Metsästys / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Metsästys

Ei, nyt ei puhuta mimmien metsästämisestä vaan tosimiesten lajista, eläinten tappamisesta syötäväksi. ;)

Metsästyshän juontaa jo pitkälle historiaan, jo alkuasukkaiden aikoihin. Sillon ei tietenkään ollut mitään tuliaseita vaan aseet tehtiin itse puusta ja kivistä, mistä nyt vaan tappavan sai. Tapetun eläimen liha käytettiin syötäväksi, luut asumuksiin tai ruuantekovälineisiin, nahka ja turkis vaatteisiin tai asumuksiin. Nykyisin metsästys on helpompaa aseiden keksimisen myötä ja tekniikkaakin käytetään paljon. Mutta ei sekään tarkoita että aina tulee ammuttua eläin jota lähti metsästämään. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin vain siitä että satutko oikealle alueelle oikeaan aikaan.

Omassa suvussa on jokaisessa sukupolvessa ollut metsästäjiä, ja minä olen ainoa perheeni lapsista jota se kiinnostaa edes jonkin verran. Tarkoitus olisi vihdoin ja viimein nyt tänä syksynä/talvena metsästyskortti suorittaa kun aina aiemmin se on jäänyt suorittamatta. Itseäni ei oikeastaan kiinnosta kuin hirvenmetsästys, vaikka se onkin melko tylsää jos passissa olet. Jos pääset metsään koiran perään niin siinä on vähän enemmän kiinnostusta.

Mitäs mieltä muut ovat metsästyksestä? Onko se teidän mielestä tärkeää vai eikö metsän eläimiä saisi tappaa ollenkaan?

Itse en ole koskaan harrastanut eikä kyllä yhtään kiinosta. Metsästys on muuteskin aika jännä harrastus kun ukot heiluvat pyssyjensä kanssa olut tuopit kourissa metsän uumenissa kiroillen hyttysten ja hirvikärpästen puremia.

Ehkei ole ihan kirjaimellisesti tuollaista, mutta tuttavien kertomukset eivät ole kauhean houkuttelevia.

Mutta kalastus on kivaa.

Kyllähä tuo metästyskortin hankinta kiinnostas, mutta tokkopa meikäläisestä siihen olisi :)

Ja kyllä, metsästystä saa ja pitääkin harjoittaa, jotta saadaan mm. hirvikannat pidettyä edes jonkunlaisessa ruodussa. SItä paitsi, ennemmin minäkin hirveä syön, kuin tehotuotettua possua, huooomattavasti parempaa

Lainaus käyttäjältä Moromopo+

Itse en ole koskaan harrastanut eikä kyllä yhtään kiinosta. Metsästys on muuteskin aika jännä harrastus kun ukot heiluvat pyssyjensä kanssa olut tuopit kourissa metsän uumenissa kiroillen hyttysten ja hirvikärpästen puremia.

Ehkei ole ihan kirjaimellisesti tuollaista, mutta tuttavien kertomukset eivät ole kauhean houkuttelevia.

Mutta kalastus on kivaa.

Aika kärjistetty olettamus. Joka ukollahan siellä metässä on se taskumatti povarissa, mutta en ole koskaan saanut ihan sellaista kuvaa, että siellä päissään pyörittäisiin. Riippuu toki metsästysseurasta. Kalastuksesta olen samaa mieltä.

Lainaus käyttäjältä Wimbaloo

SItä paitsi, ennemmin minäkin hirveä syön, kuin tehotuotettua possua, huooomattavasti parempaa

Juuri äsken vedin naamaani tehotuotettua possua ja voin kertoa, että lihassa maistui eläimen stressi ja se paska missä se on elänyt. Ilmaiseksi sain, joten en kehdannut valittaa. Mamman ruokapöydässä kun satuin istumaan. Hirvessä on tosiaan aivan helvetin upean makuinen liha. Helppoa valmistaa ja sopii monenlaiseen sapuskaan. Kestää myös pakastamisen oikein hyvin.

En ole itsekkään koskaan harrastanut metsästystä, mutta arvostan sitä taitona ja harrasteena. Minusta ei ole riistämään eläimeltä henkeä, mutta arvostan kyllä heitä ketkä siihen pystyvät. Tai en ole koskaan kokeillut tappaa mitään kalaa isompaa. Siihen en osaa ottaa kantaa, että pääseekö seuroissa helposti käsiksi aseisiin myös nämä "asehullut". En oikein jaksa uskoa. Itse olen aseella ammuskellut, enkä kokenut sitä mitenkään hienona, joten siinäkään ei ole syytä lähteä mettälle.

Isä kuuluu kai johonkin seuraan, vaikka ei ukkokaan ole siellä jaksanut vuosiin pyöriä. Vanhat ukot kuulemma muodostavat kuppikuntia ja tappelevat kuin teinitytöt. Siinä käsittääkseni koko harrastusta vaivaava ongelma. Joskus nuorempana pääsi peijaisissakin käymään ja kyllä niitä kemuja on ikävä. Emäntien hirvikeitto oli taivaallista ja muutenkin ihmiset höveliäitä. Sitä alkoholin määrää olisi mukava päästä näin aikuisena taivastelemaan.

Palataan asiaan kun saan käsiini syksyn ensimmäisen hirvipaistin.

Lähes jokaisella (ainakin vanhemmalla) miehellä on mukanaan joku viinapullo, josta tarjotaan sitten kaatoryypyt jos hirvi on saatu kaadettua. Mutta harvemmin siellä kukaan kännissä taivaltaa ja kyllähän seuroissa aika tarkasti seurataan ettei kellekkään asehullulle anneta lupaa olla seurassa, tai ainakin niin näissä seuroissa joita tiedän.

Olenkohan lukenut liikaa kirjoja joissa eläimet puhuvat, kun minua melkein surettaa sen "tehotuotetun possun" puolesta joka lautaselleni kannetaan. Joskus ole melkein vakavissani miettinyt kasvissyöjälinjalle lähtöä, mutta jälkeenpäin ajatellen, ei semmoinen kiinnosta yhtään, vaikka olenkin yksinkertaisen "rehun" ystävä.

Metsästys sen sijaan voisi olla mielekästä puuhaa. Ei välttämättä saaliin vuoksi, vaan ihan perus happihyppely metsässä saa kuulemma stressin katoamaan. Ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että yksin metsässä kävely on semi-mukavaa puuhaa. Tokihan sitä näin pelaajana saattaa aijatella, että "hei, nyt mennää sotaan!", mutta kun itse en oikeata asetta ole nähnyt edes ns. livenä, niin olisi sekin kokemus ampua pahvitauluun taikka pystyynkuolleeseen mäntyyn.

Ja viime lauantaina Maskuista sai grillattua possua. Ensin luulin, että Muksu on sohvakaupoilla, mutta eipä ollutkaan. Mutta oikeasti, ei niille liha makaramuodossa riittänyt...?

Lainaus käyttäjältä Jonppe+

Olenkohan lukenut liikaa kirjoja joissa eläimet puhuvat, kun minua melkein surettaa sen "tehotuotetun possun" puolesta joka lautaselleni kannetaan. Joskus ole melkein vakavissani miettinyt kasvissyöjälinjalle lähtöä, mutta jälkeenpäin ajatellen, ei semmoinen kiinnosta yhtään, vaikka olenkin yksinkertaisen "rehun" ystävä.

Olen itse aika samoilla linjoilla. Kun leikkaat sitä mediumiksi paistettua pihviä ja veri valuu ihanaksi kastikkeeksi lautaselle, niin en voisi kuvitellakaan olevani kasvissyöjä. Toisaalta, itse pyrin aina ostamaan sellaisia tuotteita, missä on edes pieni chäänsi, että eläin ei ole ollut pienen elämänsä aikana "kone". Muutenkin tulee suosittua lihatiskejä ja tietenkin kotimaisia tuotteita.

Siitäkin olemme samaa mieltä, että ihan yleensä metsässä hippailu ja peikkoilu on todella rentouttavaa. Toki jos sataa kissoja, koiria ja mummoja, niin siitäkin saadaan epämukavaa, mutta fiksuimmat ymmärtävät silti pointtini.

Hyvän ystäväni kautta olen kuullut ummet lammet metsästyksestä ja hyvin saanut sellaisen käsityksen, ettei homma ole minua varten. Eläimen tappaminen voi olla ehkä esteenä, muttaa asiaa en ole sen enempää kelaillut, joten paha sanoa. Minusta intin rynkyillä ampuminen ei ole mikään teltannostatuskokemus ja oletan, ettei se metsästyskivääri ole sen enempää. Oikeastaan eivät nuo aseet ole koskaan erityisemmin kiinnostaneet.

Nyt joku voi saada kuvan, että luulen metsästyksen olevan pelkkää lippaan tyhjennystä. Ei missään tapauksessa, vaan eräretkeilyhän siinä näyttelee isoa roolia, kun lähdetään eri puolille Suomea jahtiin jopa viikoiksi. Eräretkeily kun vaan ei myöskään kuulu tämän stadilaisen lempipuuhiin. Olen viettänyt sienimetsällä ja marjastamassa paljon aikaa perheen kanssa, mutta ne eivät kuulu feivöritteihini niinikään.

Ei sitä silti tiedä vaikka joskus itsensä metsästä löytäisi ja yllättyisi. Ei kuitenkaan ihan lähiaikoina tule tapahtumaan, sillä armeijan jälkeen en halua pitkään aikaan nähdä telttaa saati viettää yötä kylmässä metsässä vesisateessa tähystäen.

Tuo viinajuttu olikin uutta tietoa. Mikäs siinä ottaa kaatuneelle hirvelle pienet, mutta muuten alkoholi ja ase ei ole tunnetusti hyvä sekoitus.

Liha on todella hyvää ja maukasta, mutta minusta ei metsästämään ole. Syy on lähinnä se, että olen niin eläinrakas etten pysty tappamaan yhtäkään eläintä. Syöminen on todella helppoa, mutta ajatus että ampuisin eläimen hengiltä sen aavistamatta sitä, puistattaa. Aseisiin ei muutenkaan ole kiinnostusta, joten minua ei metsälle saa sitten millään. En halua nähdä eläimen kuolevan, en halua tappaa eläintä vaan haluan vain syödä sitä lihaa. Se jos mikä on outoa.

Vai että saatiin metsästyksestäkin tänne oma aihe. No, minun isäni on metsästänyt sieltä 20 asti, joten ensimmäisen kerran kävin hänen mukanaan matkalla kahdeksan-vuotiaana. Ei minulla tietystikkään mitään asetta ollut, mutta siellä oli mukava liikkua ja reippailla.

Sitten kymmenen-vuotiaana kävin suorittamassa metsästyskortin ja isäi osti minulle erään aseen hyvältä ystävältään. Siinä sitten tuli kuljettua yhdessä isäni kanssa metsällä ja mukavaahan se oli. Sitten 13-vuotiaana, ammuin hirvimerkin ja pääsin hirvi porukkaan mukaan. Passissa on eniten aikaa tullut vietettyä mutta oikein varustautuneena se on ihan mukavaa puuhaa. BTW, meillä tehdään niin että kaikki muut menevät passiin ja koira päästetään irti, ja kun se alkaa haukkumaan hirveä, emme tee muuta kuin odotamme passissa. Ja pakko sanoa siitä että en minä siellä mitään ryyppäämistä ole nähnyt, vain hirviporukan johtajalla on pullo mukanaan ja antaa halukkaille korkillisen kun on hirvi kaatunut.

Hyttysistä ja hirvikärpäsistä muuten, kaksi viikkoa sitten hirvikärpäsiä oli ihan riesaksi asti, mutta kun viime viikonloppuna käytiin ei hyttysistä taikka hirvikärpäsistä ollut tietoakaan.

Hirvi on todellakin parempaa kuin jossain pakkosyöttölässä elänyt possu. Siitä saa aivan ihania ruokia. Ja paras osa hirvessä on sen sydän. Oikein tehtynä se maistuu niiiiiin ihanalle, etten tiedä parempaa. Kielikin on pannulla paistettuna mukavan makuista, ehkä hiukan sitkaista, mutta hyvää.

Taisin itse suorittaa metsästyskortin -07 syksyllä 15-vuotiaana. Tähän mennessä en ole sitten kuitenkaan saanut aikaiseksi lähteäkseni aamutuimaan ampumaan pupuja kuin ehkä keskimäärin kerran vuoteen, joten melko mitätöntä metsästäjää sitä loppujen lopuksi ollaan. Saalistakaan ei siten ole kertynyt ollenkaan, vaikka ei se tosiaan ole välttämättä tärkeintä, porukassa kulkiessa äiti, mummo ja koirat keräävät itselleen marjat ja kaikki saavat nauttia luonnossa liikkumisesta.

Metsästyksen ytimessä on tietysti aseet, ja ampumaharrastus on luonteva tapa jatkaa metsästyksen ulkopuolella aseilla "leikkimistä". Kiekkojen ampuminen on todella mukavaa puuhaa ja samalla loistavaa harjoitusta lintujen metsästystä ajatellen. Myös pistooliharrastus kiinnostaisi, mutta lupia taitaa olla liki mahdotonta saada tänä päivänä, vaikka oma ase ei aina ole pakollinen. Siksi aselain jatkuva tiukentuminen harmittaa, koska se hankaloittaa myös metsästäjien asemaa.

Itse olen aktiivinen ammunnan harrastaja, ammun monilla eri kaliiperin käsiaseilla sekä .308Win kaliiperisella kiväärillä. Haulikolla olen muutaman kerran kokeillut kiekkoja ampua mutta pääasiassa se on käytössä vain jänismetsällä tai linnustettaessa.

Metsästyskortin suoritin parisen vuotta sitten edellä mainitulla kiväärillä johon minulla on rinnakkaislupa. Myös isäni haulikoihin minulla on rinnakkaislupa. Käsiaseisiin minulla ei lupia valitettavasti ole kiitos järkyttävän paskan käsiase lainsäädännön jota täysin perusteettomasti tiukennettiin vedoten turvallisuuteen sekä Jokelan ja Kauhajoen tapahtumiin.

Metsästystä harrastan tosiaan jänismetsällä käymisen, linnustuksen sekä kopista kyttäämisen muodoissa. Hirviporukoihin en ole hakeutunut koska varsinaista mielenkiintoa ei löydy paikallisen seuran ukkoporukkaan sekaantumista kohden. Koska metsästystä olen harrastanu vasta parin vuoden ajan ei saaliskiintiö ole kovinkaan näyttävä. Mukana olen ollut kun saalista on tullut jonkun toisen laukauksen johdosta mutta omilla laukauksillani saaliiksi on tullut Tavi, Teeri ja edellispäivänä ammuttu Kauris.

Vastuullisessa metsästyksessä en näe minkäänlaista eettistä ongelmaa. Mitä näihin mukana oleviin taskumatti juttuihin tulee niin olen kyllä varma että joidenkin metsästäjien keskuudessa on varmasti tapana ottaa se "kaatohuikka" mutta ei tuolla metsässä kukaan kännissä hillu. Hirviporukassa siitä pitää huolen metsästyksenjohtaja ja muissa metsästystilanteissa metsästäjän oma järki.

Joskus olen kuullut niitä toisen ääripään mielipiteitä metsästyksestä jotka menevät kutakuinkin näin: "Julmaa ja tarpeetonta tappamista sekä täysin epäeettistä" Tälläisiä lausuntoja antavat ihmiset harvoin ymmärtävät että metsästys ei ole sitä että mennään metsään ja ammutaan jokainen vastaantuleva elukka. Ja saalistahan tulee tietysti joka ikinen kerta ja paljon. Kohta on metsä tyhjä ja sitä rataa.

Metsästykseen kuuluu isona osana eläinten elinpaikkojen hoitaminen, ruokinnan järjestäminen, kannan seuraaminen ja kannan säätely. Juuri tämänpäivän hesarissa taisi olla juttua siitä kuinka suomessa talven hirvikanta on vakautettu n. 80 000 yksilöön ja hirvikolarit ovat ennätys vähäisiä.

Ja mitä itse metsästys tilanteeseen tulee niin sehän on paljon paljon muuta kuin sen mahdollinen laukaus. Siihen voi kuulua sosialisoitumista, rauhoittumista arjen keskellä tai muuten vaan metsässä reippailua. Ja esimerkiksi kaurista tai peuraa ammuttaessa homma ei todellakaan jää siihen laukaukseen. Laukaus ei muuta eläintä maagisesti valmiiksi lihanpaloiksi jotka ovat valmiita pannulle. Ei. Laukauksen jälkeen seuraa luonnollisesti eläimen paikallistaminen, "repun tyhjennys", nylkeminen, lihan riiputtaminen ja lopulta paloittelu. Kaikki nämä ovat aivan oma osa-alueensa metsästyksessä. Ja varmaa on se että se liha maistuu ainakin piirun verran paremmalta kun sen saamiseen on käyttänyt hieman aikaa ja vaivaa. Siis enemmänkin kuin supermarkettiin ja takaisin ajamiseen.

Metsästys on hyvä harrastus. Se on minun mielipiteeni.

Tänään olin itse ensimmäistä kertaa tänä syksynä mukana metsällä ja se kieltämättä meni hyvin. Siitä kun metsään lähdettiin niin vartin päästä oli jo alle vuoden ikäiselle pennulle ammuttu vasa. Ei tarvinnut kauempaa siellä jäätyä kun saappaat eivät mitkään parhaimmat olleet.. :P

Mutta tämä oli metsästystä parhaimmillaan, vaikka en valita kyllä siitäkään että haavoitettua hirveä jäljitetään useampi tunti.