1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus

Tulipa tuossa eilen luettua loppuun juuri suomennettu Ernest Clinen kirjoittama Ready Player One ja täytyy sanoa, että on yksi parhaimmista täsmäkirjoista ikinä. Suosittelen varauksetta kaikille tämän foorumin lukijoille jotka ovat syntyneet 70-luvun puolella, sillä kirja on kunnianosoitus ja rakkaudentunnustus 70-luvun lopun ja erityisesti 80-luvun populaarikultturille niin elokuville, tv-sarjoille, musiikille kuin tietokone- ja konsolipeleille.
Nuoremmalle sukupolvelle kirja ei varmaankaan toimi niin hyvin muistinvirkistäjänä koska heillä ei ole omaa kokemusta tuosta ajasta, mutta en kiellä etteikö se iske myös nuoremmille peliharrastajille.

Varsin kuvaavana tapauksena voi mainita, että kirjan kirjoittaja (Ernest Cline) hankki kirjasta ja sen elokuvaoikeuksista saamillaan rahoilla ensimmäiseksi aidon DMC DeLorean auton ja teetti siihen täydellisen Back to the Future leffan aikakonemodifikaation (olettaen ei kuitenkaan toimivaa). Tämä fakta ehkä kertoo jonkin verran kirjailijan rakkaussuhteesta 80-luvun kulttuuriin.

Lyhyt ja mahdollisimman spoilerivapaa juonitiivistemä:
Eletään vuotta 2044 ja energiakriisi on tosiasia. Liikakansoitus on räjähtänyt käsiin ja muutenkin ihmisillä menee päin prinkkalaa. Siksi suurin osa ihmisistä elää suurimman osan arjestaan ja elämästään OASIS -nimisessä virtuaalitodellisuudessa joka on vähän niinkuin MMO pelin ja internetin sekasikiö. Siellä kun pystyy olemaan kuka tahansa ja tekemään mitä tahansa niin tiedonhaun, historian, kulttuurin kuin pelaamisen suhteen.

Eräänä kauniina päivänä OASIKSEN perustaja kuolee ja virtuaalimaailmaan ilmestyy hänen testamenttinsa. Se, kuka löytää OSASIKSESTA hänen piiloittamansa pääsiäismunan (easter egg) saa hänen koko omaisuutensa itselleen. Tämän pääsiäismunan metsästyksen vuoksi OASIS -käyttäjät joutuvat tutustumaan 70- ja 80-luvun populaarikulttuuriin virtuaalimaailman sisällä. Tutuksi tulee mm. Dungeon & Dragons ja muut roolipelit, PacMan, Joust ja muut sen ajan kolikkopelit, aikalaismusiikki niin AC/DC:stä RUSHiin ja lukemattomat tv-sarjat, sitcomit, animaatiosarjat ja elokuvat.

Äärimmäisen viihdyttävä kirja ainakin niille jotka ovat eläneet tuon ajan lapsuudessaan.

Elikkäs tilasin äsken Noiturin toisen osan Kohtalon miekan adlibris.comista hintaan 14,90 egeä. Ensimmäinen kirja oli vallan mainio silloin, kun vuosi sitten sen luin ja viimeinkin sain nyt tämän toisen osan ostettua, eihän siinä mennytkään kuin se vuosi. Pidän aivan hirveästi kirjailijan kirjoitustyylistä, joka on kepeän leikkisää vaikka tapahtumat itsessään
ovatkin vakavaakin vakavempia. Innolla odottelen, että saan kirjan hyppysiini ja että pääsen lukemaan. itse kirjan sisällöstä ja laadusta sitten enemmän kun olen paneutunut kyseiseen teokseen.

Kyllähän tämä tuokin tervettä vaihtelua sillä olen nyt viimeisimmän puoli vuotta lukenut George R.R. Martinin Tulen ja Jään Laulua joka btw on parasta fantsua ikinä. Mahtavasti kirjoitetut henkilöhahmot ja eeppistäkin eeppisemmät tapahtumat eivät jätä kylmäksi. Pidän siitä, että miten kirjailija on saanut hahmoista jotka alussa vaikuttavat hirveiltä kusipäiltä, inhimmisemmiksi, ja luomaan heille uusia ulottuvuuksia. Parhaimpana esimerkkinä Jaime Lannister joka on ansainnut erityisen paikan sydämessäni, uh ai lav juu Jaime! <3 Pidän myös siitä, että miten pienieleinen kyseinen sarja on verrattuna muihin fantsukirjoihin, joo taikuus ja muut yliluonnolliset aisat lisääntyvät mitä pidemmälle mennään, mutta silti ne pysyvät tarpeeksi pelottavina ja mysteerisinä asioina, että lukija hihkuu aina innosta kun ne tulevat esiin. Kirjat lukeneet tietävät mitä tarkoitan.

Pidemmittä puheitta Tulen ja jään laulu on parasta fantasiakirjallisuutta ikinä. Menisin jopa niin pitkälle, että kutsuisin R.R. Martinia nykyajan Tolkieniksi, sen verran mahtavaa jälkeä hän on saanut aikaan. Itselle nämä ovat niitä kirjoja jotka jäävät mieleen identeettiä muokkaviina kokemuksia, niin vaikuttavia teoksia nämä ovat. Olen jopa ajatellut tatuoida itseeni sananparren Valar Morghulis, siinäpä teille miettimistä

Itse olen suuri fantasiakirjojen ystävä. Kaikki Potterit on tullut luettua pariinkin otteeseen, sekä myös Rick Riordanin Percy Jacksonit. Oma suosikkikirjailia on kaiken kukkuraksi kyseinen herra Riordan. Kaikki hänen suomennetut nuortenkirjansa löytyy hyllystä, nyt odottelen sitten vain Kanen aikakirjojen kolmatta (saattaa olla myös viimeinen) osaa suomennettuna. Sekä kahden kirjan verran julkaistua Olympoksen sankarit -sarjaa. jotenkin nuo muinaisten Kreikan ja Egyptin mytologia kiehtoo meikäläistä.

On muutakin tullut luettua. Kesällä luin Stuart Hillin kolmiosaisen Jäämaan kronikan (Jäämaan huuto, Tulimiekka ja Jäämaan viimeinen taistelu). Erittäin hyvä! Toiminnan ystäville loistosarja, mikäli hyväksyy puhuvat eläimet.

Viimeisin luettu kirja on Suzanne Collinsin Nälkäpeli.[spoiler] Tarina on tarpeeksi höveli, kun huomioi että kirja sijoittuu nykyaikaan. Ainoa vain, että henkilöt ovat älyttömän rauhallisia, vaikka edessä on lähes varma kuolema.[/spoiler]

Nyt luen Nälkäpelin jatko-osaa elikkäs Nälkäpeli Vihan liekit -kirjaa loppu häämöttää jo, mutta sen voin sanoa, että...[spoiler] ei yhtä toimintapainotteinen kuin edeltäjänsä.[/spoiler] Ja sitten sen jälkeen Nälkäpelin viimeinen, eli Matkijanärhi.

Lainaus käyttäjältä PussikissaHelvetistä

Elikkäs tilasin äsken Noiturin toisen osan Kohtalon miekan adlibris.comista hintaan 14,90 egeä. Ensimmäinen kirja oli vallan mainio silloin, kun vuosi sitten sen luin ja viimeinkin sain nyt tämän toisen osan ostettua, eihän siinä mennytkään kuin se vuosi. Pidän aivan hirveästi kirjailijan kirjoitustyylistä, joka on kepeän leikkisää vaikka tapahtumat itsessään
ovatkin vakavaakin vakavempia. Innolla odottelen, että saan kirjan hyppysiini ja että pääsen lukemaan. itse kirjan sisällöstä ja laadusta sitten enemmän kun olen paneutunut kyseiseen teokseen.

Kyllähän tämä tuokin tervettä vaihtelua sillä olen nyt viimeisimmän puoli vuotta lukenut George R.R. Martinin Tulen ja Jään Laulua joka btw on parasta fantsua ikinä. Mahtavasti kirjoitetut henkilöhahmot ja eeppistäkin eeppisemmät tapahtumat eivät jätä kylmäksi. Pidän siitä, että miten kirjailija on saanut hahmoista jotka alussa vaikuttavat hirveiltä kusipäiltä, inhimmisemmiksi, ja luomaan heille uusia ulottuvuuksia. Parhaimpana esimerkkinä Jaime Lannister joka on ansainnut erityisen paikan sydämessäni, uh ai lav juu Jaime! <3 Pidän myös siitä, että miten pienieleinen kyseinen sarja on verrattuna muihin fantsukirjoihin, joo taikuus ja muut yliluonnolliset aisat lisääntyvät mitä pidemmälle mennään, mutta silti ne pysyvät tarpeeksi pelottavina ja mysteerisinä asioina, että lukija hihkuu aina innosta kun ne tulevat esiin. Kirjat lukeneet tietävät mitä tarkoitan.

Pidemmittä puheitta Tulen ja jään laulu on parasta fantasiakirjallisuutta ikinä. Menisin jopa niin pitkälle, että kutsuisin R.R. Martinia nykyajan Tolkieniksi, sen verran mahtavaa jälkeä hän on saanut aikaan. Itselle nämä ovat niitä kirjoja jotka jäävät mieleen identeettiä muokkaviina kokemuksia, niin vaikuttavia teoksia nämä ovat. Olen jopa ajatellut tatuoida itseeni sananparren Valar Morghulis, siinäpä teille miettimistä

Damn!

Aikas pitkälle omat mielteeni on sarjasta. 3. kirja tässä juuri alkoi ja on maukasta tavraa ollu. En vaan jaksa lukea nuita Branin kappaleita :/ jotenkin eritrtäin tylsää luettavaa. Mutta piru sinut periköön! Jamie Lannister? Taitaa olla kyllä yksi niistä hahmoista jotka haluaisin tappaa heti seuraavaksi, niin itserakas ja mukahauska persoona. Sen sanon että oma suosikkini on Arya. On kyllä maukasta luettavaa, sillä sille pikku likalle sattuu kaikkea mitä toivoiusin itselleni sattuvan :)

Oletkos muutan misä vaiheessa kirjaa. (no spoils plz)

@Moromopo: Spoilaamatta voin todeta, että itsekin aluks vihasin Jaimea tuhannen auringon voimalla, mutta nyt kaikki kirjat luettuani mielipiteeni ko. hahmosta on aika lailla kääntynyt 180 astetta. En takaa, että sulle kävisi niin! Mutta sanoisin, että ensimmäisten kirjojen maalaama kuva Jaimesta on aika lailla yksipuolinen. Ei hän pyhimys ole, mutta ei pirukaan. Tai näin ainakin omasta mielestäni. Sympatiani ovat Jaimen puolella.

Itsellä jää nykyään aina kirjat/pokkarit kesken, seittemän vuotta sitten mangat rynnivät sen verran voimakkaasti kirjojen tilalle, että oikein harmittaa.

Ainoa sarja, mitä olen nyt vähän enemmän lukenut on Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse- sarja, mikä tunnetaan myös The Southern Vampire Mysteries/True Blood nimellä. Ensinhän tuli nähtyä televisiosarjaa, jonka jälkeen vasta aloin kirjojakin lukemaan, mikä on sinänsä virhe. Vertailen koko ajan lukiessa kirjojen eroja sarjaan, vaikka se pitäisi tehdä toisepäin, mutta nautin silti suuresti lukemastani. Tällä hetkellä kolmas osa on jäähyllä hyllyssä, en halua lukea sitä loppuun, ennen kuin saan hommattua seuraavankin osan, että voin jatkaa suoraan seuraavaan kirjaan lukuhuuman puitteissa.

Lisäksi hyllyssä on varmaan kolme muutakin vampyyrisarjaa, joita en ole edes aloittanut. No okei, myönnetään, että Twilightia yritin lukea, mutta jokin siinä tökki niin pahasti, etten päässyt alkua pidemmälle. Muut sarjat taisivat olla Cassandra Claren Varjojen kaupungit, ja P.C. Castin Yön talo. Pitäisi varmaan jaksaa odottaa halloween viikkoon asti, ja vetää lukumaratoonina pelkkiä vampyyreja 24/7.

Tulen ja Jään Lauluun tutustuneet huomio! Iski melkoinen kuumoitus ostaa nuo sarjan kirjat kun telkkarisarjaan olen niin kovin ihastunut. Ongelmana tosin se, että kannattaako tuo lukea englanniksi vai suomeksi? Lontoonkielellä muuten varmaan ostaisin, mutta ajattelin suomenkielisen olevan siinä mielessä parempi, että ne voisi myös tökkäistä oman isäukon luettavaksi, koska varmasti kiinnostaisivat myös häntä.

Onko tuo suomenkielinen käännös siis mistään kotoisin?

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Tulen ja Jään Lauluun tutustuneet huomio! Iski melkoinen kuumoitus ostaa nuo sarjan kirjat kun telkkarisarjaan olen niin kovin ihastunut. Ongelmana tosin se, että kannattaako tuo lukea englanniksi vai suomeksi? Lontoonkielellä muuten varmaan ostaisin, mutta ajattelin suomenkielisen olevan siinä mielessä parempi, että ne voisi myös tökkäistä oman isäukon luettavaksi, koska varmasti kiinnostaisivat myös häntä.

Onko tuo suomenkielinen käännös siis mistään kotoisin?

Lontooksihan nuo kannattaisi tietenkin lukea, mutta jos isäsi ei hallitse englantia niin ei se suomenkielinenkään huono vaihtoehto ole missään nimessä. Pahimmilta aivopieruilta on vältytty ja itselleni ei ole särähtänyt korvaan suomenkielisen uudelleenlukukertani aikana, kuin koko ajan toistuvat "lady" (miksi sitä ei ole voitu suomentaa neidoksi?) ja "jalosukuinen isäni" tyyppiset sanaparret. Saattaa tosin olla, että tämä on oma ongelmani eikä vaikuta lukuelämykseesi mitenkään. Joten jos haluat jakaa lukunautinnon (?) isäsi kanssa niin suomenkielinen on hyvä valinta varsinkin, kun kirjoissa käytetty englanti ei välttämättä ole sitä kaikkein helpointa ja tutuinta pitkine kuvauksineen maisemista, puvuista, ja erilaisista ruokalajeista.

Kiva tietää että on laadukas käännös. En olisi yllättynyt jos homma olisikin ollut toisin, mutta hienoa että tällä kertaa näin päin. Täytyy tuo ensimmäinen osa sarjasta jostain poistaa, ellei Suomalaisessa Kirjakaupassa ole enää jäljellä sitä pakettia missä sai kolme(?) ensimmäistä osaa kerralla.

Lainaus

Ongelmana tosin se, että kannattaako tuo lukea englanniksi vai suomeksi?

Ongelmana on että varmaan ainoa Suomalainen, joka on jaksanut lukenut nuo kirjat sekä Iso-Britaniaksi että Suomeksi on kääntäjä "Satu Hlinovsky", jonka käännöstyö on minustakin ihan hyvää. Että kysymykseesi tuskin löytyy puolueetonta vastausta. Itse en englantia osaa, joten en myöskään pysty lukemaan alkuperäisiä kirjoja, minkä muuten voisin yrittää tehdä.

Voisiko joku ystävällinen selittää minulle, että miksi J.R.R Tolkienin Hobitti on niin arvostettu teos? Mikä siitä tekee niin ihmeellisen?

Lainaus käyttäjältä Barrakuda+

Voisiko joku ystävällinen selittää minulle, että miksi J.R.R Tolkienin Hobitti on niin arvostettu teos? Mikä siitä tekee niin ihmeellisen?

Koska kyseessä on esiosa Taru Sormusten Herra-sarjalle, joka loi pohjan fantasiagenrelle.

Ja ehkä vähän senkin takia, että kyseessä on hyvä kirja. Mene ja tiedä.

Lainaus käyttäjältä Barrakuda+

Voisiko joku ystävällinen selittää minulle, että miksi J.R.R Tolkienin Hobitti on niin arvostettu teos? Mikä siitä tekee niin ihmeellisen?

Hobitilla on vähän samanalineen rooli fantasiakirjallisuudessa kuin Black Sabathila metallimusiikille. Kuten maitosheikki sanoi, se loi pohjan genrelle, mutta ei aivan tehnyt siitä koko kansan luettavaa. Siihen tarvittiin taru Sormuksen herrasta, joka on oikeastan kaiken velkaa Hobitille.

Tämä hehkutus kuuluisi varmaankin rock/heavy osioon, mutta koska kohteena on kuitenkin kirja, niin ajattelin jakaa ajatukseni täällä.

Tulipa eilen luettua loppuun Mötley Crüen omaelämänkertakirja Dirt (suomeksi Törkytehdas) ja täytyy sanoa, että olipas mahtavaa tekstiä ja tarinaa. Vannoutuneena Iron Maiden fanina on tietenkin tullut luettua kutakuinkin kaikki Rautaneito -aiheiset kirjat ja kaupanpäälle vielä Black Sabbathiin liityvät kirjat, mutta tämä Mötleyn Dirt on kyllä ihan omaa luokkaansa rock/heavy genressä.

Dirtissä yhtyeen jäsenet ja tuotannon (managerit yms) kertovat omin sanoin kutakuinkin kaiken mitä yhtyeen elämänkaaressa on sattunut ja tapahtunut aina nuorikoista jotka kokosivat yhtyeen sen hurjaan nousuun miljoonia myyväksi tukkaheviyhtyeeksi ja ongelmista mitä se toi mukanaan. Kirja sisältää varsin tarkaa kuvausta rappiosta, alkomaholista, huumeista, seksistä. Mukana tietenkin Vincen ajama kuolonkolari jossa Hanoi Rockin Razzle pääsi soittelemaan taivaallisiin orkestereihin, vankilat, riippuvuudet, avioliitot ja erityisesti -erot, yliannostukset vieroitukset ja kaikki yhtyeen kriisit kuten Vincen ero, palaaminen, ero ja palaaminen.

Aivan mahtavaa tarinaa kirjan kansien välissä ja ainakin tällaiselle 70 -luvun alun lapselle jonka kasvuprosessiin kuului erottamasti myös Mötley Crüen tuotanto. Kutakuinkin paras rock/heavy elämänkertakirja ikinä. Mainostekstinä voi vielä kertoa, että saman kirjan luettuaan ystäväni (joka ei ole koskaan Mötikästä välittänyt saatika kuunnellut) hankki yhtyeen alkuvuosien tuotannon levyhyllyynsä.

Varsin happoista meininkiä 80 -luvun hurjina vuosina nämä miljoonia myyvät artistit ovat kokeneet.

Yksi lukuprojekti saatiin tänään onnellisesti päätökseensä.

Harry Pottereista sain viimein luettua läpi Liekehtivän Pikarin ja ihan hyvää luettavaa se kieltämättä oli. Aluksi tuo kirja tuntui hitusen liian pitkältä ja muutenkin rasitti kun niin pitkä pätkä oli pelkkää teinidraamaa, mutta kyllä se tuo hahmoihin jotain lisää. Teinejä hahmot tuossa kirjassa tosiaan ovat, joten aikas normaalia että draamaa siellä esiintyy. Loppua kohden kirja parani kuitenkin melkoisesti kun alkoi läskikin tummua.

Mahdollisimman pian on jostain hommattava Feeniksin Kilta ja jatkettava lukemista. Elokuvat olen tietenkin nähnyt, mutta kirjoissa yllättävän paljon sellaista mitä ei niissä ole edes mainittu. Tähän asti mitä noita lukenut, niin kirjat tosiaan vievät peliä 6-0, mutta ei leffoissakaan mitään vikaa varsinaisesti. Rowling kieltämättä on luonut tuon universuminsa melkoisella hartaudella ja tuota kuvailua on hauska lueskella. Loppupään elokuvista tykkään melkoisesti enemmän kuin noista ensimmäisistä, koska teemat ja tunnelma melko paljon synkempiä. Saas nähdä miten käy kirjojen kanssa.

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Yksi lukuprojekti saatiin tänään onnellisesti päätökseensä.

Harry Pottereista sain viimein luettua läpi Liekehtivän Pikarin ja ihan hyvää luettavaa se kieltämättä oli. Aluksi tuo kirja tuntui hitusen liian pitkältä ja muutenkin rasitti kun niin pitkä pätkä oli pelkkää teinidraamaa, mutta kyllä se tuo hahmoihin jotain lisää. Teinejä hahmot tuossa kirjassa tosiaan ovat, joten aikas normaalia että draamaa siellä esiintyy. Loppua kohden kirja parani kuitenkin melkoisesti kun alkoi läskikin tummua.

Mahdollisimman pian on jostain hommattava Feeniksin Kilta ja jatkettava lukemista. Elokuvat olen tietenkin nähnyt, mutta kirjoissa yllättävän paljon sellaista mitä ei niissä ole edes mainittu. Tähän asti mitä noita lukenut, niin kirjat tosiaan vievät peliä 6-0, mutta ei leffoissakaan mitään vikaa varsinaisesti. Rowling kieltämättä on luonut tuon universuminsa melkoisella hartaudella ja tuota kuvailua on hauska lueskella. Loppupään elokuvista tykkään melkoisesti enemmän kuin noista ensimmäisistä, koska teemat ja tunnelma melko paljon synkempiä. Saas nähdä miten käy kirjojen kanssa.

Pakko sanoa, että olen Harry Potter kirjat lukenut pienempänä ja pidin niistä todella paljon. Kaikki elokuvat omistan ja olen nähnyt monta kertaa ja ne ovat perus hyviä elokuvia, mutta itse vihaan viimeisen elokuvan loppua ihan tajuttomasti :D Kirjoista tehdyt elokuvat ovat hyvin yleensä pelkistettyjä versioita, mutta viimeisen elokuvan loppu on vain niin väärin tehty. En tarkoita sitä ihan viimeistä kohtausta vaan "suuren taistelun" lopetusta. Pistää ajatuskin siitä vihaiseksi, kun niin hienon sarjan lopetus tehdään niin päin persettä..

Huonosti selitetty, en vain viitsi spoilata loppua keneltäkään. Jos joku nyt haluaa kuulla mielipiteeni siitä voin tietenkin laittaa spoilerin alle tapahtumia, mutta en nyt vain jaksa ja uskon että he jotka haluavat siitä tietää tietävät kyllä mitä tarkoitan :P Toivottavasti..

Pitkästä aikaa tein kirjaostoksia.

Campuksen aulassa oli Kirkon ulkomaanavun kirpputori, eli pari hassua pöytää ja vielä hassumpia mummeleita. Tiedä sitten kuka Afrikan keisareista nuo rahat saa, mutta mitäs pienistä. Dan Brownin Da Vinci -Koodi ja Enkelit ja Demonit lähtivät repussa mukaan kotiin. Hinta oli huikea, euron kappale. Saa nähdä tuleeko noita koskaan luettua, vaikka kuulemma ovat hyviä molemmat.

Rikon aika-avaruuden.

Otin Da Vinci -koodin luettavaksi, koska en ole pitkään aikaan kirjoihin aikaani tuhlannut ja se riisti sielussa. Pari päivää tuota on nyt tullut luettua ja valtavan hyvä teos kyseessä kieltämättä on. Elokuvan olen nähnyt moneen kertaan, mutta toki kirjassa käsitellään juttuja syvällisemmin.

Kaipa se on seuraavaksi pakko lukaista tuo Enkelit ja Demonit. Sen jälkeen pitää varmaan ottaa seuraava Harry Potter työn alle, että saa ne joskus luettua.

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Mahdollisimman pian on jostain hommattava Feeniksin Kilta ja jatkettava lukemista. Elokuvat olen tietenkin nähnyt, mutta kirjoissa yllättävän paljon sellaista mitä ei niissä ole edes mainittu. Tähän asti mitä noita lukenut, niin kirjat tosiaan vievät peliä 6-0, mutta ei leffoissakaan mitään vikaa varsinaisesti. Rowling kieltämättä on luonut tuon universuminsa melkoisella hartaudella ja tuota kuvailua on hauska lueskella. Loppupään elokuvista tykkään melkoisesti enemmän kuin noista ensimmäisistä, koska teemat ja tunnelma melko paljon synkempiä. Saas nähdä miten käy kirjojen kanssa.

Varoitan että Feenisken kitla on yli tuhat sivuinen ja siinä on ehkä eniten teinidraamaa kaikista krijosta. :)
Harry Potter on toinen kahdesta lempikirja sarjastani. Toinen on Percy Jackson. Eka kirja oli mahtava ja ei tokakaan huono ole ollenkaan.
Harry Pottereista paras kirja on ensimmäinen tietenkin. Toiseksi eniten pidän ehkä viimeisestä. Sama on aikailla leffojen kanssa.

Lainaus käyttäjältä Mardi+

Pakko sanoa, että olen Harry Potter kirjat lukenut pienempänä ja pidin niistä todella paljon. Kaikki elokuvat omistan ja olen nähnyt monta kertaa ja ne ovat perus hyviä elokuvia, mutta itse vihaan viimeisen elokuvan loppua ihan tajuttomasti Kirjoista tehdyt elokuvat ovat hyvin yleensä pelkistettyjä versioita, mutta viimeisen elokuvan loppu on vain niin väärin tehty. En tarkoita sitä ihan viimeistä kohtausta vaan "suuren taistelun" lopetusta. Pistää ajatuskin siitä vihaiseksi, kun niin hienon sarjan lopetus tehdään niin päin persettä..

Huonosti selitetty, en vain viitsi spoilata loppua keneltäkään. Jos joku nyt haluaa kuulla mielipiteeni siitä voin tietenkin laittaa spoilerin alle tapahtumia, mutta en nyt vain jaksa ja uskon että he jotka haluavat siitä tietää tietävät kyllä mitä tarkoitan Toivottavasti..

Ymmärrän hyvin, mutta minua ei loppu vihastuttanut. Ero on kyllä todella huomattava ja se ei ole kyllä paras asia. Kyseiset kirjat toden totta ovat aivan loistavia. Rakastan kirjoitustyyliä, se on todella mukavan sulavaa luettavaa. Tarina on myös paljon leffojen vastaavaa syvempi.

En olekkaan täällä aiemmin maininnut, mutta rakastan lukemista.
Luin rippileirillä kaksi (600 sivuista) kirjaa kolmessa päivässä. :)

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Rikon aika-avaruuden.

Otin Da Vinci -koodin luettavaksi, koska en ole pitkään aikaan kirjoihin aikaani tuhlannut ja se riisti sielussa. Pari päivää tuota on nyt tullut luettua ja valtavan hyvä teos kyseessä kieltämättä on. Elokuvan olen nähnyt moneen kertaan, mutta toki kirjassa käsitellään juttuja syvällisemmin.

Kaipa se on seuraavaksi pakko lukaista tuo Enkelit ja Demonit. Sen jälkeen pitää varmaan ottaa seuraava Harry Potter työn alle, että saa ne joskus luettua.

Dan Brownin kirjat kyllä ylittävät elokuvat helposti. Sinänsä aika viihdelukemistahan nekin on, mutta aihe iskee itseen aika hyvin. Molemmissa on totta kai syvemmin/erilailla kerrottuja asioita, mutta Enkelit ja Demonit omaa ehkä yllättävänkin suuren yllätyksen kirjoissa, mikä on elokuvasta jätetty kokonaan pois. Ei se juonta oikeastaan muuta, mutta tekee juonesta... sanoisiko iskevämmän.

Lainaus käyttäjältä JayeizH+

Dan Brownin kirjat kyllä ylittävät elokuvat helposti. Sinänsä aika viihdelukemistahan nekin on, mutta aihe iskee itseen aika hyvin. Molemmissa on totta kai syvemmin/erilailla kerrottuja asioita, mutta Enkelit ja Demonit omaa ehkä yllättävänkin suuren yllätyksen kirjoissa, mikä on elokuvasta jätetty kokonaan pois. Ei se juonta oikeastaan muuta, mutta tekee juonesta... sanoisiko iskevämmän.

Juuh, todella hyvää viihdettä tuo Da Vinci -koodi on ollut. Eilen taisin taas puolivahingossa lukaista melkein kymmenen kappaletta vaikka piti "lukaista vain se seuraava". Kirjassa tosiaan selitetään juttuja mukavan selkeästi ja paljon yksityiskohtaisemmin kuin elokuvassa, minkä toki ymmärtää.

Parasta tuossa on kuitenkin faktojen yhdistäminen fiktioon. Vaikka kyseessä onkin pelkkää viihdettä, niin kyllä se pistää silti ajattelemaan. Pisteet Danny-Boylle tästä!

Luin tuossa muutama viikko sitten, pelaajankin sivuilta tutun, Ready player one nimisen kirjan uudestaan. Ja voin todellakin suositella kaikille nörteille kyseistä kirjaa. Sisältää paljon peli ja popkulttuurihistoriaa ja kivan ja jännän tarinankin :D

Itse kesällä otin proggiksekseni lukea Tolkienin tuotannon lävitse, ja siinähän Hobitti, Taru Sormusten Herrasta ja Silmarillion menivät lävitse, ja kaikista nautin suuresti. Maailma oli todella rikas, ja Tolkienin hyvin runo ja laulupainotteinen kirjoitustyyli, joka vierastaa toimintaa ja panostaa dialogiin ja ympäristökuvauksiin iski kovasti. Tosin varsinkin lotrissa ja Silmarillionissa ärsytti pikkutarkka maantiedon kuvaaminen, josta ei varsinkaan Silmarillionissa saanut mitään selvää. Lotrissa kartan avulla oli kuitenkin loppujen lopuksi hyvin helppo saada selville reitit mitä henkilöt kulkivat tarinan aikana jne. Silmarillionkin olisi hyötynyt tästä suuresti.

Ja se mitä haluan sanoa, mikä pisti eniten silmään ja vaikutti itseeni vahvasti oli se, että miten surumielisiä nämä kirjat ovat. Vaikka varsinkin Hobitissa huumoria viljellään aika ajoin paljonkin niin kaikkialta hehkuu katoavaisuus ja miten Keski-Maan parhaat päivät ovat jo takana päin. Varsinkin Silmarillionissa, joka sijoittuu monen tuhannen vuoden ajalle, (silmarillionin on siis Tolkienin maailman esihistoria, kirjassa kuvataan maailman ja sen asukkaiden luonti, ja näiden ensimmäiset vuosituhannet) todistetaan todella, todella paljon surua ja menetystä haltioiden kamppaillessa kohtaloaan vastaan. Aikalailla jokainen tarina kirjassa päättyy suruun ja kuolemaan. Ja siinä välissä sitä kohdataan vielä enemmän. Jossain vaiheessa kirjaa todella lannistuin ja mietin, että miksi milloinkaan ei voi käydä hyvin.

Mut juu, kirjat olivat hyviä, huono puoli tässä tosin oli se, että lotrin lukeminen pilasi elokuvat minulta, (hobitti-leffat on huonoja alun alkaenkin) tai sitten kasvoin niistä yli/ kyllästyin niihin. Seuraavaksi voisi vaikka ruveta lukemaan Keskeneräisten tarujen kirjaa, suth kova hype päällä siitä.

Jokusen aikaa sitten tuli lukaistua Outolintu, kun oli alennuksessa Suomalaisessa Kirjakaupassa.
Kyllähän tuo välillä toi mieleen Nälkäpeli-kirjat/elokuvat, mutta ilman itse pelejä. Päähenkilönä nuori nainen, valtaaomaava antagonisti, lähitulevaisuuden tuhoutunut Amerikka, kapina, rakkaustarina. kuulostaako tutulta? Kyllä, ja juuri siksi kirja osaa napata lukijasta kiinni.
Pariin vuoteen en ole näin hyvää kirjaa lukenut. Kirja oli osattu kirjoittaa hienosti ja kappaleetkin olivat juuri sopivan kokoisia, minkä ansiosta kirjaa ei saanut helposti laitettua alas.
''Olipas lyhty kappale. Jos vielä yksi...''
''Vielä yksi...''
''hmm, Seuraava kappale 4 sivua pitkä ja kirja jäi jännittävään kohtaan , jos se vielä...''

Hahmoja on paljon, mutta osittain heikosta hahmonkehityksestä huolimatta heistä löytyy todella yllättäviä juonenkäänteitä, mitkä saivat itsenikin ihmettelemään.
Myös osittain kohtaukset ja kirjan tapahtumapaikat kuvaillaan niin tarkasti, että adjektiiveja pursuaa niin kuin olisi yhtäkkiä hypätty Stephenie Mayerin tuherruksiin.

Jos jokin kunnon miinus pitäisi antaa, niin se olisi lopun tapahtumista, jonka takia seuraava kirja on oikeastaan pakko hankkia, (tai katsastaa vain wikipedia...). Siksi pitääkin ostaa se heti kun sen jossakin näkee. Well written Veronica Roth, take the money.

Alamäistään huolimatta on raudankova kirja, jota suosittelen kovasti etenkin Nälkäpelien ystäville.
Elokuvaa en ole nähnyt, mutta pitää sekin ostaa kun löytää, on tämä kirjakin niin hyvä.

Ja jälleen on yksi rahasampo luotu tähän maailmaan...

Tilannekatsaus!

Tykitin Da Vinci -koodin loppuun eräänä yönä ja eilen nakuttelin ensimmäiset 50 sivua Enkeleitä ja Demoneita. Vielä on paha mennä sanomaan mitään, mutta alun perusteella Enkelit ja Demonit vaikuttaa jännittävämmältä. Onneksi elokuvan näkemisestä on niin kauan, että edes osa juonesta on unohtunut.

Brown on kyllä melkoinen seppä. Cliffhangereita tuntuu riittävän jokaiseen kappaleeseen.

Tässä olen aikalailla viimeisillä sivuilla Ville Kivimäen Murtuneet Mielet: taistelu suomalaissotilaiden hermoista-kirjassa, ja jotain ajtuksia tästä voisi heittää. Kivimäki tarkastelee kirjassan talvi ja jatkosodassa psyykkisesti romahtaneita sotilaita, ja sieltä on paljastunut jos minkälaista jännää. Etenkin olen yllättynyt siitä, kuinka tiivissä opillisessa jatkumossa Suomi oli Saksan kanssa, kun aiheena on psykiatria. Kyseessä ei nyt ollut mitään "natsipsykiatriaa", mutta yllättävän paljon lääkärit painottivat rakentteellisiin ja perinnöllisiin ominaisuuksiin, kun potilaita alettiin haastattelemaan ja mielen murtumisen syitä selvittelemään. Tietenkin Suomella oli hyvät kontaktit Saksaan, mutta jotenkin silti minut yllätti se, että Suomessakin jonkintasoinen degeneraatio oppi oli valloillaaan. Tosin myös muut pohjoismaat olivat mukana 1900-luvun alun oppisuuntauksissa, joten ei Suomi ollut tässä ihan yksin.
Mielenkiintoista oli myös huomata, kuinka lääkärit joutuivat tasapainoilemaan armeijan vaatimusten ja oman ammattinsa normien kanssa. Potilas piti hoitaa ja saada taistelukykyiseksi, mutta toisaalta liian ankara ei saanut olla. Sotilaiden erillaiset pyykkiset apukeinot sodan kauhujen kestämisessä olivat myös kiintoisaa luettavaa. Ne vaihtelivat sodan petomaisuuden hyväksymisestä(eräs upseeri ripusti kuolleen neuvostosotilaan pääkallon korsun oven yläpuolelle, tosin muut sotilaat eivät katsoneet sitä hyvällä) sen kieltämiseen ja moniin muihin keinoihin. Suosittelen todella paljon teosta jos ihmisen rikkinäisempi puoli, ja hieman erillaisempi näkökulma talvi sekä jatkosotaan kiinnostaa.

Seuraavaksi olisi tarkoitus lukea Jonathan Gloverin Ihmisyys, mitä kaverini on kehunut paljon. Luin tuossa ensimmäiset 30 kymmentä sivua ja siinä käsiteltiin Nietzscheä aika mielenkiinoitsesti(miten saataisiin luova ihminen ilman Nietzschen palvomaa kovuutta ja egoismia). Jännältä vaikuttaa.

Lainaus

Jokusen aikaa sitten tuli lukaistua Outolintu

Luin sekä Divergentin ja sen jatko-osan joku vuosi sitten ja pidin molemmista. Aika Nälkäpelivaikutteinen se kyllä oli kuten sanoit, mutta hyvä silti ja se oli kanssa sopivaa luettavaa inttiin. Raa`an ja fyysisesti raskaan kolutuksen läpi kokevaan hahmoon oli helppo samaistua intti ympäristössä. Mielestäni koko tarina olisi voinut loppu kakkososaan, sillä sen loppu on melkoinen plotwisti. Roth meni kumminkin tätä jatkamaan, enkä ainakaan itse pysty kuvittelemaan, kuinka se olisi mahdollista. Vähän olen myös kuullut ettei tuo kolmas osa ole kovin hyvä, mutta jospa senkin saisi joskus luettua.

Ostin itselleni joululahahjaksi mielenkiintoisen kuuloisen kirjan, nimeltä Harry Potter ja Feeniksin Kilta. En tiedä oletteko kuulleet tästä sarjasta, kuulemma maailmalla ihan tunnettu.

Noh, olen ikuisuusprojektia lukenut taas 170 sivun verran ja tykännyt siitä kovasti. Pakko ihastella sitä, miten Rowling osaa kirjoittaa teksitä mikä kiehtoo näin aikamiestäkin. Pikkuisen tosin vieläkin kalvaa, kun ei tullut kakarana luettua näitä kirjoja, mutta menevät ne nytkin.

Tämän jälkeen jäljellä kaksi, sitten pitää siirtyä uusien kirjaprojektien pariin.

Olenpa itsekin löytänyt taas vaihteeksi lukemisen riemun. Viimeisimpänä upposi Arnoldin "Total Recall" omaelämäkerta, tottakai alkuperäiskielellä. Todella sujuvaa ja mielenkiintoista luettavaa ja kirja hujahtikin aika nopeasti huolimatta suht suuresta sivumäärästä. Olenkin tykästynyt viime aikoina lukemaan lähinnä elämäkertoja ja tietokirjoja - Bill Brysonin "Short History of Nearly Everything" -nimiselle opukselle on annettava kunniamaininta, on nimittäin todella hauskasti ja kekseliäästi kirjoitettu tiedekirja, joka pyrkii selittämään luonnontieteiden historian maallikon kielellä. Astetta jännempi kokemus oli Sun Tzun "Art of War" joka lyhyestä kestosta huolimatta oli varsin mieleenpainuva opus - suosittelen kokeilemaan!

Seuraavaksi vuorossa olisi kovasti kehuttu Ozzy Osbournen omaelämäkerta. Esimerkiksi Mötley Cruen tarina upposi meikäläiseen kuin kuuma veitsi voihin, joten olettaisin että nautinnollisia lukuhetkiä on tiedossa tämänkin kirjan kanssa!

Tietääkö kukaan mistä vois saada ostettua J. R. R. Tolkienin, Húrinin lasten tarina kirjan, kun mistään en meinaa sitä löytää.

Lainaus käyttäjältä The_Apiens

Tietääkö kukaan mistä vois saada ostettua J. R. R. Tolkienin, Húrinin lasten tarina kirjan, kun mistään en meinaa sitä löytää.

tuolta löytyisi uutena hintaan 20.00€ http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=976472

Lainaus käyttäjältä Hellsinki+

Lainaus käyttäjältä The_ApiensTietääkö kukaan mistä vois saada ostettua J. R. R. Tolkienin, Húrinin lasten tarina kirjan, kun mistään en meinaa sitä löytää.

tuolta löytyisi uutena hintaan 20.00€ http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=976472

Ja sivun alareunassa lukee "Tämä kappale on myyty."

Lainaus käyttäjältä Luffy

Olenpa itsekin löytänyt taas vaihteeksi lukemisen riemun.!

Allekirjoitan. Juuri äsken lueskelin Feeniksin Killan loppuun ja pidin kyllä kovasti. En tietääkseni ole koskaan lukenut kirjaa, missä olisi yli 1000 sivua ja oletin tuon sisältävän reilusti filleriä. Noh, toki sitä varmasti oli, mutta ei se häirinnyt. Mukavaa myös, että nuo hahmot ovat kasvaneet lapsista teineiksi, eivätkä enää niele aivan kaikkea pureskelematta. Harry varsinkin oli paikoin mukavan angstinen.

Täytyy viikonlopun aikana käydä poimimassa kaksi viimeistä osaa hyllyyn ja jatkaa lukemista, niin saa tämän projektin viimein pakettiin.

Yksi ikuisuusprojekti saatiin eilen loppuun, kun Harry Potterin viimeiset sivut kääntyivät kansien välissä. Hemmetin viihdyttävä kirjasarja, ei siitä pääse mihinkään. IMO loppua kohden sarja parani, koska teemat menivät synkempään suuntaan. Ei uskoisi, että lapsille suunnattu sarja käsittelisi ystävyyden, rohkeuden ja sen sellaisen sivussa esimerkiksi rotuvihaa ja kuolemanpelkoa. Kannatti todellakin lukea ja mielellään lukisin samasta maailmasta spin-offeja. Varsinkin ajasta ennen sarjaa saisi varmasti paljon hyvää settiä.

Peukut ylös kaikille, jotka ovat nuo HP kirjat jaksaneet lukea alun "huuman" jälkeen. Tarkempi selostus niiden plussista ja haitoista olisi aika pitkä, joten taidan jättää asian tältä osin tähän.

Luen itse tällä hetkellä Richard Adamsin Watership Downia, joka on siis suomessa tunnettu lähinnä kirjasta tehdyn animaatioelokuvan perusteella, jonka suomennos on siis Ruohometsän Kansa. Jonkinlainen internet ilmiö tullut alkuperäisen elokuvan raakuudesta, ja sitä pidetään aika monen käyttäjän toimesta pelottavimpana lasten elokuvana, minkä he ovat katsoneet. Itsekin olisi se tarkoitus vilkaista, jahka saan kirjan luettua.

Tarina jäniksistä etsimässä uutta kotia, ei alkuasetelmiltaan kuulosta kummoiselta, mutta kirja menee hieman pintaa syvemmälle. Kirjassa kuvataan jänisten kulttuuria ja filosofiaa, ja siinä, kuten sen elokuvaversiossakin, on henkeä. Alkuasetelma kuulostaa lasten kirjalta, mutta kirja itse tuntuu kaikkine vivahteineen enemmän aikuisille suunnatulta.

Ostin opuksen Amazonista suoraan Kindlelle, ja tarkasteltuani Adlibriksen valikoimaa, vaikuttaisi siltä, että kirjasta ei ole tehty suomennosta. Valitettavaa niille, jotka eivät tykkää tahi osaa lukea englantia.

Lainaus käyttäjältä Zhinarkos+

Luen itse tällä hetkellä Richard Adamsin Watership Downia, joka on siis suomessa tunnettu lähinnä kirjasta tehdyn animaatioelokuvan perusteella, jonka suomennos on siis Ruohometsän Kansa.
Ostin opuksen Amazonista suoraan Kindlelle, ja tarkasteltuani Adlibriksen valikoimaa, vaikuttaisi siltä, että kirjasta ei ole tehty suomennosta. Valitettavaa niille, jotka eivät tykkää tahi osaa lukea englantia.

Aika jännä, ettei Adlibriksesta tosiaankaan löydy tuota suomeksi, sillä kyllä kirjasta on käännös olemassa; itse yritin varmaan yläasteella viimeksi lukea opusta läpi. Nopealla googlauksella kirjakaupoista (Adlibris/Suomalainen/Akateeminen) tuntuisi olevan aika kiven alla, mutta ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyy suomeksi.

Lainaus käyttäjältä Yaki

Aika jännä, ettei Adlibriksesta tosiaankaan löydy tuota suomeksi, sillä kyllä kirjasta on käännös olemassa; itse yritin varmaan yläasteella viimeksi lukea opusta läpi. Nopealla googlauksella kirjakaupoista (Adlibris/Suomalainen/Akateeminen) tuntuisi olevan aika kiven alla, mutta ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyy suomeksi.

Noniin, aivan. Painos on mitä todennäköisemmin siis vain loppuunmyyty eikä uutta ole tullut.

Star Wars: Tales of the bounty hunters 5/5

Hyvä kirja suosittelen kaikille star warsin tunteville ja hypetystä kerääville star wars 7 leffaa varten tai Battlefront peliä.
Kirja kertoo tarinaa kuudesta palkkiometsästäjästä, jotka näkyvät yhdessä kohtauksessa Star wars elokuvassa "Imperiumin vastaisku", jossa Vader käskee nämä kovikset Han Solon ja häden ryhmänsä perään. Itse leffassa nähtiin vain Bobba Fett:in tekemisiä, mutta tämä kirja kertoo muiden kohtauksessa olleiden palkkiometsästäjien tarinaa ja tekemisiä samaan aikaan leffan kaa, sekä jälkeen impereriumin, joten tästä saa vähä "sneak peakia" enne leffaa. Suosittelen kirjaa myös, koska se keskittyy hyvin itse palkkiometsästäjä henkilöihin eikä Sci-fiin, joten näitä tarinoita voisi luulla vaikka villiin länteen sijoittuvaksi jos vähä sanastoa ruukkaisi.

IMAGE(http://www.thedentedhelmet.com/gallery/data/553/medium/Boba-Fett-Costume-Empire-Strikes-Back-Executor-10a.png)

CDON pisti tulille varsin kovaa kirja-aletta, joten kaksi ensimmäistä Witcheriä lähti tilaukseen. Kuten suurmestari Pyykkönen ohjeisti, vieläpä kotimaisella kielellä. Muutaman kympin nuo yhteensä kustansivat ja ainakin ensimmäisen kirjan ensimmäiset 30 sivua ovat olleet sitä mitä tilattiin.

Palataan asiaan kun on jotain mitä sanoa.

Ensimmäinen Noituria käsittelevä novellikokoelma on nyt saatu takaisin hyllyyn. Lyhyestä virsi kaunis, aivan tajuttoman viihdyttävää proosaa. Pikkuisen pelkäsin, että kaiken hypettämisen jälkeen kirja ei pääsisi sille tasolle mitä mainostettiin, mutta vielä mitä! Suosittelen erittäin lämpimästi.

Seuraavan osan otan kohta puoliin "työn alle", mutta CDON:n alet lähes pakottivat tilaamaan valmiiksi ensimmäiset pari osaa saagasta. Kiroan nämä shoppailun omalta sohvalta mahdollistavat palvelut helvettiin!

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Ensimmäinen Noituria käsittelevä novellikokoelma on nyt saatu takaisin hyllyyn. Lyhyestä virsi kaunis, aivan tajuttoman viihdyttävää proosaa. Pikkuisen pelkäsin, että kaiken hypettämisen jälkeen kirja ei pääsisi sille tasolle mitä mainostettiin, mutta vielä mitä! Suosittelen erittäin lämpimästi.

Seuraavan osan otan kohta puoliin "työn alle", mutta CDON:n alet lähes pakottivat tilaamaan valmiiksi ensimmäiset pari osaa saagasta. Kiroan nämä shoppailun omalta sohvalta mahdollistavat palvelut helvettiin!

Tuli itsekkin nuo novellikokoelmat tuossa kesällä lueskeltua ja oli hyvää menoa, vaikka olikin periaatteessa ensikosketus ihan "kunnon kirjoihin". Nyt kun aloin asiaa miettimään miksen sitä kolmatta sitten kanssa hommannut, niin... niin. En itseasissa yhtään tiedä. CDONissa tosiaan jotain aleja näyttää olevan noiden kohdalla, joten täytyy varmaan heittää sieltä kolmas Noituri eepos tilaukseen. Blopsin betakin loppuu juuri passelisti niin pääsen taas lueskelemaan lampun valossa seinillä loikkimisen sijasta.

Lainaus

Ensimmäinen Noituria käsittelevä novellikokoelma on nyt saatu takaisin hyllyyn. Lyhyestä virsi kaunis, aivan tajuttoman viihdyttävää proosaa. Pikkuisen pelkäsin, että kaiken hypettämisen jälkeen kirja ei pääsisi sille tasolle mitä mainostettiin, mutta vielä mitä! Suosittelen erittäin lämpimästi.

Myöhemmät Noituri-kirjat eivät kaikki sitten ylläkään ensimmäisen tasolle, varsinkin romaanimuotoisissa ote on välillä aika haparoivat, tai sanotaanko jopa pitkäpiimäinen. Tarina ei tunnu etenevän juuri lainkaan, olen melko varma, että muutama romaania saataisiin lyhennettyä puoleen juonen juuri kärsimättä.
[spoiler]Plus myöhemmät kirjat keskittyvät liiaksi Ciriin. Pääskytornissa Noituri esiintyi ehkä muutamalla kymmenellä sivulla.[/spoiler]

Laatukirjallisuutta kirjat kumminkin ovat.

Mitä kirjoja luette tällä hetkellä? Itsellä on menossa opintojen takia Marie Kondon KonMari. Pitäisi kirjoittaa kirjallisuuskritiikki. :/