Mitä tänään tapahtui / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus

Siirsin siivoamista aina vaan eteenpäin. Yritin olla ovela ja siirtää sen lauantaiksi sen takia jos maailmanloppu tulisi perjantaina. Ei tullut, joten jouduin siivoamaan.

Avaimet kourassa, vuokrasoppari kirjoitettu. Nyt vain Innosta miehet sisustamaan ja oma kotikolo onkin aika pitkälle valmiina. Koululle lyhyt matka ja Lidliin vielä lyhyempi. Viikonloppuna pääseekin sitten nukkumaan jo (melkein) omaan kotiin.

Tänään sitten starttaa viimeinen teinivuosi, kai sitä alkaa päässä kohta jonkunlaista ikäkriisiä kehittelemään kun vuoden päästä tulee täyteen pyöreät 20. Hauskana huomiona voisin mainita että boardeja aloin seuraamaan kun olin 14, näyttää se aika siis kuluvan aika pirun nopsasti.

Lainaus käyttäjältä Jonttu_

Tänään sitten starttaa viimeinen teinivuosi, kai sitä alkaa päässä kohta jonkunlaista ikäkriisiä kehittelemään kun vuoden päästä tulee täyteen pyöreät 20. Hauskana huomiona voisin mainita että boardeja aloin seuraamaan kun olin 14, näyttää se aika siis kuluvan aika pirun nopsasti.

Shit son, onnea! Itselleni pärähti 26 tuossa tiistaina, ja boardeilla hilluminen alkoi 17 kesäisenä...

We've missed you bro. Harmillista että suuri osa viime boardeilta on kadonnut jonnekin hämärille teille..

Lainaus käyttäjältä Jonttu_

Tänään sitten starttaa viimeinen teinivuosi, kai sitä alkaa päässä kohta jonkunlaista ikäkriisiä kehittelemään kun vuoden päästä tulee täyteen pyöreät 20. Hauskana huomiona voisin mainita että boardeja aloin seuraamaan kun olin 14, näyttää se aika siis kuluvan aika pirun nopsasti.

You think you have it bad? Itsellä tulee 19 päivän päästä täyteen pelottavat 20 vuotta. Ahdistaa, ahistaa ja kauhistuttaa. Kaikki hyvät haudatkin jo viety, mutta onneksi laitoksissa kaikille seniorikansalaisille taataan vähintään se 1,5 hoitajaa.

Mihin se aika menee. Sen kun tietäisi...

Noh hyvä kuitenkin, että studioille ja pelisarjoille löytyi uudet omistajat....paskempi juttu, jos ketään ei kyseiset studiot ja pelisarjat olisi kiinnostaneet. THQ:n kaatuminen oli kyllä jo nähtävissä monta vuotta sitten....vaikka paljon ihan ok-tason pelejä sieltä tulikin, niin sitä todellista hittiä ei koskaan tullut....markkinoinnista se nyt ei ainakaan jäänyt kiinni, Homefronttia, Saints Row 3sta ja Darksiders II:sta mainostettiin enemmän tai vähemmän näkyvästi, mutta kun paljon parempaankin pelattavaa oli tarjolla, niin ei siinä markkinointi silloin paljon auta....toivottavasti uusien julkaisijoiden alla on sitten parempaa luvassa.

Lainaus käyttäjältä Jonttu_

Tänään sitten starttaa viimeinen teinivuosi, kai sitä alkaa päässä kohta jonkunlaista ikäkriisiä kehittelemään kun vuoden päästä tulee täyteen pyöreät 20. Hauskana huomiona voisin mainita että boardeja aloin seuraamaan kun olin 14, näyttää se aika siis kuluvan aika pirun nopsasti.

Onneta vaan merkkipäivän johdosta. Nautit sitä sitten ahmien tahi ahdstuen. Muistan kyllä ne kommentit ja suitsutukset, kun "vasta 14 vee" Jonttu aloitti boardivalloituksen ja taisi siinä ekana vuonna jo jokunen valita, jos ei sentään vuoden boardilaiseksi, niin ainakin vuoden yllättäjäksi ja tulokkaaksi. Hienoja aikoja ei saa takaisin ja moni komea kauris vaihtanut nittyille vehreämmille, kuten Demppa jo maitsi. Ja lainatakseni We've really missed you bro.

Nooh mitäs tänään tapahtuikaan. Yksi merkittävä asia; Aamukasa senkus ottaa ja pienenee ja takana onkin vielä noin tunnin ajan pyöreät 200 päivää. Erikoinen fiilis kieltämättä ja tällä viikolla taisi tulla ensimmäistä kertaa itselle vanha tuttu fiilis "olen ollut täällä liian kauan", joka on mm. lukiossa ja kesätöissä tullut vastaan. Mutta olen tykännyt palveluksesta täysin rinnoin, joten on tuo 55 jäljellä olevaa aamua aika haikeakin lukema. Joten pitänee ottaa kaikki ilo irti, mitä vielä ehtii.

Oho, sattuipa niin kummasti, että tuli taas hankittua liput Iron Maidenin heinäkuiselle keikalle. Up the Irons! Taitaapi olla jo 13. kerta kun kyseinen laulu- ja soitinyhtyeen livenä näen, ja edelleen yhtä täpinöissäni siitä, että liput natsasivat. \o/

kyllä tää muuttaminen on mukavaa kun pelit ja ohjaimet menivät uudelle talolle vaikka konsoli istuu vanhalla talolla niin päätinpä tulla foorumeille pyörimään.

Eldacar sulla kävi tuuri itekki koitin tonne maidenin keikalle liput saada mutta kun ei konelle päässyt tarpeeksi aikaisin nii jäi nyt lippu samatta:( no jos sitä joltai tutulta yli-hintaisen lipun sais ostettua.

Tänään se sitten tapahtui, lasiin kilahtivat pelottavat 20-vuotta. Pitkän aikaa tuota kuumoittelin ja purinkin ahdistustani oksentamalla pariin kertaan Helsingin Tivolin edustalla. Valitettavasti, helpotus oli hetkellinen. Vaikea kuvitella, että viiden vuoden päästä tuleekin täyteen jo 25 ja sitten enää viisi vuotta lisää niin joutuu omia kolmekymppisiä juhlimaan. Taas sitä miettii miten mielellään olisi taas 15-vuotias.

Ikäkriisi.

Lainaus käyttäjältä Eldacar+

Oho, sattuipa niin kummasti, että tuli taas hankittua liput Iron Maidenin heinäkuiselle keikalle. Up the Irons! Taitaapi olla jo 13. kerta kun kyseinen laulu- ja soitinyhtyeen livenä näen, ja edelleen yhtä täpinöissäni siitä, että liput natsasivat. \o/

Jep jep. Heräsin itsekin eilen aikaisin lippuja ostamaan, ja tällä kertaa jopa onnisti, ei tarvitse tyytyä istumapaikkoihin niin kuin viimeksi.

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Ikäkriisi.

Nyt on pakko saada tietää että minkä takia haluaisit olla taas 15? Olen ainakin itse nauttinut parikymppisen elämästä vähän liikaakin, en taida keksiä yhtään asiaa, joka olisi ollut paremmin 15-kesäisenä.

Oliko sarkasmia vai eikö ollut? Ikäkriisejä en itse ymmärrä. 26 nyt ja toivoisin olevani 30. Iän mukana kun tulee sitä niinsanottua "viisautta". Olihan se elämä helppoa kun asui vielä vanhemmilla, mutta enpä itse ikimaailmassa tahtoisi enää samaan tilanteeseen.

Niin, ja paljon onnia Muksulle!

Onnea vaan Muksulle!

Satuin sitten tällaisen huomaamaan; Eräs senaattori USAssa on taas möläytellyt että pelit ovat aseita vaarallisempia... Jep jep näinhän se on. Syy tähän on se, että ne vaikuttavat ihmisiin, toisin kuin aseet. Taas niin huikeaa tekstiä että...

Lainaus käyttäjältä illosipuli+

Lainaus käyttäjältä Muksu+Ikäkriisi.
Nyt on pakko saada tietää että minkä takia haluaisit olla taas 15? Olen ainakin itse nauttinut parikymppisen elämästä vähän liikaakin, en taida keksiä yhtään asiaa, joka olisi ollut paremmin 15-kesäisenä.

Lainaus käyttäjältä Demppa

Oliko sarkasmia vai eikö ollut? Ikäkriisejä en itse ymmärrä. 26 nyt ja toivoisin olevani 30. Iän mukana kun tulee sitä niinsanottua "viisautta". Olihan se elämä helppoa kun asui vielä vanhemmilla, mutta enpä itse ikimaailmassa tahtoisi enää samaan tilanteeseen.

Ei ollut sarkasmia. Onhan alaikäisenä kaikki helpompaa. Koulussa (melkein) kaikki tehdään valmiiksi, ruoka on ilmaista niin koulussa kuin kotonakin ja muutenkin omat velvollisuudet ovat aika lähellä nollaa. Hemmetti, alkoholikin maistuu alaikäisenä paremmalta kun se "tabu". Fobbaa saa jatkuvasti pelätä puistossa koska jatkot saattavatkin päätyä bilebagun puolelle. Ikäkään ei mielestäni tuo tietyssä pisteessä viisautta, vaan elämänkokemusta, mitkä tietenkin ovat eri asioita. Jos sitä olisi teinixinä osannut arvostaa sitä helppoa elämää, niin tuskin sitä nyt ajattelisi näin.

Onhan aikuisuudessakin omat hienoutensa, mutta pienellä haikeudella silti näitä kymmeniä aina kerryttelee.

Lainaus käyttäjältä Demppa

Oliko sarkasmia vai eikö ollut? Ikäkriisejä en itse ymmärrä. 26 nyt ja toivoisin olevani 30. Iän mukana kun tulee sitä niinsanottua "viisautta". Olihan se elämä helppoa kun asui vielä vanhemmilla, mutta enpä itse ikimaailmassa tahtoisi enää samaan tilanteeseen.

En ikinä toivoisi olevani vanhempi kuin nyt. Tässä on nyt puoli vuotta kärvistelty kaksikymppisyyttä ja aina välillä sitä ajattelee "kaksikymmentä, vanha ukko jo", varsinkin kun katsoo nuorempiaan. Naurettavaahan se on, sillä todellisuudessa kaikki on vielä edessä, mutta minkäs sille voi. Ajattelee vain, että hyvällä tuurilla on eletty kolmannes tai neljännes tästä lyhyestä elämästä.

Kaikista huvittavinta on kyllä se kun alle 40 (tai 30!) vuotiaat pitävät iteseään vanhoina! Nykyäänhän se keskimääräinen elinaika taitaa olla +80 vuotta, joten itse pidän vasta 40 vuotiaita keski-ikäisinä. Mistäköhän se johtuu että jo parikymppiset voivat kauhistella ikäänsä...miten ihmiset ovat kehittyneet sellaisiksi? Yhteiskunnastako homma on lähtöisin vai onko se kivikaudella jo tullut kun ihminen kuoli alle kolmekymppisenä?

Lainaus käyttäjältä Demppa

Kaikista huvittavinta on kyllä se kun alle 40 (tai 30!) vuotiaat pitävät iteseään vanhoina! Nykyäänhän se keskimääräinen elinaika taitaa olla +80 vuotta, joten itse pidän vasta 40 vuotiaita keski-ikäisinä. Mistäköhän se johtuu että jo parikymppiset voivat kauhistella ikäänsä...miten ihmiset ovat kehittyneet sellaisiksi? Yhteiskunnastako homma on lähtöisin vai onko se kivikaudella jo tullut kun ihminen kuoli alle kolmekymppisenä?

Call me (maybe) crazy, mutta itseä ainakin ahdistaa se, että miten nopeasti aika yleensäkkin menee. Kymmenen vuotta ei ole oikein enää nykyään mitään ja vuodet vain juoksevat ohitse. Sekään ei auta asiaa, että pitäisi jaksaa vielä semmoinen 40-50 vuotta duunin painamista jossain samassa paikassa. Toki välillä voi vaihtaa duunia ja kouluttautua uudestaan, mutta rajansa kaiketi silläkin.

Jeppis jeppis täytyypä heittää oma kaksisenttinen....? keskusteluun mukaan ja supporttaa Muksua. Samanlaisia fiiliksiä jaan itsekin ja eritoten puolisen vuotta sitten, kun kympit kaksikymppisiksi muuttuivat. Välillä sitä tosiaan haluaisi olla vielä sen 13 vanha ja huoleton. Vanhenemisen hyvät puolet eivät ainakaan vielä ole tulleet niin vahvasti esille, etteikö sitä voisi edelleen nuorempikin olla. Onneksi opiskelut ovat vielä jokseenkin edessä päin ja pidempi työelämäkin houkuttaa. Mutta missään tapauksessa en kyllä piirun vertaa vanhempi ainakaan haluaisi olla.

Tässä vaiheessa ikäkriisi-keskustelua on hyvä heittää carpe diem -kortti kehiin ja perään englanninkielinen fraasi "Today is the oldest you've ever been and the youngest you'll ever be again."

Itseäni ainakin ahdistaa joka vuosi kuuluvat " Noh, miltäs tuntuu olla niin ja niin vanha? "
Ihan kuin samantein, kun täyttää vuosia ni tuntuisi erilaiselta, varsinkin ko nyt ei kilahtanut mitään maailmaamullistavaa ikää kehiin. Melkein kyllä alkoi kyrsiin heti aamusta, kun heti herättyään eilenkin kuuli " No, miltä tuntuu olla nyt 21? "
Ihan samalta ko toissapäivänä, kun olin vielä 20. :I
En unlockannut mitään aikaisemmin kiellettyä itseltäni - eiku ainii, pääsen nyt joillekin K21 keikoille, mutta eipä ole ennenkään ollut mitään tarvetta sellasille päästä.

Typerähän tuo kysymys on, kieltämättä. Se henkinen kasvu tulee ajan myötä, eikä sitä yleensä edes huomaa. Itse ajattelen usein että en ole muuttunut 7 vuodessa ollenkaan, tuntuu siis edelleen siltä kuin olisin 19, mutta kun alan tarkemmin miettimään niin vaikka olin mielestäni suht järkevä ihminen tuolloin, niin kyllä sitä on uusia asioita tullut opittua ja luonne muokkautunut elämän mukana.

Uskokaa pois, muutamat lisävuodet niin ette halua enää takaisin.

Mitä työhön tulee niin kyllä paskemmatkin hommat helpottaa kun asioista tulee rutiinia. 5 vuotta sitten ajattelin omaa työtäni hirveäksi paskaksi mutta on tässä herännyt niihin hyviinkin puoliin.

Itsellänihän on ollut monta vuotta jo ns. kahdenkympin kriisi, jos semmoista on edes olemassa. Täytän keväällä 24 ja tunnen itseni jo liian vanhaksi, jos vaikka haluaisin aloittaa jonkun uuden harrastuksen, esimerkiksi soittamaan jotain soitinta. Sekin tietenki vaikuttaa, että tuntuu siltä, kuin aikaa ei olisi mihinkään ylimääräiseen. vaikka olen yliopistossa ja tällä hetkellä vaihdossa, niin silti tuntuu siltä, etten ole tähän ikään mennessä saanut oikein mitään konkreettista aikaan. Sekin johtuu osin varmasti siitä, että ympärilläni on hikipinkoja yleisneroja, jotka osaavat vaikka ja mitä. Ja itse olen yliopistopiireissa, se musta lammas, jonka lukion päästötodistuksessa on vain A:ta ja B:tä. Sekin on vaikuttanyt tähän, kun näin tyttöystäväni CV:n =D Liian monta sujuvasti puhuttua kieltä, miljoona työpaikkaa ja niin edelleen. Sen näkemisen jälkeen minulla ei olekaan sitten ollut aikaa.

Minusta taas tuntuu siltä että elämä on vasta alussa, ja että vaikka tässä onkin paska duuni yms., ehtii vielä paljon tapahtua kunnes fyysinen hahmoni menee koiran ruoaksi ja tietoisuuteni yhdistyy internettiin.

Lainaus käyttäjältä Carpio

Itsellänihän on ollut monta vuotta jo ns. kahdenkympin kriisi, jos semmoista on edes olemassa. Täytän keväällä 24 ja tunnen itseni jo liian vanhaksi, jos vaikka haluaisin aloittaa jonkun uuden harrastuksen, esimerkiksi soittamaan jotain soitinta. Sekin tietenki vaikuttaa, että tuntuu siltä, kuin aikaa ei olisi mihinkään ylimääräiseen. vaikka olen yliopistossa ja tällä hetkellä vaihdossa, niin silti tuntuu siltä, etten ole tähän ikään mennessä saanut oikein mitään konkreettista aikaan. Sekin johtuu osin varmasti siitä, että ympärilläni on hikipinkoja yleisneroja, jotka osaavat vaikka ja mitä. Ja itse olen yliopistopiireissa, se musta lammas, jonka lukion päästötodistuksessa on vain A:ta ja B:tä. Sekin on vaikuttanyt tähän, kun näin tyttöystäväni CV:n =D Liian monta sujuvasti puhuttua kieltä, miljoona työpaikkaa ja niin edelleen. Sen näkemisen jälkeen minulla ei olekaan sitten ollut aikaa.

Ymmärrän täysin mitä tarkotat. Varsinkin kun eletään sellasta "katsokaa kuinka upeaa minun elämäni on #faboulous #awesome facebook lesoilu aikaa". Todellisuus on se että harvalla 20-30 vuotiaalla on vielä elämä startannu kunnolla, ottaen huomioon että jos sinäkin opiskelet, et ehkä konkreettisesti ole edennyt mihinkään, mutta pidät vaan "eyes on the prize" koska kun oot valmistunu ja töissä, niin sitä kuitenkin tuntee että ei oo mitään tapahtunu, ihminen yleensä haluaa jotain mitä ei vielä ole, ja kun sen saa niin haluaa jotain muuta.

Itse esimerkiks sain ensimmäisen lapseni kun olin 21, nyt neljä vuotta myöhemmin mulla on niitä jo kolme, ja tuntuu että en oo edenny mihinkään, koska nykyinen yhteiskunta ei pidä lastentekoa millään tavalla saavutuksena. Se että olen joutunut keskeyttään koulut ja käymään töissä on luonut tunteen että junnaan vaan paikoillani, vaikka todellisuudessa kasvatan kolmea yksilöä. Oli miten oli, voin sanoa että mulla ei paljo aika riitä mihinkään, se on tunne mikä on aina voimassa. Sinulla ei ilmeisesti lapsia ole ja olet opiskelija, joten uskon että kyllä sulla aikaa riittää kun vaan teet sille tilaa, et ole ehkä muista ihmisistä niin riippuvainen ajan suhteen. Hyvä esimerkki on ystäväni joka halusi uuden harrastuksen mutta töitten ja lasten takia ajatteli että ei ole aikaa, sitten hän meni joka ilta 1.5h aikasemmin nukkuun telkkarin katselun sijasta, heräs 05:00 aamulla jotta pääsee harrastaan kyseistä harrastustaan ja tällä hetkellä pärjännyt ja päässyt SM-tasolla tosi pitkälle.

Pointti kuitenkin, itse olen päättänyt opiskella jonkun ammatin, ja kun täytän 40+, lapset on jo muuttanu kotoo ja voin viettää sitten menetettyä nuoruuttani. Lyhykäisyydessään, aikamoni meidän ikäsistä tuntee että ei etene mihinkään, mutta niin kauan kun pidät kirkkaan tavotteen ja teet kaikkes sen suorittamiseen niin kyllä se elämä siitä lähtee.

Lainaus käyttäjältä Carpio

Täytän keväällä 24 ja tunnen itseni jo liian vanhaksi, jos vaikka haluaisin aloittaa jonkun uuden harrastuksen, esimerkiksi soittamaan jotain soitinta.

Itsellä aivan sama vika, tekis mieli aloittaa vaikka mitä urheilulajeja, mutta tuntuu et ryhmät on joko näillä alle kouluikäsille/tms, niille jotka on harrastanu just skidistä asti, tai sit vaan jotain " mummoryhmiä. "
Tai yleensäki on sellainen mielikuva, et se urheiluharrastus olisi pitänyt aloittaa jo vuonna nakki ja muusi, kun olit polvenkorkuinen vaahtosammutin, eikä tän ikäsenä voi aloittaa muuta kuin lenkkeilyä, salikäyntiä tai zumbaa... :|

Tästä ikääntymisestä vielä, onko kenellekään tullut vastaan sellaista, että siun peliharrastusta yritetään vähätellä ja vastustella just sen takia, kun olet " liian vanha"? :D
Anteeksi, jos menee liian offtopiciks.

Lainaus käyttäjältä Yaki

Tästä ikääntymisestä vielä, onko kenellekään tullut vastaan sellaista, että siun peliharrastusta yritetään vähätellä ja vastustella just sen takia, kun olet " liian vanha"?
Anteeksi, jos menee liian offtopiciks.

On, useasti. Mutta kyllä se positiivisempaan suuntaan on ruvennut muuttumaan kun nykyään kaikki pelaa jotain Angry Birdsejä puhelimilla tai FarmVillejä facebookissa. Mutta itse esimerkiksi tietyllä tapaa välillä jopa "häpeän" harrastustani, harvoin sitä on tullut kerrottua että harrastan pelaamista, mainitsen ainoastaan ne "oikeat" harrastukset kuten valokuvauksen ja liikunnalliset harrastukset.

Lainaus käyttäjältä Airus+

Jeppis jeppis täytyypä heittää oma kaksisenttinen....? keskusteluun mukaan ja supporttaa Muksua. Samanlaisia fiiliksiä jaan itsekin ja eritoten puolisen vuotta sitten, kun kympit kaksikymppisiksi muuttuivat. Välillä sitä tosiaan haluaisi olla vielä sen 13 vanha ja huoleton. Vanhenemisen hyvät puolet eivät ainakaan vielä ole tulleet niin vahvasti esille, etteikö sitä voisi edelleen nuorempikin olla. Onneksi opiskelut ovat vielä jokseenkin edessä päin ja pidempi työelämäkin houkuttaa. Mutta missään tapauksessa en kyllä piirun vertaa vanhempi ainakaan haluaisi olla.

Tiesin että ymmärtäisit <3.

Keksin tosin ongelmaamme ratkaisun tai oikeastaan kuulin sen koulussa isoilta pojilta. Napataan avomallinen BMW alle ja kurvataan jonkin yläasteen pihaan. Siitä napataan kainaloon muutama 12-13-vuotias parhaassa iässä oleva tyttönen ja ratsastetaan auringonlaskuun...

....asioimme Fobban kanssa sitten maanantaina.

Onkohan tämä nyt joku nykynuorien juttu että kun pitää lampsia omilleen niin ei millään haluaisi, vaan olisi paljon mukavempaa olla siellä äidin helmoissa ja mitään ei tarvitsisi tehdä? En tiedä teistä, mutta itse halusin kaikin mahdollisin keinoin pois vanhempieni luota täysi-ikäistymisen jälkeen. 19 vuotiaana vasta onnistui opiskelijakämpän hankinta, mutta oi sitä tunnetta kun vihdoin pääsi omilleen.

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Call me (maybe) crazy, mutta itseä ainakin ahdistaa se, että miten nopeasti aika yleensäkkin menee. Kymmenen vuotta ei ole oikein enää nykyään mitään ja vuodet vain juoksevat ohitse. Sekään ei auta asiaa, että pitäisi jaksaa vielä semmoinen 40-50 vuotta duunin painamista jossain samassa paikassa. Toki välillä voi vaihtaa duunia ja kouluttautua uudestaan, mutta rajansa kaiketi silläkin.

Jep, juurikin tuo fakta kuinka nopeasti aika kuluu pistää mielen matalaksi...vaikka en koe itseäni vanhaksi (kuukauden päästä tulee 24 täyteen), niin tuntuu että sitten 19-20 ikävuoden jälkeen ei elämä ole mennyt yhtään eteenpäin...2011 pääsin vasta opiskelemaan, kun muut kaveripiiristä olivat jo pari vuotta opintojaan suorittaneet...ja nyt 2 vuotta myöhemmin kun tuli selväksi ettei kyseinen ala ole se oma juttu, niin nyt olisi edessä opikselupaikan vaihto (jos edes tulevan kevään pääsykokeesta selviydyn läpi)....tuntuu että nuo 2-4 vuotta tuli elämästä heitettyä hukkaan, vastaavassa ajassa kaverit ovat hankkineet omaa asuntoa, kihlautuneet, työllistyneet, pyörittäneet omaa firmaa....suoraan sanoen hävettää/nolottaa että sitten intistä kotiutumisen jälkeen (siitäkin jo kohta 4 vuotta, vaikka ei todellakaan tunnu, että noin monta vuotta on kulunut) ei ole oikeastaan mitään pystynyt elämässä saavuttamaan...toki monet vaihtavat opintojaan montakin kertaa ja työllistymiseen menee aikaa, mutta kuten Muksu tuossa sanokin, rajansa kaikella...

Lainaus käyttäjältä Demppa+

Onkohan tämä nyt joku nykynuorien juttu että kun pitää lampsia omilleen niin ei millään haluaisi, vaan olisi paljon mukavempaa olla siellä äidin helmoissa ja mitään ei tarvitsisi tehdä? En tiedä teistä, mutta itse halusin kaikin mahdollisin keinoin pois vanhempieni luota täysi-ikäistymisen jälkeen. 19 vuotiaana vasta onnistui opiskelijakämpän hankinta, mutta oi sitä tunnetta kun vihdoin pääsi omilleen.

Olen aina poikennut muista nuorista ja haluan myös asap pois täältä äidin ja isäpuolen nurkista. Sain kerran olla viikon yksin koirien kanssa, kun porukat olivat ulkomailla ja voi herran jestas sitä tunnetta... Sai ihan itse tilata pizzaa, kun ruoka loppui ja kauppaan meno ei kiehtonut aamusta. Todellakin haluan omaan kotiin...

Lainaus käyttäjältä Demppa+

Onkohan tämä nyt joku nykynuorien juttu että kun pitää lampsia omilleen niin ei millään haluaisi, vaan olisi paljon mukavempaa olla siellä äidin helmoissa ja mitään ei tarvitsisi tehdä? En tiedä teistä, mutta itse halusin kaikin mahdollisin keinoin pois vanhempieni luota täysi-ikäistymisen jälkeen. 19 vuotiaana vasta onnistui opiskelijakämpän hankinta, mutta oi sitä tunnetta kun vihdoin pääsi omilleen.

Mihinkäs tässä kiire, kun välit ovat kohdillaan? Ei vuoden sisään tuleva muutto mitenkään ikävältä tunnu, mutta mikään hoppu minulla ei ole. Johtuneeko sitten sinkkuudesta tai alkomaholin vähäisestä käytöstä.

Lainaus käyttäjältä Munkk1+

Lainaus käyttäjältä Demppa+Onkohan tämä nyt joku nykynuorien juttu että kun pitää lampsia omilleen niin ei millään haluaisi, vaan olisi paljon mukavempaa olla siellä äidin helmoissa ja mitään ei tarvitsisi tehdä? En tiedä teistä, mutta itse halusin kaikin mahdollisin keinoin pois vanhempieni luota täysi-ikäistymisen jälkeen. 19 vuotiaana vasta onnistui opiskelijakämpän hankinta, mutta oi sitä tunnetta kun vihdoin pääsi omilleen.
Mihinkäs tässä kiire, kun välit ovat kohdillaan? Ei vuoden sisään tuleva muutto mitenkään ikävältä tunnu, mutta mikään hoppu minulla ei ole. Johtuneeko sitten sinkkuudesta tai alkomaholin vähäisestä käytöstä.

Veikkaan, että noilla on jotain vaikutusta. Koska samanlainen tilanne itsellä ja ei tosiaan ole mikään kiire ajatella syksyllä todennäköisesti tapahtuvaa muuttoa. Kyllähän sitä odottelee, että saa itse päättää mitä tekee ja hoitaa itse omaa kämppäänsä ja en voi kieltää, etteikö intti olisi itsenäistynyt. Mutta kun välit ovat hyvät, niin eipä tosiaan ole kiirus. Ja toki myös se fakta, että meikäläinen ainakin on tarkka rahankäytöstä ja oma asunto tuo väistämättään kustannuksia.

No, itsellänikin oikein hyvät välit vanhempien kanssa, ja ei sitä vodkaa nyt mitenkään ihan liikoja tullut silloin vedeltyä. Jotenkin sitä vain tahtoi päästä omilleen ja...no, olla omavarainen. Ehkä olin sitten vain outo kun halusin hankaloittaa elämääni? Kyllähän se oli hienoa kun ei ollut ihmisiä vahtimassa jokaista liikettä mitä teki, ja muutenkin. Jostain syystä sitä halusi tehdä itse asiat, mikä on sinänsä aika huvittavaa koska vanhemmilla kun vielä asui niin ei olisi tahtonut tehdä mitään mitä käskettiin (vaikka kaiken hymysuin teinkin).

Ainakin omalla kohdallani muuttaminen omaan kämppään ei tuonut oikeastaan mitään lisää. Sure, nyt saa istua sohvalla datailemassa alasti vaikka koko päivän jos huvittaa, mutta eipä porukoiden nurkissakaan ollut mitään suurempia rajoituksia. Toki piti ottaa huomioon tietyt seikat, kuten se, että kun palaat illan riennoista, niin kannatti aina harkita menikö kotiin ja jos meni, niin miten sen tekee mahdollisimman hiljaa. Ruokaa taasen oli aina kaapit täynnä ja koska vuokraa tms. ei pitänyt maksaa, niin rahaakin oli käytettäväksi. Toki maksoin jo silloin puhelinlaskuni ja sellaiset omista rahoista, mutta aika pienet ne menot silloin olivat. Omaa rauhaahan tämä yksinään oleminen toki toi.

Omillaan pitää kuitenkin jaksaa vääntää ruokaa, tiskata, maksaa laskut vaikka pääseekin koulusta vasta illalla ja haluaisi vain löhötä ja hengittää. Suosittelen asumaan lokoisasti kotona ainakin opiskelujen aikana jos vain mitenkään onnistuu. Kelan tuetkun tuppaavat opiskelijoille olemaan mitä ovat...

KrEditti: Herkullinen aihe, pakko jatkaa. Pikkuisen tuossa asiaa pohdin ja koska luennolla ei nyt innosta keskittyä, niin kirjoittelen lisää. Jotenkin sekin vanhenemisessa vituttaa, että varsinaisesti se vanheneminen ei tuo enää mitään konkreettisesti kivaa ja/tai uutta. Lukiossa kaikki vielä ykkösellä reippaasti alaikäisiä ja innollaa odotellaan autokortteja ja kaljareissuja kauppaan. Sitten kun yhdessä täytetään vuosia, niin onhan siinä tiettyä magiaa kun viimein kruisaillaan assan rinksaa ja kaupasta ostetaan vaikka joka päivä sidua. Silloin oli niin Jumala, olin niin Jumala. Etenkin kun tammikuussa syndet.

Sitten kun pääset 20:n vuoteen asti, niin eipä tässä ole mitään odotettavaa. 25-vuotiaana saa adoptio-oikeuden. Jeppis jepulis sitten vaan. Muutenkin edessä on työurat, lapset ja kaikki muukin mikä ei oikeastaan innosta itseä millään tavalla. Toki joku saa moisista jotain kiksejä, mutta aika puurolta tuntuvat nuo tulevat vuodet. Toki tuo on onneksi itsestä kiinni. Kakaroita en aio todellakaan alkaa tekemään moneen vuoteen ja omakotitalon ostamista viivitän myös mahdollisimman pitkään.

Sekin vielä, että kaikki aina sanoneet miten pikkuvanha olen. Yläasteellakin aika paljon kypsempi kuin muut ikätoverit (ne ketkä nauravat, niin leipälävet umpeen). Kai sitä olisi sitten pitänyt rellestää enemmän silloin yläasteella tai jotain sen suuntaista.

Osaan kyllä samaistua tuohon "pikkuvanhuuteen", kun itsekin koin olevani hieman kypsempi kuin ne ikätoverit sekä yläasteella että amiksessa. Nykyäänkin suuri osa kavereista siinä +-30 vuotiaita, jotka sitten taas käyttäytyvät välillä kuin parikymppiset. En siis sano etteikö voisi lapsenmielinen olla, mutta se menee yli ymmärryksen kun aina pitää olla juomassa alkoholia. Jokainen viikonloppu ryyppäämässä.

Alkoholin nauttimisen ihannointi on jotenkin hieman typerää. Juuri kun olin siskoni synttäreillä (itse selvänä koska autolla liikenteessä), ja kaikki hänenkin kaverit ihmettelivät että miksi tulin autolla ja miksi en juo. Ja ne eivät osanneet muusta puhua. Argh.

Mutta siis, meinaa ihan aiheesta eksyä...siis offtopic-aiheesta; se on totta että kun pääsee tiettyyn ikään niin ei ole oikein mitään odotettavaa. Se on vain sitä perus "arkea". "Tylsää elämistä". Ei se silti tarkoita että kavereita ei voi nähdä tai mitä tahansa. Älkää ajatelko että te vanhenette, jatkakaa vain niiden asioiden tekemistä mitä haluatte. Siinä vaiheessa tiedät menneesi väärään ajatusmalliin kun mieleesi juolahtaa "Enhän minä voi tätä tai tuota tehdä, olen liian vanha sellaiseen". Go nuts! Itse sain nyt talvellakin kummia katseita lähes oman ikäisiltäni ihmisiltä kun pojan kanssa hypin hangissa, tein tunneleita ja ryömin maassa.

Aamulla herätyskellon soidessa koitin nousta sängystä ylös, mutta olikin iskenyt migreenikohtaus ja eipä kovin suurta aivotoimintaa saanut aikaiseksi. Joten takaisin sänkyyn ja opettajalle ilmoitus etten kouluun tule.

Pari tuntia nukuin siitä vielä ja särky oli hivenen hellittänyt ja rupesin työhakemuksia tekemään, kun aikaakin nyt oli. Niitä tuli useampi lähetettyä, mutta kyllä niitä onkin ärsyttävä tehdä.. Toivottavasti nappaisi.

Lainaus käyttäjältä Demppa+

En siis sano etteikö voisi lapsenmielinen olla, mutta se menee yli ymmärryksen kun aina pitää olla juomassa alkoholia. Jokainen viikonloppu ryyppäämässä.

Alkoholin nauttimisen ihannointi on jotenkin hieman typerää. Juuri kun olin siskoni synttäreillä (itse selvänä koska autolla liikenteessä), ja kaikki hänenkin kaverit ihmettelivät että miksi tulin autolla ja miksi en juo. Ja ne eivät osanneet muusta puhua. Argh.

No ei pelaaminen ole ryyppäämistä "aikuisempaa". Ihan normaalia on että kaiken ikäiset ihmiset juo sen kerran viikossa ja yleensä synttäri etikettiin kuuluu juominen, ellei synttärit sitten ole jossain hesburgerin yläkerrassa ja osallistujat 8wee.

Mutta yleensä jos on varttuneemmassa seurassa niin harvemmin kukaan alkaa silmiään pyörittelemään ja suorastaan ahdistelemaan jos haluaa itse olla juomatta. Heti on outo jos ei tahdo juoda. Miksi hasukanpitoon tarvitaan automaattisesti viinaa? Kyllä aikuiset ihmiset voi synttäreitä viettää ihan kuten haluavat, vaikka ravintolaillallisen parissa. Eihän siinä ole mitään järkeä että jos tahtoo säästää muutamat aivosolut että jengi pitää sitä outona. Onkohan se vain suomalainen juttu?

Sen ei pitäisi olla "normaalia" että juo kerran viikossa täyslaidallisen. Kaikkea kohtuudella.

Lainaus käyttäjältä Demppa+

Mutta yleensä jos on varttuneemmassa seurassa niin harvemmin kukaan alkaa silmiään pyörittelemään ja suorastaan ahdistelemaan jos haluaa itse olla juomatta. Heti on outo jos ei tahdo juoda. Miksi hasukanpitoon tarvitaan automaattisesti viinaa? Kyllä aikuiset ihmiset voi synttäreitä viettää ihan kuten haluavat, vaikka ravintolaillallisen parissa. Eihän siinä ole mitään järkeä että jos tahtoo säästää muutamat aivosolut että jengi pitää sitä outona. Onkohan se vain suomalainen juttu?

Sen ei pitäisi olla "normaalia" että juo kerran viikossa täyslaidallisen. Kaikkea kohtuudella.

Riippuu mihin yhteiskuntaluokkaan kuuluu, omassa ainakin on kerran viikossa ottaminen ihan normaalia eikä sitä paheksuta. Kylhän sellainen selväpäinen on aika mood killer tai näkymätön juhlissa joissa otetaan viinaksia kunnolla.

Olen täysin samoilla linjoilla Dempan kanssa, miksi sitä alkoholia pitää kiskoa kitusiinsa, ja jos joku ei vieläpä halua juoda, niin häntä vielä painostetaan siihen. Itse olen siis 17-vuotias lukiossa oleva poika ja täysin absolutisti. Sanoin vieläpä yhdelle kaverilleni (ei enää kaveri) tänään olevani absolutisti, ja heti lensi käsi naamalle tekemään facepalmin ja suusta kuului "huoh!". Sillä hetkellä teki mieli tinttasta päin näköä niin idioottimaisen asenteen takia.

Itse häpeän suuresti suomalaisten alkoholinkäyttöä, ulkomailla ihmiset sentään käyttävät alkoholia kohtuullisesti ruuan kanssa eivätkä hae sillä humalatilaa kuten täällä Suomessa. En ymmärrä suomalaisten asennetta, miten alkoholin juominen on "coolia" ja joka viikonloppu pitää käydä ryyppäämässä. Ja jos joku ei juo, niin hän on automaattisesti outo.

Ja juuri kuten Demppakin sanoi, miksi ihmiset ajattelevat hauskanpitoon tarvittavan alkoholia tehdäkseen siitä hauskan?

En näe miksi olisin ollut mood killer esim. juuri siskoni syntymäpäivillä, jossa keskustelin asioista ja naureskelin asioille kuten muutkin, muiden ihmisten kanssa. Ainoa ero siinä oli että heidän puheensa sammalsi, silmät oli puoliksi kiinni ja he halailivat paljon. Ja kaatuilivat.

En sitä itsekään varsinaisesti paheksu että jengi juo. Tehköön mitä haluavat. Se on vain hölmöä että niissä "yhteiskuntaluokissa" pidetään sitä älyttömänä jos ei juo, kuten Keisarinvaimon esimerkistä huomataan.

Mutta sitten taas, en itse myöskään täysiä absolutisteja ymmärrä, sillä olut tai kaksi satunnaisesti ei tee pahaa. Ja toiset henkilöt saattaa ottaa siitä nokkiinsa jos jollain absolutistilla on se tietty asenne että "minä olen parempi kuin sinä". Kumpikin ääripää siis huonoja.

Lainaus käyttäjältä Demppa+

En näe miksi olisin ollut mood killer esim. juuri siskoni syntymäpäivillä, jossa keskustelin asioista ja naureskelin asioille kuten muutkin, muiden ihmisten kanssa. Ainoa ero siinä oli että heidän puheensa sammalsi, silmät oli puoliksi kiinni ja he halailivat paljon. Ja kaatuilivat.

En sitä itsekään varsinaisesti paheksu että jengi juo. Tehköön mitä haluavat. Se on vain hölmöä että niissä "yhteiskuntaluokissa" pidetään sitä älyttömänä jos ei juo, kuten Keisarinvaimon esimerkistä huomataan.

Mutta sitten taas, en itse myöskään täysiä absolutisteja ymmärrä, sillä olut tai kaksi satunnaisesti ei tee pahaa. Ja toiset henkilöt saattaa ottaa siitä nokkiinsa jos jollain absolutistilla on se tietty asenne että "minä olen parempi kuin sinä". Kumpikin ääripää siis huonoja.

Haluaisin vielä lisätä, että itseäni ei todellakaan haittaa normaalijuominen ympärillä, ja jos se vedetään "överiksi" niin siltikin se on niiden ihmisten oma asia. Se vain sitten alkaa ärsyttämään, jos tuo humalahakuinen juominen joidenkin ihmisten kohdalla sitten vaikuttaa ilmapiirissä/muilla tavoilla muihin ihmisiin esimerkiksi örveltämisen muodossa. Myös yleistetysti ajatus suomalaisten suhtautumisesta alkoholiin ei vetoa minuun.

Olen myös pahoillani, että sait vaikutteen aiemmasta tekstistäni, että pidän itseäni jonkin sortin yli-ihmisenä kun en juo alkoholia ja olen absolutisti. Voin vakuuttaa, että asia ei ole näin :)

Minä olen utealias tietämään jos porukalla juodaan sitten mukana on kaveri joka ei juo. En siis tarkoita että paheksuisin sitä, olen vain uteliastietämään miksi. Useilla kun on hiukan halveksuva asenne alkoholiin. Ja tämä on minusta aivan väärä asenne. Minusta kun alkoholi ei ole oletusarvoisesti huono asia. Monet sanovat että siinä ei ole mitään järkeä, rahan tuhlausta ja naurettavaa. "Ihan kun hauskaa ei voisi pitää muuten", on varsinkin lausahdus jota kuulee usein. Alkoholilla ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, että ei saisi elämästä muuten iloa irti. Se on vain yksi tapa iloita. Se että juot joskus ei tee sinusta pahaa tai onnetonta ihmistä. Tämä on peruskoulun aivopesua. Ja siis alkoholi voi olla huono asia, mutta se ei oletusarvoisesti ole sitä.

Olen kasvanut aika nuoresta asti porukassa jossa alkoholia käytetään juhlimiseen. En siis nähnyt ihan pentuna kun suku ja/tai tutut ja vanhemmat kaataa kuppia, mutta suht nuoresta. Ja se ei ole ikinä näkynyt minulle mitenkään negatiivisena. En edes muista mitään ihme kompurointia tai puheen sammallusta. Tosin sen muistan kun naapurin bileissä äijät alko miettimään saako auton ovesta ikkunan alas paiskaamalla sitä kiinni xD Kyllähän se ikkuna siitä lopulta pirstaloitui :D

Jatkuva alkoholin juominen ei tietysti ole mitenkään järkevää, terveydenkään kannalta. Itse juon muutaman kerran vuodessa. Riippuen ihan kuinka paljon on juhlia. En yleensä vedä mitään änkyrä känniä, että en pääse omin avuin kotio sänkyyn, mutta kyllähän sitä yleensä sen verran tulee juotua että varmasti toinen huomaa että jotain on otettu.

Miksi itse sitten juon? Se on hauskaa. Paikoitellen jopa pirun hauskaa. Varsinkin kesäisin, pikku juhlinnat kaveri porukalla on huimaa hupia.

Offtopicia mutta menkööt..

Lainaus käyttäjältä JayeizH+

Minä olen utealias tietämään jos...

JayeizH, todella hienoa, että annoit uuden näkökulman tähän keskusteluun! Tajuan kyllä nyt, että oma näkökulmani on todella suppea, ja olen kovin häävi sanomaan mitään kohtuullisesta tai humalahakuisesta juomisesta, koska mitään omaa kokemusta ei asiasta ole.

Olen aika hyökkäävästi puolustanut omaa näkökantaani myös täällä foorumilla nyt niin kuin kaverillekin, koska olen kokenut ihmisten olevan negatiivisia absolutisteja kohtaan, koska suurin osa ihmisistä täällä Suomessa kuitenkin juo alkoholia. Tilanne olisi aivan eri, jos joku haluaisi täysin ystävällisissä merkeissä ja uteliaisuudesta kysyä jonkun ihmisen kantaa, miksi hän ei juo.

Kiitos vielä kerran tästä uudesta näkökulmasta JayeizH, on hienoa avartaa omia näkemyksiään muiden kokemuksien pohjalta! :)

Ja tosiaan ettei offtopiciksi menisi, niin kerronpa tästä päivästä sen verran, että innostuin opettelemaan Cinema 4D:n käyttöä, jolla voi esimerkiksi tehdä jonkun pelin aloitusruudun, jossa on firman logo, mainoksen, televisioon taukoruudun ynnä muuta. Tämä siis tapahtuu tekemällä esimerkiksi 3D-tekstiä jonka materiaalin, ympäristön ja kameraa voi muuttaa. Mielenkiintoista ainakin itselleni on se, että voit tehdä videonpätkän, ja pystyt asettamaan kameralle "check pointseja"mihin ikinä haluat, joihin se sitten liikkuu sulavasti, kun video pistetään pyörimään. Todella mielenkiintoista harjoitella tuon ohjelman käyttöä.

Voi jessus, miten ihminen voikaan yliväsyneenä mokata... Ajattelin tässä iiiihan pikkuisen leikata hiuksia sivusta lyhyemmäksi, kun olivat pitkähköiksi päässeet kasvamaan. No kuinkas kävikään. Sohin siinä saksilla liian liberaalisti, ja ennen kuin huomasinkaan oli melkoisen tuuheisiin sivuhiuksiini ilmestynyt epätasainen ammottava aukko. No eihän siinä sitten muuta kun leikkaamaan kaikki sivuhiukset yhtä lyhyiksi. Helpommin sanottu kuin tehty: ensinnäkään en tietenkään nähnyt takaraivoani yhtään, joten lyhensin vain yhdeltä kohtaa ja toiseksi nyt on havaittavissa järkyttäviä saksien tekemiä lovia siinä kohtaa, missä sheivattuna pitäisi olla tasaista siiliä. Paitsi että nyt en tiedä edes, että onko tuossa sivussa hiuksia tarpeeksi edes millisiiliin. Lopputulos on naurettava ja siitä näkee tuskaisen selvästi, että on leikitty tee-se-itse-parturia.

Noh, aamulla äkkiä ajanvarauksettomaan parturiin ennen koulun alkua. Ties mitä sielläkin ajattelevat. Yleensä kun en edes suuremmin välitä kuontaloni ulkonäöstä, mutta tällä kertaa meni kyllä ihan jumalattoman kauheaksi. Muuten ei kuumottaisikaan näin hirveästi. No jos sitä ei voi pelastaa niin kuljen pari viikkoa pipo permanentisti päässä. Jotain iloa ainakin nopeasta hiustenkasvusta.

Ja siinä oli kertomus erittäin typerästä mokastani. Viihdearvo nousisi huimasti, jos näkisitte kyseisen kynityn kuontalon. Onneksi ette näe ja toivottavasti joku nyt sai jotain irti tästäkin postauksesta.

Ei muuta kuin kone käteen ja sellanen 1mm-3mm sänki. Problem solved. Itse olen monesti saksinut hiuksiani ja aivan perseestä revittyä hommaahan se on verrattuna tuohon, että ottaa koneen käteen ja vetäisee sen 3mm siilin.

Niinpä. kone käteen ja leikkaa itsellesi maahanmuuttokriittinen tukka. En ole ikinä elämässäni parturissa käyny, sehän on ämmien ja juppien touhua muutenkin. Vuoden pärjää sheivailun jälkeen taas hyvin ennenkuin tukka alkaa taas hyppii silmille.

Tuollaisia trimmailuja varten kannattaa kyllä ihan rehellisesti kutsua joku kaveri auttamaan, itse tehtäessä kun on vaarana käydä juuri noin.

Tänään tuli koulun puitteissa vierailtua antoisassa kapitaalissamme Helsingissä mysteeri ostelijana. Tavoitteena oli leikkiä turistia Helsingissä ja käydä syömässä jossain ja tarkkailla koko ajan saamaansa asiakaspalvelua. Ei mennyt nyt ihan kuten toivoin....

Ei tule Helsingissä kovinkaan usein pyörittyä ja oletin, ettei sieltä voi turistina oikein löytää mitään. Väärässä olin. Kirkot komeita ja puistotkin talvella ihan ok. Kauppahallit, kauppakeskukset ja puutarhatkin tarjoavat varmasti jotain kivaa turisteille. Tuolla aspektilla yllätyin ihan positiivisesti, mutta se asiakaspalvelu mitä päivän aikana sain, ei tosiaan kannustanut palaamaan Helsinkiin ihan pian. Sain ravintolassa väärän annoksen, mutta kukaan ei pahoittele. Sanoivat itseasiassa että "Aijaa, noh jotain olet sitte sekoittanut". En tule koskaan palamaan tuohon ravintolaan, vaikka ruoka olikin todella hyvää. Samanlainen asiakkaan päälle kuseminen toistui vieläpä parissa muussakin paikassa missä tuli käytyä. Ihme touhua.

Hard Rock Cafessa kävin myös ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Asiakaspalvelu enemmän kuin kohdallaan, mutta hinnat eivät oikein omaan lompakkoon iske. Kaiken kaikkiaan, mukavaa oli tuosta perspektiivistä paikkoja katsella, vaikka alkoikin asiakaspalvelun laatu/sen puuttuminen kokonaan vituttamaan.