Pelit, joiden ostaminen kaduttaa / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Pelit, joiden ostaminen kaduttaa

Omistatko pelin jonka ostamista kadut? Eikö peli vastannut odotuksiasi? Perustele vastauksesi! Kerro myös mille alustalle pelin omistat.

Mirror's Edge (PS3)

Ei olisi koskaan pitänyt kajota tähän. Ennen ostamista luin arvosteluja ja päätin kokeilla. Värittömässä kaupungissa katolta toiselle hyppiminen ei oikein innostanut minua. Saa nyt nähdä tuleeko joskus pelattua loppuun.

Kalypso Strategy Pack (Steam)
Lähinnä Commandosien ja Disciples 3:n mukana olo sai tämän setin ostamaan ja olihan nuo Commandosit vielä tänäkin päivänä ihan kohtuullista pelattavaa, vaikka ajan hammas on niitäkin jo purrut. Disciples 3 on sen sijaan uskomaton downgrade loistavasta kakkososasta... kuka käski mennä muuttamaan taistelusysteemin?!
Kaikki muut setin pelit ovatkin sitten enemmän tai vähemmän kuraa ja sellaisia, jotka saavat toivomaan, että Steam listalta voisi poistaa pelejä. Ihan kaikkia ei ole tullut edes kokeiltua, eikä varmasti koskaan tulekaan.. Tropicot olisivat jopa voineet olla pelattavia, mutta eipä oikein ole halua tai aikaakaan panostaa niiden opetteluun sen vertaa, että pelaamisesta tulisi jotain. Olisi voinut vain ostaa pelkän Commandos-setin, niin rahatkin olisi paremmin käytetty.

Itseäni kaduttaa SKATE 3:n osto, ollu julkaisusta lähtien pölyyntymässä hyllyssä ja kai alle tusinan kertaa olen pelannut.. Sekin oli sellainen hätä ostos, kun faija lupas yhtäkkiä minkä tahansa pelin kaupasta puoleen hintaan.

Lainaus käyttäjältä Atomi

Mirror's Edge (PS3)

Tätä olen etsiskellyt monista kaupoista, miten olisi? pystyisitkö myymään minulle postiennakon kautta? hinnasta voidaan keskustella PSN välityksellä

PSN: Puh_dude

Shift 2
Ensimmäinen Shift oli ihan ok ajopeli tuskastuttavaa driftailua lukuunottamatta joten tuli tämäkin hankittua ja odotukset olivat korkealla.

Aluksi näytti erittäin hyvältä sillä kaikista autoista sai viriteltyä kilpa-auton, mutta valitettavasti siihen se kaikki hyvä loppuikin. Ajaminen oli hirveää, sillä auto pyörähteli randomisti mutkissa ja ajamisessa oli yhtä paljon nautintoa kuin Driving Emotion Type:S:ssä. Drifti oli entistä hirveämpää, sillä pisteitä ei irronnut juuri millään ja kisojen minimitavoitteetkin vaativat lukuisia uudelleenyrityksiä.

Tässä jos missä pelissä olisi tarvinnut ajan takaisinkelausta, mutta eihän sitä tietenkään ollut. Yksi suurimmista typeryyksistä oli se ettei mestaruuksia pystynyt voittamaan jos jäi kertaakaan kärkikolmikon ulkopuolelle vaikka pisteissä olisikin lyönyt kaikki muut.

Jotain 3 kenttää jaksoin mokomaa kokkaretta pelata, mutta onneksi sain pelin myytyä.

Kuinka suuren listan näistä saisikaan aikaiseksi jos alkaisi katselemaan kokoelmaansa ihan aikojen alusta asti... Lähihistoriasta pystyn kuitenkin mainitsemaan yhden hienon esimerkin:

Heavy Rain (PS3)

Voi hyvä luoja kuinka paljon tämän kanssa petyinkään!? Odotin peliä kuin kuuta nousevaa ja Xboxilla aikoinaan Fahrenheitia kovasti fanittaneena odotin lähes yhtä hyvää, ellen jopa monin verroin parempaa, teosta mutta hype taisi olla vähän liikaa tälle pelille sillä enpä muista aikaa jolloin olisin näin puuduttavaa pelaamista viimeksi harrastanut. Tylsää ja puuduttavaa QTE:ien kanssa peuhaamista hälläväliä-tason (pelien maailmassa juoni oli hyvää tasoa mutta yleisellä tasolla todella suurta kliseeviidakkoa) juonella, ne olivat ne asiat jotka jäivät "hevarin" pelaamisesta päällimmäisenä mieleen. Grafiikka oli erinomaista mutta se ei todellakaan ollut tässä pelileffaleffapelissä tarpeeksi pelastamaan sitä tylsyyden suosta. Pelasin kerran läpi ja jokainen ensimmäisen kahden tunnin jälkeen jaoin päähenkilön kanssa tämän henkisen ja fyysisen tuskan... täysin vääristä syistä tosin.

Far Cry 2 (PS3)

Peli, joka vaikutti ennakkoon aivan mahtavalta, mutta petti lähes kaikki odotukset. Pelissä on olevinaan avoin pelimaailma, mutta pitkien välimatkojen takia on lähes pakko turvautua autoon ja sillä ei pääse kuin paria kinttupolkua pitkin. Tähän kun lisätään erittäin paska ja tylsä ajomallinnus sekä se, että pelissä on ajamista varmaan enemmän kuin räiskimistä, on tylsyys taattu.

Tämähän ei muuten vielä haittaisi, mutta se räiskintäkin on menty kusemaan aivan järkyttävän tönköllä ohjauksella ja vihollisten naurettavalla tekoälyllä. Sillä sekunnilla, kun yksikin vihollinen saa tietää pelaajan sijainnin, tietää sen kaikki muutkin vihut kilometrin säteellä. Pelaaja ei voi tässä vaiheessa enää piiloutua tai koukata selkään, koska hälytystilassa viholliset omaavat kyvyn nähdä kasvillisuuden ja rakennusten läpi. Tämä on erityisen mukavaa pelin loppupuolella ilmaantuvien kranaatinheitinten kanssa: pelaajalla ei ole mitään hajua mistäpäin tulitetaan, mutta silti paskaa sataa niskaan koko ajan millimetrin tarkkuudella.

Kaiken kaikkiaan Far Cry 2 on peli, jossa oli valtavasti potentiaalia, mutta kehittäjät eivät onnistuneet hyödyntämään sitä. Saa nähdä onko Far Cry 3 oppinut edeltäjänsä virheistä.

Lainaus käyttäjältä Sande+

[b]Far Cry 2 (PS3)[/b]

Peli, joka vaikutti ennakkoon aivan mahtavalta, mutta petti lähes kaikki odotukset... ..

Jaan saman tunteen kanssasi, kuoma. Pelaajan 6 sivun ennakko antoi kuvan pelistä, joka todellakin olisi liian hyvä ollakseen olemassa. Ja niinhän siinä kävi. Vieläpä tuohon aikaan Affenanmaan halvat hinnat eivät olleet kantautuneet meikäläisen korviin ja ulkomailta ostaminen oli vähän ongelma iän takia. Noh, pelin ikäraja oli kuitenkin ihmeellinen 16 ja näin ikään kävin pelin Gigantista hakemassa 70€ hintalapulla. Ensimmäiset tunnit olivat juuri sitä, mitä peliltä suinkin pystyin odottamana. Tässä vaiheessa FC2 täytti kaikki odotukseni, mutta sitten...
Päätin kokeilla moninpeliä, joka oli buginen ja muistaakseni lähes pelikelvoton. Sinne meni sitten se karttaeditorin potentiaali.
Sudenkuoppa yksinpelissä oli juurikin tämä vihollisten tutkat ja radiopuhelimet. Eli käytännössä kun yksi vihollinen näkee sinut, ovat kaikki kilometrin sisällä olevat kollegat perässäsi. Ja nämä jampat päivystivät outposteilla, joita oli jokaisen tien haarassa ja risteyksessä ja vähän muuallakin. Välillä tuli tuhlattua tuntikaupalla aikaa, jotta pääsi edes hengissä sinne, missä uuden tehtävän oli määrä alkaa. Ja tietenkin ne tehtävät olivat kartan reunoilla. Kaiken kukkuraksi reilut puolet peliä pelattuani päätti levy sitten mennä ihan fyysisesti paskaksi. Ei pleikka enää suostunut levyä lukemaan. Kaiken kaikkiaan karvas pettymys.

Far Cry 3:a kohtaan elättelen kuitenkin suuria toiveita. Ei tarvita paljoa, että konsepti saadaan toimivaksi ja sitten peli voikin olla jo vuoden kovimpia.

Fuel (ps3)

Reaktio...

Ajopeli huonolla ajomallinnuksella valtavan suuressa ja autiossa pelimaailmassa. Pelistä ei oikeasti löydy mitään hyvää, ellei helppoja trophyjä lasketa. Ja täyteen hintaanhan se perkele piti itselleen lunastaa.

Viimeisen vuoden aikana on tullut ostettua useampikin peli vain hyllyyn pölyttymään, molemmat mass effectit ja dragon age 1 esmers. Varmasti hyviä pelejä, mutta kun ei vain ole napannut niin ei ole tullut pelattua. Myös L.A:Noire ja Deus Ex vain jäivät pelaamatta. Tässä on viimeaikoina ollut havaittavissa pientä peli-innostuksen laantumista.

Final Fantasy XIII

En ole edes PS2:n FF:iä pelannut, mutta DS:n remaket sarjan vanhemmista peleistä olivat loistavia. Sitten ostin tämän, koska se oli Gamestopissa hintaan 9,99€. Noh, pelailin peliä joku 3h, ja se oli pelkkää putkijuoksua. Joku kaverini sanoi, että se paranee 20h:n kohdalla. Noh, niin pitkään en jaksanut plata, vaan peli kerää pölyä hyllyssäni.

Pienen pohdinnan jälkeen tuli itselleni heti mieleen Demon's Souls. Peli on mielestäni oikein mainio ja sen maailma ja muut osa-alueet kiinnostavat, mutta vaikeustaso on liian korkea itselleni. Peliä ensimmäisiä kertoja pelatessani ajattelin että tämä on alkukankeutta kun kuolin kokoajan, mutta asia ei siitä parantunut vaikka kuinka yritin tätä pelata. Kummallista kyllä, minulla on hirveä hinku ostaa Dark Souls, mikä on outoa sillä peli on lähes samanlainen alkuperäisen kanssa.

Kyllä ainakin yksi löytyy...

LittleBigPlanet 2 (PS3)

Ensimmäistä osaa tuli pelattua melko paljon ensin yksin ja jälkeenpäin jaksoin tahkota muiden pelaajien kanssa onlinessa. Sitten kuulin pelille saapuvan jatko-osa, ja monista arvosteluista vaikuttuneena kävin ostamassa tämän ja löin pelin sisään. Kuitenkin tekele oli 99,5% se sama mikä ensimmäinenkin, mikäli ei paria pikkulisäystä mukaan lasketa. Eniten tässä ostossa harmittaa se, että en ole koskaan saanut myytyä sitä pois...

Lainaus käyttäjältä nurmihe+

Pienen pohdinnan jälkeen tuli itselleni heti mieleen Demon's Souls. Peli on mielestäni oikein mainio ja sen maailma ja muut osa-alueet kiinnostavat, mutta vaikeustaso on liian korkea itselleni. Peliä ensimmäisiä kertoja pelatessani ajattelin että tämä on alkukankeutta kun kuolin kokoajan, mutta asia ei siitä parantunut vaikka kuinka yritin tätä pelata. Kummallista kyllä, minulla on hirveä hinku ostaa Dark Souls, mikä on outoa sillä peli on lähes samanlainen alkuperäisen kanssa.

Täsmälleen samat fiilikset kyseisestä pelistä, peli kiinnostaa mutta peli on vain aivan liian vaikea makuuni, joten lopputuloksena oli ultimaattinen turhautuminen ja pelin vienti vaihtoon Ragea varten. Silti olen ollut kiinnoissaan Dark Soulista, mutta toista kertaa samaa virhettä en tee..avoimempi ympäristö ja vielä vaikeampi vaikeusaste ovat todella myrkkyä minulle..

No lähiaikojen ostoksista... Gothic 3. Tuli napattua Steamin kesäalesta parilla eurolla, mut se oli kyl ihan liikaa tosta roskasta. Kymmentä minsaa kauemmin ei vaan pystynyt pelaan, pelimoottori niin täyttä paskaa että huhhuh. Muuten kiinnostais kyllä todella paljon, mutta tekniikkapuoli on ryssitty niin pahasti ettei vaan pysty käsittämään miten toi on voitu julkaista tollaisenaan.

Lainaus käyttäjältä ZaleraFF+

Dark Souls... ...lopputuloksena oli ultimaattinen turhautuminen ja pelin vienti vaihtoon Ragea varten.

Eli veit siis pidempiaikaista hupia pitkän oppimiskäyränsä ansiosta tarjoavan pelin vaihtoon ja otit tilalle geneeristä nykyräiskintää joka unohtui nopeammin kuin sen läpipeluuseen kulutetut kymmenen tuntia?!? Ei tässä voi kuin päätään pudistella...

Mission:Impossible N64. Peli maksoi aikoinaan muistaakseni 600 markkaa, mikä tarkoitti juniorille kahden vuoden säästöjä. Pidin ensimmäisestä elokuvasta äärettömän paljon ja kun Ethan Huntin laserverkkokikkailuja pääsisi itse pelaamaan, oli kasetti aivan pakko hankkia. Peli koostuikin sitten huonosti toteutetuista ammuskelutehtävistä ja täysin mystisen facemakerin käytöstä, joilla kopioitiin joka toisen vastaantulevan pärstä itselle käytettäväksi. Pelin tarina oli tylsä ja kaukana elokuvan fiiliksestä. Kestoakin riitti jopa sille yhdelle illalle, vaikka toisaalta oli helpotus, ettei sitä soopaa tarvinnut enempää kestää. Peli on edelleen hyllyssäni muistuttamassa siitä vertaansa vailla olevasta pettymyksen tunteesta...

Lainaus käyttäjältä Norsukampa+

Lainaus käyttäjältä ZaleraFF+Dark Souls... ...lopputuloksena oli ultimaattinen turhautuminen ja pelin vienti vaihtoon Ragea varten.
Eli veit siis pidempiaikaista hupia pitkän oppimiskäyränsä ansiosta tarjoavan pelin vaihtoon ja otit tilalle geneeristä nykyräiskintää joka unohtui nopeammin kuin sen läpipeluuseen kulutetut kymmenen tuntia?!? Ei tässä voi kuin päätään pudistella...

Kyseessähän oli siis Demon's Souls..Mutta siis olen ollut aina idin pelien suuri ystävä ja ompa kyseinen firma vielä omia lemppareita pelipuolella. Lisäksi olin odottanut Ragea todella innoissaan. Oli kuka tahansa mitä mieltä pelistä, niin ainakin Rage kolahti todella hyvin ja enkä näinollen mielestäni tehnyt pahaa virhettä.

Lainaus käyttäjältä ZaleraFF+

Lainaus käyttäjältä nurmihe+Pienen pohdinnan jälkeen tuli itselleni heti mieleen Demon's Souls. Peli on mielestäni oikein mainio ja sen maailma ja muut osa-alueet kiinnostavat, mutta vaikeustaso on liian korkea itselleni. Peliä ensimmäisiä kertoja pelatessani ajattelin että tämä on alkukankeutta kun kuolin kokoajan, mutta asia ei siitä parantunut vaikka kuinka yritin tätä pelata. Kummallista kyllä, minulla on hirveä hinku ostaa Dark Souls, mikä on outoa sillä peli on lähes samanlainen alkuperäisen kanssa.
Täsmälleen samat fiilikset kyseisestä pelistä, peli kiinnostaa mutta peli on vain aivan liian vaikea makuuni, joten lopputuloksena oli ultimaattinen turhautuminen ja pelin vienti vaihtoon Ragea varten. Silti olen ollut kiinnoissaan Dark Soulista, mutta toista kertaa samaa virhettä en tee..avoimempi ympäristö ja vielä vaikeampi vaikeusaste ovat todella myrkkyä minulle..

Liityn tähän kuoroon. Itselläni on Demon's Souls vieläkin hyllyssä, peräti jenkkiversiona koska yhteen aikaan näytti ettei peliä pal-versiona julkaista. Vähän alkua pelattu ja hyvin äkkiä kävi selväksi ettei pelin vaikeustaso sovi minulle alkuunkaan. Lisäksi se että olen koko universumin pelitaidottomin pelaaja ei hirveästi auta asiaa. RPG-pelien ystävänä Dark Souls kiinnostaa silti vaikka tiedän etten pääsisi siinä alkua pitemmälle, mutta kuitenkin juuri tästä syystä peli jää hankkimatta kiinnostuksestani huolimatta.

Lainaus käyttäjältä Norsukampa+

Eli veit siis pidempiaikaista hupia pitkän oppimiskäyränsä ansiosta tarjoavan pelin vaihtoon ja otit tilalle geneeristä nykyräiskintää joka unohtui nopeammin kuin sen läpipeluuseen kulutetut kymmenen tuntia?!? Ei tässä voi kuin päätään pudistella...

Mikä on toisille hupia on toisille tuskaa. Itselleni tuntien yhden kohdan hinkkaaminen siinä toivossa että vihu kaatuisi edes jollain yrityksellä tuurilla, mutta turhien yritysten ja neljän hajotetun ohjaimen jälkeen sikiöasennossa nurkassa itkeminen ei ole hupia.

Jos oman maksimaalisen oppimiskäyrän huipentuma on vaikka nuomeroilla ilmaistuna 5, en hirveästi näe järkeä ostaa peliä joka vaatii pelaajaltaan 4567983627183757868 edestä pelitaitoa. Itselläni valinta ei tapahdu Ragen (Rage on jo) ja Dark Soulsin välillä vaan Spiderman Edge of Time, X-men Destiny, Cursed Crusade ja Dark Souls välillä, Dark Souls ei tosin ole listallani vaihtoehtona. Toki tiedän että Dark Souls on laadultaan aivan eri luokkaa kuin muut mainitsemani pelit, mutta mieluummin pelaan 4-5 tuntia keskivertopeliä kuin 5 minuuttia huippupeliä jonka tiedän 100% varmuudella jäävän ensimmäisiin vastustajiin.

Mirror's Edge X360
Eipä sillä että olisin tältä peliltä mitään odottanut, mutta kyllä ne vähäisetkin odotukset alitettiin. Tylsää juoksemista tylsissä maisemissa. Pakotin itseni pelaamaan tän läpi vaikka jo ensimmäisen vartin jälkeen olin täysin kyllästynyt. Kaikenlisäksi ohjaus oli ihan reiästä. Koko peli meni oikeastaan ihan tuurilla läpi, kun en minä tuohon ohjaukseen mitään tuntumaa saanut. Huono peli. Olisi nekin 9,95 euroa voinut paremmin käyttää.

Tekken 6 X360
Suurena Tekkenien ystävänä tämä peli iski kuin teräskärkimaihari kiveksiin eli se sattuu. Yksinpeliä ei jaksanut pelata yhtä iltaa enempää, mutta siinäkin lyhyessä ajassa pelin loppupomo onnistui repimään aivoni riekaleiksi. Miten voi olla mahdollista että helpoimalla vaikeustasolla jokainen vastus ottaa turpaan hetkessä, mutta viimenen superduperherpderpörvelö niittaa mun ukkelin parilla iskulla? Ei naurattanut. Ja mikä ihmeen jättiläisrobottikin tähän peliin oli tungettu? Luulin jo ettei tämä peli voisi paskemmaksi mennä, mutta päätin kokeilla mahtavaa Scenario Campaignia! 30 sekuntia myöhemmin peli oli otettu pois Xboxini sisälmyksistä ja siitä lähtien se on pölyttynyt tuolla hyllyssä. Näin saatiin taas tuhlattua vajaa kymmenen euroa, kiitos nam. Ai niiin, ohjaus oli tässäkin ihan perseestä. Ei tuo boxin ohjain vaan toiminut tässä sitten ollenkaan.

Bully Wii
Odotin jotain GTA-tyylistä menoa, mutta enpä jaksanut ensimmäisen puolen tunnin jälkeen siitä ottaa selvää että oliko siinä sitä. Ainakaan tuo alku ei minua vakuuttanut ja siitä lähtien peli onkin kerännyt kunnioittavan kasan pölyä itseensä. Ehkä tuota voisi vielä joskus kokeilla jossain erikoisessa mielentilassa, mutta ei nyt...

Siinä nyt oli kolme ensimmäisenä mieleen tullutta tapausta. Samankaltaisia kokemuksia löytyy enempikin, mutta niistä ehkä joskus myöhemmin. Näistä tarinoiminenkin sai jo verenpaineen kohoamaan.

DBZ: Burst Limit, tämä tuli ostettua hetken mielijohteesta ja ajatuksena oli saada kiva kaksinpeli (kun niihin aikoihin ei ollut pahemmin) ja peli osoittautui hyvin kurjaksi räpellykseksi. Oliko Budokai 2 yhtä huono? Peli tuntui hyvin sieluttomalta.
Crysis, ostin tämän lähinnä siksi että olin hankkinut paremman koneen ja halusin kokeilla tehoja.
No pelihän oli nätti, mutta itse peli oli kaikin puolin harvinaisen tylsä. Paikoin meni turhaa aikaa kävelemiseen, että pääsi paikkaan jossa oli toimintaa. Loppu peleissä pelissä ei ollut mitään mikä olisi kunnolla säväyttänyt, Crysis on maineensa ansainnut vain Grafiikoidensa puolesta.
Resident Evil 5, kadun sen ostoa julkaisussa. 70 € tämän laatuisesta pelistä oli liikaa, peli oli RE4:ää enemmän Action-painotteisempi ja kontrollit olivat silti suunniteltu ahdistavan tönköiksi (MIKÄ TOIMI RE4:SSÄ!), mutta tässä se söi peli nautintoa kovalla kädellä. Lisäksi afrikka-teemaa ''zombien alkuperämaana'' ei hyödynnetty lainkaan toivamallani tavalla, stoori on pelkkä kissa ja hiiri-tarina ja tylsä sellainen. (Ei sillä että RE4:n tarina olisi ollut hyvä, mutta se tarjosi loistavia tilanteita ja alueita). Peli ei missään kohtaa tuonut samaa viihdykettä kuin RE4, mutta koko pelin ajan sitä odotti. Loppu peleissä, RE5 on kohtalainen peli, mutta aivan kurja jatko-osa.
Nämä nyt ekana tuli mieleen, mutta sitten on lukemattomat WII ja DS-pelit.
Esimerkkeinä TWEWY,Tinglen Zelda-spinoff,pokemon (ei ollut kovinkaan haastava tai viihdyttävä näin vanhana)... Ja sitten wiillä conduit, rapala fishing (tai jokin muu) ja monet muut. Mutta Conduit... Kehittät ovat kyllä kovia lobbaamaan, mutta peli oli aivan uskomattoman tylsä... Ei en pelannut loppuunkaan.
Ja Se mikälie-rapala-fisu-peli, ostin sen 6€:llä käytettynä ja toivon kokevani jotain Fisherman's Bait 2:n tapaista (Ps1:llä suosikkipelejäni).. Mutta se olikin käsittämätöntä räpellystä vain.
@Norsukampa, enpä nyt tiedä kymmenestä tunnista Ragen suhteen. Itse pelaan Nightmarella ja pelitunteja on iisistä kertynyt yli 24 ja olen alle puolessa välissä peliä. Toiseksi, Rage ei ole geneerinen nykyräiskintä, toki se on tyyliltään aika putkimainen ja lainaa paljon muilta.. Mutta IMO, geneerinen on jotakin muuta kuin vihollisten pilkkomista bumerangeilla, rallien ajamista ja härpäkkeiden rakentamista.
Dark Souls on varmasti hyvä peli, mutta ei se varmasti sovi kaikille. (T: Henkilö, joka hankkinee ko. pelin).

Sande osui naulan kantaan. Far Cry 2 vaikutti todella hyvältä peliltä, mutta jo pari pelisessiota sai minut luovuttamaan pelin suhteen. Etenkin kökkö ohjaus teki pelaamisesta täyttä tuskaa. Onneksi peli oli kuitenkin ilmainen, sain sen nimittäin Pelaajan tilaajalahjana.

Lainaus käyttäjältä Ravenwood+

Tekken 6 X360
Suurena Tekkenien ystävänä tämä peli iski kuin teräskärkimaihari kiveksiin eli se sattuu. Yksinpeliä ei jaksanut pelata yhtä iltaa enempää, mutta siinäkin lyhyessä ajassa pelin loppupomo onnistui repimään aivoni riekaleiksi. Miten voi olla mahdollista että helpoimalla vaikeustasolla jokainen vastus ottaa turpaan hetkessä, mutta viimenen superduperherpderpörvelö niittaa mun ukkelin parilla iskulla? Ei naurattanut. Ja mikä ihmeen jättiläisrobottikin tähän peliin oli tungettu? Luulin jo ettei tämä peli voisi paskemmaksi mennä, mutta päätin kokeilla mahtavaa Scenario Campaignia! 30 sekuntia myöhemmin peli oli otettu pois Xboxini sisälmyksistä ja siitä lähtien se on pölyttynyt tuolla hyllyssä. Näin saatiin taas tuhlattua vajaa kymmenen euroa, kiitos nam. Ai niiin, ohjaus oli tässäkin ihan perseestä. Ei tuo boxin ohjain vaan toiminut tässä sitten ollenkaan.

Tämä, ja juurikin samoista syistä. Tube-videoiden avulla lopulta selvittelin millä yksittäisillä kikoilla nuo molemmat bossit kaadetaan ja sanotaanko että toimivimmat taktiikat eivät todellakaan taktiikoita ole, pitkälti yhden liikkeen takomista ja tuuria. Ohjauksesta on hankala saada tarkkaa Xboxin ristiohjaimen takia ja Scenario on turhauttavan helppo, monotoninen ja mielenkiinnoton, mutta koska Tekken 6 vaikutti omaavan helpot achievementit, jaksoin senkin tahkota läpi. Onpa muuten ainoa peli josta 1k/1k on hankittuna.

Lainaus käyttäjältä Berzerker+

@Norsukampa, enpä nyt tiedä kymmenestä tunnista Ragen suhteen. Itse pelaan Nightmarella ja pelitunteja on iisistä kertynyt yli 24 ja olen alle puolessa välissä peliä. Toiseksi, Rage ei ole geneerinen nykyräiskintä, toki se on tyyliltään aika putkimainen ja lainaa paljon muilta.. Mutta IMO, geneerinen on jotakin muuta kuin vihollisten pilkkomista bumerangeilla, rallien ajamista ja härpäkkeiden rakentamista.

Täysin samaa mieltä (pelitunteja tosin vähemmän ja vaikeustasona normaali), aika hyvin erottuu noista nykyräiskinnöistä ja juuri berzerkerin mainitsemien syiden takia. Rage lainaa paria erityylistä pelistä ihan onnistuneesti, mutta on silti melko omanlaisensa.

Sori offari.

Petyn harvoin ostamiini peleihin, sillä en osta pelejä joiden en ole varma olevan hyviä. Suurimman pettymyksen on kuitenkin aiheuttanut Final Fantasy XIII. Pelasin peliä parikymmentä tuntia pakkopullana jonka jälkeen ei vaan enää pystynyt. Koko peli koostuu vain ärsyttävistä hahmoista ja kapeista käytävistä. Tauon jälkeen palasin taas pelin pariin ja maailman avartuessa alkoi pieni kipinä pelaamiseen löytyä. Harmillisesti se katosi heti lyhyen avoimen osion päätyttyä ja peli jäi kesken.

Lainaus käyttäjältä Karmacoma+

Lainaus käyttäjältä Ravenwood+Tekken 6 X360
Suurena Tekkenien ystävänä tämä peli iski kuin teräskärkimaihari kiveksiin eli se sattuu. Yksinpeliä ei jaksanut pelata yhtä iltaa enempää, mutta siinäkin lyhyessä ajassa pelin loppupomo onnistui repimään aivoni riekaleiksi. Miten voi olla mahdollista että helpoimalla vaikeustasolla jokainen vastus ottaa turpaan hetkessä, mutta viimenen superduperherpderpörvelö niittaa mun ukkelin parilla iskulla? Ei naurattanut. Ja mikä ihmeen jättiläisrobottikin tähän peliin oli tungettu? Luulin jo ettei tämä peli voisi paskemmaksi mennä, mutta päätin kokeilla mahtavaa Scenario Campaignia! 30 sekuntia myöhemmin peli oli otettu pois Xboxini sisälmyksistä ja siitä lähtien se on pölyttynyt tuolla hyllyssä. Näin saatiin taas tuhlattua vajaa kymmenen euroa, kiitos nam. Ai niiin, ohjaus oli tässäkin ihan perseestä. Ei tuo boxin ohjain vaan toiminut tässä sitten ollenkaan.

Tämä, ja juurikin samoista syistä. Tube-videoiden avulla lopulta selvittelin millä yksittäisillä kikoilla nuo molemmat bossit kaadetaan ja sanotaanko että toimivimmat taktiikat eivät todellakaan taktiikoita ole, pitkälti yhden liikkeen takomista ja tuuria. Ohjauksesta on hankala saada tarkkaa Xboxin ristiohjaimen takia ja Scenario on turhauttavan helppo, monotoninen ja mielenkiinnoton, mutta koska Tekken 6 vaikutti omaavan helpot achievementit, jaksoin senkin tahkota läpi. Onpa muuten ainoa peli josta 1k/1k on hankittuna.

Sama peli, mutta hiukan eri syyt. Omasta mielestäni Tekkenin 1 on 1-tappelukontrollit eivät istuneet ollenkaan Final Fight/Double Dragon-henkiseen beat'em upiin. Grafiikkakaan ei tällä kertaa mitään ihastusta aiheuttanut vaikka ei huonoimmasta päästä ollutkaan. Muuten tämä kampanja kerättävine tavaroineen olisi ollut ihan ok ilman hirveää pelattavuutta. Sivuosaan siirretyt perinteiset 1 on 1-matsit toimi kyllä edelleen yhtä hyvin kuin Tekkeneissä aina sitä äärimmäisen ärsyttävää loppubossia lukuunottamatta. Aiemmin Tekken oli selvä suosikkisarjani beat'em upeista, mutta nyt se Soul Calibur.

Crysis 2 (PC)

En ymmärrä mitä crytekin päässä on liikkunut. Firma joka teki vuonna 2003 graafisesti täysin ylivoimaisen ja äärimmäisen vapaamuotoisen räiskinnän, joka kulkee nimellä far cry. Vuonna 2007 Crysis teki saman, vaikka alienit eivät toimineet loppua kohti. Kakkososan odotukset olivat syystäkin korkealla ja olisi pitänyt ottaa järki käteen kun kävin paikallisesta prismasta tämän lahjakortillani poimimassa.

Mikään ei voita far cryssä ja crysiksessä sitä fiilistä kun melkein "fotorealistisessa" sademetsässä silloin liikkuu, saapuu pienelle ruohoisalle aukealle. Aukean keskellä seisoo torni, jossa vihollisten tarkampuja seisoskelee pelaamassa taskubiljardia. Biljardipeli keskeytyy puukoniskuun( Tai crysiksestä kurkusta kiinni ja heitetään parka tornista pihalle). Nappaan kiikarit ja edessä avautuu näkymä viidakon yli, vasemmalla avautuu aava, sininen meri hiekkarantaa syleilemässä ja lokkeja taivaalla ulisemassa. Oikealla metsät jatkuvat vuortenseinämille saakka ja nuo harmaat huiput näkyvät selkeästi pilvien lomassa. Mutta tehtävä on edessä olevassa peltojen ja ja niittyjen ympäröimässä leirissä, mikä kuhisee vihollisia (ja se pakollinen helikopteri). Siinäpä vasta pulma, johon löytyy niin paljon erilaisia keinoja ja kikkoja. Hiippaillakko, käydätkö päälle aseet laulaen vai yhdistellä noita kikkoja saaden aikaan sekasorto, jossa päästä livahtamaan sisälle.

Mutta mitäs hienoa kakkoscrysis tarjoa ?. Ahdasta putkiräiskintää, jossa pitää vain mennä paikasta A paikkaan B. Grafiikka on täynnä sahalaitoja ja todella laimeita tekstuureja, jotka saavat silmän väsymään. Ja loppullisesti peli petti ajettuani noin 40km/h raskaalla panssariajoneuvolla, kunnes yhtäkkiä tankki vain ajaa kirkon pihassa päin seinää ja arvatkaapa mikä sen pysäytti ? Pieni pensasaita

Lainaus

Ahdasta putkiräiskintää, jossa pitää vain mennä paikasta A paikkaan B

Noh, ei tämä minusta niin ahdas ollut. Pelistä kovasti pidin, mutta sitten kun ne alienit tulivat kyllästyin kamppanjaan täysin. Joku 4 ekaa tasoa ihmisten ja voimien kanssa leikkimistä, mutta ne alienit pilasivat kaiken. Moninpeli oli hauskaa hetken, mutta joskus tasolla 30 siihenkin kyllästyin. En silti tätä huonoksi ostokseksi laske, sillä tuli tätä joku 20h pelattua.

Lainaus käyttäjältä MasterOfMagikarps

Lainaus Ahdasta putkiräiskintää, jossa pitää vain mennä paikasta A paikkaan B Noh, ei tämä minusta niin ahdas ollut. Pelistä kovasti pidin, mutta sitten kun ne alienit tulivat kyllästyin kamppanjaan täysin. Joku 4 ekaa tasoa ihmisten ja voimien kanssa leikkimistä, mutta ne alienit pilasivat kaiken. Moninpeli oli hauskaa hetken, mutta joskus tasolla 30 siihenkin kyllästyin. En siltyi tätä huonoksi ostokseksi laske, sillä tuli tätä joku 20h pelattua.

On totta että crysis 2 on monipuolisempi ja laajempi putkiräiskintä kuin mitä normaalit konsolipelit, mutta se ero on ensimmäiseen crysikseen on niin valtava että ilman nanopukua kyseessä olisi ihan eri peli. Se saa minut pistämään sen tähän kaduttavat ostokset listalle kärkeen.

Juurikin eilettäin oli kaverin kans puhetta siitä miksi tai miten FarCry 2 on onnistuttu kusemaan niinkin lahjakkaasti, ja nimenomaan tuolla ketjun ensimmäisellä sivulla olevien syiden takia. Kyllä tuo on ollut omalla kohdallani yksi suurimmista pettymyksistä mihin on tullut rahaa sijoitettua. Ei tainnut käytettynä kuitenkaan montaa euroa kustantaa, joten menetys ei muistaakseni ollut kovin kummoinen.

Toinen mikä tulee mieleen on NFS: ProStreet. En kyllä tiedä mitä odotin tältä peliltä, mutta kerta kaikkiaan aivan täyttä paskaa. Olen kuitenkin tykännyt sarjan joistain peleistä, ainakin Hot Pursuit 2 joskus aikoinaan nappas PC:llä tosin hyvin mukaansa. Samaten kuin se NFS(?) jossa oli pelkästään Porchella ajamista.

No kyllä täytyy myöntää, että RDR: Undead nightmare oli ihan p*ska ostos. No eihän se paljoa maksanut, mutta odotin siltä vähän liikaa. Ensimmäiset 15 minuuttia oli viihdyttävää, mutta sitten alkoi jo ''vähän'' kyllästyttää. Eihän siinä muuten mitään, mutta tehtävästä toiseen zombien päiden räjäyttäminen alkoi tuntua jo liian yksitoikkoiselta. Kyllähän siinä muutakin tekemistä olisi kun tarinan läpäisy, mutta se oli semmoista väkisin pelaamista, etten jaksanut minkään näköistä ylimääräistä pelleilyä. Eikä tarinan jälkeen asiaa yhtään helpottanut se, että Marston huojui ja örisi nyt itsekkin. Yksi hevonen jäi löytämättä.... Niin ja ne kärpäset ärsytti!

Ainakin jonkinverran nyt kaduttaa Singularityn ja Dead Spacen ostamiset. Päällimmäinen syy taisi olla, että tarvitsen vain jotain uutta pelattavaa ja jonkinlaisina heräteostoksina nämä hankin. Molemmat jaksoin pelata tasan yhden kerran läpi ja se siitä. Dead Space aiheutti kyllä melkoisia raivokohtauksia paikoittain ja jossain vaiheessa ajattelin vaan, että "loppuis jo, pliis!". Välillä pelaaminen oli erittäin tuskaista, varsinkin äkkikuolemien takia.

Singularity oli sellasta perustason putkijuoksua ja nyt kun peliä mietin, niin eihän siinä ollut oikeen mitään kovin säväyttävää ja ihmeellistä eikä oikeen mitään kunnon omia ideoita. Nyt sitä miettii, että pitikö siihenkin mennä se 50 € tuhlaamaan. Nyt peleistä on onneksi jo päästy eroon enkä todellakaan kaipaa noita tekeleitä pätkääkään.

Star Wars: The Force Unleashed

(Huoh) Ja sinne meni 60 euroa kuin vessasta alas... Edellinen kosketukseni vastaavanlaiseen lajityypin edustajaan oli vallan mainio Jedi Knight 2, jota tuli hakattua nuorempana jopa vähän turhan paljon. Odotukset olivat suht korkealla ja peli tuntui aluksi ihan mukiinmenevältä tapaukselta... Siis ensimmäiset 5 minuuttia. Suurin ongelma, joka jäi päällimmäisenä mieleen oli alun Vader osuuden, ja Starkilleriin vaihtumisen jälkeinen järkyttävä tasoero. Aluksi annettiin leikkiä kaikilla jedivoimilla ja meno oli mielekästä sekä suurieleistä... Sitten tuntui kuin joku olisi ruudun takana huomannut, että "Helvetti, tuohan nauttii olostaan! NOT ON MY WATCH!!!" ja vetänyt käsijarrusta oikein kunnolla.

Ilman voimia olisi toki jossain määrin pärjännyt, mutta kankea ohjattavuus yhdistettynä maailman tehottomimpaan valomiekkaan aiheuttivat lopulta sen, että ensimmäistä (ja tällä hetkellä viimeistä) kertaa jätin pelin vapaaehtoisesti kesken kahden kentän jälkeen.

Onneksi tästä viisastuneena, en lähtenyt mukaan hypejunaan 2 osan suhteen. Kuinkas siinäkin sitten lopulta kävi?

PSP:n The Sims 2, voi luoja. Mitä simit on pc:llä? Elämää simuloivia hiekkalaatikkomaisia ohjelmaleluja jossa saa tehdä hahmoilleen mitä huvittaa. Mitä PSP:lle luvattiin? Sijoittamista, yritysten hallintaa, hahmoista huolehtimista ja mahdollisuus toteuttaa mullistavia keksintöjä etc. Lopputuloksena ei mitään noista. Peli on naksuseikkailutyyppinen ''ympäriinsäravaus''-peli yhdistettynä kahteen pulssinkohottajaan: hahmon tarpeisiin ja jatkuviin lataamisiin.

Hahmon pitää välillä syödä, nukkua, käydy pöntöllä jne. mikä tekee pelistä rasittavan kun pitää vessaan päästä koko ajan. Pahinta tässä on että pelissä on hahmon yleiskuntoa esittävä mittari, ja sen tippuessa nollille hahmo kuolee. On tosi kivaa kun on odottanut minuuttikaupalla päästäkseen omaan taloonsa kuselle, ja sitten kuoleekin pöntön eteen. Koita nyt siinä pelata juonta eteenpäin.

Kodin sisustaminen on täysi vitsi. Pöydät ja tuolit ovat täysin hyödyttömiä, ja järkyttävän kokoiseen taloon ei saa ostaa kuin max. huoneellisen tavaraa.

Pahin juttu on kuitenkin lataaminen. Aina siirryttäessä alueelta toiselle, peli lataa luvattoman kauan. Myöskin vaikka pestessä käsiä tai ihan kesken kävelyn peli alkaa lataamaan jotain ihmeellistä. Pelin keskusteluosuudet ovat ihan naurettavia, koska jokaisen lauseen sanottuaan peli lataa hahmojen animaatioita VUOSIA, tehden pikku sananvaihdoistakin järkyttävän pitkiä. Onkin absurdia että kerran bugin ansiosta hahmojen animaatiot eivät latautuneet, ja latailun loputtua keskusteluja luki ilomielin.

Ja maksoi viellä yli 20 e.

Resistance 2. Hankittiin se kaverin kanssa muutama viikko sitten vain co-op kampanjan takia, joka ykkösessä oli. Olihan se muuten hyvä peli mutta co-oppina olisi ollut vielä hienompaa. Miksi sitä ei ole siinä? Resistance 3:ssa taas on.

Apache Air Assault
Pelin demo vaikutti mielestäni todella lupaavalta ja samoin pelin alkupuoli, mutta kun viimein tajusin että koko peli oli pelkkää helikopterilla lentämistä niin ei pettymyksellä ollut rajaa. Älkää ymmärtäkö minua väärin koska kyllähän tiesin, että koko peli on helsailua, mutta demon perustellaa peli vaikutti raikkaalta tuulahdukselta konsolisotien saralla, mutta toisin kävi.

Conflict Denied Ops (Xbox 360)

Katsoin pelin trailerin (olisi pitänyt demoakin testata). Vaikutti ihan ok peliltä. Pelin oston jälkeen pettymys oli kuitenkin suuri, ja syynä on hahmojen surkea tekoäly. Pelaajalla on mukanaan tietokoneen ohjaama kaveri, jolla voi myös halutessaan pelata, hahmojen välillä voi siis vaihdella tehtävien aikana. Peli voisi olla hyvä, jos sitä tietokonekaveria ei olisi. Jos esim. pitäisi tulla "hiilaamaan", niin kompuutteriurpo yrittää päästä seinän läpi pelastamaan tai sitten vaan seisoo jossain kilsan päässä paikallaan, ja siinä ajassa ehtiikin itse sitten kuolemaan, koska on loukkaantuneena. En sitten muista tiedä mutta itse en ainakaan suosittele kenellekään kyseistä peliä.
Meni hukkaan sellainen 20 e.

Lainaus

Resistance 2. Hankittiin se kaverin kanssa muutama viikko sitten vain co-op kampanjan takia, joka ykkösessä oli. Olihan se muuten hyvä peli mutta co-oppina olisi ollut vielä hienompaa. Miksi sitä ei ole siinä? Resistance 3:ssa taas on. .

En ole peliä pelannut, mutta esimerkiksi Pelaajan arvostelussa sanottiin, että siinä on jonkinlainen co-op. Correct me if i am wrong.

Mieleeni ei tule peliä jonka ostaminen olisi oikeastaan kaduttanut jälkeenpäin, mutta ehkä hieman harmittaa että tuli käytettyä 60€ Alan Wakeen.

Pelit jäävät minulla nykyään hyvin usein kesken, mutta yleensä ajattelen kyllä pelaavani peliä vielä uudestaan myöhemmin. Alan Waken tapauksessa en vain jotenkin saa millään kerättyä innostusta sen vertaa että pelin koneeseen laittaisin. Noh, ehkä se tulee pelattua sitten ennen Alan Wake 2:ta, joka tulee kumminkin ostettua.

60€ käyttö Final Fantasy 13:ta ei taas harmita yhtään vaikka olen peliä viimeksi varmaan vuosi sitten pelannut, ja sekin jäi kesken. Kummallista.

...ehkä 5€ maksanut Metro 2033:n osto kaduttaa hieman, koska en uskalla pelata sitä. Yhyy hirviöitä.

Haa! Tuli juuri muisto teinivuosilta (Demppa 17v.) kun ostin The Sims: Bustin' Out pelin Xboxille, 75€ Anttilasta, ja se oli ehkä typerin heräteostos koskaan ikinä. Perkele sitä Sims addiktiota silloin. Kuukautta myöhemmin teki mieli juoda hieman Jellonan Terwasnapsia ja lähti peli johonkin random Osta & Myy liikkeeseen 15€:lla. Toivottavasti oli hyvä humala.

Lainaus käyttäjältä MasterOfMagikarps

Itse ostin tämän boksille juurikin tuolla hinnalla. En onnistunut pelin kirkkautta säätämään, enkä siten nähnyt mitään. Joo, eli kiitos vaan Art Mito 21 tuumainen ei HD taulutelevisio. Yleensä säädän tummissa peleissä kirkkauden täysille. (bioshock, Batman, ym.) Muuten peli oli hyvä, ja varsinkin niissä metro turvapaikoissa oli tunnelmaa.

Hm...I'll give it another chance. Ei pitäisi säikkyä niin helposti. D:

Lainaus käyttäjältä Norsukampa+

Heavy Rain (PS3)

Odotin peliä kuin kuuta nousevaa ja Xboxilla aikoinaan Fahrenheitia kovasti fanittaneena odotin lähes yhtä hyvää, ellen jopa monin verroin parempaa...

Tylsää ja puuduttavaa QTE:ien kanssa peuhaamista hälläväliä-tason (pelien maailmassa juoni oli hyvää tasoa mutta yleisellä tasolla todella suurta kliseeviidakkoa) juonella...

Korjaa toki olettamukseni mikäli se on virheellinen, mutta viestisi antaa kuvan, ettei Fahrenheitissa muka ollut vastaavanlaista QTE-peuhaamista. Huolestuttavampaa kuitenkin on, miten ensin myönnät fanittaneesi Fahrenheitia ja sitten moitit Heavy Rainin tarinaa. Tarkoittaako tämä, että pidit Fahrenheitin tarinaa.... hyvänä? Tai edes jonain muuna kuin täydellisen naurettavana? Oh god.

Brink (Xbox 360)

Kauhea hype oli pelillä ja katselin paljon videoita pelistä. En ostanut peliä ihan julkaisu päivänä ja ostin pelin 40€ Gamestopista oisiko ollut kuukausi julkaisusta. Kaveri oli haukkunut pelin lyttyyn ja sanoi että peli jäätyilisi paljon, en halunnut uskoa häntä ja rupesin pelaamaan. Peli todellakin jäätyili paljon ja hidasteli. Aseet oli aivan tehottomia ja järkyttävän epä tarkkoja, paljon puhuttu parkour oli kankeaa ja ei toiminut kunnolla. Tekoäly oli aivan mahdotonta, välillä pärjäsi yksin rymistämällä erittäin hyvin ja joskus kuoli heti liikkeelle lähdettäessä. Moninpeliä kokeilin ja saman lainen taktiikka toimi silloinkin ja yhteistyö ei pelannut ainakaan silloin kunnolla. Ainoa hyvä asia pelistä jäi hahmon muokkaaminen mutta siinäkin oli pari ongelmaa. Peli lähti sitten parin viikon jälkeen vaihtoon ja sain neljä peliä kylkeen ja pari euroa vielä jäi käteen. Otti kyllä silloin päähän ja paljon.

Lainaus käyttäjältä Tapza+

Korjaa toki olettamukseni mikäli se on virheellinen, mutta viestisi antaa kuvan, ettei Fahrenheitissa muka ollut vastaavanlaista QTE-peuhaamista. Huolestuttavampaa kuitenkin on, miten ensin myönnät fanittaneesi Fahrenheitia ja sitten moitit Heavy Rainin tarinaa. Tarkoittaako tämä, että pidit Fahrenheitin tarinaa.... hyvänä? Tai edes jonain muuna kuin täydellisen naurettavana? Oh god.

Sori offtopicia, mutta tästä pitää mainita sananen omastakin näkövinkkelistä. Mielestäni ennen Matrix/Undead-osuuksia Fahrenheit onnistui paremmin kuin Heavy Rain. Tässä vain oli omasta mielestäni jopa enemmän sitä oikeanlaista tunnelmaa kuin Heavy Rainissa, Heavy Rainia yhtään väheksymättä. Pelin alku, jossa monet pikkuratkaisut vaikuttivat seuraaviin kohtiin olivat loistavia, tällaista en Heavy Rainissa kokenut kertaakaan yhtä jännittävällä tavalla kuin Fahrenheitissä. Piilotatko ruumiin, luutuatko lattian, piilotatko murha-aseen, juoksetko etuovesta vai menetkö vaivihkaa sivuovesta, kaikki vaikuttivat seuraaviin kohtiin jotka pelattiinkin virkavallan edustajilla. Itse pidin valtavasti myös Heavy Rainista. Fahrenheitin minulta pilasi, ei Matrix-osuudet, vaan minulle tolkuttoman vaikeat rämpytysosuudet jonka vuoksi en päässyt peliä koskaan läpi.

Lainaus

...ehkä 5€ maksanut Metro 2033:n osto kaduttaa hieman

Itse ostin tämän boksille juurikin tuolla hinnalla. En onnistunut pelin kirkkautta säätämään, enkä siten nähnyt mitään. Joo, eli kiitos vaan Art Mito 21 tuumainen ei HD taulutelevisio. Yleensä säädän tummissa peleissä kirkkauden täysille. (bioshock, Batman, ym.) Muuten peli oli hyvä, ja varsinkin niissä metro turvapaikoissa oli tunnelmaa.

Lainaus

Hm...I'll give it another chance. Ei pitäisi säikkyä niin helposti. D: .

Jep, sillä tuon pelin paras ominaisuus on jännitys ja maailmanlopun tunnelma. Tosin, itselleni tunnelma on muutenkin peleissä tärkeä. Kunpa sitä kirkkautta voisi säätää...

Guitar Hero: World Tour (Wii)

Vieläkin harmittaa, kun menin ostamaan koko paketin julkaisupäivänä. Olin kova Guitar Hero -fani ja pelitunteja Guita Herojen osista 1-3 yhteensä oli runsas määrä, joten hype tähän osaan oli suuri. Varsinkin kun kauan odotetut rummut olivat tulossa.

Pakettiin kuului siis itse pelin lisäksi laadukas kitara ja mikki, mutta rummut... Eivät ihan toimineet niinkuin digiexpossa. Noin joka viidettä iskua ei tunnistettu, mikä johti välittömään combo breakkaukseen, eikä viiden tähden suorituksista voinut haaveillakaan. Se söi miestä.

Googletin ko. ongelmasta ja löysin monien suositteleman ratkaisun ongelman korjaamiseksi, nimittäin teipin palan liimaaminen lautasen sensoriin. Kävin sitten kaupassa ostamassa sopivan pienen ruuvimeisselin, irrotin lautaset, avasin ne ja kiinnitin teipit. Eivät silti kuitenkaan toimineet kohdallani, joten turhauduin.

Lisäksi pelistä löytyneet biisit olivat suurimmaksi osaksi puuduttavaa soitettavaa. Career oli suurimmaksi osaksi pakkopulla ja biisieditorikin oli pettymys.

Pistin paketin huuto.nettiin ja sain myytyä vain pilkkahintaan, mikä tarkoitti suurta taloudellista tappiota (opiskelijan rahasto). Onneksi sentään ostaja oli mukava ja pääsin paketista eroon.

Sen jälkeen olen ostanut ainoastaan Guitar Hero: Metallican, mutta senkin tarjouksesta (peli + kitara = 50 €). Aika pahasti GH-sarja tyrittiin kyllä.

Lainaus käyttäjältä MasterOfMagikarps

Lainaus...ehkä 5€ maksanut Metro 2033:n osto kaduttaa hieman Itse ostin tämän boksille juurikin tuolla hinnalla. En onnistunut pelin kirkkautta säätämään, enkä siten nähnyt mitään. Joo, eli kiitos vaan Art Mito 21 tuumainen ei HD taulutelevisio. Yleensä säädän tummissa peleissä kirkkauden täysille. (bioshock, Batman, ym.) Muuten peli oli hyvä, ja varsinkin niissä metro turvapaikoissa oli tunnelmaa.

En tajua että miksi konsolipelaajat ovat metron kohdalla aina ulisseet että mitään ei näe, mutta meille pc pelaajille peli ei ole koskaan liian pimeä. Valot pois, verhot kiinni ja tietysti pelaaminen vasta myöhään illalla ja hyvinhän siinä näkee. Liekö directx 11 parempien varjojen ansiota, mutta mikäli et ole lukenut metro 2033 kirjaa, voin kertoa että sitä pimeyttä pitää olla rutosti enemmän.

Lainaus käyttäjältä Tapza+

Korjaa toki olettamukseni mikäli se on virheellinen, mutta viestisi antaa kuvan, ettei Fahrenheitissa muka ollut vastaavanlaista QTE-peuhaamista. Huolestuttavampaa kuitenkin on, miten ensin myönnät fanittaneesi Fahrenheitia ja sitten moitit Heavy Rainin tarinaa. Tarkoittaako tämä, että pidit Fahrenheitin tarinaa.... hyvänä? Tai edes jonain muuna kuin täydellisen naurettavana? Oh god.

Fahrenheitin etuna oli se että se ilmaantui pelaajien keskuuteen lähes ilman minkäänlaista ennakkohypeä joka teki pelille yhtä lailla hyvää kuin esimerkiksi Arkham Asylumin tapauksessa. Jos Fahrenheitia katselee nykypäivän standardilasit päässä niin onhan se toden totta kömpelö peli mutta pelin ilmestymisajankohtana se onnistui toden totta erottumaan joukosta. Tuo tarinaviittaukseni suuntautui "hevarin" tylsään draamaan jollaista elokuvissa ja kirjoissa tulee vastaan harva sen hetki ja joka ei itselleni antanut minkäänlaisia säväreitä vaan enemmänkin haukotuksia. Kyseinen osa-alue oli kuitenkin se mistä peliä kehuttiin taivaisiin niin ennakoissa kuin varsinaisissa arvosteluteksteissäkin ja tämä jos mikä ihmetytti kun itse peliä pelasi.

Turok

Hyi hemmetti mitä shaibaa! Katsoin ennen netistä suurella innostuksella kuvia ja videoita pelattavuudesta. Konsepti vaikutti todella hyvältä viidakkoineen ja dinosauruksineen. Mutta käteen jäikin aivan kamala tusinaräiskyttely, jota pelatessa lähinnä alkaa ohimosuonta tykyttää. Suuri pelihäpeä ja kamala ostos.

Tom clancy Chost recon (wii) Olin lukenu sillon 2010 et tää olis ollu kolmannesta persoonasta kuvattu sotapeli Olin väärässä ei se ollu Ei pystyny ees liikkuu ite pelissä Se onkin tarkotettu kahestaan pelattavaksi luulin myös et siinä on nettipeli.

Last Rebellion PS3 on kamalin peli, jota olen pelannut koskaan. Tappelusysteemi on jotain niin vajaata, kuin voi olla. Koko homma perustuu siihen, että jokaisella vihollisella on omat ruuminosta ja isompaa damagea tekee iskemällä oikeassa järjestyksessä. Eli jokainen tappelu oli ärsyttävää arvailupeliä. SItten, pelin kaksi hahmoa jakavat samat statukset. Eli ikävät viholliset tekee niin, että paralyze, jonka jälkeen uudestaan paralyze, kunnes lopulta hakkaa sinut kuoliaaksi, etkä voi tehdä sille mitään. Tarina oli täyttä shaibaa ja peli tuntui FFXIII, koska ei ollut mitään vapautta tai oikeastaan oli vähemmän. Eräät alueet oli kohtuullisen kokoisia, mutta pelissä ei ole minkäänlaisia sidequesteja. Paikkojen tutkiminen on siis täysin turhaa. 10 pelaamisen jälkeen pamahtaa Platina, jonka jälkeen pelin voi haudata merenpohjaan.

Itselläni vaaka taitaa kallistua Star Ocean: The Last Hope International peliin. Kyseinen peli tuli ostettua pleikalle heräteostoksena 15€ hintaan, mutta en tiedä onko se silloinkaan hintansa väärti. Aluksi tämä vaikutti mukavalta ajantapolta, varsinkin kun taistelusysteemi näytti hyvin samanlaiselta Tales of pelien kanssa joita fanitan suht paljon.

Mikä siinä siis mättää? No aluksi voin mainita tyypillisen JRPG ongelman eli angstaavan päähenkilön, joka tässä tapauksessa on nimeltään Edge Maverick. Tätä paskaa näkee hyvinkin usein tässä genressä, mutta tämän pelin MC vetää hommansa tässä touhussa turhankin loisteliaasti. Muutenkin kaikki hahmot olivat mielikuvituksettomia, eikä kukaan mieleeni juuri jäänyt. Juoni on taasen tyypillistä "pelasta maailma" touhua, joka ei juuri yllätyksiä tuonut. Sivutehtävätkään eivät paljoa pelastaneet. Nämä kun olivat lähinnä kaikki jotain esineiden keräämistä.

Mutta nyt pääsenkin siihen suurinpaan syyhyn miksi peli etoo. Graafinen tyyli. Siis ei herranjumala. Ensimmäiset pari tuntia pelattuani tuntui siltä, että katselisin "iki-ihanaa" nukkeanimaatiota nimeltään Myrskylinnut. Toki pelin hahmojen ulkonäkö saattoi jotain väkeä ihastuttaa, mutta minua nuo kuminaamaiset kummitukset lähinnä oksettivat. Ja tätä ilmeilyä piti kestää vaikka kuinka, koska peli runnoi cutsceneä ruutuun aikamoista tahtia. Tämäkin peli olisi ollut paljon hohdokkaampi vanhalla kunnon cel shading animaatiolla.

Pelattavuudeltaan en juuri tästä pahaa sanottavaa löydäkään ja varsinkin taistelusysteemi oli hauskaa touhua kun sen viimein oppi. Taistelut kyllä alkoivat toistamaan itseään hyvin nopeasti, mutta niinhän se taitaa olla monen muunkin tällaisen pelin kanssa. Mutta eipä tuo suht hieno taistelusysteemi lopulta paljoa pelastanut. En ole tähän päivään mennessä pelin vikaa bossia läpäissyt, koska tasojen grindaus ei juuri hommaa varten kiinnosta. Oli suorastaan ihme, että sinne asti sain itseni raahattua.

Ja tosiaan, vielä tähän lopuksi. Ei prkl näitä JRPG:lle tyypillisiä päähenkilöiden nimiä. Edge, Lightning, Cloud yms. En ole koskaan ymmärtänyt ideaa, että miksi monet hahmot siunataan näin typerillä nimillä.

En tiedä mikä olisi se peli jonka osto eniten kaduttaa, toki niitä jokunen on vaikkakin yleensä olen tarkka ostosten kanssa. (Uusimmat BF:t ja MW:t jää hyllylle, samoin toistaiseksi Batmankin kun tietää ettei ole aikaa eikä innostusta.)

Eli tässä sitten yksi niistä joita mieleen tulee: Gears of War II

Ensimmäinen sarjan osa oli samalla ensimmäinen uuden generaation peli jonka ostin. Se ihastutti niin teknisesti kuin pelillisestikkin. Oli se fiilis että tämä se on uutta pelisukupolvea. Tästä asetelmasta olivat odotukset sitten todella korkealla toista osaa kohtaan.

Sitten kun peli ilmestyi ja oli hurjat määrät kehuja kerännyt menin ostamaan ko.pelistä oikein CE-version. Ja kuinka sitten kävikään? No sehän oli viilattu versio pelistä jonka olin hakannut puhki jo pari vuotta aikaisemmin.
Ei se huono juttu välttämättä ole, mutta sai minun mielenkiinnon putoamaan nopeasti. Kaikki oli tavallaan nähty.

Kyllä pelin kertaalleen läpi pelasin, mutta siinä se sitten oli, ei edes co-op napannut. Ja nyt kun kolmas osa trilogiasta tullut ulos voinen turvallisesti antaa pelin jäädä hyllylle, arvostelut kun väittävät sen edelleen olevan sitä samaa uusissa ympäristöissä.
Kaiken lisäksi sellainen 3rd person shooter kuin Vanquish teki ihmeitä, eikä enään koommin kiinnosta ankeiden ruskean harmaiden mestojen hidas koluaminen mielikuvitukseton toiminta.

Lainaus käyttäjältä MasterOfMagikarps

En ole peliä pelannut, mutta esimerkiksi Pelaajan arvostelussa sanottiin, että siinä on jonkinlainen co-op. Correct me if i am wrong.

Co-op kampanjasta oli kyse. Kyllä siinä jonkilainen co-op muoto oli, mutta se oli puhdasta räiskintää, ei minkäänlaista tarinaa.