Tales of pelisarja / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Tales of pelisarja

IMAGE(http://images.wikia.com/aselia/images/8/80/Tales_of_Graces_f_logo.png)

Eiköhän yksi parhaimmista JRPG pelisarjoista ansaitse viimeinkin ihan oman ketjunsa. Odotellut jo tovin, että joku muu tämän olisi tehnyt, mutta minun hommaksi se taas jäi, niin kuin vanhoilla boardeilla. Mutta sutaistaanpa tähän jotain asiaa lyhyesti. Vähän pelisarjan taustoja sun muuta. Viestistä tulisi aivan liian pitkä, jos kaiken maailman Grade shopit ja New Game+ hommatkin lähtisi selittämään. Ketju alkakoon Tales of Graces f logolla, joka on se uusin tuttavuus vanhalla mantereella Playstation 3 pelaajien iloksi.

Mutta asiaan. Kyseessä on siis Namco Bandain arvostettu roolipelisarja, jonka ensimmäinen julkaisu, Tales of Phantasia, nähtiin jo vuonna 1995 Super Nintendolla. Lännessä kyseisestä pelistä päästiin nauttimaan vasta 2006, koska Namcolla on aina ollut vaikeuksia/haluttomuutta tuoda Tales pelejään länteen. Onneksi tämä huono tapa on alkanut vähitellen katoamaan. Varmasti oli monellekin Eurooppalaiselle Tales fanille upea tunne saada se Graces f CE boksi viimein käteen ja samoihin aikoihin kuulla Tales of Xillian julkaisun varmistuminen lännessä ensi vuonna. Sarjaan saapui myös uusi tulokas tuossa marraskuussa, Tales of Xillia 2. Tämän ilmestyminen lännessä tulee varmasti riippumaan siitä, kuinka sen edellinen osa täällä menestyy.

IMAGE(http://images.wikia.com/aselia/images/d/df/ToS_GCN_%28NTSC-U%29_game_cover.gif)

GameCubelle vuonna 2003(2004 lännessä) ilmestynyt Tales of Symphonia on varmasti monelle se ensikosketus kyseisiin peleihin. Näin oli myös itselläni. Hetken pelikuvaa nähtyäni, olihan se PeliKuutio pakko hommata vain tätä peliä varten. Enkä katunut hetkeäkään. Mieleeni muistuu vielä sekin kirkkaasti, kun sain tapella muistikortin oston kanssa. Kone ja peli löytyi, mutta ei mitään millä tallentaa. Tätä jatkui muutaman päivän ja se riitti saamaan nuoremman itseni raivon partaalle useamman kerran. Kun sitä viimeinkin pääsi pelaamaan, niin se olikin Baldur's Gate ja Fallout tyylisten roolipelien kanssa kasvaneelle todellinen kulttuurishokki, mutta hyvällä tavalla.

Symphonia on myös ehtinyt saamaan kyseenalaista mainetta. Peli on saavuttanut fanien keskuudessa melkeinpä yliarvostetun tilan, joka on hyvin verrattavissa Final Fantasy pelisarjan osaan numero seitsemän. Toki Symphonia on mullistava verrattuna edellisiin osiin verrattuna, mutta nykyään jokaista uudempaa sarjan peliä ollaan heti vertaamassa tähän ja sen esittelemiin hahmoihin. Voi kuulostaa järkevältä tai sitten ei, mutta pidemmän aikaa näitä "faneja" seuranneena voin sanoa, että sanat fanaattinen ja helvetin ärsyttävä tulevat ensimmäisinä mieleen. Pelin suuri suosio loi sille myös spinoffin, Dawn of the New World, joka nähtiin Nintendo Wiillä vuonna 2009. Itseltäni tämä monen umpisurkeaksi haukkuma peli on edelleen koettamatta.

IMAGE(http://japanese-gamespot.com/wp-content/plugins/wp-o-matic/cache/cdb06_tales_of_graces_f_02.jpg)

Pelien ehdoton suola ovat aina olleet taistelut. Näissä pelaaja saa vapaasti valita mitä hahmoa ohjaa ja muita kolmea hahmoa tekoäly hoitaa vaihtelevin tuloksin sillä strategialla jonka valikosta asettaa. Useimmiten tekoäly hoitaa hommansa hyvin, mutta välillä näkee sitäkin sekoilua, kun hahmot jäävät seisomaan keskelle liekkimerta tai vastaavaa. Näistä pikku ongelmista huolimatta taistelut ovat hyvin viihdyttäviä ja etenkin uudemmissa osissa erittäin näyttävää katsottavaa. Tuo kuva jonka netistä äkkiä poimin ei todellakaan tee oikeutta sille miltä Graces f näyttää. Ehkäpä videolla homma näyttää paremmmalta, mutta matsit täytyy todellakin kokea itse. Jokaisella hahmolla löytyy suuri määrä erilaisia taisteluliikkeita tai "arteja", kuten peli niitä kutsuu. On myös muita, kuten vaikkapa Mystic Artet, jotka kuuluvat pelin tappavimpiin ja näyttävimpiin.

IMAGE(http://ban-game-1.gamewise.co/112843-full.jpeg)

Tarina puoleltaan pelit ovat hyvinkin tuttua kamaa. Homma saattaa alkaa pienemmällä mittakaavalla, mutta lopulta paisuu eeppisiin mittasuhteisiin, kun ollaan maailmaa pelastamassa. Vaikka pelit saattavat olla tarinaltaan jokseenkin mielikuvituksemattomia, niin usein upeasti käsikirjoitetut hahmot pelastavat tilanteen. Näistä parhaiten mieleeni muistuu Tales of Vesperian sankari, Yuri Lowell, joka välillä antagonistisella tyylillään on hyvällä tavalla erilainen, kun vertaa sarjan muihin sankareihin.

Muuta mainitsemisen arvoista voisi olla esimerkiksi se, että Tales of Vesperia jää varmaankin ainoaksi Xbox360 Tales peliksi. Tästäkin jo löytyy Playstationilta laajempi versio, mutta vain Japaniksi. Myös Symphonia ja Graces ovat kohdanneet samantyylisen kohtalon. Edellä mainittu julkaistiin uudelleen Playstation 2 kaiken lisähärpäkkeen kera ja sama kävi alunperin Nintendo Wiille ilmestyneelle Tales of Gracesille. Tässä tapauksessa homman ymmärsi jo paremmin, koska Wiin Graces esitteli peleissä harvemmin nähtyjä bugeja aimo kasan.

IMAGE(http://img.amiami.jp/images/product/review/121/FIG-MOE-5604_01.jpg)

Pelit ovat myös luoneet tietä kaikenlaisille fanituotteille, kuten tuosta Tales of Xillian sankarittaresta, Milla Maxwell figuurista näkee. Anime sarjojakaan tai mangaa ei myöskään ole unohdettu ja näitäkin on ilmestynyt jo suht monta vuosien saatossa. Toki fanituotteita näkee muillakin peleillä, mutta Japanissa homma vedetään överiksi ja sitäkin pidemmälle. Ja miksipä ei. Tavarat myyvät kuin leipä ja itsekin olen Tales krääsää kukkaroni kauhuksi kerännyt jo jonkin aikaa.

Eiköhän tämä nyt riitä. Toivottavasti täältä löytyy muitakin sarjasta kiinnostuneita. Lännessä Talesit tuppaavat jäämään Final Fantasyn jalkoihin, mutta tästä voi syyttää Namco Bandain surkeaa markkinointia ja muutenkin haluttomuutta käännöstyön kanssa. Pelejä saa useimmiten odotella vuosia tai ne eivät ilmesty koskaan, kuten kävi Tales of the Abyssin PS2 version kanssa. Onneksi tämäkin ilmestyi vähän aikaa sitten Euroopassa 3DS versiona. Molempia versioita pelanneena valitsen kumminkin sen, jossa saan kokea taistelut isolta ruudulta.

Hyvään aikaan pistit ketjun pystyyn ja vieläpä mallikkaan avauksen kanssa. Matkasi Tales of -sarjan parissa kuulostaa varsin samalta kuin omani: Abyss, Symphonia, Vesperia ja Graces F löytyvät kaikki täältäkin ja päälle vielä tuo onneton Symphonia 2. Muistikuvat Symphoniasta eivät enää ihan niin kirkkaita ole, että sitä lähtisin muihin suoraan vertailemaan. Vesperiaa pidän ryhmän parhaimpana osana, sillä siinä tarina, hahmot, maailma ja kehityssysteemi kulkevat kaikki hyvässä tasapainossa. Mutta eivätpä Symphonia ja Graces F tästä paljoa jälkeen jää. Symphonia 2 on niin nolo tapaus, että sitä en suosittelisi edes sarjan faneille. Ainoastaan perushyvä Tales of -taistelusysteemi voi auttaa kantamaan pelin loppuun asti.

Graces F on nyt tosiaan ollut peluutuksessa ja kello näyttääkin kunnioitettavat 90 tuntia. Päätarina on tullut jo vedettyä läpi asti ja tällä hetkellä kahlaan sen jälkeen avautuvaa lineage tms osuutta, jolla silläkin tuntuu olevan kestoa keskivertopelin verran. Graces F on kaikin puolin ollut hyvin positiivinen tapaus minun kirjoissani. Monien parjaama alku oli mielestäni upeasti toteutettu ja toi hienosti syvyyttä hahmoihin. Tämän jälkeen tosin hahmojen kehitys tuntui hieman pysähtyneen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Alku kärsikin ainoastaan moninmutkaisuudesta, sillä uutta pakkosyötettiin pelaajalle hieman joka rintamalla, kun taistelujen salat piti opetella ja craftausjärjestelmäänkin totutella. Craftauksen osalta pidin ehkäpä enemmän Vesperian tavasta; erityisesti kun tavaroihin oli siinä yhdistetty opittavat skillit. Graces F:ssä skillejä opettavia titlejä tulee availtua tasaiseen tahtiin läpi pelin, mutta näiden kanssa ei joudu niin raastavia päätöksiä tekemään, mitä aiemmin, kun kaiken ehtii kuitenkin saamaan.

Taistelusysteemi sen sijaan on sarjan paras. Jokainen hahmo tuntuu omanlaiseltaan ja on ihan varteenotettava vaihtoehto pelaajan ohjattavaksi. Olen kaikki Tales of -pelit pelannut veljeni kanssa kahdestaan, joten tämä on ainakin minulle tärkeä piirre. TP:n poistaminen muuttaa positiivisesti taisteluja, kun Arteja voi käyttää paljon vapaammin. Tasapaino A- ja B-artejen välillä on myös onnistunut, ja niillä on saatu aikaan mielenkiintoisia taistelutyylejä eri hahmoille. Hieman jäin kaipaamaan Regalin ja Judithin kaltaista hyppykonetta, mutta toisaalta loistavasti toteutettu Pascal korvaa taas tätä puutetta.

Final Fantasyn mainitseminen Retron postauksessa palautti myös mieleeni pitkään mietityttäneen asian näiden kahden sarjan parhaudesta. Tuntuu jotenkin, että FF-sarja on jo nähnyt parhaat päivänsä osa osalta huonompaan mentäessä, kun taas Tales of parantaa jokaisen uuden osan myötä. Vertailua onkin nyt ollut erinomaisen hyvä tehdä, sillä pelailin samaan aikaan Graces F:n kanssa XIII-2:ta ja ovathan nämä pelit tasoltaan aivan eri planeetalta. Vaikka kestoa on Graces F:llä ollut tähän mennessä jo viisinkertaisesti XIII-2:een verrattuna, ei minulla ole tylsiä hetkiä sen parissa ollut. Toisin oli XIII-2:n kanssa, jonka toivoin vain loppuvan jo siinä kymmenen tunnin paikkeilla. Näiden pelien tarkempi vertailu ei ehkä tähän ketjuun enää kuulu, mutta siinä missä Final Fantasyt jättävät nykyyän hieman kylmän vaikutelman totisilla tarinoillaan ja jopa hieman harmaalla tyylillään on Graces F ollut todella positiivinen kokemus. Lämminhenkinen ystävyydestä ja aikuistumisesta kertova tarina värikkäillä ja persoonallisilla hahmoilla varustettuna onkin ollut minulle tämän syksyn tapaus.

Täytyy se siis loppuun todeta: Tales of -sarja on omissa kirjoissani ohittanut kauan hallinneen Final Fantasyn.

Lainaus

Taistelusysteemi sen sijaan on sarjan paras.

Tästä on helppo olla samaa mieltä. Chain Capacity tai lyhyesti CC on todellakin parasta mitä pelisarjalle on tapahtunut vuosien saatossa. Samaten tuo A ja B arte systeemi mahdollistaa upeimmat combot miesmuistiin. Abyssin esittelemä Free run on toki myös mukana, mutta itselläni se jäi todella vähälle käytölle, koska side stepit taistelun aikana on toteutettu hienosti. Ainut asia missä Graces f taisteluissaan välillä kyrsi, oli muutamat bossi taistelut. Vaikka ne muuten olivat hienosti toteutettu, niin pelin esittelemä "super armor" pisti kyrsimään usein. On todella turhauttavaa paukuttaa bossiin pitkä combo, mutta iskut eivät kumminkaan saa sitä horjahtamaan taaksepäin. Jos bossi oli melee hahmo, niin okei, mutta jos vastassa oli caster, niin ei helvetti sentään. Kyllähän tuo estää pelaajaa kusettamasta stun lockeilla ja bossit saavat aikaa läväyttää taioillaan, mutta etenkin vaikeammilla tasoilla homma otti välillä pannuun.

Lainaus

Hieman jäin kaipaamaan Regalin ja Judithin kaltaista hyppykonetta

New Game+ on meikäläisellä juuri menossa ja myös Sophie tuntuu hoitavan hyppycomboilun ihan hyvin. Judithin tasolle ei kumminkaan pääse millään. Yritän kumminkin pitää hahmoni maassa, koska hyppycombot eivät oikein kuulu osaamiseeni.

Lainaus

kun taas Tales of parantaa jokaisen uuden osan myötä.

Mitä tulee lännessä julkaistuihin peleihin, niin olet oikeassa, mutta ensi vuonna ilmestyvä Tales of Xillia tulee tekemään poikkeuksen. Vanhaan TP tyyliin palataan taas kerran ja Xillia tulee olemaan suppeampi muutenkin. Esimerkiksi monien rakastamat cameo battlet ovat jätetty syystä tai toisesta pois. Pelin tuottaja myönsikin, että heillä oli liian vähän aikaa kehittää peliä. Toivottavasti Xillia 2 hoitaa homman mallikkaammin.

Tässä tuleekin taas mieleen Pelaajan kirjoittama Tales of Graces f arvostelu. Jos näinkin hyvä peli kuin Graces f saa arvosanaksi surkean 6, niin kuinka paljon tulee "keskeneräinen" Xillia saamaan ensi vuonna? Kävinkin tuota arvostelua jo kritisoimassa tuolla Arvostelut osiossa aikaisemmin. Toki pelillä on ongelmansa, kuten typerät inn request sivutehtävät, mutta muuten kyseessä on kumminkin mullistavin Tales peli pitkiin aikoihin.

On se kyllä kummallista, kuinka tämä pelisarja on jäänyt aika pahasti väliin vaikka aikoinaan pidin Tales Oh Phantasiasta kovasti, vaikka emulaattorilla pelailinkin. Päätinkin palata sarjan ääreen ostamalla tuon Graces F:n, mikä osoittautuikin oikein mainioksi peliksi. Etenkin taistelusysteemi oli toimiva, vaikka omat sekavuutensa sillä olikin välillä. Pelin läpäisyn jälkeen alkoikin himottamaan tuo Abyssin 3ds-versio, mutta eipä ole vielä tullut ostettua, ehkä harkitsemisen takia ja onko se sitten kuinka hyvä?
Se pitää vielä sanoa, että Xilliaa kyllä odottelen pikkasen, koska Graces F oli sen verran hyvä. Harmittaa, kuinka on jäänyt nuo Vesperiat ja Symphoniat välistä.

Itselläni PS3:n Graces F on ollut ensimmäinen, ja toistaiseksi ainoa, kosketus sarjan peleihin. Pahasti olen vielä vaiheessa pääjuonenkin kanssa, sillä pelattavaa on taas kasaantunut nurkkiin aivan liiaksi. Mutta hyvältähän tuon pelaaminen on maistunut! Meikäläisen taistelut vaan tuppaavat olevan kaoottista tattien hakkaamista, mutta hyvin silläkin tuntuu pärjäävän, ainakin helpommilla vaikeustasoilla. Pitäisi varmaan keskittyä ja perehtyä systeemin hieman paremmin, niin saisi pelistäkin varmasti vielä enemmän irti.

Symphonia pitää kyllä jostain Cubelle metsästää, saattaa tosin olla melko suolainen hinta, mutta sitä vartenhan sitä töissä käydään. Myös Xboxin hankinta on käynyt mielessä, lähinnä niiden parin rpg:n takia, joita muille koneille ei ole tullut. Tales of Vesperia tietysti hankintalistan paalupaikalla.

Tales of Vesperia oli jäädä itseltäni sellaiseksi ikuisuusprojektiksi kun se jäi tuonne hyllylle lojumaan puoleksi vuodeksi. Pelin juoni tuntui vain junnaavan paikoillaan siellä Dahngrestin kieppeillä, mutta ylläri-pylläri juonenkäänteet taas herättivät pelin jälleen uusiin sfääreihin. Ehkä juuri nuo yllätykset on pelin suurin suola, sitä kun olettaa että juoni jatkuisi niin kuin itse sen kuvittelee, niin sitten juoni yllättäen kääntyy taas päälaelleen.

Taistelumekaniikasta ei ole juuri pahaa sanottavaa, vaikka action RPG:n fani en noin suoranaisesti ole kun pitää milloinkin rämpyttää mitäkin nappia. Tässä pelissä action kuitenkin toimii. Alussa kaikki on hieman sekavaa, selvä se ja itsekin olin hukassa mitä mikin mittari ruudulla tarkoittaa. Ainut ehkä mikä teetti päänvaivaa on Over Limit mittari, mutta nyt kun pelitunteja on takana jo sellaiset 28 tuntia niin tuo on tullut varsin tutuksi ja iskostunut selkärankaan. Mielestäni tuo on OL aivan toimiva ratkaisu ja varsinkin pomotaisteluissa sitä kyttäilee tilannetta milloin sitä taas pääsee käyttämään, ellei sitten ole varautunut hankkimaan / säästämään löytämään Limit Bottleja jotka siis automaattisesti aktivoi OL.

Pahaa pelistä tosiaan on vaikea sanoa, sillä juoni on hyvä, mekaniikka toimii, musiikki on erinomaista, piiretty grafiikka on kerrassaan karkkimaisen kaunista ja pelin sankarit ja viholliset on tarpeeksi omaperäisiä että ne jää helposti mieleen ja niihin on helppo samaistua / vihastua. Se mikä nyt välillä harmittaa on kun porukka lähes koko ajan hajoaa, kukin menee minne lie ja palaa sitten takaisin, kun vertaa johonkin vanhempiin roolipeleihin niin sulla oli se sama porukka pelin alusta loppuun saakka. Ja tietenkin on enemmän sääntö kuin poikkeus että kun kylässä nukkuu yön yli niin porukka jälleen lähtee seikkailemaan ympäri kylää ja kaikkien kanssa pitää taas jutella, jonka jälkeen sen yön pystyy nukkumaan ylitse. Nämä on kuitenkin pikku seikkoja jotka ei vaikuta kokonaisuuden korkeaan arvosanaan tippaakaan.

On melko tyypillistä, että itselleni pelissä tulee sellaisia selkeitä suosikkeja ja inhokkeja. Kumma kyllä ajan mittaan juonen edetessä inhokeista hiljalleen niitä suosikkeja. Kaikesta tästä kiitos juonelle joka näin pyrkii alitajuntaisesti vaikuttamaan pelaajan mielipiteisiin mikä kulloinkin on pelaajan suosikki.
[spoiler]Melko tavallinen porukka itselläni on Yuri, Repede ja Estelle + joku tilanteeseen sopiva (usein Judith / Karol, harvemmin Rita / Raven).[/spoiler]
Kaiken kaikkiaan hankinnan arvoinen peli RPG-faneille. Peliä ei välttämättä joka kaupasta enää löydä ja siitä voi joutua maksamaan aika suolaisen hinnankin huutokaupoissa. Aina kannattaa kyttäillä jos joku kauppa peliä edullisesti myy.

E: Siitä erinomaisesta ääniraidasta, jonka on loihtinut muuan Motoi Sakuraba, joka on tehnyt musiikit myös muihin Tales of -peleihin. Pelistä löytyy ainakin yksi hauska viittaus henkilöön, mutta sen enempiä spoilimatta missä. Tässä vain muutama suosikkini siihen saakka mihin nyt olen edennyt, paljon vielä kappaleita kuitenkin kuulematta.

Funarce Of War - http://www.youtube.com/watch?v=wUogKmsOe_I
A Stirring Taboo - http://www.youtube.com/watch?v=OvY8Qs6S24o
Pleasant Intrigue - http://www.youtube.com/watch?v=84CYYBModlc
In the Deep and Peaceful Brush - http://www.youtube.com/watch?v=ZJUWo1wVGmM
Burning Fighting Spirit - http://www.youtube.com/watch?v=lcdCxaBDmZE
Gentle Sunlight - http://www.youtube.com/watch?v=1T76bPx7x4o
The Tormenting Whisper of Water - http://www.youtube.com/watch?v=N36lNVkk6Uk
On the Other Side of the Mirage - http://www.youtube.com/watch?v=vmBUz6kBV2g
The Tumultuous Mountain - http://www.youtube.com/watch?v=qXMkuCB9axE

Lainaus käyttäjältä Burning

Se mikä nyt välillä harmittaa on kun porukka lähes koko ajan hajoaa, kukin menee minne lie ja palaa sitten takaisin, kun vertaa johonkin vanhempiin roolipeleihin niin sulla oli se sama porukka pelin alusta loppuun saakka.

Minua taas Graces F:ssä harmitti se, että porukka oli lähestulkoon koko ajan kasassa. Ajoittainen ryhmän hajoaminen pakotti aiemmin mukavasti keskittymään paremmin kaikkiin ryhmän hahmoihin (vaikka Vesperiassa vältinkin Karolin käyttöä viimeiseen asti). Graces F:ssä periaatteessa samalla ryhmällä voisi melkeinpä vetää pelin alusta loppuun saakka muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta. Tosin Graces F:ssä tuo title järjestelmä tuntui suosivan ryhmää, joka on koko ajan kasassa, sillä käytännössä mitään sivutehtävää ei kannattanut tehdä ilman täyttä ryhmää SP määrän ollessa joka ryhmäläiselle sama riippumatta ryhmän koosta.

Saa nähdä koska ilmestyy uusi Tales of- peli, joka voittaa Vesperian tappelusysteemin. Symphonia, Symphonia 2, Vesperia, Abyss ja jonkin verran Gracesia olen pelannut.

Pelaatteko pelikerran aikana yleensä useammalla hahmolla? Minä juutun jotenkin aina yhteen hahmoon. Loppujen lopuksi peleistä löytyykin yleensä vain muutama, joilla tahdon edes pelata : p

Lainaus käyttäjältä ZaleraFF+

Pelin läpäisyn jälkeen alkoikin himottamaan tuo Abyssin 3ds-versio, mutta eipä ole vielä tullut ostettua, ehkä harkitsemisen takia ja onko se sitten kuinka hyvä?

En paljoa osaa 3DS versiosta sanoa, mutta lyhyen kokeilun jälkeen pelistä jäi ihan ok fiilis. 3D efektistä en kyllä pitänyt ja mieluummin pelasin ilman sitä. Loppujen lopuksi en pelistä löytänytkään muuta valitettavaa. Taisteluita en juurikaan päässyt kokemaan, joten en tiedä miten hyvin combot ja muut onnistuvat 3DS ohjauksella. Ja pieni ruutu toki rassasi minua, mutta niin se olisi joka pelissä. Käsikonsolit eivät vain ole minua varten.

Muutenkin tuntunut siltä, että pelin ovat ostaneet lähinnä Tales fanit, jotka ovat PS2 versiota jo pelanneet. He sitten ovat valittaneet uuden sisällön puutteesta, mutta muuten olleet tyytyväisiä tähän porttiin.

Edit: Pakko vielä sanoa, että vaikka käsikonsolit eivät juuri kiinnostakaan, niin kyllä tuo Vitalle ilmestynyt Tales of Innocence R ja ensi vuonna nähtävä Tales of Hearts R kiinnostaisi. Upealtahan nuo näyttävät kaikin puolin, mutta taitavat jäädä vain japanilaisten iloksi.

3DS version suurin "ongelma" on se, että kahdeksaa eri Artea on vaikea käyttää tappelun aikana. Neljä saa laitettua nappuloihin kuten normaalistikin, mutta shortcutit menevät kosketettaviksi alanäytölle. Tämän takia taistelut olivat aika yksitoikkoisia, kun ainoastaa Jadella tuli käytettyä taikoja alanäytöltä.

Päälinjasta poiketen mitä tulee yleisiin fiiliksiin ja suositteluihin peleihin niin olen juttunut Vespariassa siihen että olen metsästämässä Everlight Orea. Käsittääkseni tämä sidequest saa alkunsa Dahngrestin kapakasta jossa pitäisi tarjota aterioita asiakkaille. Vedin läpi tarjoilut kaikilla tyypeillä. Tämän jälkeen kai pitäisi tulla bartenderiltä ilmoitus että enää ei ole jobia tarjolla. En kuitenkaan saa tuota ilmoitusta että jobia ei ole enää tarjolla. Part 2 loppu siis menossa. Henkilö nimeltä Yu pitäisi ilmaantua sillalle joka triggeröi tämän Everlight Orb sidequestin, mutta Yu:ta ei vain näy. Any ideas?

Tales of Graces f New Game+ osoittautuikin hauskemmaksi kuin alkuun ajattelin. Tavoistani poiketen olen nyt keskittynyt kaikkiin muihin hahmoihin paitsi Asbeliin. Sophiella tullut enimmäkseen pelailtua ja kohta ajattelin vaihtaa Malikkiin, joka on mielestäni se vaikein hahmo ohjata. Mukavasti se tuo vaihtelua peliin, kun jaksaa pelata eri hahmoilla, eikä aina sillä pääsankarilla. Evil/Chaos tasolla myös peli edennyt ja normi vihut eivät juuri ongelmia tuota. Mutta ne bossit... Ei näitten kanssa painimisesta meinaa välillä tulla mitään, etenkään jos Chaoksella pelaa. Mielenterveyteni vuoksi paras ratkaisu onkin laskea vaikeustasoa ainakin pykälällä, jos turpasauna jatkuu loputtomiin.

Lainaus käyttäjältä Burning

Any ideas?

Vaikea sanoa missä mättää. Moneen osaan jaetut sidequestit ovat usein rasittavaa touhua, kun ei saisi mitään kohtaa niistä missata. Itse en oikein muista muita Vesperian sivutehtäviä, lukuunottamatta ex dungeonia. Mutta oletko etsinyt Youtubesta apua tuohon ongelmaan? Siellä taitaa olla kaikkiin sidequesteihin läpipeluu videot.

Lainaus käyttäjältä Retro+

Vaikea sanoa missä mättää. Moneen osaan jaetut sidequestit ovat usein rasittavaa touhua, kun ei saisi mitään kohtaa niistä missata. Itse en oikein muista muita Vesperian sivutehtäviä, lukuunottamatta ex dungeonia. Mutta oletko etsinyt Youtubesta apua tuohon ongelmaan? Siellä taitaa olla kaikkiin sidequesteihin läpipeluu videot.

Homma selvisi kun selasin noita walkthrougheja. Tämä sivutehtävä olisi pitänyt aloittaa jo ajat sitten ja tässä vaiheessa sitä on kai madotonta enää aloittaa kun yksi toinen tyyppi ei ole enää toisessa paikassa. Kaikkiiaan sivutehtäviä lienee toistakymmentä joten tarkkana saa olla milloin mikin tehtävä tulee mahdolliseksi / mahdottomaksi enää aloittaa.

Meni tuo Tales Of Vesperia sitten läpi pelimittarin näyttäessä 68 tuntia. Mutta ei tämä vielä tähän päättynyt, eikä se maailmanloppukaan nyt aikanaan tänään saa tulla, koska EX Dungeon ja Graden farmaukset EX New Gamea varten odottavat.

Jos uudella pelikerralla ei sitten missaisi pelin alussa niitä sidequestien aloituksia. Joten kyllä tuo kokonaisaika päälle 100 tunnin reippaasti menee uudella pelikerralla, vaikka Grade Shopista saakin huomattavaa apua. Miksi näin hyvän pelin edes pitäisi koskaan loppua, byääh, me wants Vesperia 2. Sitä odotellessa voisi alkaa metsästämään näitä sarjan muitakin pelejä.

Ajattelin tässä aikani kuluksi tehdä suomenkielisen ohjeistuksen graden farmaukseen kun tuo on nyt ajankohtaista pelissä Tales Of Vesperia jota pelaan. Toivottavasti saatte edes jotain selkoa epämääräisestä selostuksestani, kysykää jos on kysyttävää.

[spoiler]
Simppeli ohje Graden farmaukseen

Johdanto
Gradea ei noin yleisesti tarvitse kerätä tavallisesti läpipeluun aikana, koska gradesta on hyötyä vasta EX New Gamessa, jonka alussa on Grade Shop josta voi sitten noilla gradeilla ostaa kaikenlaisia etuuksia seuraavaan pelikertaan, kuten 10x EXP, kaikki aikaisemmat artet, skillsit, maailmankartta, rahat ja monsterikirja, items 99 jne. Kaikkinensa jos haluaa mahdollisimman hyvillä bonuksilla aloittaa uuden pelikerran, tulisi gradea kerätä ~20000 jotta kaikki parhaat yhdistelmät voisi varmasti tehdä. Kuullostaa järisyttävältä määrältä, kun gradea saa ottelussa tavallisesti ~5 parhaallakin menetelmällä. Tämä ohjeistus kertoo miten ottelusta voi saada jopa päälle 1000 gradea.

Milloin ja missä farmata?
Sanoisin että farmaaminen kannattaa aloittaa lähellä pelin loppua tai lopun jälkeen, jolloinka porukka on saanut joko tehtävien kautta vaadittavat esineet tai ne on tullut muutoin saatavaksi pelissä ja etenkin Ritalla on tarpeeksi TP. Farmauspaikkana toimii Zaphiasin linnan ja Deidon Holdin väliset alueet. Tämä siksi koska otteluun voi saada mahdollisimman paljon vihollisia, jopa 12 vihollista kerralla. Sillä ei ole merkitystä tässä farmissa kuinka vahvova viholliset ovat, kunhan niitä on vain paljon ja saat paljon FS Chaineja aikaiseksi. Nordopolican areena voisi olla muuten hyvä, mutta siinä voi kaiketi olla vain 6 vastustajaa kerralla vastassa.

On myös huomioitavaa, että kannattaa olla ehdottomasti hankittuna sekä Grade Trio ja Grade Quartet, jotka nostavat OL neljään. Ne saa aukaistua kaupassa syntetisoinnin kautta.

Pelin vaikeustaso kannattaa tietenkin olla HARD, koska siitä saa 1,5X gradea.

Suositeltavat varusteet ja niiden vaikutukset
Rita - Nova +1, OL Boost (käytössä, hidastaa OL Boostin kulumista ja voit heittää TW:n 5+ kertaa boostin aikana)
Rita - Psychedelica +1, Spell End (mukana, lyhyempi viive loitsun jälkeen)
Rita - Sash +1, Minum Damage (mukana, 1 piste vahinkoa)
Rita - Risky Ring (käytössä, kuluttaa 1TP per loitsu)

Raven - Variable Edge +1b, Taunt 2, Spirits
Yuri - Tsurugi +1, Taunt 2
Karol - Bastard Sword +1b, Taunt 2, Item Thrower (hyödyllinen jos Ritan TP laskee kriittisen alhaalle)

Huom. +1 ja +1b nimien perässä tarkoittaa että esine on kaupassa syntetisoitava, sen voi suorittaa missä kaupassa tahansa kunhan materiaalit on mukana.

Vaaidittavat skillsit
Riippuu siitä mitä aseita porukalla on käytössä, vihreä tarkoittaa että skill on aktiivinen. Skillsit jotka kannattavat olla päällä ovat; Spell End, Taunt 2, OL Boost, Spirits ja Minium Damage.

Joukkue
Päähenkilönä ottelussa toimii Rita, kolme muuta vain idlaavat taistelussa. Kahdella muulla henkilöllä tulisi olla Taunt 2 aseessaan.

Täten joukkue voisi olla vaikka Rita, Yuri, Karol + Repede (näkee vihollisten HP määrän)

Graden maksimoimiseksi muilla tulisi olle Blue Dice (+20% Grade), tai ainakin Dice (+10% Grade) kahdella tai kolmella muulla henkilöllä. Tätä kirjoittaessani kahdella muulla on Blue Dice, joten niistä saa 1,4X gradea lisää ottelussa.

Mistä saan aseet ja varusteet?
Risky Ring - Nam Cobandan saari, 11111 chips. Itse tein niin että pokerilla aloitin 1K chipsillä hiljalleen panosta korotellen. Parisen tuntia siihen meni.

Bastard Sword - Arkku; Kiev Moc
Nova - Kauppa; Mantaic
Psychedelica - Arkku; Zopheir
Sash - Kauppa; Aspio & Helirod
Tsurugi - Arkku; Caer Bocram
Variable Edge - Ravenilla on tämä alussa.

Misä saan Dicet?
- Ensimmäisen Dicen droppaa Zagi Nordopolican taistelussa.
- Kiev Mocin metsästä puskien takaa löytyy Blue Dice (Sorcery Ring 4 tarvitaan).
- Dicen voi syntetisoida Blue Diceksi kaupassa, tarvitset siihen Blastium Ore J (alue Mt. Temzan vieressä, jonnekka pääsee laskeutumaan Ba'ulilla kun suorittanut lentotehtävät Myorzossa). Näitä droppaa Gentlegolemit (yöllä) melko harvoin (Hunter's Monocle auttaa tässä, saat harvinaisempia droppeja useammin).
- Dicejä löytyy pelin loputtua EX Dungeonista aarrearkuista, erittäin harvinaista. Graden farmauksen voi aloittaa tämäkin jälkeen / jatkaa farmausta jos niin haluaa.

Strategia
Aluksi kannattaa asettaa pelin strategia siten, että se porukka jolla farmataan asetetaan puolustustilaan (action - defend) ja toinen puoli joka ei ole valittuna joukossa laitetaan taistelutilaan (ne ei-toivotut ottelut joissa vihollinen pääsee yllättämään).

Parhaan grademäärän saavuttamiseksi kannattaa Ritalla mennä nurkkaan ja saada mahdollisimman monta vihollista ympärille. Tämä siksi koska graden yksi suuri bonus koostuu vihollisten ilmaan heittämiestä aina kun uusi Over Limit boostataan päälle. Vihollisia saattaa olla ilmassa täten viisikin kerrallaan jos oikein hyvän farmin saa aikaiseksi.

Tidal Wavea ei siis kannata heti ottelun alussa alkaa spämäämään, etsi rauhassa sellainen paikka tai tilanne jossa saat mahdollisimman monta vastustajaa lähelle ja anna sitten paukkua.

Dark Bottlesta saattaa olla hyötyä, se kiinnittää vastustajien huomion paremmin kun on ajatus kerätä näin leikkisästi ajatellen kolmiodraamaa (kolme vastustajakolpaa kimppuun kerralla ;)

Taistelun kulku
Tämä on hyvin yksinkertainen taistelu, Rita vain aluksi tekee Over Limit boostauksen ja spämmää loitsua Tidal Wave. Kun OL loppuu, laukaistaan uusi OL ja spämmätään taas Tidal Wave.

Ottelu voi kestää päälle 10 min, mutta Ritan ei tarvitse käyttää ainuttakaan OL -pulloa, koska saa aina tuolla Tidal Wavella OL boostin täyteen seuraavaa boostausta varten. Tarkoitus on tehdä vastustajalle mahdollisimman vähän damagea, saada FS ketjun jatkumaan mahdollisimman kauan (jopa 200 ja yli) ja tietenkin lennättää OL boostauksella vihollisia ilmaan josta siis saa myös gradea.

Paljonko minulla on gradea?
Ainut tapa lienee selvittää tämä on mennä Nam Cobandan saarelle ja mennä pöydälle missä vaihdetaan gradet chipeiksi (pokerin pelimerkeiksi). Tämän rinnalla toimiva vaihtoehto on pitää kirjaa kynällä ja paperilla paljonko on tullut gradea kerätyksi.

Esimerkkejä otteluden tuloksista
Tuliper x4, Minicoid x3 | 13 min, Max chain 219, 774 Grade
Bee x2, Tuliper x6 | 12 min, Max chain 175, 893 Grade
Filifolia Bud x3, Minicoid x4, Knight Lancer x2, Knight Fencer x1 | 15 min, Max chain 175, 1103G
Minicoid x7, Tuliper x4 | 12 min, Max chain 87, 1144 Grade
Minicoid x3, Filifolia x4, Tuliper x4 | 15 min, Max chain 246, 1307 Grade

Karkeasti ottaen jos kaikki menee putkeen niin yhdestä vihollisesta saa näillä eväin ~100 gradea, joka tarkoittaa että vihollisia tulisi kaataa ~200 kpl jos on tarkoitus kerätä sen 20000 gradea.

Farmauksen kiteyttävä video - http://www.youtube.com/watch?v=K7Kkaa1RdVw

Joten "I'm gonna make you so blah blah blah.. Tidal Wave!", ja peukalo paukkuu..
[/spoiler]

Myös itse käytin tuota Ritan Tidal Wave sekoilua graden farmaukseen. En vain muista hankkineeni mitään erikoisempia kamoja muille kuin Ritalle ja hyvin silti gradea kertyi. Ne skillit kuitenkin olivat tärkeimmät asettaa oikein tuon touhun toteutukseen. Tuolla samalla Tidal Wave spammilla soolosin aikoinaan myös Colosseumin taistelut. Mutta kiitokset Burningille, että jaksoi suomeksi homman selostaa

Jos Burning kaipailee Vesperiaa lisää, niin voisit vallan hyvin hommata PS3 version japanista. Sen verran mukavasti extraa tuossa mukana, että on ihan hintansa väärti. Ja vaikka japania ei osaisikaan, niin boxi version jälkeen juonen jo tietääkin ja kontrollit ovat tutut. Toki kannattaa tuo Graces f myös hommata.

Kiitosta vain jos tuosta ohjeistuksesta jotain hyötyä on. Muuten kyllä tuon Vesperian myös PS3:lle hankkisi, mutta kun tuo japaninkieli. Menee vähän arvuukaupaksi pelissä mikä nyt tarkoittaa mitäkin, vaikka näin perstuntumalla pelin tuntisikin, ainakin se lisää haastetta :) Toinen asia on toki se että juuri nyt en omista PS3:sta, mutta kyllä varmasti tässä joskus silmällä pitäen tuota Gracesia josta on paljolti kuullut hyvää sanottavaa.

e: Tuumasin tässä samalla että ei ole varmaan viisasta vetää tuota EX Dungenia läpi tällä porukalla joka on about 70 levelisiä. Helpompi vain vetää toisella pelikerralla jossa on helpompi saada lvl 200 kaikille, sitten vain ahkerasti pokeria pelaamaan kunnes kaikilla on Risky Ring, muuten ei lienee edes asiaa yrittää. Sain sen karvaasti vain kokea kun pääsin luolaston puoleen väliin eikä ollut mitään mahdollisuuksia välipomon kanssa.. vai mitä mieltä olet Retro, oletko kuinka kokeillut tuota EX Dungeonia?

Jos jollain konstilla olet saanut ex dungeonin avattua ensimmäisellä läpipeluulla, niin voit toki yrittää. Riippuu paljon vaikeustasosta, mutta itse en tuonne uskaltautunut vasta kuin toisella läpipeluulla, koska hardilla pelailin. Mutta oma porukkani oli tasoilla 75+ kun tuonne sitten astuin. Mestan viholliset lyövät todella kovaa, joten grade shopista kannattaa ostaa se kyky jolla voi kantaa 99 esinettä. Life bottlet taitaa olla ne tärkeimmät.

Varaudu myös ravaamaan mestaa ympäri useampaan kertaan. 15 fake galdia tarttee kerätä, että pääsee loppu bossiin. Porukkani oli lähemmäs tasoilla 100 kun tuohon lopulta pääsin. Levelit nouseekin tuolla nopeasti ilman mitään grade shopin exp boosteja. Ja tulipahan kokeiltua bossia jopa Unknown vaikeudella, joka oli helvetin huono idea tuon tasoisilla hahmoilla. Mikään muu bossi pelissä ei lyö niin kovaa.

Kannattaa myös hankkia Fell Armsit joka hahmolle. Auttavat ihan mukavasti ex dungeonia ravatessa.

Hehe, näin varmasti olikin huonoin idea, sillä tuokin Outbreaker välipomo oli sadistisen vaikea jopa easyllä. Eihän siinä mahda mitään kun se sillä hännällään huitoo ja porukkaa on jatkuvasti poissa elävien kirjoista. Sen mitä kokeilin niin pikkugrindailua voi huoletta tehdä kun Yeagerin lahdattua lähtee pohjoiseen mikä vie pois dungeonista, mutta sen jälkeen kai muita poispääsyjä ei ole kuin pääpomon kautta. Dungeoni avautui ekan pelikerran jälkeen kylläkin kun suoritti ne vaaditut asiat ja toivottavasti avautuu toisellakin kerralla. Fell armsit tuli myös kerättyä, mutta ne kai joutuu harmiksi kerätä taas uudestaan.

e: Tokallakin kerralla näemmä sai avattua tuon dungeonin ja ei siihen hurjan kauan mennyt kun lvl 200 tipahti. Tosiaan luolasta on myös toinenkin poispääsy, mutta siihen pääpomoon tarvitsee sen 15 fake galdia. Tuolta löytyi ihan pätevä kartta.

Vesperiaa pleikkarilla tullut pelailtua se päälle sata tuntia. Ja teille xbox pelaajille, sanon suoraan että se uusi extra luolasto on ehkäpä kamalin luolasto koko pelissä. Ilman karttaa se voi olla jopa satoja taisteluja samoja vihollisia vastaan, jodien värit vaihtuu ja muuttuvat naurettavan vaikeiksi, niinkin hankaliksi että antavat haastetta 200 levellisille. Mutta sen luolan pohjalla oleva pomo, huhhuijakkaa, absoluuttisesti vaikein pomo koko pelissä. Yritin varmaankin kymmenisen kertaa käyttäen kaikki keinot sitä vastaan, kunnes nöyrryin ja vaihdoin vaikeusasteen easylle. Se oli tyydyttävä taistelu, pakko sanoa.

Muutenhan yritin pelistä 100%, mutta viimeisin pelikerta oli kahvila minipelissä. Siinä vaiheessa kun on viimeisissä tilauksissa ja onnistuu tekemään virheen, niin sitten kyllä vituttaa. Oikeastaan Xboxilaisilla on huomattavasti helpompi saada 100%, sillä tässä uudessa luolassa (Telesopic Graveyard) sisältää paljon aseita ja muuta tavaraa, jota ei saa muualta. Se että kerroksia on kymmeniä, yhdessä kerroksessa voi olla 20 taistelua ja se että pitää mennä keskelle huonetta ja taistella pahimmillaan ties kuinka monta tappelua saadaksesi nuken, jonka jälkeen sinun pitää palata sinne mistä lähditkin taistellen ne samat taistelut ja vieläpä taistella tie sinne teleportin luo joka vie seuraavaan kerrokseen ei kuulosta hyvältä. Miksi et tee sitä ekalla kerralla, joku saattaa kysäistä? Juttuhan meni niin, että kartta jota käytin kyseisessä luolassa sisälsi virheitä. Ja´koska ToV PS3 ei herätä niin paljoa intoa länsimaalaisissa pelata sitä 100%, niin ainoa syy miksi edes tiedän tästä oli kokonaan sattumaa, kun kävin läpi huvikseni gamefaqsin ToV osastoa.

Xbox version omistan, mutta sitä en ole vielä paljoa pelaillut. Graces F olen pelaillut läpi kahdesti, mutta epilogia en ole sitten millään jaksanut mennä läpi taikka Zhonecagea, joka oli aivan liian vaikea ensimmäisellä NG+, jolloin annoin vihollisille kaiken mahdollisen boostin. Onhan se kivaa nähtävää, kun lohiäärme vetää critillä minuun maksimidamagen, eli jotain 999999 vai mitä olikaan. Psst. Gracesin tappelusystemin voi rikkoa, varsinkin kun viholliset iskee noin paljon niin sitä voi käyttää hyödykseen.

Hiukan ollut hiljaista tällä rintamalla, mutta nyt taas tapahtuu. Tässä näköjään olisi ensimmäinen Tales of Xillia video, jossa pääsemme kuulemaan hahmojen ääninäyttelyä englanniksi. Miesten ääninäyttely kuulostaa tuon pätkän jälkeen ihan hyvältä, mutta Millan äänestä olenkin sitten vähän toista mieltä. Ainakaan tämän lyhyen videon jälkeen se ei minua vakuuttanut millään.

Tales of Symphonia saamassa HD remaken PS3:lle. Ei jumaliste tätä on kyllä odotettukin. Saisipa viimeinkin kunnon tekosyyn pelata pelin taas kerran lävitse. Myös se uudempi, Dawn of the New World, saa HD päivityksen samassa paketissa, mutta tuolta en paljoakaan odota.

Siltikin kova uutinen ja itselleni jopa suurempi asia kuin tuleva Tales of Xillia.

Lainaus käyttäjältä Retro+

Tales of Symphonia saamassa HD remaken PS3:lle. Ei jumaliste tätä on kyllä odotettukin. Saisipa viimeinkin kunnon tekosyyn pelata pelin taas kerran lävitse. Myös se uudempi, Dawn of the New World, saa HD päivityksen samassa paketissa, mutta tuolta en paljoakaan odota.
Siltikin kova uutinen ja itselleni jopa suurempi asia kuin tuleva Tales of Xillia.

Minua ainakin vituttaa että Ps3 versio. Kuuluisi olla Wii U only piste.

Lainaus käyttäjältä Jester+

Minua ainakin vituttaa että Ps3 versio. Kuuluisi olla Wii U only piste.

Vituttaa kun ei tule Boxille. Kuuluisi olla multiplättäri piste.

Lainaus käyttäjältä Jester+

Minua ainakin vituttaa että Ps3 versio. Kuuluisi olla Wii U only piste.

Aika surkeeta jos tommonen vituttaa. Tales pelit on kyll iha kohtuu hyviä pelejä. Viimeisenä pelattuna Tales of Graces F. Ihan ookoo peli mutta odotan enemmän Tales of Xilialta

Ollaan nyt iloisia, jos peli edes länteen ilmestyy. Multiplättärihän se paras ratkaisu tietty olisi. Netistä myös lukenut sellaista, että alkuperäinen käsikirjoitus olisi edelleen Nintendon hallussa, joten tuokin kai vaikuttaa pelin ilmestymiseen. Vaikka en asiaan ole tarkemmin perehtynyt, niin Namcon tuntien siellä kyllä keksitään vaikka mitä pelin länsiversion viivyttämiseksi.

Lainaus käyttäjältä Asabay

Viimeisenä pelattuna Tales of Graces F. Ihan ookoo peli mutta odotan enemmän Tales of Xilialta

Xillian japsi versiota kokeilleena ainakin taistelusysteemi on ottanut takapakkia Graces f vastaavasta. Vanhaan TP systeemiin palaaminen erinomaisen Chain Capacityn jälkeen jurppii suunnattomasti. Mutta hauskaa nuo taistelut edelleen tulevat olemaan, vaikka Gracesin tasolle ei mielestäni päästäkään. Ja netistä lukemani perusteella Xillialta voi ainakin odottaa mielenkiintoisempaa juonta.

Oijoijoijoi, Tales of Symphonia! Muistan vieläkin kuinka tuohon aikaan kuolasin kyseisen pelin perään mutta silloin skidinä ei mutsi antanut mun Gamecubea ostaa. Luojan kiitos saadaan PS3:lle HD -versio. Sanoisinko että ny rillataa!

Lainaus käyttäjältä Hifisti+

Oijoijoijoi, Tales of Symphonia! Muistan vieläkin kuinka tuohon aikaan kuolasin kyseisen pelin perään mutta silloin skidinä ei mutsi antanut mun Gamecubea ostaa. Luojan kiitos saadaan PS3:lle HD -versio. Sanoisinko että ny rillataa!

Toivottavasti en nyt pudota ketään pilven reunalta, mutta tuo PS3:n HD-versiohan oli huhu, jota ei käsittääkseni oltu vahvistettu. Paitsi nyt, kun kyseinen huhu on "kumottu" pelintekijän toimesta. Mikäli ei tehnyt perinteisiä, eli kumotaan huhu vain siitä hyvästä, kun tieto pelin tulemisesta on vuotanut jollain tavalla. Harmi sinänsä, koska näin hyvän pelin tulisi kaikkien kokea. Tunnustan että myös itselläni on sivistyksessä aukko tämän kohdalla, vaikka olen peliä kokeillut, mutta sittemmin kun ollut aikeissa hommata, on korkea hinta ollut mukamas tekosyy ostamatta jättämiselle. Tosin onhan sitä vaikea ollut löytää, eli melkein saa nettihuutokaupassa kyttäillä jos aikoo pelin itselleen saada.

Sitten taas toisenlainen huhu on pyörinyt: Wii U:lle uusi peli sarjaan Tales of Symphonia?

^ Tales peli WiiUlle olisi kyllä todella tervetullut : P

Lainaus käyttäjältä Mikanes+

Paitsi nyt, kun kyseinen huhu on "kumottu" pelintekijän toimesta.

Harmi tosiaan jos pitää paikkansa. Mutta tarkoittaako tuo sitten vain sitä, että Baba torjui huhut pelin PS3 julkaisusta? Tuo postaamasi linkki WiiU:n tulevista peleistä kun herättää kysymyksiä, että olisiko tuo "Perfect Edition" tulossakin sille. Ihmettelisin kyllä suuresti, jos sieltä olisi taas tulossa jotain Dawn of the New World tyylistä jatkoa Symphonialle.

Ja voisihan tuo alkuperäinen Symphonia myös ilmestyä Virtual Consolen puolelle. Ei tuokaan tuntuisi kovin tuulesta temmatulta.

Ostin aikoinaan Tales of Symphonyn GC:lle. Ja on se muuten vieläkin sielä laatikossa mistä löytyy pari muutakin GC-peliä. Olin lievästi täpinöissä aikanaan kun pelin sain. Iskin pelin kimppuun ja jonkin aikaa sitä pelasinkin, mutta jossain vaiheessa tahto ei enää jaksanut. Muistaakseni hahmot eivät oikein iskeneet. Ja se ääninäyttely...karmeaa. Varsinkin se "päätyttönen". Ei sitä jaksanut kuunnella. Muistaakseni tässä taisi olla puhe englanniksi eikä sitä saanut laitettua alkuperäiseksi. Olisi varmasti toiminut paremmin japaniksi. Voisi ehkä jossain vaiheessa testata pitkästä aikaa. Nyky ropet kun on ollut aika onnettomia muutenkin niin ehkä tämä nyt iskisi paremmin. Vaikka se että ehtiäisin pelaamaan tätä joskus on ehkä toive ajattelua...

Lainaus käyttäjältä Retro+

Ja voisihan tuo alkuperäinen Symphonia myös ilmestyä Virtual Consolen puolelle. Ei tuokaan tuntuisi kovin tuulesta temmatulta.

Ei kyllä, mikäli Cuben pelit tosiaan saadaan Wii U:n Virtual Consoleen. Ainakin Super Mario Sunshine ja Wave Race Blue Storm olivat listattuna tuossa aiemmin linkkaamassani huhulistassa, jotka olisivat E3-julkistuksia. Suurin osa listasta on kuitenkin ihan uskottavia, ja moni on jo tiedossakin, vaikka ei virallisesti ole vielä julkistettukaan.

Lainaus käyttäjältä JayeizH

Ostin aikoinaan Tales of Symphonyn GC:lle. Ja on se muuten vieläkin sielä laatikossa mistä löytyy pari muutakin GC-peliä. Olin lievästi täpinöissä aikanaan kun pelin sain. Iskin pelin kimppuun ja jonkin aikaa sitä pelasinkin, mutta jossain vaiheessa tahto ei enää jaksanut. Muistaakseni hahmot eivät oikein iskeneet. Ja se ääninäyttely...karmeaa. Varsinkin se "päätyttönen". Ei sitä jaksanut kuunnella. Muistaakseni tässä taisi olla puhe englanniksi eikä sitä saanut laitettua alkuperäiseksi. Olisi varmasti toiminut paremmin japaniksi.

Tarinaltaanhan tuo Symphonia on sanalla sanoen imelä ja saman sorttinen alussa mukaan lyöttäytyvä hahmokaarti lisää tätä fiilinkiä. Kratos ja Raine tasoittaa tuota, mutta pelin päähahmojen, Lloydin ja Colletten naivi ajattelutapa jokaisesta asiasta otti myös itseäni pannuun alkutunneilla. Kannattaa kumminkin kestää alussa ärsyttävältä tuntuvat hahmot ja painella ainakin aavikon yli ja siitä laivalla toiselle mantereelle. Siitä on jo vuosia kun viimeksi peliä pelasin, mutta muistaakseni tuossa vaiheessa peli näyttää paranemisen merkkejä niin hahmokehitykseltään, kuin tarinaltaankin.

Ja ääninäyttely on mielestäni keskitasoa parempaa mitä enkkudubeissa on tullut kuultua. Etenkin Kratoksen VA, Cam Clarke, on parhautta. Tokihan se olisi mukava saada valita kuunteleeko alkuperäisiä ääniä vai ei. Namco pelistudiona vaan sattuu olemaan se paskin mahdollinen vaihtoehto, jos jotain tällaista peleiltään haluaa.

Edit: Jaahas, eli Namco Hideo Baban johdolla taas trollasi fanejaan, kun ehti jo ampua huhut alas aiemmin. Tales of Symphonia HD todellakin tulee PS3:lle ensi vuonna. Eihän tässä malta odottaa enää ollenkaan.

Ihanaa, nyt mä lasken alleni. Ihan oikeesti, on kyllä kevyesti ensvuoden alun odotetuin peli tämä sitten. Huhhhuh.

Eipä tuota Symphonia HD:ta malta ensi vuoteen odottaa, joten ennakkotilasin tällaisen erikoispainoksen Japanista. Toki se PAL versiokin tulee hommattua, kun tänne sitten ilmestyy. Toivottavasti myös jonkinlaisena spessu versiona.
IMAGE(http://www.nippon-yasan.com/5319-23124-thickbox/ps3-tales-of-symphonia-unisonant-pack-lalabit-market-limited-edition.jpg)
Eipä juuri menoa haittaa, vaikka pelissä kaikki onkin Japaniksi. Kumminkin tullut pelattua mokoma lävitse jo useampaan kertaan, joten eiköhän siinä juonessa pysy mukana aivan mainiosti. Ja pääsenpä viimein pelaamaan tuota alkuperäisillä äänillä.

Mutta tuo Dawn of the New World ei HD päivityksenäkään oikein jaksa kiinnostaa. Pitää se silti läpi ainakin kerran pelailla, vaikka pelin sankari on ehkäpä rasittavin jonka Tales of peleissä olen tavannut.

Saadaankohaa me suomeen Tales of Xillia Collectoria myyntiin? Harmittaa jos ei saada, en haluaisi tyytyä vain Limiteddiin.

Lainaus käyttäjältä Asabay

Saadaankohaa me suomeen Tales of Xillia Collectoria myyntiin? Harmittaa jos ei saada, en haluaisi tyytyä vain Limiteddiin.

Johan tuota on ollut ennakkotilattavissa Namcon omilta sivuilta lähes parinkin kuukauden ajan.

https://store.talesofgame.com/

^ Jos tilaa tuolta nii mahtaakohan saapua julkaisupäiväksi? Entäs tuleeko tuolta hurjat postit ja alvit sun muut päälle? : D

Namco Bandai tiputti eilen aikamoisen pommin. Nimittäin tuo Tales of Symphonian HD versio tulee sisältämään dual audion, eli halutessaan ääniraidaksi voi valita Japanin. Aika uskomattomalta tuntuu, mutta virallinen vahvistus tuohon jo saatu. Sarjan fanit odottaneet tämän tapahtumista jo vuosia.

^ Aivan mahtavaa. Nyt kun vielä saataisiin sama tuleviin Tales peleihin : P

Kävin juuri hakemassa tuon Tales of Xillia Milla Maxwell Editionin postista. Aika erikoisesti saapui perille. Paketti oli jo saapunut Turkuun, kun mailiin ilmestyi tuo lähetysilmoitus. Muutenkin tuli jännää reittiä perille. Näköjään rekkakyydillä Ranskasta Saksaan ja sieltä Tanskaan, josta laivalla tänne.

Ihan nätti paketti kyseessä. Ainut miinus mikä heti pisti silmään on tuo pikkuinen ei kovakantinen taidekirja. Mutta mukava lisä sekin. Figuurin laatu kyllä yllätti, koska Banpreston figuurit ovat usein mitä ovat. Ei tuo omistamani Alterin Millan tasoa ole missään nimessä, mutta silti todella nätti tapaus. Positiivinen yllätys tosiaan. Eipä tuossa kai muuta erikoista ole. DLC asusteet toki hahmoille. Näitä asuja taitaa sitten PSN storeen tulla oikein urakalla ja jos Graces f linjaa jatketaan, niin järjettömään ylihintaan. Ostakoon ken tahtoo.

Mutta jos tässä vaikka ehtisi peliäkin koettaa tunnin verran ennen töihin lähtöä. Kovasti jo polttelee näpeissä.

Namco Bandai on rekisteröinyt vaihteeksi kolme uutta Tales-sarjaan viittaavaa tavaramerkkiä. Samanlaisen setinhän he rekisteröivät jo aiemmin tässä kuussa. Noista uusimmista ainakin itselleni eniten herättää kysymyksiä Tales of Link. Wait.. What..!? Voisiko mitenkään olla mahdollista että olisivat lyöneet hynttyyt yhteen Nintendon kanssa ja saaneet kosittua Linkin mukaan Tales-pelisarjaan, tai toisinpäin? Tales-peliä ei Nintendon laitteella olla hetkeen nähty, mutta olisiko Smash Bros.-yhteistyö lämmittänyt pelifirmojen välejä niin paljon, että ovat muitakin projekteja lähteneet tuunaamaan..??!
[color=yellow](..tai menekasvoille?)[/color]

Vähän päälle 16 tuntia Xilliaa takana ja nyt vasta meni tuo Chapter 1 läpi. Peli kyllä jaksaa pitää otteessaan ja maailmaa tykkää penkoa kunnolla sivutehtävien toivossa. Tekisi mieli edetä nopeamminkin, koska juoni on kerrankin asteen mielenkiintoisempi kun vertaa moniin edellisiin Tales sarjan peleihin. Hahmokaartikin oikein miellyttävää sorttia, vaikka Jude on taas se tyypillinen kiltti ja naivi Tales sankari.

Taisteluista sanonkin heti alkuun, että jos jollain on peli vielä aloittamatta ja kokemusta löytyy edellisistä osista, niin kannattaa nostella vaikeustasoa samantien joko Moderatelle tai Hardille. Normal tasolla peli ei yksinkertaisesti anna mitään haastetta, ei edes bossi matseissa. Moderatekaan ei paljoa auta tähän, mutta tällä tasolla mieluiten itse nyt pelailen. Hard ei juuri tunnu vaikeustasoa tuosta nostavan, mutta taitaa melkeinpä tuplata jopa normi vihollisten lifen, joka vain pitkittää taisteluita rasittavasti.

Vaikka vaikeustaso ei juuri säväytä, niin silti taistelut ovat todella hauskaa puuhaa. Gracesin tyylistä upeaa comboilua ja sidestepping tanssia ei löydy, mutta eipä näihin taisteluihin tunnu kyllästyvän sittenkään. Millaa tullut ohjattua alusta alkaen ja hahmon tyyli yhdistelee meleetä ja taikuutta hienosti. Jude ja kumppanit jäävät varmaan odottelemaan New Game+ muotoa, ennen kuin edes kosken kunnolla heihin. Onpahan vielä enemmän syytä pelata peliä uudelleen lävitse.

Niin ja siitä ääninäyttelystä. Ihmekyllä pidän siitä mitä olen tähän asti kuullut. Toki joukossa ollut fail tason suorituksia, mutta muuten oikein sujuvaa settiä ollut. Etenkin Alvin ja Rowen hoitaa tonttinsa ääninäyttelyn puolella upeasti. Millan ääntä alkuun vierastin, mutta ei siinä kauaa mennyt kun jo pidin tästäkin kovasti. Melkeinpä tunteeton ja samalla äänenpainolla hoidettu työ kuvastaa hyvin tätä hahmoa, kun miettii mitkä Millan taustat ovat.

Viime viikolla tuli korkattua tuo Xillia ja pelikellossa tällä hetkellä 19 tuntia. Olen kyllä nauttinut kovasti pelistä, vaikka ei ihan Graces F:n tasolle olekkaan (vielä) päässyt. Se täytyy sanoa kuitenkin, että lähti peli nopeammin "käyntiin" kuin edellä mainittu osa. Tosiaan tuo Xillian tappelusysteemi ei aivan pärjää aivan Gracesille, puuttuu vain samanlainen kombottamisen fiilis. Toisessa chapterissa mennään "vasta".
Hahmoista Rowen on noussut omaksi suosikiksi, hieno ja sympaattinen ukko kyseessä. Ivar on taas ollut kevyesti rasittavin hahmo, mitä on tullut vastaan.

Pelikello näyttää 43 tuntia ja loppu bossi kaatui juuri, joten tarina on sillä selvä. Tai sitten ei, koska Rieza Maxian maailmassa riittää vielä paljon muutakin tekemistä tämän jälkeen. Mutta voisi vähän fiilistellä nyt.

Myönnettäköön, että yllätyin kuinka hyvä peli tämä loppujen lopuksi onkaan kaikkien niiden lukemieni valitusten jälkeen. Toki pelin main story on lyhyempi kun vertaa edellisiin osiin ja kaiken maailman sivu krääsää on vähemmän. Mutta siltikin tekemistä riittää aivan julmetusti, kun vertaa moniin muihin peleihin. Ja se main story. Sanokoot muut mitä tahansa, mutta minä pidin tarinasta erittäin paljon. Kyllähän tuo oli mielenkiintoisempaa sorttia, kun vertaa moniin muihin Tales sarjan peleihin. Ei ollut tällä kertaa sitä tyypillistä "pelastetaan maailmaa ystävyyden voimalla". Etenkin Gracesin tarina verrattuna tähän oli tylsyyden huipentuma. Oikeastaan Xillia vie Gracesia kaikessa paitsi taisteluissa, eikä se kyllä jää paljoa tuostakaan.

Mainion tarinan lisäksi mukana seurasi miellyttavä porukka erilaisia hahmoja. Taitaa ollakin ensimmäinen Tales peli, jossa en inhoa ainuttakaan pelattavaa hahmoa. Tai no, ehkä Leiaa vähän. Tämäkin hiukan siitä syystä, että hahmonkehitys hänellä jäi pahasti puolitiehen. Tuntui että neitosella ei ole mitään osaa eikä arpaa koko tarinaan, eikä hän kyllä päässyt taisteluissakaan vaikuttamaan, ellei ollut aivan pakko. Muut hahmot sitten kehittyivät tarinan edetessä oikein mukavasti, etenkin Alvin.

Ja kuten tuli aiemmin todettua, niin ainut asia missä peli jää hiukan Graces f jalkoihin on nuo taistelut. Mutta ei niitäkään voi missään nimessä huonoiksi tai varsinkaan tylsiksi sanoa, vaikka Gracesin tyylinen viimeistely niistä puuttuukin. Ja oli siellä sellaistakin, jonka Xillia teki paremmin, kuten tuo bossien super armor. Gracesia pelattaessa tuo oli samaan aikaan stunlock kusetuksia estävä suoja, mutta usein myös taisteluiden nautintoa rajoittava syöpä. Xilliassa sentään voi jo ihan mukavankin combon saada bossille annettua vaikeammallakin tasolla, joka on aina tyydyttävä fiilis. Gracesin kanssa tämä oli miltei mahdotonta. Voisipa tässä myös mainita lähinnä kosmeettisen puutteen Xillian taisteluissa ja se on Mystic Artejen vähyys. Jokaisella hahmolla on vain yksi tällainen, joka on kyllä harmi, kun vertaa Gracesin kolmeen vai oliko se jopa neljään erilaiseen.

Niin ja se vaikeustaso. Tuli kokeiltua vikan bossin kanssa Normalin ja Moderaten eroja. Lopputulos: normaalilla homma oli ohi vähän alle 7 minuutissa ilman erikoisempia ongelmia. Pykälän vaikeammalla sai jo tehdä töitä kahta kauheammin. 22 minuuttia, joka on kyllä ennätys tähän mennessä minkään Tales bossin kanssa. Kyllä oli free run kerrankin tarpeen, kun sai koko ajan olla juoksemassa pakoon comboja ja mystic arteja. Matsi meni puihin monella eri tavalla, mutta kyllä tuntui hyvältä kun se viimeinkin oli läpi.

Pelin musiikki on tyypillistä Motoi Sakurabaa, mutta alkaa pikkuhiljaa tuntua, että ukolla rupeaa ideat loppumaan kesken. Kyllä joukossa upeitakin biisejä kuuli, kuten vaikkapa Millan theme 3, mutta loppujen lopuksi ei tuo mikään kovin erikoinen soundtrack kokonaisuudessaan ole. Moni varmasti eri mieltä, mutta monien biisien kanssa tuntuu aivan kuin ne olisi kuullut jo vuosia sitten jossain muualla.

Jos tälle arvosanaa lähtee antamaan, niin 8 tai jopa 8.5 tuntuu parhaimmalta. Vaikka peli onkin viimeistelemätön ja siinä on vähemmän tekemistä kun vertaa aikaisempiin osiin, niin loppujen lopuksi hahmot ja tarina ovat hyvä syy nostaa arvosanaa. Tales peleissä pelihahmot ovat aina olleet minulle se tärkein pointti ja Xilliassa nuo nousevat miltei Vesperian tasolle, ellei jopa rinnalle. Arvosana saattaa jopa parantua, kunhan New Game+ on menty läpi ja tarinan toinen puoli Juden silmin on nähty myös.

Tuleepa taas aikamoinen wall of text surkeasti kirjoitettuna, mutta eihän tätä kenenkään ole pakko lukea. Mutta ei kyllä malta odottaa Xillian ensivuonna lännessä ilmestyvää jatko-osaa. Kyseistä peliähän on monet jopa hehkuttaneet parhaimmaksi Tales peliksi koskaan niin juonensa kuin sisältönsä vuoksikin. Kuulemma korjaa ensimmäisen osan kaikki puutteet ja enemmän. Juonikin lukemani mukaan synkin mitä Tales peleissä nähty, joten tuo taitaa ollakin se number one reason, joka jatkossa eniten kiinnostaa. Yleensähän Tales pelien juonet ovat täynnä iloa ja juhlaa, mutta nyt on luvassa verta ja kyyneleitä. Ja minä jo ehdin aikoinaan haukkua peliä ensi näkemältä. Varmaan joudun syömään sanani.

Ja lopuksi tunnustan ostaneeni PSN storesta kolme idolm@ster asua pelin sankarittarille, Dhaos kostuumin Millalle ja Kratoksen asun Alvinille. Tuntuu suorastaan älyttömältä maksaa 3 euroa per asu, mutta eipä ainakaan vielä tunnu kaduttavan. Asujen mukana tulivat vielä omat musiikit ja nämä puvut tulevat vieläpä toimimaan ensivuonna jatko-osassakin.

Sain itsekkin eilen illalla läpäistyä Xillian ja olihan se hyvä loppuun saakka. Vähän samat fiilikset kuin Retrolla, taistelua lukuunottamatta parempi kokonaisuus kuin Graces F. Ja siinäkin suht lähellä mainittua, eli hyvä peli kaikinpuolin. Pelasin itse normaalilla, ihan vaan koska halusin nauttia pelistä ja koska olen tunnetusti onneton pelaaja. Pelikello taisinäyttää 32 tuntia (mahdollista, että muistan väärin...jotain 30-40h kuitenkin), joten pituuttakin omasta mielestä ihan sopivasti. Judella aloittelin jo NG+-tallennuksen, mutta taidan pitää jonkinlaisen tauon ensin pelistä. Oli kuitenkin kiva nähdä, että Judella on (kenties ?) joitain erilaisia pelattavia kohtia kuin Millalla. Joten uudelleenpeluuarvoa löytynee siis hyvin.

Nyt vaan odotellaan, että saapuu se jatko-osa tänne Eurooppaan, eikä myöskään unohdeta Symphoniaa. Tales Of Xillia saa minulta arvosanan 8 / 10 ja vuoden RPG-taistossa ohi Ni No Kunin ja M&L: Dream Team Brosin (häviää kuitenkin Fire Emblemille).

Tulipahan tuossa listittyä kaikki Devil Arms bossit plus muutama muu erikoispomo taistelu siinä välillä. Vähän päälle 4200 gradea jo New Game+ varten kerättynä, mutta vielä jaksaa keräillä lisää. Meninpä myös kokeilemaan onneani tuonne EX Dungeoniin, Magnus Zeroon. Jotenkin arvasin mitä on odotettavissa ja tiputin vaikeustason suosiolla normalille parin normi matsin jälkeen tuolla. Eipä auttanut. Paikan bossi paiskoi porukkaani pitkin lattiaa ja viimeistään kolmannen erän alkaessa fiilis oli tällainen. Turpaan tuli ja kunnolla. Pitää kokeilla tuota myöhemmin uudelleen.

Lainaus käyttäjältä ZaleraFF+

Nyt vaan odotellaan, että saapuu se jatko-osa tänne Eurooppaan, eikä myöskään unohdeta Symphoniaa.

Mitenköhän muuten on dubbaukset tuon Symphonia HD:n kanssa. Japsi versio tuosta jo tilattuna, mutta jäänyt mietittymään, että lisätäänköhän myös siihen se dual audio. Veikkaan kyllä, ettei tulla näkemään enkku raitaa tuossa ollenkaan.

Edit: Menipähän tuo Ex Dungeon bossi toisella yrittämällä läpi. Muutama leveli vain lisää ja paremmat varusteet, niin jopas alkoi sujumaan. Siltikin oli kyllä kova matsi alusta loppuun ja aivan loppu metreillä oli liikaa läheltä piti tilanteita. Tämä Xillian Ex Dungeon taitaa olla upeaa bossia lukuunottamatta siitä surkeimmasta päästä joita Tales peleissä on tullut koettua. Eipä tuo ollut muuta kuin portaalista toiselle juoksemista ja välillä jos halusi, niin tappeluita vähän vaikeampia normi vihuja vastaan.

Tuli myös suoritettua muutamat muut keskeneräiset hommat ja gradea kertyikin mukavat 5400, johon olikin hyvä päättää tämä ensimmäinen läpipeluu. Voi olla että vielä palaan tuohon peliin, jos jaksaisi maksimi tasoille hahmot nostella, mutta nyt kyllä pakotan itseni pitämään taukoa tästä. Toinen läpipeluu Judella saa myös odottaa hetken aikaa.

Ostin joskus viime helmikuussa Tales of Graces f ja sain kivessyövän hahmojen ulkonäöstä. Ehkä voin kokeilla sitä uudestaan myöhemmin.

Lainaus käyttäjältä Kakkuonhyvaa

Ostin joskus viime helmikuussa Tales of Graces f ja sain kivessyövän hahmojen ulkonäöstä.

Toivottavasti syöpä vei lisääntymiskyvyn.

Xillia läpi. Kaikin puolin hyvä JRPG. Tarinassa ja dialogissa tosin olisi voinut olla vähemmän junnaamista ja toistoa. Millalla pelasin, saapa nähdä löytyykö myöhemmin motivaatiota pelata myös Juden tarina.

Kohta 28 tuntia takana Xilliaa ja ihan kivalta on tähän mennessä vaikuttanut. Millalla mennään ja Colosseum sidequest-taistelut avattu hetki sitten.

Eeppinen pelitaitoni tuli esille taas kerran sillä colosseumia en pääse läpi edes beginneristä vaikka luulisi 34 tason hahmot riittävän kun vaikeustasokin on helpoin, tosin colosseum onkin sitten hirvein minkä olen nähnyt varsinkin kun kaltaiseni säheltäjä on 99% ajasta rotkossa.

Tuota lukuunottamatta vaikeustaso helpoimmalla on suht sopiva omille taidoilleni. Devil-otukset pyhkii porukalla lattiaa, mutta niin kai on tarkoituskin tässä vaiheessa peliä.

Graces f jäi pelaamatta täysin läpi sillä lisästoorin vika bossi ei kaatunut, tube oli taas ainoa vaihtoehto kokea stoori. Bonus dungeon oli myös luonnollisesti liikaa, saa nähdä miten tässä käy.

Edit:
Nyt kun pelissä on edetty siihen pisteeseen että osan eventtien löytämisohjeista voi lukea huolehtimatta liikoja spoilereista niin huomaankin missanneeni monta eventtiä kun ei tullut nukuttua tai käytyä dungeoneissa tai vierailtua kaikissa paikoissa joka kerta kun stoori etenee.

Inhoan jrpg peleissä sitä että niissä on rutkasti ohi meneviä pätkiä jos ei ole guide toisessa kädessä, joka taas sitten spoilaisi peliä. No, onneksi tässä sentään on aivan liian vähän käytetty new game+ mukana.

Muutama päivä sitten sain käsiini Japanista tilaamani Tales of Xillia 2: Famitsu DX Pack Editionin. Oikein mukava special edition kyseessä. Huomenna olisi sitten tarkoitus kokeilla pelin paria ensi Chapteria netistä lukemieni käännösten avulla. Eniten tässä kiinnostaa Tales sarjan parhaimmaksi hehkutettu taistelusysteemi. Varmaan jätänkin kokeilut siihen, kun ensimmäinen bossi kaatunut. Haluan kumminkin kokea pelin tarinan kunnolla, eikä se ilman kunnollisia japanin kielen taitoja onnistu. Ensi vuonna sitten ja toivottavasti jo keväällä.

Lainaus käyttäjältä Angel of Death

Kohta 28 tuntia takana Xilliaa ja ihan kivalta on tähän mennessä vaikuttanut. Millalla mennään ja Colosseum sidequest-taistelut avattu hetki sitten.

Oma ensireissuni Colosseumin valinnaisille areenoille tapahtui hyvin myöhään, joten lopulta vasta vain ne vaikeimmat haasteet tuottivat siellä jonkin verran päänvaivaa. Mutta tuolla kuten muuallakin kannattaa käyttää hyväkseen vihollisten elementaali heikkouksia. Spammii vaikka sitä yhtä sopivaa skilliä, jos ei välitä miten tyylikkäästi homma läpi menee. Ja Devil beastien kanssa ei kannata lähteä yrittämään, ellei tasot ole 50+. Kyllä ne alemmillakin tasoilla kaatuvat jos taidot riittävät, mutta Moderate/Hard combolla pelaillessani nuo elukat tuottivat ongelmia reilusti korkeammillakin tasoilla.

Ja tuosta Graces f loppubossista sen verran, että All Divide esine on erinomainen apu tuollaisia vastaan. Puolittaa damagen jokaisella, mutta eipä tule ainakaan äkkikuolemia, eikä bossin Mystic Arte spam aiheuta samanlaisia sydämentykytyksiä. Sama varmasti toimii Xillian vaikeimmissa bosseissa, jos ongelmia tulee.

Sidequestien kanssa Xillia meni suhteellisen hyvin ja sain ensirundilla suoritettua 92 sellaista ilman mitään ohjeita. Pitkään olin jumissa 88 suoritetussa, kunnes eräästä random talosta löytyi tuntien etsimisen jälkeen quest chain. Kyllähän se 300 lisägradea 90 suoritetusta tehtävästä oli mukava palkkio. Mutta ei noista kannata paljoa huolehtia ensimmäisellä läpipeluulla, ellei sitten halua ylisuorittaa.