Old-Gen vs. Next-Gen (ja vähän muutakin) / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Lainaus käyttäjältä Syntax Error

--keräsin Blastykin kommenteista parhaat palat.

Kiitokset näistä! Meinasin nimittäin alkaa taas vastaamaan tyypin kommentteihin mutta tajusin parhaiden palojen kautta että ehkä tuo lie turhaa yrittää. Tahdon myös lainata yhden kohdan noista paloista:

Lainaus käyttäjältä Blastyk

[b]Metacritic arvostelee pelinsä silloin kun ne julkaistaan[/b], jolloin sen all-time rankingista ei ole vuosien päästä ole muuta hyötyä kuin historiallisen arvon tarkistaminen.

Oh, really?! Olisihan se toki mielenkiintoista että pidettäisiin vaikka 5 tai 10 vuotta odotusaikaa ja arvosteltaisiin peli vasta sitten. Sitä paitsi uskon että arvostelijat osaisivat silti ottaa huomioon pelin julkaisuajankohdan huomioon arvostelua kirjoittaessaan. Asia, jota Blastyk ei tunnu oikein ymmärtävän vertaillessaan jokaista peliä suoraan keskenään riippumatta julkaisuajasta tai alustasta.

Myös Zelda-kommentti oli aika hyvä. GTA:a ei saa muuttaa kuin samoja asioita ja graafista suoritusta laajentamalla mutta Zeldat ovat AINA samaa. Mielestäni kyllä GTA III, GTA IV ja GTA V ovat "sama "peli eri sukupolvilla. Zeldat varmasti tekevät tuntuvampia muutoksia jo ohjauksesta lähtien, saatika graafisen tyylin suhteen, joka tuntuu muuttuvan jokaisessa pelissä. GTA taas on aina GTA.

Ei Blastykin kaikki perustelut ole edes huonoja mutta niissä ehkä lähestytään asiaa jotenkin todella oudosti ja sellaisesta maailmasta että sinne pitää väkisellä itsensä pakottaa että asian tajuaa kuten Blastyk sen tarkoittaa.

Esimerkki ihan ok väittämästä: Joidenkin latauspelien kesto 10 tuntia (Child of Light) ja hinta 15-20 euroa. Joku Retail-tasohyppely (uudet Raymanit), jonka kesto sama mutta hinta 50-60 euroa. Jäin kieltämättä hieman tuota miettimään. (Disclaimer: Kestot otettu howlongtobeat.com-sivustolta. Esimerkki myös "viallinen" sen suhteen että toinen on RPG ja toinen tasohyppely. Pahoittelut tästä mutta uskon että "oikeakin" esimerkki löytyisi. Tahdoin vain lähinnä tuon idean ilmi. Samoin lähdesivulta löytyy pitempi kesto Raymaneille "completionist"-tasolla, joten senkin takia huonohko esimerkki.)

PS. Menin sitten kuitenkin vastaamaan. No, en kuitenkaan kilometriviestiä kohta kohdalta kuten ensin ajattelin.

Pelien pituudesta sen verran, että tuo Ground Zeroes tuli pelattua läpi joku aika sitten ja vajaa puolitoista tuntia siihen meni. Vaikka "peli" olikin laadukas, niin tuota pituutta ei voi millään hyväksyä sillä peli oli pelkkä maistiainen joka sai janoamaan lisää. Toimi erittäin hyvin demona, mutta ei tuota millään voi luonnehtia edes halpispeliksi.

Vanhojen pelien remasteroinnissa on se jännä juttu että graafisella päivityksellä nostalgia-arvo katoaa ja pelistä jää jäljelle ajat sitten vanhentuneet pelimekaniikat. Pelaajien vaatimukset ovat kasvaneet kehittyneemän tekniikan myötä. Ainoa validi vertailu "parempi grafiikka=parempi peli" kädenväännössä käydäänkin mielestäni saman pelin eri konsoli/pc -versioiden välillä.

Lainaus käyttäjältä Blastyk

Tämä on fakta. GTA on kuitenkin satiiria amerikkalaisesta kulttuurista, mikä aika lailla poissulkee muun maailman, ja toisaalta Kalifornia ja New York ovat sitä "aidointa" ja viihdyttävintä Amerikkaa (vrt. joku Texas).

Mikä estää tekemästä satiiria muusta maailmasta? Tokio voisi olla aika huima myös. En sanoisi että pelin identiteetti olisi kovin vahvalla pohjalla jos se menettäisi jotain olennaista jo siitä että paikka siirtyisi pois jenkeistä. Texas on muuten aika stereotypinen jenkkiosavaltio. Kaikki syö helvetisti ja sielä on eniten aseita per pää. Jos nyt en väärin muista.

Lainaus käyttäjältä Blastyk

[quote='käyttäjältä JayeizH]
Oikeasti hyvä peli ei ole konkreettisilla asioilla mitattavia suureita (pikselit, pituus, jne.)
[/quote]
Sama pätee koripalloilijoiden taitoihin, niitäkään ei voida mitata pelaajien pituuden avulla. Silti suurin osa koripalloilijoista on pitkiä. Päättele siitä sitten loput. Toki eri genret ovat eri genrejä, ja joissain toisissa genreissä grafiikoilla ja pituudella on enemmän väliä, mutta silti.

Yritin selittää että pelit ovat hyvin monimuotoisia ja niissä on monta eri osa-aluetta ja niitä pitää katsoa kokonaisuutena eikä yksittäisinä osa-alueina. Vertaus koripallioilijaan oli aika suora merkki että et nyt sisäistänyt mitä tarkoitin.

Tämän kaiken lisäksi GTA:sta, monista JRPG -peleistä ja varsinkin lännen RPG -peleistä voi aina ottaa ainakin 5 pistettä ehkä 10 pois kokonaispisteistä, koska ne ovat niin laajoja. Ne saavat pelkästään siitä pisteitä että peli kestää yli 40h.

On kuitenkin fakta että nämä saavat paremmin pisteitä vain nimen vuoksi ja siksi että ovat Sonyn konsolille. Kun katsoo historiaa niin nämähän ovat aina 90 pisteen -pelejä paitsi kun esim. FF -tuli GC:lle ja Wiille. Sai ihan vaan sen vuoksi huonot pisteet kun ei tullut PS -laitteelle. Arvostelijat ja kansa kun ovat päättäneet että tietyt pelisarjat kuuluu joillekin konsoleille, josta pelit saavat heti 5-10 lisäpistettä verrattuna siihen jos olisi tullut toiselle konsolille.

Lisäksi pitää huomioida että JRPG -pelit ovat kuitenkin aina parempia kuin lännen RPG -pelit. JRPG -pelien pisteet vain laskivat heti kun ne alkoivat tulemaan Xboxille. Muuten ne olisivat edelleen samoissa tai paremmissa pisteissä kuin lännen RPG -pelit. Ja onhan tämä fakta, maailman parhaimmat RPG -pelit ovat JRPG -pelejä.

GTA taas saa pisteitä osin vain siitä kun siinä on tissejä ja aseita. Näm kun jättäisi pois niin peli saisi paljon huonommat pisteet. Tämän vuoksi GTA -peleistä voi aina ottaa sen 10p pois loppuarvosanasta. Lisäksi GTA saa aina lisäpisteitä kun se on Rockstarin tekemä. Laajoja ja komeita hiekkalaatikkopelejä on tullut muitakin ja niissäkin on tissejä ja aseita, mutta ei ne niin paljon pisteitä ole saanut. Hyvä esimerkki on Red Dead Redemption. Taas hyvät pisteet ihan vaan siksi kun on Rockstarsin tekemä. Eihän peli sen ihmeellisempi ole kuin monet muutkaan.

On kuitenkin fakta että Watch_Dogs tuli juuri ja ei saanut yhtä hyviä pisteitä kuin GTA tai RDR vaikka on kuitenkin komeampi, nykyaikaisempi jne. kuin GTA ja RDR. Se on vain kehittäjän nimestä kiinni.

Lainaus 'käyttäjältä' Blastyk

No niin kai, jos kehittäjillä ei ole hajuakaan siitä, miten pelejä tehdään. Mutta kuka nyt sellaisia paskapelejä haluaisi pelata muutenkaan?

Ilmeisesti aika moni sillä tuolla lausunnolla heitit luultavasti lähemmäs 90% peleistä bussin alle.

Nyt kun aihe on Old Gen vs Next(New Gen) niin heitämpä ilmoille tälläisen hauskan ajatuksen että mahtaako uudelle sukupolvelle ilmestyä pelejä joissa pelaajakatto olisi muuta kuin se 16-64 ? Muistelen että PS3:lla oli MAG jossa oli 256 jamppaa kartalla samaan aikaan, sellaisen määrän kun saisi Fläsäriin tai Battlefieldiin voisi meno äityä jo radikaaliksi, onko siis kenelläkään tietoa onko näköpiirissä vastaavaa ?
Tietääkseni esmes FM5:n pelaajakatto on sama kuin FM4:ssa mikä ihmetyttää mutta toisaalta ahtaat kaupunkiradat tuskin toimisi hyvin 32:lla pelaajalla mutta sitten taas, ajetaanhan Le Mans kisojakin (ja Isle Man)
satojen autojen voimalla.

Mielenkiintoinen käyrä, viikonloppupelailijat pelailee vaan kännyköillä?
Kova on ollut startti tällä genillä, muttei oikein ole muut kuin pelaajat lähteneet mukaan?
http://i45.photobucket.com/albums/f64/donny2112/Sales%20Numbers/LastGenx2vsCurrentGen_201407.png

Lainaus käyttäjältä ExPReS

Mielenkiintoinen käyrä, viikonloppupelailijat pelailee vaan kännyköillä?
Kova on ollut startti tällä genillä, muttei oikein ole muut kuin pelaajat lähteneet mukaan?
http://i45.photobucket.com/albums/f64/donny2112/Sales%20Numbers/LastGenx2vsCurrentGen_201407.png

PS4 myynyt jo yli 10 miljoonaa joten kuvasi on FAIL

Katso nyt hiukan ensinnäkin mitä tuo kuva esittää...Mietitään sen jälkeen sitä Fail-puolta.

Euroopasta kun ei ole tarjolla todellista myyntidataa, kuten on Japanista/Usasta.

Lainaus käyttäjältä ExPReS

Katso nyt hiukan ensinnäkin mitä tuo kuva esittää...Mietitään sen jälkeen sitä Fail-puolta.

Euroopasta kun ei ole tarjolla todellista myyntidataa, kuten on Japanista/Usasta.

En ymmärrä?

Lainaus käyttäjältä TheViltsuZ

Lainaus käyttäjältä ExPReSKatso nyt hiukan ensinnäkin mitä tuo kuva esittää...Mietitään sen jälkeen sitä Fail-puolta.

Euroopasta kun ei ole tarjolla todellista myyntidataa, kuten on Japanista/Usasta.

En ymmärrä?

Tuo on siis USA:n myyntikäyrä, lukee ihan kuvan "otsikossa"

Lainaus käyttäjältä Kingsta+

Olen ilmeisesti tähän mennessä elänyt jossain mielikuvitusmaailmassa, jossa on ollut olemassa ihmisillä erilaisia, mutta samanarvoisia, mielipiteitä. Onneksi vihdoin opin, että näin ei kuitenkaan ole; on olemassa vain Blastykin määrittämiä totuuksia ja kaikki muu on paskaa.
Ei tätä "keskustelua" ole enää mitään järkeä jatkaa, koska kaikki eriävät mielipiteet tullaan kuitenkin tuomitsemaan Blastykin seuraavassa viestissä.

En nyt tiedä mistä puhut, mutta muistaakseni Norsukampa aloitti tämän "objektiivisesti paras peli on olemassa" -ajattelun. En lähtenyt häntä tästä haukkumaan, ja nyt sitten saan itse valitusta asiasta.

Lainaus käyttäjältä SamTheFurious82+

En kyllä ymmärrä mikä ihme siinä on että GTA joka lähentelee "irliä" (eikä edes sinnepäinkään, enemmänkin sarjakuvamaista skriptattua tarinaa mennään ja poseen ei joudu ja jos sinut ammutaan, heräät kohta sairaalan ovelta, tosi irliä)

Joo, GTA ei yhtään muistuta irliä. Paljon lähempänä irliä ovat mm. Zelda, Mario ja World of Goo.

Miten olisi se pointin tahallaan väärinymmärtämisen lopettaminen?

Lainaus käyttäjältä SamTheFurious82+

Myönnät että peli ei voi mullistaa juuri mitään koska se on "irliä" ja silti dissaat Zeldaa siitä että vaikka se olisi open world peli, olisi sen Zeldamaisuus automaattisesti huonoksi tekevä ominaisuus, eli toisin sanoen Zelda kelpaisi sinulle vain jos Linkille saisi AK47:n ja voisi tyhjentää kadut hahmoista jotka spawnaisivat kohta taas takaisin, tätä logiikkaa minä en oikeasti ymmärrä. Suomennatko minulle, oi HC-guru ?

Hä? Peliä, joka mukailee irl-maailmaa on aika vaikeaa lähteä muuttamaan radikaalisti tai tuomaan asioita, koska muuten se menisi poispäin siitä irl-maailmasta. Jälkimmäistä väitettä en ymmärrä, en ole koskaan nimittäin väittänyt niin.

Lainaus käyttäjältä Syntax Error

Ihan ensiksi haluan sanoa Blastykille, että toisten sanomisten vääristely tai oikeastaan suoranainen muuttaminen ei keskustelussa ole oikeastaan kovinkaan suotavaa. Nimittäin tämä SMB3/SMG2-pelleily. En ole koskaan sanonut, että SMG2 olisi huonompi HD-grafiikoilla, en vaikka kuinka viittaat (jostain ihmeellisestä syystä) kommentteihini joistain muista peleistä jotka eivät liity SMG2:een millään tavalla.

Pahoittelut. Joka tapauksessa puhuit jostain Mariosta, ja en näe oikein mitään syytä, miksi mikään Mario olisi huonompi parempien (siis enemmän pikseleitä jne) grafiikkojen takia (vaikkapa jos SMW:n grafiikat vaihdettaisiin NSMBU:n grafiikkoihin).

Lainaus käyttäjältä Syntax Error

Ihmiset etsivät peleiltä erilaisia kokemuksia. Jotkut yksinpelejä, jotkut moninpelejä, Jotkut seikkailua, toimintaa, strategiaa, urheilua, kauhua, kuka mitäkin. Joitakin kiinnostaa upea grafiikka teknisessä mielessä, joitakin taas taiteellisessa mielessä. Jotkut haluavat että pelit simuloivat tosielämää ja sen lainalaisuuksia mahdollisimman tarkasti, jotkut taas haluavat päinvastaista. Jotkut hakevat fiilistä, jotkut suorittamista.

Ja paremmat tehot johtavat parempaan laatuun graafisesti, teknisessä mielessä aina, ja taiteellisessa mielessäkin yleensä. Edelleen, pitkillä ihmisillä on paremmat edellytykset pärjätä koripallossa, vaikka se ei olekaan mikään pituuskilpailu. Tämä on fakta, jota et voi kumota vaikka kuinka haluaisit. Ellet sitten tässä taiteellisessa mielessä tarkoita vain ja ainoastaan jotain 8/16-bit pelejä, joiden alustalla ei ole väliä. Tätä ei tosiaan luulisi olevan vaikea käsittää.

Lainaus käyttäjältä bËsti

bdbdbdbdbdb

Heei, etkös sä ollut se jätkä, joka rakasti goren ja splatterin katsomista? ;)

Lainaus käyttäjältä Samwais

Tämä on nyt varmaan jotain sarkasmia tai trollausta mitä en ymmärrä mutta meinaako tämä sitä että kun pelintekijät tuhlaavat kymmeniä miljoonia ja satojen ihmisten aikaa joka pikselin viilaamiseen ja ''sisällön'' tekemiseen (esim. GTA:n niin kiehtovat keräilytehtävät ja tyhjän kartan koko) on se luovaa rajojen etsimistä ja pelaajia palvelevaa pelintekemistä?

Puhuin lähinnä niistä kehittäjistä, jotka eivät osaa tehdä pelejä, vaan tekevät YritaEdes sanoin "geneeristä ja harmaata, josta katoaa mielenkiinto ensimmäisten tuntien aikana (esim. GTA4 tai FFXIII), koska kehittäjät eivät ole kyenneet/jaksaneet/viitsineet/whatever luomaan mitään mikä pitäisi mielenkiillon yllä." Entä ne pelit, jotka on tehty paremmalle raudalle, ja jotkat eivät ole yllämainittuja asioita? Siis ne oikeasti hyvät pelit? Mutta palataksesi kysymykseen, niin jos keskitytään määrään luovuuden sijasta, niin eihän se luovaa ole, mutta en näe mitään syytä, miksi se ei voisi palvella pelaajia.

Lainaus käyttäjältä Samwais

Ja taisit aiemmin sanoa ettei samanlainen avoimempi maailma toimi Zelda pelissä, miksei toimisi jos se toimii mielestäsi GTA:ssakin? Kautta aikojen Zelda peleissä on ollut piilotettuja esineitä ja salaisuuksia vaikkei tietenkään samassa mittakaavassa kuin esim. GTAV:ssa. Mutta toisaalta Zeldassa esineiden löytämisestä on oikeasti hyötyä.

Tätä en muista sanoneeni, tosin viime viesteistäni onkin jo aikaa... Mutta muistaakseni joku kertoi ylpeänä, ettei haluaisi Zeldaan yhtään RPG-elementtejä, koska ne tekisivät siitä automaattisesti huonomman pelin (...), ja joku avoin pelimaailma haiskahtaa RPG-elementiltä (en halua tähän jotain kertomaan, kuinka se ei siltä haiskahda). Mutta siis minun puolestani Zeldat voisivat olla avoimia, ja kyllähän ainakin ALttP on avoimeen pelimaailmaan perustuva.

Lainaus käyttäjältä Samwais

Tämänkaltaiset tehtävät oli yksi syy minkätakia GTAV oli itselleni hienoinen pettymys, vaikka hyvä onkin. Erittäin mielenkiintoisen pelistä olisi tehnyt jos tehtävissä olisi voinut olla useampi loppuratkaisu/mahdollisuus tai suurimman osan tappamisesta olisi voinut välttää.

Ei taida tuotantoarvot vielä riittää siihen, että tehtävissä olisi TES/Fallout-tyylistä laajuutta ja vaikutusta pelimaailmaan. Ehkä sitten 10 vuoden päästä, kun pelit ovat taas astetta parempia.

Lainaus käyttäjältä zappah

Sitä paitsi uskon että arvostelijat osaisivat silti ottaa huomioon pelin julkaisuajankohdan huomioon arvostelua kirjoittaessaan.

Hetkinen... Miksi näin pitäisi tehdä? Ellei sitten haluta tehdä jotain nostalgia- tai historialistausta.

Lainaus käyttäjältä zappah

Asia, jota Blastyk ei tunnu oikein ymmärtävän vertaillessaan jokaista peliä suoraan keskenään riippumatta julkaisuajasta tai alustasta.

Jep, en ymmärrä, miksi viihdetuotteiden ollessa kyseessä pitäisi antaa kompensaatioplussia siitä, miten vanhempi peli on. En edelleenkään. Sonyn Walkman (1979) ei ole iPodia parempi, vaikka varmasti oli mullistava ja vaikka mitä muuta. Toisaalta vanha kirja voi helposti olla parempi kuin uusi, koska niissä ei ole mitään vanhenevaa tekniikkaa. Videopelit ovat näiden kahden välissä. Toisiin peleihin ajan hammas vaikuttaa paljon, toisiin ei juuri yhtään. Standardit toki muuttuvat siinä mielessä, että aiemmin täysihintainen Super Mario Bros. + Duck Hunt (tiedä sitten kuinka monta markkaa) maksaisi nykyään jotain 50 senttiä.

Lainaus käyttäjältä zappah

GTA:a ei saa muuttaa kuin samoja asioita ja graafista suoritusta laajentamalla mutta Zeldat ovat AINA samaa. Mielestäni kyllä GTA III, GTA IV ja GTA V ovat "sama "peli eri sukupolvilla. Zeldat varmasti tekevät tuntuvampia muutoksia jo ohjauksesta lähtien, saatika graafisen tyylin suhteen, joka tuntuu muuttuvan jokaisessa pelissä. GTA taas on aina GTA.

GTA:ssa ei voi muuttaa kuin sisällön määrää, grafiikoita ja tarinankerrontaa (kuten uusimman kolme päähenkilöä). GTA:t ovat parantuneet peli peliltä (inb4 VC, niin vaikka sitten sitä lukuunottamatta), kun taas Zeldat välttämättä ei. Tämä toki johtuu myös genrestä, kuten olen aiemmin sanonut.

Lainaus käyttäjältä JayeizH+

Mikä estää tekemästä satiiria muusta maailmasta? Tokio voisi olla aika huima myös. En sanoisi että pelin identiteetti olisi kovin vahvalla pohjalla jos se menettäisi jotain olennaista jo siitä että paikka siirtyisi pois jenkeistä. Texas on muuten aika stereotypinen jenkkiosavaltio. Kaikki syö helvetisti ja sielä on eniten aseita per pää. Jos nyt en väärin muista.

Muusta maailmasta on aika vaikea tehdä satiiria, kun suurimmalle osalle ihmisistä jonkun Japanin stereotypiat ja outoudet ovat aika tuntematon käsite, kun taas jenkkien 'MURRICA yms. jutut tietävät kaikki. Texas on kyllä erittäin stereotyyppinen jenkkiosavaltio, mutta ongelma tuleekin lähinnä siinä viihdyttävyydessä verrattuna eri kulttuurien mixuppeihin LA:han ja NYC:iin. Läpät olisivat jotain trailer park-nascar -akselilta ja alkaisivat väsyttää viimeistään 5 tunnin jälkeen. Tai siis näin ihan mututuntumalta.

Lainaus käyttäjältä JayeizH+

On kuitenkin fakta että Watch_Dogs tuli juuri ja ei saanut yhtä hyviä pisteitä kuin GTA tai RDR vaikka on kuitenkin komeampi, nykyaikaisempi jne. kuin GTA ja RDR. Se on vain kehittäjän nimestä kiinni.

Watch_Dogs on tylsä. Autoilla ajaminen on aivan karmeaa. Paremman näköinenkin vain muutaman kuukauden ajan (eikä yhtään prev-genillä). Nykyaikaisempi puoli vuotta. Ei jatkoon.

Nuo muut puheet pelien suosimisista jne ovat totta, mutta toisaalta kyllähän tuota suosimista toiseenkin suuntaan esiintyy, eli Zeldoille ja Marioille lätkitään automaattisesti kymppiä, koska Nintendo. Itse näen, että nämä aika lailla kumoavat toisensa, eli molemmilla on fanipoikansa.

Lainaus käyttäjältä Blastyk

en näe oikein mitään syytä, miksi mikään Mario olisi huonompi parempien (siis enemmän pikseleitä jne) grafiikkojen takia (vaikkapa jos SMW:n grafiikat vaihdettaisiin NSMBU:n grafiikkoihin).

Täällä on monet puhuneetkin jo muun muassa pelien fiiliksestä, siitä että joku peli on enemmän kuin osiensa summa - miten joku peli on maaginen pelattava juuri sellaisena. Ja koska et nähtävästi edelleenkään osaa ajatella asioita muiden kannalta kuin itsesi, kerron nyt sinulle että ihan kaikkien mielestä teknisesti parempi grafiikka ei tee pelistä oletusarvoisesti parempaa tai huonompaa.

Yritä nyt pikkuhiljaa sisäistää se, jooko?

Lainaus käyttäjältä Blastyk

Ja paremmat tehot johtavat parempaan laatuun graafisesti, teknisessä mielessä aina, ja taiteellisessa mielessäkin yleensä. Edelleen, pitkillä ihmisillä on paremmat edellytykset pärjätä koripallossa, vaikka se ei olekaan mikään pituuskilpailu. Tämä on fakta, jota et voi kumota vaikka kuinka haluaisit. Ellet sitten tässä taiteellisessa mielessä tarkoita vain ja ainoastaan jotain 8/16-bit pelejä, joiden alustalla ei ole väliä. Tätä ei tosiaan luulisi olevan vaikea käsittää.

Olen yrittänyt lakaista maton alle sinun epäonnistuneen koripallo-analogiasi. Pituudella ei ole mitään tekemistä pelaajan pelisilmän tai taitojen kanssa. Samoin konsolin tehoilla ei ole mitään tekemistä... arvasit varmaan... niin, luovuuden kanssa.

Tehot johtavat toki parempaan tekniseen lopputulokseen, mutta ei mihinkään muuhun. En ymmärrä, mihin perustuu väitteesi siitä että paremmat tehot johtaisivat taiteellisessa mielessä yleensä parempaan lopputulokseen. Väitteesi on täysin absurdi.

Itse valokuvauksen aktiivisena harrastajana en ole huomannut, että digikameroiden kasvaneet "tehot" (pikselimäärän lisääntyminen, ISO-herkkyyksien kasvu, kuvanvakaajat, objektiivien parantuneet pinnoitteet jne jne) olisivat parantaneet kuvien taiteellista puolta, ainoastaan teknistä. Kyllä se kuvaaja itse sommittelee ja suunnittelee kuvan. Omistan kolmisenkymmentä valokuvakirjaa, 50-luvulta aina tähän päivään, eikä taiteellisessa mielessä kuvissa ole tapahtunut oikeastaan minkäänlaista edistystä. Henri Cartier-Bresson, joka kuvasi 70-luvun alkuun saakka, hakkaa edelleen käytännössä kaikki nykyajan huippudigijärkkäreillä kuvaavat, hänen kuvissaan on sellaista sisältöä jota (kuvaus)välineen teknisellä suorituskyvyllä ei voida koskaan saavuttaa. Nimittäin ajatusta ja näkemystä.

Ja tässä tullaankin taas siihen, että ihmiset yksinkertaisesti hakevat peleiltä eri asioita. Monet hakevat eri asoita kuin sinä: ei dedikoituja servereitä, ei teknisesti mahdollisimman huikeaa grafiikkaa eikä mahdollisimman realistisesti mallinnettuja aseita. Sinun mieltymyksesi eivät ole yhtään sen oikeampia kuin muidenkaan.

Itse ainakin pidän siitä, kun peli näyttää rehellisesti peliltä, eikä koita imitoida elokuvien visuaalista ulkoasua. Tästäkin syystä 3DS on tämän hetken suosikkikonsoleitani; teknisistä rajoitteista johtuen mitään fotorealistisuutta on turha tavoitella. Sen sijaan peleistä pitääusein tehdä esteettisen näköisiä säilyttäen klassisemman "pelimäisemmän" ilmeen.

Lainaus käyttäjältä Blastyk

Nuo muut puheet pelien suosimisista jne ovat totta, mutta toisaalta kyllähän tuota suosimista toiseenkin suuntaan esiintyy, eli Zeldoille ja Marioille lätkitään automaattisesti kymppiä, koska Nintendo. Itse näen, että nämä aika lailla kumoavat toisensa, eli molemmilla on fanipoikansa.

I rest my case :) Joko Blastyk on toisten kustannuksella pilaileva trolli tai kaverin näkökanta on niin kapea, että ei näe metsää puilta. Ei siinä tietty mitään väärää ole :) Jokaisella on oma kantansa ja niin saa ja pitääkin olla. Mutta kehittävä tai mielenkiintoinen keskustelu kuolee aika pitkälti näin kapeaan kuvaan peleistä. Itse (ja monet muut) kuitenkin pidän pelejä varsin monimuotoisena viihteen muotona, joita ei voi yhden lauseen oletuksilla kuvata.

Sinänsä Blastykillä on aika autuaskin asema (jos ei ole trolli). On varmasti upea fiilis tietää että tulevaisuudessa tulee varmasti peli joka ylittää kaikki tähän mennessä tulleet pelit ja odotukset, kun hakee vain sitä audiovisuaalisuutta. Itse olen jo aika varma että en tule ikinä kokemaan uusien pelien kanssa sitä uskomatonta tunnetta mitä PSOnen Final Fantasy peleillä ja N64:n Ocarina of Timella koin aikoinaan ja osin uudelleen pelatessa. Hitto pitäisi alottaa se FFIX pitkästä aikaa. On ollut jo pitkään suunnitelmissa. Ei vaan tekisi mieli jättää Arkham Asylumia kesken kun on päässyt vihdoin peliin sisälle. Vaikka kovin erikoinen peli ei olekaan.

Lainaus käyttäjältä Blastyk

Nuo muut puheet pelien suosimisista jne ovat totta, mutta toisaalta kyllähän tuota suosimista toiseenkin suuntaan esiintyy, eli Zeldoille ja Marioille lätkitään automaattisesti kymppiä, koska Nintendo. Itse näen, että nämä aika lailla kumoavat toisensa, eli molemmilla on fanipoikansa.

Eli on täysin mahdoton idea että kyseiset pelit nyt sattuvat lähes poikkeuksetta olemaan niin helvetin hyviä että niille ei voisi kymppejä antaa?

Itse voin jokaista Mario-tasoloikkaa ja Zeldaa vuoden 1985 jälkeen pelanneena sanoa että on aika lailla yhden käden sormin laskettavissa ne edes keskinkertaiset pelit noissa kahdessa sarjassa (CD-i-hömpötykset jätetään tästä pois) ja kun katson arvosteluja yhtä lailla kun kuuntelen muiden pelaajien mietteitä, huomaan että en ole mielipiteeni kanssa yksin.

Lainaus käyttäjältä Blastyk

GTA:t ovat parantuneet peli peliltä (inb4 VC, niin vaikka sitten sitä lukuunottamatta)

Jepskukkuu... LCS, VCS ja vaikkapa GTA IV olivatkin edeltäjiään PAAAAAAAAAALJON parempia pelejä. Pää pois sieltä hanurista jo pikkuhiljaa!

Lainaus käyttäjältä Blastyk

en ymmärrä, miksi viihdetuotteiden ollessa kyseessä pitäisi antaa kompensaatioplussia siitä, miten vanhempi peli on. En edelleenkään. Sonyn Walkman (1979) ei ole iPodia parempi, vaikka varmasti oli mullistava ja vaikka mitä muuta.

Kompensaatioplussia ei pidäkään antaa jos tuotetta verrataan suoraan nykypäivän uutuusjippoihin mutta osaava kaveri tiedostaa sen että ilman Walkmania meillä ei ehkä olisi iPodia.

Lainaus käyttäjältä Megaman

Itse ainakin pidän siitä, kun peli näyttää rehellisesti peliltä, eikä koita imitoida elokuvien visuaalista ulkoasua. Tästäkin syystä 3DS on tämän hetken suosikkikonsoleitani; teknisistä rajoitteista johtuen mitään fotorealistisuutta on turha tavoitella. Sen sijaan peleistä pitääusein tehdä esteettisen näköisiä säilyttäen klassisemman "pelimäisemmän" ilmeen.

Itse ainakin nautin kaiken tyylisistä peleistä, mutta en muista milloin olen viimeeksi saanut sellaista fiilistä kuin muutama vuosi takaperin X360:llä. Kyseinen peli kantaa nimeä Red Dead Redemption. Olin jo pienestä pitäen kaivannut oikeaan villiin länteen sijoittuvaa realistista peliä. Jo ensi metreillä huomasin, että nyt on jotain mahtavaa käsissä. Itse nautin suunnattomasti siitä tunteesta, kun voi vaan unohtaa muun maailman ja asettua revolverisankarin rooliin todentuntuiseen maailmaan. Vielä enemmän tästä nauttii, jos on puitteet kunnossa (tenkisellä puolella). Jos X360 peli onnistui valloittamaan minut täysin, niin en uskalla kuvitellakaan mitä tulevaisuudessa nähdään. Toivoisin vielä joku päivä kokevani villin lännen VR-lasien välityksellä. Sitä päivää odotellessa.

Lainaus käyttäjältä Megaman

Itse ainakin pidän siitä, kun peli näyttää rehellisesti peliltä, eikä koita imitoida elokuvien visuaalista ulkoasua. Tästäkin syystä 3DS on tämän hetken suosikkikonsoleitani; teknisistä rajoitteista johtuen mitään fotorealistisuutta on turha tavoitella. Sen sijaan peleistä pitääusein tehdä esteettisen näköisiä säilyttäen klassisemman "pelimäisemmän" ilmeen.

Sama homma. Vaikka noita konsoleita löytyykin kotoa vino pino (2xPS3, 2xWii, PS Vita, PSP, WiiU, 4x3DS, 2xDS, GBA, GC) ja lisäksi pelikuntoiset PC ja Mac ja vielä uusimman sukupolven iPad, saa 3DS ehdottomasti eniten peliaikaa. PS4 on hankinnassa lähiaikoina, mutta olisi vaikea kuvitella että se syrjäyttäisi ihan heti 3DS:ää - tai edes WiiU:ta - peliajan määrässä.

Edellisellä kierroksella PS3 hävisi minun käyttömäärässäni todella selvästi DS:lle ja Wiille. X360 hävisi niin paljon että myin sen lähes käyttämättömänä pois.

Miksi kerron tämän? Koska meitä lienee monia, jotka seuraavat aktiivisesti pelimaailmaa ja omistavat myös uusimpia konsoleita, mutta diggaavat silti eniten peleistä, jotka näyttävät ja tuntuvat peleiltä, ja jotka on suunniteltu sisältö, pelimekaniikka ja audiovisuaalinen ilme (siis taiteellinen ilme) edellä.

Lopuksi tämän voisi kiteyttää uusimmasta Pelaaja-lehdestä poimittuun artikkeliin; kyseessä on uutta XBOX One tasoloikka/Metroidvania-peliä Ori and the Blind Forest tekevän Thomas Mahlerin haastattelu. Blizzard-taustan omaava Thomas on Microsoftin tuella saanut kasata melko vapaasti unelmatiimin projektiin, joka on hionut projektia jo neljä vuotta. He etsivät peliinsä Nintendo-henkeä:
"Mikä teki Nintendon 90-luvun klassikkopeleistä niin hyviä?"
"Kenttäsuunnittelu ja yksityiskohtien hiominen! Nintendon vanhoissa peleissä jokainen huone ja alue oli hiottu äärimmilleen, eikä toimimattomia asioita pelätty panna uusiksi." - Thomas Mahler

Miksipä sitten tuo teknologian ja prosessointitehon kasvun suora korrelaatio luovuuden määrään ei ole toteutunut elokuvateollisuudessakaan? Vai ovatko nykypäivän CGI-tieteiselokuvat oletusarvoisesti parempia, mitä vaikkapa 70-80-luvun tieteiselokuvat? Ovatko Bayn Transformers-elokuvat parempia leffoja, mitä ennen ensimmäistä kuulentoa kuvattu Space Odyssey 2001? Tai vaikkapa Fritz Langin Metropolis? Entäpä Star Wars? Johtivatko kutakuinkin rajattomat rahalliset sekä teknologiset resurssit parempiin ja luovempiin Star Wars-elokuviin prequelien kohdalla? Eivät johtaneet, vaan itseasiassa juuri ne varsinkin rajalliset resurssit ja puitteet josta alkuperäinen trilogia syntyi muodostivat raamit, jossa Star Wars rakentui juuri sellaiseksi, millainen sen kuuluu olla.

Luovalla alalla suunnittelutyötä tekevänä tiedän, etteivät suuret rahalliset resurssit ja loputtomat mahdollisuudet todellakaan korreloi automaattisesti parempaan ja luovempaan lopputulokseen, vaan itseasiassa useasti selkeästi rajattu ja lähtökohtaisesti niukka pelikenttä saattaa pakottaa kaivelemaan sen kaltaista luovuutta, joka ei muulla konfiguraatiolla syntyisi. Tällöin monesti päätyy merkitykselliseen ja vahvaan suunnittelulliseen ilmaisuun teknisesti yksinkertaisilla ja vaatimattomilla keinoilla, joka saattaa olla huomattavasti tehokkaampaa ilmaisua, kuin se, että pistetään kaikki paukut, mitä löytyy.

Toki en myöskään väitä, että teknologinen kehitys ja suuret resurssit automaattisesti söisivät luovuutta ja taiteellista ilmaisua, mutta ne eivät myöskään ole ehto luovalle ajattelulle, tai taiteelliselle ilmaisulle, eivätkä myöskään johda automaattisesti parempaan tulokseen.

Hyvä lopputulos on monen asian summa. Kokonaisuudesta pitää löytyä kaikkien eri aspektien "sweet spot", jossa suunnittelulliset seikat loksahtavat paikalleen. Jos se ei edusta teknologisen kehityksen kärkeä, on sen tarjottava muilla osa-alueilla sisältöä, jotta kokonaisuus toimii. Myöskään pelkkä teknologisen kärjen edustaminen ei riitä muun sisällön puuttuessa, kuten ystävämme M. Bay on äärimmäisen tehokkaasti todistanut.

Palatakseni videopeleihin, itse jopa pelkään prosessointitehon kehittymistä Nintendon kannettavista konsoleista puhuttaessa. Prosessointiteholliset rajoitteet ovat pakottaneet pysymään juuri siinä "sweet spotissa", jossa pelit muodostuvat sellaisiksi, joista minä pidän. Itseasiassa välillä kaipailen vielä GBA:n pikseligrafiikkaakin, mutta Indiet ovat nyt jossain määrin jatkaneet siitä, mihin tämä suunta jätti...

Lainaus käyttäjältä Megaman

Ovatko Bayn Transformers-elokuvat parempia leffoja, mitä ennen ensimmäistä kuulentoa kuvattu Space Odyssey 2001? Tai vaikkapa Fritz Langin Metropolis? Entäpä Star Wars?

Yritän pysyä aiheen sisällä, mutta jonkinlaisena scifi-Keijona on pakko tarttua tähän. Ehkä Star Wars voisi olla vertailukelpoinen Transformersin kanssa (koska kummatkin ovat enemmän oopperan puolella), mutta mielestäni kaksi ensimmäistä kuuluvat jo eri genreen. Mielestäni Metropolis on todellakin joutunut ajan uhriksi ja on nykystandardeilla kehno elokuva kaikin puolin, myös juonensa puolesta, missä on aivan liian mustavalkoisia (no pun intended) vastakkainasetteluja. Elokuvasta voi nauttia kyllä, jos osaa ottaa huomioon ajan, jona elokuva on tehty ja tästä nostan ehdottomasti Metropolikselle hattua. Onhan se aikanaan ollut todella edistyksellinen, mutta kyllä ainakin itse jouduin toden teolla pakottamaan itseni katsomaan elokuvan loppuun.

Space Odyssey sen sijaan on edelleen tänä päivänä yksi parhaita, ellei paras, scifi-elokuva, jonka olen nähnyt. Elokuva on kestänyt aikaa uskomattoman hyvin tehosteiden puolesta ja tarinahan on tietysti loistava, koska Clarke, vaikkakin Kubrick on tehnyt elokuvasta oman näköisensä.

Siinä missä tekniset rajoitteet yleensä pakottavat luovuteen, tekninen vapaus mahdollistaa vieläkin suuremman luovuuden. On toki sitten eri asia materialisoituuko teknisen vapauden suoma potentiaali koskaan vai mennäänkö väkisinkin siihen mahdollisemman suuren yleisön tavoittamaan blockbuster-mäiskeeseen. Jos fantasioidaan kuitenkin sen verran, että mitäs jos Kubrick olisikin tehnyt elokuvan Clarken Childhood's End -kirjasta (Clarken paras kirja imo). Krishnan vuonna 1968 tämä elokuva olisi saattanut olla huikea ilmestys, mutta se ei olisi takuulla säilynyt ajan hampaasta samalla tavalla kuin Space Odyssey ja tänä päivänä varmasti kärsisi todella paljon uskottavuusongelmia juurikin teknisten rajoitteiden vuoksi. Tai näin ainakin oletan. Joka tapauksessa, nykyään kirjasta olisi täysin mahdollista tehdä kirjalle uskollinen ja uskottava elokuva-adaptaatio ainakin teknisten puitteiden puolesta.

Nykyään olisi mahdollista tehdä myös esim. Alastari Reynoldsin Aurinkojen Huone -kirjasta uskollinen ja uskottava trilogia Taru Sormusten Herrasta -tyyliin. Onnistuessaan se olisi niin innovatiivinen ja tajunnanräjäyttävä, että se pyyhkisi Space Odesseylla lattiaa mennen tullen. Tai näin ainakin hyvin todennäköisesti minun mielestäni. Vielä kun markkinavoimat pakottaisivat taitavan joukon ihmisiä tekemään tällaisia huikeita eepoksia, jotka eivät vielä Buddhan aikoihin olleet mahdollisia tai eivät olisi olleet niin huikeita.

Jos tästä nyt pitää saada jonkinlainen aasinsilta itse topickin aiheeseen, niin omaan makuun Next Gen pyyhkii Old Genillä lattioita helposti. Aloitin pelaamisen 8 bittisellä Nipalla ja Segalla ja huikeimmat kokemukset koin ensimmäisellä Playstationilla. Silti rankkaan jokaisen sukupolven kokemani perusteella edellistä paremmaksi ja olen hyvin luottavainen, että niin tulen tekemään myös tekemään tämän sukupolven lopussa. Vaikka tiettyjen klassikoiden parissa koettuja fiiliksiä en voi todennäköisesti enää koskaan kokea, niin se ei tarkoita, etteivätkö pelit kehittyisi omaan makuuni parempaan suuntaan. Klassiokoitahan minulla on pelaamatta vaikka millä mitalla, mutta jokaikinen mukamas "ajaton klassikko", jonka olen näin jälkikäteen pelannut, on osoittautunut pettymykseksi. Tietyt genret ja osa-alueet toki erikseen, mutta itselle tunnelma, juoni, hahmot ja ylipäätään pelimaailmaan uppoutuminen ovat kaikista tärkeimpiä asioita. En voi sille mitään, etten saa sprite-hahmoista, sprite-ymäristöistä ja suhteellisen yksinkertaisesta dialogista kovinkaan kummoisia tuntemuksia irti näin jälkikäteen.

Näin loppuun vielä ennen joukkolynkkausta muistutan, että puhun vain omasta jonnemaisesta pelimausta enkä lauo mitään yleismaailmallisia totuuksia tässä. En ole kuitenkaan yleisesti ottaen kovinkaan vakuuttunut myöskään "minun nuoruudessani asiat olivat paremmin" -lausuntojen objektiivisuudesta.

Lainaus käyttäjältä Almasy

Näin loppuun vielä ennen joukkolynkkausta muistutan, että puhun vain omasta jonnemaisesta pelimausta enkä lauo mitään yleismaailmallisia totuuksia tässä. En ole kuitenkaan yleisesti ottaen kovinkaan vakuuttunut myöskään "minun nuoruudessani asiat olivat paremmin" -lausuntojen objektiivisuudesta.

Haha, ei kai tässä mitää joukkolynkkausta tapahdu, sinullahan on oma mielipide jolle esitit hyvät perusteet.

Mutta mitä tulee "minun nuoruudessani asiat olivat paremmin"-argumenttiin, niin olen itse pyrkinyt välttämään sitä, sillä useinkaan "minun nuoruudessani" asiat eivät olleet paremmin. Mutta monen - myös minun - täälläkin hehkuttama 3DS ja myös DS ovat loistoesimerkkejä siitä, että aiheesta voidaan käydä relevanttia ja lähtökohdiltaan objektiivista debattia, sillä näiden konsolien pelejä ei kukaan voi katsoa nostalgialasien läpi sen enempää kuin tehokonsolienkaan. Kuten on tullut todettua, on esim. monet 3DS-pelit nykystandardeinkin mitattuna aivan top-notch kamaa ja luulenpa että ovat kurantteja paljon kauemmin kuin tehokonsolien tämän hetken parhaimmisto.

Lainaus käyttäjältä Syntax Error

Kuten on tullut todettua, on esim. monet 3DS-pelit nykystandardeinkin mitattuna aivan top-notch kamaa ja luulenpa että ovat kurantteja paljon kauemmin kuin tehokonsolien tämän hetken parhaimmisto.

Tätä en epäile hetkeäkään ihan jo sillä perusteella, ettei tehokonsolien tämän hetken parhaimmisto ole kovinkaan kummoinen :) Olen kuitenkin optimistinen kehityksen suhteen ja uskon, että viimeistään ensi vuoden puolella huippunimikkeitä alkaa tipahtelmaan myös tehokonsoleille.

Lainaus käyttäjältä Almasy

Tätä en epäile hetkeäkään ihan jo sillä perusteella, ettei tehokonsolien tämän hetken parhaimmisto ole kovinkaan kummoinen Olen kuitenkin optimistinen kehityksen suhteen ja uskon, että viimeistään ensi vuoden puolella huippunimikkeitä alkaa tipahtelmaan myös tehokonsoleille.

Tarkoitin "tehokonsoleilla" toki myös PS3/XO- konsoleja. Ehkä parempi ilmaus olisi ollut HD-konsoli, jo pelkästään täällä käydyn keskustelun takia.

Olen samoilla linjoilla siinä että vaikka pelit muuttuvatkin nätimmäksi niin en kovin helposti enää koe sellaisia hienoja fiiliksiä kun näki vastaavaa ensi kerran, GTA III esimerkiksi, uutena kokemuksena oli ihan toiselta planeetalta kuin tämä autuas GTA V, joka siis tuntuu liki siltä samalta mutta vain nätimpänä mutta ei aiheuta enää sellaista "wau" fiilistelyä lainkaan, sama pätee Mario peleihin, Mario 64 loksautti aikanaan leukani auki kun sitä ensi kerran pelasin, tai Turok, tuo FPS pelien unohdettu klassikko myöskin N64:lla kun Raptori, joka silloin liikkui älyttömän luonnollisen näköisenä kohti haulikon piippua... tilanne joka on nähty monessa pelissä sen jälkeen ilman että on tullut sitä samaa "v***u kui siistiä!" fiilistä.
Bubble Bobblekin aiheutti aikanaan enemmän tuntemuksia kuin nykyiset puzzle/pulmapelit ylipäänsä ja Rock'N Roll racing SNES:illä oli jotain maukasta, Mario Kartista puhumattakaan.

Tämä eräs henkilö nyt vaahtoaa sen teknisen kehityksen puolesta mutta ei ymmärrä eroa tuntemuksen ja sarjatuotantopelaamisen välillä.

Samalla tavallahan hän voisi sanoa että Tolkienin LOTR on kuraa koska se on niin vanha tekele ja uudemmat 2000 luvulla tehdyt eepokset olisivat parempia.
ja siis tarkoitan sitä alkuperäistä Lord Of The Ringsiä, en Jacksonin versiota.

Kun gta:sta on puhe niin minulla tuli vitosen kanssa kyllä kunnon elämys fiilikset. Ihan ekaa iltaa pelasin ja ajelin jossain soratiellä ja horisontissa oli kaunis auringonlasku ja siinä tien vierellä pensaiden seassa juoksi joku peura. Siinä oli sellainen ns.postikortti hetki joita ei kyllä ole montaa open world peleissä tullut koettua.

Muutenkin kun ollaan grafiikoista ilmeisesti jauhettu niin monihan aina jaksaa sanoa, että ei niitä grafiikoita pelata vaan niitä pelejä, mutta kuinka moni ihan oikeasti kieltäytyisi paremmista grafiikoista jos ne olisi mahdollista saada?
Esim 3ds:n luigi's mansion 2 näyttää aikas hyvältä ja pari kertaa meinasin jo ääneen todeta "jumalauta tää näyttää hienolle", mutta ei minulla olisi mitään sitä vastaan jos resoluutio vähintään tuplattaisiin (3ds:n reso kun on huimat 240p) ja siivottaisiin ne sahalaidat pois.

Tuli muutama päivä sitten pelattua myös lone survivor läpi ja se jos joku kyllä hyötyisi kunnon graafisesta päivityksestä. Ehkä joku tuntee jotain pelon tai ahdistuksen tapaista kun edessä liikkuu läjä neliöitä joka on olevinaan joku kovempikin hirviö, mutta ei minulla kyllä pulssi noussut.
Lisäksi sen päähahmon maski näyttää siltä kuin sillä jätkällä olisi ihan julmetun iso virne jatkuvasti naamalla. Tuo oli kunnon once you see it, you can never unsee it hetki.

Tuostahan löytyi jopa kuva.

Lainaus

(Muksu+)
Voi lapsi rakas... En itse päässyt Assyille tänä vuonna, mutta CS:ää telkkarissa asti pelaavat jantterit olivat kertoneet paikalla olleelle ystävälleni, että CoD on ammattipiireissäkin *tirsk* jonne_peli. Kiinnostaisi kuulla mietteesi sellaisista kilpapeleistä kuin Super Smash Bros. ja LoL. Oksettaa ajatellakkin moista kasuaalipaskaa.

Jep jep. Onkin paljon painoarvoa jollain assemply turnauksen pelaajilla..10k dollarin turnaus cs:gossa. Call of dutyssä miljoonan dollarin turnaus. Joo, kumpikohan vetää kovempaa porukkaa puoleensa? Jos kerta on niin helppoa, niin sittenhän cs: jonnejen kannattas lähteä sankoin joukoin pelaamaan cod turnauksia ja hakeen helpot rahat.

Huvittavaa miten call of dutyä sanotaan kasuaaliksi, mutta netti peli on kaukana kasuaalista. Monet kun menee pelaa codia nettiin, niin alkaa hirvee ruikutus kun kaikki häkkää yms.

Minä keksein mielestäni ihan ok ratkaisun tuohon ikuiseen casual/ tosi pelaaja ongelmaan.

Jos joku pelaa vaikka facebookissa farmvilleä tai kännykällä angry birdsia niin se on casual pelaaja, mutta siinä vaiheessa kun joku hommaa pelikoneen jotain peliä varten niin kyseessä on jo ihan kunnon pelaaja.

Jos joku vaikka ostaa 3ds:n sen takia, että voi pelata nintendogsia niin ei se mikään casual pelaaja enää ole kun on valmis sijoittamaan yli 100e koneeseen jotta voi pelata jotain yhtä tiettyä peliä.

^Niin tai sitten jätetään pelaajien kategorisointi kokonaan pois, kun kukaan ei siitä kuitenkaan mitään hyödy.

Lainaus käyttäjältä Wapazi

^Niin tai sitten jätetään pelaajien kategorisointi kokonaan pois, kun kukaan ei siitä kuitenkaan mitään hyödy.

Samaa voitaisiin sanoa monesta muustakin asiasta, mutta ei se ketään haittaa.

Jos leikkaan omat hiukseni niin en silti ole parturi.
Jos osaan tehdä karjalanpaistia niin ei se minusta kokkia tee.
Jos käyn kerran kuukaudessa laulamassa karaokea niin ei se minusta laulajaa tee.

Ja jos pelaan kännykällä joskus pari minuuttia vihaisia lintuja kun odotan bussia niin se ei todellakaan tee minusta pelaajaa.

Kuten sanottu niin noita kategorioita on paljon, mutta niitä ei pahemmin edes ajatella. Hyödyttääkö ne ketään? Ei oikeastaan, mutta ne on silti olemassa.

Tuon alkuperäisen ajatuksen sain talvella kun huomasin töissä, että yksi mimmi pelasi 3ds:llä. En kurkannut, että mitä se pelasi vaan tajusin, että ilmeisesti joku peli on saanut kiinnostuksen nousemaan sille tasolle, että oli päättänyt kyseisen laitteen hommata ja tuossa vaiheessa kyse ei ole enää casual pelaamisesta.

Lainaus käyttäjältä partajeesus

Muutenkin kun ollaan grafiikoista ilmeisesti jauhettu niin monihan aina jaksaa sanoa, että ei niitä grafiikoita pelata vaan niitä pelejä, mutta kuinka moni ihan oikeasti kieltäytyisi paremmista grafiikoista jos ne olisi mahdollista saada?
Esim 3ds:n luigi's mansion 2 näyttää aikas hyvältä ja pari kertaa meinasin jo ääneen todeta "jumalauta tää näyttää hienolle", mutta ei minulla olisi mitään sitä vastaan jos resoluutio vähintään tuplattaisiin (3ds:n reso kun on huimat 240p) ja siivottaisiin ne sahalaidat pois.

Mutta rokottaisitko 3DS-pelin pisteitä tuon takia? Voiko 3DS -peli olla sinusta ikinä PS3:lla olevan huippupelin arvoinen? Pitääkö 3DS -pelien arvostelussa aina ottaa 5p pois automaattisesti koska se ei voi olla niin hyvä kuin PS3 -peli koska PS3 -peli on komeampi.

Lisäksi nykypeleissä on paljon tyylistäkin kiinni. Kuinka moni sanoo että Wind Waker HD olisi ratkaisevasti parempi 4k resoluutiolla? Tai että se on sitä edes nyt GC vs. WiiU versio? Tai miten olisi SM3DW 4k? Nauttisiko sitä pelatessa enemmän kuin WiiU -versiosta? Tai jo mainittu Mario Galaxy.

GTA:n grafiikan parannuksen tuoma tunnelma on taas asia erikseen kun kyseessä on eri peli. Tässä osittain myönnän graafisen parannuksen tuoman ilon. Osittain siksi että ei se meikäläistä sen enempää kiinnosta, vaikka se komeampi onkin.

Auringonlaskuja olen nähnyt peleissä jo kauan ennen GTA V:sta, enkä ole edes sitä peliä juuri alkua pidemmälle pelannut, se kun vain tuntuu täsmälleen samalta kuin GTA SA mutta nykyaikaisella grafiikalla. Olet alkuun se köyhä piruparka syystä tai toisesta ja sitten alat tappamaan tietäsi huipulle, omaperäistä ja ei koskaan ennen nähtyä, todellakin.
Ja minullehan on siis grafiikoista turha hehkuttaa koska minun silmäni kestävät jopa Amiga aikaisen pikseligrafiikan tuttavallisemmin VGA joka silti näyttää mielestäni hyvältä ja peliin erityisen hyvin sopivalta.

Tahtoisiko joku nähdä vaikkapa Super Mario 64:sta fotografiikoilla viiksikarvoineen päivineen, olisiko se sillon "parempi" peli `? Epäilen.

Lainaus käyttäjältä SamTheFurious82+

Tahtoisiko joku nähdä vaikkapa Super Mario 64:sta fotografiikoilla viiksikarvoineen päivineen, olisiko se sillon "parempi" peli `? Epäilen.

Miksi kaikesta pitäisi tehdä aina jotain fotorealistista? Otetaan esimerkkinä vaikka halo anniversary. Siellä taustalla pyörii samat fysiikat jne kuten aina ennenkin, mutta graafisella puolella ollaan laitettu tavaraa niin paljon uusiksi, että välillä peli tuntuu täysin uudelta vaikka se on se sama halo jonka olen pelannut likemmäs 10 kertaa läpi.

Tuossakin tapauksessa paremmat grafiikat teki jo loistavasta pelistä vieläkin paremman. Eikä siinäkään haettu mitään realismia vaan pelin tyyli pysyi täsmälleen samana ja vedettiin vaan tekstuurit ja varsinkin valaistus reippaasti uusiksi.

Vai onko sun mielestä esim ocarina of time raiskattu kun siitä tehtiin paljon paremman näköinen versio 3ds:lle?
Ocarinakin oli erittäin hyvä peli ja pelasin sen heti uudestaan läpi kun ekan kerran läpi pääsin, mutta entä jos siitä tehtäisiin vielä versio jossa esim hyrulen aukiolla olisi metsää ja ruohoa kuten zelda U:n trailerissa, mutta tietenkin pidettäisiin pelin tyyli ja kaikki mekaniikat samana.

Kyllä itse ainakin saisin noin ison visuaalisen päivityksen myötä tuosta pelistä vieläkin hienomman elämyksen kuin mitä nyt sain 3ds:llä. Myös täydellisenä pitämäni mgs2 oli vieläkin parempi hd versiona.

Ocarina of Timen 3DS versiota en ole kokeillut mutta en usko että grafiikan takia pitäisin siitä enempää kuin siitä alkuperäisestä jonka omistan, sama pätee myös Doom peleihin, Doom II VGA grafiikoilla vetoaa minuun huomattavasti enemmän kuin Doom 3 vaikka jälkimmäinen on tajuttoman komea peli vielä nykyäänkin mutta siitä puuttuu se jokin.

Eihän parempi grafiikka peliä huononna mutta ei se kyllä oleellisesti parannakkaan, se on vain helppoa rahaa niille jotka päivittävät vanhemman pelinsä silmäkarkilla mutta jättää pelin mahdolliset huonot puolet täysin huomioitta. Hyvä peli on hyvä peli oli se 2D:tä taikka 4D:tä (liioitellusti) mutta RE4 on Cubella täsmälleen yhtä nautittava kuin sen HD versio Xbox360:llä (sillä erolla että Cuben ohjain on parempi)
Mutta sehän on siis täysin minun näkökulma, vain ja ainoastaan, se että joku pitää grafiikoita tärkeämpänä kuin minä ei vaikuta minun mietteisiin suuntaan eikä toiseen.

Lainaus käyttäjältä SamTheFurious82+

Auringonlaskuja olen nähnyt peleissä jo kauan ennen GTA V:sta, enkä ole edes sitä peliä juuri alkua pidemmälle pelannut, se kun vain tuntuu täsmälleen samalta kuin GTA SA mutta nykyaikaisella grafiikalla. Olet alkuun se köyhä piruparka syystä tai toisesta ja sitten alat tappamaan tietäsi huipulle, omaperäistä ja ei koskaan ennen nähtyä, todellakin.

Pakko muuten tarttua tuohon gtaV juttuun. Huomaa kyllä ettet ole pelannut alkua pidemmälle.

Otetaan vaikka ne hahmot. Michael elää hyvää elämää. On komea talo ja rahaa. Muija tosin pettää jooga opettajan kanssa ja lapset on kusipäitä, mutta pelin edetessä esim suhde noiden lasten kanssa kehittyy ja eräässäkin tehtävässä haetaan tytär pois laivalta jostain huume bileistä kun se ei selvästikään tajua mikä sille on hyväksi.
Kun peli etenee ja Michael alkaa saamaan asioita kuntoon niin hitaasti, mutta varmasti alkaa ne lapsetkin arvostamaan isäänsä. Ei tuollaista hahmon kehitystä ollut missään gta:ssa eikä kyllä monessa muussakaan pelissä.

Franklin taas haluaa olla hyvä tyyppi, mutta alussa varsinkin Lamarin takia se ajautuu aina ongelmiin. Pohjimmiltaan jätkä on hyvä tyyppi ja haluaisi normaalin elämän, mutta myös rahan saanti helposti houkuttelee koska sitä tarvitaan sen uuden elämän aloittamiseen.

Trevor nyt on muuten vaan täysi psykopaatti josta ei koskaan tiedä mitä se seuraavaksi tekee.

Sitten kun aletaan niitä ryöstöjä tehdä niin valitaan mitä kautta homma hoidetaan. Jokaisessa keikassa on kaksi eri tapaa. Sitten käydään tutkimassa millainen paikka on kyseessä ja miten pääsee sisään. Seuraavaksi hommataan porukkaa jonka kanssa keikka hoidetaan ja eräästäkin tehtävästä sai nelosesta tutun Packien mukaan porukkaan.
Sitten hommataan pakoauto ja vatteet jos niitä tarvitaan jne.

Lisäksi jätkät ei vaan saa ideaa, että alkavat tekemään ryöstöjä vaan joutuvat kuseen ja kiristyksen uhriksi joten sitä rahaa on aika pakko saada kohtuu paljon ja äkkiä.

Jeps aivan sama kuin san andreas, mutta paremmilla grafiikoilla. Ja mitä omaperäisyyteen tulee niin siitä vaan laskemaan vaikka nes pelit joissa koko pelin idea on pelastaa maailma.

Lainaus käyttäjältä SamTheFurious82+

Olen samoilla linjoilla siinä että vaikka pelit muuttuvatkin nätimmäksi niin en kovin helposti enää koe sellaisia hienoja fiiliksiä kun näki vastaavaa ensi kerran...

Näinhän se usein menee, mutta olen melko varma, että useammin kyseessä on kuitenkin ihan muut seikat kuin pelin objektiivinen paremmuus nykypeleihin verrattuna. Sitä helposti kuvitellaan, että pelien täytyi olla ennen parempia, koska niistä sai parempia fiiliksiä, mutta suhtaudun tähän aika suurella skeptisyydellä. Ihmiset kuitenkin kasvavat pelien kanssa ja tietyssä vaiheessa tietyt (ensi)kokemukset voivat iskeä niin lujaa, että niistä saa ainutlaatuiset tuntemukset, joita on vain yksinkertaisesti mahdotonta saada myöhemmin. Omalla kohdalla ajankohta oli kriittiset teinivuodet ja peleinä oma triforceni: MGS, Final Fantasy 8 ja Resident Evil 2. Jos olisin nämä tekeleet pelannut monia vuosia myöhemmin, ne eivät välttämättä olisi enää herättäneet samanlaisia tuntemuksia, vaikka todennäköisesti olisin niistä nauttinut paljon siitä huolimatta. Loistavia pelejähän ne ovat, ei siinä mitään.

Jos kuitenkin jälkikäteen pelaisin kyseiset pelit, niin esim. FF8:n teinikliseet voisivat olla sietämättömiä, mutta itse emoteininä ne olivat mitä parhaimpia saavuttamaan samaistumisen tunteita. Onhan näissä vanhoissa peleissä toki asioita, joita kaipaan, kuten astetta rauhallisempi rytmi eikä liikaa käsistä pitelyä. Jos nyt kuitenkin jollekin ensikertalaiselle pitäisi pelejä alkaa suosittelemaan, niin tuskinpa itse menisin juuri edellistä sukupolvea (360, PS3, Wii) kauemmas. Kaipa se on näillä foorumeilla jopa jonkinlaista hipsteriyttä, mutta itse olen kyllä todella tyytyväinen kehitykseen, etenkin nyt kun indie voi hyvin ja rikastuttaa tarjontaa.

Lainaus käyttäjältä Almasy

Näinhän se usein menee, mutta olen melko varma, että useammin kyseessä on kuitenkin ihan muut seikat kuin pelin objektiivinen paremmuus nykypeleihin verrattuna. Sitä helposti kuvitellaan, että pelien täytyi olla ennen parempia, koska niistä sai parempia fiiliksiä, mutta suhtaudun tähän aika suurella skeptisyydellä. Ihmiset kuitenkin kasvavat pelien kanssa ja tietyssä vaiheessa tietyt (ensi)kokemukset voivat iskeä niin lujaa, että niistä saa ainutlaatuiset tuntemukset, joita on vain yksinkertaisesti mahdotonta saada myöhemmin. Omalla kohdalla ajankohta oli kriittiset teinivuodet ja peleinä oma triforceni: MGS, Final Fantasy 8 ja Resident Evil 2. Jos olisin nämä tekeleet pelannut monia vuosia myöhemmin, ne eivät välttämättä olisi enää herättäneet samanlaisia tuntemuksia, vaikka todennäköisesti olisin niistä nauttinut paljon siitä huolimatta. Loistavia pelejähän ne ovat, ei siinä mitään.

Jos kuitenkin jälkikäteen pelaisin kyseiset pelit, niin esim. FF8:n teinikliseet voisivat olla sietämättömiä, mutta itse emoteininä ne olivat mitä parhaimpia saavuttamaan samaistumisen tunteita. Onhan näissä vanhoissa peleissä toki asioita, joita kaipaan, kuten astetta rauhallisempi rytmi eikä liikaa käsistä pitelyä. Jos nyt kuitenkin jollekin ensikertalaiselle pitäisi pelejä alkaa suosittelemaan, niin tuskinpa itse menisin juuri edellistä sukupolvea (360, PS3, Wii) kauemmas. Kaipa se on näillä foorumeilla jopa jonkinlaista hipsteriyttä, mutta itse olen kyllä todella tyytyväinen kehitykseen, etenkin nyt kun indie voi hyvin ja rikastuttaa tarjontaa.

Sinänsä tämä on aivan totta. Itsellä tämä kasa käsittää pelit FF7, FF9 ja OoT. Mutta samalla kumoan tämän FF8:lla. Ostin FF8:n mielettömän hypen saattelemana, joten peli oli jo sukupolven parasta kun olin katsonut pelkän alkuvideon. Fiilis oli siis aika huima. Mutta lopulta se laski loppuakohden, varsin Laguna osuuksien myötä. Lopulta peli jäi kesken ja arvio laski reippaasti FF7 tason alapuolelle, vaikka komeampi olikin. Mutta pelasin pelin utealiaisuudesta läpi tuossa...noin vuosi sitten (?) ja sain siitä paljon enemmän irti. Juonessa pysyi paremmin mukana. Lisäksi vuoropohjaista taistelua saa etsiä nykyään turhaan. On suoraan sanottuna JRPG genren murha että kotikonsoleille ei vuoropohjaistataistelua sisältävää JRPG:tä tule.

Pointtini siis on: Juoni ei välttämättä iske enää kuin ennen, koska silloin eri intressit, eri intohimot ja eri huolet kuin nykyään. Mutta se pelimekaniikka pitää silti otteessaan ja tuo sen peli-ilon mukaan. Iskisikö nämä vanhat pelit paremmin jos niissä olisi grafiikat viimesen päälle? Tuskin. Mielenkiintoista sitä olisi silti totta kai pelata ja jos FF9:stä tai FF7:sta tulisi remake, osto olisi lähes varma, vaikka löytyy PSOnella ja PS3:llakin. Mutta uteliaisuus pakottaisi raottamaan lompakkoa. Tuskin silti nämä pelit iskisi niin kovaa kuin aikoinaan, koska kuten sanoin, nykyään on eri intressit, eri intohimot ja eri huolet. Vaikka uskonkin että FF7:n ja FF9:n tarina ja teemat uppoaa paremmin vanhempaan sukupolveen kuin FF8:n. Mutta pelimekaniikka tekisi näistä (itselle) silti pelaamisen arvoisia.

Uskon kyllä että nykyäänkin olisi mahdollista tehdä pelejä jotka iskisivät kuin FF7, FF9 ja OoT aikoinaan. Iskeväthän jotkut elokuvatkin kovaa vielä nykyäänkin, joten uskon että sama fiilis olisi siirrettävissä peleihinkin, jos vaan peleistä nauttii. Odotan edelleen sitä vuoropohjaista JRPG:tä kotikonsoleille, jossa olisi upea soundtrack, vangitsevat ja moniulotteiset hahmot ja yllätyksellinen juoni. Tältä FF7 ja FF9 aikoinaan tuntuivat.

Lainaus käyttäjältä JayeizH+

Sinänsä tämä on aivan totta. Itsellä tämä kasa käsittää pelit FF7, FF9 ja OoT. Mutta samalla kumoan tämän FF8:lla. Ostin FF8:n mielettömän hypen saattelemana, joten peli oli jo sukupolven parasta kun olin katsonut pelkän alkuvideon. Fiilis oli siis aika huima. Mutta lopulta se laski loppuakohden, varsin Laguna osuuksien myötä. Lopulta peli jäi kesken ja arvio laski reippaasti FF7 tason alapuolelle, vaikka komeampi olikin. Mutta pelasin pelin utealiaisuudesta läpi tuossa...noin vuosi sitten (?) ja sain siitä paljon enemmän irti. Juonessa pysyi paremmin mukana. Lisäksi vuoropohjaista taistelua saa etsiä nykyään turhaan. On suoraan sanottuna JRPG genren murha että kotikonsoleille ei vuoropohjaistataistelua sisältävää JRPG:tä tule.

Pointtini siis on: Juoni ei välttämättä iske enää kuin ennen, koska silloin eri intressit, eri intohimot ja eri huolet kuin nykyään. Mutta se pelimekaniikka pitää silti otteessaan ja tuo sen peli-ilon mukaan. Iskisikö nämä vanhat pelit paremmin jos niissä olisi grafiikat viimesen päälle? Tuskin. Mielenkiintoista sitä olisi silti totta kai pelata ja jos FF9:stä tai FF7:sta tulisi remake, osto olisi lähes varma, vaikka löytyy PSOnella ja PS3:llakin. Mutta uteliaisuus pakottaisi raottamaan lompakkoa. Tuskin silti nämä pelit iskisi niin kovaa kuin aikoinaan, koska kuten sanoin, nykyään on eri intressit, eri intohimot ja eri huolet. Vaikka uskonkin että FF7:n ja FF9:n tarina ja teemat uppoaa paremmin vanhempaan sukupolveen kuin FF8:n. Mutta pelimekaniikka tekisi näistä (itselle) silti pelaamisen arvoisia.

Uskon kyllä että nykyäänkin olisi mahdollista tehdä pelejä jotka iskisivät kuin FF7, FF9 ja OoT aikoinaan. Iskeväthän jotkut elokuvatkin kovaa vielä nykyäänkin, joten uskon että sama fiilis olisi siirrettävissä peleihinkin, jos vaan peleistä nauttii. Odotan edelleen sitä vuoropohjaista JRPG:tä kotikonsoleille, jossa olisi upea soundtrack, vangitsevat ja moniulotteiset hahmot ja yllätyksellinen juoni. Tältä FF7 ja FF9 aikoinaan tuntuivat.

Itse taas pidin Laguna-osuuksista, koska ne toivat mukavaa mysteeriä pelin juoneen :)

Olen samaa mieltä, että vuoropohjaisuus olisi kiva saada takaisin, joskin random-battlet saavat pysyä siellä, minne aurinko ei paista. Plus, jrpg-hahmot voisivat käydä välillä parturissa ja pitää huolen, että aseina on jotain muuta kuin Moogle-nukke tai mattopiiska ja puvustus olisi edes puoliksi taisteluun soveltuvaa.

Jos noista PS1:n Fantasyista tehtäisiin remaket, niin ostoon lähtisi jokainen. Luulen, että eniten tästä hyötyisi yhdeksäs osa juurikin karikatyyrisen ja fantasiamaisen ympäristönsä vuoksi. Liika realistisuus toisi todella suuren haasteen seiskalle. Olen nimittäin miettinyt ennenkin, että miten ihmeessä realistisilla graafikoilla tehtäisiin uskottavasti muun muassa Cloudin soluttautuminen Don Corneon kartanoon naiseksi pukeutuneena? Tämä on ehdottomasti sellainen kohta, jossa peli kyllä hyötyy palikkamaisesta tyylistä.

Ja tosiaan näin yleisesti, kyllä minäkin siis vanhoista peleistä nautin ja saan hienoja fiiliksiä niin niistä kuin nykypeleistäkin. Siinä missä olen varma, etten saa samanlaisia fiiliksiä nykypeleistä, niin toisaalta saan joistain nykypeleistä myös sellaisia fiiliksiä, mitä nuori jonne-Almasy ei olisi voinut saada.

Lainaus käyttäjältä JayeizH+

Lainaus käyttäjältä Almasy
Odotan edelleen sitä vuoropohjaista JRPG:tä kotikonsoleille, jossa olisi upea soundtrack, vangitsevat ja moniulotteiset hahmot ja yllätyksellinen juoni. Tältä FF7 ja FF9 aikoinaan tuntuivat.

Persona 4 Golden Vitalle.

Lainaus käyttäjältä Kakkuonhyvaa+

[quote='käyttäjältä JayeizH+]Odotan edelleen sitä vuoropohjaista JRPG:tä kotikonsoleille, jossa olisi upea soundtrack, vangitsevat ja moniulotteiset hahmot ja yllätyksellinen juoni. Tältä FF7 ja FF9 aikoinaan tuntuivat.[/quote]

Persona 4 Golden Vitalle.

Siis kotikonsoleille. Onhan näitä DS:lle ja 3DS:lle pilvin pimein, mutta toi taskupelaaminen on niin epäergonomista, että siinä hajoo paikat.

Lainaus käyttäjältä JayeizH+

Lainaus käyttäjältä Kakkuonhyvaa+Lainaus käyttäjältä JayeizH+Odotan edelleen sitä vuoropohjaista JRPG:tä kotikonsoleille, jossa olisi upea soundtrack, vangitsevat ja moniulotteiset hahmot ja yllätyksellinen juoni. Tältä FF7 ja FF9 aikoinaan tuntuivat.

Persona 4 Golden Vitalle.

Siis kotikonsoleille. Onhan näitä DS:lle ja 3DS:lle pilvin pimein, mutta toi taskupelaaminen on niin epäergonomista, että siinä hajoo paikat.

Noh. Jos tuo Atlus kehtaa tuoda Suomen kauppaan Persona 4 PS2 version(tosin sen voi ostaa US tunnuksilla), niin sitten sitä voisi PS3:sella pelata. Mukana ei ole tosin kaikkea lisäsisältöä, jota on paljon. Jos PS Vita TV tulee eurooppaan, niin ohjaimella pelaaminen olisi mahdollista.

Olen tietoinen GTA V:n hahmoista ja niiden eroista mutta se että joku hakee tyttären bileistä hillumasta tuo elävästi mieleen Mercedes hahmon Vice Citystä jota sitten piti kaitsea ettei se "esikuva" kaukana pelisarjassa ole, ja hahmot ovat joka tapauksessa valmiiksi kirjoitettuja, pelaaja vain ohjaa milloin ketäkin ehkä eri tavoin kuten aiemmissakin osissa, itse pelaaminen ei ole kuitenkaan erilaista, en silti väitä että GTA V olisi huono vaikken ole peliä juuri pelannut, se vain ei iske tälläiseen vanhukseen enää kuten silloin ennen kun 16 vuotiaana koin GTA ykkösen ja sitten aikanaan kolmosen joka oli täyttä 3D:tä, hauskoja sivuhahmoja, hienosti muuttuvat säätilat ja silloisin parametrein upean näköinen peli (nykyään jo kämäinen) mutta silti arvostan GTA III enemmän kuin vaikkapa IV:tä tai V:tä, etenkin SA:n jälkeen joka oli todellakin upea peli kaikin puolin, vaikka olikin sitä samaa siviilien ja loputtomien vihollisten lahtausta (poliiseista puhumattakaan)
Sitten kun GTA:han tuodaan oikeudenkäynnit, poseen joutuminen ja oikeasti firmojen johtamista yms yms mukaan niin voidaan puhua oikeasta kehityksestä sarjassa.

Ja kuten toisetkin kertoivat niin kyllähän kriteerit myöhemmiten muuttuvat, itsekkin innostun nykyään kaikesta mikä eroaa harmaasta massasta edes jollain tasolla, siksi en jaksa CoDia, BF:ää taikka GTA:ta kauheasti kun sarjoissa on totuttu tietynlaiseen toteutukseen eikä irtiottoja juuri nähdä, ja jos niitä nähdään ovat askeleet yleensä vääriä (En tosiaan usko että BF Hardline tulee olemaan kovin kummoinen)
En NFS peleistäkään pidä koska niissä on aina "undercover" kyttä ajamassa karkuun milloin mitäkin, sama tarina kuin Driverissa aikoinaan vaikka pelit muuntuvatkin nätimmäksi, eivät ne tarjoa kauheasti uutta kokemisen arvoista, siksi ehkä nykyään retropeleilläkin pyyhkii niin hemmetin hyvin, luovat portin siihen aikaan missä itsekkin vartuin ja olen hyvilläni että maailmassa on pelaajia jotka eivät pelkästään grafiikan takia pelejään osta, mutta olen samalla erittäin huolestunut nykyisestä Kickstarter buumista puhumattakaan DLC pakkomarkkinoinnista tyyliin "Et ole pelistä nähnyt juuri mitään mutta nyt olisi Season Pass tarjouksella 60 euron hintaan, sisällöstä josta et todellakaan tiedä mutta et tule pettymään!"

Ennen pelit tehtiin sentään myyntiin jo kokonaisiksi.

Eipä tässä next geniin siirtymisessä mikään kiire ole, PC:lläkin on tota backlogia ihan jonkun verran ja jokunen pleikkaripelikin tossa roikkuu pelaamattomana. Wii U ois varmaan realistisin kohde seuraavaksi vehkeeksi, jospa tänä vuonna siihen investoisi - sillä on sentään sen tyyppisiä pelejä mitä PC:llä tai PS3:lla ei hirveämmin ole.

Xbox Oneen kiinnostus on laskenut selkeästi, ei oikein tällä hetkellä jaksa innostaa räiskinnät tai ajopelit joita tunnetusti Xboxeille on paljon tullut. PS4:n tuleva tarjontakin on aika meh, tietty just WiLD, Rime ja Abzu kiinnostavat, samaten Bloodborne, mutta ne on tulossa vasta joskus. Täytyy tutkia tätä "tehokonsolin" hankkimista vaikkapa ensivuonna tarkemmin.

Sen vain olen itsestäni huomannut, ettei ihan mikä tahansa peli uppoa ja myöskin hypetyn aika huonosti uusista peleistä, oonkohan tulossa vanhaksi tai jotain(?). Tietty MGS V on the peli mitä odotan, mutta onneksi se saadaan myös PC:lle.

Tässäpä aiheeseen jopa liittyvä tekstinpätkä miehestä, joka pelasi poikansa kanssa videopelejä:

https://medium.com/message/playing-with-my-son-e5226ff0a7c3

Kuitenkaan eivät taaperon kanssa ihan mitään viimeisintä Battlefieldiä hakanneet keskenään vaan isä päätti esitellä pojalleen videopelit tavalla, jolla hän oli itsekin ne aikoinaan pelannut, alkaen vanhoista peleistä päättyen luonnollisesti nykypäivän peleihin.

"Testistä" kävi ilmi että nykypäivän nuoriin verrattuna nappula antaa paljon enemmän arvostusta nykyään muodissa oleviin futuretro-grafiikkaa käyttäviin peleihin (Nidhogg, VVVVV, Cave Story, Battle Kid jne.) kuin muut ikäisensä lapset joille tärkeintä peleissä on nimenomaan se pintakiilto. Myös pojan puhtaat pelailutaidot olivat tekstin mukaan paremmat kuin keskimäärin samanikäisillä lapsilla. Asia joka saattaa joko johtua puhtaasta lahjakkuudesta mutta ehkäpä myös siitä että lapsi on läpikäynyt takavuosien pelit jotka olivat huomattavasti enemmän pelaajaansa palkitsevia mitä haasteeseen tulee, kuin nykypäivän videopelit.

Ehdottomasti hieno temppu vaikka joku voikin vähän kyseenalaistaa tällaiset tietynlaiset ihmiskokeet. Joskus kun se oma rikkoutunut kondomi-lempinimeä totteleva jälkikasvu ruinaa ensimmäistä konsoliaan, tulen takuuvarmasti heijastamaan tämän konsolivalinnan siihen mitä itse yhtä vanhana pelasin. Itse saan nostalgiatrippini ja lapsi pelaa varmasti parempia pelejä kuin mitä siihen aikaan on markkinoilla.

Ihan mielenkiintoinen "tutkimus", ja hianoa että lapsi oppi arvostamaan grafiikka ja "pinta-kiiltoa" enemmän itse sisältöä ja pelattavuutta...ja toisaalta että kyseessä oli kuitenkin sen verran vastuuntuntoinen isä, ettei antanut pojalleen ihan mitä tahansa pelattavaksi kuten uusinta GTA:ta.

Jos niitä omia muksuja joskus tulisi, niin heidän tuskin antaisin pelata niitä pelejä joita ensimmäisenä itse pelasin (Duke Nukem 3D, Doom ja Descent), vaikka ei noista mitään traumoja itselleni 7-vuotiaana jäänytkään ;D...mutta eipä toisaalta silloin paljon pelien ikärajoja katsottu, mutta noista 2 ensimmäistä nykypäivänä kuuluisivatkin sitten K18-kategoriaan. Jokatapauksessa varmaankin pistäisin jälkikasvun aloittamaan niistä vanhemmista peleistä, jotka kumminkin ovat omalta elinajaltani (toisin sanoen 90-luvun alusta eteenpäin), kuten vaikkapa alkuperäisistä Soniceista ja siitä eteenpäin erilaisia taso-loikkia, ajopelejä ja muita "koko perheelle" soveltuvia pelejä eri aikakausilta, kunnes olisivat tarpeeksi vanhoja pelaamaan muitakin genrejä.

Olen omalle pojalle näyttänyt pelejä joita itse nuorena tahkosin, eli alkaen 8 bit Battletoadsista, Super Mario 3:sta, Turtles II:sta yms yms aina 16 bit ajoista 64 bittiseen nintendoon ja siihen päälle Sonyn PS1 pelejä, mutta jätän ne kovemmat K-18 matskua sisältävät pelit myöhemmälle vaikka tuskimpa 10 vuotias kovasti alkuperäisen Doomin spritejä hätkähtäisi mutta jokin sisälläni sanoo että malttaa odottaa vielä.
Toisaalta, moni meistähän olisi monen analyysin mukaan täysiä tappokoneita vailla tunteita JOS pelit tekisivät väkivaltaiseksi.

Hassua kyllä, pojan suursuosikki tällä hetkellä on Donkey Kong Country SNESillä

Lainaus käyttäjältä SamTheFurious82+

Olen omalle pojalle näyttänyt pelejä joita itse nuorena tahkosin, eli alkaen 8 bit Battletoadsista, Super Mario 3:sta, Turtles II:sta yms yms aina 16 bit ajoista 64 bittiseen nintendoon ja siihen päälle Sonyn PS1 pelejä, mutta jätän ne kovemmat K-18 matskua sisältävät pelit myöhemmälle vaikka tuskimpa 10 vuotias kovasti alkuperäisen Doomin spritejä hätkähtäisi mutta jokin sisälläni sanoo että malttaa odottaa vielä.
Toisaalta, moni meistähän olisi monen analyysin mukaan täysiä tappokoneita vailla tunteita JOS pelit tekisivät väkivaltaiseksi.

Hassua kyllä, pojan suursuosikki tällä hetkellä on Donkey Kong Country SNESillä

Hienoa että muksuille maistuu vanhemmatkin pelit. Itsehän olen sitä mieltä että loistavat pelit kestävät aikaa ja niiden luulisi kelpaavan nykynuorisollekin :D Vaikea kyllä sanoa miten omien muksujen kanssa joskus tulevaisuudessa pelaa ja mitä kaikkea niiden antaa pelata (jos niitä kiinnostaa siis) kun väkivaltaiset pelit ovat nykyään sen verta realistisen näköisiä. Ehkä sitä väkivaltaa koittaa välttää mahdollisimman pitkälle :D Toista se oli omaan aikaan kun aiemminkin mainittuja väkivaltapelejä tuli pelattua nuorena, täytän 30 tänä vuonna. Ei siinä ikärajoja katseltu. Lähinnä kavereilla kyllä pelasin muita kuin Nintendo konsolien pelejä ennen PSonen mukaan tuloa. Esim. Gta 1 ja 2 on aikas erilaisia realisminsa suhteen kuin viimeisin GTA. Kyllä sen oikean väkivallan näkeminen edelleen pahaa tekee enkä koe turtuneeni vaikka koko ikäni olen pelaillut myös väkivaltaisia pelejä. Pelit, Tv-sarjat ja elokuvat ym. ovat viihdettä ja luulen että fiksut ja terveet, nuoremmatkin ihmiset tunnistavat oikean elämän ja viihteen eron.

Videopelien vaikutusta nuorisoon ei voi kieltää mutta samaa voidaan sanoa mielestäni kaikenlaisen kulttuurin, viihteen ja taiteen muutoksista kautta historian. Eikä tämä vaikutus ole ikinä kaikissa tapauksissa pelkästään negatiivinen tai positiivinen.

Edit: Niin ja piti vähän pintakiilostakin kirjoittaa :D Pelailin viikonloppuna Infamous:first lightia ja Second Sonia on vissiin haukuttu hyväksi osoitukseksi PS4:n nykyisestä/viimevuotisesta suorituskyvystä. (pyöriikö first light yhtä ''komeasti''?) en tiedä mut enivei, mun mielestä graafinen ulosanti on ollut jo jonkin aikaa tarpeeksi hyvää enkä kokenut esim. First lightin olevan yhtään sen parempi kokemuksena kuin esim. Infamous 2 tai Infamous. Eli ihan kiva jos pelit muuttuvat hienomman näköiseksi mutta itse en koe sen enää vaikuttavan minun kokemuksiini ja toivon vain että saan pelata hyviä pelejä.

Hiukkan nostan ikivanhaa topiccia. PS4:ää ei siis vieläkään ole tullut hankittua, mutta älyttömän vähän noita "must have" exclusiveja on kyseiselle alustalle saapunut. Uncharted 4 tuli läpäistyä kaverilla ja kuten toisessa ketjussa mainitsinkin, onhan se aika huikea tapaus. Bloodborne on siis ainoa kiintoisa exclu tällä hetkellä, mutta onneksi sentään "lähitulevaisuudessa" homma helpottaa kun tulee Last Guardian, Persona 5 ja Horizon Zero Dawn. Persona 5:n julkkarissa nyt viimeistään ostettava pleikkari, eli toivonkin että PS Neo saapuu siihen mennessä. :p