1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus

Halo 4:n pääkynäilijä käsikirjoittaa seuraavan Mass Effectin – katso uudet konseptikuvat-uutiseen viitaten.

Mass Effectin tarina oli pääosin Drewn kynästä ja kakkososassakin hän oli toinen käsikirjoittaja Mac Waltersin kanssa, joka oli taas vastuussa ME3:n kässäristä. Sarjan eri osien tasosta voi olla montaa mieltä, mutta ainakin tarinan osalta käyrä on ollut vain laskemaan päin. Ei Mac huono kirjoittaja ole, mutta kyllä Karpyshinin kynänjälki, tai enemmänkin sen puute näkyy trilogian päätösosassa. DK:n kirjoittamat ME Revelation ja ME Ascension-kirjat ovat myös erittäin hyviä. Tähtien Sota-kirjoista puhumattakaan.

ME on tällä hetkellä about ainut pelisarja minkä tarinasta ja jatkosta välitän. Toivon hartaasti että ottavat Karpyshinin vielä puikkoihin. Chris Schlerfin pelikokemus rajoittuu Halo-sarjaan, minkä tarina on about yhtä mieleen painuva kuin pähkinä läjässä kakkaa. En sano että olisivat huonoja pelejä, silä kyllä ne ovat ihan mainiota viihdettä. Tarina vaan on aika kälynen omasta mielestäni. No pessimisti ei pety.

Shepardin tarinan voisi melkein jo kuopata. En ole mikään prequel fani yleensäkään. ME-universumista riittää kyllä tarinoita muistakin henkilöistä. Toisaalta pääasia on että peli toimii. Konseptikuvat ovat mahtavia, mutta mitä muuta nyt tuollasilta maisemakuvauksilta voi odottaakaan. Voisivat olla mistä vain Tähtien Sota, Halo tai joku muu universumista.

Jos joltain vielä puuttuu paragon lost dvd niin nyt sitä saa netanttilasta eurolla. Aina välillä päässyt tuon olemassaolo kokonaan unohtumaan, mutta onneksi nyt löytyi halvalla.

Onkos tuo mistään kotoisin? Tuli itsekin tilattua kun ei hinta päätä huimaa.

Lainaus käyttäjältä zappah

Onkos tuo mistään kotoisin? Tuli itsekin tilattua kun ei hinta päätä huimaa.

Oli sitä ihan hauska katsoa, mitä nyt tekstitysten eeppiset suomennukset saikin korvat vuotamaan verta. Mutta kyllä siihen omasta mielestä ihan ME fiilistä saatiin aikaan.

Kiitos vinkistä. Eli ellei enkku subeja löydy niin sitten katsotaan kokonaan ilman. Muutenkin suosin aina enkku subeja, mutta valitettavasti niitä ei monessa leffassa ole tarjolla jos suomesta ostaa.

Edit:

Äsken tuli katsottua ja ainakin minusta tuo leffa oli aika hemmetin hyvä ja tuli kova hinku pelata taas kolmos massa läpi. Hiukan kyllä herätti huvitusta kotelossa oleva 12 vuoden suositus ikäraja sillä jos en väärin katsonut niin heti alussa olevassa kahakassa ammutaan joltain pää tohjoksi, joku toinen menee kahtia ja muutenkin vedetään vegaa ja kumppaneita turpaan niin, että ollaan naama veressä.

Itsekkin katsoin tuossa ME ykkösen läpäistäessä sen Paragon Lostin ja tykkäsin, hienosti saavutettu se yleinen ME fiilis siihen, Kroganeista ihmisiin.
Jälkikäteen vasta tajusin että se Vega on kolmosessa yksi päähahmoista, odotan ME3:sen pariin pääsyä kuin kuuta nousevaa, ME2 on nyt loppumetreillä ja jokikinen on vielä Loyalina, JEE.

Helmikuun 2 päivään asti olis Mass Effect DLC:t: Genesis, Genesis 2, Citadel, Leviathan, Omega, From Ashes, Firefight Pack, Arrival, Groundside Resistance Pack ja Alternate Appearance Pack 1 puoleen hintaan Xbox 360:lle. Itsellä on jo kaikki mutta jos jollain puuttuu joku noista niin nyt olisi hyvä aika hankkia.

Onneksi kaveri vinkkasi noista, sain täydennettyä Kolmoseen kaikki, hiphiphurraa !

Kaikki aiheet pelisarjasta on taidettu melko pitkälti käsitellä, mutta heitänpä kuitenkin oman näkemyksen mukaan soppaan. Olen Mass Effectin parissa melkoinen keltanokka koska aloitin pelaamisen vasta trilogian saavuttua PS3:lle, en halunnut hypätä kelkkaan kesken kaiken ja kyllä odotus todellakin kannatti. Ehkäpä omassa mielessäni nämä pelit saavat tasavertaisimman mahdollisen kohtelun koska pelasin koko trilogian läpi yhtä soittoa eikä aika ehtinyt "kultaamaan muistoja" edellisistä osista. Tarinan puolesta näen enemmän yhden ison pelin kolmella näytöksellä enkä niinkään kolmea erillistä peliä. Trilogia on vedetty läpi nyt kahdesti, ensimmäinen kerta normal-vaikeustasolla ilman erikseen ladattavia DLC-paketteja ja ilman kolmososan Extended Cut lopetusta. Toisella kerralla ME1 Hardcorella ja kaksi jälkimmäistä insanitylla höystettynä kaikilla DLC paketeilla Citadelia myöten. Kyseessä on ehdottomasti paras pelisarja mitä olen koskaan pelannut.

ME1 oli hieno avaus uuteen universumiin, monille tämä tuntuu pelimekaniikaltaan olevan paras kolmesta mutta itse olen hieman eri linjoilla. Monta hyvää ajatusta mutta useassa toteutus on hieman niin ja näin. Makolla ajelu on ihan mukavaa mutta välillä kyllä todella raivostuttavaa touhua, monesti tuli ne pystysuorat seinät vastaan mistä ei meinannut päästä yli eikä ympäri sitten millään. Tulitaistelussa ammukset meinasivat lennellä mihin sattuu, silloin kun satuit hyville hollille vaunun kanssa niin saatoit saada vähän vahinkoakin aikaan. Jotenkin sitä silti vaan jaksoi tehdä planeetasta toiseen, ehkäpä oma pelityyli siihen suurelta osin vaikuttaa kun aina pitää koluta kaikki nurkat läpi että saa mielenrauhan. Odotan kyllä uutta ME peliä todella innolla nähdäkseni miten paljon pystyvät kehittämään juuri Mako ajelua parempaan suuntaan, luvassa voi olla jotain huikeaa.

Varusteiden hankinnassa parhaaksi tyyliksi huomasin sen että keräät vaan kaiken krääsän mukaan mitä löydät, käyt aika ajoin myymässä kaiken pois lukuun ottamatta päällä olevaa tavaraa niin jo melkein puolen välin paikkeilla alkaa olla massia ostamaan niitä parhaita varusteita mitä kaupasta löytää. Taistelut oli ihan toimivaa mäiskettä, vaikka tällä osa-alueella tuli mielestäni huomattava parannus kahden jälkimmäisen osan myötä. Pidin enemmän ME2/ME3 systeemistä missä aseita pystyi lataamaan, insanity tasolla joutui jo oikeasti laskemaan panoksia että varmasti riittää seuraavalle täydennykselle. Toki tuossa ykkösosan systeemissäkin oli oma haasteensa kun se ase ylikuumeni aina tietysti sillä pahimmalla hetkellä. Side-questien kierrätetyt sisätilat vähän pisti häiritsemään mutta ei tuollaiset yleensä meikäläisen pelinautintoa kuitenkaan pilaa. Hahmonkehitys oli ihan ok mut mulle RPG tässä sarjassa on enemmän keskusteluiden kautta vaikuttamista ja isojen päätösten tekoa kuin itse hahmon kehittämistä. PS3 version bugisuus ja save/load systeemin hitaus ovat suurimpia teknisiä moitteita joista onneksi ei myöhemmissä osissa tarvinnut kärsiä.

Tarinan puolesta ykkösosakin oli jo silkkaa timanttia. Codexin sisältämä informaatiomäärä häikäisi heti ensimetreiltä lähtien ja peli sai uskomattoman paljon lisää syvyyttä kaikesta ei-pakollisesta tietotulvasta.

[spoiler]Ensimmäiset varsinaiset kylmät väreet pamahti kun pääsin jututtamaan Sovereignia ja siinä vaiheessa tajusin koko homman laajuuden, myös valinta Ashley/Caidan välillä sai trilogian edetessä aivan uudet mittasuhteet kun huomasin että toinen näistä on mukana kaikissa peleissä ja toisen matka loppuu kokonaan. Reaperit saatiin tehokkaasti näyttämään vastustajalta jota vastaan taistelu on yksinkertaisesti toivotonta, tämä sama fiilis jaksoi kantaa koko trilogian alusta loppuun saakka. Myös lopussa oleva valinta pelastaa tai uhrata Council oli ihan jees vaikkakin tämän vaikutus myöhempiin peleihin ei kummoinen ollutkaan. Yksi suurimpia Mass Effectin hienouksia on suhteiden luonti eri henkilöiden kanssa ja niiden jatkuminen läpi koko kolmen pelin ajan. Ensimmäisellä läpipeluulla vikittelin Liaraa ja kyllä kolmososan lopussa jo melko nyyhkyfiilikset oli, varsinkin kun kakkososassa sitä yhteistä aikaa ei meinannut tulla laisinkaan.[/spoiler]

ME2 laittoikin sitten kunnolla isompaa vaihdetta silmään, ensimmäisenä toki pisti silmään todella paljon paremman näköinen graafinen ulkoasu edeltäjäänsä nähden. Varsinkin valaistusefektien osalta ME2 ja ME3 ovat jopa muihinkin PS3 peleihin verrattuna varsin kelvollisen näköisiä. Insanity vaikeustasolla ME2 on aivan syntisen vaikea, jokaisen taistelun aikana piti melkein kerran ainakin hammasta purren palata taistelun alkuun ja yrittää uudestaan. Ehkä pahin kaikista oli Praetorian otus, välillä meinasi itku tulla ja meinasin jo vaihtaa helpommalle asteelle mut onnistuin kuitenkin rämpimään koko pelin läpi ja platinainen trophy koristaa nyt nätisti saldoa. Omaa tiimiä joutui insanitylla myös jo ihan oikeasti taktikoimaan asemiin ja miettimään miten tilanteita lähestyy, oli se vaan niin vaikeaa.

Pidin erittäin paljon planeettojen skannauksesta jostain syystä, mukavaa touhua kun palkkiot upgrade koneessa oli myös sen mukaisia. Varsinaista planeetoilla ajelua en kaivannut, muuta tehtävää oli enemmän kuin tarpeeksi paikkaamaan puuttuvaa osaa ensimmäisestä pelistä. Varsinkin kun Makon toimivuus oli mitä oli, ehkä sekin vaikutti lähinnä posiitivisesti fiiliksiin kun siltä vältyttiin. Ympäristöjen kierrätys tuntui olevan minimissään, jokainen paikka tuntui tuoreelta ja erilaiselta. Hahmonkehitys oli melko suppea mutta kuten aikaisemmin mainitsin, tämä aspekti ei itselleni ollut niin tärkeässä roolissa joten se ei juurikaan pääse rokottamaan kokonaisfiiliksiä. Side-questitkin tuntuivat olevan todella hyvin kirjoitettuja ja toteutettuja, ei niitä meinannut edes erottaa varsinaisista story-questeistä mikä nostaa pelin kokonaisfiilistä todella paljon.

[spoiler]Tämän pelin kohdalla olin jo ihan myyty. Huikea seikkailu kaikin puolin. Ensimmäisellä pelikerralla lopun suicide missionissa sai kyllä katkeraa kalkkia kun joutui katselemaan tiimikavereiden kuolemia, toisella kerralla pitikin sitten vetää täydellinen suoritus kehiin ja tuoda koko jengi kotiin. DLC oli kautta linjan laadukasta, varsinkin LotSB. Osa näistä olikin jo valmiina mukana trilogiapaketissa, Zaeed ja Arrival paketit latasin toiselle pelikerralle mukaan joista sai mukavasti lisää pelattavaa ja syvyyttä tarinaan. Arrivalista lisää myöhempänä. Iso kiitos Biowarelle kun Tali oli lisätty mukaan mahdollisten romanssien joukkoon, siinäpä hyvin kirjoitettu ja loistavasti näytelty hahmo![/spoiler]

ME3 aiheutti ennakkoon vähän outoja tuntemuksia, olin hyvin selvillä lopun aiheuttamasta metakasta ja hieman mietiskelin että mitähän sieltä nyt sitten onkaan tulossa. Jätetään lopun spekulointi vielä tuonnemmas, itse pelihän on tuota viimeistä 15min lukuun ottamatta aivan huikea. Omasta mielestäni koko kolmas osa on yhtä suurta loppua loistavalle sarjalle. Ei tällaista voi kaikkea mitenkään mahduttaa viimeiseen varttituntiin joten hyvä veto oli tiputella todella suuria tarinankaaren päätöksiä pitkin peliä pelaajan käsiin. Insanity vaikeustaso kolmannessa osassa ei ollut läheskään niin vaikea kuin edeltäjässään, tiimikaverit sai melko vapaasti huidella missä halusivat ja silti pystyi taistelut voittamaan pääosin ilman kuolemia. Ainoa vihulainen mikä oikeasti aiheutti harmaita hiuksia oli Banshee ja tietysti loppupuolen legendaarinen Marauder Shields, siinä meinasi hermo mennä useaan otteeseen kun ei vaan laukaukset napsuneet kohdilleen!

Hahmonkehitystä oli mukavasti laajennettu kakkososan vastaavantyylisestä systeemistä, tämä systeemi kokonaisuutena oli suosikkini koko trilogian ajalta. Ärsyttävä piirre side-questeissa oli että niitä saattoi tipahdella ilman varoitusta jos vieressä jutteli tyyppejä jostain aiheesta x mihin et laisinkaan kiinnittänyt mitään huomiota. Sitten piti kylmiltään lähteä jotain tehtävää suorittamaan mistä ei ollut hajuakaan, tämä teki pelistä osaltaan hieman sekavan oloisen paikka paikoin. DLC oli todella laajaa ja laadukasta, kaikki tuli hommattua eikä kyllä kaduta laisinkaan.

Sitten siitä lopusta:

[spoiler]Ensimmäisellä pelikerralla menin loppuun "Win the war, get the girl" mentaliteetilla ja loppu olikin jotain ihan muuta. Pakko myöntää että pettymyshän se alkuun tuntui olevan kun omat odotukset lopun suhteen oli aivan erilaiset, ehkä olin mielessäni kuvitellut voitonjuhlia tai jotain. Uskomatonta miten pelin lopetus voi saada noin sekavan tunteen pitkäksi aikaa, ei meinannut muut pelit kiinnostaa laisinkaan tämän kokemuksen jälkeen. Jotain outoa siinä lopussa tuntui olevan mutta ei vaan saanut päähänsä että mitä, valitsin synthesis lopun ensimmäisellä kerralla kun se tuntui niistä oudoista vaihtoehdoista eniten "hyvälle".

Aloittelin sitten toisen pelikerran myöhemmin ja pelatessa törmäsin tuohon indoktrinaatioteoriaan, rupesin sitten huvikseni seuraamaan peliä tätä asiaa silmällä pitäen ja kyllähän tuossa moni asia näyttäisi johtavan niille jäljille. Pari tärkeintä pointtia miksi itse pidän tuota teoriaa validina vaihtoehtona:

1. Arrival DLC. Aikajatkumolla tämä ilmeisesti sijoittuu aikaan juuri ennen ME3 tapahtumia ja Shepard on muistaakseni päiväkausia Reaper artifaktin välittömässä läheisyydessä. Codexin mukaan tuollainen tapaus voi olla tarpeeksi suuri käynnistämään indoktrinaatioprosessin. Ja aika luonnolliselta vaihtoehdolta se tuntuisi Reapereiden näkökulmasta ottaa kohteeksi Shepard kun hän heille kuitenkin taitaa suurin uhka olla tuossa vaiheessa.

2. Pikkupoika, painajaiset, Catalyst. Toi tähtilapsi tuntui todella irtonaiselta ekalla pelikerralla, yhtäkkiä vaan taapertaa tollainen tutun näköinen naskali selvittämään ihmejuttuja. Leviathan DLC:ssä selvis että niillä Leviathaneilla ainakin oli kyky ottaa keskusteluissa henkilön muistista tuttuja hahmoja käyttöön ja tällä tavalla saada viestiä paremmin perille. Toi pikkupoika on selvästi Harbinger "valeasussa" joka tuolla tavalla pyrkii vetoamaan paremmin Shepardin tunteisiin kun on toi naskali ulkomuotona. Codex ja Leviathan DLC melko tarkasti selventää ton indoktrinaation että tapahtuu nukkuessa ja on hyvin hellävaraista, noi painajaiset on ihan selvää pehmentämistä joilla pyritään horjuttamaan Shepardin mielentilaa.

3. Vaihtoehdot - käänteiset värit - mindfuck. Vihreä - synthesis, Sarenin tavoite indoktrinaation alaisuudessa. Sininen - kontrolli, Illusive Manin tavoite indoktrinaation alaisuudessa. Punainen - Tuhoaminen, tavoite koko kolmen pelin ajan "selvin päin". Värit on heitetty vaan sekoittamaan pakkaa, tuhoaminen on punaisena (mielletään pahana värissä tässä pelissä) jotta muut vaihtoehdot tuntuisi houkuttelevammilta.

4. "Täydellinen" loppu tulee vain kun valitaan punainen ja on tarpeeksi joukkoja sodassa eli Shepard herää raunioista. Tää ei voi olla sattumaa vaan laitettu peliin tarkoituksella ilmentämään että tässä vaihtoehdossa on nyt jotain sellaista mitä noi muut vaihtoehdot ei sisällä.

Perusteluita löytyy netistä muitakin, osa on kyllä minunkin korvaan aika kaukaa haettuja mutta kyllä tossa melko monta sattumaa on ollakseen kaikki vaan sattumaa. Tällä periaatteella tosiaan Cruciblea ei ole vielä laukaistu ja loppu jää täysin auki, mielestäni nerokas lopetus. En pelannut tätä peliä sen ilmestymisen aikaan joten mua ei varsinaisesti liikuta mitä Biowarelta on etukäteen sanottu tai luvattu pelistä, tulkitsen vain sen mukaan mitä näen ja koen. Bioware on tietoisesti jättänyt vastaamatta tähän kysymykseen joten niin kauan kuin varmistus tulee niin pidän tätä versiota kaikista eniten järkeenkäypänä. Saa nähdä ottaako ME4 jonkinlaisen linjauksen tämän lopun kanssa, jos sijoittuu trilogian jälkeiseen aikaan niin tuntuisi että melkein pakko heidän on joku canon lopetus tähän kehittää.[/spoiler]

Tulen varmasti pelaamaan vielä useamman kerran koko saagan läpi, ehkäpä naispuolisella Shepardilla nähdäkseni minkälaisen suorituksen Jennifer Hale tekee Shepardin roolissa. Mieleenpainuvin pelikokemus sitten The Legend of Zelda: Ocarina of Timen!

Itsekin pidän todellakin tuosta teoriasta paljon enemmän kuin virallisesta(?) lopusta. Kuitenkin ymmärrän, sekä pelkään, että tuo ei varmaan ikinä tule olemaan sarjan virallinen loppu. Harmi vain. Ja mukava oli taas pitkästä aikaa lukea tätä juttua tämän pelin tarinasta. Peli alkoi vähän jo kyllästyttää itseäni kun pelasin kaikki ME3:n DLC:t putkeen mutta kun luki tuota juonta ja muuta, niin muisti miksi pelistä itsekin on ollut niin innoissaan. Ehkä tuo kyllästyminen toisaalta johtui siitä, että olin jo lopun nähnyt ja vasta sitten pelasin DLC:t, joten tiesin että ne eivät siihen millään tavalla voi vaikuttaa ja ovat sen kautta jotenkin ylimääräistä kamaa. Eivät ne huonoja olleet mutta tuollainen tunne vain tuli.

Tällainen uutinen tuli vastaan, aika massiivinen huhupaketti tulevasta Mass Effectistä. Todenperäisyydestä ei mitään tietoa mut jos et halua spoilata mitään niin älä lue tätä!

Mahdollinen Mass Effect 4 spoiler!

Jos jutut pitää paikkansa niin mielenkiintoiselta vaikuttaa ja tuntuisi käyvän yksiin niiden tietopalasten kanssa mitä Bioware on aikaisemmin jo vahvistanut.

Samalla tavalla muuten aikoinaan tipahti DA: Inqusitionista aikoinaan tietoja....

Ihan mielenkiintoiselta kuulostaa, mutta...

[spoiler]...miksi taas pelastetaan koko universumia muinaisen rodun salaisuuksien avulla? Jotain pikkuisen tuoreempaa olisi voinut kehitellä. Dragon Agesta on selkeästi otettu paljon vaikutteita, mutta pelkään tämän johtavan avoimen maailman peliin mikä on tehty Ubisoftin muottia lainaamalla, eli maailma täytetään turhalla ja täysin typerällä keräilyhelvetillä. Samasta massasta oli leivottu myös viimeisin BioWaren tekele, mikä ei oikein toiminut.

Noh, se on bonusta, että Shepardia ei näy eikä kuulu. [/spoiler]

Mielenkiinnolla odottelen,

Oikeastaan suurin toive ennakkoon ME4:lta on ettei Shepard olisi päähahmona vaan tällä kertaa pelaaja saisi luoda oman hahmonsa ihan rodusta lähtien. ME:n maailma on järettömän suuri ja mielenkiintoinen jo nyt joten ei pitäisi olla ongelma keksiä siistejä juonikuvioita.

Tietenkin toinen suuri toivomus on ettei peli olisi prequel aiemmalle trilogialle, etenkin ihmisten aiemmat sekoilut on sepitetty jo vallan mainiosti kirjoissa/sarjakuvissa sekä tietenkin pelien sisäisissä codex tiedostoissa. Pelilisesti taas toivon sarjan palaavan enemmän vain ME1 tapaisen oikeamman roolipelin meininkeihin, kolmonen palasi askeleen tai pari kakosen törkeän simppelistä meiningistä mutta vielä saisi reilusti tulla sitä tavaroiden ja statsien säätöä peliin.

Ostin tuossa Mass Effect trilogian Ps3:lle. Ykkösestä aloitetaan, tarkoituksena pelata koko sarja.
N. 6h ekaa on pelattu, vasta pääsen tutkimaan vapaammin, kun tein sivutehtäviä ja muuta. hyvältä on vaikuttanut, vaikka taistelu on vähän tökköä, mutta se on kokemukseni mukaan parempaa tokassa ja kolmannessa.

Lainaus käyttäjältä Oselot+

Oikeastaan suurin toive ennakkoon ME4:lta on ettei Shepard olisi päähahmona vaan tällä kertaa pelaaja saisi luoda oman hahmonsa ihan rodusta lähtien. ME:n maailma on järettömän suuri ja mielenkiintoinen jo nyt joten ei pitäisi olla ongelma keksiä siistejä juonikuvioita.

Tietenkin toinen suuri toivomus on ettei peli olisi prequel aiemmalle trilogialle, etenkin ihmisten aiemmat sekoilut on sepitetty jo vallan mainiosti kirjoissa/sarjakuvissa sekä tietenkin pelien sisäisissä codex tiedostoissa. Pelilisesti taas toivon sarjan palaavan enemmän vain ME1 tapaisen oikeamman roolipelin meininkeihin, kolmonen palasi askeleen tai pari kakosen törkeän simppelistä meiningistä mutta vielä saisi reilusti tulla sitä tavaroiden ja statsien säätöä peliin.

En tiedä kuinka sen paremmin sanoisin.

Vähemmän ihmis-näkökulmaa toivoisin. Trilogiassa pelastettiin koko galaksi, mutta aika pitkälti se kuitenkin tuntui siltä, että ihmisiä ja maata siinä ollaan perimmältään suojelemassa.

Itse toivoisin tietty vielä taktisempaa hahmon kikkailua, kuin ensimmäisessä osassa, mutta tuskin sitä kannattaa odottaa. Toiminta on ME:n suunta.

Todella, jos eri rotujen edustajilla voisi pelailla enkä laittaisi pahakseni jos peli käsittäisi samaa tarinaa useamman hahmon takaa kuvattuna, shepardin matkan varrelta moni hieno tarina odottaa kertomistaan, uskon.

Shepardiahan emme tule näkemään ellei peli sitten risteä sheparind matkaa tavalla tai toisella, Rockstarin pelien tapaan hah.

Toivottavasti pelistä ei tule "irrallista" johtuen siitä, että sijoittuu kauas tulevaisuuteen ja eri galaxiin, jonkinsortin yhtymäkohtia olisi kiva olla.
Vähän harhaanjohtavaa konseptikuvaa oli, kun yksi niistä oli uudistetusta citadelista (tai ainakin se näytti siltä).
Ja tuskin samanlaista tunteiden vuoristorataa mitä ME3 tarjosi tuskin tulee olemaan Andromedassa, tai missään muussa pelissä koskaan.

Jos huhut pitää paikkansa, niin miksi pitää taas olla jokin muinainen uhka joka meinaa kyykyttää koko galaksia? Eihän siinä mitään, jos hyvin tehty eikä ole juonen keskiössä, mutta olisivat voineet jotain omaperäisempää keksiä.

Ehkä sellainen "suuri uhka" saa käsikirjoittajat kirjoittamaan selkeämpää syytä siihen miksi eri rotujen edustajat välittäisivät muusta kuin omasta rodustaan, voisi olla eräs syistä jos tuo on julkistettua tietoa.
Toivon vain että peli sisältäisi hieman vapaampaa maailmaa jotta voisi käydä tutkailemassa vaikka eri rotujen pääelinalueita yms.

ME2:ssa itseäni rassasi se että tarina hypähti aina tiettyjen tehtävien jälkeen pisteeseen jossa ei voinut enää samoilla, loogista mutta kovin rasittavaa.

Nyt julkaistiin uusi cinematic traileri. Ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa, mitä nyt kasvoanimaatio näyttää vieläkin.. oudolta. Mutta itse ihan avoimin mielin uutta massaa odotellaan. Maaliskuusta tulee kiireinen, kun on sekä uusi Zelda sekä Andromeda pelattavana.

Milläs fiiliksillä boardilaiset tämän suhteen?

edit. https://www.youtube.com/watch?v=NNG_szaXNNU siinä on se traileri

Lainaus käyttäjältä jjl89

Milläs fiiliksillä boardilaiset tämän suhteen?

En oikein tiedä. Jostain syystä Andromeda ei ole missäin välissä säväyttänyt, ei edes silloin kun ovat näyttäneet pelikuvaa. Ajatus uudesta ME-pelistä on kuitenkin automaattisesti kutkuttava. Toki usean kymmenen tunnin RPG:n demoaminen on aina mahdottomuus, mutta jostain syystä hypeä ei ole päässyt syntymään. Vaikka voisin ostaa samantien PS4:lle uusioversion Shepardin trilogiasta.

DA: Inqusitionin jälkeen en myöskään voi antaa sokeaa luottoa Biowarelle, mutta eiköhän tästä ihan hyvä peli saada.