Peliarvostelut / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Lainaus käyttäjältä SamTheFurious82+

Tuon viimeisen arvion luettuani aion todella kokeilla tuota The Wolf Among Us peliä, vaikuttaa sopivan mystiseltä ja sellaiselta jonka tarinaa jaksaa ja viitsii seurata. Kiitoksia loistoarviosta.

Pirun hyvä kuulla että useammat ihmiset ovat tykkäneet tästä arviostani eri sivuilla. Aina kiva kuulla positiivista palautetta, sekä joskus myös negatiivistä jotta voi parantaa itseään. tulevaisuudessa.

IMAGE(http://cloud.attackofthefanboy.com/wp-content/uploads/2014/07/The-Walking-Dead-Season-2-Episode-4-Amid-the-Ruins-Teaser-760x428.jpg)

"You stupid FUCKING kid!" - Kenny

Jotta voin paremmin puhua tapahtumista ja kyseisestä Episodesta, pidä mielessä että tämä sisältää juonipaljastuksia. Varoitin.

Kehittäjä(t): TellTale Games
Julkaisija(t): TellTale Games
Pelattu alustalla: PlayStation 3

Se on joko minun tyhmät aivot, tai sitten ei, mutta jokainen Episode toinen toisensa jälkeen antaa vain sen mielen että haluan Season 3:n. Season Two ei ollut loppujen lopulta lupaava alussa, mutta itselleni se meni kullaksi kun esiteltiin William "Bill" Carver. Se saattoi olla ensimmäinen kerta video pelissä kun minulla sydän hakkasi koska luulin että Kenny kuolee, ja en pilaile. The Walking Dead: Season Two on saannut minut tunteelliselle tasolle video peleissä, toistaiseksi ainoat pelit jotka tämän on tehnyt on joku Metal Gear sarjan osa ja The Walking Dead:n ensimmäinen Season.

Kyseenalaistettua moraaliani siitä että oliko se oikein että löin Saritan käden poikki, sain selville että se oli moraalisesti väärin. Juuri viime Episodessa jäin katsomaan sitä kun Kenny hakkasi Carverin kuoliaaksi, ja seuraavaksi sain sanat "You stupid FUCKING kid!" Kennyn suusta, mikä loukkasi, myös, minua tunteellisella tasolla, sillä Leenä, sekä Clementinenä, olen puollustanut Kennyä aina (jopa silloin kun Larry tapettiin) ja se että hän huutaa minulle aiheesta missä luulin tekeväni jotain oikein, oli tarpeetonta.

Siihen ei mennyt kauaan kun älysin että Kenny on oikeassa, minä lopetin hänen uuden naisystävän kylmäverisesti, lyömällä häntä kirveellä päähän.

Tämä Episode ja kolmas Episode olivat tunteellisimpia matkoja minulle pelihistoriassa ja ansaitsee enemmän arvoa mitä edes voisin sanoa. Loppujen lopulta mihin se johti, oli siihen että sain jotenkuten riidat selvitettyä, kunnes Episoden lopussa Luke tekee jotain todella, todella typerää mikä sai minut vihaamaan tästä hahmosta aivot pihalle. Hän haluaa pitää hauskaa? Eiköhän me kaikki haluttaisi, mutta emme voi.

Useimmat ovat pelaneet The Walking Deadia aina yrittäen olla sankari, mutta minä yritän pelata sitä tavalla että miten käyttäytyisin jos oikeasti olisin tässä tilanteessa. Jättämällä Sarahn taakse, ajattelin sitä mikä on parasta ryhmälle, en sitä mikä on parasta hänelle. En halua että joku kuolee sen takia koska Sarah on liian surullinen auttamaan.

Toinen asia, jälleen Kennyltä, mikä sai minut miettimään tätä koko toisennetta Seasonia oli tämä: "You think because you're a little girl you can just get people killed and no one will care? That because you're "sorry" it'll all magically go away?" Ja tämä lause tavalla tai toisella pitää paikkaansa. Enkä tarkota sitä pelkästään tässä pelissä, vaan yleisesti: jos lapsi tekee jotain typerää, se voidaan helpommin antaa anteeksi kuin sama asia jonka aikuinen tekisi, vain sen takia koska "hän on lapsi."

Vaikka olen kehunut tämän Episoden opetusta yhä uudelleen ja uudelleen, tässä on se juttu mikä on tuntunut häiritsevän koko toisennetta Seasonia. Onko sinun valinnoillasi edes väliä? Katsoin videoita YouTubesta siitä mitä olisi käynyt jos olisin tehnyt toisin, jos olisin ottanut Sarahn mukaan, hän olisi kuollut joka tapauksessa ehkä 30-60 minuuttia myöhemmin. Sama asia myös tämän Venäläisen miehen Arvon kanssa. En varastanut hänen lääkkeitä, hän tähtää aseella. Jos varastan hänen lääkkeet, hän silti tulee tähtäämään sinua aseella. Mutta pahin ja typerin asia mikä todisti sen että valinnoilla tässä vähän väliä ei tunnu olevan väliä, on se että oletko samaa mieltä Luken vai Kennyn kanssa. Kennyn mielestä, heidän pitäisi lähteä nopeasti pois heidän suojasta jotta saisivat lämpimämmän paikan ja ruokaa Rebeccalle ja hänen vauvalle. Luken mielestä, Rebeccan pitäisi lepää pari päivää ja sitten he voivat jatkaa. Heittääkseen naurut sinun päälle, Rebecca kuolee samalla tavalla aivan sama mitä teet. Jos menet Kennyn ehdotuksen mukaan, Luke raivoo Kennylle että heidän olisi pitänyt jäädä ja Rebecca kuolee kylmyydestä ja väsymyksestä. Jos menet Luken ehdotuksen mukaan, Kenny raivoo Lukelle että heidän olisi pitänyt lähteä jo monta päivää sitten ja Rebecca kuolee (ilmeisesti) kylmyydestä ja väsymyksestä.

Mikä idea on olla valinta jos sillä ei ole väliä? Älä anna illuusiota että voin valita jotain jos en voi. Tämä sama asia luultavasti on myös ekassa Seasonissa sekä pelissä The Wolf Among Us, mutta niissä, toisaalta, sitä on vähemmin ja paremmin toteutettu loppujen lopulta.

Minä todella, todella, haluaisin antaa tälle Episodelle jotain 9-10 suuntaista arviota, mutta illuusio valinnat alentavat numeron.

8/10.

Gravity Rush:

Millaista olisi, jos voisit hallita painovoimaa? Entä mitä tekisit jos heräisit muistisi menettäneenä leijuvassa kaupungissa? Näihin kysymyksiin löytyy vastaus viimeinkin vuosien odottelun jälkeen.

Peli alkaa, kun Kat niminen nuori nainen herää pimeältä kujalta. Mies kertoo, että näki tämän putoavan taivaasta ja pyytää tämän apua, pelastaakseen poikansa. Kat seuraa miestä ja pelastaa pojan, mutta huomaakin pian olevansa taivaissa kirjaimellisesti, lentävässä kaupungissa, jota uhkaa painovoima myrskyt ja niiden tuomat Nevi olennot. Katin seuralaisena on tummanpuhuva kissa, joka tuo Katille kyvyn hallita painovoimaa.

Katin voimat tekevät hänestä Shifterin, joista kaupunkilaiset eivät liiemmin välitä. Pelin alku meneekin kaupunkilaisten auttamisessa ja oman kodin tai toisin sanoen viemärin hankkimisessa. Pelin alussa voimien käyttö on hyvin yksinkertaista, mutta vie silti aikaa oppia hyödyntämään niitä täydellisesti. Painovoimaa vaihdetaan painamalla liipaisimesta, jolloin Kat menee nollapainovoimaan, siitä sitten valitaan painovoiman suunta tateilla tai liikeohjauksella. Silloin hän lentää, eli putoaa haluttuun suuntaan. Painovoimilla leikittely on todella hauskaa ja pelin ensimmäinen tunti meneekin ihaillessa maisemia talojen katoilta ja "lennellessä" sinne tänne.

Kat oppii monia uusia voimia pelin edetessä, kuten esineiden lennättämisen ja painovoima-luisun. Katin oppiessa ja vahvistuessa, myös pelaaja tulee paremmaksi, sillä täydelliseen voimien hallintaan pitää harjoitella, onneksi ne eivät kuitenkaan ole vaikeita käyttää. Pelin vapaa maailma, joka koostuu neljästä erilaisesta kaupunginosasta on täynnä Gem kristalleja, joita keräämällä voi parantaa haluamaansa voimaa. Se on mukavaa läpi pelin, sillä parannettavia osa-alueita riittää enemmän kuin tarpeeksi, vaikkei aluksi uskoisi.
Päivitettävissä ovat esimerkiksi painovoima mittarin suurentaminen ja helttien nostaminen. Painovoima mittari siis kertoo, että kauanko pystyy yläilmoissa olemaan kerralla. Voimista tärkein taistelussa Nevi olentoja vastaan on painovoima potku, siinä Kat putoaa kovaa vauhtia saapas ojossa vihollista päin. Nevi olennot kuolevat vain, kun tuhoaa niiden heikot kohdat, eräänlaiset silmät, joita varsinkin pomoilla on monia.

Pelin tarinassa on monia melko yllättäviäkin käänteitä, ja Kat on todella samaistuttava tyttönen. Häneen ihastuu lähes heti, varsinkin kun hänen reaktionsa asioihin ovat realistiset ja samat kuin pelaajalla. (Riippuen toki pelaajasta). Pelin hahmot ovat hyvin tehtyjä, vaikka eräs etsivä mies onkin hieman stereotyyppinen ihailija.

Katin tehtävä pelissä on aluksi mennä eri ulottuvuuksiin pelastamaan kadonneet kaupungin palaset, mutta puolivälissä alkaa kunnolla juoni ja pelissä tulee paljon mysteerejä, joihin harvoihin on kunnollista vastausta, mutta teorioita voi kehittää kuitenkin monia. Vaikka peli ei olekkaan erityisen pitkä ja vaikea, niin se käsittelee silti monia aiheita, kuten armeijan ylimielisyyttä ja Katin kadonnutta menneisyyttä.
Pelissä on myös tarinan läpäisyn jälkeen erilaisia haasteita, mutta ne ovat kaikki melko samanlaisia ja helppoja, jos voimia on parantanut. Löytyy toki myös etsittäviä kristalleja, salaisia pomo taisteluita ja pieni kahden aaveen tarinakaari.

Lopputuloksena on peli, jonka olen pelannut läpi n. 12 kertaa ja johon rakastuin täysin jo pelkän demon avulla. Peli ei ole koin pitkä, mutta taatusti pelaamisen arvoinen, jos Vitan omistaa. Itselle tämä oli yksi vuoden parhaita pelejä ja paras Vitan peli koskaan.
Siinä on myös hieman liian vähän tekemistä loppujen lopuksi ja maailma ei ole suurimpiin kuuluva, mutta itselle riittävän kokoinen.

The Walking Dead: Season Two - Season Finale: No Going Back

"Who will you become?"

Jotta voin paremmin puhua Episoden tapahtumista, tämä sisältää juonipaljastuksia aijemmista Episodeista.

Kehittäjät(t): TellTale Games
Julkaisija(t): TellTale Games
Pelattu alustalla: PlayStation 3

Joten varmistaakseni tämän asian, tämä koskee Episode 5:sta sekä Seasonia kokonaisuudessa. Pelasin The Walking Dead: Season Two - Episode 5: No Going Back Episoden eilen kun kirjoitan tätä tekstiä, ja en voinnut olla puhumatta tästä Episodesta kavereilleni tai edes itselleni, sillä mielestäni tämä Episode oli sitä mitä leffat ei todellakaan nykyään ole, tai edes TV-sarja. TV-sarja tai sarjis ei voi saada sinulta tälläisiä tunteita pintaan, sillä niissä et ole se hahmo, et ole se ketä antaa omaa mielipidettään, vaan käsikirjoittajat.

Tutustuin ensimmäiseen The Walking Dead Seasoniin kun ystäväni latasi demon siitä, ja nauroin miltä peli ja hahmo Lee näytti; en nähnyt, kuullut tai koskenut peliin luultavasti yli vuoteen kunnes näin pelistä Let's Playn YouTubessa ja ostin pelin itse, ja älysin pelin loistavuuden. Luonnollisesti, minua todella jännitti Season Two, mutta sen sijaan sain pettymystä pettymyksen jälkeen, kunnes Carver esiteltiin. Carver oli ensimmäinen hahmo koko pelissä missä vaiheessa saatiin selville Episode 5:n motto, "kuka sinusta tulee?" Jäitkö katsomaan Carverin kuolemaa, vai et? Oletko kuin Carver, vai et? Mielestäni, Episode 3:sta lähtien, Season Two vahvistui 6-7:n numerosta 8-10:n numeroon, mikä oli suuri muutos. Carverin kautta sait selville, onko sinulla todella sisua olla tässä maailmassa. Mieti sitä, onko? Onko sinusta tarpeeksi sisua ajatella koko ryhmän parasta, vai ajatteletko vain hänen parasta ketä sillä hetkellä tarvitsee apua? Useimmilla oli se että he ajattelivat sitä että tämä henkilö pitää pelastaa [Sarah] eikä ajatellut sitä mikä olisi voinnut olla parasta koko ryhmälle.

Tarina

Episode 5: No Going Back alkaa siitä mihin Episode 4 jäi, ryhmä Venäläisiä alkaa ampumaan teidän ryhmää, ja te heitä. Sen enempää Episode 5:n juonta ei voi oikeastaan kuvata, sillä juonipaljastuksia en halua antaa. Voin puhua tietyistä vaiheista Episodea, kuitenkin. Tämä Episode todellakin sisältää, shokkia, petturuutta, jopa rauhallisen hetken, ja sydänpumppaavia valintoja missä luultavasti saat enemmän kuin sydänkohtauksen.

Kokonaisuudessa, voisin jopa sanoa että Season Two:lla ei ollut oikeastaan mitenkään erityistä tarinaa, vaan vaiheet siinä tarinassa oli kiinnostavia, hyvin kiinnostavia. Esim. tämä sisältää viisi eri loppua, mikä on todella harvinaista, joten yksi parhaimmista kommenteista mitä kuulin tästä Episodesta oli "This is no illusion of choice", merkkaamalla sitä että se minkä lopun saat, saa miettimään sitä että miten ihmeessä Season Three voi jatkua? Kaikilla voi olla eri loppu ja lopputulos, miten sinulla voi jatkua Season Three? Se on suuri kysymys, mutta sen kysymyksen voi ohittaakin jos otetaan uusi hahmo mukaan, mutta se on hyvin epätodennäköistä tässä vaiheessa.

Mutta mitä tulee tarinaan, kaikki ns. illuusion valinnat melkein kuin tulee oikeiksi valinnoiksi Episode 5:n vaiheissa, sillä riippuen siitä minkälainen suhde sinulla on johonkuhun ollut, tulee enemmän tai vähemmän vaikuttamaan Episode 5:en, tietääkseni. Oliko Clementinesi ystävällinen tietylle henkilölle? Jos ei, ja tämä henkilö on edelleen elossa, hän tulee kantamaan kaunaa ehdottomasti sinulle. No Going Back sai takaisin sen että valinnat ei pelkästään tunnu illuusiolta, aivan hahmojen sekä loppujen takia.

Pelissä oli sama asia kuin ensimmäisessä Seasonissa, ja joillekin luulen että se meni vain kyllästyttäväksi, sillä sehän on vain kyyneliä tulevaa draamaa, ja voi olla että et enää arvosta sitä niin paljon kuin aijemmin koska se ei voi tuntua sinulle huonommalta, mutta se on hyvin epätodennäköistä. Tämän takia, The Wolf Among Us saavutti sen juonen kanssa jotain paremmin kuin The Walking Dead; The Walking Dead on nyt kahdesti eri Seasonin kanssa saannut sinut yrittämään tunteelliselle puolelle, mutta The Wolf Among Us on todistanut että paras reaktio ei välttämättä ole tunteellinen puoli, vain myös se että saa pelaajan miettimään. Se on kaksipuoleinen leipä, tykkäätkö kummasta enemmän. Joten luulen että se että jotkut ihmiset ketkä ei tykkää toisennesta Seasonista on sen takia, että he vain eivät enää päässeet mukaan samalla tasolla kuin mitä ensimmäisessä Seasonissa, mutta itse pysyin yhä mukana ja en vain voi vihata tätä Seasonia niinkuin useimmat tuntuu vihaavan tai sanovan sitä "okeiksi."

Pelituntuma

Luulen että kaikki tietää sen että tässä ja The Wolf Among Us pelissä on paljon parempi pelituntuma kuin ensimmäisessä TWD Seasonissa tai jopa pelissä kuten Heavy Rain. En tiedä, voin saada vihaa tuosta Heavy Rain kommentista, mutta itse en pitänyt pelin Heavy Rain näppäimistä ja liikkuvuudesta ollenkaan. Toimintakohtaukset eivät olleet mitään lempikohtauksiani pelissä ja ne toimi paljon paremmin The Wolf Among Us:ssa, sillä pelkäsin aina tappavani itseni tai jonkun muun sen takia vain että pelin näppäimet toiminnan aikana tuntuivat jäisiltä. Jos tähtäsin asetta, tähtäys pinkosi toiselle puolelle ruutua, sillä tottakai nopeasti halusin kääntää tähtäystä nopeasti jos joku ystäväni olisi kuolemassa. Ehkä se että käytät nyrkkejä ja olet susi on paljon parempaa kuin se että käytät asetta? Melkein luulisin että se olisi helpompaa ampua päähän, mutta ehkä se olen vain minä.

Mitä se on sitä että pelissä on hyvät puolensa näppäimissä mutta myöskin paranneltavaa.

Visuaali

Rakastan tämän pelin visuaalia, yli kaiken. Pystyisin katsomaan Kenny ja hänen partaa tunteja ja tunteja sillä hän näyttää niin hienosti tehdyltä hahmolta. Olenko creepy? En tiedä. Toiset hahmot kuten Carlos, Nick, Luke ja Jane olivat mielestäni myös hyvin hienosti tehtyjä. Clementinen kanssa oli aikoja milloin ajattelin että ei näytä itseasialta niin hyvältä hahmolta kuin muut, mutta oppisin hänenkin tyylistä pitämään loppujen lopulta.

Itse maailma ja kaikki muu? Kaunista. Aivan pirullisen kaunista. Jos pelaat tätä, palaat sen jälkeen Season Oneen, huomaat eron helposti. Olen todella yllättynyt kuinka olen chel-shade mielipide minulla on muuttunut, alunperin en tykännyt siitä ollenkaan mielipide muuttunut rakastan sitä mielipiteeksi. The Walking Dead todistaa että et tarvitse HD, super ultra 3D ja HDDD Tripla ja 60D grafiikoita tehdäksestäsi pelistä hyvää (HUOM (erityisesti niille) Watch Dogs pelin vihaajat ja jotkut PC pelaajat!).

Ääni

Musiikki on loistavaa. Ääninäyttely on parempaa luokkaa kuin nykyajan piirretyt..... okei, kamala vertaus; nykyajan piirretyt ovat syvältä. Jokatapauksessa, ääninäyttely on yksi parhaimmista, ellei jopa henkilökohtaisesti parasta itselleni. Jos saat saman lopun kuin minä, sinulla on pakko tulla kyynel silmään ellet ole mikään hirviö kuten minä, sillä se loppu puhe siinä tapauksessa on aivan täynnä rakkautta. Yksi parhaimmista näyteltyistä kohista ikinä. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Musiikki? Älä edes aloita musiikin suhteen. Musiikki oli loistavaa ja sama juttu kuin The Wolf Among Us:n kanssa, voisin kuunnella pelin alkuvalikon musiikkia tunteja ja tunteja. Jokainen kohta pelissä missä oli musiikkia oli juuri sopivaa sille kohalle. En tiedä miten TellTale, mutta olette nyt saanneet kunnioitusta jokaisessa kohassa joten ei muuta kuin kertomaan loppu mielipide.

Loppujen loppu

En tiedä kehtaisinko jopa sanoa, mutta kai se on pakko sanoa että yksi kaikkien aikojen lempi peleistäni, ja se on melko hauskaa sillä onko pelaaminen pelkästään pelaamisesta enää? Ei ilmeisesti. Minä kai olen aina ollut iso tarina ihminen pelejen suhteen, joten ei muuta kuin bon apetit tai jotain tälle loistavalle matkalle. Nyt joudun odottamaan monta kuukautta tai jopa vuoden useimpien fanien kanssa sitä että uusi Season tulisi jälleen.

Yhtä paljon kuin ihmiset vihasi tätä Seasonia, niinkuin minäkin alussa, se saa minulta oman numeron joka kohdistuu omalta mielipiteeltäni, enkä välitä muiden arvosteluista tai mielipiteistä, sillä kunnioitan omaanikin. Joten tämä peli kokonaisuudessa saa...

9½/10