Project Beast eli Bloodborne / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus

Nyt alkaa tarina viimeinkin olla siinä pisteessä, että jäljellä on enää lopetukset. Metsästäjän unessa roihuaa ja nukelta on saatu selkeät ohjeet minne mennä. Vaihtoehtoisista pomoista on tosin edelleen kaksi kaatamatta, Logarius ja Ebrietas eikä oikein haluta siirtyä lopetukselle ennen kuin nämä on hoidettu. Hahmo on levelillä 85, mutta silti näiltä tulee turpaan jatkuvasti. Ebrietaksen kaatamiseen tuntuu olevan pientä saumaa, mutta Logarius pyyhkii allekirjoittaneella kirjaimellisesti lattiaa. Aivan käsittämättömiä otuksia:D

Seuraava sisältää pieniä spoilereita: Noista loppuhulinoista vielä sen verran, että pitävät sisällään aika paljon seikkoja, jotka olisi ilman oppaita jäänyt huomaamatta. Mm. reitti aivo-olion luokse ja sen kanssa "kommuniukointi", joka olisi ollut todella sääli. Tiedä sitten onko syynä se ettei ole tullut firman aiempiin julkaisuihin perehdyttyä eikä tapahtumia osaa edes odottaa (ts. asioilla on tarkoitus eikä mitään kannata jättää kesken).

Saas nähdä miten tämä napanuora asia tulee järjestymään vai järjestyykö mitenkään. Kaiken järjen mukaan olen löytänyt niistä kolme, mutta varmuudella en pysty asiaa muistamaan. Menin sitten tajunnanlaajennusmielessä myös syömään niistä ainakin yhden, kun en siinä vaiheessa tiennyt niiden käyttötarkoitusta. Jospa vaan valitsisi sen helpoimman loppuratkaisun ja tyytyisi siihen. Uusintakierros ominnokkineen ei enää oikein houkuta, mutta ehkä kaverin kanssa joskus tulevaisuudessa.

Ei sillä ole väliä missä vaiheessa navanuorat syö, kunhan jossain vaiheessa syö kolme niin jotain kivaa tapahtuu.

Ok, kiitos tiedosta. Kun imettäjä jätti pätkä jälkeensä aloin pohtia, että näillä saattaa olla jokin ihan oikea tarkoitus. Aloin kaivella tietoa ja päädyin käsitykseen, että ne pitää käyttää tietyssä paikassa tiettynä aikana, jonka myötä avautuu "portti" uuteen "ulottuvuuteen". Jää nähtäväksi, että olenko löytänyt ne kolme tarvittavaa. Mielestäni olen, vaikka varastotilanne näyttää tällä hetkellä vain yhtä, selvinnee aikanaan.

Nuo em. pomot ovat edelleen kaatamatta ja ajattelin viimeisenä keinona ryhtyä kehittelemään nopeampaa asetta kirveen (+10) ja Ludvigin (+9) rinnalle. Jospa sellaisella onnistuisi.

Kunhan muistat syödä ne napanuorat. Sama vetästä heti naamaan niin ei unohdu. :)

Minä voitin Logariuksen +10 Ludwigilla ja kahden käden versiolla. Sain aika paljon vahinkoa sille tehtyä, kun olin keräillyt pääpelin tehokkaimpia asevahvistuksia (gems) Nightmare of Mensiksen aivoörkeistä - suosittelen! Ne ovat kirottuja, joten niissä on aina jokin haittapuolikin, mutta jonkun aikaa, kun keräilee niin saa gemmejä, joiden haitat eivät ole kovin kummoiset, mutta hyökkäykset nousee noin 20%. Minulla oli kolme sellaista esim. Logariuksen kanssa. Kolmen +20% hyökkäykseen vaikuttavan gemmin vaikutus on todella merkittävä.

Aika moni voittaa Logariuksen myös opettelemalla pistoolin käyttöä, jotta saavat suolistusiskua sisään.

Kiitti vinkistä! Aikas hyviä gemejä sieltä jo tuli saatua, mutta täytynee laittaa riimut kohdalleen ja käydä uudestaan. Pistoolia on Logariukseen muuallakin ehdoteltu, mutta toimii ilmeisesti vain aseellisen hyökkäyksen yhteydessä ja magiaahan tuo tuppaa pääasiassa käyttämään. Ebrietaksen kohdalla on suositeltu jatkuvaa liikkeellä oloa, selkäpuolelle haketumista ja nopeaa asetta, jolla aina hetken tullen sivaltaa. Pakko uskoa, kun omilla strategioilla ei tunnu saavan mitään aikaiseksi.

On tässä kuitenkin tullut päästyä pidemmälle kuin aluperin olisin uskonut, joten jatketaan yrittämistä.

Lainaus käyttäjältä Rokkijani

Sain aika paljon vahinkoa sille tehtyä, kun olin keräillyt pääpelin tehokkaimpia asevahvistuksia (gems) Nightmare of Mensiksen aivoörkeistä - suosittelen! Ne ovat kirottuja, joten niissä on aina jokin haittapuolikin, mutta jonkun aikaa, kun keräilee niin saa gemmejä, joiden haitat eivät ole kovin kummoiset, mutta hyökkäykset nousee noin 20%. Minulla oli kolme sellaista esim. Logariuksen kanssa. Kolmen +20% hyökkäykseen vaikuttavan gemmin vaikutus on todella merkittävä.

Toimii, molemmat lyöty (hatunnosto & kumarrus) ja kirves osoittautui omissa kätösissä taas kerran välineistä parhaimmaksi. Ruutiase/suolistus tehoaa Logariukseen myös aivan erinomaisesti, mutta sen verran aggressiivinen, että laukauksen ajoittaminen on ihan törkeän hankalaa.

Se olisi kohta taputeltu ja lystiä on ollut.

Hienoa!!

Minäkään en alkanut Logariuksen kanssa opettelemaan ajoittamista.

Onhan tämä peli ollut omanlaisensa hieno kokemus. Paljon on hyviä pelejä olemassa, mutta harva on kokemuksena itselleni ollut tälläinen.

Yhdyn näkemykseen. Sellaiset 30v ja rapiat on pelimaailman syövereissä tullut vaihtelevalla menestyksellä rämmittyä ja Bloodborne sijoittuu ehdottomasti sinne kirkkaimpaan kärkijoukkoon. Sisältää paljon entuudestaan tuttuja elementtejä (mm. H.P. Lovecraft) eikä tietyiltä mielleyhtymiltä voi välttyä. Ällistyttävän kova julkaisu, tykkään.

Itsekin olen nyt palavassa tukikohdassa menossa ja on kyllä loistava tekele. Pakko tätä on ajatella erillisenä Souls-peleistä, sillä vaikka on todella paljon samaa niin on myös sen verran eroa että vertailu on jotenkin vain... Turhaa? Typerää? Hyödytöntä? Oli miten oli, niin ehkä se vertailu on parempi jättää pois.

Täytyy tosin sanoa että pyssyllä parryaminen ei vieläkään ole mitenkään hyvin iskostunut meikäläiseen ja lähinnä ilmiselvissä kohdissa tulee osuttua kohdilleen. Peli myös on todella paljon virtaviivaisempi kuin Souls mutta silti esimerkiksi hahmonkehityksen voi yhä helposti saada menemään päin mäntyä, lähinnä sillä että heittää pisteitä jokaiseen statsiin, jolloin hahmo osaa vähän kaikkea muttei hyvin mitään. Soulsien kautta sitä osasikin keskittyä pariin tärkeimpään, vaikka tässä se onkin tehtyä entistä helpommaksi (ai niin, en aikonut vertailla. To hell with it!).

Odotan kauhulla chalice dungeoneita, joihin en ole perehtynyt yhtään. Muuten, oli aika facepalm-olo kun huomasin vasta vähän ennen kukkaniittypomoa tukikohdasta löytyvän myös sivupolun jossa on se messenger stump.

Ja koska rikoin jo lupaukseni vertailettomuudesta, niin tässäpä vielä ne loputki mielen päällä olevat:
-Se harmittaa ettei varusteita voi korjata muualla kuin tukikohdassa. Tonitrus on koko ajan rikkoutumassa.
-Tyyppillistä myös Soulseissa: pitkä matka pomolle. Vain elkkää juoksua, ei edes vastuksia. Miksi? Ärsyttävää.
-Tämä sekä plus että miinus, mutta onhan nuo pelit ihan mahdoton käydä täysin läpi ilman ettei katsoisi vinkkejä tai ohjeita. Aivan älyttömiä salaisuuksia tai kikkoja. Eikä mitenkään voi pelastaa kaikkia NPC:eita jos ei lue ohjeita. Sen verran random-tapahtumia tulee vastaan.
-fps tippuu ajoittain näkyvästi. Kerran luulin että vihollinen tekee jotain slow-motion -taikaa, kuten jossain Souls-pelissä mutta ei, se olikin fps-droppia.

Väkisellähän sitä johonkin vertaa. :)

Toivottavasti pelin kehittelyä jatketaan ja lisäpaketteja sekä muita parannuksia/lisäyksiä tulee.

Minä lähdin Chalice Dungeoneihin myöhäisessä vaiheessa, joten loppupomot ovat olleet ihan naurettavia tähän mennessä, kun kuolleet muutamilla iskuilla, mutta villit huhut kertovat, että asia korjaantuu kohta. :D

Onhan nuo kuitenkin mielestäni ihan helkkarin tylsiä ja kohta tylsyyden sijaan kenties raivostuttavia. Minusta dungeonien tilalle olisi voinut jotain muuta systeemiä kehittää. Hirveän hitaasti tullut pelattua niitä, kun ei oikein nappaa, mutta haluaa tavallaan silti koluta niitäkin.

Chalice Dungeonitovat yksi pelin epäonnistuneimpia lisäyksiä. Niistä ei saa mitään järkevää, ne ovat tylsiä ja vaikeusaste heittelehtii enemmän kuin feminatsien mielipiteet.

Sattuisiko kukaan muistamaan tai ylipäätänsä tietämään mitä noista Chalice Dungeoneista tarvitsee että pelistä irtoaa platina? Ei jaksaisi käydä kaikkia läpi jos ei ole pakko. Ei kai noita ensimmäisiä ole pakko koluta kun pomot tippuu kolmella lyönnillä? Ainakin sen tiedän että daughter of cosmos pitää hakata että saa viimeisen chalice-esineen. Mitä muuta tuolla on tai pitää tehdä että tulee platina? Pistäkään vaikka spoilereihin jos näette tarvetta, jos joku siis vaivautuu vastaamaan. Google ei suoraa vastausta antanut pikaisella yrittämisellä.

EDIT: Mitä tulee muuten peliin ja dungeon-keskusteluun:
Dungeonit voivat olla cooppina ihan jees hommaa mutta kun itse en tällä hetkellä tilaa plussaa niin jää se hupi pois. Yksinään pitää siis vääntää jos on platina tavoitteena.

Yksi juttu jäi sanomatta tuossa aiemmassa viestissäni, nimittäin niin selvästi näkyy pelissä ne rajat minkä ylittäessä alkavat viholliset liikkua. Ne siis kirjaimellisesti odottavat paikallaan kunnes pelaaja ylittää tietyn rajan. Ei tätä ole pitkään aikaan näkynyt missään pelissä ja aika outoa että noin tökerösti toteutettu. Ei tuo nyt pelaamista mitenkään haittaa tai huononna mutta immersiota voi vähän syödä.

Enkä tarkoita sitä että milloin viholliset kuulevat tai nähdessään lähtevät kimppuun, vaan ihan sitä milloin ikään kuin aktivoituvat ylipäätänsä.

Dungeoneja pitää tosiaan järjestyksessä eteenpäin pelata, koska meneillään olevan dungeonin eri kerroksista saa materiaalia sekä maljan että voi jatkaa seuraavaan. Muutama lopari toki tarjoaa maljoja ihan pääpelissä, mutta valitettavasti materiaalin puutteen vuoksi niihin ei voi suoraan hypätä. Asetrophya varten pitää pelata dungeoneja, jotta saa [spoiler]beast clawsit[/spoiler] ja dungeonin loppupomosta saa myös trophyn.

Yhdessähän noita olisi ihan hauskaa vetää.

Köh... Köh... Messenger stump löytyi täälläkin vasta nyt, kun puheeksi tuli ja jossakin vaiheessa yritin sitä jopa löytää☺️

Sanokaas joku kuka on pelin läpi vetäissyt, että minkäslaista asetta tuon Gehrmanin kanssa käytitte? Oliko sama alusta loppuun vai vaihdoitteko jossakin vaiheessa? Kaksi iltaa on tullut pomon kanssa väännettyä ja aika huonolla menestyksellä. Viimeiseen kolmannekseen pääsee ihan kivasti, mutta sit tulee turpaan. Muutenkin Gehrman oli mun mielestä ihan nasta tyyppi ja v******a vähän edes tapella sen kanssa. Pulloja kuluu ja jatkuvasti pitää käydä hakemassa täydennystä. Olisi ehkä sittenkin pitänyt valita toisin. Eräässä videoklipissä tuo hoituu niin kivuttomasti, mutta... Elämä on.

Ainut taistelu, jonka hoitelin pistoolia käyttäen eli yhden käden Ludwigilla. Logariuksen ohella oli pahin vastustaja minulle. Välillä hankalaa saada osumaa, kun on niin nopea, mutta pistoolilla sain sen alas tarpeeksi usein ja suolistusiskua sisään. Kahden käden miekalla en osunut millään. Minulla on kohta edessä se uusintakierroksella.

Kyseinen ukkohan on aika helppo jos tuuri & taito osuu kohdalleen. Useastikin oli vähällä hoitua hyvin kivuttomasti kunnes tuli joku hullu kombo jota ei ehtinyt väistää.

Itselläni oli +10 tonitrus ja perusase, jonka nimeä en nyt muista. Helppo ukko pistää parry aseella vaikka onkin vähän 50-50 että onnistuuko. Parilla yrityksellä tuli 3-4 parrya putkeen, jolloin ukko todellakin tuntui helpolta. Tonitrus taas mukavasti keskeytti ja stunnasi äijää ja muutenkin imi mukavasti energiaa.

Ratkaiseva taktiikan muutos oli vähän hyökkäävämpi asenne, eli itse syöksyi ukon kimppuun, joka usein stunnasi hänet. Siitä sitten joko väistö tai 2-3 iskua lisää. Eikä taistelussa oli kuin se yksi pahempi isku, muut pystyy helposti väistämään takaviistoon. Niin ja muistaa iskeä hitosti iskua kun ukkeli "latautuu". Tuossa vaiheessa minä sen lopettelinkin iskuilla avonaiseen selkään.

Tässä muuten linkkiä tuohon Chalice Dungeonin järjestykseen jos tavoitteena on se platina, eli kaiken pieksäminen, näin ilman spoilereita sanottuna. Sisältää siis jonkunlaisia spoilereita. Ja vaikuttaa siis siltä että kaikkia dungeoneita ei ole pakko käydä läpi, kunhan saa tarpeelliset kerättyä että pääsee eteenpäin. Mikäli nyt oikein ymmärsin. Olen nyt itse kolmannessa Chalicessa, eli kaksi kertaa olen mennyt kaikki layerit läpi.

Kolmas ilta toden sanoo, painajainen on päättynyt! Gehrman kaatui ja kuunkumotus (napanuora-asia siis ok) siihen perään. Pallottelin kirveen ja Ludwigin välillä, aseella sekä ilman, mutta lopulta asiat vain loksahtivat kohdalleen. Kaadoin molemmat jälleen kerran pitkävartisella kirveellä/tulella ja erittäin aggressiivisella väistely/hyökkäystaktiikalla (väistö/L2 = loistava yhdistelmä). Tällä kertaa Gerhman ei tehnyt tai ei päässyt tekemään niitä ärsyttäviä ilmahyökkäyksiään, joten olisko mukana ollut hieman hyvää tuuriakin? En valita, hyvä näin.

Mutta... mitäs nyt sitten? Witcher kenties, uusi kierros Bloodbornea vai perhe-elämä? Siinäpä vasta kysymys...

Onnea!

Witcherin ja perhe-elämän tasapainoitettu kombinaatio voisi olla hyvä. :)

Kiitti, ehdotuksesi on suorastaan nerokas;)

Löytyskö täältä kiinnostusta Suomi PVP eventeille, joita järjestettäisiin chalice dunkuissa? Mikäli mielenkiintoa riittää lisätkää PSN-ID Juspeh ja mainitkaa asiasta. Kun tarpeeksi porukkaa kiinnostuneita voitaisiin pitää tapahtuma jonain tiettynä iltana vaikka. Ja rakentaa myös säännöt sen ympärille jos kiinnostaisi turnaukset yms yms yms...

Kiinnostuneet laittakaa mailia juusovu ÄT gmail.com tai lisätkää PSN-ID

Pitipä ihan tämän "tyhmän kysymyksen" takia rekisteröityä. Eli mistä tuon muistialttarin saa käyttöön? Nyt puuttuu ns. tarvittavat työkalut.

Vihdoin paukahti platina tästä teoksesta! Witcher 3 tuli syömään peliaikaa ja jäi Bloodborne dungeoneihin odottamaan. Tänään pelailin sitten muitakin tekeleitä kuin noituria ja päätin myös tätä yrittää eteenpäin.

Eihän siitä aluksi tullut taas mitään. Dungeonin "viimeinen"(?) bossi pysyi turvattuna sitä aiemman bossin takana. Monta kertaa tuli kuoltua ja lopulta päätin että heiluttelen kutsukelloa ja odotan hetken. Vessareissun jälkeen huomasinkin että joku oli juuri ilmestynyt peliini ja lähdin innoissani pomoa kohtaamaan.

Tyyppi osoittautuikin palavine miekkoineen kunnon sankariksi ja pieksi käytännössä pomon yksinään. Itse tuli lähinnä tökittyä välillä ja pyörittyä ympyrää, ettei vain käy perinteiset ja kuole juuri kun pomo on kaatumassa. Lopulta pomo kaatui ja jatkoin matkaa kohti viimeistä pomoa.

Kyseinen tyyppi menikin kerralla läpi ja olo oli hieno sen jälkeen. Kädet täristen tajusin että olin vihdoin saanut tyrmät (ainakin tietyllä tapaa) kukistettua. Nyt oli jäljellä enää pelin viimeinen tarinallinen loppuvastus. Muistelin örvelön olleen melko helppo jo aiemmin sitä kokeiltuani ja näinhän se oli. Kuolin kerran ja sen jälkeen osasinkin tyypin pahimmat vinkeet, jolloin homma oli paketoitu. Hämmentävä loppuvideo ja creditsit ruudussa viimeisten trophyjen kilistellessä ruudun yläreunaan. Olin vapaa. Tai niin vapaa kuin Witcher 3 sallii.

Pääsinpäs peliä kokeilemaan. Dark/Demon's Souls on minulle uusi tuttavuus sen suhteen, että vaikka pelejä olen katsellut pelattavan, en näihin itse ole koskenut. Blebporniin olen lähtynyt siis aika kylmiltäni. Tiesin kuitenkin perusidean ja sen, että kuolemaan joutuu paljon.

Ensimmäisenä pisti kyllä silmään miten synkkä peli on. Ymmärrän toki taiteellisen vapauden, mutta eikö tähän voinut edes käyttää hillitysti värejä? Peli saa olla synkkä, mutta kyllä ihan oikeista väreistäkin saa vähemmällä värikylläisyydellä tai vähemmällä valotuksella synkkään peliin sopivan väripaletin. Komeista yksityiskohdista ja semi-sulavasta ruudunpäivityksestä huolimatta peli näyttää siis aika tylsältä, joskaan ei pelkästään värien takia vaan ihan maailman designia myöten. Kaikki paikat näyttävät lähes samalta vaikka miljöökin jopa vaihtuu aika ajoin. Jollen olisi joutunut tuota tulevaa kolmatta kritiikinkohdetta harrastamaan, en tietäisi edelleenkään missä olen.

Toinen asia mistä en myöskään saa vielä kiinni on tarina. Näin vähäisellä informaatiolla päämäärää ei tunnu olevan ja kaikki vähäkin kerronta on lähinnä irrallista ja yhdentekevää. Olisi ihan hauska tietää mihin suuntaan minun kannattaa edes mennä, sekä miksi minun tulisi niin tehdä. Onhan tässä pelissä toki eräänainen tutkiskelu ja ylipäätänsä pelimekaniikka pääosassa, mutta kun edes yritetään tuoda peliin tarinaa ja se tapahtuu näin kömpelösti, niin peli tuntuu vähän sieluttomalta ja hämmentävältä. En sitten tiedä, voi olla että jälkeenpäin asiat selvenevät. Toisaalta taas ei ole järkeä yrittää selittää myöhemmin niitä asioita mitkä pitäisi tietää jo alusta alkaen, niin ei kannata varmaankaan odottaa ihmeitä.

Kolmas asia, mikä voi koitua omaksi akilleen kantapääkseni tämän pelin suhteen, on grindaus. Peli on haastava, joten vaihtoehtoina on vain olla hyvä tai sitten grindata tasoero oman edun puolelle. Vaikka aikoinani olen grindausta mielelläni harrastanut, nykyään se saman miljöön masturboiminen on lähinnä rasittavaa ja tuntuu myös laiskalta pelisuunnittelulta. Haastetta minulla ei ole mitään vastaan, mutta grindaus tappaa ainakin omalle kohdalleni pelin kuin pelin. Sitä ei sentään pakoteta, mutta parempi vaihtoehto kyvyttömille pelaajille olisi silti kevyempi vaikeustaso. Toisaalta taas ilman vaikeustasoa tämä peli ei oikeastaan olisi yhtään mitään. Ei kai auta kun vain noudattaa Cranky Kongin ohjeita, eli "git gud". Miten se sitten ikinä tapahtuukaan.

Neljäs asia on vähän niin ja näin, on vaikea keksiä siihen järkevää ratkaisua ja toisaalta joudun sen takia ongelmiin lähinnä omien toilailuiden takia. Nimittäin kamerakulmat. Lukittautuessa on todella helppo ajaa itsensä nurkkaan ansaan tapettavaksi, kun ei vain yksinkertaisesti näe mihin on menossa. Onhan tämä tietysti luonnollista, jos keskityt katsomaan eteen, et näe sivulle etkä kyllä etenkään taakse. Tässä pelissä se korostuu kuitenkin siinä, että joudut keskittymään myös turhempiin asioihin ja bosseissa tämä turhauttaa, kun näiltä ei voi vain paeta hengähtääkseen ja ymmärtääkseen missä mennään.

Muutenhan peli on aika kiinnostava. Se että ansaitsemansa Blood Echot menettää kuollessaan luo vaarantunnetta jopa rivivihollisiin ja pakottaa olemaan skarppina. Ja se, että nämä voi saada vielä takaisin tappajaltaan tuo hauskan pienen kostoaspektin. Tätä olisi voitu kyllä viedä niin pitkälle, että nuo Blood Echot säilyvät jopa seuraavan kuoleman jälkeen vihollisella, jolloin pelaaja motivoituisi entisestään. Nythän menetetyt Blood Echot häviävät jos kuolet toisen kerran, jolloin ei ole enää mitään syytä janota niitä takaisin ja "kosto" vähän lässähtää. Kenties tämä oli tasapainoratkaisu.

Blood Echoja lukuunottamatta peli vaikuttaa taas muuten ihan perinteiseltä hack and slashilta ja mikäpäs siinä, mekaniikat ovat aika hiotun oloiset ja sillä on sentään omat lelunsa ja oma ilmeensä jolla erottua joukosta. Vaikeustason luomien muurien ylittäminen on kieltämättä eufoorista, vaikka se tunne hukkuu kyllä nopeasti kun ärräpäiden mukana tulevat tunteet ovat määrältään ja tunnetasoltaan vahvempia.

Vaikka omat taitoni kokemusta pääasiassa ahdistavat, ei mikään huono peli ole kyseessä. En kuitenkaan ihan ulos asti sitä pysty taputtamaan.

pelissä on tarina, mutta sitä ei syötetä pelaajalle vaan se pitää itse etsiä ja koota palaset yhteen. Kaikella on tarkoituksensa tässä pelissä ja omia tulkintoja saa tehdä.

En tiedä auttaisiko mitään että joku tyyppi tulisi sanomaan "hei, toi pyhän hoivan kirkko on aika hämärä, mees tutkii sitä", sillä pyhän hoivan kirkon vartijat yrittävät tappaa sinut heti nähdessään sinut. Itse ainakin arvostan sitä ettei pakoteta tylsiä pälätyskohtia tai välipätkiä, vaan jätetään pelaajan vastuulle koota tarina. Totta kai pelin voi mennä läpi ilman tarinaa, "Pääse ulos painajaisesta" tai sitten tarinaa jahdaten jolloin päästään ihan uusiin sfääreihin.

Lainaus käyttäjältä erakko

Pääsinpäs peliä kokeilemaan. Dark/Demon's Souls on minulle uusi tuttavuus sen suhteen, että vaikka pelejä olen katsellut pelattavan, en näihin itse ole koskenut. Blebporniin olen lähtynyt siis aika kylmiltäni. Tiesin kuitenkin perusidean ja sen, että kuolemaan joutuu paljon.

Ensimmäisenä pisti kyllä silmään miten synkkä peli on. Ymmärrän toki taiteellisen vapauden, mutta eikö tähän voinut edes käyttää hillitysti värejä? Peli saa olla synkkä, mutta kyllä ihan oikeista väreistäkin saa vähemmällä värikylläisyydellä tai vähemmällä valotuksella synkkään peliin sopivan väripaletin. Komeista yksityiskohdista ja semi-sulavasta ruudunpäivityksestä huolimatta peli näyttää siis aika tylsältä, joskaan ei pelkästään värien takia vaan ihan maailman designia myöten. Kaikki paikat näyttävät lähes samalta vaikka miljöökin jopa vaihtuu aika ajoin. Jollen olisi joutunut tuota tulevaa kolmatta kritiikinkohdetta harrastamaan, en tietäisi edelleenkään missä olen.

Lienee mielipide kysymys, mutta minusta Souls pelien ja Bloodbornen maailmat ovat lähes aina olleet "oikein" suunniteltuja väripalettia myöten ja väripaletti muuttuu merkittävästi pelin edetessä.

Lainaus

Toinen asia mistä en myöskään saa vielä kiinni on tarina. Näin vähäisellä informaatiolla päämäärää ei tunnu olevan ja kaikki vähäkin kerronta on lähinnä irrallista ja yhdentekevää. Olisi ihan hauska tietää mihin suuntaan minun kannattaa edes mennä, sekä miksi minun tulisi niin tehdä. Onhan tässä pelissä toki eräänainen tutkiskelu ja ylipäätänsä pelimekaniikka pääosassa, mutta kun edes yritetään tuoda peliin tarinaa ja se tapahtuu näin kömpelösti, niin peli tuntuu vähän sieluttomalta ja hämmentävältä. En sitten tiedä, voi olla että jälkeenpäin asiat selvenevät. Toisaalta taas ei ole järkeä yrittää selittää myöhemmin niitä asioita mitkä pitäisi tietää jo alusta alkaen, niin ei kannata varmaankaan odottaa ihmeitä.

Fazua komppaillessa. Elikkä Demon's/Dark Soulssin ja Bloodbornen tarina on pilkottu pieniksi paloiksi, joista suurin on luultavasti aina alkuvideo tahi vastaava, muuten tarina on ripoteltu esineiden kuvauksiin(kaikkilla esineillä on kertoa joku tarina), npc -hahmojen juttu tuokioihin, maailmaan ja on niitä ängetty bossien välianimaatiohinkin. Tarina pitää siis itse etsiä ja koota. Jos haluaa jotain selkeytyksiä, suosittelen tarkastamaan VaatiVidyan youtube kanava, mutta se sisältänee valtavasti spoilereita. Pääpointti on kuitenki sama kuin Fazulla, eli kaivele ja tulkitse. Esimerkiksi Dark Souls:in ainoa johtolanka pelaajalle on ensimmäisen bonfiren vieressä oleva npc (jolle ei edes tarvitse jutella) joka toteaa suurin piirtein, että on kaksi kelloa, toinen on jossain ylhäällä ja toinen jossain alhaalla ja molempia pitäisi käydä soittamassa. Have fun. Demon's:ssa juoni vihje on on suunnilleen: Sumua, jossa mörköjä, mene tappamaan möröt ja sivussa selvitä mistä möröt tuli.

Henkilökohtaisesti Bloodbornen "pääpointti" on ollut helpoin ymmärtää tähän mennessä: Sinä olet kaiken epämääräisen metsästäjä. Homman nimi on selvittää missä tällä kertaa mentiin perse edellä puuhun ja ajoituksesi on todella surkea. Off you go.

Lainaus

Kolmas asia, mikä voi koitua omaksi akilleen kantapääkseni tämän pelin suhteen, on grindaus. Peli on haastava, joten vaihtoehtoina on vain olla hyvä tai sitten grindata tasoero oman edun puolelle. Vaikka aikoinani olen grindausta mielelläni harrastanut, nykyään se saman miljöön masturboiminen on lähinnä rasittavaa ja tuntuu myös laiskalta pelisuunnittelulta. Haastetta minulla ei ole mitään vastaan, mutta grindaus tappaa ainakin omalle kohdalleni pelin kuin pelin. Sitä ei sentään pakoteta, mutta parempi vaihtoehto kyvyttömille pelaajille olisi silti kevyempi vaikeustaso. Toisaalta taas ilman vaikeustasoa tämä peli ei oikeastaan olisi yhtään mitään. Ei kai auta kun vain noudattaa Cranky Kongin ohjeita, eli "git gud". Miten se sitten ikinä tapahtuukaan.

Yathzeen Castlevania: Symphony of the Night vertaus lienee paras esimerkki, eli näiden pelien avoimuus. Pääsääntöisesti pelin alusta on muutama suunta joihin lähteä hortoilemaan oman valinnan mukaan kunnes tulee seinä, tai mörkö joka yhtähyvin voisi olla seinä, vastaan, jonka jälkeen suunnan voi muuttaa tai vaihtoehtoisesti seinän takomista voi jatkaa josko se antaisi periksi.

Lainaus

Neljäs asia on vähän niin ja näin, on vaikea keksiä siihen järkevää ratkaisua ja toisaalta joudun sen takia ongelmiin lähinnä omien toilailuiden takia. Nimittäin kamerakulmat. Lukittautuessa on todella helppo ajaa itsensä nurkkaan ansaan tapettavaksi, kun ei vain yksinkertaisesti näe mihin on menossa. Onhan tämä tietysti luonnollista, jos keskityt katsomaan eteen, et näe sivulle etkä kyllä etenkään taakse. Tässä pelissä se korostuu kuitenkin siinä, että joudut keskittymään myös turhempiin asioihin ja bosseissa tämä turhauttaa, kun näiltä ei voi vain paeta hengähtääkseen ja ymmärtääkseen missä mennään.

Bloodbornesta en 100% osaa sanoa, koska en niin paljoa ole peliä pelannut, mutta ainakan Souls -peleissä on yleisesti ollut bosseja joissa ei kannata lukita kameraa, koska areena on liian pieni/bossi liian massiisvinen/tai areenalla on jotain mitä pitää pitää silmällä.

Ahaa. Ehkä turhan aikaisin lähdin pelille kritiikkiä antamaan ja tosiaan minusta paistaa tämä kokemattomuus Souls peleistä.

Nyt olen jo lähes 70 levelinen ja bosseja on kaatunut "melkoisesti", johtuen tosin siitä että Father Cascoignea varten tekemäni grindaus vei minut sen verran kovalle tasolle ja kaikuja on sen jälkeen sadellut hyvin kevyesti. Enää ei oikeastaan edes pelkää kuolemista kun kymmenetkin tuhannet echot saa kasaan pienellä grindaamisella hetkessä. Olen siis suht helpolla päässyt, vaikka kyllä noita kuolemiakin on tullut paljon vastaan.

Tarina ei silti ole oikein auennut, tai voisi lähinnä sanoa etten mitään merkittävää uutta ole oppinut. Asiaa on kyllä auttanut hiukan LP-videoiden katselu, joiden avulla kokonaisuus pikkuhiljaa selvenee. Ei ehkä itselleni mieluisin tapa seurata tarinaa, mutta jos mitään niin on tämä erilaisempi kokemus.

Nyt sitten joudunkin odottelemaan syksyyn (tai loppukesään) että pääsee uudestaan pelaamaan, mutta ehkä nyt viimein kehtaisi noihin Souls peleihin tutustua tämän innostamana...

Tännekin tuli Bloodborne nyt pari päivää sitten hankittua. Julkaisusta asti kyseinen peli kiinnosti mutta ei vain tullut ostettua. Näin Souls-pelejä pelaamattomana pelin vaikeustaso hirvitti.

Nyt on muutama päivä Bloodbornea tahkottu, ja ihan hyvät fiilikset pelistä. Ei tuo vaikeustasokaan pikkuisen harjoittelun jälkeen mitenkään ylivoimainen ole. Seuraavassa hieman spoilereita Centra Yharnamin pomoista,
[spoiler]Father Cascoigne oli Central Yharnam kahdesta pomosta ensimmäinen, jonka kohtasin. Tämä sen takia, että välttelin sitä täälläkin mainittua susisiltaa (se, missä on kaksi ihmissutta) kuin ruttoa. Yhden illan jaksoin Cascoignelta ottaa turpaan, ennen kuin lähdin metsästämään Central Yharnamin toista pomoa. Sieltähän susisillan loppupäästä löytyi Cleric Beast. Kyseinen olio kaatui yllättävän helposti jo muutaman yrityksen jälkeen. Tästä rohkaistuneena palasin hakkaamaan Father Cascoignea. Kyseinen taisto oli kyllä edelleen yhtä vaikea. Saan Cascoignen healthin suht helposti siihen 30%, mutta sitten alkaa vaikeudet. Cascoignen beast-mode tekee yksinkertaisesti liikaa damagea, ja on niin pirun nopea, että ei ehdi käyttää blood vialia. Myöskään hirviö ei pysy pitkään aloillaan, jotta ehtisin heittää tulta, puhumattakaan vielä öljyä. Nyt vaan illalla Father Cascoignen kimppuun taas. Platinaa kohti vain.[/spoiler]

PS. Ensimmäinen postaukseni, joten hei vaan kaikille.

Father Cascoigneen yksi pieni vihje, joka tosin auttaa vain hyvin vähän. Pienen tilaisuuden sillä voi itselleen tienata.
[spoiler]Tuon susisillan lähistöllä on pyöreä aukea, jossa tod. näk. ensimmäisen kerran pelaaja kohtaa quasimodon näköisiä körmyjä. Tämä tyyppi myös hakkaa suurta porttia jota pelaajakaan ei saa missään välissä auki. Portin toisella puolella on toinen aukea, joka vilisee kyläläisiä. Quasimodon puolella porttia alueella on jossain ikkuna, jossa pystyy puhumaan lapselle. Tämä lapsi odottaa äitiään ja isäänsä tulevaksi takaisin kotiin ja pelaaja voi valita auttaako tätä näiden löytämisessä. Avuksi lapsi antaa pelaajalle soittorasian, jota kannattaa kokeilla käyttää kun Cascoigne on siirtynyt beast-modeen. Tällä voi Cascoignen saada paikoilleen pariksi sekunniksi, joskin tämän aktivointi on hidasta ja edun missaa todella helposti jos on liian varovainen.[/spoiler]

Eilen illalla Father Cascoigne kaatui sitten viimeinkin ja minä sen mukana. Kuolin siis sekunnilleen samaan aikaan kuin Cascoigne. Onneksi peli kuitenkin rekisteröi pomon kuoleman. Ei sitä pomoa uudestaan olis mieli tehnyt lähteä tappamaan :)

[spoiler]Kiitos vinkistä, mutta soittorasia on ollut jo kovassa käytössä. Kuten sanoit, sen käyttö on todella hidasta. Niinpä käytin soittorasia taistelun toisessa vaiheessa, ja petoa vastaan hyödynsin vain taktiikkaa "väistä kaikki iskut ja lyö kirveellä sopivan tilaisuuden tullen".[/spoiler]

Lainaus käyttäjältä Aceros

Eilen illalla Father Cascoigne kaatui sitten viimeinkin ja minä sen mukana. Kuolin siis sekunnilleen samaan aikaan kuin Cascoigne. Onneksi peli kuitenkin rekisteröi pomon kuoleman. Ei sitä pomoa uudestaan olis mieli tehnyt lähteä tappamaan.

Itse olen eilisestä asti peliä pelaillut silloin kun jaksaa ja ehtii. Cascoigne seisoo vielä jykevästi paikallaan, vaikka elämäpalkkia on saatu useampaan kertaan nakerrettua melko tyngäksi. Noh, josko tänään onnistaisi. Valitsin aseeksi alussa Saw Cleawerin sen suurempia miettimättä, mutta kaipa se pitää saada tilaisuuden tullen vaihdettua nyyppäystävälliseen kirveeseen. Olisi pitänyt katsoa Pyykkösen tutoriaalivideo ennen kuin aloitti...

Muuten peli on ollut jopa yllättävän hauskaa menoa. Perusjampat kaatuvat jo vallan helposti, kun taidot karttuvat ja varusteet paranevat. Saa nähdä miten kauan tätä jaksaa tahkota, kun aikaa on niin kovin rajallisesti. Seinien noustessa liian korkeiksi voi peli-into latistua, mutta katsellaan, katsellaan...

Lainaus käyttäjältä Aceros

Eilen illalla Father Cascoigne kaatui sitten viimeinkin ja minä sen mukana. Kuolin siis sekunnilleen samaan aikaan kuin Cascoigne. Onneksi peli kuitenkin rekisteröi pomon kuoleman. Ei sitä pomoa uudestaan olis mieli tehnyt lähteä tappamaan.

Meikäläiselle kävi tämä sama Ebriertasin kanssa, mutta jäi kyllä aika ikävä maku tuloksesta kun itse taistokaan ei niin hyvin mennyt. Cascoignea tai Micolashia vastaan olisin varmasti kaikesta huolimatta hyppinyt riemusta.

Tulin joku aika sitten oikeastaan läpäisseeksi pelin ja sanotaan niin että valitsin "helpon tien" uteliaisuuttani, vaikka edellytykset oli vaikeimmallekkin. Sitten lähtikin heti NG+ peluuseen ja olenkin jo taas loppupisteessä. Saa nähdä kuinka monta yritystä tuohon viimeiseen bossiin nyt menee.

Blood Starved Beast kaatui äskettäin ja peli on vetänyt ihan hyvin mukaansa. Bossit ovat itselle tietyllä tavalla kaksiteräinen miekka. En ole koskaan aikaisemminkaan peleissä erityisesti lämmennyt erityisen haastaville pomovastuksille, joten tässä on kyllä sarkaa kynnettäväksi. Taas toisaalta, aina voi napata netin kautta kaveriksi sankarin kuka tanssii balettia jokaisen ilmestyksen ympärillä. Todella nerokas idea ja tästä kovasti kudosta Japanin suuntaan...

...sitä en paljasta olenko tätä ominaisuutta hyödyntänyt *kröh kröh kröh*.

Maailma on suunniteltu kyllä ihmeen hyvin. Lorea tiputellaan vähän joka paikassa, mutta ei silti missään. Jos Bloodbornille antaisi kaikki tunnit päivästä, niin se varmasti antaisi myös takaisin. Se on myös myönnettävä, että komeassa kaarssa se veri loiskuu ja lätisee. Oma hahmo suorastaan ui paskassa ja vähän muussakin pidempien sessioiden aikana.

Silti, tavallaan toivon että tulevaisuudessa From kehittäisi samantyylisillä mekaniikoille pelin mikä ei olisi niin synkkä ja masentava. Don't get me wrong, tässäkään suunnassa ei ole mitään vikaa. Kauhu (vaikka en Bloodbornea kauhupeliksi varsinaisesti niputtaisi) ei vain ole se meikäläisen sydäntä lähellä oleva genre. Yksityiskohtien määrä on huikea, mikä tosin johtaa siihen, että ruudunpäivitys dippailee ja nykii silloin sun tällöin. Mietinpä vain, että jos näin toimivaa taistelua saisi harjoittaa Witcher 3:sta lainattujen upeiden ja värikkäiden auringonlaskujen lomassa...

Nyt on kaikki pakolliset pomot kaadettu ja peli viimeistelyä vaille valmis. Pomot oli yllättävän helppoja (oletusarvoon nähden), kun oppi lukemaan niiden liikkeitä ja iskemään sopivan tilaisuuden tullen. Ainoat suurempia vaikeuksia tuottaneet pomot olivat Rom, Shadow of Yharnam ja tuo edellä mainittu Father Cascoigne, jota pidän edelleen pelin vaikeimpana pomona. Kirveellä menin koko pelin, eikä muita aseita tullut kuin pikaisesti testattua. Vielä pitäisi Chalice Dungeonit jaksaa ravata läpi ennen kuin voin platinasta edes haaveilla. Näistä sen verran, että kaksi ensimmäistä luolastoa ovat todella helppoja (ehkä johtuen hahmoni korkeasta tasosta) mutta tämän jälkeen vaikeustaso nousee todella jyrkästi. [spoiler]Kohdattuani Romin uudelleen kolmannessa luolassa peli-intoni laski. Ei tee hirveästi mieli lähteä sitä uudestaan kaatamaan. Kaikki kyseisen pomon läpäisseet, tietänevät miksi.[/spoiler]

Kaiken kaikkiaan, olipa kyllä loistava peli muutamaa ärsyttävää kohtaa lukuun ottamatta. Maailma oli todella loistavasti tehty. Vielä pitäisi pari todella ärsyttävää (vaikeata) pomoa [spoiler]Logarius ja Gehrman[/spoiler] käydä kaatamassa.

Minäkin tätä olen nyt n. 40 tuntia hakannut, kaikki optional bossit (chalice dungeonin ''loparia'' lukuunottamatta) olen niitannut ja pääbosseista jäljellä on tietääkseni 3. Ei ollut aikaisempaa kokemusta Demon's Soulsista saatika Dark Soulsista, mutta omasta mielestä peli on semi helppo. Ennen Logariusta ja sitä Daughter of Cosmosta olin päässyt 5 bossia ekalla yrityksellä. Noihin molempiin menikin sitten 3 yritystä. Kertaakaan en ole käyttänyt toisten pelaajien apua, enkä npc apureita. Aseena olen käyttänyt silpuria (en jaksa katsoa mikä se englanniksi on, suomeksi kun tätä pelaan) ihan koko pelin ajan, ei noista muista ole ollut mihinkään. Pistoolejakaan en kamalasti ole käyttänyt, tykkään enemmän liikkua soihdun kanssa kun melko pimeää joka puolella on ja esim. sudet näyttävät tulta pelkäävän. Todella moni bossi on myös ollut heikko tulelle, joten tulipaperia vaan aseeseen niin johan ovat ottaneet hittiä.

Yksi metsästäjä kumminkin oli ihan tajuttoman vaikea minulle, siihen menikin sitten varmaan 30 yritystä, sekä 200-300 panosta hopealuoteja ja parisataa veripulloa, mutta kaatuipas lopulta. Eileen the Crown sidequestiin siis liittyvä vihulainen.

Minullekin Father Cascoigne oli yksi vaikeimmista bosseista [spoiler]en älynnyt puhua sille pikkutytölle jolta saa sen soittokellon[/spoiler] ja alkoi vähän turhauttamaan sillon alussa mennä tuota yhtä ja samaa aluetta uudelleen ja uudelleen. Toinen vaikea bossi oli Blood starved beast, siihen meni kaikki 10 vastalääkettä, kaikki 20 veripulloa ja kuolin lopulta samalla hetkellä myrkkyyn kun voitin sen. No ei tarvinnut onneksi uudelleen enää piestä sitä. Romissa kuolin myös samalla hetkellä sen apureihin kun voitin itse bossin, mutta ekalla yrityksellä kaatui. Helpoin bossi on ehdottomasti ollut Hemwickin noita, en ottanut koko taistelun aikana edes osumaa. Shadow of Yharnamit olivat myös aika helppoja, meni 2 veripulloa niihin ja ekalla yrittämällä ne voitin.

En tiedä tulenko PvP:hen edes koskemaan, en ainakaan tällä nykyisellä hahmollani (mystiikka ja verenperimä molemmat täysin kehittämättä), tuskin kyllä jaksan täysin uutta hahmoa tehdä sen takia että pääsen toisia pelaajia vastaan ottelemaan. Ennemmin hommailen ehkä platinaa new game+ muodossa tällä nykyisellä. Saa nyt nähdä, mutta ainakin se aika helpolle vaikuttaa ja pelistä kumminkin olen tykännyt sen verran että sen hommaaminen ei kävisi työstä.

The Old Hunters korkattu ja ensimmäinen ajatus, että pitikö tähän taas ryhtyä, ihan naurettavan hankala. Jo pelkästään alkuun pääsemisessä oli vaikeuksia ja apua täytyi hakea netistä. Yhtään pomoa en ole vielä kohdannut, mutta osassa perusvihollisistakin on tekemistä ihan riittävästi. Sen verran spoilaan, että [spoiler]Vicar Amelia pitää olla lyötynä[/spoiler], että portaali metsästäjän painajaiseen aktivoituu.

Urakan aloitin ng+ hahmolla ja leveli on 106.

Ludwig the Accursed/Holy Blade, siinäpä vasta vähemmän mukava tuttavuus. Pomoista ensimmäinen ja pataan tulee niin, että tuntuu. Voipi olla, että jää pelaaminen Bloodbornen osalta tähän, kun ei vaan enää oikein jaksa. Hankalaksi ko. pomotaistelun tekee se, että yksin ei ole mitään jakoa ja apupojan tai -tytön kutsuminen vaatii aina pisteen mielipuolentietämystä, jonka määrä on rajallinen, prkle. Pari kertaa olen onnistunut iskemään energiatasot alle puolenvälin, jolloin tapahtuu muodonmuutos ja tilanne tavallaan helpottuu, mutta...

Apulaisen hengissä pitäminen on pirullisen hankalaa ja yksin ei pärjää. Kokeilujen perusteella ei ilm. ole tarkoituskaan, koska kuolema tulee silmänräpäyksessä. Peto ei pysy hetkeäkään paikallaan hyppää päälle, raatelee tms. ja iskujen perille saaminen väistelyn ohessa on lähes mahdotonta. Hahmoa pitäisi varmaan kehitellä sellaset 50 pinnaa ylöspäin, että alkaisi tulosta syntyä.

Kiinnostaisi vaan tietää, että onko joku tämän sivuston lukija onnistunut peittoamaan Ludwigin ja jos, niin miten ja millä hahmolevelillä se tapahtui?

Ng+:lla ilmeisesti ihan kohtuullisen haastavaa on tuo lisäosa, josta tuntuu olevan yksimielisyys, että peruspeliä vaikeampaa on.

Itse en ole kuukausiin pelannut Bloodbornea, joten en nyt sitten tätä lisäriäkään pelaa. Olen kuitenkin striimeinä katsonut koko lisärin.

Striimeissä tuo Ludwig tuntuukin kaatuvan lähes puhaltamalla omaan vääntämiseen verrattuna jopa ilman apulaista. Täytynee haalia lisää ainakin voimaa ja sisua ja yrittää sen jälkeen paremmalla onnella. Täysin uuden pelin aloittaminen lisurin takia ei oikein nappaa, kiertoradalle koko roska... ööh... näin on tosin tullut sanottua ennenkin:D

Saa ehkä kuitenkin jäädä hyllyyn pölyttymään tai odottelemaan parempia aikoja.

20 hahmonkehityspistettä, suosikkiaseen-/vaatetuksen vaihto toiseen, ripaus onnea (Valtir pysyi rinnallani loppuun asti) ja Ludwig viimein nurin.

Lainaus käyttäjältä MrSerpico74

20 hahmonkehityspistettä, suosikkiaseen-/vaatetuksen vaihto toiseen, ripaus onnea (Valtir pysyi rinnallani loppuun asti) ja Ludwig viimein nurin.

Hienoa! Onnea vaan matkassa eteenpäin. Ei ollut varmasti viimeinen kivikko. Hehe. :)

Lainaus käyttäjältä Rokkijani

Hienoa! Onnea vaan matkassa eteenpäin. Ei ollut varmasti viimeinen kivikko. Hehe.

Thanks! Peli lähti etenemään perinteitä kunnioittaen kantapään kautta eikä varmuudella tosiaan ollut kivikoista viimeinen. Tikkuja työnnetään kynsien alle lähes jatkuvasti, vaikka helpottuikin hieman, ainakin hetkellisesti, kun tuota hahmon tasoa nosti. Koukuttavaa, eeppistä ja "poikaa" viedään taas...

Sen verran haastavaa menoa kuitenkin, että saa Dark Soulsit, kolmonen mukaan lukien, ehkäpä jäädä. Ei tällaisia montaa jaksa.

Oisko täällä joku, joka on ostanu ton goty version pelistä ja osaa sanoa onko lisäri siinä lipukkeella ja sen kautta ladattavissa vai sisälletetty itse levyyn? Itsellä kova hinku pelailla kerta platinankin vetasin peruspelistä, mutta en enää omista sitä, joten mietin miten olisi järkevintä taas palata Yharnamin maailmaan. Ostaa taas perus versio ja sitte lisäri vaiko suoraan goty versio.

GoTY:ssä ei ollut latauskoodia, joten voin vain olettaa että levyn sisälle. Hyvä näin. Ostin aikoinani Dark Souls 2:n Scholars of the first sin-version ja siinä oli latauskoodi. Se mikä teki siitä harmillisen, oli että voitin pian tämän hankinnan jälkeen pitkävedosta rahat PS4:een ja olisi se ollut siistimpi sillä pelata. Ja latauslipukkeen ongelma tietenkin oli ettei jälleenmyynti arvo ole enää sama. Mutta joo, en voi uskoa että olen enemmän fiiliksissä Bloodbornesta kuin MgsV:stä. MgsV:n keskeneräisyys jätti happaman maun suuhun.
Tämä onkin muuten niitä pelejä, joissa suosittelen tekemään kaksihahmoa ja pelaamaan toisella "päähahmon" vanavedessä, jolloin pystyt paremmin tekemään oikeita buildeja jne.

Hieno homma kuulla, jälleenmyynti arvoa juuri pohdinkin tässä tilanteessa. Tosin voihan se olla ettei tuota goty versioo sitte kuitenkaan tohi myydä pois, sen verran kova peli kuiten kyseessä.

The Old Hunters kahta pomo vaille läpi ja vaikeustaso on murhaava. Vielä pitäisi kaataa Laurence the first vicar ja orphan of kos. Hahmo on levelillä 152, mutta ei riitä vieläkään. Positiivisena asiana mainittakoon, että tässä laajennuksen ohessa on tullut pelattua peruspelikin lähes kokonaisuudessaan toistamiseen ng+ tasolla läpi ja aivan käsittämättömän hyvältä maistuu edelleen. Mukava vaan huomata miten miellyttäviltä peruspelin pomot ja vaikeudet tällä uusintakierroksella tuntuvat.

Witcherin ohella vuoden parasta antia ehdottomasti.

Tulihan se lisäri pelattua itsekin ja ng+ oli kierroksena. Oli vähän ehkä alkuun hakemista neljän kuukauden tauon jälkeen, kun alla 150 tuntia molempia Dark Soulseja ja päälle Demon's Soulsia 40 tuntia. Missä minun kilpi on?? :D

Olipahan lisäri kuitenkin hieno elämys. Voi elämä, miten eeppisiä loparitaisteluja jylhine musiikkeineen: varsinkin Ludwig ja Orphan of Kos olivat vaikuttavia. Todella tyylikkään kieroja paikkoja vielä päälle julmine viholliskohtaamisineen.

Nyt tässä muita autellut uusien aseiden kanssa. Eilen Orphan Of Kosiin tein Whirligig Sawilla (yleinen lempinimi pizza cutter) yli 5000 damagea lukitsemalla sen ja painamalla L2:sen pohjaan koko staminamittarin ajaksi. Hurja ase kyllä.

Loppuun hauska giffi niille, joille Kos on tuttu. :D

https://media.giphy.com/media/l2JHTlMaGEr7AX4Yw/giphy.gif

Dodiin, tuli sitten se GOTY versio pelistä hommattua kun kuumotteli niin pirusti ja lisäri oli toteutettu levylle. Toki minun tuurilla peli tuli tarjoukseen storeen, mutta nääh, tykkään itse kuiten enempi fyysisistä versioista, joten ei sinällään harmita.

Mitä itse peliin tulee niin olin jo aikanaan pelannut siitä platina trophyn, joten täytyi aloittaa NG+ tai aivan alusta, jotta pääsi lisäriin käsiksi. Aluksi en saanut omia tallennustietoja ulos pleikkarilta ja alkoi jo hieman turhauttaa, että pitääkö tässä nyt oikeasti alkaa alusta pelaamaan, mutta netistä löytyi vinkit millä sain sitten toimimaan tallennuksen ja pääsin NG+:saan.

Siinä sitten kun aloitin pelailemaan, muistin että myin edellisen bloodborneni kaverille ja houkkasin senkin pelailemaan ja samalla vielä toinen kaveri innostui myös asiasta ja tämäkin osti pelin. Siinä sitten pääs tuota co-oppia kokeileen, vaikka ei meinattu sitäkään saada toimimaan, mutta jälleen netistä vinkkejä ja tuota pikaa oltiin toistemme peleissä. Co-opilla peliin tulee uusia vivahteita ja sitä myötä pelaaminen muuttuu hauskemmaksi ja samalla myös hieman helpommaksi. Toki co-opissa on ns haittapuolet, kuten enkku pienenee toisen peliin mentäessä, jolloin osa bosseista pääsee one hit killaan. Samalla tuli pvp tutuksi ja yllättävän mukavaa ja jänittävää sekin, vaikka aika helpohkoja vastuksia sieltä tupsahtelikin vierailuille.

Mitä sitten itse lisäriin tulee niin NG+:lla melkoisen haastava perus peliin verrattuna, vaikka toki bossit oli hieman pettymyksiä helppoutensa johdosta, paitsi viimeinen. Ekassa bossissa oli hieman oppimista sen iskuissa ja pari kertaa tuli kuoltua, seuraavat kolme taas meni kerrasta purkkiin. Neljäs tuotti kans hieman vaikeuksia kovien combotuksien johdosta mutta siltikkin vika bossi vei siinäkin voiton, huhhuh! Mitä perusvihuihin tulee niin aika samankaltaisia kuin edelliset, hieman haastavempina vain. Vastassa oli myös paljon muita hunttereita, mikä toi lisähaastetta perusmöllien rinnalle. Pelistä myös löytyy pari kappaletta naurettavan vahvoja vihuja, mitkä pystyi vetämään semmoisia ihme combotuksia ja hyökkäyksiä, että alta pois, mutta niistäkin selvittiin.

Kenttäsuunnittelu ja miljöö ovat hyvin samantyylisenä kuin peruspelissä, vaikka toki tuli pari "mikäs helkatin paikka tämä on O_O" tilannetta ja sitten tuli taas useasti "hetkonen, hetkonen, tää on se paikka!".
Aseissa ei sinällään ollut mitään ihmeellistä, aika samantyylisiä kuin peruspelissä, vaikka pari erityistapausta löytyikin. Sinällään aika pettymyksiä, mutta oli siellä yksi ylitse muiden ulkonäön ja toimivuuden perusteella. Kyseinen ase siis Whirligig Saw aka Orio/Domino keksi. Erittäin hauska ase. :'D Asujakin tuli jokusen verran lisää ja nekin silmää miellyttäviä, joten hahmosta saa taas jälleen erinlaisemman. Suurin ylläri oli että lisäristä löytyi myös Blood Rock.

Kokonaisuutena lisäri tuo uutta ja ihmeellistä peruspelin rinnalle ja suosittelen kyllä hommaamaan, varsinkin kun ovat nyt tarjouksessa mikäli ei halua kovin montaa kymppiä maksaa. Seuraavaksi sitten ootelle, että kaverit saa lisärit ja co-oppi jatkuu ja sitä myötä NG++. Sillä välin vois mennä dungeoneita tutkiin ja kuka tietää, ehkä jopa pvp maistuisi.

Tulipa sitten uskallettua viimeinkin hankkimaan tämä kyseinen teos mukavalla hinnalla pleikkastoresta viime viikolla. Julkaisusta saakka ollut hyvinkin mielenkiintoinen peli, mutta pitkään kamppailin itseäni vastaan etten menisi hankkimaan, ainakaan kalliimmalla hinnalla. Sillä Demon's ja eka Dark Souls jäi hyvin pahasti kesken, koska ei vaan taidot ja kärsivällisyys kestänyt. Mutta voi pojat! Kyllä kannatti ostaa, sillä tähän mennessä kaatunut 8 bossia ja olen totaalisen koukussa peliin ja kokoajan tekisi mieli palata pelin pariin, ei kuitenkaan kehtaa kokoaikaa pelailla. On sen verran raskas peli kyseessä.

Yllättävän nopeasti pääsin pelattavuuteen sinuiksi, en tiedä johtuuko se DMC-tyylisten pelien jättämästä kokemuksesta, Pyykkösen aloitusopaksesta vai kummastakin. Vai sopiiko Bloodbornen tyyli paremmin, vaikka en kovin hyvin osaakkaan pelata. Jokaista bossia olen kumminkin pelännyt aivan hirveästi etukäteen ja aina kun uusissa mestoissa pyörii niin ei uskalla edetä juuri ollenkaan :D, sillä koskaan ei tiedä mistä joku paskiainen yllättää.

Toistaiseksi eniten harmaita hiuksia pomotaisteluista on aiheuttanut Blood-starved Beast, mutta ai että sitä helpottavaa fiilistä kun muutamien lukuisten yrityksien ja muutamien tuntien farmauksien (blood vialit, panokset, pari leveliä) jälkeen sain parryt sekä väistöt nappiin ja pomo sai pataansa. Kyllä tuli Old Yharnam tutuksi. Perusvihuista ylivoimaisesti ärsyttävimmät on hunterit, onneksi mokomat eivät synny uudestaan. Muuten ei oo oikein ollu suurempia vaikeuksia, paitsi silloin kun on lähtenyt liian ylimielisellä asenteella kimppuun.

Seuraavaksi pitäisi sitten kai edetä kohti yahar'gal villagea (vai mikä nyt olikaan). Jännittää, kuten aina uuden paikan kanssa.

E: Jahas, tulikin laskettua kiireessä kukistettujen pomojen määrä, noh nyt pitäs olla oikein.

Dodiindodiin! Sen verran on tullut edistystä viime postauksesta, että peli meni tuossa viime iltana lävitte. Olihan tuo varsin mainio peli alusta loppuun, bossitaistelut olivat lähes kaikki haastavia. En myöskään päässyt kuin vain yhden bossin ekalla yrityksellä (Witch of Hemwick), muut sitten kaatui vähintään tokalla yrityksellä. Useimmat kuitenkin siinä 5-10 välillä ja tais mennä sen ylikin, emt. On kyllä hieno fiilis kun pääsi näinkin haastavan pelin läpi, empä olisi koskaan uskonut, kun miettii miten Demonsin ja ekan Darkin kanssa kävi :D. Nyt täytyy miettiä, josko hankkisi tuon DS2:n PC:lle mukavalla hinnalla. On tässä vähän aikaa miettiä vielä. Bloodbornen läpäisy on kuitenkin aivan parhaimpia pelisaavutuksia mihin olen koskaan kyennyt ellei jopa paras. Täytyy olla kyllä ylpeä siitä.

Onnea vaan ZaleraFF!

Hankihan lisäosa vielä. :)