Viimeksi pelatut pelit / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus

Tuli sitten platinoitua tuo Gravity Rush Remastered. Fiilikset urakan jälkeen hieman laimeat.

Pelin parasta antia oli tietenkin painovoimalla kikkailu eli lenteleminen paikasta toiseen. Tämänkin olisi voinut vielä vähän paremmin toteuttaa mutta tarpeeksi hyvin tuo oli tehty että siitä nautti.

Pelin ehkä huonoin juttu on käsikirjoitus tai sen puute. Onko tässä muka joku oikea kirjoittaja tehnyt juonta vai otettu vain joku työntekijöistä juoni väsäämään? Elinikäisiä ystäviä syntyy yhden keskustelun aikana ja muutenkin homma on aamupiirrettyjen tasoa. Toisaalta en tiedä mitä olisi voinut odottaa. Jengin pomoksi pääsee myös yhden keskustelun aikana, tai ehkä siinä yksi vihollisten hakkaaminen oli välissä.

No, oikealla asenteella tuokaan ei haittaa. Täytyy kuitenkin sanoa, että odotukset jatko-osaa laskivat kuin lehmän häntä. Peli ei ole missään nimessä huono, mutta kuten jo sanoin, aika laimeat tunteet tuosta jäi. En edes jaksa enempää valittaa tuosta juonesta kun se selvästi on niin huono ettei edes kannata alkaa kritisoimaan.

Jatko-osan ostan luultavasti alelaarista, ellei sitten jokin traileri tai arvostelut saa mieltä muuttumaan.

AI NIIN! Taistelu oli itseään toistavaa mutta ei ainakaan minua ehtinyt turhauttamaan. Vaihtelua kyllä jatko-osaan toivoo tuon suhteen, sillä ei tuota enää toisen pelin verran silti jaksaisi.

En jaksa etsiä sivustoa mutta mitä tehdä ku ps4 jäsenyys on uhan alla? nimittäin joku kaappaas

Sen tarkemmin en minä osaa neuvoa mutta mikäli pääse vielä tilillesi, niin vaihda salasana. Mikäli palautuksen sähköpostiosoitteella on ollut sama salasana kuin PSN-tilillä, niin vaihda senkin salasana. Mikäli tuo tilin salasana on jo vaihdettu etkä pääse sillä sisään, niin pyydä palautussähköpostiin uusi salasana ja sitten vaihdat uuden salasanan siihen.

Mikäli et pääse palautussähköpostiin (itsellä ainakin tuttuja jotka ei ikinä muista tai välttämättä edes enää käytä niitä sähköposteja, joita palautusosoitteissa) niin on jo isommalti hankalampi juttu enkä tiedä mitä sitten tehdä. Puhelinnumero jos tilissä on niin sen kautta kai myös voi palauttaa. Ainakin Googlen tileissä ja esim. Facebookissa. En tiedä onko PSN-tilissä tuota mahdollisuutta.

Viimeaikoina Uncharted 4:n mp:n on syrjäyttänyt wanha kunnon Battlefield 4, PS4:llä. Toimivaa settiä kaikinpuolin, mutta aivan jäätäviä framerate droppeja ajoittain, etenkin jos meininkiä on objektivella helkkaristi ja jokapuolella räjähtelee. Ja noin muutenkin vaikuttais hyvin harvoin olevan 60fps, mutta eipä tämä boxillakaan sen parempi ollut suorituskyvyn puolesta. Graafisestikaan en juuri eroja havaitse, mutta se varmaan johtuu lähinnä että matsit on niin intensiivisiä, ettei siinä kerkiä juuri pikseleitä laskea.

Konkkaa siis tottakai, vanilla mapeilla valitettavasti kun en plegellä premiumia omista. Edelleenkin 8/10 peli, Puuceellä varmasti voisin antaa pongon enemmän kun ei olisi suorituskyky onkelmia. Ja vaikka pelillä on jo ikää niin pelaajia löytyy ihan vanilla mapeillakin runsaissa määrin, eli ei missään nimessä vieläkään ole myöhästä ostaa jos on sattunut missaamaan jostain syystä.

Lainaus käyttäjältä Gamer86+

En jaksa etsiä sivustoa mutta mitä tehdä ku ps4 jäsenyys on uhan alla? nimittäin joku kaappaas

Suosittelen soittamaan Playstation tukeen,jos et pääse tiliäsi käyttämään. 09 424 50803 ( 10-18 ma-pe)

Project Spark (Xone ja Windows 10 PC)

Jotkut varmaan muistaa tämän pelintekopelin E3 messuilta, mutta valitettavasti se jäi pienen piirin huviksi. Niin pienen että aikoinaan ilmaista peliä ei ole pystynyt enään pitkään aikaan lunastamaan ja tänään sen serverit suljetiin, minkä takia sitä ei pysty kuin offlinessa pelaan ja sillinkin vain me harvat, jotka latasivat pelin.

Project Spark oli microfostin vastaus little big planetille ja teknisessä mielessä se onnistuikin siinä paremmin. Jos kärsivällisyyttä riitti pelin "koden" opetteluun, niin pelaajat pystyivät luomaan kaikkea mahdollista 2D tasoloikista FPS peleihin ja helikopterisimuista kokonaisiin 3D seikkailuihin. Työkalut on helppo oppia, mutta vaikea hallita. En itse jaksanut vaikka oli mahdollisuus valita padi tai hiiri/näppis. Onneksi yhteisön pelejä löytyi paljon ja osa niistä oli oikeasti hauskaa ajantappoa. Mieleen tuli muun muassa kimpassa pelattava super smash bros tyylinen mättöpeli, missä voi valita hahmokseen Linkin, Marion, Darth Vaderin tai vaikka master Chieffin.

Mukana oli myös kaksi episodipohjaista seikkailua. "Void storm" ja "Conkers Big Family reunion". Void Storm on viisiosainen seikkailu, jolla yritettiin luoda peliin tarinaa ja Lorea, mutta minusta se ei ollut kovin muistettava. Perus kolikoiden keräilyä, pulmanratkontaa ja yksinkertaista mättöä, jota vanhoissa lisenssipeleissäkin on nähty. Conkers Family reunionilla olisi ollut potentiaalia, mutta episodeja tehtiin vain yksi, jonka voi pelata tunnissa läpi. Episodissa Conker herää krapulassa kymmenvuotisjuhlien jälkeen ja tapaa Birdyn. Birdy kertoo Conkerille Cock & Pluckerissa järjestettävästä juhlasta, jonne oli tarkoitus kutsua tuttuja hahmoja, mutta natsinallet ovat ottaneet vallan ja uhkaavat jälleen pilata kaiken. Kummankin ääninäyttelijät ovat paikalla, mutta muita tuttuja hahmoja ei episodissa tavatakkaan. Episodi tuntuu kulmikkaalta ja hiomattomalta, kuin pelaisi yhteisön luomaa peliä. Mutta minusta conkereissa pelattavuus on aina ollut kakkonen ja se ykkönen on hurtti huumori ja populaarikulttuurin parodiat, jotka onneksi nähdään pelissä. Harmi että lopun "to be continued ..." teksti tuntuu niin väärältä ja pistää vituttamaan.

Minua itseäni risoi pelissä lähinnä huono ruudunpäivitys, joka on normaalisti se perus 30, mutta varsinkin yhteisön luomissa kentissä laskee usein todella matalalle. PC- versiossa ei ollut samoja onglemia. Itse pelinkin eponnistumiseen lienee useampi syy. Vain Xone ja Windows 10 yksinoikeudet, lapsellinen ulkonäkö, Delsukaupan huono ansaintamalli tai sitten että ketään ei vain kiinostanut. Harmi, sillä tässä oli niin paljon potentiaalia ja kunnianhimoa, plus Conkerin odotettu paluu, joka itsessään oli mulle Half Life 3 veroinen julkistus. Tämä kipinä vain paloi loppuun.

Uncharted 4 tuli rämmittyä läpi eilen illalla ja hitusen ristiriitaiset fiilikset jäivät käteen. Toisaalta kyseessä on kiistatta tuotantoarvojen kannalta jäätävin peliprojekti koskaan ja se näkyy. PS4 on jo ennen Neo-mallia melkoinen vempele, kun tuollaista visuaalista tykitystä saadaan pihalle. Herttinen!

Sääli vain, että tarina tuntui paikoin vähän köykäiseltä ja turhan vakavalta. The Last of Usin vaikutteet näkyivät selvästi, mutta Uncharted olisi voinut pysyä IMO vähän kevyempänä. Noh, loppu oli mukavan siirappinen, vaikka mitään painoa ei tarinalla/lopetuksella ollutkaan. Räiskintä oli ottanut taas askelia eteenpäin ja hardilla viholliset antoivat paikoin jo rajusti turpaan. Vähän taas pyörittelin silmiäni, kun ND:lle ominaiseen tyyliin vastaan marssi armeijallinen sotilaita minigunit tanassa, mutta mitäs näistä.

Ei ihan sellainen megapläjäys mitä odotin, mutta kokemisen arvoinen seikkailu silti. ND on kiistatta kovin studio mitä tulee visuaaliseen antiin, yksityiskohtiin, animaatioon, välivideoihin ja sen sellaiseen.

Tulipa negatiivinen teksti, vaikka tosiaan hyvä peli kyseessä. The Last of Us vain kolahti niin kovaa, että Draken seikkailut eivät oikein pysy mukana.

Olipa viihdyttävä peli tuo Uncharted 4. Oli aina mukava päästä pelaamaan, kun lapsiperhearjessa ehti. Naughty Dog -studiolta todellinen taidonnäyte. Huomaa että studio on kehittynyt valtavasti tarinankerronnassa, pelihahmojen ilmeikkyydessä ja visuaalisesti loistokkaissa pelimaisemissa yms. edellisistä osista. Pelissä tehdään myös kunniaa parille peliklassikolle. Pelikello näytti lopussa vajaata 16 tuntia, mutta pelin edetessä en olisi halunnut sen päättyvän. Peli todellakin imaisi minut Nathanin mukaan seikkailuun. Haikea fiilis jäi, kun lopputekstit lähtivät rullaamaan.

Arvosana: 9.5/10

Ps. Tämä on ensimmäinen peliarvosteluni. Samalla ensimmäinen viestini pelaajaboardille.

Jälleen lyhyt ensivaikutelma, kuten joku aika sitten Gravity Rush Remasteredista. Tällä kertaa tuli aloitettua Mirror's Edge Catalyst ja fiilikset ovat samat kuin ensimmäisen pelin aikana: mikä tässä niin ihmeellistä nyt taas on?

Dying Lightissa oli vauhdikkaamman ja erityisesti nautittavamman tuntuista parkouria kuin tässä parkour-pelissä. En vain millään saa tästä mitään isompia fiiliksiä hyppiessä tai seinää pitkin viilettäessä. Joissain parkouriin keskittymättömässä pelissä on nautittavampaa ohjata hahmoa kuin tässä.

Vasta pelaamassani Ratchet & Clankissa oli nautinnollisempi liikkua kuin tässä. Kaiken huippu on se, että jo nyt tuli vajaan kahden ekan tunnin aikana vastaan tavarantoimitus-tehtävä, jota ei vain millään saa ajan puitteissa tehtyä. Ilmeisesti pitää päivittää akka juoksukuntoon ennen kuin tuossa on mahdollisuus päästä tuo läpi. Turhauttavaa.

No, pitää pelata juoni ja sivutehtävät ja katsoa muuttuuko homma kun saa kykyjä auki. Ensivaikutelma ei aiemman kommentoimani pelin suhteen pettänyt, joten epäilen että ei tuo tässäkään kauhean erikoiseksi hommaksi muutu. Ei siinä muuten mitään mutta kun tuon kai pitäisi olla se pelin ydin, liikkuminen.

Ja toki joku voi nyt siellä ajatella että en osaa vain pelata. Voi olla mutta kun mikään yksinkertainenkaan liikkuminen paikasta toiseen ei ole erityisen hauskaa tai nautinnollista. Edelleen: Dying Light teki homman paremmin ja se oli kuitenkin muuta kuin parkouriin keskittyvä teos.

Päivittelen taas lisätekstiä tai muokkausta kun pääsen hommassa eteenpäin ja jos tulee kirjoittamisen aihetta.

EDIT: Pieni lisäys. Tuli youtubesta katsottua nuo pari tehtävää, joissa jumii ja olin puoliksi ainakin oikeassa: toisessa tyypillä oli videolla käytössä joku apuväline, jota ei edes ensimmäisessä pelissä ole. Ei minullakaan vielä tässä Catalystissä. Toinen tehtävä tosin näytti jopa mahdolliselta kun löytää oikean reitin. Jotenkin se ei kuitenkaan vain ole kauhean hauskaa että pitää monta kertaa jauhaa tuota vain etsimässä hyvää reittiä eikä ole kauhean todennäköistä osua heti oikeaan. Erityisen ärsyttävää tuosta tekee pitkät lataustauot. Jos ei sitten käytä aikaansa vain tutkimiseen mutta sekin jotenkin menee tuon parkourin idean ohitse kun itse näen sen reagoimisena eikä niin, että tutkitaan paikka etukäteen reittien varalta.

No, jospa tästä vielä (Cata)lystiä irtoaisi. HAHAHAHAA!

No Man's Skyta on nyt tullut tahkottua vaimon kanssa ja olemme molemmat viihtyneet sen parissa, n. 30 tuntia jo kellotettu yhteispelillä, tiedän että peliä on parjattu päämäärättömyyden ja tarinanpuutteen vuoksi mutta itselleni nuo eivät ole haitta vaan pikemminkin vapautta tehdä ja nähdä asiat aivan kuten huvittaa, päivittäminen on koukuttavaa puuhaa kun aluksia voi ostaa/löytää ja uusien "reseptien" etsiminen kantaa hedelmää samalla kun etsii tarvittavia mineraaleja, vaikka peli generoikin paikkoja samoista palasista niin välillä eteen aukenee sellaista maisemaa jota ei muissa peleissä ole nähty, ei se päämäärä(ttömyys) vaan se matka ja tällä hetkellä ei kaduta lainkaan että tuli peli hankittua melkein julkaisussa, täydellisen harmoninen peli ikuisten CoDien ja maailmanpelastamisien sijaan.

Ainoa miinus (lienee) moninpelin puute mutta toisaalta en tahtoisi ES Jonnien tulevan härväämään ja tärväämään omaa matkaani, ainakaan heti.

Suosittelen avarakatseisille pelaajille jotka haluavat kokea joskus pelin jossa ei ole pakko vain edetä vaan hengähtää maisemien soljuessa näköpiiriin.

Sivuhuomautuksena mainittakoon että huvittaa kun netti vilisee asiaa siitä kuinka peli toistaa itseään, noh omakohtaisesti ei tule mieleen mitään peliä missä ei tehtäisi sitä mitä pelissä pitää tehdä kunnes lopputekstit tulevat ruutuun (ammu kaikki, suorita tehtäviä, pakoile jne)

Titanfall 2:sta on tuon testiversion muodossa tullut nyt kokeiltua, eikä se liikuttanut oikein mitään viisaria. Toki se oli tietyssä mielessä hauskaa ja nopeatempoista räimettä, mutta that's it. Paikoin tuntui, että pelaajamäärät olivat niin pieniä tai kentät niin isoja, että porukkaa sai etsimällä etsiä. Ei tuossa mitään suurta vikaa ollut, se ei vain tuntunut oikein miltään.

Toivotaan että BF1 ei jätä yhtä kylmäksi. Sitä kohtaan on tosin melkoisesti enemmän odotuksiakin.

Titanfall graffat myös samaa tasoa kun Xbox360 aikoinaan eli ei perjaatteessa mitään vikaa. Kentät saisi kummiskin olla lopullisessa pelissä vähän paremmin mukautettuja ympäröivään maailmaan. Kaipa tästä ihan hieno räiskintäkokemus tulee sitä janoaville. Ens viikonloppuna ois sitten vähän isompi kattaus tiedossa. Oma PS+ taitaa loppua ennen sitä, pitääköhän päivittää vai onnistuuko pelaaminen ilman +tiliä whoknows.. EA:lla aika hyvin pullat uunissa, vois ehkä vähän irrotella ja iskeä tähänkin jokaisen DLC kartan ilmaiseksi. Ja ehkä joku manuaalikin kylkeen<<< :D

Lainaus käyttäjältä realOG

Titanfall graffat myös samaa tasoa kun Xbox360 aikoinaan eli ei perjaatteessa mitään vikaa. Kentät saisi kummiskin olla lopullisessa pelissä vähän paremmin mukautettuja ympäröivään maailmaan. Kaipa tästä ihan hieno räiskintäkokemus tulee sitä janoaville. Ens viikonloppuna ois sitten vähän isompi kattaus tiedossa. Oma PS+ taitaa loppua ennen sitä, pitääköhän päivittää vai onnistuuko pelaaminen ilman +tiliä whoknows.. EA:lla aika hyvin pullat uunissa, vois ehkä vähän irrotella ja iskeä tähänkin jokaisen DLC kartan ilmaiseksi. Ja ehkä joku manuaalikin kylkeen<<<

Kartat tulee olemaan ilmaisia, ainakin muistelisin että niin luvattiin.

Lopputunnelmia nyt vielä Mirror's Edge Catalystistä. Tarjosiko se sitten sitä (cata)lystiä? No, enemmän jäi mieleen turhautuminen ja jonkinlainen hengettömyys sekä pinnallisuus.

Itse juoni ja siihen liittyvät tehtävät ovat ihan toimivia vaikka tarina onkin lopulta aika turhanpäiväinen ja ennalta arvattava.

Pelimekaniikan ydin toimii mutta jotenkin se ei ole edes yhtä hauskaa kuin Dying Lightissa oleva parkour. Kaiken huipuksi aikarajoitteiset tehtävät ovat ihan liian tiukkoja, sillä vaikka löytäisi täsmälleen oikean reitin, ei silti välttämättä virheetönkään suoritus riitä vaan sen on oltava täydellinen. Missään pelissä en ole näin tiukkoja rajoja nähnyt että saa parhaan arvosanan tehtävälle.

Toisaalta taas silloin kun homma toimii, niin siitä saa melkein Souls-pelien onnistumisen tunteen. Tällöin on yleensä itse löytänyt sen reitin ja parilla yrityksellä saanut homman toimimaan. Välissä vain on liikaa niitä tehtäviä että vaikka katsoo oikean reitin Youtubesta ja vetää homman omasta mielestään identtisesti niin silti ei aika riitä.

Aiemmin mainitsemani seikka parkourin intuitiivisuudesta myös pitää paikkansa, eli en oikein näe kauheasti asiaan kuuluvana sitä että pitää tutkia se reitti parhaiden kulkuteiden löytämiseen. Toisaalta en kyllä tiedä miten tuota olisi voinut paremminkaan tehdä. Ehkä olisi riittänyt vähän noiden aikojen höllääminen.

Peliin ei myöskään sovi se tarttumakoukku. Ei erityisesti kun noissa aikatehtävissä usein se paras reitti vaatii sen käyttöä, eli homma menee siihen, että pitää koluta nurkkia tarttumapaikkojen löytämiseksi. Hienoa parkouria kyllä.

Ristiriitainen peli. Tarjoaa ajoittain todella mukaviakin onnistumisen tunteita mutta myös ihan hirveän määrän turhautumista. Taistelusta pidin vaikka se onkin yksinkertaista "hyppää seinän kautta potkulla päälle"-kikan toistoa. Siinä tulee vain jonkinlainen onnistumisen tunne silti vaikka homma onkin toistoa.

Kaiken kaikkiaan ehkä numeroarvosanoilla sellainen 7/10. Helposti olisi kasi pienellä viilauksella. Tietyllä mielellä varustetulle pelaajalle varmasti vaikka 9/10, jos tykkää kilpailla parhaissa ajoissa ja nähdä niihin enemmän vaivaa reittejä tutkiakseen jne.

Nyt on tullut mätettyä hiukan pelejä backlogista eli pääasiassa tykityksessä on ollut Demons Souls ja voi veljet, että on laadukas teos kertakaikkiaan. Peli ei anna armoa tippaakaan ja kesken levelin ei ole checkpointteja, vain oikoteitä voi avata mikä hieman helpottaa savottaa. Jos on bossien kanssa vaikeuksia niin vihut respawnaavat vakiomestoihin. Luulin etten pitäisi koko Souls -sarjasta vaikeustason vuoksi kun joskus jäi Darkkis kakkonen ja ykkönenkin kesken jo heti ensimetreille, mutta tämä peli on muuttanut käsitystäni Souls -sarjaan. Pakko tämän jälkeen jauhaa muutkin Souls -sarjan pelit. Voi pojat kuinka tyydyttävän tunteen peli aiheuttaa kun pääsee kentän vihdoin läpi. Kenttäsuunnittelu, tunnelma ja musiikit ovat myös ensiluokkaa. Ompa hyvä että tämä tulee näistä mätettyä ensin.

Myös muitakin klassikoita on työnalla kuten Shadow of The Colossus jota tuli kyllä PS2:lla hakattua, mutta en muistanutkaan kuinka timanttinen peli on ja nyt alustana PS3. Minimalistinen, tunnelmallinen ja eeppisiä jättejä vastaan taisteleminen tekevät tästä unohtumattoman, vielä on toki peliä jäljellä mikä on vain hyvä asia.

Viimeisempänä muttei vähäisempänä Hitman 2: Silent Assassin ja alustana PS3. Tämäkin joskus hakattu PC:llä, mutta halusin kokeilla miten toimii konsolilla ja tietenkin trophyt. Kyseessä siis HD -kokoelma joten vielä Contracts ja Bloodmoney edessä. Tässä on edelleen sarjan paras soundtrack, tunnelma sekä juoni. Kentät ovat helkkarin hyviä ja aikaansa nähden laajoja, eri lähestymistapoja löytyy lukuisia. Pientä miinusta tietenkin kankeista animaatioista, turhan tarkoista kontrolleista etenkin fibre wiren kanssa, myös vihujen AI on välillä aivan käsittämätön kun luotia rupee satamaan niskaan vaikket mitään väärää välttämättä tekisikään.

Näissä siis tekemistä riittää vielä hetkeksi. :p

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Titanfall 2:sta on tuon testiversion muodossa tullut nyt kokeiltua, eikä se liikuttanut oikein mitään viisaria. Toki se oli tietyssä mielessä hauskaa ja nopeatempoista räimettä, mutta that's it. Paikoin tuntui, että pelaajamäärät olivat niin pieniä tai kentät niin isoja, että porukkaa sai etsimällä etsiä. Ei tuossa mitään suurta vikaa ollut, se ei vain tuntunut oikein miltään.

Kannattaa toki joskus kokeilla valmista versiota jos mahdollisuus tarjoutuu. Ekaa Titanfallia mättäneenä voisin todeta, että tuo tech test - etenkin se eka vkl - oli vähän meh verrattuna aiemmin koettuun.

Assassin's Creed Syndicate. Pelisarja, johon jo välissä kyllästyin enkä enää kolmannen osan jälkeen aikonut tätä pelisarjaa ostaa. Sain kuitenkin lahjaksi Black Flagin, joka olikin yllättäen ihan viihdyttävä teos. Jätin kuitenkin Unityn välistä kun sitä haukuttiin. Kunnes sen sai kympillä ja yllätyin kuinka hyvä peli se oli. Rogue jäi kuitenkin oikeasti välistä, sillä se kuulemma on hiilikuitukopiota aiemmista. Siis enemmän kuin yleensä nämä pelit.

Syndicate tuli ostettua sen vuoksi kun sitä oli kehuttu ja koska itse jo yllätyin kuinka hyvä haukuttu Unity oli. Lopputuloksena se, että pidän nykyään Syndicatea sarjan parhaana pelinä. Vihdoin esimerkiksi hiippailua voi oikeasti harrastaa. Vapautta on muutenkin enemmän kun tehtävät ovat jo lähempänä Hitmania kuin aiempaa Assassin's Creediä eikä reitti kohteelle ollut kissankokoisilla nuolilla tai jännästi sijoitetuilla puskilla ja puilla alleviivattu.

Muutenkin tehtävät ja tekeminen oli mukavaa ja templareiden salamurhaamien tai vihollistukikohtien tyhjentäminen oli mukavaa puuhaa. Enpä olisi uskonut tai odottanut. Hevosrattailla ajelu oli myös hauskaa hommaa vaikka kisat olivatkin perseestä kuminauhavastuksien ja romuralliksi ajautumisen vuoksi.

Ärsyttävintä oli ehkä se, että välillä (yleensä ne vapaaehtoiset) tavoitteet olivat joko liiankin mystisiä tai typerästi tehty. Esimerkiksi kun piti irroittaa kaksi vaunua junasta, niin se piti tapahtua juuri tietystä kohtaa. Mikäli irroitti kaikki yksitellen, ei se ollut ok vaikka tavoitteena oli "detach 2 reinforcement wagons". Siinä sitten piti tarkalleen tietää mistä välistä vaunut piti irroittaa.

Kaiken kaikkiaan loistava peli ja vihdoin sarja alkaa menemään siihen suuntaan mihin olen toivonutkin. Nyt ollaan oikeasti menossa SALAmurhaamiseen, eikä siihen että tapetaan kaikki ja kävellään ruumiiden keskeltä pois. Eikä myöskään enää tarvitse hoitaa asiaa 100% kuten kehittäjät aikoivat, tyyliin: "tässä puskajono, josta pääset tuolle puulle, josta toiselle puulle ja sen alla sopivasti kohde onkin".

Kohta tulee tosin Dishonored 2, joka tekee tämän kaiken aika lailla täydellisesti. Mukava kuitenkin tietää että silloin kun ei ole muuta, parempaa salamurhailu-/hiippailuteosta saatavilla, niin AC-sarja voi tarjota tähän edes pientä helpotusta.

Niin ja pelin hahmot olivat myös jälleen mielenkiintoisia ja karismaattisia. Eziota en koskaan ole ihan niin paljon arvostanut mitä muut mutta kyllä nyt taitaa Fryesien sisarukset hypätä rinnalle, jos ei edellekin.

8/10 näin yleisesti ja jos nämä yleensä iskee yhtään niin voi olla enemmänkin.

EDIT: Dreadful Crimes -tehtävät olivat muuten myös loistavia, ehkä mieleenpainuvinta tekemistä pelissä. Kyseessä siis etsiväntyötä, jota oli myös Unityssä. Tosin nyt tuntui että nämä jopa toimivat ja jutut olivat mielenkiintoisia pohtia.

Niin ja nyt kun tarttumakoukun avulla assassiineista on tullut aikansa Batmaneita, niin Dreadful Crimesien joukosta löytyi vielä Arvuuttaja kilpakumppaniksi. Tarinatilan kahdeksannesta osiosta muuten taas löytyy aika paljon Jokeri muistuttava persoona.

EDIT2: Ärsyttää muuten se, että kun hahmot puhuvat, niin puhe jää kesken jos ehtii tavoitteeseen ennen sen loppumista. Jää juttu kesken eikä tiedä miten juttelu jatkui. Voisi jatkaa sen puheen tai pistää joko matkan pitemmäksi tai juttelun lyhyemmäksi, että ei tule tuota ongelmaa. Tosin pelissä ollaan jatkuvasti menossa paikasta toiseen, joten pitemmät matkat olisivat huono asia.

Nyt on pelauksessa erinomainen Odin Sphere (PS Vita). Se on sulavaa toimintataistelua hienoissa satumaisissa kentissä. Vaikeustaso vain tuntuu olevan jotenkin alhainen Hard-tasollakin (vaikka muutama pomovastus on tarjonnut haastetta), mutta luin että läpipeluun jälkeen avautuu haastavampi New Game + (jota tuskin pelaan, sillä harvemmin uudelleenpelaan pelejä).

Battlefield 1 open Betaa on tullut viikonloppu pelattua. Täytyy sanoa, että kyllä Dice osaa homman ja suht valmiilta peli vaikuttaa näin rapiat 2kk ennen virallista julkaisua; toki yksi kenttä kahdella eri moodilla on vasta tarjolla pelattavaksi. Ehkä juuri siitä johtuen muutaman tunnin pelaamisen jälkeen tuntui vanhassa kehossani tylsistymistä, että näinköhän tuosta aiheesta saa ammennettua riittävästi materiaalia kokonaiseen peliin, mutta toisaalta varmasti aseiden ja ajoneuvojen osalta on vasta raapaistu pintaa, jotta suurin osa kermasta jää varsinaiseen julkaisuun.

Open beta taitaa olla auki toistaiseksi eli sitä pelailen satunnaisesti niin kauan kuin on mahdollista. Varmaan peli tulee lunastettua myös kokonaisena aikanaan. Toinen syksyn peli on jo ennakkoon tilattu Mafia III, joten syksy näyttää valoisalta vaikka ulkona valo tasaiseen tahtiin jo väheneekin:)

Lainaus käyttäjältä Icebrk

Battlefield 1

Itsekkin kokeilin Sniper Ghost Warrior 1:stä, mikä on joskus kehitysvaiheessa varmasti tunnettu nimikkeellä Battlefield 1.

Noh, hauskaa menoa tuo on ollut, vaikka sniperit ovatkin totaalisen ylivoimaisia tuossa betan kentässä. Kenttä ei muutenkaan oikein nappaa, etenkin conquestissa se on auttamatta liian suuri ja laaja, kun porukkaa saa etsimällä etsiä. Asiaa ei auta, että puolet tiimeistä istuskelevat jossain kalliolla. Tähän ehdottomasti vähän korjausta. Tankit eivät ole niin suuri murhe, kunhan jengi tekee vähän hommia niiden eteen. Samaten tykkien avulle ne sulavat suht nopsaan.

Rush toimii heti hippasen paremmin, vaikka samoja ongelmia sielläkin. Hemmetin nätti tuo beta on ja äänimaailma on melkein älytön. Jos betan jälkeen korjauksia lupaillaan oikeisiin paikkoihin, niin eiköhän tämä pidä konsolin kuumana syssymmällä.

Sonic boom: Rise of Lyric

No nyt on tämäkin pelattu ja *rumpujen pärinää* tykkäsin aika paljonkin.
Itse olen aina pelannut sonic pelejä rauhalliseen tahtiin ja esim lost worldissa en käyttänyt juoksu nappulaa ellei ollut aivan pakko joten boomin rauhallinen tahti ei haitannut ollenkaan vaan päinvastoin se oli plussaa.
Toki peli poikkeaa muutenkin tutusta kaavasta olemalla jak & daxter tyylinen toiminta seikkailu joka taas kerran on faneille iso miinus, mutta minulle tervetullutta vaihtelua vaikka en hirveästi ole edes sonic pelejä pelannut (1-3, generations, lost world).

Pelissä on kaksi ns. hub kaupunkia joissa voi vapaasti kulkea ja etsiä collectibleja sekä suorittaa pari sivutehtävää joista saa palkkioksi power glypheja. Noilla taas on eri vaikutuksia ja jokaisella hahmolla voi olla yksi käytössä. Bubble shield antaa yhden iskun kestävän suojan kun sormukset loppuu, toinen kasvattaa energialasson tuottamaa vahinkoa kun sillä heittää vihollisen jne.
Itse käytin bubble shieldiä siitäkin huolimatta, että checkpointit oli kohtuu lähellä ja tämä taitaa olla ensimmäinen sonic peli jossa ei lasketa elämiä. Valuuttana käytettävää romua hieman menettää ja siinä se.
Pari kertaa laitoin myös tekoälyn ohjaamille hahmoille glyphit jotka tuottaa enemmän vahinkoa, mutta ei ne taistelussa tuntuneet pahemmin vaikuttavan.

Tässähän voi vaihtaa hahmoa silloin kun haluaa kunhan porukka vaan on lähellä. Hub maailmoissa on kaikki neljä läsnä ja niissäkin on paikkoja joihin pääsee vain jollain hahmolla. Sonic käyttää ramppeja, Amy osaa tripla hypyn ja kävellä palkkien päällä, Knuckles kiipeilee seinillä ja katossa ja Tails osaa liitää ja nousta korkeammalle ilmavirtojen avulla.
Varsinaisissa kentissä yleensä porukka jakaantuu kahden tiimeihin joten silloin tietenkin voi vaihtaa vaan kahden hahmon välillä.

Teknisesti peli sitten onkin vähän heikohko. Vaikka ulkoasu ei mitenkään ihmeellinen ole niin silti ruudunpäivitys notkahtelee ja kamerakin tykkää venkoilla miten haluaa välillä, mutta ei senkään takia turhauduttua tule.
Itseasiassa ne tavallaan automaattiset nopeat jouksukohdat on teknisesti heikoimpia. Niissä ruudunpäivitys kyykkää ihan kunnolla ja kamera ei meinaa pysyä perässä ollenkaan. Onneksi ne on lyhyitä ja niitä on yleensä ennen uudelle alueelle menemistä.

Eli peli ei teknisesti ole mitenkään ihmeellinen, mutta kuitenkin tarpeeksi nätti ja värikäs. Taistelu on varsin simppeliä, mutta niin se oli esim ekassa jak & daxterissakin eikä siitä kukaan valittanut ja tässä kuitenkin voi hahmoakin vaihtaa taistelun aikana ihan vaan ristiohjainta painamalla ja toki coop mahdollisuus löytyy myös.
Pelin aikana ei myöskään kertaakaan tullut sellainen "lopu nyt jo" fiilis vaan lopulta olisin halunnut pelata vielä lisää.
Nyt peli on ohi n.10 tunnissa ellei halua ihan kaikkea mahdollista kerätä.

BF1:n ja Nioh:in betaa on tullut nyt välissä hakattua ja molemmat ovat maistuneet pirun hyvin. BF1:ssä on loistava mappi ja toi säämuutos hässäkkä on just hyvä lisä. Ja WW1 tekee hommasta freshin, kerkiski vähä jo moderniin sotaan kyllästyä. Todennäkösesti day1 kamaa.

Nioh sen sijaan oli todellinen jymypaukku. Soulsia ja Gaidenia hienosti yhistelty ja onhan armoton. En alphaa ikinä päässyt pelaamaan, mutta ilmeisesti betaan oli korjattu monia juttuja ja tämmösenään toimii aika helkkarin hyvin. Tietysti noita komboja joutuu opettelemaan ja perehtymään stanceihin. Dual Katanat sinetöivät ostopäätöksen.

Resident Evil HD Remakesta pari alustavaa mietettä:

Ensinnäkin ohjaustapa ei todellakaan ole enää nykypäivää ja en täysin ymmärrä miksi tuo koskaan on ollut jokin juttu. Ainakaan tällaisessa pelissä - eri asia jotkut seikkailupelit. Nyt tulee liian paljon virheitä ohjaustavan ja kamerakulman yhteisvaikutuksesta. Zombeja vältellessä menet kamerakulmaa vaihtavaan kohtaan ja kohta juoksetkin takaisin kohti mörkölaumaa. Ehkä pitäisi pelata alkuperäisillä tai jollain niistä muista ohjainasetelmista, en tiedä.

Toinen ärsyttävä asia on edestakaisin juokseminen. Tai ehkä ei yksistään se, vaan ne latausovet (onko tarpeen nykyraudalla, kysyn vain - olkoonkin peliin kuuluva juttu) sekä pieni tavaravalikko, joka pakottaa jättämään jotain aina pois ja juoksemaan sitten viemässä tai hakemassa tavaraa. Tämä ei varmasti ole niin iso ongelma heille, jotka pelin tuntevat mutta itse olen tämän parissa ekaa kertaa. Tai no, joskus pelasin siihen haulikko-kohtaan asti kun alkuperäinen peli oli aikoinaan kaverilta lainassa.

Virkistävää tässä on se, ettei alleviivata niin paljoa asioita kuin nykypeleissä vaikka toisaalta sitten onkin sellaista jopa nykystandardeilla hyvin korostavaa "maybe the X is now Y"-tekstiä/puhetta. No, asia ei haittaa sen enempää kuin juustoinen näyttely.

Peliä pelatessa oikeastaan huomasi, että eihän Resident Evil ole edes kauhupeli. Se on enemmän seikkailupeli, johon on lyöty viholliset. Samalla tuli vähän perinteisiä seikkailupelejä ikävä. Samoin muistui etäisesti mieleen kuinka paljon nautin Dino Crisiksestä. Se olikin ainoa vanhan tyylin "RE-peli", jonka olin pelannut.

Tällä hetkellä pelaan kaikista helpoimmalla, sillä jo nyt ärsyttää se kun pitää testaamalla juosta ovia ja paikkoja läpi että tietää minne seuraavaksi voisi päästä. Voin vain kuvitella kuinka rasittavaa olisi ollut aloittaa normaalilla ja kuolla jatkuvasti vain sen takia kun pitää viedä/hakea joku tavara säilöön/säilöstä.

No, muutenkin oli lähinnä vihdoin tarkoitus kokea tämä mahdollisimman pikaisesti. Aika on syönyt erityisesti ohjaustapaa sen verran että en halunnut enää lisävaikeuksia etenemiseen.

Ajattelin kyllä yrittää vaikeammallakin esimerkiksi päästä pelin aikarajojen sisällä läpi mutta se ei mitenkään olisi onnistunut suorilta käsin ilman ohjeita.

Ohjeisiin liittyen, varmuuden vuoksi spoileri vaikka onkin vanha peli. Koskee erästä pelin pulmaa pianoon liittyen: [spoiler]Varmasti luki jossain kuvauksessa että nuotisto on 3-osainen. En päässyt eteenpäin kun en löytänyt millään kolmatta paperia. Netistä sain selville että minulla oli jo se kokonainen nuotisto kerättynä. WTF?[/spoiler]

EDIT: Spoileriin: jaha, olin lukenut kuvauksen jotenkin väärin ja itse vain olin väärässä tai muuten sekaisin.

Ottaahan se aikansa että tottuu siihen tankkiohjaukseen, olin ihan pihalla aikoinaan kun originaali Ressua pelasin PS1:llä mutta sitten se sujuikin jo hienosti vaikka hutilaukauksia tulikin tiukoissa tilanteissa, tavaratila on kyllä kummallinen kun avain vie samanverran tilaa kuin mikä tahansa isompi esine, toisaalta jos kaiken saisi roudattua mukanaan jäisi sellainen pieni annos strategiaa pois, esmes montako herbiä kantaa mukanaan jne jne.
Täytyyhän nuo HD versiot hommata jossain vaiheessa vaikka Remake ja Zero löytyy Gamecubellakin jo.

Itselläni ollut nyt projektina koittaa läpäistä Stockpile pelejä Xbox 360:llä, etunenässä Aliens vs Predator, Call of Duty Modern Warfare (aiempi pelikerta oli 2011!!) ja Condemned Criminal Origins nyt jatkuu matka Assassin Creedien parissa, Brotherhoodista alkaen kakkonen kun on jo läpäisty aikaa sitten.

Samalla aloitin Horizon 2:sen Onella sillä aikaa kun vaimo pelaa NMS:ää niin pelailen Onella

Lainaus käyttäjältä SamTheFurious82+

Ottaahan se aikansa että tottuu siihen tankkiohjaukseen, olin ihan pihalla aikoinaan kun originaali Ressua pelasin PS1:llä mutta sitten se sujuikin jo hienosti vaikka hutilaukauksia tulikin tiukoissa tilanteissa, tavaratila on kyllä kummallinen kun avain vie samanverran tilaa kuin mikä tahansa isompi esine, toisaalta jos kaiken saisi roudattua mukanaan jäisi sellainen pieni annos strategiaa pois, esmes montako herbiä kantaa mukanaan jne jne.

[--]

Samalla aloitin Horizon 2:sen [--]

Ongelma tulee ohjauksessa tuosta tatin käytöstä. Ristiohjaimella tuo menisi helpommin - käytänkin jossain kohdin kun kamerakulmat vaihtuu nopeaa - mutta kun se on vain niin hidasta. Tatilla ohjaushan pelaa täydellisesti ja vain vaihtuvat kamerakulmat pilaavat sen. Jokainen tuota pelannut tietää varmasti.

Inventaariossa ärsyttää eniten se, että ei voi vaihtaa tavaraa keskenään. Ei vaikka olisi kyseessä tavara, joka nimenomaan laitetaan toisen tilalle. Ensin pitää ottaa tavara 1 pois paikaltaan ja sitten laittaa tavara 2 tilalle. Vaatii siis 2 paikkaa, koska molemmat on hetken aikaa mukana. Ei voi suoraan laittaa toista sen otettavan tilalle vaikka puzzlessa ideana olisi juurikin se. SE ärsyttää, koska siinä ei ole senkään vertaa logiikkaa mitä tuossa muutenkaan on.

Minulle on ihan ok, että pelin yksi ominaisuus on tuo tavaranhallinta mutta tuon verran olisi ollut hyvä joustaa.

Muutenhan tuo peli on vain mennyt paremmaksi kun on pelannut useamman kierroksen.

Viimeisin läpipeluu taitaa olla traagisesti EarthBound joko loppuvuodesta 2014 tai keväältä 2015. Tunnelmaltaan ja käsikirjoitukseltaan kyseessähän taas on todella upea peli ja oikeastaan debyyttini jrpg:ihin, joten jos nyt jään auton alle ja kuolen niin erinomaisesti kyllä päättäisin peliurani.

Nyt on vähän toi PS3:n backlogi jäänyt kun Bloodborne tuli vihdoin hommattua. Ei nyt hirveästi näistä Souls -peleistä taustaa ollut kuin Demons Soulsista se n.20h, mutta luontevalta tämä tuntui jo alusta alkaen vaikka köniin tuli enemmän kuin laki sallii ja tulee edelleen. BB:n combatti on IMO parempaa kuin Soulseissa ja hektisempää kun blokkia ei ole ja parry on hyvä opetella. Aseita ei näyttäis niin paljoa olevan, mutta niissä kun on kaks formia niin variaatio tulee sitä kautta. Myöskin pelin miljöö iskee kuin miljoona volttia. Nyt semmoinen 15h takana ja koko ajan vaan tuntuu peli paranevan, mutta niin vain aina tämäkin onnistuu kerta toisensa jälkeen nusasemaan pelaajaa hanuriin (hyvällä tavalla :D). Bossi taistotkin on ollut eeppisiä mittelöitä ja eipä muistu mieleen peliä jossa pulssi on 200 bossi taistelun aikana ja ahhh sitä fiilistä kun saa vihdoin useamman(kymmenen) yrityksen jälkeen bossin kurmotettua.

Jos samanlainen tykitys jatkuu loppuun asti niin tämä on peräti game of all time materiaalia.Täytyy kyllä sijoittaa siihen Old Hunters DLC:nkin, etenkin kun sitä on sanottu peruspeliä painajaismaisemmaksi vaikeudeltaan.

En ole pelannut Telltalen pelejä sitten Wolf Among Us:n ja lisäksi fanitan Batmania paljon, joten ostinpa sitten Telltalen Batmanin. Ensimmäisen osan pelattuani on pakko myöntää että ainakin itselle upposi kuin kuuma veitsi voihin. Olin lukenut arvosteluista hieman vaihtelevaa kantaa, jotkut pitivät enemmän suvantovaiheista joissa keskityttiin dialogiin ja toiset taas pitivät enemmän toimintakohtauksista. Onnekseni sain huomata, että pidin molemmista. Loppujen lopuksi eka episodi oli ehkä lyhyehkö, mutta mielestäni rytmitys oli hyvä, joten eipä sekään haitannut. Huomenna tulee seuraava episodi ja toivon sen olevan yhtä hyvä kuin ensimmäinen. Jotenkin mukava pelata peliä johon ei tarvitse sijoittaa viikossa 30 tuntia vaan se on kokemus johon saa uppoutua hetkeksi ihan täysillä. Joten siinä mielessä tällainen episodi kerrallaan julkaisumalli on kivaa vaihtelua minulle.

Knack

Olipas keskinkertainen tekele.
Knackin koon kasvaminen relicien keräämisen myötä on ihan kiva idea, mutta siltä tippuu pohja kun peli määrää sen koska hahmo kasvaa ja koska ei.
Pelillisesti tämä muistuttaa todella paljon skylanders sarjaa. Toki sillä erolla, että knackilla on vain pari melee hyökkäystä eikä kehity mitenkään koko pelin aikana ja skylanderseja on muutenkin paljon hauskempi pelata.
Ei tässä silti rahat (alle 6e) tai aika hukkaan mennyt.

Shadow warrior (ps4)

Toinen joitakin viikkoja sitten storen alesta pomittu peli n.7e hintaan jos oikein muistan.
Varsin jees toimintaa ja isona yllärinä tämä hyötyy dualshockin touchpadista todella paljon tai ainakin itse tykkäsin sitä käyttää.
Lo Wangille kun voi pelin edetessä hommata erikoisliikkeitä jotka normaalisti tehdään tatin nitkuttelulla ja liipaisimilla, mutta kun samalla pitäisi ohjata hahmoa niin ei se kovin luonnoliselta tunnu.
Esim parantaminen tehdään näpäyttämällä vasenta tattia kahdesti oikealle ja painamalla L2 pohjaan. Jos tuolle tulee tarvetta kesken taistelun niin kiva tuollaista on yrittää tehdä samalla kun juoksee demoni laumaa karkuun.
Touchapadilla sama homma tehdään sipaisemalla kerran oikealle ja painamalla L2 pohjaan. Itse käytin touchpadia oikealla peukalolla joten pystyin liikkumaan samalla kuten halusin.

Jos tatin käyttö olisi ollut ainoa vaihtoehto niin kyllä noita eri liikkeitä tehdessä olisi ärräpäitä päässyt monen monta kertaa.
Toimintaa on vähintään tarpeeksi ja maisematkaan ei käy tylsäksi. Pelillisesti tästä huokuu sellainen old-school henki niin hyvässä kuin pahassa. Esim sinetin rikkovia patsaita joutui etsimään ja rikkomaan pari kertaa likaa ja Lo Wang jopa toteaa eräässä vaiheessa "enough of this old school shit". Ehdin jo luulemaan ettei sitä tuon jälkeen tarvitse tehdä, mutta täytyi kuitenkin.

Doom (ps4)

Tuli tämäkin viimein pelattua. Kyllähän se melkein julkkarista asti hyllyssä olikin.
Varsin mainio tekele. Näyttää hyvältä, rullaa 60fps ja meno on brutaalia. Brutaalia on myös sisätilat joissa usein on lattiat veren peitossa ja raatoja roikkuu katosta.

Myös puvun ja aseiden päivitykset toimii yllättävän hyvin vaikka aluksi epäilin, että miten ne doomiin sopii.
Kentistä löytyy myös erillisiä relic haasteita jotka suorittamalla saa reliceja jotka antaa erilaisia boosteja ja tietenkin nekin voi kehittää paremmaksi.
Noista kaksi nousee ylitse muiden. Toinen antaa ohjata hahmoa ilmassa hypyn jälkeen ja toinen antaa loppumattomat ammukset kunhan armoria on vähintään 100 (päivitettynä 75).

Jokaisesta kentästä löytyy myös vipu joka avaa pienen alueen jostain Wanhan doomin kentästä ja tuo avaa kyseisen kentän kokonaan pelattavaksi. Se ero noissa kuitenkin on, että käytössä on tämän uuden doomin aseet, vihut ja pelimekaniikka. On muuten "hieman" vaikeampia mitä alunperin vaikka toisin voisi luulla. Noissa kun ei kuitenkaan ole käytössä kampanjan ase tai asu päivityksiä vaan kentät aloitetaan erillisen valikon kautta pelin antamalla aseistuksella.

Jos jotain miinusta pitää antaa niin se on hieman tylsää, että taistelut on ns.areena tyylillä tehty eli monta huonetta ja käytävää voi kävellä rauhassa ja sitten taas jossain isommassa huoneessa tulee pari aaltoa vihuja päälle. Homma toistetaan koko pelin keston ajan.

Tämä kuitenkin tuli pelattua heti uudestaan läpi ekan läpäisyn jälkeen ja se on aina hyvän pelin merkki.

Edit:

Koska kirjoittaminen on aina yhtä vaivalloista niin laitetaan vielä video muodossa fiilikset Trackmania turbosta ja uusimmasta Ratchet & Clankista.

Lainaus käyttäjältä partajeesus

Knack

Olipas keskinkertainen tekele.
Knackin koon kasvaminen relicien keräämisen myötä on ihan kiva idea, mutta siltä tippuu pohja kun peli määrää sen koska hahmo kasvaa ja koska ei.
Pelillisesti tämä muistuttaa todella paljon skylanders sarjaa. Toki sillä erolla, että knackilla on vain pari melee hyökkäystä eikä kehity mitenkään koko pelin aikana ja skylanderseja on muutenkin paljon hauskempi pelata.
Ei tässä silti rahat (alle 6e) tai aika hukkaan mennyt.

Shadow warrior (ps4)

Toinen joitakin viikkoja sitten storen alesta pomittu peli n.7e hintaan jos oikein muistan.
Varsin jees toimintaa ja isona yllärinä tämä hyötyy dualshockin touchpadista todella paljon tai ainakin itse tykkäsin sitä käyttää.
Lo Wangille kun voi pelin edetessä hommata erikoisliikkeitä jotka normaalisti tehdään tatin nitkuttelulla ja liipaisimilla, mutta kun samalla pitäisi ohjata hahmoa niin ei se kovin luonnoliselta tunnu.
Esim parantaminen tehdään näpäyttämällä vasenta tattia kahdesti oikealle ja painamalla L2 pohjaan. Jos tuolle tulee tarvetta kesken taistelun niin kiva tuollaista on yrittää tehdä samalla kun juoksee demoni laumaa karkuun.
Touchapadilla sama homma tehdään sipaisemalla kerran oikealle ja painamalla L2 pohjaan. Itse käytin touchpadia oikealla peukalolla joten pystyin liikkumaan samalla kuten halusin.

Jos tatin käyttö olisi ollut ainoa vaihtoehto niin kyllä noita eri liikkeitä tehdessä olisi ärräpäitä päässyt monen monta kertaa.
Toimintaa on vähintään tarpeeksi ja maisematkaan ei käy tylsäksi. Pelillisesti tästä huokuu sellainen old-school henki niin hyvässä kuin pahassa. Esim sinetin rikkovia patsaita joutui etsimään ja rikkomaan pari kertaa likaa ja Lo Wang jopa toteaa eräässä vaiheessa "enough of this old school shit". Ehdin jo luulemaan ettei sitä tuon jälkeen tarvitse tehdä, mutta täytyi kuitenkin.

Doom (ps4)

Tuli tämäkin viimein pelattua. Kyllähän se melkein julkkarista asti hyllyssä olikin.
Varsin mainio tekele. Näyttää hyvältä, rullaa 60fps ja meno on brutaalia. Brutaalia on myös sisätilat joissa usein on lattiat veren peitossa ja raatoja roikkuu katosta.

Myös puvun ja aseiden päivitykset toimii yllättävän hyvin vaikka aluksi epäilin, että miten ne doomiin sopii.
Kentistä löytyy myös erillisiä relic haasteita jotka suorittamalla saa reliceja jotka antaa erilaisia boosteja ja tietenkin nekin voi kehittää paremmaksi.
Noista kaksi nousee ylitse muiden. Toinen antaa ohjata hahmoa ilmassa hypyn jälkeen ja toinen antaa loppumattomat ammukset kunhan armoria on vähintään 100 (päivitettynä 75).

Jokaisesta kentästä löytyy myös vipu joka avaa pienen alueen jostain Wanhan doomin kentästä ja tuo avaa kyseisen kentän kokonaan pelattavaksi. Se ero noissa kuitenkin on, että käytössä on tämän uuden doomin aseet, vihut ja pelimekaniikka. On muuten "hieman" vaikeampia mitä alunperin vaikka toisin voisi luulla. Noissa kun ei kuitenkaan ole käytössä kampanjan ase tai asu päivityksiä vaan kentät aloitetaan erillisen valikon kautta pelin antamalla aseistuksella.

Jos jotain miinusta pitää antaa niin se on hieman tylsää, että taistelut on ns.areena tyylillä tehty eli monta huonetta ja käytävää voi kävellä rauhassa ja sitten taas jossain isommassa huoneessa tulee pari aaltoa vihuja päälle. Homma toistetaan koko pelin keston ajan.

Tämä kuitenkin tuli pelattua heti uudestaan läpi ekan läpäisyn jälkeen ja se on aina hyvän pelin merkki.

Edit:

Koska kirjoittaminen on aina yhtä vaivalloista niin laitetaan vielä video muodossa fiilikset Trackmania turbosta ja uusimmasta Ratchet & Clankista.

O se ny hieman parempi

Tänään tuli haettua metroid prime: federation force postista ja paukuteltua läpi. Hyvä pelihän se oli ja näyttääkin ihan kivalta orkkis 3ds:n pienellä ruudulla.
Tehtävissäkin on kivasti vaihtelua. Välillä tutkitaan paikkoja ja vihuja on kohtuu vähän, pari kertaa taistellaan kohtuu isoa bossia vastaan ja välillä pitää suojella jotain kohdetta.
Planeettoja on kolme ja niissä käydään vuorotellen jos pelaa tehtävät numero järjestyksessä ja samaa kenttää ei koskaan käytetä kahdesti.

Alunperinhän tämä vaikutti ihan paskalta kun pelin esittelyssä vaan demottiin co-op muotoa ja minulle tuli sellainen mielikuva, että ei tässä mitään yksinpeliä olekaan. Todellisuudessa tämä on täysin pelattava soolona ja onpa yksin pelaaville tarjolla lone wolf mod joka tuplaa hyökkäyksen aiheuttaman damagen ja puolittaa vihujen tuottaman damagen.
Lisäksi mukaan saa kolme pientä leijuvaa robottia jotka hieman ampuvat vihuja.

Noita modejahan on vaikka kuinka monta ja aluksi niitä voi ottaa vain yhden käyttöön. Kun tehtävistä saa kolme mitalia niin aukeaa toinen mod slotti ja 19 mitalin jälkeen kolmas. Jos henki lähtee niin nuo voi hajota. Lone wolf ei kuitenkaan hajoa koskaan.
Itse en lone wolfin lisäksi käyttänyt muita modeja kuin kahdessa tehtävässä. Noillahan saa esim boostattua aseiden vahinkoa, puolustusta tai vaikka korjaus itemeiden tehokkuutta. Ilmeisesti noissa on sitä isompi boosti prosentti mitä harvinaisempi modi.
Noitahan löytää tehtävistä piilotettuina ja tuon takia kannattaa esim jääplaneetalle ottaa edes yksi satsi tuli ammuksia messiin koska noita on laitettu jääseinien taakse.

Tässä on myös varia suit Samus amiibosta hyötyä sillä sitä käyttämällä saa tupla määrän ohjuksia messiin. Pakko myöntää, että ilman tuota olisin ollut muutaman kerran aika kusessa. Toki charge beam ajaa saman asian jos vaan osaa tähdätä. Minä en osaa :D
Lisäksi tuo amiibo avaa varia suit maalauksen mechiin joka antoi kivasti lisää metroid fiilistä.

Pituuttakin oli vähintään tarpeeksi. Ainoastaan yhtä tehtävää ja viimeistä bossia jouduin yrittämään kahdesti ja onnistuin kuluttamaan aikaa n.8 tuntia. Melkein kaikista tehtävistä tuli vain yksi mitali eli jos haluaa kaikista tehtävistä kerätä täydet kolme mitalia niin aikaa saa kyllä kulumaan.
Nyt tämä oli varsin hyvän pituinen eikä käynyt tylsäksi.

Resident Evil Zero HD remake tuli läpäistyä. Tosin tämäkin ensimmäisellä kertaa alimmalla vaikeustasolla. Täytyy sanoa, että kyllä tämä olisi mennyt helposti normaalillakin näin RE remaken jälkeen.

Ensinnäkin peli on selvästi sujuvampi kuin ensimmäisen osan päivitys. Tavaroita ei tarvitse enää roudata laatikoihin vaan ne jäävät siihen mihin ne pudottaa. Tavaran kanssa säätämistä on siis yhä luvassa mutta vähän loogisemmin toteutettuna. Edelleenkään tosin tavaran vaihtaminen ei onnistu jos tavaravalikko on täysi, vaan ensin pitää jotain pudottaa. Ei voi siis suoraan vaihtaa tavaraa X inventaariossa olevaan tavaraan Y.

Isoin uudistus onkin sitten yksinpelattava coop. Tällä tavalla toteutettuna en muista milloin, jos koskaan, olisin pelannut yksinpeliä. Hahmoja on siis coop-tyyliin kaksi, mutta näiden välillä voi vapaasti vaihtaa ja toisen hahmon voi jättää hengailemaan tai käskeä seuraamaan. Hyökkäyksenkin voi asettaa hyökkiväksi tai tyhjän panttina seisomiseksi. Hahmot toimivat myös mukava hyvin, eikä tullut ongelmia, että olisi npc-ohjauksessa olevaan tyyppiin hermostunut. Tai no, pari kertaa oli laatikon edessä työnnettäessä mutta toisella tatilla pystyy toista hahmoa liikuttamaan, joten sekin ongelma nollautuu.

Pulmat ja niihin liittyvät tavarat olivat jotenkin laiskemmin tehtyä. Tarvittava tavara löytyy melkein aina vähän ennen itse pulmaa tai seuraavasta huoneesta. Tämä on myös hyvä juttu, sillä turhaa juoksemista on vähemmän vaikka sitä silti mukaan mahtuukin. Logiikka on tosin yhä taattua Resident Eviliä: tavaraa on siroteltu mitä mielenkiintoisempiin paikkoihin ja muutenkin esim. joihinkin paikkoihin pääsy on oikean elämän logiikalla ajateltuna jotain aivan käsittämätöntä. Laita kolme palikkaa, että ovi aukeaa ja palikat löytyy ympäri huushollia, kuitenkin aina niin, että ne on saatavilla. Kuka ne sinne levitti ja missä tarkoituksessa? Ei niitä hankala ole löytää ja äkkiä on pääsy auki. No, tämä on aina ollut yksi RE-pelien juttu, joten minulle tämä on ok.

Pomotaistoja oli vähän ja ne olivat melko mielikuvituksettomia. Ei pomoja paljoa ollut ensimmäisessäkään osassa mutta tässä ne vilahtavat niin pikaisesti ohi, että niiden määrä tai muu vaikutus tuntuu pienemmältä.

Coop-mekanismia käytetään ajoittain eri tavoin hyödyksi mutta siitä olisi ehkä saanut muutakin irti kuin "ohjaa ensin toinen tekemään asiaa X ja sitten toinen asiaa Y". Muutenkin hommaa olisi voinut laajentaa vaikka niin, että kartalta nähtävät, tiputetut tavarat olisi voinut hakea takaisin komentamalla NPC-hahmo ne noutamaan. Pieni ruutu yläkulmaan näyttämään etenemistä. Nyt toinen hahmo joko seuraa kuin hai laivaa tai jää seisomaan paikalleen. Ampua toki osaa jos on asetuksen niin laittanut, tosin ilmeisesti vain kun pelaajakin on paikalla.

Kaiken kaikkiaan tämä oli jotenkin todella virkistävä kokemus, erityisesti RE remaken jälkeen. Paljon uutta sekä hyviä parannuksia aiempiin. Tästä seuraava askel taisikin olla perinteisempi coop-peli, RE5.

Bloodbornelta kun kerkiää niin tykityksessä ovat olleet juuri hankkimani Infamous Second Son sekä vanha klassikko Resident Evil 4. Infamouksesta en ole vielä sen suuremmin innostunut ja ainakin alku vaikuttaisi aika itseääntoistavalta. Tietysti pelimekaniikat on kunnossa ja Delsin vaikuttaa Colea persoonallisemmalta päähenkilöltä. RE4:ää tullut se n.7h pelattua ja varsin tyytyväinen olen tähän porttaukseen vaikka olisi voinut ehkä reilummallakin kädellä uudistaa. Kontrolleihin kesti taas hetki aikaa totutella kun ovat hieman kankeat nykypäivän standardeilla, samoin kamerakulmaan totutteleminen kesti tovin. Heti kun pääsi kunnolla vauhtiin niin kyllähän tämä edelleen maistuu helkkarin hyvältä. Tässä on muuten tismalleen sama trophy setti kuin PS3 -versiossa eikä platinaa ole, ei tämä nyt hirveästi haittaa, mutta olisin nyt toivonut hieman suurempaa panostusta.

Deus EX: Mankind divided pelattu läpi.

Omalla pelityylillä meni n.30 tuntia. Jatkuvasti menin tonkimaan toisten asuntoja ja lukemaan sähköposteja ja monet paikat olin kolunnut läpi paaaaljon ennen kuin niihin tarinassa mentiin. Jos vaan pelaisi tarinan ja sivutehtävät läpi niin kokemus olisi varmaan paljonkin lyhyempi. Itse onnistuin jopa missaamaan kolme sivutehtävää.

Kyllähän tässä pari bugiakin oli. Kerran peli jäätyi aivan täysin ja veti pleikkarinkin niin jumiin, että se päätti sammuttaa itsensä kun ensin oli aikansa yrittänyt sulkea peliä.
Lisäksi myyjät unohti meikäläisen aina kun kävin jossain muualla. Takaisin prahaan tullessa ne veti aina sen esittely dialoginsa.
Eli mitään peli-iloa pilaavaa ei tullut vastaan.

Loppu saa haluamaan lisää joten jatkoa odotellessa. New game+ houkuttelisi ja tämä kyllä on aika vahva goty ehdokas.

Se breach moodikin oli ihan kiva lisä ja sen parissa meni n.12 tuntia kun pelasin kaikki tehtävät läpi.

Tuossa vielä video muodossa omat mietteet ja siinä tulee myös tuota breach moodia käytyä läpi.
En ainakaan mielestäni spoilaa tarinaa. En edes kerro mitkä ne kolme muuta paikkaa on jossa käydään visiitillä.

Tänään tuli aamulla fast racing neo + dlc hommattua ja nyt on kaikki muut cupit hypersonicilla läpi paitsi iridium cup (eka dlc cup).
Kyllä tuokin varmasti menisi kun vaan tarpeeksi tahkoaisi, mutta tänään on muutenkin ollut ohjain niin monta kertaa vaarassa lentää voimalla seinään, että parempi kun jättää ajamatta. Ei siinä oikeastaan muuta vmäistä rataa ole kuin se islannin putki. Ylivoimaisesta paskin rata koko pelissä.
Ei noista muistakaan kultaa sentään ole saatu. Yksi on kultaa ja sitten taisi olla pari hopeaa ja pari pronssia.

Netissäkin tuli pari tuntia pelattua ja turpaanhan siellä tuli, mutta oli se mukavan rentoa vaan nauttia siitä ajamisesta. Huomenna voisi laittaa nopeudeksi supersonicin vaikka tuo ilmeisesti määräytyy aina "heikoimman" mukaan eli jos aulassa on 7 pelaajaa joilla on valittuna hypersonic ja sinne tulee joku joka valitsee subsonic nopeuden niin sitten kaikki matsit ajetaan sillä kunnes kyseinen pelaaja poistuu.
Noin sen joku oli gamefaqsissa selittänyt.

Toki jostain täytyy valittaakin ja minusta on suorastaan raivostuttavaa, että jos tekoäly tulee turbon kanssa päälle niin alus spinnaa. Kerran olin kolmas ja maali häämötti jo niin eikös sieltä joku runkku tule kuminauhan avulla ja boostaa päälle ja tipuin kuudenneksi. Toki saman voi tehdä niillekin, mutta niillä on kuitenkin se kuminauha puolellaan.
Wiin fast racing leaguessa ei tuollaista ollut ja se oli paljon parempi siinä suhteessa.
En ole myöskään noiden orbien keräämisen ylin ystävä koska olen äärimmäisen hyvä aina missaamaan ne. Tässä on kuitenkin vauhtia paljon enemmän mitä leaguessa joten niiden missaaminen on vielä helpompaa mitä siinä.

Oli pelistä mitä mieltä tahansa niin pakko nostaa shi'enin tyypeille hattua teknisestä suorituksesta taas kerran. Koko pelin on tehnyt viisi tyyppiä ja kokoa on n.400mt joka on aika käsittämätöntä.

Nyt fiilistelen pelin soundtrackilla.
Jukebox aukeaa kun saa vähintään pronssia hypersonic neon cupissa joka on peruspelin viimeinen cup. Tai siis pitäisi aueta, mutta mulla peli ilmoitti vasta carbon cupin (toinen dlc cup) pelaamisen jälkeen, että hypersonic on suoritettu ja avasi jukeboxin. Joku bugi siinä oli koska supersonic tasolla peli ilmoitti, että se luokka on suoritettu ja avasi hypersonicin kun neon cup oli läpi.

Muutenkin joillakin (myös minulla) bugaa tuo dlc. Aina kun pelin käynnistää niin se ilmoittaa, että dlc täytyy ostaa vaikka siellä kyllä näkyy ne tienatut pystitkin. Täytyy aina mennä käymään eshopin puolella ja sitten vaan peruuttaa sieltä takaisin peliin niin se tajuaa, että hei sähän oot ostanut tuon jo.

Tähän siis tuli viime perjantaina dlc joka sisältää kahdeksan uutta rataa ja hintaa on 4.99e.
Perupseli maksaa 14.95e
Pelin voi hommata myös esim verkkiksestä fyysisenä 24.95e hintaan ja se sisältää myös dlc:n.

Lisärin kanssa tässä on yhteensä 24 rataa joka on jo ihan kivasti tuolla hinnalla. Itse päätin tämän viimeinkin hommata kun ajattelin, että uusien ratojen myötä saattaa olla pelaajiakin linjoilla ja ainakin tänään pääsi heti pelaamaan. Toivottavasti pääsee huomennakin sillä tuo nettipeli oli se isoin syy hankintaan.

Niin saivat väistää Bloodbornen NG+ run, sekä RE4, Infamous Second Son, TLOU remastered sekä Rayman itse kuninkaan tieltä. Kyseessä siis Dark Souls 3 jota on nyt tullut hinkuteltua semmoset n.40h yhteensä ja vieläpä kahdella classilla + kolmannella classilla ihan alkutekijöissään. Huomaa kyllä, että tähän osaan on isketty kaikki paukut ja tulee vähän mieleen "greatest hits" -kokoelma eli mukana on kaikki se mikä tekee Soulseista loistavia ja ompahan oppia otettu myös Bloodbornelta. Alueet ovat täynnä kaikennäköistä pikkukivaa ja maailma itsessään täynnä huikean paljon detaileja ja eeppisiä maisemia ja pelaaja suorastaan janoaa mitä fantsumaailmassa on päässyt tapahtumaan. Combatti on vähintäänkin yhtä toimivaa kuin ennenkin ja tällä erää nopeatempoisempaa, hieman Bloodbornen tapaan, mutta ensimmäinen asia mikä nakersi hetken aikaa oli sidestepin puute, mutta siihen tottuu nopeasti. Hahmon kehitys systeemi on edelleen syvällinen ja jokaisella classilla on tarkoituksensa eli mieluummin spesialisoituu muutamaan attributeen kuin koittaisi edes lähteä väsäämään "jack of all trades" -tyylistä hahmoa vaikka pelaaminen todennäköisesti semmoisellakin onnistuisi. Pelissä on myös älytön määrä viitteitä sarjan aiempiin osiin joka nostattaa suupielet ylöspäin. Siitä huolimatta, että peliä on "haukuttu" sarjan helpoimmaksi osaksi niin voin itse ainakin sanoa, että kyllä tässä haastetta silti piisaa eikä homma koskaan ihan "läpsyttelyksi" mene, jos takki auki lähtee haastamaan niin saletisti tulee turpasauna. Tässä vaiheessa voisin melkein väittää tiukaksi GOTY -ehdokkaaksi vaikka pari contenderiä on vielä tulossa. Vaikkei peli ole vielä läpi niin kyllä tälle Pelaajan asteikolla antaisin sen 10/10.

The Evil Within tuli läpäistyä. Kolme päivää siinä meni, peliaikana reilut 20 tuntia ja kuolemia 90. Se mikä pelistä tekee "hauskan" on juonen rikkonaisuus ja se kun pelaajalla ei ole sen enempää käsitystä missä mennään kuin itse päähenkilöllä; peli on parhaimmillaan jos on onnistunut missaamaan mahdolliset spoilerit.

Peli on kuin keskeneräisten ideoiden kokoelma ja vaikutta hieman raakileelta. Pelaajaa riepotellaan alinomaan paikasta ja skenaariosta toiseen unenomaiseen tapaan. Jos tämä on se mitä pelillä on haettu niin se on onnistunut tavoitteessaan. Pelaajan olettamukset siihen nähden mitä seuraavaksi tapahtuu tai minne seuraavaksi mennään saa heittää romukoppaan.

Peli ei sovi kaikkein herkkähermoisimmille johtuen överiksi vedetyn goren ja toisinaan kananlihalle vetävällä kauhumaisella tunnelmalla. Äänimaailma ja valaistus on hoidettu hyvin tässä mielessä. Peli toisinaan pyrkii myös rikkomaan pelaajan käsitystä todellisuudesta; näitkö tai kuulitko jotain vai oliko se vain mielikuvitusta kun käänsit kameran takaisin? Tämmöiset kikkailut pakottaa selän kananlihalle tuon tuosta ja toisinaan tilanteiden karmaisevuuden johdosta huomasin toistavani itselleni; tämähän on vain peliä.

Peli osaa olla myös riipaisevan vaikea jopa casuaalilla. Ainakin omalla kohdallani alku oli todella vaikea, kun on tottunut ajatukseen että panoksia voi aina ostaa lisää ja niitä löytyy joka nurkasta. Karu totuus on vain että panoksia ei voi ostaa ja pyssyt paukkuen taisteluun ei ole aina se oikea tapa lähestyä tilannetta. Äkkikuolemat tulevat pelissä pian tutuksi ja peli haastaa pelaajan kokeilemaan erilaisia tapoja läpäistä tilanteita, jossa piilee pelin yksi koukuttavuus. Quick Time -evenetit kuitenkin loistaa poissaolollaan hyvässä mielessä ja pelin tekijä on ollut armelias jaellessaan checkpointteja ja tallennuspaikkoja pitkin kenttää, joten aivan alusta koko puolen tunnin rupeamaa ei tarvitse aloittaa.

Vaikka pelissä ei ole rahaa, pelin "valuuttana" toimii vihreä geeli (ektoplasma?) jolla hahmoa voi kehittää. Pelaajaa mentaliteettia koetellaan tässäkin mielessä; panostaisinko enemmän aseisiin, kykyihin vai stockiin?

Jos pidit RE4:sta tai Silent Hillseistä, tämä on juuri sitä. Numeraalinen arvoi kokonaisuudesta on 9. Aluksi ajattelin antaa kasin, mutta ysi on enempi kohdallaan nyt kun NG+ on työn alla.
[spoiler]
Joihinkin tilanteisiin jouduin turvautumaan läpipeluuohjeeseen, mainittakoon vaikka chapter 3 johon ehkä usea jumittuu. Tälläiseen neutraaliin läpipeluuseen törmäsin joka ei spoilaile tulevista. Videoiden tekijä ilmeisesti pelaa peliä ensimmäistä kertaa ja toilailuista saa toisinaan hyvät naurut kun WTF:t lentelee, mutta lopulta ratkaisu löytyy.
[/spoiler]

Lainaus käyttäjältä Burning

Peli on kuin keskeneräisten ideoiden kokoelma ja vaikutta hieman raakileelta. Pelaajaa riepotellaan alinomaan paikasta ja skenaariosta toiseen unenomaiseen tapaan. Jos tämä on se mitä pelillä on haettu niin se on onnistunut tavoitteessaan. Pelaajan olettamukset siihen nähden mitä seuraavaksi tapahtuu tai minne seuraavaksi mennään saa heittää romukoppaan.

Sehän nyt oli viimeistään lopussa ihan itsestäänselvyys, että pelin "sekavuus" oli tarkoitettua.

No nyt voisi varmaan jo enemmän antaa tunnelmia kun Dank Souls kolosessa on enää jäljellä viimeinen bossi, kaikki optional bossitkin tuli mätettyä ensimmäisellä pelikerralla ja täytyy sen verran antaa noottia, että suurinosa bosseista oli vähän turhankin helppoja eli joko niillä oli a) heikkoja kohtia tai b) olivat hitaita ja liike repertuaari aivan liian ennakoitavissa. Oli siellä joukossa muutama hankalampikin ja yksi täysin bullshit -luokan bossi. Pelin alueet kauttaaltaan täyttä timangia eikä oikeastaan mikään mesta tuntunut erityisen epämiellyttävältä. Pää classi warrun(40h) lisäksi on työnalla peli myös Mercenarylla(15h), Pyrolla(1h) sekä Sorcererilla (20h), eli mukavasti on saanut upotettu aikaa tähän teokseen. NG+:lla ois tarkotus perehtyä sitten noihin "sidequesteihin" jotka tuli missattua sekä keräämään kaikki trophyihin tarvittava, toki se vaatinee vielä kolmannenkin kierroksen, mutta eiköhän tätä jaksa ja tuleehan sieltä kohta ulos se DLC:kin.

Sanoisin että itselleni helposti GOTY, 10/10.

Ostin taannoin PS Vitalle Tearawayn. Pelasin sitä viisi minuuttia ja tuomitsin sen samantien surkeaksi gimmick-peliksi. Laitoin sen jo myyntiinkin, mutta onneksi se ei mennyt kaupaksi. 5-vuotias tyttöni innostui pelaamaan sitä ja mä pääsin auttamaan. Kävi ilmi, että tämä on suorastaan maaginen seikkailu. Musiikit on hienoja ja peli käyttää kaikkia Vitan ominaisuuksia erinomaisesti hyväkseen. Tearaway ei ole tasohyppely-mielessä vaikea. Kenttäsuunnittelu on enemmänkin puzzlehenkistä. Tämä on paperipeli, jollainen Paper Mario Color Splash haluaisi olla. En tiedä miten PS4-versio on toteutettu.

Lainaus käyttäjältä Qvistus

Ostin taannoin PS Vitalle Tearawayn. Pelasin sitä viisi minuuttia ja tuomitsin sen samantien surkeaksi gimmick-peliksi. Laitoin sen jo myyntiinkin, mutta onneksi se ei mennyt kaupaksi. 5-vuotias tyttöni innostui pelaamaan sitä ja mä pääsin auttamaan. Kävi ilmi, että tämä on suorastaan maaginen seikkailu. Musiikit on hienoja ja peli käyttää kaikkia Vitan ominaisuuksia erinomaisesti hyväkseen. Tearaway ei ole tasohyppely-mielessä vaikea. Kenttäsuunnittelu on enemmänkin puzzlehenkistä. Tämä on paperipeli, jollainen Paper Mario Color Splash haluaisi olla. En tiedä miten PS4-versio on toteutettu.

Arvostelujen perusteella ps4 versio = vitan tearaway + joitakin uusia alueita, mutta pelattavuudeltaan heikompi.
Vitallahan tuo oli varsin hieno elämys ja painotan sanaa elämys. Peli todellakin käyttää hienosti vitan ominaisuuksia eikä edes sen takapaneelin käyttö ärsytä.

Hieno seikkailu joka jokaisen vitan omistajan kannattaa poimia talteen viimeistään jostain storen alennuksista joissa tätä myydään yleensä alle 10e hinnalla.

Lainaus käyttäjältä Hifisti

[--] yksi täysin bullshit -luokan bossi. [--] NG+:lla ois tarkotus perehtyä sitten noihin "sidequesteihin" jotka tuli missattua sekä keräämään kaikki trophyihin tarvittava, toki se vaatinee vielä kolmannenkin kierroksen, mutta eiköhän tätä jaksa ja tuleehan sieltä kohta ulos se DLC:kin.

Mikä bossi oli bullshittiä? Itselle oli se taivaasta laskeutuva herra vaikea mutta en voi silti sanoa bullshitiksi.

Mikäli et aiemmin ole keskittynyt trophyihin, varsinkaan niihin eri kiltoihin, niin voi olla tosi vaikea urakka edessä. Itsellä jäänyt kesken kun ei ikinä tule imeydyttyä kenenkään peliin tietyillä killoilla pelatessa, jolloin ei saa niitä tavaroita sitä kautta ja jää taiat tai muut saamatta. Sama ongelma kuin muissakin sarjan peleissä, tietyt porukat ei saa ikinä mitään tehtyä kun kukaan ei käytä niitä tai niihin liittyviä sormuksia. V*ituttaa taas tuo kun tuli edes mieleen että on niitä vaille platinoitu teos.

PS4 Tearaway ottaa kaiken irti taas Dualshockistaan. Samalla tavalla kun yksikään Vitan ominaisuus ei jää käyttämättä alkuperäisessä, PS4-versiossa löytyy ohjaimesta kaikkea mitä en siellä arvannut olevankaan - enkä varsinkaan olettanut, että sille valollekin löytyisi pelistä paikka. Hauska kokemus ja ihan hyvin rakennettu seikkailu. Vähän nihkeytti, kun immersiota rikkovasti peli jatkuvasti puhuu pelaajalle eikä pelihahmolle. Vaikea uppoutua maailmaan, jos pelikin kommentoi sitä miten olet sen ulkopuolella. Saispa kertojahahmot skipattua.

Itelläni on myös DS3 platinat kerättynä. Kaikki kiltapalkinnot saa farmattua myös vihollisilta, joten ei koskaan käy ongelmaksi se, ettei online-jutut aina toimi ihan niinkuin pitää. Muutaman pelikierroksen se vaatii, kun kaikki sormukset -trophy vaatii +1 ja +2 -versiot, jotka löytyy vasta myöhemmillä kierroksilla. Samoin kaikki gesturet on vaikea löytää ilman guidea.

Lainaus käyttäjältä gurgi+

Sehän nyt oli viimeistään lopussa ihan itsestäänselvyys, että pelin "sekavuus" oli tarkoitettua.

Sekavuus ja rikkonaisuus on tarkoitettua ja niille saadaan viimein lopussa selitys, tarkoituksella jätin avoimeksi niitä varten jotka eivät peliä ole ehkä pelanneet.

Gears of War 4 moninpelin tunnelmia parin päivän ahkeran pelailun jäljiltä:

We. Are. Back. In. Business.

Ei enää mitään Judgmentin sivupolkuja vaan ehtaa Gearsia! Kampanjakin maistuu näin ensimmäisen chapterin perusteella oikein hyvin vaikka kyllä Judgmentissakin tarinatila oli toimivaa settiä.

Tulee tosin mieleen pieni salaliittoteoria. Tehtiin väliin sopivasti Gears-elementeistä riisuttu Gears ja nyt kun laitettiin taas ydinhommat kohdilleen niin lyötiin vähän kivasti mikromaksuja mukaan. No, ei tuntuisi olevan pakko käyttää mutta en vielä ole esim. Hordea edes testannut että mitä siellä voi ostaa.

Isoin "mikromaksu"-paketti on sellaiset 80 euroa. Peli maksaa 60 euroa ja kausipassi ~40. Kivasti saa pelille hintaa jos alkaa kunnolla panostamaan. No, itselle onneksi riittää tämä toimiva peruspeli ja on IHAN HITON mahtavaa pelata taas pitkästä aikaa Gearsia.

^ Pelasitko prologia pidemmälle?
Sen jälkeen seuraavat pari tuntia ammutaan robotteja. Kyllä. Robotteja.

Toinen asia mitä inhosin on Oscar. Aloin vihaamaan koko äijää välittömästi kun se avasi suunsa ja noin ei ole tainnut käydä missään pelissä koskaan. Ihme rääkyjä.
Onneksi suurin osa pelistä kuitenkin on sitä tuttua gearsia, mutta vähintään 20% on tuota robottien ampumista enkä voi tajuta miten tuo on voinut olla jonkun mielestä hyvä idea.

Itse olen pelannut jokaisen aiemman gearsin läpi useamman kerran ja lukenut neljä kirjaa ja varsinkin eka prologin pätkä sai innostumaan koska se oli suoraan kirjasta. Sitten heitettiin märkä rätti päin naamaa parin tunnin ajaksi.
Nyt aloitin hardcorella alusta uudestaan ja taas täytyy tuota pakkopullaa kestää. Noh ehkä se on kivempaa nyt kun tietää mitä on luvassa.

Lainaus käyttäjältä partajeesus

^ Pelasitko prologia pidemmälle?
Sen jälkeen seuraavat pari tuntia ammutaan robotteja. Kyllä. Robotteja.

Toinen asia mitä inhosin on Oscar. Aloin vihaamaan koko äijää välittömästi kun se avasi suunsa ja noin ei ole tainnut käydä missään pelissä koskaan. Ihme rääkyjä.

Pelasin kyllä, kuten mainitsin, ensimmäisen chapterin loppuun. Prologit -tai epilogit - eivät yleensä lukeudu chaptereiksi tai näin olen ymmärtänyt.

Itse puolivanhingossa jostain sain etukäteen tietää roboteista - ja moninpelissä niitä näinkin pelaajilla käytössä - ja pelkäsin mitä on tulossa mutta lopulta tuo tuntui yllättävän virkistävältä. Jossain vaiheessa odottelin jo Loc-- Swarmin ilmestymistä mutta nyt ei ole edes kiire päästä niitä ammuskelemaan. Robot sopii täysin tuohon meininkiin että 25 vuodessa on kehitetty armeijaa eteenpäin, kunhan eivät ala liikaa niitä viljelemään. Enemmän minua ärsytti immulsion-vihut näin ylipäätänsä mitä nämä robotit.

Oscar taas ei ole ärsyttänyt pätkääkään, joten mielipiteet menee kyllä meillä täysin päinvastoin tässäkin.

Hyvin virkistävältä menolta on minulle maistunut prologin ja ensimmäisen chapterin jälkeen. Tänään taas jatkaa eteenpäin ja katsoa mihin tämä kehittyy.

Persona 5

Nautin suuresti muutamasta ärsykkeestö lukuunottamatta. Abouttarallaa 95 tuntia meni ensimmäisellä pelikierroksella, johon EI sisältynyt yhtäkään grindausessiota. Normalilla peli oli aika helppo. Lopulta vain muutamassa bossiss oli pieniä vaikeuksia (en tosiaankaan voittanut yhtäkään Secret Bossia). Social Linkit on huomattavasti parempia ja Tokiossa on paljon enemmän tekeistä kuin Inabassa.

9/10, tai no 10/10.

Nyt on ollut aika pätkiä rästipelejä pois listalta, viimeisimpien joukossa Quantum of Solace, Bond peli CoDin tapaan, en kauheasti elokuvasta pitänyt (tunnarista alkaen) Eikä pelikään kauheasti vakuuttanut, olihan siinä hetkensä mutta Goldeneyen veroista siitä ei ollut, kiteytti oikeastaan hienosti sen mikä nykybondissa on vialla, liikaa räiskintää ja vähemmän aivosolujen käyttöä.

Vanquish on toinen peli jonka pariin palasin pitkän tauon jälkeen ja uskomatonta myöntää mutta meno maistuu just eikä melkein, tapahtumaa piisaa, kontrollit toimii kuin ajatus vaikkakaan tarina ei jaksa kauheasti innostaa, totta puhuakseni en edes tiedä mikä siinä on pointtina muutakuin edetä komeissa kulisseissa teilaten robotteja.
Propsit päähahmon ääninäyttelylle.

Vanquish meni sujuvasti läpi ja hyppäsin GrassHoppersin Killer Is Deadin pariin, tarinasta ei kyllä osaa sanoa juuri mitään. niin perijapanilainen se on, melkoisen hapokasta touhua, nyt vielä Very Hardilla läpi niin avot.