Pelaajaboardin Top 10-listat / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus

Meinasi juomat lentää näytölle kun tuon Gamecube-listan katselin. Huh huh. Kuten Demppa sanoikin puuttuu tuolta joitain niin pakollisia teoksia kuten vaikkapa Wind Waker ja Metroid Prime. Tietenkin ei siinä jos Sonicista tykkää mutta melkein kaikki nuista kyseisen sarjan peleistä ovat enintään keskitasoa.

Lainaus käyttäjältä gamecube

Top 10 Gamecube pelit. Tässä on lähes kaikki gamecube pelit, mitä olen pelannut. En ole pelannut esim. seuraavia: Metroid Prime 1-2, Wind Waker, Resident Evil 4, Pikmin 1-2

Suosittelen lämpimästi pelaamaan nuista kaikki. Siihen päälle vielä vaikkapa Animal Crossing, Star Wars Rogue Squadronit, Mario Kart ja Viewtiful Joe.

Lainaus käyttäjältä Demppa+

Nyt on kyllä ihan pakko kommentoida tätä GC listaa. Nimeksi voisi nimittäin asettaa "Top 10 lastenpelit". Karmaisevaa että ei löydy Eternal Darknessia ja juurikin RE4:ää (tai Wind Wakeria). No mutta, makunsa tietenkin kullakin, eikä niistä varsinaisesti voi kiistellä.

Hauska nähdä muuten noin monta Sonic-peliä Nintendon konsolin parhaissa peleissä. Heh. Kuinkahan moni nykypäivän nuorista edes tietää Segan ja Nintendon kamppailuista..

Mutta hyvä lista kuitenkin, ei siitä kannata välittää vaikka kaikki olisivatkin eri mieltä valinnoista.

En edes pidä räiskintä peleistä. Ne ovat tylsiä. Battlefield 3 tosin menettelee ja luuletko, että 3+ tarkoittaa lasten peliä? Se tarkoittaa, että se on kaikille. Sitäpaitsi pelasin näitä gamecube pelejä joskus, kun olin jotain alle 10 tai jotain. Silti tämä lista pätee vieläkin.

Sitten tuolle ylemmälle. En edes pidä Sonic peleistä. Joskus kauan sitten pidin. En tiedä miksi. Sonic Adventure 2 Battle on ainoa oikea hyvä Sonic peli. Tämä on vain lista parhaista gamecube peleistä mitä omistan. Noiden lisäksi omistan vain: Mario Party 5, Sonic Mega Collection, Mario golf, Worms Blast

Kukaan ei ole vielä listannut pelien soundtrackejä? Tämä pitää korjata ensi tilassa. (Osa perusteluista ja tämä alkuhölinä on raavittu kokoon heinäkuun alussa. "Ensi tila" on hyvin suhteellinen käsite.) Ajattelin aluksi koota parhaat pelibiisit, mutta siitä tulisi hieman yksipuoleinen setti ja vain kymmenen valitseminen olisi järjettömän vaikeaa. Vastustan Top 10 -listoja ihmismielen ailahtelevuuden takia, joten seuraava setti on enemmänkin "kymmenen hyvää soundtrackiä tällä hetkellä parhaalta tuntuvaan järjestykseen laitettuna."

Seuraavassa siis "Top 10" pelisoundtrackit

Totean alkuun, että arvioin kokonaisuutta, en yksittäisiä biisejä. Kelpuutan listalle vain yhden pelin pelisarjaa kohden edellämainittua yksipuolisuutta välttääkseni. Osaa listasta painaa lisäksi mittava määrä nostalgiaa. Tästä se lähtee lopusta alkuun ja etenkin viisi parasta ovat äärimäisen tasaisia omilla meriiteillään.

Deus Ex
Alkuperäisen klassikon ääniraitaa pidetään ansaitusti mestariteoksena. Voin nostaa sen tälle listalle jo pelaamani alkupuoliskon meriiteillä. Hyvää konemusiikkia, joka sopii pelin tunnelmaan ja maailmaan kuin taseri otsaan.

Metal Gear Solid 3
MGS2:n lanseeraama pääteema kuuluu niihin harvoihin kappaleisiin, jotka aiheuttivat pitkään kylmät väreet pelkkää biisiä kuunnellessa. Myös sarjan taistelumusiikit loistavat. MGS3:n soundtrack taitaa olla sarjan paras puhtaasti sen takia, että kukkaistaistelua seuraava musiikki ja video -kombo laittoi silmät kosteiksi.

Halo 3
Eräs ikonisimmista tunnusmelodioista ja kauttaaltaan laadukasta sävellystyötä. Hommaa on lähdetty tekemään Star Wars -magnitudilla ja sen huomaa. Musiikki on genressään yhtä hyvää, ellei jopa parempaa kuin Hollywoodin parhaimmiston vastineet. Kappaleet tunnistaa yhdeksi kokonaisuudeksi ja ne tukevat kokemusta esimerkillisesti. Tähän astisista ODST erottuu jazz-vivahteisella fiilistelyllä, mutta kolmosen eeppisyydelle se ei pärjää. Nelonen saattaa nousta kovaksi kilpailijaksi uusine tuulineen.

Super Meat Boy
Danny Baranowskyn tyyli on hyvin tunnistettavaa ja tarttuvaa sorttimenttia, mutta tämä valinta tulee osittain myös musiikin teknisen toteutuksen ansiosta. SMB on peli, jossa samaa kenttää sahataan kymmeniä kertoja sitä täydellistä vetoa tai edes kokonaista vetoa hakien. Tästä syystä katkeamaton ja huomaamattomasti looppaava ääniraita on perusedellytys mielekkäälle pelisessiolle. Itse musiikki on hyvä sekoitus sähkökitaroita, syntikoita sekä vanhaa 8- ja 16-bittistä tunnelmaa. Modernin "retromusan" parhaimmistoa.

Super Mario Galaxy
Tunnettu putkimies oli jäädä listan ulkopuolelle, mutta Galaxy tuli ja sulatti sydämeni. Sarjan pitkään historiaan mahtuu monenlaista pelityyppiä, mutta musiikki on hyvää lähes poikkeuksetta. Alkuperäinen teema tosin jää kauas SM Worldin Overworldistä ja 64:n Bomb-Omb Battlefieldistä. Suurin hittipitoisuus taitaa löytyä juuri Galaxystä, jossa on sekä orkesterikamaa että uusia tulkintoja vanhoista teemoista. Super Mario World tulee tiiviisti kantapäillä ja RPG: LotSS loistaa erilaisuudellaan.

Rayman Origins
Audiovisuaalisesti virheetön mestariteos. Musiikissa käytetään kaikkea diggeridoosta ja pikkuoravista munniharppuun, eikä mielipuolinen virne suostunut poistumaan naamalta uuden kipaleen lähdettyä rullaamaan. Erottuu massasta happoisuudellaan ja valtavirrasta poikkeavilla sovituksillaan. Musiikki on täydessä harmoniassa kenttätaiteen kanssa.

Donkey Kong Country
Rare osasi aikoinaan tehdä pelimusiikkia. Jos olisin listannut yksittäisiä pelibiisejä, niin tuo lafka olisi varmaankin vienyt puolet paikoista. DKC-sarjasta löytyy sekä haikeita fiilistelyteemoja että ripeämpää menoa, eikä yksikään setti ole hiekko. Alkuperäinen taitaa olla kolmikon paras kravatin mitalla. Returnsia en ole pelannut, mutta remixejähän siinä on (?), joten lopullinen kunnia kuuluu alkuperäisille.

Mega Man X
Perinteistä pelimusiikkia parhaimmillaan. Kullekin kentälle ja pomovastukselle on oma teemansa ja melodiat jäävät soimaan päähän. Dr. Wily 2 ja kumppanit ovat legendaarisia, mutta tuntemistani Megamies-peleistä paras paketti löytyy Mega Man X:stä. SNESin 16-bittisessä sirussa on sitä jotain ja koko pelistä löytyy vain yksi heikko tapaus. Sen loopaava karmeus sitten korostuukin parhauden ympäröimänä.

The Legend of Zelda: Ocarina of Time
Tämäkin oli jäädä pois listan hipsterivaiheessa. Sarjan pääteema ei Marion tavoin nappaa enää kuin semisti, mutta muita huippukipaleita löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Lost Woods, Gerudo Valley, Kakariko Village: kaikkien mestojen identiteetti on yhtä musiikin kanssa. Teeman alkutahdit saivat aikoinaan irvistyksen naamalle jo ennen muksuna ärsyttäneen pöllön ilmestymistä. Hieno peli ja monta tärykalvoille peruuttamattomasti syöpynyttä teemaa.

Frozen Synapse
Tämä oli ensimmäinen pelisoundtrack, jonka ostin ja jota kuuntelin toistuvasti. Aivan mahtavaa ambienttia konemusaa, joka sopii pelin lisäksi myös muun tekemisen taustalle. Pärjää loistavasti "oikeassakin" kuuntelussa. En ole ikävä kyllä löytänyt mitään vastaavaa...

Loppuun on pakko hehkuttaa OverClocked ReMix -nimistä sivustoa, jonka yhteisössä on todella pätevää sakkia. Varsinkin Mega Man X: Maverick Rising (MMX-sarja) ja Serious Monkey Business (DKC2) ovat erinomaisia albumeita. Yhteensä niillä on mittaa melkein seitsemän tuntia, eikä erilaisia musiikkityylejä puutu ainakaan jälkimmäisestä ;)

Hirveä tekstiseinä, mutta tulipahan kirjoitettua. Heittelin sekaan linkit, jos joku vaikka sattuisi kiinnostumaan hölinöideni taustoista. Kommentoida toki saa ja kertokaa ihmeessä, jos olen unohtanut tahi missannut jotain.

Ensimmäistä kertaa koskaan pelaajaboardeilla koitan laatia top 10-listauksen, joten saapa nähdä mitä tästä tulee, toivottavasti siedettävää materiaalia. Pelaajan digiexpo-sunnuntaipäivän laatiman pelilistauksen innoittamana päätin tehdä itse samankaltaisen. Elikkäs mainita omat lempipelit vuosilta 02-12 (peli per vuosi). Rikotaan sen verran kaavaa, että pelit ei ole missään "arvo"järjestyksessä, vaan ihan puhtaasti vuosijärjestyksessä (2002->2012). Koska ollaan kerta suomesta kotoisin, niin päätin ottaa huomioon ainoastaan eurooppajulkaisujen ajankohdan. Otetaan myös huomioon, että en ole pelannut ihan jokaista listan peliä ilmestymisvuotenaan.

2002: Final Fantasy X
FFX oli aikoinaan se ensimmäinen ps2-peli, mikä tuli hankittua kyseiselle laitteelle. Vaikka näin jälkikäteen sarjan kymmenes osa ei ollutkaan aivan omia suosikkeja pelisarjassa, niin silti se tarjosi pari sataa tuntia tosi hyvää viihdykettä. Ja vieläkin olisi erittäin paljon pelattavaa kyseisessä tallennuksessa.
Kunniamaininta samalta vuodelta: Kingdom Hearts

2003: XIII
Tämä erääseen belgialaiseen sarjakuvaan pohjautuva räiskintäpeli sai aikoinaan innostumaan pelin komeasta ja omaperäisestä ulkoasusta. Myös itse peli oli alusta loppuun erittäin laadukasta meininkiä ja kentät vaihteli hyvin. Välillä sai edetä pyssyt laulaen ja välillä hiiviskellen niin, että ei saa jäädä kiinni. Tämä jälkimmäinen myös oikeesti vaati sen, että ne ruumiit piilotetaan. Odotan suurella innolla, että peli saa jatkoa.
Kunniamaininta: Advance Wars 2

2004: Burnout 3
Muutama vuosi sitten tuli kaverilta lainattua kyseinen peli, sillä ennen sitä erästä iltaa vietettäessä pelin crash-mode kolahti sen verran kovaa. Peli tuli pelailtua melkein kokonaan läpi, ennenkuin palautin sen takaisin. Pitihän se sitten vielä tänä vuonna hankkia se ps2:lle oma kopio pelistä. Edelleenkin viime sukupolven parhaimpia arcade-kaahailuja.
Kunniamaininta: Flatout

2005: Devil May Cry 3
Joskus muinoin katoin monta kertaa PS2:n Demo Onelta pelisarjan ensimmäisen osan trailerin ja vaikutti sen verran mielenkiintoiselta peliltä. Kuitenkin jostain syystä pelisarja unohtui muutamaksi vuodeksi, kunnes ostin Special Editionin pelistä. Ja voi pojat, kun oli hyvä peli. En tuolloin viellä onnistunut läpäisemään normaalilla tasolla peliä lävitse, vaan päätin jatkaa helpoimmalla. Pelihän tunnetaan korkeasta haastavuudestaan. Nyt vasta HD-muodossa peli meni lävitse, ja olihan se edelleen yhtä rautaa. Suurimman vaikutuksen pelissä tekivät pelin loistava tunnelma sekä esimerkillinen pelattavuus.
Kunniamaininta: God Of War

2006: Flatout 2
Jep, juuri tuo suomalaisen Bugbearin tekemä autopeli. Jo ensimmäinen osa oli täyttä rautaa, mutta jatko-osa oli vieläkin parempi. Tykkäsin myös siitä, kuinka pystyi hajottamaan kilpailijoiden autoja, olenhan suuri carmageddonien ystävä. Muutenkin ajaminen oli tässäkin osassa toimivaa ja viihdyttävää. Tästä pelistä tuli myös myöhemmin "paranneltu" osa, Ultimate Carnage. Tässä oli tuotu vähän enemmän kaikkea.
Kunniamaininta: Kingdom Hearts 2

2007: Final Fantasy XII
Ei varmaan kenelletkään tullut yllätyksenä, että listalla samaisen pelisarjan toinenkin osa. Tosin tälläkertaa XII on ehdottomasti sarjan suosikkejani, heti seitsemännen osan jälkeen. Muistan vielä hyvin kesän, kun radiossa mainosteltiin uutta ja kallista pleikkaria ja minä se vain pelasin iloisena kesälomalaisena FF XII:tä. Ennen pelin saapumista, olin hieman skeptinen ennakko-tietojen suhteen, mutta yllätyin todella positiivisesti. Tappelusysteemi on jopa sarjan paras ja sulavin tähän mennessä. Myös Gambit-systeemi toimii toodella hyvin. Ensimmäistä kertaa koin "grindaamisen" mukavaksi puuhaksi. Aivan kaikki ei kuitenkaan tykännyt pelistä, sillä onhan se edelleen paljon mielipiteitä jakava (mestari)teos. FF XII on myös henk. koht. paras ps2-peli ikinä.
Kunniamaininta: Bioshock

2008: Dead Space
Aikoinaan ihan mielenkiinnosta ostin heräteostoksena kyseisen pelin PC:lle. Testattuani peliä yhden chapterin verran, totesin pelin olevan hemmetin hyvä, että olihan se pakko hankkia ps3:lle kanssa, jotta sitä pystyisi pelaamaan kotonakin (oma PC ei siis pyörittänyt tuolloin DS:ää, eikä pyöritä tänä päivänäkään). Peli oli myöskin ensimmäisten ps3-pelieni joukossa. Ja tästä nousi myös pieni kiinnostus survival horror -genreen, mikä johti mm. Bioshockin ostamiseen. Dead Space 2 oli omasta mielestäni jopa vieläkin parempi kuin edeltäjänsä ja kolmas tuleva osa on yksi ensi vuoden odotetuimpia pelejä.
Kunniamaininta: Mirror's Edge

2009: Assassin's Creed 2
Taistelin kyseisen pelisarjan ensimmäisen osan lävitse, vaikka välillä se olikin nautittavaa meininkiä. Ja viimeistään kakkososan nähtyäni päätin ottaa niskasta kiinni ja näin ollen sain vetäistyä pelin. AC2 pistikin sitten kaikissa osa-alueissa paremmaksi. Kyseinen peli on edelleenkin ihan siellä tämän sukupolven pelien kärkipäässä. Erityisesti pidin pelin tarinasta ja kuinka se etenee. Tämän lisäksi myös Ezio teki suuren vaikutuksen päähahmona, eikä unohdeta myöskään Leonardoa. Niin, ja ei se avoin maailma haitannut ollenkaan, mikä on myöskin harvinaista.
Kunniamaininta: Borderlands

2010: God Of War 3
Jo ensimmäinen pelisarjan osa teki suuren vaikutuksen meikäläiseen mielenkiintoisella ajanjaksollaan ja brutaalilla meiningillään. Kuitenkin kolmannesta osasta tuli oma suosikki, sillä kaikki oli vain eeppisempää kuin aiemmissa peleissä. Ja olihan se pelikin aivan törkeän hyvän näköinen. Hankin aikoinaan pelin ps3-bundlena, mutta silti se oli kummallisesti vasta toinen omistamani ps3-peli.
Kunniamaininta: Alan Wake

2011: Deus Ex: Human Revolution
Luettuani Pelaajan ennakon, kiinnostuin sen verran pelistä, että hankin sen hieman heräteostoksena jo julkaisupäivänä. Mutta kannattihan se ostos tehdä, sillä pelistä tuli omalta osaltani vuoden paras. En ollut sitä ennen edes pelannutkaan sarjan aiempia pelejä, enkä ole vieläkään. Human Revolutionissa oli silti sellaista meininkiä mikä vain iski, ehkä se oli se futuristinen cyberpunk-meininki. Pelin ainut iso miinus oli monien muidenkin valittamat pomotaistelut, mitkä olivat ihan hirveetä kuraa, mutta onneksi niitä oli vähän.
Kunniamaininta: Rayman origins

2012: Borderlands 2
Vuosi on pian loppumassa, mutta vielä on muutama peli tsekattavana tältä vuodelta. Kuitenkin tällä hetkellä Borderlands 2 on tehnyt parhaimman vaikutuksen ja tarjonnut eniten hupia. Vaikka peli onkin ollut ajoittain melko rasittavaa, niin silti peli vaan jaksaa viehättää. Myös pelin huumori on melkeimpä parasta huumoria peleissä koskaan. Viitteitä pop-kulttuuriin löytyy vaikka millä mitalla ja läppä lentää lähes koko ajan.
Kunniamaininta: Catherine

Olipa kerrassaan kattava ja mainio listaus vuosien parhaista peleistä! Selvästi pelimaku on erilainen mitä itsellä mutta niin pitääkin olla ja niitä pelejä mitä listalta olen pelannut, niin ovat kyllä olleet laadultaan vuoden parhaimmistoa. Toivottavasti tämä saa muitakin innostumaan samanlaisen listan teosta tai aivan uuden aiheen keksimisestä. Näissä listoissa kun on ollut nyt turhan pitkä tauko. Pointsit siis Zaleralle listauksesta.

ps.
Vuoden 2003 kohdalla on sattunut paha källi. Nimittäin pelin nimestähän puuttuu kaksi konsonanttia edestä: SS eli pelin nimihän on totta kai SSXIII. :P

Lainaus käyttäjältä Airus+

Olipa kerrassaan kattava ja mainio listaus vuosien parhaista peleistä! Selvästi pelimaku on erilainen mitä itsellä mutta niin pitääkin olla ja niitä pelejä mitä listalta olen pelannut, niin ovat kyllä olleet laadultaan vuoden parhaimmistoa. Toivottavasti tämä saa muitakin innostumaan samanlaisen listan teosta tai aivan uuden aiheen keksimisestä. Näissä listoissa kun on ollut nyt turhan pitkä tauko. Pointsit siis Zaleralle listauksesta.

ps.
Vuoden 2003 kohdalla on sattunut paha källi. Nimittäin pelin nimestähän puuttuu kaksi konsonanttia edestä: SS eli pelin nimihän on totta kai SSXIII.

Kiva huomata, että edes yksi piti listauksesta jonka sain tehtyä! Olisi kyllä mukava tosiaan nähdä muidenkin boardilaisten samantyylistä listausta, tai sitten ihan minkä teemaista tahansa.
Ja mitä tuohon "virheeseen" tulee, niin toki SSX3 oli huikea peli, mutta se oli ehkä lievä pettymys loistavan Trickyn jälkeen ;). Ja samalla XIII on kuitenkin muutaman kerran tullut läpäistyä, mikä on sinällään harvinaista omalla kohdallani.

Jokaisen Top Gearin lopussa, Jeremy Clarkson lopettaa ohjelman pommiin ja me täällä pelaajaboardilla aloitamme vuoden 2013 nyt todellisella pommilla....tai siis listalla..

Top 10 Vuoden 2013 odotetuimmat pelit!

Vuosi 2012 oli jälleen tasaisen vahva pelivuosi, vaikka se ei ainakaan omissa kirjoissani yltänyt yhtä korkealle kuin hunajainen 2011, mutta mitään sen isompaa valitettavaa ei ole. Alkanut vuosi vaikuttaa kuitenki jälleen melkoisen mahtavalta ainakin kaikkien pelialan ystävien silmissä. Uusi konsoleita ja äskettäin julkaistujen konsolien killer appeja on odotettavissa, joten erotellaanpa jyvät akanoista.

10. The Big Three!

3D-Mario, Zelda ja Metroid. Kaikki nuo pelit ovat varmasti kehitteillä jossain Nintendon salaisimmassa ja syvimmässä bunkkerissa, vaikka niitä ei ole vielä täysin virallisesti julkistettukkaan. Tuolla kolmikolla 'Tendo aikoo jälleen myydä konsoliaan niillekkin faneilleen, ketkä eivät ole uusinta konsolia vielä makkariinsa hankkineet. Syy miksi niittasin pelit samaan läjään ja listan perukoille, on juuri se, että niitä ei ole vielä julkistettukkaan. E3 2013 odottaminen jatkuu....

9. Luigi's Mansion: Dark Moon

Mariolla pitänyt viime aikoina kiirettä, kun velimies on homehtunut kortistossa. Luigi pääsee viimein kuitenkin tosi toimiin ensi vuonna, kun möröt ja kummitukset kaipaavat jälleen kaitsemista. Viime aikoina 3DS:n peleistä on karissut 3D:n käyttäminen pois ainakin osittain, mutta ainakin traikkujen perusteella vihreä putkimies luottaa syvyyksiin. Busting makes me feel good!

8. Beyond: Two Souls

Viime vuoden valttikortteja Sonylta ja kenties tämän vuoden parhaita PS3-pelejä. Olettaen että peli edes ilmestyy PS3:lle eikä varjoissa lymyilevälle PS4:lle. Beyondissa olisi varmasit potenttiaalia olla jälleen erilainen peli ja Sony saisi pönkitettyä egoaan pelialan taiteellisimpana konsolivalmistajana, mutta vain valmis tuote näyttää onko tässä nyt jotain erikoista vai vaan yksi tylsä seikkailipeli jännällä päähahmolla.

7. South Park: The Stick of Truth

Vuoden paras lisenssipeli? Näin voisi olettaa, sillä Totuuden Keppi vaikuttaa mahtavalta! South Parkin maailmasta revitään kunnolla irti ja hienoa huumoriakin tuntuu olevan samassa mittakaavassa kuin ohjelmassa sen parhaina vuosina. Taistelusysteemi vaikuttaa kyllin lihaisalta ollakseen pidemmän aikaa mielenkiintoinen ja tietenkin mukana on hippejä. Auktoriteetit on pop!

6. GTA V

Kaikkien aikojen paras/suurin/mahtavin avoimen maailman peli? Itse en aluksi jaksanut oikein millään innostua uusimmasta Autovarkaudesta, mutta kun trailereita on katsellut ja muistellut miksi sarjan aikaisemmatkin osat ovat olleet niin laadukkaita (anteeksi NK, myös GTA IV on laadukas), niin tavallaan vaikeaa olla innostumatta. RS osaa vain niin hyvin luoda maailmoja, missä pelkkä päivittäinen eläminen on niin viihdyttävää. Mikä parasta, edellisen osan virheistä on ainakin nähdyn perusteella otettu opiksi.

5. Metal Gear Rising Revengeance

Lits, läts, spläts. Selkäranka irti ja sitten vielä kahtia. Platinumin meininkiä parhaimmillaan, eipä sitä tarvitse oikein muuta sanoa. Pikkuinen al dentte lahkeessa itse kullakin...

4. The Last of Uss

PS3:n viimeisimpiä suuria pelejä. Tuhma Koira on tarjoillut konsolilla aikaisemmin todella vetäviä kokemuksia, mutta nyt he yrittävät tuoda eloa zombiepelien lievästi sanottuna ylikäytettyyn kastiin. Vaikka ähkyä on havaittavissa itse kullakin, niin ainahan sitä nyt joukkoon tummaan vielä yksi hyvä peli mahtuu. Toivottavasti räiskintää on mahdollisimman vähän ja tiukkoja tilanteita sitäkin enemmän. Hemmetin nätiltä se ainakin näyttää.

3. Ni No Kuni

Japaniassa jo aikoja sitten pelaajia viihdyttänyt JRPG saadaan viimein myös Eurooppaan tänä vuonna. Ainakin demon perusteella sairaan kaunis peli kätki sisälleen hyvällä tavalla erilaisen taistelusysteemin ja mielenkiintoisen tarinan. Toivottavasti taiteellinen valinta kantaa loppuun asti ja taisteluissa tulee vastaan monenlaisia örriäisiä, niin asiat ovatkin melkoisen hyvin. Niin, olihan siinä myös vaikutteita Pokemonista. Nams.

2. Pikmin 3

Ryöstöretket kaukaisessa galaksissa jatkuvat, vaikkakin ilman Kapteeni Olimaria. Uusimman trailerin perusteella Pikmin 3 näyttää ja kuulostaa upealta, mutta eipä sitä pelaamistakaan ole unohdettu. Se rapu ja selvät viittaukset Pokemoniin ja kuplasäteeseen.....hnnngggg..... Löytyykö pelistä sitä kuuluisaa Miyamoton tatsia? Onko tässä Wii U:n ensimmöinen killer appi? Kapinoivatko Pikminit viimeinkin? En malta odottaa!

1. Bioshock Infinite

Myöhästellyt ja viivästellyt se on, mutta viimeinkin Infinite on lähempänä. Ensimmäisistä kuvista asti omassa tutkassani ollut BS: Infinite aiheuttaa kuumoituksen tunteita unissani lähes joka yö. Ulkoasu kuin karkkia ja toiminnassakin vauhtia, vaihtelua ja vaarallisia tilanteita. Eli kaikki kolme kivaa koota. Infinite melko varmasti kilpailee vuoden lopussa GOTY-palkinnoista, ellei se intiaanien maailmanloppu tulekkin myöhässä ja maailma lopu juuri ennen pelin julkaisua. Tai sitten näemmekin ainoastaan sen Vita-version. Hyyyyrrrrrrrrr.......

Lainaus käyttäjältä Muksu

Vuosi 2012 oli jälleen tasaisen vahva pelivuosi, vaikka se ei ainakaan omissa kirjoissani yltänyt yhtä korkealle kuin hunajainen 2011, mutta mitään sen isompaa valitettavaa ei ole.

Totta turajat. Loppuvuosi oli tuttuun tyyliin varsin mehevä paketti, mutta alkuvuosi? Mieleen on jäänyt vain Massyä, Dragon's Dogmaa, Amaluria ja Max Painia muistuttavia nimikkeitä. Ai niin, olihan siellä se mätäpaise. SSX taisi saada maaliskuussa päivänvalon, mutta samantien sinne uumeniin takaisin kaivautuikin. Loppujen lopuksi vuosi 2011 oli kovempi. Karun totuuden paljastivat Muksu ja Airus päivämäärällä 1.1.2013.

Lainaus käyttäjältä Muksu

Kermavaahtoa. Ehkä ripaus mansikoita. Ja totta kai se kirsikka vielä kakun päällä.

Tyydyn nyt vain geneerisesti toteamaan, että varsin pätevä listaus. Olen itse vielä melko pimennossa ollut siitä, mitä kaikkea ensi vuosi tuo tullessaan. Aikaa listojen kirjoittamiseenkin on ollut niukkaakin vähemmän, mutta onneksi paras mies asialla hoiti homman.

Omalla kohdalla vuoden odotetuimmat eivät varmaankaan ihan samaa luokkaa ole. Ni No Kuni kiinnostaa edelleen, mutta ei enää ostomielessä. Last of Ussista en osaa vieläkään muodostaa mitään mielipidettä. Peli voi kokea karun kohtalon, kun se lähellä Autovarkautta ulos pusketaan ja jos näiden kahden väliltä pitäisi valita, niin pikemminkin kuskaisin kaupasta kaksi kipaletta jälkimmäistä kotiini, kuin koskisin ensimmäiseen. Se mikä totta kai pelissä kiinnostaa, on jo yllä mainittu tuhmien koirien osallistuminen asiaan.

Heavy Rain oli aika mehevä paketti. Beyond kiinnostaakin ja kutkuttaa vatsanpohjassa, mutta tällä hetkellä voisin hyvinkin odottaa peliä seuraavalle sukupolvelle. Ja loppuun on vielä heitettävä kliseinen kysymys: Onko vuosi 2013 The Last Guardianin?

Lainaus käyttäjältä Airus

Loppuvuosi oli tuttuun tyyliin varsin mehevä paketti, mutta alkuvuosi? Mieleen on jäänyt vain Massyä, Dragon's Dogmaa, Amaluria ja Max Painia muistuttavia nimikkeitä. Ai niin, olihan siellä se mätäpaise. SSX taisi saada maaliskuussa päivänvalon, mutta samantien sinne uumeniin takaisin kaivautuikin. Loppujen lopuksi vuosi 2011 oli kovempi. Karun totuuden paljastivat Muksu ja Airus päivämäärällä 1.1.2013.

Olihan siellä näiden lisäksi ainakin Kid Icarus Uprising ja Resident Evil Revelations sekä The Last Story. Olen kylläkin samaa mieltä kanssanne, 2011 oli kovempi pelivuosi.

Muksun lista oli mittava ja huolella laadittu. Loppuvuodesta on taatusti sitten hauska palata sen pariin ja katsoa, kuinka hyvin nämä pelit vastasivat odotuksia. Ennakkoon vaikuttaisi kyllä siltä, että tästä vuodesta tulee melkoinen hittisikermä!

Top 10 2013 odotetuimmat, second opinion:

10. Crysis 3
Kakkosta avoimempi, viidakko ja kaupunki yhdessä pelissä? Kyllä kiitos! Pitäis vieläpä olla PC -versiossakin kaikki herkut heti julkaisussa, toivotaan vielä että soundtrack on yhtä tiukka kuin aikaisemmissa osissa. Niin ja nanosuit <3.

9. The Elder Scrolls Online
Elder Scrolls mörppinä? Nuff' said.

8. Tomb Raider
En ole ikinä ollut mikään Tomb Raider -fani ja viimeisin pelaamani sarjan peli on se surkea räpellys PS2 -aikakaudelta. E3 traileri muutti ennakkoasenteeni tähän peliin täysin, siis tässähän näyttäis olevan kunnon survival settiä viidakossa - not bad. Toivottavasti ei ole liian helppo ja ehottomasti ostoon lähtee.

7. Sly Cooper: Thieves in Time
Ah, pleikkarin paras tasoloikka -sarja hands down. Odotukset on kovat etenkin kun tätä tekee Sucker Punchin sijasta Sanzaru Games. Tosin näyttää h*lvetin hyvältä.

6. The Wasteland 2
Ensimmäistä Wastelandia ei ole tullut pelattua, mutta tämä rupesi kiinnostamaan kun Kickstarterista tilannetta seurasin + Obsidian mukana kehitystyössä. Old School RPG settiä nykyaikana? Voi kyllä, kyllä kiitos!

5. God of War Ascension
Ah, meikäläisen lemppari hack n' slash -sarja saa jatkoa ja vieläpä moninpelin lyövät siihen kylkeen. Eeppinen yksinpeli ja toivottavasti toimiva moninpeli? Voiko sitä mies parempaa toivoa?

4. Watch Dogs
Peli joka herätti viime kesän E3 -messuilla hämmennyksen ja innostuksen tuntemuksia. Ilmeisesti jonkinsortin toiminta-seikkailu tiedossa ja ainakin visuaalisesti päräyttävä.

3. Company of Heroes 2
PuuCee vertakin sitten listalle, eka CoH ja lisärit tarjosivat parasta WW2 -aiheista naksuttelua ikinä, hommahan oli varsin yksinkertaista, mutta kyllä taktikoinnin taito piti osata - etenkin online -puolella jossa turpaan tulee jos ei osaa. Jatko-osa näyttäis entistä herkullisemmalta, odotan sekä yksinpelin että moninpelin osalta paljon, tuskin tulee pettämään.

2. Bioshock Infinite
Eka Bioshock on mulle edelleen yksi tän generationin tärkeimmistä peleistä. Rapture oli kiehtova ja karu maailma sekä tarinan kerronta erinomaista. Infiniteä kohtaan luonnollisesti odotukset ovat taivaissa ja toivon että tuokin pystyy tarjoamaan tunnelmallista FPS -meininkiä hyvällä tarinankerronnalla.

1. Grand Theft Auto V
Ehdottomasti yksi vuoden suurimmista julkaisuista ja itsellänikin hype mittari hakkaa jo rajottimen yli reilusti. Suurinta sarjan peliä tästä on lupailtu ja 3 päähenkilöä ei kuulosta ollenkaan huonolta. Toivon vaan, että se PC -versiokin saadaan mahdollisimman pian ulos ja mielellään hyvin optimoituna. GTA IV:stä melko hirveitä muistoja ennen pätsejä.

Todella paljon hyviä pelejä tulossa ja niukasti listan ulkopuolelle jäivät The Last of Us, Beyond Two Souls, Ni No Kuni, South Park: Stick of Truth, Metro Last Light, Metal Gear Rising etc. Ei vaan kaikkia saa mitenkään mahdutettua top 10 listaan ja näyttääkin siltä, että tästä vuodesta on tulossa 2011 vuoden veroinen - ainakin mulle.

Tietty sitten uusien pelien lisäksi odottelen E3 -messuja innokkain mielin sillä eiköhän siellä ne Mikkiksen ja Sonyn next gen -konsolit julkisteta. Elättelen vieläpä toiveita että syksyllä saataisiin sitten uudet pelivehkeet.

Ja btw Muksu, listasi on erittäin hyvä, tää ei oo mikään countteri, vain toinen mielipide. :)

edit: Itse laitoin muutaman PC exclusive -pelin listaan vaikka tämä on konsoli foorumi, mutta tuskimpa se rikos on.

edit2: Jos Metal Gear Solid Ground Zeroes julkaistaan tänävuonna niin sehän menisi heittämällä ykköseksi!

Noh noh ihmiset, missä on Aliens: Colonial Marines?! Muksuhan voi olla innoissaan kun Wii U:lle tulee ties mitä lisähärpäkettä lisänäytön avulla.

Omalla odotuslistalla on myös Remember Me, WATCH_DOGS ja Star Wars: 1313, mutta sen materiaalin perusteella mitä kahdesta jälkimmäisestänon nähty voisin veikata niiden tulevan joko vasta joulumarkkinoille seuraavien konsoleiden kanssa samaan aikaan, tai sitten ne siirtyvät ensi vuodelle.

Muuten kummallakin oikein mainiot listaukset. Itse en vain jostain syystä ole yhtään hypettynyt tulevasta Bioshockista, mutta välillä pitää tehdä tietoisia päätöksiä sen suhteen että mitä aikoo ostaa ja pelata, erityisesti kun on yli toista kymmentä pelejä tälläkin hetkellä kesken...

Ja elähän nyt Hifisti sellaisia mene sanomaan että tämä olisi konsolifoorumi. Täällä saa ja pitää puhua mistä haluaa. Lehtikin kun käsittelee nykyään myös PC-pelejä.

Lainaus käyttäjältä Demppa

Omalla odotuslistalla on myös Remember Me, WATCH_DOGS ja Star Wars: 1313, mutta sen materiaalin perusteella mitä kahdesta jälkimmäisestänon nähty voisin veikata niiden tulevan joko vasta joulumarkkinoille seuraavien konsoleiden kanssa samaan aikaan, tai sitten ne siirtyvät ensi vuodelle.

Eikö ainakin WATCH_DOGS luvattu vielä tämän sukupolven vehkeille? Mieluusti kyllä ottaisin sen vasta NextBoxille, jos graafinen ulosanti on sillä e3-demon luokkaa.

1313, Tomb Raider, Castlevania LoS2 ja MGS: Revengeance ovat meikäläisen eniten odottamat tapaukset tälle vuodelle, mutta kyllä sieltä jokunen yllätyskin varmasti tulee. Ehkäpä tavattoman karmealla nimellä varustettu Yaiba: Ninja Gaiden Z tai High Moonin Deadpool pomppaisivat puskista. En ole mitenkään liekeissä uudesta BioShockista, vaikka sekin voi yllättää.

Kivat listat oli pojilla, mutta minä teen paremman listan. No siitä nyt en tiedä mutta tässä ovat minun Top 10 odotetuimmat pelit vuodelle 2013. Listaa tehdessä jouduin oikeasti selaamaan nettiä että mitä pelejä sitä nyt on edes tulossa. Nykyään en oikein mitään peliä odota hirveän paljoa, koitan pitää odotukset mahdollisimman alhaalla ja hypejunaan en tahdo mieluusti hypätä. Menneisyydessä kun on ollut jokunen kova pettymys kun liikaa jostain on innostunut. Listan pelit ovat myös sellaisia että nämä on edes jotenkin luvattu tulevan 2013, eli MGS: Ground Zeroes ja muut sellaiset jätän suosiolla pois. Mutta itse listaan:

10.South Park: The Stick of Truth
Heti siitä asti kun ensimmäisen kerran Suomen telkkarissa sarjaa näytettiin olen ollut South Parkin fani. Todella nerokasta huumoria ja nykyään myös hyvin kantaaottavaa tavaraa sarja sisältää. Tätä samaa toivon peliltä jota kehittää yksi tämän hetken omista suosikki studioista, Obsidian. Miksi tämä on kuitenkin vasta numero 10? Peli näyttää jo nyt hyvältä trailerien perusteella mutten odota tämän olevan mikään GOTY-peli vaan perus hauskaa pelattavaa. Tietenkin voin olla väärässä ja mahtavaahan olisi jos se vuoden peliksi osottautuis.

9. Aliens: Colonial Marines
Laitoin pelin listalle koska Demppa valitteli ylempänä sen puuttumista. No ei se nyt näin ihan mene. Jos joku ei tiedä, olen kova Alien-sarjan fani. PC:lle tullut 90-luvun lopun Alien vs Predatorilla on erityinen paikka sydämmessäni ja tämä uusin Aliens peli näyttää sisältävän paljon samaa tuon pelin Marine-kampanjan kanssa. Viimeksi tullut suurempi alien peli (keskinkertainen AvP pari vuotta sitten) jätti paskan maun suuhun, toivon ettei tämä tee samaa. Pelin takana on osaava studio joten toivottavasti osaavat hommansa. Ei muuta kuin pelkäämään käytäville ja kuuntelemaan tutkan piipitystä.

8. Gears of War: Judgment
Se on Gears of War, ei muuta lisättävää. No sen silti sanon että todella toivon että pelisarjaan saataisiin hyviä uudistuksia nyt kun uusi studio on peliä tekemässä. Väriä ainakin on mukana enemmän sekä joitain mukavan näkösiä uusia aseita ja vihollisia. Sinäänsä mitä muutakaan tahdon, rakastan sarjaa ja sillä selvä.

7. God of War: Ascension
Monella tavalla samat asiat kuin Gears of Warin kanssa. Rakastan pelisarjaa ja ostan uuden pelin jo pelkästään siksi. Mitä nyt pelikuvaa olen katellut niin todella mainiolta mätöltä näyttää, tarina kiinnostaa myös melkoisesti vaikkei siinä mitään kummosia twistejä voi olla. Nettipeli yllättäen myös himottaa, mitä pelikuvaa siitä on näytetty niin jos se saadaan toimivaan hyvin voin nähdä pelaavani sitä tunnin jos toisenkin.

6. BioShock Infinite
Alkuperäinen Bioshock on yksi tämän sukupolven parhaista peleistä. Joten totta helvetissä odotan samojen tyyppien uutta osaa sarjaan. Sinäänsä odotukset peliä kohtaan oli minulla hyyvin paljon korkeammalla joskus vuosi sitten mutta pitkät pelin viivytykset ovat syöneet niitä alemmas. Peli silti näyttää herkulta ja toivon tosissani rakastavan tekelettä. Toivottavasti kehityksessä olleet ongelmat ja muutokset eivät ole pilanneet peliä.

5. Watch Dogs
Listan ainoa peli jonka tämän vuoden julkaisua hieman epäilen. E3 näytetty pätkä oli aivan helvetin hieno. Jos peli saadaan toimivaan kokonaisuutena nuin hyvin voi tässä olla käsillä yksi sukupolven parhaista peleistä. Niin paljon tietoa on peliin liittyen vielä piilossa joten en viitsi tätä korkeammalle laittaa. Tämän hetken odotukset kuitenkin hyvin korkealla.

4. The Cave
Aivan oikein, latauspeli menee monien isojen julkasujen ohi. Ron Gilbert ja Double Finen yhteinen häröily seikkailu/hyppely/puzzle näyttää ja kuulostaa hemmetin hyvältä. Jo pelkät trailerit sisältävät rautaista huumoria jota näiltä tyypeiltä juuri odotan. Vielä on aika vähän näytetty itse pelistä mutta tavallaan en liikaa tahdo edes tietää, kuitenkin tämän ostan.

3. Grand Theft Auto V
Se on uusi GTA, tietenkin odotan sitä suurella innolla. Pelisarja on ollut viimeistään kolmannen osan julkaisusta lähtien yksi suosikeistani ja jo pelkästään vitosen trailerit näyttävät hyvältä. Minä pidin paljon neljännestäkin pelistä (hyi kamalaa) mutta tämä uusin osa näyttää sisältävän sitä hyvää huumoriakin enemmän jota etenkin PS2 ajan pelit sisälsivät rutkasti.

2. Metro: Last Light
Metro 2033 sisälsi paljon vikoja, mutta ne asiat jotka oli tehty hyvin oli mestarillisia. Etenkin tunnelma oli perkeleen loistava. Last Light näyttää sisältävän kaiken hyvän mitä edellinen osakin mutta toimintaa ja muita heikkouksia on parannettu. Toivon että peli olisi ehtaa "Vuoden PelI" tavaraa ja mitä nyt olen nähnyt, se voisi olla mahdollista.

1. Metal Gear Rising: Revengeance
Olen MGS fanipoika. Mitä muutakaan odotitte löytyvän listan kärjestä. Alkuperäinen Rising ei näyttänyt kovin kummoiselta, mutta kun Platinum Games hyppäsi mukaan... ei jessus housut sotkin. Se eka Revengeance traileri jo pelkästään sai minut ihan liekkeihin. Mitä nyt sen jälkeen on näytetty ei odotukset ole tippuneet. Studio on tehnyt pari tämän sukupolven parhaimmista toimintapeleistä ja näyttää siltä että ainakin omilla listoilla tämä peli menee sinne mukaan.

Jospa itsekkin liittyisin mukaan, ja liittäisin oman listani samasta aiheesta.

10. Watch_Dogs
Viime eee-kolmosien yllättäjä sekä oikeastaan ainut "pommi". Kyseisillä messuilla näytetty pelikuvavideo antoi pelistä todella mielenkiintoisen kuvan. Kuitenkin hype hieman laantunut, kun ei ole kuullut vähään aikaan mitään.

9. The Last of Us
Pikkuhiljaa peli on alkanut kiinnostamaan enemmän ja enemmän. Toivottavasti ei tulla pettymään, sillä peli vaikuttaa tässä vaiheessa todella hyvältä.

8. Metal Gear Rising: Revengeance
En ole mikään suuri MG-fani, vaikka pelisarjan pelaamistani peleistä olenkin pitänyt jonkin verran (paitsi PW:stä, mistä en juurikaan pitänyt). Tämä MGR sen sijaan voi ehkäpä jopa mennä parhaimmaksi MG-peliksi onnistuessaan. Ja onneksi Platinum Games vastaa pelattavuudesta, onhan kyseinen studio tällä hetkellä toimintapelien kuumin nimi.

7. Tomb Raider
Kokemukset aiemmista Tomb Raidereista ovat hyvinkin pienet, mitä nyt pienempänä tuli pelattua pikkasen kahta ekaa sarjan peliä. Tämä reboottaava osa on jo pitkään näyttänyt hyvältä trailerien suhteen sekä myös ennakoista. Ja onhan tämä uusi Lara omasta mielestäni selkeästi parhaimman näköinen ;).

6. Final Fantasy XIII-3
Eiköhän tämä ole ihan itsestäänselvyys, että löytyy tältä listalta. Pidin aiemmista XIII-osista suht paljonkin, ja ennakkotietojen mukaan tästä voi tulla paras XIII-osa.

5. Ni No Kuni
Toinen japsiropettelu listalla, ja jopa korkeammalla kuin Final Fantasy...mitä ihmettä?!? Varmaankin ihan vain sen takia, että peli tulee jo tammikuussa eurooppaan. Demo testattu ja hyvältähän se maistu, ulkoasukin on törkeän nätti.

4. Dead Space 3
Vaikka pelisarja on mennytkin toimintapainotteisempaan suuntaan, niin ilmeisesti silti tähän on saatu tuttua DS-fiilistä mukaan. Pääsin expoilla kokeilemaan peliä, ja kyllä se vakuutti hyvältä teokselta.

3. God Of War: Ascension
God of Warit ovat ehkäpä DMC-pelien (sitä hirveää kakkososaa lukuunottamatta) ohella hack 'n' slash -genren suosikkipelejä. Ja GOW3 on allekirjoittaneelle tämän sukupolven paras peli, joten miksipä en odottaisi Ascensionia. Vielä kun pelivideo näytti pelin olevan samalla tuttua, mutta myös raikas. Moninpeliltä en pahemmin odota mitään, puhtaasti yksinpelin takia tämän hankinkin.

2. DmC: Devil May Cry
Hieman yllätyin, että tämä teos löytyi jopa näinkin korkealta listalta. Täytyy nyt kuitenkin muistaa, että tämäkin tulee jo ihan pian kauppoihin. Kuten tuossa GOWin kohdalla sanoinkin, niin tosiaan DMC3 on helposti em. pelisarjan pelien kanssa ehdottomasti genren kunkkuja. Danten uuteen ulkonäköönkin on jo tottunut hyvin ja demo antoi luottavaisen kuvan pelistä.

1. Bioshock: Infinite
Jepjep, mikäpäs muukaan. Samoilla linjoilla mennään täälläkin, ensimmäinen Bioshock on edelleen tämän konsolisukupolven paras räiskintäpeli. Uusi taivaskaupunki näyttää vähintään yhtä hienolta paikalta kuin Rapture. Varmasti kauniin näköinen peli sieltä on tulossa, ja loistava sellainen.

Loppuun vielä sanoisin, että odottaisin Rayman Legendsia suuresti, jos Wii U:n hankinta kiinnostaisi tällä hetkellä. Saattaisi mennä jopa TOP-3:een asti.

Lainaus

Joku Alienssi

Itse menetin oikeastaan uskoni tuohon uusimoaan Aliens-peliin, vaikka joskus se vaikutti kieltämättä todella kiinnostavalta. Pelaajassa ollut ennakko oli aika pitkälle sitä samaa mitä on netissä jo aikaisemmin saanut pelistä lukea. Ihan kiva peli varmasti, mutta tuskin mitään sen kummempaa. Monet viivästelyt yksinään herättävät jo pikkuisen epäilyksiä pelin laadusta. Toivottavasti olen väärässä.

Lainaus käyttäjältä Airus

Onko vuosi 2013 The Last Guardianin?

Juuh elikkäs, ei oo tulossa. Sori hani.

Koska Thomas Puha ei voinut kommentoida The Last Guardiania Pelaajacastissa, se tulee Playstation 4:lle julkaisussa keväällä 2014.

Mites Agent tai FFVSXIII... Taitaa koko kolmikko(tuohon siis vielä Last Guardian) päätyä vaporwareksi.

Lainaus käyttäjältä Demppa

Koska Thomas Puha ei voinut kommentoida The Last Guardiania Pelaajacastissa, se tulee Playstation 4:lle julkaisussa keväällä 2014.

Tai sitten Puha ei voinut kommentoida, koska peli on peruttu ja Sony lakkauttamassa koko kehitystiimin. Tai sitten, sieltä tulee peli mitä ei enää edes tunnista Last Guardianiksi.

Lainaus käyttäjältä Muksu

Tai sitten Puha ei voinut kommentoida, koska peli on peruttu ja Sony lakkauttamassa koko kehitystiimin. Tai sitten, sieltä tulee peli mitä ei enää edes tunnista Last Guardianiksi.

Nääh, kyllä nuo "en voi kommentoida" jutut ovat yleensä sellaisia että jotain "positiivisempaa" tapahtuu, tai ainakin kun ottaa huomioon kyseisen herran työpaikan ja mitä siellä on nähty, niin aivan varmasti tulossa. Siinä voit kyllä olla hyvinkin oikeassa että sitä ei tulla tunnistamaan samaksi peliksi, mutta kenties saamme varman tiedon tämän vuoden E3:sta.

Enkä edes voi sanoa olevani fanipoika joka tarttuisi kaikkeen mahdolliseen informaatioon, sillä ICOsta en tykännyt, ja Colossus jäänyt pelaamatta.

Kirjoittelin vuoden alussa listaa eniten himoitsemistani tai jopa kaipaamistani peleistä tähän samaiseen ketjuun. Tuskin sitä kukaan luki, mutta viittasin siihen vain helliäkseni omaa egoani. En olisi uskonut, että listan kärkipaikalle kiilaisi syksynä ilmestyvät uudet Pokemon-pelit, mutta niin on käynyt! Odotus, hype ja puhdas kuumoitus kyseisiä nimikkeitä kohtaan on, sanotaanko nyt, sanoinkuvaamaton.
Sarja ei ole kovasta laadustaan huolimatta aiheuttanut allekirjoittaneelle sitä samaa ”sydämeni skippasi juuri kolme biittiä”-tunnetta, mitä joskus aikaisemmin enää pariin vuoteen. Uusien osien tuomat, kovasti kaipaamani uudistukset, ovat kuitenkin saanet wanhankin sedän aorttakanavat kokemaan pahoja punasolujen puutetiloja.

Siksi päätinkin pitää omat Pokemonien missikisat! Kaikilla varmasti omat mielihirviönsä sarjan useista generaaritioista, joten päätin listata nyt ensimmäisestä generaatiosta kymmenen omaa suosikkiani. Päätin rajata tekstin ensimmäiseen geniin, koska olen vain yksi ihminen satojen monsterien joukossa ja innostuksen riittäessä saan ennen syksyä kirjoitettua samanlaisen listan myöhemmistäkin geneistä. (Olenkohan käyttänyt sanaa gene/generaatio jo riittävän monta kertaa? Se selviää vain lukemalla)

Missikisoiksi nimesin nämä sen takia, että en ole ottanut statseja tai mitään muitakaan ”järkeviä” ominaisuuksia huomioon ollenkaan. Tässä on nyt menty vain ja ainoastaan naaman perusteella, millä yleensä valitsenkin oman tiimini. Näin sain myös helpommin kasaan juuri ne omat fäivörittini. Kauneushan on katsojan silmissä, joten yrittäkää jaksaa! Euroviisuja yritin ensin laittaa kasaan, mutta koska sain ala-asteen laulukokeesta 5-:n, niin en koe olevani kykenevä arvioimaan kenenkään laulutaitoja. Missikisat luonnistuvat, koska olen jumalaisen komea. True story.

10. Dugtrio

Kilpailija numero kymmenen, eli siis sijalle kymmenen sijoittuu Digletin evoluutiomuoto Dugtrio. Dugtrio nauttii pitkistä käveyretkistä kuivissa tunneleissa, sekä höperöistä jenkkikomedioista. Hän haaveilee ilmastonmuutoksen etenemisestä, sillä se edesauttaisi aavikoitumista ja eroosiota. Missin tapaan, hän ei taida tietää mitään jäätiköiden sulamisesta. (Kymppisijassa oli muuten myös hyvin pitkään kiinni Machamp, mutta edes neljä kättä eivät auttaneet listalle pääsyyn asti.)

9. Cloyster

Listan sijalle yhdeksän uiskentelee Shelderin kehittyneempi ja vielä päheämpi isoveli, eli Cloyster. Nimeä miettiessä, kääntäjällä ollut puuvitsisanakirja varmasti kovassa käytössä, mutta mitäpäs pienistä. Vesikivellä muutama hipaisu ja kuin Harry Pottereissa konsanaan, muuttuu Shelder taikavoimien ansiosta Cloysteriksi, joten ihan normaalilla grindaamisella ei tätä kaveria tiimiinsä saa. Jos en täysin väärin muista, esiintyi Cloyster aikoinaan telkkarisarjassa Ashin vastustajan riveissä Pokemon Liigassa, ottaen turpaan Kingleriltä. Kokelaalla on siis myös näyttelijäkokemusta, joten paperit Viidakon Pokemoneihin kannataa ehdottomasti laittaa menemään heti hakujen alkaessa.

8. Venomoth

”IIK, Ötökkä” t. Misty. Kilpailija numero kahdeksan ei välttämättä ole naikkosten mieleen, mutta mitä nyt heistä. Internetin mukaan he ovat muutenkin pilanneet maailman. Tuo oli tämän tekstin ainoa sovinismiläppä, tämän lupaan. Venomoth on yksi niitä Poksuja mitä tulee aina hommattua sarjan peleissä, vaikka tiimissä se ei kauaa viihtyisikään. Jostain syystä jäänyt aina tavaksi kehittää Venonatista vähän, wait for it, lennokkaampi versio! Venomoth nauttii suuresti IvanaHelsingin vaatteista, koska ne maistuvat niin kovin hyviltä. Anteeksi jos kirjoitin Suomen kovimman muotitalon nimen väärin, en jaksanut Googlata.

7. Krabby

Aivan tarkkaan en muista, mutta Krabby taisi olla myös ruokana melkoisen maukasta. Sairasta, mutta niin on myös Raamattuun vetoaminen kun puhutaan homojen avioliitto-oikeuksista. Tuo on muuten ainoa kantaaottavajuttu tässä listassa, sen lupaan. Ashin vakiotiimissä pitkään viihtynyt Krabby on myös ollut lähes aina vakiokasvo omassa tiimissäni, koska otus on vain niin kovin sympaattinen. Sympaattisesta ravusta kehkeytyy kuitenkin alkuperäisen tappajahain kaltainen hirviö, mikä kanssa en uskaltaisi koskaan mennä uimaan. Pohdin laittaisinko Kinglerin Krabbyn tilalle tähän listaan, mutta koska nämä eivät ole XL-kisat, niin söpöys vei voiton. Krabby muuten nauttii hiljaisuudesta ja illallisista rannalla. Hänen unelmalomakohteensa on Malediivit.

6. Gastly

Gastly on kenties tämän listan Eminen. Ei, Gastly ei ole valkoinen poika ghettosta kuka räppää isompien mustien miesten rinnalla, mutta kilpailu on haamutyypin missillämme kovaa. Monet pitävät häntä vain pakollisena tienä Haunteriin tahi entistä kehittyneempään Gengariin, mutta itse olen aina pitänyt Gastlyä mukavana altavastaajan asemasta huolimatta. Ilmassa kelluva pallo epämääräistä ainetta, miten tästä ei voisi pitää. Sijalle kuusi sijoittuva Gastly haaveilee maailmanrauhasta, asunnosta Porvoossa ja vakaasta parisuhteesta. Hulttiosisaret sen sijaan imevät Eminemin keikalla vessassa kokaiinia vessassa. Niimpä…

5. Oddish

Oddish on varmasti saanut yläkouluaikoina kuulla paljon nimestään ja sukuhaarastaan. Toinen isosiskoista ei varsinaisesti keräisi missikisoissa kavereita, kiitos mielenkiintoisen ominaistuoksunsa ja toinen siskoista on kopio maailman suurimmasta kasvista, mikä tunnetusti tappaa jopa pieniä lintuja ja nisäkkäitä. Oddish on kuitenkin omalla tavallaan todella sympaattinen. Metsiköiden siimeksessä viihtyvä ja rauhallinen kilpailijamme viihtyy retriitillä Intiassa ja nauttii aamulla kupillisen teetä vireästä teekupista. Hiuk…siis lehtensä kilpailija pesee ekoshampoolla. Useimmissa pelseissä Oddish on muuten aina kuulunut jossain vaiheessa tiimiini ja kehittynyt jopa useampaan kertaan.

4. Koffing

Koffing on listan ehdottomasti suurin musta lammas. Väärin ymmärretty ja syrjitty, mutta tyttö, sinä olet tähti! Jamesin luottoystävä ja sarjassa jopa evoluutioon asti päässyt Pokemon ei varmaankaan lyödy kovinkaan monen listalta, mutta tänne se pääsee ilman sen kummempia probleemoseja. Koffing on myös WWF:n pitkäaikainen jäsen, joka inhoaa saastuttajia. Löytyipä kirjoittajalta myös ammoisina aikoina Koffing-pehmolelu, joka on vuosien saatossa kadonnut myrkkytuulien mukaan. Muistot onneksi säilyvät ;_____;.

3. Starmie

Mistyn (dem shorts, boardien häiriintyneemmät jäsenet tietävät mistä puhun) pitkäaikaisempia ystäviä ja melkoisen luotettava sellainen. Yksi päheimmistä vedessä viihtyvistä Pokemoneista ja ehdottomasti yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Starmie nauttii ruuanlaitosta ja hänen lempiruokaansa onkin merenelävät ja erilaiset äyriäiset. Wat… Kenties näiden hieman poikkeavien mieltymysten takia Starmie joutuu kuitenkin tyytymään toisen perintöprinsessan sijaan. Ei huono sekään.

2. Butterfree

Yksi telkkarisarjan ikonisimmista lehattelijoista liitää suoraan hopealle, vieden kotiinsa ensimmäisen perintöprinsessan tittelin. Ashin ensimmäinen oikeasti kovalla työllä hankkima Pokemon ja yksi vetovoimaisimmista sellaisista. Menestys oli kova kun kisaaja ei lähtenytkään tavoittelemaan menestystä Idolsin juontajana, vaan suuntasi kaukomaille rakkauden perään. Aivan kuten jokaisen hc-pelaajan tuntema pelijuontaja, Anni Uusivirta. Kun joskus palaat, on kuuden hengen tiimissä aina tilaa.

1.Weepinbell

Ensimmäisen generation (sainpas ujutettua sen tänne!) missi ja oma lempilapseni jo…ööö….reippaasti yli kymmenen vuoden ajan. Aina kun vain on ollut mahdollista, niin Weepinbell on kuulunut omaan taistelevaan joukkiooni ja yleensä ollut vielä melkoisen hyödyllinen jäsen. Sarjassa vain pienen cameon tehnyt hahmo on saanut sisariaan huomattavasti vähemmän huomiota, mutta silti olen aina mieltänyt keskimmäisen muodon ehdottomasti sympaattisimmaksi. Kyseessä kenties jopa juuri oma kaikkien aikojen suosikki koko suuresta Pokemon-perheestä. Uuuh, iihana ruohotyyppi!

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Pokemonien Missikisat än yy tee nyt!!!

Hienon listan taas kerran väsäsit kuoma koulukiireidenkin keskellä. Ja koska ensimmäinen generaatio (one more time) ollaan liisterillä seinään tapetoitu, on jopa just ja just keltaisen vyön bulbauniversumissa omaavalla sananen sanottavana. Liekkö eilinen valkkari ollut osallisena asiaan kun muutama ... eksoottinen ehdokas päässyt listalle vaikuttamaan. Muutenkin Pokemonit olleet hyvinkin ajankohtainen aihe ja tämän päivän yksilö onkin Cateripie. Voi huomenna alkaakin viimeiset kolme legendaa ;__;

No niin takaisin listaan. Oddish, Starmie, Krabby ja tietenkin Voivapaa(...??) ovat enemmän kuin paikkansa ansainneet. Oddish ollut itselle kanssa yksi kaikkien aikojen suosikeista. Mutta missä on Dewgong? Tämän kaunokaisen esiintyminen sarjan jaksossa ja siinä krhmm... nähdyt kaunottaret eivät sitten liity valintaan millään lailla. Bingobongot erityisesti vielä vakioehdokas Pikachun jäämisestä ulos näistä karkeloista, kuin myös Snorkkuporkku jäi tällä kertaa Poke Flutea vaille.

Vai että Weepinpelli otti ensimmäisen sijan. Hyvät perustelut ja olen kanssasi samaa mieltä, että evoluutionsa ehdoton huippu. Omalle listalle tämä lihansyöjäkasvin kukka(?) tuskin olisi kuitenkaan paikkaa ottanut, sillä aina yhtä sympaattinen Magnemite missä piileksit? Sähkötyyppi!! <3 Missiainesta löytyisi ehkä vielä jäänkovasta linnusta. Puhumme siis Articunosta.

Kiitosta vielä listan väsäyksestä. Asettaa jo paineita, että saisin omaa pian kasaan. Viimekertainen norsulistaus nimittäin oli mitä oli..

Todella kiinnostava ja hauska lista Muksu, vaikka tuskin yksikään noista pääsisi omalle lempparilistalle. Propsit tosiaan Eeveeiden ja Snorlaxin uupumisesta, ja varsinkin Gengarin : D Onko muuten jotain isompaa syytä sille että Butterfree on korkeammalla sijalla kuin Venomoth?

Lainaus käyttäjältä Airus+

Mutta missä on Dewgong? Tämän kaunokaisen esiintyminen sarjan jaksossa ja siinä krhmm... nähdyt kaunottaret eivät sitten liity valintaan millään lailla.

Dewgongin paikka on siellä, missä kuuluukin eli poissa tältä listalta. Joka kerta kun animessa kuuli sen ulinan, teki vain mieli hakata päätä seinään...
Esimerkki (Artic)Uno
Esimerkki (Zap)Dos
Esimerkki (Mol)Tres
Etenkin tuo viimeinen. Voi hyvä jumala...

On the other hand, taputtaisin Muksua selkään hyvästä listasta mutta se ei oikein internetin välityksellä onnistu. Saat siis taputella itse itseäsi ja antaa mielikuvituksen hoitaa loput.

Lainaus käyttäjältä Mixon

Esimerkki (Artic)Uno
Esimerkki (Zap)Dos
Esimerkki (Mol)Tres
.

Kiitän luojaa, etten ole koskaan kyseistä sarjaa katsellut.

Lainaus käyttäjältä Mixon

On the other hand, taputtaisin Muksua selkään hyvästä listasta mutta se ei oikein internetin välityksellä onnistu. Saat siis taputella itse itseäsi ja antaa mielikuvituksen hoitaa loput.

Käsi kävi, mä olin tosi happi.

Mukavaa jos niinkin monella ollut listasta iloa. Nyt se mielensä pahoittanut ryhmittymä tuntuu hitusen pienemmältä. Vaikka heitä onkin melkein yhtä paljon kuin katollisia.

Lainaus käyttäjältä JetRam+

Todella kiinnostava ja hauska lista Muksu, vaikka tuskin yksikään noista pääsisi omalle lempparilistalle. Propsit tosiaan Eeveeiden ja Snorlaxin uupumisesta, ja varsinkin Gengarin : D Onko muuten jotain isompaa syytä sille että Butterfree on korkeammalla sijalla kuin Venomoth?

Vaikea kysymys. Jotenkin aina vain pitänyt kyseisestä päiväperhosesta enemmän kuin kyseistä koiperhosesta. Molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa, mutta jotenkin BF:ssä hyviä on jonkin verran enemmän. Tämän huonompaa vastausta hyvään kysymykseen en osaa antaa.

Lainaus käyttäjältä Mixon

Lainaus käyttäjältä Airus+Mutta missä on Dewgong? Tämän kaunokaisen esiintyminen sarjan jaksossa ja siinä krhmm... nähdyt kaunottaret eivät sitten liity valintaan millään lailla. Dewgongin paikka on siellä, missä kuuluukin eli poissa tältä listalta. Joka kerta kun animessa kuuli sen ulinan, teki vain mieli hakata päätä seinään...

Singstar kilpailut asia erikseen, harvoin mallien lauluääntä testataan. Kauneutta haettiin. Mutta siitä viis, olet kyllä kuoma oikeassa. Tuota ulinaa ei lämmöllä muistella. (tähän joku Jigglypuff aiheinen vitsi vissiin kuuluisi)

Venomothia en koskaan heittäisi hurmaavan Butterfreen yläpuolelle. Venonat sen sijaan kyllä pesee Caterpien ja Metapodin mennen tullen.

Lainaus käyttäjältä Airus+

Venomothia en koskaan heittäisi hurmaavan Butterfreen yläpuolelle. Venonat sen sijaan kyllä pesee Caterpien ja Metapodin mennen tullen.

True, true, all true.

Dewgong muuten ääntelee samalla tavalla kuin meikäläinen ennen tenttiä. Liekö jonkin sortin toteemieläin...

Nykyinen sukupolvi alkaa vetelemään viimeisiään kun WiiU on jo ulkona, PS4 tulossa jouluksi sekä kohta varmaan uusi Xbox myös paljastetaan. Tuossa tulikin mieleen että tässä sukupolvessa on ehtinyt tulemaan paljon loistavia pelejä. Pettymyksiä ja ylihypetettyjä teoksia on tietenkin myös älyttömästi mutta omaan makuun aikamoisen tasaisesti on tullut yksi jos toinenkin teos jota tulen hamassa tulevaisuudessakin muisteleen kaiholla.
Tässä siis listaankin nyt oman TOP 10 suosikit tästä sukupolvesta: (HUOM* listaan vain ns. isot kotikonsoleilla/pc tulleet pelit eli latauspalvelun helmet kuten Journey, Braid jne jää pois listalta.)

10. Assassin’s Creed 2
Ensimmäinen peli iski omaan pelimakuun kovaa vaikka ongelmia oli yhdessä jos toisessakin asiassa. Innoissaan toista osaa sitten odottelinkin, enkä joutunut pettymään. Melkolailla kauttaaltaan parempi peli kuin edeltäjänsä eikä tätä turhaan pidetä yhtenä esimerkkinä nykysukupolvessa siitä kuinka sarjaa voi ja pitää parantaa jatko-osassa. Kokonaisuutena AC2 on edelleen sarjan paras peli. Brotherhood on isolti tätä samaa mutta kaikkea on enemmän. Kuitenkin AC2 on niin tiukka kokemus että menee sen edelle.

9. Gears of War
Mitä mieltä tahansa olet tästä sarjasta, et voi väittää ettei GeoW sarjana muokannut tämän sukupolven pelejä huomattavasti. Yhtäkkiä suojasysteemiin painottavia 3rd person pelejä oli kaikkialla, usein heikoin tuloksin. Tämä sarjan ensimmäinen osa oli loistavan synkkä ja väkivaltainen räiskintäpeli tiukalla pelattavuudella. Kuten Mass Effectin kanssa voisin laittaa tähän koko trilogian mutta kyllä tämä ykösen kampanja se oma suosikki vieläkin on. En edes voi sanoa kuinka monesti co-opina olen sen vetänyt läpi ja aina olen tykännyt. Nettipeli oli myös todella hyvä vaikkakin sillä saralla omasta mielestä sarja paransi jatko-osillaan.

8. Fable II
Brittihuumoria, Zeldamaista meininkiä ja kauttaaltaan viihdyttävä peli. Itsekään en ihan älyä miksi tykkään niin helvetisti Fable-sarjasta. Ensimmäinen ja kolmas osa eivät ole mitään mestariteoksia vaikkakin niitäkin tullut pelattua helvetisti. Sarjan laatu on mennyt perseeksi viime vuosina (Kinect ja paska XBLA peli, vittu jee) mutta tätä toista osaa muistelen vieläkin lämmöllä. Pelissä on ongelmia (inventaario = persereikä) mutta kokonaisuutena rakastan tätä peliä. Albionin maailma jotenkin vaan iskee aivan täysiä ja sieltä ei mielellään tahdo lähteä pois. Tämä oli se peli jota ensimmäisen osan piti olla.

7. Fallout: New Vegas
Fallout 3 oli hyvä takaisintulo vanhalle sarjalle joka tuntui jääneen pölyttymään paikalleen. Peli ei kuitenkaan monella tavalla yltänyt alkuperäisten tasolle. Pari vuotta myöhemmin kuitenkin tuli tämä mestariteos jossa oli paljon vanhoja konkareita sitä tekemässä, ja se näkyi. Tarinallisesti ja etenkin pelimekaniikaltaan vanhoja kunnioittava peli jonka jaksaa pelata uudelleen monta kertaa. Ei tämäkään yllä kahden alkuperäisen tasolle mutta hyvin se koittaa ainakin.

6. Bioshock
Pelailin Bioshockin ehkäpä noin vuosi sen julkaisun jälkeen, olin kuullut pääasiassa vain älyttömiä kehuja ja ylistyksiä sitä kohtaan. Ennen pelin aloittamista olin siis hieman skeptinen sitä kohtaan mutta perkele, olihan se paljolti niin hyvä kuin mitä oli sanottu. Todella hieno pelimaailma, pelattavuus kohdillaan sekä yksi pelihistorian hienoimmista twisteistä ikinä. Pelaamisen jälkeen olin kuin golfmailalla ällikälle lyöty.

5. Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots
Kaikki eivät tykänneet tästä Solid Snaken tarinan lopetuksesta mutta meikä rakasti sitä. Alusta loppuun ehkäpä eeppisin sekä myös melankolisin peli mitä olen ikinä pelannut. Välivideot ovat todellakin pitkiä mutta minua ne eivät haittaa. Aina olen MGS:n videoista tykännyt vaikka kuinka pitkiä olisivat olleet. Pelattavuutta oli onnistuneesti parannettu sulavemmaksi ja vaikka monesti pystyi etenemään jopa vain räiskimällä, onnistui hiippailu yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin ennen. Kauttaaltaan loistava lopetus tarinalle.

4. The Elder Scrolls V: Skyrim
Samassa sukupolvessa aiemmi tullut TES:Oblivion on todella hyvä roolipeli, sen pelattuani jäin odottamaan seuraavaa osaa innolla. Bethesda tekikin sitten välissä (myös mainion) Fallout 3:n mutta tämä tauko ehkä olikin vain hyvä asia. Sekoittamalla näiden pelien hyviä puolia sekä tuomalla uutta mukaan tekivät he aivan loistavan pelin johon saa upotettua tunteja enemmän kuin laki sallii. Ei tämäkään peli mikään täydellinen ollut mutta harva peli tässä sukupolvessa aiheutti samoja ällistyksen ja ilon tunteita kuin tämä.

3. Halo: Reach
Paras Halo tähän mennessä. Mitä muuta tuohon tarvii lisätä? No okei. Reachissa on tämän sukupolven paras nettipeli, hyvä kampanja jonka voi pelailla sekä yksin että kaverien kanssa. Tarina on myös mukavan tiivis ja toimii mainiosti esiosana pääsarjalle. Bungie tosissaan vuodatti koko Halo-taituruutensa tähän peliin eikä säästellyt missään. Etenkin nettipeli on ällistyttävän laaja vaihtoehtoineen.

2. The Witcher 2: Assassins of Kings
Toisin kuin monet parhaiten myyvät länsiropet ei Witcher ole sarjana koittanut kosiskella suuria massoja vaan tekevät selvästi vanhoja hyviä aikoja kunnioittavia pelejä joista ei syvyyttä taikka myöskään haastetta puutu. Ensimmäinen osa on hyvä peli mutta tätä jatko-osaa ei voi kuvailla muuten kuin: loistava. Helvetin synkkä fantasiamaailma, hieno taistelusysteemi sekä hyvä tarina ovat vain pieni siivu tästä herkkukakusta.

1. Mass Effect
Mitä tapahtuu kun yksi maailman parhaista roolipelistudioista laitetaan tekemään eeppistä scifi-ropetusta? Jotain loistavuutta. Kovalla innolla tätä odottelin ja kuten AC2 tämäkin yllätti jopa omat odotukset. Hiton loistavaa kirjoitusta, mielenkiintoinen pelimaailma ja hahmot sekä pelissä oli vielä paljon jäljessä sitä tyypillistä ropetusta jota valitettavasti lähti huomattavasti pois seuraavissa osissa. Tietyllä tavalla tähän voisi nakata koko trilogian kokonaisuutena mutta omalla asteikolla ensimmäinen osa on niin selvästi parempi peli kuin 2&3 etten voi tehdä sitä.

Jatkan Oselotin tapaan tämän genin suosikki peleillä. En listannut PC -exclusiveja, latauspelejä(minecraft, terraria, journey etc) enkä F2P -pelejä.

10. Uncharted 2: Among Thieves
Tykkäsin jo ensimmäisestä osasta hurjan paljon, mutta kakkonen on silti hurja harppaus parempaan päin jokaisella osa-alueella. Eritoten hyvin kirjotetuista hahmoista pakko antaa maininta sillä Drake ja kumppanit ovat erittäin mieleenpainuvia. Räiskintää pelissä on ripaus liikaa, mutta ei häiritsevästi. Moninpeliäkin tuli kokeiltua, mutta ripuliahan se oli.

9. Fallout New Vegas
Tykkäsin jo FO3:sta älyttömästi, mutta New Vegasin Mojave vaan on se kiinnostavampi paikka kuin Capital Wasteland. Myös juoni on hyvä ja NPC:t paremmin mieleenpainuvia kuin kolmosessa. Vegasin DLC:t ovat myös valovuosia FO3:n vastaavia edellä.

8. Bioshock
Kiehtova miljöö, erinomainen tarinankerronta ja huikea tunnelma. Ainoastaan lopetuksesta voisi antaa miinusta, mutta annettakoon se anteeksi kun peli on muuten loistava.

7. God of War 3
Kratoksen kolmas tuleminen onkin yhtä juhlaa alusta loppuun eikä tämän kyydin aikana kerinnyt tylsistymään yhtään. Lopputaistelu on yksi eeppisimmistä.

6. Metal Gear Solid 4: Guns of The Patriots
Suurena Metal Gear Solid -fanina ostin PS3:n vain ja ainoastaan tämän pelin takia. Vastoin kaikkien muiden mielipiteitä, en pettynyt. Tykkäsin hemmetisti vaikka lopetus olisi saanut olla raadollinen IMO. Moninpeli oli myös ihan kohtuullinen, tosin taitaa olla serverit nykyisin jo suljettu.

5. Red Dead Redemption
GTA IV jätti hieman kylmäksi, mutta RDR räjäytti pankin. Länkkäripelejä kun ei paljoa ole niin onneksi tästä saatiin mestariteos. Juoni on erinomainen ja tehtävät hyviä vaikka ovatkin aika tavanomaista kauraa loppupeleissä. Myös moninpelistä maininta, eipä ollut edes mitään hirveätä kakkaa vaan iha menevää mättöä. Viime kesänä oli ainakin pleikan puolella vielä pelaajia, en tiedä mikä tilanne nyt sitten on?

4. Battlefield 3
Aktiivisesti vieläkin pelailen ja pelikellossa reilu 170h tällä hetkellä. Aivan loistava moninpeli, huikeat mapit ja eeppisempääkin eeppisemmät mätöt - etenkin kun partylla pelaa ja on mikit käytössä. Empä tästä nyt ihan heti valittamista keksi paitsi tietysti vois sanoa pahan sanan CQ:n ja AK:n mapeista jotka ovat IMO sysip*skoja. Tätä tosin kompensoi AM:n ja EG:n loistavat mapit. Paljon on avattavaa ja saavutettavaa tässä teoksessa.

3. TES V: Skyrim
Aluksi ei hirveästi koukuttanut, enkä ihan heti fantasia -meiningille lämmennyt, mutta siinä 10-15h kohdalla alkoi addiktio. Tämän jälkeen peliä tuli pelattua 2-3viikossa yhteensä 73h ja vieläkin olis Dragonborni ja Dawnguard pelaamatta. Etenkin modien kanssa tämä on melkoista herkkua. Juonesta pieni miinus, mutta koska tekemistä on hullunlailla ja maailma törkeän iso niin tuon antaa helposti anteeksi.

2. Super Mario Galaxy 2
Eka osa ei ihan järkyttävän paljoa sytyttänyt vaikka loisto peli olikin, kakkonen sen sijaan imaisi mukaansa jo alkumetreillä. Kenttä design on huikeaa, pelimekaniikat toimivat kuten aina Mario -peleissä ja haastetta piisaa. Plussaa myös ääniraidasta joka on kertakaikkiaan erinomainen sekoitus uutta ja nostalgiaa.

1. Batman: Arkham Asylum
Vaikka City on joillain osa-alueilla onkin tätä ensimmäistä osaa parempi niin tämän "wow factor" oli paljon suurempi, ainakin itselleni. En tuolloin edes peliä pahemmin odottanut, muttakun ekat arvostelut ja pelaajien mielipiteet lukaisin niin peli lähti välittömästi tilaukseen ja taisin ahmia kyseisen mestariteoksen ihan 3-4 päivässä lävitse. En ole ostostani kertaakaan katunut ja pitäisi ottaa uusi kierros Hardilla joskus kunhan kerkiää.

Ihme janareita olette. Itsehän listaan TOP-10 tämän sukupolven aikana ilmestyneet pelit tähän hetkeen asti, vaikka nyt olisikin "vain" latauspeli. Yllätyksiä luvassa, ken tietää.

10. Red Dead Redemption
Se kertoo mielestäni paljon että villi länsi ei ennen peliä kiinnostanut paskan vertaa, mutta peli avasi silmäni ja kaikki on muuttunut. Tai no suhtautuminen villiin länteen ainakin. Ihkut maisemat ja pyssyleikit tuntui kivalta. Oli mukavaa vain ratsastaa ympäri mantuja ja fiilistellä.

9. Bioshock
Rapture oli fiilikseltään ja ulkonäöltään yksi hienoimmista peliareenoista pitkään aikaan. Jännittävä seikkailu.

8. Metal Gear Solid 4
Järkytyävän myöhään pääsin peliin käsiksi, ja kyllähän se maistui. Metal Gear on ollut rakas pelisarja ensimmäisestä Solidista asti, ja ihanaa sydäntä tykyttävää nostalgiahumua pääsi tässäkin kokemaan.

7. The Elder Scrolls V: Skyrim
Oblivion on helvetin hyvä, mutta Skyrim on helvetisti parempi. Maittavaa seikkailua kun tulee kaikkea mielenkiintoista vastaan kuten...luola...jossa on luurankoja..

6. Deus Ex: Human Revolution

Mitähän sitä sanoisi muuta kuin että taas se yleinen fiilis upposi "kybällä". Kaikki kyberpunkki on aina jees, ja kai se jotain kertoo että pelikellossa yli 80 tuntia.

5. Civilization V
Vielä kolme vuoroa...tai viisikymmentä. Aina oma nautintonsa kehittää omaa kansaa ja ennakoiden puolustautua muuta maailmaa vastaan ydinpommeilla.

4. Minecraft
Tässä pelissa on niin rajattomat mahdollisuudet että tuntuu aina siltä että keksii uusia projekteja vaikka vanhat ovat vasta puolivälissä. Hyvin heijastuu oma kiinnostus esim. peleihin tuolla lailla..

3. Mass Effect
Tämän sukupolven toiseksi paras roolipeli. Edes Makolla ajelu ei ollut puuduttavaa, kuten kakkosen paska planeettojen skannaus.

2. Dragon Age: Origins
Yksi parhaista roolipeleistä. Vaikka onkin "perus fantasiaa" niin on maailman yksityiskohtia ja ominaisuuksia sen verran saatu kiinnostavaksi että ei edes haittaa vaikka väsyneellä "keski-ajalla" mennään.

1. Journey
Olen koostanut listan niin että menen oikeastaan enemmän sen fiiliksen mukaan että mistä tykkään ja mitä tykkään pelata...en siis niinkään ajattele "syvemmin" asiaa, ja aina kun ajattelen Journeytä niin tulee vaan mieleen että en ole tuntenut oloani niin hyväksi pelatessani mitään muuta lähivuosina. Nautinto on siis ärimmäisessä maksimissa aina kun peliä pelaan, upean äänimaailman, ulkoasun ja ihan vain itse pelaamisen johdosta.

Pahoittelut huonoista ja lyhyistä perusteluista, mutta puhelimella ei jaksa romaaneja ja töitäkin pitää tehdä. Jos kiinnostaa enemmän jotain tietää niin kysykää.

2 päivä Huhtikuuta on nyt virallisesti päivä jolloin musiikki kuoli. Rock Bandin viralliset kappaleet kuopattiin. Kaipa se olisi aika tehdä listaus Kymmenestä parhaimmasta Rockband lisäbiisistä. Tämän listan kokoaminen oli äärimmäisen vaikeata ja sensijaan että olisin tunkenut listan täyteen Queenia, päätin että kahta biisiä samalta artistilta ei listalle tule. Huomioikaa että listaus on täysin omien mielipiteiden pohjalta rakennettu.

10. Rick astley - Never Gona Give you up
Mikä rockband faneja oikein vaivaa ? Tämä biisi on ollut kuulemma yksi toivotuimmista kappaleista koskaan ja kun se lopulta saapui 2012 ystävänpäivänä, tarjosi se makeimmat naurut, mitä olen tässä pelisarjassa kokenut. Siitä hyvästä biisi saa kymppisijan.

9. MeatlLoaf - Paradise by Dashboard light
Olen kai elänyt koko elämäni kiven sisällä, sillä kuulin tämän ensimmäisen kerran vasta muuan youtubettajan suositeltua tätä kappaletta. Biisi on yli kymmenen minuuttia mahtavaa rokkia, pienellä Country vivahteella.

8. Iron Maiden - Phantom of Opera
Ehkäpä parhaiten tasapainotetuin kappale koskaan. Oli kädesä sitten rummut, basso tai kitara on tämä kaikilla soittimilla hauska soittaa ja laulajan osuuskin on ihan viihdyttävä. Itse kappale on todella eeppinen.

7.Thin Lizy - The Boys Are Back in Town
Tässä on hyvä esimerkki musiikista, mitä nykyään ei yksinkertaisesti tehdä. Lempikipaleeni Lizyltä.

6. Bon Jovi - Living of a Prayer
On se vähän Juustoinen, mutta mahtava Glam musiikin klassikko silti. Mukava soittaa jokaisella instrumentilla.

5. Boston - More than a Feeling
Tästä biisitä tulee heti mieleen upea kitarariffi, joka on aina mukava soittaa. Upeaa rokkia alusta loppuun, varsinkin kitaristille.

4. Pearl Jam - Alive
En ole mikään Grungefani, mutta palvon silti Pearl Jamin "Ten" albumia. Lätty on täynnä hittibiisejä, joista parhaimmaksi nousee Alive. Biisi on rumpalille samalla haaste ja hauska soittaa. Kitarariffi ja vokaalit ovat myös hyvät.

3. Queen - Shown Must go on
Tiedättekö miten tämä kappale nauhoitettiin ? Fredie oli kuolemansairas ja queenin kitaristi, Brian oli epäileväinen kykeneekö Fredie laulamaan tämän kappalee, joka on terveellekkin ihmiselle vaativa kappale. Fredie otti annoksen Vodaa ja sanoi "I'll fuckin do it, darling!". Biisi saatiin kerralla purkkiin.

2. Rush - 2112
2112 on enemmän kuin kappale. Se on kahdenkymmenen minuutin surrealistinen tieteistarina ja koko bändin soitettavaksi iso haaste. Biisi on kalliimpi kuin muut kappaleet, mutta sen ymmärtänee jokainen, joka ymmärtää biisin pituuden.

1. Deep Purple - Child in Time
Deep Purple kaahaa listalla sijalle 1. Tämä klassikko on nuotitettu mahtavasti kaikille instrumenteille ja helvetin hyvin onkin. Huomiokaa että biisi on supervaikea, mutta silti (vaiko siitä syystä ?) upea. Jos se on mahdollista pelatkaa koskettimilla. Biisi on parhaimmillaan niillä.

Vielä lopuksi on sanottava että mikään ylimmistä ei kuitenkaan ole lempikappaleeni. Se kunnia on Foofighterssin Everlongilla, joka löytyy vain Rock band 2 levyltä.

Omat henkilökohtaiset suosikit tämän sukupolven peleistä, varoitus, en ole kovinkaan hyvä kirjoittaja. Enkä laita näitä Top 10 järjestykseen koska suosikki vaihtuu mielentilan mukaan vahvasti.

1. Gran Turismo 5, puhdas ajopeli jossa tosissaan ei koettava lopu kesken jos ja kun autot kiinnostavat edes etäisesti. (peliä pelataan yhä aktiivisesti netissä, 2 vuotta julkaisun jälkeen, kertonee omaa kieltään)

2. The Elder Scrolls : Skyrim, koukutti täysillä kun sen sain aloitettua ja vieläkin tekee mieli palata Skyrimiin jahka saisi ne lisäritkin hankittua

3. Darksiders, peli joka toi vahvasti Zelda - Ocarina of timen mieleen mutta aikuisempana ja raaempana, puzzlet olivat mielettömän hienosti toteutettu ja tarinaakin jaksoi kuunnella / katsoa

4. Mass Effect, peli jonka aloitettuani en vain malttanut lopettaa ennenkuin pääsin seuraavaan keskusteluun ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaan, kertakaikkisen mahtava eepos.

5. Bayonetta, peli joka todella veti pelaajaa perässään kuin pässiä narussa mutta hyvällä tavalla

6. Bulletstorm, harva FPS on onnistunut naurattamaan niinkuin tämä tekele ja se on paljon se

7. Saints Row The Third, samaa voisi sanoa tästäkin, täysin kajahtanut peli ilman mitään turhia moraalisia valintoja yms, peli joka on rehellisesti viihdettä.

8. Red Dead Redemption, tämän sisälle pääseminen vei tovin aikaa mutta kun siihen uppoutui niin rupesi tajuamaan kuinka mahtava peli on kyseessä, tarinaltaan, hahmoiltaan ja estetiikaltaan, aitoa Westerniä.

9. Test Drive Unlimited, ajopeli jossa saa vapaasti kruisailla Hawaijin saarella kavereiden kera liikenteen seassa, ei paljoa kesäisemmäksi voi mennä, miksi Horizon mokasi tämän konseptin niin pahasti ?

10. Borderlands, se ykkönen, FPS pelien kermaa ja mielettömän hauska kaveriporukalla (ymmärrän että 2:nen on ehkä parempi mutta en ole siihen vielä ehtinyt kajoamaan.

Lisäämpä vielä number 11 suosikin vielä, koska se peli(sarja) ansaitsee tulla muistetuksi, elikkäs Dead Space, tuo harmittoman insinöörin pahin painajainen joka oli kaikella tapaa peli joka sai oikeasti "pelkäämään"

Pahoittelen onnetonta esillepanoa mutta toivottavasti joku arvostaa valintojani (vaikka kaikkihan me olemme väärässä suosikkeinemme)

Koska niin moni nykyisen konsolisukupolven (merkittävä) peli on vielä pelaamatta, niin jätän tuon listan tekemisen vielä muutaman vuoden päähän. Nyt kuitenkin oli pakko tulla hiaman avautumaan Bioshockista (tein tämän jo aikoinaan tässä samassa ketjussa vanhan Boardin aikana) ja jottei täysin offtopicksi mene niin samalla myös kaikkien aikojen top-10 lista, joka sekin jäi vanhan boardin syövereihin....ja siihen listaan ei toistaiseksi ole muutoksia tullut.

Develop-lehti järjesti oman äänestyksen, jossa pelikriitikot äänestivät kaikkien aikojen parhaat pelit ja pelisarjat. Tältä näyttivät Top-5

Top Five Games

1. Half-life 2
2. BioShock
3. The Legend of Zelda: Ocarina of Time
4. Portal
5. Mass Effect 2

Top Five Game Franchises

1. Mario
2. The Legend of Zelda
3. Half-Life
4. Portal
5. Grand Theft Auto

Sanotaanko näin kriitikot voivat painua sinne mihin aurinko ei paista, mutta kyseisen listan peleistä HL2 on sentään omastakin mielestä paras, joskin häviää alkuperäiselle Halffikselle. Mutta sitten itse asiaan eli Bioshockin ylistämiseen, kun siitä täälläkin näytetään pitävän kovin suuressa arvossa...

Bioshockin käsittämättömn suurta ylistämistä ja suosita en ole KOSKAAN ymmärtänyt...joo, onhan se toki kiva peli, mutta itseeni Rapture ei edes miljöönä iskenyt kovinkaan lujaa...ensinnäkin, itse kenttäsuunnittelu ei onnistu säväyttämään...oikeastaan vain Arcadia ja Sander Cohenin "hullu galleria" ovat jääneet mieleen, muuten TODELLA tasapaksua ja tylsää putkea alusta loppuun. Splicerit ovat loppujen lopuksi varsin tylsiä vihollisia, eivätkä Big Daddyt tarjoa juuri sen enempää mielenkiintoa sen ensimmäisen kohtaamisen jälkeen.

Entä sitten pelin ylistetty tarina ja "huikeat" moraalliset valinnat....tapanko pikkutytöt ylimääräisen Adam-mehun takia, vai pelastanko pikkusiskot....no ensimmäisellä keralla pelastin, toisella kerralla tapoin....ei herättänyt niin minkäänlaisia tunteita, mutta sainpahan achievementit. Pitkin kenttiä ripotellut nauhurit, joista Rapturen rappion taustat selviävät?...Hitto tämäkin idea nähtiin jo ainakin Doom 3:ssa, joten ei todellakaan ollut mikään uusi idea! Jopa juuri Doom 3:n juoni Mars-siirtokunnan matkasta kohti helvettiä oli kiinnostavampi kuin Bioshockin mukamas niin älykäs, upea ja mahtava tarinankerronta! Entä sitten pelin "huikea" juonenkäänne, joka jätti pelaajat haukkomaan henkeä???.....Kyseisen Golf-maila kohtauksenkin lähinnä ohitin olan kohautuksella.... tämäkö todella teki pelaajien ympäri maailman niin suuren vaikutuksen?? ....puhumattakaan sitten pelin vaihtoehtoisista lopuista, jotka molemmat olivat totaallisen laimeita ja unohdettavia!

Pelin läpäistyäni (kahdesti, ja pelin pariin tulee tuskin enää palattua) mieltäni jäi vaivaamaan kysymys, jota ihmettelen vielä tänäkin päivänä....mikä hitto Bioshockista tekee muka yhden historian parhaimmista peleistä?!?.... Toki pelin miljöö on varsin uuniikki, mutta itse en osaa antaa sille arvoa, kun peli on muuten varsin tasapaksu putki...tunnelman osaltakin Bioshock jätti varsin kylmäksi...Ilman Plasmid-voimilla leikkimistä sanoisin että kyseessä olisi ollut jopa varsin keskinkertainen peli, nyt vain hyvä sellainen....CoDeja väitetään yliarvostetuiksi/hypetetyiksi peleiksi (mitä ne toki omasta mielestänikin ovat), mutta jopa niiden aivottomat yksinpelit ovat viihdyttävämpiä kuin Bioshock. CoDeilla sentään riittää vihaajia, mutta Bioshockia ylistetään lähes joka taholta, joten itselleni ei jää epäselvyyttä siitä mikä on pelihistorian yliarvostetuin tekele...

Mutta kuten sanottu, jottei täysin offtopicksi mene, niin tässä oma Top-10 Games of All Time perusteluineen.

1. Warcraft III: Reign of Chaos/The Frozen Throne.

En yksinkertaiseti keksi tästä juuri mitään pahaa sanottavaa....yksinpeli teki minusta kerralla suuren Warcraft-loren fanittajan, RTS-peleissä jossa juoni ja hahmot ovat yleensä täysin yhdentekevät, mutta Warcraft III RoC ja TFT ovat juonensa ja hahmojensa osalta täysin eri luokassa genren muihin peleihin nähden a ylipäätään kliseisyydestään huolimatta pelin juoni ja hahmot iskivät paremmin kuin juuri missään muussa pelissä.

Moninpelin osalta myös täyden 10-peli, sekä perusmatsit, että pelaajien omat WC3:n editorilla luodut lukemattomat erilaiset custom-pelit, josta DOTAn/LoLin faneja on tänä päivänä kiittäminen. Warcraft III ja sen lisäosa ovat ainoat pelit, jossa sekä yksin-, että moninpeli ovat mielestäni osuneet täysin kohdalleen. Perfecto!

2. Operation Flashpoint: Cold War Crisis (lisäosineen)

Monilta tuntuu unohtuvan, kuinka kunnianhimoin projekti alkuperäinen Flashpoint oli, kun otetaan huomioon pelin julkaisuvuosi 2001...Peli tarjosi 3, tuon ajan mittapuulla varsin kookasta saarta taistelutantereeksi, sen kampanja oli tehty loistavasti ja tarjosi monipuolisesti erilaisia tehtäviä, kampanja oli nykypäivän mittapuulla todella pitkä ja olipa vielä saatu kohtuullinen juonikin pitämään kampanjan kasassa, mikä ei sitten oikeen ARMA-sarjan peleissä enää onnistunutkaan. Tähän kun vielä lisätään loistava kenttäeditori ja sen mahdollistanut modiyhteisö, jolla saatiin mm Finnish Defence Force-modi aikaiseksi, niin avot. Flashpoint voisi olla tämän listan ykkösenäkin, mutta moninpelinä en Fläsärille koskaan lämmennyt, toisin kuin Warcraft III:lle

3.Outcast

Tämä valitettavan unohtunut ja aliarvostettu (sanoisin että kaikkien aikojen aliarvostetuin peli) räjäytti pankin v.1999. Stargate-fibat tarjonnut juoni, avoin kenttärakenne, mielenkiintoiset tehtävät, huumori ja ajottain suhkot näyttävä grafiikka vesiefektien ja räjähdysten osalta (etenkin maaston tekstuurit olivat tosi suttuiset jopa tuon ajan mittapuulla)...arvostelijat kehuivat, mutta pelaajat syystä tai toisesta jättivät tämän, mielestäni kaikkien aikojen parhaan toiminta-seikkailu räiskinnän lähes täysin huomioimatta ja sinne meni myös kehitteillä ollut jatko-osa....te PC-pelaajat jotka tämän pelin tuolloin missasitte, HÄVETKÄÄ!

4. Half-Life

Ennen Half-Lifea FPS-pelit olivat oikeastaan enemmän tai vähemmän kaikki Doom-klooneja. Half-Life nosti riman kuitenkin uusiin korkeuksiin....sen pelimaailma, tunnelma, kenttäsuunnittelu, monipuoliset viholliset, grafiikka...kaikki olivat valovuosia muita genren pelejä edellä. Vaikka tarinankerronta ei Half-Lifessa vielä kovin erikoista ollutkaan, niin kuitenkin pelin lopussa jäi monia kysymyksiä ilmaan....kuinka monesta FPS-pelistä ennen Half-Lifea voisi sanoa samaa? Kaiken kaikkiaan Half-Life asetti FPS-peleille uudet standardit ja se on kaikkien aikojen paras FPS-peli, ellei Flashpointtia halua sellaiseksi laskea. Half-Life 2 on toki loistava peli, ja etenkin tarinankerronnaltaan huomattavasti edistyksellisempi kuin alkuperäinen peli, mutta minulle HL2 ei ollut samanlainen FPS-pelien vallankumous kuin sarjan ensimmäinen osa ja etenkin tunnelmaltaan se hävisi alkuperäiselle Half-Lifelle.

5. Halo: Combat Evolved

Peli, joka sai minut kiinnostumaan myös konsolipelaamisesta. Juoni piti ottessaan alusta loppuun, peli oli näyttävä, vihollisten teko-äly haki tuolloin vertaistaan, kenttäsuunnittelu oli paria poikkeusta (Library) parasta ikinä, musiikki hiveli korvia ja etenkin kaverin kanssa co-oppina kusin viimeistään hunajaa. Arvostan Halo 2:n myös erittäin korkealle, mutta yksinpelinsä osalta Combat Evolved oli parempi.

6. The Elder Scrolls IV: Oblivion

Haukkukaa pois, mutta minulle Oblivion on tähän menessä TES-sarjan ja tähän asti pelaamista nykyisen konsoli-sukupolven aikana julkaistu paras peli. Ja kyllä, tarkoitan tällä vieläpä täysin modaamatonta, Xbox360-versiota. En kiellä ettäkö pelissä olisi ongelmansa, mutta siinä missä monien "elitistien" mielestä peli on täysin pelikelvoton ilman modeja, niin itse nautin erittäin suuresti vaeltelemisesta Cyrodiilin vehreiden metsien ja niittyjen seassa ja vaikka pelin luolastot ja Oblivion-alueet olivat täysin toistensa kopioita, niin tästä huolimatta tuli tutkittua lähes joka-ikinen rotankolo ja kaiken kaikkiaan olen upottanut Oblivioniin varmaan enemmän aikaa kuin yhteenkään toiseen peliin nykyisen konsolisukupolven aikana.

Harvoin olen peleissä kokenut samanlaista huikeaa, vapautunutta tunnelmaa, kuin Oblivionia pelatessani ja tästä loistavasta tunnelmasta suurkiitos Jeremy Soulen loistavalla soundtrackille, joka sekin on sarjan paras, vaikka myös Morrowindin ja Skyrimin musiikit ovat hunajaa korville. Morrowind addiktoi aikoinaan myös todella pahasti, mutta tunnelmassa se hävisi Oblivionille....Skyrim taas ei koskaan napannut palleista kiinni, kuten aiemmat osat, vaan kyllästyin peliin todella nopeasti. Skyrimille annan vielä joskus uuden mahdollisuuden, mutta näillä perusteilla Oblivion on minulle sarjan paras osa ja kaikkien aikojen paras RPG.

7. Far Cry (se aito ja alkuperäinen PC-versio, ei pska konsoli-kakka)

Joo, toki ne mutantit etenkin pelin loppupuolella pistivät hiaman ärsyttämään, mutta minulle ne eivät todellakaan pilanneet Crytekin ensimmäistä peliä. Far Cryn vahvuuksiin kuuluivat paitsi aikansa paras grafiikka, myös erinomainen, suhkot avoin kenttäsuunnittelu, joka mahdollisti monet erilaiset lähestymistavat. Oikeastaan Far Cryta "avoimempaa" FPS-peliä ei ennen vuotta 2004 oltu oikeastaan nähty.

8. Star Wars: Knights of the Old Republic

Sanovatpa BioWaren muiden pelisarjojen fanit mitä tahansa, on KOTOR minulle se BioWaren paras peli ja samalla paras SW-aiheinen peli koskaan. Juoni, hahmot, grafiikka, pelattavuus, valinnat...tässä pelissä oli kaikki kohdallaan...ja pahiksen pelaaminen ei ole koskaan ollut yhtä hauskaa kuin KOTORissa ;D

9. Lost Odyssey

Enpä olisi itsekkään uskonut, että tulisin japanilaisesta roolipelistä pitämään näin paljon. Toki peli on monella tapaa todella vanhanaikainen JRPG, jossa taistelu on itseääntoistavaa ja viholliset ilmestyvät tyhjästä. MUTTA toisin kuin niin monissa JRPG-peleissä Lost Odysseyssa ei ollut ärsyttäviä piikkitukka teinejä, päinvastoin pidin erittäinkin paljon tietyistä hahmoista. Itse pääjuoni on se perinteinen "hullu äijä haluaa tuhota/valloittaa maailman", mutta pelissä tulee vastaan monia, erittäin tunteellisia kohtauksia, jossa voin rehellisesti sanoa silmien kostuneen...ja tähän ei ole juuri yksikään toinen peli pystynyt. Etenkin pelin päähahmon menetettyjä, usein varsin synkkiä muistoja luettaessa ja Nobuo Uematsun todella kauniin musiikin soidessa taustalla....ei vain yksikään toinen peli ole samalla tavalla onnistunut tunteita herättämään. Todella aliarvostetu peli, jonka monet arvostelijat haukkuivat sen takia että kyseessä oli jälleen vain yksi perinteinen JRPG, mutta minulle juoni ja hahmot merkitsevät pelissä enemmän.

10. Burnout 3: Takedown

Vauhdikas, värikäs, hauska. siinä kolme sanaa jotka kuvaavat tätä kaikkien aikojen parasta ajopeliä. Vastustajien torpaamminen seinään järjettömässä vauhdissa oli aina yhtä hauskaa, samoin kuin liikennnekaaoksen järjestäminen crash-pelitilassa.

Lainaus käyttäjältä Balnazzard

Develop-lehti järjesti oman äänestyksen, jossa pelikriitikot äänestivät kaikkien aikojen parhaat pelit ja pelisarjat. Tältä näyttivät Top-5

Joo'o, kovat on pirskeet pojilla ollut kun tuollaisia vääryyksiä mennyt listan täyttämään. Noista vain Zelda (sarja) ja Mario sekä juuri ja juuri Bioshock on mielestäni ansainneet oman paikkansa listoilla. Muuten ihan kauheita valintoja. Itse taas pidän HL2:sta ihan törkeän yliarvostettuna. Pelasin sen tuossa muutama viikko läpi ja voi hohhoijaa kun osasi olla tylsä, puuduttava ja keskinkertainen putkijuoksu. Toki tämä saattoi olla ilmestymisaikanaan jotain uutta ja hienoa, mutta nykypäivänä....eih! Jos kerta noinkin paljoa peliä ylistetään, niin kyllä sen pitäisi muutamienkin vuosien päästä olla huikea, tai vähintään hyvä. Yliarvostetuin peli, ikinä. Myös Portalin valinta parhaimmissa pelisarjoissa oli jo sellainen aivopieru, ettei mitään rajaa! Toki parhainta mitä Valvelta on tullut tähä saakka, mutta siihen nyt ei vaadita paljoa ;).

BioShock sen sijaan on tänä päivänäkin helposti tunnelmallisin peli mitä on tullut pelailtua. Tunnelma on jotain niin hienoa ja omaa luokkaansa vaikka pelattavuudeltaan ei olekkaan mikään kummallinen.

En ole koskaan HL-sarjaan tutustunut, eipä ole tosin suuremmin ollut mielenkiintoakaan. En siksi oikein osaa samaistua sen valintaan listalle. Tosin, en osaa käsittää myöskään Portalin valintaa listalle, mutta mitäpä tuosta.

Samaan aikaan toisaalla.....

Kunnon kansalainen ja ennen kaikkea työläinen ei sairasta. Itse olen kuitenkin nyt kotona flunssan kourissa, mutta päätin käyttää päivän ”hyödyksi” kirjoittamalla viimein jatkoa aloittamaani Pokemonien missikisat epistolaan. Viime yön kuumehoureilut ovat onneksi laantuneet, joten kenties listasta saa tolkkuakin. (Lupaus, mitä en kenties voi pitää.) Eteenpäin kulkevat urhoolliset Neuvostoliiton sotilaat! Tässä tapauksessa Finrexinin ja upean Kuninkaan Puheen voimalla.

Niille ketkä eivät edellistä listaa ole lukeneet, niin alla on siis toisen generaation ”parhaat” poksut. Jälleen kerran, exeliin kirjoitetut hyökkäystaulukot on jätetty syrjään, sillä naamakertoimella pääsee pitkälle. Ihan sinne korkeimmalle penkille asti.

10. Sunflora

Listan korkkaa tummasta brunasta ja suihkurusketuksesta pitävä Sunflora. Kilpailijan suurimmat haasteet ovat varmasti hippiliikkeen syvälle istuttamat juuret rakkaudesta, sillä missipeli osaa olla kovaa. Vahvuuksina kilpailijalla on kuitenkin tietoisuus eri kasvien vaikutuksista hermostoon ja aivoihin.

9. Bellossom

Bellossom kilpailee osittain samoilla valteilla kuin Sunlora. Bellossomilla on kuitenkin hanskassaan muutama kortti mitä ei listan edelliseltä kilpailijalt hanskastaan löydy. Bellossom tunnetaan vaikuttavista tanssitaidoistaan ja kilpailija onkin ollut mukana tanssiryhmä Tigersissa. Valitettavasti, hekin rupsahtavat joskus.

8. Teddiursa

Tälle listalle on päätynyt muutamakin hahmo, mikä kehittyessään kaunistuu samalla tavalla kuin Tukiaisen siskot ikääntyessään. Alamäki on siis melkoisen jyrkkää ja sitä kuljetaan kovaa. Teddiursa on sanan varsinaisessa merkityksessä söötti, mutta kehittyessään tästä ei jää jäljelle mitään. Elokuvistakin tutuksi tullut hahmo nauttii suuresti Nalle Puhin manifestin lukemisesta. Kaikki Nasut leireille jne.

7. Sudowoodo

Brockin luotettu ystävä ja tientukkeena kunnostautunut Sudowoodo pääsee myöskin mukaan listalle. Sudowoodoa tuskin voisi kuvailla penaalin terävimmäksi kynäksi, mutta jotain kaveri on osannut tehdä oikein jos on saanut napattua sarjassakin sivuroolin paikan. Kenties joskus luvassa on ihan oma realitysarja tai sitten paikka esimerkiksi videopeliohjelman juontajana…

6. Slugma

Slugma on siitä mielenkiintoinen tulityypin edustaja, etten pidä sitä mitenkään hirvittävän yliarvostettuna. Slugmassa yhdistyy mielenkiintoisella tavalla kotipuutarhan etana, mutta kaalinpäiden syömisen sijaan se polttaakin ne tuhkaksi. Poltetun maan –taktiikkasta tuskin on näissä kisoissa sen suurempaa hyötyä. Slugmankaan ikääntyminen ei ole sitä kaikkein kauneinta katsottavaa.

5. Furret

Furret on siitä mielenkiintoinen normaalityypin edustaja, etten vihaa sitä totaalisesti. Toisin kuin monella kilpailijallaan listalla, hahmon kehittyminen ja vanheneminen eivät ole negatiivisia asioita. Rumasta ankanpoikasesta kauniiksi joutseneksi ja niin edelleen. Jos en täysin väärin muista, niin Furret on myös melkoisen suuri kokoinen. Selviänkö ilman turrivitsiä? YES!

4. Heracross

Joskus aikoinaan, kun käsikonsoleissa ei vielä ollut kahta näyttöä tai Sony ei epätoivoisesti yrittänyt saada omaa osuuttaan kakusta, niin yritin itsekin pyydystää Heracrossia tiimiini. Arviolta 20 tavallista pokepalloa myöhemmin, kyllästyin. Ainoa master ball siis kehiin vain. Vieressä pelannut serkku sai ainakin makeat naurut….

3. Spinarak

”Iik, ötökkä!” t.Misty. Spinarakille omistettiin sarjassa aikoinaan oma jaksokin, missä kaveri toimi poliisin apulaisena. Listan virallinen Maria Kallio ja Kojak siis. Toiset suosivat koiraa mikä sylkee tulta, toiset pientä hämähäkkiä. Kukin tyylillään, kukin tyylillään.

2. Totodile

Listan alkuperäinen ykkönen, mutta ei hoppee oo häppee. Totodilen ikääntyminen on varmasti listan kaikista hahmoista rajuinta, mutta ei se kaverin mielialaan tunnu vaikuttavan. Totodile on kuin nelivuotias syötyään laatikollisen palasokeria ja juotuaan neljä litraa colanmakuista virvoitusjuomaan. Dat rokotiilirock.

1. Phanpy

Phanpy kiilasi listan kärkeen noin minuutti ennen ”Tallenna”-nappulan painamista. Kaikki on vain kohdillaan, vaikka mikään ei olekaan kohdillaan. Phanpy on samaan aikaan norsu, muurahaiskarhu ja norsupäästäinen. Niin sööttiä, että Pekka Himanen tekee hahmosta varmasti kalliin tutkimuksen hallitukselle.

*Aseta tähän kissihymiö ja d’aaaaaaaw*

On taas se epämääräinen aika vuodesta, jolloin koen listahyttysen piston jossain päin karun komeaa kehoani ja siinä samalla tunteellisen sekä analyyttisen purkauksen ohessa tunnen aivan hillitsemättömän tarpeen jakaa kyseisen listan kaikkein muiden iloksi ja kauhuksi. Siinä missä ensimmäinen listaukseni käsitteli omia suosikkihahmojani eri tappelupeleistä, tulen tällä kertaa listaamaan itselleni kaikkein mieluisimman genren eli ajopelien henkilökohtaiset suosikkipelini. Kuten ennenkin, valitsen yhden pelin per pelisarja pitääkseni listan mielenkiintoisena ja ohessa laitan kaupan päälle vähän jotain bonusta.

Luvassa on siis Dremoran Brum Brum ja Bröm Bröm -pelien Top 10 -listaus:

10. Destruction Derby 2 (PS1)

Listan aloittaa romuralli-pelien klassikko Destruction Derby 2, joka oli itse asiassa ensimmäinen peli minkä sain ostettua aivan omillla rahoillani ilman vanhempien rahallista avustusta tai lupaa. Muistan sen kuin eilisen päivän, kun vietin kauppareissuilla runsaasti aikaa Citymarketin pelihyllyn ja VHS-hyllyn välikössä kyseistä pellinvääntöfantasiaa hakaten. Destruction Derby 2:sen vauhti, asenne, ajettavuus ja etenkin soundtrack sai pikku veitikan (jos ajattelit jotain hävytöntä niin sietää hävetä, sillä olin tuolloin 7-vuotias) heilumaan innosta, jolloin minun oli aivan pakko saada kyseinen peli itselleni. Peli teki tuolloin jopa vaikutuksen serkkuuni, joka yhäkin kysyy vieraillessaan että "Pistähän Destruction Derby 2 tulille, sillä nyt tuntuu siltä että pääsen vihdoinkin sen läpi". Destruction Derby 2 oli nimittäin joskus aikoinaan aika pirun vaikea peli eikä se vaikeus ole kadonnut yhäkään minnekään.
Destruction Derby 2 suuresta nostalgisesta arvostaan huolimatta ei nouse listassa tämän korkeammalla, koska peli on nykyisin erittäin vanhentunut ja tarvitsen todellakin Salora-tason nostalgialasit silmilleni pelatakseni peliä tosissani. Hyvät muistot ovat kuitenkin pelistä jääneet ja se riittää.

Bonus 1: Kanjonissa kolisee
Bonus 2: Tyylikäs valikkomusiikki

9. Sled Storm (PS1)

Sled Stormia miettiessäni havaitsin että mihin helvettiin ovat kadonneet moottorikelkkoihin keskittyvät ajopelit? Eivätkö moottorikelkat ole enää niin kuumaa shittiä kuin aikaisemmin vai olenko vain kuvitellut että kelkat ovat olleet jossain vaiheessa jotain edes etäisesti suosittua tavaraa? Oli miten oli, Sled Storm oli aikoinaan ja on oikeastaan vieläkin todella siisti extreme painotteinen ajopeli, jossa yhdisteltiin taitavaa ajamista ja tyylikästä temppujen heittämistä kiivaan ajelun ohessa. Kelkan kyydissä pysyminen oli parhaimmillaan yllättävän tarkkaa puuhaa, jossa piti ottaa huomioon kuskin tasapaino alastuloissa ja kulkureittien muotojen vaihtelut. Temppujen tekemisessä oli myös selkeä riski/palkinto -suhde ja pelaajan tuli päättää nopeasti sekä tarkasti milloin millaistakin temppua lähtee yrittämään. Sled Stormin radat olivat myös kauttaaltaan hienoja alkaen metsäreiteistä nousten yhä ylemmäs ja ylemmäs vuorta pitkin, kunnes ajeltiin jo romuttuneiden lentokoneiden ylitse vuoren huipulla tai ajettiin mielipuolista vauhtia alaspäin läpi mammuttien raatojen täyttämien jääseinämien. Alkuun hieman hitaasti ja ehkä aavistuksen aneemisesti kulkevat moottorikelkat muuttuivat kauden edetessä yhä hurjimmiksi, joka mahdollisti myöhemmin sen että radoista alkoi löytyä aivan uusia ulottuvuuksia joka ajokerralla.
Muistan myös kuinka adrenaliinipitoista pelin pelaaminen oli parhaimmillaan. Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa ajat kelkalla yli 100 km/h pitkin kapeaa vuorenreunalla sijaitsevaa reittiä samalla kun armottoman tiukka tekoäly vastus hengittää niskaasi rangaisten pienestäkin lipsahduksesta. Kuvittele vielä että tämä kaikki tapahtuu yöllä jolloin et näe eteesi kuin sen verran mitä kelkan pieni lamppu sallii sinun nähtävän. Sled Storm oli tuota kaikkea ja tämän takia muistelen peliä suurella lämmöllä. Niin ja pelin kovimmat yksitäiset pisteet antoi satunnainen kulkureitillä pomppiva jänöjussi, johon oli melkein aina pakko törmätä saadakseen pistekuninkaan tittelin... Olen ikävä ihminen.

Sled Stormista taisi myös aikoinaan tulla joku viritelmä PS2:lle, mutta kyseinen peli ei ollut todellakaan aivan samanlainen pulssin nostattaja kuin vanha alkuperäinen.

Bonus: Oikeaan extreme tunnelmaan virittävä palanen pelin soundtrackia

8. Shox: Rally Reinvented (PS2)

Moni varmasti muistaa EA Bigin ja heidän monet juuri extreme henkiset pelinsä. Moni varmasti siis muistaa myös Shox -rallipelin PS2:sen alkuajoilta *hiljaisuus laskeutuu* Aivan varmasti edes jolla kulla on jotain muistikuvaa Shoxista... *heinäsirkat soittavat sävelmiään* Tuota... Joo.
Itseltäni kyseinen Sega Rallyn jalanjäljissä kulkeva pirteä arcade rällästely olisi jäänyt aivan yhtä lailla välistä kuin monella muulla pelaajalla ellen olisi lukenut Shoxista hyvinkin positiivista arvostelua juuri Pelaajasta useampi vuosi sitten. Tuolloin PS2:lla ei ollut minun mielestäni mitään erityisen mielenkiintoisia ajopelejä, mutta Shoxin arcademainen pirteys ja hassu eri aikakausien crossover henkinen ralliauto valikoima sai minut kiinnostuneeksi. Eikä siinä kaikki sillä Shox onnistui yllättämään erittäin positiivisesti loistavan napakan ajotuntumansa ja koukuttavan Shoxzone-järjestelmän ansiosta. Shoxzonen ideana oli ajaa mahdollisimman nopeasti eri checkpointtien välillä ja ajosuoritus arvioitiin bronssin, hopean ja kullan arvoisesti. Kun sai kaikki checkpointit kullalle niin pelaajan eteen pamahti Shoxwave niminen kultainen paineaalto, jossa pysymällä sai raha bonuksia ja enemmän nopeutta. Kyseinen järjestelmä kannusti pelaajaa ajamaan yhä kovemmin ja paremmin, mikä oli aikoinaan aivan järjettömän koukuttavaa puuhaa. Yksi kavereistani, joka ei yleensä välitä ajopeleistä minkään vertaa, innostui myös pelaamaan peliä suurella innolla. Muistan meidän väliset Morris Mini duelit ja miten kesäloma hujahti ohi hetkessä Shoxin parissa.
Shoxin ainoaksi ongelmaksi loppujen lopuksi muodostui pelin helppous, sillä vedonlyönti -pelimuodon avulla pystyi hankkimaan kaikki autot parissa tunnissa. Tekoäly ei jostain syystä osannut ajaa kyseisessä pelimuodossa läheskään niin hyvin kuin normaalisti ja paremman auton voimalla yleensä voitti sitten normaalit kisat melko vaivattomasti.

7. Jak X: Combat Racing (PS2)

Siinä missä se ainoa ja oikea Crash Bandicoot -pelisarja sai päätöksensä Crash Team Racingin muodossa, oli myös odotettavaa että Jak-trilogia tulisi saamaan oman erillisen kaahailupelinsä. Jak 2:ssa ja Jak 3:ssa kun oli kuitenkin aika paljon jonkin sortin ajelua, etenkin juuri Jak 3:ssa missä ajeltiin ympäri aavikkoa erilaisilla autoilla. Jak X:n ilmestyessä odotukseni peliä kohtaan olivat hyvin korkeat, sillä tiesin kuinka laadukas studio Naughty Dog on ja olin täysin varma että eihän sieltä voi tulla muuta kuin laatua.
Lopputulos oli, noh miten sen nyt sanoisi, hyvin kahtia jakava kokemus. Jak X:n vauhdikkuus, ajotuntuma, aggressiivisuus, ratavalikoima sekä autot itsessään olivat omasta mielestäni kaikin puolin korkeaa tasoa. Olin erityisen iloinen siitä että kaikki radat pystyi periaatteessa ajamaan jatkuvassa turbossa, mikä teki aika-ajoista todella koukuttavia. Pidin myös areenoihin sijoittuvista tappomatsi-kisoista, vaikka veri veti kuitenkin enemmän varsinaisten ratojen rullailun puolelle. Pelin soundtrack oli myös omasta mielestäni yksi Jak X:n hienoimpia puolia, sillä Billy Howerdelin sävelykset saivat adrenaliinin nousemaan ja tuhoamisvaistot terävöitymään.
Mutta pelin ongelmat olivatkin sitten melkoisen raivostuttavia. Ensinnäkin inhoan kuminauhaan perustuvaa tekoälyä, sillä kyseinen aivopieru tekee jokaisesta kisasta täysin triviaalia tuuripeliä. Kisan viimeinen kierros on ainoa asia joka ratkaisee, koska tekoäly on pelaajan vauhdista ja taidoista riippumatta aina perässä kiinni. Koska pelin luonne peruskisoissa oli aika pitkälti yhtä jatkuvaa tappojen ja kuolemien sarjaa, monessa kisassa sai kädet ristissä toivoa että se pirun Peacemaker tai yllättävä ohjus-sade ei iske perseeseen aivan viime hetkillä (mitä itse asiassa tapahtui aivan koko ajan). Toinen ongelma perustui aika pitkälti juuri aseiden tasapainoon, missä hyökkäysaseita pystyi käyttämään useammin kuin puolustukseen perustuvia aseita ja myös se että esim. Peacemaker ilmestyi aivan liian useasti jo parin sijoituksen tippumisen jälkeen. Tämän takia jopa useita minuutteja vievät kisat menivät täysin hukkaan, koska peli vain yksinkertaisesti päätti että nyt pelaaja häviää kisan jatkuvan tulituksen takia. Toistoa, toistoa ja vielä kerran saman kisan toistoa. Aargh...

Vaikka peli olikin kovin usein erittäin rasittavaa ja turhauttavaa paskaa, tykkäsin siitä huolimatta Jak X:stä enemmän kuin vihasin. Jak X:n ajamisen hienous paljastui vauhdikkaana ja taidokkaana juuri ihmisiä ja aikaa vastaan pelatessa, mikä antoi lupauksen ajopelistä joka olisi valmis puhkeamaan kukkaan. Harmi vain että kyseinen kauneus ei pahemmin kukkinut tekoälyä vastaan ajettaessa.

Bonus 1: Uusi aika-ajo ennätys saavutettu, kiitos aggressiivisen Zen-tilan
Bonus 2: Ja taas uusi ennätys...

6. Modnation Racers (PS3)

Mitäs tämä on? Karting-peli jossa voit tehdä omat kuskisi, autosi ja ratasi? Sisäinen luova hulluuteni kikattelee riemusta. Modnation Racersin editorit olivat kerrassaan koukuttavia ominaisuuksia, joiden kanssa jaksoi kikkailla vaikka kuinka pitkään. Tosin useamman hahmon, auton ja noin kahdeksan toisinaan vaikeudellaan ylilyövän radan jälkeen koin pienehkön burnoutin. Pikkutarkkaan näpertelyyn ja yliajatteluun sortuvana henkilönä en vain enää jaksanut pelata peliä kovinkaan paljon luomiseen keskittyvässä mielessä ja ajattelin keskittyä puhtaasti ajamiseen. Modnation olikin ajopelinä hyvin tehty ja kun eteen sattui erittäin luovia sekä vauhdikkaita ratoja, oli ajamisen ilo hyvin korkealla tasolla. Erityisesti pelin driftaus tuntui erittäin tarkalta ja hyvältä. Pidin myös aika omaperäisestä tavasta yhdistää turbo suojautumismekaniikkaan, missä turboa käyttämällä pystyttiin luomaan suojakilpi jolla kyettiin estämään aseiden osumat. Ratkaisu toimi suurimmaksi osaksi ajasta ja vaatii mukavasti tarkkuutta, mutta valitettavasti nettikisoissa tarkkuus ei aina mene yksi yhteen ja esim. lvl 3 rakettisade oli käytännössä mahdoton väistää. Modnationin yksinpeli itse asiassa taisi myös kärsiä ennen ensimmäisiä patcheja kuminauha-taudista ja kyllähän se kauheus tuli koettua aikoinaan kaikessa hirveydessään. Jos ei aivan Jak X -tasosta puhuta niin aika lähellä kuitenkin oltiin Modnationin varhaisina aikoina, jolloin kisoja sai ottaa uusiksi todella monta kertaa.
Kaikin puolin kyseessä on peli jonka laatu ja tavallaan ajaton luonne (niin kauan kun vain serverit ovat pystyssä ja ihmisten luomisvimma sykkii edes siedettävällä tasolla) tekee Modnationista tapauksen, jonka luokse tulee palattua toisinaan muutamaksi tunniksi tai muutamaksi kuukaudeksi.

Bonus 1: Tämän tahtiin voitetaan kisoja
Bonus 2: Tämän tahtiin jammaillaan ulos radalta

5. Gran Turismo 4 (PS2)

GT4 on pelisarjan paras osa, vaikka olinkin hyvin lähellä että olisin todennut GT2:sen olevan se ykkönen. Mietin pitkään ja hartaasti, kunnes havaitsin että sydän sykki voimakkaammin GT4:sen suuntaan sillä GT4 toi mukanaan vielä suuremman määrän mielenkiintoisia autoja ja ratoja GT2:seen verrattuna. Pelin mukana tuli myös Photo Mode, joka on autopornon harrastajien unelma.
Peliin liittyy myös paljon muistoja. Minä muistan ne hetket kun kiroilin lisenssihaasteiden parissa ja pitkän hartaan harjoittelun jälkeen sain vihdoin suurimman osan lisensseistä kullalle. Minä muistan kuinka aidosti olin innoissani uudesta huipputason autosta, jonka sain pitkän endurance-kisan jälkeen. Muistan myös miten suunnittelin oman ajotyylini, taktiikkani ja varikkopysähdykseni pitkissä sekä haastavissa kisasarjoissa, joita ei pystynyt exploittaamaan yliviritetylla autolla. Vaikka GT4 olikin toisinaan puuduttava ja välillä melkein tylsäkin, pelin laajuus ja tekemisen määrä sai minut pysymään pelin ääressä vuosikaupalla. GT4 on korkealla listassani oikeastaan jo sen takia miten hyvä suhde pelillä oli vaivan ja palkinnon suhteen.
Autopornoa ja hyvän olon tunnetta, siinä Gran Turismo 4 pähkinänkuoressa.

Bonus: Hissipornomusiikkia

4. Forza Motorsport 4 (X360)

En usko että on olemassa Forza 4:sta leppoisempaa ja mukavempaa autopeliä. Kaikki vain yksinkertaisesti toimii aivan loistavasti. Autoilla ajaminen on erittäin mukavaa ja viihdyttävää. Autojen muokkaaminen, säätäminen ja testaaminen on koukuttavaa, monipuolista ja helppoa. Ratavalikoima tietyistä epätarkkuuksista huolimatta sisältää monia huippuratoja ja tiettyjä hauskoja tapauksia. Mutta Forzan autovalikoima, voi pojat että on herkkua. Vaikka mukaan mahtuukin kaikki mahdolliset modernit parranajokoneet niin sen vastapainoksi löytyy monia wanhan ajan rasseja, joilla voi todellakin fiilistellä oikein olan takaa. Forzan mukavuus myös tulee siitä että pelissä eteneminen on todella leppoisaa ja palkitsevaa. Palkintoautoja tulee kuin itsestään ja mieluisia kilpailuja on roppakaupalla, mihinkään ei pakoteta eikä mitään väkisin vääntämisen tunnetta synny. Mutta nyt kun alan miettimään niin ehkä Forza 4 on liian mukava ja leppoisa. Niinkin leppoisa että pelille on aika vaikea suuttua, mutta on myös aika vaikea tuntea suurta saavutuksen tunnetta. Toki vaikeustasoa voi nostaa pykälän korkeammalle tai piilottaa power leveliään tarkoituksella, mutta siitä huolimatta asiat soljuvat eteenpäin kehittämättä sen suurempaa tunnetta mihinkään. Ehkä voisin mainita että Forza 4 ratin kanssa kaikkineen herkkuineen ei tuntunut todellakaan niin hyvältä kuin GT5. Tai se että en loppujen lopuksi muista mitään sellaista erityistä mitä olen kokenut Forza 4:sen parissa. Kunhan vaan olen ajellut kisoja ja saanut palkintoautoja melkein vahingossa.

Bonus: Pornomusiikkia

3. Burnout 3 (PS2/XBOX)

Maailman paras arcade autopeli ja tällä hetkellä näyttää siltä asema ei ole katoamassa minnekään. Burnout 3 tavoittaa arcademaisuuden niin loistavasti ja kauniisti että tämän paremmaksi on vaikea pistää. Aikanaan aivan järjettömän kaunis ja yhäkin aivan äärettömän sulava törmäilyorgasmi. Täydellinen ohjautuvuus, täydellinen flow tarkan ajamisen ja törmäilyn välillä, vauhdin tunne, reilu mutta napakka vaikeus, paljon tekemistä ja Road Rage pelitila. Voi jestas että Road Rage on parasta koskaan Burnout 3:ssa. Kunniamaininta myös Crash-moodille, jonka kaaottinen hulluus on yhäkin vahvasti muistissa. Ainoat moiteet koko pelistä on että mokomasta pirulaisesta löytyy syöpäinen kuminauha tekoäly, joka paukkui vahvasti tekoälyn eduksi sekä soundtrack joka sisältää aika rasittavaa ränkytystä. Mutta siinäpä ne pahimmat virheet, loppu onkin sitten sellaista arcade ilotulitusta että oksat pois.

Bonus: En kuuntelisi muuten, mutta kyllähän tuo sopii peliin aika täydellisesti

2. Crash Team Racing (PS1)

Maailman paras karting peli. Itse en ole koskaan välittänyt Mario Karteista, vaikka onhan se selvää että CTR kopioi putkimiehen rällästelyä varsin tarkasti. Tosin jos kopioit niin kopioi parasta ja jos paukut riittää niin tee kaikki paremmin. CTR:n ajotuntuma, turbo systeemi, radat oikoreittineen (Papu's Pyramid, N.Gin Labs ja N.Oxide Station... aah, mahtavia ratoja) ja hahmokaarti vetoaa meikäläiseen enemmän kuin mitä Mario Karteissa on tähän asti ollut tarjolla. Älkää suotta vetäkö hernettä nenään tästä tokaisusta. CTR on itselleni aina ajankohtainen peli, jonka ääreen palaa yhä uudelleen ja uudelleen juuri sen takia miten äärettömän hauska ja yhä uusia asioita opettava peli on kyseessä. Olen pelannut samoja ratoja vuosikausia ja vieläkin huomaan missä voisin parantaa omia suorituksiani Tiny Tigerilla. Vuodet kuluvat, mutta se ensimmäinen ainoa oikea CTR vain jaksaa pörhältää pelatuimpien pelien listalla. Minun mielestäni peli ei ole vanhentunut tippaakaan ja se jos jotain on aikamoinen saavutus.

Bonus: Nyt tämä soi taas päässä, perhana.

1. Wipeout HD + Fury (PS3)

Maailman paras ajopeli. Kaunis. Sulava. Tyylikäs. Todellinen suorittajan unelma peli, jossa et ikinä voi olla riittävän hyvä. Wipeout rankaisee sinua jokaisesta virheestä ja vaatii jatkuvaa huomiota. Hakkaat päätä seinään, kunnes saavutat sen pisteen jolloin vaivut syvään keskittymisen tilaan. Zen, jonka aikana et tee virheitä, pysyt skarppina ja annat vauhdin, värien sekä liikkeen ottaa vallan. Tällöin tämä julmuus muuttuu hellyydeksi joka palkitsee sinut niin että olet ainakin hetken aikaa edes jollain tasolla maailman huipulla. Tätä on Wipeout ja vaikka HD+Fury eivät välttämättä tarjoa sitä kaikkein ankarinta kokemusta koko pelisarjan historiassa, on kyseessä kuitenkin keskimäärin se kaikkein parhain osa. Kun kaikki hiottu täydellisyyttä hipovaksi kokonaisuudeksi, on käsissä tosiaan maailman paras ajopeli sekä PS3:sen ehkäpä kaikkein parhain peli. Joskus yksinkertainen on todella kaunista ja siitä nauttii koko olemuksellaan.

Bonus: Custom soundtrack mahdollisti tämän Zen-boostaajan soittamisen

Täytyy kyllä kompata tuon Crash Team Racingin kanssa. Yksi parhaista peleistä ikinä missään genressä, jota on tullu pelattua pienestä pitäen. Muistan miten en ekalla kerralla meinannut päästä edes Ripper Roota lävitse vaikka kuinka yritin. Tämä tietysti oli ala-asteikäisenä, mutta kuten Dremora sanoi, niin ei peli ole kyllä vanhentunut pätkääkään. Muutenkin tulee paljon muistoja yksin ja kavereiden kanssa vietetyistä hetkistä pelin parissa.

Dremora, haluan mennä listasi kanssa naimisiin! Kerrassaan mainiosti kirjoitettu ja hyvin perusteltu tekstiseinä. Kärkinelikko on varsin samoilla linjoilla omien kokemusteni kanssa, vaikka muutaman nimikkeen järjestys olisi tietysti minulla eri. Pistäisin ilman muuta Mario Kart Double Dashin joko CTR:n eteen tai taakse, ja Burnout 3:n nakkaisin kylmästi kärkeen.

Crash Team Racing on siinä mielessä Kart-peleistä paras, että siinä ajotaidollakin on suuri merkitys, eikä kisoissa vain körötellä laiskasti ympäriinsä. Kun hallitsee turbojen ketjuttamisen salat, pääsee kentissä sinkoutumaan sellaisella ketteryydellä, ettei aloittalijalla ole mitään sanottavaa asiaan. Tätä vauhdin hurmaa korostaa erinomainen kenttäsuunnittelu. Erityisesti Sever Speedway, Papu's Pyramid, Tiger Temple sekä Blizzard Bluff ovat omia suosikkejani. Näitä ratoja on tullut huruteltua kymmenien tuntien edestä niin ala-asteella, yläasteella, lukiossa kuin yliopistossakin. Crash Team Racing kestää kulutusta runsaasti kauemmin kuin keskimääräinen Kart-kaahailu. Ainoa mitä peliin kaipaisin, olisi muutama lisärata ja verkkopeli. Myisin vaikka mummoni, jotta saisin tuollaisen uusintaversion tästä kart-pelien klassikosta.

Täytyy kompata edellisiä kirjoittajia. Jos mielestäni sitä täydellistä kart-peliä haetaan, niin se on kyllä ehdottomasti CTR. Juuri sen lähes puhtaasti ajotaitojen perustuvaan kisailuun sekä pitkäikäisyydenkin takia. Hommat on vaan tehty niin paljon paremmiksi kuin muissa samantyylisissä peleissä. Ratasuunnittelu ja hahmot olivat myöskin mahtavuutta.

Mario Karteista paras on juuri se Vulpesin mainitsema Double Dash.

Hieno lista Dremoralta muutenkin ja Burnout 3 on tosiaan mahtava arcadeajelupeli ja etenkin Crash-mode on loistavaa viihdettä kaveriporukalla. Ainoastaan voin valittaa, että missä ovat listassa teokset kuten (alkuperäinen) Deathrally, Flatout(it) tai Blur ??? GT4 tosiaan omastakin mielestä se paras gran turismo.

Hupaisa listaus tosiaan. Hupaisa koska se oli hienosti kirjoitettu, eikä vain siksi että Modnation Racers oli mukana. Kukin kaiketi tavallaan. CTR:n ylistämiseen on tietenkin helppoa yhtyä (tshi!), koska omakin lapsuus on täynnä ihania muistoja kyseisen pelin ansiosta.

Perseeseen LPB Kartit ja Modnationit. Sony, CTR:n uusi versiointi PS4:n yksioikeudeksi, niin myyn sieluni taas konsolianne vastaan.

Top 10 parhaat pelit ikinä Pari sijaa on jaettu kahdelle pelille, koska koen että molemmat ovat yhtä hyviä, ja kuten huomaatte jatko-osia.

1. Metal Gear Solid 3
Joo elikkä, MGS3 on paras peli ikinä. Pääsin itse mukaan Metal Gearin maailmaan tosi myöhään, tarkemmin ottaen viimevuonna. Aloitin pelisarjan MGS1stä ja jatkoin siitä sitten julkaisujärjestyksessä eteenpäin (MG1 ja MG2 pelasin tosin viimeisenä). Viimein MGS2 kanssa koetun pienen pettymyksen jälkeen pääsin MGS3een kiinni ja peli osoittautuikin huomattavasti erilaiseksi kuin kaksi edellistä peliä. Suurimmat muutokset olivat tosissaan kolmannen persoonan itse kontrolloitava kamera, sekä soliton radarin puuttuminen. Kumpikin muutos oli sarjalle vain hyvä asia, koska vaikka alussa ne tuottikin vaikeuksia, niin kun niihin tottui, tuntui peli vielä enemmän siltä että pelaaja olisi oikeasti salainen agentti joka on lähetetty vihollismaaperälle ja ainoa tapa selviytyä on pysyä piilossa. Myös camo-systeemi sekä itsensä parantelu toivat lisää kiinnostavia elementtejä sneakkailuun ja itse juoneen.
Tästä pääsemmekin pelin päähahmoon Big Bossiin. Tiesin peliin tultaessa kyllä, että kuka BB oli, mutta koska en ollut pelannut MG1 ja 2 aikaisemmin, niin tuntemukseni kyseistä hahmoa kohtaan oli aika neutraali. Pelin edetessä ”rakastuin” (not in a gayway.. well maybe a little) kyseiseen hahmoon enemmän ja enemmän, ja varsinkin lopun hautuumaakohtauksen jälkeen oli asia selvä … Big Boss on kaikkien aikojen paras pelihahmo ikinä missään kuunaan koskaan (älkää väittäkö vastaan!). Big Bossin inhimillisyys ja samalla badassness yhdistettynä mahtavaan juoneen ja gameplayhin tuotti omasta mielestäni kaikkien aikojen pelin Metal Gear Solid 3sen.

2. Jak & Daxter 2 ja Jak 3
Jos en olisi koskaan tutustunut Metal Gear sarjaan, niin pitäisin tätä kyseistä pelisarjaa varmasti vieläkin parhaana. Nuorempana suosikkipelieni viitasta taistelivat vain kaksi pelisarjaa Jak & Daxter sekä Ratchet & Clank. Ja vaikka pelisarjat jakavatkin monenlaisia yhteneväisyyksiä, niin Jak & Daxtereiden ns. aikuismaisempi tarina piti vaakakupin aina vähän kallellaan omalla puolellaan. Harmillista kyllä en koskaan päässyt pelaamaan sarjan ensimmäistä osaa, mutta mitä olen ymmärtänyt, niin on se huomattavasti erilainen kuin jatko-osansa. Vaikka pelit ottivatkin tiettyjä asioita selvästi GTAlta, niin onnistui Naughty Dog luomaan silti Crashille arvoisensa seuraajan mahtavilla hahmoillaan, juonellaan ja upeilla ympäristöillään (joo Haven City ei ollut kummoinen, mutta sen ulkoiset alueet + 3 hiekkamaisemat olivat hienoja)

3. Ratchet & Clank 1 & 2
Joo elikkä kuten aikaisemmin mainitsin Ratchet & Clank kilpaili Jak & Daxterin kanssa lapsuuteni The Best Game Ever palkinnosta. Sarjan sijoituksen voisi jo selittää yhdellä lauseella: Captain Qwark is tha man!. Eli tosissaan pelin hahmot ovat tosi hyvin tehtyjä ja siihen liitettynä kekseliäät ja vaihtelevat maisemat, sekä aseet, niin ei voi muuta kuin pitää korkeassa arvossa kyseisiä pelejä. Ei mitään valittamista. + Syy miksi 3 ei ole listalla, on että en oikein pitänyt muutoksista mitä kyseiseen peliin tehtiin.

4. Final Fantasy XII
Monet elitistit saattavat nyt hieroa silmiään, kun Vn tilalla näyttääkin olevan X. Mutta joo Final Fantasy XII oli ensimmäinen FF peli mitä olen pelannut ( voin myöntää, että sillä varmasti on vaikutusta siihen, että kuinka paljon pidän pelistä). XII jälkeen olen pelannut useita muita Final Fantasy pelejä (X.X-2. XIII. V. VII, VIII ja IX), mutta mikään niistä ei ole päässyt omassa mielessäni samalle tasolle 12sta kanssa. Suurimmat syyt pelin sijoitukseen on pelin iso maailma, joka oli täynnä salaisia Bosseja ja aseita, sekä itse gameplay. Itselleni pelin taistelujärjestelmä oli mahtava, koska jo ajatus random battleihin siirtymisessä nähtävästä mustasta ruudusta ja oksennus ympyrästä alkaa sattumaan päähän. Tietysti itse pelin tarina oli päähenkilön (Vaanin) kanssa ihan turhaa, mutta juuri pelattavuuden ansiosta peli sijoittuu näin korkealle. Jos olisin saanut päättää, niin alkuperäinen suunnitelma, jonka mukaan Basch olisi ollut pelin päähahmo olisi saanut jäädä. Kaksi asiaa, mitä nyt muita FF pelattuani jäisin kaipaamaan pelistä on juuri parempi tarina ja VIII ja IX tutut korttipelit, muuten mahtava peli.

5. MediEvil
Sir Daniel Fortesquen seikkailu kaikessa kankeudessaan ja ääninäyttelyssään on yksi lempi peleistäni. Muistan miten nuorena en edes uskaltanut pelata kyseistä peliä, koska pidin sitä niin ahdistavana. Ensimmäisen kerran pääsin pelin lävitse vasta ylä-aste ikäisenä, josta siitäkin on jo aikaa kauan. En oikein edes osaa sanoa, miksi pidän pelistä niin paljon. Se vain on yksi niistä jutuista mikä on ja tulee aina olemaankin, kuka tietää miksi.

6. Digimon World 2
Jos tässä vaiheessa käyt katsomassa wikipediasta tietoa pelistä, niin saatat huomata että kyseinen peli ei ole saanut mitään erikoisen hyviä arvosteluja. Yksi syy miksi pidän pelistä niin paljon on se, että pelasimme kaverin kanssa sitä ala-aste ikäisinä tosi paljon, ja se oli monesti suurin puheen aihe aina, kun juttelimme välitunneilla tai muuten (miten saan sen Digimonin ja miten pääsen siitä eteenpäin). Toinen syy on tietysti pokemonienkin tapaan se koukuttavuus, että haluaa saada kaikki hyvät Digimonit. Voisi kyllä lisätä tähän mukaan vielä Digimon 2003senkin, koska kyseinen peli oli käytännössä parempi, mutta kakkosesta jäi ne parhaimmat muistot. Digimon World 1 on varmasti myös mahtava, mutta en ole koskaan sitä pääsyt pelaamaan. Ps. Jos joltakin löytyy mitään näistä kolmesta mainitusta Digimon pelistä, niin olisin valmis ostamaan.

7. Crash Team Racing
Digimonin tapaan tämä oli peli jota tuli paljon pelattua kaverien kanssa. Ei kai tässä voi sanoa mitään, mitä ei ole jo sanottu. Paras peli mitä voi kavereiden kanssa pelata + yksinkin tosi hauskaa.

8. Spyro 2
Spyro kuuluu käytännössä samaan sarjaan kuin Jak ja Ratchet, eli lapsena tuli pelattua todella paljon. Mahti peli, josta piti kerätä kaikki mahdollinen kerättävä. + Hunter is tha man!

9. Uncharted 2 & 3
Naughty Dogista kehittyi jo Crashin ja Jakin aikana yksi lempi pelilafkoista, mutta nykysukupolvella Uncharted pisti tajuamaan, että ND ei ole vain yksi parhaista, se on paras. Käsikirjoituksen taso hahmot ja upea grafiikka kaikki toimii mahtavasti. Hieman junnaa ammuskelun kanssa, mutta muuten ei mitään valittamista + Sully makes everything sound dirty.

10 Sly 2 ja 3
Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä Sly sarja. Taas menee samaan sarjaan Jakin ja Ratchetin kanssa… minkäs voi, pidän sen tyyppisistä peleistä. Sly on ainoa peli mitä olen pelannut suomen kielellä konsoleilla, ja vaikka ääninäyttely ei ole parasta mahdollista, niin on se silti kaukana huonosta (kuvitelkaa Digimonin ykkös kautta) eikä se ole koskaan häirinnyt. Juuri itseasiassa tänään sain kaverilta lainaan Sly thieves in timen, joten innolla odotan täyttääkö peli nostalgiset odotukset. + Sly 3 loppu otti pentuna ihan järjettömästi päähän, kun en pitänyt siitä, että Sly jätti kaverinsa ja meni Carmelitan kanssa yhteen. + Odotin jatko-osaa kuin kuuta nousevaa, mutta jossain vaiheessa luovuin toivosta. Nyt se on täällä .. ei Sucker Punchin tekemänä…. mutta se on täällä.

Kunniamaininta Battle Arena Toshindenille. Tämä peli oli omien syntymäpäivieni kohokohta, koska järjestimme perinteisesti silloin siinä joka vuotisen turnauksen(peli saattoi mennä vuoden aikana vaihtoon osallistujien kesken, että kaikki oppisivat edes jotenkin pelaamaan). Itse pelasin aina Kayinilla. Tulin kyseisessä turnauksessa aina toiseksi, paitsi yhden kerran ja voin sanoa, että toinen pelaaja ”mamotti” rankalla kädellä.. VARMASTI MAMOTTI!

Top 10 PlayStation 3 pelit

Monet ovat jo listailleet tämän sukupolven suosikkipelinsä joten eiköhän ole jo aika itsekin semmoinen vääntää. Wii:n ja 360:n pelejä en ole niin paljoa päässyt pelailemaan koska en omista kumpaakaan konsolia (vaikka haluaisinkin mutta ei koska köyhä opiskelija ja ties mitä) joten tämä lista keskittyykin pelkästään Sonyn mustaan masiinaan. Huomionarvoisia pelejä joita en ole vielä päässyt pelaamaan ovat mm. Journey, Portal 2 sekä Arkham City. Ja laitetaan vielä, että mukaan ei lasketa HD collectioneja niin ei tarvitse taas laittaa Metal Gearia ja Zone of the Enderisä kärkisijoille. Well then, shall we begin?

10. Super Stardust HD
Aloitetaan listaus tällä suomaisella mestariteoksella, joka julkaistiin PS3:n alkuaikoina. Ensimmäinen latauspeli josta maksoin jotakin ja ai että kuinka koukuttava peli olikaan kyseessä. Vaikeusaste oli minulle juuri sopiva ja DLC:n uusia pelimuotoja jaksaa vielä tänäkin päivänä vääntää tunteja kerrallaan. Ei paha alle 10e hintaiselta latauspeliltä, jota on tullut pelattua enemmän kuin monia täysihintaisia pelejä.

9. No More Heroes
Listan isoin yllättäjä jopa minulle. NMH on siinä mielessä hassu peli, että vaikka siinä on PALJON erilaisia ongelmia ja kyseessä on PS3:lla yksi laiskimmista käännöksistä ikinä (varsinkin kun hankin alkuperäisen japsi PS3 version joka on sensuroitu, ei sisällä Heroes Paradisen bonuksia ja sisältää enemmän teknisiä ongelmia kuin Wii versio), minä nautin pelin pelaamisesta aivan helvetisti. En osaa edes selittää kunnolla miksi. Peli toistaa itseään alusta loppuun mutta en ikinä kyllästynyt normivihujen kanssa tappelemiseen ja aina se toi pienimuotoisen iloisuuden tunteen kun näki vihollisten räjähtävän kolikoiksi ja salamoiksi (sensurointi). Kaikki Bossit olivat hauskaa tapeltavaa, musiikit olivat aivan loistavia ja pidän pelin surrelistisesta juonesta aivan liikaa. Edes NMH2 ei sytyttänyt minua niin paljon kuin tämä enkä tiedä miksi. Ehdottomasti oma guilty pleasureni.

8. Vanquish
Vaikka MG Rising olikin oikein mainio peli, se ei aivan yltänyt siihen samaan loistokkuuteen joka on Vanquish. Loistavat kontrollit, upea design sekä mainion typerä juoni tekivät kokonaisuuden johon harva toimintapeli yltää. Ja ei saatana niitä challenge missioneita, ikä ja terveys menivät mutta siltikään ei viimeinen kenttä ikinä mennyt läpi.

7. Ratchet and Clank: A Crack in Time
Tools of Destructionin pienehkön pettymyksen jälkeen A Crack in Time oli juuri se Ratchet peli jota olin kaivannyt PS3:lle. Vaikka peli ei aivan yltänyt siihen loistokkuuteen jotka olivat RC2 ja RC3 PS2:lla, on kyseessä ehdottomasti yksi PS3.n parhaista tasoloikista. Vaikka vaikeusaste olikin turhan helppo, kaikki muu toimi. Uudet aseet olivat hauskoja käyttää, kenttiä oli hauska tutkiskella salaisuuksia etsiskellessä ja juoni sekä huumori olivat parhainta Ratchettia sitten kolmannen osan. Jopa Clankilla pelattavat osuudet olivat hauskoja ensimmäistä kertaa ikinä.

6. Valkyria Chronicles
Yksi tämän sukupolven parhaimmista peleistä, jota kukaan ei tuntunut pelaavan. Ehdottomasti yksi parhaimmista tämän sukupolven JRPG:tä.

5. Killzone 2
PS3:n yksi parhaimmista FPS:tä, josta sattuu olemaan myös oikein mukavat muistot Pelaajaboardilaisten kanssa klaanissa pelaamisesta. Yksinpeli oli myös oikein rautainen kaikilta puolin ja varsinkin KZ3:n pettymyksen jälkeen on tullut tajuttua kuinka loistava peli KZ2 kaikkiaan oli. Yksi harvoja nykyajan fps:ä jotka eivät vielä apinoineet kaikkea Call of Duty:ta.

4. Catherine
Tästä onkin jo aiemminkin tänne tullut kirjoiteltua. En ole suuri puzzlepelien ystävä mutta Catherine vain iski täysillä allekirjoittaneeseen. Kentät ovat haastavia mutta eivät liian vaikeita ja jokaisen yön haluaa pelata kerralla läpi jotta vain pääsisi näkemään kuinka juoni etenee seuraavaksi. Vielä kun pelin true endingit ovat omasta mielestäni eräitä pelihistorian parhaita niin eipä pelistä löydy paljolti mitään pahaa sanottavaa. Ehdottomasti eräitä positiivisempia yllätyksiä joita on tullut ikinä koettua.

3. Deus Ex: Human Revolution
Ensimmäinen Deus Ex jota tuli ikinä pelattua ja eipä voi muuta sanoa, että voisiko enää peliä enemmän tehdä omaan makuuni kun pelin isoimmat vaikutteet tulevat kahdesta suosikkileffastani ikinä (Robocop ja Blade Runner). Ehkäpä juuri siitä syystä itseeni eniten iski pelin aivan järkyttävän upea tunnelma joka syntyy Blade Runner maisesta graafisesta tyylistä, hienosta soundtrackista sekä todella mielenkiintoisesta juonesta. Adamin tarina oli alusta loppuun mainiota seurattavaa (vaikka toki juonessa olikin muutama heikkous) ja kaupan päälle sain vielä mainion hiiviskelypelin, jota MGS4 olisi toivonut olevansa.

2. Dark Souls
Viimeistään nyt kaikkien "rakastama" klassikko, tarvitseeko tästä edes sanoa mitään? Pidin aikoinaan Demon's Soulista todella paljon mutta Dark Souls se vasta räjäytti pankin totaalisesti. Kaikki vain naksahti kohdilleen täydellisesti ja yhtä koukuttavaa peliä on vaikea löytää. Eipä ole missään muussa pelissä ikinä tullut niin suurta onnistumisen tunnetta kuin Dark Soulsissa kun vaikean bossin pääsee viimeinkin läpi sillä 20:lla yrittämällä.

1. WipEout HD
Kerrankin lista jossa ykköstä ei ollut vaikea valita. Dremora antoikin jo loistavat perustelut minkä takia kyseessä on yksi parhaimmista ajopeleistä ikinä ja itse en voi muuta kuin nyökytellä. Satoja ja taas satoja tunteja on tullut kuluteltua pelatessa ja zone mode on ehkä koukuttavin asia, joka on ikinä keksitty videopelihistoriassa. Vielä kun pelin Fury dlc oli yksi tämän sukupolven parhaimmistoa niin voiko videopeliltään muuta enää toivoa? WipEoutin tulevaisuus on ainakin vielä tällä hetkellä täysi mysteeri mutta jos sarja tähän päättyi niin eipä voi muuta sanoa kuin että what a way to go...

Kuluvan vuoden tähän asti suurin pelitapahtuma, eli E3, saatiin kunnialla ja hartaudella taputeltua valmiiksi jo noin viikko sitten. Välissä ehdimme juhlia kukin omalla tahollamme keskikesää. Koska juuri tällä hetkellä niskassa painaa orastavan flunssan lisäksi myös juuri juhannuksen aiheuttama kohmelo (Gambina, miksi?!), niin onkin hyvä sauma listata sen toisen juhlan parhaimpia tuotoksia.

Top 10 pelit vuoden 2013 E3:sta!!

Tämän vuoden E3:t olivat varmasti monen pelaajan mielestä parempaa kuin lottovoitto ja yhdyntä samaan aikaan harrastettuina, eikä heitä oikeastaan voi moittia. Uudet konsolit vilauttelivat julkaisutarjontaansa (ja vähä muutakin) ja jo markkinoilla olevat laitteet keräsivät lisää nimiä kirjastoonsa. Näistä kelpaakin sitten rankata jyviä akanoista. Listalle pääsyyn vaadittiin kuitenkin muutakin kuin neljän sekunnin mittainen teaseri (ensi vuonna sitten Battlefront 3 ja Kingdom Hearts 3).

10. LoZ: Wind Waker HD

Wind Wakerin uusi tuleminen olisi listalla varmasti korkeammalla, mutta en pysty rankkaamaan HD-remakea kokonaan uusien pelien ohitse, vaikka se varmasti tuleekin olemaan äärettömän hieno teos. Pelaavan kansan täyden huomion ja hypen peli kuitenkin ansaitsee, sillä Aonuma ja kumppanit ovat tehneet peliin paljon sellaista mitä fanit ovat toivoneet. Myöskin messujen kauneimpia pelejä oli tämä Linkin uusio seikkailu.

+Kunniamaininta: Super Mario 3D World
Nintendolla oli melkoinen haaste tuoda kentälle mitään niin päräyttävää kuin SMG-sarja, mutta silti uusi 3D-Mario oli kotikonsolille väsättävä. Hype oli kohonnut sairaaloisiin lukemiin ja se jäi tietyllä tavalla täyttämättä. Silti, uusi 3D-Mario on aina joulun veroinen tapahtuma ja hyvää riisipuuroa on jälleen luvassa.

9. Donkey Kong Country Tropical Freeze

Sairaaloisesta hypestä puheenollen. Ei ollut Retrollakaan edessään mikään pieni savotta tuoda viimein, todellakin viimein, esille uusi pelinsä. Toki olisin mieluusti ottanut Samuksen seikkailuja, mutta kun suurin ongelma on jatko-osa yhdelle Wiin parhaista peleistä, niin asiat ovat melkoisen hyvin. Donkey Kong Country Returns oli/on Wiin paras 2D-tasoloikka joten luotto Retron osaamiseen on melkoisen korkealla. Oikeastaan DKCR:n oli/on koko viimeisen konsolisukupolven paras 2D-hyppely.

8. Plants vs Zombies: Garden Warfare

EA:n pressin ehdottomia kohokohtia. Kasvien ja zombien uusin tuleminen oli hilpeää katseltavaa ja voisinpa väittää pelin olevan myös yksi kovimmista Xbox Onen yksinoikeuksista. Kolmanen persoonan räiskintä ei ole ollut viime vuosina se kaikkein innovatiivisin tahi mielikuvituksellisin genre, mutta tämä näytti kyllä mahtavalta. Juuri sopivalla tavalla hölmöä ja älytöntä meininkiä, tälläisiä lisää!

+Kunniamaininta: Projeckt Spark
Toinen MS:n kovista yksinoikeuksista. LPB:ssä oli toki hienot luontityökalut, mutta tämä vaikutta pesevän Sonyn säkkitasoloikinnan 6-1. Mikäli peli tulee toimimaan Kinectillä (tai ilman?) niin hyvin kuin MS:n pressi antoi ymmärtää, niin jotain todella hienoa on uuden Boksin hankkiville luvassa.

7. The Division

Ubin pressi oli osittain melkoisen tuskallista seurattavaa, eikä ainoastaan Aisha Tylerin kuivien vitsien takia. Mielenkiitoisia pelejä ei oikein tuntunut olevan tahi ainakaan sellaisia mistä emme olleet jo kuulleet. Loppuun oli kuitenkin säästetty se yksi vaadittu pommi. Division vaikutti asetelmiensa takia mielenkiintoiselta, vaikka olikin juuri sitä aikaisemmin parjaamaani kolmannen persoonan räiskintää. Möröt ja Zombiet loistivat poissaolollaan (kiitos) ja peli oli ehdottomasti yksi messujen teknisesti näyttävämpiä pelejä. IMO Division oli kovempi pommi kuin Watch Dogs aikoinaan.

+Kunniamaininta: Destiny
Bungien megapeli marssi viimein pelaajien ihasteltavaksi ja yleisössä olikin selkeästi useampi kuin yksi hymy korvissa. Vibat Borderlands 2:een olivat aistittavissa, mutta tämä ei ole välttämättä huono asia ensinnäkään. Isolla porukalla kun aletaan kaataa hämähäkin näköistä tankkia, niin pääsee pahinkin araknofobikko kostamaan useiden tuhansien tuntien tuskaansa.

6.Titanfall

Joku voisi haukkua Respawnin uutukaista pelkästään CoD:si mihin on tuotu mukaan mechoja, mutta en itse allekirjoittaisi tätä statementtiä. Peli oli teknisesti todella vakuuttava, mutta myös pelaaminen näytti suorastaan lystikkäältä. Ainakin demotussa kentässä tuntui olevan selkeästi omat paikkansa ja roolinsa niin jalkaväelle kuin robottiryhmälle, mikä on toki hieno asia. MS:lle sellaisia terveisiä, että tästä kannatti todellakin "pikkuisen" maksaakkin.

5. X

Monolithin uutukainen oli kenties kaikista Wii U:n peleistä näyttävin. Studion Wiille tehtailema Xenoblade Chronicles oli toki myös oman alustansa komeimpia pelejä, joten tämä nyt ei varsinaisesti ole mikään suuren suuri ullatus. Grafiikka oli toki komeaa, mutta enemmän odottelen pelaajan eteen marssivia vihollisia ja laajaa maailmaa. 2014, tule jo!

4. Mario Kart 8

Ennen messuja hype uutta MK:a kohtaan oli suhteellisen alhaalla. Suuremmalla hypellä tuli odoteltua uuden 3D-Marion paljastusta ja tulevaa SSB:tä (siitä lisää alla), mutta Mario Kart 8 löi kyllä kunnarin. Melkoisen nätti peli tulossa, mutta painovoiman poistaminen mahdollistaa myös melkoisen hauskoja kenttäsuunnitelmia. Kunhan nettipuolelle vain saadaan kunnon leaderboardit ja vakaat yhteydet, niin pelitunnit paisuvat helposti kolminumeroisiin lukuihin. 2014 tule jo!

3. Super Smash Bros. Wii U/3DS

Sakurai, melkoisen velmu kaveri. Pari uutta hahmoa ja pelikuvaa molemmista versioista. Ei se oikein muuta vaatinut. Kuten odottaa saattaa, molemmat versiot näyttivät todella hyviltä ja hype onkin huipuissaan. Kaverien naamat alkanevat vituttaa melkoisen nopsaan, joten sohvalla saattaa tietyssä pisteessä olla lievästi kirea tunnelma. 2014 tule jo!

+Kunniamaininta: The Witcher 3
Ei välttämättä uskoisi että Puolasta tulee näinkin komeita pelejä. Todella näyttävää, aikuiseen makuun laadittua fantasiaropeilua. Heitän rahaa ruudulle, mutta mitään sen suurempaa ei tapahdu. Kolikot naarmuttavat näyttöä...

2. Metal Gear Solid V

Kojima, toinen velmu. MGS ei ole koskaa ollut kovinkaan lähellä sydäntä, mutta uusi Metal Gear oli tosiaan se peli mikä näytti seuraavan sukupolven mahdollisuuksia. Toki, peli oli lähes käsittämättömän komea, mutta myös pelaamista oli selvästi uudistettu. Hiiviskelyä tuskin on mitenkään helppoa laajentaa avoimeen maailmaan, mutta Snake näutti luonnistuvan tästä vallan mainiosti. Tätä haluaisin seuraavalta sukupolvelta. Tuttujenkin hahmojen sarjoja uudistettaisiin rohkeisiin suuntiin. Toki pelin traileri oli myös messujen tähtihetkiä. Kun MGSV saapuu kauppoihin, niin saapuu asuntooni myös PS4.

1. Pokemon X/Y

Tämä vaatinee kunnollisia perusteluja. Moni varmasti odotti listan korkeimmalta paikalta löytyvän jonkin kotikonsolin tekele, mutta väärässä olitte. Uudet Pokemonit ovat omalla kohdallani helposti koko loppu vuoden odotetuimpia nimikkeitä ja tavallaan nekin ovat next-geniä eli generaatiota (see what I did?). 3DS:n ensimmäiset omat taskuhirviökarkelot uudistavat tutuksi tullutta kaavaa monellakin tavalla ja toki pelit ovat vaikuttavamman näköisiä kuin koskaan. Pokemonin suhteen ei ole omalla kohdallani ollut koskaan näin kovaa hypeä. DS:n viimeiset osat jättivät jollain tavalla kylmäksi, mutta näiden kohdalla liekki on roihunnut jo pitkään. Kun uudet pelit saadaan kauppoihin, niin läpääri lentää ikkunasta (koulutehtävien kera), puhelimen hukutan jokeen, telkeän oven. Makaan viikonlopun sohvalla uusien hirviöiden kanssa ja nautin viiniä. Täydellisyys.

Samalla linjalla jatketaan, eli lista koostuu odotetuimmista peleistä.

Milkshake's Most Wanted

10. Assassin's Creed Iv: Black Flag
Assassin's Creed sarja ei itsestään enää kiinnosta pätkääkään, mutta kun merirosvot. Yo ho ho, and a bottle of rum. Assassins Creed 3 kärsi todella monesta ongelmasta, josta suurin on yleinen turtuminen sarjaan ja kuiva juoni. Toivon hartaasti, että merirosvo teema tarjoaa jotain
lisä-twistiä, ja lennokkaan juonen. Ilman Desmondia, kaikkien aikojen turhinta hahmoa.

9. Watch Dogs
Kusipäähahmosta huolimatta, odotan peliä mielenkiinnolla. Hakkerointi, sekä tietoturva yleensä on päivän poltavempia puheenaiheita, mutta vihteen muodossa aihetta on käsitelty rikollisen vähän.

8. Wind Waker HD
Tarvitseeko Wii U vielä muita pelejä. Yli vuosikymmenen vanhan pelin uusintaversio näyttää paremalta kuin suurin osa julkaistuista "oikeista" Next-Gen peleistä. Ei se laatu, vaan se tyyli.

7. GTA V
En odota peliltä mitään, koska tiedän saavani kaiken. Karkoittaa takuuvarmasti mahdollisen syysmasennuksen.

6. Metal Gear Solid V
En peliä osta, koska David Hayter ei ole Snaken äänenä. Tai ehkä ostan, mutta ihan pikkuriikkisen vain.

5. The Crew
Yleensä autopelit ei juuri hätkäytä, mutta tämän pelin idea kuulostaa niin hullulta, että se voisi jopa toimia. Minun kaltaiselle passiiviselle henkilölle tälläinen cruisailu ja yleinen fiilistely sopii paremmin kuin ralli-ajo.

4. Demonicon
Domen ennakon perusteella luvassa on synkää synkistely fantasiaa. Kelpaa.

3. Batman: Arkham origins
Kaksi ensimmäistä Arkham-peliä ovat lähes täydellisiä mestariteoksia. Alusta alkaen olen suhtautunut peliin suurella innolla, ja nyt E3: lla nähty materiaali vahvisti uskoani tätä nimikettä kohtaan. Lokakuussa on aika kaivaa trikooasut esille, ja hypätä Yön Ti.. Ritarin matkaan.

2. Dragon Age: Inquisition
Luotto Biowaren poikia ja tyttöjä kohtaan on kova. Jos studion lupaukset pitävät paikkansa, niin... Minulle kelpaisi jo pelkästään Dragon Age 2 suuremmilla alueille, ja hitusen paremmilla grafiikoilla.

1. The Witcher 3: The Wild Hunt
Uuh. Näyttää käsittämättömän kovalta teokselta. The Witcher 2 oli jo niin lähellä täydellisyyttä, että jos kolmas osa parantaa kokonaisuutta edes pikkuriikkisen, voidaan puhua kaikkien aikojen roolipelistä. Nähtyjen materiaalien ja studion lupausten perusteella kolmonen parantaa vähän enemmän, kuin vain pikkuriikkisen.

Itsekin listaan tähän nyt 10 kohokohtaa E3 -messuilta, olivat muuten ehkäpä kiinnostavimmat karkelot moniin vuosiin. Nyt sai helposti listattua 10 nimikettä ja siihen vielä muutama kunniamaininta päälle. Kyllä nyt kelpaa olla!

10. Wind Waker HD
Ikinä en ole alkuperäistä pelannut(shame on me!), mutta onneksi tästä saadaan HD -versio. Näytti ihan perkuleen hyvältä, eikä tuota cel shadingia voi liikaa hehkuttaa. Olisi helposti ollut kolmen parhaan joukossa, mutta koska kyseessä on uudelleenlämmittely niin jumbo paikka listalla kutsui.

+kunniamaininta: Watch Dogs
Ei enää niin kovaa iskenyt kuin vuosi sitten, mutta gameplay näytti todella maukkaalta. Silti tästä jotenkin tulee Assassin's Creed etäisesti mieleen. Please don't be AC!

9. Final Fantasy XV
Peli näytti itsessään todella maukkaalta vaikka taistelusysteemi hieman epäilyttää kun se vaikuttaisi olevan enempi tuommoinen ARPG -tyylinen. Toisaalta nyt kun Nomura on ruorissa niin tuskimpa FFXIII:n kaltaista ulostetta tulee, innolla odottelen!

+kunniamaininta: Project "X"
JRPG -linjalla jatkuu, näytti tämäkin aivan järjettömän hienolta, harmi etten Xenoblade Chroniclesia ole pelannut, mutta enköhän senkin joskus jostain sikahintaan osta.

8. Bayonetta 2
Wau - se varmaan riittääkin kuvailemaan tunteitani kun stage demoa katselin. Meininki on räjähtävää, kahjoa ja haastavaa. Bayonettan hiustyylin muuttuminen ei itseäni haittaa, sopivathan lyhyetkin hiukset tuolle mimmille enemmän kuin hyvin.

+ Kunniamaininta: Destiny
Erittäin mehevää online co-op meininkiä tarjolla scifi -teemalla ja laajalla skaalalla varustettuna. Takuuvarmaa viihdettä porukalla.

7. Mario Kart 8
Ilman minkäänlaisia odotuksia tämä pomppasi kuin pomppasikin listalleni. IGN:n live stage demoa kahtelin ja voi että näytti hullun hyvältä. Ei pelkästään visuaalisesti, mutta nuo painovoimattomat tilat tuovat uuden ulottuvuuden peliin. Kyllähän tämä kelpaa enemmän kuin hyvin.

6. Donkey Kong Country: Tropical Freeze
Ensin ajattelin että tämä olisi samaa settiä kuin Returns, mutta näyttäisi että peliin on oikeasti tuotu kaikenlaista pikkukivaa kuten "kääntyvät" kentät. Pahikseksi vielä legendaarinen King K. Rool niin ollaan eeppisyyden lähteillä, make it happen Retro!

+kunniamaininta: Rayman Legends
Rayman Origins turboahdettuna? Kyllä kiitos! Tämähän on jo alunperinkin kovin kiinnostanut ja mitä lähempänä julkaisuajankohtaa ollaan, sitä enemmän kuumottelee.

5. Pokemon X/Y
Uusi sukupolvi se alkaa pokemonienkin osalta ja näitä kyllä odotetaan kuin kuuta nousevaa. Ensimmäistä kertaa kunnon pokemonia 3D:nä? Voi kyllä kiitos ja E3 traikun perusteella peli on todella kaunis ja sulava. Eiköhän tässä ole vuoden käsikonsolipeli?

+kunniamaininta: Battlefield 4
Kaikinpuolin vaikuttaa paremmalta kuin BF3 vaikka sekin on loistopeli. Commanderin paluu on kyllä kova juttu ja vaikuttaisi että meininkiä on muutenkin tasapainotettu parempaan suuntaan (defbat täytyy "ladata"). Niin ja tuhoutuvat rakennukset tekivät vaikutuksen. Taistelukentällä tavataan!

4. Batman: Arkham Origins
Ainoa last gen -peli meikäläisen listalla, mutta vaikutti erittäin hyvältä jälleen kerran vaikkei Rocksteady tätä teekkään. Tietenkin peli näyttää hyvin paljon samanlaiselta kuin Rocksteadyn Arkham -pelit, mutta se ei ole suinkaan huono asia. En malta odottaa että pääsee yönritarin trikoisiin taas kerran.

3. Super Smash Bros. U
Blue Bomber. Nuff said! Tietysti Villager on kanssa kova lisäys rosteriin, mutta Wii Fit -trainerin olisi voinut jättää pois. Niin ja itse traileri oli erittäin näyttävää settiä ja se onkin tullut useasti katsottua uudelleen ja uudelleen. King K. Rool vielä rosteriin niin avot. Ja online puoli kuntoon niin ei tarvitse pelkästään samalta ruudulta pelailla.

2. Witcher 3
Puolan pojilla on tosiaan kovat piipussa kun meinaavat tehdä pelistä todella laajan, todella runsaan ja yli 30 erilaista lopetusta tarinalle. Ja tietenkin peli on visuaalisesti tajunnan räjäyttävää settiä. Ehdottomasti day 1 -kamaa.

1. Metal Gear Solid V
Suurena MGS -fanina tästä innostuin niin että meni housut vaihtoon välittömästi ensimmäisen E3 -trailerin nähtyäni. Pidennetty Red Band -traileri iski vielä kovempaa. Tietysti tuo Kieferin ääni pisti korvaan, mutta eiköhän siihenkin totu. Kuitenkin ensimmäistä kertaa tässä sarjassa nähdään avoin maailma ja stealth -mekaniikat on tuotu aivan uudelle tasolle. Nyt vain odotan että pääsen peliin käsiksi ja saan itse kokea mitä se mastermind Kojima on keksinyt pelaajien päänmenoksi.

Top 10 syytä miksi konsolivalintani on PS4:

10. Keskittyy olennaiseen eli pelaamiseen
Itseäni ei ainakaan kiinnosta mitkään TV/sports-ominaisuudet, joita kilpailija on tarjomassa. Kaikki tällainen pelaajalle tarpeeton on vaan muualta pois. Esim. PS4:n käyttis on huomattavasti kevyempi kuin kilpailijan. Muistista varattu 1GB, kilpailijan konsolilla hurjat 3GB, johtuen juuri noista ominaisuuksista joilla ei ole mitään tekemistä pelaamisen kanssa.

9. Ei pakollista liiketunnistusta
Ne ketkä liiketunnistusta haluavat, voivat Moven hankkia. Ne ketkä eivät halua/tarvitse, voivat jättää hankkimatta ja säästää näin rahaa. Lisäksi tämä merkitsee sitä, ettei näitä liiketunnistusgimmickejä voida laittaa peleissä pakolliseksi. Jos taas tulee jokin peli, joka käyttää Move-ohjausta hyvin hyödyksi niin tulee hankittua, koska liiketunnistusohjaimista Move vaikuttaa parhaalta. Se MM:n PS4-peli näytti juuri tällaiselta.

8. Konsolin design
Uskon, että laitesuunnittelu on parempaa koska Sonyllä on alalta vuosikymmenten kokemus + Mark Cerny. PS4 myös näyttää paremmalta kuin kilpailijan konsoli.

7. (Indie)kehittäjäystävällisyys

6. Sonyn kuluttajaystävällisyys
Sony ei missään vaiheessa ollut rajoittamassa käytettyjen pelien kauppa tai laittamassa konsoliinsa muita kuluttajanvastaisia DRM:iä. Minulla on luottoa siihen, että samanlainen linja jatkuu.

5. Ohjain
Vaikka en ohjaimia luonnollisesti ole koittanutkaan, uskon että PS4:n ohjain sopii minulle paremmin. Syynä ensisijaisesti symmetrisesti asetetut tatit. Ja on kuulemma parempi kuin DS3 ja DS3 oli tämän genin ohjaimista minun mielestä parempi.

4. Playstation Plus ja Instant Game Collection
Molemmilla konsoleilla joutuu maksamaan nettipelistä, joten mielummin sitä ottaa kolmen alustan kuukausittaiset ilmaispelit siihen päälle.

3. Hinta

2. Tehot
On jo selvillä, että PS4 on merkittävästi tehokkaampi kuin kilpailijan konsoli. Tarkkaa tietoa ei ole siitä, kuinka merkittävästi, mutta useat kehittäjät ovat kertoneet, että ero tulee näkymään ihan julkaisusta lähtien. Paremmat tehot tarkoittavat parempia versioita multiplättäreistä. Tämä on erittäin vahva syy sille, että valitsin PS4:n.

1. Yksinoikeudet
Sonyllä on parhaat yksinoikeussarjat ja se omistaa useita loistavia studioita. Infamous: Second Son on ehkä vakuuttavin tähän asti julkistetuista next-gen-peleistä. Media Moleculen PS4-projekti näytti myös erittäin mielenkiintoiselta. Jo noiden kahden takia PS4 on pakko ostos. Drive Clubia ja Killzonea odottelen myös, mutta pienellä varauksella. Saas nähdä mitä vielä on tulossa esim. sellaisilta studioilta kuin Naughty Dog ja Sony Santa Monica.

Lainaus käyttäjältä maxwell83

Top 10 syytä miksi konsolivalintani on PS4:

8. Konsolin design
Uskon, että laitesuunnittelu on parempaa koska Sonyllä on alalta vuosikymmenten kokemus + Mark Cerny. PS4 myös näyttää paremmalta kuin kilpailijan konsoli.

Itsehän tulen ostamaan Xboxin vaikka tiedostan PeeStationin olevan parempi yksilö pelaajan kannalta. Mutta tuo iski silmään. Ihan samanlaisia ne molemmat on ulkomuodoltaan... Hengettömiä mustia laatikoita. En vain voi ymmärtää miten ne ulkoisesti eroaa toisistaan.

Lainaus käyttäjältä GH Player

Hengettömiä mustia laatikoita. En vain voi ymmärtää miten ne ulkoisesti eroaa toisistaan.

Fanipojilla on tapana nähdä suosikeissaan jotain sparklea, glitteriä, sateenkaaren värejä ja alastomia naisia/miehiä vaikka tapellaisiin tiiliskivistä. Muuta selitystä ei oikein ole sillä olen todellakin samaa mieltä siitä miten kumpikin on hyvin tyylitön, tylsän näköinen ja ennenkaikkea samannäköinen musta laatikko.

Itsekkin voisin jonkun top 10 listan kehitellä kunhan aiheen keksin...

Lainaus käyttäjältä erakko

Fanipojilla

Juurihan tuossa selitin syyt sille, miksi valitsin PS4:n ja kuten näet ei merkkiuskollisuudella / fanituksella ole mitään tekemistä sen kanssa.

En ymmärrä miten PS4:n voi nähdä "hengettömänä mustana laatikkona". Musta se toki on (minkäs värinen sitten pitäisi olla?), mutta onhan tuossa tyyliä. Hyvin ohut eikä edes laatikon muotoinen. Kiiltävä pinta toisella puolella + sininen valoraita näyttäviä yksityiskohtia. Mielestäni ehkä kaikkien aikojen tyylikkäin pelikonsoli. Plussaa myös siitä, että voi pitää sekä vaaka- että pystyasennossa.

X1:stä taas tulee ensimmäisenä mieleen vanhat VHS-nauhurit.

Lainaus käyttäjältä maxwell83

Juurihan tuossa selitin syyt sille, miksi valitsin PS4:n ja kuten näet ei merkkiuskollisuudella / fanituksella ole mitään tekemistä sen kanssa.

Jos puolet perusteluista on mielipiteitä, on vaikea uskoa että merkkiuskollisuus/fanitus ei niihin vaikuttaisi.

Kanssasi olen tosin samaa mieltä siitä että XOne näyttää juurikin VHS-soittimelta, en tosin pidä PS4:nkaan ulkonäöstä.