyvällä tavalla läsnä ja puzzlet ovat haastavia, mutta todella tyydyttäviä kun ne ratkaisee. Kyllä voisin jo väittää, että tämä on kova haastaja Ocarina of Timelle jota paljon rakastankin ja on yksi kaikkien aikojen lempipeleistäni.

Orkkis Dark Souls tuli aikanaan vähän niinkun missattua kun ei houkutellut kova vaikeusaste, mutta Bloodbornen ja DS3:n myötä pääsin peloistani yli ja hinku oli kova saada pelata alkuperäistäkin. Tämähän on aivan p*rkeleen kova peli vielä nykyäänkin vaikka taistelu onkin hidastempoisempaa edellämainittuihin verrattuna, ehkäpä juuri siksi tämä tuntuukin brutaalita ensialkuun jälleen, mutta eiköhän se tästä. V*ttumaisia bosseja ja ärräpäitten lentelyä odotellessa.

Halo Reach jäi 360:llä välistä kun konsolini tuohon aikaan kuoli RROD:n takia enkä sitten jostain syystä uutta vehjettä tilalle ostanut, takuukin kun oli prkl päässyt umpeutumaan. Kokeilin tätä silloin kun tämä ekaa kertaa X1:lle tuli BC:n myötä mutta tuolloin framerate oli todella kehno ja nythän peli on pätsätty ja oikein pelikelpoinen. Sisimmältään ihan perinteistä Haloa, mutta ah, niin maistuvaa ja Noble teamin edesottamuksia on virkistävää seurata vaikka onkin vähän omituista kun mestarikokki ei puikoissa ole.

Lisäksi on ollut testissä EA Accessin kautta NHL 17 sekä Battlefield 1. Änäri on aina änäri ja onhan tuohon uutukaiseen tuotu uudistuksia verrattuna NHL 16 ja taas on päästy lähemmäs oikeaa lätkää. Tietty tuossa edelleen ärsyttää omien pelaajien tekoäly kun janarit saattaa hyökkäystilanteessakin lähteä luistelemaan minne sattuu kun mahkut olisi esim 2 -1 hyökkäykseen. Battlefield 1 :stä olen kerinnyt hieman kampanjaa testailemaan ja se vaikuttaa erinomaiselta kun muistelee kuinka skeidat kampanjat kolmosessa ja nelosessa oli, todella positiivinen yllätys. MP:kin on ollut herkullisen hyvää, mutta kun taidot on taas ruosteessa niin turpaan tulee oikealta ja vasemmalta, siitä huolimatta hauskaa on ollut.

Star Ocean: Integrity and Faithlessness

Star Ocean-sarjan suurena ystävänä odotin tätäkin innolla. Sarja on siitä mielenkiintoinen että sen perinteisen "fantasiaa ripauksella scifiä" sijaan sarjan pelit ovat menneet scifin suuntaan hiukan keskiverto jrpg:tä voimakkaammin, joka erottaa pelejä hiukan massasta. Lisäksi peleissä on ollut aina runsaasti tekemistä, yleensä vähintään noin 60 tuntia jo pelkästään tarinassa.

Mitäpä sain: DLC-mittaisen jrpg pelin, jossa noin 30 tunnissa kaikki on nähty, on tapahtumapaikoiltaan kliseisintä mahdollista "fantasiaa ripauksella scifiä", pahis-hahmojen persoonallisuus on pahinta klisee osastoa ja erot eri pahis persoonallisuuksien välillä on ainoastaan se että toinen kutsuu päähahmoja madoiksi, toinen toukiksi.

Vähäisiä maisemia rampataan edes takaisin ennätysmäärä. Esimerkki sivutehtävästä: Mene tapa linnasta vihu, uusi tehtävä aukeaa joka on, mene tapa SAMASTA linnasta toinen vihu, uusi tehtävä aukeaa, mene tapa samasta hemmetin linnasta KOLMAS vihu, uusi tehtävä, mitä helvettiä!? NELJÄS!? SAMASTA!?, toista. Juonenkäänteiden kanssa on myös päästetty mielikuvitus valloilleen, sillä kliseisintä jrpg twistiä ei käytetä vain kerran, vaan kolmesti.

No, ainakin tämä saa jopa FFXIII pettymyksen tuntumaan pieneltä, sillä sentään FFXIII oli pettymyksestä huolimatta ihan kelvollinen. Enää on jäljellä Tales of Berseria ja Persona 5, toivottavasti nämä sarjat eivät koskaan petä.

5/10

The Legend of Heroes: Trails of Cold Steel

Tämä itselleni täysin tuntematon nimike tuli aikoinaan otettua "Big in Japan" alesta ja oli erittäin positiivinen yllätys, näin täpinöissäni en ole ollut jrpg:stä vuosiin.

Pelissä seurataan koululuokkaa sodan kynnyksellä olevassa maailmassa. Oppilaiden eri taustoista johtuen yhteishenki on välillä hakusessa ja muutenkin ei luokalla ole resursseja muuttaa isomman mittakaavan tapahtumien kulkua, ainostaan seurata tapahtumien avautumista ja pelastaa ihmishenkiä. Toki, mallia on otettu esim. Star Warsista ja Persona-sarjasta, mutta homma on tehty mielestäni mallikkaasti. Pelin "Darth Vaderissa" on kivasti mysteerin tuntua vaikka ei ihan Darth Revan tai "I am your father" luokan paljastuksiin pystytäkään.

Peliin upposi aikaa reilut 100 tuntia, joten sekin puoli on kunnossa. Ainoa mikä jäi kaihertamaan oli eeppisen veemäinen cliffhanger johon peli jää. Siitä huolimatta parhaimpia pelaamiani jrpg-pelejä pitkään aikaan.

10/10

Watch dogs 2

Onhan tämä varsin mainio tekele. Likemmäs 40 tuntia pelattuna ja tarina kaiketi jossain puolivälissä.
Perjantaina aloitin ja silloin tuli pari tarina tehtävää tehtyä ja sivu aktiviteetteja. Sitten luin gamefaqsista, että tässä ei ole mitään new game+ mahdollisuutta joten seuraavat kaksi päivää tein pelkästään sivu aktiviteetteja jotta sain avattua paljon eri kykyjä.
Se on nimittäin aina kohtuu perseestä, että juuri kun saa kaikki kivat kyvyt avattua niin tarina onkin jo loppu ja sitten on jäljellä vaan ne sivu hommat.

Nyt saan nautittua kaikista kivoista kyvyistä melkein koko tarinan keston ajan ja kyllähän aika pian tulikin tarvetta esim. kameroiden ja muiden turvajärjestelmien sammuttamiselle. Yksi omista suosikeista on soittaa poliisit tai jengi jonkun vihun (tai vaikka siviilin) kimppuun.
Pieni huone jossa vartija tuntuu kokoajan vahtivan ovea? Lähetä poliisille väärennetty ilmoitus, että tyyppi on murhaaja ja ne hakee sen pois joko hyvällä tai pahalla :D

Tässä on muutenkin sivu tehtävät ja muut aktiviteetit tehty paremmin kuin ykkösessä.
Varsinaiset sivutehtävät on moniosaisia ja sisältää aina ihan juontakin eli ne ei ole mitään copy/paste kamaa kuten ykkösessä.
Sitten pääsee leikkimään uber kuskia ja kuskaamaan porukkaa. Näitäkin on kahdenlaisia. Oranssin väriset on sellaisia joissa on ihan dialogia koko matkan ajan ja sinisellä värillä merkatut on sitten ihan random generoituja joissa matkustaja on hiljaa.
Noita keskustelua sisältäviä keikkojakin on ihan mukavasti ja muutenkin vaihtelua on ihan kivasti. Esim daredevil mimmi halusi, että tehdään mahdollisimman isoja hyppyjä ja jotain tyyppiä autettiin etsimään sen varastettua autoa.

Sitten on niitä valokuvaus paikkoja joista saa lisää expaa. Puhelimesta siis löytyy sovellus jossa on muutama kymmenen paikkaa joissa pitää käydä kuvaamassa jotain. Tuo on siitä kätevästi tehty, että sovelluksesta voi suoraan laittaa waypointin oikeaan paikkaan.
Osa kuvattavista on kyllä ihmisiä jotka on vaan tiettyyn aikaan päivästä paikalla.

Myös co-op tehtäviä voi tehdä yksin joka on kiva plussa. Nuo tuntuu olevan loputtomia ja ainakin itse olen törmännyt neljään eri variaatioon. Joko vapautetaan joku, varastetaan usb tikku / auto / jtn muuta, tuhotaan jotain tai sitten vaan hakkeroidaan kone ja ladataan data olemalla siinä lähellä.
Ihan kivaa vaihtelua kun noita on välillä tehnyt.

Sitten löytyy ekart, purjevene, drone ja off-road kisoja. Kaikissa muissa taisi olla kuusi rataa, mutta drone kisoissa on 10 ja ainoastaan ekart ja purjevene kisoissa kisataan tekoälyä vastaan.
Purjeveneiden kanssa täytyy ottaa tuulen suunta huomioon ja sen näkeekin kätevästi minimapista. Tekoäly kyllä on kohtuu armoton ja tuntuu jopa huijaavan.
Sama nimi oli aina ekana ja kohtuu suurella erolla ja muutamassa kisassa ainoa keino voittaa oli kiilata sitä.
Kerran se jopa veti kunnolla poijusta ohi ja joutui kääntymään vastatuuleen, mutta kummasti se taas oli hetken päästä rinnalla.
Siitä kyllä miinusta, että purjeveneellä ei oikeastaan tee mitään noiden kisojen lisäksi. Ne ilmestyy vain sen kaupan edessä olevaan laituriin eli tasan yhteen paikkaan ja lisäksi niissä ei ole minkäänlaista moottoria eli todella rajoitetusti niillä voi seilata koska aina on pakko olla myötätuuli.

Valitettavasti ykkösessä olleita digital trippeja ei ole enää ollenkaan, kuten ei myöskään niitä AR pelejä. Itse tykkäsin molemmista todella paljon kuten myös niistä shakki puzzleista.

Mitä itse pelattavuuteen tulee niin hahmo menee sinne suojaan mihin sen haluaa menevän ja muutenkin kaikki toimii ihan jees.
Itse vaan painan edelleen vääriä nappuloita tiukan paikan tullen ja yritän avata asevalikkoa L1 namiskasta kun oikeasti se aukeaa pitämällä dpadia ylöspäin.
1400 tuntia gta onlinea ilmeisesti on syvällä selkäytimessä :D
Hiipiminen välillä kyllä turhauttaa tekoälyn takia. Usein käy niin, että jos suojan takaa kurkkaat pariksi sekunniksi ja ammut stun gunilla vihun untenmaille niin eiköhän joku huomaa ja kaikki tietää missä olet.
Kerran olin pienessä huoneessa jossa ei ollut suojaa joten menin oven taakse ja kun vartija astui sisään niin hyökkäsin välittömästi suoraan sivusta kuristamaan sitä sillä kasipallon narulla niin eikös siitäkin pamahtanut heti hälytys. Aivan naurettavaa.
Jopa mgs2:ssa vartijat oikeasti joutui radiolla tekemään hälytyksen. Noh kai se telepatia on sitten nykyaikaa.

Tuon takia tekeekin usein mieli hoidella joko sillä rc jumperilla tai dronella vihut kätevästi tiputtamalla joko tainnuttavia tai tappavia "pommeja".
Se kuitenkin on kohtuu tylsää joten yleensä koitan edetä esim hakkeroimalla vihun puhelimen jotta se alkaa tuijottaa sitä ja sitten käyn kimppuun.
Siitäkin miinusta, että jos teet stealth hyökkäyksen kulman takaa niin Marcus ei tietenkään repäise sitä vihua sinne suojaan ja siellä kopauta tajua pois vaan tulee itse kaikkien nähtäville.

Ajettavuus onkin sitten sellainen joka jakaa mielipiteitä. Ohjattavuus on kohtuu herkkä eikä autoissa ole kunnollista massan tuntua ja ne tuntuu menevän melkein kuin kiskoilla kunnes pienen pompun takia heittävät perän sivulle tai spinnaavat.
Todella kaukana ollaan esim gta vitosen ajettavuudesta, mutta itse totuin tuohon aika äkkiä eikä minulla ole koskaan esim takaa-ajot menneet pilalle tuon takia.

Toki kun kuvien ottaminen on myös osa peliä niin niitä on tullut otettua muutenkin. Myös niissä rc vehkeissä on kamera joten esim dronen avulla saa ihan kivoja maisema kuvia.
Oma albumi jossa on tällähetkellä 38 kuvaa ja lisää varmaan tulee kun jatkan pelaamista. Ei spoilaa juonta, mutta ehkä joku voi laskea pari kuvaa lokaatio spoileriksi tai jtn.

Joku gamefaqs käyttäjä postasi nuo myös redditiin ja otsikossa lukee, että se on mukamas ottanut ne.
Toki oli minulle ilmoittanut yksityisviestillä faqsissa, että voi antaa kunnian minulle jos haluan joten sanoin, että olisihan se ihan kiva, että ilmoittaisi löytäneensä ne kuvat eikä väitä itse niitä ottaneensa.

edit:

Pari viikkoa sitten tuli pelattua devil's third läpi ja se oli sitä mitä videoiden perusteella odotinkin eli hauskaa aivot narikkaan toimintaa.
Nauraakin sai useamman kerran joko hahmon läpälle tai sitten väkivallalle. Kyllähän sille väkisin hymyilee kun ekan kerran menee jotain lekalla huitomaan ja äijältä vedetään pää muusiksi varsin brutaalin näköisesti.

Teknisesti peli on mitä on. Jo videoista kävi selväksi, että grafiikoilla ei juhlita, mutta silti peli pääsi yllättämään sillä kun toimintaa on tarpeeksi niin ruudunpäivitys tipahtaa johonkin alle 10fps tuntumaan. Siis ihan kirjaimellisesti diashowksi kunnes räjähdykset ja savupilvet häviää.
Parissa kohdassa myös huvitti kun jonkun maanalaisen käytävän tekstuurit ei oikein latautuneet. Siinä sai sitten katsella jotain ps2 tason seiniä, lattiaa ja kattoa parikin minuuttia samalla kun esim kaikki laatikot ja muut näytti siltä miltä pitääkin.

Ilmeisesti tekijöillä oli suuret luulot pelin menestyksestä sillä lopputekstien jälkeen tehdään erittäin selväksi, että jatkoa oli tarkoitus tehdä, mutta sitä nyt ei varmaan koskaan nähdä.
Mutta kuten sanottu niin ihan hauska toiminta pläjäys yhdeksi iltapäiväksi.

Titanfall 2

Läpäisin Titanfall 2:n yksinpelikampanjan eilen PlayStation 4:llä, ja samalla tuli hankittua myös platinum trophy pelistä. Teknisellä tasolla Titanfall 2 taitaa olla niitä harvoja konsolipelejä, jotka pitävät tiukasti kiinni 60 fps -ruudunpäivityksestään. Kuten arvosteluistakin on nähty, niin Titanfall 2:n yksinpeli on ehkä vuoden suurimpia yllättäjiä - nokkelasti kirjoitettu henkilökemia sotilaan ja koneen välillä toimii hyvin riskittömästä tarinasta huolimatta. Doom (2016) tapaan Titanfall 2 tuo mukanaan myös pomotappelut, jotka antavat lisäpiristystä kampanjalle. Yksinpeli kannattaa pelata vaikeimmalla läpi saadakseen eniten irti pelistä, jonka suurin kritiikki taitaa olla lyhyys, mikä kieliikin pelin laadusta. Eli lisää, kiitos. Käykää hyvät ihmiset ostamassa tämä, että saadaan jatkossakin nauttia Respawnin mahtavasta pelisarjasta!

Moninpelistä sanon sen verran, mitä olen aikaisemminkin sanonut, että Titanfall 2 on se peli, joka Call of Duty on halunnut olla Advanced Warfaresta saakka, ja paljon enemmän.

Trophy huntereille tiedoksi, että Titanfall 2:n platinum trophy on aika vaivattomasti saavutettavissa. Haasteellisin trophy on ehdottomasti ...Becomes the Master bronssinen trophy.

^ Tuli itsekin tuo pelattua pari päivää sitten. Ensin easyllä ja sen jälkeen masterilla.
Oli kyllä varsin jees yksinpeli ja varsinkin se kenttä jossa [spoiler]hypittiin jatkuvasti nykyhetken ja menneisyyden välillä oli loistava[/spoiler].

Moninpeliä tuli myös pelattua kolmisen tuntia ja varsin hauskaa mättöä se oli vaikka henki lähti kohtuu nopeasti.
Pelaajia näytti olevan alle 8000, mutta silti pelaamaan pääsi nopeasti ja vain parissa matsissa huomasin kun joku lagasi niin pahasti, että warppaili pari metriä kerrallaan.
Titaanit sai pelin myös tuntumaan kivan tuoreelta vaikka sekin varmasti vaikuttaa, että viimeksi olen fps moninpeliä pelannut yli 6kk sitten.
Kyllä tuota täytyy mennä vielä uudestaan pelaamaan.

Niin ja onhan tämä tosiaan varsin komean näköinen.
34.5e well spent.

Dishonored 2:sta vielä jotain kun se tuli nyt lopultakin yli 50 tunnin jälkeen pelailtua läpi.

Emilyllä tosiaan pelailin, tutkin ihan joka paikan, keräsin kaiken ja suunnilleen tainnutin kaikki viholliset, jotka vain löysin. Kohteet hoitelin myös aina jättäen henkiin. Yhtään kertaa ei meikäläistä nähty eikä yhtään tappoakaan tullut. Voimia käytin mutta kaikki vähänkin tappavammat kyvyt tai aseet jätin hankkimatta. Paljon jäi siis jo yhdellä hahmolla silti tekemättä.

Pari videota tuli myös katsottua ensimmäisestä pelistä ja täytyy sanoa, että vaikka kenttäsuunnittelu on edelleen yhtä loistavaa, paikoin ehkäpä parasta missään, niin jokin hohto pelistä puuttuu ykköseen verraten. Ehkä asia johtuu siitä, että tarina alkaa niin pian melko täysillä painaa eteenpäin eikä ehdi kasvaa, en tiedä sitten. Tästä huolimatta siis loistava peli, vertaan tosiaan vain ensimmäiseen osaan, joka on niin kova teos että oksat pois.

Corvolla tuli myös tänään pelailtua High Chaos menolla ja peli tuntuu ihan eri teokselta, aivan kuin ensimmäinenkin kun pelityyliä vaihtoi. Samalla hoksasi että tässähän täytyy AINAKIN vielä yksi lisäkerta vetäistä Emilylläkin riehuen eri voimien takia. Sen lisäksi tietenkin myös ilman voimia jommalla kummalla hahmolla.

Nyt uusimmassa läpäisyssä huomaa kuinka nopeasti nuo kentät voi juosta, erityisesti kun ne on tutkinut kerran läpi. Nytkin kuitenkin keräsin runet ja silti ehdin yhden päivän pelitunneissa (olisiko 3-4h) käydä neljä jaksoa läpi ja viidettä aloittaa melkein loppuun.

Toki tuo riehuminen on hauska pelityyli mutta kun on nähnyt "kaiken" (en usko että olen, sillä paljon on kiinni mitä on tehnyt ja mistä tilanteesta tai reitiltä tulee tilanteeseen) niin tietää kuinka paljon erilaisia keskustelua sekä tilanteita voi mennä ohi kun vain juoksee miekka tanassa ukkojen kimppuun. Saati sitten jos ei tutki, keräile ja lueskele kentissä lojuvia asioita, joista avautuu lorea, vaihtoehtoisia juttuja sun muuta.

Joku jossain kirjoitti että hiiviskely pitäisi jättää muka toiseen pelikertaan kun tietää kentät. Itse taas olen sitä mieltä, että hiiviskelyn aikana ne kentät vasta tutuksi tulevat ja riehuminen onnistuu paljon helpommin kun on ensin rauhassa hiippaillut joka nurkan useaan kertaan läpi. Toki varmasti kumpikin tapa toimii mutta en jotenkin näe itseäni ensin lahtaamassa kaiken liikkuvan ja sitten rauhoittuvan kahlaamaan läpi huoneiden tavarat.

Pitäisi ehkä pelata ensimmäinen osa uusiksi muistikuvien virkistämiseksi mutta jos pitäisi neuvoa kumpaa peliä pelaa jos vain toista, niin sanoisin ensimmäisen. Tosin toisesta pelistä tehtävä A Crack in the Slab on valehtelematta ehkäpä hienoin kenttä missään pelissä koskaan ikinä milloinkaan. Ja se ei ole se, jota trailereissa paljon näytettiin, joskin kyllä sekin noissa on pikaisesti esitelty.

Hitto mitä herkkua luvassa jos muuten DLC tulee olemaan ensimmäisen pelin tasoa!

Nyt olen pyrkinyt rästejä ruksimaan pois päivänjärjestyksestä etenkin Xbox 360:llä ja nyt viimoisena olen tahkonnut Mafia II:sta joka oli ilahduttavasti vieläpä Ultimate versio eli lisätauhkakin oli mukana, alkuun peli vaikutti todella hyvältä mutta sitten se ruma totuus paistoi aika ajoin läpi eli ne ns. Hiekkalaatikkopelien helmasynnit eli superärsyttävä tekoäly, suojelutehtävät ja takaa ajotehtävät, muutoin meininki on lupsakkaa mutta miestä syö kun yrittää edetä niin tekoäly havaitsee pelaajan ohjastaman auton sieltä tusinan samanlaisen joukosta heti kun 500 metrin sisään eksyy, meinasi mennä peli koteloonsa pysyvästi.

Onneksi voin rentoutua Farming Simulatorin parissa välillä

INSIDE

Okei, tiesin saavani vähintään "Limbo kakkosen" ja odotinkin jotain enemmän kovien kehujen vuoksi mutta voi hitto mitä settiä tässä pelissä oli! Ensinnäkin niin useassa kohtaa huomasin vain olevani hymy korvissa kun homma oli vain jotenkin niin siistiä. Lopussa taas homma mene jo sellaiselle vaihteelle että koko pelin loppu oli oikeastaan yhtä hymy naamalla pelaamista.

Homma tosin loppuikin sitten kuin seinään mutta en nyt sitten tiedä mitä lisääkään siihen olisi voinut heittää. Toisaalta enpä minä odottanut niitäkään asioita jota sain, joten varmasti kehittäjiltä olisi vielä idea tai pari löytynyt lisääkin.

Niitä trophyihin sidottuja salaisuuksia oli yhtä mukava, tai oikeastaan mukavampi kuin Limbossa, etsiä. Sellaisen isohkon eron Limboon huomasin, että aika paljon oli reittejä, joista ei enää päässyt takaisin paikkaan, jonka jätti tutkimatta. Eli jos meni heti oikeaan paikkaan, niin jäi joku toinen tutkimatta. Toisaalta en tiedä olisiko molemmat reitit johtaneet eteenpäin, eli vaatii uutta pelikertaa selvästi.

Toinen pelikerta onkin kohdallaan jo sen vuoksi, että ei minulla mennyt edes kolmea tuntia pelin läpäisyyn. Kokemus oli loistavimpia pitkään aikaan mutta en silti oikein osaa sanoa, onko se 9 euroa tästä kuitenkin vähän turhan kova hinta. Okei, nykyään leffalippu maksaa pahimmillaan saman verran (josta syystä en enää käy leffassa) joten ehkä hinta ei niin paha ole. Toisaalta tuo puhumani 9 euroa oli jo -50% hinta.

En voi olla pohtimatta, että onko todella niin, että pelejä on kannattavampaa myydä kalliilla vähemmän kuin halvemmalla enemmän? Eli voittoprosentti per peli olisi vähemmän mutta myyntiä enemmän, jolloin voitto voisi silti kivuta ylemmäs kuin isommalla hinnalla.

Ehkä ongelmaksi muodostuu alet, eli moni odottaisi silti sitä -50% hintaa. Ratkaisuksi se, ettei alea tule jo valmiiksi hyvään hintaan myydylle pelille? Ajatellaanpa niinkin halpaa hintaa kuin 5 euroa tuosta pelistä: ostaisin varmasti, enkä näkisi enää järkeväksi odottaa mitään 2,5 euron hintaa. Muista en tosin tiedä.

The Witness

Hirveästi hypetetty peli ja eihän tämä huono ole mutta päällimmäisenä itsellä silti pieni ärsytys. Ei siksi, että olisi tullut seinä vastaan vaan koska puzzlet tuntuu jotenkin typeriltä, sillä KAIKKI ratkaisut on pelissä valmiina.

Uusia puzzleja tai sen osia esitellessä on ihan oikeita puzzleja, jotka ovat yksinkertaisia ja joista ymmärtää, mitä esim. tietyt symbolit tarkoittavat. Niitä tulee sitten lisää ja niitä yhdistellään pian puzzleissa. Tämä ok mutta sitten tulee sitä, että puzzle-lauta on tyhjä ja silti viivan vetäminen alusta loppuun ei auta. Mikäkö on ratkaisu? No esimerkiksi katsoa läheisestä risusta oikea reitti. WTF? Mikä tämä logiikka on? Miksi?! Ja nythän tuo ei ole enää puzzle, se on enemmänkin kuin salasanan tai avaimen etsimistä ja kun sen löytää, on "puzzle" tehty.

Pidin tosi paljon Talos Principlestä, jossa oli koko pelin ajan sama idea puzzleissa, niitä vain laajennettiin, niihin lisättiin uusia asioita ja siinäpä pääosin se. Pelissä tuntui, että ratkon itse niitä puzzleja.

Witnessissä etsin jotain oikeaa paikkaa, josta näen risujen muodostaman reitin, sillä onhan se loogista että risut ovat aina juuri oikein siellä tai että aurinko ei ikinä laske tai muuta vastaavaa. Ja eniten ärsyttää nimenomaan se, että ei minusta tunnu että ratkon puzzleja vaan etsin suoraa vastausta ympäristöstä.

Ei tämä huono peli ole mutta hypeä ja kehuja saanut selvästi enemmän kuin ansaitsisi. Onko tällainen randomius ihmisten mielestä jotenkin erikoista? Talos Principle on selkeästi parempi peli, mikäli puzzleja haluaa ratkoa.

Graafinen tyyli pelissä taas on hienoimpia pitkään aikaan. Harmi että pelimaailma on eloton ja tyhjä, vaikkakin kyllä siellä mukava mysteerin tuntu on. Se ei kuitenkaan tosiaan helpota jos tuo asia puzzlejen suhteen yhtään ärsyttää, kuten meikäläistä.

Nyt oikeastaan vähän pelkään että pelissä jää kaikki auki, eikä tuota "logiikkaa" selitetä mitenkään. Miksi ne risut ei nuudu, kasva erilaisiksi tai jotain muuta, joka estäisi "puzzlen" ratkaisemisen.

Puzzlejen (ei kaikkien toki) "ideahan" on vähän kuin ei saisi ovea auki ja ratkaisuna on löytää avain kukkapenkistä (johon vaikka aurinko paistaa ja siitä pitää tietää että siellä se on). Puzzle ratkaistu ja ovi auki!

Okei, toki peleille pitää antaa tiettyjä asioita anteeksi tai päästä niiden maailman logiikkaan kiinni mutta siitä huolimatta että paahdan noita läpi ihan kivaa vauhtia niin koko ajan vähän ärsyttää tuo pölhöys noissa. Pystyn kyllä asennoitumaan puzzleihin "outside the box" eli tämän pelin tapauksessa "pyöri puzzlen ympärillä katselleen erilaisia asioita eri paikoista käsin puzzleen nähden" mutta ei se kauhean tyydyttävältä tunnu.

EDIT: Sen verran täytyy nyt pelin loppu nähneenä sanoa, että hitto siellä on kuitenkin todella siistejä salaisuuksia tai miksi niitä voikaan kutsua! Se, mitä uutta huomasi tehdä kun otti uuden pelin alusta, oli aika hiton siistiä. Pitääkin jonkun verran pyöriä myös tuolla uuden pelin puolella josko siellä olisi jotain samanlaista settiä tarjolla. Tosin siellä viimeisessä paikassakin on vielä yksi (piilo)alue kesken.

EDIT2: Pelistä löytyvä challenge tuli myös lopulta tehtyä. Eka kertaa sen löytäessäni yritin sitä useita kertoja, varmasti yli 10 kertaa putkeen. Parhaimmillaan pääsin kahteen viimeiseen. Hirveä jännitys ja turhautuminen koko ajan kun ei aika riittänyt tai kun pääsi ekaa kertaa sinne viimeiseen huoneeseen mutta aika ei riittänyt kunnolla edes katsomaan mitä kaksi viimeistä puzzlea ovat.

No, seuraavana päivänä mietin mitä pelailisin ja olin jo ajatellut etten tuota pelaisi mutta ajatuksissani vain käynnistin pelin. Huokaisin muistaessani että eihän tätä kannatta nyt yrittää vaan paremmin valmistautuessa mutta pistin silti challengen käyntiin. Ensinnäkin sokkelo meni ilman paperille piirtelyä vain juoksemalla se läpi kun vain laittoi mieleen missä puzzlet olivat. Aikaa oli ihan älyttömästi jäljellä kun suurin osa puzzleista oli nyt arpakone heittänyt hyvin helpoiksi. Kahdesta viimeisestä toinen oli helppo ja meni heti mutta toisen kanssa aika alkoi jo uhkaavasti loppua kun vain vetelin viivan alusta loppuun ja loppua lähestyessä toivoin ettei jäänyt palikoita keräämättä tai tule oma "häntä" vastaan. Ei tullut ja trophy paukahti.

Eihän se vaikea ollutkaan kun tuuri osui kohdalle.

Lainaus käyttäjältä Kornholic

Titanfall 2

Läpäisin Titanfall 2:n yksinpelikampanjan eilen PlayStation 4:llä, ja samalla tuli hankittua myös platinum trophy pelistä. Teknisellä tasolla Titanfall 2 taitaa olla niitä harvoja konsolipelejä, jotka pitävät tiukasti kiinni 60 fps -ruudunpäivityksestään. Kuten arvosteluistakin on nähty, niin Titanfall 2:n yksinpeli on ehkä vuoden suurimpia yllättäjiä - nokkelasti kirjoitettu henkilökemia sotilaan ja koneen välillä toimii hyvin riskittömästä tarinasta huolimatta. Doom (2016) tapaan Titanfall 2 tuo mukanaan myös pomotappelut, jotka antavat lisäpiristystä kampanjalle. Yksinpeli kannattaa pelata vaikeimmalla läpi saadakseen eniten irti pelistä, jonka suurin kritiikki taitaa olla lyhyys, mikä kieliikin pelin laadusta. Eli lisää, kiitos. Käykää hyvät ihmiset ostamassa tämä, että saadaan jatkossakin nauttia Respawnin mahtavasta pelisarjasta!

Moninpelistä sanon sen verran, mitä olen aikaisemminkin sanonut, että Titanfall 2 on se peli, joka Call of Duty on halunnut olla Advanced Warfaresta saakka, ja paljon enemmän.

Trophy huntereille tiedoksi, että Titanfall 2:n platinum trophy on aika vaivattomasti saavutettavissa. Haasteellisin trophy on ehdottomasti ...Becomes the Master bronssinen trophy.

Postin sekoilun jälkeen Titanfall löysi vihdoin tiensä minunkin postilaatikkoon ja pääsin sitä eilen aloittelemaan. Ensivaikutelmat on samanlaiset kuin DOOM:n uudelleenlämmittelyä pelatessa: jumalauta, tässä pelissä on munaa! Battlefield ja COD jäivät nyt pahasti paitsioon kun Titanfall ryösti minun sydämeni.

Tästä pelistä on vaikea löytää mitään kritisoitavaa, sillä perusasiat toimivat niin perhanan hyvin. Liikkuminen on hauskaa, ampuminen sujuvaa, aseissa ja varsinkin titaaneissa on potkua ja valtavirran FPS-peleistä poiketen juoni (ja etenkin kemia BT:n ja pelaajan välillä) ja pelimaailma tuntuvat oikeasti kiinnostavilta. En yhtään pahastuisi vaikka peliin olisi kätketty enemmänkin lorea vaikkapa codexien muodossa. Eiköhän tästä riitä hupia pitkäksi aikaa varsinkin kun Respawn avokätisyydessään tarjoilee verkkopeliin ilmaista lisäherkkua.

Suosittelen!

Nyt on kyseessä perinteinen PELI, sillä kaiken kehumisen vuoksi tuli hankittua joku aika sitten Doom.

Aikanaan kokeilin pikaisesti moninpeli-betaa, joka ei iskenyt sitten pätkääkään. Ihan loogista, kun itseäni ei reaktioräiskintä niin innosta kun jo muissakin - vähemmän reaktiopohjaisissa moninpeleissä - on niitä virtuooseja, jotka ampuvat sekunnin tuhannesosassa headshotin. Yksinpeleissä tämä "reaktioräiskintä" ei kuitenkaan haittaa, vaan on todella virkistävää hommaa!

Pääsin hyvin äkkiä sisälle tuohon "parempi hyökätä kuin perääntyä"-filosofiaan ja pelatessa tuntuukin koko ajan, että demoni on ennemmin pelaaja itse, sillä sen verran vaivattomasti menee örmöä poikki ja pinoon. Pelaaminen on muutenkin ah, niin sulavaa eikä toiminta tyssää kuin vihollisten loppumiseen. Toki kuoleminenkin hidastaa mutta vaikka aloitin vaikeimmalla alussa olevalla tasolla, ei kuolemia kauheasti ole tullut ja niistä on voinut aina syyttää itseään.

Pelaaminen yksinkertaisesti on hiton hauskaa ja jotenkin tosi puhdasta. Toki tässäkin on asekustomointia, lorea sun muuta mutta perushomma on olla liikkeessä ja tykittää. Glory killit on myös todella siisti lisä ja nimenomaan tuon pelityylin takia, jolla siitä saadaan nimenomaan hyökkäävää.

Meikäläiselle vieläpä tuo lore ja kenttien salaisuuksien etsiminen tuo todella suuren lisäplussan. Kaiken huipuksi nuo on mukavaa etsittävää ja jotenkin myös mukavan, sanoisinko vanhanaikaisen tuntuista. Täytyy oikeasti kiinnittää huomiota ympäristöön ja itse huomata asioita.

Nyt on kaksi leveliä nuohottu täysin läpi ja tämä on vain todella loistavaa meininkiä.

Quantum Break

Peli, joka on samalla sekä pettymys että loistava teos. Ensinnäkin pelaaminen on todella keskinkertaista aikavoimista huolimatta. On niin paljon pelejä, jotka hoitavat räiskimisen paremmin ja onkin vain hyvä, että pelissä tuota toimintaa on loppujen lopuksi aika vähän.

Outoa on se, että Alan Wakessa kyllä jaksoin vielä American Nightmarenkin jälkeen räiskiä pimeyden voimia vaikka kuinka paljon. Taskulamppu-kikkailu vain toimi ja odotinkin että aikakikkailu olisi myös ollut samanlainen mauste, joka pitää räiskinnän hauskana ja mukavana puuhana. Sitä se ei vain QB:ssä ole. Ehkä voimat olisivat voineet olla hitusen vielä voimakkaampia tai toiminta muuten sulavampaa, en tiedä. Tai ehkä hardilla (joka ei ollut yhtään edes vaikea) pelatessa homma oli vähemmän hauskaa? Enpä osaa sanoa.

Tarina taas oli aivan huippuluokkaa! Tosin itse olen suuri scifi- ja erityisesti aikamatkustus-fani, joten se vaikuttaa ihan hitosti tässä. Tarinasta en halua sen enempää kertoa tai spoilata, mutta tämä on oikeasti onnistuneimpia aikamatkustus-tarinoita mitä olen todistanut. Live-action pätkätkin olivat loistavia ja tulikin olo, että pitäisi joku samantapainen sarja löytää. Tuskin tästä kuitenkaan mitään jatkoa, spinoffia tai muuta tulee, kun peli taisi olla tekijöilleen aika huono rahallisesti. Tai ei ainakaan mikään megahitti.

Hyvin lyhytkin peli on mutta se kääntyy tuon toiminnan keskinkertaisuuden vuoksi vain positiiviseksi puoleksi. Samoin sen shown takia, sillä ei sitäkään olisi kauheasti kannattanut venyttää. Suuri osa pelaamisesta on loren keräämistä ja tutkimista, joten jos se ei kiinnosta niin aika hiton vähän tässä on hyvää pelaamista tarjolla. Itse pidin ja tietenkin luin ja kävin läpi kaikki laput, emailit ja muut. Niissä olikin mukavasti tarinaa lisää avaavaa settiä vaikka osa olikin turhan pitkää luettavaa: emaileja, joissa on reply-ketjua vajaan kymmenen pitkän viestin verran? Menee kun asia kiinnostaa ja se avaa tarinaa mutta silti.

Pelaamista odottavalle pelaajalle ei QB hirveästi tarjoa. Jos taas on scifi ja/tai aikamatkusta tai hyvät tarinat ylipäätänsä kiinnostavat, niin tässä on sopivasti tarinaa ja ei-liikaa-pelattavaa sekoittava teos koettavaksi.

Ei ehkä kokonaisuutena yhtä hyvä kuin Alan Wake, jossa sekä tarina että toiminta olivat hyvää mutta tarina ainakin minulle tasapainotti tuota perustoimintaa selvästi plussa puolelle. Jäi myös jotenkin ikävä kaikkia hahmoja ja maailmaa. Hitto kun tästä ei ole oikeaa sarjaa olemassa!

Tätä on vaikea mennä sanomaan kunnolla läpi pelatuksi peliksi, mutta nyt on tullut kolme kertaa läpäistyä Nier Automatan demo. Ja kyllä toimii.

Tämä on sitä ehtaa Platinumin A-luokkaa, mitä God Hand, Bayonetta ja MGR olivat pullollaan. Väistely, kamppailu ja bullet hell mekaniikat kaikki toimivat erittäin hyvin yhteen. Vihollisetkin kaatuivat kumoon kivasti, ja voin vian kuvitella millaista tappelu on sitten muilla aseilla ja niiden yhdistelmillä. Näin lyhyelläkin katsauksella, peli tuntui jo olevan GOTY 2017, mutta asia jää nähtäväksi. Demo kuitenkin sai minut viimein vakuuttuneeksi ennakkotilauksesta.

Ehkäpä tässä on viimein hyvän gameplayn omaava Taro peli.

Uu mään, oli kyllä sairaan hyvä NieR Automata -demo. Mulla on ensimmäinen NieR vielä pikkusen kesken, mutta tiivistettynä se on tosi mielenkiintonen peli, joka varsinkin vaikuttaa sen valtavalla määrällä vaihtelua. 3rd person äksön-peliksi se on hämmentävän usein side-scolleri tai jopa ylhäältä kuvattu, bullet-hell jutut on mielenkiintosia ja ylipäätään meleen ja shootterijuttujen sujuva yhdistäminen toimii - mutta mitään näistä se ei tee ihan hirveän hyvin.

Automata taas, voi pojat. Liikkeet tuntuu uskomattoman hyviltä, varsinkin liukuisa väistö ja painavat lyönnit on vaikuttavasti animoituja ja tuntuu suonissa asti. Temppujen peruminen väistöliikkeellä tuntuu luontevalta ja ylipäänsä on vain tosi vaikuttava demo. Vähän sääli, että monille isoimmat ongelmat demon kanssa on ollu välillä pakotetut kuvakulmat ja shooter-mekaniikat, kun mulle ne nimenomaan tekee tästä NieRin ja erityisen pelin - vaikka kieltämättä vaikea oppia tähtäämään ammuksia samalla kun hakkaa meleekomboja. Mutta opettelustahan platinumin peleissä tykätään!

Oon kyllä äärimmäisen vaikuttunut ja meni "no kai sen voi sitten ekoista alennuksista"-listalta suoraan "pakko saada ekana päivänä"-laariin. Mukava olla innoissaan jostain tulevasta pelistä näin paljon.

Lainaus käyttäjältä Cerker+

Tätä on vaikea mennä sanomaan kunnolla läpi pelatuksi peliksi [--]

En jaksa lukea mitä aloituspostaus asiasta sanoo mutta itse olen kirjoitellu tänne "viimeksi pelatuista peleistä" en "viimeksi täysin puhki kalutuista tai edes kampanjan pelatuista peleistä".

Toki en aina kirjoittele jos ei ole asiaa mutta esim. uudesta Doomista piti heti parin kentän jälkeen tulla kehumaan peliä. Minusta ainakin on ihan ok ja mukavakin että porukka kirjoittelee silloin kun on asiaa. Oli se sitten pari minuuttia peliä pelattuaan tai 100 tunnin maratonin jälkeen.

Lainaus käyttäjältä zappah

Minusta ainakin on ihan ok ja mukavakin että porukka kirjoittelee silloin kun on asiaa.

Tämä. Ei tarvitse olla kaiken kokenut ja tietävä asiantuntija, vaan mielellään ehkä juuri jopa päinvastoin. Peleistä on hauska lukea vaihtelevaa asiaa ja joskus ihan parin minuutin pelailustakin voi syntyä jo ajatuksia, joita ehdottomasti saa ja kannattaa jaella :)

-Riepu, moderaattori

Parisen tehtävää Hitmania takana kun tuli Xboxin alesta ostettua eka kausi ja hyvin mehevältä vaikuttaa. Absolutionin kauheudet ova taakse jäänyttä elämää ja tämä on paluu klassiseen hitmaniin jossa kentät ovat leikkikebttiä ja peli haluaakin että pelaaja tekee kokeiluja ja kohteita voi tuttuun tapaan päästää päiviltä mitä monipuolisemmilla metodeilla. Kontrollit ovat hiton smoothit ja kirsikkana kakun päällä aivan loistava ääniraita. Voin jo tässä vaiheessa sanoa, että on 30 euron arvoinen hienosti.

Aiemmin tuli jo Doomista kirjoiteltuakin kahden tehtävän jälkeen kehuja. Jatkan vielä hieman:

Pelihän on ihan hiton hienon näköinen ja silti pyörii kuin unelma. Pohjalla samaa Unreal-teknologiaa kuin Ragessakin, joka oli myös jo Xbox 360:llä upean näköinen ja silti sekin pyöri loistavasti. Täytyy ihmetellä että miksei tätä pelimoottoria käytetä enemmänkin. Tai ehkä sitä käytetään mutta ei vain saada yhtä selvästi näkyvää jälkeä aikaiseksi.

Vaikeustaso on edelleen helppo vaikka pelkäsin alussa vaikeimman valittavissa olevan tason olevan minulle vaikea. Kai sitä vain ei vieläkään oikein ole tajunnut, että näillä pelimäärillä on pakostakin jo tarttunut ydinasiat pelaamisesta niin selvästi mieleen, että vähintään pienellä hinkkauksella pääsee äkkiä sisään peliin kuin peliin. Tai ainakin niihin genreihin, joita itse on kuluttanut.

Täytyy toki myöntää että nyt viidennessä kentässä oli yksi kohta, jossa alkoi jo tulla melkoista ryysistä vihollisten suhteen mutta ei sitäkään lopulta tarvinnut kuin alle viisi kertaa yrittää ja homma oli ok. Kaiken lisäksi tuossa ei harmittanut kuin latausruudun katselu, sillä itse pelaaminen on hauskaa vaikka jauhaisikin samaa kohtaa.

Niin, ja mitä latausruutuihin tulee: kyllähän niissä aikaa menee mutta loppujen lopuksi taitaa olla peli, joka lataa melko pikaisesti kentän pelattaviin. Tai ainakin näin kun Dishonored 2:n parista tulee ja siihen vertaa. Ei siinäkään lataustauot mahdottomia ole mutta jos latausruuduissa joutuu usein odottamaan niin se ainakin tuntuu pitkältä ajalta.

Ny loppu 5 vuotinen perinne Angry birdsin seasonin joulukalenterin 100% suorittamisen suhteen :/ :). Kivaa oli, mutta nyt vapaa siitä..

Gears 4:ää tullut nyt pelailtua. Kampanja vaikuttaa jälleen aika timanttiselta ja tunnelma on huomattavasti lähempänä ensimmäistä Gearsia, kiitos freshien ideoiden vaikka pohjimmiltaan sitä tuttua Gearssia onkin. Visuaalisestikin oikein nätti, etenkin sää efektit.

Moninpeli puolella on tullu mätettyä eniten social versusta ja aika hemmetin koukuttavaa ja ennenkaikkea nettikoodi on parasta A -luokkaa ja matseihin pääsee lähes välittömästi. Kaikkea kivaa customointiakin löytyy ja luulempa että tämä tulee olemaan lähikuukausien aikana hyvin paljon tykityksessä. Horde on jäänyt hieman vähemmälle koska publalla siellä vaikuttaa olevan ihan liian vähän kunnon tiimi pelaajia, itsessään pelimuotohan on parmpi kuin koskaan kun on noita tower defence -elementtejäkin tuotu mukaan.

Jos nyt kampanja pitää otteensa yhtä tiukkana loppuun asti niin tämähä on itselle vuoden räime helposti. Ja nykypäivänä harvinaista herkkua että pelistä löytyy kampanja jonka voi pelata cooppina+ Horde + Versus (myös lanissa) ja kirsikkana kakun päällä kaikkia muotoja voi pelata irl kaverin kanssa sohvaltakin.

Firewatch

Jälleen peli, joka ei ole peli vaan kokemus. Jaksaa pelata tarinan ja mukavan dialogin takia mutta pelaamista tässä on genren mukaisesti taas hyvin vähän. Liikkuminen ei ole huonointa mitä näissä on mutta ihmetyttää silti, että miksi sen pitää olla aina niin bugista jos keskitytään tarinaan tai "kävelysimulaatioon"?

Eikö pelaamisesta saa nauttia, vaan sen on pakko olla vähän tuskaista/bugista äheltämistä että pääsee seuraavaan tarinaa edistävään paikkaan? Ja en puhu vain Firewatchista, vaan niin monesta muustakin tämänkaltaisesta pelistä. Onko se sulava hahmon liikkuminen niin vaikea tehdä jos on keskitytty tarinaan? Vie peli-iloa ärsyttävästi pois.

Kaiken huipuksi iski bugi, joka kusi tallennuksen, joka oli pelin viimeiselle päivälle. Kaikki alusta. Onneksi peli on lyhyt. Ja siitä puheen ollen: ei ole rahan arvoinen, ellei näitä kävelysimuja/kokemuksia muuten tykkää harrastaa. Itselleni jäi lopulta positiiviseksi vaikka tulikin paljon valitusta tähän. Tarina oli kiva vaikka parempiakin olen kokenut, vieläpä paremmalla pelihahmon liikkumisella varustettuna.

Peli 6/10
Tarina/kokemus 8/10

Aragami

Hiippailua. Kämäistä hiippailua, jossa virheistä voi syyttää pelin kämäisyyttä. Ärsyttävää, kun jää vihulaisille kiinni vain sen vuoksi ettei pelimekaniikka salli tarpeeksi nopeita liikkeitä tarpeeksi tarkasti. Yleisestikin ottaen hahmon liikuttaminen on korkeintaan keskinkertaista.

Itse aloitin pelin hiippailemalla ja jättämällä kaikki tappamatta. No, en jättänyt kauaksi, sillä pelistä saa edes vähän nautintoa kun vaihtaa tyylin näkymättömäksi tappajaksi. Tarinan takia tätä jaksaa ja ei pelaaminenkaan ihan täyttä sontaa ole kunhan ei yritä sitä hiippailua. Ja itsehän olen suuri hiippailugenren kuluttaja, joten taidoista ei pitäisi olla kyse. Ei vain jaksa taistella sekä vihollisia että huonoa pelimekaniikkaa vastaan.

Pelaaja antoi tälle 7/10. Lukija-arvosana on 2/10. Omani on lähempänä pelaajaa mutta silti vähemmän. Kyllä tämä 6/10 on korkeintaan ja silloinkin pitää olla tietty asenne pelattaessa ja/tai ei parempaa tarjolla. Itse pelaan sen vuoksi, että yleensä pelaan vähintään tarinan läpi jos pelin ostankin. Ehkä juoksen kaikki trophyt jos ei ole iso vaiva.

Saapa nähdä miten negatiivisena jatkuu tämä meikäläisen tammialesta ostettujen pelien arvostelu. Seuraavana olisi vielä Oceanhorn ja Seraph pelaamatta. Ensimmäisen voisin kuvitella olevan vähintään mukava pelailtava mutta jälkimmäinen voi olla taas pettymys vaikka kehuja on kyllä saanut. Toivotaan parasta.

Aiemmalla sivulla olivatkin Tounis ja Cerker jo kertoneet omia kokemuksiaan NieR Automatan demosta. Tuli nyt itsekin tuota teosta kokeiltua ja voi hittolainen, taisi tulla ostoslistalle uusi peli! Todella erikoinen yhdistelmä erilaisia juttuja ja viehättävä maailma. Eikä japanilaishenkisyydestä huolimatta mitään iniseviä pikkutyttöjä (joilla aina lisäksi se sama ääninäyttelijä) vaan juuri sopivan erilainen.

Ainoa huoli on se, mikä noissa platinumgamesin peleissä muutenkin: vaativat paljon treeniä, että oikeasti oppii pelaamaan. Toisaaltahan niin sen pitääkin olla mutta kun ei nykyisin kauheasti viitsisi yhteen peliin käyttää aikaa. Tämän saman seikan takia ei esim. Falloutteja ole tullut ostettua. Witcher 3 tosin tuli kahlattua läpi. Devil May Cry oli viimeksi lähinnä tämän genren teos, johon käytin aikaa että pääsin läpi keräten kaikki trophyt. Toisaalta ei tämä Automata demon perusteella vielä hirveän monimutkainen ollut. Vaan ei kai demot koskaan ja vasta pelissä pikku hiljaa aukeaa lisää liikkeitä, kykyjä sun muuta, luulen.

No, eiköhän tämä ostoon silti mene jo tuon hienon fiiliksen takia minkä sai demostakin.

@Zappah: Onhan se noinkin, mutta itse taas tyksin että peleissä on syvällisempiäkin mekaanikoita kuten Platinumin peleissä ja sanoisin että nykypäivänä on muutenkin vain plussaa jos pelissä on replay valueta, useissa täysin tarinavetoisissa kun ei juuri ole. Sitten taas toisaalta nykysin pukkaa uutta laadukasta pelattavaa ovista ja ikkunoista ja backlogiakin on melkoisesti. Siinäpä positiivinen ongelma. :D

/offtopic

Rise of the Tomb Raider tuli taputeltua tarinan osalta valmiiksi PS4:llä viikonloppuna ja voi valtava miten mainio pläjäys! Toimintaa oli omaan makuun sopivasti ja se oli vallan hauskaa, kun piti tuliaseet piilossa ja antoi jousen laulaa. Avoimia alueita tutki mielellään ja varsinkin vapaavalintaiset "luolastot" olivat IMO juuri sopivan pituisia ja muutenkin niissä samoili mielellään. Kaiken kaikkiaan pelaaminen oli perhanan hauskaa, vaikka tarina ei tehnytkään suurta vaikutusta.

Sanottakoon, että vanhoisin TR-peleihin ei ole mitään sidettä, eli en osaa verrata näitä uusia niihin. Myös ensimmäinen rebootattu peli maistui hyvältä ja se vie kyllä tarinan puolesta jatko-osaa. Pakko vielä todeta, että vaikka Laran menoa ei täysin voi verrata uusimpaan Unchartediin, niin Tomb Raider oli ainakin omasta mielestäni huomattavasti viihdyttävämpi kokemus ja hauskempi pelata. Se lienee selvää, että Unharted oli visuaalisesti ihan omalla levelillään.

Aika halvalla tuo RotTR irtoaa vielä jonkin aikaa Storesta, eli suosittelen.

Ennen kuin korkaan PS Storen alennuksista poistetun Deus Exän, niin taidan tahkota vähän BF1:stä ja Overwatchia. Oih, miten mainiota!

Oceanhorn

Mukava pieni Zeldailu, jonka läpäisyyn ei paljoa vaadita. Kaiken suorittaville pelaajille myös helppo pala, paitsi se hiton viimeinen kala on niin perseestä saada ongittua. Kaikin puolin todella mukava 10-15 tuntinen, stressitön välipala kaiken muun pelailun ohessa.

Mukava katsella ja kuunnella. Pelimekaniikka toimii myös mainiosti.

Ei muuta kuin jatko-osaa odotellessa.

Dying Light - The Following

Joku tässä tökkii, enkä suoraan osaa sanoa mikä. No, okei, ruudunpäivitys ainakin mutta jokin muukin. Ehkä nuo tehtävät, jotka ovat aina samaa. En yhtään muistanut, että peruspeli olisi ollut näin puuduttavaa hommaa. Ehkä on tullut pelattua vähemmän monotonista settiä sitten emopelin jälkeen?

Autolla ajelu oli se, jota tuli odotettua tämän suhteen. Se on ihan ok mutta sitten kun perässä roikkuu AUTON VAUHTIA JUOKSEVIA ZOMBEJA hakaten energiaa vähiin, niin menee maku koko jutusta. Samoin se ruudunpäivitys ja muut, jotka tekevät ajamisen ajan kaikesta blurria mössöä.

Tehtävät ovat luokkaa "plaa plaa mene tuonne, plaa plaa, tapa zombeja, ota joku tavara, plaa, tule takaisin".

Silloin, kun Assassin's Creedin sivutehtävät alkavat tuntua mieluisalta puuhalta, on pelissä jotain pielessä. Toki syynä voi olla joku henkilökohtainen asennekin tms. mutta kyllä hyvä peli tuntuu hyvältä vaikka olisikin huono asenne peliä kohtaan tai jotain. Kuten seuraava peli kertoo:

Deus Ex: Mankind Divided

En tajua itseäni. Ensimmäinen uusi DE tuli hankittua sillä mielellä, että katsotaan iskeekö ja se iski kuin tuhat salamaa kirkkaalta taivaalta. Ja silti en ostanut tätä jatko-osaa heti, vaan ajattelin että "katsotaan iskeekö". No arvatkaa oliko tämänkin suhteen ne tuhat salamaa nyt asialla kun pelin aloitin?

Suuresti odottamani Dishonored 2:kin tuntuu nyt vähemmän mielenkiintoiselta, sillä tässä on esimerkiksi megahyppykin heti alussa käytössä! Voiman tunne on huikea kun hiippailee kärpästen tasoisten vihollisten joukossa, ikään kuin säälistä jättäen nämä surkimukset eloon, samalla kun "lainaa" kaiken tavaran tavallisten siviilien kaapeista ja komeroista sekä tutkii ja/tai hakkeroi jokaisen vastaan tulevan tietokoneen, pankkiautomaatin, helikopterin, valtamerilaivan ja naapurin cyber-alushousut.

Olen pelissä vasta ensimmäisessä hub-maailmassa ja jo ensimmäinen siellä hakkeroimani asunto palautti mieleen miksi pidin ensimmäisestä pelistä niin paljon. Hiippailu ja reittien monimuotoiseen on toki hiton iso plussa mutta pelin maailma kaikkine sisältöineen on vain niin mahtava.

Voiko peli muutenkaan olla huono, jos ensimmäinen hakkeroitava asunto on jonkun
[spoiler]kissafanaatikon[/spoiler] asunto :D Eikä ne muutkaan Jensenin naapuruston asukit siitä normaalimmasta päästä olleet.

Hitto että tähän peliin tulee taas menemään tunteja kun en ole päässyt vielä kuin sen tutoriaali-tehtävän läpi.

Lupaan nyt näin julkisesti, että seuraavan DE-pelin tulen ostamaan heti uutena! (Siis mikäli se yhä kerää yhtä hyvää palautetta ja arvostelua eikä siis ole joku pommi.)

Nioh Last chance demo

No niin. Tuli sitten varmistettua taas uuden pelin osto tämän demon kokeilun kautta. Jo aiemmin videoilta olin katsellut että onpa Souls-tyylinen peli ja muutenkin mielenkiintoisen oloinen. Oli jo niiden kautta hyvin varma kaupasta kotiinlähtijä mutta nyt kun sai itse testailla demon verran niin kyllä tämä kaltaiselleni Souls-pelaajalle on pakko-ostos.

Koko ajan peliä pelatessa oli tunne, että oli kuin kotonaan. Tämä menisi helposti samaan jatkumoon kuin kaikki Souls-pelit, siis Bloodborne mukaan luettuna. Ja kun Bloodborne tuli puheeksi, niin enemmän tämä ehkä siihen suuntaan kumartaa, olkoonkin että myös koko Bb:n perusmeno on suoraa Soulsia.

Soulseja nopeampaa menoa siis tarjolla eikä kilpiä taida olla ollenkaan tarjolla. Miekalla voi toki torjua, joten kyllä siellä jonkunlainen "kilpikin" on. Jousipyssyt löytyy kuten Soulseissa ja tuliluikkuja kuten Bloodbornessa. Sitten on kaikkea erikoista kamaa, johon en juuri tutustunut, aivan kuten noissa molemmissa verrokeissakin.

Samalla kun peli oli todella tuttu ja turvallinen, oli se myös virkistävän erilainen. Maailma huokui samurai-meininkiä ja viholliset olivat myös vähän enemmän japaniin viittaavia. Tosin täysin samat taktiikat toimivat kuin Soulseissakin. Erityisesti pomoissa perinteinen ihossa-kiinni-ja-pyöri-ympäri toimi täydellisesti.

Mikäli tästä pelistä vaihtaisi about graafisen tyylin maailmoineen ja hahmomallit, niin tämä voisi olla Dark Souls 4 tai Bloodborne 2. Mutta niitä ei missään nimessä tarvitse vaihtaa, sillä tämä on eräänlainen piristysruisku Souls-sarjalle, vaikka siis ei olekaan sarjan peli. Bloodborneakaan en ehkä olisi jaksanut toista samanlaista mutta tässä pelissä on tarpeeksi eroa mutta silti tarpeeksi tuttua että taas jaksaa pelata "Soulsia".

Pitääpä lähteä tutkimaan onko tästä jotain hienompaa erikoisversiota tarjolla...

EDIT: Tosi paljon jäi muuten hienouksia selvittämättä. Ki:n käyttöni ei juuri staminan käytöstä eronnut vaikka sillä pystyi sen jonkun ihmetempun tekemään. En tajunnut miksi pitäisi tehdä. Samoin en hoksannut että mitä merkitystä niillä oudoilla alueille on, jotka voi tuolla Ki-tempulla poistaa. Mihin ne muka vaikuttavat? Ainakin kerran taisi joku örkki jäädä respawnaamatta kun sen alueen "siivosin" mutta mitä ne alueet tekivät vaikkapa siinä pomotaistossa? En huomannut vaikutusta mihinkään.

Paljon, paljon muutakin oli tosiaan mihin en perehtynyt. Pelasin peliä Souls-tyylillä: nostin staminat kattoon ja käytin tuttuja taktiikoita. Voitin lopulta jopa sen ärsyttävän ihmismiekkamiehen, joka olikin ihan helppo kun tajusi taktiikan. Eihän siinä pitänyt kuin houkutella tyyppi kuluttamaan staminansa ja iskeä sitten staggerin kautta se megaisku. Niin ja tärkein osa taktiikkaa: olla lähellä ukkoa ja kiertää vastapäivään.

Lainaus käyttäjältä zappah

Deus Ex: Mankind Divided

Itse ryömin tänään pasifistina ko. seikkailun läpi ja varsin positiivinen kokemus oli. Tarina ei ihan päässyt sellaisiin sfääreihin mitä lähtökohdat antoivat odottaa, mutta pelaaminen on varsin rautaista. Hiippailun ja höpöttelyn avulla homma ei mennyt erityisen vaikeaksi, mutta koko ajan oli hauskaa. Sivutehtävissä oli kieltämättä ehkä kiinnostavampaa tavaraa kuin päätarinassa, mutta mitäs näistä.

Helppo tätä on suositella, papukaijamerkki vielä soundtrackista.

P.S. kannattaa pitää silmällä tuota mainitsemaasi asuntoa...

Wanhaa klassikkoa, Left 4 Dead 2:ta on jaksanut yllättävän paljon hakata hyvällä porukalla, innostus saattaa johtua myös osin siitä, että sain vihdoin aikaiseksi asennella Win10:n bootcampissa Macbook Prolle, OSX:llä kun itselläni peli kaatui vähän väliä eikä tuntunut oikein netti fixeistä olevan apua. Itse pelaaminen on hyvin koukuttavaa vaikka aina ei niin putkeen menekkään, tarjoaa jo normalilla ihan sopivasti haastetta kun olen tämmöinen amatööri. CS Go:ta on pariin otteeseen myös tullut casuaalisti hakattua vaikka nekkuun tuleekin.

Vähän syyllisyyden tunnetta kun tuossa olis Halo 5 ja Dishonored 2 muoveissaan täysin korkkaamattomina, boksipuolella kun on Gears 4:n Horde ja Versus hakkuussa, goddamn.

Lainaus käyttäjältä zappah

EDIT: Tosi paljon jäi muuten hienouksia selvittämättä. Ki:n käyttöni ei juuri staminan käytöstä eronnut vaikka sillä pystyi sen jonkun ihmetempun tekemään. En tajunnut miksi pitäisi tehdä. Samoin en hoksannut että mitä merkitystä niillä oudoilla alueille on, jotka voi tuolla Ki-tempulla poistaa. Mihin ne muka vaikuttavat? Ainakin kerran taisi joku örkki jäädä respawnaamatta kun sen alueen "siivosin" mutta mitä ne alueet tekivät vaikkapa siinä pomotaistossa? En huomannut vaikutusta mihinkään.

Paljon, paljon muutakin oli tosiaan mihin en perehtynyt. Pelasin peliä Souls-tyylillä: nostin staminat kattoon ja käytin tuttuja taktiikoita. Voitin lopulta jopa sen ärsyttävän ihmismiekkamiehen, joka olikin ihan helppo kun tajusi taktiikan. Eihän siinä pitänyt kuin houkutella tyyppi kuluttamaan staminansa ja iskeä sitten staggerin kautta se megaisku. Niin ja tärkein osa taktiikkaa: olla lähellä ukkoa ja kiertää vastapäivään.

Ihmetemppu lienee tässä ki pulse, eikö vaan? Ideana siis, että samalla tavalla kun Bloodbornessa voi napsia vähän menetettyä elämää takas vihollisilta, jos on tarpeeksi ripeä lyömään takas, Niohissa voi oikealla hetkellä nappia painamalla (tai rollaamalla, jos on kyvyn avannut) saada kelpo annoksen menetettyä staminaa ilmaseks takasin. Staminan kanssa pelailu on muutenkin paljon isommassa osassa vähän pelityylistä riippuen - tosin Soulsia satoja tunteja pelanneelle tulee niin itsestään se, että perääntyy keräileen staminaa takas sen sijaan, että napsauttas ne vippaskonsteilla kesken kombon. Mielenkiintonen systeemi kuitenkin!

Ne demonien voimakentät tosiaan ainakin blokkaa suurimman osan staminan palautumisesta, eli hidastaa ihan julmetusti touhua. En oo ihan varma, mutta välillä tuntuu kuin olisivat hidastaneet liikkeitä kanssa, mutta saatto kans johtua staminatta räpiköinnistä.

Jännittäviä systeemejä. Ite oon aina Soulseissa tykänny siitä, että se on haastava ilman, että tarttee opetella vaikeita komboja ja jokaista mekaniikkaa viimesen päälle - pelkällä tarkkaavaisuudella, kärsivällisyydellä ja hyvillä ajotuksilla selviää kaikista tilanteista. Niohin kans oli välillä vähän orpo olo, kun uusia härdellejä oli niin paljon, mutta eiköhän niitä opi, kun saa koko teoksen käsiin. Pistin ennakkotilaukseen, enkä meinaa malttaa odottaa.

Ihan sairaan hyvä keksintö kyllä tämmöset ilmaset demot, mistä tekijät oikeasti ottaa palautetta vastaan. Meno Niohin ekassa ja viimesessä demossa on ihan eri ja pelkästään parempaan suuntaan. Bonarina vielä demon läpäisseelle tarjotaan jotain kivaa sitten kun pelin on ostanut. Sais muutkin pelit kyllä ottaa mallia, hyviä demoja kun rykisi läpi useamminkin. Siinä myös kiintyy helposti peliin, joten sen ostaminen on helpompaa kuin muuten olisi.

Lainaus käyttäjältä Tounis

Ihmetemppu lienee tässä ki pulse, eikö vaan? Ideana siis, että samalla tavalla kun Bloodbornessa voi napsia vähän menetettyä elämää takas vihollisilta, jos on tarpeeksi ripeä lyömään takas, Niohissa voi oikealla hetkellä nappia painamalla (tai rollaamalla, jos on kyvyn avannut) saada kelpo annoksen menetettyä staminaa ilmaseks takasin.

Ki Pulse tosiaankin, en jaksanut laiskuuttani nimeä tarkistaa. Tiesin kyllä idean mutta ihmettelin vain mikä hyöty siitä on kun ns. Souls-taktiikka (staminan järkevä käyttö) toimi paremmin.

Ehkä jos tuota treenaisi niin voisi ollakin hyötyä mutta onko pelissä muka paljon tilanteita, joissa voisi vain painaa päälle välittämättä itse iskuista? Eli joka tapauksessa pitäisi rytmittää eli tauottaa hyökkäyksiään ja samalla siinä kerää staminat "normaalillakin" tavalla.

Lainaus käyttäjältä Tounis

Staminan kanssa pelailu on muutenkin paljon isommassa osassa vähän pelityylistä riippuen - tosin Soulsia satoja tunteja pelanneelle tulee niin itsestään se, että perääntyy keräileen staminaa takas sen sijaan, että napsauttas ne vippaskonsteilla kesken kombon. Mielenkiintonen systeemi kuitenkin!

Systeemi on tosiaan erikoinen ja siksi pidinkin pelistä: se on niin kovin tuttu mutta siinä on silti paljon uutta ja erilaista, joka vaatii selvästi sisäänpääsemistä. Nyt tosiaan tuli pelattua Souls-tyylillä perehtymättä esim. Ki Pulseen. Jossain kyllä luki että tuota olisi nerfattu aiemmasta, ehkä se on syynä että se tuntuu turhalta?

Lainaus käyttäjältä Tounis

Ne demonien voimakentät tosiaan ainakin blokkaa suurimman osan staminan palautumisesta, eli hidastaa ihan julmetusti touhua. En oo ihan varma, mutta välillä tuntuu kuin olisivat hidastaneet liikkeitä kanssa, mutta saatto kans johtua staminatta räpiköinnistä.

En huomannut tällaista. Ainoastaan se hiton vihreä hopeanuoli hidasti jos osui. Siis siinä pomokentässä. Toisaalta tuollaisia mömmöalueita väistää jo automaattisesti, joten ehkä senkään takia en mitään huomannut. Se yksi pomo noita nakkeli maahan aika paljon enkä huomannut vaikutusta.

Lainaus käyttäjältä Tounis

Jännittäviä systeemejä. Ite oon aina Soulseissa tykänny siitä, että se on haastava ilman, että tarttee opetella vaikeita komboja ja jokaista mekaniikkaa viimesen päälle - pelkällä tarkkaavaisuudella, kärsivällisyydellä ja hyvillä ajotuksilla selviää kaikista tilanteista. Niohin kans oli välillä vähän orpo olo, kun uusia härdellejä oli niin paljon, mutta eiköhän niitä opi, kun saa koko teoksen käsiin. Pistin ennakkotilaukseen, enkä meinaa malttaa odottaa.

Samat fiilikset Soulsien hyvästä ytimekkyydestä sekä tuosta Niohin suuresta uuden tarjonnasta, kuten myös innostuksesta Niohia kohtaan. Kyllä tämä ostoon menee kun jo demo oli parempi kuin jotkut pelit. Aikaakin meni enemmän mitä joihinkin pienempiin peleihin saa kulutettua.

Lainaus käyttäjältä Tounis

Ihan sairaan hyvä keksintö kyllä tämmöset ilmaset demot, mistä tekijät oikeasti ottaa palautetta vastaan. Meno Niohin ekassa ja viimesessä demossa on ihan eri ja pelkästään parempaan suuntaan. Bonarina vielä demon läpäisseelle tarjotaan jotain kivaa sitten kun pelin on ostanut. Sais muutkin pelit kyllä ottaa mallia, hyviä demoja kun rykisi läpi useamminkin. Siinä myös kiintyy helposti peliin, joten sen ostaminen on helpompaa kuin muuten olisi.

Joo, ja mieluummin ehkä demoihin ne edut kuin ennakkotilauksiin. Ainoastaan olisi voinut toivoa että eteneminen vielä tallentuisi demon osioiden osalta, niin ei tarvitsisi sitä hopeanuoli-taistoa ottaa uusiksi. Tosin nyt kyllä tietää siihen keinot, ja muutenkin tuli alilevelisenä juostua läpi pikaisesti suunnilleen joka paikan tutkien, ei samalla tapaa joka nurkan ja vihollisen nuohoten ja sisäistäen kuin Soulseissa.

Mitä demoihin tulee: Nier Automata on myös yksi peli, joka meni demon takia ostoslistalle. Ei olisi todennäköisesti muuten mennyt, kun on vähän erikoisempi tapaus, joka nimenomaan vaatii ainakin omalla kohdallani sen omakohtaisen testauksen.

Deus Ex Mankind Divided - Loppufiiliksiä

Peli itsessään oli ihan yhtä mukavaa meininkiä alusta loppuun mutta juoni tosiaan loppuu kuin seinään. Toisaalta ymmärrettävästi, kun vaikka katsoo sen välipätkän lopputekstien keskellä.

Mikäli kaikki auki jääneet jutut olisi lähdetty vielä peliin tunkemaan, olisi siitä tullut varmasti aikamoinen järkäle. No miksei vaikka osaa olisi voinut laittaa? No, ainakin minun mielestä jokainen juttu, asia tai henkilö, joka jäi auki tai jotenkin vajaaksi, olisi vaatinut paljon lisää kamaa, joten peli olisi varmasti paisunut jo yhdenkin asian kautta paljon.

Olihan tässä vähän sellaista ärsyttävää "jatkuu seuraavassa jaksossa"-menoa mutta vähän vaikea uskoa että olisi ainakaan mitään kovin isoja osia leikelty pois. Enemmänkin tehty sitä mitä usein muidenkin moniosaiseksi suunniteltujen tuotteiden kohdalla: jätetään sitä kamaa sinne seuraavaan osaan ihan tarkoituksella.

Toisaalta kun tätä vertaa aiempaan osaan, niin se kyllä oli ehjä kokonaisuus. Onkin oikeastaan vähän outoa että tämä lyhyys ja keskeneräisyys tuli nyt jatko-osaan eikä ollut aiemmassa pelissä.

Ymmärrän kaiken kritiikin kyllä pelin ja juonen kestosta mutta itseä taas ei niin kovin haittaa. Syynä taas se, että meni ihan hitosti aikaa kun kolusin joka paikat läpi sivutehtäviä sun muita myöten, kuten tapanani on. Näin ollen ei haitannut että peli jo loppui, vaikka kyllä se juonen kannalta tuli vähän äkkiä. Pelituntien kannalta ei, ei ainakaan meikäläisen.

Äh, kirjoitelkaapas muutkin välillä... Taitaa olla jo kolmas viesti samasta pelistä mutta menköön:

Deus Ex: Human Revolution - BREACH MODE
Rahastuspaskaa, josta olisi saanut hyvänkin lisän peliin.

Breach-pelitilassa hakkeroidaan virtuaalitodellisuudessa. Homma toimii täysin kuin pääpelin normaalitoiminta: hiippaillaan kameroiden, vihollisten ja tykkitornien ohi. Hakkeroidaan ovia ja muita ympäristön asioita. Tarkoituksena kerätä tietoa. Tavoitteen täyttyessä on kiire aloitukseen eli loppuun, sillä hälytys aktivoituu.

Tuossa tuleekin tiivistettynä paljon hyviä ja huonoja puolia pelimuodosta. Ensinnäkin itse toiminta on mukavaa, sillä se tosiaan on kuin emopeli mutta palikkamaisessa virtuaalitodellisuudessa. Missä taas mennään vikaan, on se, että pelitila on selvästi suunniteltu vain rahan imemistä varten.

Viholliset ja kentät vaikeutuvat sellaista tahtia, että vaikka muutoin menisi hyvin, niin viimeistään maalille palatessa tulee ongelmia, sillä kaikki ovet menevät lukkoon. Pahimmassa tapauksessa kentässä voi vielä olla voimassa eri ehtoja, kuten ettei augmentteja ole käytössä. Aika on silti pahin vihollinen, sillä koko hommasta lähtee eniten iloa pois sen takia. Ei ole mitään iloa hiippailla kun hälytys kuitenkin tulee aina jossain vaiheessa, joten oma pelityyli muuttui hiippailuksi, jossa juoksen heti jos vähänkin turhauttaa. Ja se jopa toimii, vaikkakin imee peli-iloa aika paljon.

Mukaan on lyöty myös ajoittaisia tehtäviä, joissa tavoitteena onkin hoidella jokin erikoisyksikkö. Käytännössä se tarkoittaa, että jos et ole tuurilla saanut hyvää asetta, niin saat ampua luoteja ja granaatteja ihan järkyttävän määrän vaikkapa yhteen tarkka-ampujaan. Ei ollenkaan läpinäkyvää "osta parempia varusteita"-suunnittelua.

Harmi juttu, sillä mikäli suunnittelu ei olisi niin selvästi pelaajaa vastaan raha mielessä, niin tätä pelaisi jopa mielellään. Nytkin osa kentistä, erityisesti alussa, tarjoavat mukavaa hiippailua. Nekin pilataan automaattisella hälytyksellä, sillä hiippailusta menee ilo kun hälytys on jo voimassa vaikkei olisi kertaakaan kukaan nähnyt.

Potentiaalisesti vähintäänkin hyvä pelimuoto, joka on pilattu läpinäkyvällä monetisoinnilla.

Deus Ex: Human Revolution - Desperate Measures
Ennakkotilausetu-tehtävä, jota ilman pärjää ja joka olisi voinut olla myös pelissä.

Lyhyt tehtävän pätkä, jota voi verrata pituudessa suunnilleen siihen Ruzicka-tehtävään. Tosin tuo verrokki on selvästi vielä lyhyempi sekä pienempi alueeltaankin. Itse asiassa yllätyin kuin iso alue tehtävässä oli. Jo senkin takia ylläri, että suurin osa, ellei kaikki pelin sivutehtävistäkin tapahtuu hubissa, joten tällainen pikkutehtävä erillisellä kartalla oli outoa. Tosin onhan siellä se Ruzicka, joka on vielä pienempi ja tapahtuu omalla alueellaan.

Itse tehtävä on aika perushommaa ja senkin osalta vertautuu, kuten myös liittyy sekä juonellisesti että toiminnaltaan Ruzickaan. Alue on mukavan erilainen eikä mitään odotettavaa kierrätystä kentässä ollut. Ihmeteltäväksi jääkin, oliko tätä tarpeellista jakaa erillisenä tehtävänä, sillä vaikka se vähän juonen sivuhommia avaakin, ei se muuta asioita mihinkään suuntaan ja on tosiaan aika lyhyt juttu. Olisi mennyt pelin osanakin mutta toisaalta sielläkin se olisi ollut vähän kuin turha reissu, jossa ei oikein mitään isompia asioita selville saa.

Oliko tämä sitten sellaista pelistä revittyä sisältö erikseen jaeltuna, sitä en tiedä. Se tosiaan olisi ihan hyvin sinne sekaan sopinut mutta toisaalta ei tarjonnut mitään ihmeellistä uutta tai erilaista. Erillisenä lisänäkin tämän arvo jää aika olemattomiin, erityisesti kun se ei millään tavalla sitoudu pelin maailmaan, vaan käynnistetään valikosta ikään kuin omana pelitilanaan.

Ilmaisena lisähommana ihan ok jos peruspelaamisesta tykkää ja itse tykkäsinkin mutta ei tässä mitään menetä vaikka jäisi pelaamattakin. Itse sain tämän vaikka en ennakkotilannut vaan koska silti sain jonkun day one tms. whatever version.

Breach-pelitilan tilalle tosin ottaisi mieluummin näitä lyhyempiä tapauksia kuin monetisoitua paskaa.

Oliko joku pelannut muuten tuota Breachia enemmänkin? Itse olen nyt Tier 2:ssa ja homma taitaa jäädä sinne kun ei juuri innosta.

Lainaus käyttäjältä zappah

Deus Ex Mankind Divided - Loppufiiliksiä

Veli todistaa vahvasti. Kannattaa katsoa Jim Sterlingin video SE:n tarjoamasta "avusta" pelin kehityksen aikana. Selittää aika paljon miksi lopputulos oli tämä, vaikka MD tosiaan on todella mainio peli.

Kuten viikolla uutisointiin, jatkoa tuskin on luvassa. Ainakaan hetkeen. Kiitos tästä(kin).

Onko täällä muut testailleen vielä Ghost Recon: Wildlandsin betaa?

Omat fiilikset nyt parin tunnin testin jälkeen sellaiset, että vaihteeksi näinkin päin. Niohin trial oli viimeinen naula ostopäätökselle ja Nier Automatan demo pisti pelin lopullisesti ostoslistalle mutta Wildlandsin beta taas pyörsi odotukseni ennakoimastani pakko-ostoksesta.

Pelin ydin on kuin The Division, MGS V tai GTA Online mutta sillä erolla, että jokainen verrokki tekee hommansa viimeistellymmin. Erityisesti MGS V ja Division vertautuu tähän aika hyvin mutta molemmissa ydinmekaniikat on toimivammat.

Eniten kaipasin manuaalista suojautumista ja sieltä poistumista sekä suojaan/maahan syöksymistä. Maailma tuntui olevan olemassa vain sen koon mainostamista varten ja uskallan väittää että erilliset tehtävät olisivat olleet parempi vaihtoehto. Tätähän joku sanoi Phantom Painistakin ja täytyy sanoa, että kyllä se siinäkin varmasti olisi toiminut, kunhan olisi annettu mahdollisuus valita suunta, josta lähestyä kohdealuetta.

Kamera oli myös jotenkin outo, sillä sitä ei voinut kauheasti pyöritellä ajaessa mutta lopulta se ei niin iso ongelma ole. Ei tämä huono peli varmasti ole ja erityisesti coop-hommissa epäilen olevan hyvä mutta itsellä siirtyi kyllä alelaarikamaksi.

Mitäs on muut mieltä?

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Veli todistaa vahvasti. Kannattaa katsoa Jim Sterlingin video SE:n tarjoamasta "avusta" pelin kehityksen aikana. Selittää aika paljon miksi lopputulos oli tämä, vaikka MD tosiaan on todella mainio peli.

Joo tuli katseltua video. Harmi taas muistaa mitä paskaa pelien kehittäminen on kun taustalla pyörii ne massimiehet, joille vain raha merkitsee. Eikä sen vertaa tosiaan ole ymmärrystä, että jos ne pelit tehtäisiin vain hyviksi niin sitä massiakin tulisi. Ei sillä että isketään läpinäkyvää massinruinaamista pelit täyteen.

The last guardian oli ihan kiva pari tuntia.
Ensin vituttaa se kun oma hahmo ei osaa kävellä. Se joko hiipii tooodellaaaa hiiiitaaaastiii tai sitten juoksee täysillä.
Sitten kun tuon kanssa oppi elämään niin tuli se kohta jossa ekaa kertaa annetaan komentoja Tricolle.

Eka vitutus siitä kun peli ei kerro mitä minkäkin nappulan olisi tarkoitus tehdä. Joka ruokatynnyrin tai vivun kohdalla kyllä tulee ruudulle "press circle to grab", mutta nyt vaan "hold R1 and move boy to order Trico".
Heti mennään siinä pieleen, että ne käskyt annetaan pitämällä R1 pohjassa ja painamalla jotain neljästä namiskasta. Joo kyllä ne nappulat on ruudulla olevassa ohjaimen kuvassa valaistu, mutta mitään selitystä ei anneta.

Oli pakko googlettaa mitä niiden pitäisi tehdä. Noh Trico pilarin viereen istumaan jotta pääsisin kiipeämään sen pään päälle ja siitä pilarin päälle. En ehdi edes sen selkään kiipeämään kun se lähtee jo kävelemään muualle joten käsken istua uudestaan ja sama toistuu uudestaan ja uudestaan.
Simppeli homma kusee koska elukka ei pysy paikoillaan.

Niin kauan se oli hyvä seuralainen kun se toimi automatiikalla. Nyt tämä on aivan julmetun raivostuttavaa paskaa.

Edit: Jee pääsin eteenpäin. Piti kiivetä Tricon selkään ja käskeä sen hyppäämään sen pilarin päälle.
Tosin tuokin käsky piti antaa melkein 10 kertaa ennen kuin se teki mitä käski.
Todella kiva arpoa, että käsketkö sitä tekemään oikean asian, mutta se ei vaan tottele koska se mukamas on luonteeltaan kuin aito eläin (seliseli paskaa koodausta se on) vai yritätkö ratkaista homman täysin väärin.

Pakko sanoa, että tuo The Last Guardian kuulostaa/vaikuttaa helvetin paskalle pelille.

Lainaus käyttäjältä partajeesus

Niin kauan se oli hyvä seuralainen kun se toimi automatiikalla. Nyt tämä on aivan julmetun raivostuttavaa paskaa.

Edit: Jee pääsin eteenpäin. Piti kiivetä Tricon selkään ja käskeä sen hyppäämään sen pilarin päälle.
Tosin tuokin käsky piti antaa melkein 10 kertaa ennen kuin se teki mitä käski.
Todella kiva arpoa, että käsketkö sitä tekemään oikean asian, mutta se ei vaan tottele koska se mukamas on luonteeltaan kuin aito eläin (seliseli paskaa koodausta se on) vai yritätkö ratkaista homman täysin väärin.

Pelaajan arvostelussakin tuosta luin ja tuli sama mieleen, että ikään kuin (vähän jopa fanipoikamausteisesti) selitellään paskaa koodausta.

Tuon sekoilun ymmärtäisi jos elukkaa pitäisi lepytellä vaikka ruualla tai jos pelkää tulta, niin sammuttaa soihdut jostain ympäriltä mutta jos tuo tosiaan on lähinnä arpapeliä niin joko paskaa koodausta tai (jos oikeasti tarkoituksellista niin) paskaa suunnittelua että koodataan elukka tuollaiseksi. Sinänsä kuitenkin jollain tapaa arvostan että on yritetty tehdä "oikea" eläin mutta jos se näyttäytyy pelaajalle vain "paskana koodauksena" niin ei se kyllä onnistunut juttu ole.

Kerrohan muuten sitten vähän enemmänkin fiiliksiä kun olet pelin jauhanut läpi. Peli kyllä kiinnostaa ja itse kyllä yleensä kestän tuollaiset ärsykkeet jos pelistä muuten saa jotain irti. Pelaaja ainakin tuntui arvostavan ja en usko että siinä oikeasti mitään fanipoikuutta erityisesti on pisteissä/arvostelussa mukana.

Lainaus käyttäjältä Rokkijani

Pakko sanoa, että tuo The Last Guardian kuulostaa/vaikuttaa helvetin paskalle pelille.

Itsellä ei kokemusta mutta itse sanoisin että vaikuttaa vaikeasti nautittavalta. Olen sellaisia pelejä pelannut jokusen, joissa on jokin ärsytyksen aihe, mutta pelillä on jotain muuta annettavaa, jonka takia sitä pelaa ja/tai joka nostaa pisteitä.

Läpihän tuo meni ja alusta loppuun ärsytti hahmon kontrollit, kamera tai Trico. Ei puoltatuntia saanut pelata etteikö joku noista nostaisi vkäyrää. Miksi hemmetissä se oma hahmo edes osaa hiipiä koska sitä ei koskaan tarvita. Jos kerran pitää olla vain kaksi nopeutta niin sitten kävely ja juoksu.

Tricon tosiaan pitäisi totella paremmin jos sitä kohtelee hyvin eli nyppii keihäät irti, silittelee ja antaa ruokaa. Tässähän ruokatynnyrit on pelin collectibleja samalla. Tein kaikkea tuota ja vielä lopussakin kun näytin, että mennään suoraan eteenpäin niin se veti 180 astetta ympäri ja lähti sinne mistä tultiin.
Äsken gamefaqsista luin kommentteja ja siellä joku kertoi pelanneensa pelin 10 kertaa läpi lähinnä testatakseen pelimekaniikkoja ja kertoi, että sillä käyttäytyy Trico aina ihan samalla tavalla vaikka se antaisi sen ottaa turpaan kunnolla (se on kuolematon), ei anna ruokaa jne. Kyse on vaan siitä, että tietää AI:n oikut joten osaa komentaa sitä oikein.

Joku toinen taas puolusteli, että nyt kun se osaa komentaa Tricoa oikein niin menee korkeintaan 30-60 sekuntia, että se tekee mitä käsketään. Siis vain minuutti siinä, että elukka vaikka hyppää minne käsketään :D

Täytyy muistaa jatkossa, että jos vaikka skyrimissa AI hahmo ei tee mitä käsken vaan jää tukkimaan oviaukon niin ei siinä paska AI ole vaan se hahmo vaan on luonteeltaan sellainen jäärä.

Itselle ei tästä muuta positiivista jäänyt mieleen kuin Tricon hellyyttävät eleet esim.se kun se tunkee päänsä liian pienestä oviaukosta kun haluaa pysyä pelaajan mukana.

Parempi myöhään kuin ei sillonkaan, tuli WiiU:lle hommailtua pelattavaa Super Mario 3D Worldin ja Zelda: Wind Waker HD:n muodossa. Ensin mainittua naputeltu World 3:n alkuun ja ehtaa Mario laatuahan tämä, en vain mitään syvällistä mielipidettä osaa vielä antaa, ensitunnelmat fantastiset.

Wind Waker HD:tä tuli hakattua kolmen päivän sisään se n.10h ja tuntuu että paljon on vielä koettavaa. Jo video revikoissa olin ihastunut pelin ulkoasuun, mutta sitten ku sitä sai ihailla parin metrin päästä 55" -telsulla niin voi taivas, aivan törkeen hyvännäkönen. Toinen seikka heti alkuun ja myös pelin edetessä on äänimaailma joka on huikea ja aina onnistuu luomaan eri tilanteista hyvin tunnelmallisia ja mieleenpainuvia. Kontrollit on tietenkin ehtaa Zeldaa, eikä niitten puoleen ole valittamista kuin automaattisissa hypyissä, liian usein Link vain sattuu väärässä kulmassa hyppäämään joka on kohtalokas. Itemien bindaus näppäimille onnistuu nopsaan Gamepadilta, samoin on aika hiton helmi kun karttakin näkyy siinä reaaliajassa. Tämä on tosi kätevää ja eliminoi tempoa tappavat valikko rumbat. Dungeonitkin ovat kekseliäitä, vaikkakin muutamaa osaa jo pelanneena niistä on suhteellisen vähällä pähkäilyllä selvinnyt. Tuo paljon parjattu purjehtiminenkin on oikeastaan aika rentouttavaa ja mukavaa puuhaa, ei ikinä tiedä mitä mereltä löytyy. Vielä ei uskalla lopullista arvosanaa antaa, mutta tulen palaamaan siihen myöhemmin kunhan saan kahlattua pelin läpi. Helvetin kova se on ainakin tällä hetkellä.

Xbox -puolella sain itseni alottamaan Dishonored 2:n, mutta muutaman hassun pelitunnin perusteella ei oikein osaa mitään sanoa. Ilman päivitystä siinä oli kuitenkin aivan hirveä framerate, varmasti jossain 20-25 paikkeilla joka tuntui todella tökkivältä, onneksi 9gb pätsi korjasi asian.

Shantae: Risky's Revenge

Tämän ostoa on tullut useamman kerran pohdittua ja nyt sen puoleen hintaan ostin pois. Itseäni tässä ensisijaisesti viehätti pikseligrafiikka sekä erityisesti metroidvania-meno. Aika kevyttä menoa se lopulta oli eikä peli parhaiden metroidvanioiden tasolle pääse. Paremmin tämä käsikonsolille sopii keveytensä vuoksi mutta kyllä tätä kotikonsolillakin pelailee.

Numeroina arvioiden sanoisin että tämä on sellainen vahva 7. Olisin pärjännyt ilmankin tämän pelin kokemista mutta eipä tämä aikaani erityisesti haaskannutkaan vaan tarjosi mukavia pelitunteja. Lähinnä sen vuoksi olisi voinut jäädä välistä, että on sen verran muitakin pelejä jonossa, että tällaiset "vain ihan mukavat"-pelit voisi jättää jonoon tai vaikka kokonaankin pelaamatta. Vähän kuin monet leffat ovat ihan hyviä mutta eivät varsinaisesti jää mieleen.

For Honorin avointa betaa on tullut hakattua parin päivän aikana ja varsin mielenkiintoiset ovat Ubin setit. Oppimiskäyrä on varsin korkea, mutta kun pääsee sisälle edes yhteen hahmoon, niin ihmispelaajatkin kaatuvat kuin heinä. Itse tykästyin eniten Viikinkiin kuka heiluttaa jättimäistä kirvestä pitkin kenttää.

Silti, vaikka pelaaminen oli hauskaa, niin odottelen kyllä arvioita. Peli taitaa vaatia aina nettiyhteyden, joten julkaisussa Ubin serverit tuskin kestävät. Saas nähdä, tämä voi olla vuoden yllättäjiä, hyvässä tai pahassa.

E: Tulipahan pitkä viesti. Spoilereitakin viestissä ehkä on, joten kannattaa jättää lukematta jos peli on vielä kokematta.

Resident Evil 4 on tuttu peli jo julkaisunsa ajoilta, mutten itse asiassa koskaan omistanut kyseistä peliä vaan lähinnä pelasin sitä kavereiden luona ja katsoin pelaamista vierestä. No, nyt tuli hommattua PS4:lle vastikään julkaistu remasteroitu versio ja pelattua peli läpi. Hintaa tuolle ei jäänyt kuin 5€ kun sattui löytymään 15€ lahjakortti CDON:iin.

Peli ei ole oikeastaan vieläkään vanhentunut muilta osin kuin ulkoasultaan, joka sekin vielä ajaa asiansa, mutta HD-päivitys on kyllä tämän pelin kohdalla aika laiskasti tehty. Terävöittämisen myötä vanhentuneet tekstuurit hyppivät silmille ehkä entistä enemmän, joten en lähtisi liikaa kehumaan HD-päivitystä. Ilmeisesti kehittäjät ovat sen verran laiskoja että esimerkiksi Halo-sarjan remasteroinnin tapaisia päivityksiä ei juuri enää tehdä. Onneksi peli pyörii aivan täydellisesti, joten en valita asiasta enempää. Pääasiallinen pelimekaniikka eli taistelu on edelleen aivan rautaisen toimivaa ja vaikka kontrollit ovat tietyllä tapaa kankeat, on ampuminen aivan pirun mukavaa ja tarkkaa puuhaa ja taistelu tuntuu aina jännittävältä ja sopivan klaustrofobiselta kun esimerkiksi takaperin ei voi juosta ja ampuessa on pysyttyävä paikallaan. Varsinkin pelin alkupuolella haastetta riittää mutta loppupuolella peli muuttuu ehkä turhankin helpoksi vakiovaikeusasteella.

Pelin rytmitys on aivan täydellinen ja on aivan huikeaa, miten n. 15-tuntiseen kampanjaan mahtuu näin monta erilaista aluetta ja erilaisia kikkoja. Pelistä löytyy ympäristöjä vaikka muille jakaa; viemäreitä, maalaiskyliä, kuumottavia hautuumaita, tutkimuslaitoksia ja sotilastukikohtia. Myös vihollistyyppejä kierrätetään mielestäni mukavan tasaiseen tahtiin, eikä mihinkään tiettyyn viholliseen ehdi kyrpiintyä liikaa. Jopa ne ärsyttävimmät otukset kuten näkymättömät viemärimönkijät ja pakolliset lentävät syöpäläiset on säästelty muutamaan lyhyeen ja intensiiviseen kohtaan. Kaikkein kuumottavimpia otuksia, kuten Regenerator & Iron Maiden-mutantteja tulee vastaan vain harvoin pelin loppupuolella ja niiden huohottavaa ääntä oppii tosissaan pelkäämään. Bossitaisteluissakin on mukavasti haastetta ja vaihtelua, vaikkakin useimmassa sama kikka toistuu, eli ammutaan heikkoa kohtaa ja sen jälkeen puukotetaan esiin tulevaa parasiittia. RE4 taisi olla myös ensimmäisiä pelejä jossa pelaajille esiteltiin nykyään kaikkien vihaama QTE-mekaniikka, joita tosin ei onneksi ole monessa kohdassa ja nekin muutamat kerrat on toteutettu suhteellisen tyylikkäästi. Pelin lähitaistelusysteemi on myös hauska ja pelin edetessä oppi äkkiä säästämään ammuksia. Hoksasin muuten vasta aivan pelin loppupuolella että vihollisia kannattaa ampua ehkä jopa mielummin jalkoihin kuin päähän, sillä hyvin tähdätty laukaus pudottaa vihollisen polvilleen jolloin Leon voi paiskata pahiksen pää edellä kenttään showpainityylisesti joka usein tappaa viholliset kerralla, toisin kuin päähän ammutun laukauksen jälkeinen potku joka useimmiten vain heittää vihollisen komeassa kaaressa kauemmas.

Aseissa on mukavasti valinnanvaraa, ja pelisarjan tyyliä mukaillen niitä mahtuu mukaan vain muutama. Omalla pelikerrallani käytin pääasiassa neljää-viittä eri asetta ja usein pyssy jäi kokonaan kokeilematta, joten pelityyliä voi varmasti muokata paljonkin riippuen asevalinnoista. Aseita saa myös päivitellä ja reppuun tarttuu muutakin mikromanageroitavaa kamaa kuten aarteita, parannusyrttejä ja erilaisia kranaatteja. Kaupankäynti on mielestäni todella hyvä lisä ja kaupankäynti motivoi tutkimaan ympäristöjä yhä tarkemmin. Ampumaradat ja muut ovat ehkä hiukan turhia lisiä, mutta niitä ei olekaan pakko pelata ja niistä toisaalta palkitaan suht avokätisesti rahalla jota voi sitten törsätä aseisiin ja niiden päivityksiin. Yksi inhottava aseisiin liittyvä asia pelissä on edelleen tallella: aseen vaihtaminen tapahtuu menuvalikosta, joten asetta vaihtaessa joutuu käymään aina läpi saman rumban pausettamalla peli, valitsemalla ase ja palaamalla pois valikoista. Toki mekaniikka antaa myös mukavan hengähdystauon esimerkiksi vihollislauman keskellä, mutta olisi toivonut että remasterointi toisi vaikkapa vaihtoehtoisen tavan vaihtaa asetta. Toisaalta tekijät ovat varmasti halunneet tuoda kokemuksen pelaajille samanlaisena kuin se oli alunperinkin, ja ehkä tätäkin mekaniikkaa täytyy ajatella samanlaisena osana peliä kuin esimerkiksi tönkköä liikkumista.

Juoni on tuttua perushuttua ja lähinnä tekosyy tappaa satoja hulluja hispaanoja. Ääninäyttely ajaa asiansa ja aiheuttaa joskus tahatonta komiikkaa ja paljasta pintaa vilkkuu tietenkin japanilaistyylisesti tasaisin väliajoin (esimerkiksi Ashley kiroaa Leonia likaiseksi pervoksi kun pelaaja yrittää zoomailla tämän hameen alle). Pääasia on kuitenkin se että itse pelaaminen on aivan älyttömän sujuvaa ja mukavaa puuhaa.

Tiivistettynä todettakoon, että RE4 on peli jonka jokaisen tulisi läpäistä ainakin kerran. Tuo PS4-versiohan sisältää myös pari lisättyä ekstrakampanjaa, joista toinen oli ilmeisesti mukana GC-versiossa ja toinen PS2-versiossa.

Lainaus käyttäjältä Luffy

Ilmeisesti kehittäjät ovat sen verran laiskoja että esimerkiksi Halo-sarjan remasteroinnin tapaisia päivityksiä ei juuri enää tehdä.

Eipä se laiskuudesta ole kiinni, vaan siitä että kuka tuollaisen huvin maksaa. Olisihan se kiva, että enemmän tulisi Halon tapaisia remasterointeja, omallakin listallani on vaikka kuinka monta peliä mille toivon kunnon kasvojen kohotusta ja uudelleenjulkaisua. Maybe some day :)

Pitkästä aikaa päätin ottaa työn alle jonkin PS Plussasta tulleen teoksen.

The Deadly Tower of Monsters

Tämä oli jännä teos siitä, että sekoitin tämän aina erääseen toiseen, aivan erilaiseen peliin. En ennen pelaamista missään vaiheessa kunnolla tiennyt tai muistanut, että millaisen genren peli tämä edes on.

Pelihän on yläviistosta kuvattua mätkintää, ammuskelua ja hyppimistä. Seikkailuksi kai tätä voisi kuvailla. Keräilyä on myös paljon, jos haluaa välineitä päivitellä. Itse pelimekaniikka on aika hiomaton ja tönkkö. Homma kyllä toimii mutta missään vaiheessa pelaamista ei järin sujuvaksi voi sanoa. Aseita ja varusteita riittää koko pelin ajan ja tuntui jo, että mihinkään ei kunnolla ehtinyt tutustua kun hahmolla oli jo uusi keppi kädessä.

Pelin parasta antia on ehdottomasti juoni ja sen huumori. Toisaalta juoni on "huono" mutta siis tarkoituksella. Peli on siis toteutettu vanhojen scifi-elokuvien camp-tyylillä ja se toimiikin todella loistavasti. Erityisesti joistain isommista hirviöistä on saatu hienosti stop-motion -tyyliin nykien liikkuvia. Osan pelin tönkköydestäkin antaa anteeksi tämän tyyliseikan vuoksi vaikka se ei poistakaan niitä useita turhautumisia saman asian vuoksi. Ennen kuin unohtuu, täytyy mainita yksi isoimmista motivaatioista pelata peliä: tekijöiden kommenttiraita. Pelissä siis on koko ajan samaisen "elokuvan" (joka siis on tämä peli) ohjaajan ja jonkun teknikon selitystä elokuvan eri seikoista ja nämä tarjoavat oikien loistavaa viihdettä.

Pituutta pelillä ei ole juuri viittä tuntia enempää mutta jo nyt se tuntui pitkitetyltä. Toisaalta kun juoni meni mihin meni, niin pituus ei enää haitannut, sillä homma lähti aivan uusiin sfääreihin. Itse pelaaminen tosin alkoi jo vähän tökkimään.

Ripauksella sulavuutta pelattavuuteen niin, että peliä olisi nautinnollista pelata, niin tätä voisi olla mukava pelatakin. Nyt tätä pelaili mielellään lähinnä sen vuoksi, että näki mitä uutta minkäkin nurkan takaa tuli ja mitä älyttömyyksiä juonessa saatiin seuraavaksi.

Mikäli kaipaa huumoria elämään, niin kyllä tämä testiin kannattaa laittaa. Siis jos lunasti Plussasta aikoinaan. Kovin hirveästi en tästä itse maksaisi vaikka huumori hauskaa olikin. Tosin se olikin sitten oikeastaan se ainoa seikka, jonka vuoksi peli jäi mieleen.

Seuraavana työn alla on Everybody's Gone to the Rapture, joka näin alustavasti vaikuttaa aika turhalta kävelysimulaattorilta. Ja minähän kulutan näitä aika paljon, tämä peli vain näin parin tunnin jäljiltä ei vieläkään ole mitenkään mukaansa temmannut.