Pelaajaboardin Top 10-listat / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Lainaus käyttäjältä maxwell83

Lainaus käyttäjältä erakkoFanipojilla
Juurihan tuossa selitin syyt sille, miksi valitsin PS4:n ja kuten näet ei merkkiuskollisuudella / fanituksella ole mitään tekemistä sen kanssa.

Levysoittimesi on rikki.

Parasta listassa selkeästi konsolin ulkonäön listaaminen sen parhaisiin ominaisuuksiin. Joko et keksinyt perusteluja täyteen listaan (koska niitä ei ole kymmentä) tai sitten olet todella hassu pieni ihminen. Yhtä ruma/hieno kuin Xbox One/Wii U/PC/lehmänkakka. Toki, kyllähän baaristakin valitaan illan/yön jumppapari ulkonäön perusteella, joten toki konsolikin kannattaa valita ulkonäön perusteella. Etenkin kun ne ovat kaikki mustia laatikoita... Mustia saattavat myös olla kaikki varteenotettavat jumppakumppanit.

En vieläkään ymmärrä miten kukaan voi hehkuttaa Sonyn yksinoikeuksia. Toki, jos niistä tykkää, niin sitten se on ihan okei, kun mielipide tosiaan vain kyseessä. Faktaa kuitenkin on, että esimerkiksi E3:ssa MS ja 'Tendo paukuttelivat henkseleitään melkoisen suuremmalla määrällä pelejä kuin Sony. Olihan siellä toki mukana pelejä mitkä olivat myös muuta kuin räiskintää, toisin kuin Sonylla. Toisaalta, kuten sanoin, mikäs siinä jos tykkää. Killzone nyt aika kaukana vaikuttavimmista peleistä, kun paikalla oli sellaisiakin pelejä kuin Witcher 3 ja MGSV.

En edes tiedä miksi luin listasi. Olen itsetuhoinen. Ehkä.

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Parasta listassa selkeästi konsolin ulkonäön listaaminen sen parhaisiin ominaisuuksiin. Joko et keksinyt perusteluja täyteen listaan (koska niitä ei ole kymmentä) tai sitten olet todella hassu pieni ihminen.

Se konsolin sisältä löytyvä suunnittelu tuossa kasikohdassa tosiaan oli pääpointtina. Design oli kai huono sana, vaikka suunnitteluksi kääntyykin. Sony on laitesuunnittelun ammattilainen, tehnyt laitteita 50-luvulta lähtien. Toisin kuin kilpailijansa. Tämä näkyy konsolien laadussa ja luotettavuudessa. Kommetti ulkonäöstä oli vain lisähuomautus.

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Faktaa kuitenkin on, että esimerkiksi E3:ssa MS ja 'Tendo paukuttelivat henkseleitään melkoisen suuremmalla määrällä pelejä kuin Sony.

E3:ssahan ei kummankaan konsolin koko tarjontaa esitelty. Esim. tämän listauksen mukaan PS4:lle on julkistettu 72 peliä ja X1:lle vain 59. Ja tuossa PS4-listaus tuosta kasvaa kunhan first party studioiden pelejä julkistetaan virallisesti. Esim. Media Moleculen peliä tuolla ei ole mainittu. Eli PS4 vie sekä määrässä (fakta) että laadussa (mielipide).

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Witcher 3 ja MGSV.

No MGSV vaikuttaa tosiaan myös hyvältä ja on tulossa myös PS4:lle. Olihan noita muitakin näyttäviä pelejä kuten Destinyn PS4-gameplay, The Division PS4-gameplay, jne. Mutta kyllä tuo Infamous: Second Son minut vakuutti eniten.

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Levysoittimesi on rikki.

Tässä tuli hyvin taikasanat, jotka kuvailevat hieman syitä, miksi päätin iskeä maxwellin nyt viimein kepeille jäähyille.

En kiistä, etteikö käyttäjän näppäimistöltä irtoaisi oikeasti asiaakin - porukka on selvästi välillä jopa ylireagoinut siihen, mitä maxwell joskus rustailee. Ongelma on kuitenkin käyttäjän ilmaisutapa, jolla tätä nykyistä mainetta on myös rakentamalla rakennettu, kun muita käyttäjiä on selvästi, toistuvasti ja huomautuksista huolimatta lähdetty provosoimaan. Absurdit kiertelyt, yksipuoliset ja sen myötä tapahtuvat asiatoistot ovat menneet jo siihen suhteeseen, että meno on erittäin läpinäkyvää.

Maxwellille tämä ei ole edes ensimmäinen kerta, kun vastaavaa tapahtuu, vaan vanhoilla boardeillakin hän tykkäsi aiheuttaa hämminkiä, minkä jotkut muistanevatkin. Käytös oli kuitenkin vielä tovi sitten oikeasti parantumaan päin, miksi valoin toivoa siihen, että käyttäjällä jäi välillä vaihde jumiin provon kohtaan viime aikoina, mikä ei aina ole väärin. Tietynlainen, tarpeeksi varovainen piikittely tuo tehoa keskusteluun. Sitä vain pitää osata käyttää oikein.

Lisämainintana täytyy kuitenkin nostaa vielä esiin, että muiden käyttäjien vastaukset tällaisiin tapauksiin kaipaavat parannusta. Poistin tästä ketjusta jo Norsukamman viestin fanipoikapuppelikommentteineen, jollaisten käyttö on väärä tapa lähestyä keskustelua, vaikka provokoukkuun menisikin. Kenestäkään ei irtoa hyvää kuvaa enää moisessa tilanteessa ja sekin voi kääntyä rangaistavaksi toilailuksi.

-Riepu, moderaattori

Vastaan vaikka oletkin pakkasella, koska yksi juttu jäi kaivelemaan. Hehe.

Lainaus

E3:ssahan ei kummankaan konsolin koko tarjontaa esitelty. Esim. tämän listauksen mukaan PS4:lle on julkistettu 72 peliä ja X1:lle vain 59. Ja tuossa PS4-listaus tuosta kasvaa kunhan first party studioiden pelejä julkistetaan virallisesti. Esim. Media Moleculen peliä tuolla ei ole mainittu. Eli PS4 vie sekä määrässä (fakta) että laadussa (mielipide).

Listan arvo on valitettavasti 0. Kuten aikoinaan Vitan (ja minkä tahansa konsolin julkistuksen yhteydessä) nettiin (luotettavin lähde koskaan) päätyy kymmeniä samanlaisia listauksia. Mikäli haluat luke siitä, miten Vitalle saadaan ensimmäisen vuoden aikana satoja tuhansia pelejä, niin suuntaa toki sen omaan ketjuun tällä samaisella sivulla. Siitä ei ole minkäälaista iloa, että Media Molecule julkaisee "joskussittenkunpelionedesosittainvalmis" tekeleensä konsolille. Aivan kuten Wii U:n uudesta Zeldasta ei ole mitään iloa Nintendolle ennen sen saapumista kauppoihin. Aivan kuten uudesta Halosta ei ole mitään iloa uudelle Xboksille. Ainakaan ennen kuin se on kuluttajan seteliä vastaan hankittavissa kaupasta.

Sitten kun aletaan oikeasti kalisuttelemaan niitä vehkeitä yhteen, kuten saunassa kuuluukin, niin Sonylla ja Nintendolla ei ole edes yhdessä mitään sanottavaa MS:n kokoisen yhtiön pankkitiliä vastaan. Etenkään Sony kuka on tehnyt jo aikoja peliosastollaan tappiota. Kun MS:n johto aivastaa käteensä, niin miljardi dollaria tippuu vahingossa pelien kehitykseen ja yksinoikeuksiin.

Tämä on kuitenkin puhdasta liiketoimintaa. Raha määrää ja se on selvää kenellä sitä on eniten. Loppujen lopuksi, MS:llä olisi laittaa pelien kehittämiseen ja yksinoikeuksien hankkimiseen vielä paljon enemmän. Markkinoinnista ja muun lisäkivan (konsolin viihdepuoli) puhumattakaan.

Osallistuin tänään ikoniseen suomalaiseen perinteeseen, nimittäin puusavottaan. Kun siirtelin Pikminin lailla puita paikasta A paikkaan B, niin aloin miettiä, mistä suomalaisuuteen liittyvästä sitä saisikaan pelin aikaiseksi. Joku muistaakseni kirjoitteli samaisesta aiheesta viime boardeilla, mutta se on hävinnyt jo pikseliavaruuteen. Lista on muutenkin ajankohtainen, kun uudet konsolit ovat aivan nurkan takana. Täältä varmasti haetaan Ubisoftin kärkistudioissakin inspistä. Muutama neuvoa-antava siis alle ja eikun sulkakynä viuhumaan. Katsoin ensin inspiraatioksi Tauno Palon ja Ansa Ikosen koko tuotannon. Nautin joka sekunnista!

Top-10 suomalaiset jutut mistä pitäisi tehdä peli (Nimen keksiminen listalle by far vaikeinta tässä tekstissä...)

10. Amis the Quest for Pimpero

Lista alkaa suomalaisella tulkinnalla ajopelistä ja elämäsimulaattorista. Pelissä valitaan parista ammattikoulun linjasta, luodaan oma opiskelija ja sitten aletaan tuunata omaa ruosteista Corollaa haluamallaan tavalla. Peli koostuu auton customoinnista, muita amiksia vastaan kisaamisesta ja kiroilusta. Pelin päätarkoitus on saada joku parturi/kampaaja-linjan tytöistä mukaan autoon ja jouset natisemaan. Tämä onnistuu voittamalla kisoissa vuorotellen kylän muut kilpailijat. Pelissä on myös minipeli missä kivitetään ylimielisiä ja hintahtavia lukiolaisia. Pelissä on useita loppuja, sillä pelaaja voi valita useasta eri "kumppanista". Itse akti hoidetaan Mass Effect-sarjan tavalla tyylikkäästi ja sensuellisti, mitä nyt taustalla pauhaa kroatialainen tekno ja Teflon Brothers.

9. Call of Kahvipöytä

Hyvin yksinkertainen iPad-peli, mutta toimisi varmasti myös konsoleilla. Pelissä omalla hahmolla istutaan työpaikan kahvipöytään ja aletaan keskutella muiden työntekijöiden kanssa. Sää, urheilu ja S-Ryhmän paskuus ovat kaikki turvallisia aiheita, mutta mikäli pelaaja innostuu höpöttelemään maahanmuuttajista tai politiikasta, niin peli heittää automaattisesti ruutuun game overia. Pelissä on myös vaihtoehto olla koko läpipeluu täysin hiljaa.

8. PS-Mies

Suomalainen versiointi parin vuoden takaisesta Prototype-sarjasta. Jossain maamme uumenissa on salaa kehitetty abortteja, tummaihoisia ja EU:ta vihaava PS-Mies, kuka vapautetaan pelissä Helsinkiin. Pelaaja seikkailee kapitaalissamme, huudellen kadulla yksinkertaisia, mutta kansaan vetoavia sloganeita. Pelin lopussa pelaajalla on takanaa miljoonia ihmisiä kattava armeija, mikä johdetaan RTS-tyylillä Kreikkaan ryöstelemään. Kaikki on kuitenkin oikeutettua, koska kaikki Kreikassa on suomalaisten maksamaa...

7. Akka and the Axe

Erilaisista minipeleistä koostuva kokoelma, missä nainen ajetaan erilaisilla tavoilla kirveellä ulos. Peli tekee kansaan vaikutuksen muuttuvilla säätiloilla, mutta myös vaihtelevilla vuodenajoilla. Kesällä ulos häädetty emäntä palaa yleensä takaisin ja ottaa huushollin takaisin komentoonsa Peggy Bundyn veroisella otteella. Talvella hän puolestaan suuntaa naapurin matkassa Kanarialle. Pelaaja häviää/voittaa aina, riippuen tulkinnasta. Indiempi tuotos, mikä todistaa pelien olevan taidetta.

6. The Murder of Piispa Henrik

L.A Noirelta paljon lainaamassa pelissä paikallinen kyläpoliisi jahtaa aluksi riehuvia juoppoja, mutta ylenee pian tutkimaan kuuluisan Piispan murhaa. Pelin sykkivä ja avoin pelimaailma saa runsaasti kehuja, mutta murhan yksinkertainen loppuratkaisu jättää monet kylmäksi.

5. Lottovoitto

On lottovoitto syntyä Suomeen ja tästä ammennetaan listan seuraavassa pelissä. Pelin alussa pelaaja valitsee, mihin kaupunkiin haluaisi vauvana syntyä (mukana huumorivaihtoehdot Helsinki ja Turku) ja tästä alkaa Sims-tyylinen elämänhallinta. Pelin platinatrophyn saa haltuunsa ainoastaan, mikäli onnistuu kuolemaan viinaan alle 30-vuotiaalla hahmolla. Mikäli pelaaja valitsee syntyvänsä Helsinkiin tai Turkuun, peli jäätyy ja levy räjähtää konsolin sisällä. Digiversion ostaneiden konsolit muuttuvat tiiliskiviksi.

4. Puuhommat

Tetristä ja State of Decayta yhdistelevä menesty. Pelaaja valitsee talkoolaisten joukosta ahkeria henkilöitä puuhommiin ja sitten Tetriksen-tyyliin puita on soviteltava liiteriin mahdollisimman monta kylmän talven varalle. Osa pelaajan valitsemista hahmoista jättää leikin kesken ja osa taas varastaa kuormasta, milloin pelaaja on luonnollisesti toimittava. Huttusen ja Pyykkösen kaltaiset karskit karpaasit ihastuvat pelin raadolliseen maailmaan ja ihmiskuvaan, kun taas kaupungissa ikänsä laiskotelleet hipsterit, kuten Arvekari ja Hyttinen, dumaavat pelin alimpaan helvettiin. Rautalahti ei valitettavasti voi antaa mielipidettään, sillä on aivan liian kiireinen kalliin shampanjan ja villien naisten kanssa, mitä hän on 67-vuoden iässä (kahden vuoden päästä) saavuttanut Quantum Breakin tuoman menestyksen myötä.

3. Where's My Olut!!??!

Whre's My Waterin tyylinen peli, missä olut on erilaisten esteiden myötä saatava keskivartalon ylipainosta kärsivän Olavin suuhun. Tiellä ovat niin kukkahattutädit kuin myös naapurin janoiset pissaliisat, mutta pienellä taktikoinnilla pelaaja saa pidettyä Olavin tyytyväisenä.

2. Sauna the Burning of Venäläinen

Toimintapeli, mikä hyödyntää kehittyneen Kinectin ominaisuuksia. Kinect tunnistaa huoneen lämpötilan ja pisteyttää pelaajan suoritusta sitä mukaan. Urheimmat sankarit kohottavat nimeään pelin leaderboardeilla, samalla kun viettävät useita tunteja tiloissa, joiden lämpötila vastaa lähinnä normaalia suomalaista linja-autoa kesäisin (n. 80-120 celsiusta). Pelin nimi aiheuttaa kauhistusta, mutta pelin julkaissut Rovio perustelee sen olevan vain vitsi.

1. Kiitos, -39!

Peli ei suinkaan sijoitu talvi- tai jatkosotaan, vaan nykypäivään. Pelaaja on geneerinen, 40-50-vuotias heteromies joka työskentelee kansanedustajana. Ace Attorneystä lainaavissa pelitilanteissa pelaaja perustelee vastustajalle, miksi Suomi ei saisi uudistua. Pelaaja valitsee keskusteluympyrästä oikean vaihtoehdon kellon tikittäessä. Peli tuomitaan liian helppona, sillä ainoa vaihtoehto on aina veteraanien tunteisiin ja talvisotaan viittaava. Pelin sisäisessä minipelissä pystyy katsomaan vuoden 1995 jääkiekon MM-finaalia, samalla huudellen mikrofooniin "KIITOS -39!!"

Sadepäivän ratoksi voisi pitkästä aikaa omistautua listan laatimiselle ja kahville. Niin ihanalle kahville. Tulipa eilen mieleen pohtia ongelmaa mikä koskettaa melkein kaikkia pelaajia, ketkä syystä tai toisesta eivät pysty jokaista peliä kaupasta julkaisussa ostamaan. Johtui se sitten ajan tai rahan puutteesta, niin pelaamattomien pelien vuori kasvaa helposti ylitsepääsemättömäksi Mount Everestiksi. Asiaa ei auta se, että nykyään aidosti loistavia pelejä julkaistaan pelkästään syksyllä jumalaton määrä. Pelkään jo nyt syysateiden muodostamaa pelitulvaa.

Top-10 pelaamattomat pelit

Listailen siis kymmenen peliä mitä en syystä tai toisesta ole kaupasta saanut rahdattua mukaan ja tungettua konsolin sisuksiin. En ota mukaan keskeneräisiä pelejä, koska pyrin pelaamaan jokaisen ostamani pelin kuitenkin läpi. Tarkan markan ihmisiä nääs. En myöskään katso kovinkaan kauas historiaan, sillä masentuisin pelaamattomien klassikoiden määrästä ja todennäköisesti hyppäisin kerrostalon katolta.

10. The Last of Us

TLoU on listan häntäpäässä, koska peli julkaistiin alle pari kuukautta sitten, mutta se on silti jäänyt pelaamatta. Kyse ei (tietenkään) ole pelin laadusta, mutta aikaa ei vain ole yksinkertaisesti ollut. Syksyn pelitulva kasautuu jo parhaillaan patojen taakse, joten todennäköisyydet sille, että nappaan pelin kaupasta mukaan pienenevät jatkuvasti. Noh, mikäli tulee alennuksessa vastaan, niin otan heti mukaan. Oikeasti!!

9. A Boy and His Blob

Wiin unohdettuja helmiä. Tai enhän voi tietää kun en ole pelannut.... Pelaajassa(kin) peli sai aikoinaan kuitenkin positiivisen vastaanoton (7/10?), joten laadukas tekele kuitenkin kyseessä. Taisipa joskus joku suomalainen pelikeräilijäkin peliä kehusa Juuttuubi videossaan. Jonain päivänä, jonain päivänä...

8. Shadow of the Colossus

PS2:n parhaita pelejä (kuulemma), mutta pelaamatta on jäänyt tämä(kin). Pelistä saatiin jopa HD-Remake, mutta sekään ei ole antanut kylliksi tuulta pelin ostamiseen ja pelaamiseen. Pelin idea on aina ollut mielestäni kiehtova ja pelaaminen näyttää hauskalta, mutta jostain syystä ei ole innostanut alkaa peliä tahkoamaan. Uusiakin pelejä ilmestyy sellaisella liukuhihnatahdilla, että ei ole ollut aikaa uusioversioille.

7. Kid Icarus Uprising

3DS on ollut tämän vuoden aikana jäätävässä nosteessa, kun melkein joka kuukausi on laitteelle saatu mielenkiintoista pelattavaa. Tämä ei varsinaisesti ole auttanut Pittin tilannetta. Peli on saanut kehuja oikealta ja vasemmalta, mutta silti se jääynyt toistaiseksi kauppaan odottamaan vuoroaan. Varmasti saan sen kuitenkin syksyllä ostettua, eihän Nintendon matkalaitteelle ole tulossa jo julkaistujen pelien lisäksi muuta kuin Pokemon ja Zelda. *Sigh*

6. Mass Effect

Pidän erittäin paljon sekä Mass Effect 2:sta että Mass Effect 3:sta. Pidän niistä itse asiassa niin paljon, että en edes kommentoi trilogian lopetusta millään tavalla. Koskaan ei ole Boksia talosta löytynyt, joten se on osittain hankaloittanut ensimmäisen osan pelaamista. Toki sen saisi nykyään myös PS3:lle, mutta tuskinpa. Kolmosen pelaamisen jälkeen kakkosen pelaaminen oli jo melkoista tuskaa, kun itse pelaaminen oli jokseenkin vanhentunutta.

5. Infinite Space

DS:n unohdettuja pelejä for sure. Joskus aikoinaan kun pelistä luki arvosteluja, niin hype nousi jopa suhteellisen korkeaksi, koska mielenkiintoinen avaruusooppera selkeästi kyseessä. En edes muista miksi jätin aikoinaan pelin hankkimatta, mutta syy on varmasti löytynyt siitä, että olen pelannut jotain muuta. Tämän pelin kohdalla olen heittänyt toivon sen pelaamisesta jo lähes kokonaan avaruuden tyhjiöön. Kyllä, jaksan heittää toivon niin korkealle.

4. Super Paper Mario

Ei mikään indietuotos kyseessä, mutta Marion paperiseikkailut ovat jääneet Wiillä kokematta. Hankin kyseisen konsolin pari vuotta sen julkaisun jälkeen, joten pelattavaa on aina riittänyt. Marion ohuempi (viittaan paperiin, en peliin) seikkailu on siis jäänyt välistä. Tätäkin saa nykyään joka marketista Nintendon Select-sarjassa.......

3. Journey

Voi voi sentään. Tämä alkaa olla melkoista tuskaa. Journeyn skippaamiselle on vain yksi syy. PSN-tilini lompakosta puuttuu muistaakseni 80 senttiä sen hinnasta. En siis ole viitsinyt sen takia ostaa maksukorttia. Eivät ne rahat tililtä minnekkään katoa ja joskus tulevaisuudessa ne saa käyttöönsä PS4:lle. Yritin tässä perustella toimintaani, en onnistunut...

2. Vanquish

Vanquishia tuli aikoinaan testattua demon verran PS3:lla ja pidin kokemastani. Nopeaa, näyttävää ja hauskaa. Niinhän siinä sitten kävi, että peli jäi ostamatta, vaikka sitä monet pelaajat ja kriitikot kovasti kehuivat. Noh, onneksi se kuitenkin myi loistavasti!! Nope, floppasi myynneissä (ainakin muistaakseni). Tunnen (lievää) syyllisyyttä. Missä olikaan ruoskani ja egyptiläinen työnjohtaja?

1. Okami

Paras Zelda-peli, mikä ei kuitenkaan ole Zelda. Syyt pelin skippaamiselle ovat kirjaimellisesti nolla. Peliä saisi nykyään PS-Storesta ja joskus jo vuosia sitten näin pelin Wii-versiota myytävän marketeissa 20 euron hintalapulla. En ole koskaan lukenut pelistä negatiivista arviota, joten palaankin tästä kärventymään Kiirastuleen kastamattomien lasten kanssa. Sinne taidan kuuluakkin...

P.S Mikäli listan pelejä löytyy nurkista, niin otan mielelläni lahjoja. #kerjääminen.

Moni asia lähenee tällä hetkellä vääjäämättä loppuaan. Kesästä alkaa olla paras terä pois, vaikka vielä tulee toki kauniita päiviä. Koululaisista osa on palannut jo kuluttamaan valtion tarjoamaa pulpettia ja sinne suuntaan itsekin melko pian. Valtio ei tosin tarjoa enää pulpettia ja opiskelija taitaa olla työnimike, mutta kesäloma on tosiaan myös lopuillaan. Listan julkaisupäiväkin on loman viimeinen päivä. Sunnuntai, myös viikon viimeinen päivä. Kosmista.

Parhaillaan nautiskelemme myös viimeisiä höyryjä nykyisestä konsolisukupolvesta. PS3 ja Xbox 360 painavat eteenpäin enää huuruilla, vaikka syksyllä molemmat konsolit saavatkin vielä melkoisesti mielenkiintoisia nimikkeitä. Wii puolestaan on saanut jo seuraajansa pieni ikuisuus sitten. Kaksi uutta konsolia on enää muutaman kuukauden päässä, vaikka MS:n uusin antaakin odottaa itseään täällä Pohjolassa vielä pikkuisen pidempään.

Siksi onkin oiva aika pohtia, muistella ja mietiskellä niitä pelisarjoja, mistä tulemme kyseiset vehkeet muistamaan.

Top 10 Pelisarjat tältä konsolisukupolvelta.

Listaillaanpa siis ne pelit mitkä (joko hyvässä tahi pahassa) määrittävät pian väistyvän konsolisukupolven ja mistä se tullaan aina muistamaan. Osassa peleistä seikkailee aikaisemmilta vuosilta tuttuja hahmoja, kun taas osassa kaikki on uutta, ihanaa ja jännittävää.
Kaikki sarjat omaavat vielä uuden auton tuoksua, mutta yhden kohdalla tein poikkeuksen. Se kuitenkin nousi melkoiseen sfääreihin nykykonsoleilla.

10. Souls-sarja

Demon Souls ja sen “jatko-osa” Dark Souls ovat nousseet molemmat pelaajien tietoisuuteen, vaikka ne olisivat voineet helposti jäädä pienen piirin huviksi. Tuulet olivat suotuisia ja pelien myynnit hyvällä tasolla, joten lisää on vieläkin luvassa. Silloin kun moni valitteli pelien olevan aivan liian helppoja, astui areenalle jotain minkä edessä isokin mies itkee. Itkee ja kuolee. Siis pelissä, ei oikeasti.

9. Uncharted

Tuhma Koira kunnostautui aikaisemmin pussimäyrän kanssa, mutta PS3:lla karvaturri sai tilalleen korkeintaan pikkuisen pörröisen Nathan Draken. Draken seikkailuissa on omat ongelmansa, mutta jos/kun kaipaat elokuvamaista toimintaa höystettynä Indiana Jonesin hengellä, niin kauempaa on turha etsiä. Eräs naispuolinen haudanryöstäjä otti sarjasta vaikutteita uuteen tulemiseensa ja toipa se kansan huulille myös nimen Nolan North. Pörröinen veitikka myös hän.

8. Gears of War

Boksilla pelaavien iloksi noussut GoW (kyseessä ei kiukkuisen jumalan edesottamukset) toi mukanaa pelien maailmaan parikin asiaa. Kolmannesta persoonasta räiskiminen tummissa ympäristöissä tuli tietyllä tavalla jopa liian suosituksi ja pelin kyljessä oli hyvä olla ”Horde-pelimuoto”. Moni on yrittänyt olla parempi Gearsi kuin oikea Gearsi, mutta silti kolmannen persoonan räiskintöjä verrataan aina Gears of Wariin.

7. Call of Duty

Jos jotain pelisarjaa on nykyään mukava vihata, niin se on tässä. Call of Dutylla on varmasti vähintään yhtä paljon vihaajia, kuin pelaajiakin, mutta mitäs pienistä. Osa toisensa jälkeen miljardeja tahkoava sarja on kenties nykyään pelaajien keskuudessa pieni vitsi, mutta sen merkitystä etenkin nettiräiskinnöille ei voi kiistää edes Karpo. Kuinka monessa pelissä on nykyään nettipeli mukana, koska se saattaa tuoda taloon CoD:n kaltaisia rahoja? Kuinka monessa räiskinnässä on nykyään oma perk-systeeminsä? Niimpä. Ei ehkä missikisojen suosikki tuomarien keskuudessa, mutta katsojat tykkäävät.

6. Assassin’s Creed

Kuinka moni edes tiesi Ubisoftin olevan olemassa ennen tätä? AC-sarja kärsii osittain samoista ongelmista kuin edellä mainittu räiskintä, mutta jotain siinä tehdään oikein kun osa toisensa jälkeen Ubin konttorin eteen ruodaan rekkalasteittain eri kansojen valuuttaa. Oikeiden henkilöiden tuominen mukaan peliin on aina ollut sen suuria vahvuuksia ja sarja ammentaakin hyvällä tavalla ihmiskunnan historiasta. Vähemmän olisi kenties enemmän, mutta kun lehmä lypsää kultaa, niin asiaan ei kannata suuremmin puuttua.

5. Wii Sports

Nintendo myi yhden pelisarjan avulla kymmenille miljoonille kotiäideille, lapsille ja vanhuksille konsolin missä ohjain muistuttaa kaukosäädintä. Wii kohosi suuremmaksi ilmiöksi kuin CoD ja AC yhteensä ja kun se oli parhaassa myyntivireessään, niin Nintendo suorastaan tulosti rahaa konttoreissaan. Propsit siitä.

4. Super Mario Galaxy

Mario ei suinkaan ole uusi tuttavuus peleissä, mutta niin laadukasta 3D-tasoloikkaa ei ollut maailma todistanut ennen Galaxy-sarjaa. Myynneissä sarja jäi toki selkeästi New Super Mario Bros.:n jalkoihin, mutta laadussa ja oikeastaan kaikessa muussa peli suorastaan hehkuu. Se ei välttämättä keksi pyörää uudelleen, mutta aina kun uusi 3D-tasoloikka ilmestyy, sitä tullaan vertaamaan Galaxy-sarjaan. Jos sarja olisi auto, niin Audi olisi hoitanut tekniikan, Ferrari muotoilun, Rolls Royce olisi handlannut sisätilat ja lopuksi Lamborgini olisi kussut kaaran päälle puhdasta fiilistä.

3. Batman: Arkham-sarja

Lisenssipelit eivät aina olleet niitä kedon kauneimpia kukkasia. Rikkaruohoja suorastaan. Lavalle astuu hahmo, kuka on aikaisemminkin tähdittänyt useita videopelejä, mutta kaikki nupit käännettiin nyt kaakkoon. Jokainen millimetri oli täynnä faneja varten leivottua palvelua ja valitettavaa löysi vain täikammalle etsimällä. Rocksteady teki kovaa duunia, mutta paransi jokaisella osa-alueella jatko-osan parissa. Batman sai kahden pelin myötä laumallisen uusia faneja (allekirjoittanut) ja osa vanhoistakin faneista tirautti varmasti onnellisen kyyneleen. Kudos to you, Dark Knight.

2. Bioshock

Kärkipaikan kohdalla käytiin melkoinen vääntö ja hopean saanut sarja hävisi todella niukasti. Pelit ovat vielä ainakin jossain määrin nuori taiteenmuoto, joten on täysin ymmärrettävää, että tarinat ovat osittain (aina) olleet piskuisen verran vaatimattomampia kuin esimerkiksi elokuvissa. Ken Levine tiimeineen ei kuitenkaan tyytynyt vähään. Ensin pelaajat kuljettiin vedenalaiseen utopiaan, missä kaikki meni syvästi vituilleen. Tänä vuonna kohosimme pilviin pelissä, mitä pidän itse yhtenä kaikkien aikojen parhaista. Leuka tippui Infiniteä pelatessa lattiaan (ei muuten jäänyt yhteen kertaan) ja propsit Levineä ja kumppaneita kohtaan nousi uusiin sfääreihin.

1. Mass Effect

Onkohan mikään asia internetissä saanut pelaajia niin liekkeihin (hyvässä ja pahassa) kuin Mass Effect 3:n viimeiset 30 minuuttia? Noh, Xbox One pääsi toki samoihin kantimiin. Silti, vaikka usean pelin mittainen matka oli ollut erittäin nautinnollinen, niin monen mielestä se pilattiin viime hetkillä. Liioittelua? Tietenkin, mutta fanilaumojen edessä taipuivat niin kehittäjät kuin raudoitettu teräskin.

Mass Effect oli kuitenkin kokonaisuutena huikea matka huikeassa porukassa. Tallennuksista tuli pidettyä huolta kuin esikoisestaan ja edellinen osa pelattiin läpi useaan kertaan, jotta seuraava kokemus olisi juuri sellainen kuin pitää. En ole (muistaakseni) pelannut mitään peliä niin monesti läpi kuin ME2:sta.

Muistoissani Liara<3.

Muksu se jaksaa porskuttaa. Ihan ymmärrettävä listaus, kaikki suuresti myyneet sarjat tulevat varmasti jäämään mieleen, mutta onko nämä siis sinun henkilökohtaiset muistoihin paneutuvat, vai juurikin "sukupolven määrittävät pelit" yleisellä tasolla? Luulen nimittäin että yleisemmällä tasolla CoD tulee jäämään aika monilla mieleen, ja moni mahdollisesti jopa aloittanut peliharrastuksen aktiivisemmin sarjan kanssa. Sen verran älyttömät olleet myyntiluvut. Samaa toki voisi ehkä sanoa Mario Kartista...kuitenkin, ylemmäksi CoD kuuluisi vaikka tylsiä pelejä ovatkin.

Kaikki aina Liaraa hehkuttaa, mutta koska siinä on niin paljon samaa näköä oman siskon kanssa niin on tullut pysyttyä kaukana siitä. -_-

Muistakaan pallerot lukea sukupolven parhaat pelit myös tuolta vajaan puolen vuoden takaa.

Hyvä lista muksuseni. Mass Effect menisi minullakin tuolle sijalle, Mass Effect ykönen on ainoa peli tältä sukupolvelta joka menee helposti tosi korkealle omalla "all time suosikki" listalla. Kakonen ja kolmonenkin hyviä pelejä, ei sitä ekan osan parhautta vain voi voittaa. Sinäänsä kaikkiaan samaa mieltä koko listasta, Resistance ja LittleBigPlanet tietenkin saisivat olla top 5:ssa mutta kaikki eivät vain ymmärrä niiden pelien täydellisyyttä ja parhautta....

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Moni asia lähenee tällä hetkellä vääjäämättä loppuaan. Kesästä alkaa olla paras terä pois, vaikka vielä tulee toki kauniita päiviä. Koululaisista osa on palannut jo kuluttamaan valtion tarjoamaa pulpettia ja sinne suuntaan itsekin melko pian. Valtio ei tosin tarjoa enää pulpettia ja opiskelija taitaa olla työnimike, mutta kesäloma on tosiaan myös lopuillaan. Listan julkaisupäiväkin on loman viimeinen päivä. Sunnuntai, myös viikon viimeinen päivä. Kosmista.

Parhaillaan nautiskelemme myös viimeisiä höyryjä nykyisestä konsolisukupolvesta. PS3 ja Xbox 360 painavat eteenpäin enää huuruilla, vaikka syksyllä molemmat konsolit saavatkin vielä melkoisesti mielenkiintoisia nimikkeitä. Wii puolestaan on saanut jo seuraajansa pieni ikuisuus sitten. Kaksi uutta konsolia on enää muutaman kuukauden päässä, vaikka MS:n uusin antaakin odottaa itseään täällä Pohjolassa vielä pikkuisen pidempään.

Siksi onkin oiva aika pohtia, muistella ja mietiskellä niitä pelisarjoja, mistä tulemme kyseiset vehkeet muistamaan.

Top 10 Pelisarjat tältä konsolisukupolvelta.

Listaillaanpa siis ne pelit mitkä (joko hyvässä tahi pahassa) määrittävät pian väistyvän konsolisukupolven ja mistä se tullaan aina muistamaan. Osassa peleistä seikkailee aikaisemmilta vuosilta tuttuja hahmoja, kun taas osassa kaikki on uutta, ihanaa ja jännittävää.
Kaikki sarjat omaavat vielä uuden auton tuoksua, mutta yhden kohdalla tein poikkeuksen. Se kuitenkin nousi melkoiseen sfääreihin nykykonsoleilla.

10. Souls-sarja

Demon Souls ja sen “jatko-osa” Dark Souls ovat nousseet molemmat pelaajien tietoisuuteen, vaikka ne olisivat voineet helposti jäädä pienen piirin huviksi. Tuulet olivat suotuisia ja pelien myynnit hyvällä tasolla, joten lisää on vieläkin luvassa. Silloin kun moni valitteli pelien olevan aivan liian helppoja, astui areenalle jotain minkä edessä isokin mies itkee. Itkee ja kuolee. Siis pelissä, ei oikeasti.

9. Uncharted

Tuhma Koira kunnostautui aikaisemmin pussimäyrän kanssa, mutta PS3:lla karvaturri sai tilalleen korkeintaan pikkuisen pörröisen Nathan Draken. Draken seikkailuissa on omat ongelmansa, mutta jos/kun kaipaat elokuvamaista toimintaa höystettynä Indiana Jonesin hengellä, niin kauempaa on turha etsiä. Eräs naispuolinen haudanryöstäjä otti sarjasta vaikutteita uuteen tulemiseensa ja toipa se kansan huulille myös nimen Nolan North. Pörröinen veitikka myös hän.

8. Gears of War

Boksilla pelaavien iloksi noussut GoW (kyseessä ei kiukkuisen jumalan edesottamukset) toi mukanaa pelien maailmaan parikin asiaa. Kolmannesta persoonasta räiskiminen tummissa ympäristöissä tuli tietyllä tavalla jopa liian suosituksi ja pelin kyljessä oli hyvä olla ”Horde-pelimuoto”. Moni on yrittänyt olla parempi Gearsi kuin oikea Gearsi, mutta silti kolmannen persoonan räiskintöjä verrataan aina Gears of Wariin.

7. Call of Duty

Jos jotain pelisarjaa on nykyään mukava vihata, niin se on tässä. Call of Dutylla on varmasti vähintään yhtä paljon vihaajia, kuin pelaajiakin, mutta mitäs pienistä. Osa toisensa jälkeen miljardeja tahkoava sarja on kenties nykyään pelaajien keskuudessa pieni vitsi, mutta sen merkitystä etenkin nettiräiskinnöille ei voi kiistää edes Karpo. Kuinka monessa pelissä on nykyään nettipeli mukana, koska se saattaa tuoda taloon CoD:n kaltaisia rahoja? Kuinka monessa räiskinnässä on nykyään oma perk-systeeminsä? Niimpä. Ei ehkä missikisojen suosikki tuomarien keskuudessa, mutta katsojat tykkäävät.

6. Assassin’s Creed

Kuinka moni edes tiesi Ubisoftin olevan olemassa ennen tätä? AC-sarja kärsii osittain samoista ongelmista kuin edellä mainittu räiskintä, mutta jotain siinä tehdään oikein kun osa toisensa jälkeen Ubin konttorin eteen ruodaan rekkalasteittain eri kansojen valuuttaa. Oikeiden henkilöiden tuominen mukaan peliin on aina ollut sen suuria vahvuuksia ja sarja ammentaakin hyvällä tavalla ihmiskunnan historiasta. Vähemmän olisi kenties enemmän, mutta kun lehmä lypsää kultaa, niin asiaan ei kannata suuremmin puuttua.

5. Wii Sports

Nintendo myi yhden pelisarjan avulla kymmenille miljoonille kotiäideille, lapsille ja vanhuksille konsolin missä ohjain muistuttaa kaukosäädintä. Wii kohosi suuremmaksi ilmiöksi kuin CoD ja AC yhteensä ja kun se oli parhaassa myyntivireessään, niin Nintendo suorastaan tulosti rahaa konttoreissaan. Propsit siitä.

4. Super Mario Galaxy

Mario ei suinkaan ole uusi tuttavuus peleissä, mutta niin laadukasta 3D-tasoloikkaa ei ollut maailma todistanut ennen Galaxy-sarjaa. Myynneissä sarja jäi toki selkeästi New Super Mario Bros.:n jalkoihin, mutta laadussa ja oikeastaan kaikessa muussa peli suorastaan hehkuu. Se ei välttämättä keksi pyörää uudelleen, mutta aina kun uusi 3D-tasoloikka ilmestyy, sitä tullaan vertaamaan Galaxy-sarjaan. Jos sarja olisi auto, niin Audi olisi hoitanut tekniikan, Ferrari muotoilun, Rolls Royce olisi handlannut sisätilat ja lopuksi Lamborgini olisi kussut kaaran päälle puhdasta fiilistä.

3. Batman: Arkham-sarja

Lisenssipelit eivät aina olleet niitä kedon kauneimpia kukkasia. Rikkaruohoja suorastaan. Lavalle astuu hahmo, kuka on aikaisemminkin tähdittänyt useita videopelejä, mutta kaikki nupit käännettiin nyt kaakkoon. Jokainen millimetri oli täynnä faneja varten leivottua palvelua ja valitettavaa löysi vain täikammalle etsimällä. Rocksteady teki kovaa duunia, mutta paransi jokaisella osa-alueella jatko-osan parissa. Batman sai kahden pelin myötä laumallisen uusia faneja (allekirjoittanut) ja osa vanhoistakin faneista tirautti varmasti onnellisen kyyneleen. Kudos to you, Dark Knight.

2. Bioshock

Kärkipaikan kohdalla käytiin melkoinen vääntö ja hopean saanut sarja hävisi todella niukasti. Pelit ovat vielä ainakin jossain määrin nuori taiteenmuoto, joten on täysin ymmärrettävää, että tarinat ovat osittain (aina) olleet piskuisen verran vaatimattomampia kuin esimerkiksi elokuvissa. Ken Levine tiimeineen ei kuitenkaan tyytynyt vähään. Ensin pelaajat kuljettiin vedenalaiseen utopiaan, missä kaikki meni syvästi vituilleen. Tänä vuonna kohosimme pilviin pelissä, mitä pidän itse yhtenä kaikkien aikojen parhaista. Leuka tippui Infiniteä pelatessa lattiaan (ei muuten jäänyt yhteen kertaan) ja propsit Levineä ja kumppaneita kohtaan nousi uusiin sfääreihin.

1. Mass Effect

Onkohan mikään asia internetissä saanut pelaajia niin liekkeihin (hyvässä ja pahassa) kuin Mass Effect 3:n viimeiset 30 minuuttia? Noh, Xbox One pääsi toki samoihin kantimiin. Silti, vaikka usean pelin mittainen matka oli ollut erittäin nautinnollinen, niin monen mielestä se pilattiin viime hetkillä. Liioittelua? Tietenkin, mutta fanilaumojen edessä taipuivat niin kehittäjät kuin raudoitettu teräskin.

Mass Effect oli kuitenkin kokonaisuutena huikea matka huikeassa porukassa. Tallennuksista tuli pidettyä huolta kuin esikoisestaan ja edellinen osa pelattiin läpi useaan kertaan, jotta seuraava kokemus olisi juuri sellainen kuin pitää. En ole (muistaakseni) pelannut mitään peliä niin monesti läpi kuin ME2:sta.

Muistoissani Liara<3.

Mario Galaxy sarjan eka peli tuli jo N64:lle ja eka COD tuli 2003 joten nuo voisit poistaa listaltasi.

Lainaus käyttäjältä kilpikoo

Mario Galaxy sarjan eka peli tuli jo N64:lle ja eka COD tuli 2003 joten nuo voisit poistaa listaltasi.

Jos nyt vielä sen verran korjataan että Mario Galaxyn ensimmäinen peli tuli 2007, ja vaikka ensimmäinen CoD tulikin jo viime sukupolvessa, ei se tarkoita sitä etteikö se voisi olla yksi sarjoista joka muistetaan tästä sukupolvesta. Kyseessähän ei kai ollut lista sarjoista jotka alkoivat tässä sukupolvessa?

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Kaikki sarjat omaavat vielä uuden auton tuoksua, mutta yhden kohdalla tein poikkeuksen. Se kuitenkin nousi melkoiseen sfääreihin nykykonsoleilla.

Lainaus

Ihan ymmärrettävä listaus, kaikki suuresti myyneet sarjat tulevat varmasti jäämään mieleen, mutta onko nämä siis sinun henkilökohtaiset muistoihin paneutuvat, vai juurikin "sukupolven määrittävät pelit" yleisellä tasolla?

Lähinnä yleisellä tasolla ja sillä, mitkä pelisarjat ovat eniten vaikuttaneet muihin sarjoihin ja peleihin. Esimerkkinä Gearsin avaamat ovet kolmannen persoonan räiskinnöille, Unchartedin tuoma elokuvamaisuus ja se miten CoD modernisoi nettipelin ja toi sen jokaiseen peliin (ja talouteen). Henkilökohtaisesti en ole pelannut sekunttiakaan CoD:a ensimmäisen BO:n jälkeen, mutta en voi kiistää sen merkitystä. Kaikki muut sarjat olivat tosiaan tarkoituksella uusia (CoD oli tosiaan poikkeus). Henkilökohtaisesti mieleen ovat toki jääneet aivan toisenlaiset(kin) peli.

Lainaus

Mario Galaxy sarjan eka peli tuli jo N64:lle ja eka COD tuli 2003 joten nuo voisit poistaa listaltasi.

Kuten Demppa mainitsi, niin tämä ei aivan pidä paikkaansa.

DuckTalesin uusioversion pyöriessä näköradion ruudulla aloin pohtimaan miten iso osa animaatiot ja piirretyt ovat omaa elämääni olleet. Moni viikonloppuaamu meni naulattuna telkkarin eteen ja silloin tällöin tulee tätä tehtyä vielä nykyäänkin. Myös kouluaamut olivat paljon siedettävämpiä kun tiesi, että seiskalta alkaa telkkarista muutakin kuin Huomenta Suomi. Nykyään se kiinnostaa paljon enemmän kuin ala-asteella.

Aloin siis pohtia, mitä sarjoja/hahmoja haluaisin päästä komentelemaan peleissä ja oh boy onhan niitä! Osa listan hahmoista on toki aiemminkin tähdittänyt pelejä, mutta jotkut hahmot/sarjat voisivat vielä antaa pikkuisen lisää. Osa listalle päätyneistä on tullut myös enemmän ja vähemmän tutuksi sarjakuvien puolelta, mutta kun konsultoin huonekasvejani, niin heistä tämä ratkaisu oli ihan ok. Pidemmittä puheitta, Muksu OY esittää:

Top10 Hahmot/sarjat mitkä saisivat palata peleissä!

Osa listauksesta on toki puhdasta nostalgiaa, mitä ei tulla enää koskaan näkemään missään muodossa, mutta aina saa haaveilla. Taas toisaalta, ala-asteella opettaja totesi, että koska ihminen on ollut kuussa, niin kaikki on mahdollista. Tämän hienon elämänohjeen myötä, aloitetaan!

P.S Listalla ei ole DBZ- eikä Naruto-sarjan pelejä, koska niitä voisi olla paljon vähemmänkin. Tätä tuskin surisi kukaan.

10. Pokemon

Aloitan listan pyytämällä anteeksi. (Tämähän alkaa siis ihan mallikkaasti). Kaikille ketkä seuraavat pelialaa samalla intensiteetillä kuin naapurissani asuva 80-vuotias rouva, niin tietävät, että Pokemonista on tehty pelejä melkoisesti. Silti, koen että sarjan tuomaa potentiaalia ei ole vieläkään valjastettu kokonaan. Kuiskaan vain korvaanne ajatukseni….”Pääsarjan peli kotikonsolille…..” Niin, voiko Pokemonia tosiaan olla liikaa?

9. Alfred J. Kwak

Ei mikään tuore sarja. Kovinkaan moni 2000-luvulla syntynyt lapsonen on tuskin edes kuullut kyseisen vaakkujan seikkailuista, mutta ne onnekkaat, kenelle sarja on tuttu muistavat sen varmasti vielä vanhainkodissa. Lapsille ajatuksia herättävää telkkariviihdettä tarjoillut sarja tulee tuskin koskaan palaamaan missään muodossa, mutta jos tällainen ihme tapahtuu, niin olen kauppajonossa. Dialogipohjainen roolipeli, missä pelaajan tulee suoriutua ongelmien kuten ilmastonlämpeneminen, nälänhätä ja rasismi keskellä. Aivoihini porautunut jakso missä käytettiin tummaihoisesta ankasta N-sanaa. Ei menisi nykyään läpi edes MTV:llä.

8. Samurai Jack

Samurait ovat tajuttoman siistejä. Tämä on fakta. Samurai Jack on samurai ja siihen päälle vielä tajuttoman hyvä piirretty. Ohjelman taidetyyli sai aikoinaan ala-asteelaisenkin suun mollottamaan ja sama toistuu vielä tänä päivänä. Tuokaa sarja takaisin eeppisen samuraipelin muodossa, missä saa laittaa pahan voimia kasaan, niin kuolen onnellisena.

7. Muumit

Kotimaista lempeä listalle. Avoimeen Muumilaaksoon sijoittuva peli, missä pelataan Laaksoon muuttaneella uudella hemulikansan edustajalla. Alatko kaveerata Muumipeikon kanssa? Lähdetkö Nuuskamuikkusen kanssa seikkailuun? Autatko Nipsua keräämään suuren purkillisen rahaa? Yritätkö heittää Vilijonkkaa kirveellä, koska muija on niin vitun rasittava? Uskallatko lähteä talvella ulos, koska Mörkö vaanii selkäsi takana Slender Manin tyyliin? Ei, en todellakaan uskalla. Ikuiset traumat. Möröstä siis.

6. X-Men

X-Men on todella siisti supersankani ryhmittymä. Tai oikeastaan olisi hauskaa taistella Mangneton rinnalla ja repiä Kykloopilta ja muilta hyvismutanteilta yksitellen raajat irti ja orjuuttaa sen jälkeen ihmiskunta. Se, olisi mahtavaa. Niille ketkä väittävät X-Men: Destinyn olleen tätä kaikkea, niin suosittelen lobotomiaa.

5. Väiski Vemmelsääri (ja kumppanit)

Väiski, tuo alkuperäinen trolli, on upea hahmo. Upeita ovat myös jänöjussin kumppanit, joten miksi emme saisi vielä peliä mitä he tähdittävät? Aikoinaan pelailin ensimmäisellä Pleikkarilla Väiskin ja Tasmaanian-Tuholaisen tähdittämää peliä, mutta sen nimeä en saa millään päähäni. (Kertokaa jos tiedätte) Sumeat muistot ovat kuitenkin positiivisen puolella, joten lisää sitä!

4. Hämähäkkimies

Jokaisen opiskelijan esikuva Parkerin Peter on tähdittänyt useampaakin videopeliä, mutta parhaassa terässä ei hahmo ole viime vuosina ollut. Tosin, eipä ollut Batmankaan siinä kovimmassa iskussaan, kunnes Arkham Asylum toi hahmon jälleen pelaajien tietoisuuteen. Avoimeen NY:n sijoittuva Spidey-peli voisi olla juuri sitä mitä tilattiin…

3. Mikki Hiiri

Mikistä on moneksi. Epic Mickey on hieno peli ja jatko-osasta ei sitten tarvitse edes puhua. Hahmon tiimoilta voisi tosin tehdä melko erilaisen pelin. Aikoinaan kun Mikki otti ensimmäistä kertaa yhteen Mustakaavun kanssa, niin hiirulainen sai selvittää tiensä mitä ovelammista Saw-tyylisistä ansoista. Kaapu kun on liian hyväsydäminen lopettamaan vihollistaan suoralta kädeltä. Näiden hahmojen ympärille sijoittuva puzzle-peli minkä tarkoituksena on passittaa Kaapu Ankkalinnan Arkhamiin. Do it!

2. Aku Ankka

Ah, tunteellinen Akumme. Aku on aikaisemmin tähdittänyt omia pelejään, mutta hahmolle on vielä tilausta. Jokainen ankkisti tulisi tuhannen auringon voimalla, jos saisimme pelin missä Aku, Roope ja veljenpojat metsästäisivät maailman suurimpia aarteita. Tarinat on kirjoittanut jo valmiiksi puolijumala nimeltään Don Rosa, joten mitä oikein odotatte? Tarinat voisi julkaista jopa jaksopohjaisesti konsolien nettikaupoissa. Sudenpentujen käsikirjan ja pelaajan nokkeluuden avulla ratkottaisiin arvoituksia, jotta päästäisiin Temppeliritarien aarteisiin käsiksi. Todella, tehkää se. Nyt! Tai sitten Ankkalinnaan sijoittuva avoimen maailman peli. Sekin saisi minut kokemaan orgasmiin verrattavia tuntemuksia.

1. Avatar: The Last Airbender/The Legend of Korra

Aloitetaan sillä, että jos et ole tutustunut Avatariin, niin mene heti tekemään se. Avatar on kaikkien aikojen parhaita animaatioita niin tarinan, hahmojen, ääninäyttelyn kuin toiminnan puolesta. Olen haaveillut pelistä missä saisi luoda on taitajansa ja aloittaa eeppisen seikkailun valtakunnassa. Olisinko tulentaitaja, kuka polttaa koko maailman vain vihan tähden, vai maantaitaja kuka yrittää pelastaa sen? Reaaliaikainen taistelusysteemi, mikä koostuisi lähitaisteluliikkeistä ja range-hyökkäyksistä. Eri elementit mahdollistaisivat yksinkertaisen kivi-paperi-sakset –tyylisen taktikoinnin. Taistelun ympärille saisi myös helposti kasattua nettimoninpelin missä kaveria vedettäisiin kunnolla turpaan.

Olen haaveillut tuon tyylisestä pelistä niin kauan, että voin pian rahoittaa sen itse.

Sellaista. Millaisia piirrety/animaatiohahmoja böördilaiset haluaisivat tavata konsoleillaan?

Lainaus käyttäjältä Muksu+

DuckTalesin uusioversion pyöriessä näköradion ruudulla aloin pohtimaan miten iso osa animaatiot ja piirretyt ovat omaa elämääni olleet. Moni viikonloppuaamu meni naulattuna telkkarin eteen ja silloin tällöin tulee tätä tehtyä vielä nykyäänkin. Myös kouluaamut olivat paljon siedettävämpiä kun tiesi, että seiskalta alkaa telkkarista muutakin kuin Huomenta Suomi. Nykyään se kiinnostaa paljon enemmän kuin ala-asteella.

1. Avatar: The Last Airbender/The Legend of Korra

Aloitetaan sillä, että jos et ole tutustunut Avatariin, niin mene heti tekemään se. Avatar on kaikkien aikojen parhaita animaatioita niin tarinan, hahmojen, ääninäyttelyn kuin toiminnan puolesta. Olen haaveillut pelistä missä saisi luoda on taitajansa ja aloittaa eeppisen seikkailun valtakunnassa. Olisinko tulentaitaja, kuka polttaa koko maailman vain vihan tähden, vai maantaitaja kuka yrittää pelastaa sen? Reaaliaikainen taistelusysteemi, mikä koostuisi lähitaisteluliikkeistä ja range-hyökkäyksistä. Eri elementit mahdollistaisivat yksinkertaisen kivi-paperi-sakset –tyylisen taktikoinnin. Taistelun ympärille saisi myös helposti kasattua nettimoninpelin missä kaveria vedettäisiin kunnolla turpaan.

Olen haaveillut tuon tyylisestä pelistä niin kauan, että voin pian rahoittaa sen itse.

Sellaista. Millaisia piirrety/animaatiohahmoja böördilaiset haluaisivat tavata konsoleillaan?

Olen kyllä tuosta Muksun kanssa aivan samaa mieltä! :) Avatarin ja Korran universumi on sellainen, josta saisi halutessaan aika paljon irti. Vaikka open-world peli jossa voisit vaellella ympäri eri taitajien kulttuureihin tutustuen ja hahmoa kasvattaen.
Itsehän loisin heti Azulan tapaisen tulentaitajan, joka polttaisi maailman poroksi. :D Zukon ja Azulan viimeinen Agni Kai varmaan parhaimpia kohtauksia koko sarjassa.

^ Muksulle tuosta Spidermanista. The Amazing Spiderman leffastahan tehtiin mielestäni ihan pätevä videopeliversio. Vapaa maailma oli ja ihan mukavasti kaikkea keräiltävää ja sivutehtäviä, myös liikkumine (seittilinkoaminen) ja combat järjestelmät olivat hyvin toteutettuja. Bonuksena pystyi vielä avaamaan vanhoja Spider-Man sarjakuvia ihan kokonaisina.

Syksy, tuo kaikkein parhain vuodenaika on saapunut rakkaaseen kotimaahan. Syksystä parhaan tekee luonnollisesti se tosiasia että olen syntynyt syysajan ensimmäisenä päivänä, joka tietenkin teki mahdolliseksi sen että koko vuodenaika on edes olemassa. Kyllä, olen niin vaikutusvaltainen olento. Niinkin vaikutusvaltainen että syntymäni sai luonnon pudottamaan lehtensä, kaatamalla kaikki mahdolliset taivaalliset vesivaransa ihmisten niskaan ja valmistautumalla hitaaseen horrokseen.
Jos te rakkaat boardilaiset koette että syksyn keltaoranssiruskea värikirjo on kaunis ja sateiset illat huokuvat jopa noir-henkistä tunnelmaa, saatte pysyvän siunauksen sekä +10 Sexual tyrannosaurus -pistettä. Jos ette koe syksyä kauniiksi ja hienoksi niin haistakaa sitten vaikka *****. Joka tapauksessa syntymäpäiväni vei ajatukseni lahjoihin ja lahjoihin usein liitetään yllätykset. Kiertoreitin kautta seuraava listani ja mahdollinen pimeää puolta edustava jatko-osa listani liittyvät peleihin (*gasp*) sekä näiden tuomiin yllätyksiin (*GASP*).

Toisin sanoen luvassa on lista, jossa käsittelen pelejä jotka yllättivät aikoinaan positiivisesti ennakko-odotuksiin nähden. Odotukseni ovat voineet olla jo lähtökohtaisesti korkealla tai sitten hyvinkin matalalla, mutta tärkeintä on että peli sai minut tuntemaan jotain kerrassaan positiivista. Elikkäs:

Top 10 "Voi miten ihana yllätys!" -lista

10. Ratchet & Clank 2: Going Commando (PS2)

Kauan sitten elin synkkää aikakautta, jolloin olin täysi fanipoika. Faniuteni kohdistui Jak & Daxter -peleihin ja kaikki muut tuolloiset lajityypin kilpailijat olivat huonoja syistä joita en itsekkään osannut kuvailla. Siinä missä Jak 2 oli kuin Jessen toinen tuleminen, R&C2 taas aiheutti minussa syvää vihaa. Johtuiko tämä kenties siitä että R&C2 sai keskimäärin parempia arvosanoja, varoittivatko vaistoni tulevasta turri-materiaalista joka pilaisi silmäni tavalla jota ei edes happopesu saisi puhtaaksi vai olinko vain täysi idiootti. Näin jälkikäteen ajateltuna veikkaan viimeistä vaihtoehtoa.
Siitä huolimatta että toitotin itselleni kuinka kamala R&C2 on, päätin kuitenkin ostaa pelin ja pelata se nähdäkseni mikä siinä nyt on niin hienoa. Suhtautumiseni oli suoraan sanoen aika tsundere. "Aseiden päivittämistä ja kehittämistä, pyh", "Siistejä kenttiä ja loistava pelattavuus, e-ei kai nyt sentään", "Hauskaa huumoria, en varmana naura" ja lopputuloksena oli "Ei sillä että pitäisin sinua loistavana pelinä, b-baka! *punastuu* " .

Kuvittele ampuvasi hirviöitä tämän soidessa taustalla

9. Deus Ex: Human Revolution (Multiplättäri)

Olen tainnut joskus mainita miten paljon arvostan viimeisintä isoa Desu Eksää, mutta ennen kuin pääsin kyseiseen peliin käsiksi olin varsin skeptinen siitä millainen lopputulos tulisi olemaan. Kun ennestään tuntematon pelistudio ottaa vastuulleen vanhan ja maineikkaan pelisarjan uusimman osan, pelkäsin että pelistä tehdään väärällä tavalla moderni. Liian yksinkertaistettua ja pelaajaa aliarvioivaa huttua, joka koittaa miellyttää jokaista mahdollista kohderyhmää. Ensimmäinen komea traileri ja sen jälkeen tulleet varhaiset pelivideot lupailivat paljon, mutta epäilykseni eivät siitä huolimatta kadonneet täysin. Olin tuolloin kokenut muutamia varsin murskaavia pettymyksiä, joten en olisi kestänyt uutta pettymystä, etenkin kun tunsin yllättäen jotain mitä en ollut tuntenut pitkään aikaan. Hype, tuo tunnetiloista yksi petollisimmista luikerteli olemukseeni.
Kun loppujen lopuksi sain pelin koko päivän kestäneeseen käsittelyyn, yllätyin että vielä on uskallusta tehdä hyvällä tavalla vanhanaikaisia pelejä. Deus Ex: Human Revolution antoi toivoa että pelit eivät ole kokonaan muuttuneet suuren mittakaavan Triple A -hamburgeri pullaksi vaan vielä voi tarjota jotain hienovaraisempaa ja pelaajan omaan ajattelukykyyn luottavaa pelikokemusta.

Tunnelmaa

8. Transformers: War for Cybertron (Multiplättäri)

Transformers -aiheinen lisenssipeli? Kuka nyt kehtaa tehdä peliä niinkin siististä aiheesta kuin Transformers, joka sattuu olemaan kaiken lisäksi varsin hyvä ja hauska, osa virallista kaanonia ja vielä valmistettu tavalla josta näkyy tekijöiden rakkaus lähdemateriaalia kohtaan? Ai jaa, War for Cybertron onkin kaikkea tätä. Huh... En olisi kieltämättä osannut odottaa tälläistä. Kiitos, High Moon Studios.

7. Saints Row: The Third (Multiplättäri)

Käsitykseni Saints Row -peleistä oli ennen kolmatta osaa vähemmän positiivinen. Sarja oli aina tuntunut köyhän miehen GTA:lta, joka koittaa erottua edes jotenkin edukseen kustoimoinnilla ja älyvapaalla huumorilla. Mutta eräänä päivänä tunsin hiekkalaatikkokärpäsen pureman ja päätin hankkia sarjan kolmannen osan Steamista huikealla 8€:lla. Kun noin halvalla saa niin ei haittaa jos kyyti vähän olisikin kehno. Vielä mitä. Sainkin pelattavaksi loistavan esimerkin siitä miten tehdään mahtavaa roskaa.
SR3 vittuilee, kyseenalaistaa ja naurattaa omassa törkeydessään sen verran että olisin viihtynyt pelin ääressä jo ihan vaan asenteen takia, mutta sen lisäksi peli tarjoaa todella hauskan perseilysimulaattorin ja omassa korniudessaan yllättävän hyvän tarinankin. En kyllä osannut odottaa saavani tälläistä käsittelyä niinkin halvalla.

Teema sille kokemukselle kun koitin kerran pelin innoittamana juosta kadulla alasti metrin pituisen dildon kanssa, mutta jostain syystä muut kanssakulkijat eivät tykänneet näkemästään.

6. Sonic All-Stars Racing Transformed (Multiplättäri)

Sonic-fanikunta on jotain mitä en oikein ymmärrä enkä koskaan halua ymmärtää. Ei sillä että Equus Caballus -lajin edustajiin keskittyvä fanikunta olisi yhtään sen parempi *kylmät väreet*. Toisin kuin "sillä" ryhmällä, siilin fanittajien pelien keskuudesta löytyi jotain mitä en kieltämättä olisi osannut odottaa. Erittäin hyvä ajopeli nimittäin. Transformed tarjoaa niinkin hyvää arcade rälläilyä että jos olisin älynnyt ostaa pelin aikaisemmin, olisin ehdottomasti laittanut tämän korkealle edelliseen Top 10 Ajopeli -listaani. On mukavaa huomata että jopa paskaläjän alta löytyy toisinaan timanttejakin, vaikka mielelläni jätänkin etsimisen muille innokkaille.
Mahtaisikohan muuten joku tietää mitä ihmettä tekijät ajattelivat miettiessään Shadow the Hedgehogia? Grimdark siili asenteen ja isojen pyssyjen kanssa, ihanko totta? Oikeasti? Okei...

Gotta go fast! *törmää seinään* Gotta go at reasonable pace *törmää uudestaan seinään* Gotta go slow

5. Batman: Arkham Asylum (Multiplättäri)

Jos aikoinaan joku olisi tullut tulevaisuudesta kertomaan minulle että joskus tulee äärettömän hyvä Batman-aiheinen peli, olisin luultavasti taputellut kaveria olkapäille ja soittanut nopeasti pyjamapoliisit paikalle. Pehmeään huoneeseen olisi päättynyt aikamatkaaja halailemaan itseään pakkopaita päällään. Jokseenkin epäuskoisena seurasin Arkham Asylumin kehitystä, koska lisenssipelit ja supersankarit ovat yleensä olleet melkoisen myrkyllinen yhdistelmä. Lopputulos olikin maailman paras lisenssipeli, jota on erittäin hauska pelata ja se Batmanin henki huokuu jokaisesta yksityiskohdasta mitä vain saatiin peliin mukaan. Kaiken lisäksi jatko-osa onnistui olemaan aivan yhtä hyvä kuin edeltäjäkin. Tyhjästä ilmestyvät mukavat yllätykset ovat niitä parhaimpia yllätyksiä, eikös vain?

4. Killzone 2 (PS3)

Jokainen varmasti muistaa vanhan E3-trailerin missä esiteltiin tulevaa Killzonea. Sony:n tumpuloidessa PS3:sen kanssa, monellakaan tuskin oli kovin ihmeellisiä odotuksia Killzone 2:sen kohdalla etenkin kun sarjan debyytti oli kaikessa kunnianhimoisuudessaan kuitenkin ampunut kumiluoteja oikeiden sijaan. En itsekään jaksanut oikein uskoa 100% teholla pelin onnistumiseen, vaikka Killzone Liberation oli varsin lupaava osoitus Guerrilla Gamesin taidoista. Kun pelistä vihdoin nähtiin ihan oikeaa pelikuvaa, alkoi itselläni luottamus nousta uusiin lukemiin. Lopullinen versio Killzone 2:sta oikeastaan näytti jopa paremmalta kuin traileri, joten enää ei tarvinnut todistella pelin ulkoasuun liittyviä seikkoja. Se tärkein eli pelattavuus olisi enää ratkaiseva tekijä.
Yllättävää kyllä Guerrilla Games onnistui hoitamaan pelattavuudenkin mallikkaasti ja kun vielä mokomat onnistuivat luomaan pirullisen hyvän moninpelin, yksi henk.kohtaisista suosikeistani oli syntynyt. Taistelujen raakuus ja taktisuus, se siellä olemisen tunne ja kaikin puolin synkkä kuvasuunnittelu veivät mukanaan. Samalla peli sai minut tutustumaan yllättäen yhteisöhenkisen pelaamisen maailmaan.
Officer Deathstroke90 osoittaa kunnioituksensa Team Pelaajaboardin äijille ja toivon että palaamme taas taistelukentille uuden sukupolven aikana. Pistetään varjot putoamaan.

Die, scum!

3. Digimon Digital Card Battle (PS1)

Löysin tämän pelin vuosia sitten Euromarketista noin 10€:lla ja ostin pois, koska joskus Digimonit olivat Pokemonien ohella kovaa shittiä. Korttiaiheisia pelejä ei pahemmin tästä kotitaloudesta löytynyt, joten ajattelin ihan vain kokeilla huvikseni. Voi pojat miten yllätyinkään että alkuun halvalta tuntunut rahastus yritys muuttuikin ihan tyhjästä aivan äärettömän koukuttavaksi ajankuluksi ja toisinaan jopa kinkkiseksi kädenväännöksi pelin teko-älyä vastaan. Oman pakan rakentaminen, parantaminen ja taktiikoiden kehitteleminen oli aivan yhtä kiehtovaa kuin oikeiden korttien kanssa säheltäessä. Uusien korttien hankkiminen fuusio-ominaisuutta käyttämällä oli jännittävää puuha, sillä oli siistiä nähdä mitä kaikkia otuksia sai aikaan yhdistelemällä eri luokkia ja tyyppejä keskenään. Loppuvastustajakin jäi mieleen pysyvästi huijaavana paskiaisena, joka heitti pelaajan parhaimmat kortit pakan loppuun ja hakkeroi itselleen pelin tehokkaimman hirviön heti taistelun alussa käyttöönsä. Noin 50:n yrityksen jälkeen onnistuin kuitenkin vihdoin ja viimein hakkaamaan mokoman nilkin.

Extreme Card Playing Game! Fuck yeah!

2. Pokemon Silver (GBC)

Woah, nyt mennään jo nostalgiassa aika syvälle tasolle. Vaikka muistikuvani vuodesta 2001 ovat kovin hämärtyneet, muistan kuitenkin sen että Pokemon Silver oli tuolloin se peli jota odotin kuin mielipuoli. Tuolloin en tiennyt uudesta Pokemonista oikeastaan muuta kuin sen että se tulee kevään aikana ja että pääsen taas keräämään kaikki taskuörvelöt talteen. Itselläni ei ollut niin mitään hajua millaisia uusia pokemoneja Silver tulee tarjoamaan, millainen pelimaailma itsessään on tai mitä muuta uutta tulee mukana.
Voi jumaleissons sentään että olin pudota tuoliltani kun tajusin millainen peli Pokemon Silver olikaan. Reaaliajassa toimiva kello ja päivänajat? Pokemonit jotka ilmestyvät tiettyinä päivinä tiettyyn aikaan? Pokemon-poikasten kasvattamista? Uusia tyyppejä? Shiiieeet. Kaiken lisäksi kun luulin että peli oli ohi eliitti nelikon pieksämisen jälkeen, tasoa nostettiin vielä kerran ja pelaaja lähetettiin ensimmäisten Pokemon -pelien alueelle. Sitten vielä loppuhuipennus Rediä vastaan ja sen jälkeen ajattelin että jos nyt yhtäkkiä kuukahdan yllättävän meteorin osuman takia niin ainakin kuolen onnellisena.

Tosimies ei itke, tosimies lyö nostalgiatipat takaisin silmiin. *sniff*

1. Elder Scrolls III: Morrowind (Multiplättäri, mutta oikeasti tämä on vain ja ainoastaan PC:lle)

Muistan kun eräs kaverini hehkutti Morrowindia päivästä toiseen ja houkutteli ostamaan kyseistä peliä. Itselläni ei ollut mitään käsitystä mistä koko pelissä oli edes kyse, eikä sinällään mikään ihme sillä oma koneeni oli tuolloin jotain mitä voisi kutsua roskapöntöksi. PC-pelit eivät siis olleet mitenkään mieluisa vaihtoehto, koska myllystä ei löytynyt kunnolla tehoa. Päätin joka tapauksessa ottaa riskin ja ostin Morrowindin läheisestä pienestä sekaviihdekaupasta (pelejä, elokuvia, musiikkia, sarjakuvia ja pornoa, oh baby.) . Pitkän asennuksen jälkeen avasin pelin ja se mitä silmieni eteen avautui oli jotain mitä en ikinä voinut kuvitella. Sitä voisi kuvailla vain ja ainoastaan tavalla että kaikki yllätti. Aivan kaikki. Maailma ja sen laajuus, pelattavuus, vapaus upean 15fps lukeman tukemana. Morrowind oli niin avoin että pyysin kaveriani opastamaan miten päästään edes kunnolla alkuun ja muutaman opetustunnin jälkeen olin valmis valloittamaan Vvardenfellin saaren. Voi pojat millainen kokemus se olikaan. Se valloittaminen siis, ei se opetustunti kaverin kanssa. *juoksee karkuun*

Seikkailu alkaa ja kehoni on valmis

Negatiivisten tunteiden täyttämä jatko-osa nousee syvän etelän syövereistä sitten joskus. Juoskaa valmiiksi vuorille tai lähettäkää tikittävä paketti. Voisin ainakin huutaa vielä viimeisen kerran "Voi mikä ihana yllä... *BOOOOM* ".

Lainaus

8. Transformers: War for Cybertron (Multiplättäri)

Transformers -aiheinen lisenssipeli? Kuka nyt kehtaa tehdä peliä niinkin siististä aiheesta kuin Transformers, joka sattuu olemaan kaiken lisäksi varsin hyvä ja hauska, osa virallista kaanonia ja vielä valmistettu tavalla josta näkyy tekijöiden rakkaus lähdemateriaalia kohtaan? Ai jaa, War for Cybertron onkin kaikkea tätä. Huh... En olisi kieltämättä osannut odottaa tälläistä. Kiitos, High Moon Studios.

*Allekirjoitus*

Korkean Kuun Cybertron-sarja on helvetin kovaa fanipalvelua varpaista Primen otsaan asti. Huomaa kyllä miten kovaa settiä saa aikaan lisenssipelistäkin, jos aihepiiriin suhtautuu pikkuisen suuremmalla innolla kuin normaali 13-vuotias pakkoruotsiin.

Hieno lista. Yllätyin (pun intendet).

Kulunut pelivuosi on ollut huikea. Todellakin, huikea. Laadukasta sisältöä on löytynyt oikeastaan jokaiselle konsolille, mutta olen ainakin omalla kohdallani huomannut palaavani toistuvasti yhden konsolin äärelle. Tämä laite on 3DS.

3DS on ollut uskomattomassa nosteessa. Laadukkaita AAA-luokan yksinoikeuksia on tippunut vuoden mittaan lähes järjetön määrä ja tulevaisuudessa siintävät vielä tämän hetken kovimman matkakonsolin kaksi suurinta peliä (Zeldaa ja Poksua). Voi, miten odotankin synkkää syksyä ja viinilasia nuiden pelien kera. Nomskis.

Nintendo on saanut käännettyä käsikonsolinsa suunnan täysin siitä mitä se oli julkaisussa. Myyntikäyrät ovat olleet hyvällä mallilla monessa kolkassa ja myös hyvät pelit ovat tehneet kauppansa. Käsikonsolit ovat tosiaan kuolemassa.

Hyvä nousu ei kuitenkaan saa hyytyä, siksi listaankin tänään asioita/pelejä joita laite vielä kaipaa. Tälle vuodelle ei ainakaan enää yhtään peliä enää, kiitos. Tulevaisuudessa tiettyjä asioita voi tietenkin parantaa. Nintendo on myös melkoisen hyvä pitämään salaisuuksia, joten ensi vuodelle on melko varmasti luvassa parikin kovaa ullatusta. Dodiin, let’s a go!

Top10 Asiat mitä 3DS (vielä) kaipaa!

10. Advance Wars

AW on kerrassan mainio sarja. Se toimi todella hyvin DS:llä ja tulee melko varmasti toimimaan hyvin 3DS:llä. Kosketusnäyttö mahdollistaa näppärän ja simppelin pelaamisen, mutta sarja tuo mukanaan myös mukavasti taktikointia. Peli on listan jumbona, koska pikkulintujen laulujen mukaan, sarjan uusin osa on parhaillaan jo kehityksessä jossain syvien luolien koloissa.

9. Uusi(a) IP(:tä)

Kuten sanottua, Nintendon käsikonsoli ei kärsi hyvin pelien pulasta, mutta ihminen kaipaa silti aina lisää. Uutuudet ovat myös aina jännittäviä. Sure, Mario, Zelda ja Pokemon myyvät laitetta nyt ja tulevaisuudessa, mutta kokonaan laitteen ominaisuudet mielessä kehitetty uusi IP toisi tuttuun kaavaan uusia tuulia.

8. Palvelut

Jenkkilässä asiat ovat toki paremmin kuin meillä täällä Pohjolassa, mutta pikkuisen rakkautta voisi tännekin lahjoittaa. Ihmeitä se ei vaatisi. Toimivat(!!!) sovellukset Youtubelle ja Netflixille olisi loistava alku. Kilpailijoilta ne taitavat jo löytyä?

7. 3rd-party tuki

Nintendon saanut konsolin pelikirjaston kasvamaan hienosti omin voimin, mutta lahjakkaita kehittäjiä löytyy muualtakin. Konsolin julkaisussa lupailtiin uudelle konsolille vahvaa tukea myös muualta, mikä ei ole toteutunut aivan kuten lupailtiin. Tätä tosin osasi odottaa. Silti, olisi hauskaa nähdä mitä esimerkiksi Ubisoft saisi laitteen kanssa aikaan, jos vain kunnolla paneutuisivat.

6. Vahva Virtual Console

Kaikkien Ambassadorien konsolien sisuksista löytyy melkoinen määrä (ilmaisia) Virtual Consolen pelejä, mutta kirjasto saisi toki kasvaa. Monta suurta sarjaa/peliä puuttuu vielä eShopin Virtual Consolesta, joten antaa palaa vaan. VC:n pelit ovat loistavia välipaloja isompien pelien välissä. Hienosti saa myös pelattua sellaisia pelejä, mitä ei ”silloinkunkaikkiasiatmaailmsassaolivatparemmin” pelattua.

5. eShop rakkautta

eShop on kasvanut hienosti siitä mitä se joskus alkuaikoina oli. Isot pelit saa halutessaan napattua sieltä, mutta myös kaupan kokonaan omissa peleissä on paljon hyvää. Pushmo, Gunman Clive ja vasta ilmestynyt Steamworld Dig ovat hienoja esimerkkejä siitä, että eShopista löytyy todella laadukkaita pelejä. Suunta on oikea, mutta myös indiet pitäisi saada ’Tendon käsikonsolin kelkkaan. eShop olisi tähän juuri oikea keino.

4. Uusia äppejä

Jälleen tuo sana ”uusia”. Hyvien pelin lisäksi mukana kannettava konsoli kaipaa ehdottomasti halpoja/turhia/tyhmiä/hauskoja äppejä, joiden takia sen voisi napata junassa repusta ja avata vaikka vain sekunneiksi. Mielestäni Street Passin pikkupelit ovat näistä loistava esimerkki. Nintendo teki uusilla peleillä ilman mainontaa hyvät hillot, joten lisää on varmasti luvassa. Yksi äppi mikä pitää todellakin saada konsolille vielä tämän vuoden puolella on Miiverse.

3. NNID

”Emme ole vielä ratkaisseet yhdistettyjen tilien ongelmaa” t.Nintendo. Sony ratkaisi tämän ongelman jo ”pieni” hetki sitten, joten olisi korkea aika. Tilien ansiosta päästäisiin viimein eroon kaverikoodeista ja eri konsoleilla voisi kauppapaikassa olla yhtenäinen lompakko. Olisi myös melkoisen siistiä, jos voisin ostaa 3DS:lle eShopista Virtual Console pelin ja pelata sitä myös Wii U:lla. Vaikka sitten pientä erillistä maksua vastaan. eShopissa tehdyt ostokset pitäisi myös ehdottomasti saada sidottua tiliin, ei konsoliin. Noh, pikkulinnut ovat laulaneet tilien saapumisesta käsikonsolille vielä tämän vuoden aikana. Mikäli lauloivat valheita, niin syön tipiä illalliseksi…

2. Ystävyys Wii U:n kanssa

Molemmilla konsoleilla tulee toki olla omat vahvuutensa ja omat vahvat yksinoikeutensa, mutta olisihan se hauskaa jos konsolit tulisivat toimeen keskenään. Molemmat konsolit löytyvät jo omasta taloudesta, mutta jos konsoleilla olisi välillään kipinää, niin se auttaisi kumpaakin menestymään. Tämä nyt oli vähän tällainen ”hölmö” toivomus, koska en oikeastaan osaa selkeästi kertoa mitä tällaiselta ominaisuudelta kaipaan. Jostain syystä vain haluan sitä…

1. 2D-Metroid

Tämä nyt on itsestään selvää. Moni haaveilee Wii U:n saavan 3D-Metrodia ihanassa teräväpiirrossa, mikä on toki täysin oikeutettua, mutta mielestäni 3DS olisi täydellinen alusta 2D-Metroidille. Isolla konsolilla voitaisiin pitäytyä 3D-menossa, kun taas käsikonsolilla olisi ”perinteisempää” meininkiä. Olisiko se sitten kokonaan uusi peli, vai esimerkiksi remake Super Metroidista? En osaa sanoa, mutta molemmat esimerkit maistuisivat varmasti hyvältä…

Tässäpä idea, molemmille konsoleille omanlaisensa Metroid-peli ja sitten konsolien välisen ystävyyden avulla jänniä ominaisuuksia peleihin. Tämä idea olkoon ilmainen, seuraavalla kerralla perin rojalteja.

------------------------------------------------------------------

Sellaista. Mitäs muut 3DS:n omistajat toivoisivat laitteeltaan? Listaa kirjoittaessa unohdin kokonaan Miiversen, vaikka se olisi melkein omissa kirjoissani ansainnut paikan listalla. Sain onneksi lisättyä sen äppien alle.

Hieno lista jälleen! Jos tosiaan tuo 2D Metroid konsolille tulisi, voisin sen ostaakkin. Ei oo vielä mitään sellaista peliä tullut joka saisi pullotuksen housuihin. Tosiaan peli kaipaisi lisää pelejä 3rd party -puolelta. Uudet Mariot yms, eivät yksinkertaisesti kanna konsolia yksinään.

Ja mitä oikeasti toivon, on 2DS, joka olisi samanlainen ulkoisesti kuin 3DS eikä tollane halko ku toi mikä ny esitettiin. Ja hinta siihen 100e paikkeille, niin ostan heti muutaman kappaleen ;)

Yhdyn moneen kohtaan Muksun listalla 3ds:n omistajana. Jos jotain vielä kaipaisin tuolle laitteelle, niin se olisi uusi Final Fantasy Tactics. Mainiota taktista japsiropea.
Myös haluaisin, että enemmän niitä vanhempia "Pelipoika"-pelejä tuotaisiin sinne nettikauppaan saataville.

En ole saanut viimeksi tekemäni listan jälkeen epäilyttävästi tikittäviä paketteja, joten oletan että yllätyksiin pohjautuvan listan jatko-osalle on tilausta. Tosin voi olla että olen vaan niin pirun hyvin piiloutunut, että posti ei vaan osaa toimittaa mitään muuta kuin laskuja sijaintiini.

Oletko koskaan saanut jotain sellaista mitä et olisi halunnut tai se mitä odotit olikin jotain ihan muuta? Joululahjaksi olet luultavasti saanut sen jo ties kuinka monennen Fazerin kohvehtirasian. Ehkä lahjalaatikosta on löytynyt jotain niinkin hienoa kuin vohvelirautojen lämmittäjä tai kenties syntympäivän suuri yllätys onkin kakusta hyppäävä suuri ja lihaksikas tumma mies hilipitapilla ja nestepullolla varustettuna.
Eniveis, luvassa olisi siis lista pohjautuen ikäviin yllätyksiin. Listan pelit ovat osoittautuneet loppujen lopuksi ikäviksi pettymyksiksi aiheuttaen ikäviä tunteita. Rahan haaskaamista, surullisia naamoja ja raivoa. Näistä aineksista on tämä lista tehty, joten eiköhän mennä asiaan. Kröhöm:

Top 10 Voi rähmä, Voi hitsinpimpulat, Voi *bleep* mikä pettymys -lista

10. Spyro: Enter the Dragonfly (PS2 ja Gamecube)

Tämä menee kieltämättä omaan piikkiin, mutta joka tapauksessa mistäs sitä olisin voinut arvata että hyvän nimen takana onkin melkoinen "yllätys". PS1:sen Spyrot olivat kuitenkin aina laadun tae, joten mikseipä näin olisi voinut olla PS2:sen aikanakin. En älynnyt kuitenkaan ostovaiheessa tarkistaa että onko tekijänä Insomniac vai joku muu osaava ryhmä, joten kärsin huolimattomuudestani kivuliaasti. Kankeaa, köyhää ja tylsää hyvän nimen pilaamista, mutta tämä taisikin olla jo alkusoittoa Spyron kuolemalle *katsoo Skylandersien suuntaan* Auuuugh!

9. Dead Island (Multiplättäri)

Kaikki muistavat Dead Islandin hienon trailerin. Kieltämättä kyynelehdin kun näin trailerin ensimmäistä kertaa ja kyllähän ne tunteet nousee pintaan vieläkin. Kyllä, olen niin tohveli että riittävän surullinen musiikki ja paskainen tilanne pistävät miehen vuotamaan. Mutta entäs sitten itse peli? Noh, sen voin sanoa että on todellakin zombi peli. Yksin pelatessani tuntui kuin aivoni olisivat lakanneet toimimasta jo viimeistään siinä vaiheessa kun pelissä päästiin kaupunkiin. Mene tuonne ja a.) hakkaa zombeja, b.) kerää jotain, c.) hakkaa zombeja vielä lisää ja tätä tehdään niin kauan kunnes on ihan "Ööööörrrrrrääähhhh".
Muutuin siis zombiksi enkä känniläiseksi, vaikka kännien vetäminen olisi ollut ihan lupaava vaihtoehto ja olen kuitenkin kieltäytynyt viinasta. Kaverien kanssa tätä vielä jaksoi, kun vei huomion muualle pelistä ja keskusteli syvällisiä. Asiaa ei myöskään auta se että Techland rakentaa pelinsä purukumista ja lopputuloksena saadaan peli, joka on aluksi täysin pelikelvoton ja myöhemmin teknisesti miten sattuu kimpoileva "Kunhan nyt pelataan jotain" -tason ajanhukkaus.

Olet jo valmiiksi kuollut *ba-dum tsih*

8. Ridge Racer Unbounded (Multiplättäri)

Mitä saadaan kun oikeasti osaava pelistudio laitetaan tekemään jotain joka ei selkeästi kiinnosta heitä minkään vertaa? Mitäs jos yritetään tehdä ajotuntuma, joka yrittää olla Ridge Racer ja Flatout yhtä aikaa epäonnistuen totaalisesti? Entäpäs jos tehdään pelistä niin helvetin tumma ja säihkyvä, että kukaan ei näe mihin ylipäätään ajaa? Pistetään nyt sekaan vielä vähän ripaus köyhän miehen Burnout-henkeä ja ta-daa! Ridge Racer Unbounded (Unbounded? Ihan oikeasti? Okei...) on syntynyt ja voi hellanlettas että minua ottaa päähän kun haaskasin tähän 8€. Olisin voinut ostaa sillä vaikka kebabin läheisestä turkkilaisesta ja nauttia huomattavasti enemmän kuin tästä ajanhukkaamisesta. Harmittaa Bugbearin puolesta, että joutuivat tätä edes tekemään.

Ace Combat tunkeutuu Soundtrackiin

7. Halo 4 (X360)

Olisin ollut hyvin tyytyväinen, jos Halo-pelisarja olisi pidetty joko trilogiana tai täytelty paikkoja menneisyydestä sieltä täältä irti Mestari Kokin kokemuksista. Mutta niin kauan kun rauta on kuumaa ja kultahanhi paskoo seteleitä, on hyvä ottaa ilo irti sen minkä kerkeää. Luotin 343 Industriesin kykyihin, sillä vaikka Bungie on sama kuin Halo, niin hyvällä tuella ja intohimolla saavat uudetkin tekijät ihmeitä aikaan. Lopputulos oli kaikin puolin mitäänsanomaton. Kaikki näyttää päällepäin sinällään hyvältä ja peli pelaa tuttuun tapaan hyvin, mutta jokin vain puuttuu. Tarinasta en ymmärtänyt yhtään mitään ja uudet viholliset pro-prö-klisee-thea-dingdongketäkiinnostaa siis prometheanit olivat yhtä mielenkiintoisia kuin maalattu seinä. Oli tämä tehty sitten alkulämmittelynä tai paineiden ja pelon sekaisena suorittamisena, en usko että jaksan innostua tämän jälkeen edes matalimmalla tasolla uusista Haloista.

6. Burnout Paradise (Multiplättäri)

Criterionin tuntien oletin että tästä löytyisi kerrassaan huikean viihdyttävä yksinpeli. Pääpaino oli kuitenkin aika varmasti perseilyllä kaverien kanssa ympäri kaupungia, mutta itse en sellaista jaksa ajopeleissä kovin pitkään. Yksin pelatessani huomasin että tämähän toistaa itseään ihan älyttömästi. On suorastaan rikollista että tämän tapaiseen peliin ei voitu tehdä kunnollista chechpoint-painotteista kilpailua. Aja aina ja ikuisesti samasta paikasta A samaan paikkaan B hyvin pienillä variaatioilla. Luovuudella ja kekseliääsyydellä kisoista olisi voinut saada paljon mielenkiintoisempia laittamalla useita checkpointteja ympäri aluetta ja antaa kunnollisen syyn tutkia kaupunkia kisoja varten. Lupaavan alun jälkeen Paradise muuttui tylsäksi grindaukseksi ja kieltämättä en odottanut Criterionin töppäävän näin tökerösti.

5. God of War 3 (PS3)

God of War 3 lässähtää mahtavan alun jälkeen tyystin. Olympos, jumalten valtakunta, onkin aivan älyttömän tylsä ja harmaa paikka. Ei kunnollista tasohyppelyä, ei riittävästi ongelmanratkontaa ja vaikka tappelu onkin sarjan sulavinta ja muutama ihan kiva pomotappelu löytyy sieltä täältä, se ei kuitenkaan minun mielestäni riitä. God of War-peleistä on yleensä löytynyt suuren matkan tuntua, jossa seikkaillaan jossain hyvin mahtipontisessa ja omituisessa maailmassa. GoW3:ssa ei ollut oikein mitään sellaista ja tarinallinenkin puoli ei jaksanut heilauttaa mihinkään suuntaan. Kyllä, minä pelaan GoW-pelejä myös tarinaa silmällä pitäen. Ensimmäisessä pelissä ja PSP-peleissä Kratos on oikeasti mielenkiintoinen hahmo ja tämän tekemisistä jaksaa oikeasti välittää. Joka tapauksessa tuntuu kuin tekijät olisivat väsyneet GoW3:sen alun massiivisen puristuksen jälkeen ja työntäneet lopun pelistä tyhjäkäynnillä pihalle. Muuten niin komean pinnan alla ei syki enää verisen seikkailun sydän vaan kuihtunut vihanpurkusimulaatio.

Tämä soi taustalla kun käyn vessassa

4. Motorstorm Apocalypse (PS3)

Motorstorm Apocalypse on yksi rasittavimmista ajopeleistä tässä sukupolvessa ja kadun sitä päivää kun kehtasin ostaa mokoman paskaläjän täydellä hinnalla. Pelivideot näyttivät kyllä lupaavilta ja demo oli yllättävän hauska, joten ajattelin että ehkä nyt Evolution on onnistunut kunnolla. Hahaha... Ehei ei... Ei todellakaan.
Pelin ajofysiikka toimii miten huvittaa, maanjäristykset ynnä muu maailmanlopun tauhka alkavat ennen pitkää tulla vain tielle eikä kaiken maailman "PUM! POKS! PAU! TOSI EEPPISTÄ EIKS JEH?" -riehuminen jaksanut viihdyttää kovin pitkään kun toistat samaa kisaa jo sen miljoonatta kertaa putkeen. Miksikö toistaa samaa kisaa koko ajan? Kiitos teko-älyn, joka kuminauhailee itsensä voittoon aina viime hetkillä. Ai että minä rakastan sellaista, etenkin kun kaksi ensimmäistä kierrosta on joka kerta yhtä tyhjän kanssa. Moninpeliä en jaksanut harrastaa erityisen pitkään, koska perkit ajopeleissä ovat jotain mitä en voi ymmärtää. Tätä kaikkea säestää soundtrack, joka riittävän toiston jälkeen alkaa tekemään minut hulluksi.

Jo viidestoista kerta kun kuulen tämän yrittäessäni voittaa yhtä kisaa... Mute button activated.

3. Red Faction: Guerrilla (Multiplättäri)

Käytin tähän tekeleeseen huikeat 3€ ja siitä huolimatta tuntuu kuin olisi pitänyt säästää rahaa johonkin muuhun. Kieltämättä aika vaikuttavaa, etenkin kun odotukseni eivät olleet mitenkään valtavat ja petyin kuitenkin. Asioita on tosi kivaa pistää palasiksi ja siinäpä se sitten onkin. Kaikki muu on niin mitäänsanomatonta että tämähän alkaa olla taidetta. Hyvän pelin tunnistaa aina siitä, että pakottaa itsensä pelaamaan peliä. Tällöin saa edes tunteen että on käyttänyt rahansa järkevästi. Onko tämä sarkasmia? Kyllä, ehdottomasti.

Kaikki paskaksi

2. Killzone 3 (PS3)

Muistan kun Guerrilla Gamesilta todettiin että he ovat kuunnelleet fanejaan Killzone 3:sta tehdessä. Seuraavaksi luvassa niin paljon sarkasmia, että en tiedä kestääkö kukaan tämän sarkasmin määrää. Aloitetaanpas, kröhöm. Kyllä, fanit ehdottomasti halusivat että pelin fyysistä tuntumaa kevennetään huomattavasti tunnottomaksi. Fanit halusivat että aseilla ei tarvitse enää osata ampua, riittää vain että laitat tähtäimen sinnepäin ja nappi pohjaan. Luonnollisesti fanit halusivat KZ2:sen moninpelin luomat perusteet kokonaan pois ja tilalle tehdään täysin uusi moninpeli kokemus täynnä aivan järjettömiä suunnitteluratkaisuja (mechat, spawn systeemin muuttaminen, classien välinen tasapaino blaa blaa). Kuka se nyt oikeasti haluaa että hiomattomasta timantista hiotaan särmät pois? En minä ainakaan. Kyllä, välivideoiden määrän lisääminen on sama asia kuin parannettu tarina. Etenkin kun lopetus on niinkin hieno että koko aivopierun voi tiivistää toteamalla "Hups, oho." . Tosi hyvää työtä Guerrilla Games. Oli se hyvä asia että kuuntelitte fanejanne. Ahahahaha... *flippaa keskaria Hollannin suuntaan* .

1. Borderlands 2 (Multiplättäri)

En oikein pysty kuvailemaan sanojen muodossa miten pettynyt olen tähän peliin. Kaikki Gearboxin lupaukset olivat enemmän tai vähemmän paskapuhetta. En ole koskaan törmännyt mihinkään näin ilkikuriseen ja manipuloivaan MMO-peliin joka ei ole MMO. Borderlands 2 ei myöskään ole Gearboxin mukaan loottiin painottuva peli, vaikka koko peli pyörii lootin ympärillä. Borderlands 2:sta on tarkoitus pelata vuosikausia ilman kunnollista endgame sisältöä, mutta toisaalta taas Borderlands 2 on kerran koettava kokemus. Todellinen AAA-tason actionpläjäys, paitsi että ei kuitenkaan. Pelin on tarkoitus olla hauska ja haastava tekemällä taisteluista taktisia kohtaamisia vailla minkäänlaista taktisuutta. Gearbox haluaa lisää hahmoluokkien välistä monipuolisuutta nerffimällä kaikkea mikä toimii pelaajan eduksi ja buffimalla asioita joista on vain haittaa pelaajalle. Ai mitä, jokin asia ei toimi laisinkaan? Älä valita koko ajan ja muista pelata peliäkin välillä, todetaan Gearboxin ammattitaitoisten edustajien puolelta. Tasokaton nostaminen on niin vaikeaa, se hajoittaa pelin ja hupsistakeikkaa nyt onkin kaksi kertaa nostettu tasokattoa. Ensimmäinen hajoittaa peliä lisää ja toinen hajoittaa pelin kokonaan. Nyt 90% eri buildeista ovat turhia, kiitos Gearbox. Haista paska, Gearbox.
Seuraavaksi videopätkä joka kuvaa täydellisesti Borderlands 2:sta. Marcus on Gearbox, pistooli on Borderlands 2, luoti on joka ikinen "korjaava" patch mitä on tehty peliin ja turha NPC-hahmo on jokainen Borderlands 2-pelaaja. Click

------------------------------------------------------------

Siinäpäs on läjä negatiivista tekstiä. Pahoittelen jos joku tästä ärsyyntyi tai pahoitti mielensä. Tuntui vaan siltä että on vähän päästettävä höyryjä pihalle. Tosin olisin voinut avautua vielä enemmän, mutta kohtuus kaikessa.
Toivottavasti joku saa tästä listasta sai edes jotain irti, etten turhaan kirjoitellut vähän ikävämpää tekstiä.

Lainaus

5. God of War 3 (PS3)

Lainaus

2. Killzone 3 (PS3)

Odotas kun haen sulkakynän. Laitetaan allekirjoitukset, niin sitten virallista.

GoW3:lta en oikeastaan odottanut mitään, mutta alun jälkeen peli tosiaan lässähtää melkoiseksi puuroksi. Puuroksi ilman hilloa, voisilmää tai edes sokeria. Kukapa sellaista mielellään söisi. Ei siinä, ei silti totaalisen paska peli. Ei vain todellakaan nauttimansa gloorian arvoinen.

KZ3 nyt oli sellainen annos pissaa aamumuroihin (jo toinen ruokavertaus, pitää syödä jotain....) että oksat pois. Pelin kanssa tapahtui täysin sama kuin MW2:n kanssa. Kaikkea isoa ja mahtavaa piti saada räjähtelemään lisää ja sitten vielä vauhti laitettiin toiseen potenssiin. Kiitos tästä.

Niin. Lupailivat myös syvällistä tarinaa vihollisen linjojen taakse yksin jääneistä sotilaista. Tätä kuvattiin kahden sekunnin ajan välivideossa. Muuten peli koostui siitä, että kaksi ukkoa tappoi planeetallisen geneettisesti ylivertaisia toisinajattelijoita.

Kiitos tuostakin.

Lainaus käyttäjältä Dremora

6. Burnout Paradise (Multiplättäri)
5. God of War 3 (PS3)

BLASHEMY Burnout Paradise on seitsemännen sukupolven paras autopeli ja God of War 3 oli ainakin yhtä hyvä kuin ykkönen.

Sanoisin, että God of War 3 on selkeästi tämän sukupolven laadukkaimpia ja parhaimpia toimintapelejä kuin myös ihan jopa nykyisen sukupolven kärkinimiä kaikista peleistä. Helposti top-3 yksinoikeuspelejä.
Kyseessä myöskin helvetin laadukkaan pelisarjan paras osa, not even kiddin'.

God of War 3 ei kuulu ainakaan omien pettymysten joukkuun, eikä liion Killzone 3, sillä se on ainoa sarjan peli josta olen pitänyt ja siksi se oli positiivinen yllätys.

Hiukan positiivinen yllätys oli myös Halo 4, vaikkakin robottimaisten otusten räiskimisessä ei ollut lähimainkaan samaa fiilista kuin covenanteissa tai floodeissa. Tosin sukupolven paras Halo oli mielestäni Reach.

Burnout Paradisen vapaus tuhosi oman peli-iloni vaikka muuten peli oli erinomainen. Väärälle reitille eksyminen tiesi että peli on menetetty. Oli toinenkin autopeli jossa itselläni oli sama ongelma, mutten muista nimeä. Midnight Club?

Väärä Red Faction on myös omasta näkökulmastani listalla, sillä siinä missä Guerilla oli vapaan maailman hauskaa mellastusta ja täysin tuhottavissa olevaa ympäristöä oli Armageddon putkessa juoksua rajatulla tuholla.

Myönnän kyllä että Dead Island oli välillä itseään toistava, niin oli se silti mielestäni varsin viihdyttävää mättöä. Itselleni myös se ettei pelissä voinut kuolla tai epäonnistua sopi täydellisesti.

Vodkanhajuiset tervehdykset toverit! Olen käynyt vuoden aikana läpi lukuisia itänaapurissa ja tottakai muuaallakin maailmassa enemmän tai vähemmän tunnetut helmet. Nyt on aika laittaa ne riviin ja järjestykseen. Top 11. parhaimmat Itäeurooppalaiset pelit

11. Machinarium
Machinarium on tämän listan muihin peleihin verrattuna pikkuruinen, enkä olisi varmana koskaan pelannut sitä ellei Muuan Jarppisen Jurppo olisi lahjoittanut sitä minulle, että kiitoksia vain hänelle! Machinarium on "osoita ja klikkaa" tyylinen 2D puzlepeli, jossa ohjataan nimetöntä robottia satukirjamaisessa robottimaailmassa. Tavoite on tuntematon ja puzzleja on matkalla paljon. Pelin käsinpiirretyt grafiikat ovat piristävä poikkeus pelimaailmassa. Peli olisi varmasti päässyt korkeammalle tässä listassa, mutta minun on sakotettava turhan vaikeista puzzleista ja tarinasta, joka jättää juonen liian avoimeksi ja pihtaa vastata pelin aikana heränneisiin kysymyksiin.

10. Armed Assault 2
Arma ei ole vieläkään saavuttanut Operation Flashpointin laatua, mutta onhan se tietysti mukavaa että Tsekilläiset jaksavat yrittää. Arma 2 on sotasimulaattori, joka vaatii pelaajalta pitkäjänteisyyttä ja hieman bugien
sietokykyä, jotta tästä voisi nauttia. Jos alkujärkytyksestä pääsee ylitse, on Arma 2 ihan mesevää viihdettä sotasimujen ystäville.

9. Dead Island
Dead Islandin traileri oli ehkä liiankin hieno, sillä monet pelaajat yihypettivät ja odottivat varmaan Walkin deadin kaltaista emoilua. Sen sijasta saimme aivan mielettömän hauskan co-oppi hiekkalaatikon yhdellä pelihistorian parhaimmista meleesysteemeistä (Kerrankin Niko oli oikeassa). En ollut nähnyt edes traileria, eikä peli alkuun kiinostanut pätkääkään, kunnes frendini hehkutuksesta ostettiin peli isolla poppoolla.
Se viihdytti alusta loppuun enkä voi käsittää peliin kohdistuneita haukkuja. Rahaa syövät työpöydät ovat toisaalta typeriä ja minua riepoi pelin vaikeustaso, joka ei rankaise kuolemista, vaan hieman läpsäisee. Loppupeleissä se muuttuikin ihan liian helpoksi, kun huomasin täydelliseksi kustomoidulla huipputason konekiväärillä ja moukarillani lahtaavani zombilauman toisensa jälkeen. Silti kyseessä on leftiksen ja dead risingin jälkeen parasta zombimättöä. Riptide on hyvä kanssa vaikkakin se tarjoaa sitä samaa mitä ensimmäinen osa eikä pihit kaverini ole vieläkään suostuneet ostamaan peliä.

8. Witcher
Witcher sarjan ensimmäinen osa jakaa mielipiteitä tehokkaasti. Se vaatii paljon kärsivällisyyttä, jopa pakottamista että aloin pitämään pelistä, sillä pelin itseääntoistava taistelusysteemi ja tylsähkö pelattavuus eivät houkuttele pelaamaan. Alun jälkeen taso kuitenkin kasvaa kunnes huomasin 40 tunnin kuluneen yllättävän nopeasti. Witcher maailma, eli Temeria ei ole mitään perus lastenfantasiaa. Köyhyyttä ja rasismia on kaikkialla eikä ihmisten henki ole paljonkaan arvoinen. Kaiken tämän keskellä Noituri Gerald yrittää pysyä puolueettomana ja saattaa päätöksene kostoretki "Salamandra" rikollisryhmää vastaan. Wticher on fantasiapelien eliittiä ja suosittelen ihan kaikkia pelisarjasta kiinostuneita aloittamaan tästä.

7. Stalker: Shadow of Chernobyl (Modaamaton)
Kaikki me Eurooppalaiset tiedämme Chernobylin katastrofin. Se on onnettomuus, jota ei pitäisi koskaan unohtaa, mutta valitettavasti yllättävän harva ihminen esimerkiksi amerikassa on koskaan kuullut nimeä Chernobyl tai Pripyat. Tai sitten he ovat tietämättänsä nähteen siitä vilahduksen Modern Warfare pelistä, mutta ei siitä enempää. Ukrainalainen GSC- games julkaisi vuonna 2007 ikuisuusprojektiksi venyneen Stalker pelitrilogian ensimmäisen osan. Julkaisupäivänä peli oli vain juuri ja juuri pelattavissa peliä riivanneiden bugien takia eikä aikanansa niin upeat grafiikat ole enään mitään
herkkua, vaan lähinnä ok tasoa. Myöhemmin päivitykset ovat korjanneet bugit ja nykyään peli nauttii valtavasta kulttisuosiosta. GSC- games on mallintanut Chernobylin katastrofialuueen realistisesti videopeliin
ja teki siinä samassa kulttuuriteon onnettomuudesta. Olkoonkin että peli sijoittuu fiktiiviseen tulevaisuuteen, jossa Chernobyliin iskee toinen ydinonnettomuus, joka taas tuo pelaajan iloksi mutanttihirviöitä.
On äärimmäisen suositeltavaa pelata Stalker "Complete " modin kanssa. Se parantaa peliä modernisoimalla grafiikoita, korjaamalla bugeja ja lisäämällä peliin satoja uusia yksityiskohtia, mitkä parantavat pelin
tunnelmaa entisestänsä. Modin kanssa peli pääsisi tässä listassa pari pykälää ylemmäksi.

6. Stalker: Call of Pripyat (Modaamaton)
Stalker pelisarjan kolmas osa on helposti trilogian viimeistellyin paketti. Tarina jatkuu uuden hahmon silmistä ja peli sisältää monta erilaista loppua. Siinä on sitä samaa taikaa kuin Shadow of chernobylissä
Mukavana juttuna pelattavuuttakin on hiottu paremmaksi ja bugit liiskattu tehokkaasti. Modaaminen ei ole niin välttämätöntä tällä kertaa, mutta kyllä minä kehtaan suositella "Compele" modin asentamista.
Tällöin tämäkin peli saisi pari pykälää paremman sijoutuksen.

5. Metro 2033
Jos ajattelisimme Metroa pelatessa muutakin kuin niitä grafiikkoja, olisi kokemus paljon köyhempi. Valtaosan ajasta peli on kirjaimellisesti putkijuoksua tai sitten kummitusjunaa. Postapokalyptisestä maailmaa
on hauska katsella metrokiskoilta ja siinä samalla ampua muutamia mutanttimörköä tai uusnatsia. Pelin NPC hahmot puhuvat rasittavaa ryssäenglantia ja hoitavat taistelemisen pelaajan puolesta. Ainoastaan muutaman kerranpelaaja saa hengitystauon dialogeista ja NPC hahmoista, jolloin pelissä on eloonjäämistaistelun ja hiippailun meininkiä. Noina hetkinä peli on parhaimmillaan. Harvoin jaksan kehua pelien grafiikoita, mutta metroa voisin sanoa hyvin nätiksi. Nautin silti enemmän kirjasta.

4.Operation Flashpoint
Operation flashpoint iski aikoinansa sotasimulaattorien olemattomaan genreen kovempaa kuin mikään vastaava peli. Tajuttoman iso pelimaailma, valtava määrä oikeata sotakalustoa ja tinkimätön realismi
teki pelistä kulttiklassikon, jota Bohemian interactive ei ole vieläkään päässyt ylittämään. Arma 3 on kuulemma päässyt lähemmäksi kuin muut, mutta en ole sitä vielä pelannut, joten mene ja tiedä ...

3. Tetris
Tarvitseeko minun sanoa tästä yhtään mitään ?

2. Witcher 2
Noiturin toinen tuleminen on monella tapaa parempi kokemus kuin ensimmäinen osa. Epälineaarinen ja aikuinen juoni sisältää useita loppuja ja pelattavaa riittää valtavasti.Peli on tekniikaltansa laatutyötä. Kontrolleja ja taistelua on paranneltu ensimmäisestä osasta ja peli on erinomaisesti optimoitu. Se näyttää hyvältä heikommilakin pelikoneilla. Plussana minkäänlaista kopiointisuojaa ei ole.

1. Red Orchestra 2: heroes of Stalingrad
Red orchestra on monella tapaa "erilainen" moninpeliräiskintä, mitä Call of Duty ja Battlefield sukupolvi
on tottunut pelaamaan. Se on toiseen maailmansotaan sijoittuva, juuri sopivasti realismin ja arcaen välimaastossa
tasapainoileva räiskintä, jossa ei pärjää nopeilla reflekseillä vaan kärsivällisyydellä ja taktikoilla. Yksi rintaan tähdätty kiväärin luoti tappaa ja luonnollisesti kaikki muut aseet tekevät samanlaista jälkeä. Red orchestra 2 kohoaa yllättävästi eniten pelaamakseni itäeurooppalaiseksi peliksi, jota kehtaa suositella kaikille yli kahdeksantoistavuotiaille, sillä raajat ja veret lentävät tykin osumasta varsin realistisesti. Suosittelen erityisesti vanhemmalla sukupolvelle, joka on kyllästynyt häviämään Counter Striken salamannopeille muksuille. Niitä ei tästä pelissä löydy.

Hurjaa ajatella, että PS3:n tie alkaa olla viimein lopussaan. Uudempi, ehkä jopa parempi, PS4 on saatu jo lätäkön toisella puolella kauppoihin ja Euroopassa sama tapahtuu muutaman päivän sisällä. Voisi olla hyvä aika listailla Sonyn pian retroksi muuttuvan konsolin parhaat pelit, numeraalisessa järjestyksessä. Julkaisusta lähtien on laite löytynyt telkkarin alta ja tällä hetkellä menossa on kolmas PS3. Ironiaa, lempivälipalaani.

Top-10 PS3-pelit!

Kuten tapoihin kuuluu, listalle pääsevät ainoastaan PS3:n yksinoikeudet, koska niiden takia kyseinen mötikkä on joskus ostettu. Ainiin, ja Moven takia tietysti. Gotta love that Move!

10. Heavenly Sword

Konsolin alkuaikojen unohdettu helmi. Myönnettäköön, pelissä oli omat ongelmansa, mutta hyvää löytyi paketista paljon enemmän. Andy Serkins teki hulluna kuninkaana todella hyvää duunia, mutta myös pelin päähahmossa riitti luonnetta. Narikolla on/oli enemmän munaa kuin kaikilla Resistance-sarjan päähahmoilla yhteensä. Jatko-osaa toivoin kovasti, ilmeisesti turhaan.

9. God of War 3

En ole mikään GoW-sarjan fani, mutta kolmannessa osassa oli hyviä puolia. Etenkin pelin ensimmäisten parin tunnin aikana kasvaa pelaajalle karvaa rystysiin ja leuan alle kivet, kun Kratos repii Cellistä irti kaiken mitä irti saa. Samalle irtoaa pari päätä ja muutama raajakin. Sääli että toiminta hidastuu tästä huomattavasti…

8. Flower

Kun PS3 aikoinaan ilmestyi televisioni alle (suuren hintalapun siivittämänä), niin en olisi uskonut moisen pelin pääsevän laitteen parhaiden joukkoon. Flower on jollain oudolla tavalla hemmetin kaunis peli, vaikka se ei tarjoa kymmenien tai satojen tuntien edestä pelattavaa. Hieno suoritus.

7. inFamous

Viime sukupolven paras supersankaripeli? Noh, en mene käsi Piblialla vannomaan, mutta varmasti kärkikahinoissa. inFamouksessa tiivistyi hienolla tavalla se, miten siistiä voi avoimessa kaupungissa säheltäminen olla. Pelin moraalisysteemi oli ehkä pinnallinen, mutta sen avulla pelin jaksoi helposti tahkota läpi useampaan kertaan.

6. Killzone 2

PS3:n paras yksinoikeusräiskintä, by far. Sarjan kolmas osa lähti ajamaan kaistaa väärään suuntaan, mutta toinen osa oli hyvin onnistunut. Peli erottui edukseen kilpailijoistaan (lue: CoD:sta). Ohjaus oli raskas, kampanja oli kaukana ADHD-vuoristoradasta ja nettipelissä tiimityöllä napattiin voittoja. Tykkäsin kovasti ja tykkään vieläkin.

5. Uncharted 2: Among Thieves

Draken ensimmäinen osa oli loistava aloitus sarjalle. Korjattavaa oli siellä sun täällä ja sen Tuhma Koira tosiaan teki. Kakkosessa vaihtuivat maisemat mukavaan tahtiin ja räiskinnän lisäksi pääsi tekemään muutakin. Suurin yllätys taisi olla aidosti pari tuntia viihdyttänyt moninpeli. Jaiks!

4. Journey

Toinen latauspeli listalla, hulluutta! Noh, mitäs näistä. En oikein osaa sanoa tästä pelistä enää mitään. Se on hieno matka ja se kannattaa kokea. Nuff’ said.

3. Ratchet & Clank: A Crack in Time

Paras R&C-sarjan peli koskaan on myös Insomniacin paras peli koskaan. ACiT on hauska, viihdyttävä ja erittäin toimiva. Se on myös yksi harvoista peleistä mitä jaksoin oikeasti pelata läpi useampaan kertaan. Voisin hyvin laittaa pelin levyasemaan vaikka heti ja nauttisin joka sekunnista. Jopa asennusprosessista.

2. Ni No Kuni

Vaihdoin ensimmäisen kahden pelin paikkaa vielä kesken kirjoittamisen. Ni No Kuni on viimeisen konsolisukupolven toiseksi paras JRPG (Xenoblade vie potin) ja aivan jumalattoman upea peli. Ihan sama mistä kulmasta peliä katsoo, niin se on loistava. Taistelut olivat aina haastavia ja taktisia, päähahmosta oli kerrankin saatu aidosti mielenkiintoinen ja pelin maailma oli yksi mielenkiintoisimmista koskaan. Tähän kun lisätään vielä hauskat sivuhahmot, uskomaton soundtrack ja laadukas tarina, niin hyvä kakku tuli. Jatko-osa yksinoikeudella PS4:lle, niin juoksen markettiin.

1. The Last of Us

Heh. PS3:n kaksi parasta peliä ilmestyivät lännessä sen ”viimeisen” vuoden aikana. TLoU on…noh…se on huikea. En ole koskaan tällaista peliä pelatessani miettinyt, että mitä jos tuollaista oikeasti tapahtuisi? Miten itse selviäisin? Miten yhteiskunta selviäisi? Mitä kaikille niille ihmisille tapahtuisi joista välitän?

Silloin kun en mieti omaa kohtaloani maailmanlopun koittaessa, niin olen huolissani Elliestä ja Joelista. Etenkin Elliestä. Miten tämä on edes mahdollista? Miten ND on saanut aikaan näin toimivaa tarinankerrontaa ja näin koskettavia hahmoja? En käsitä. Sen takia peli onkin niin tajuttoman loistava.

Noin. Nuo kun löytyvät PS3-kirjastosta, niin pullat ovat hyvin uunissa.

Lainaus käyttäjältä Portable

Portable listasi idän pelit.

Vallan mainiota jälkeä tältä kynäniekalta. Jokaisen noista tunnistaa (mitä nyt Stalker sarja itselle vähän tuntematon), mutta jos pitäisi mainita äkkiä muutama itäblokin alueelta tuleva peli, niin Witcher nyt tulisi ekana mieleen, tetris ja Metro sen jälkeen. Red Orchestraa on kumpaakin nähnyt pelattavan ja mitä siitä olen päätellyt, niin kuten sanoit, se tarjoaa hyvää erilaista vastinetta, bäfärille ja codille. Pitäisi ehdottomasti pelailla tuolta listalta peli jos toinenkin joku päivä.

Heräsi muuten kysymys, että kun tuo oli top 11, niin mitä nimikkeitä listalta karsiutui pois? Totta kai ne kehnommat (sysipaskat) uudemman Dragon Risingit nyt ainakin.

Lainaus käyttäjältä Airus+

Lainaus käyttäjältä PortablePortable listasi idän pelit.
Heräsi muuten kysymys, että kun tuo oli top 11, niin mitä nimikkeitä listalta karsiutui pois? Totta kai ne kehnommat (sysipaskat) uudemman Dragon Risingit nyt ainakin.

Tunsin että listasta tulee liian räiskintäpainotteinen, joten halusin vielä machinariumin listalle. Pelit mitä karsiutui oli Cryostasis niminen kauhuräiskintä. Tetrisluojan vähemmän tunnetumpi Hexic puzzlepeli. Oldschool räiskintäpelisarja Serious Sam 1- 3. Stalker Trilogian toinen osa Clear sky on tietenkin pelattava juonen takia, mutta muuten peli on minulle trilogian heikoin osa. Supersuosittu World of Tanks ja Men of War strategiat ovat myös kokeilun arvoisia. Varmasti noita helmiä löytyy enemmänkin kunhan jaksaisi kaivaa syvemmältä. Että kyllä itäblokin maissa osataan koodata :)

Niin ja joku saattaa hermostua, koska jätin IL2- Sturmovikin pois. Kyseessä lienee maailman parhaimpia lentosimuja, mutta koska en osaa arvostaa genreä, niin luonnollisesti tiputin sen.

Kaikki tuntuvat puhuvan tällä hetkellä vain vuoden parhaista peleistä ja mikäs siinä kun pelivuosi 2013 oli ehkä se kaikkien aikojen paras pelivuosi (lisää asiasta tässä ketjussa johon näpyttelemällä voit voittaa vapaavalintaisen pelin!) mutta tämä nostaa esiin kysymyksen siitä että ilmestyikö tänä vuonna ollenkaan huonoja pelejä? Voi kuule kyllä ilmestyi ja itse erehdyin pelaamaan niistä vähintäänkin kymmentä jotka ilmiannan tässä ja nyt. Listasta jää pois ne ns. helpot kohteet kuten esim. kaiken maailman Hello Kitty-töhöilyt ynnä muut tapaukset jotka eivät edes yritä olla lähellä videopeliä... ja en ole niitä edes pelannut (mukamas!).

10. Batman: Arkham Origins
Vuoden kallein lisäsisältöpaketti. Ei mitään uutta aiempaan osaan verrattuna ja muutama asia jopa ottanut takapakkia. Ei aivan sitä mitä huippuluokan pelisarjan jatko-osalta vaaditaan.

9. Knack (PS4)
Knack on ihan kiva tasoloikka jonka värikäs maailma ja graafinen ilme ovat ehdottomasti plussia... jos siis vuosi olisi 2003 ja tämä olisi PS2-peli!!! Ei voi kun pudistella päätään kun miettii että miten Mark Cernyn kaltainen tasoloikkaveteraani saa aikaan näin munattoman ja huonon pelin laitteelle, jonka isoimpia mastermindeja mies on? Uutta rautaa ei kovin hyvin esitellä kehnolla grafiikalla ja kun samaan aikaan muilla alustoilla pyörii Rayman Legendsin ja Super Mario 3D Worldin kaltaisia kekseliäitä moderneja tasoloikkaklassikoita, ei voi kuin nauraa Knackin pyöreää nollaa hipovalle viihdearvolle ja epäoriginaalille pelimekaniikalle. Kertoo sangen paljon että ostin mieluummin PS4:ni ilman mitään peliä vaikka vaihtoehtona olisi ollut Knack-bundle.

8. Flashback (Multi)
Delphine Softwaren 90-luvun alussa ilmestynyt Flashback oli aikoinaan huippuluokan peli jonkalaisia oli harvassa. Aikuismainen ja kypsä neo-noir joka tarjosi uskomattoman transiktion Marioiden ja Sonic-pelien yltiövärikkäästä maailmasta kypsempään realismiin. Tämä peli onkin sitten ainoa syy miksi tähän vuoden 2013 uusioversioon kannattaa rahojaan laittaa sillä kyseinen retrohelmi löytyy tästä uudesta paskaläjästä. Bugista, bugista, huonoa, bugista, bugista, huonosti totetutettua, bugista... siinä ajatukset kun peliä pelasin. Miltäköhän on pelin tekijöistä tuntunut kun tämä bonuksena mukaan ympätty alkuperäisversio on kaikin puolin valovuosia edellä laadullisesti heidän tekelettään?

7. Mario Party: Island Tour (3DS)
3DS oli ehdottomasti vuoden paras pelikonsoli. Huippuluokan nimikkeet seurasivat toistaan pitkin vuotta ja laite möi maailmanlaajuisestikin enemmän kuin yksikään muu pelikonsoli joten lienee turvallista sanoa että vuosi 2013 oli täysin 3DS:n. Mario Party: Island Tour on kuitenkin kamalan suuri tahra 3DS:n pelitarjonnassa vuoden 2013 puolella ja se jatkaa tämän hienon pelisarjan Nokiamaista alamäkeä niin räikeällä tavalla että meikäläisen piti tehdä teko, jota olen viime vuosina tehnyt erittäin harvakseltaan; myydä peli eteenpäin. "Originaali on aina parempi" tavataan sanoa mutta mielestäni videopelimaailmassa pitää hälytyskellojen alkaa soida jos lähes 16 vuotta N64:lle julkaistu ensimmäinen Mario Party vie vuonna 2013 kuningaslaitteelle tehtyä peliä aivan 100-0.

6. Star Trek The Video Game (Multi)
Muistaako kukaan yhtään hyvää peliä jonka nimessä olisivat kauhun kolme sanaa "The Video Game"? Star Trek The Video Game ei ole yksi näistä joten voit jatkaa miettimistä. En edes tiedä miksi tälle pelille jonkin sortin odotuksia laitoin mutta jokin peliä promonneista ennakkomateriaaleista viehätti ja olihan se vielä alkuvuodesta yksi vuoden eniten odottamia pelejäni. Pyydänkin tässä nöyrimpänä julkisesti anteeksi kaikilta niiltä ihmisiltä, joille edes olen tämän pelin nimen maininnut ääneen. Tekoni oli typerä ja harkitsematon.

5. NBA Live 14 (Multi)
EA:n NBA-sarja oli ennen tätä pitänyt hieman hiljaiseloa johtuen firman omien sanojen mukaan "laadun äärimmilleen hiomisesta". Totuus on kuitenkin se että tämän pelin parissa pyörinyt kehitystiimi oli pelannut NBA2K-sarjaa ja huomannut että eihän se oma tuote ole likimainkaan kyseisen pelin loistavuutta joten lopputili ja uuden duunipaikan etsiminen on tullut mitä luultavimmin ajankohtaiseksi. En olisi ikimaailmassa tähän peliin koskenutkaan mutta hurja ennakkomarkkinointi ja vallankumouksellisiksi mainostetut tekniset ominaisuudet herättivät mielenkiintoni ja jos olisin odottanut simulaatiota ala-asteen liikuntatunnin koripallosta, olisi tämä peli täyttänyt kaikki odotukseni. Harmi vaan että odotin edes pientä haastetta 2K Gamesin hienolle koripallopelisarjalle joten reisille meni tämä yritys...

4. Walking Dead: Survival Instinct (Multi)
Eihän tämä näyttänyt alkuunkaan hyvältä ja pelistä haisi halvan lisenssiroskan haju jo siinä vaiheessa kun Activision kertoi tuovansa pelin markkinoille. Pakkohan sitä oli kuitenkin testata ja kadun jokaista minuuttia jotka tuli tämän pökäleen parissa vietettyä.

3. Aliens: Colonial Marines (Multi)
Eikö se ole jo huonon pelin merkki että jo itse pelin nimestä saa väännettyä peräsuoleen liittyviä vitsejä? Ai niin joo, Colony Wars-sarja... siinä mallia hienosta pelistä tämän pökäleen tekijätiimille. Toki se seikka että peli on ollut kehityslimbossa monen monta vuotta, pitäisi olla hälytyskelloja soittava tekijä mutta itse sinisilmäisenä uskoin että peli olisi jollain lailla laadukas. Esitetty ennakkomateriaali (se kuuluisa gameplay-pätkä jota näytettiin ennen peli julkaisua) antoi viitteitä siitä että tämä ikuisuusprojekti lunastaisi vähintäänkin sille asetetut odotukset mutta tämä seikka osui yhtä kauas maalistaan kuin Aliens-leffan avaruusmariinit konsanaan. En aio valittaa siitä miten huono ja yhdentekevä koko tämä peli on vaan leffasarjan fanina kysynkin että miten helvetissä maailmankaikkeuden täydellisimmästä tappokoneesta on saatu parista luodista vikinän myötä kaatuva tykinruoka?? Sitähän minäkin...

2. Deadpool (Multi)
Hyvä luoja paratkoon sentään miten tämäkin onnistuttiin pilaamaan? En ole mikään ravintolakouluja käynyt huipputason kokki mutta uskon että jos minulle annetaan huippuluokan välineet sekä raaka-aineet josta tehdä huipputason illallinen, onnistun edes kohtalaisesti. Deadpoolin lähdemateriaali on täyttä videopeliä jo hahmosta ja toiminnasta alkaen mutta silti peli onnistuttiin kusemaan aivan täysin ja ei voi kuin ihmetellä että miten? Tekijätiimi nyt ei ihan mikään Rocksteady Games ollut mutta kuten alun esimerkissä esitin, olisivat nyt tehneet edes kohtalaisen pelin jäätävän huonon sijaan. Pelissä itsessään naurahdin päähahmon vitseille tasan kaksi (2) kertaa ja koko loppuaika itse pelistä (se about kuusi tai seitsemän tuntia mitä tämän räpellyksen läpipeluuseen menee) menikin hampaita kiristellessä itseään toistavien vitsien, umpisurkean pelattavuuden, PS2-tason audiovisuaalisuuden ja naurettavan helpon vaikeustason vuoksi. Hukatuin potentiaali vuonna 2013 kaikissa viihteen muodoissa.

1. Beyond Two Souls (PS3)
David Cage... älä pliis tee enää ikinä videopeliä... jooko? Beyondin tuotanto- ja odotusarvoihin nähden, on peli niin kamalan suurta kuraa että ei voi kuin pyytää tutkituttamaan niiden ihmisten päät jotka tätä peliä kehuvat taivaisiin. Sen myönnän käsi sydämellä että peli on erittän komea ulkoasultaan ja onhan se ääninäyttelykin erinomaista mutta entä se kaikki muu?!?

- QTE-elementteihin perustuva peli jossa QTE:t eivät toimi halutulla tavalla!
- Pelaajan valintoihin nojaava juoni joka on yhdentekevä, sekava eikä muutu pelaajan valinnoista mihinkään!!
- Vahvasti tarinaan ja hahmoihin nojaava peli jonka hahmot ovat aivan unohdettavia!!!
- Pelattavuus... mikä pelattavuus!!!!

Beyond on kamala räpellys ja vaikka osasin pelätä Heavy Rainin epäpelimäisyyden jälkeen jotain samanlaista huttua tältä visionääri-Cagelta, en osannut odottaa että tällaista roskaa (edes) sieltä tulisi. Toivottavasti hra. Cage jatkaa uraansa vaikka Youtube-videoiden (you know, sellaisten jossa katsoja saa linkkiä painamalla valita mitä seuraavaksi tapahtuu) tai blogitekstien parissa. Peleihin, leffoihin tai kirjallisuuteen en janaria todellakaan halua enää koskemaan.

Lainaus käyttäjältä Norsukampa

Kaikkea paskaa.

Noista kolme oli yksiä vuoden parhaimpia pelejä, ihan vaan tiedoksi.
Parista pelistä sentään olit oikeassa, mutta järjestys oli täyttä sian sontaa.
Esimerkiksi tosiaan olen kahden vaiheilla otanko Beyond two osulssin vai Bioshock infiniten vuoden parhaaksi peliksi.
Toiseksi Knack on loisto peli, vaikka vanhentunut onkin (tullut pelattua 20h).
kolmanneksi Olet ensimmäinen jonka olen kuullut vihaavan Deadpoollia, sen huumorihan on aivan mahtavaa, vaikka pelilliset elementit ei parhaat olekkaan.
neljänneksi Batman arkham originssia sanoo monet jopa paremmaksi kuin aiemmat (en minä), mutta se on loistava peli.
viidenneksi Flashbackissä ei ole mitään vikaa...

Lainaus käyttäjältä kurrinen123

Lainaus käyttäjältä Norsukampa Kaikkea paskaa.

Noista kolme oli yksiä vuoden parhaimpia pelejä, ihan vaan tiedoksi.
Parista pelistä sentään olit oikeassa, mutta järjestys oli täyttä sian sontaa.

Piristävää että kerroit oman, sangen avartavan näkemyksesi ja avasit myös meille muille esim. sen mitkä nuo kolme vuoden parhaimpiin peleihin lukeutuvaa nimikettä olivat tai mistä parista pelistä olin oikeassa. Jos aiot vastata niin aika tavallisen jykevät perustelut saat tekstiisi laittaa sillä eipä ole paljoa näitä pelejä missään saatikka kenenkään GOTY-listoilla näkynyt...

ED: Ai sieltä ne tulivatkin jo ja kerään ensin itseni lattialta ja vastailen:

Lainaus

Esimerkiksi tosiaan olen kahden vaiheilla otanko Beyond two osulssin vai Bioshock infiniten vuoden parhaaksi peliksi.
Toiseksi Knack on loisto peli, vaikka vanhentunut onkin (tullut pelattua 20h).
kolmanneksi Olet ensimmäinen jonka olen kuullut vihaavan Deadpoollia, sen huumorihan on aivan mahtavaa, vaikka pelilliset elementit ei parhaat olekkaan.
neljänneksi Batman arkham originssia sanoo monet jopa paremmaksi kuin aiemmat (en minä), mutta se on loistava peli.
viidenneksi Flashbackissä ei ole mitään vikaa...

Beyondissa jos näkee jotain oikeasti laadukasta tarjottavaa pelaamisen muodossa, on joko aivan sekaisin tai sitten se erään pelilaitteen logo pelikotelon yläkulmassa painaa valinnassa aivan liikaa. Oli kyseessä kumpi tahansa syy, olen syvästi pahoillani puolestasi.

Knackia nyt ei voi sanoa hyväksi peliksi edes puolitosissaan. Jos noinkin ison profiilin julkaisija julkaisee vuonna 2013 jumalauta uuden sukupolven pelikonsolille tasoloikkapelin, jota jopa vuonna 2004 ilmestyneet genren pelit pitävät täysin pilkkanaan jokaisella osa-alueella, ollaan pahasti retuperällä.

Arkham Origins ei tosiaan ole pelinä täysi paska mutta se oli yksi isoimmista pettymyksistä tänä vuonna. Vrt. Assassin's Creed 3 viime vuonna kun se ilmestyi.

Ja mitä Flashbackiin tulee... taisin astua trolliin?

Lainaus käyttäjältä Norsukampa

Beyondissa jos näkee jotain oikeasti laadukasta tarjottavaa pelaamisen muodossa, on joko aivan sekaisin tai sitten se erään pelilaitteen logo pelikotelon yläkulmassa painaa valinnassa aivan liikaa. Oli kyseessä kumpi tahansa syy, olen syvästi pahoillani puolestasi.

Tai sitten ei kumpikaan? Jos vaikka syy on se että mielipiteeni mukaan rakastan kyseisen pelin tarinaa. Ja valinnoilla on enemmän merkitystä kuin uskotkaan. Se on täysi fakta. Katsoppa vaikka tämä video: http://www.youtube.com/watch?v=LuB7_8Ihwys
Peli on koskettava, mielenkiintoinen. Ja voin sanoa että 30% henkilöistä jotka sen on kokonana pelannut läpi on pitänyt sitä mestariteoksena loput huonona pelinä. Ja syy on että vain n. 30%ihmisistä ymmärtää sen pelin hienoudet. Taidat olla pelkkiin faktoihin nojaava tyyppi.

Ja yleisesti noihin kaikkiin sanon, että läpäisepä nuo kaikki KOKONAAN ennen kuin sanot mitään. Esimerkiksi Knackissa on hyvä tarina, joka nostaa mielenkiintoa siihen. Ja se siinä on upea juttu että se on vanhanaikainen. Se on plussa, ei miinus.

Grafiikkakin on loistava molemmissa. Ja molemmat paranee loppua kohden.

Katsoppa vaikka molempien pelien Mulkaisut kokonaan. Niissä näet että täys paskoja eivät ole.

Meni tuppi suuhun. Mutta olen huomannut että täällä joutuu tappelemaan enemmä millään muulla sivustolla, missä käyn...
Muutenkin olen huomannut että ihmjisten ajattelutapa on joka sivustolla erilainen, että tietylle sivustoille kokoontuu aika samanlaisia henkilöitä.
Minä olen täällä sitten se erilainen.
Toisella sivustolla suosituimpien joukossa. :)

kurrinen123, kannattaa tehdä ihan oma lista jos siltä tuntuu. Tuossahan vain kerrottiin yhden pelaajan näkökulma, joka oli oikeasti vielä aika hyvin perusteltu. Knack:llä on tällä hetkellä 55/100 keskiarvo Metacriticissä, en sano etteikö joku voi tuota pitää hyvänä pelinä, mutta kyllä puolustella saat sen hyvyyttä ympäri nettiä. Yleinen mielipide kuitenkin on ihan jotain muuta kuin positiivinen.

"Ja voin sanoa että 30% henkilöistä jotka sen on kokonana pelannut läpi on pitänyt sitä mestariteoksena loput huonona pelinä." <--- Yllätyitkö sitten kun joku tästä 70%:sta avasi suunsa? Mielestäni myös oikeasti aika synkkää pelin kannalta jos vain 30% pelaajista pitää jotain peliä hyvänä.

En muuten tiennyt että pelisivustoilla on jonkunlainen suosio-mittari, aina oppii uutta...........

Mulle Beyond: Two Souls oli ainakin yksi vuoden viihdyttävimmistä peleistä. Pelattavuus oli aikalailla samanlaista kuin Heavy Rainissa, mielestäni hieman mukavampaa tosin, mutta kyllä se tarina oli mikä mulle tossa eniten oli mieleen. Toki jos tuo stoori itessään ei kiinnosta, niin tuskinpa tosta pelistä nauttii tippaakaan.

Ikävää että nautin tästä pelistä. Olen huono ihminen.

Itsellä jäi vähän epäselväksi mikä se Norsukamman listan idea oli? Oliko kyseessä huonoimmat pelit, suurimmat pettymykset vai jotain siltä väliltä? Huomioiden kuitenkin Batmanin saaneen 7-8 pintaan arvosanoja, sen kymmenes sijoitus on hämmentävä. Kaipa pelivuosi siis oli saatanan kova.

Lainaus käyttäjältä ExPReS

kurrinen123, kannattaa tehdä ihan oma lista jos siltä tuntuu. Tuossahan vain kerrottiin yhden pelaajan näkökulma, joka oli oikeasti vielä aika hyvin perusteltu. Knack:llä on tällä hetkellä 55/100 keskiarvo Metacriticissä, en sano etteikö joku voi tuota pitää hyvänä pelinä, mutta kyllä puolustella saat sen hyvyyttä ympäri nettiä. Yleinen mielipide kuitenkin on ihan jotain muuta kuin positiivinen.

"Ja voin sanoa että 30% henkilöistä jotka sen on kokonana pelannut läpi on pitänyt sitä mestariteoksena loput huonona pelinä." <--- Yllätyitkö sitten kun joku tästä 70%:sta avasi suunsa? Mielestäni myös oikeasti aika synkkää pelin kannalta jos vain 30% pelaajista pitää jotain peliä hyvänä.

En muuten tiennyt että pelisivustoilla on jonkunlainen suosio-mittari, aina oppii uutta...........

Jos se on yli 50, niin siinä on enemmän positiivista kuin negatiivista. :P
Ja suosiomittari sinulla on takapuolessasi. :)

Ja snaoin että 30 prosenttia pitää sitä mestariteoksena, en ainoastaan hyvänä pelinä. Ja jos Ravenwoodiin on luottamista, en ole ainoa.

Lainaus käyttäjältä kurrinen123

Lainaus käyttäjältä ExPReSkurrinen123, kannattaa tehdä ihan oma lista jos siltä tuntuu. Tuossahan vain kerrottiin yhden pelaajan näkökulma, joka oli oikeasti vielä aika hyvin perusteltu. Knack:llä on tällä hetkellä 55/100 keskiarvo Metacriticissä, en sano etteikö joku voi tuota pitää hyvänä pelinä, mutta kyllä puolustella saat sen hyvyyttä ympäri nettiä. Yleinen mielipide kuitenkin on ihan jotain muuta kuin positiivinen.

"Ja voin sanoa että 30% henkilöistä jotka sen on kokonana pelannut läpi on pitänyt sitä mestariteoksena loput huonona pelinä." <--- Yllätyitkö sitten kun joku tästä 70%:sta avasi suunsa? Mielestäni myös oikeasti aika synkkää pelin kannalta jos vain 30% pelaajista pitää jotain peliä hyvänä.

En muuten tiennyt että pelisivustoilla on jonkunlainen suosio-mittari, aina oppii uutta...........
Jos se on yli 50, niin siinä on enemmän positiivista kuin negatiivista.
Ja suosiomittari sinulla on takapuolessasi.

Ja snaoin että 30 prosenttia pitää sitä mestariteoksena, en ainoastaan hyvänä pelinä. Ja jos Ravenwoodiin on luottamista, en ole ainoa.

Ei ne arvostelut ikävä kyllä mene niin, että se 50p olisi joku vedenjakaja, jonka yläpuolella kaikki on positiivista.

Itse sinä jostain suosiosta pelisivustoilla puhuit, en minä ;)

Lainaus käyttäjältä kurrinen123

Tuotanto viimeisellä parilla sivulla

Reaktio

Lainaus

Meni tuppi suuhun. Mutta olen huomannut että täällä joutuu tappelemaan enemmä millään muulla sivustolla, missä käyn...
Muutenkin olen huomannut että ihmjisten ajattelutapa on joka sivustolla erilainen, että tietylle sivustoille kokoontuu aika samanlaisia henkilöitä.
[i]Minä olen täällä sitten se erilainen.[/i]

Joo. Olen myös huomannut, että sivustolla mikä käsittelee pelaamista lautapeleistä television Voittopottiin, törmää monenlaisiin mielipiteisiin. Onneksi voin käydä Sonyn foorumeilta lukemassa siitä miksi Knack on loistava peli. Sitä kun saa muualla niin harvoin lukea. Syytä en osaa sanoa...

Lainaus

Toisella sivustolla suosituimpien joukossa. Smile

Niin. Se on toki loistava saavututus elämässä. Itsekkin olen Vauva.fi:n ja Demin foorumeilla kovassa huudossa ja sen avulla olen saanut pari koulupaikkaakin napattua.

En vain ymmärrä miksi sanotte Knackia huonoksi. Se ei ole huono, mutta ei kyllä loistavakaan. Mutta omasta mielestä ihan hyvä.
Tarpeeksi hyvä, jotta sitä voisi pelata, ja kuten sanoin se on eka PS4 pelini ja siksi olen sitä pelannut jo 30h.

Huoli pois kurrinen123, saat ihan oikeasti pitää pelistä jota pidät hyvänä, en itsekkään ole koskaan ymmärtänyt sitä että jos jokin viihdetuote arvioidaan huonoksi (yksittäisten kriitikoiden toimesta) ei välttämättä tarkoita että se olisi huono jokaikiselle niille 6 miljardille ihmiselle jota tässä maapallolla tallustelee.

Itse esimerkiksi pidin (PIDIN) Alien - Colonial Marinesista (kyllä, olen elokuvien suuri fani, ja ykkönen on se parhain) vaikka kaikki muut tuntuvatkin pitävän sitä aivan onnettomana pelinä, hauskinta sinänsä että kauan sitten tuli samaan aiheeseen liittyvä peli nimeltään Alien Triology jossa alienit olivat aivan yhtä heikkoja vihulaisia kuin tässä uudemmassa mutta sitä peliä jaksettiin kehua maasta taivaaseen (mihin suhteellisuus kadonnut?)

Anyway, jokaisella on oikeus pitää jostakin tekeleestä vaikka "asiantuntijat aka kriitikot ovatkin sen lytänneet"

En itse esimerkiksi edelleenkään osaa arvostaa elokuvaa nimeltä Brokeback Mountain vain koska se on taivaaseen kehuttu elokuva, se ei todellakaan tee siitä minulle (MINULLE) hyvää elokuvaa.

Huomaako joku pointin ?

Lainaus käyttäjältä Barrakuda+

Itsellä jäi vähän epäselväksi mikä se Norsukamman listan idea oli? Oliko kyseessä huonoimmat pelit, suurimmat pettymykset vai jotain siltä väliltä? Huomioiden kuitenkin Batmanin saaneen 7-8 pintaan arvosanoja, sen kymmenes sijoitus on hämmentävä. Kaipa pelivuosi siis oli saatanan kova.

Se oli juurikin tuo vaihtoehto "jotain siltä väliltä". Olisin voinut toki laittaa listoille myös kaikki ne shovelware-pelit ynnä muut tiedostetut paskat joista tietää jo pelikoteloa katsoessa että nyt on luvassa paskaa mutta kuten alussa sanoin, no easy targets. Listaan pääsivät lähinnä pelit joita aloin itse pelaamaan ja joiden pelaamisen halusin lopettaessa unohtaa.

Lainaus käyttäjältä kurrinen123

En vain ymmärrä miksi sanotte Knackia huonoksi. Se ei ole huono, mutta ei kyllä loistavakaan. Mutta omasta mielestä ihan hyvä.
Tarpeeksi hyvä, jotta sitä voisi pelata, ja kuten sanoin se on eka PS4 pelini ja siksi olen sitä pelannut jo 30h.

Mielipiteissä ja tosiseikoissa on eroa ja se kannattaa muistaa aina ennen kuin alkaa huutelemaan juuri tällaisia päättömyyksiä että Knack tai Beyond olisivat hyviä pelejä. Voin käyttää esimerkkinä muutaman vuoden takaista Duke Nukem Foreveriä jota pidin itse aivan tajuttoman loistavana pelinä mutta tiedostin samalla myös sen että eihän se peli oikeasti ole edes lähellä keskinkertaista, joten jätin sen täysin pois kun rankkasin kyseisen vuoden pelejä paremmuusjärjestykseen.

Lainaus käyttäjältä Norsukampa

Mielipiteissä ja tosiseikoissa on eroa ja se kannattaa muistaa aina ennen kuin alkaa huutelemaan juuri tällaisia päättömyyksiä että Knack tai Beyond olisivat hyviä pelejä. Voin käyttää esimerkkinä muutaman vuoden takaista Duke Nukem Foreveriä jota pidin itse aivan tajuttoman loistavana pelinä mutta tiedostin samalla myös sen että eihän se peli oikeasti ole edes lähellä keskinkertaista, joten jätin sen täysin pois kun rankkasin kyseisen vuoden pelejä paremmuusjärjestykseen.

Ainakin Beyond on oikeasti hyvä peli, sillä sitä täytyy vain ymmärtää, kuten aiemmin sanoin. Ne jotka siitäv pitää pitää TODELLA paljon, jostain ihmeen syystä.
Ja itsellä se on vuoden TOP-3 peleissä. Ehkä jopa tokana...
Koska pidin siitä hemmetti enemmän kuin The Last fucking Ussista, joka on vuoden paras peli. Mutta itsellä se on neljäntenä.
Jos se on usemman kuin viiden henkilön mielestä TODELLA hyvä peli, niin sen täytyy olla, hyvä. Ja hyvällä tarkoitan arvosanaa 7, ja senhän se sai monesta arvostelusta.
En siis sano, että se välttämättä on loistava peli, mutta se on peli luokkaa: "ei kaikille".

Lainaus käyttäjältä kurrinen123

Ainakin Beyond on oikeasti hyvä peli, sillä sitä täytyy vain ymmärtää, kuten aiemmin sanoin.

Jos se on usemman kuin viiden henkilön mielestä TODELLA hyvä peli, niin sen täytyy olla, hyvä. Ja hyvällä tarkoitan arvosanaa 7, ja senhän se sai monesta arvostelusta.

Ahhh... surullisen kuuluisa "et vaan ymmärrä"-kortti on taas nostettu esiin. Väsynenin ja typerin argumentti mitä ikinä tulee vastaan kun vertaillaan asioiden paremmuutta keskenään eri osapuolien kesken. Varmasti Ted Bundy ymmärsi aikoinaan itse mitä oli tekemässä kun sarjamurhasi porukkaa 60- ja 70-luvulla jenkeissä ja pystyi vakuuttavasti perustelemaan tekonsa mutta vaikka me normaalit ihmiset emme sitä "ymmärtäneet", ei se muuttanut sitä tosiseikkaa että ko. teot olivat täysin sairaita ja epäoikeutettuja. Olisiko Hitleriäkin pitänyt sympata vain sen takia koska "ei ymmärtänyt" miehen aivoituksia? Myönnän sen että en ehkä ymmärtänyt Beyondin juonesta ihan sitä kaikkein punaisinta lankaa mutta se ei vie pois sitä tosiseikkaa että se oli tuotantoarvoihinsa nähden aivan totaalisen paska räpellys näin videopelinä.

Lainaus käyttäjältä Norsukampa

Lainaus käyttäjältä kurrinen123Ainakin Beyond on oikeasti hyvä peli, sillä sitä täytyy vain ymmärtää, kuten aiemmin sanoin.
Myönnän sen että en ehkä ymmärtänyt Beyondin juonesta ihan sitä kaikkein punaisinta lankaa mutta se ei vie pois sitä tosiseikkaa että se oli tuotantoarvoihinsa nähden aivan totaalisen paska räpellys näin videopelinä.

Lainaus käyttäjältä Norsukampa

Mielipiteissä ja tosiseikoissa on eroa ja se kannattaa muistaa aina ennen kuin alkaa huutelemaan juuri tällaisia päättömyyksiä että Knack tai Beyond olisivat hyviä pelejä. Voin käyttää esimerkkinä muutaman vuoden takaista Duke Nukem Foreveriä jota pidin itse aivan tajuttoman loistavana pelinä mutta tiedostin samalla myös sen että eihän se peli oikeasti ole edes lähellä keskinkertaista, joten jätin sen täysin pois kun rankkasin kyseisen vuoden pelejä paremmuusjärjestykseen.

Nyt änkeän tähän väliin, mutta mitä tarkoitat "tosiseikoilla"? Et ainakaan arvosteluihin koska Beyondille niitä on satanut molemmista ääripäistä, ja moni ammattipiirien ulkopuoleltakin on nauttinut pelistä, joten tosiseikaksi pelin huonoutta tai hyvyyttä voi hädintuskin väittää. Itse pidin pelistä (en tosin lähimaillekaan yhtä paljon kuin Heavy Rainista) huolimatta enemmän tai vähemmän kömpelöstä pelattavuudesta, sekä satunnaisesta käsikirjoituksen kömpelyydestä. "Oikeaa pelattavaakin" siinä on enemmän kuin edeltäjässään.

Muutenkin hassua ruveta tekemään listoja faktapohjalta (näin ymmärsin lainaamani kommenttisi), koska eihän tässä mitään ammattilaisia olla ja vaikka oltaisiin niin pelin hyvyys tai huonous on edelleen täysin subjektiivinen asia. Otetaan esimerkiksi Call of Dutyt ja Unchartedit ynm. niiden suuntaiset räiskintäpelit. Ne voivat olla tuotantoarvoiltaan vaikka miten korkeita ja niiden pelattavuus voi olla vaikka miten lähellä täydellistä, mutta mitä väliä sillä minulle on jos peli tylsistyttää siitä huolimatta, vain koska en pidä genrestä?

Lainaus käyttäjältä PussikissaHelvetistä

Nyt änkeän tähän väliin, mutta mitä tarkoitat "tosiseikoilla"? Et ainakaan arvosteluihin koska Beyondille niitä on satanut molemmista ääripäistä, ja moni ammattipiirien ulkopuoleltakin on nauttinut pelistä, joten tosiseikaksi pelin huonoutta tai hyvyyttä voi hädintuskin väittää. Itse pidin pelistä (en tosin lähimaillekaan yhtä paljon kuin Heavy Rainista) huolimatta enemmän tai vähemmän kömpelöstä pelattavuudesta, sekä satunnaisesta käsikirjoituksen kömpelyydestä. "Oikeaa pelattavaakin" siinä on enemmän kuin edeltäjässään.

Ehkä käyttämäni sana "tosiseikka" oli hieman jyrkkä tähän tarkoitukseen.Tosiseikalla hain ehkä sitä vertailukuvaa että jos olet esim. pelannut Super Mario 3D Worldia, Bioshock: Infiniteä tai vaikka kurrinen123:n mainitsemaa Last Of Usia, ei voi vakavalla naamalla sanoa että Beyond: Two Souls olisi millään muotoa parempi tai laadukkaampi videopeli... paitsi grafiikaltaan... ja joissain kohdissa soundtrackiltaan. Voin viihtyä vaikka toisen susipaskan, Deadpoolin, parissa useita tunteja jos se nyt sattuu miellyttämään makuhermojani mutta tiedostan silti että peli on täynnä puutteita ja eilen pelaamani Tomb Raider on valovuosia parempi videopeli. Tällöin en rankkaa Deadpoolia paremmaksi peliksi vaan valitsen nimenomaan Tomb Raiderin. Hyi helvetti, miten sain eded sanat "Deadpool" ja "parempi videopeli" samaan lauseeseen ja ennen kuin kukaan alkaa parkumaan sitä kuinka Deadpool oli loistava vaan sen vuoksi koska siinä lensi läppä, älkää edes vaivautuko.

[spoiler]
Muutenkin hassua ruveta tekemään listoja faktapohjalta (näin ymmärsin lainaamani kommenttisi), koska eihän tässä mitään ammattilaisia olla ja vaikka oltaisiin niin pelin hyvyys tai huonous on edelleen täysin subjektiivinen asia.[/spoiler]
Vuoden päättömin lause.

Eli tarkoitat sitä että kaikki mielipiteet ynnä muut enemmän tai vähemmän yleisiin normeihin ja preferensseihin perustuvat asiat pitäisi jättää tänne boardeille kirjoittamatta koska "ei tässä mitään ammattilaisia olla"?

Lainaus käyttäjältä Norsukampa

Muutenkin hassua ruveta tekemään listoja faktapohjalta (näin ymmärsin lainaamani kommenttisi), koska eihän tässä mitään ammattilaisia olla ja vaikka oltaisiin niin pelin hyvyys tai huonous on edelleen täysin subjektiivinen asia.
Vuoden päättömin lause.

Eli tarkoitat sitä että kaikki mielipiteet ynnä muut enemmän tai vähemmän yleisiin normeihin ja preferensseihin perustuvat asiat pitäisi jättää tänne boardeille kirjoittamatta koska "ei tässä mitään ammattilaisia olla"?

Ensinnäkin puhuit tosiseikoista, et mielipiteistä ja vastatakseni kysymykseen niin mielestäni tällaisia listoja ei kannattaisi tehdä niinkään faktapohjalta (eikä muutenkaan mielipiteitään kannattaisi esittää sellaisina), ellei kyseessä ole faktoihin kohdistuva aihe, kuten tekniikka. Esimerkiksi 60fps on parempi 30fps jne. eli aiheet joista tuskin kellään on nokankoputtamista, vaan enemmänkin tunnepohjalta. Aiemmin sanoit, että et laittanut Duke Nukem: Foreveriä parhaat pelit listoille vain koska se ei ole teknisesti niin pätevä tai universaalisti hyväksytty laadukkaaksi peliksi, kuin jotkin toiset sinä vuonna ilmestyneet pelit vaikka nautitkin siitä erittäin paljon, ehkä jopa enemmän kuin joistakin muista sinä vuonna ilmestyneistä huippupeleistä. Sitä en voi ymmärtää sitten millään.

Lainaus käyttäjältä Norsukampa

Voin käyttää esimerkkinä muutaman vuoden takaista Duke Nukem Foreveriä jota pidin itse aivan tajuttoman loistavana pelinä mutta tiedostin samalla myös sen että eihän se peli oikeasti ole edes lähellä keskinkertaista, joten jätin sen täysin pois kun rankkasin kyseisen vuoden pelejä paremmuusjärjestykseen.

... Eli tämä kommentti. En vain ymmärrä, että miksi otit sen pois listoilta, vaikka omasta mielestäsi se olisi sinne ehkä kuulunutkin koska pidit sitä tajuttoman loistavana pelinä, kun eihän tässä mitään faktapohjaisia listoja olla tekemässä.

Ja onneksi vuosi on vasta aluillaan, muuten saattaisi tuntua pahalta.

Lainaus käyttäjältä PussikissaHelvetistä

Aiemmin sanoit, että et laittanut Duke Nukem: Foreveriä parhaat pelit listoille vain koska se ei ole teknisesti niin pätevä tai universaalisti hyväksytty laadukkaaksi peliksi, kuin jotkin toiset sinä vuonna ilmestyneet pelit vaikka nautitkin siitä erittäin paljon, ehkä jopa enemmän kuin joistakin muista sinä vuonna ilmestyneistä huippupeleistä. Sitä en voi ymmärtää sitten millään.

Muotoillaan asia vaikka näin:

Lähtötilanne: Pidän Duke Nukem Foreveriä helvetin hyvänä pelinä koska se ilmestyi kaikkien näiden vuosien jälkeen näyttäen epäilijöille närhen munat ja ollen persoonallisempi sekä haastavampi kuin yksikään genrensä väsynyt ja varman päälle pelaava nimike. Samalla kuitenkin tiedostin että peli on täynnä vikoja ja huonouksia jotka eivät tee siitä mitenkään laadukasta videopeliä vaikka sen parissa viihdyinkin. (Jos et ymmärtänyt sanaakaan niin lue Niko Nirvin revikka pelistä Pelit-lehdestä. Summaa aika lailla kaikki ajatukseni itse pelistä)

Vastaantulija: Hei mikä on vuoden paras peli?

(tässä vaiheessa olisin heti vastannut tietenkin Duke Nukem Foreverin mutta koska olin pelannut myös videopelejä sinä vuonna jotka oikeasti ovat parempia laadultaan ja muiltakin aspekteiltaan en vastaa Duke Nukem Forever vain koska se nyt sattuu omasta mielestäni olemaan mukamas niin hyvä)

Norsukampa: Rayman Origins

Lainaus käyttäjältä Norsukampa

Ahhh... surullisen kuuluisa "et vaan ymmärrä"-kortti on taas nostettu esiin. Väsynenin ja typerin argumentti mitä ikinä tulee vastaan kun vertaillaan asioiden paremmuutta keskenään eri osapuolien kesken. Varmasti Ted Bundy ymmärsi aikoinaan itse mitä oli tekemässä kun sarjamurhasi porukkaa 60- ja 70-luvulla jenkeissä ja pystyi vakuuttavasti perustelemaan tekonsa mutta vaikka me normaalit ihmiset emme sitä "ymmärtäneet", ei se muuttanut sitä tosiseikkaa että ko. teot olivat täysin sairaita ja epäoikeutettuja. Olisiko Hitleriäkin pitänyt sympata vain sen takia koska "ei ymmärtänyt" miehen aivoituksia? Myönnän sen että en ehkä ymmärtänyt Beyondin juonesta ihan sitä kaikkein punaisinta lankaa mutta se ei vie pois sitä tosiseikkaa että se oli tuotantoarvoihinsa nähden aivan totaalisen paska räpellys näin videopelinä.

Minähän otin sen esiin jo aiemmin, mutta kuten sanoin. Ei kaikille. Aivan kuten esim kauhupelit ei sovi kaikille.
Ja siitä tekee jo se hyvän pelin että minä sanon sitä hyväksi. Ehkä se ei ole hyvä peli yleisesti, mutta tässä huushollissa se on.
Sinulla vain on eri käsitys hyvästä ja pahasta pelistä. Se että peliä sanotaan huonoksi, ei siitä tee huonoa kaikkien silmissä.
Minulla on monta peliä lempi peli listalla, vaikka lähes kaikki muuta sanoo täydeksi paskaksi, kuten pari lisenssi peliä, mutta niissä oli jotain mikä sai minut valtaansa. Eli ne ovat hyviä pelejä minun mielestäni. Ei tarvitse muiden mielipiteitä siihen, kun minulla on omat.
Olen jo monesti sanonut, että tarina oli Beyondissa parhaita missään viihde muodossa koskaan ja pelkän tarinan takia Bioshock Infinitekin on monien top kympissä, vaikka pelillisesti ei erikoinen ollutkaan.
Lähes sama asia.

Lainaus käyttäjältä kurrinen123

Ja siitä tekee jo se hyvän pelin että minä sanon sitä hyväksi. Ehkä se ei ole hyvä peli yleisesti, mutta tässä huushollissa se on.
Minulla on monta peliä lempi peli listalla, vaikka lähes kaikki muuta sanoo täydeksi paskaksi, kuten pari lisenssi peliä, mutta niissä oli jotain mikä sai minut valtaansa. Eli ne ovat hyviä pelejä minun mielestäni. Ei tarvitse muiden mielipiteitä siihen, kun minulla on omat.

Jos oikeasti kirjoitit nämä lainatut lauseet itse niin miksi ihmeessä sitten kommentoit listaani mukavekkulisti sanoilla...

"Kaikkea paskaa" (kts. aiheen sivu 14)

..kun kyseessä olivat minun mielipiteeni kyseisistä asioista?

Lainaus käyttäjältä kurrinen123

Olen jo monesti sanonut, että tarina oli Beyondissa parhaita missään viihde muodossa koskaan ja pelkän tarinan takia Bioshock Infinitekin on monien top kympissä, vaikka pelillisesti ei erikoinen ollutkaan.
Lähes sama asia.

Ei lähellekään sama asia. Ystävä rakas, se että pelissä on hyvä tarina ei tee siitä mitenkään loistavaa peliä koska toimivassa videopelissä on monta muutakin asiaa joiden summa tekee hyvän pelin. Deadpool ei myöskään ole hyvä peli vaikka sanoitkin että siinä on tosi hyvää läppää... kaikki muu on päin persettä kyseisessä pelissä. Jos ostan pelin jonka tarina on aivan perseestä, äänet ja musiikit kamalinta kuraa ikinä, grafiikat ala-arvoisinta koskaan, bugisuusaste järjetön mutta kontrollit toimii, onko peli silloin hyvä? Ei todellakaan. Bioshock Infinite hoiti päällisin puolin kaiken mallikkaasti aina grafiikoista äänien kautta tarinaan ja kontrolleihin ja mm. näissä asioissa Beyond jäi jälkeen. Jos haluat jauhaa lisää siitä kuinka hyvä tai huono Beyond on, se voidaan tehdä pelin omassa ketjussa.