Pelaamisen haittavaikutukset, totta vai tarua ? / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Pelaamisen haittavaikutukset, totta vai tarua ?

En yleensä pelitä kovin pitkiä sessioita, mutta viikonlopun laneissa pitkäksi venyneiden matsien takia kärsin kovan migreenin. Eikä se ole ensimmäinen kerta kun olen kärsinyt pelaamisen takia. Kuten muissakin harrastuksissa, pelaaminen ei aina ole terveellistä. Sehän on fakta että eri ihmiset reagoivat erilailla peleihin. Toiset eivät kärsi tuon taivaallista, mutta toiset saattavat tulla merisairaaksi jo viiden minuutin pelaamisen jälkeen. Tiedän tyypin, joka ei voi pelata FPS tai Third personeita, koska hän saa niistä nopeasti migreenin, mutta eirlaisia rts ja taktiikkapelejä hän kykenee pelaamaan huomattavasti pidempään

Markkinoilla on jopa tehoharrastajille tai työksen pelaaville erilaisia laseja, joiden markkinoidaan auttavan migreeniongelmissa, esimerkiksi nämä.

Eikä pelkkä päänsärky ja migreeni ole ainoat haittavaikutukset. Wiin ja Kinectin pelaaminen voi aiheuttaa kramppeja ja lihassärkyä, Virtual Boyn ja Oculus riftin kaltaiset kypärät silmävammoja ja ihan tavalliset padia käyttävät pelit jännetuppitulehduksia ... jne. Tottakai edellämainitut ongelmat koskettavat vain pientä osaa poppoosta, enkä itse aio vähentää pelaamistani edellämanituista ylilyönneistä huolimatta. Mutta onko muilla käyttäjillä tullut mitään ongelmia harrastuksenne kanssa ?

TheCpp0 (ei varmistettu)
Käyttäjän Anonymous kuva

Mulla on suurin vaiva ollut lihasten kipeytyminen ja jumittuminen. Istun koneella kotona aika paljon (ainakin viime aikoina tuon sairastelun takia) joten pakostikin se alkaa tuntua jossain vaiheessa. Yleensä se ilmenee jumalattomana hartiakipuna ja joskus alaselässä. Joskus se on mennyt jopa siihen että ei yksinkertaisesti voi istua enää kun on pakko lähteä liikenteeseen.

Tähän auttaa niinkin pieni asia kuin venyttely. Noin puolen tunnin välein nousen koneen äärestä ja venyttelen perusteellisesti, yleensä käyn myös lenkillä. Tämän perushomman jälkeen jota päivittäin tekee, ei kipua yksinkertaisesti ole _yhtään_.

Päänsärkyä oli mulla vuosia sitten aina, istuinpa sitten koneella tai mitään muutakaan, mutta se meni ohi kun on rillejä pitänyt.

Minulla tuli ennen hartia ja selkä kipuja muttei enään ole vuoteen.
Päätäkin alkoi ennen särkeä, mutta ei enään sitäkään.

Pitkien pelisessioiden jälkeen on ollut pientä näön sumentumista, ei mitään muuta, eikä siitäkään ole mitään haittaa ollut. Niin ja tietenkin perse puutuu jos ei ole kunnolla pehmustettu penkki/sohva.

Silloin kun ostin ekan xboxin ja pelasin haloa 8t putkeen niin tuli ranteet niin kipeäksi etten voinut edes normaalisti työntää ulko-ovea auki. Oli ilmeisesti kädet tottuneet pleikkarin ohjaimeen jota oli tullut käytettyä ekan plesen ajoista lähtien. Sitkeästi tietenkin silti pelasin lisää ja taisi siihen pari viikkoa mennä, että kädet tottui.

Guitar hero sessioiden jälkeen aina näyttää siltä kuin kaikki nousisi ylöspäin, mutta tuo taitaa tapahtua ihan kaikilla ja johtuu vaan siitä nuottien seuraamisesta.

Siitä olen kyllä varma, että pelit ovat suuresti vaikuttaneet siihen kuinka helposti menee hermot. Amiga ajoista lähtien on levykkeet lentäneet seinään, plesellä laitettu cd levy palasiksi ja ohjainta hakattu mihin milloinkin ja sama jatkui ps2:lla, xboxilla ja xo:lla. Myös yhden ds:n olen taittanut ja puukottanut kuoliaaksi (metroid prime hunters) ja yhdestä psp:stä kopauttanut näytön paskaksi (need for speed underground:rivals).

Lainaus käyttäjältä partajeesus

Siitä olen kyllä varma, että pelit ovat suuresti vaikuttaneet siihen kuinka helposti menee hermot. Amiga ajoista lähtien on levykkeet lentäneet seinään, plesellä laitettu cd levy palasiksi ja ohjainta hakattu mihin milloinkin ja sama jatkui ps2:lla, xboxilla ja xo:lla. Myös yhden ds:n olen taittanut ja puukottanut kuoliaaksi (metroid prime hunters) ja yhdestä psp:stä kopauttanut näytön paskaksi (need for speed underground:rivals).

Tommonen tulee kalliksi. Itse olen aina super varovainen esineitteni kanssa enkä voisi ajatellakkaan edes tipauttavani niitä patjallekkaan. Kun suutun niin lyön itseäni polveeni, niin kauan että pääsen kohdan läpi. Niin, huonoja puolia pelaamisessa on se että tulee jalkaan mustelmia. :)

Kummasti tuo väheni kun sain sohvan niin nykyään tulee vaan hakattua sen käsinojaa. Tosin sekin alkaa olemaan niin kaatis kamaa, että alkaa jo käsi ottamaan osumaa ja pari kertaa olen ollut varma, että pian saa mennä lääkärille näyttämään kun on rystyset pikkasen turvonneet, mutta kyllä se siitä meni parissa päivässä ohi. Tähän sopisi nyt sellainen viheltelevä hymiö.

Lainaus

Guitar hero sessioiden jälkeen aina näyttää siltä kuin kaikki nousisi ylöspäin, mutta tuo taitaa tapahtua ihan kaikilla ja johtuu vaan siitä nuottien seuraamisesta.

Et ole ainoa toveri. Se on jännä ilmiö, kun tuntien keikkaputken jälkeen sulkee television, alkaa maailma nousta ylöspäin kuin jokin aave haudasta. Nykyään tuota tapahtuu tietenkin vähemmän, eikä se hirveän kauaa kestä.

En vaan voi ymmärtää miten joku menettää hermonsa pelin takia niin että tulee vahinkoa. Kyllä se alkaa ärsyttämään jos peli ei vain suju, mutta pystyn hillitsemään itseni. Joskus on nyrkki heilunut mutta silloinkin vain pehmeää sohvaa tai jotain muuta mistä ei vahinkoa aiheudu. Jos ei vaan onnistu sanon muutaman kirosanan, sammutan pelin ja yritän myöhemmin uudelleen tai sitten pelaan jotain toista peliä. Koskaan en ole mitään rikkonut, enkä tule rikkomaankaan.

Monesti itsekkin miettinyt tuota että hermot tuumaa mennä, varsinkin tällaisessa tilanteessa, jos olen alkamassa pelaamaan, mutta sitten se estyy esim. kauppareissun takia. Vituttaa niin maan perkeleesti lähtee sitte kantaa äitin ostoksia johkain k-markettiin ja tulee varmaan sanottua pari vastalausetta ennen lähtöä.

Tästä tulee mieleen että onko pelit "liian hyvää viihdettä"? Monesti tuntuu vain että haluaisi vain pelata, koska se vaan on nii paljon hauskempaa kuin mikään muu. Huolestuttavaa kun kerran huomasin ajattelevani "Ei vittu, kohta se likkakaveri jo tulee, sitten en voi enää pelata". Tuli vähän sellanen fiilis et mitäs vittua jätkä, mikäs täs elämäs nyt taas olikaan tärkeetä.

Mutta uskon silti, että mikäli pienet lapset ( alle kymmenvuotiaat) pelaavat pelejä joissa käytetään väkivaltaa millään tavalla, saavat alitajuntaansa sen käsityksen että väkivalta on se helpoin ja kätevin keino ratkaista ongelmatilanteet. Toisaalta kun miettii, niin omalla kohdallani ei moista ongelmaa tullut, vaikka Ratchet-pelejä nautin pienestä pitäen. Sitten taas k16 ja k18 ikärajojen ero on mielestäni melko merkityksetön. Ihmisiä noissa peleissä tapetaan ihan samalla tavalla ja eipä sillä veren määrällä nyt ole niin merkitystä. Sitten taas kauhu ja pelottavuus on ihan asia erikseen, mutta toisaalta muistan pelänneeni 13-vuotiaana jotain nuorten kauhuelokuvaa (k12) enemmän kuin Bioshockkia.

Mulla on ehkä sellanen psyykkinen ongelma just pahin, kun jää koukkuun johonkin peliin kunnolla. Pahimmillaan hädin tuskin viitsii syödä tai käydä suihkussa, tai kaupassa (ei kyllä oo koskaan mennyt ihan siihen, mut asiat ainakin viivästyy enemmän). Mulla tuli raskaan painokiekon väärin nostamisesta ranteeseen jännetupentulehdus niin en oo päässyt salille, mikä vaan pahentaa pelaamisaddiktiota kun tulee istuttua himassa koneella suurimman osan päivää. Mut kyllä mulla jotain fyysisiä oireitakin tulee jos pelaa tuntitolkulla, lähinnä levottomuutta ja silmien kuivumista.

Hermot menee ja sohva saa kyytiä. Tavaroiden rikkominen on jäänyt jo kauan sitten pois. Suurin hermojen kiristäjä on CoD ja Street Fighter IV:n Seth. Sethissä kirosanat oli kovassa käytössä.

En ole ikinä GH:sta saanut mitään rullaavaa vaikutusta, vaikka sitä onkin tullut pelattua melko paljon.

itelläni ainoita ongelmia on niska ja hartia kivut. En ihan hirveästi pelaile tunteina (paitsi välillä) mutta ryhtini on huono pelatessa. Pitäisi osata opetella istumaan selkä suorassa ja yrittää olla jännittämättä lihaksia kun tulee "jännittävä" kohta. Joskus kun niskat menevät pitkien pelisessioiden takia jumiin niin tulee todella järkyttäviä päänsärkyjä. Nykyään yritän venytellä niskoja ja hartioita noin tunnin välein.

Epä itellä juuri muuta, kuin ajoittaisia raivareita jonkun törkeän vaikean pelin takia. Muita haittavaikutuksia ei pelaamisesta olekaan itselle juuri tullut.

Pelaaminen ei ole täysin vailla varjopuolia. Vuonna 2008 kun sain käsiini Guitar Hero 3:n, ja saatoin pelata yli kuusi tuntia päivässä, usein vieläpä yhteen pötköön. Nykyään tulee harvoin pelattua mitään peliä yli neljää tuntia kerrallaan. Sinänsä kitaran kanssa heiluminen ei ollut epäterveellistä, pikemminkin seisaaltaan pelaaminen teki läskille nörölle hyvää. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, etten tajunnut alkuhuumassa säätää muovikitaran hihnaa oikealle korkeudelle. Les Paul roikkui melkein lantioni tasalla ja jouduin kurottelemaan käsilläni ja sormillani. En sitten tiedä miksi olin niin aasi etten säätänyt hihnaa, mutta parin päivän kitaravammailun jälkeen hartiani, ranteeni ja sormeni olivat kipeytyneet. Tämän jälkeen joku huomautti hihnan pituudesta, säädin sitä paremmaksi ja koin valaistumisen.

Peliraivo on nolo juttu, mutta myönnän kärsiväni siitä edelleen. Jos olen ihmisten seurassa, en ryhdy heittelemään esineitä vaan kuittaan jutut huumorilla ja hillitsen itseni. Mutta kun märehdin kotona ja peli iskee itsensä oikein ärsyttävästi poikkiteloin, saattaa ohjain äkkiä lentää maatakiertävälle radalle. Nykyään sentään olen oppinut vähän varomaan, kun opiskelijalla ei ole varaa ostaa joka vuosi uusia pädejä. Kerran olen lyönyt nyrkkini sellaisella voimalla seinää vasten, että käsi oli päiväkausia kipeä. Mikään ei murtunut, mutta tuon kokemuksen jälkeen päätin vähän aikuistua ja jättää seinän pahoinpitelyn sikseen. Voin ylpeänä sanoa, etten ole noin vuoteen saanut vastaavia paskaraivareita pelien parissa, vaan peliraivon iskiessä lyön laitteen kiinni ja lähden haukkaamaan vähän raitista ilmaa. Se toimii.

Itsekin aina välillä vieläkin tulee oikein kunnolla ragettua pelille, mutta siihen tarvitaankin jo pidemmän aikaista vitutusta ja turhautumista, että siihen pisteeseen ylletään, viimeksi varmaan Ni No Kunin seurassa. Ei siinä, mahtava peli ja yksi sukupolven parhaimmista, mutta jumalauta että osaa olla kusipäinen vaikeustaso. Kärvistelin hikihatussa (oli muuten tuskainen reissu) aivan pelin loppumetreille saakka kunnes heitin hanskat tiskiin ja sanoin, että tämä ei ole enää hauskaa ja vaihdoin Easylle. Noh eipähän auttanut yhtään vaan peli oli vieläkin yhtä vittumaisen hankala ja silloin paloi käämit, itkin, heitin ohjaimen seinään, ja paukutin itseäni. En ole koskenut peliin sen jälkeen, kiitos vain. Pitää joskus kerätä rohkeutta grindata itseni supersankariksi.

Mitä mulla tulee pelin haittavaikutuksiin, niin yritän silti pitää mun pääni kylmänä jos näyttää siltä että kaikki alkaa mennä metsään päin. Jotenkin muistuu mieleen kun pelasin Sonic Lost World -peliä Wii U:lla, ja kun saavutin toiseksi viimeisen kentän ennen viimeistä pomotaistelua, niin minulla alkoi nousta turhautuneisuus, kun olin taistelemassa Zavokkia vastaan. Tämä on hankalaa selitellä, mutta meikäläinen tajusi liian myöhään että minun piti laukaista tiettyjä laatikoita kohti Zavokkia, ja sen kautta sain kentän rykäistyä läpi. Tässäkin kohdassa tuli kuoltua turhan usein, joka taasen onnistui nostamaan turhautuneisuuta turhan paljoa.

Vaikka haastava vaikeustaso tuo virkistävää vaihtelua, niin silti, tuo Sonic Lost World -peli veti mun hermoja siihen tahtiin että olin vähällä jättää pelin kesken. Jos tähän voin sanoa että mulla ei vain riitä kärsivällisyys jos pitää paukuttaa samaa kohtaa kentässä uudestaan ja uudestaan että pääsisi eteenpäin.

Jos tietokoneella tulee pahaolo FPS peleistä se johtuu yleensä:

- Heikko FPS (Frames per Second), monella on alle 30 tai jopa alle 60 kuvaruutua sekunnissa rajana ettei tule huono olo. Vaikka silmät eivä muka näkisi eroa heikolle FPS:lle, aivot näkevät.

- Kapea FoV (Field of View). Korostuu vielä tietokoneilla koska katsotaan lähempää. Konsoleilla saattaa olla haittaamaton koska TV:tä katsotaan kaukaa (aivo voi jopa kuvitella TV ikkunaksi ja rinnastaa liikeent siihen). Aivot eivät vaan tykkä 60 astetta näkökentästä ja saavat naksuja.

Lainaus käyttäjältä Manmangler

Jos tietokoneella tulee pahaolo FPS peleistä se johtuu yleensä:

- Heikko FPS (Frames per Second), monella on alle 30 tai jopa alle 60 kuvaruutua sekunnissa rajana ettei tule huono olo. Vaikka silmät eivä muka näkisi eroa heikolle FPS:lle, aivot näkevät.

- Kapea FoV (Field of View). Korostuu vielä tietokoneilla koska katsotaan lähempää. Konsoleilla saattaa olla haittaamaton koska TV:tä katsotaan kaukaa (aivo voi jopa kuvitella TV ikkunaksi ja rinnastaa liikeent siihen). Aivot eivät vaan tykkä 60 astetta näkökentästä ja saavat naksuja.

Oletkin tutkinut asioita ihan huolella...
Itse pelaan PC:llä n. 30 fps, yleensä menee jopa 20:neen, kun ei tosiaan ole kovin tehokas tämä läppärini. Foviin en ikinä ole kiinnittänyt huomiota, enkävielä kaksi vuotta sitten tiennyt koko jutusta, vaikka fps pelejä olenkin pelannut. :)

Lainaus käyttäjältä kurrinen123

Oletkin tutkinut asioita ihan huolella...
Itse pelaan PC:llä n. 30 fps, yleensä menee jopa 20:neen, kun ei tosiaan ole kovin tehokas tämä läppärini. Foviin en ikinä ole kiinnittänyt huomiota, enkävielä kaksi vuotta sitten tiennyt koko jutusta, vaikka fps pelejä olenkin pelannut.

Vanhoja asioitahan noi on kuin synti
https://developer.valvesoftware.com/wiki/Field_of_View
http://www.youtube.com/watch?v=blZUao2jTGA

Lainaus käyttäjältä Manmangler

Lainaus käyttäjältä kurrinen123
Oletkin tutkinut asioita ihan huolella...
Itse pelaan PC:llä n. 30 fps, yleensä menee jopa 20:neen, kun ei tosiaan ole kovin tehokas tämä läppärini. Foviin en ikinä ole kiinnittänyt huomiota, enkävielä kaksi vuotta sitten tiennyt koko jutusta, vaikka fps pelejä olenkin pelannut.
Vanhoja asioitahan noi on kuin synti
https://developer.valvesoftware.com/wiki/Field_of_View
http://www.youtube.com/watch?v=blZUao2jTGA

Tiedän kyllä sen.

Pistää pelit tosinaan ragettamaan ja muutmia ärräpäitäkin lentelee sellaisessa tapauksessa jos vaikka kuolet roolipelissä ja saat siitä rangaistukseksi "exp penaltya", joka tulee suorittaa ennen kuin voit hahmolle kerätä sitä varsinaista expaa kokonaisuudessaan jatkossa. Sittenhän se ragettaa ja keittää taas enemmän kun kuolemia tulee muutama putkeen ja penaltyvuori sen kuin vain kasvaa. Sosiaaliset suhteetkin voi käriä kun ei jaksa vastailla puheluihin tai viesteihin. Sitten vain pitäisi tuskailla pelin kanssa vähempiarvoisten tehtävien suorittamisessa tai veitsi kurkulla yrittää meneillään olevaa vaikeampaa tehtävää. Siinä sivussa jotain daily questeja ja randomeja jotta saisi rahaa sitten parempiin kamoihin. Tästä seuraa myös sekin että pelisessiot saattavat venyä huomattavan paljon pidemmälle mitä oli alun perin olettanut, varsinkin jos pelikaveri on ulkomailta ja niiden kellonaika on eri kun miellä. Ei oo helppoa herätä aamulla jos illalla jää velkaa parisenkin tuntia. Helposti voi käydä niin että elämä pyörii sitten vain pelin ja virtuaaliystävien ympärillä. Tässä täytyisi kuitenkin pitää pää kylmänä ja malttaa vain sulkea kone tiettynä kellon aikana ja tavata niitä oikeitakin ystäviä joskus.

Kyllä taas on niin lähellä ettei tuo helvetin dualshock lennä seinään. Pelinä remember me. Olisi kiva tietää millä hemmetillä angel of death on tuon pelannut läpi. Siis mies joka ei onnistu tekemään counteria assassins creedissä ja tämä koko peli perustuu tarkan ajoituksen komboihin. Nyt olen melkein lopussa ja jumalauta tuota halpamaisuutta. Kaksi teleporttaavaa super mutanttia ja lauma normaaleja. Ensin täytyisi hakata pienempiä jotta saa focusta ja saa erikoiskyvyllä ne isot pysymään paikoillaan. Hemmetin helppoa kun hakkaat pienempiä niin nuo teleporttaavat kusipäät lyö heti ja sitten kun saat ne paikoilleen niin tulee sellainen normi mutantti mätkimään johon se stunnaus ei vaikuta ja jos ne koittaa hoidella ensin niin...ne teleporttaavat mutantit mätkii taas.

Ei mennyt sitten kuin likemmäs 7t hukkaan. Kiitos aivan vitusti. Vaikeustaso helpoimmalla jonka kuvaus "you don't have to be pro in combat" Joo-o. Tuohon asti mätkein porukkaa hyvin ja suorastaan nautein. Ei sitten voinut tämäkään olla loppuun asti hyvä vaan sorrutaan tuollaiseen perus skeidaan.

Lainaus käyttäjältä partajeesus

Kyllä taas on niin lähellä ettei tuo helvetin dualshock lennä seinään. Pelinä remember me. Olisi kiva tietää millä hemmetillä angel of death on tuon pelannut läpi. Siis mies joka ei onnistu tekemään counteria assassins creedissä ja tämä koko peli perustuu tarkan ajoituksen komboihin. Nyt olen melkein lopussa ja jumalauta tuota halpamaisuutta. Kaksi teleporttaavaa super mutanttia ja lauma normaaleja. Ensin täytyisi hakata pienempiä jotta saa focusta ja saa erikoiskyvyllä ne isot pysymään paikoillaan. Hemmetin helppoa kun hakkaat pienempiä niin nuo teleporttaavat kusipäät lyö heti ja sitten kun saat ne paikoilleen niin tulee sellainen normi mutantti mätkimään johon se stunnaus ei vaikuta ja jos ne koittaa hoidella ensin niin...ne teleporttaavat mutantit mätkii taas.

Ei mennyt sitten kuin likemmäs 7t hukkaan. Kiitos aivan vitusti. Vaikeustaso helpoimmalla jonka kuvaus "you don't have to be pro in combat" Joo-o. Tuohon asti mätkein porukkaa hyvin ja suorastaan nautein. Ei sitten voinut tämäkään olla loppuun asti hyvä vaan sorrutaan tuollaiseen perus skeidaan.

Itsekin luovutin kyseisen pelin kanssa kun yritin läpäistä yhtä tappelua melkein tunnin. Episode kolmoseen jäin ja saa nähdä yritänkö jatkaa joskus.

Itse sentään pääsin läpi. Riipaisin sopivan "pöhnän" joka kummasti aina rauhoittaa ja koitin vielä muutaman kerran. Ei siinä mennyt kuin likemmäs 10 yritystä. Että minä sitten vihaan tuollaisia vaikeustaso piikkejä ja vielä enemmän tuollaista halpaa vaikeuttamista jossa tuntuu tulevan osumaa ihan sama mitä teet. Eipä kyllä ole noin pahasti mikään ottanut hermoon muutamaan kuukauteen.

Lainaus käyttäjältä Atomi

Lainaus käyttäjältä partajeesus Kyllä taas on niin lähellä ettei tuo helvetin dualshock lennä seinään. Pelinä remember me. Olisi kiva tietää millä hemmetillä angel of death on tuon pelannut läpi. Siis mies joka ei onnistu tekemään counteria assassins creedissä ja tämä koko peli perustuu tarkan ajoituksen komboihin. Nyt olen melkein lopussa ja jumalauta tuota halpamaisuutta. Kaksi teleporttaavaa super mutanttia ja lauma normaaleja. Ensin täytyisi hakata pienempiä jotta saa focusta ja saa erikoiskyvyllä ne isot pysymään paikoillaan. Hemmetin helppoa kun hakkaat pienempiä niin nuo teleporttaavat kusipäät lyö heti ja sitten kun saat ne paikoilleen niin tulee sellainen normi mutantti mätkimään johon se stunnaus ei vaikuta ja jos ne koittaa hoidella ensin niin...ne teleporttaavat mutantit mätkii taas.

Ei mennyt sitten kuin likemmäs 7t hukkaan. Kiitos aivan vitusti. Vaikeustaso helpoimmalla jonka kuvaus "you don't have to be pro in combat" Joo-o. Tuohon asti mätkein porukkaa hyvin ja suorastaan nautein. Ei sitten voinut tämäkään olla loppuun asti hyvä vaan sorrutaan tuollaiseen perus skeidaan.

Lainaus

Itsekin luovutin kyseisen pelin kanssa kun yritin läpäistä yhtä tappelua melkein tunnin. Episode kolmoseen jäin ja saa nähdä yritänkö jatkaa joskus.

Helvetti on vissiin jäätynyt, sillä itselle kyllä ei pelin parissa muistaakseni suurempia vaikeuksia ollut kuin muutamassa bossissa ja ne ei olleet viimeisiä bosseja (joku iso robotti). Se että komboja sai vapaasti muokata pelasti omalla kohdallani paljon. PC:llä Remembed Me:n pelasin. Assassins Creed 3:n kanssa tilanne olikin jo toinen kun uuteen ohjaukseen ei tottunut kuin vasta dlc:ssä jossa häly oli koko ajan päällä ja tappelua joka nurkalla. Myös kolmannen Creedin dlc:n vika bossi kävi hermoille.

TheCpp0 (ei varmistettu)
Käyttäjän Anonymous kuva

Yksinkertaisesti pahin henkinen haittavaikutus pelaamisessa; niin kova vitutus että ei voi sanoin kuvailla.

Onneksi omalla kohalla ei kilaha niin usein, mutta välillä tuntuu että ainakin CS:GOssa lentää ärräpäitä niin tiheään tahtiin että seinätki kaatuu. . . .

Pelien (ja lastenohjelmien) haittavaikutukset on nyt tieteellisesti todistettu suomalaisen lastenpsykologin toimesta. Nobel-palkintoa odotellessa.

http://www.nurmijarvenuutiset.fi/artikkeli/265934-lastenohjelmatkin-voivat-olla-haitaksi-lapsille

Tänään pääsin Remmeber men läpi, eikä ollut kuolemia kuin pari. Helppoa kun oppii. Ja oppiminen vei sen kaksi ja puoli episodia.

Pakko päästää kontolta pari mieltä huolestuttavaa seikkaa tästä nykymaailman menosta.

Miten on todellista että niin moni kuvittelee voivansa ajaa nopeasti autolla vain koska "olen lukenut foorumeilta kaiken fysiikoista" taikka "Olen pelannut ajopeliä niin kauan että tiedän miten oiket fysiikat toimivat"

Kiteytän tämän nyt siten että huolestuttavin joukko tuntuu kumpuavan PC maailmasta, mutta nykyään vahvasti myös Gran Turismon ja Forza Motorsportin suunnalta, okei, PC:llä voi olla "simulaattoreita" mutta eivät ne käytännössä vastaa oikeata ajamista edes sinnepäin, puhumattakaan autoista joilla esmes iRacingissa mennään, kuinka moni pelaaja on sellaisella jossakin kohtaa oikeasti edes ajanut ?

Syy miksi tämä asenne(vamma) pelottaa on se että joskus nuo virtuaalikisaajat ovat tuolla ulkona ajamassa mahdollisesti oikeata autoa joka saattaa niissä näpeissä olla kaikille muille vaaraksi.

Tässä suhteessa peleistä on enempi haittaa koska ainoa asia jonka voit ajopelistä oppia, on ne pirun radat, ei mitään muuta.