Fire Emblem-sarja / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Fire Emblem-sarja

Miekkojen terät kalisevat kylmästi toisiinsa. Metalli vääntyy, samalla kun pieniä kipinöitä sinkoaa kahden hahmon kasvoille. Taustalla, jalkajousien jänteet vingahtelevat lähettäen ilmoille kuolemaa. Ratsuväki on saarrettu toisaalle ja keihäiden kärjet alkavat värjäytyä punaiseksi hevosten ja ratsastajien verestä.

Sotilaan miekka hajoaa hänen tehdessään viimeisen iskunsa. Hikikarpalo kohoaa pelaajan otsalle, sillä vihollinen ei kohdannutkaan Luojaansa ennen terän särkymistä miljooniksi paloiksi taistelukentälle. Vihollinen iskee, osuu ja onnistuu. Pelaajan hahmo kaatuu maahan, pysyvästi.
Kuten Samuli Putro sanoisi, ”Kuolema on kauppamies ja taitava”.

Tämä, ladies and gayboys, on Fire Emblem!

Genre: Strategia, roolipeli
Kehittäjä: Intelligent Systems
Julkaisija: Nintendo

Fire Emblem on Nintendon pitkäaikaisia luottosarjoja, joka on voittanut fanit puolelleen mielenkiintoisilla hahmoillaan ja syvällisellä gameplayllään. Sarjan ensimmäinen osa nähtiin Family Computerilla (tunnet sen kenties NES:nä) ja viimeisin osa puolestaan julkaistiin kuluvan vuoden aikana 3DS:lle. Sarjan pelit olivat pitkän aikaa pelkästään Japanin herkkua, mutta sarja saatiin (onneksi) myös Länteen.

Päällisin puolin sarja on melko tutunoloista huttua. Pelit sijoittuvat fantasiamaailmaan, missä pelaaja ohjeistaa omia hahmojaan läpi vuoropohjaisten taistelujen. Tarinalla on sarjan peleissä suuri merkitys. Tarinaa kuljetetaan suurimmaksi osaksi pelihahmojen välisen dialogin välitykselle (daa).

Fire Emblem on kuitenkin syvällisempi kokemus mitä voisi uskoa. Hahmot ovat kukin omanlaisiaan persoonia ja suurin osa vieläpä hyvin kirjoitettuja. Pelaaja pääsee myös sekoittaman pakkaa parisuhteiden avulla. Taisteluissa puolestaan on erilaisten hahmoluokkien ansiosta taktikoinnin varaa enemmän kuin reilusti. Yksin sarjan tunnetuimmista piirteistä on myös kuoleman pysyvyys. Mikäli viikatemies pääsee vierailemaan hahmon luona, ei kyseistä jantteria enää pelaajan riveissä nähdä.

Vaikka Fire Emblem omaakin oman suurehkon fanikuntansa, niin sarjan tulevaisuus ei ole aina ollut kovinkaan vakaa. Sarjan viimeisin osa Awakening olisi voinut jäädä sarjan viimeikseksi osaksi, mikäli peli ei olisi saavuttanut tavoitemyyntejään. Awakening kohosi monen arvostelijan silmissä yhdeksi 3DS:n parhaaksi peleistä ja tätä se todellakin on. Peli saavuttikin sille asetetut tavoitteet yksinään USA:n myynneillään. Hyvä näin.

Fire Emblemistä julkistettiin myös vuoden alussa mielenkiintoinen spin-off. Sarja tullaan laittamaan kimppaan Shin Megami Tensei-sarjan kanssa. Tästä tuotoksesta ei tosin tiedetä vielä mitään konkreettista.

Ennen 3DS:n omaa osaa sarjan fanit saivat odottaa viitisen vuotta uutta osaa (Nintendo kun julkaisee samoja pelejä koko ajan). 3DS:n Awakening oli hyvä ponnahduslauta uusille pelaajille sukeltaa mukaan sarjaan (kuten minä), sillä siihen oli tuotu mukaan monien uusien ominaisuuksien lisäksi myös mahdollisuus pelata ilman hahmojen lopullista kuolemaa. Sarjan HC-faneja ei kuitenkaan ole unohdettu.

Awakeningia on nyt kymmenen kappaletta (ja sama määrä tunteja) takana ja pelin voi helposti ottaa mukaan tämän vuoden GOTY-mittelöihin. Hahmot ovat erittäin hyvin kirjoitettu ja pelaaminen täyttä rautaa. Frederik ja Lon’qu tappavat talossa ja puutarhassa, mutta Virion kylvää myös jousella ihanaa kuolemaa. Pelaan muuten n00b-modella, koska muuten ensimmäisen tehtävän jälkeen mukana olisi korkeintaan kourallinen hahmoja. Anteeksi. Suunnitelmissa on tosin ensimmäisen pelikerran jälkeen kokeilla sitä "oikeaa" pelimuotoakin. Pelin tuotantoarvot ovat myös melkoisen korkealla, mitä nyt hahmoilla on jalkojen tilalla kaviot.

Muitakin sarjaan tutustuneita löytyy täältä (tiedän että olette siellä jossain…), joten ei muuta kuin liekehtivät debaatit aikaiseksi.

Itsellä on Awakeningin pelikellossa 200 pelituntia, ja on ehdottomasti tämän vuoden parhaita pelejä. Toivotaan että Wii U:lle saadaan Fire Emblemi jossain vaiheessa.

Oli jo aikakin saada oma ketju tälle sarjalle, joten kiitos siitä. Oma ensikosketukseni Fire Emblem sarjaan tuli GameCubella Path of Radiancen muodossa, joka jäikin mieleeni positiivisesti Tales of Symphonian ja Metroid Primen ohella. Vähintäänkin kymmeniä tunteja Radiancen kanssa menikin, eikä homma tosiaan ollut helpoimmasta päästä.

Mutta sarjan uusin tulokas, Awakening, onkin sitten SE peli, joka sai handheld pelaamista inhoavan itseni mukaan tähän touhuun. Vaikka en päälle 20 tunnin seikkailun jälkeen vieläkään tunne itseäni kovin kotoisaksi tämän pikkuruutuisen laitteen kanssa, niin en kyllä yhtään kadukaan tämän 3DS XL bundlen ostoa. Erinomainen peli kerta kaikkiaan, joka haastaa pelaajan monella tapaa. Ei varmasti paras mahdollinen ratkaisu, mutta ensi reissu peliin lähti Hard/Classic muodossa. Ei kyllä tee yhtään hyvää hermoille, kun aina uutta tehtävää aloittaessa ensi ajatuksena on "Please, don't die on me guys!". Tämä johtanutkin helpompien side questien ravaamiseen levelien toivossa, että rakkaat hahmot selviäisivät paremmin hengissä.

Hahmoihin kiintyminen pelin edetessä on tosiaan kylmä fakta. Tehtävien alussa tosiaan tekee kaikkensa, jotta ne itselleen tärkeimmät hahmot selviävät. Näistä itselleni ja varmasti myös monelle muulle tärkeimmäksi on noussut Tharja, tämä jokseenkin psykoottinen naikkonen, jonka sekoilusta ei voi olla pitämättä. Oma avatar hahmonikin päätyi hänen kanssaan naimisiin, joka onkin pelisarjassa ominaisuutena raikas tuulahdus jotain uutta. Tiiminä tämä taikuri kaksikko onkin tässä Chapter 12 mennessä sanalla sanoen jo pysäyttämätön. Steamrollaisivat monessa tapauksessa kaiken yksinkin, mutta pakko jättää muillekin ryhmän jäsenille kokemusta.

Juonikin on ihan sujuvaa settiä, vaikka ei mitään mullistavaa vielä ole tarjonnutkaan. Lähinnä hahmot värikkäillä persoonillaan ovat kuljettaneet tarinaa upeasti toteutetun taktisen taistelusysteemin kera. DLC pakettiakin peliin on jo saapunut ja häpeäkseni myönnän jo sortuneeni ostamaan niitä. Vaikea kieltäytyä, koska ne tarjoavat juuri sitä mitä peliltä toivon lisää. Enemmän hahmojen välistä keskustelua ja muutenkin tuovat esiin lisää heidän persoonaa.

Ei tätä tosiaan voi pelinä muuta kuin kehua ja on ehdottomasti oston arvoinen teos. Tai tehkää kuten minä ja ostakaa se 3DS tämän pelin vuoksi.

Jeesjees, hienoa, että näinkin hienolle pelisarjalle on oma aihe. Ja toki Kakar...siis Muksulle propsit hyvästä alotusviestistä. Fire Emblem on ehkäpä siitä saakka ollut allekirjoittaneelle se Nintendon kiinnostavin pelisarja, ja onhan tuo myös taktista ropea parhaimmillaan (kyllä, jopa FF Tacticsiakin parempi). Ensimmäistä kertaa kun näin FE:tä, oli kun kaverini pelasi Wiillä Gamecubelle sekä Wiille tulleita osia. Siitä sitten kiinnostuin sen verran, että aloin pelaamaan GBA:lle tullutta Sacred Stonesia. Erittäin heikkona taktikkona pääsin jopa yllättävänkin pitkälle kunnes rosteri alkoi olemaan niin pieni (mutta suht hyvä) että ei enää päässyt eteenpäin ja kun osa parhaimmistoakin oli menehtynyt parissa viimeisessä taistelussa. Vielä ehkä joskus palaan tuon pelin pariin.

Nyt myöhemmin tämä pelisarjan tuorein eepos alkoi kunnolla kiinnostamaan, kun kerran tuo 3ds löytyi. Demon testauksen ja loistavan vastaanoton jälkeen kävin noutamassa oman kopioni kauppojen hyllyiltä. Nyt noobi-moodilla 15 chapteria takana, ja on kyllä maistunut oikein hyvältä. Täytyy vielä kiitellä tuosta helpotetusta versiosta, kun tuskin tuosta Classicista olisi mitään tullut, ainakaan ensimmäisellä läpipeluukerralla.

Chapterissa 19 mennään ja pelin vaikeusaste on ottanut askelia oikeaan suuntaan. Vielä muutamia kappaleita sitten pääsi tehtävät helposti läpi yhdellä ja kahdella hahmolla, mutta nyt saa oikeasti yrittää tosissaan. Pitänee laittaa pari vapaamatkustajaa pihalla omasta tiimistä ja ottaa tilalle porukkaa, mikä ei kuole kun vihollinen liikahtaa ensimmäisen kerran.

Yrittämään uudesaan, kyllä tämä tästä.

Jeesjees, viimeistä lukua viedään ja viime aikoina todella paljon tykästynyt peliin. Ehkä osin johtuu siitäkin, että vihdoinkin pari päivää sitten aloin tajuamaan enemmän noista ystävyyssuhteista ja class-sekoiluista. Todella mukavaa seurata kun Sully ja Reetu pistää väkeä kylmäksi Wyvern Lordeina. Myös Anna Bowknightina ja Say'ri Assasiinilla ovat olleet avainhenkilöitä. Ja kuten Muksukin sanoi, niin suurinpiirtein tuon luvun aikoihin vaikeustaso nousee kivasti.
Täytyykin harkita Classic-runia tämän noobikasuaalikierroksen jälkeen.

E: Peli läpi iltapäivällä ja arvosanaksi loppujen lopuksi sellainen 8.5 / 10. Lopussa rullasi yhteenveto lukujen parhaista (samaan tyyliin kuin taisteluiden voitettua eli 2 parasta per luku) ja Sully ja Stahl löytyi sieltä suht useasti, myös Frederick oli hyvin mukana.

Nyt kun peli on tahkottu läpi, niin olen vakaasti sitä mieltä, että pelisarja voisi ottaa hieman uusia tuulia. Toki, tuloillaan on Shin Megami Tensei X Fire Emblem, mutta jos/kun kotikonsolille seuraavaksi saadaan FE-sarjan peli, niin voisi se olla hieman erilainen kuin käsikonsoleilla. Awakening hoiti vuoropohjaisen röpeilyn niin hyvin, että mielellään katselisi samoja hahmoja hieman toiminnallisemmassa pelissä. Kotikonsolilla peliin pitäisi saada pikkuisen lisää näyttävyyttä ja vauhtia, kuten XCOM:ssa. PS3:lla nähty Valkyria Chronicles on toki myös oikein toimiva esimerkki kotikonsolilla pelattavasta vuoropohjaisesta pelistä.

Sain tässä pari viikkoa sitten Awakeningin läpäistyä, joka muuten on ensimmäinen pelaamani FE-sarjan peli. Minulla oli omat epäilykseni kun peliä ostin, joista onneksi suurin osa osattautui turhiksi.

Taistelut olivat huomattavasti viihdyttävämpiä kuin osasin odottaa, joskin kiitos kuuluu suureksi osaksi skippaamiselle: harvassa taktiikkaroolipelissä pystyy ohittamaa vihollisen siirtymis- ja taisteluanimaatioita.Touhu oli paljon sujuvampaa kuin esimerkiksi Final Fantasy Tacticsissa, jossa joutui odottamaan välillä kymmeniä sekunteja, kun vihollinen päättää käyttää jotain erikoisiskua.

Awakeningin hahmonkehitys aiheutti ristiriitaisia mielipiteitä: olihan se mukavaa, kun ominaisuudet nousivat niin hitaasti, että myös alemman tason hahmoilla teki jotain. Toisaalta hahmonkehitys oli yliyksinkertaista, kun oikeastaan mitään ei saanut päättää itse. Tosin ottaen huomioon hahmojen lukumäärän, virtaviivaistus vähensi mikromanagerointia, mikä on (lähes) aina hyvä juttu. Pidin myös siitä, että hahmoilla oli vain aseita, eikä haarniskoja, kypäriä, amuletteja ja muita vastaavia. Tämä teki touhun huomattavasti mukavammaksi, kun ei joka jannulle pitänyt ostaa uusinta kultapanssaria (köh Tactics Ogre LUCT köh).

Sitten yksi roolipelin perusraaka-aineista: tarina. En odottanut mitään suurta, enkä oikeastaan sellaista saanut, mutta silti yllätyin positiivisesti tarinan laadusta: tätähän jaksaa jopa seurata! Muutamaa poikkeusta lukuunottamat hahmotkin oli kirjoitettu hyvin.

Aluksi luulin, että suurin osa sivutehtävistä pitää ostaa DLC:nä, koska satuin törmäämään vain kouralliseen. Sain sitten myöhemmin kuulla, että uusia sivutehtäviä saa hahmojen suhteita parantamalla. En jaksanut tehdä tätä, koska tympeän dialogin seuraaminen suhteiden parantamiseksi ei kuulosanut erityisen mielenkiintoiselta (toki suhteet nousivat taistelussakin, mutta eivät tarpeeksi).

Tästä päästäänkin seuraavaan aiheeseen: kestoon. Pelin aikamittari näytti 11:42 ennen lopputaistelua. Olin tehnyt osan sivutehtävistä ja muutaman haastetaistelun. Silti toivoisin, että peli olisi pidempi, esimerkiksi Tactics Ogre LUCT:en PSP-versiossa olen saanut yhdellä pelikerralla mittariin 103 tuntia, ja vielä on tekemistä jäljellä.
Kenties suon tälle pelille joskus uusintakierroksen, maksoinhan tästä viisikymmentä euroa.

Kuten varmaan huomaattekin, en ole kommentoinut grafiikasta mitään, koska se on viimeinen asia tällaisissa peleissä, mihin kiinnitän huomiota. En ole myöskään kertonut mielipidettäni äänimaailmasta, koska siitä ei juurikaan jäänyt mitään mieleen, paitsi ääninäyttelyn vajaavaisuus.

Jos minun pitäisi tälle lätkäistä arvosana, antaisin 8/10. Ei tämä Final Fantasy Tacticsille ja Tactics Ogrelle pärjää, mutta mielellään tätäkin pelaa.