1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
The Legend Of Zelda (Pelisarja)

IMAGE(http://splodinator.com/wp-content/uploads/2011/08/Master-Sword.jpg)

Oletko kuullut Legendan Zeldasta? Sellaista legendaarista tarinaa on kertonut ainakin legendaarinen videopeliyhtiö Nintendo jo useamman vuoden ajan pelien muodossa. Tarkalleen ottaen 25-vuotta, sillä kyseessä on yhtiön yksi vanhimmista sekä (jälleen kerran) legendaarisimmista pelisarjoista ja sehän tunnetaan nimeltä The Legend Of Zelda. Tämä ketju on siis omistettu keskusteluille kyseiseisen pelisarjan tapahtumista ja sen eri osista, sekä erityisesti paljon Zelda-fanien keskuudessa pohdintaa aiheuttavasta sarjan kronologisesta aikajanasta.

IMAGE(http://img2.wikia.nocookie.net/__cb20111104025506/ppc/images/e/e5/Oldlogo.jpg)

The Legend of Zelda -pelisarjan juoni voidaan kuvailla lyhyesti, koska sarjan jokaisessa osassa tapahtumien kulku etenee suurinpiirtein samalla tavalla, pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Pelissä pelataan vihreänuttuisella ja suippolakkisella (nuorella) pojalla, jonka tehtävänä on pelastaa Prinsessa Zelda pahan (Ganon tai Vaati ym.) kourista ja paluttaa rauha Hyrulen valtakuntaan. Mutta kuitenkin, pelihän on toimintapainoitteinen seikkailu tai fantasiaseikkailu, kuinka pelin kukin mieltää. Roolipelimäisiä elementtejäkin pelissä on paljon, joten siksi peli on esillä usein kun puhutaan roolipeleistä. Kyseessä on kuitenkin lähes poikkeuksetta SUURI SEIKKAILU kun pelisarjaan julkaistaan uusi peli.

Käykäämme siis ahkeraa keskustelua sarjasta uusinta osaa odotellessa!

Pääsarjan Pelit: (Alusta) Julkaisuvuosi

Uudelleenjulkaisut:

Jotta kukaan ei menetä yöuniaan, niin mainitaan vielä että pelin pääsankari tottelee nimeä Link. Toinen olennainen asia mitä ei aloitusviestissä mainittu, on se, että vaikka Zelda-pelit ovat toimintaseikkailuja, sisältävät ne paljon ongelmienratkontaa eli ns. puzzleja. Ja nyt vuonna 2011 pelisarjahan viettää siis 25-vuotis -juhlavuottaan, joten sen kunniaksi julkaistaan tänä vuonna paljon spesiaalia Zelda-matskua, kuten jo julkaistu Four Swords DSi Waresta tai 3DS eShopista ilmaisena latauksena. Sekä lisäksi ainakin sinfoniaorkesterin soittamia kappaleita sisältävä soundtarack julkaistaan, ja se tulee myös uusimman Zeldan, eli Skyward Swordin kylkiäisenä!

IMAGE(http://pelaajalehti.com/wordpress/wp-content/2011/08/uutinen_wii_zelda_limited_pack.jpg)
IMAGE(http://www.zeldadungeon.net/wp-content/uploads/2011/08/the_legend_of_zelda_25th_anniversart_symphony_concert.jpg)

Eikä unohdeta myöskään sarjan luojaa, joka on Japanilainen Shigeru Miyamoto ::
IMAGE(http://static.gamesradar.com/images/mb/GamesRadar/us/Daily/2010/06-Jun/17/Zelda%20tips/061710_zelda_blog--article_image.jpg)

Lisää infoa The Legend Of Zelda -pelisarjasta löydät internetin ihmeellisestä maailmasta:

Zelda Universe
Zelda Wiki
Zelda Informer
Zelda - Wikipedia Suomi
Zelda Dungeon

Loppukevennys: The Legend Of Zelda (1987) Trailer

Ah, Zelda...miten monta tuntia elämästäni olenkaan käyttänyt sinun pelastamiseesi. Tästäkin loppuvuodesta tulet haukkaamaan melkoisen kakun kun Skyward Sword vihdoin saapuu. Kaiken siitä ennakkoon lukemani perusteella luvassa on taas kerran upea ja unohtumaton seikkailu joka vieläpä tulee uudistamaan sarjan perusrakennetta joka kieltämättä alkoi viimeistään Twilight Princessin kohdalla tuntua turhan tutulta ja turvalliselta. Erikoisversio on jo varauksessa ja noin kuukauden kuluttua pääsen huitomaan kultaisella Wiimotella Octorokkeja ja Keesejä poikki ja pinoon ja kuuntelemaan sinfoniaorkesterin kanssa äänitettyä eeppistä soundtrackia joka olisi pitänyt tehdä jo kymmenen-kaksikymmentä vuotta sitten.

Tässä pelihyllyäni silmäillessä huomasin että Zelda-kokoelmani alkaa olla puolihuomaamatta mukavan kattava vaikka kaukana täydellisestä. Suomiversioina kansineen ja ohjeineen löytyy NES-Zeldat eli ensimmäiset kaksi, samoin sarjan kovin eli A Link to the Past, varmasti oman aikansa suurin käsikonsoliseikkailu Link's Awakening, maailman parhaaksi peliksikin haukuttu Ocarina of Time (niin N64- kuin 3DS-versioina) ja sen synkeä jatko-osa Majora's Mask, GBA:n ainoa uusi seikkailu Minish Cap ja kaikki samaiselle laitteelle ilmestyneet uudelleenjulkaisut (LoZ, AoL ja aLttP), GC:n The Wind Waker (häpeällinen Player's Choice -versio), Wiin Twilight Princess ja DS:n Phantom Hourglass sekä Spirit Tracks. Vielä pitäisi saada hankittua ainakin Oracle-pelit ja Four Swords Adventures.

Kun noita pelejä muistelee ei voi kuin ihmetellä miten noin käsittämättömän kova taso voi säilyä ja miten uskomattoman ajattomia nämä pelit voivat olla. Monet esim. PS2-aikakauden suuretkin klassikot tuntuvat jo tänä päivänä vanhentuneilta eivätkä innosta pelaamaan mutta Zeldoja tuntuu ympäröivän jonkinlainen ikuisen laadun aura joka vain yksinkertaisesti estää ajan hammasta pääsemästä puraisemaan. Monet pelimekaaniset ratkaisut ovat uusimmassa osassa lähes ne samat jotka ovat olleet käytössä ensimmäisestä pelistä lähtien, kahdenkymmenenviiden vuoden hiominen vain välissä. Enkä todellakaan ajattele näin vain nostalgian kyynel silmäkulmassa sillä itse aloitin Zeldojen pelaamisen "vasta" a Link to the Pastista 90-luvun alussa ja pelasin ensimmäistä kertaa NES-osat vasta GBA:lla muutama vuosi sitten. Vaikka pelit olivat rajoittuneita ja suorastaan muinaisen näköisiä, pelasin todella innostuneena ensimmäisen osan läpi ja tahkosin hammasta purren kakkosta jota en käsittämättömän vaikeustasonsa takia koskaan ihan loppuun asti päässyt (mutta kunhan restore point -ominaisuus saadaan 3DS:lle ilmestyneeseen versioon, aion tämän pirulaisen selättää!). Nämä nyt vain sattuvat olemaan järkyttävän hyviä videopelejä, en ymmärrä miksen pelannut näitä jo 8-bittisellä kun sellaisen kuitenkin omistin ennen SNES:n ja aLttP:n hankintaa. En ehkä ollut vielä valmis näin eeppisiin seikkailuihin.:)

Olen varmaan niitä harvoja, jotka eivät ole koskaan olleet kiinnostuneita juuri ollenkaan kyseisestä pelisarjasta. En edes tajua, mitä hienoa muka pelisarjassa on..mutta tämä nyt on taas mielipide, mitä jokaisella on omanlaisensa. Olen muutenkin ollut enemmänkin Sonyn leirissä, vaikka muutama Nipankin konsoli on omistettu (lähinnä vanhemmat käsikonsolit sekä 8-bittinen)..ja myöskin tykännyt paljon enemmän PS-pelien (ja jopa PC) hahmoista sekä sarjoista toisinkuin Nintendon(Fire Emblemit ja Super Mario Brosit kuitenkin rocks). Minulle A Link To The Past on varmaankin ainut Zelda-peli, mikä kiinnostaisi.. Myöskään tämä tuleva peli kyllä vähempää voisi kiinnostaa..
Toivottavasti ei tule vihaisia palautteita takaisin, kun kerran koitin vain suht asiallisesti sanoa mielipiteeni kyseisestä pelisarjasta.

Zelda on aina ollut suosikkini näistä toiminnallisemmista, ja vähemmän roolipelimäisistä konsoli roolipeleistä. (heti pokemonin jälkeen) Ensimmäinen Zeldani oli Wind Waker, josta en aikoinaan välittänyt, mutta sittemmin olen sen pelannut useasti läpi. Pelissä jumituin useiksi päiviksi alkusaareen, kun en tiennyt, mitä tehdä. Omistan myös Ds:n Zeldat, ja ne olivat todella hyviä, etenkin Spirit Tracks. Ostin myös kesällä 3ds:lle Ocarina of Timen re-maken. Iselleni kaikkien aikojen Zelda on silti Wind Waker. Sitten tällainen kysymys: Latasin 3ds:lle sen moninpeli zeldan. Joskus olin kaverilla pelannut samanlaista peliä Gamecubella niin, että onko tämä se sama peli?

En ollut ennen lainkaan kiinnostunut kyseisestä pelisarjasta. Olin vain pelannut alkuperäisen Zeldan demoa SSBB:ssä, (tiedän, että se on vähän jotta voisin tuomita koko pelisarjan) eikä se napannut yhtään. Kun sitten ostin 3DS:än, eikä sille ollut yhtään hyvää peliä, päätin sitten pitkän aikaa pohdittuani ostaa Ocarina of Time 3D:n. Se on todella hyvä peli ja olen jaksanut pelata sitä todella paljon.

Joten 3DS:än huonossa pelitarjonnassa oli siis jotain hyvääkin ja nyt Nintendo on saanut yhden Zelda-fanin lisää. Innolla odottelen myös Skyward Swordia ja voisin ehkä myös ostaa joitain vanhoja DS:än Zeldoja...

Lainaus käyttäjältä MasterOfMagikarps

Sitten tällainen kysymys: Latasin 3ds:lle sen moninpeli zeldan. Joskus olin kaverilla pelannut samanlaista peliä Gamecubella niin, että onko tämä se sama peli?

Ei, Gamecuben Four Swords on tämän jatko-osa.

Zelda-sarja on ensimmäisestä osastaan asti edustanut parhautta. Kaverin kanssa tahkottiin NES-pelit useasti läpi. Myöhemmin pelasin A Link to the Pastin yksinäni. Tämä peli on todennäköisesti useimmin läpipelaamani peli, sillä sen läpäisykerrat ovat reilusti viidenkymmenen paremmalla puolella. Pidän peliä sarjan parhaana.

Sitten tulikin eräs jouluaatto ja Ocarina of Time. Peli iski kuin se kliseinen miljoona volttia eikä siinä kauaa mennyt kun peli oli läpi. Uskomaton seikkailu oli tämäkin ja vastikään läpäisty 3D-versio muistutti taas tuosta vuosien takaisesta joulusta.

Kohta kuuluihin jo huhuja uudesta Zeldasta. Majora's Maskhan sieltä paljastui ja pelihän on vielä Ocarinaakin parempi. Tunnelma on aivan omanlaisensa ja ajalla sekä naamareilla kikkailu on kivaa. Aliarvostettu helmi kyseessä.

Jossain vaiheessa keksimme kaverin kanssa emulaattorit, ja niillä pelattiin läpi Link's Awakening ja molemmat Oracle-pelit. Link's Awakening on edelleen upea seikkailu, josta todisteena pelin läpäisy kesän aikana. Oracle-pelitkin ovat toki upeita, mutta eivät kuitenkaan aivan samaa sarjaa Nintendon omien tuotosten kanssa.

Gamecubelle saapuikin sitten aivan omannäköisensä Zelda. Aikamoista kritiikkiä ulkoasustaan saanut The Wind Waker oli kuitenkin pelinä yhtä upea kuin Ocarina ja Majora's Mask sitä ennen. Pelin graafinen tyylikin paljastui äärettömän tyylikkääksi eikä mitenkään ollut pelille vahingoksi.

GBA:lle tullut The Minish Cap muistutti A Link to the Pastin ja Link's Awakeningin mahtavuudesta. Jostain syystä pelin läpäisyt ovat jääneet siihen yhteen vaikka upea peli on tämäkin.

Wiin julkaisussa ostinkin sitten Twilight Princessin. Alkuun Wii-ohjaus jaksoi kiehtoa, mutta jos kyseessä ei olisi ollut Zelda, olisi peli jäänyt kesken. Linkin seikkailu kuitenkin kantoi loppuun asti eikä pelin tarvitse hävetä muiden sarjan osien rinnalla. Jatkossa pelailu suoritetaan kuitenkin Gamecuben versiolla.

Kesällä aloitin maratoonin, jossa tarkoituksena on pelata läpi kaikki Zeldat (pl. CD-i-kammotukset ja Four Swordsit). Ykkönen meni suht kivuttomasti, mutta heti Adventure of Linkissä tuli ongelmia. Ei suinkaan pelin huonouden tai erilaisuuden vuoksi, mutta vaikeustaso olikin kovempi kuin mitä muistin. Läpi se meni kuitenkin.

A Link to the Pastissa ei kauaa nokka tuhissut, sillä epäilen, että voisin kirjoittaa peliin pätevän läpipeluuoppaan ihan suoraan muistista pelaamatta peliä välillä.

Seuraavaksi suuntasinkin Koholintin saarelle. Linkin seikkailu Tuulikalan herättämiseksi oli hieno matka, sillä edellinen läpäisy tuli tehtyä tosiaan emulaattorilla.

Tässä vaiheessa posti toikin 3DS:n ja sillä Ocarina of Timen. Peli napsahti tuossa reilu viikko sitten läpi ja kohta jatkan matkaa Terminaan.

Seuraavaksi sukellankin sitten taas käsikonsoli-Zeldojen maailmaan sillä vuorossa ovat Oracle-pelit ja The Minish Cap. Pelailen näitä Gamecuben Game Boy Playerin avulla. Kun nämä on läpi, niin sitten The Wind Waker ja DS:n Zeldat. Joku tarkkasilmäinen saattoikin huomata, että en tuolla historiaani tämän sarjan parissa kerratessani maininnut näitä pelejä ollenkaan. Se johtuu siitä, että en ole saanut aikaiseksi pelata näitä, vaikka ne olenkin kauan jo omistanut. Nyt on onneksi oikea hetke korjata tilanne.

Sitten vielä Twilight Princess ja ollaan valmiita Skyward Swordiin. Edellisen Wii-pelin jälkeen ennakkofiilikset ovat hieman kaksijakoiset sillä kyseessä on kuitenkin uusi Zelda, mutta Wii-huitominen edes Motion Plussan kanssa ei juuri jaksaisi kiinnostaa. Siksipä tuntuukin, että tästä on tulossa pitkästä aikaa ensimmäinen Zelda, jota en osta heti julkaisupäivänä.

Rakastan sarjaa yli kaikkien muiden pelisarjojen, mutten ole koskaan jaksanut pelata yhtä Zeldaa kahdesti. Erityisesti tuo Ocarina of Time on paitsi mahtavuudellaan äänen vievä, myös varsin raskas peli. Jos tutki joka nurkan, löysi kaikki Poet ja Skulltulat ja siinä samalla läpäisi valtavia luolastoja, on lopussa onnellinen joskin myös uupunut fiilis, niinkuin kunnon seikkailussa kuuluukin. Sarjan merkkipäivän kunniaksi päätänkin ottaa härkää sarvista ja pelata sen prkln pelin Master Quest version. On jo tosin aikakin, kun viime läpipeluusta rakkaalla kuusnipalla on masentavat 5-6 vuotta.

Lempipelini sarjasta on kuitenkin Majora's Mask, jonka aikanaan Gamecubella läpäisin, mutta hankin sen nyt (pilkkahintaan 22e) alkuperäiskonsolille. Majora's Maskin juju on siinä että kaikki pelin elementit (aika, naamarit, laulut ja muodonmuutokset) toimivat suhteessa toisiinsa ja tekevät yhdessä pelin, joka on paitsi täydellinen toimintaseikkailu, myös pohjattoman monipuolinen ja laaja. Kun vielä lisätään Zeldoille poikkeuksellisen tummansävyistä ja ekspressionistista sanomaa, visuaalisuutta ja kerrontaa, on lopputuloksena suorastaan Kubrickmaisen surrealistinen, tyylikäs ja ajatuksiaherättäväkin teos. Erityisesti ihailen vierailua Kuussa, jossa Majoran mielessään luomien lasten eettiset kysymykset sisältävät sekä elämänfilosofiaa, kuten myös sarjalle epätyypillistä yhteiskunnan-, uskonnon- ja moraalikäsitysten pohdintaa ja kyseenalaistamista. Vierailu saa aikaan peleille epätyypillisesti ajatuksia ihmisyydestä ja pahuudesta hiukan Avaruusseikkailu 2001:den tapaan.

''So much for pathos.''

Pelien kronologiaa olen pähkäillyt jo jonkin aikaa. Ensinnäkin en ymmärrä lainkaan näitä jotka uskovat ''jakautumattomaan'' aikajanaan. Sehän on päivänselvää että on kaksi aikajanaa! Jos osaa ajatella vähänkään neliulotteisesti niin tajuaa että homma on näin. OoT:n ja TP:n yhteys on myös yhtä selkeä juttu kuin jaettu aikajana. Uskon myös ''Hero's Shade'' hahmon yhteyteen OoT:n Linkin kanssa, ellei Skyward Sword sitten tee jotain mullistavaa paljastusta hahmon suhteen. Pönttöjä teorioita siitä kuinka Link muka tuli Majora's Maskin jälkeen tapetuksi Lost Woodsissa en jaksa edes kuunnella.

Käykää muuten:

http://www.zelda.arkku.net/

Lempipelisarjani, jos joku ei sitä vielä tiennyt.

Ocarina ja Link to the Past läpäisty kolmesti, Majora's Mask kahdesti, kaikki loput yhdesti. Nuo kolme ensiksi mainitsemaani ovat sarjan kiistatta parhaat, joskin sydämessä on lämmin paikka melkein mille tahansa sarjan pelille.

On uskomatonta miten paljon Nintendo on ottanut sarjalla riskejä. Nintendon kaikkia sarjoja kritisoidaan "sen saman uudelleen tekemisestä" ja liian usein ilmestymisestä, mutta ainakin Zeldan kohdalla mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Muuttihan heti sarjan toinen peli koko kuvion.

Majora's Mask ja Link's Awakening taas ovat tarinaltaan sen verran happoista kamaa, että ainakaan varman päälle pelaamisesta Nintendoa ei voida syyttää. Kaksi Oracle-peliä taas eivät edes olleet Nintendon vaan Capcomin tekemiä. GameCubella kaikki olivat valmiita ultra-realistiseen Zeldaan, mutta täydellä riskillä Nintendo muutti graafisen tyylin kokonaan.

Pelisarjan ehkä ainoat pienet pettymykset olivat DS:n kaksi peliä. Joku niissä vain mättää, ja minä sentään pidin Wind Wakerin purjehtimisesta. Junailu taas oli tylsintä hommaa ikinä, Spirit Tracksista puuttui tyystin se tutkimusmatkailun maku. Syynä tähän penseyteeni ei suinkaan ollut ylhäältäpäin kuvattu toiminta, sillä Minish Cap oli ollut GBA:lla niin uskomattoman kaunis, perinteinen ja toimiva, että DS:n 3D-grafiikalla varustetut pelit olivat pettymys.

Kotikonsoleilla ei missejä ole tapahtunut, ja Skyward Sword onkin vuoden odotetuin peli minulle. Se on paljon sanottu tänä vuonna.

Ehkäpä se kaikkien aikojen laadukkain (tai jos ei laadukkain niin ainakin laadultaan tasaisin) pelisarja vai voiko joku muu pitkän linjan pelisarja pröystäillä sillä että omistaa kaksi kaikkien aikojen peliksi useissa lähteissä rankattua peliä (Link to The Past ja Ocarina of Time)?? Hieno sarja kaiken kaikkiaan ja jokaista sarjan peliä olen pelannut (jopa CD-i-kammotuksia) ja yhtä lukuun ottamatta nämä kaikki läpäissyt. Mikä ilo minulla onkaan ollut?

Kaikki alkoi tietenkin NES:lle ilmestyneestä ykkösosasta jota hakkasin 80- ja 90-lukujen taitteessa taaperoikäisen innolla ja tarmolla ymmärtämättä mitään mitä pitää tehdä ja minne pitää mennä, kunhan nyt grindailin ruutuja edestakaisin ja keräsin rupioita. Vanhemmalla iällä myös itse peli alkoi edetä ja useat Nintendo-lehdestä löytyneet vinkit kokosin yhdeksi isoksi portfolioksi ja niitä hyödyntäen läpäisin pelin ja se tunne kun näin Linkin nostavan Triforcen käsiensä ylle... uskomatonta.

SNES-hype oli tuolloin ovella ja kuvat tulevasta Link to The Pastista taisivat aiheuttaa itselleni ensimmäiset hypettymiset. Asia jonka poikuuden menettämisen ajankohdan kanssa tulen muistamaan ikuisesti by the way. Tuo peli olikin sitten SE peli joka määritti pelaamistottumuksiani seuraavien vuosien ajan sillä sen laatuun ei Super Metroidia lukuun ottamatta kyennyt mikään peli maailmassa (Doom pääsi lähelle) vastaamaan. Linkin toilailuissa kahden maailman välillä vain toimi kaikki niin hyvin että eihän siinä voinut muuta kuin olla polvillaan sen kauneuden edessä ja sama homma toistuu jopa nykyisessä pelisukupolvessa kun lyöt LtTP:n noviisin käteen ja käsket pelaamaan. Hieno peli.

Sidenote: odotellessani sitä "graalin maljaa" N64:lle läpäisin ala-asteen viidennellä luokalla NES:n toisen Zeldan. Hard as nails mutta kunnialla siitäkin selvittiin. Hyvä peli vaikeudestaan huolimatta.

Ocarina of Time. Mitä tästä pelistä voisi vielä sanoa mitä ei olla vielä sanottu? Kaikkien aikojen paras peli ja peli joka antoi niin paljon meille pelaajille asioita jotka näkyvät tänä päivänäkin peleissämme. En sano enempää sillä kaikki tietävät millainen mestariteos kyseinen peli on ja ne jotka eivät tiedä tulevat vielä jossain vaiheessa elämäänsä tietämään. Majora's Mask on jäänyt mieleen juurikin ahdistavuutensa (positiivisessa mielessä) sekä sen sisältämän ongelmanratkonnan nerokkuudessa. Joku aiemmin mainitsikin siitä seikasta että Majorassa kaikki keräiltävä nivoutuu mahtavalla tavalla itse tarinaan ja tuntuu että kaikella keräiltävällä on oma tarkoituksensa ja tämän väitteen allekirjoitan täysin. Mahtava peli tämä naamariseikkailukin on.

Wind Waker oli ilmestyessään myös todellista nannaa ja tänä päivänäkin peli kestää vertailun graafisella osastolla minkä tahansa samaan ulosantiin pyrkivän pelin kanssa. Kuten "suompelaaja" Kaitila totesi, syytetään Zelda-sarjaa riskittömyydestä ja varman päälle pelaamisesta. Wind Waker oli Metroid Primen kaltainen suuren luokan riski ja jos joku haluaa vertauskuvan nykypäivän meiningistä niin voi vaikka kuvitella sen tilanteen jos tuleva GTA V käyttäisikin Borderlandsin tyylistä karrikoitua piirrostyylistä grafiikkaa? Niinpä...

Twilight Princess oli ensimmäinen Wii-pelini ja se palasi jälleen Majoran viitoittamalle synkkyyden tielle joka sopi peliin paremmin kuin hyvin. Muutenkin varsin toimivan seikkailun lisäksi tarjosi Wii-versio myös ensimmäiset liikkeentunnistuskokemukseni joten sen vuoksi "aamunkoin prinsessalla" tulee olemaan aina erityinen paikka pelaavassa sydämessäni.

Käsikonsolien Zelda-peleistä täytyy nostaa esiin erityisesti Phantom Hourglass sekä Oracle of Ages jotka sisältävät varmaankin parhaat Zelda-puzzlet ikinä. Toivon mukaan kotikonsoleille ilmestyvä Skyward Sword tulee tekemään kiilaa näiden kahden huippupelin väliin. Speakin of käsikonsolien Zelda-pelit...

Lainaus käyttäjältä finngamer+

Pelisarjan ehkä ainoat pienet pettymykset olivat DS:n kaksi peliä. Joku niissä vain mättää

OBJECTION! Spirit Tracks sisälsi eräitä sarjan parhaimpia hahmoja sekä oikeasti hyvän juonen (Zelda-tasolla). Junailukin oli PH:n purjehtimista mukavampaa puuhaa laajemman interaktiomääränsä vuoksi.

Lainaus käyttäjältä maestro_opa+

kohta jatkan matkaa Terminaan.

Jos haluat fiilistellä Terminan maisemilla ja samalla spoilata itsellesi jokaisen mahdollisen puzzlen ja sidequestin mitä kyseisestä pelistä löytyy, suosittelen tsekkaamaan youtuben yhden hienoimman miehen, Chuggaaconroyn, tämän hetken läpipeluuprojektia jossa mies pelaa jotain N64-peliä jossa kikkaillaan naamreiden kanssa.

Ehdottomasti maailman kovin pelisarja.
Itse on vielä ns. "uusi" tähän pelisarjaan, sillä hyppäsin Eponan selkään vasta Gamecuben Collector's editionissa. Jos muistan nyt ihan oikein, niin sain tämän paketin vuonna 2004. Siitä lähtien seikkailin Hyrulen maisemissa Ajan Okarinan kanssa. Ocarina meni läpi 2010 (peli oli siis kesken 6 vuotta :D ), ja oli mahtavin fiilis mitä on ikinä ollut pelin läpäisyn jälkeen. Jostain syystä mulla venähtää jotenkin noi Zeldat aina.. Mutta omasta mielestä se kertoo vaan siitä että nämä on todella pitkäikäisiä pelejä joihin kehtaa koskea vielä pitkän ajan jälkeenkin.

Voin vain häpeäkseni kertoa, että noihin Ocarinaa vanhempiin en ole vielä hirveästi perehtynyt ihan puhtaasti vain motivaation puuttumisen takia, mutta lupaan että korjaan asian vielä! Majora's Mask on kesken ja Wind Wakerin kokoversioon kun sais näppeihinsä ni olis taas muutamaksi vuodeksi lisää pelattavaa.. Sillon pienempänä se graafinen tyyli vaikutti lapselliselta (silloin olin jo iso poika ;) ) mutta kyllä se nyt jo toimii ihan nätisti sillälailla jännästi, vaikka pidänkin enemmän noista synkemmistä tyyleistä.
Tämä uusin tulokas on tulee luultavasti ostettua vaikka tuo tyyli ei niin lujaa iskekään mutta onhan se Zelda!
Twilight Princess on nyt 4 vuotta odotellut läpipeluuta ja nyt rupeaa olemaan loppussuoralla, kuhan nyt sais noi vähemmän legendaariset pelit alta pois ni pääsee näihin parhaimpiin taas käsiks. ;)

Pahoittelen jos tekstistä löytyy virheitä yms. En ole hirveästi käytellyt mitään foorumeita ja täälläkin olen ihan uusi. Typot johtuu paskasta näppiksestä! ;)
Nyt keskinkertaiset pelit alta pois ja aidot, oikeat Pelit tilalle.

JuZZi

Olen kovin uusi tähän Zelda-fandomiin, hyppäsin mukaan vasta vuosi sitten. Silti voin korottaa sarjan kiistatta suosikki-pelisarjakseni koskaan, vaikka en ole pelannut läheskään kaikkea, vain ns. "klassikot" eli Ocarina of Timen ja A Link To the Pastin, tietysti sitten myös Twilight Princess hakattu läpi muutamaan kertaan. Noista parhaana yllättäen pidän Ocarina of Timeä, sen jälkeen varmaan Twilight Princess ja sitten Link to The Past. Paha mitään rankingiä väsätä kun kaikki omalla tavallaan mestariteoksia.

Skyward Sword siis tottakai helposti vuoden odotetuin peli helposti, en osaa päättää tuhlaanko rahani erikoisversioon vai ostanko motion-plussan erikseen ja sitten vain pelin. Se kultainen wiimote kyllä houkuttelisi.. IMO lähes kaikki pelistä tähän saakka julkaistu info vaikuttaa ihan mielettömän hyvältä, rakastan taidetyyliä enemmän kuin missään Zeldassa ennemmin, semmoinen kiva yhdistelmä Twilight Princessiä ja Wind Wakeriä!

Mites, ajattelin lämmitellä tässä vähän Skyward Swordiin niin tekisi mieli ostaa tuo Majoras Mask. Kolmen päivän aikarajalla säätely vähän epäilyttää mutta tuntuu keräävän kehuja, ja synkemmän juonen olettaisin maistuvan. Jossain vaiheessa sekin tulee tietysti pelattua kumminkin mutta onko niin hyvä että tuhlaan rahani (okei, huimat 10e, olen köyhä opiskelija) siihen jo nyt?

Lainaus käyttäjältä Lemuria

Mites, ajattelin lämmitellä tässä vähän Skyward Swordiin niin tekisi mieli ostaa tuo Majoras Mask. Kolmen päivän aikarajalla säätely vähän epäilyttää mutta tuntuu keräävän kehuja, ja synkemmän juonen olettaisin maistuvan. Jossain vaiheessa sekin tulee tietysti pelattua kumminkin mutta onko niin hyvä että tuhlaan rahani (okei, huimat 10e, olen köyhä opiskelija) siihen jo nyt?

Majora's Mask on uskomattoman hieno peli ja IMO jopa parempi kuin OoT. Se voittaa edeltäjänsä käytännössä kaikilla osa-alueilla paitsi pituudessa. Ja vaikka sanon näin, niin MM on todellakin nykypeleihin verrattuna pitkä, ei vain pärjää OoT:n eeppiselle tarinalle. Eikä ajalla kikkailukaan ole ollenkaan niin paha kuin miltä kuulostaa. Käytännössä saat noin tunnin pelaamisen jälkeen Okariinan, jonka avulla pääset aikarajan alkuun milloin haluat. JA peli vielä ilmoittaa sinulle kun on ns. viime hetket tehdä se, joten siitä ei tarvitse edes huolehtia itse. Siispä Ehdottomasti kannattaa hankkia tämä aliarvostettu klassikko jos vain se kymppi liikenee. Pääsee mukavasti Zelda-tunnelmaan ennen Skyward Swordia.

Ja tämän sanottuani on vielä pakko kertoa että minäkin olen aloittanut MM:ssä uuden läpipeluun, kun innostuin niin opan viestistä ja Norsun mainitsemasta chuggaaconroyn läpipeluuprojektista. Ensimmäisen videon katsoin ja olin jo täysin pelifiiliksissä, chuggaaconroyn kaikki Lets Playt ovat kyllä mahtavia. Eniveis, eilen aloitin ja jo hyvää matkaa ensimmäiselle temppelille menossa.

PS. Onko mitään keinoa lainata vain osaa toisen viestistä, kun Vastaa-nappi ottaa jostain syystä kaiken, vaikka olisikin highligtannut tietyn osan?

Lainaus käyttäjältä Norsukampa+

[quote='käyttäjältä maestro_opa+]kohta jatkan matkaa Terminaan.[/quote]Jos haluat fiilistellä Terminan maisemilla ja samalla spoilata itsellesi jokaisen mahdollisen puzzlen ja sidequestin mitä kyseisestä pelistä löytyy, suosittelen tsekkaamaan youtuben yhden hienoimman miehen, Chuggaaconroyn, tämän hetken läpipeluuprojektia jossa mies pelaa jotain N64-peliä jossa kikkaillaan naamreiden kanssa.

Eiköhän fiilistelyt kuitenkin suoriteta parhaiten pelaamalla. Tosin tuo läpipeluutakin olis voinut vilkaista kun ei ole spoilereista vaaraa. Aikanaan muistaakseni kaiken N64:llä pelissä jo tein ja koin.

Lainaus käyttäjältä CM761+

PS. Onko mitään keinoa lainata vain osaa toisen viestistä, kun Vastaa-nappi ottaa jostain syystä kaiken, vaikka olisikin highligtannut tietyn osan?

On. Manuaalisesti poistat sen osan viestistä, jota et halua lainata.

Ekat Skyward Sword-arvostelut sisällä! Ei vielä luettavissa mutta numerot ja tiivistelmät julkistettu kumminkin.

Edge
[spoiler]10/10 "A triumph."
"How apt that this ultimate tale of hero-making should see Nintendo’s hardware become the console it was always meant to be."[/spoiler]

ONM
[spoiler]98% ~35 hours to complete the main quest. Around double to collect all bugs, upgrade all items, discover all secrets, etc. Best Zelda game ever made.[/spoiler]

Hypetaso nousi entisestään!

Lainaus käyttäjältä Lemuria

Mites, ajattelin lämmitellä tässä vähän Skyward Swordiin niin tekisi mieli ostaa tuo Majoras Mask. Kolmen päivän aikarajalla säätely vähän epäilyttää mutta tuntuu keräävän kehuja, ja synkemmän juonen olettaisin maistuvan. Jossain vaiheessa sekin tulee tietysti pelattua kumminkin mutta onko niin hyvä että tuhlaan rahani (okei, huimat 10e, olen köyhä opiskelija) siihen jo nyt?

Kannattaa kyllä, pelin tunnelma on jotain niin ainutlaatuista.

Pelissähän on eniten overworld-pelattavaa ja vähiten dungeon-pelattavaa kuin missään muussa Zeldassa, joten se on siksikin suurta mannaa ainakin minulle. Kolmen päivän uudelleen elämiseen liittyy ennen kaikkea sivutehtäviä ja ongelmanratkaisua.

Mikä hitto on tuo Skyward Swordin homma CDONissa?

Katselin hintaseurannassa mikä mahtaa olla tuon Special Editionin hinta mikä sisältää ohjaimen. Selvästi halvin oli CDONissa, jossa hinta oli 49.95, joten varasin sen. Myöhemmin kun huomasin että CDONissa on myös 99 euron Limited Edition joka sisältää ohjaimen. Katsoin tarkemmin Special Editionia ja eihän se mitään ohjainta sisällä vaikka oli hintaseurannassa ohjaimella varustettujen editionien joukossa vaan musiikki-CD:n, jonka muuten saavat CDONista myös perusversion varaajat, jolle ei tosin ole vielä hintaa. Nyt pitää mennä perumaan peli CDONista ja tilaamaan peli coolshopista 39 eurolla.

Olisi tämä voinut hiukan sujuvamminkin mennä...

Lainaus käyttäjältä Lemuria

Ekat Skyward Sword-arvostelut sisällä! Ei vielä luettavissa mutta numerot ja tiivistelmät julkistettu kumminkin.

Edge
Spoileri!Näytä spoileri10/10 "A triumph."
"How apt that this ultimate tale of hero-making should see Nintendo’s hardware become the console it was always meant to be."

ONM
Spoileri!Näytä spoileri98% ~35 hours to complete the main quest. Around double to collect all bugs, upgrade all items, discover all secrets, etc. Best Zelda game ever made.

Hypetaso nousi entisestään!

No huippelis sentään, tosiaankin nousi! En missään välissä epäillyt pelin jäävän sinne keskinkertaisten pelien kastiin, mutta en uskonut sen myöskään yltävän Edgen 10:n. Siellä kun ollaan ainakin meikäläisen mielestä aika tiukkoja. Toki nykyään täysiä pisteitä annetaan enemmän, onhan nykyään laadukkaita pelejäkin enemmän. Mutta silti, nannaa taitaa olla luvassa.

E: Huomenna voi näköjään lukea koko arvostelun, hienoa hienoa. Seuraavasta Edgestä löytyy näköjään myös uusimman Marion arvio. Ei ehkä kuulu tähän ketjuun, mutta ihan mielenkiinnosta kysyn, tilaako kukaan boardeilta tätä lehteä? Olettaen että sitä voi tänne kylmään Pohjolaan edes tilata.

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Seuraavasta Edgestä löytyy näköjään myös uusimman Marion arvio. Ei ehkä kuulu tähän ketjuun, mutta ihan mielenkiinnosta kysyn, tilaako kukaan boardeilta tätä lehteä? Olettaen että sitä voi tänne kylmään Pohjolaan edes tilata.

Itselleni "reuna" tipahtaa luukusta Pelaajan, Pelit-lehden sekä toisen hienon brittilehden, GamesTM:n, lisäksi. Jännityksellä odotan minkälaisia ylisanoja tulee tämä lehden uusin täydet pisteet saava eepos saamaan. Ennakoissa ei ainakaan ole vielä paljoa soraääniä kuulunut...

Toivottavasti peli on tosissaan hyvä muidenkin mielestä kuin sokeiden fanipoikien jotka jokaisesta Zeldasta pitävät täysiä. Omaa mielenkiintoa peli ei ole saanut, kiitos melko ruman ulkoasun sekä videoiden joiden perusteella saadaan taas sitä samaa mitä on kierrätetty vuosien ajan. Wind Waker on omasta mielestä viimeisin Zelda joka iski täysiä.

Tässä nyt syksyn sisällä on tullut juhlistettua Zeldan hienoa 25 vuotista synttäriä pelaamalla sarjan vanhempia osia. Pakko se on vaan todeta että Ocarina of Time, Majoras Mask, Link's Awakening jne ovat vieläkin kovia klassikoita ja siellä omissa "all time listoilla" pysyvästi. Twilight Princess on taas... niin tylsä. Läpi tuota en ole ikinä päässyt ja viimeksi viime viikonloppuna koitin jaksaa tuota pelata mutta ei, ei vaan nappaa. Gamecuben versiota siis nyt pelailen kun Wiitä en omista (ollut kylläkin lainassa ja viimeksi viime vuonna TP:n Wii-versiota koitin päästä läpi). Pelillisesti tuossa ei ole mitään vikaa, hyvin hiottu Zelda kaikkiaan mutta tunnelma, tarina ja maailma ovat vain jotenkin niin tylsistyttäviä että huhhuh. Haluaisin rakastaa tätä peliä koska se on Zelda mutta en vaan voi. Helposti kovin pettymys tämän sarjan kanssa sekä omasta mielestä huonoin 3D Zelda mitä tullut (Skywardia en tietenkään vielä ole pelannut).

Mitä netissä olen lukenut on monilla muillakin sama "ongelma" TP:n kanssa. Peli ei tuo mitään uutta sarjaan vaan kierrättää kaiken. Kyllä minä vielä koitan tämän läpi mennä mutta aina viimeistään tunnin parin pelaamisen jälkeen peli alkaa käymään tylsäksi ja vaihdan toiseen.

Vähän eri tavalla menee itselläni kuin Oselotilla Zeldojen arvostus. Itselleni koviten kolahti viime aikojen Zeldoista juuri tuo Twilight Princess vaikka sekin meinasi loppua ennen aikoijaan erääseen vankkurinsuojelutehtävään, mutta Super Nintendon Link to the Past on itselle "se" Zelda. Wind Wakeria ja Ocarina of Timeä on myös tullut pelattua, mutta molemmat jäivät kesken. Majora'a Maskin kokeiluun ei koskaan ole tarjoutunut mahdollisuutta.

Skyward Sword on nyt (taas) varattuna CDON sekoiluni jälkeen.

Lainaus käyttäjältä Oselot+

Mitä netissä olen lukenut on monilla muillakin sama "ongelma" [b]TP[/b]:n kanssa. Peli ei tuo mitään uutta sarjaan vaan kierrättää kaiken. Kyllä minä vielä koitan tämän läpi mennä mutta aina viimeistään tunnin parin pelaamisen jälkeen peli alkaa käymään tylsäksi ja vaihdan toiseen.

The Legend Of Zelda: Timeless Project ..sellainenko tämä on? Voin kyllä sen verran olla samaa mieltä, että lievä pettymyshän tämä oli, mutta oletko kauan tätä pelannut? Itselläni peli alkoi aueta vasta kun tunteja oli mittarissa lähemmäs 20h.. Karmeaa! Eikä tämä nyt siitäkään huolimatta tavoittanut Ocarinan tunnelmaa, sillä siinä peli vie mukanaan oikeastaan alusta saakka, mutta TP:ssä pelaaminen tuntui (ainakin paikoitellen) melkoiselta puurtamiselta. Mutta kokonaisuutena peli on kuitenkin erittäin hyvä ja lähempänä keskivaihetta peli alkaa jo saavuttamaan todella hyvän Zelda-pelin tunnelmaa, ja en spoilaa mitään kohtaa jos jollakin on peli vielä kesken!?? Oijoi, siinä on ihanan pitkäkestoinen peli, ja ymmärrän hyvin sellaisen viiden vuoden peliajan.. Zeldoissa ihan perussettiä. Ja sehän ei tarkoita että pelit ovat huonoja, vaan kyseessä on OIKEASTI ajaton pelisarja. Kyllä se läpi vielä menee Oselotti, tsemppiä!

Meinasin luoda uuden vanhan ketjun eli "pelaajaboardin top 10 listat" mutta päätin sittenkin lykätä tämän tänne koska mielellään näkisi muidenkin listauksia tästä samasta kiistanalaisesta aiheesta, eli

ZELDA-PELIT TOP 10

Näin rakkaan ja läpeensä laadukkaan pelisarjan osien laittaminen järjestykseen on tottakai hankalaa, mutta haluan yrittää jo pelkästään siksi että kiinnostaa tietää miten nämä itse rankkaan jos niin täytyisi tehdä. Yritän ottaa huomioon millaisen vaikutuksen peli ilmestyessään teki, kuinka paljon innovaatiota se sisälsi ja kuitenkin painottaa kunnolla myös sitä miten hyvin peli on kestänyt aikaa eli miten mielellään sitä pelaa nyt vuonna 2011. Ja turhahan sitä on kiistää omien subjektiivisten mieltymysten vaikutusta listaukseen. Listaltani puuttuvat Four Sword Adventures, Oracle of Seasons ja Oracle of Ages kokonaan, sillä näitä minulla ei ole enkä ole niitä päässyt edes kokeilemaan. Eli se, että nuo puuttuvat ei tarkoita etteikö joku niistä voisi ansaita paikkaansa kärkikymmenikössä, Skyward Swordista nyt puhumattakaan. Se tuleekin olemaan mielenkiintoista mihin väliin sen sijoitan kunhan seikkailu on takanapäin. Mutta nyt asiaan (järjestys on huonoimmasta parhaaseen jos jollekin jää epäselväksi):

10. Minish Cap
Huhhuh miten laadukas pelisarja kun pahnanpohjimmaisenakin on huipputeos. Minish Capissa vain huomaa turhan selvästi että asialla ei ole Nintendon omat gurut, vaan ulkopuolinen studio. Käytännössä tämä tarkoittaa että vaikka yllättävänkin rohkeasti ollaan menty sekoittamaan puzzlepakkaa ja lisätty lukuisia esineitä joita ei sarjassa ole tavattu tätä osaa ennen eikä jälkeen, mikään uudistus ei varsinaisesti pääse säväyttämään. Graafinen ilme on kyllä värikäs ja GBA-mittarilla laadukas mutta vähän hengetön muutamia tapahtumapaikkoja lukuunottamatta. Iso plussa mahtavasta määrästä sivutehtäviä, iso overworld on tällä kertaa täynnä pientä ja isompaa näpräämistä ja vaikka mitään mullistavia esineitä tai upgradeja ei näin voikaan ansaita, on hahmotrophyjen ja runekivien keräily kivaa ihan jo keräilyn takia.

9. Phantom Hourglass
DS:n ensimmäinen Zelda hurmaa jo Wind Wakerin maailmasta ammentavalla graafisella ilmeellään ja onhan tämä myös suora jatko-osa tuolle mainitulle mestariteokselle. Valitettavasti Phantom Hourglassista itsestään ei mestariteokseksi ole sillä tämä on taatusti vähiten rohkea Zelda-peli so far. Ovat varmaan pelänneet että kosketusnäyttö-ohjaus ajaa sarjan vanhat fanit pakoon ja siksi tehneet sisällöstä niin tyypillisen Zeldan kuin vain mahdollista. Muutama nokkela DS:n ominaisuuksiin pohjautuva puzzle ei sitä seikkaa pelasta että kaikki tuntuu tutulta ja turvalliselta. Ja turvalliselta myös siinä mielessä että PH on erittäin helppo peli. Eli Zelda-veteraanille pelkkä kevyt makupala pääaterioiden välissä. Mutta erittäin maukas makupala jokatapauksessa ja sopinee loistavasti ensikosketukseksi sarjan maailmaan.

8. Link's Awakening
Itse en jostain syystä koskaan tullut kakarana tätä hankkineeksi vaikka omistinkin Game Boyn, joten olen tutustunut peliin vasta noin vuosi sitten jolloin huuto.netistä ostin alkuperäisversion ja sitten pelasin läpi asti värillisenä DX-versiona kun sen sai 3DS:lle ladattua muutama kuukausi myöhemmin. Hienostihan tämä on aikaa kestänyt ja on melkoinen tekninen saavutus että mustavalkoiselle Game Boylle pystyi tekemään Zelda-pelin joka näyttää ja tuntuu huomattavasti enemmän SNES:n A Link to the Pastilta kuin kasibittisen osilta. Musiikit ovat sarjan parhaasta päästä ja toivoisinkin että Skyward Swordin mukana tulevalla 25v juhlakonsertti-levyllä olisi orkestroitu versio "Ballad of the Wind Fish"istä. Kestoakin tällä osalla on melkoisesti varsinkin alustan huomioon ottaen ja merkillinen huumori jota tähän osaan on ujutettu sopii Zeldan maailmaan hienosti ja onkin ollut läsnä lähes kaikissa myöhemmissä osissa. Oma suosikkini on tyyppi joka sanoo ensimmäisen kerran Linkin tavatessaan että "I'll be lost in the hills later, so keep a look out for me, hear?".:)

7. Twilight Princess
No niin, kiistelty Twilight Princess seuraavana vuorossa. Peli, jota on vaikea haukkua kun se tekee niin paljon niin hyvin, monessa mielessä kyseessä on "perinteisen" Zeldan huipentuma ja maailma on väärällään kaikenikäisiä ihmisiä jotka rakastavat tätä seikkailua. Syy siihen miksi tämä sijoittuu omalla listallani 3D-Zeldojen pohjalle on sama kuin Phantom Hourglassin kohdalla, eli liian tuttua, liian helppoa. Tarina on hieno ja peli on paikoin visuaalisesti todella kekseliäs ja tunnelma on lähes Majora's Maskin luokkaa eli mikään epäonnistuminen TP ei todellakaan ole. Cubella ohjaus on lähes identtinen Wind Wakerin kanssa eli kaikin puolin toimiva setuppi eikä Wii-ohjauksessakaan mitään marinan aihetta ole, olihan se sitäpaitsi monelle (itseni mukaan lukien) ensimmäinen kerta kun liikeohjausta pääsi kokeilemaan tällaisessa isossa pelissä joten lämpimät muistot tämän pelaamisesta jäi helppoudestaan huolimatta.

6. The Legend of Zelda
Tämän sijoittaminen oli hankalaa. Kyseessä on kuitenkin kaiken alku ja juuri. Ilman tätä ei olisi näitä muita. Kuitenkin täytyy ajatella nykypäivän näkökulmasta ja kysyä rehellisesti: Kuinka mielelläni pelaan ensimmäistä Legend of Zeldaa vuodelta 1986 vuonna 2011. Ja vastaus selvisi: Mieluummin kuin Twilight Princessiä. Vaikka peli on todella karkean näköinen verrattuna jo vaikka Link to the Pastiin, musiikit ja pelisuunnittelu pelastavat kaiken mikä visuaalisuudessa menetetään. Sanon tämän ilman nostalgian häivääkään sillä en kakarana innostunut Zelda-sarjasta ennen Link to the Pastia ja olen tämän ensimmäisen pelannut läpi vasta GBA-versiona muutama vuosi sitten. Olin itsekin yllättynyt miten hieno peli tämä vieläkin on. Ei pidä antaa antiikkisuuden säikäyttää vaan rohkeasti tarttua tähän seikkailupeliklassikkoon.

5. Spirit Tracks
Tästä ovat varmasti monet toista mieltä mutta vaikka junamatkustus tekikin overworldista hyvin rajoittuneen tässä osassa, on kyseessä eräs kekseliäimmistä sarjan osista ja kaiken kaikkiaan hieno ja eeppinen seikkailu taskukoossa. Hienoa että kerrankin Zelda itse on mukana menossa ja hänestä onkin onnistuttu kirjoittamaan todella ihastuttava hahmo. Käsikirjoitus on Zeldojen käsikonsolityyliin täynnä hupaisia puujalkaläppiä ja dungeonit parantuneet huomattavasti Phantom Hourglassista. Kyllä kelpaisi vielä kolmaskin tämän tyylin Zelda DS:lle.

4. Majora's Mask
Ocarina of Timen jatko-osa käyttää edeltäjänsä moottoria mutta sisältönsä puolesta kyseessä on yllättävänkin erilainen teos. Link on eksynyt paikkaan nimeltä Termina jota uhkaa kolmen päivän kuluttua tapahtuva maailmanloppu kun kuu iskeytyy maahan. Aika erilainen lähtökohta kuin muissa Zeldoissa. Olen aina pitänyt aikamatkustus-tarinoista ja tämä vie homman mukavasti Ocarina of Timea pidemmälle kun Terminan viimeiset kolme päivää on toistettava uudelleen ja uudelleen tehden sivutehtäviä aina pidemmälle ja pidemmälle ja dungeon dungeonilta edettävä kohti eeppistä lopputaistelua mystisen Majoran kanssa. Tiivistunnelmaisin Zelda-peli ehdottomasti. Tahtoo 3DS-remaken!

3. The Wind Waker
Lapsekkaalla graafisella ilmeellään maailmaa kauhistuttanut GameCube-Zelda osoittautui pian yhdeksi sarjan parhaista. Alkuun järkyttänyt piirrostyylikin osoittautui nappivalinnaksi sillä peli näytti ilmestyessään aivan piirroselokuvalta ja onnistui hurmaamaan muut paitsi kaikkein kyynisimmät synkistelijät joiden nyt muutenkin pitäisi kiertää koko pelisarja kaukaa. Kaiken lisäksi tuo cel-shading -tekniikkaan perustuva graafinen ilme ei suostu vanhenemaan kirveelläkään. Peli ilmestyi 2003 ja on vielä tänäkin päivänä todella silmää miellyttävän näköinen toisin kuin monet aikalaisensa. Itse pidin myös purjehdusteemasta joka on haitannut joitakin sarjan ystäviä. Tiedän että meri on pääosin tyhjä ja matkat saarelta toiselle ovat välillä pitkiä mutta mielestäni tuo on yksi tunnelmallisimmista seikoista missään videopelissä ikinä. Malttamattomia hosujia kaikki jotka eivät osaa fiilistellä tuollaisilla asioilla. Varmasti samat tyypit ruikuttavat Red Dead Redemptionin tai San Andreasin välimatkoista eivätkä ymmärrä että matkan on tarkoitus olla kokemus itsessään. Wind Wakerissa tuntuu hienolta kun näkee kaukana horisontissa mustan täplän ja tietää että kyseessä on saari jolle voin halutessani matkustaa. Wind Waker on helpompi kuin edeltäjänsä muttei vielä missään nimessä Twilight Princessin kaltainen läpijuoksu. Tarina on hieno ja eeppinen ja pelattavuudessa mukavaa vaihtelua kun mukana on esim. stealth-osuuksia joita toivoisin näkeväni enemmänkin tässä pelisarjassa. Wind Waker on selvä klassikko ja ansaitsee täydet pisteet.

2. Ocarina of Time
Ensimmäinen 3D-Zelda on myös niistä paras. Hämmästyttävää miten monet asiat tässä saatiin toimimaan heti ensimmäisellä yrityksellä, kyseessä on ylipäätään Nintendon vasta toinen 3D-peli ja juuri kesällä julkaistu 3DS-versio sen viimeistään vahvistaa että tässä on kyseessä todellinen merkkiteos. Toistakymmentä vuotta vanhat pelimekaniikat toimivat sellaisenaan vielä tänäkin päivänä ja dungeon-design on hämmästyttävän kekseliästä varsinkin kun ajattelee ettei 3D-ympäristöön oltu tehty tällaisia pelejä vielä juuri lainkaan. Graafisesti peli on jo toki vanhentunut mutta seikkailun eeppisyys ei siitä vähene, varsinkin kun tämän voi kuitenkin kokea nyt päivitettynä 3DS:llä. Musiikit ovat sarjan hienoimmat ja äänimaailma muutenkin todella tunnelmallinen. Ocarina of Timea tuntuu vähän tarpeettomalta kehua kun kyseessä on kuitenkin epävirallisesti kaikkien aikojen paras videopeli joten tämä saa osakseen jo valmiiksi niin paljon rakkautta ettei pitäisi olla kyseenalaista onko kyseessä mestariteos vaiko ei. No kerrotaan se nyt kuitenkin: On.

1. A Link to the Past
Kaksikymmentä vuotta on kulunut tämän ensi-illasta ja peli toimii edelleen esimerkillisesti. Super Nintendon tehot valjastettiin käyttöön kun Zelda haluttiin tuoda uudelle konsolisukupolvelle ja pelkkä intro-osuus teki tämän harvinaisen selväksi: Link herää sängyssään siihen kun prinsessa Zelda kertoo telepaattisesti olevansa vankina linnan kellarissa. Samalla Linkin setä on lähdössä ulos myrskyyn keskellä yötä. Uteliaana pelaaja seuraa perässä ja kävelee sateessa kohti linnaa. Ukkosefektien lisäksi musiikki rakentaa tunnelmaa upeasti kun pelaaja yrittää löytää salareittiä josta päästä sisälle linnaan. Setä löytyy kuolettavasti haavoittuneena matkan varrelta ja antaa miekkansa ja kilpensä Linkille ja aikansa suurin seikkailu voi alkaa. Huolellisen piirrosgrafiikan ansiosta peli näyttää edelleen hienolta ja valtavan sisältönsä ansiosta pelattavaa on todella paljon. Dungeonit ovat sarjan parhaat ja jokaiseen pääsy tuntuu saavutukselta jo itsessään, niin hienosti overworldin puzzlet nivoutuvat kokonaisuuteen. Tämä peli teki minusta pelisarjan fanin ja pidän sitä edelleen sarjan parhaana, olen pelannut ALTTP:n läpi lukemattomia kertoja ja tulen tekemään niin myös jatkossa sillä kyseessä on ajaton klassikko joka ei koskaan tule kokemaan Ocarina of Timen kohtaloa eli ei ala näyttämään vanhentuneelta eikä tule kaipaamaan minkäänlaista remakea. Tämä kelpasi tällaisenaan 1991, kelpaa tällaisenaan 2011 ja vailla pienintäkään epäilystä tulee kelpaamaan tällaisena myös 2031. Respect.

Pisin.....postaukseni.....ikinä.
Jos yksikin boardilainen jaksoi lukea tämän kokonaan niin kudos to him/her.:)

Lainaus käyttäjältä SmeeHooked+

Meinasin luoda uuden vanhan ketjun eli "pelaajaboardin top 10 listat" mutta päätin sittenkin lykätä tämän tänne koska mielellään näkisi muidenkin listauksia tästä samasta kiistanalaisesta aiheesta, eli

Musiikit ovat sarjan hienoimmat ja äänimaailma muutenkin todella tunnelmallinen.

Jos yksikin boardilainen jaksoi lukea tämän kokonaan niin kudos to him/her.:)

Objection Your Honor!! Kyllähän se vain niin on, että Majora's Maskissa on parhaat Zelda-musiikit koskaan ikinä. Ocarina of Timessä on muutamia hienoja kipaleita kuten Gerudo Valley, mutta Majora's Maskissa vähintään joka toinen biisi on uskomaton kokemus.

... Ja kiitos kudoksesta =p

Kävikös jengi testailemassa SS:a Digiexpoilla? Itse löysin pienen etsimisen jälkeen Zelda-ständin ja testailin sitten dungeonia ja jutustelin esittelijälle niitä näitä kun ruuhkaakaan ei ollut.

Todella hyvältähän se tuntui, näytti ja vaikutti. Demohan oli jo vanha ja esittelijän mukaan valmis peli näyttää paremmalta ja että ohjaus olisi tarkempi. Tämäkin versio oli meikäläisestä kuitenkin oikein tehokkaan näköinen. Niin kuin lähes jokainen lähde on sanonut on peli liikkeessä upea ja sitähän se oli. Vielä suuremman vaikutuksen teki kuitenkin ohjaus. Pyörittelin Wiimotea kädessäni ja samalla Link tosiaan pyöritteli miekkaa täysin samalla tavalla. Taistelussa tämä toimi hienosti, ainakin sitä kolmipäistä matoliskoa vastaan. Oma pelaaminen oli kuitenkin aikamoista säätämistä, johtuen uusista kontrolleista ja tottumattomuudesta. Helvetin kivaa se silti oli.

Kyllä tuo pieni maistiainen vain nosti omaa hypeä ja odotusta.

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Kävikös jengi testailemassa SS:a Digiexpoilla? Itse löysin pienen etsimisen jälkeen Zelda-ständin ja testailin sitten dungeonia ja jutustelin esittelijälle niitä näitä kun ruuhkaakaan ei ollut.

Todella hyvältähän se tuntui, näytti ja vaikutti. Demohan oli jo vanha ja esittelijän mukaan valmis peli näyttää paremmalta ja että ohjaus olisi tarkempi. Tämäkin versio oli meikäläisestä kuitenkin oikein tehokkaan näköinen. Niin kuin lähes jokainen lähde on sanonut on peli liikkeessä upea ja sitähän se oli. Vielä suuremman vaikutuksen teki kuitenkin ohjaus. Pyörittelin Wiimotea kädessäni ja samalla Link tosiaan pyöritteli miekkaa täysin samalla tavalla. Taistelussa tämä toimi hienosti, ainakin sitä kolmipäistä matoliskoa vastaan. Oma pelaaminen oli kuitenkin aikamoista säätämistä, johtuen uusista kontrolleista ja tottumattomuudesta. Helvetin kivaa se silti oli.

Kyllä tuo pieni maistiainen vain nosti omaa hypeä ja odotusta.

Oijoi, sehän onkin jo ensi viikolla tuo Skyward Swordin julkaisu! Luoja paratkoon jos tilaamani Limited Edition ei tule ajallaan, niin se on sitten viikonloppu pilalla! Ei vaineskaan, en nyt niin kärsimätön ole.. ja saattaahan se olla että Super Mario 3D Land lieventää tuskaa.

Mutta Nintendo saa haistaa pitkän huilun.. tai vaikka okarinan, koska menivät nyt sitten tällaisen julkaisemaan. Ja tuon 3DS:n Zelda Anniversary Editionin on Nintendo Europe virallisesti vahvistanut, että ei ole mikään huhu.

Lainaus käyttäjältä Mikanes+

Mutta Nintendo saa haistaa pitkän huilun.. tai vaikka okarinan, koska menivät nyt sitten tällaisen julkaisemaan. Ja tuon 3DS:n Zelda Anniversary Editionin on Nintendo Europe virallisesti vahvistanut, että ei ole mikään huhu.

Niin, aika kettumaista Nintendolta laittaa tuollaista myyntiin heti hinnanpudotuksen jälkeen. Ensin hinnanpudotuksella varmistetaan, että kaikilla on jo konsoli, sitten tulee tuollainen = puolet heittävät vanhat rumat konsolinsa roskiin ja ostavat tilalle tuollaisen silmäkarkin... jos siis olisi rahaa... Kyllähän se on ihan known fact, ettei kaikkea voi saada, mutta kyllähän kaikki aivokapasiteettia omaavat tuollaisen haluaisivat (=3

Ja sitten vielä topic nro2 elikkäs Skyward Swöördiin enää päälle viikko!! Peliä kun testasin pikaisesti Digiexpoilla, niin kyllähän se hyvältä (=Zeldalta) tuntui, mutten kovasti ehtinyt siihen perehtyä kun ohjauksessa oli pientä alkukankeutta ja esittelijä hengitti niskaan. Kuitenkin se vakuutti, ja juuri sattuu sopivasti, että kun veli on hakkaamassa Skyrimiä niin jää Wii vapaaksi Zeldailua varten. Collector's Edition here I come!

On se kumma miten viisi vuotta hurahtaa ohi tuosta noin vain sillä juurihan minä sitä Twilight Princessiä Wiin alkutaipaleilla hakkasin yön pikkutunneille asti armeijan viikonloppuvapaillani. Good times indeed mutta hype on kohonnut käsittämättömiin lukemiin ja Edge-lehden lupailut parhaasta Zelda-pelistä ikinä, saivat lattialle valuneen kuolan saamaan aikaan kosteusvaurion. Enää viikko, enää viikko, enää viikko, enää viikko...

Zelda-huuma ei kuitenkaan lopu tähän sillä Aonuma vihjaili Link To The Pastin paluusta 3DS:lle. Klassikko on aina klassikko ja eihän siihen periaatteessa tarvitsisi mitään lisäillä mutta maksaisin silti oikean käteni sekä vasemman jalkani jos pelin ulkoasu muutettaisiin satukirjamaiseen muotoon á la Paper Mario-pelit.

Lainaus käyttäjältä Norsukampa+

On se kumma miten viisi vuotta hurahtaa ohi tuosta noin vain sillä juurihan minä sitä Twilight Princessiä Wiin alkutaipaleilla hakkasin yön pikkutunneille asti armeijan viikonloppuvapaillani. Good times indeed mutta hype on kohonnut käsittämättömiin lukemiin ja Edge-lehden lupailut parhaasta Zelda-pelistä ikinä, saivat lattialle valuneen kuolan saamaan aikaan kosteusvaurion. Enää viikko, enää viikko, enää viikko, enää viikko...

Zelda-huuma ei kuitenkaan lopu tähän sillä Aonuma vihjaili Link To The Pastin paluusta 3DS:lle. Klassikko on aina klassikko ja eihän siihen periaatteessa tarvitsisi mitään lisäillä mutta maksaisin silti oikean käteni sekä vasemman jalkani jos pelin ulkoasu muutettaisiin satukirjamaiseen muotoon á la Paper Mario-pelit.

Zelda-huuma ei lopu vielä tuohonkaan, sillä Aonuma on vihjaillut kokonaan uudesta 3DS:n Zeldasta. Herran mukaan he haluavat pistää konsolille ensin kokonaan uuden Zeldan, ennen kuin alkavat miettiä mahdollista LoZ: MM remakea. Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että molempi parempi. Melko kirjaimellisesti.

Uutinen uudesta Zeldasta.

Lainaus käyttäjältä Norsukampa

Zelda-huuma ei kuitenkaan lopu tähän sillä Aonuma vihjaili Link To The Pastin paluusta 3DS:lle. Klassikko on aina klassikko ja eihän siihen periaatteessa tarvitsisi mitään lisäillä mutta maksaisin silti oikean käteni sekä vasemman jalkani jos pelin ulkoasu muutettaisiin satukirjamaiseen muotoon á la Paper Mario-pelit.

Kelpaisi kyllä hyvinkin paljon. Grafiikka huippunätiksi ja ennen kaikkea tyylikkääksi ja muutama bonusluolasto siihen perään, niin siinä olisi vuoden peli. Tai jopa kahden.

Edit: Luinpa tarkemmin tuon jutun ja kyseessä näyttäisikin olevan 3D-remake. Yhtäkkiä en olekaan enää yhtä innostunut. Varmasti pelin ostaisin ja siitä pitäisin, mutta ALttP on täydellinen peli kaksiulotteisena. Mieluummin joku 3D-peleistä 2-versiona. Siinä olisi tyyliä. Tosin tätä tuskin koskaan nähdään.

Nyt kun kerran näistä uusista versioista on puhe, niin haluaisin uusintaversion NESin Adventure of Linkistä. Pelin luolastot ja muut voisi tehdä Super Smash Bros Meleessä olevien Zelda-kenttien tyylillä ja karttanäkymän samoin kuin aikanaan, mutta tietysti nykyaikaisella grafiikalla.

Lainaus käyttäjältä maestro_opa+

kyseessä näyttäisikin olevan 3D-remake. Yhtäkkiä en olekaan enää yhtä innostunut. Varmasti pelin ostaisin ja siitä pitäisin, mutta ALttP on täydellinen peli kaksiulotteisena.

Itse pitäisin tästäkin kuin se kuuluisa hullu siitä puurostaan. ALttP sisältää kuitenkin jo kaksiuloitteisenakin huikeaa dungeon-designia ja nämä suuret luolastot olisi mahtava kokea esimerkiksi Ocarina of Time 3D:n grafiikkamoottorilla puhumattakaan Lake Hyliasta ja siitä aavikosta joka sijaitsee pelikartan vasemmassa alakulmassa ja jonka nimeä en ikinä saa päähäni...

Tuntuu kuitenkin hieman siltä että kyseisen pelin maailma ei mahtuisi yhdelle 3DS:n pelikasetille ja jotain kompromisseja jouduttaisiin varmasti tekemään...?

Nyt pisti Tuurin "Kartanon Herra" eli Keskisen Vesa edullisen hinnan Skyward Swordille julkaisupäivänä, joten jos satut ajelemaan siitä ohi 18.11. tai asut lähistöllä, niin toki kannattaa poimia talteen köyhtyen samalla 29.95 €.

Skyward Swordin koko juoni on vuotanut nettiin!!!
Onneksi en ehtinyt nähdä sitä, siinä olisi mennyt koko pelaamisen ilo. Kommenteissa ihmiset kehuivat peliä maasta taivaaseen ja päivittelivät sitä että he lukivat sen.
Tässä on linkki, mutta olkaa varovaisia!
http://www.zeldainformer.com/2011/11/skyward-sword-full-story-revealed-best-zelda-ever-confirmed.html

Arvosteluembargo nousi tänään, eli hirveä määrä arvosteluja! Metacritic-keskiarvo istuu tällä hetkellä 95:ssä, eli luultavasti taas kerran loistava peli tulossa. Mitä nyt nopealla arvostelujen lukemisella kritiikkiä annetaan pääasiassa poikkeuksellisen lineaarisesta rakenteesta ja alun hitaudesta. Juonesta, kontrolleista ja puzzleista tuntuu tosin lähes kaikki pitävän, ja koska nämä kolme ovat IMO tärkein osa Zeldaa uskoisin pitäväni melkein yhtä paljon kuin Ocarinasta.

hypehypehypehype, vielä vikko! Pienenä offtopiccina onko kenelläkään mitään kokemuksia Amazon.co.uk:sta? Tuli sieltä tilauttua tuo erikoisversio kun ei motinplussaa vielä löydy. En usko että julkkariksi ehtii suomeen, mutta kuinka kauan yleisesti teillä kestänyt sieltä tilatessa?

Lainaus käyttäjältä Lemuria

hypehypehypehype, vielä vikko! Pienenä offtopiccina onko kenelläkään mitään kokemuksia Amazon.co.uk:sta? Tuli sieltä tilauttua tuo erikoisversio kun ei motinplussaa vielä löydy. En usko että julkkariksi ehtii suomeen, mutta kuinka kauan yleisesti teillä kestänyt sieltä tilatessa?

Tilasin Amazon UK:sta kameran viime vuonna, ja tuli n. viikon-kaksi myöhässä, eikä edes paketin seuranta toiminut kunnolla. Hyviksi puoliksi voin sentään sanoa, että Amazon UK on aika halpa, ja paketti tuli perille paremmassa kuin hyvässä kunnossa. Yksi peli tulee varmaan nopeammin, mutta en silti suosittele, ellet välttämättä halua säästää muutamaa hassua euroa ja odotella pakettia. Osta Suomesta, sanon minä.

Brittien Amazonista tilasin aikoinaan keräilyversion Zelda Twilight Princess -pelioppaasta, ja paketti tuli tasan viikon päästä tilauksesta. Ja aika iso ja painava paketti kuitenkin oli. Myös jokusen pelin olen tilannut ja niissäkin toimitus ollut viikon ja kahden välillä. Eli kannattaa varautua että menee reippaasti yli julkaisupäivän ennen kuin saat.

Pikkuhiljaa on pelin alkulöpinät käyty läpi (lue: 5 tuntia hiljaksiin pelattu ja ensimmäinen dungeon läpäisty) ja aivan älyttömän hyvä maku suussa.

Olin oikeasti ehtinyt jo unohtamaan sen tunteen, minkä vain uusi ja tutkimaton Zelda-maailma aiheuttaa. Aina kun ei ole TV:n ääressä tekisi mieli palata taas tutkimaan. Pelin ympäristöthän ovat aivan uskomattoman kauniita, semi-cel-shading toimii täydellisesti satumaisemien maalaamiseen. Pidin myös pelin oikeasti tunteikkaasta alusta, kerrankin Zeldan ja Linkin on annettu tutustua toisiinsa ennen kuin Linkin väistämättä pitää lähteä pelastusreissulle.

Aluksi meinasi ruveta harmittamaan liikkeentunnistus, tuntui että eikö se miekka napistakin heiluisi. Ei heiluisi. Hyvin pian tuli selväksi että tässä on se peli jolla viimeinkin on tarpeeksi syvyyttä liikkeentunnistuksessaan ja siinä milloin sen käyttämistä vaaditaan.

Tulisipa 3DS:ällekkin uusi Zelda, että itsekkin voisin osallistua keskusteluun.
Löytyy vain DS:älle kaksi Zelda peliä; Spirit Tracks ja Phantom Hourglass, ja 3DS:älle Ocarina of Time.
Voisin ostaa Wiin, mutta huono telkkari eikä juurikaan liitäntöjä minne kytkeä Wii.

Skyward Sword on kyllä ensimmäinen Wii-peli pitkään aikaan jota olen hypettänyt.
Olen muutenkin pelaillut liikaa räiskintä-pelejä (lukuunottamatta arkham cityä) ja on polttava tarve päästä seikkailemaan, Skyward Swordin jälkeen pitänee ostaa (muista myöhässä) Skyrim.
Mutta siis, avaamatta tuota tarina-linkkiä ylempää, tietääkö kukaan mikä on Skyward Swordin alustava tarina?

Niinhän siinä sitten kävi, että täälläkin suunnalla alkoi pieni SS-hype! Tämä on hyvin harvinaista minulle, koska tämä taitaa olla ensimmäinen ennakkotilaus sitten Deadly Creaturesin. Yleensä olen ostanut pelit puolen vuoden viiveellä siihen 20€ hintaan. Viime viikolla sitten päätin pistään tuon wiimote-bundlen tilaukseen, mikä on siinäkin mielessä harvinaista, että en peleistä tosiaan ole yli 20€ maksanut vuosiin.

Tänään tuli sähköposti, että paketti on postitettu. Tästä taitaa tulla ensimmäinen peli aikoihin, joka ei jää hyllyyn pölyttymään keskeneräisenä!

Lainaus käyttäjältä Pinworm

Yleensä olen ostanut pelit puolen vuoden viiveellä siihen 20€ hintaan.

Suurimman osan kohdalla teen itsekin näin mutta Zelda on tosiaan poikkeus kahdestakin eri syystä, ensinnäkin kyseessä on uusi Legend of Zelda ja toiseksi Nintendon omien pelien hinnat eivät puolessa vuodessa tipu mihinkään. Itseasiassa Nintendon omien pelien hinnat eivät putoa viidessäkään vuodessa mihinkään kuten Twilight Princessin ja vaikka Mario Galaxyn kohdalla näkyy. Molemmat maksaa useimmissa paikoissa edelleen sen 50-60 e.

En muista milloin olisin ollut näin täpinöissäni peli-julkaisusta mutta nyt on niin historiallinen päivä koittamassa perjantaina ettei mitään rajaa. Päivä joka tullaan muistamaan N-Day:nä kun maailman kovin pelitalo Nintendo julkaisee ensimmäistä kertaa historiassaan samaan aikaan sekä uuden Zelda- että Mario-pelin. Molemmat keräävät maailmalla kilpaa kehuja ja kumpainenkin on ollut ennakkovarauksessa jo kuukausia. En aio sopia MITÄÄN tulevalle viikonlopulle, haen pelit heti kun pääsen töistä perjantaina, haen kaupasta kolmen päivän tykötarpeet ettei vahingossakaan tarvitse poistua kämpästä koko viikonlopun aikana ja linnoittaudun sohvalle viettämään eeppisiä pelihetkiä 3DS:n ja Wiin kanssa. Tänä viikonloppuna on KAKSI prinsessaa ja valtakuntaa pelastettavana! Prepare yourself.

Normaalisti olen uusista Zeldoista aivan tärinöissäni jo noin vuosi ennen julkaisua. Siksi onkin outoa, kuinka Skyward Swordin ilmaantumisen kynnyksellä osaan suhtautua melko neutraalisti tapaukseen. Kylmäkiskoisuuteni johtunee niistä aivan ensimmäisistä gameplay-videoista, joista en ollut ollenkaan vakuuttunut.

Nyt kun loistavia arvosanoja ja ylistystä ropisee, alkaa kuume nousta. Näin kauan meni tajuta, että tämä on kuitenkin uusi Zelda, pentele! Eiköhän tämä joskus ensi viikolla ostoon mene, vielä kun olisi aikaa pelata sitä.

Gamespot antoi muuten Skyward Swordille vain 7,5. Ihmeellisintä tuossa on, että arvostelussa moititaan kontrolleja, joita kaikki muut peliä pelanneet ovat kehuneet maasta taivaisiin. Wtf? Noh, tästäpä varmaan kehkeytyy vähintään TP:n 8,8 veroinen shitstormi.

Sitten omaan Zelda-hehkutukseen:

Myös minun lempipelisarjani. Hyppäsin Zeldan matkaan verrattaen myöhään, vasta GameCuben The Wind Wakerin myötä, ja vieläpä useampi vuosi ko. pelin julkaisun jälkeen. Kliseisesti kuvailtuna vuoden 2005 joulu on sellainen, jota en ikinä unohda. Aamuyöhön asti istuin pienen television ääressä ja pelasin kenties suurempaa seikkailua, kuin koskaan aiemmin elämässäni. Zelda-sarja oli minulle uusi, joten kaikki hienot jutut joita sarjan fanit pitävät itsestäänselvyyksinä, kuten laaja ja persoonallinen maailma sekä lukuisat sivutehtävät, tuntuivat todella upeilta ja erityisiltä. Nostan pelin tänä päivänä edelleen henkilökohtaisella tasolla yhdeksi parhaimmista koskaan kokemistani - se sattuu olemaan juuri niitä tapauksia, joita muistellessa ei voi kuin ajatella miten upea luomus onkaan kyseessä.

Olin heti sarjan fani ja aloin kuumeisesti odottamaan uutta Zeldaa, eli Twilight Princessia, joka lopulta julkaistiin seuraavana jouluna. Tässä välissä ehdin kuitenkin sivistää itseäni sarjan vanhemmilla osilla. Bongasin Huuto.netistä GameCuben Zelda Collector's Editionin ja pistin tietysti tilaukseen. Kokeilin pikaisesti ensimmäistä Zeldaa ja siirryin sitten sen odotetuimman, parhaimmaksi koskaan tehdyksi peliksi julistetun Ocarina of Timen pariin.

Valehtelisin jos väittäisin pelin olleen rakkautta ensisilmäyksellä. Tai oikeastaan edes ensimmäisellä läpipeluukerralla. Nautin toki pelistä erittäin paljon ja pelasin sen innolla loppuun asti, mutta niin suurta vaikutusta se ei tehnyt, kuin olin odottanut. Tämä on tietysti ymmärrettävää - kahdeksan vuotta myöhemmin peli ei ole samanlainen uraauurtava ja ennenäkemätön mestariteos kuin julkaisupäivänään. Mutta mestariteos siitä huolimatta.

Aloitin Skyward Swordin nostattaman Zelda-kuumeen takia pelaamaan sarjan aiempia pelejä uusiksi. Omaan hyllyyni Wiin uusi seikkailu pääsee vasta jouluaattona, joten joudun kituuttamaan hampaita kiristellen yli kuukauden vältellen kaikkia mahdollisia spoilereita ja ajatellen luultavasti hyvin harvoin mitään muuta kuin Zelda-keskeisiä ajatuksia. Joka tapauksessa, ensimmäiseksi päätin käydä Ocarina of Timen kimppuun. Kyseessä on kolmas läpipeluukertani, ensimmäinen tosiaan sijoittuu vuoden 2006 syksyyn ja toinen muistaakseni johonkin vaiheeseen vuotta 2007.

Nyt pelatessani peliä on oikeastaan hämmentävää ajatella, miten vähän se on vanhentunut. Siskoni, jonka kanssa jaan edelleen useimmat pelikokemukseni (hän siis katsoo vierestä ja välillä ottaa toki ohjaimenkin käsiinsä), totesi yksinkertaisesti: "Siinä vaan ei ole mitään vikaa". Ja niinhän se on, että OoT:issa on jotakuinkin kaikki tehty oikein. Jos peli julkaistaisiin nykypäivänä, en oikeasti osaisi ehdottaa siihen mitään muita parannuksia kuin hienomman ulkoasun, välivideot ja äänimaailman, sekä mahdollisesti vapaasti pyöriteltävän kameran. Dialogia voitaisiin myös parannella, mutta siinäpä oikeastaan se. Sisällön määrässä ja pelisuunnittelun laadukkuudessa ei nimittäin hävitä ollenkaan ja pelin kaikki heikkoudet piilevät teknisellä osastolla, joka kyllä on yhtään kaunistelematta erittäin antiikkinen nykypäivän mittapuulla.

Mutta vanhentuneesta ulkoasusta huolimatta seikkailu jaksaa edelleen pienen totuttelun jälkeen imeä mukaansa. Vähäeleisesti kerrottu tarina on tunteita täynnä, vaikkei sitä puolta usein nostetakaan esiin. Heti pelin alussa lyödään eteen pari mielestäni vilpittömän liikuttavaa hetkeä, joiden kaunista tunnelmaa palikkamainen grafiikka ja hahmojen kankea liikehdintä syövät yllättävän vähän. Näitä kohdataan pelin edetessä useampikin ja muistikuvieni mukaan viimeinen tappelu on edelleen yksi eeppisimmistä ja loppukuvat eräät kauneimmista hetkistä, joita olen peleissä koskaan kokenut.

Tavallaan pelin vanhentuneet piirteet silti hieman häiritsevät, minkä takia olenkin harkinnut vakavasti 3DS:n ja remaken hankkimista. Grafiikka on toki 3DS-versiossakin reippaasti nykysukupolvea jäljessä, mutta kuitenkin huomattavasti silmiä miellyttävämpää kuin alkuperäisen pelin grafiikka (vertauksena voisi käyttää PS1-pelien graffat VS PS2-pelien graffat). Paras mahdollinen juttu olisi tietysti graafisesti päivitetty versio Wii U:lle, mutta tuollainen projekti olisi liian kallis ja aikaavievä ottaen huomioon, että ensisijaisesti pitäisi kuitenkin olla kehittämässä uusia pelejä. Sitä paitsi, kuten jo sanoin, OoT vakuuttaa edelleen miltei kaikessa muussa paitsi teknisessä toteutuksessa. Ei tietenkään yhtä huimasti kuin julkaisuvuonnaan, mutta vakuuttaa silti. Peli on hyvin suunniteltu ja sillä on sydäntä, ja nämä kaksi asiaa kantavat todella pitkälle.

Muita sarjan osia en jaksa sen pidemmin kommentoida, enkä sitä paitsi ole pelannut niistä läheskään kaikkia. Majora's Mask on mielestäni ihailtavan omaperäinen ja sarjan kiehtovimman tarinallisen kokonaisuuden sisältävä taideteos, ja Twilight Princess puolestaan erittäin perinteinen, mutta niin uskomattoman hiottu ja vahva tunnelmaltaan, etten hetkeäkään epäile senkään paikkaa kaikkien aikojen suosikkipelieni joukossa. 2D-Zeldoihin en valitettavasti ole perehtynyt aivan yhtä hyvin, mutta pelaamistani paras on ehdottomasti A Link to the Past. Sain GBA-version vuonna 2007 DS Liten kylkiäisenä syntymäpäivälahjaksi, eli melko myöhäinen tuttavuus oli tämäkin seikkailu. Mainitsen pelistä vain yhden hetken: sen kun Agahnimin voitettuaan sinkoutuu Dark Worldiin. Ne ensimmäiset askeleet siellä. Zelda-pelien kautta aikain paras Overworld-musiikki pauhaa taustalla, eikä tunnelma voisi olla eeppisempi. Tuo oli se hetki, jolloin peli minun kohdallani kohosi "ihan kiva"-tasolta "Zelda"-tasolle.

Tästä sarjasta pystyy näköjään jauhamaan tämmöisen seinän verran vielä tähänkin aikaan yöstä (tai pikemminkin aamusta). Upeita pelejä kerta kaikkiaan. Skyward Sword on eniten odottamani peli koko nykyisellä sukupolvella ja toivon mukaan paras joululahja pitkiin aikoihin.

Samperi. Sisäinen keräilijä ja Nintendo fiilistelijä heräs ja oli pakko tilata Skyward Swordin limited edition eli kapulan kera kun magnet e:ssä oli 69 euron hintaan. Vannoin etten osta kun olen opiskelija ja rahaa pitäisi säästää ensi kesän matkaa varten. Missäköhän vaiheessa vaan kerkeis pelaamaan kun kesällä ostettu twilight princesskään ei ole edennyt hirveän pitkälle? Ja syksyn pelirysän setviminen on Bäfän, Dark Soulsin ja Skyrimin osalta pahasti kesken. Ja pitäs treenatakki ja menestyä koulussa :D Ehkä sitä jouluna ehtii Nintendotaian lumoihin

Nyt on pelattavaa Zeldan kävin just hakemassa ja Skyrim on vasta ensimmäisellä levelillä menossa.
Että joulu tuli etuajassa.

Tänää meni n. 6h skyward swordia ja onhan se helvetin kova. En yhtään ihmettele että monet mediat on sanonu sarjan parhaaks. Tähän asti on ollut Ocarina of Time minun suosikki, mutta se voi hyvinkin muuttua kunhan skyward on läpäisty.

Puolitoista tuntia uutukaista nyt takana (jep, hain aamukahdeksalta...) ja eiköhän tässä viikonloppu mene onnellisten tähtien alla. Jälleen kerran on pelin alku Zeldamaisen verkkainen mutta lumoava soundtrack ja uskomattoman kauniit grafiikat peittävät alleen tämän pahimman fetch-questailun. Tunika on nyt vihdoin saatu ylle ja seikkailu voi alkaa. So far so good... so damn good.

Piakkoin menee peli sisälle, mutta avasin collector's editionin ja otin käteeni kultaisen wiimoten... Samantien päässäni soi arkun avaus-tunnari, ta-da-da-daaaaaa!

Juuri äsken hain Collector's Editionin Konsolinetistä ja parin tunnin päästä pääsee pelaamaan. En usko, että viikonloppuna tulee paljon muuta sitten tehtyäkään. Pidempää vuodatusta luvassa viikonloppuna.. jos pelaamiselta kerkiää.

Onneksi porukka on ollut hiljaa tästä pelistä tämän viikonlopun ajan, koska itselläni oli ennakkotilattuna tuo keräilyversio, mutta eihän se nyt meikäläisen tuurilla voinut mitenkään saapua perjantaihin mennessä. Mielessä oli jo hakea kaupasta, mutta annoinpa olla. Ja ainakin Anttilan hyllyssä kökötti tuota kultaisella kapulalla varustettua versiota vielä launtainakin, joten siinä taas nähtiin se ERITTÄIN RAJOITETTU PAINOS!

Haistakaa sittisontiaisen ulostusaukko kaikki jotka olette olleet viikonlopun jossain Skyloftin tapaisessa paikassa...