Ryu ga Gotoku a.k.a Yakuza-pelisarja / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Ryu ga Gotoku a.k.a Yakuza-pelisarja

Kyseessä on siis kymmenvuotinen pelisarja, missä nimen mukaisesti pelataan ex-yakuzan jäsenellä Kiryuu Kazumalla, joka sotkeutuu menneisyytensä takia japanilaiseen rikosdraamaan, mihin japanilaiseen tuttuun tyyliin sotkeutuu niin japanin hallitus, ulkomaaliset järjestöt, zombit ja ties mitä muuta pelistä riippuen. Useasti netissä tulee vastaan "kuin japanilainen GTA" vertaus, mutta en menisi sanomaan peliä GTAan kaltaiseksi. Pelattavuus on enemmän Shenmuen kaltaista kaupungissa juoksentelua, pikkurikollisten ja vähän isompien rikollitsten naamojen murskaamista, juonesta etenemistä ja sivutehtävien tekemistä.

Pelisarjan suurin jippo on sen ns. autenttisuus. Ensimmäisessä pelissä seikkaillaan kuvitteelisessa Kamurochon kaupunginosassa, joka näyttää, kuulostaa ja haisee japanilta. Ravntolat, kaupat, ostettavat tuotteet, Segan pelihallit, kaikki on kuin suoraan japanilandiasta. Strippiklubesta ja ilotaloista en sitten tiedä, asiantuntemukseni ei ulotu niihin.

Pelisarja on suht (?) suosittu länsimaissakin, sillä kaikki pääsarjan pelit on julkaistu (lukuunottamatta 5, joka julkaistaan kesällä) euroopassakin asti, mutta spin-offit eivät ole niin onnekkaita. Oma ura alkoi näiden pelien kanssa tuona maagisena vuonna 2010, milloin tilasin Yakuza 3 kun halvalla sain. Kiinnyin peliin heti. Myöhemmn. vuonna 2011 tilasin Yakuza 4 jpn-version, vaikkakaan kielitaito ei tuolloin vielä ollut kovinkaan hyvä. Nyt pari vuotta myöhemmin omistan koko pääsarjan jpn-painokset (1&2 HD collection, 3-5 ja Ishhin spin-offi). Tällä hetkellä pelailen sarjaa läpi ny kun sain HD collection käsiini niin ajattelin että miksipä ei, koko sarja läpi vaikka 3-5 (+ zombi spin-offin) pelannut. Kakkosessa menen tällä hetkellä ja toivon että saisin sen parin päivän sisällä läpäistyä niin pääsisin kolmosen kimppuun. Tilannetta hidastaa se että suoritan kaikki Sub Storyt sillä haluan hakata Amonin jokaisessa pelissä.

Helmikuussa PSN+ on ilmeisesti Yakuza 4 tarjolla, suosittelen vaikka juoni voikin olla hyvin monimutkainen.

tl;dr nää on jotain japsipelejä, jos joku on näitä pelannu niin tulkaa juttelee.

Femmaa kyllä on tullut odoteltua innolla. Vasta hiljattain tuli hokattua, että Dead Soulsiakin tuli pelattua tosiaan jo melkein kolme vuotta sitten, eli kunnon Yakuza-mätölle on kyllä tarvetta. Sarjan peleissä on kömpelyytensä, mutta on se silti sen verran uniikki tarjonnaltaan, ettei sitä voi olla rakastamatta.

Tämä Ryu Ga Gtoku Ishin (Yakuza Restauration) on kyllä aivan mahtava peli. Peli ei luultavasti ikinä tule länsimaihin huomioidet pelin aiheen, eli Japanin historia. Peli ei edes liitty millään tavalla Yakuzaan, eli länsimaalainen nimi ei edes tee järkeä.

Peli sijoittuu 1860-luvun japaniin, jolloin Japanin polittinen skene ei ollut mikään vakain (milloimpa se olisi ollut). Pelin päähahmo Sakamoto Ryouma (perustuu oikeaseen henkilöön, niin kuin jokainen tässä pelissä) joka oppi-isänsä kanssa suunnittelee Tokugawa Shogunaatin syrjäyttämistä, kunnes sensei salamurhataan ja Ryouma on lavastettu polittiseksi murhaajaksi. Hän vannoo kostavansa senseinsä ja pakenee, vaihtaen nimensä Saitou Hajimeksi (myös oikea henkilö). Hän jäljittää salamurhaajan Shinsengumiin (Shogunaatin erikoispoliisin) ja liittyy siihen löytääkseen ja kostaakseen senseinsä.

Juoni on mielenkiintoisa sillä se sotkee todellisuutta ja fiktiota. Kaikki hahmot ovat Yakuza peleistä tuttuja, mutta heille on vain lätkäisty historiallisen hahmo nimi ja pistetty oikeaan paikkaan. Hyvänä esimerkkinä on fanien rakastama Majima goro, joka tässä pelissö on Shinsengumin ensimmäisen tiimin johtajan, Okada Souji.

Pelkän juonen lisäksi pelissä on aivan liikaa sisältöä Yakuza-pelien tapaan. Minipelejä on niin karaokea, Japanilaista tanssia, kukko juoksukilpailuja, uhkapelejä njnejne. Kaupunkina toimii Historiallinen Kioto, joka on oikein virkistävä näky Kamurochon jälkeen. Taistelusysteemi luonnollisesti keskittyy enemmän katanalla sivalteluun, mutta Ryoumalla on myös reukku jolla voi ammuksella. Näitä yhdistellen on nejä erillaista tyyliä; Nyrkit, Katana, reukku ja Katana+reukku. Jokaisella taistelutyylillä on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, sekä omat kokemuspisteet joten jokaisella tulee olemaan mieluisansa tyyli.

Tekisi mieli hehkuttaa peliä vielä lisää mutta ketään ei varmaan kiinnosta..

Pari kymmentä tunti Yakuza 0 pelattuna ja meininki vain paranee. 80-luvun Tokio ja Osaka on ihan mukavaa vaihtelua 2000-luvun Tokioon ja Osakaan. Peli on huomattava harppaus PS3 viimeisestä Yakuasta eli viitosesta, kiitokset PS4 raudalle. Peli pyörii sujuvammin, näyttää hyvältä ja äänimaailma on sopiva.

Juoni on yllättäen Yakuza perheiden sisäistä riitelyä yhdestä korttelista, eikä nuori Kiryuu ole vielä niin kova jätkä että voisi lyödä kaikkia turpaan. Soppaa sekoittaa tietenkin vanhat tutut, varsinkin Yakuza 1 ja 2 pelanneille on silkaa herkkua nähdä hahmot nuorina, Nishikiyama ennen katkeroitumistaan ja Ryuji Goda nuorena poikana on nautintoa.

Taistelusysteemiä uudistettiin poistamalla kokemuspisteet ja korvaamalla ne rahalla. Kyllä, rahalla. Kun lyö vihollisia niin he pudottavat rahaa. Ihan vitusti. Kaupungilla pyörii iso körmy joka tappaa sut parilla iskulla, voitin hänet ja häneltä putosi taskusta 14.000.000 yeniä. Vinkkinä kaikille japaniin meneville. Pelattavilla hahmoilla on myös poiketen edellisistä peleistä taistelutyylit joita voi vaihtaa taistelun aikana. Esimerkiksi Kiryuulla on hänen "normaali" taistelutyylinsä, Chinpura, joka muistuttaa edellisiä pelejä. Sen lisäksi hänellä on Rush-tyyli, joka painottaa nopeutta, mutta grabbeja tai aseita ei voi nostaa. Kolmantena tyylinä on ns. "rikkomis"-tyyli, jossa iskut iskee kovaa ja mikäli maassa on mitään aseita niin ne tulee mukaan automaattisesti.

Pelissä on useita uusia minipelejä, joista ylivoimaisesti mielenkiintoisin (sekä vittumaisin) on puhelinseksin harrastaminen. Japsilikka bikineissä hiplaa itseäänsä taustalla, samalla kun ruudussa leijuu neljä eri dialogivaihtoehtoa joista sopivinta pitää ampua sateenkaarenvärisillä nuoteilla. Tarpeeksi tehtyäsi tuota niin sanottu "Destiny Roulette" tulee ruutuun, josta pitää valita sopiva iskurepliikki. Toista kolme kertaa ja pääset treffeille, tai siis hotelliin panemaan. Toinen uusi lisäys on alueiden valtaus; viet salkullisen rahaa kauppaan, laitat vartijat sinne ja odottelet alueen omistajan saapumista ja hakkaat sen paskaksi.

Peli vetää omalaatuisuuden huippuunsa sivutehtävillä. Kaupungissa pyörii "Michael" niminen tumma heebo, joka tanssi kaduilla ja zombit tulee perään. Ainoaksi ratkaisuksi jää zombien paskaksi hakkaaminen. Samoin herra Spielberg pyörii kaupungilla. Jännää nähdä viittauksia länsimaailmaan lokalisoimattomassa japsipelissä. Sain lopullta palkinnoksi kengät joita käyttäessään joka askelta vastaan kuuluu kissan naukumista, niin taisteluissa kuin välipätkissäkin. Mielenterveyteni alkaa hajoamaan kun totisen välipätkän aikana kuulii MIU MAU MAU MIU MIU. Pelissä on myös kerättäviä puhelinkortteja, joissa on japsityttöjen kuvia sekä pornovidejä, missä japsitytöt ovat kylvyssä ja koskettelee itseään. Ei tarvi miettiä kovinkaan moneen kertaan tämä Japan-only statusta.

Suurin juttu minulle oli pelin toinen pelattava hahmo, Majima Goro, joka on jokaisen pelin parasta antia. Majima työskentelee Osakassa Hostess baarin managerina, eikä ole tunnettu vielä Mad Dogina. Hänellä on omat minipelinsä ja tarina, joka luultavasti sotkeutuu Kiryuun kanssa. Ei voi muuta sanoa kuin nam nam.

Aivan, pelihalleissa voi pelata Outrunia, Fantasy Zonea ja muita Segan klassikoita.

Hittokun tekis mieli pelata jokainen osa, mutta kun kielipääni on sen verta huono, että en japania varmaan tuu oppimaan kunnolla.

Lainaus

missä japsitytöt ovat kylvyssä ja koskettelee itseään. Ei tarvi miettiä kovinkaan moneen kertaan tämä Japan-only statusta.

En oikein ymmärrä japskeja, jos tuosta syystä jättää julkaisematta. Onhan meillä hyvänä esimerkkinä Witcher 3.

Noniin, tuli Yakuza 6 platinoitua. Sega mainosti tätä Kiryuun viimeisena seikkailuna, joka ei toisaalta yllättäisi jos Yakuza 7 tuisi missä Kiryuu taas porheltaisi.

Pelin aloittaessa huomaa että heti on uusi pelimoottori, joka tekee Kamurochosta täysin vapaasti tutkittavan ilman latausruutuja. Kyllä, vihdoin voi mennä rakennukseen kuni rakennukseen seikkailemaan, ilman latausruutuja. Eikä tämä koske vain ravintoloita ja minipeli-mestoja, vaan kaupungissa on paljon rakennuksia joiden sisälle voi vain mennä perseilemään ilman suurempaa syytä. Nettikahvilasta voi hypätä ikkunasta ulos viereiseen toimistorakennukseen, jossa hämmentyneet työntekijät katsoo kun tämä 50-vuotias kaappi tulee ikunnasta ja paskoo kaiken mikä tulee eteen.

En tiedä oliko kyseessä tahaton virhe, mutta mikäli juokset mitään irtotavaraa päin niin se menee rikki. Onhan se aluksi hauskaa ku kävelet kadulla ja kaikki mainoskyltit ja muut räjähtää palasiksi kun juoksentelet Tokion kaduilla. Sama pätee myös rakennuksien sisällä. Menet kauppaan ja törmäät ruokahyllyyn pari kertaa; se räjähtää. Menet toimistoon ja yrität puotella tuolien ja pöytien läpi, ne räjähtää. Ehkä siistein juttu mikä tästä seuraa on mikäli taisteluiden aikana heität vihollisen jonkin kaupan ikkunan läpi niin työntekijät ei enään suostu palvelemaan, paskoithan juuri heidän kauppansa.

Pelimoottorin myötä tappelusysteemi uudistui. SItä kun tarkastelee niin alkaa paljastua pelin heikoimmat puolet. Aikaisempiin peleihin verrattuna tappelu on hyvin yksinkertaista, eikä Heat-iskuja ole enään niin montaa. Pelin loputtua näin jokaisessa taistelussa samat 2-3 heat-iskua, ja pari harvinaisempaa harvemmin. Taisteluissa on myös selvästi vähemmän syvyyttä kuin ennen. Sen sijaan että vihollisilla olisi tekoälyä, niin niitä on heitetty vähintään 6 jokaiseen taisteluun. Loppua kohden kaavana oli noin 15 perusjanttua ja yksi vähän kovempi jätkä, pidä hauskaa. Tyypit hakkaa mielettömänä sinua miettimättä sitä että sinä syöksyt sieltä niin kuin härkä. Varsinkin Ultimate Heat Mode teki vähän kovimmista taisteluista täysin triviaalisia. Viimeisen bossin voitin normalilla ja pelin vaikeimmalla vaikeusasteella alle minuutissa, koska vihollinen ei voi keskeyttää iskujasi kun olet Ultimate Modessa. Ainoastaan jokaisessa Yakuza-pelissä ollut salabossi Amon pisti kampoihin ja sekin johtui vai hänen aivan naurettavasta damagesta.

Ikävä kyllä sivusisältöäkin on paljon vähemmän kuin aiemmissa peleissä, joka ei toisaalta kuulosta niin pahalta, mutta kun huomaa kuinka vähän sitä on tässä niin voi tulla pieni pettymys.Toisaalta, vaikka tässä onkin vähän niin tässä on muutama vähän syvempi minipeli. Pelissä on niin oman jengin luomista ja tositosi kevyttä jengisota meininkiä strategiaa elementillä, baseball tiimin managerointia, harppuunapyssyllä japanin meressä sukeltelua ja miehistä bondailua baarissa. Vanhoja tuttuja on löytyy pelihallin peleistä (joista uutuksia ovat Puyo Puyo tetris ja Virtua Fighter 5), Baseball, Darts, Karaoke ja Cabaret tyttöjen kanssa seurustelu. Siinä se, japanilaiset uhkapelit, shogi, golf, kalastus, biljardi ja moni muu peli on vain kadonut. Itseasiasta Kamurocho on pienin pinta-alaltaan koko pelisarjassa. Substoryjakin on vaivaiset 52, joista 8 on sidottu Cabaret tyttöihin, 7 on sidottuna baseballiin ja 7 on sidottuna muihin minipeleihin. Joten pelissä on alle 30 sub storya joita löytää kadulta. toisaalta, näihin vähäisiin sub storyihin kuuluu myös eräitä sarjan parhaimpia mielestäni, eikä huonoja löytynyt montaa. Suuri ilo oli myös se, että koko peli on ääninäytelty, joten sivutehtävissäkään ei tule jättimäisi tekstimuureja luettavaksi.

Pelissä on myös Kamurohon lisäksi toinen alue, Hiroshiman Onomichi. Mukava pieni "maalaiskylä" (niin kuin itse japanilaiset sanovat), joka on meren rannalla. Paljon ahtaita kujiia, pyhättöjä ja kauppakatu. Pieni alue jossa ei loppujen lopuksi ole paljoa.

Tappelu on heikompaa kuin aiemmissa peleissä, sivusisältöä on vähemmän kuin ennen, mutta entäs se Yakuza-sarjan kantava voima; tarina? Eräs asia joka sai minun huomioni ennen pelin julkaisua, oli se että yksi tarinan hahmoista on Beat Takeshin, suomalaisille tuttu mm. Hullut Japanilaiset-sarjan vetäjänä, näyttelemä. Olin joissanmäärin innoissani. Onnekseni tässä pelissä vain Kiryuu on pelattava, sillä varsinkin vitosessa tarina mielestäni levisi ja levisi useiden pelattavien hahmojen vuoksi ja johti aaaaaaiiiiiivan liian pitkiin välipätkiin ja selittelyyn, joka on ollut aiemminkin pelisarjan ongelmana. Kutosessa juoni oli onneksi niin sanotusti "down to earth", joka pysyi todellisuudessa...kunnes yhtäkkiä Hiroshiman rannalle nostetaan vanha japanilainen sota-alus uudistettuna. Niin kuin mitä vit...

Peliä mainostetiin kiryuun viimeisenä lukuna, joka varsinkin minua kosketti koska olen tässä viimeisen 7 vuoden aikana pelannut koko sarjan spin-offeineen. Ja voi sitä pettymystä. Kiryuu, joka on varmaan kovin jätkä koko japanin mantereella ansaitsee parempaa. Itse asiassa Yakuza 4 tai 5 lopetus olisi ollut paljon parempi lopetus Kiryuulle kuin tämä.

Mitä muuten sanoisi tarinasta, niin tykkäsin tosi paljon loppua lukuunottamatta. Helppo seurata kun ei tarvi koko aikaa päivittää kolmen eri yakuza perheen sisäistä riitelyä eikä 20 muun hahmon agendaa tarvi miettiä. Välipätkät olivat mukavan näköisiä ja pysyivät suurimman osan ajasta inhimillisissä mitoissa. Tietenkin tähänkin lipsahti pari "hei annas kun kerron mitä oikeasti koko pelin ajan on tapahtunut, miten minä olen hyötynyt siitä ja samalla miksi minä kasvoin tämmöiseksi ja miten nämä kolme muuta hahmoa liittyvät siihen"-välipätkää. Pahimmillaan taisi kestää puoli tuntia, joka on toisaalta pitkä aika kun ruudulla on vain kaksi yrmyä japsia keskustelemssa.

Ikävä kyllä rushattu peli kyseessä. Sivusisällön vähyys ja tappeluiden köyhyys satuttaa peliä paljon ja epäilen suuresti että loppukin vain suhaistiin.

tl;dr Nautin itse, tarina on hyvä loppua lukuunottamatta, sivusisältöä vähän ja tappelu on köyhää. Vapaasti tutkittavat Kamurocho ja Onomichi olivat kivoja. Jos jatkavat sarjaa vielä, niin samaa mutta kaikkea enemmän.

Yakuza 0 tuli viime kuussa hankittua ja mitä sitä on alkua ehtinyt menemään läpi, niin kyllä tästä tulee nauttimaan ja tunteja menee varmasti paljon :D Itselle ensimäinen Yakuza-peli ja pitää alkaa kerätä sarjaa hyllyy samalla, kun pelien uusintajulkaisut tulevat ulos. Yakuzan huumori on aivan upeaa ja se kaikki extra sisältö.... Shy dominatrix.. teaching rockers to act tough.. microcar races :D

Itse olen alottanut Yakuzoiden pelaamisen Yakuza 4:sesta,joka upposi meikäläiseen tosi hyvin,tarina ja hahmot oli huippuja.Yakuza 5 oli hyvä hahmojen takia sekä monipuolisen tekemisen takia, mutta juoni hajosi pahasti monen henkilöhahmon takia.Itselle Yakuza 0 oli vuoden peli...tarina etenkin oli loistava. Goro Majimasta löytyi uusia puolia,joka nousi omaksi suosikkihahmoksi.Yakuza 1 remake oli lähes 0:n tasoa,loistavat henkilöhahmot,paljontekemistä mutta tarina ei ollut niin hyvä kun Zerossa,lisäksi lopun pomotappelu oli pettymys,helppo verrattuna edelliseen tappeluun... Yakuza 6:sen länsijulkaisua odotan innolla ja varmasti menee julkaisupäivänä ostoon...