Parisuhteet, seurustelu, lässynlää yms. neiteily. / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Parisuhteet, seurustelu, lässynlää yms. neiteily.

En nyt löytänyt tälläistä ketjua, joten laitetaan pystyyn. Päässä kuitenkin pieni ääni huutaa kuinka tosi(pelaaja)mies ei kaipaa (saa) sitä oikeaa kätöstä enempää. Jollain erityisoikeutetuilla se on jopa vasen. Itse kuulun ensimmäisiin.

Mitään sen tarkempaa sisältöä en tälle aiheelle keksi, mutta kait täällä saa sitten boostailla viikonlopun pokilla, ihan oikeilla suhteilla, jpg. päättöisillä tyttöystävillä, misakityynyillä, runkkuputkilla ja mitä näitä nyt sitten on. Neuvoakin saa varmaan kysyä ja ulista yksinäisyyttään, mutta tuskin ketään osaa/haluaa auttaa. Yleisneuvona sanottakoon ole oma suihkusi ja käy itsessäsi vai miten se nyt taas menikään.

Itse olen kuitenki todellinen parisuhde expertti. Olenhan saanut pidettyä kiinni yhdestä ainoasta neidistä jo pidemmän aikaa, mikä kaltaiselleni fyysisesti ja henkisesti kuvottavalle ihmisperseelle on jo itsessään saavutus. Muijakun on suhtkoht normaali ja hyvännäköinenkin (ainakin allekirjoittaneen mielestä). Anssi Kelakin joskus siitä lauloi "kaunis Jasmin halusi malliksi pariisiin blaablaablaa jne." Tälläisenä pikkuniksinä sanottakoon, että tapana on kyllä ollut terästää mimmin aamukahvia hieman valiumilla, mikä on saattanut edesauttaa tilannetta. Kyseisen mimmin kanssa tuli törmäiltyä yhteisten kavereiden kanssa pisin viime vuotta ja viime alkusyksystä hän sitten jostain hetkellisestä mielenhäiriöstä johtuen eksyi grillihiilen kuumentamiin bakkanaaleihin tuohon etupihalle. Illan mittaan tietenkin seksuaalisesti ahdistelin häntä, mutta kiitos kavereitteni ansiokkaan cockblockkailun siihen se sitten jäikin. Kuitenkin jokin aika tämän jälkeen hyvä ystäväni (nainen, miehet ei tälläsiä lässytyksiä järjestä!) järkkäsi meille sokkotreffit, joissa häikäisin tytyn massiivisilla kokin taidoilla (pihvejä, konjakkikastiketta, perunoita ja runsaasti alkoholia). Allekirjoittanut oli kuitenki loppuillasta vahvassa humalatilassa joten hän lähti kotiin ja minä nukuin yksin. Tämän jälkeen kuitenki aloimme säännöllisesti näkemään ihan selvinpäinkin ja jossain välissä homma meni vakavaksi. Jos tämän sukupolven alax olee kojetta (facebookin parisuhde härdelliä) on uskominen siitä ei kyllä ole kuin vajaa kuukausi. Nyt viikonloput kuluvat yhdessä kun taas viikot painelen missä milloinkin töitten perässä. Siinäpä se mites muilla?

Niin ja mites niitten ystävänpäivien kanssa? Kuka vietti ja miten? Itse halailin vain ja ainoastaan putkia tiistaina, joten päätin järjestää pikku ylläripyllärin jo viime viikonloppuna. Meren jäälle kynttilöistä iso sydän, rannalle parit tuolit ja kuumaa kaakaota. Toimi :3

Hyvähän tänne oli tälläinen ketju saada, pääsee vuodattamaan sitä kuinka kauhea ihminen kun kukaan ei minuun tykästy. :D

Tosiaan, olen kuulemma esimerkillinen mies kun herrasmiehen taidot löytyy, osaan olla paikalla kun tarvitaan yms, mutta tuon takia varmaan sitten aina friendzonelle mut laitetaan ja sieltähän ei tunnetusti pois pääse. :D

Sitä oikeaa etsiessä. Let the adventure begin ->

Itsellä on seurustelun kanssa sillälailla sama juttu kuin Chopperilla, että viikot kumpikin menee koulussa/töissä ja sitte viikonloppuna nähän. Tässä alkavassa vaiheessa elämää kun parisuhteen kumpikin osapuoli asuu vielä kotona ei voi kun kiittää luojaansa että myös tyttöystävän vanhemmat ovat oikeasti todella mukavaa sakkia. Muistan kun edellisessä suhteessa isäukko oli aina naama norsunvitulla kun astuin ovesta sisään, eikä tämä hellittänyt ollenkaan, vaikka sekin suhde kesti melkein vuoden.

Nykyiseen suhteeseeni kiipesin "friendzonelta". Olen vieläkin hieman hämmentynyt, että miten tässä näin pääsi käymään. Teille jotka epätoivoisesti etsitte sitä tyttöystävää uskaltaisin antaa sellaisen neuvon että kestävä parisuhde rakentuu sieltä friendzonen kautta. Oppii tuntemaan ihmistä paremmin ja tietää minkälaisen otuksen kanssa meinaa viettää enemmänkin aikaansa. Toki sitten joskus sieltä kaveralueelta on täysin mahdotonta päästä pois.

PS. Laittakaa vaikka tulevaisuudessa poikanne soittamaan viulua. Uskaltaisin väittää että tällä hetkellä 15-17 vuotiaista viulisteista 70% on tyttöjä (; Muutkin orkesterisoittimet käy, tuntuu olevan todella naisvoittoista tällä hetkellä. Hyvällä tavalla.

T. Viulistipoika

Lainaus käyttäjältä TheCpp0+

Ei hitto nämä Facebookin ällöttävät ala-asteelaisten kakaroiden parisuhteet, niin helvetin hyvä esimerkki kuinka parisuhdetta EI MISSÄÄN NIMESSÄ kannata aloittaa. . . . . .
Mun mielestä on aivan kamalaa miten sellaset lapset, joiden oikeasti vielä 5. luokalla kuuluis leikkiä hippaa leikkikentällä tai vastaavaa, alkavat muka niin vakavastikin seurustella. Sitten eroavat niin pirun dramaattisesti parin päivän jälkeen. Mistä ihmeestä tää alkoi?

Väitätkö tosissasi, että kun itse oli ala-asteella ei kukaan "seukannut" keskenään? Kyllä meidän luokalla ainakin oli näitä mukamas suhteita muutamalla jantterilla. Eihän ne yleensä kestäneet kuin viikon pari, mutta toimivat silti jonkin sortin harjoituksena vanhempana vastaan tuleviin ihan oikeisiin parisuhteisiin. Sitäpaitsi muistan yhden tälläisen suhteen kestäneen kokonaisen kesän, mikä kuudesluokkalaiselle oli varsin pitkä aika. Tuota lyhyempiä suhteitakun tuntuu tulevan ja menevän yhä näin vanhempana.

Lainaus

[offtopic] Ja se kun ne tytöt vielä meikkaa niin hirveesti ja pukeutuu ku jotkut huorat, anteeksi kielenkäyttöni mutta näin alkaa olla. [/offtopic]

Jos viittaat nyt tähän nuorempaan sukupolveen niin sanottakoon vaan, että malli tulee niistä vanhemmista, vanhemmista sisarista ja ylipäätäänkin vanhemmista tytöistä. Ei voi midistä. Yleisesti ottaen en jaksa vaivata päätäni, sillä miksi nämä tyhjäpäät lykkäävät parit kilot pakkelia naamaan joka aamu luullen näyttävänsä oikeasti hyvältä. Keskiverrosti kuitenki näyttävät joltain harakanpelättimen ja barbinuken sekoitukselta. Oma tyttöystäväni meikkaa hyvin vähän ja olen siihen tyytyväinen. Luonnollinen nainen on kaunis sanoi muut mitä tahansa.

Heitetään ilmoille kuitenki ihmetyksen aihe. Ne kulmakarvat. Miksi helvetissä ne pitää eka nyppiä pois ja sitten piirtää mustalla tussilla jokin epämääräinen viiva tilalle. Niin ja se viiva pitää teitenkin olla jossain helvetin kummassa asennossa joten kokopäivän ne kulmat on sen näköset, että joku olisi yllätteän tuikkassut kakkoseen. Mikä vika on ihan vaan kulmakarvoissa?? Vittu mitä naistenlogiikkaa tai sen totaalista puutetta.
IMAGE(http://0.tqn.com/d/webtrends/1/0/J/A/-/-/y-u-no.png)
MIKSII???

Lainaus käyttäjältä appa-king+

Laittakaa vaikka tulevaisuudessa poikanne soittamaan viulua. Uskaltaisin väittää että tällä hetkellä 15-17 vuotiaista viulisteista 70% on tyttöjä (; Muutkin orkesterisoittimet käy, tuntuu olevan todella naisvoittoista tällä hetkellä. Hyvällä tavalla.

Sanotaan nyt vaikka näin että mieluummin kasvatan läjästä ulostetta oman poikani pukemalla sille tekonenän ja peruukin kuin annan tälle oman vereni jatkajalle tämän kohtalon.

Mutta joo, voisihan sitä vähän omia paneskelujuttuja vähän jakaa teidän kanssa jotta ymmärtäisitte sisällä kumpuavaa ja joka päivä isommaksi kasvavaa tuskaani paremmin.

Vaikka hirveän ala-arvoista ja sovinismiin kallellaan olevaa huumoria julkisesti viljelenkin niin joudun silti tunnustautumaan täydeksi pehmoksi mitä kauniimpaan sukupuoleen tulee. Nykyisen hupakon kanssa on nyt tullut vietettyä yhteiseksi kutsuttavaa aikaa likimain neljä vuotta, enkä vaihtaisi noista neljästä vuodesta pois sekuntiakaan. Palvon maata hänen jalkojensa alla ja lupaan itselleni päivittäin että teen kaikkeni jotta hän huomaa palvomiseni eilistä enemmän. Menipä nössöksi, palataan takaisin ruotuun tällä parhaudella...

Omat Dr.Phil-tason vinkkini parisuhteen ylläpitoon:

1. Omat tilat ja omat kuviot
Viimeisin seurustelusuhteeni tyssäsi siihen että akka sai avaimet asuntooni jonka jälkeen meikäläistä alkoi sapettaa aivan kamalasti. En ole muutenkaan sellaisten typerien Tuttu Juttu-show-tyylisten triplatreffien ystävä jossa pelataan joka perjantai Aliasta ja ollaan kuin jossain hirveimmässäkin romanttisessa komediassa. Itse tarvitsen myös ne omat kaveripiirini ja tilani ja niin tarvitsee myös lemmittyni ja tätä olemme yrittäneet vaalia. Molemmat asuvat yhä omissa asunnoissaan, kaveeraavat ns. omissa kaveripiireissään ja harrastavat niitä oman intressin mukaisia harrastuksiaan sen sijaan että joka päivä vedeltäisiin sauvakävelyä pitkin Turun kaunista jokirantamaisemaa. Joskus voi mennä parikin päivää kun emme kuule toisistamme mitään kunnes toinen soittaa sitten perään ja kyselee kuulumisia ja se tekee mielestäni hommasta mielekkään. Me like and she does too.

2. Muista aina antaa myös... ... mikä helvetti minä olen tässä neuvomaan??? Tehkää itse niin kuin parhaaksi näette.

Aihe on kyllä todella mielenkiintoinen, mutta hieman oudolta tuntuu leikata äijien keskusteluun täältä "metsästettävän" näkökulmasta. Saisi maailma kyllä olla tasa-arvoisempi, että naisetkin joutuisivat enemmän tekemään töitä ja näkemään vaivaa sen eteen että jonkun mukavan tapaavat. Välillä tuntuu, että hengittäminen ja ruumiinlämmön ylläpito riittävät tytskylle, ja sitten jäädään odottamaan sitä prinssi uljasta.

Mutta otanpa kantaa nyt kuitenkin tuohon friend-zone -kommenttiin: että juurikin näin. Omiin suhteisiini olen kaikkiin ajautunut jostain kikka kolmosen kautta tutustumalla kavereiden kavereihin.

Kai se niin vain menee, että kun ulos uskaltaa nenänsä laittaa niin sitä saattaa johonkuhun törmätäkin. Ei siinä, onhan noitakin pareja jotka ovat toisensa löytäneet irc:ssä tai muualla. Toisaalta en usko, että esim. baarista sitä "oikeaa" löytää, ellei kyseessä ole sitten BarCraft tai vastaava!

Vaikeaksi meni, enpä taida sittenkään tietää mistä niitä oikeita oikein sikiää, ja missä olisi otollisin aika hankkia omansa.

Mutta miten se baarista löytyminen eroaa siitä kaverin kavereihin tutustumisesta.

Tapaus A: Menet kaverin kanssa baariin ja jotenkin lyöttäydyt toisen seurueen mukaan ja tutustut johonkin mimmiin
Tapaus B: Menet kaverin kanssa jonkun kaverin tutun bileisiin viettämään iltaa ja tutustut siellä johonkin mimmiin.

Aika samalta nuo minusta vaikuttavat. Minulla kolme muijaa tarttunut mukaan ryyppyreissuilta. Ekan kanssa melkein kaksi vuotta, toisen kanssa pari kuukautta ja kolmannen kanssa yli kolme vuotta. Noita ennen oli se ainut kerta kun tuli oikein treffeillä käytyä ja se suhde kesti melkein kolme vuotta. Nyt ollut sinkkuna about 21kk eikä ainakaan nyt ole mitään tarvetta eukolle. Kuitenkin aika non stoppina seurustellut melkein yhdeksän vuotta niin on se ihan kiva vaihteeksi käyttää kaikki rahat itseen eikä tartte mistään stressata mitään.

Itse näkisin noissa tapauksissa "esittelyongelman". Jos menet jonkun kaverin tutun bileisiin ja siellä törmäät johonkin porukkaan, osaat ehkä jollain tasolla kertoa kenet tunnet tai joku joka tuntee molemmat voi sinut esitellä.

Baarissa meininki on yleensä ennemmän Have you met Ted -pelin tyylinen, eli sitä pitää vain kerätä itsensä ja esittäytyä tai pyytää jotakuta muuta tekemään se. Ei siinä mitään, mutta juuri tuo lyöttäytyminen-sana on monille se mistä kenkä usein kivistää.

Mielessä oli myös se, että samanhenkisiä ihmisiä on mielestäni helpompi tavata ystävien kautta vaikkapa sitten jossain bileissä. Aika hyvä tuuri saa käydä että baarista mukaan tarttuu joku jonka kanssa ajatukset kohtaavat jollain tasolla. Voi tietty olla, että se on vain kalastelukysymys.

Noh mulla on parikin kertaa käynyt vissiin hyvä tuuri. Ekalla kerralla olin kirvatsissa eli siis porin kirjurinluodossa ihan vaan yksin viettämässä kaunista kesäpäivää kun joku jätkä tuli mut pyytämään niiden porukkaan koska mulla oli metallisti henkiset kuteet päällä. Siitä sitten sirryttiin toiseen porukkaan jossa oli muutama hyvännäkönen mimmikin joiden kanssa tuli puhuttua paskaa. Olisin jäänyt niiden kanssa juttelemaan vielä kun kaikki muut lähti terassille, mutta kun oli juomat loppuneet jo likemmäs tunti sitten niin päätin lähteä himaan.

Toisella kerralla olin kaverin kanssa tampereella siinä puistossa mikä on siinä koskikeskuksen vieressä ja ihmeteltiin, että missä hemmetissä kaikki on kun pitäisi olla koulujen päättymis päivä. Menin sitten kysymään porukalta johon kuului yksi jätkä ja pari mimmiä ja jäin siihen sitten puhumaan paskaa ja siitä siirryttiin baariin ja otettiin parit yhteiskuvat ja kuvasin toista muijaa videollekkin ja flirttailin minkä kerkesin. Varattujahan ne molemmat oli eikä siitä nyt muutenkaan olisi mitään tullut kun tampereella asuivat, mutta hauskaa oli. Eikä noissa tilanteissa hirveästi nimiä kysellä tai jos kysellään niin ehkä siinä vaiheessa kun ollaan jo muutama tunti puhuttu paskaa.

Lainaus käyttäjältä Raakel Hämäläinen+

Baarissa meininki on yleensä ennemmän Have you met Ted -pelin tyylinen, eli sitä pitää vain kerätä itsensä ja esittäytyä tai pyytää jotakuta muuta tekemään se. Ei siinä mitään, mutta juuri tuo lyöttäytyminen-sana on monille se mistä kenkä usein kivistää.

Mielessä oli myös se, että samanhenkisiä ihmisiä on mielestäni helpompi tavata ystävien kautta vaikkapa sitten jossain bileissä. Aika hyvä tuuri saa käydä että baarista mukaan tarttuu joku jonka kanssa ajatukset kohtaavat jollain tasolla. Voi tietty olla, että se on vain kalastelukysymys.

Naisena on aina helppo löytää sängynlämmittäjiä mutta tosiaan, ei sitä helpolla vastaan tule ihmistä jonka kanssa synkkaisi niin että haluaisi edes kuvitella mitään loppuelämän viettämisiä tämän kanssa. Baarista näitä lämmittäjiä on hyvin helppo löytää, mutta enpä muista että kertaakaan olisi nämä satunnaiset kohtaamiset johtaneet mihinkään.

Tietenkin kaikki tämä riippuu siitä, mitä ylipäätään toisesta ihmisestä lähtee hakemaan, mutta jos oletuksena olisi parisuhteeseen tähtäys niin itsekin mieluusti tutustuisin ystävien tms. verkoston kautta. Samalla paljastuvan psykopaatin ongelma häviää, tai ainakin kutistuu.

Nykyisen avomieheni kanssa päädyin yksiin aivan sattuman kautta, olimme tunteneet toisemme kuitenkin jo vuosia. Mutta kumpikaan meistä ei ollut koskaan edes ajatellut meitä kahta optiona. Elämäntilanteellisesti olemme aivan erillaisissa lähtökohdissa, mutta se on oikeastaan ollut vain mielenkiintoista.

Lainaus käyttäjältä Norsukampa+

Vaikka hirveän ala-arvoista ja sovinismiin kallellaan olevaa huumoria julkisesti viljelenkin niin joudun silti tunnustautumaan täydeksi pehmoksi mitä kauniimpaan sukupuoleen tulee. Nykyisen hupakon kanssa on nyt tullut vietettyä yhteiseksi kutsuttavaa aikaa likimain neljä vuotta, enkä vaihtaisi noista neljästä vuodesta pois sekuntiakaan. Palvon maata hänen jalkojensa alla ja lupaan itselleni päivittäin että teen kaikkeni jotta hän huomaa palvomiseni eilistä enemmän.

Not sure if series...

...mutta ehdottomasti approovaan omaa aikaa ja omia kuvioita. Kaverit FTW!

Lainaus käyttäjältä Raakel Hämäläinen+

Saisi maailma kyllä olla tasa-arvoisempi, että naisetkin joutuisivat enemmän tekemään töitä ja näkemään vaivaa sen eteen että jonkun mukavan tapaavat.

Samaa mieltä. Itse voimme toki itseämme (miehet) syyttää, kun vedämme hirveät perseet ja annamme kompassimme johdattaa magneettimeressä. Ilmiö tuntuu olevan sitä voimakkaampi mitä isompi kaupunki on kyseessä. Esim. pk-seudulla kilpailu tuntuu baareissa olevan kovaa ja samalla se ruokkii itse itseään. Jos ei toimi heti, niin joku toinen vie "saaliin". Tämä siis vaan oma subjektiivinen näkemys asiasta, ei empiiristä tutkimusta taustalla. Mutta eniwei, epätasaisuutta se joka tapauksessa on, ei ehkä epätasa-arvoa kuitenkaan.

Omat yleiset vinkit kaikille miehille (sori naiset!). Pukeutukaa hyvin, olkaa rentoja, verkostoitukaa ja kaikista tärkein: älkää tehkö mitään! Sinkkuaikoina oma säheltäminen on ollut säälittävää rämpimistä. Jopa 15-vuotias amishaituvilla buustaileva jonne hoitaisi hommat paremmin kotiin. Ja tämä ei siis kerro jonnien (vai jonnejen) hyvästä suoriutumiskyvystä (sori kaikki 15-vuotiaat jonnet). Oma ennätykseni on yli kymmenet pakit yhden baari-illan aikana, joskin ehkä pientä ennätystä tässä haettiin polttoaineeksi ilottomassa synkkyydessä ja synkässä ilottomuudessa rypemiseen.

In any case, takana on yksi viiden vuoden parisuhde, pari lyhyttä ja nykyinen, joka on jatkunut yli kaksi vuotta. Ja nyt naisia riittäisi ovista ja ikkunoista. Nooh, ehkä pientä liioittelua ilmassa, mutta siltä se tuntuu kuivan sinkustelun jälkeen. Suurin ero sinkkumenoon täytyy olla ehkä snadisti aikuisemman pukeutumisen lisäksi siinä, etten kiinnitä naisiin juuri mitään huomiota. Toki varatut kiinnostavat joitain, mutta lähiaikoina on ollut muutama yrittäjä, joilla ei ole ollut sivilisäädystäni mitään käryä. Eikä heillä voisi olla, kun en ole juuri mitään kerennyt heille juttelemaankaan. Kaikki ovat olleet samanlaisia tilanteita. Ollaan jätkien kanssa ryyppäämässä ja sitten bileissä tai baarissa joku nainen yrittää tehdä lähempää tuttavuutta.

Sivistynyt veikkaukseni olisi, että syy tähän on ollut aidosti omana itsenään olemisessa. Kun ei käy päälle kuin yleinen syyttäjä ja pitää kavereiden kanssa hauskaa parin promillen kaasussa, niin kaipa se tekee jonkinlaisen positiivisen vaikutuksen. Muuta selitystä en keksi, koska olen ehkä yrittänyt jopa vältellä naisten kanssa keskustelua (etten varmasti antaisi mitään vääriä signaaleja) näin varattuna ollessani. Noh, onhan tällainen imartelu harvinaista herkkua minullekin, mutta sinkkuna ei tällaisia havaintoja eteen osunut.

Ja jottei kellekään (joka ylipäätään tuota sotkua jaksoi lukea) jää virheellinen käsitys, että olisin joku naisasioita ja parisuhteita pohdiskeleva nössö, niin mainittakoon että olen äijien äijä niin ulkona, kotona kuin keittiössäkin.

Olenkin salaa toivonut tätä ketjua, jotta pääsen valittamaan siitä kuinka pahalta tuntuu olla friendzonella. Noh vanhoilla boardeilla olenkin kertonut yläkoulun aikaan kuinka oli yksi ja kuinka ujo olen itse. Noh, kaksi vuotta myöhemmin uskalsin kysyä asiaa, kun olimme tutustuneet ja olin suunnilleen toinen hänen kaverinsa koko luokalta(En ymmärrä miksi häntä syrjittiin. Ulkonäkö kondiksessa, asiallinen ja ihan helvetin mukava tyyppi). Tietysti minä, yksinäinen mörkö menin tunnustumaan ja oooops nyt ollaan friendzonella. Kävimme pari viikkoa takaperin kahvilla ja uudestaan olisi suunnitteilla. Hän on varmaankin ainut kenen kanssa jaksan viettää aikaa. Sitten oli eräs toinen kenen kanssa kävi aivan samalla tavalla, mutta olemme hyviä ystäviä hänenkin kanssa ja nyt viikon päästä olisi tarkoitus mennä kaakaolle käymään hänen kanssa juttelemaan ja näin poispäin. Mukavaahan se on ystävänäkin olla ja ehkä turvallisempaakin. Mutta silti tämä teinivuodatus tuntuu pahalta :/

Sentään sinulla GH Player on tyttöjä kavereina toisin kuin minulla. No siis on minulla muutamia joiden kanssa koulussa juttelen, mutta kenenkään kanssa en ole kaveri. Minulla on ihan kohtuu paljon kavereita, mutta kun pitäisi tyttöä jotenkin lähestyä niin menen ihan lukkoon ja senat menevät sakaisin... Olen siis todella todella ujo henkilö. Ala-asteen takia minua pidetään jotenki outona koska silloin todellakin oli vähän outo :D

Olen täysin samaa mieltä tässä keskustelussa mainituista ala-asteelaisten viikon kestävistä suhteista ja juuri siitä, että ero on aina todella dramaattinen. Joskus jopa koko ala-aste suunnilleen jakautuu kahtia koska entisillä "rakastavaisilla" on iso riita menossa ja kaikki on jommankumman puolella.

Ja kuten jo aikaisemmin täällä on sanottu niin mikä niissä kulmakarvoissa on vikana?! Miksi nyppiä ne pois ja piirtää takaisin?! Omassa koulussani melkein kaikki oman luokka-asteen tytöt laittavat aivan kauheita määriä meikkiä ja värjäävät hiuksensa jopa parhaillaan alle kuukauden välein! Mielestäni on paras jos tyttö ei käytä meikkiä tai käyttää sitä todella vähän.

Lainaus käyttäjältä mikke95+

Sentään sinulla GH Player on tyttöjä kavereina toisin kuin minulla. No siis on minulla muutamia joiden kanssa koulussa juttelen, mutta kenenkään kanssa en ole kaveri. Minulla on ihan kohtuu paljon kavereita, mutta kun pitäisi tyttöä jotenkin lähestyä niin menen ihan lukkoon ja senat menevät sakaisin... Olen siis todella todella ujo henkilö. Ala-asteen takia minua pidetään jotenki outona koska silloin todellakin oli vähän outo :D

Olen ihan helvetin ujo. Itsekin hoidin nuo asiat puhelimen kautta... En siis naamatusten.Noiden kahden kanssa jaan melkeinpä kaiken mitä en vanhempien kanssa (eli en mitään). Kuuntelen, ne kuuntelee ja homma kulkee näin. En tuon toisen perään ole luovuttanut ;) Ehkäpä sitten muutaman vuoden päästä.
Edit: Itse en siis todellakaan omista paljoa kavereita. En ole ihan sosiaalisimmasta päästä.

Lainaus käyttäjältä mikke95+

Ja kuten jo aikaisemmin täällä on sanottu niin mikä niissä kulmakarvoissa on vikana?! Miksi nyppiä ne pois ja piirtää takaisin?! Omassa koulussani melkein kaikki oman luokka-asteen tytöt laittavat aivan kauheita määriä meikkiä ja värjäävät hiuksensa jopa parhaillaan alle kuukauden välein! Mielestäni on paras jos tyttö ei käytä meikkiä tai käyttää sitä todella vähän.

Olen täysin samaa mieltä. Kyllä puuteria ja muuta tahmaa saa käyttää, mutta joku raja pitäisi olla. Kaiken maailman Barbie-pissikset näyttävät lähinnä säälittäviltä. Kuka haluaa oikeasti näyttää... no sanotaan vaikka hutsulta näin perheystävällisellä foorumilla. Eikö meikkien idea ole korostaa tai parannella jo olemassa olevaa naamakerrointa, eikä toimia plastiikkakirurgian halpana korvikkeena? Mitä on jäljellä siinä vaiheessa, kun naamaa koristaa puolen sentin kerros pakkelia, neljä kajalia ja viidentoista sentin ripset? Ainakin oman lukioni kauniimman sukupuolen edustajilla on tuo vaihe suurimmalta osalta ohi. Samaa ei voi sanoa samoissa tiloissa pyörivistä yläasteikäisistä.

Älkääkä mainitkokaan duck facea... Onneksi oma tuttavapiiri on pysytellyt siitä erossa. YouTubesta tuttu Zooc muotoili asian hyvin: jos tyttö/nainen haluaa hyvää huomiota sosiaalisessa mediassa, laittakoon yhdenkin kuvan, jossa on hymy naamalla. Toimii miljoona kertaa paremmin kuin tämä.

Tähän on pakko tarttua kun pojat yleensä sanovat "tyttö näyttää parhaalta ilman meikkiä." Ei se muuten näytä. Tietynlainen perusmeikki saisi mielestäni olla koulussa, jos siis haluaa muita ulkonäöllään miellyttää. Yleensä siinä käy juuri sillä lailla että tytöillä on tämmöinen perusmeikki naamarissa ja sitten pojat menee sanomaan "sä näytät niin kauniilta ilman meikkiä."

Itseäni taas hieman risoo, kun ei ole poikia kavereina. Kyllähän koulussa tulee heitettyä läppää ja roikuttua poikien kanssa, mutta suurimman osan ajasta vietän tyttöjen kanssa. Tyttöjen kans on vaan omasta mielestä paljon helpompi olla, olo on jotenki vaivaantunu useimpien poikien kans. Toki poikkeuksiaki löytyy, mutta näin yleisesti.

Oh i sound so gay!

Vähän samanlaisella linjalla mennään kuin pari viimeiset kirjoittajat, eipä löydy minultakaan pahemmin naispuolisia kavereita ja eipä kavereita löydy muutenkaan kovinkaan paljoa. Itsellänikin vaikeuksia tutustua yleensäkkin uusiin henkilöihin, ja naispuolisiin varsinkin :D. Kuitenkin olen tullut hyvin seuraan "tuntemattomien"/uusien ihmisten kanssa, esim. baarissa (jos joku edes vaivautuu tulemaan puhumaan jotai paskaa) tai aikoinaan intissä.
Yhden pitkäaikaisen (naispuolisen) kaverin kanssa ollaan oltu jo pitkään tosi hyvinä kavereina ja friendzonelta nousemisesta tuskin on enään mahdollista..tosin eipä haittaakaan, vaikka muuten kyseinen henkilö onkin juuri makuuni.

Lainaus käyttäjältä appa-king+

Itseäni taas hieman risoo, kun ei ole poikia kavereina. Kyllähän koulussa tulee heitettyä läppää ja roikuttua poikien kanssa, mutta suurimman osan ajasta vietän tyttöjen kanssa. Tyttöjen kans on vaan omasta mielestä paljon helpompi olla, olo on jotenki vaivaantunu useimpien poikien kans. Toki poikkeuksiaki löytyy, mutta näin yleisesti.

Oh i sound so gay!

Mullapa on toi ongelma juuri toisinpäin. Vapaa-ajalla tulee pyörittyä suunnilleen kokoajan poikien kanssa. Ainoa poikkeus on varmaankin bändikämpällä kun siellä on kaverin "tyttöystävä" (jos sitä semmoiseksi voi sanoa) aina välillä. Mutta eipä sekään hirveästi muutoksia tee. Vuosi sitten olin paljon sosiaalisempi tyttöjen kanssa etenkin kun kävin vielä paikallisessa musiikkiopistossa opiskelemassa heidän kanssa samassa ryhmässä. Lopetin viime keväänä ja BAM! sosiaalisuus juuri näiden tyttöjen kanssa on vähentynyt.

Mutta jooh, moikka tyttöset olen tämmöinen forever alone hiiri.

E:

Lainaus käyttäjältä Muksu+

E: Mixonille tiedoksi, ei tässä mitään naisia tarvita, siksi on boardit :333333333333

Oh god no, en halua tietää tästä enempää.. Sain tarpeeksi traumoja jo PONPONPONista..

Kai sitä on tätäkin soppaa sekoitettava. Kaveripiirissä itselläni on melko tasaisesti jakautunut poikien ja tyttöjen suhde. Hyvä näin. Osa pojista on valitettavasti hitusen antisosiaalisia, mutta mikä minä olen toisia ihmisiä tuomitsemaan. Kaikista kavereistani olen kuitenkin kiitollinen. Eipä niitä voi liikaakaan olla. Olen tosin joskus miettinyt, että miksi en vietä enemmän aikaa frendien kanssa tai että kuinka kestäviä nämä suhteet ovat. Olen kuitenkin melko sosiaalinen, joten yksinäisyys ei sopisi meikälle. Toivotaan, että kestää suhteet. On osittain totta, että naisten kanssa on helpompaa olla vain kavereita, kun voi jutella erilaisista asioista kuin miesten kanssa, mutta voi Jeesus Kristus sitä säätämistä aina välillä. Naiset osaavat joskus tehdä asioista niin saatanan vaikeita, anteeksi nyt vain. Onnistuu se pojiltakin. Tsih!

Seurusteluun en osaa ottaa kantaa, koska en ole sellaista koskaan harrastanut. Tosin, eipä vastaan ole koskaan sellaista ihmistä tullutkaan kenen kanssa voisin alkaa mitään kehittelemään. Itse en ole koskaan kiinnostunut mistään yhden yön paneskeluista, jos ollaan, niin ollaan kunnolla. Eipä sitä kannata mitään kehitellä, jos tietää, että ei siitä mitään tule. Toivottavasti "se oikea" tulee joskus jossain vastaan, sillä olen sen verran konservatiivi, että puoliso ja lapset ovat kyllä haaveissa, mutta ei kyllä vielä.

E: Mixonille tiedoksi, ei tässä mitään naisia tarvita, siksi on boardit :333333333333.

E2: Siitä olen aina ollut pahoillani, että kukaan kavereista ei ole yhtä kova videopeliharrastaja kuin meikäläinen. Sniff :'(.

Lainaus käyttäjältä Muksu+

E2: Siitä olen aina ollut pahoillani, että kukaan kavereista ei ole yhtä kova videopeliharrastaja kuin meikäläinen. Sniff :'(.

Tokkopa tuo ihme on. Ei meitä "tosipelaajia" kovin suurta kasaa ole. Itse olen ollut siitä mukavassa asemassa, että bestikseni omisti plösön jo ala-asteella ja vieläkin tulee pelailtua Reachia split-screeninä. Löytyy häneltä pienehkö kokoelmakin. Onnistuin myös "kännyttämään" erään kaverini parilla enemmän tai vähemmän läpällä aloitetulla SSF4-sessiolla ja ps1 FIFA vaihtui mm. edellämainittuun mw3:n ja gt5:n ohella. Oma tuttavapiirini on siitä jännä, että aika moni pelaa jossain määrin, vaikka oma nörttiyteni hakeekin vertaistaan. Suurin harmistuksenaihe on kaikkien lähimpien kaverien ps3-leiriys...

Mitä seurusteluun tulee, minäkään en ole sitä riemua vielä kokenut. Muksun tapaan ei ole sattunut sopivaa tyyppiä vastaan, vaikka jotain lievää lätkiintymisen poikasta onkin ollut. Eipä minulla mitään kiirettä olekaan. Koulun, kavereiden ja harrastusten kanssa tasapainoilu on tarjonnut tarpeeksi tekemistä. Tulevan opiskelupaikan valinta on ihan riittävän hankalaa ilman tyttökaveriakin.

Friendzone on vain hidaste ;)

Oman nalkuttajan olen tuntenut alle kouluikäisestä. Onpahan se myös kahden serkkuni paras kaveri ja yhden parhaista kavereistani PIKKUSISKO. Paria kuukautta vajaa 7v on nyt oltu yhdessä ja sitä edelsi noin parin vuoden armoton metsästys itseni toimesta. Tuli toki samalla säädettyä parin muunkin kanssa jotain, mutta aina tiesin kenet lopulta haluan.

Joten älkää luovuttako niin ehkä ne joskus tajuaa. En nyt haluaisi yleistää, mutta oma kokemus on, että 15-20v tytöt eivät yleensä tajua kuka olisi hyvä pidempään suhteeseen, vaan mennään sen mukana kuka on kovin/äänekkäin jätkä tai kenellä on (hienoin) auto. Pari paskaa kokemusta niin nopeasti muuttuu ajatukset.

Lainaus käyttäjältä appa-king+

Itseäni taas hieman risoo, kun ei ole poikia kavereina. Kyllähän koulussa tulee heitettyä läppää ja roikuttua poikien kanssa, mutta suurimman osan ajasta vietän tyttöjen kanssa. Tyttöjen kans on vaan omasta mielestä paljon helpompi olla, olo on jotenki vaivaantunu useimpien poikien kans. Toki poikkeuksiaki löytyy, mutta näin yleisesti.

Oh i sound so gay!

Itsellä oli vähän sama homma lukioaikoina. Tai siis poikakavereita oli (no gay intented), mutta yleisesti tyttöjen kanssa pystyi juttelemaan asioista, joista ei juuri kehdannut/pystynyt poikien kanssa. Tai jos aiheet olivatkin samat, niin tytöiltä saattoi tulla erilaisia näkökantoja. Lukiossa otettiin kuitenkin vielä niitä aikuistumisen ensiaskeleita (vaikka jotkut dorkat, kuten minä, luulivat silloin jo olevansa aikuisia) ja ehkäpä tytöt olivat siinä vaiheessa keskimäärin kypsempiä.

Jossain vaiheessa tilanne on kuitenkin omalla kohdallani kääntynyt. En tiedä onko sitä kasvanut liian kyyniseksi pökäleeksi, mutta nykyään tuntuu todella vaikealta löytää sama aaltopituus naispuolisen ihmisen kanssa, kun uroiden kanssa on tullut käytyä hyvinkin syvällisiä ja brutaalin rehellisiä keskusteluja. Ja näitä uroita on useita. Plus jätkien kanssa on aina hauskaa, tai ainakin melkein aina. In any case, yhteisymmärryksen tunne on jäbien kanssa huikea.

Tämä nyt menee todella karkeaksi ja ennen kaikkea subjektiiviseksi yleistykseksi, joten älkää teilatko sovinistiksi pliiiis! Ongelma mielestäni on sama kuin lukioaikoina eli naiset ovat edelleen keskimäärin kypsempiä, mutta tässä vaiheessa enää näeännäisesti. Sitä kyllä kiinnitetään kaiken maailman astioihin, siisteyteen sun muuhun toisarvoiseen vanhemmilta apinoituihin asioihin, jotka mukamas ovat jotain aikuisuuden mittareita. Sitten sitä samalla seurataan BB:tä, Salkkareita, romanttisia komedioita ja itketään tyttöjen kanssa miesten perseyttä ja oman perseen leveyttä. Ja nämä ovat juuri niitä asioita, missä ei ole mitään kivaa eikä järkeä. Eikä yhtään mitään kypsyyttä. Ehkä ongelma on myös siinä, että joillain naisilla alkaa ekologinen kello tikittää siihen malliin, että siinä pyörityksessä itselle tulee vain paineita ja ahdistusta.

Mutta tämä oli nyt oma gaymainen purkaus ja kapea näkemykseni asioista. Samalla haluan sanoa, että täällä pyörivät tytöt/naiset vaikuttavat todella fiksuilta ja syvällisiltä, joten tarkoitus ei ole dissata ketään henkilökohtaisesti. Tuli vain niin omat muistot mieleen näistä keskusteluista, että oli pakko taas tunkea oma lusikka soppaan.

Tuo on muuten totta että "tosipelaajat" ovat todellakin harvassa. Omasta koulustani kylläkin löytyy yllättävän monta tietokoneilla pelaavaa heeboa, joista osa vaikuttaa olevan huomattavasti "pahempia" nörttejä kuin minä. Kyseinen porukka vaan tuntuu keskittyvän pelaamaan Diablon ja League of Legendsin kaltaisia pelejä, eikä PSN-kaverien listalta löydy kuin 2 poikaa koulustamme.

Olen siinä mielessä siunatussa asemassa että tyttöystäväni ei tuomitse pelaamista täysin suoralta kädeltä saatanan sudokuksi. On välillä ihan tolkuttoman kivaa pelata kauniimman osapuolen kanssa Civilization V: tä tai Guitar/DJ Heroa. Omatuntoni otti kyllä niinsanotusti osumaa ku se veti Guitar Herossa Panteran I'm Brokenista paremmat pisteet kuin minä : D Sain jopa usutettua hänet pelaamaan L.A. Noirea, josta olen erittäin ylpeä : D Silti taitaa Flight Control ja Tetris olla ne suosituimmat pelit..

lisätään tähänkin omat seikkailuni. Sama ongelma vaivaa minuakin, kuin gh_playeriä. Olen saatanan ujo! En ehkä siltä vaikuta, mutta arvatkaas kuinka helppoa oli löytää kavetia omalta luokaltani ensimmäisenä kouluviikkona? Muistaakseni siihen meni 6vk, jotka olivqt kyllä koulunkäyntini vaikeimmat ajat. Sama ongelma vaivaa siis tyttöjenkin suhteen. Jotkut moikkailevat käytävillä, niin en saa edes sanaa ulos suustani, vaan kävelen ohi. Ongelma on ehkä vähän helpottunut, kun pystyn katsomaan silmiin ja heilauttaa päätäni takaisin vastaukseksi. Tästä syystä en ole koskaan saanut ketään "tyttökaveria".
Sitten omasta siskosta tähän meikkaus keskusteluun. Hän on 12 vuotias ja siis käyttää meikkeihin TODELLA paljon rahaa. Ripsiväritkin muistaakseni ovat siinä 50€ luokkaa ja sekin pullo kestää max. 2kk. Vuodessa rahaa menee tällä menolla helposti se 500€. Kauheaa törsäystä. Sitten tuo saatanan duckface! Ei herranjestas, kun sitäkin on pakko tunkea jokaiseen kuvaan. Miksi??? Ei se tee naisesta yhtään sen kauniimpaa, enemmänkin ruman!

Jaa-a, parisuhteista pitäisi puhua. Kerran minulta vähän niin kuin kysyttiin meille vai teille ja kieltäydyin. Muuten olen vain hieronut tyttöjä ja viettänyt ihan normaalisti aikaa heidän kanssaan ja onnistuin mm. soluttautumaan samaan hotelihuoneseen kuin kiva tyttöporukka. Olinhan joskus helvetin ujo, mutta eräänä aamuna kyllöstyin ainaiseen paskaan ja lopetin sen nynnyilyn. Tietenkin sen näkee minussa vieläkin, että olin pitemmänkin ajan joskus anti-sosiaalinen ihmisroska, mutta helvettiäkös sillä väliä. Varsinkin se on kivaa, kun kaikki vittuilee minun kaveripiiristäni ja kuinka likainen ihminen olen, kun heidän kanssaan pyörin. Varmaankin luovinta settiä mitä olen koskaan kuullut.

Kiinnostaisi tietää, että mikä ihmisiä häiritsee "Friendzonessa". Nainen ei suostu sitoutumaan sinun kanssasi, vaan haluaa olla ystävä. Mikäs se probleema oiekin on? Varsinkin tässä topiikissa tulee nähtyä näitä ei niin sosiaalisia ihmisiä ja heitä sitten häiritsee se, että joku suostuu olemaan kaverisi? Sanoisi että eka askel ujoudesta pois pääsystä on juuri tuo ystävien saaminen. Outoa sinäänsä, että ujotkin uskaltavat puhua täysin tuntemattomille ihmisille netin foorumeilla ja jopa ystävystyvät heidän kanssa, mutta sitten oikeassa elämässä mikään ei luonnistu. Olen netistä löytänyt ties kuinka monta mahtavaa tyyppiä, joiden tapaaminen sitten oikeassa elämässä onkin sitten mahtava kokemus.

Lainaus käyttäjältä Fazu

Outoa sinäänsä, että ujotkin uskaltavat puhua täysin tuntemattomille ihmisille netin foorumeilla ja jopa ystävystyvät heidän kanssa, mutta sitten oikeassa elämässä mikään ei luonnistu. Olen netistä löytänyt ties kuinka monta mahtavaa tyyppiä, joiden tapaaminen sitten oikeassa elämässä onkin sitten mahtava kokemus.

Jaa no, itse olen täysin sosiaalitaidoton sekä netissä että oikeassa elämässäkin. Minulla on kutakuinkin yksi oikea kaveri, jonka kanssa pystyn puhumaan aidosti ja rennosti, ja loppujen kanssa olen koko ajan todella vaivautunut, ja mietin että mitäköhän sitä sanoisi. Enpä kyllä ole ikinä hänenkään kanssa ole ollut koulun ulkopuolella, kun en ole uskaltanut pyytää häntä vaikka pelailemaan kotia. Hänkin kun on suhteellisen epävarma.. Eikä netissäkään sen paremmin mene, hirveitä ponnisteluja täytyy tehdä, että oikeasti keskustelen täällä enkä vain sano omia mielipiteitäni. Päivät pääskyttelen täällä kotona koko ajan netissä ja pleikkarilla. Veli kun tulee käymään niin sitten tulee jonkinsortin sosiaalista elämää koulun ulkopuolellakin, muuten se on aikalailla sitä samaa koko ajan. Veljeni ovat muuten myös niitä joiden kanssa pystyn olemaan rentona. Pitäisi varmaan jonkinsortin kallonkutistajalla höpöttämässä näistä asioista, ainakin ennen armeijaa, saattaa nimittäin tulla aika tukalat olot siellä.

Kyllähän minustakin muutama on kiinnostunut ollut, mutta yltiöpäisen ujo/sitoutumiskammoinen kun olen, niin eihän siitä mitään ole tullut. Sikäli aika noloa, kun kummallakin veljeksellä on tähän ikään on ollut jo vakituiset tyttöystävät ja kaveripiiri niin porukat alkavat jo pelätä että jonkinsortin hulluksi erakoksi joudun. Toivottavasti ei nyt sentään.

Edit. En minä sentään mikään hiirulainen ole, kyllä minä puhun reippaalla ja kovallakin äänellä, kun minulla on asiaa, siitä vain harvemmin on, enkä oikein pysty tekemään alotteita.

Edit.2 Ja ainiin älkää oikeasti jaksako valittaa siitä että miten toiset pukeutuvat/meikkaavat tai ottavat kuvia itsestään. Jos ärsyttää tai muuten vain ei kiihota kyseiset otokset niin älkää jumalauta katsoko niitä kuvia, vaan antakaa heidän olla, ja poistakaa vaikka ne naamakirja-listaltanne, ja etsikää niitä jotka miellyttävät silmää. Kyllä niitä löytyy. Itse en myös ole nähnyt yhtään tuollaista kuvaa facebook-kavereillani, joten aika marginaalinen luku täytyy olla niitä jotka oikeasti tuolla tyylillä ottavat kuvia.

Huhhuh, tehän nyt vasta onnistutte vahvistamaan yleistä käsitystä siitä että nörtit on epäsosiaalisia ujoja ihmisraunioita! Nyt selkä suoraksi ja olkaa ylpeinä sitä mitä olette, mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Osa teistä taitaa kyllä olla vielä yläasteella joten ymmärrän että siellä sosiaaliset paineet ovat aivan eri luokkaa kuin myöhemmin elämässä. Älkää huoliko, hetkessä tuo vaihe on ohi elämässä ja ns. aikuisten maailmassa on huomattavasti helpompaa olla rohkeasti oma itsensä.

Parisuhteista ja seurustelemisesta sen verran että itselläni on kokemusta vähän liikaakin: Ensimmäinen kunnon parisuhteeni alkoi 15-vuotiaana ja kesti vajaat kaksi vuotta, siitä alle kuukauden päästä olin jo sotkeutunut uuteen joka kesti yli kolme vuotta ja ehdimme asuakin yhdessä, siitä suoraan seuraavaan joka oli enemmänkin seurustelua kuin kunnon parisuhde sillä saimme tapailla muitakin (eli yhdenillan juttuja tapahtui muutamia tuona aikana), sitten parin kuukauden pikahärdelli (aivan liian) nuoren mimmin kanssa ja lopulta uusi kunnon vakiintuminen ihanan naisen kanssa jonka kanssa asuimmekin yhdessä. Sitä kesti viisi vuotta (tosin puolen vuoden tauko tuli välissä jonka aikana ehdin sotkeentumaan pariksi kuukaudeksi yhteen sekopäähän) kunnes saapui päätökseensä vuodenvaihteessa 2009-2010. Sen jälkeen olen vihdoin ollut itsekseni eikä mitään satunnaisia yhdenillan juttuja kummempaa ole ollut viimeisen kahden vuoden aikana. Koko tämän ajan olen hitaasti mutta epävarmasti toipunut tuosta viimeisestä kunnon parisuhteesta jonka päättymisen otin todella raskaasti. Nyt tuntuu hyvältä olla itsekseen, hyviä ystäviä riittää ja on mukavaa ettei ole kenellekään tilivelvollinen mistään mutta pakkohan se on myöntää että pimeinä talvi-iltoina kaipaa kainaloa johon käpertyä. Olin kuitenkin tämän yksinolon tarpeessa seurusteltuani eri naisten kanssa liki tauotta yli kymmenen vuoden ajan. En suosittele.

No jos sitten itsekkin uskaltaisi avautua....nimittäin mikä hitto siinä on, että menin jälleen kerran varattuun tyttöön ihastumaan...noh tämä kyseinen henkilö nyt ei vielä jokin aika sitten seurustellut, erosi 7 vuoden seurustelun jälkeen...yritin siinä tukena sitten olla, mutta en mitenkään yrittänyt "iskeä kiinni" tai kertoa omista tunteista, etenkin kun hän vielä itsekkin sanoi, ettei tiedä milloin pystyisi edes harkitsemaan uutta suhdetta...ajattelin että katsotaan rauhassa pystyisikö tästä ystävyyspohjalta etenemään mihinkäänn....ja nyt hän on sitten umpirakastunut toiseen mieheen...nyt sitten tulee pähkäiltyä pitäisikö edes koskaan kertoa omista tunteista, vaiko vain yrittää kuopata ne ja vaieta iäksi....kerpeleen perkele

Lainaus käyttäjältä Balnazzard

No jos sitten itsekkin uskaltaisi avautua....nimittäin mikä hitto siinä on, että menin jälleen kerran varattuun tyttöön ihastumaan...noh tämä kyseinen henkilö nyt ei vielä jokin aika sitten seurustellut, erosi 7 vuoden seurustelun jälkeen...yritin siinä tukena sitten olla, mutta en mitenkään yrittänyt "iskeä kiinni" tai kertoa omista tunteista, etenkin kun hän vielä itsekkin sanoi, ettei tiedä milloin pystyisi edes harkitsemaan uutta suhdetta...ajattelin että katsotaan rauhassa pystyisikö tästä ystävyyspohjalta etenemään mihinkäänn....ja nyt hän on sitten umpirakastunut toiseen mieheen...nyt sitten tulee pähkäiltyä pitäisikö edes koskaan kertoa omista tunteista, vaiko vain yrittää kuopata ne ja vaieta iäksi....kerpeleen perkele

Perus "friend zone" tilanne. Ei ole kuin yksi oikea ratkaisu. Kerrot tunteista aivan suoraan. Jos tunne on yksipuolista, niin jatka elämää. Turha sitä on itseään kiduttaa. Jos pystyt ja haluat kiduttaa itseäsi enemmän, niin voit pysyä vain kaverina. Naiset on siitä erikoisia, että ne voivat pitää yllä täysin platonista suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen. Miehillä tämä on melkein mahdotonta.

Lainaus käyttäjältä Hugejorma

[quote='käyttäjältä Balnazzard']--mikä hitto siinä on, että menin jälleen kerran varattuun tyttöön ihastumaan--...nyt sitten tulee pähkäiltyä pitäisikö edes koskaan kertoa omista tunteista, vaiko vain yrittää kuopata ne ja vaieta iäksi....kerpeleen perkele[/quote]
Perus "friend zone" tilanne. Ei ole kuin yksi oikea ratkaisu. Kerrot tunteista aivan suoraan. Jos tunne on yksipuolista, niin jatka elämää. Turha sitä on itseään kiduttaa. Jos pystyt ja haluat kiduttaa itseäsi enemmän, niin voit pysyä vain kaverina. Naiset on siitä erikoisia, että ne voivat pitää yllä täysin platonista suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen. Miehillä tämä on melkein mahdotonta.

Itse samantapaisen tilanteen kohdanneena voin sanoa, että tämä tunteista suoraan kertominen voi nostaa ilmaan suhteellisen rajun p*skamyrskyn, mutta olen silti ehdottomasti sen kannalla että kerrot tunteistasi. Ei ole järkeä kiduttaa itseään sen kauempaa sillä kerran se vain kirpaisee jos tunne on yksipuoleinen. Luultavasti tulisit "kärsimään" kauemmin jos yrität haudata kaiken ja vaieta.

Lainaus käyttäjältä Balnazzard

No jos sitten itsekkin uskaltaisi avautua....nimittäin mikä hitto siinä on, että menin jälleen kerran [b]varattuun[/b] tyttöön ihastumaan...noh tämä kyseinen henkilö nyt ei vielä jokin aika sitten seurustellut, erosi 7 vuoden seurustelun jälkeen...yritin siinä tukena sitten olla, mutta en mitenkään yrittänyt "iskeä kiinni" tai kertoa omista tunteista, etenkin kun hän vielä itsekkin sanoi, ettei tiedä milloin pystyisi edes harkitsemaan uutta suhdetta...ajattelin että katsotaan rauhassa pystyisikö tästä ystävyyspohjalta etenemään mihinkäänn....ja nyt hän on sitten umpirakastunut toiseen mieheen...nyt sitten tulee pähkäiltyä pitäisikö edes koskaan kertoa omista tunteista, vaiko vain yrittää kuopata ne ja vaieta iäksi....kerpeleen perkele

Itse antaisin sen neuvon että annat asian olla, koska tyttö on varattu. Ehkä tämä on vain kliseistä teinipojan ajattelua, mutta omasta mielestäni ei ole oikein sotkeutua varattuihin tyttöihin.

Lainaus käyttäjältä appa-king

Itse antaisin sen neuvon että annat asian olla, koska tyttö on varattu. Ehkä tämä on vain kliseistä teinipojan ajattelua, mutta omasta mielestäni ei ole oikein sotkeutua varattuihin tyttöihin.

Juuri sen takia on kerrottava tunteista välittömästi. Ei voi olettaa että pysyt vain hyvänä kaverina sivussa, vaikka todellisuudessa olet täysin ihastunut kyseiseen henkilöön. Voin myös kertoa, ettei voimakkaat ihastuksen tunteet tai jopa mahdollisesti rakkaus katoa noin vain. Mitä enemmän joutuu vastaan laittamaan, sitä voimakkaammaksi tunteet käyvät. Rakkaudentunnustuksissa ei ole mitään väärää, vaikka toinen seurustelisi (tai tässä tapauksessa ilmeisesti vasta tutustumis vaiheessa toiseen henkilöön). Vasta kun siirrytään tekoihin toisen seurustellessa... siinä menee raja.

Eli anna mennä ja kerro tunteesi. Pahinta mitä voi käydä, on menettää ystävä, mutta mitä olisi ystävyys ilman totuutta ja luottamusta.

Aiemmat varatut ihastuksen kohteet on ollut sikäli "helppo" unohtaa, että en heitä vielä kovin hyvin tuntenut, eikä oltu edes sillä "friend zone" pohjalla, joten poissa silmistä, poissa mielestä (niin tylyltä kuin se kuulostaakin) auttoi unohtamaan ne tunteet...mutta nyt kun haluaisi kuitenkin pysyä ystävänä tämän kyseisen henkilön kanssa, mutta toisaalta ainut tapa itselläni yrittää päästä tunteista eroon on ottaa etäisyyttä ja typeräähän se olisi olla kertomatta miksi häntä yritän vältellä....pitäisi vain yrittää sopivan tilaisuuden tullen kertoa

Lainaus käyttäjältä Balnazzard

Aiemmat varatut ihastuksen kohteet on ollut sikäli "helppo" unohtaa, että en heitä vielä kovin hyvin tuntenut, eikä oltu edes sillä "friend zone" pohjalla, joten poissa silmistä, poissa mielestä (niin tylyltä kuin se kuulostaakin) auttoi unohtamaan ne tunteet...mutta nyt kun haluaisi kuitenkin pysyä ystävänä tämän kyseisen henkilön kanssa, mutta toisaalta ainut tapa itselläni yrittää päästä tunteista eroon on ottaa etäisyyttä ja typeräähän se olisi olla kertomatta miksi häntä yritän vältellä....pitäisi vain yrittää sopivan tilaisuuden tullen kertoa

Kuulostaa ehkä vähän tylyltä kysymykseltä, mutta oletko ihastunut tähän kyseiseen tapaukseen, koska hän on kiva tyttö vai koska hän on kiva ihminen? Onko hän sellainen ihminen, että jopa anonyymisti kirjoitettuna pitäisit hänen ajatuksistaan? Jos on, niin sitten tunteiden kertominen voi olla paikoillaan.

Jos on kuitenkin niin, että hänen juttunsa ovat hyviä, koska ne tulevat juuri häneltä, niin silloin johtopäätöksiä tekee todennäköisesti joku hieman yksinkertaisempi elin kuin aivot. Minulla on ollut myös ihastuksia, joille en ole ikinä uskaltanut tunteistani kertoa. Ja näin jälkikäteen katsottuna olen todella tyytyväinen. Kyseessä oli mukavia ja nättejä tyttöjä, jotka saivat pumpun hakkaamaan jo pelkällä läsnäolollaan. Näin jälkiviisaana voin todeta, että kyseiset ihastukset olivat myös sellaisia, joiden kanssa ei olisi pidemmän päälle synkannut. Jotkut menivät ohi päivissä, toisissa kesti useampi kuukausi. Ei ole kuitenkaan mitenkään itsestäänselvää, kannattaako pelkästään ihastuksen perusteella kertoa omista tunteistaan.

Itselläni ei ole juurikaan ollut onnea naisten kanssa. Olen ollut suurimman osan nuoruudestani niukassa kaveripiirissä, missä ei ole ollut pahemmin niitä kauniimman sukupuolen edustajia. Pari satunnaista kaveruutta on kyllä ollut, mutta itsetuntoni ei ole riittänyt seurusteluun asti. Viihdyn myös paljon kotona tai kavereilla pelaamassa, joten baareissakaan ei ole tullut käytyä kuin pari hassua kertaa.

Turhaan mä varmaan tässä itkeskelen, mutta silti :(

Lainaus käyttäjältä Marttijuntti

Itselläni ei ole juurikaan ollut onnea naisten kanssa. Olen ollut suurimman osan nuoruudestani niukassa kaveripiirissä, missä ei ole ollut pahemmin niitä kauniimman sukupuolen edustajia. Pari satunnaista kaveruutta on kyllä ollut, mutta itsetuntoni ei ole riittänyt seurusteluun asti. Viihdyn myös paljon kotona tai kavereilla pelaamassa, joten baareissakaan ei ole tullut käytyä kuin pari hassua kertaa.

Turhaan mä varmaan tässä itkeskelen, mutta silti :(

Yks lucky guy löytyi tästäkin langasta. Nauti vapaudestasi. Itsetunto on kehitettävissä siinä missä kaikki muutkin ominaisuudet ja poikkeavuudet. Himasta ei kukaan hae, ei muutaku omien kiinnostuksien sosiaalisiin keskipisteisiin, kun olet siihen valmis. Kyllä ne kaks elämänjanaa vielä jossain välissä kolahtaa ja jatkaa yhtenä. Runollista, kliseistä, mutta harvinaisen totta. Jokaiselle on joku, täytyy vain operoida oikeilla mestoilla.

Tässä kun ikä karttuu ja alkaa ajattelemaan elämää niin ei sitä voi kun miettiä, että mikä hitto voi saada ihmisen niin tunnevammaiseksi ja ihmispelkoiseksi kuin mitä mitä olen. Viikko sitten tyttö lähestyi meikäläistä sillä tavalla varmaan neljään vuoteen ja olikin todella kiinnostunut minusta. Päätin kokeilla etttä mitä tulee, ja eihän tuosta tullut mitään. Hirveää ahdistusta podin viikon siitä että mitä puhuisin, ja että haluaako hän edes puhua minulle, että pistin eilen koko jutun poikki. En pystynyt jatkamaan, ahdisti niin paljon mikä on aika perseestä, kun enhän minäkään yksin halua jäädä. Eilen melkein oksensin itseinhosta. Hyvä juttu on se että ei ainakaan ahdista enää. Ja kohta kun opiskelut loppuu niin ne vähäisetkin kaverisuhteet mitä olen luonut aika varmasti loppuvat, ja olen taas täysin yksin. Mikäs siinä.

Lainaus käyttäjältä PussikissaHelvetistä

Tässä kun ikä karttuu ja alkaa ajattelemaan elämää niin ei sitä voi kun miettiä, että mikä hitto voi saada ihmisen niin tunnevammaiseksi ja ihmispelkoiseksi kuin mitä mitä olen. Viikko sitten tyttö lähestyi meikäläistä sillä tavalla varmaan neljään vuoteen ja olikin todella kiinnostunut minusta. Päätin kokeilla etttä mitä tulee, ja eihän tuosta tullut mitään. Hirveää ahdistusta podin viikon siitä että mitä puhuisin, ja että haluaako hän edes puhua minulle, että pistin eilen koko jutun poikki. En pystynyt jatkamaan, ahdisti niin paljon mikä on aika perseestä, kun enhän minäkään yksin halua jäädä. Eilen melkein oksensin itseinhosta. Hyvä juttu on se että ei ainakaan ahdista enää. Ja kohta kun opiskelut loppuu niin ne vähäisetkin kaverisuhteet mitä olen luonut aika varmasti loppuvat, ja olen taas täysin yksin. Mikäs siinä.

Ähh, ikävä tilanne sinulla. Itsellänikin ollut tuollaisia kriisejä, mutta oikeasti kyllä se siitä vielä!

Itsellä ollut yksi suhde. Se tuli ja meni enkä nyt ainakaan vähään aikaan ole kaipaamassa uutta. Tietty läheisyys olisi aina kiva asia, mutta ajattelin nyt nauttia omasta elämästäni sen verran mitä kykenen. Itse kuljen sillä periaatteella, että turha etsimällä etsiä. Se oikea tulee kun on tullakseen.

Lainaus käyttäjältä LordSipuli+

"--mutta ajattelin nyt nauttia omasta elämästäni sen verran mitä kykenen. Itse kuljen sillä periaatteella, että turha etsimällä etsiä. Se oikea tulee kun on tullakseen."

Itselläni on vähän sama periaate. Toisaalta olisi mukava seurustella, mutta kun vähän ajattelee niin en tiedä jaksanko vielä sitä, että kokoajan pitäisi naisen perässä juosta ja viettää kamalasti aikaa.

Itselläni on vähän vaikea myös lähestyä toista sukupuolta, koska olen ollut hieman "ujo" koko elämäni. Etenkin silloin koulu aikoina. Noh, eipä tuo itseäni kauheasti haittaa. Kunhan en tulisi eläke ikäisenä tänne kirjoittamaan, että yksin on elämä eletty. :)
Jostain baareista kait sitä voisi löytää joitain, mutta eipä nuo baarit ja alkoholi kiinnosta kauheasti. Lainaan edellistä uudestaan, että se oikea tulee kun on tullakseen.

Lainaus käyttäjältä TheCpp0+

Lainaus käyttäjältä LordSipuli+Itsellä ollut yksi suhde. Se tuli ja meni enkä nyt ainakaan vähään aikaan ole kaipaamassa uutta. Tietty läheisyys olisi aina kiva asia, mutta ajattelin nyt nauttia omasta elämästäni sen verran mitä kykenen. Itse kuljen sillä periaatteella, että turha etsimällä etsiä. Se oikea tulee kun on tullakseen.
Voin samaistua täysin periaatteesi kanssa. Myös se, että on oma itsensä aina; tympeää esittää erilaista mitä ei oikeasti ole, sitten kun joku alkaa osoittaa kiinnostusta siihen persoonallisuuteen niin voi alkaa jo kyllästyä esittämään. Mulla on muutama käytännön esimerkki asiasta. . . .

Samaistun täydellisesti. Haluan keskittyä omaan elämääni kaikessa rauhassa, enkä usko edes löytäväni aikaa sille kauniimmalle sukupuolelle nykyisestä elämästäni. Aikaa menee uskomattomasti peleihin, kavereihin, opiskeluun ja töissä käymiseen. Katsotaan sitten jossain vaiheessa, kuka sieltä tuleekaan sitten vastaan :)

Rupeaa välillä tuntumaan, että on itesessä jotain vialla, kun aika usein saa dissausta kuulla koulussa ja ihmiset usein nauravat sille, että pelaan aika paljon vaikka en nykyään paljoakaan pelaa samoin musiikkimakuani haukutaan kun kuuntelen metallia ja muuta vähänkin raskaampaa musiikkia. Varsinkin tytöt tuntuvat pitää minua jonain kunnon datiksena kun aika usein vain naureskelevat ja joskus myös ilkkuvat minua monista asioista. Samoin joidenkin mielestä on outoa kun en juo ja en aina tykkää kaikkialle mennä mopolla... En tiedä johtuuko se koulustani vai kaikkien iästä eli tavasta suhtautua muihin, mutta kyllähän se jokatapauksessa aina välillä harmittaa ja välillä tuntuu, että minussa on jotain vikaa :(

Eivätköhän kaikki hevariin, nörttiin tai muuten "poikkeavaan" haiskahtavat saa samanlaista kohtelua tietyssä iässä, kun porukka ei vielä tajua erilaisuuden hienoutta. Omalla ylä-asteellani oli tuon tyyppistä touhua, mutta sitä varten on kaverit. Oli toki hyödyksi, että luokallani oli eräs hyvin sosiaalinen tosihevari, joka toimi puskutraktorina kaikkia ahdasmielisiä vastaan. Pelaamisesta ja muusta naljailu olisi varmasti voinut olla paljon pahempaakin, vaikka sitä harrastaneet olivatkin idiootteja pahimmasta päästä. Olen myös huomannut, että yllättävän moni tuttu tai puolituttu kuuntelee metallia muun ohessa. Suomi on mukava maa siinäkin suhteessa.

Jos joku jatkuvasti naljailee harrastuksista, musiikkimausta tai muusta vastaavasta, on vika naljailijassa. Jotkut ihmiset eivät voi hyväksyä muiden "outoja" tai "lapsellisia" harrastuksia. Huomionkipeiden täytyy sitten purkaa tätä hämmennystä muille mahdollisimman suureen ääneen, mieluusti hämmästyksen kohteen kuuloetäisyydellä.

Tuossa muiden mieltymysten dissaamisessa on sellainen ikävä sivuvaikutus, että tuloksena on hipstereitä. Hiljalleen väistynyt musiikillinen ahdasmielisyyteni on varmasti peruja yläasteen kasvukivuista ja "poppi on paskaa" (koska tavikset) -asenteesta. En minä vieläkään tavallista tanssijumputusta tai Spearsia tajua, mutta kohtuu hyviä pop-rallatuksia on tullut vastaan, konemusasta puhumattakaan.

Kohta vuoden verran vakaata seurustelua takana. Suurilta riidoilta on vältytty ja jotenkin hämmentävän tasaisesti on mennyt. Jotenkin tuntuu että mennyt tämä vuosi tasaisen tappavasti, siis oma luontoni on se että tekee mieli tehdä kaikkea täysin päätöntä välillä ja tyttökaverini on sitten tämmöistä rauhallisempaa sorttia. Ei sillä, nautin kyllä suhteesta ja vuosi on ollut elämäni parhaimpia.

Luultavasti ihan oma vikani että tuntuu etten osaa olla mihinkään täysin tyytyväinen ja tämä on ihan oma psyykkinen vikani, mutta aina tuntuu että siitä toisesta löytyy jotain pikkuvikoja jotka jää mieleen. Useimmiten nää on jotain täysin naurettavia juttuja ja haluaisin päästä tästä naurettavasta kriittisyydestä erilleen.

Mutta afterall oon varsin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, kumpikin osaa antaa tilaa toiselle ja toisen harrastuksille, mutta sitä yhteistäkin aikaa löytyy onneks aikalailla sopivasti. BTW toivottavasti se ei stalkkaa näitä mun kirjotuksia, vaikken mitään pahaa sinänsä sanonukkaa, mutta naiset, erittäin tulenarkkia otuksia : D

Mikke95, se on kyllä perseestä jos koulussa vittuillaan päivät pitkät, mutta koita vaan löytää niitä kavereita ja muodostaa semmonen kaveripiiri, se kyllä auttaa. Eikä kannata niitä tyttöjä murehtia, et kummiskaa haluais seurustella semmosen kusipään kans joka ilkkuu sulle?

Lainaus käyttäjältä appa-king

Luultavasti ihan oma vikani että tuntuu etten osaa olla mihinkään täysin tyytyväinen ja tämä on ihan oma psyykkinen vikani, mutta aina tuntuu että siitä toisesta löytyy jotain pikkuvikoja jotka jää mieleen. Useimmiten nää on jotain täysin naurettavia juttuja ja haluaisin päästä tästä naurettavasta kriittisyydestä erilleen.

On täysin normaalia, kun samaa naamataulua katselee pidempään, niin jotkut asiat rupevat välillä ärsyttämään. Etenkin kun katselee sitä toista sukupuolta, jonka toivoisi aina olevan yhtä hekumallinen ja haluttava kuin silloin joskus ensimmäisillä kerroilla. Ei siis kannata huolestua, jos pienet asiat ottavat välillä pannuun, mutta toki on jossain vaiheessa hyvä myös arvioida, ovatko pienet asiat sittenkään niin pieniä vai ovatko ne jotain, jotka juuri sinulle merkitsevät enemmän.

Jotkut pienet käytännön asiat saattavat olla hyvinkin merkittäviä. Itse en esim. pystyisi asumaan kenenkään siivoushullun kanssa, koska en pidä siitä enkä näe ylenpalttisessa siivoamisessa mitään järkeä. Enemmin tai myöhemmin sivutuotteena joutuisi vielä kuulemaan sitä tasa-arvo paskaa, miten miehet eivät mukamas tee kotitöitä, vaikka toinen sukupuoli tekeekin sen täysin itseään varten.

Ja mikkeysifemmalle jatkan muiden aloittamalla linjalla. Omana itsenä oleminen on kunnioitettavaa. Tee niitä asioita, joista todella pidät, jolloin mahkut löytää todellisia ystäviä ovat paljon korkeammat.

Lainaus käyttäjältä appa-king

Luultavasti ihan oma vikani että tuntuu etten osaa olla mihinkään täysin tyytyväinen ja tämä on ihan oma psyykkinen vikani, mutta aina tuntuu että siitä toisesta löytyy jotain pikkuvikoja jotka jää mieleen. Useimmiten nää on jotain täysin naurettavia juttuja ja haluaisin päästä tästä naurettavasta kriittisyydestä erilleen.

Tuli mieleen aivan se yksi tietty Frendi.

Lainaus käyttäjältä appa-king

BTW toivottavasti se ei stalkkaa näitä mun kirjotuksia, vaikken mitään pahaa sinänsä sanonukkaa, mutta naiset, erittäin tulenarkkia otuksia : D

Nyt kyllä huijaat, ihan järkeviä ja rauhallisia ovat kaikki.

Ei siinä, mikke95:lle toistan samaa laulua kuin muut, eli ei sitä kannata muiden ihmisten mielipiteistä välittää pätkääkään. Kaikkein parasta on olla oma itsensä.

Oli vähän lässynlää kun viime viikolla avomies yllätti kotiin tullessa ja kosi. Eihän se auttanut kun lähteä seuraavana päivänä sormusostoksille. Jos vaikka tällä kertaa pääsisi ihan naimisiinkin asti.
Aikamoinen askelien kevät muutenkin kun möin oman asuntoni ja ostin hänen kanssaan isomman puoliksi.

Universaalina neuvona, omana itsenään oleminen osoittaa kanssaeläjille sellaisia ominaisuuksia ihmisestä jota teeskentelijät ei voi koskaan saavuttaa. Lisäksi rispekti on moninkertaista, ainakin meikältä. Täälläkin on vielä sen verran nuorta porukkaa että kannattaa ensisijaisesti ehkä keskittyä siihen omaan napaan ja oman lähestyvän itsenäisen elämän rakentamiseen. Kun itse tietää kuka on ja missä seisoo, on se muidenkin helppo nähdä =)

kokeillaas multi-taskata:

@mikke

Juu, siis itselläni on tällänen pommin varman malli näissä tyttöjä/nais asioissa, että älä välitä naisesta, jonka näet ohimennen tai ei koskaan puhu sinulle. Sellainen joka puhuu ja haluaa tietää asioista, kerro kaikki, mutta älä heti/palasissa.

@appa

GL

@jepu

onko nyt hjuva fiilis? Kyllä sen verran täytyy antaa rispektiä puolisolle, että oli viisasta kosia viikolla eikä viikonloppuna. Ja hjuvaa hjatkoa!

mikke 95:

Anna niiden ääliöiden olla vaan omassa arvossaan. Kun jaksat vain olla oma itsesi, niin se on pahin hyökkäys kiusaajia kohtaan. Itseänikin kiusattu aivan ensimmäisestä kouluvuodesta lähtien ja aina on tämä stragedia toiminut. Teet vain JUURI sitä mitä haluat ja ole oma itsesi. En itsekkään harrasta hirveästi juomista, en lainkaan tupakoi, enkä hillu usein kaupungilla yömyöhään. Mutta olen silti täysin tyytyväinen elämääni. :)

Lainaus käyttäjältä Moromopo+

@jepu

onko nyt hjuva fiilis? Kyllä sen verran täytyy antaa rispektiä puolisolle, että oli viisasta kosia viikolla eikä viikonloppuna. Ja hjuvaa hjatkoa!

Hjuva fiilis on! Alkaa ikää olemaan jo sen verran että sitä kaipaakin sellasta kunnon sitoutumista. Kiitoksia vaan oikein paljon ja Cpp0lle myös.

Välillä vähän samoja ajatuksia mielessä kun mikellä... Olen tälläinen laihemman puoleinen "siima" niin sanotusti enkä harrasta juurikin tätä juomarointia tai tupakan/ kukan kanssa hommailua kuten "kovat jätkät". Sain kylläkin kutsun vähän aikaa sitten kaverin päättäripippaloihin, mutta todennäköisesti sekin ajautuu alkoholilla läträämiseksi joten todennäköisesti jätän väliin. Parin viime vuosien aikana on tullut käytyä muutamien tyttöjen kanssa elokuvissa/ kaupoilla jne. mutta ei mitään sen erikoisempaa. Välillä vain iskee lievä kateus kun kaveripiirissä yksi jos toinenkin on aloittanut seurustelun. taidanpa mennä tästä takaisin potemaan itsesääliä ja pelaamaan pokemonia (kohta lvl 90 feraligatr :D )
IMAGE(http://i1.kym-cdn.com/entries/icons/original/000/003/619/Untitled-1.jpg)
Ihme avautuminen taas :D