1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Lainaus käyttäjältä Zenox+

Makuasioista juuri voi kiistellä. Mistä sitten, jos ei niistä? Kiistelyssä tarvitsee kuitenkin käyttää oikeita argumentteja, eikä pelkästään x on paska koska Hitler.

Kirjoitinpas tuonkin sitten väärin. Sehän taisi mennäkkin näin, ''Jokainen tykkää mistä tykkää, sanoi koira, kun persettänsä nuoli''. Better?

Lainaus käyttäjältä Luffy+

RHCP:n I'm With You on mukavan svengaavaa settiä

Itselleni levy oli pettymys. Odotin uuden tyylisuunnan ja kitaristin tuovan raikasta tuulahdusta bändiin, mutta ei... Bändi ei vain ole oma itsensä ilman Frusciantea. Missä villit kitarasoolot, letkeät bassonlätkyttelyt tai yleisesti funkki tunnelma?

Itselleni menee niin punkki kuin rokki, metallia ei tule kuunneltua oikeastaan yhtään. Bad Religion ja RHCP ovat varmaankin suosikkejani näistä genreistä, vaikka myös kaikki Lynyrd Skynyrdistä Oasikseen ja Ramonesista NOFXiin sun muihin putoaa myös itselleni.

Lainaus käyttäjältä Zenox+

[Devinvaihde]
Onneksi Townsendin Deconstruction on jo tarjonnut tälle vuodelle laadukkainta hevitykistystä, mitä tämä maailma on koskaan kuullut. Siitä on paha lähteä parantamaan, kun mies luo yhden kovimmista levyistä universumista. Levy aukeaa toisella kuuntelulla ja siitä lähtien se paranee jokaisella kuuntelulla pykälän. Huhhuh.
[Devinvaihde off]

Tää on kyllä pirun vaikea levy. Vasta neljännellä kuuntelulla aloin pääsemään kärryille, mutta joka läpikuuntelulla löytyy aina jotain uutta ja kokonaisuus hahmottuu vähän paremmin: loistavan levyn merkki. Ghostista en sitten taas välitä yhtään. Hieman liian imelää lällyttelyä mun makuun. Devinin tuotanto on kuitenkin sen verran tasaisen laadukasta, että joka levylle täytyy antaa mahdollisuus, vaikka ensikuuntelun jälkeen ei jää käteen mitään muuta kuin vitutus ja ihmetys (Ki ja Addicted).

Lainaus käyttäjältä Zenox+

Mastodonin uusi levy on myöskin ollut hyvin positiivinen yllätys, itse kyllä rakastan tätä uutta Mastodonia yhtä paljon kuin vanhaakin, en ymmärrä puristien itkemistä Crack The Skyen huonoudesta, enkä tule koskaan ymmärtämäänkään. Onhan Blood Mountain helposti bändin paras levy (Homme ja Bixler-Zavala ähisemässä mukana? Mahtavuutta.), mutta ei Crack The Skye kauaksi jää. Biisit jäivät päähän soimaan ja homma hoitui taidokkaalla tavalla. The Hunter on astetta rankempi levy ja todella jymäkkä tapaus. Black Tongue ja nimikkobiisi The Hunter ovat ainakin minuun iskeneet juuri kovimpaa. Levy on hieno tapaus nykymetallissa (tai mitä onkaan), enkä näe kuinka tämä on huonompaa kuin "alku"-Mastodon.

Remission ja Leviathan on mulle nyt ja todennäköisesti aina Mastodonin NE kovimmat levytykset. Tykkään kyllä kaikesta muustakin mitä miehet ovat tehneet, mutta nuo kaksi ovat sellaista murhaa alusta loppuun, ettei mitään rajaa.

Crack the Skye oli siinä mielessä jonkinasteinen harha-askel yhtyeeltä, että se on samanaikaisesti bändin tuotannon vähiten Mastodonilta kuulostava levy ja ei niin ilmiselvästi raskas levytys, minkä takia monet bändin vanhat fanit vierastavat sitä. Remission ja Leviathan, ja osittain myös Blood Mountain, ovat ennenkaikkea, enemmän tai vähemmän, kierolla tavalla suoraa turpaanvetoa ala High on Fire, kun taas Crack the Skyella Mastodon seuraa enemmän Neurosiksen "heaviness is not sound, it's an aesthetic"-mentaliteettia.

Pari sanaa vielä The Hunterista...kaksi ekaa sinkkua Black Tongue ja Curl of the Burl olivat ällöttäviä tapauksia, jotka tiputtivat aika roimasti odotuksiani tätä levyä kohtaan (kyllähän niistä nyt on jo jotenkin oppinut tykkäämään), mutta sitten tapahtui Spectrelight. Ekaa kertaa kun kuulin biisin leukani loksahtivat kirjaimellisesti auki. Mieletöntä old school Mastodon rymistelyä ja jälleen kerran loistava laulusuoritus Neurosiksen Scott Kellylta. Mies on nyt vieraillut Mastodonin kaikkien neljän uusimman levyn parhaalla biisillä, heh. Kokonaisuutena The hunter taitaa mennä jopa Blood Mountainin ohi kolmanneksi omissa suosikeissani, jos täytyy levyjä järjestyksen laittaa (ja niitähän täytyy laittaa järjestykseen). Blasteroid on pirun hauska biisi. Tollasta rentoa ja leppoisaa pop sludgea, kunnes kertosäe alkaa ja Brent rääkyy keuhkonsa pihalle. Jotkut ovat väittäneet että kertosäkeen rääkyjä olisikin Dave Grohl, mutta kyllä tuo minusta Brentiltä kuulostaa. Stargasm / Octopus Has No friends ansaitsee myös erikoismaininnan. Suurena Voivod-fanina kaikenlainen avaruusleijailu on aina ollut lähellä sydäntä ja täytyy myös nostaa hattua Troylle erittäin hienosta laulusuorituksesta jälkimmäisessä kappaleessa. On ilmiselvää, että bändi on kuunnellut paljon Torchea tätä levyä tehdessään, ja siitä on tarttunut levylle tuollainen mukavan rento ja leppoisa fiilis, mitä metallimusasta harvemmin löytää

Lainaus käyttäjältä Zenox+

Nämä uudet levyt kyllä tulevat aina täysin puun takaa, en pysy ikinä kärryillä uusissa levyissä ja yhtäkkiä ne ovatkin jo hyllyssä.

Metalsucks ja Deciblog päivittäiseen lukemistoon eikä pitäisi enää jäädä tärkeitä raskaanmusiikin julkaisuja huomaamatta. Invisible Oranges on myös suositeltava lähde, ja samalla paras blogi jota olen ikinä lukenut. Enemmän suunnattu todellisille musiikkinörteille, kuin satunnais fanittajille. Tässä pari postausta joiden perusteella voi päätellä kiinnostaako blogin tarjonta vai ei--->Taking non metalheads to metal shows, Lyrics Matter, The Future Doesn't Need You.

Lainaus käyttäjältä Zenox+

Nyt aion kuitenkin tässä lähiaikoina sukellella syvemmälle post-rockin ihmeelliseen maailmaan, Nas... siis MJL antoikin todella hyviä suuntaviittoja tälle retkelle, kiitos niistä.

Np. Mulle tuli pari päivää sitten jostain alitajunnan perimmäisestä nurkasta pakottava tarve kuunnella vanhoja yläastesuosikkeja Monoa ja Jakobia. Räjäyttivät aikoinaan pienen tajuntani, mutta jostain syystä jäänyt viime vuosina kuuntelu vähemmälle.

En tiedä ovatko aivoni alkaneet degeneroitua vakavaa tahtia vai mistä on kyse, mutta olen alkanut kiinnostua viime aikoina grindcoresta (maailman siistein genrennimi muuten) ja vastaavasta metelimusasta. Ei ole kauaakaan siitä, kun vaadin musiikilta melodiaa ja selkeää laulua, mutta nytkin kuuntelen Anal Cuntin viimeistä levyä ja peräti nautin sen meiningistä. Ehkä tämä on sitä musiikkimaun laajentumista. Toki vanhat suosikit (kasarimetalli <3) iskevät edelleen, mutta huomaan jatkuvasti yllättyväni positiivisesti kamasta jota joskus vielä pidin sietämättömänä. Eihän tämä mikään uusi ilmiö ole, mutta näin "ekstriimiksi" en ikinä uskonut meneväni. Hassua. Ehkä kuuntelen tämän jälkeen jotain hiljaista ja tosi rokressiivista.

Lainaus käyttäjältä JuzzTo+

Lainaus käyttäjältä Luffy+RHCP:n I'm With You on mukavan svengaavaa settiä
Itselleni levy oli pettymys. Odotin uuden tyylisuunnan ja kitaristin tuovan raikasta tuulahdusta bändiin, mutta ei... Bändi ei vain ole oma itsensä ilman Frusciantea. Missä villit kitarasoolot, letkeät bassonlätkyttelyt tai yleisesti funkki tunnelma?

Itselleni menee niin punkki kuin rokki, metallia ei tule kuunneltua oikeastaan yhtään. Bad Religion ja RHCP ovat varmaankin suosikkejani näistä genreistä, vaikka myös kaikki Lynyrd Skynyrdistä Oasikseen ja Ramonesista NOFXiin sun muihin putoaa myös itselleni.

Ei tuo minunkaan mielestä yllä lähellekään RHCP:n kulta-aikojen levyjä, mutta toimii silti. Kieltämättä jää tuo levy vähän "laulajan levyksi" kun esimerkiksi kitarointi on niin minimalistista. Anthony onneksi hoitaa hommansa kuitenkin edelleen mainiosti.

Lainaus käyttäjältä Luffy+

Ei tuo minunkaan mielestä yllä lähellekään RHCP:n kulta-aikojen levyjä, mutta toimii silti. Kieltämättä jää tuo levy vähän "laulajan levyksi" kun esimerkiksi kitarointi on niin minimalistista. Anthony onneksi hoitaa hommansa kuitenkin edelleen mainiosti.

Anthonyn ääni ei tosiaan ole paljoa vuosien varrella muuttunut (ainakaan huonompaan suuntaan). Siltikin levy tuntuu siltä kuin siitä puuttuisi jotain. Se on kuin hyvä ruoka josta puuttuu kaikki mausteet. Kitaran korostamisella olisi päässyt jo todella pitkälle. Noh, toivotaan että edes Frusciante päätyisi luomaan loistavia soololevyjä. Muutama "ihan jees" -tason soolotuotos häneltä on jo tullutkin.

Toivottavasti ei hirveitä hatemaileja tule tämän viestin takia vaikka kyseinen yhtye otsikon määrittämiin genreihin nipin napin sisältyykin.

Eli Apulannan uusi sinkku on julkaistu! Itse tykkään vaikka tuo on jo kritiikkiäkin kerännyt. Alun tilu on loistavan tunnelmallinen ja kappaleesta jää muutenkin sellainen Kiila/Armo -tyylinen fiilis (Armo on The Apulanta slovari).
Uutta levyä odottelen ja toivottavasti mennään enemmän Kiilan suuntaan vaikkakin jossain haastatteluissa taidettiin mainita että soundit ovat enemmän Plastik -tyylisiä. Ei lähellekkään vuoden paras levy (amorphiksen ja Amaranthen suuntaan pitää katsoa kun niitä etsii) mutta kyllä tätä tulen kuuntelemaan muutama tuhat kertaa taas.

Mitäs mieltä arvon boardilaiset ovat kyseisestä bändistä ja tulevasta levystä?

19.10 julkaistaan yksi mun eniten odottamista levyistä, eli islantilaisen Sólstafirin uusi tuotos "Svartir Sandar" (laillisesti ennakkokuunneltavissa täällä).

Ehdottomasti yksi vuoden kovimmista levyistä. Olisihan tuon tietty voinut supistaa yhteenkin levyyn, mutta bändi onnistuu kuitenkin pitämään materiaalin tason tarpeeksi korkealla oikeuttaakseen levyn pituuden. Þín Orð, Æra ja Svartir Sandar/Djákninn toimivat näin alustavasti kolmen läpikuuntelun jälkeen parhaiten. Kukaan muu tutustunut tähän julkaisuun vielä? Muita mietteitä hienosta bändistä?

Lainaus käyttäjältä JuzzTo+

Anthonyn ääni ei tosiaan ole paljoa vuosien varrella muuttunut (ainakaan huonompaan suuntaan). Siltikin levy tuntuu siltä kuin siitä puuttuisi jotain. Se on kuin hyvä ruoka josta puuttuu kaikki mausteet. Kitaran korostamisella olisi päässyt jo todella pitkälle. Noh, toivotaan että edes Frusciante päätyisi luomaan loistavia soololevyjä. Muutama "ihan jees" -tason soolotuotos häneltä on jo tullutkin.

Minä en edes kehdannut odottaa tältä levyltä yhtikäs mitään, juurikin tuon Fruscianten puuttumisen takia. Kaikki RCHP:n levyt, joilla Frusciante soittaa ovat aina olleet omia suosikkejani ja kaikki muut levyt kärsivät "viban" puutteesta. RCHP on suoraan sanottuna keskinkertainen/huono bändi ilman Frusciantea. Uuden levyn biisit, mitä olen kuullut ovat olleet sitä samaa keskinkertaisuutta kuin kaikki levyt ilman Frusciantea. Ilman Frusciantea ja ilman Frusciantea. Tämä bändi ei ole mitään ilman Frusciantea. Ilman Frusciantea. Eihän tätä tarpeeksi voi korostaa.

Täältä voit kuunnella Lou Reedin ja Metallican yhteislevyn ilmaiseksi. Ensimmäinen biisi on ainakin ihan hyvä sekä Pumping Blood. Kuunnelkaa pois ja keskustelkaa.

Kuuntelin tuon levyn läpi ja mieleni teki heittää tietokone ulos ikkunasta, sillä levy on aivan surkea. En löydä levyltä mitään hyvää! Riffit ovat paikallaanjunnavia, mielikuvituksettomia ja surkeita. Rummut ovat taattua Ulrichin pelleilyä ja bassokin on nyt mitä on. Kaikki biisit kuulostavat samalta ja tuntuvat introlta joka ei koskaan ala. Toivon sydämmeni pohjasta että tätä ei oltu tosissaan tehty...

Kuuntelin Pumping Bloodista puolet ihan vain sen takia, että sen sanat ovat järkyttävän typerät. Sitten suuni alkoi olla jo niin täynnä oksennusta ja vatsahappoja, että oli pakko lopettaa, muuten olisi vuotanut yli. Aivan käsittämättömän hirveää. Metallica jammailee päämäärättömästi ja Reed höpisee päälle mielipuolisuuksia humalaisen kuuloisena.

"It's like the sound of five millionaires wanking into a bucket."

Lainaus käyttäjältä illosipuli+

Kuuntelin Pumping Bloodista puolet ihan vain sen takia, että sen sanat ovat järkyttävän typerät. Sitten suuni alkoi olla jo niin täynnä oksennusta ja vatsahappoja, että oli pakko lopettaa, muuten olisi vuotanut yli. Aivan käsittämättömän hirveää. Metallica jammailee päämäärättömästi ja Reed höpisee päälle mielipuolisuuksia humalaisen kuuloisena."It's like the sound of five millionaires wanking into a bucket."

Saanen muuttaa mielipidettäni näin läpikuunnelleena. Yhdyn täysin tähän illosipulin viestiin sillä erotuksella, että jaksoin kuunnella koko levyn loppuun asti... koulussa ruokiksella. Jos levystä ilmestyisi Lou Reediton remasteroitu versio olisin ostanut tämän heti, mutta kun ei niin ei. Levyhän kuulostaa juurikin huonolta omaan korvaan Reedin ansiosta. Olikohan tämä levy äänitetty kamoissa vai ei? Kaikki kuulostaa tässä vain jotenkin liian tasapaksulta. Komppi on vaan tsuh-tsuh-tsuh-tsuh-tsuh-dah-rättätätätä-dah. Sekä jopa oma idolini Hammet epäonnistui Viewin ''soolossa'' täysin.
Uutta Metallica-lättyä odotellessa --->

Onko tuo levy tehty ihan tosissaan? Kahta ensimmäistä biisiä koitin kuunnella, kumpaakaan en pystynyt loppuun asti. Junior Dadin kuuntelin kokonaan ja sanat on kyllä niin huonot siinä että ei rajaa. Soittokin on samanlaista kokoajan, ainakin noissa 3 biisissä joita kuuntelin..

Lainaus käyttäjältä Rätsetti

Onko tuo levy tehty ihan tosissaan?

Käsittääkseni Lou tuli lyriikoiden kanssa Metallican "treenikämpälle" ja äijät vaan jammailivat päissään jotain nauhalle. Ja siltähän tuo kyllä kuulostaakin. Onko tälle paskalle oikeasti jotain kysyntää?

Mitä hemmettiä tämä oikein on..Pari biisiä pystyin kuuntelemaan alusta loppuun, tuskaisesti. Mutta näiden jälkeen puutu tuohon roskaan kokonaan. Oliko tuo olevinaan joku rahastuskeino Metallican avulla, vai miksi tollanen ripulilevy piti edes tehdä..Oisivat nyt edes kunnolla yrittäneet, mutta ei niin ei. Tuo on jopa Black Albumia ja St.Angeria (mitä jopa pidän ihan ok tasoisena Metallican tasolla, ja parempana mitä kaikki tuntuu haukkuvan) heikompaa settiä, vaikka nyt virallisesti Metallican oma albumi olekkaan.

Pakko myöntää, että vaikka olenkin täysverinen Metallica-fanboy enkä haluaisi sanoa pahaa sanaa heistä, niin nyt en vaan kerta kaikkiaan ymmärrä. Ensimmäisen biisin (ja aiemmin kuullun The Viewn) perusteella totesin, etten voi kuunnella enää tähän aikaan enempää. Huomenna pitää sitten ajan kanssa pureskella albumi loppuun.

Ison osan tuosta voi kyllä laittaa Lou Reedin piikkiin, en ole ennenkään arvostanut häntä ja nyt vielä vähemmän.

Joo noi biisit on hirveetä sontaa mutta tässä musa tunnilla pisti silmään rockin/metallin kejitys aikajana jossa oli esim AC/DC pistetty heavy metalliin itse pidän sitä hard rockina ja Anthrax oli pistetty joko deadth/black metalliin + ku oltiin thrashin kohdalla oli vain Slayer ja Metallica mitään ei puhuttu Megadethistä jotain muuta siinä oli vielä väärin mutta en muista

Lainaus käyttäjältä Letaxi

musa tunnilla pisti silmään rockin/metallin kejitys aikajana jossa oli esim AC/DC pistetty heavy metalliin itse pidän sitä hard rockina ja Anthrax oli pistetty joko deadth/black metalliin + ku oltiin thrashin kohdalla oli vain Slayer ja Metallica mitään ei puhuttu Megadethistä jotain muuta siinä oli vielä väärin mutta en muista

Kaikki musiikin koulukirjat joihin olen törmännyt ovat olleet rockin ja metallin historian suhteen aivan järkyttävää paskaa. Eli ei kannata noista pahemmin välittää. Mun lukion musiikinkirjassa oli laitettu rockin aikajanaan mm. genret white metal ja glam metal, Scorpions heavy metal-yhtyeeksi, Metallica power metal-yhtyeeksi, punkin historiassa ei mainittu 80-luvun alun hc-sceneä tai yhtäkään tuon ajan yhtyettä sanallakaan, ja hip hop, ambient ja tekno ovat kuulemma rock-musiikin alalajeja. Että silleen.

En nyt jaksanut alkaa kaikkia viestejä lukemaan läpi, mutta onko täällä jo sabaton mainittu?
Biisit kertovat enimmäkseen sodasta ja onhan sitä eräästä suomalaisestakin biisi tehty.

Simo ”Simuna” Häyhä (17. joulukuuta 1905 Rautjärvi – 1. huhtikuuta 2002 Hamina) oli suomalainen sotilas talvisodassa. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen tehokkaimmista tarkka-ampujista. Häyhän kolmen sotakuukauden aikana ampumien puna-armeijan sotilaiden määräksi on esitetty jopa 542 miestä, joskin oikeampi arvio lienee noin 200 sotilasta.[1] Puna-armeijan sotilaat nimesivät Häyhän ”Valkoiseksi Kuolemaksi”
Äijähän vielä lisäksi käytti vaan "rautatähtäintä" eli oli oikein true no scopettaja.

Sabaton - white death

Toinen todella komea video on screaming eagles

Alan kuunnella Sabatonia heti kun laulaja alkaa käydä englannintunneilla. En kykene kuuntelemaan ukon ääntämistä saamatta vatsanväänteitä ja bändin sanoituksetkin tapaavat olla melkoista mongerrusta tarkemmin tarkasteltuna. Biisit ovat itsessään ihan jees ja niiden aiheetkin luokkaa badass, mutta eihän tuota englantia pysty kuuntelemaan. PRIPEER FOR NUUKLIOR ÄTÄÄK!!

HOLY FUCKIN' SHIT!!

Jo kuutisen vuotta kuopattuna ollut Nasum tulee heittämään viimeiset keikkansa ensi vuonna juhlien 20 vuotista uraansa. Vuonna 2004 tsunamissa kuollutta Mieszko Talarczykiä tulee korvaamaan, kukas muukaan, kuin Suomen oma Keijo Niinimaa!

Housut meni vaihtoon saman tien, kun näin tuon uutisen Imperiumin sivuilla. Nyt vain pitää toivoa, että kiertue poikkeaa Suomen kautta.

"If you ever wanted to see Nasum blast shit to bits, this is your last and only chance."

Lainaus käyttäjältä Templar+

HOLY FUCKIN' SHIT!!

Jo kuutisen vuotta kuopattuna ollut Nasum tulee heittämään viimeiset keikkansa ensi vuonna juhlien 20 vuotista uraansa. Vuonna 2004 tsunamissa kuollutta Mieszko Talarczykiä tulee korvaamaan, kukas muukaan, kuin Suomen oma Keijo Niinimaa!

Enpä tiedä mitä tästä pitäisi ajatella...toki Nasum oli/on yksi tärkeimmistä yhtyeistä mulle ja Helvete todellinen grindi klassikko (muita levyjä väheksymättä), mutta ilman Mieszkoa ei Nasum ole Nasum. Nasum featuring Keijo olisi varmaan aika hämmentävä kokemus, kun ottaa huomioon Mieszkon olevan Barneyn ja Jon Changin kanssa ehdottomasti grindin tunnistettavin ääni. Keijo on myös täysin erityylinen vokalisti. Splitterin Thalberg, Afgrunding Schweiger tai joku muu ruotsalainen olisi ehkä sopinut bändiin paremmin. Eipä siinä, varmasti menen katsomaan jos tulevat lähelle (Tuska?).

Lainaus käyttäjältä illosipuli+

Alan kuunnella Sabatonia heti kun laulaja alkaa käydä englannintunneilla. PRIPEER FOR NUUKLIOR ÄTÄÄK!!

Onhan noissa välillä tiettyä... tankeroääntämystä, mutta varsinkin ylikorostetut r:ät sopivat mielestäni loistavasti liioitellun eeppiseen meininkiin.

Tuli taas kuunneltua täälläkin mainittuja Megadethin "singlejä" tulevalta levyltä. Kaksi kolmesta on ihan menevää kamaa, mutta Whose Life (Is it Anyway) on Megadethin mittapuulla aivan käsittämätöntä kuraa. Public Enemy no. 1 ja Never Dead ovat molemmat hieman suoraviivaisempia ja siten virkistävää vaihtelua, mutta levyn todellinen taso paljastuu vasta julkaisussa. Mielestäni parhaat Endgamen biisit sattuvat olemaan juuri ne, joita ei julkaistu singlenä. Yleensä sinkut ovat "helppoja" biisejä, joissa ei ole liian monimutkaisia kuvioita ja joihin pääsee helposti sisälle. Levy vaikuttaa jo julkaistujen raitojen perusteella hyvältä ja New World Order on mielestäni demonakin Youthanasian (remasteroidun) parhaita biisejä, joten odotan innolla "väkivaltaisemmaksi" kuvattua versiota.

Lainaus käyttäjältä Munkk1+

Kaksi kolmesta on ihan menevää kamaa, mutta Whose Life (Is it Anyway) on Megadethin mittapuulla aivan käsittämätöntä kuraa.

Olen kyllä täysin eri mieltä. Whose Life on selvästi uuden levyn kolmesta kuullusta biisistä se paras, Public Enemy no. 1 taas melko keskinkertainen tekele (Megadethin mittapuulla).

Lainaus käyttäjältä PureBattery+

Olen kyllä täysin eri mieltä. Whose Life on selvästi uuden levyn kolmesta kuullusta biisistä se paras, Public Enemy no. 1 taas melko keskinkertainen tekele (Megadethin mittapuulla).

On hyvin mahdollista, että kuunneltuani lopullisen levyn muutamaan kertaan, on mielipide muutunut. Mm. Amorphiksen Skyforger tavallaan kasvoi jokaisella kuuntelulla kohtuullisesta kohti loistavaa. Jotkin biisit tuntuvat tarvitsevan sulatteluaikaa.

Itse ilkeänä ihmisenä kuuntelin tuota vuotanutta TH1RT3Eniä, mutta korviini valui niin suurta hunajaa että minun oli pakko lopettaa ja pitää into julkasupäiväksi. Aivan käsittämättömän kova kiekko tulossa!

Ite kuuntelen aika paljon erilaista metallia,rockia.Kukaan ei oo tainnu mainita Made of Hatea.Älyttömän hyvä bändi jos multa kysytää.Tässä ois yks hyvä biisi Made of Hatelta.Ja sitten tykkään myös 65days of staticista.Veikkaan että kukaan ei oo vielä kuullu niistä, koska aika vähän on kyseinen bändi esillä, mutta tekee mukavan erilaista musiikkia.
Bändilistaa:
Made of Hate
65 days of static
Five Finger Death Punch(uus levy tullu justii ;) )
Slipknot
Korn
System of A Down
In Flames
Killswitch Engage

Lainaus 'käyttäjältä Mikkons

tykkään myös 65days of staticista.Veikkaan että kukaan ei oo vielä kuullu niistä, koska aika vähän on kyseinen bändi esillä, mutta tekee mukavan erilaista musiikkia.

Itseasiassa 65daysofstatic on ollut ansaitusti aika pirun kovassa nosteessa The Destruction of Small Ideasin julkaisun jälkeen. Bändi jolla on Last.fm:ssä 18 miljoonaa kuuntelua on aika kaukana ug:sta. Pirun hyvä bändi kyllä ja täytyykin pistää samantien The Fall of Math pyörimään.

Lainaus käyttäjältä Barrakuda+

Itse ilkeänä ihmisenä kuuntelin tuota vuotanutta TH1RT3Eniä, mutta korviini valui niin suurta hunajaa että minun oli pakko lopettaa ja pitää into julkasupäiväksi. Aivan käsittämättömän kova kiekko tulossa!

Itse kuuntelin koko levyn läpi ja tälläkin hetkellä soi kyseinen levy. Aivan älyttömän kova levy odotuksiin nähden. Odotin jotain World needs a hero tasoista kamaa, mutta minun mielestä ainakin loistavan Endgamen tasoinen tuotos on kyseessä. Pakko ostaa vaikka löytyykin jo koneelta.

Lainaus käyttäjältä Mikkons.

Ja sitten tykkään myös 65days of staticista.Veikkaan että kukaan ei oo vielä kuullu niistä, koska aika vähän on kyseinen bändi esillä, mutta tekee mukavan erilaista musiikkia.

Itsekkin olen kyllä tuosta kuullut, tähänkin varmaan pitäisi tutustua. Olisiko jollain boardilaisella ehdotuksia aloituslevyksi kyseiseltä kokoonpanolta?

Itse kuuntelen metallia, rockia ja punkkia jokaista, joskin viimeistä vain muutamien yhtyeiden muodossa. Musiikkimaku ei myöskaan rajoitu genreihin, vaan paljon musiikkia kyseisten kolmen ulkopuolelta tulee myös kuunneltua, mutta se ei kuulu tähän ketjuun.

Lista lempimuusikoista, joita luokitellaan jonkinlaiseksi rockiksi/metalliksi/punkiksi. Listaan mahtuu niin tunnettujakin nimiä, kuin vähän tuntemattomampiakin:

Tool Pitääkö tätä edes selittää? Musiikki ei tästä parane. Kolme uusinta albumia ovat jokainen mestariteoksia. (taide-rock/metalli, proge)
Sigur Rós Niin kaunista. Jokainen levy on upea kokonaisuus, hohtavimpana mestariteoksena Ágætus Byrjun. (Post-Rock, Ambient)
Opeth Bändiltä löytyy sekä loistavaa että heikkoa tuotantoa. Suurin osa musiikista on silti sitä ensimmäistä. (Progressiivinen death metalli jazz-vaikutteilla)
Pain of Salvation Monipuolista progeilua kekseliäillä sävellyksillä ja huikeilla vokaaleilla. (Proge, liian monipuolinen yhtye genreille)
Converge Intensiivistä, nopeaa, raskasta, teknistä, tunteikasta. Kuuntelun jälkeen olo on kuin ripiltä tullessa. (kaoottinen hardcore, mathcore)
Pink Floyd Monipuolista, kaunista, kekseliästä, nerokasta, kaikki kuvaavat Floydia. Wish You Were Here kiiltää kruununjalokivenä. (Progressiivinen Rock, Psykodeelinen)
Devin Townsend (Project, Band ja Strapping Young Lad) Devin on kokeillut useita musiikkilajeja: folkista death metalliin, ambientista polkkaan ja progeen monissa eri muodoissa. Jokainen levy on erilainen (paitsi välttämättä SyLin) ja jokainen on myös laadukas tekele.
maudlin of the Well Intensiivistä, nerokasta, teknistä, kaunista. Täydellisyyttä. (avant-garde proge)
Godspeed You! Black Emperor Bändin upeaa soundimaailmaa on vaikea päihittää. Kappaleet ovat pitkiä, sisältävät massiivisia build-uppeja, paljon variaatioita ja kauniita melodioita (Post-rock)
Steven Wilson (ja Porcupine Tree)
Upeita melodioita, tarttuvia säkeistöjä ja tunnelmallista jammailua. Varsinkin Stevenin uusi soololevy Grace For Drowning iskee monipuolisine biisirakenteineen ja äänimaailmoineen. (Proge, Psykodeelinen, Pop-Rock)
The Mars Volta Häiriintynyttä, psykodeelistä ja trippailevaa progea. Omanlainen soundi ja muutamia oivaltavia sävellyksiä. (Proge, Psykodeelinen, experimentaalinen)
Brand New Bändin viimeisemmät levyt ovat paljon enemmän kuin pelkkää pop-punkkia. Upea tunnelma ja tarttuvat, mutta tarpeeksi vaihtelevat sävellykset vievät mukanaan. (pop-punk, vaihtoehtorock, emo)
Kashiwa Daisuke Kyseisen artistin albumi Program Music I sisältää kappaleen "Stella" joka on yksi ihmiskunnan hienoimmista aikaansaannoksista. (Klassinen, Elektroninen, Post-rock)
Radiohead Vaikka suurin osa Radioheadin tuotannosta on kuraa korvilleni, Kid A on upea kokemus. (vaihtoehtorock, elektroninen)

Eiköhän nämä riitä, vaikka paljon jäikin sanomatta. Viesti kun muutenkin lähentelee jo romaania.
Minut löytää myös Last.FM:stä ja rateyourmusicista.

Typoista syytän halpamaisesti väsymystä. Anteeksi ehkä hieman epäselvästä tekstistä.

Lainaus käyttäjältä SaneTBP

Lainaus käyttäjältä Mikkons.Ja sitten tykkään myös 65days of staticista.Veikkaan että kukaan ei oo vielä kuullu niistä, koska aika vähän on kyseinen bändi esillä, mutta tekee mukavan erilaista musiikkia.

Itsekkin olen kyllä tuosta kuullut, tähänkin varmaan pitäisi tutustua. Olisiko jollain boardilaisella ehdotuksia aloituslevyksi kyseiseltä kokoonpanolta?

Eka levy The Fall of Math on hyvä paikka aloittaa. Sisältää yhden bändin suosituimmista kappaleista Retreat! Retreat sekä loistavan Aren't We All Running? ja oman suosikkini yhtyeeltä Hole. Kakkos levy on myös hyvää kamaa ja tuolla on yhtyeen suurin hitti Radio Protector. Muihin bändin levyihin en ole syventynyt tarpeeksi voidakseni sanoa mitään.

Heitin sulle Lastiin friend requestin. Hatunnosto loistavista charteista.

Your musical compatibility with Sane96 is Super
Music you have in common includes Pain of Salvation, Steven Wilson, Opeth, Devin Townsend and Mastodon.

Lainaus käyttäjältä MJL+

Lainaus käyttäjältä SaneTBPLainaus käyttäjältä Mikkons.Ja sitten tykkään myös 65days of staticista.Veikkaan että kukaan ei oo vielä kuullu niistä, koska aika vähän on kyseinen bändi esillä, mutta tekee mukavan erilaista musiikkia.

Itsekkin olen kyllä tuosta kuullut, tähänkin varmaan pitäisi tutustua. Olisiko jollain boardilaisella ehdotuksia aloituslevyksi kyseiseltä kokoonpanolta?Eka levy The Fall of Math on hyvä paikka aloittaa. Sisältää yhden bändin suosituimmista kappaleista Retreat! Retreat sekä loistavan Aren't We All Running? ja oman suosikkini yhtyeeltä Hole. Kakkos levy on myös hyvää kamaa ja tuolla on yhtyeen suurin hitti Radio Protector. Muihin bändin levyihin en ole syventynyt tarpeeksi voidakseni sanoa mitään.

Itsekkin oisin suositellut tuota The Fall of Mathia.Muita levyjä nimittäin en oo kerenny kuuntelee.Ja justiin toi Aren't We All Running on loistava.Sehän muistaakseni soi tossa Binary Domainin trailerissa ja muistan kun kaikki kyseli kommenteissa että : PERKELE MIKÄ BIISI TÄÄ ON??? TÄÄ ON LOISTAVA !!!! Ja asiasta viidenteen mitä ootte mieltä Kornin uudesta tuotannosta eli tästä ja tästä. Musiikissahan yhdistetään nu-metallia ja dubsteppiä.Ja omasta mielestä toi kyllä on perkeleen hyvää matskua ja ootan kyllä kovasti tota Kornin uutta levyä.Mitä te ootte tosta mieltä ?

Tänään tipahti tuo pahamaineinen Lou Reedin ja Metallican levy Lulu postiluukustani. Ekan kuuntelun jälkeen täytyy kyllä ihmetellä ihmisten reaktioita tuota levyä kohtaan. Ei toi nyt todellakaan niin mustaa paskaa ollut kuin yleinen mielipide antaa ymmärtää. Eipä kyseessä mikään mestariteoskaan ollut, mutta varsin mielenkiintoinen paketti kuitenkin. Moni on ärsyyntynyt tuosta Lou Reedin äänestä. Itseäni jotenkin hämmentävällä tavalla kiehtoi. Varsinkin kun taustalla möyryää Metallica, niin kyllä tosta ihan hyvät fiilikset irtosi. Kyllähän tuossa levyssä huonoakin oli. Etenkin muutamat biisit joiden pituus oli ihan älytön. Levyn päättänyt lähes 20-minuuttinen Junior Dad oli loppua kohden kyllä niin puuduttavaa himmailua, että rupes jo hieman ahdistamaan. Muutenkin toi levy oli aika hemmetin pitkä, mutta kyllä sen kuitenkin jaksoi läpi kuunnella.

Ekan kuuntelun perusteella 6/10 pistettä, Pelaajan asteikolla.

Eilen tuli ostettua Ghoul Patrolin viime viikolla ilmestynyt debyyttialbumi. Demoja olin parin vuoden ajan kuunnellut aina silloin tällöin Youtubesta, ja vihdoinkin pojat saivat lykättyä kokonaisen albumin pihalle. Kohta viisi kertaa albumin alusta loppuun kuunnelleena täytyy kyllä todeta, että hyvää sai odottaa. Pirun tiukkaa death 'n' rollia thrash-vivahteilla kymmenen biisin ja reilun 40 minuutin edestä. Suosittelen!

Harvest

Gut Rotting Riot

^ Demoversioita, koska uudempia ei tubesta löytynyt.
Tässä vielä Imperiumin arvostelu kyseisestä levystä, jos kiinnostaa.

Tulipa tossa hankittua tämmöinen levy kuin "Mustan Kuun Lapset- Viimeinen Laulu Kuolemasta" Ja on kyllä ihan sairaan hyvä setti, harmi että bändi on lopettanut jo vuosia sitten mutta varmasti koko tuotanto tulee näiltä hankittua. Kyseessä on tämmöstä noh, vähä ehkä synkällä/emolla sanoituksilla varustettua melodista mustaametallia, tai jotaa sinne päin: D.

Suosittelen kyllä vähintää kuuntelemaan tubesta vaikka laatu ei tee oikeutta siellä näille biiseille, voin taata etteivät melodisenBM musiikin ystävät pety.
Etenki sen niminen biisi ku "Lumikukka" , jäi pahasti päälle enkä voi lopettaa sen kuuntelua, on se niin p3rkeleen hyvä!

Raaka-aine nostaa osakkeitaan allekirjoittaneen silmissä (tai oikeastaan korvissa) hyvää vauhtia. Tuli käytyä katsomassa kyseinen bändi livenä paikallisessa ja nyt olen uusinta levyä kuunnellut jonkin aikaa. Ei mitään syvällistä tai hienoa musiikia, mutta toimivaa eniveis.

Siitä vähän fiiliksiä perjantai-iltaan -> Raaka-aine - Jano

E: Myös Herra Ylppö & Ihmiset on potkinut viime aikoina. Pojat ei tanssi on suorastaan mahtava levy.

Itsehän en GWARista sen kauheammin välitä, mutta Ultimate guitar uutisoi kyseisen bändin 34-vuotiaan kitaristin Cory Smoothin löytyneen kuolleena. Itsehän näin paskana kitaristina ihmettelen tätä muusikoiden kuolemista. Aivan vähän ajan sisällä olemme menettäneet:

Linkki.

Lainaus käyttäjältä GH Player+

Jimmy ''The Rev'' Sullivanin (Avenged Sevenfold)
Ronny James Dion (Black Sabbath, Dio, Heaven and Hell)
Paul Gray (Slipknot)
Bob Brunning (Fleetwood Mac)
Mikey Welsh (Weezer)
Amy Winehouse
Nate Dogg

Tuo Avenged Sevenfold häiskä kuoli melkein 2 vuotta sitten ja Dio ja Gray molemmat yli vuosi sitten. The Sorry Window is Closed. Toisaalta kun nuo 3 ja offtopicit Winehouse ja Nate Dogg poistetaan listalta, ei sitä oikeastaan voisi enää listaksi kutsua :D

Vähän päivitystä listaan: Seth Putnam (Anal Cunt), Phil Vane (Extreme Noise Terror), Frankie Sparcello (Exhorder), Jonas "B" Bergqvist (Lifelover), Henrik Frykman (Disfear), Gary Moore (Thin Lizzy), Mike Starr (Alice in Chains), Hannu Weckman (Fall of the Idols), Mikko Laine (Sole Remedy), Kim Brown (The Renegades), Andrew McDermott (Threshold), Jani Lane (Warrant), Michael "Würzel" Burston (Motörhead), Taiji Sawada (X Japan), Scott Polumbus (Manowar).

Onhan noita varmaan paljon muitakin, mutta tuossa nuo merkittävimmät lähtijät tältä vuodelta.

Tuska 2012 ekat esiintyjät

Ministry sunnuntain pääesiintyjänä hieman perseestä mutta ennemmin se kuin joku Devin Townsend. Tosissaan toivon ettei taas se tulisi inisemään Tuskaan. Niin mutta muut esiintyjät, kaikki itseä kiinnostavat kotimaiset olen nähnyt kerran jos toistekkin (Horna, StS) mutta mielellään nuo taas näkee. Yllättävän paljon hc/crustia pistäneet mukaan mutten valita, Unkind ja Victims tulee varmana katsottua. Tärkein ja meikälle suurin nuista nimistä on tietenkin Saint Vitus jonka kävinkin elokuun lopulla katsomassa. Helvetin hyvin vetivät joten tietenkin uudestaan on ne legendat nähtävä. Harmi sinäänsä että Tuskaan tulevat kun esim. Jalometalli on paljon sopivampi paikka doomille joka ei normaalisti suurta suosiota ole nauttinut Tuskassa.

Innolla odottelen seuraavia julkistuksia, melko varmasti tuonne jälleen on mentävä. Aina niitä kovia saavat jokusen hommattua. Manowarin saisivat viimeinkin hommata yhdeksi pääesiintyjäksi.

Totta tosiaan, ensimmäiset bändit siis varmistettu Tuskaan. En ainakaan vielä lähtis ostamaan lippu(j)a tuonne, vaikka onhan tuolla jo Insomnium, StS ja Overkill (mikä jäi näkemättä viime vuoden tuskassa väliin bloodbathin takia). Ainiin ja Profane Omen kiinnostais kans nähä.
Lisää uudistuksia odotellessa...

Heti ekana kolme kovaa perättäin, Profane Omen myös kiinnostaa tosi paljon. Se tulee tsekkailtua tossa tammikuussa myös, jee!
Tuska on muutenkin tälläiselle mukavuudenhaluiselle cityihmiselle niin helppo festari, toivottavasti kesää kohden tulis yhtä tykityksiä nimityksiä lisää.

Suvilahti ei muuten paikkana iske yhtään niin kovaa kun Kaisis. Vähän harmillista että joutuivat siirtämään sinne.

Ihan ok avaus.

Ministrya en ole levyltä kuunnellut edes yhden kokonaisen biisin verran (Just one Fixin kerran melkein kokonaan), mutta livenä bändi on tappava ja Ruisrock 2008 veto oli yksi kovimmista keikoista ikinä. Tosin tulee aina vähän sellout fiilis bändeistä (*kröhm*At the Gates*kröhm*) jotka tekevät jäähyväiskiertueen ja palaavat vuoden parin päästä takaisin uudella kiertueella. Saint Vitus on jumalainen yhtye. Ei siitä sen enempää. Animals as Leaders on jännä tapaus. Levyltä tuollaista soitinpornoa, varsinkaan instrumentaalia, ei kauaa jaksa kuunnella, mutta livenä varmasti kokemisen arvoinen tapaus. Skeletonwitch! SV:n ohella tähän mennessä kovin nimi. Beyond the Permafrost on mielettömän kova levy, eikä muutkaan hassumpia ole. Overkill ei oikeastaan kiinnosta, mutta rässi toimii livenä aina. Tuollaisia katsottavia, mutta ei elämää ja kuolemaa suurempia bändejä on aina hyvä olla kattauksessa muutamia. Swallow the Sun oli 2010 Tuskassa aivan perseestä, mutta on kuitenkin Insomniumin kanssa tuollainen perusvarma suomibändi. Varmasti tulee katsottua, ellei päällä ole jotain mitä ei ole mahdollista nähdä joka vuosi niin monta kertaa kuin haluaa. Horna on erittäin hyvä kiinnitys, ja yhtye johon on pitänyt tutustua paremmin jo pidemmän aikaa. Black metallia ei Tuskassa turhan paljoa ole viime vuosina ollut. Afgrund on näiden julkistuksien positiivisin yllätys mulle. En olisi ikinä uskonut Tuskaan kiinnitettävän näin kovaa ja tuntematonta ulkomaalaista grindipumppua. Loput bändit menee "kiinnostaa kuin kilo paskaa"-osastoon.

Voisi taas varmaan ostaa alennusliput itselleen joululahjaksi. Aina tuonne tulee sen verran laatua, että se yli satasen lippu saa hinnalleen vastinetta.

Vaikka on loppuun kulunut tämä lulun haukkuminen mutta kirjoitanpa HS:n NYT liitteen arvostelun kyseisestä levystä:

Kun vanha ihmisvihaaja ja joukkoterapiametallistit löytävät toisensa, ei siitä synny vähempää kuin tuplalevyllinen painajaismaista, liki kuuntelukelvotonta yritystä
Lou reed on rakentanut levyn saksalaisen näytelmäkirjailijan Frank Wedekindin ekspressionististen tekstien ympärille , ja Metallica on sovittanut koko roskan eksynein käsin. Kumpikin osapuoli on hukassa toisen ajatuksesta, ja lopputulos jää absurdiksi harjoitelmaksi.
Metallica taipuu enemmän. Kuulostaa kuin metallin isoin jammailisi treenikämpällään ensimmäistä kertaa aikoihin, ja se on hyvä, vaikka ei tämän tahdissa ilmakitarat soikaan. Mutta ehkä yhtye saa tästä tyhjähypystä uutta tuulta matkalleen.

Karsin hieman tekstiä koska olen laiska.

Onkos täällä kukaan muu menossa huomenna Helsingin jäähallille? Siellähän siis esiintyy tämmöset bändit kuin In Flames, Trivium, Ghost, Rise To Remain ja Insense. Itse olen menossa ja kyllähän se Trivium on se syy miksi jaksan paikalle raahautua. Trivium on kuitenkin tällähetkellä oma lempparibändini, joten ei tota keikkaa vaan voinut jättää väliin. In Flamesiltä odotan myös melko tiukkaa settiä vaikken koskaan ole pahemmin bändistä innostunut. Pinball Map on kuitenkin ihan helvetin kova biisi. Rise To Remainia olen kuunnellut jonkin verran. Aika perus metalcore-pärinää. Rise To Remainin laulajana toimii muuten muuan Bruce Dickinsonin poika. Ghostia en ole koskaan kuunnellut ja Insenseäkin vain levyn verran.

Olen sitten se pipopäinen kaveri tummissa vaatteissa. Saa tulla nykimään hihasta ;)

Lainaus käyttäjältä Ravenwood

Onkos täällä kukaan muu menossa huomenna Helsingin jäähallille? Siellähän siis esiintyy tämmöset bändit kuin In Flames, Trivium, Ghost, Rise To Remain ja Insense. Itse olen menossa ja kyllähän se Trivium on se syy miksi jaksan paikalle raahautua. Trivium on kuitenkin tällähetkellä oma lempparibändini, joten ei tota keikkaa vaan voinut jättää väliin. In Flamesiltä odotan myös melko tiukkaa settiä vaikken koskaan ole pahemmin bändistä innostunut. Pinball Map on kuitenkin ihan helvetin kova biisi. Rise To Remainia olen kuunnellut jonkin verran. Aika perus metalcore-pärinää. Rise To Remainin laulajana toimii muuten muuan Bruce Dickinsonin poika. Ghostia en ole koskaan kuunnellut ja Insenseäkin vain levyn verran.Olen sitten se pipopäinen kaveri tummissa vaatteissa. Saa tulla nykimään hihasta ;)

Itseäni olisi kiinnostanut paljon tulla paikalle, mutta rahat eivät anna myöten sitten yhtään. In Flames ja Trivium olisi kyllä ihan jees settiä tämmösen teinihevarin mielestä. Aika sopiva kuvaus, koska genreen katsoen taitaa siellä olla monta Ravenwoodia. Pitääpä mennä nykimään kaikkia hihasta ;)

Kukas diggaa punkkia boardeilla? Oli se sitten hc, skate, suomi jne. kaikki punkin alalait luettuna. Minulla tulee kuunneltua lähinnä nykyään skate-, Suomi- ja sitten ihan normaalia punkkia.
Kiteytettynä yhtyeisiin:

Ylläolevia tulee siis kuunneltua suhteellisen paljon rässin ohella. Tiedän monen mielipiteen kolmesta alimmaisesta, mutta ei voi mitään jos tykkää.

Diggailin punkia joskus yläasteen lopulla ja lukion alussa aika reilusti. Tosin punkien maailmankuva nyt ei ehkä pääosin vastaa omaani, mutta yksinkertainen ja raaka musiikki sanomalla kolahti silloin joskus ja kovaa. Nykyisemmin genre nyt on jäänyt vähän kuuntelutauolle, mutta ei epäilystäkään, etteivätkö esimerkiksi Sex Pistolsin ainokainen tai Eppu Normaalin (jos luulette tämän yhtyeen olevan pelkkää kertosäevetoista aikuisrockia... think again) Aknepop olisi pyörineet levykelkassa useampaankin otteeseen.

Paras punklevyhän on tietenkin The Clashin London Calling. Ehkä turhan kliseevalinta, mutta eihän sille nyt yksinkertaisesti voi mitään. On aika käsittämätöntä kuinka lähes 20 raitaa käsittävällä levyllä ei ole ainuttakaan turhaa hetkeä. Musiikillisestihan albumi ei ole ehkä sitä aidointa punkia, koska vaikutteita löytyy skasta ja reggaesta sun muusta, mutta toisaalta lämpenen aika helposti tällaille kokeilevammalle ja genrerajoja rikkovalle musiikille. Samaten edellämainitun Eppu Normaalin Maximum Jee & Jee on yksi soitetuimpia levyjäni. Popin ja punkin yhteennaittaminen onnistuu levyllä nerokkaasti. Äärimmäisen tarttuva ja toimiva suomiklassikko.

Lainaus käyttäjältä Oselot

Manowarin saisivat viimeinkin hommata yhdeksi pääesiintyjäksi.

Ai niin kerroinko että Lontoon-keikka oli upea? Ensin jonossa nelisen tuntia mukavien ihmisten kanssa (noh, niiden jotka osasivat englantia...) ja sitten uskomaton tykitys eturivistä nähtynä. Korvat saivat kyytiä ja koko ilta on sumennut mielessä isoksi ajatusklöntiksi, mutta edelleen tulee väkisinkin hymy huuleen kun päivää muistelee. :))))))))

Saisivat tulla kyllä Suomeekin käymään niin pääsisi näkemään äijät uudestaan, joskaan mikään keikkakokemus ei tuota Lontoota tule varmasti voittamaan.

Soittivatko Battle Hymnin? Jos ei niin ihan paska keikka oli... No ei, varmana oli loistava meno. Mitä livejä tsekkaillut on jätkät melko liekeissä siellä lavalla. Lähin juttu mikä Manowarin näkemistä livenä liippaa on pari vuotta sitten Ross the Bossin näkeminen Jalometallissa, rummuissa oli tuolloin myös Scott Columbus. Vetivät jokusen Manowar "hitin", vaikka laulaja ei ollut kummoinen oli se hienoa vähdä Rossin itse vetelevän soolojansa.

http://bloodmusic.bigcartel.com/product/motw-bath-leaving-your-body-map-t-shirt
Oma paketti tilattuna! maudlin of the Well -fanit toimikaa ihmeessä heti, sillä aika ainutkertainen tilaisuus tämä. Ja arvohan tuolle nousee varmasti nopeaan tahtiin...