Lauta- ja korttipelit / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Lauta- ja korttipelit

On aika potkaista käyntiin taas vanhoiltakin boardeilta tuttu ketju, jossa nimensä mukaisesti voi keskustella tästä hienosta pelien lajista. Vanha ketju taisi mennä aika pitkälti eri peleistä ns. arvostelujen postaamiseksi ja samalla linjalla varmaan tämäkin tulee jatkumaan.

Mutta pidemmittä puheitta voisin ensin hieman kertoa omasta "lauta/korttipeliurastani". Pitemmän aikaa peliseuran puuttumisen vuoksi lautapelejä tuli pelattua harvemmin ja ne rajoittuivatkin vanhoihin perhepelisuosikkeihin, jotain sisarukseni suostuivat joskus pelaamaan. Kaikille varmasti tutut Monopolit, Afrikan tähdet, Cluedot yms. kuuluivat siis suppeaan pelivalikoimaan. Korttipelien puolelta Magic the Gathering oli kuitenkin vienyt niin monen muun tapaan myös allekirjoittaneen mukanaan, ja tätä hienoa peliä tulee vieläkin melko säännöllisesti pelattua jo viiden vuoden ajan enemmän tai vähemmän samana pysyneen porukan kanssa.

Aivan uudenlainen innostus lautapeleihin sai alkunsa kuitenkin pari vuotta sitten, kun veljeni sai joululahjaksi Donald X. Vaccarinon kehittämän mainion Dominion korttipelin. Tätähän piti käydä harva se viikonloppu pelailemassa veljen ja isän (joka taisi myös innostua tästä!) kanssa. Dominionia onkin tullut pelattua valehtelematta jo päälle sata peliä, vaikkakin innostus on jo pikkuhiljaa hiipunut. Tulipahan tuohon ostettua myös neljä lisäosaa valikoimaa piristämään. Dominionia on seurannut myöhemmin casuaalimmalla linjalla sellaiset klassikkolautapelit kuin Ticket to Ride, Carcassonne ja Settlers of Catan, joista jälkimmäinen on varmasti tällä hetkellä veljeni suosikkipeli.

Kun olin sitten viimein päässyt sisään europelien hienoon maailmaan, kasvoi nälkä syödessä ja oli aika hankkia jotain enemmän strategiaa ja paneutumista vaativa peli. Tähän tarpeeseen sai vastata tuolloin uunituore Civilization-lautapeli. Tämä osoittautui kuitenkin hieman liian haastavaksi veljelleni, joten peliseuraa piti koittaa löytää muualta. Sainkin yliopistolta houkuteltua muutaman kaverin mukaan ja piankos meillä oli peliin parhaiten sopiva neljän pelaajan porukka koossa. Kaikki innostuivat tiukkaa strategista ajattelua ja tärkeitä valintoja vaativasta pelistä huimasta yhdeksän tunnin kestosta huolimatta, ja nykyisin porukkamme onkin jo vakiintunut pitämään peli-iltoja ainakin kerran kuussa. Pelit vaihtelevat mukavasti eri tyylien välillä ja valikoimastamme löytyy muun muassa sellaisia tekeleitä kuin Small World, Mansions of Madness, 7 Wonders ja Merchant & Marauders. Tällä hetkellä olen innostunut erilaisista yhteistyöpeleistä ja seuraavaksi illoissamme vuoron saakin varmasti hiljattain hankkimani Shadows over Camelot.

Tässä siis tiivistettynä oma pieni tarinani lautapeleistä ja itse peleistä kirjoittelen sitten toisen kerran. Vanhoille boardeille jäi tarinointini ainakin näistä peleistä: Civilization, Small World, Mansions of Madness, 7 Wonders, Citadels, Game of Thrones ja Dominion. Jos näistä joku haluaa kysellä, niin vastailen toki, mutta muuten tulee varmasti kirjoiteltua taas uusista peleistä.

No mutta kyllähän nyt lauta- ja korttipelit kuuluisivat Pelit -osastoon. Vapaa sana?

Anyway. Itse olen pelannut enimmäkseen Carcassonnea....Xbox 360:llä. Lapsukaisena tuli pelattua paljon tietenkin Afrikan Tähteä ja Muuttuvaa Labyrinttiä, mutta nyt aikuisena on jäänyt todella vähälle kaikki aikuseen makuun tarkoitetut lautapelit. Suurin syy tähän on varmaan se että peliä täytyy opiskellä yleensä todella paljon. Ensimmäiset pari tuntia kun menee ohjeiden lukemiseen ja siihen että yrittää saada jotain tolkkua asiasta, lopahtaa mielenkiinto hyvin äkkiä.

Ticket to Ride ja Carcassonne ovat sen verran simppeleitä että niistä olen tykännyt, vaikka ne vain virtuaalisessa muodossa omistankin.

Jonkin verran on tullut pelattua lähiaikoina myös Star Wars Monopolia, joka on mukavaa vaihtelua perinteiseen, vaikka ei varsinaisia sääntömuutoksia sisälläkään.

Lainaus käyttäjältä Demppa+

No mutta kyllähän nyt lauta- ja korttipelit kuuluisivat Pelit -osastoon. Vapaa sana?

Anyway. Itse olen pelannut enimmäkseen Carcassonnea....Xbox 360:llä. Lapsukaisena tuli pelattua paljon tietenkin Afrikan Tähteä ja Muuttuvaa Labyrinttiä, mutta nyt aikuisena on jäänyt todella vähälle kaikki aikuseen makuun tarkoitetut lautapelit. Suurin syy tähän on varmaan se että peliä täytyy opiskellä yleensä todella paljon. Ensimmäiset pari tuntia kun menee ohjeiden lukemiseen ja siihen että yrittää saada jotain tolkkua asiasta, lopahtaa mielenkiinto hyvin äkkiä.

Niin no, perustelen ketjun sijoitusta sillä, että täällä on jo MtG-ketjukin ja muistaakseni tämä oli Vapaa sana -alueella vanhoillakin boardeilla.

Mutta tosiaan, tuo uuden pelin sääntöjen opettelu on monesti aikaavievää puuhaa, ja muutama tunti varmaan keskimäärin monimutkaisempien pelien sääntöjen sisäistämiseen menee. Ja toki niitä joutuu vielä hakemaan hieman ensimmäisillä pelikerroilla. Mutta ainakin omassa peliporukassani hyväksi havaittu tapa on ollut, että pelin omistaja opiskelee parhaansa mukaan säännöt ennen pelin alkua ja lisäksi vähintään yksi muistakin ainakin silmäilee ohjeet ensin. Näin pelin omistaja voi kertoa säännöt pelin aluksi, ja yksi paikkailee puuttuvia kohtia, jos niitä huomaa. Noin tunnin pelin jälkeen kaikki osaavat perussäännöt useimmiten jo hyvin, vaikkakin tarkempia sääntöjä joutuu usein sääntökirjasta tai verkon FAQ-tiedostoista katsella.

No nythän on niin etten ole viimeiseen yli kynmeneen vuoteen pelannut kuin Space Crusadea (Se ihan päinhelvettiä suomennettu laitos) sekä Space Hulk 09:ä jotka ovat silkkaa rautaa mielestäni!

Paha sanoa lasketaanko perinteiset roolipelit (Helvetisti kirjoja, kunmannäkösiä noppia sekä mahottomasti ruutupaperia) tähän, tuskinpa mutta jatkan siitäkin: Fantasy flightin warhammer 40.000:sen universumiin sijoittuvia kolmea eri roolipeliä olisi hauskaa kokeilla muttei ole peliseuraa liienmin ja se vähän haittaa jos muut ei näe pelijohtajaa kuin sinä :)

Pitäisi tässä lähiaikoina ostaa Chaos in the old world, red november, Gear of War sekä Hero Quest joka oli muistaakseni niin päinhelvettiä suomennettu että sitä oli mahdotonta pelatu keksimättä itse sääntöjä, ihan noin niinku mielenkiinnosta...

Voi kuulostaa hölmöltä, mutta oma lemppari lautapelini on Monopoly. Se on varsinkin neljän hengen peleissä todellista hupia, kuinka monena launtai iltana olenkaan pelannut sisarusteni kanssa kyseistä peliä.

Lainaus käyttäjältä varjo+

muistaakseni tämä oli Vapaa sana -alueella vanhoillakin boardeilla

Se johtuu todennäköisesti siitä että toiset alueet olivat "PC-pelit" ja "Konsolipelit"

Lainaus käyttäjältä varjo+

Mutta tosiaan, tuo uuden pelin sääntöjen opettelu on monesti aikaavievää puuhaa

Perheellisellähän on harvemmin paljon aikaa. Ensin töissä, sitten kotona lapsen vahtaamista. Ja nyt vihdoin kun saa omaa aikaa on kello jo lähemmäs 21, ja 23 pitäisi viimeistään lähteä nukkumaan päin kun aamulla on klo 5 jälkeen herätys.

Noh, enää muutama vuosi niin pääsee pelaamaan lautapelejä pojan kanssa. 1,5 vuotias kun ei vielä mitään oikein osaa, muuta kuin riehua ja tehdä kaikkea mitä ei saisi. Jos olisi arki vähän rauhallisempaa niin voisi koittaa opiskella jotain sääntöjä ihan pojan hereillä ollessa, ja sitten illalla pelailla. Ainoa huono juttu tässä on se, että vaimoni on harvemmin kiinnostunut lautapeleistä.

Äh, tästähän alkaa tulla vain vuodatusta. Nautin suuresti perhe-elämästä!

Yksi lautapeli mitä haluaisin osaa pelata on Axis & Allies, kun toinen maailmansota on aina kiinnostanut. Vaikuttaa vaan perhanan vaikeasti opittavalta.

Yksi toinen mitä kaverini on kehunut maasta taivaaseen on Arkham Horror (Ei pidä sekoittaa Batmaniin). H.P. Lovecraftin Cthulhu-mytologia on ollut myös erittäin kiinnostavaa, joskaan en herran kirjoja ole onnistunut vielä lukemaan. Kaveri on tosiaan kehunut, mutta ei ole perhana vieköön kutsunut minua koskaan pelaamaan...on siinäkin ystävä. Tästä voisi ehkä vaimokin kiinnostua, joten täytyy laittaa ostolistalle. Onkos kenelläkään jänniä kokemuksia kerrottavana?

Omat suosikkilautapelini ovat Games Workshopin maailmasta. Miniatyyrisotapeli Warhammeria on tullut aikanaan pelattua jonkin verran, mutta nykyään pelaaminen olisi kovin vaikeaa. Siis jos edes olisi armeijaa.

HeroQuest ja Space Crusade olivat todellisia lite-versioita Warhammer-esikuvistaan, mutta pojankoltiaisille pelit olivat jotain tajunnanräjäyttävää.

Talismania tulee pelattua tänäkin päivänä. Vuosikymmenien saatossa pelistä on tullut neljä eri editiota, joista kakkoseditio on varmaan legendaarisin (ja johon tuli itsekin aikoinaan tutustuttua), mutta neljäs editio on nyt Fantasy Flight Gamesin huomassa, ja hyvässä onkin. Nelosedition kuudes laajennus saapui juuri, ja hahmoja ja kortteja on jo sellainen kasa että säilytyslaatiot pursuavat hyvyyksiä. Talismanissa tuurilla on iso merkitys, mutta pelin aikana vedetään niin paljon kortteja ja kohdataan niin paljon tapahtumia, että ei kukaan peliä millään yhdellä munkilla voita. Loistava seikkailu.

Itse pelasin n. 2 vuotta Pokemon TCG:tä. Ihan mukavaa oli ja tuli parissa turnauksessa menestystäkin. Lopetin sen oikeastaan sen takia, että kortit olivat kalliita ja läheltä ei löytynyt peliseuraa.

Lainaus

Itse pelasin n. 2 vuotta Pokemon TCG:tä. Ihan mukavaa oli ja tuli parissa turnauksessa menestystäkin. Lopetin sen oikeastaan sen takia, että kortit olivat kalliita ja läheltä ei löytynyt peliseuraa.

Itse lähinnä keräilin niitä, sillä kaapissani on muutama sata pokemon-korttia joiden olemassa oloa en ole pitkään aikaan edes muistanut.

"Lautapeliurani" ei ole ihan hirveän laaja, ja en tunne täten itseäni kauhean päteväksi kirjoittamaan selontekoa pelaamisestani.

Haluaisin kysellä tuosta Civilization pelistä, ja nimenomaan Fantasy Flight Gamesin tuottamasta ja Firaxis Gamesin tekemästä lautapelistä(en tiedä onko niitä useampi, mutta haluan vain varmistaa).

Pelailin tuossa kaverin kanssa sitä viikonloppuna, ja kyseessä on hieno peli. Taiteellinen osuus(eli kannet, kortit yms kuvitus) on todella upeaa, kuten yleensäkin FFG:n lautapelit, ja säännöt vaikuttavat melko loogisilta. Emme kuitenkaan päässet kovin pitkälle, vaikka pelasimmekin peliä kaksi tuntia. Sääntöjä on paljon, ja kun viimein pääsee ymmärrykseen vuoron kulusta ja sen vaiheista, pitää ruveta opettelemaan niitä pikku tarkkoja asioita, josta pelin muu sääntösisältö sitten koostuu.

Kysyisinkin, että miten ihmiset ovat pelanneet sitä, mitä mietteitä, kuinka kauan meni sisäistää säännöt yms. Eli yleisesti, lyhyt arvostelu tai jotain.

Puhutko esimerkiksi Varjo, samasta pelistä? 9 tuntia kuulostaa paljolta, onko jotain ehdotuksia aikataulutuksesta tai voiko peliä kenties jotenkin oikoa tai rajata keston lyhentämiseksi ilman, että pelitunne ja sisältö kärsii?

Lainaus käyttäjältä Zhinarkos+

Civistä...

Sama peli tosiaan kyseessä, mutta taidan tällä kertaa jättää arvostelun kirjoituksen tästä jonkun muun harteille. Tuo yhdeksän tuntia tuskin pitää paikkansa, jos peliporukastasi ei löydy ns. analysis paralysis ongelmasta kärsiviä jäseniä. Meillä kun tahtoo pelit venyä aina sen kaksi-kolme kertaa suositusten yli kaikkien miettiessä pitkään ja hartaasti siirtojaan. Naureskelimmekin joskus, että saisimme Kimbleenkin varmaan kolme tuntia uhrattua...

Civin kohdalla kannattaa yhden pelaajista opetella säännöt mahdollisimman hyvin ennen aloitusta. Sääntöjä muille selittäessä kannattaakin sitten painottaa vuororakenteen opiskelua, sillä kun tämän sisäistää, helpottuu muun pelin opettelu huomattavasti, ja samalla pelitahti nopeutuu. Enpä osaa kummemmin sanoa, miten tuota peliä voisi oikoa, sillä tasapainotus voisi helposti hajota siinä samalla. Kannattaa ainakin opetella tekemään vuoron toimintoja samanaikaisesti, sillä useimmiten eri aikaankin suoritettavat vuoron osat voi tehdä yht'aikaa muiden kanssa, jos pelitilanne ei vaadi ehdottomasti järjestyksen ylläpitämistä.

Viime pelistäni Civin parissa on jo jonkin verran aikaa, joten en mitään kummempia vinkkejä taida uskaltaa mennä tässä kohtaa antamaan :)

Kiitoksia. Pitää vaan pelailla tarpeeksi, eihän tällaisissa asioissa muu tehoa. Kierroksen kukin "phase" tuli selvemmäksi kun kävimme puhtaasti muutamia harjoittelukierroksia läpi. Myös tuo Ref. Sheet joka jaetaan pelaajille auttaa kummasti. Itse pitäisin tätä ihan kunnon pelinä, vaikka tuota FFG:n Through The Ages peliä onkin kenties kehuttu kyseisen lajityypin osalla paremmaksi tuotokseksi. Toki on kyse erilaisista pelimekaniikoista. Through the Ages on enemmänkin korttipohjainen eikä lautapeli.

Kenties paneutuminen siihenkin siis kannattaisi, mutta katsotaan.

Through the Ages kiinnostaisi myös minua kovasti, mutta senkin kesto hieman pelottaa ennalta. En myöskään tiedä etukäteen pelistä paljoa, joten jos päädyt sen hankkimaan, niin kirjoittele ihmeessä mietteitä!

Civissä yksi hienoimpia aisioita mielestäni on, miten koko peli on saatu tuntumaan merkitykselliseltä. Monissa peleissä vaaranahan on, että suurin osa peliä vain "lämmitellään" ja varsinainen peli ratkeaa sitten parilla viimeisellä kierroksella oikeasti. Civissä sen sijaan on koko ajan tekemisen meininkiä ja omien valintojen seuraukset näkee mukavasti lopussa. Myös aivan loppupeli on meidän peleissämme ollut ainakin todella mielenkiintoinen, sillä joka kerta loppu on ollut äärimmäisen tiukka ja voitto on ratkennut jopa vuorojärjestykseenkin lopulta. Kaikki voittotavat tuntuvat olevan myös hyvin balanssissa; ainoastaan military victorya ei ole kukaan vielä onnistunut nappaamaan.

Nimenomaan, Civilization on upean monisyinen lautapeliksi. Se on ehdottomasti sen upein puoli lautapelinä ja on hyvä arvostelu argumentti, katsoisi sitten mitä tahansa lautapeliä. On todella vaikea ruveta arvioimaan yhtään minkään päätöksen merkittävyyttä, ja se tuo älytöntä haastavuutta peliin, jossa tosiaan mikä tahansa päätös, pienikin päätös, voi olla ratkaiseva loppupeliä ajatellen. Peliin on kaikenlisäksi luotu mielestäni loistava systeemi sattumanvaraisuuden huomioonottamiseen. Yllättävän moni asia on ennalta-arvaamaton, ja pelityyliä onkin sen takia vaihdettava rankalla kädellä milloin missäkin välissä. Se tuo vaan lisää kerroksia siihen mutkikkaaseen ajatteluprosessiin, jota peli selkeästi suosittelee.

Taktikoida kannattaa, mutta se ei tarkoita, etteikö mahtavinkaan suunnitelma voisi mennä päin prinkkalaa, jos oikeat olosuhteet sattuvat kohdalle

Avaudun nyt sellaisesta mahtavasta keräilykorttipelistä kuin Doom Trooper. Kyseessä on Bryan Winter -nimisen herran luomus kaukaa synkältä 1990-luvulta, perinteisestä pöytäroolipelistään paremmin tunnettuun Mutant Chronicles-maailmaan sijoittuva toimintakorttipeli. Olin noin kymmenen kun törmäsin näihin ollessani jääkiekkokortti-ostoksilla (kyllä, 90-luvun alkupuolella ollaan). Magic: The Gathering oli myös toki olemassa, aloittihan se koko keräilykorttipeli-buumin, mutta itse en ollut niihin vielä törmännyt enkä ole ihan varma oliko niitä suomennettuina saatavillaakaan vielä tuolloin. Doom Trooper kuulosti pikkupojan mielestä aivan käsittämättömän hienolta, yhdistihän se kaksi itselleni (tuolloin ja edelleen) erittäin rakasta asiaa, eli pelit ja keräilyn. Lisäksi peli sijoittuu teknologian hallitsemaan synkkään tulevaisuuteen jossa ihmiskunta käy epätoivoista sotaa pimeyden voimia (ja toisiaan) vastaan. Korteissa esiintyy kaikenlaisia mutantteja sun muita hirviöitä ja gatling gunit laulaa niin olihan se nyt 10v Smeen vaikea pysyä housuissaan.

Pitkään pelasimme kavereiden kanssa tätä parilla pakalla ja ihan päin helvettiä kun eihän nuo säännöt kaikkine oikkuineen mikään kovin helppo pala ole purtavaksi mutta hauskaa oli aina. Lisää kortteja alkoi kertyä pikkuhiljaa ja pelikin kulkemaan oikeilla säännöillä. Lisäosa Inquisitionin kortit toivat monta todella mukavaa uudistusta ja tekivät pelistä entistä taktisemman ja hyvällä tavalla epävakaamman. Sitten peli unohtui vuosiksi mutta onneksi en myynyt kortteja pois missään vaiheessa tai hävittänyt niitä sillä taas viime vuosina tätä on tullut pelattua todella paljon! Viimeksi toissapäivänä kolmen kaverin kanssa vedettiin pari matsia joihin upposi useita tunteja. Olen myös ostellut kortteja lisää huuto.netistä ja muista nettihuutokaupoista, hauska jäljittää näitä kun koko peliä ei ole valmistettu viiteentoista vuoteen ja nauttii vain pientä kulttisuosiota maailmalla. Olisipa kakarana ollut tällainen kokoelma näitä! Olen rajannut hommaa niin että en hanki kun perussarjan sekä Inquisition- ja Warzone -lisäosien kortteja ja silti minulla on näitä useita satoja, varmaan liki 2000 kpl. Näistä kelpaa rakennella suht tasaväkiset mutta taktiikoiltaan poikkeavat pakat joilla sitten ottaa matsia.

Peli lienee täysin tuntematon suurimmalle osalle boardilaisista mutta lämpimästi suosittelen kokeilemaan jos vain joskus törmäätte. Harmi vain että täyteen potentiaaliin vaaditaan lisäosien kortteja ja huolella sekä taidolla rakennetut pakat joita voi oppia tekemään vain tekemällä niitä PALJON.:) Pidän tästä edelleen paljon MTG:tä enemmän, tässä on vain juuri oikeanlainen meininki ja todella mauttoman siisti maailma. Lähes jokainen jolle olen pelin opettanut on tykästynyt siihen lähtemättömästi ja on koska vain valmis matsiin, jopa ex-tyttöystävää myöten vaikka eipä tämäntyyppiset pelit yleensä kovin paljoa ole kauniinpaa sukupuolta kiinnostaneet.

Pelasimpa pitkästä aikaa trivial pursuittia, ja huomasin, että omistan edelleen vuoden 2006 kortit. Nyt siis utelisin mistä saa uudet kortit, milloin tulee vuoden 2011 kortit ja mikä on hinta? Ja jos viitsisitte pistää linkiiä, niin auttaisi huomattavasti.

Aika jatkaa viimein vanhojen boardien Lauta- ja korttipelit ketjun perinteitä pienen arvostelun merkeissä, ja mikä olisikaan parempi valinta kohteeksi, kuin modernien lautapelien klassikko: Settlers of Catan.

(Settlers of) Catan

IMAGE(http://cf.geekdo-images.com/images/pic992431_md.jpg)

Julkaisuvuosi: 1995
Suunnittelija: Klaus Teuber
Pelaajien lukumäärä: 3-4
Peliaika: 90min

Yksi suurimmista lautapelien profiilin nostajista viimeisten kahden vuosikymmenen ajalta on lukemattomia palkintoja voittanut Settlers of Catan; tai nykyisin vain Catan. Mekaniikoiltaan varsin simppeli peli on onnistunut löytämään yleisönsä satunnaisesti lautapelejä pelaavien joukosta tarjoten samalla tarpeeksi syvyyttä myös harrastelijoiden makuun.

Catanissa tarkoituksena on asuttaa pieni erilaisin resurssein kyllästetty saari perustamalla kyliä ja kaupunkeja niin peltojen kuin vuortenkin hyödyntämiseen. Mutta saari on pieni ja muitakin yrittäjiä löytyy, jolloin tila laajentumiselle loppuu nopeasti. Pelin lauta on modulaarinen, joka kootaan siis satunnaisesti pelin alussa tietyn kuvion mukaan. Jokainen alue saa itselleen numeroarvon, joka kertoo millä luvulla kyseinen laatta tuottaa resursseja. Mikäli joku pelaajista heittää kahdella nopalla yhteensä laatassa kuvatun summan, saavat kaikki laatan ympärille kylän perustaneet pelaajat kyseisen resurssin; kaupungin perustajat kaksi. Haluamansa laatat on syytä valita tarkkaan, sillä kaupunkeja harvemmin saa kolmea tai neljää enempää.

Erikoinen resurssienkeruu systeemi on idealtaan melko hyvä, mutta minä en niin siitä innostunut. Kaipaan peleiltä hieman tarkempaa kontrollia omasta kohtalostani kuin noppien heiton summan. Lähes joka pelissä tulee hetkiä, jolloin nopat eivät vain pyöri suotuisasti. Tästä seuraa joskus pitkä tauko, jolloin resursseja ei tule lisää, eikä pelaaja voi tehdä muuta kuin istua ja toivoa seuraavasta heitosta suotuisampaa. Mikäli tämä tapahtuu jo pelin alkuvaiheessa. voi vahinko olla todella suuri, kun muut pelaajat kiiruhtavat parhaille resurssipaikoille ja itse istua nökötät jumissa alkuruuduissasi.

Yksi keino resurssiongelman välttämäsiseksi on kaupankäynti. Peli sisältää viisi erilaista resurssia, joiden jokaisen kerääminen itse on melko haastava tavoite. Kauppaa saakin vapaasti käydä vuorollaan muiden pelaajien kanssa, joka on erinomainen tapa lisätä vuorovaikutusta pelaajien kesken. Ovela pelaaja voi myös yrittää hankkia itselleen monopolin jostain tietystä resurssista, jolloin kauppaa tehdessä voi pyytää suorastaan rikollisen suuruisia hintoja.

Ja rikollisista puheen ollen. Löytyypä pelistä myös maantierosvo. Tämä kiusankappale on pelaajien ohjastettavissa aina kun noppien silmäluku on yhteensä seitsemän. Rosvon saa siirtää silloin haluamalleen laatalle, joka ei tuota enää resursseja, ennen rosvon lähtöä. Lisäksi rosvon siirtäjä saa valita laatan asuttajalta yhden käsikortin, jonka hän vie itselleen. Rosvoa voi noppien lisäksi hallita myös armeijakortilla, vaikkakaan näillä ei pääse muiden kortteja varastelemaan.

Catan on erinomainen tapa tutustuttaa vähemmän pelaavia lautapelien hienoon maailmaan. Peli on säännöiltään riittävän yksinkertainen tarjoten silti strategiaa ja vaihtelua monen pelin tarpeeksi. Ja jos nälkää riittää enemmänkin, on peliin saatavilla myös kaksi lisäosaa, joista minulla ei tosin ole kokemusta. Omaan makuuni peli on kuitenkin aivan liian satunnainen, enkä missään nimessä toisi sitä esimerkiksi oman peliporukkani lautapeli-iltoihin. Kokemisen arvoinen peli Catan on joka tapauksessa.

IMAGE(http://www.channel-ai.com/blog/wp-content/plugins/star-rating-for-reviews/images/star.png) IMAGE(http://www.channel-ai.com/blog/wp-content/plugins/star-rating-for-reviews/images/star.png) IMAGE(http://www.channel-ai.com/blog/wp-content/plugins/star-rating-for-reviews/images/star.png) IMAGE(http://www.channel-ai.com/blog/wp-content/plugins/star-rating-for-reviews/images/blankstar.png) IMAGE(http://www.channel-ai.com/blog/wp-content/plugins/star-rating-for-reviews/images/blankstar.png)

IMAGE(http://farm4.static.flickr.com/3262/2844911324_ca034817a0.jpg)

Shadows over Camelot

IMAGE(http://www.spellenclub13.be/recensies/images/shadowsovercamelot.jpg)
Julkaisija: Days of Wonder
Julkaisuvuosi: 2005
Pelaajia: 3-7
Peliaika: n. 2h

Tällä kertaa onkin aika siirtyä Kuningas Arthurin ja pyöreän pöydän ritarien tarujen maailmaan Shadows over Camelotin muodossa. Sääntöjä en kovin kummoisesti viitsi lähteä kertomaan, sillä niistä kiinnostuneet voivat suunnata vaikkapa BoardGameGeekin sivuille, josta ne löytyvät PDF-muodossa.

Lautapelien valtavirrasta poiketen SoC:ssa ei yritetä kampittaa vastustajia suohon tai hamuta kilpaa suurinta pistepottia. Kyseessä on nimittäin yhteistyöpeli, jossa pelaajat yrittävät yhteistoimin voittaa laudan, joka vääjäämättä ajaa pelaajia kohti häviöitä, ellei yhteistyö suju. Pelaajat edustavat kuningas Artturin tarinoista tuttuja pyören pöydän ritareita, jotka saavat tehtäväkseen mm. niin legendaarisen Graalin maljan etsimisen kuin itse Camelotin puolustamisen hyökkääviä armeijoita vastaan.

Mekaniikaltaan peli on varsin selkeä. Lauta koostuu useasta eri alueesta, jonne vuorollaan ritari voi matkustaa. Nämä alueet sitten edustavat erilaisia tehtäviä, kuten vaikkapa tuota jo mainittua Graalin etsintää. Tehtäväalueilla pelaajat pelaavat kädestään tehtävään sopivia kortteja (Graali tarvii vain Graali-kortteja, mutta esimerkiksi taistelutehtävät saattavat vaatia täyskäden tai suoran pelaamista numeroiduista taistelukorteista). Tavoitteena onkin kerätä pyöreään pöytään valkoisia miekkoja voittamalla näitä tehtäviä, ennenkuin hävityistä tehtävistä tulee liikaa mustia miekkoja pöytään. Lisäksi osasta tehtävistä saa voimakkaita reliikkejä haltuunsa, kuten taisteluissa voimaa antavan Excaliburin. Toisaalta pelaajien on pidettävä huolta, ettei Camelot kaadu hyökkäävien armeijoiden pommituksessa, estämällä liian monen katapultin ilmestyminen Camelotin edustalle.

Tehtävää siis ritareilla riittää ja väistämättä ajan kuluessa kaikki näyttää menevän yhä enemmän pieleen. Hyvällä yhteistyöllä tehtävät kuitenkin usein sujuvat ja pelaajat voivatkin käyttää ritareidensa erikoisominaisuuksia (esimerkiksi Arthur voi vaihtaa kortteja toisen pelaajan kanssa kerran vuorossaan) tai jopa uhrata hieman terveyttään ylimääräisen toiminnon suorittamiseksi.

Erityisesti täydellä pelaajamäärällä aikaa voi tuntua olevan välillä enemmän kuin riittänävästi pelin läpäisyyn. Tähän "ongelmaan" auttaa kuitenkin kummasti mahdollinen petturi, joka pelaajien keskuudessa saattaa olla tai sitten ei! Pelin alussa kullekin pelaajalle jaetaan nimittäin uskollisuus-kortti, joka kuvaa sitä, onko pelaaja hyvän vai pahan puolella. Tämä onkin ehdottomasti koko pelin hienoin piirre, sillä vain mahdollinen petturi itse tietää varmasti, että koko petturi edes on pelissä mukana. Siispä muiden täytyykin koittaa tehdä yhteistyötä keskenään, mutta kuitenkin varoa petturin läsnäoloa keskuudessaan. Petturi pelaa kuten muutkin ritarit, mutta hän voi eri tavoin koittaa salaa vaikuttaa pelin kulkuun edistämällä tehtävien häviötä, panttaamalla hyviä kortteja itsellään ja "vahingossa" tekemällä huonoja ratkaisuja. Petturia voi kukin ritari kerran pelin aikana arvuutella ja väärästä arvauksesta sakoitetaan lisäämällä laudalle yksi musta miekka. Petturi on kuitenkin syytä saada kiinni, sillä muutoin pelin lopussa kääntyy kaksi valkoista miekkaa mustaksi.

Kaiken kaikkiaan olin erittäin tyytyväinen SoC:iin, vaikka vasta yksi pelikerta onkin täydellä porukalla takana. Pelin kulku oli varsin sutjakkaa ja mielenkiinto pysyi koko ajan yllä, vaikkei oma vuoro ollutkaan. Tämä johtuu siitä, että alun arvonta soi minulle petturin roolin, joten omia suunnitelmiaan oli jännitävä hioa jatkuvasti. Lopulta jäin kuitenkin kiinni yhden väärän arvauksen jälkeen ja muut voittivatkin tämän jälkeen helposti pelin. Hinku pelata uudestaan (ja toivottavasti hyvisten puolella seuraavaksi) on kuitenkin suuri. Suurempia huonoja puolia en pelistä keksi, mitä nyt osa tehtävistä on hieman yksitoikkoista kortin laudalle pelaamista muutaman vuoron ajan.

Seuraavan kerran suunnataankin sitten joko hieman liian pienellä saarelle tai lähdetään kohti sitä viimeistä rajaseutua.

IMAGE(http://www.channel-ai.com/blog/wp-content/plugins/star-rating-for-reviews/images/star.png) IMAGE(http://www.channel-ai.com/blog/wp-content/plugins/star-rating-for-reviews/images/star.png) IMAGE(http://www.channel-ai.com/blog/wp-content/plugins/star-rating-for-reviews/images/star.png) IMAGE(http://www.channel-ai.com/blog/wp-content/plugins/star-rating-for-reviews/images/blankstar.png) IMAGE(http://www.channel-ai.com/blog/wp-content/plugins/star-rating-for-reviews/images/blankstar.png)

IMAGE(http://www.gateplay.com/images/products/display/Shadows_Camelot_game_d.gif)

Riskiä on tullut pelattua kaverin kanssa aika aktiivisesti parin kuukauden ajan. Pistinkin tilaukseen tuon 2210(?) version saa nähdä mitä sieltä postista tulee.

Mutta itse asiaan, mistä saisin tilattua yhden KEM korttipakan? Noita tupla settejä löytyy pokerimarketista, mutta ovat aika hintavia ja taitavat tulla muovirasiassa eli yhden pakan kuskaamisesta tulisi aika hankalaa ja onhan se aina oma fiilis iskeä pöytään kemin pahviloota ;D

Osaiskohan kukaan suositella meikäläiselle lautapeliä.

Tuossa viikko sitten pelailin muutaman erän WoW Miniature peliä mutta sitä ei nykyään taideta valmistaa enää. Lisäksi olen miettinyt Zombies!!! -peliä. Mutta ehdotuksia otetaan vastaan. Toivelistaa:

- Mahdollisuus taktikoida ennen peliä (vaikka valita hahmotyyppi jne)
- Roolipelimäinen
- Muutettavissa oleva alusta (esim kuin Zombiesissa)
- Monta pelaaja mutta pitäis olla pelattava myös kolmella tai kahdella
- Mielellään mahdollisuus kiusata vastustajia/kanssa pelaajia

Toivottavasti joku sai selvää mitä ajan takaa.

Lainaus käyttäjältä LordZalor+

Osaiskohan kukaan suositella meikäläiselle lautapeliä.

Tuossa viikko sitten pelailin muutaman erän WoW Miniature peliä mutta sitä ei nykyään taideta valmistaa enää. Lisäksi olen miettinyt Zombies!!! -peliä. Mutta ehdotuksia otetaan vastaan. Toivelistaa:

- Mahdollisuus taktikoida ennen peliä (vaikka valita hahmotyyppi jne)
- Roolipelimäinen
- Muutettavissa oleva alusta (esim kuin Zombiesissa)
- Monta pelaaja mutta pitäis olla pelattava myös kolmella tai kahdella
- Mielellään mahdollisuus kiusata vastustajia/kanssa pelaajia

Toivottavasti joku sai selvää mitä ajan takaa.

Mansions of Madness tulee näin ensimmäisenä mieleen. Se on tosin yksi vastaan monta tyylinen peli, mutta sopii muuten hyvin kuvaukseen. Pelin alussa sankarit valitsevat itselleen hahmot, alkutavarat, kykyjä yms ja tämän jälkeen lähdetään tarinan saattelemana ratkaisemaan mysteeriä. Erilaisia tehtäviä on useampia ja pelilauta rakennetaan eri tavalla jokaisen mukaan. Pelaajia mahtuu muistaakseni 3~6, tosin meidän peleissä on tullut vain neljällä pelattua. Ja lopuksi tämä yksi, joka pelaa muita vastaan suorastaan erikoistuu sankarien kiusaamiseen ;)

Eclipsestä piti tosiaan kirjoitella tällä kertaa, mutta vasta yksi peli takana, joten pitää siihen hakea vielä lisää pelikertoja alle ennen mietteiden kirjoittamista. Tällä kertaa onkin siksi vuorossa jotain hieman muuta:

Ascension: Chronicle of the Godslayer

IMAGE(http://media.giantbomb.com/uploads/12/128247/1873246-img2.png)
Julkaisija: GaryGames
Julkaisuvuosi: 2010
Pelaajia: 1-4 (lisäosilla max. 6)
Peliaika: n. 30min
Hinta: 40€ (iPhonelle/iPadille n. 4€)

Dominionin myötä erilaiset pakanrakentelupelit ovatkin varmasti monelle jo tuttuja, ja tätä genreähän Ascensionkin edustaa. Mitenkään mullistavasti genren peruskaavaa ei GaryGamesin tekele lähde mullistamaan, vaan pääosassa on oman pakkansa rakentaminen ostamalla siihen yhä parempia ja parempia kortteja. Se miten mm. Dominionista tutusta marketti-periaatteesta poiketaan, on että pelissä käytetään valmiin valikoiman sijasta pakkaa kortteja, joista kerralla ostettavissa on kuusi kappaletta.

Rahan sijasta Ascensionissa kerätään kahta eri resurssia: voimaa ja riimuja. Voimalla mätetään hirviöitä ja riimuilla ostetaan omaan pakkaan vahvistusta. Nämä muodostavat samalla kaksi päästrategiaa, joilla pelaajat luultavimmin voittoa lähtevät tavoittelemaan, mutta toki erilaisia taktiikoita pääsee soveltamaan myös näiden pääsuuntien sisällä. Ascensionille ominaista onkin se, ettei varsinaista pitkän linjan strategiaa voi heti pelin alussa suunnittella, sillä "kaupan" korttivalikoima on pitkälti tuurista kiinni. Jos siis keskittyy keräämään vain voimaa, mutta hirviöitä ei nouse pakasta, voi löytää itsensä ongelmista. Siksi Ascensionissa onkin tärkeää osata muokata taktiikkaansa kesken pelin ja toisaalta osata myös rakentaa joustavampia pakkoja, jotka eivät hajoa huonoon kauppatuuriin.

Kaupan kortit on jaettu pääosin neljään tyyppiin: hirviöt, sankarit, rakennelmat ja tapahtumat. Näistä hirviöt antavat kertaluontoisen edun (esim. 2 riimua vuorolle) ja potin pisteitä, sankarit siirtyvät pakkaan kiertoon, rakennelmat voi pelata pakastaan peliin antamaan jatkuvaa hyötyä ja tapahtumat laittavat tullessaan voimaan jonkun globaalin efektin (esim. jos vuorollaan joutuu heittämään kortin pois kädestään, saa kertaalleen heitetyn kortin takaisin käteensä). Tämän jaon lisäksi muut kuin hirviökortit on jaettu neljään ryhmittymään: Lifebound, Mechana, Void ja Enlightened. Näistä jokainen tarjoaa omat etunsa voiton tavoittelussa (Lifeboundien tasainen pistevirta tai Enlightenedien kyky nostaa paljon kortteja jne.) ja usein yhteen tai kahteen ryhmittymään keskittyminen palkitaan synergisemäpänä pakkana.

Korttien pelaamiseen liittyy monelle ehkä hieman yllätyksenä toimintapisteiden puuttuminen. Näillähän esimerkiksi Dominionissa estetään järkyttävien kombojen ja pitkien vuorojen syntyminen. Ascensionissa toimintarajaa ei ole, vaan kortteja voi aina pelata kädestään, jolloin erityisesti nostokortit nousevat arvoon arvaamattomaan. Tämä ei kuitenkaan tuo vuoroihin paljoa pituutta, sillä yleensä pelaajille on koko ajan selvänä mitä kaupan korttia tavoitellaan. Toisaalta korttien ominaisuudet itsessään ovat melko simppeleitä ja kun korttejakin saa rajatta pelata, ei aikaa kulu optimaalisimman kortin valintaan omasta kädestä. Nimenomaan nopeutensa ansiosta Ascension sopii hyvin pieneksi filleripeliksi tai illanvietteeksi ja peli toimiikin parhaiten kahdella pelaajalla, jolloin vuorot vaihtuvat sukkelaan.

Pelikertoja on tullut minulle alle jo kymmeniä ihan fyysistä versiota pelaillen; iPhonella tätä on tullut puolestaan hakattua varmasti jo satakunta peliä. Sekä iPhonelle, että tietenkin korttiversioon on saatavilla tällä hetkellä kaksi lisäosaa, jotka tosin toimivat myös yksinään (jokainen paketti sisältää kaikki peruskortit). Lisäosista ensimmäinen ja pienin on Return of the Fallen, joka lisää Fate mekaniikan peliin, mutta ei tuo muuten kummempaa uutta. Uusin lisäosa, Storm of Souls, puolestaan lisää aiemmin mainitsemani Tapahtuma-kortit, Trophy-hirviöt, sekä laajentaa Fate-mekaniikkaa. Storm of Souls onkin näistä paras ja suosittelisin sitä melkeinpä ensimmäiseksi hankinnaksi Ascensionista kiinnostuneille. Lisäksi tässä kesän aikana pitäisi olla tulossa kolmas lisäosa, Immortal Heroes, joka lisää peliin Soul Gemit. Löytyypä peliin myös parisenkymmentä erilaista promokorttia, jotka tekevät kaikkea jännää, mutta näiden löytäminen voi olla kiven alla, ellei jenkkilästä lähde tilaamaan.

IMAGE(http://www.channel-ai.com/blog/wp-content/plugins/star-rating-for-reviews/images/star.png) IMAGE(http://www.channel-ai.com/blog/wp-content/plugins/star-rating-for-reviews/images/star.png) IMAGE(http://www.channel-ai.com/blog/wp-content/plugins/star-rating-for-reviews/images/star.png) IMAGE(http://www.channel-ai.com/blog/wp-content/plugins/star-rating-for-reviews/images/star.png) IMAGE(http://www.channel-ai.com/blog/wp-content/plugins/star-rating-for-reviews/images/star.png)

IMAGE(https://encrypted-tbn3.google.com/images?q=tbn:ANd9GcSVzHlwBKU1kEQQtHXzxKpUCl7UK-AkdxzpL7rbHxeaniknGc6L)

Innostuin melkoisesti eilen kun löysin paikalliselta kierrätyskirpputorilta yhden omista lapsuusvuosien lemppareistani muutaman euron hintaan, täydellisessä kunnossa vieläpä. Tämä legendaarinen Hotel-lautapelihän on nykyään todella harvinainen ja haluttu tapaus, josta joutuu maksamaan pahimmillaan lähemmäs saturaista. IMO yksi parhaita 80-luvun pelejä joten ei ihmekään, että kysyntää riittää edelleen. Nuoremmille pelaajille ehkä vieras tapaus, vanhempi polvi tunnistaa varmasti. :)

IMAGE(http://img826.imageshack.us/img826/1448/hotelcc.jpg)

Onneks pari vuotta sitten löysin Hotelin uusintapainoksen niin ikään kirpparilta, joten nyt löytyy mukavasti sekä orggis että "reprint".