1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus

Tänään tuli käytyä paikallisessa divarissa ja sieltä tarttui mukaan Linkin Parkin A Thousand Suns levy joka on ihan sairaan kova sanoitukset ja musiikki on täyttä rautaa ei voi muuta sanoa! Ja tuon lisäksi mukaan lähti vielä Backyard Babiesin Stockholm Syndrome levy joka on kanssa todella kovaa musiikkia ja lyriikät toimivat erittäin hyvin suosikkikappaleeni on Minus Celsius, molemmat levyt lähtivät mukaan 8.00€ eli siis hinnaksi tuli 4€ kappaleelta mikä ei ole paha! :)

Tulipa käytyä femmatorilla taas kahtelemassa tarjontaa ja mukaan lähti tällä kertaa;

Guns N' Roses - Appetite For Destruction vinyyli

Originaalikannella 87 vuoden painos Jenkkilästä löytyi tuolta joten olihan se pakko korjata mukaan, kun maksoi sen 15 euroa. Näitähän en pysty vielä kuuntelemaan joten mitään en voi kirjoittaa sen kummemmin, mutta sen tiedän että hyvä levy on kyseessa, kun tämän CD:nä omistan.

Anthrax - Persistence of Time CD

Kolme euroa maksoi tämä komistus ja nyt olisi Belladonnan tuotanto hallussa Anthraxista kuta kuinkin. Todella hyvä levy oli alusta loppuun. Vanhaa tuttua ja luotettavaa Anthraxia.

IMAGE(http://sphotos-e.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-ash3/966769_522852854444273_451299325_o.jpg)

Kuva saattaa olla ''hieman iso'' mutta avatkaa uudessa välilehdessä jos kiinnostaapi.

Dibbeldubbelhomopuppel postausta tulossa.

Children of Bodom - Halo of Blood, 19,99 €

Bodomin pojat hyppäävät kohti vanhoja hyviä aikoja. Viimeksi tullut Relentless Reckless Forever oli ihan hyvä levy, mutta siitä puuttui suurimmilta osin se, mikä tekee Bodomista Bodomin. Ensimmäistä kertaa kuulen Bodomilta todella vaikuttavaa ja puntit kovettavaa blastbeattia. Halo of Bloodissa on paljon vaikutteita vanhasta Buudumista sekä myös sekoitus hieman modernimpaa ja hillitympää paukuttelua. Levyn tähtihetkiksi nousee avausraita Waste of Skin sitä seuraava Halo of Blood, puolessa välissä oleva Damage Beyond Repair sekä lopussa komeileva All Twisted. Myös levyn mukana tullut Making of-dokkari oli viihdyttävä katsella ja katsonpa varmaan jossain vaiheessa myös uudestaan vaikka pituutta oli vain se 20 minuuttia. Levyn päättävä Roxette-cover Sleeping in My Car on todella pirtsakka ja hieno päätös heidän kolmanneksi parhaalle albumilleen. Way to go!

Periphery - Periphery II: This Time It's Personal

Maailman kekseliäin albumin nimi, Jawsin tekijöille terveisiä. Periperin musaa tullut aika paljon kuunneltua netistä *KÖHPIRATEBAYKÖH* ja ajattelin, että olisi ihan kiva oikeasti tukeakin näitä hassunhauskoja muusikoita. Äxästä löytyi suht kivaan hintaan tämän albumin digipak-versio ja tuplaleimaviikot, joten why the hell not?
Levyä on tullut nyt kuunneltua moneen kertaan läpi ja hyvä lätty se on, jos progemetallista tai djentistä tykkää.
Albumi sisältää kokonaisuudessaan 14 kappaletta (+ 2 lisäbiisiä digipakin ostajille, ei ollut kyllä sen arvoista). Kyseessä ei ole konseptialbumi, mutta albumi sisältää silti pienen trilogian, joka on jaoteltu alkuun, keskelle ja loppuun. Jos haluat lukea tekemäni pienen kappalekohtaisen arvion, pistän tekstin spoileriin. Lue tai älä lue, en lupaa mitään.

[spoiler]Albumi alkaa kappaleella Muramasa, joka on kyllä omasta mielestäni albumin heikoimpia lenkkejä. Alku on hiukan mateleva, mutta tahti kiihtyy jo hiukan, kun toinen kappale Have a Blast alkaa.

Have A Blastin näppärän jousi-intron jälkeen tulee melkoinen lasti djentiä ja loppua kohti kuullaan Guthrie Gowanin soolo, joka toimii pienenä sokerina pohjana. Ei mikään tajunnanräjäyttävä biisi, hyvää mättöä silti.

Kolmannen biisin alettua aletaan päästä albumin ytimeen ja siis siihen hyvään kamaan.
Facepalm Mute, Ji ja Scarlet ovat oikein maukkaita mättöbiisejä, jotka vain kasvattavat djent-nälkää.

Albumin kuudes kappale Luck As a Constant alkaa kevyellä kitarasointujen kaiuilla, mutta ei pelkoa, metallinen osuus alkaa pian intron jälkeen. Ihkunihanaa kitarakaikua tulee taas noin puolessavälissä, jonka jälkeen tulee aika upea kitarasoolo yhdeltä yhtyeen kolmesta (kyllä, luit oikein..) kitaristista.

Puoliväli meneillään albumissa, joten trilogian toisen osan aika. Ragnarok alkaa todella voimakkaalla rumpukitarakeyboarddjentmosh-introlla, joka on yksi lempikohdistani koko albumilla. Kovan intron jälkeen meno kevenee, sitten taas kovenee ja taas kevenee. Loppua kohden basso ja kitara alkavat luoda pientä buildia outroa varten. Tämä on yksi laulajan parhaimpia kohtia albumilla. Kappaleen aikana on kuultu paljon matalia ja möreitä ääniä ja juuri tämän buildin kohdalla tulee todella korkeita nuotteja, joihin ei ihan joka jamppa pystyisi. Viimeinen korkea nuotti johtaa outroon, joka on sama kuin intro, mutta paljon rauhallisempana. Outro luo minulle sellaisen onnistumisen tunteen joka kerta jostain syystä.
Outron jälkeen kuullaan vielä pieni elektroninen outro (yo dawg), joka johtaa kahdeksanteen kappaleeseen The Gods Must Be Crazy!.

TGMBC! on todella ristiriitainen kappale. Intro todella räjähtävä ja sisältä upeita sointuja ja sama meno jatkuu verseissä. Sitten päästään kertosäkeeseen, joka oli minulle suuri pettymys. Kertosäe kuulostaa siltä kuin se olisi varastettu suoraan jostain Simple Planin kappaleesta. Meno muuttui vain yhtäkkiä todella munattomaksi. Kertsin jälkeen kuullaan taas intro ja pienoinen kitarasoolo, joita seuraa taas kerran munattomuus. Laulaja aloittaa kertosäkeen laulannan ja sen lisäksi kuuluu vain lautaset. Tuntuu, että siihen on tarkoituksella jätetty se sellainen sing-along -tauko, jälleen aika suuri turn-off.

Meno muuttuu taas räväkämmäksi kappaleella Make Total Destroy, joka on nimensä mukaisesti melkoista tuhoa. Jälleen kerran todella raju intro ja verset, kertosäekin on okei. Meno taas hellittää hiukan kertosäkeen jälkeen, kun kuuluu vain laulajan ääni, kitarasoinnut ja pienet elektroniset efektit. Munattomuus ei kauaa jatku, kun taas kuullaan todella kovaa kitararytmittelyä ja intro. Tämän jälkeen alkaa pieni alamäki albumilla.

Kymmenes kappale Erised on todella kevyttä metallia, jossa on jatkuvaa rumpu-basso-jammailua ja lopussa Dream Theaterin kitaristin John Petruccin soolo. Erised on taas yksi sellainen ok-kappale, jota kuuntelee mutta come on, mihin se asenne hävisi?

Tämän jälkeen tulee pieni elektroninen välibiisi Epoch, joka ei taida edes kahta minuuttia kestää.

Meno alkaa todella hiipua viimeistään 12. kappaleen, Froggin' Bullfish, kohdalla. Vaikka olen kuunnellut albumin jo useaan kertaan läpi, en muista tästä kappaleesta mitään muuta kuin intron.

13. kappale Mile Zero, jossa kuullaan The Facelessin kitaristin Wes Hauchin soolo (ei mikään kovin ihmeellinen), on taas yksi sellainen "ok"-biisi. Muutama kitarariffi ja laulajan pari kohtaa jäivät siitä hyvin mieleen.

Koko lätyn ja trilogian päätösbiisi on yhtä tylsä kuin alkubiisikin. Ei tästäkään tahdo vain jäädä päähän mitään erityistä, samanlaista laimeaa mättöä kuin Froggin' Bullfish. Kappale alkaa pienellä elektronisella kitaraintrolla, jonka jälkeen samankuuloista menoa seuraavat 3 minuuttia. Kappaleen loppu on 2 minuuttia todella erikoisia tahtilajeja, jonka jälkeen vain tulee fade out. Melko mitäänsanomaton lopetus.[/spoiler]

Albumin suurin kompastuskivi on ehkä se, että ensimmäiseen puolikkaaseen on pistetty kaikki todella kovat setit ja toinen puolisko on vähän sellaista "no kyl tän ny kuuntelee" -menoa. Välillä jää myös todella hämäräksi, miksi bändillä edes on 3 kitaristia ja basisti. Suurimman osan ajasta 2 kitaristia kuitenkin soittaa vain samaa huttua ja 1 jotain nättiä näppäilyä tjv. Joskus jopa kaikki 3 soittavat ihan samat asiat yhdenaikaisesti. Käyttäisivät basistiaan enemmänkin kuin vain yhdessä biisissä.

Toinen suuri virhe on varmaan muutamaan kertaan mainitsemani munattomuus biiseissä. Ji, Luck As A Constant, Ragnarok ja Make Total Destroy ovat Peripheryä parhaimmillaan. TGMBC! pääsisi melkein listalle mukaan, mutta heivatkaa ne sing-alongit ja Radio Novalle kuuluvat nynnyilykertsit hiiteen. En tiedä kuka niitä haluaa kuunnella.

Kokonaisuudessaan aika hyvää settiä, arvosanaksi "kuuntelisinuudestaan/5". Mutta ihan for realzies annan arvosanaksi 8/10.

Peripheryltä on tänä(kin) vuonna tulossa uusi albumi, katsotaan jos jaksan sen ostaa ja arvioida.

Lainaus käyttäjältä GH Player+

Children of Bodom - Halo of Blood

Jepa ja jee, itsekkin kävin tietty Bodomin suht suurena ystävänä noukkimassa Äxästä kyseisen levyn julkkaripäivänä. Nyt ehtinyt pari kertaa kuuntelemaan läpi, mutta ei nyt vielä mitää suurempia kolahduksia ole tullut. Toki ihan jees albumi tälläkin kertaa ja eikä muutenkaan vielä mikään albumi ole kovinkaan heikko. Kyllä itselle "Relentless.." oli parempi kokonaisuus, ja on sitä edelleenkin. Omalla listasijalla menee sinne kolmanneksi heikoimmaksi. 7 / 10.

Äxästä tarttui myös muutama muukin levykäinen

Hypocrisy: A Taste Of Extreme Divinity
Tämä levy on pitänyt ostaa jo pitkää, sillä oletin, että kyseinen albumi olisi juuri sitä Hypoa mistä pidän. Ja kyllähän tämä oli ensikuuntelun perusteella juuri sitä. Virus on albumeista tällä hetkellä kolahtanut parhaiten. 7½ / 10

Testament: The Formation Of Damnation
Tämä tuli lähinnä ostettua "More than meets the eye"-biisin takia. Sillä se on minusta bändin parhaimpia biisejä. Lopulta koko albumi osoittautuikin todella hyväksi trässiksi, ja myöskin parempaa mitä esim. Metallica on koskaan julkaissut vaikka kyseessä ei olekkaan Testamentin paras. Levyn hankkimisen syynä oli myös tuleva Tuska, missä bändi esiintyy ja on etukäteen yksi odotetuimpia. Sen verran kova livebändi kyseessä. 8 / 10

Bolt Thrower: Mercenary
Sähkön Heitin on ehkä tämän vuoden kovin uusi löytö tähän mennessä. Tutustuin bändiin aikoinaan juuri tuon Tuskan takia, sillä olihan sitä kehuttu sen verran. Mercenary on toinen BT-albumi levyhyllyssä, mutta eiköhän niitä tule hankittua lisää. Loistava albumi näin ensikuuntelun jälkeen. 8½ / 10

Myös seuraavanlaisia levyjä tullut ostettua viime viikkoina:

Dark Tranquillity: Construct
Dimmu Borgir: Stormblåst
Bolt Thrower: Realm Of Chaos
Sepultura: Morbid Visions
Sentenced: Shadows Of The Past
Swallow The Sun: Hope
For The Imperium: Hail The Monsters
Shade Empire: Omega Arcane
Amorphis: Circle

Menin tilaamaan levykauppaäxästä Rammsteinin kaikki kuusi Studioalbumia, eli Herzeleid, Sehnsucht, Mutter, Reise reise, Rosenrot ja Liebe ist fur alle da. Yhteishinta oli 59.70 euroa. On bändi vain niin hyvä että koin ensimmäistä kertaa kovaa kiusausta omistaa bändin tuotteet ihan fyysisessä muodossa. Valtaosa setistä on perus muovipakkauksia, muta Rosenrot ja Liebe olivat yllättäen paksuja pahvikoteloita ja vielä todella upeasti kuvitettuja. Ich liebe alle diese :)

Kesätyöpalkka tipahti tilille ja tuli ostettua iso kasa levyjä. Suomalaista tuotantoa tällä kertaa, Von Hertzenin uusin "Nine Lives" ja parin vuoden takainen "Stars Aligned". Tuli nähtyä kyseinen yhtye Ilosaarirockin lauteilla viime viikonloppuna, ja pakko sanoa että on pojilla setti kovassa kunnossa. Tiukkaa menoa myös levyllä. Molempiin tulee myös hienot t-paidat mukana. Hintaa tuli n. 30 ja 18 euroa per laaki.

Lisäksi tuli tilattua kaikki Disco Ensemblen albumit. Tästä bändistä innostuin todella kovaa uutukaislevyn Warriorsin ansiosta ja myös DE soitti Ilosaaressa, ja veti festareiden kovimman keikan. Aivan mieletön energia lavalla! Näihin ei paljoa rahaa kulunut, ehkä yhteensä 30 euroa viidestä levystä.

Hyvän kokoiseksi tuo levykokoelma alkaa kasvaa. Tavoite olisi saada 200 rikki vuoden loppuun mennessä. Ostelun aloitin muistaakseni vuoden 2011 kesällä, eli kova tahti on ollut.

Viime perjantaina kävin taas Äxässä ostamassa pari albumia, koska kaksi suht uutta kiinnostavan ja hyvän bändin uutukaiset tullu kesän aikana myyntiin.

Autopsy: The Headless Ritual
Autopsyn paluu (macabre eternal) oli pari vuotta sitten todella mieluisa ja hyvä. Ja onhan ne kaksi ekaakin albumia genrensä huikeimpia, etenkin se debyytti. Kuulin jo yhen biisin ennen albumin ostoa, ja kyllähän se kolahti jälleen helvetin hyvin. Ensimmäisen läpikuuntelun jälkeen kyseessä on Autopsyn paras albumi sitten Mental Funeralin.
9 / 10
Oma suosikki

Amon Amarth: Deceiver Of The Gods
Amonit ovat olleet pari viimeistä vuotta allekirjoittaneelle viime vuosina yksi suosikkibändejä, vaikka Surtur olikin pienoinen pettymys. Tämän uusimman ensimmäiset singlebiisit ei kuitenkaan tehnyt mitään kauhean suuria kiinnostusta tätä kohtaan, silti levy kuului ostoslistalle. AA:n uusin kuitenkin osoittautui ensimmäisen läpikuuntelun jälkeen todella hyväksi ja on selkeä tasonnosto Surturiin nähden. 8 / 10
Suosikki tältäkin albumilta

Ja loppuun vielä ostoksia mitä tarttui Tuskasta mukaan:

Eternal Tears Of Sorrow: A Virgin and a Whore
Summoning: Old Mornings Dawn
Summoning: Minas Morgul
Deicide: Deicide
Bolt Thrower: The IVth Crusade

Tsekkailin Rautatieaseman Äxän ja sieltä lähti messiin:

Anal Thunder - 4 a.m. Illusion 12,95 €

Anal Thunderin CD:nä julkaistut albumit löytyy nyt hyllystä. Sitä taattua Anaali Myrskyä tämä on, biisejä kännistä, jääkiekosta ja kaikesta niiden väliltä. Suosittelen!

Queens of the Stone Age - R 9,95 €

QotSA on nyt iskenyt kovaa ja tämäkin lähti sieltä vielä mukaani, kun viime hetkellä sen kaivoin. Feel Good Hit of the Summer oli jo syy ostaa tämä mestariteos. Hieno bändi.

IMAGE(http://img24.imageshack.us/img24/5844/b2vh.jpg)
Ulver - Messe I.X - VI.X

100 kappaleen erikoispainos tuli hommattua tästä uudesta albumista. Ennakkovarauksellahan tuo piti hommata, ja lähinnä helvetin hyvä tuuri kävi kun satuin olemaan kotona tietokoneen äärellä kun Facebookissa tuli bändin mainos, missä tätä mainostettiin. About tunti myöhemmin ja olivat vissiin menneet kaikki.

Helevetin kova levy, varsinkin hieman heikon edellisen albumin jälkeen. Alla linkkiä mistä uteliaat voi kuunnella koko levyn:

"Ulver - Messe I.X - VI.X" Youtubessa

Tuossa kattelin niin viimeksi keväällä olen tänne jotain nakannut. Tuosta viime kirjotuksen jälkeen on yksi jos toinen levy omaan hyllyyn eksynyt. Laitankin tähän vain tämän viikon ostokset:
Speedtrap - Powerdose LP
Bändiä olen Raw Deal ep:stä saakka kovasti tykännyt ja viimein tuli se kauan odotettu kokopitkä. Perkeleen kovaa kamaahan se tämäkin on, parasta suomalaista omassa kastissaan. Vaikka viimeksi keväällä bändiä kävin katselemassa niin mielellään sitä taas tahtoisi yhtyettä tsekata. Rangerin kanssa Ouluun ja heti, siinä ois kova paketti.

Oulun Musiikki-Kullaksessa oli iso läjä levyjä -50% hinnoilla ja kaksi nappasin mukaan:
Carcass - Necroticism - Descanting the Insalubrious cd/dvd
Jännä homma että yhtyeen paras levy on kaikki vuodet uupunut omasta hyllystä. No nytpä on vääryys korjattuna. Kyseessä se oiskohan 2008 tullut limited edition hässäkkä. Dvd:llä muisteloa ja videoita. Mukava setti halpaan hintaan.

Roky Erickson - True Love Cast Out All Evil cd
Ns. comeback levy tältä rokkilegendalta. Hyvää kamaa tällä on vaikka kuinka paljon vaikkei ihan vanhan materiaalin tasolle kaikilla biisuilla pääse. Okkervil River vetää hyvin taustabändinä ja saundeiltaan ylipäätään muistuttaa mukavasti Rokyn 80-luvun matskua.

Tuli tuossa käytyä tarkistamassa tarjouksia.
Mukaan lähti Judas Priest Nostardamus 3 Vinyl + 2 CD setti kympillä.
Ei paha tarjous, oli viimeinen kappale. Ajattelin avata mutta tarkistin ebaystä hintoja.
http://www.ebay.com/itm/Judas-Priest-Nostradamus-3LP-2CD-BOX-SET-New-SEALED-Free-Shipping-/151139516917
Eli menee kaappiin täysin avaamattomana eli Mint kunnossa.

Ostinhan Joensuun Levy-Eskoilta leiomakortin täyteen:

Stam1na - Viimeinen Atlantis

Tässä taanoin minut tutustuttettiin viimein kyseiseen yhtyeeseen ja Viimeinen Atlantis lähti ensimmäisdenä suoratoistopalvelusta pyörimään. Konseptialbumien fanina yhtenäinen tarinankaari, intro ja lyyrinen kerronta iskivät kovaa ja onhan itse musiikkikin kovan puoleista mättöä.

Stam1na - SLK
Tämä oli toinen albumi, jota bändiltä kuuntelin. Biisit iskostuivat selkärankaan livenä Ilosaaressa ja levystä muodostui pakko-ostos. Sanoituksien teema ja hyvin haudattu konsepti (konseptialbumi tämäkin) kutkuttelevat aivonystyröitä. Kumpikin Stam1nan lätty on täydellisiä kokonaisuuksia, enkä yksittäisiä biisejä halua edes nostaa.

Don Johnson Big Band - Don Johnson Big Band
Tommy Lindgren on paras sanaseppo mitä rakas isän maamme päällään kantaa. Miehen nimmari lähti mukaan Ilosaaresta (!), joten pitihän se mieluisin levykäinenkin poistaa hyllystä omaani. Private Intentions on puhdasta kauneutta.

Florence + The Machine - Ceremonials
Pakollinen hyvänmielen levy. Hyvää piristävää musiikkia ja Seven Devils on todella tunnelmallista meininkiä.

Disco Ensemble - First Aid Kit
Niin kovaa menoa, turvallista raivokasta mättöä ja niiin hyviä slovareita. Levyn nimikkoraita on sanoituksissaan hyytävä ja samanaikaan kuolettavan kaunis. (hype hype hype) Ensimmäinen levy bändiltä kokoelmiin mutta muut seuraavat kyllä aikoinaan perässä.

Kuolemanlaakso - Kuolemanlaakso
Sokerina pohjalle tämä mestariteos. Kuolemanlaakso on Auringon Nielijän kanssa suosikki yhtyeitäni ja porukan debyytti on häpeälklisesti roikkunut kaupan hyllyllä näinkin kauan. Levyhän on täydellinen, mitäpä muuta siitä voi sanoa.

"Tunnen ihollani sateen
Uuden Auringon"

Dropkick Murphys : Meanest of times
Dropkick Murphys : Warriors Code
Bostonin kelttipunkkarien aavistuksen vanhempaa tuotantoa luvassa. Olen kuunnellut bändin "Signed and sealed in blood" ja "going out of styles" albumit puhki ja nyt on korkea aika ostaa lisää musiikkia tältä huikeelta bändiltä.

Emigrate : Emigrate
Emigrate : Silent so long
Kuulin sivukorvalla radiorockilta että Emigrates niminen bändi julkaisee lokakuussa uuden albumin. Ei olisi voinut vähempää kiinostaa, kunnes kuulin että bändin kitaristi ja laulaja on nimeltään Richard Kruspe. Eli lempibändini Rammsteinin kitaristi. Kuuntelin bändin toistaiseksi ainoan debyyttialbumin bussimatkalla ja tykkään kovasti. Albumi on selvästi ottanut vaikutteita rammsteinista, mutta Kruspen Englanniksi lauletut vokaalit luovat selvän tyylieron. Toivottavasti tämä tuleva "Silent so Long" albumi ei petä.

Foo Fighters : Sonic highways
Totta kai aion tukea modernin jenkkirockin kovinta nimeä, eli Foo fighterssia ennakkotilaamalla heidänkin uusimman albumin. "Rokki ja rulla" ei kuole niin kauan kuin Dave Grohlin henki pihisee!

Full Code - Telescapes

Uudesta-Seelannista kotoisin oleva yhtye julkaisi kesällä progedeelisen debyyttialbuminsa Telescapesin. Full Codea kuunnellessa voi huomata Deftonesin, Karnivoolin ja etenkin Toolin vaikutteet, mutta täyttä apinoimista tämä ei kuitenkaan ole vaan bändi on löytänyt oman soundinsa lisäämällä elektronisia soundeja sulavasti muun tunnelmoinnin sekaan.

Albumilta ei alle kuuden minuutin pittaisia kappaleita löydy, ellei sitten laske reilun minuutin kestäviä "välisoittoja". Musisointi on kohdallaan, mutta virtuoosimaista soitantaa kahden minuutin kitarasooloineen on turha etsiä, ja hyvä niin. Toisin kuin esimerkiksi Dream Theaterin musiikissa, tässä mennään biisien ehdoilla. Silti soitannasta kuulee, että taitavia jätkiä on kyseessä, ja etenkin rumputyöskentely on erinomaista.

Jos et omaa keskittymiskykyä, ja kysyttäessä lempipeliäsi vastaat "Call of Duty", veikkaankin, että tuskin tule pitämään tästä, mutta progressiivisen- ja fiilistelymusiikin ystäville voinkin suositella albumia lämpimästi.

Full Code - Aquautomaton