Project Beast eli Bloodborne / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus

Itse taisin voittaa noilla leveleillä. Jos olet Alfredin tavannut niin voit kutsua sen avuksi juuri ennen Blood Starved Beastia. Poisonia varten pitää antidotea olla, koska melkeinpä väkisellä se viimeistään loppuvaiheessa päälle tulee. Minä en käyttänyt pistoolia ollenkaan, mutta fire paper oli +3 kirveessä päällä ja kahden käden versio siis - tuli tehoaa petoihin. Viimeisessä aggressiivisessa vaiheessa pitää olla itsekin sopivan hyökkäävä, muuten se moukaroi kyllä. Pitää vaan tarkkana olla, että seuraa omia energioita, koska myrkky vie nopeasti kuolemaan. Väistät aina vasemmalle Beastia ja päädyt siten sen taakse tai sivulle.

Vicar Ameliaa ennen suosittelen Witch of Hemwickin hoitamista. Vicar Amelia kaatui minulla helposti ja voin antaa vinkkiä siihen sitten ajallaan, jos tarvitset.

Kun riittävän kauan hakkaa päätä seinään tuppaa toinen niistä hajoamaan ja tällä kertaa hajosi "seinä". Elikkäs peto on lyöty ja ihan omin avuin! Sen verran alkoi tuo tuhraaminen ottaa pattiin, että kävin viime yönä nitistämässä em. Hemwickin noidan ja kehittelin hahmoa reilut kymmenen pykälää ylös päin. Ei se helppoa ollut vieläkään ja antidotea meni kuusi yhdeksästä ja kymmenkunta veripulloa päälle, mutta kaatui (suuren yleisön kohinaa/aaltoja).

Tuota Alfredia yritin jossakin vaiheessa avuksi hälytellä, mutta oli ilmeisesti väärä aika ja väärä paikka enkä enää yrittänyt uudestaan. Kiitokset kuitenkin Rokkijanille, matka jatkuu...

On kyllä vaikeaa antaa neuvoja Blood-Starved Beastin ko en näe siihen olevan mitään erikoisempia kikkoja. Tietenkin Flame Paper nopeuttaa taistelua, mutta yleensä ottaen pedon iskut ovat aika helppoja väistää Vaarallisin vaihe on tietenkin viimeinen missä pitää tehdä nopea isku ja takaisin, mikäli poisonia ei halua.

Petohan ei ole missää nimessä pakollinen, ei edes hemwickin akatkaan vaikka suosittelenkin niiden nirhaamista koska ovat niin helppoja ja palkinto on aika jepa. Vicar Amelie onkin sitten ihan eri asia, se yleensä vaatii pari yritystä sillä useasti kameran ja minun välillä on erimielisyyksiä.

Se "parisen" kertaa on Vicar Ameliaa yritetty ja hankalaa on, mokoma lumppu! Puoleen väliin olen onnistunut energiat muutaman kerran iskemään, mutta useimmiten taisto päättyy jo alkumetreillä ja paluu Kirkkolaan on väistämätön. Selviytymisoppaitakin olen heikkouksissani tutkinut, mutta eipä noista neuvoista ole toistaiseksi juurikaan hyötyä ollut. Taakse pitäisi hakeutua, liikkua ja iskeä kunnes tipahtaa polvilleen, iskeä lisää, tuli tehoaa jne. Yksinkertaista, mutta kun ei vaan ehdi. Neiti kun on suhteellisen nopea ja vielä ulottuvakin.

Kamera on tosiaan aika syvältä, jonka myötä etäisyyden arvioiminen paikoin täysin mahdotonta ja muutenkin. Peli on toki hyvä, mutta rajansa kaikella eikä se tästä varmaankaan helpotu. Jos nyt vielä muutaman kerran yrittäis ja sen jälkeen kiertoradalle koko roska:D

Millainen ase sinulla on? Minä selvitin Amelian +6 kirveellä höystettynä tulella. Kohtuu hurjasti otti damagea sillä. Varsinkin vasempaan käteen ja jalkoihin, kun iskee niin tipahtaa ja sitten päähän. Olen varmaan kymmenen kertaa sen jälkeen selvittänyt Amelian muiden apuna, joten on tullut opittua aika hyvin selkärankaan sen liikkeet.

Aseena kirves +5 ja hahmon tasot 47. Iskukykyä pitäisi omasta mielestä olla ihan riittävästi ja tuliefektejäkin löytyy. Lähestymistapa vaan taitaa olla väärä, koska taistelut päättyvät kuin seinään. Vahinkoa kyllä silloin tällöin syntyy, mutta vire ei vaan pysy päällä ja tuntuu, että lähes jokaista perille saatua iskua seuraa vähintään yksi vastaisku tai pahimillaan kombo. Yritä nyt siinä sitten saada etäisyyttä ja pumpata energiat ylös, kun toinen hyökkii tauotta päälle. Ihan v***n turhauttavaa.

Takana n. 2 h epäonnistuneita yrityksiä, joten eiköhän riitä tältä päivältä.

Joko siellä on onnistuttu Amelian kanssa? :)

Ei kannata kuitenkaan lannistua ja pelätä tulevia lopareita. Tuossa pelissä hauskasti loparien vaikeus on hyvin yksilöllistä. Joillekin Amelia on ollut helppo ja toisille yksi vaikeimmista pakollisista pomoista eikä tämä välttämättä kerro pelaajan osaamisesta, vaan erilaisista tavoista pelata. Minulle Gascoigne on ollut kevyesti vaikein tähän mennessä ja toiset ovat selvittäneet sen ensimmäisellä yrityksellä. En ole ihan vielä tarinaa läpi mennyt eli muutama pomo vielä jäljellä. Petojen kaatamisessa olen ollut hyvä.

Lainaus käyttäjältä Rokkijani

Joko siellä on onnistuttu Amelian kanssa?

Ei kannata kuitenkaan lannistua ja pelätä tulevia lopareita. Tuossa pelissä hauskasti loparien vaikeus on hyvin yksilöllistä. Joillekin Amelia on ollut helppo ja toisille yksi vaikeimmista pakollisista pomoista eikä tämä välttämättä kerro pelaajan osaamisesta, vaan erilaisista tavoista pelata. Minulle Gascoigne on ollut kevyesti vaikein tähän mennessä ja toiset ovat selvittäneet sen ensimmäisellä yrityksellä. En ole ihan vielä tarinaa läpi mennyt eli muutama pomo vielä jäljellä. Petojen kaatamisessa olen ollut hyvä.

Jo vain, kiitos kysymästä. Amelia kaatui eilen illalla ja kielletyn metsän lyhty sytytetty. Sen jälkeen piti lähteä nukkumaan, notta jaksoi aamulla töihin herätä. Saas nähdä jospa tänään pääsisi jatkamaan ja ottamaan kierroksia/kiukuttelemaan seuraavan pomon kanssa. Alkavat meinaan olla nuo Katedraalin ja Kirkkolan alueet melko loppuun kaluttuja, mutta myönnetään, että sen verran pelistä jemmapaikkoja löytyy, että ilman oppaita en niitä kaikkia itse löytäisi (kts. mm. unen alkupaikka), jos sittenkään.

Pahin kompastuskivi Vicar Amelian kanssa taisi itselläni olla se, että yritin pudottaa sitä alkuun kahden käden kirveellä ja ehkäpä hieman liian kaukaa (toimi hyvin Blood-Starved Beastin kanssa). Vaihto yhden käden aseeseen ja tulipaperi mukaan heti alusta lähtien, niin alkoi tulostakin syntyä ja kaatui tosiaan eilen ensimmäisellä yrittämällä. Muutaman kerran sai lyötyä tasot alas, mutta sieltä noustiin, hyvä minä!

Pomoista ilkein on omasta mielestäni tähän mennessä ollut Blood-Starved Beast ja etenkin se viimeinen kolmannes. Ei Father Cascoignekaan helppo ollut, mutta sillä oli heikkoutensa, jota hyväksi käyttämällä viimeinen niitti oli lopulta suht helppo saada perille. Blood-Starved Beastin kohdalla en onnistunut heikkouksia hyödyntämään, vaikka yritys alkuun olikin kova. Vicar Amelia taas oli tasaisen tappava alusta loppuun ilman heikkouksia tai kiukkukohtauksia.

On se vaan hienoa huomata, että vielä tässäkin vaiheessa sitä jaksaa ihan oikeasti jostakin pelistä/pelaamisesta innostua (aikaa kulutettu n. 50h). Tiedän, että kulman takana odottaa kylmä suihku, mutta sitä odotellessa:)

Hieno homma! Eikun vaan eteenpäin menemään. :)

Nyt on tällä herralla pelistä platina ja voi jumpe kun oli hyvä, koukuttava ja hermoja raastava peli (vaikeusaste).
Ja kyseessähän oli siis ensimmäinen peli tältä sarakkeelta ja alussa lyötiin heti naama rapakkoon ja mielessä juolahti, että mihinkäs sitä oikeen on ryhtynytkään. Jokunen tuntihan siinä meni, että sai pelin ideasta, mekaniikasta ja taktiikoista kiinni ja sitten lähti mylly pyörimään.
Aloitus aseeksi otin kirveen mutta sillä kun olin jonkun aikaa pelaillut niin ase ei oikeen istunut käteen, joten uusi peli ja tällä kertaa pelin kannessa ja trailerissa nähty ase kouraan ja sehän miellytti. Ase oli mukavan nopea ja tehokas, minkä ansiosta vihut eivät pahemmin, kyenneet/kerenneet iskemään takaisin. Juuri passeli ase pelin agressiiviselle temmolle. Kyseisellä aseella mentiinkin sitten kaikki main bossit mitkä löytyivät hunter dreamin ulkopuolelta, sekä myös jokunen vapaa valintainen. Dungeoneita kun aloin raivaamaan päätin kokeilla eri aseita, tämäkin vasta kirotussa dungeonissa, missä hp putosi puoleen ja ludwig's holy blade kruunasi voiton, sillä sitten mätettiin peli loppuun asti.
Mitä tulee pelin kaikkiin pomoihin niin vaikeuksia tuotti alussa Blood-starved Beast, kunnos tajusi että aseella on hyvä "tainnuttaa" kaveri ja sitten tehdä se visceral isku, seuraava todella haastava oli Rom, the Vacuous Spider, tämä sen minioneitten takia kun olivat koko aika tiellä ja kyllähän sen romin jää "meteoriitti" iskukin melko op oli, muuten seuraavat vaikeat tulivat kirotussa dungeonissa (Defiled Chalice) missä elämä puolittui. Great Pthumeru Ihyll dungeonin ensimmäinen bossi oli myös haastava, syynä tämän naurettava nopeus ja agressiivisuus, sekä hänen aseensa heitto ominaisuus. Itse Yharnam, Blood Queen oli lastenleikkiä ja tässä kohtaa laittaakin miettimään, että miksi pitää helvetti dungeonin muodossa selvittää, että saa uuden dungeonin auki minkä syövereistä löytyy tälläinen heikko naikkonen jolla sattuu olemaan menkka kausi päällä, mutta noh, kaippa siinäkin joku tarkotus on. Pelin vittumaisin trophy ehdottomasti, juuri valmisteluiden takia.
Sitten tämän jälkeen oli finaali bossin aika ja koska dungeoneista nuita blood echoja sai niin mukavasti oli levelikin jo melkoisen julmettu ja hups keikkaa, pettymys iski, loppupomo ei antanut minkään näköistä vastusta. Sain myös tehtyä jokaisen eri lopetuksen ilman että tarvitsi aloittaa ng+. Sn verran ng+:ssaa kokeilin kun olin ensimmäisen kolmesta lopusta saanut, että raivasin tieni soihdun tykö. Viholliset eivät vaikuttaneet kummemmilta, kaatuivat helpommin kun pelin alussa jne. Ja miksikö raivasin tieni soihdun tykö, tämä sen takia koska menin pelin alku puoliskoilla myymään soihdun ja kilven pois ja niitähän tarvikin trophyyn, en ollut varma pitikö kaikki aseet olla yhtä aikaa hallussa vai riittikö vain se että ne joskus on omistanut, joten halusin tietää onko soihtu ja kilpi mahdollista löytää uudelleen ng+:sta ja olihan ne. Tosin trophyyn riitti se että aseet on joskus omistanut, eikä kaikkia tarvinut yhtä aikaa löytyä hallusta, joten tulipahan sekin trophy saatua ennen todellista bossia, mikä sekin oli naurettavan helppo..
Kaiken kaikkiaan peli tarjosi mahtavan ja haastavan kokemuksen ja antoi osviittaa mitä souls pelit ovat, tosin loppu bossit antoivat pienen pettymyksen helppoudensa takia. Suosittelen peliä kyllä kaikille kokeilun haluisille. Arvosanaksi antaisin kiitettävän.

Jonkin verran on eri aseita tullut kokeiltua, mutta kirveeseen on aina joutunut viimeistään pomotaisteluissa palaamaan. Kirkhammer eli jahtivasara on mun mielestäni hieno ja on tällä hetkellä tasolla +5, mutta sillä ei vaan oikein tunnu pärjäävän. Toimii kaksikätisenä myös ns. vähemmän mukavana näköesteenä pelaajalle, josta johtuen vihollisen hahmottaminen on paikoin hankalaa, hidaskin vielä. Kulkee kyllä mukana, mutta käyttö jäänyt aika vähäiseksi. Ludwig's holy blade tuli hankittua hiljattain ja vaikuttaa lupaavalta, mutta "päivitysosia" pitäisi järjestää lisää ja tasoa nostaa ennen kuin sen kanssa pärjää. Kirves rulettaa toistaiseksi.

Tänään tuli tavattua Rom the Vacuous Spider ja kerran sitä yritin. Aika ärsyttävän oloinen ja ensimmäisten kieppien jälkeen jopa rasittava. Metsästäjälle olisi töitä...

Aseissahan tosiaan eri statsit vaikuttaa. Kirkhammeriin pitää käsittääkseni strenghtiä työntää. Ludwig on minulla kohta +8 ja statseissa strenght 30 (koska halusin cannonin) ja skills taitaa olla 25 eli siinä kannattaa molempia laittaa, paitsi jos alkaa jotain fire gemmejä ym. laittamaan niin sitten arcanea. Näitä kannattaa lueskella esim. Bloodbornen wikistä niin ei laita, miten sun sattuu statsei. En ole tarkemmin perehtynyt kuin Ludwigiin enkä ole jaksanut mitään arcade-juttui lähteä tekemään. Raa'alla voimalla mennään.

Toisena aseena on itselläni kirves, jonka r2 liike on hauska. Muuten kyllä Ludwigilla pelailen.

Rom oli hirveä, koska en tykkää hämähäkeistä, mutta helposti se menee, kun taktiikat selviää.

Hahmoa olen kehitellyt (Lone Survivor) aika tasaisesti ja arvot ovat muistkuvieni mukaan tällä hetkellä seuraavat: vitality 26, endurace 26, strenght 26, skill 16, bloodtinge 8, arcane 8. Voimaan ja fysiikaan olen kyllä ajatellut jatkossakin keskittyä, arcanen korotus ainostaan liekinroiskimen takia. Tuon bloodtingen merkitystä olen vähän miettinyt, mutta en ole toistaiseksi lähtenyt sitä tarkemmin selvittelemään. Vaikuttanee blood echosien "arvoon" tms. (korjatkaa, jos olen väärässä). Kirkhammer on kyllä törkeän tehokas ja niin siisti, mutta vasaramuodossa hidas ja kiukkuiskun ajoittaminen nopeiden vihollisten kanssa näillä arvoilla/taidoilla hankalaa. Miekkamuodossa kuitenkin varsin pätevä ja olen vahvistanut sen Vicar Amelialta saadulla kivellä. Mitä mainioin ase Old Yharnamissa, josta löytyy karvaista, nopeaa ja hidasta kulkijaa.

Rom kaatui eilen jopa yllättävän helposti. Taktikoimaan ei hirveästi pystynyt, koska etenkin ylähyökkäysten väistäminen on kamerakulmasta riippuen melkoisen haastavaa ja damagea joutui ottamaan. Onneksi oli kuitenkin suhteellisen heikko eikä kovin montaa iskua tarvinnut perille saada. Kirves toimi tässäkin tapauksessa mainiosti:)

Käsittääkseni bloodtinge vaikuttaa ainakin joiden pyssyjen tehoihin eli ei kannata laittaa pisteitä siihen, jos ei tarvitse. Minä en ainakaan tällä hahmolla laita ollenkaan, koska en käytä pyssyjä. Arcanea en laita myöskään ollenkaan. Rom otti +5 liekinheittimellä osumaa aika hyvin ilmankin arcaneen panostamista. Kulutin sillä noin puolet energioista pois ennen kuin ensimmäisen kerran warppasi toisaalle.

Ehkä kikkailen seuraavalla hahmolla joskus sitten enemmän.

Rom meni minullakin lopulta helposti noin viidennen yrityksen kohdalla. Sitä ennen olin aina tupeksinut. Eilen tulikin taas eteenpäin pelattua kohti loppu suoraa.

Eilen tuli myös kuumottavat ja mielenkiintoiset paikat, kun koin ensimmäisen kerran toisen pelaajan tulevan minun maailmaani. Tappelin kahden karvapedon kanssa, kun tyyppi hyökkäsi takaapäin kimppuun. Sain mätkittyä sitä takaisin ihan hyvin, mutta paikka oli täynnä pieniä esteitä, joihin jäin kiinni sitten. Oli kuitenkin hauska kokemus.

Bloodtinge vaikuttaa pyssyjen damageen ja parin muun aseen damageen. Täysin turhaa kehittää mikäli ei käytä pyssyjä hirveämmin, sekä pyssyjen käyttö damagen aiheuttajanakin on kyseenalaista, sillä niitä kannattaa käyttää vain parryamiseen ja vihollisen hyökkäysanimaatioiden keskeyttämiseen.

Rom on mukava olento, juoksee ympyrää samalla kun heittää aina yhden iskun ja jatkaa matkaansa. Sen taiat ovat tosiaankin aika ilkeitä, mutta niihinkin on kikkansa. Chalice Dungeonissa esiintyvä Romi opettaa aika hyvin sen liikkeet ja miten ne väistetään.

Aika pahasti hakoteillä tuon Bloodtingen osalta siis, joten kiitokset korjauksesta. Liekinheitin (suomennettuna roiskin) edellytti muistaakseni 8 arcane pistettä, että sen sai käyttöön ja aloittaessani hahmolla oli vaan 7. Sen jälkeen en ole siihen enää koskenut. Välineeseen on joitakin verikiviä tullut sijoitettua, mutta käyttö ollut toistaiseksi aika vähäistä. Bloodtingeäkin tuli alkuhuumassa ilman parempaa tietoa korotettua yhdellä pisteellä, kun 7 tuntui niin onnettoman pieneltä.

Tuli taas lähdettyä sivupoluille ja suuntana Cainhurst Castle, joka ei liene tarinan kannalta pakollinen. Kutsu tuli löydettyä puolivahingossa, joten suunta sinne.

Minäkin sen yhden pisteen laitoin siinä vaiheessa arcaneen, että sain liekinheittimen käyttöön.

Minä olen nyt juossut kirkuen kuin pieni tyttö ja löytänyt samalla upgrade-materiaalia, joten kohta Ludwig on +9 ja avasin samalla reitit loppupomolle paikassa, jossa olen. Huh, helvetin jännää on.

Cainhurstin loparikin pitäisi käydä hoitamassa, koska se taistelu on jotenkin hienon intensiivinen, vaikka turpasaunoja pari kertaa tullutkin.

Cainhurstin bossi on melko helppo kun vertaa kaikkia pelin bosseja, käyttää paria iskua jotka todella helppo "torjua"/väistää ja kun itse alkaa lyömään ni tämä Martyr Logarius ei kykene tekemään mitään takaisin. Sen bossin jälkeen onkin aika paljastaa Cainhurstin linnan salat.. ;)
Ja mitä nuihin päivitys pojoihin tulee niin itselläni oli pelin loputtua staminassa 40, elämässä rapiat 70 ja skillissä ja voimassa siinä 30 tienoilla, kahteen alimmaiseen en koskenut yhtään. Lisäksi laitoin molemmat elämä runet ja +4 helapotion runen. Arcanea kannattanee päivittää vain mikäli haluaa käyttää erikoistyökaluja, tosin jos haluaa käyttöön kaikki niin arcanen täytyy olla tasolla 40? mikäli en vallan väärin muista. Itse näen hyödyllisemmäksi päivittää elämää ja voimaa, staminastakin vasta sillon näkyvää hyötyä kun saa useamman pojon laitettua kerralla.
Ja aseisiin saatavia voimanlisäys gemejä on hyvä etsiä dungeoneista. Itselläni oli pelin loputtua 3 17+ tason gemiä mitkä antoivat jo pelkästään damageen lähes 60% tehonlisäyksen + muut herkut päälle. :P

Logariuksen taiat ovat tuhonneet minut pari kertaa ja yhdellä kerralla, kun väistelin kaiken mahdollisen sekä olin kuluttanut energiat siltä melkein loppuun, päätinkin itse hypätä katolta alas.

Pelasin juuri Nightmare of Mensiksen ihan loppuun, mutta en jaksa selvittää loppupomoa nyt. Kaivoinpahan sieltä materiaalit ja nyt on Ludwig +10. Mensiksessä ekan kerran jouduin ihan kiroilemaan tämän pelin kanssa. Järkyttävästi paikkoja, joten varmaan sinne jotain vielä jäi.

Vitsi, kun jaksaisi koluta noita dungeoneja, mutta parin jälkeen olen kyllästynyt niihin.

On tämä kyllä merkillinen peli... Mihinkään ei oikein pysty keskittymään, aiheuttaa vieroitusoireita ja kaikki ns. ylimääräinen vapaa (osittain yötkin) kuluvat tämän parissa. Onneksi rouva on ymmärtäväinen eikä perhe-elämä ole vielä ainakaan toistaiseksi päässyt pahemmin kärsimään ja muksutkin ovat päässeet "osallisiksi" isin pikkuharrastuksista, kun ei malta odottaa, että heidän nukkumaanmenoaikansa täyttyy. Väärinhän sitä tulee tehtyä, mutta onneksi tämä ei sisältönsä puolesta ihan pahimmasta päästä kuitenkaan ole.

Tänään töissä ja sormia syyhyttää, mutta ei voi mitään. Huomenna vapaalla ja tupa tyhjänä, yes!

Onhan tämä äärimmäisen koukuttava ja stressaavakin peli. Tulee jatkuvasti mietittyä, että mitenkähän minä sen selvitän ja mitähän siellä on, jos ei ole pelin äärellä. Tosin stressaavan luonteen vuoksi pelaan aika pienissä erissä peliä, kun alkaa välillä aikuista miestä jännittämään. Viime vuodet lähinnä Marioiden parissa ollut niin on tämä ollut omalla tavallaan karmea ja haastava kokemus. Toivottavasti tulee vielä kivoja lisäpaketteja.

Pitää tätä koitella venyttää mahdollisimman lähelle Witcher 3:sen tuloa.

Elämän ja Staminan softcappi on muistaakseni 30 joten niiden kehittäminen ennen muita statseja on mielestäni tuhlausta. Arcane työkalut ovat täyttä roskaa lukuunottamatta yhtä, johtuen naurettavan pienestä Damagesta. Arcanesta on hyötyä aseissa jotka aiheuttavat elementaali damagea ja scaleavat arcanea. Ludwigin miekka scaleaa arcanea, mutta mikäli blood gemiä joka ei vaihda damagea elementaali damageen, niin arcanesta ei ole hyötyä.

Mielestäni outoa kuinka työkalut ovat niim tehottimia lussuja, 200-300 damagea on liian vähän damagea 5 luotia ja 30 arcanea vastaan. Joko tuhlata niiden kanssa aika tai sitten teet aseestasi tehokkaaman, joka on aina kannattavampaa. Verrataan vaikka Cannonia ja mitä tahansa työkalua, 30 strenghtin avulla saat kanuunaan ja jokaikisen aseen käyttöön ja damage voi kohota jopa päälle 1000. 20 kudilla saat kaksi kanuuna panosta, pääset helposti 2000 damageen. Kun taas erikoistyökalut vaativat maksimissaan sen 40 arcanea, josta ei hirveämmin olea apua kuin työkaluissa ja parissa aseessa. Työkalujen damage on pieni ja ovat hitaita niiden käyttö on vaikeaa. PvP on kuolemantuomio jäädä sekunniksi paikoilleen.

Mielestäni arcanea pitäisi buffia.

Sen verran korjausta, että viimeisimmän päivityksen jälkeen cannonin laukaus kuluttaa 12 panosta. :)

Itse aloin heti alkuun nostamaan vitalityä eniten, koska se helpotti omaa elämää sen verran, että en kuollut ihan niin jatkuvasti. Se on nyt muistaakseni 30 kuten myös strenght. Skills on 25 ja stamina 23. Taidan olla 71 levelillä eikä tuossa välttämättä enää ole tarvetta mitään nostaa tällä pelikierroksella. En varmaan koita uudestaan pelata samalla hahmolla.

Tietääkseni viakka viekin 12 panosta niin vi ampua kahdesti koska voi käyttää blood bulletteja vai mitä ikinä olivatkaan. Ennen Patchiahan sill' pystyi ampumaan neljästi tuon tempun avulla.

Martyr Logarius osoittautui sen verra p*skaksi jätkäksi, että saa jäädä odottamaan parempia aikoja. Ei riitä vielä tehot kaatoon vaan lisää tarvitaan. Jo pelkästään iskuetäisyydelle pääseminen tuppaa kuluttamaan voimat eivätkä ehdi palautua, jotta kunnolla sivaltamaan pääsisi, koska liikkeessä pitää kuitenkin pysyä. Täytynee jatkaa tarinaa ja keksiä muuta puuhaa.

Tuo Nightmare Frontier vaan vaikuttaa aika tylsältä ympäristöltä Cainhurstin linnaan verrattuna:(

Nightmare Frontier on myös valinnanvarainen ja onhan se tylsä ympäristö tosiaan.

Enpä paljasta kuitenkaan muuta, jos haluat itse etsiä, minne tarinassa eteenpäin. :)

Minäkään en ole vielä Logariukselle takaisin mennyt. Ehkä viikonloppuna, kun ajattelin tehdä näitä tekemättömiä lisäjuttui.

Ok, kiitos tiedosta. On sitten ilmeisesti jäänyt jotakin taas huomaamatta...

Tänään vietin terapeuttisia hetkiä auttaen muita pelaajia Romin kanssa. Kylläpä hävetti kuitenkin ensimmäisen taistelun yhteydessä, kun menin sitten kuolemaan ensimmäiseen hämähäkkiin - olipa upea suoritus. Sitten sisuunnuin ja taisin ainakin viittä pelaajaa auttaa eteenpäin.

Mielenkiintoista myös eilen ja toissapäivänä, kun autoin Vicar Amelian NG+ versiossa, vaikka itse tosiaan vielä ekalla kierroksella. Hyvin tuli häiveitä ainakin. Sai pikkusen eri tavalla tempoa, vaikka +10 Ludwig kädessä ja damage melkein 600.

No niin, löytyipä lopulta tästäkin mestariteoksesta se todella rasittava/itseään toistava vaihde. Paikkana Yhar'gul Chapel ja ongelmana ne kelloa kilistelevät neitoset. En ole koskaan pitänyt siitä, että pelin kulkua vaikeutetaan halpamaisesti vihollisia spawnaamalla ja tässä on oikea malliesimerkki siitä. Pomojen kanssa jaksaa vielä vääntää, mutta kun perusvihollisten kestävyyttä nostetaan melko huomattavasti ja sen jälkeen niitä ryhdytään vielä työntämään suut ja silmät täyteen, niin alkaa sietokynnys madaltua. Sen vielä kestää ja kuuluu tässä tapauksessa jopa asiaan, että alueelta poistuttaessa ja takaisin tultaessa viholliskanta on ennallaan, mutta ei sitä, että uusia syntyy jatkuvalla syötöllä. Pari ensimmäistä "aaltoa" saa vielä hoidettua, mutta kolmas on jo tuskallista vääntöä enkä ole kilistelijää ennen kuolemaa onnistunut toistaiseksi edes paikantamaan. Ääni kyllä kuulu, mutta nyt on ryppy rakkaudessa.

Ehkäpä suuntaan tästä sinne ankealle Nightmare Frontierille, nuolen haavani ja yritän myöhemmin uudestaan.

Minä tein siellä itsemurhajuoksuja ts. juoksentelin ympäärinsä, jotta sain tavaroita ja pieksin vihollisia vain, jos pakko oli. Siten löysin myös reitin eteenpäin, kun jokusen tälläisen juoksun olin tehnyt. En suosittele ottamaan painierää kaikkien kanssa. Otin turpaani pari kertaa pelkästään siltä ensimmäiseltä porukalta.

En tykkää itsekään siitä, että viholliset uusiutuvat, mutta onneksi se koskee lähinnä tuota paikkaa ja erityisesti tuota alkua. Juosta kannattaa siis. Lopulta juoksin koko paikan ja tulin jälkikäteen lisää tutkimaan tavaroita etsien.

Näissä peleissä yksi elintärkeä selviytymiskeinoon vihollisten läpijuoksu. Mikäli viholliset alkavat tuntumaan liian ärsyttäviltä,niin jalat alle ja läpi vain, harvoin viholliset seuraavat turhan pitkään, ellei kyseessä ole hunter.

Kunhan vain huolehtii, että tavaroita matkalta saa. Tuossa vaiheessa alkaa olla tärkeätä, että saa asetta nostettua yli sen +6:en. Materiaalia siihen kyllä löytyy.

Lainaus käyttäjältä Fazu

Näissä peleissä yksi elintärkeä selviytymiskeinoon vihollisten läpijuoksu. Mikäli viholliset alkavat tuntumaan liian ärsyttäviltä,niin jalat alle ja läpi vain, harvoin viholliset seuraavat turhan pitkään, ellei kyseessä ole hunter.

Näinhän sitä varmaankin pitäisi toimia ja jättää se turha hinkkaaminen myöhemmäksi. Alkuun koin suuria omantunnon tuskia, kun pomojen luokse tuli juostua suoraan ja jätin muut vastaantulijat niittaamatta. Aloittelijan vinkit mm. "opettele pomojuoksut" tuli tsekattua vasta myöhemmin ja koin valaistuksen. Ehkäpä sitä tosiaan kannattaisi soveltaa tässäkin ainakin piha-alueella, jossa noitia tunkee edestä, takaa ja sivulta. Aseet on tasolla +7 eikä niiden tehoissa vikaa ole, mutta liika on liikaa eikä sisu riitä. Kuolema ja taas alkuun, prkle.

Hakeuduin masennuksen saattelemana Nightmare Frontierille ja aikani paikkoja samoiltuani kohtasin Amygdalan. Tuntui alkuun aika hankalalta kunnes hylkäsin netistä kaivamani ns. "parhaat" kaatovihjeet, otin etäisyyttä ja keskityin päähän. Alkoi syntyä vahinkoa ja kaatui lopulta muutaman yrityksen jälkeen. Kirves pitkällä varrella, pari R2 kiukkuiskua, tainnutus, suolistus ja se oli siinä:)

Haavat on nuoltu, vapise Yhar'gul Chapel!

Minulla oli myös omantunnon tuskia alkuun karkuun juokseminen suhteen. Tottunut yleensä siihen, että kaikki mätetään kohdatessa.

Hienoa, että Amygdala kaatui! Selvitin itsekin sen eilen ja päähän kumauttelin. Oli vähän intensiiviset hetket sitä ennen. Olin juuri arveluni mukaisesti lähestymässä paikkaa, jossa saan oikoreitin eli sen hissin niin eikö joku pelaaja hyökännyt minun maailmaan. No, äkkiä hissille ja oikoreitti edes kuntoon. Sitten vaihdoin hitaan Ludwigin Blades of Mercyn (Armon miekat taisi suomennoksena ihan olla) kahteen nopeaan veitseen ja aloin etsimään hyökkääjää. Tuli hissillä ylös ja sivaltelin parissa sekunnissa tyypin alas sieltä. Olipahan jännää. :)

Tipahtihan se Logarius. Ensimmäinen yritys tänään jäi siihen, kun energiapullot loppui ja Logariuksella milli energiaa. Toisella yrityksellä sitten huomattavasti paremmin meni. Mahdollisesti vaikein vastustaja minulle kyllä tähän mennessä. Pääpelin loppupomoista enää ne ihan viimeiset jäljellä. Oli katsottava loppuratkaisuista vinkkiä niin en möhli jotain, kun ei kerkeä uudestaan pelaamaan vähään aikaan. Dungeonit jää minulta väliin kyllä.

Millasia ajatuksi pvp pelaamisesta porukalla? Mul on level 60 hahmo mut en meinaa saada yhtään matsia käyntiin ja oon kummiskin jo aika pitkällä pelis. Onkohan mulla liikaa tai liian vähän leveliä tai jotain?

PvP yhteisö on vielä aika hajainainen eikä tietääkseni mitään "virallisia sääntöjä" keksitty, mutta Bloodbornessahan on se typerä juttu että PvP vaatii Bell Ladyn, eli sinun on pitänyt kutsua joku muu pelaaja peliisi ennen kuin kukaan muu voi invadeta sinut.

Mutta Nightmare alueilla sinut voidaan invadeta milloin tahansa, vaikkakin niin on tapahtunut vain kahdesti minulle. PvP on ongelmana se, että vastustajalla on aina 20 Blood vialia, joten taistelut voivat pitkittyä ärsyttäviksi kestävyystaisteluiksi. Aseiden tasapainokin on aika huono mielestäni, mikäli käyttää hidasta asettaa niin Blade of Mercyn käyttäjä voittaa.

Nightmare Frontierissa minunkin peliin hyökätty. Hauskoja kokemuksia lukenut kyllä noista kaksintaisteluista. Joku oli ajatellut kunniakkaasti kumartaa ennen kaksintaistelua niin toinenhan oli päättänyt hyödyntää tilanteen ja oli ampunut tykillä naamaan. Heh.

Minun ensimmäinen hyökkääjä tuli takaapäin ja toisen kanssa en edes katsellut, että millainen kaveri sieltä tulee, kun Blade of Mercy viuhuen menin päälle. On tosiaan niin nopea, että vastassa pitää olla osaava kaveri, joka tietää, mitä tehdä, jos aikoo hävitä niillä.

Nyt on minulla pääpelin kaikki loparit hoidettu ja tämä riittää vähäksi aikaa. Ehkä joskus dungeoneja jatkan ja NG+:ssaa.

Streameja katselin eilen ja on siellä melkoisia pelaajia. Yksi pelasi NG+7:aa ja sitten katselin näitä level 4 juoksuja. Yksi pelaaja pelasi vielä siten, että ei käyttänyt energiapulloja eikä pyssyjä ollenkaan. Onnea vaan varsinkin muutamien lopareiden kanssa.

Lähdinpä sitten kaverille näyttämään vähän peliä niin tuli NG+ pelattua neljän pomon verran (Cleric Beast, Father G, Bsb ja Vicar Amelia). Fatheria ihan jännitin, kun oli niin kova koitos ensimmäisellä kierroksella, mutta nyt pistoolilla laitoin stunnediin ja suolistusiskua (visceral) sisään enkä edes lopussa panikoinut niin sehän meni heittämällä. Bsb:ssä oli hyvät poisonresistit päällä ja väistelin kaikki iskut niin ei ollut ongelmia.

VIcar Amelia tarjosi sitten rytkettä ja parin kohtuullisen yrityksen jälkeen päätin kutsua apua. Kahdestaan jonkun pelaajan kanssa pelattiin aivan mahtavasti. Molemmat väisteli, tulessa olevat Ludwigit heilu ja suolistusiskuja vuoronperään sisään. Todella hieno taistelu oli. Otan kyllä tällä kierroksella muitakin lopareita yhdessä jonkun kanssa.

Vähän nuo dungeonit alkaa houkuttamaan, joten ehkä niitä pitää jatkaa niin ei tarvitsisi ennen Witcheriä ostaa mitään peliä.

Onnea vaan pelin läpäisystä. Saas nähdä saako tätä itse koskaan päätökseen... Ai ai ja voi voi... Läpijuoksu osoittautui onnistuneeksi taktiikaksi Yhar'gul Chapelissa, mutta riemu jäi aika lyhyeksi. Darbeast Paarl antaa turpaan niin että tukka lähtee ja aika kovalta palalta tuo pakollinen The One Rebornkin vaikuttaa. Puoleen väliin on energiat siltä kuitenkin jo saatu, että ehkä se vielä kaatuu.

Lähdin seikkailemaan Upper Cathedral Wardiin. Aikas haastava ympäristö sekin ja pisteet tiukassa. Oliskohan se plus-jäsenyys viimeinkin otettava, niin voisi apuja kutsua. Vielä en kuitenkaan suostu taipumaan ja "ei tartte auttaa" ajatusmallilla hammasta purren vielä toistaiseksi jatketaan.

Voitat sinä ne vielä! Niissä on omat juttunsa ja sitten ne menee kyllä. The One Rebornissa varsinkin on yksi erittäin tärkeä tekijä, mutta en tiedä oletko jo tajunnut enkä viitsi tässä siis kertoa.

Jos jälkimmäisen kohdalla sitä ns. "toisenkerroksenväkeä" tarkoitat, niin asia on tiedostettu. Kiitokset rohkaisusta:)

Pelin kohdalla on poikkeuksellisesti muodostunut tavaksi pelata kenttä läpi ja kun loppu alkaa häämöttää, niin kaivan walkthrough oppaan esille ja tarkistan, että mitä on jäänyt huomaamatta. Tapana on myös lueskella vihjeitä pomojen varalle; välillä toimii välillä ei. Jollakin mittapuulla aika säälittävää, mutta sen verran tärkeä peli, että mitään ei haluaisi missata ja tarve edetä on kova. Olen myös aika huono aloittamaan uutta kierrosta, kun peli on kertaalleen läpäisty.

Sitä tarkoitin. :)

Minä tein samalla tavalla kyllä. Varsinkin, kun halusin asetta parantaa yli sen +6:n niin vilkuilin vinkkejä sekä tarkkoja paikkoja, joista materiaalia saa. Joihinkin pomoihin katsoin myös neuvoja, mutta jännästi ne unohtui taistelussa ja tuli mentyä fiiliksen mukaisesti.

Tsiisus, että oli häijy paikka tuo Upper Cathedral Ward. Leech Warlock ja tilanpuute ovat ikävä yhdistelmä ja niitähän siellä riittää. Nenänpää valkoisena joutui ihan tosissaan töitä tekemään, mutta selvitetty on. Pomoista jälkimmäinen tosin jääköön odottelemaan toistaiseksi. En ole vielä edes kohdannut.

The One Reborn kaatui viimeinkin. Hirvittävää vääntöä aluksi, mutta kaatui lopulta hieman yllättäen aika helposti kirveellä ja tulella enkä oikeastaan edes tiedä, että mitä tein toisin. Liekö se, että tuli jätettyä pyrkimys nopeaan ratkaisuun pois ja keskityttyä vain mättämiseen ja etäisyyden ottoon. No, hyvä näin.

Hienoa! Siitä se alkaa taittumaan. Upper Cathedral oli/on kyllä jännä paikka. En muista oliko naamani valkoinen vai punainen. Heh. No, seuraavassa paikassa oli ainakin punainen.

Sain itselleni pelikaverin, kun hyökkäsin toisen peliin. Väännettiin 10 minuuttia Forgotten Woodsissa välillä juosten karkuun toista. Hyviä yrityksiä oli houkutella ansoihin ja vilkuteltiin kauempaa. Sitten otettiin riskipaikassa eli hississä matsia ja tipahdin alas. Oli hauskaa ja tänään se tyyppi auttaa minua NG+ Shadowsien kanssa. Kyllähän ne menee itsestäänkin, mutta kahdestaan hauskempaa näin uusintakierroksella.

Otetaanpa itsekin viimein osaa keskusteluun kun sain pelinkin hankittua. Jonkun aikaa olen seikkaillut nyt ensimmäisten kahden "lampun" ympäristössä ja käynyt huonoin tuloksin yrittämässä kahta pomoa.

Mitä tästä nyt sitten on jäänyt tähän mennessä fiiliksiä? Täytyy heti aluksi sanoa että olen vähän pettynyt. Statseja on yksinkertaistettua aiemmista Souls-peleistä reilulla kädellä ja vaikuttaa muutenkin että erilaisia hahmoja ei juuri ole. Aseitakin tuntuu googlailun perusteella olevan vähän. Eli hieman on sellaista nextgen-syndroomaa, että kun pelisarja tulee uudelle sukupolvelle niin karsitaan asioita kun onhan siellä uudet hienot grafiikat. Eikä pliis aloiteta väittelyä ettei tämä ole mitään pelisarjaa. Ymmärrätte mihin vertaan ja mielestäni vertailu on ihan loogista kun ottaa huomioon kuinka paljon "aiemmista" (eli Souls-)peleistä on aika lailla suoraan tuotu tähän (tekoäly, hahmon liikkuminen, koirien + useat muut äänet, jne.)

Myöskin taistelu on vielä aika lailla hakusessa ja ainakin tässä vaiheessa en ole hommasta innoissani. Nimenomaan olen aina pitänyt sellaisesta hitaasta baletista, jossa kierretään vihollisen kanssa toisiaan odottaen sopivaa aukkoa. Nyt tuntuu että pärjätäkseen pitää mennä päälle kuin yleinen syyttäjä. Pitää tosin opetella tussarin käyttöä lisää ja katsoa alkaako homma maistumaan. Taisin muutenkin valita juuri sen huonoimman aseen Kanen muodossa mutta oletin vehkeen olevan nopeampi vähemmän damagen kustannuksella ja ajattelin sellaisen tyylin olevan ehkä sopiva.

Pelin maailma on ihan hieno mutta toivon että vaihtelua olisi yhtä paljon kuin mihin Soulseja pelaava on tottunut. Nyt vähä vaikuttaa että maisemissa ei välttämättä ole niin isoja eroja.

Sekin hieman ärsytti miten pomotaisteluihin päädytään, vaikka tässä(kin) lie isoin ongelma vain oma tottumisena toisenlaiseen.

Tiedän edelleen että peli ei virallisesti kuulu Souls-sarjaan mutta kun muistetaan että peli olisi luultavasti ilman trademark-säätöä ollut Souls-niminen ja sarjaan näin ollen kuuluva, niin oikeutan tämän vertailun itselleni. Ja tiedostan totta kai myös sen että olen vasta pelin alussa, mutta jos aiemmin uudessa Souls-pelissä on ollut heti alusta lähtien kuin kotonaan niin päätin heti tuoreeltani tulla kertomaan kun tulikin jotain muuta kuin tuttuuden tunteita.

Huonolta peli ei varsinaisesti vaikuta mutta ei vaikuttanut Gears of War: Judgmentikaan, se ei vaan enää ollut sitä mitä sarjalta oli tottunut odottamaan. En myöskään koe olevani mikään paikalleen jumittunut tyyppi, jolle pitäisi vain tarjota aina sitä samaa, mutta jos perustus on kivenkova niin on vaikea sopeutua uuden perustuksen valamiseen tai vanhan muokkaamiseen.

Minulle kelpaa juuri tällaisena, kun aiempaa kokemusta Souls-peleistä ei ole. Ninjagaidenit ovat jonkinlaisia hengenheimolaisia, jotka aikoinaan tuli Xboxilla puhki kaluttua, mutta niissäkin pystyi sentään suojautumaan/torjumaan. Säälimätön, mutta aivan käsittämättömän koukuttava ja hyvä niin, että alkaa ilmeiseti olla loppusuoralla. Jospa saisi taas elämänsä takaisin ja voisi keskittyä muihin asioihin.

Nightmare of Mensis on jo pitkällä, Micolash kaadettu ja alkaa tuo hahmon sekä aseiden kehitys olla sillä tasolla ettei osasta vanhoista ongelmatapauksista ole enää vastusta. Darkbeast Paarl meni nurin puhaltamalla, mutta Martyr Logarius on edelleen kova pala Ebrietas, Daughter of the Cosmoksesta puhumattakaan, jotka molemmat kaatamatta.

Itse en ole niin pisteiden perään ja riittää, että pelin saa tahkottua läpi. Nuo Dungeon-systeemit vaikuttavat hieman sekavilta enkä ole niihin toistaiseksi hirveästi aikaa kuluttanut. Ensimmäisellä alttarilla olen pari luolastoa avannut ja viimeiselle kammiolle hakeutunut, jonka jälkeen on jäänyt askarruttamaan, että mikä näiden idea on? Vaatiiko pelin täydellinen läpäisyä maljarituaalia jokaisella alttarilla ja jokaisella maljalla? Jos näin, niin jätän suosiolla väliin. Ei pysty...

Lainaus käyttäjältä MrSerpico74

Säälimätön, mutta aivan käsittämättömän koukuttava ja hyvä niin, että alkaa ilmeiseti olla loppusuoralla. Jospa saisi taas elämänsä takaisin ja voisi keskittyä muihin asioihin.

Jos ei ole heti ainakaan tarkoitus peliin palata niin kannattaa - jos et ole jo tehnyt - vilkuilla vähän eri tapoja lopettaa tuo peli niin ei jää kaivelemaan sitten. Yksi tavoista lopettaa on ainakin minusta vähän köykäinen ja olisi itseäni harmittanut siihen lopettaa.

Tosiaan, jos jahtaa kaikkia trophyja ja haluaa 100%:sti pelin läpäistä niin dungeonit pitää pelata. Minulle periaatteessa riitti kaikki pääpelin loparien selvittäminen. Nyt ajankuluksi pelaan hivenen niitä dungeoneja läpi, mutta jää varmaankin kesken.

Pelinä tämä on ollut minulle yksi parhaimmista: mahdottoman intensiivinen tunnelma ja mystinen kokemus. Brutaali maailma ja älyttömän kova taistelusysteemi. Aseitakaan en kaipaa enempää, kun enhän nytkään ole kuin kolmella pelannut, joten olisihan tuossa vielä runsaasti kokeilemista. Sitä paitsi yhden aseen kunnolla haltuunottamiseen pitää treenata.

Streameja olen katsonut Dark Souls 2:sta, mutta näyttää kovin jähmeältä ja tönköltä Bloodborneen verrattuna eikä pelimaailmakaan houkuta niin minulta jää väliin.

Tänään myöhemmin illalla tiedossa Bloodborne (maraton) streamia. Eli jos on tekemisen puutetta, niin tule ihmeessä mukaan menoon, ja skippaa se turha baarireissu.

Nyt pyydänkin teiltä muilta mielipiteitä että mitä haluaisitte nähdä? Esim. Low/High lvl PVP:tä, Chalice dunkkuja, uutta peliä katsojien toivomalla buildilla, NG+ "speed" runia yms yms yms...? Eli kaikki ideat ovat tervetulleita.

Erikoisuutena avaan ps4 ryhmän johon jokaine halukas voi tulla juttelemaan äänen välityksellä. PSN ID:n voi pyytää Twitchistä streamin aikana.

Lähetys alkaa suunnilleen klo 19-20 välissä ja tulee luultavasti kestämään aamuun asti.

Striimin osoite on: http://www.twitch.tv/lothaun10

Kaikki ovat tervetulleita katsomaan, ja otan mielelläni toiveita vastaan ja toteutan niitä parhaani mukaan!

Täytyypä sanoa että kyllä tämä peli silti on loistava vaikka jo aiemmin kritisoin eroja Souls-peleihin. Edelleen tietyt asiat vähän harmittavat mutta pelin ympäristö, tunnelma ja lore on kyllä vienyt taas mukanaan, kuten aina myös Souls-peleissä. Vaihtelevuuttakin on tullut maisemissa vaikka ei niin isoa mitä luulin toivovani, sillä tällainen pieni vaihtelu toimii näköjään myös, sen mitä tähän mennessä olen saanut paikkoja kaluttua.

Kaikki perusjutut Soulseista kuitenkin on mukana: kikkailevat NPC:t, tietyt ansat/väijytykset sekä vihollistyypit. Erityisesti pelin pisteitä nosti eräs pomo, jonka erilaisuus virkistytti yleensäkin ottaen, eikä pelkästään Souls-maailmassa (jossa pomoihin aika usein kävi melko samanlainen taktiikka).

Nyt mennään kielletyssä metsässä (liekö tuo suomennos, kun pelaan englannin kielellä) mutta taidan käydä muualla ensin ennen paikan viimeistelyä kun sain tietyn esineen jolla pääsee yhdestä luulemastani pomosta jonnekin.