Armeija, siviilipalvelus, totaalikieltäytyjät jne. / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus

Vietettiin viime viikko jälleen metsässä. Paikkana Vuosanka ja ampumaleiri. Heti alkuun täytyy sanoa, että leiri oli rennompi, kuin edellisen viikon asema harjoitus. Vuosangassa oli sotku, sauna, ulkohuussi, saimme nukkua klo 6 tai 5 ja komentopaikkaa ei tarvinut raahata. Mukaan otettiin vain omat teltat ja muut romppeet.

Mitäs me teimmekään tällä leirillä? Noh, heitimme oikean käsikranaatin, oli yö ammuntoja, poljimme pyörillä lumisia ylämäkiä ja hajoilimme keskiviikon räntäsateeseen. Perjantaina pääsin räjäyttääm TNT:tä!! :) Se oli ihan jännää, vaikka kiinnostus intti juttuja kohtaan on puhdas nolla. Ensi viikolla aselajimarssi, jossa tovoittavasti en hajoa. Vielä pitäisi kolme paskaa viikkoa(leiriä) jotenkin jaksaa, niin voisi periaatteessa sanoa että ohi on. Tammikuu jo häämöttää.

Juups, elikkä tänään oli kutsunnat paikkakunnallani, enkä kyllä osannut varautua, että siellä olisi niin kauan kestänyt.
10:ltä alkoi ja vasta 16.30 sieltä pääsin pois. Randomilla huudettiin niitä nimiä sieltä ja tottakai kaveri pääsi heti ensimmäisten joukossa pois sieltä.
Sodankylän jääkäriprikaattiin olen menossa heinäkuussa 2014, ja tuo tilaisuus kyllä raotti silmiä itse armeijan suhteen. Ei kai se nyt niin paha paikka taida ollakkaan :D

Lainaus käyttäjältä Riukkuli 94+

Ei kai se nyt niin paha paikka taida ollakkaan

Minäkin muistan kun kutsunnoissa ajattelin "ei se nyt niin paha paikka voi olla, kevyesti siellä vuoden on!". Kotiuduin puolen vuoden jälkeen.

Lainaus käyttäjältä erakko

Lainaus käyttäjältä Riukkuli 94+Ei kai se nyt niin paha paikka taida ollakkaan
Minäkin muistan kun kutsunnoissa ajattelin "ei se nyt niin paha paikka voi olla, kevyesti siellä vuoden on!". Kotiuduin puolen vuoden jälkeen.

Joo, ei itsellänikään se mielenkiinto niin korkealla ole, että vuoden olisin. Varmaan se puolivuotta, jollei mitään mullistavaa tapahdu tässä välillä.

Lainaus käyttäjältä Riukkuli 94+

Juups, elikkä tänään oli kutsunnat paikkakunnallani, enkä kyllä osannut varautua, että siellä olisi niin kauan kestänyt.
10:ltä alkoi ja vasta 16.30 sieltä pääsin pois. Randomilla huudettiin niitä nimiä sieltä ja tottakai kaveri pääsi heti ensimmäisten joukossa pois sieltä.
Sodankylän jääkäriprikaattiin olen menossa heinäkuussa 2014, ja tuo tilaisuus kyllä raotti silmiä itse armeijan suhteen. Ei kai se nyt niin paha paikka taida ollakkaan

En halua laskea intoasi, mutta ajattelin myös samaa kuin sinä tuolloin. Kaikki positiivisuus jäi siviiliin kun prikkatin porteista sisälle astuin, ja tilalle tuli vitutus. Melkoista paskaa tämä välillä on. Tietenkin ne hetket ovat kultaisia kun tulee 57 km marssilta ja pääsee suihkuun, jauhamaan paskaa tupa kavereiden kanssa ja lopulta nukkumaan. En olisi ikinä uskonut, että olisin jaksanut tuon lähemmäs 60 km aselajimarssin, mutta hengissä sieltä tultiin. Olin hemmetin ylpeä itsestäni!! :)

Nyt kun valkoinen vaippa on peittänyt Prikaatin pihat ja talvikin on kait julistettu alkaneeksi Kenraalin toimesta karvalakkien muodossa, on inttikin alkanut maistua vahvasti salmiakilta. Mustalta semmoiselta, kuten aamujen määräkin, joka näyttää tällä hetkellä 130:tä. Maku on kuitenkin suurimmalta osin positiivinen ja moni harjoitus on näin jälkikäteen jättänyt oikein mukavan maun suuhun. Tietenkin joukkoon mahtuu aina ne pari vanhentunutta namua, joita on pitänyt pureskella ihan urakalla.

Toissaviikon ampumaleiri vastasi lähinnä samaa, mitä Hemmoheikkiselläkin, eli TNT:n räjäyttelyä ja telamiinojakin pistettiin kaksin kappalein palasiksi. Ensimmäiseen ampuleiriin verrattuna nyt käytettiin tetsaria ja ns. perinteistä tetsausvarustusta rinkan sijasta. Ammuttiin muutama Apilas ja kaikki ammunnat suoritettiin vähintään ryhmän (8 henkeä) koossa. Leiri huipentui torstaina koko joukkueen ammuntaan, joka käsitti kokoontumispaikalle kokoontumisen, tehtävän määrittelyn, kukkulalle ryhmittymisen, kahden Apilaksen ja vaunujen ampumisen, tulituen ja vastaavan, sekä lopuksi joukkueen irtautumisen takaisin k-pisteelle. Homman viimeisteli prikaatin kenraali, joka tuli katsomaan tapahtuman ja olipa paikalla pataljoonan komentajakin. Molemmilta satoi kehuja nopeasta liikkeestä ja hyvästä asenteesta, mutta kuten komppaniamme tapoihin kuuluu, ei kuntoisuuslomia tietenkään jaettu. Niitä kun ei meillä saa oikeastaan muusta, kuin noista taitomerkeistä.

Loppukinkku menikin taas kerran vanhaa veksin rakennusta päivystäen, mikä nyt on melko lepiä hommaa mutta samalla äärettömän tylsää ja olin jo sunnuntaina ihan lomafiiliksissä. Voin sanoa, ettei kinkku ole ennen näin pitkältä piinalta tuntunut. Mukaan mahtui myös J-kauden alku ja näin ollen piti taas kerran vaihtaa tupaa, mikä on aina ikävä juttu. Okei, muutto viereiseen tupaan ei ole iso homma, mutta orastava yhteishenki E-kauden tupalaisten kanssa tyssäsi nyt täysin ja tällä kertaa joutuu tosiaan kestämään muutamaa aikas ylimielistä ja ärsyttävää tyyppiä seuraavat kaksi kuukautta. Toisaalta oppiipa ainakin elämään erilaisten heebojen seurassa jos ei muuta.

Ensi viikosta onkin pitkästä aikaa tulossa sanalla sanoen siisti ja kerrankin leiri jota ihan oikeasti odottaa. Vuorossa on nimittäin TRA - Taistelu Rakannetulla Alueella. Hommahan menee niin, että lähdetään jonnekkin Haminan lähettyville purettavalle tehdasalueelle ja harjoitellaan portaissa, huoneissa ja käytävillä tosimista simulaatiot kypärissä ja kranut mukana. Ihan flash-bangeja ei päästä viskelemään, mutta lähemmäs videopeleissä esitettyä sotaa ei intissä tulla pääsemään. Vielä kun tuo kestää sen neljä päivää, niin ei edes ehditä harjoittelemaan kovinkaan paljon. Kouluttajakin sanoi suoraan perjantaina, että tarjotaan teille vähän elämyksiä ja saatte pitää kerrankin hauskaa. Varoitti kuitenkin, että joka vuosi mukana on ollut muutama pelle, joka ottaa oppinsa suoraan sotapeleistä ja lähtee sooloilemaan, eikä sitä katsota mitenkään hyvällä. Mutta joo itse kyllä ajattelin ottaa tuosta kaiken irti, sillä seuraavat viikot tarjoavatkin sitä tuttua, eli metsää, lumista metsää ja märkää pimeää metsää. Lähemmäs 20 leiriaamua vielä edessä ja ainakin 2 ginestä kiikarissa. Sen jälkeen uudet mosat ja kassien hiplausta maaliskuulle.

Nyt pärähti loma jälleen käyntiin!! :) Metsässä meni jälleen kerran viikko ja melko hajottava kokemus se oli. Jopa pieni hermoromahdus pääsi iskemään, mutta sain pääni takaisin kasaan ja jaksoin leirin loppuun. Komentotelttaa jälleen kerran pystytettiin, mutta tällä kertaa paremalla menstyksellä ja kelillä. Oman mausteen leiriin toivat kuitenkin sissit, nuo metsän näkymättömät pirulaiset. Kun pääsi nukkumaan(silloin harvoin kun päästiin ihmisten aikaan nukkuman), niin piti pelätä, että milloin se asemaralli jälleen alkaa. Sissit lisäsivät pimeän metsän pelottavuutta helvetisti. Joutuipa ryhmämme kerrankin yllätys hyökkäyksen kohteeksi, ja turpaanhan siinä tuli.

Onneksi seuraava viikko lepiää kasulla olemista ja joulu porhaltaa kohti kovaa vauhtia. TJ mahtaa tallä hetkellä olla jotain 54 :D

Lainaus käyttäjältä hemmoheikkinen

Oman mausteen leiriin toivat kuitenkin sissit, nuo metsän näkymättömät pirulaiset. Kun pääsi nukkumaan(silloin harvoin kun päästiin ihmisten aikaan nukkuman), niin piti pelätä, että milloin se asemaralli jälleen alkaa. Sissit lisäsivät pimeän metsän pelottavuutta helvetisti. Joutuipa ryhmämme kerrankin yllätys hyökkäyksen kohteeksi, ja turpaanhan siinä tuli.

Meitsi on tiedustelija, eli sissien kaveri. :)
Mentiin välisodassa toisen komppanian majoitusalueelle keskellö yötä kymmenen hengen porukalla tarkoituksena selvittää "vihollisen" vahvuus. Sitten kun siellä poteromies huusi seis ja tunnussanaa, niin mentiin vaan kylmästi kamppaamaan mies ja lähdettiin karkuun. Voi olla, että tuo sälli pikkaisen pelästyi, kun metsän syövereistä iskee muutama tyyppi suoraan päin. Päällä kun on vielä se aika kuumottavan näköinen gandalf-viitta ja naama mustana, niin kyllä siinä on syytäkin pelätä.

Itseä ei ole intti kyllä yhtenäkään aamuna varsinaisest hajottanut tai oikeastaan vituttanutkaan. Ehkä metsässä pinna on aavistuksen verran kireämmällä, mutta kun vertaa yliopistossa opiskeluun, niin kyllä tämä intti on ihan peace of cake -setti. Mistään ei ainakaan miehistön edustajana tarvitse stressata, ruoka on yllättävän hyvää (paitsi sen mitä spadet metsään tekevät) ja porukassa on yleensä hyviä tyyppejä, joiden kanssa jakaa riemut ja itkut. Ehkä sitä sitten keväällä hajoaa, kun meillä ei ole mitään ohjelmaa viimeiseen 2.5 kuukauteen ja voi tuntea olonsa ihan pikkaisen turhaksi kassulla notkuessa.

Lainaus käyttäjältä Airus+

Itseä ei ole intti kyllä yhtenäkään aamuna varsinaisest hajottanut tai oikeastaan vituttanutkaan.

Ei se vielä noilla aamuilla hirveästi pitäisi vielä tuntuakkaan... ;) Tietysti en tiedä mitä kaikkea teillä on vielä edessä puolivuotisen jälkeen, mutta kyllä sillä toisella puolikkaalla aamut menevät paljon paljon hitaammin.

Lainaus käyttäjältä Airus+

Ehkä sitä sitten keväällä hajoaa, kun meillä ei ole mitään ohjelmaa viimeiseen 2.5 kuukauteen ja voi tuntea olonsa ihan pikkaisen turhaksi kassulla notkuessa.

Kutakuinkin näin. Eikä siinä varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta usein vaan tulee se tunne että voisi sitä hyvin kotonakin olla. Tätä kuulin myös meidän eräältä entiseltä apukouluttajalta, jonka mukaan he viimeiset puoli vuotta n. 70 % ajasta nukkuivat vaan tuvissa.

Lainaus käyttäjältä Snakeleader+

Lainaus käyttäjältä Airus+Itseä ei ole intti kyllä yhtenäkään aamuna varsinaisest hajottanut tai oikeastaan vituttanutkaan.

Ei se vielä noilla aamuilla hirveästi pitäisi vielä tuntuakkaan... Tietysti en tiedä mitä kaikkea teillä on vielä edessä puolivuotisen jälkeen, mutta kyllä sillä toisella puolikkaalla aamut menevät paljon paljon hitaammin.

Eipä juuri muuta, kuin sitä kivesten neppailua. Veikkaan että siinä vaiheessa tulee se fiilis "olet ollut täällä jo liian kauan" ja sitä kautta totaalinen kiinnostuksen lopahtaminen. Ainakin näin olen kuullut, että siinä missä alikeilla ja spolleilla on omia hommia, ei lämäreillä ole yhtään mitään ennen, kuin uudet lämärit maaliskuussa koulutetaan. Sitä ennen ehkä muutama kerta, kun koulutetaan painesiteen käyttö, mutta voi olla viikkojakin, niin että päiväohjelmaan kuuluu vain aamupala, lounas, päivällinen ja sotku. Siinä vaiheessa kaartinhallin sali taitaa nousta arvoon arvaamattomampaan ja muuten aika kuluttaa kaikkeen mahdolliseen hyödylliseen, mitä nyt tuvassa pystyy tekemään. Eli täytyy yrittää nauttia nyt, kun saa vielä sykkiä kunnolla.

Serannee taas kerran vuodatus aiheesta Surkea Aamukasa - Ilman Naista Turvanaan, joten pitäkäähän silinterihatuistanne kiinni.

Lainaus käyttäjältä Airus+

Itseä ei ole intti kyllä yhtenäkään aamuna varsinaisest hajottanut tai oikeastaan vituttanutkaan.

Rehellisyys. Eihän se nyt ihan noinkaan ole. Unohdin yhden asian, josta piti ehdottomasti mainita. Nimittäin flashbackit, joita intin aikana on tullut ihan julmetun paljon. Ja varsinkin leireillä.

Kaikki varmaan ovat asesotaa nappuloina leikkineet ja ajat tulivat jo ensimmäisissä poskilaukaus-treeneissä mieleen. Välisodassa mutaisilla panssariurilla piti jälkiä mennä peittämään ja varustuksena kun oli kumisaappaat ja sade(=kura)housut, niin hetihän siinä tuli mieleen ne lukemattomat kuraleikit, kun mutaa tallottiin ja vettä ujutettiin lammikosta toiseen. Nyt viimeviikolla tehtaalla taistellessa ja puolustaessa tuli ihan fiilis, kuin kuurupiiloa leikkisi. Puhumattakaan jo siitä, kun ekoilla yönyliharjoituksilla telttakin oli vielä muistoja herättävä kapistus ja myrskylyhty tismalleen samanlainen, mitä veneessäkin usein poltetaan. Mutta pahin oli se, kun ampumaleirillä muhkeaa hiillosta katsellessa muuan varusmies vierestä totesi, että nyt saisi aimo hyvät rosvopaistit tuossa tehtyä ja heti tuli mieleen se ensimmäinen kerta, kun faijan kanssa tehtiin tuota safkojen safkaa. Eihän nuo kestä, kuin muutaman sekunnin, mutta hajotukseksi nekin kai voi laskea. Ainahan sitä herkistyy, kun menneitä alkaa muistelemaan.

Eli mitä tästä voisi vetää johtopäätökseksi, niin onhan firman laatima päiväohjelma tietyllä tapaa kuin lestentarhassa oloa, kuten joku joskus on asian kuvannut. Mutta ei välttämättä täysin huonolla tavalla.

Niin joo ja viimeviikon Call of Black Wars: Source -taistelumikälie isolla tehtaalla oli kyllä leirinä ihan omalaatuinen ja kyllä yksi parhaista. Teltat ensimmäistä ja ihan satavarmasti myös viimeistä kertaa laitettiin nurmikolle niin, että muodostivat kivan pikku intiaanikylän siihen. Taistelu oli yllämainitun salanimen mukaista, eli aika lailla sitä, mitä sotapeleissä aina nähdään. Availlaan ovia, rynnätään sisään ja heitetään ovista pikku räjähteitä. Ilmat olivat mitä loistavimmat ja vaikka olisikin ollut märkää, niin tuolla tehtaan sisällä oli oikein kuivaa ja lämmintä. Reidethän tuossa joutuvat koville ja portaissa saa ihan sykähtää, mutta muuten lepiä hommaa. Santiksessa varmaan saavat tehdä tuota paljon enemmän.

ps. Taistelusimulaatiot, lyhyemmin mitkäs muutkaan, kuin TaSit ovat aika samaa luokkaa, kun firman ala-arvoisimmat varusteetkin. Eivät meillä toimineen sitten alkuunkaan, mutta kaikki nyt osaavat kuollutta esittää kun kohti ammutaan, sillä silloin voi ottaa rennosti ja asettua maahan loikoilemaan, kunnes hyökkäys päättyy.

Triplapostaus pitkästä aikaa.

Armeijassa voi toisinaan olla niitä hyviäkin päiviä ja torstai oli eittämättä ehkä paras, mitä on ollut. Aiheena oli vangit sieppaus ja koska kyseessä ei edes ollut leirimuodossa suoritettava harjoitus, oli jo alkuun filis todella hyvä. Homman viimeisteli tietenkin pakkisafka, joka on luksusta trangia-kikkailun sijasta. Aihekin oli mielenkiintoinen. Yksi ryhmästä laitettiin uhrin paikalle ja muut kävivät päälle tehden uhrista sievän paketin. Hieman tuli ruhjeita ja aamulla oli leuka ihan jumissa, mutta kivaa oli ja parasta tietty se, ettei kouluttaja turhaa tehnyt hommasta v*ttumaista tarpeettomalla kurilla tai huutelulla, vaan saatiin vähän soveltaa. Kunhan on suunnitelma mietittynä, niin sotavangin saa kyllä helposti nalkkiin, mutta siitä huolehtiminen onkin ihan toinen juttu. Koulutuksen pitäjää yliluutnantti JH kanssa osoitti taas pätevyyttään ja onhan tuo helposti meidän komppanian auktoriteettisin kouluttaja.

Vastahan tuo jyräkin käännähti, mutta alkaa jo tuntua, että intti olisi enemmän tai vähemmän paketissa, mitä se ei kyllä vielä ole. Ja asiaa ei auta se, että komppanian liki sadasta jampasta vain seitsemällä on pidempi, kuin puolen vuoden palvelus. Gonahduksen voi haistaa lähes kaikista ja sitä Aamujen huutelun määrää...

Leiri TJ loppuvuodelta 9 ja tuskin enää talven puolella tarttee ryhmäteltassa öitä viettää. Takana ehkä kolmisenkymmentä, joista suurin osa intin v*ttumaisimpi päiviä. Mutta helposti voi kuvitella, että muutaman vuoden päästä sitä muistelee lämmöllä palvelusaikaa, kun nytkin tornari "Intti on elämän parasta aikaa." vaikuttaa puoliksi paikkaansa pitävältä. Kaikkea tai kaikkia ei tosiaan tule kaipaamaan, mutta moni asia on porttien siellä puolen myös helpompaa ja yksinkertaisempaa mitä reservissä. Mulkkuja kohtalontovereitakin on oppinut sietämään, mikä aluksi tuntui mahdottomuudelta.

Phuh huh!! Vihdoinkin on päästy tänne koneen ääreen ja lomille!! :) On kyllä ollut pari niin uskomatonta viikkoa. että on oikein pakko jakaa kokemukseni tännekkin. Ensinnäkin parin viikon takainen vlv meni keuhkoputken tulehduksen kanssa. Kuumetta oli huikeat 39.7c astetta!! Olin aivan sekaisin!! Vielä jännemmäksi maailma muuttui, kun veksin tädit antoivat jotain maagisia pillereitä. Tabujen ottamisen jälkeen hoipertelin ja nauroin omille päässäni keksimilleni vitseilleni. Melko sekaista menoa. Tohtorit tekivät meikäläiselle vielä punktion, eli työnsivät kaksi alle 10cm rauta neulaa nenästä luun läpi määränpäänä poskiontelo ... No se vlv meni osastolla ja seuraava viikonloppu olikin mainiosti gines... Melko hyvä tuuri... Noh, sen viikon jälkeen olikin leiri jonka joudun jättämään kesken. Nyt sitä ollaankin tässä. Jäljellä on enää kotitus suoritteet viikko, loppusota, joululoma ja viimeinen viikko. Sitten tämä paska loppuu. Vihdoin!! :D

Loppusodat sodittu, J-kauden syväjohtamiset raksitettu, sataset paukutettu ja kotiuttamistestitkin läpäisty. Eli loppusuora alkaa jo lähennellä loppuaan ja pidempiin joululomiin vain viikko jäljellä. J-kausi on kyllä tarjonnut parasta inttiä ihan ehdottomasti. Jouduin viikon verran vierailla Aukissa erinäisestä varotoimista johtuen ja heidän kanssaan viettämäni ampumaleiri oli kyllä sellainen kokemus, että sen jälkeen on todella osannut arvostaa omaa gonakomppaniaa. Ei koksujen herroittalua ja etunimilläkin voi jo huudella, eikä turhia iltavahvareita tai siivouspalveluita enää pidetä. Tai no sipa loppui tavallaan meiltä jo p-kauden loputtua. :)
Mitä nyt tuosta särmäleiristä jäi käteen, niin sain ainakin paukutella pistoolilla, Dragunovilla ja PKM:llä menemään ihan riittäämiin ja olipa siellä sentään Sotku, jossa illat sai kulutettua.

Loppusota oli kyllä sen verran koominen harjoitus, että kassulle tullessamme moni vielä päivitteli, että mikä harjoitus, eihän sellaista edes ollut. Paria yökeikkaa lukuunottamatta koko viimeviikko kului teltassa lepäillen ja välillä ulkona kokkaillen. Emme tehneet suoraan sanottuna mitään ennen perjantaita, jolloin suuri hyökkäys vihdoin koitti ja sekin päättyi aika nopeasta jonkun skapparin huutoon "te kuolitte siellä hei!" ja siitä sitten vaunuun takaisin tutimaan. En olisi tosiaan uskonut, että leireillä voi liikaa nukkua, mutta tulipa tuokin sitten koettua.

Nyt vaan pitäisi vielä ensi viikko kassulla homehtua, että 11 päivän joululomat alkaisivat. Siitä jääkin sitten keväälle vielä 10 lomapäivää, mikä onkin erittäin positiivista. Kuten Snakeleader mainitsit, tulee nuo morttiajan jälkeiset kuukaudet tuntumaan paljon pidemmiltä ja varmaan jotain masennustakin saattaa siellä esiintyä, joten mitä enemmän lomilla silloin, sen parempi. Nyt taasen on melkein sama, onko kassulla vai himassa, koska meininki siellä on sen verran lystikästä, että mieluusti vietän viimeiset hetket tammikuussa lähtevien seurassa.

ps. Munkk1kin voisi pian ottaa osaa tähän ketjuun, kun palvelukseen astut. Ja muutkin, jotka kuukauden päästä kurkkuhaalarit päällä painiskelvat lumihangessa menemään. Jos jotain ei totta tosiaan tule ikävä, niin se on tuota p-kauden ryynäystä ja Kessin ampumakuntoon laittoa. Sekä ampumaratapäivät noissa pakkasissa voivat olla sangen mielenkiintoiset. hrrrr...

Lainaus käyttäjältä Airus+

Loppusodat sodittu, J-kauden syväjohtamiset raksitettu, sataset paukutettu ja kotiuttamistestitkin läpäisty. Eli loppusuora alkaa jo lähennellä loppuaan ja pidempiin joululomiin vain viikko jäljellä. J-kausi on kyllä tarjonnut parasta inttiä ihan ehdottomasti. Jouduin viikon verran vierailla Aukissa erinäisestä varotoimista johtuen ja heidän kanssaan viettämäni ampumaleiri oli kyllä sellainen kokemus, että sen jälkeen on todella osannut arvostaa omaa gonakomppaniaa. Ei koksujen herroittalua ja etunimilläkin voi jo huudella, eikä turhia iltavahvareita tai siivouspalveluita enää pidetä. Tai no sipa loppui tavallaan meiltä jo p-kauden loputtua.
Mitä nyt tuosta särmäleiristä jäi käteen, niin sain ainakin paukutella pistoolilla, Dragunovilla ja PKM:llä menemään ihan riittäämiin ja olipa siellä sentään Sotku, jossa illat sai kulutettua.

Loppusota oli kyllä sen verran koominen harjoitus, että kassulle tullessamme moni vielä päivitteli, että mikä harjoitus, eihän sellaista edes ollut. Paria yökeikkaa lukuunottamatta koko viimeviikko kului teltassa lepäillen ja välillä ulkona kokkaillen. Emme tehneet suoraan sanottuna mitään ennen perjantaita, jolloin suuri hyökkäys vihdoin koitti ja sekin päättyi aika nopeasta jonkun skapparin huutoon "te kuolitte siellä hei!" ja siitä sitten vaunuun takaisin tutimaan. En olisi tosiaan uskonut, että leireillä voi liikaa nukkua, mutta tulipa tuokin sitten koettua.

Nyt vaan pitäisi vielä ensi viikko kassulla homehtua, että 11 päivän joululomat alkaisivat. Siitä jääkin sitten keväälle vielä 10 lomapäivää, mikä onkin erittäin positiivista. Kuten Snakeleader mainitsit, tulee nuo morttiajan jälkeiset kuukaudet tuntumaan paljon pidemmiltä ja varmaan jotain masennustakin saattaa siellä esiintyä, joten mitä enemmän lomilla silloin, sen parempi. Nyt taasen on melkein sama, onko kassulla vai himassa, koska meininki siellä on sen verran lystikästä, että mieluusti vietän viimeiset hetket tammikuussa lähtevien seurassa.

ps. Munkk1kin voisi pian ottaa osaa tähän ketjuun, kun palvelukseen astut. Ja muutkin, jotka kuukauden päästä kurkkuhaalarit päällä painiskelvat lumihangessa menemään. Jos jotain ei totta tosiaan tule ikävä, niin se on tuota p-kauden ryynäystä ja Kessin ampumakuntoon laittoa. Sekä ampumaratapäivät noissa pakkasissa voivat olla sangen mielenkiintoiset. hrrrr...

Äläkä unohda, että nämä kaverit pääsevät myös hiihtämään!! :D Intin sysipaskoilla ja ikivanhoilla suksilla se voi olla jotain aivan helvetillistä. Kauhutarinoita olen ainakin kuullut... Ja se kylmyys leireillä, huhuh. Onneksi itellä on jäljellä enää tuo loppusota, joululoma ja kotitumisviikko. Sitten pääsee taas normaali elämään kiinni. :)

Lainaus käyttäjältä Airus+

ps. Munkk1kin voisi pian ottaa osaa tähän ketjuun, kun palvelukseen astut.

Käskystä, arvon Sotamies (?). Minullahan on luvassa siitä mehukas tilanne, että vastassa on pari kaveria alikeina. Olisi varmaan kaikkien osapuolten kannalta parempi, ettei kumpikaan osuisi oman poppooni puikkoihin. Intti sinänsä jännittää hieman, koska viime kuukausien säännölliset kasvotusten tapahtuneet sosiaaliset interaktoni ovat rajoittuneet lähinnä vanhempiin, kolmeen kaveriin ja lähikaupan kassaneiteihin. Kulttuurishokki on siis luvassa paitsi armeijan menosta, myös oman tuvan porukasta.

Kunto minulla on mallia välttävä, mutta ainakin luulisin selviytyväni Coopperin maagisesta 2200m rajasta, eikä muutaman velton punnerruksenkaan vääntäminen kai aivan mahdotonta ole. Saa nähdä, ovatko pamput yliarvioineet kykyni esikyselyn perusteella. Nykyään on kuulemma jotain "tasoryhmiä". Mielenkiinnolla odotan koko P-kauden koettelemusta ja toivon, ettei omaan tupaan satu montaa ikijonnea tai muuten tahvoa. Olen kuullut juttuja... Onneksi kasarmilla pitäisi olla Wi-Fi, jonka autuutta odottavat iLuurin YouTube ja Crunchyroll :)

Ihan arvon kenraali tai ylisotajumala riittää. Joo intin sukset saattaa tulla itsellekin tutuksi, kun helmikuussa on joku ryhmätaitokilpailu (=40km matkantekoa ja parikymmentä rastia, jotain lämärijuttuja). Kauhutarinoita 30 tunnin mittaisesta hiihtomarssista on omiinkin korviin kuulunut. Siinä vaiheessa kun mosat lähtevät omille hiihtolenkeilleen niin minä totta tosiaan aion ollan tuvassa ryystämässä kahvia.

Meille tulee ehkä ensi vuoden puolella wifimasto, mutta nyt vain sotkussa sellainen tekniikan ihme löytyy ja sekin umpipaska. Mobiililla taas vapaa-ajan alettua tippuu yhteys edgelle ja yritä siinä sitten juutuuppia kahella...

Loppu sodat on nyt sodittu ja on kyllä helvetin hyvä fiilis kun tekalla matkustettiin kohti kassua. Miehistö teka oli vaan perkeleen kylmä. Istu nyt siellä sellaset neljä tuntia... No huh huh. Loppusota oli tavallaan melko lepiä. Yhtään hyökkäystä ei tullut ja saatiin olla suhkot rauhassa. Tosin en nukkunut 3 päivään ja tuli vedttyä 25 tuntia valokaapelia yön pimeydessä ja kylmyydessä. On se vaan mukavaa kun yhteys on valmis, mutta kun tullaan pääteasemalle, niin huomataan ettei se toimi... Vikapartio kutsuu! On myös mukavaa jos kesken rakentamisen putoat jään läpi puroon ja sukat kastuvat, eikä vaihtovaatteita ole. Kyllä tuolloin hajotti. Ehkä eniten tympäsi kun purin yhteyttä(eli kelaan käsin kaapelia eräällä laitteella ) ja oli jäljellä joku 30 metriä, niin koko paska purkaantuu... Onneksi ei tarvitse tuota paskaa enää koskaan tehdä.

Lainaus käyttäjältä Munkk1+

Käskystä, arvon Sotamies (?). Minullahan on luvassa siitä mehukas tilanne, että vastassa on pari kaveria alikeina. Olisi varmaan kaikkien osapuolten kannalta parempi, ettei kumpikaan osuisi oman poppooni puikkoihin. Intti sinänsä jännittää hieman, koska viime kuukausien säännölliset kasvotusten tapahtuneet sosiaaliset interaktoni ovat rajoittuneet lähinnä vanhempiin, kolmeen kaveriin ja lähikaupan kassaneiteihin. Kulttuurishokki on siis luvassa paitsi armeijan menosta, myös oman tuvan porukasta.

Kunto minulla on mallia välttävä, mutta ainakin luulisin selviytyväni Coopperin maagisesta 2200m rajasta, eikä muutaman velton punnerruksenkaan vääntäminen kai aivan mahdotonta ole. Saa nähdä, ovatko pamput yliarvioineet kykyni esikyselyn perusteella. Nykyään on kuulemma jotain "tasoryhmiä". Mielenkiinnolla odotan koko P-kauden koettelemusta ja toivon, ettei omaan tupaan satu montaa ikijonnea tai muuten tahvoa. Olen kuullut juttuja... Onneksi kasarmilla pitäisi olla Wi-Fi, jonka autuutta odottavat iLuurin YouTube ja Crunchyroll

Mihinkä päin teikäläinen on lykätty palvelemaan?

Lainaus käyttäjältä Stiguissimo+

Mihinkä päin teikäläinen on lykätty palvelemaan?

Pääsen kirmaamaan Niinisalon metsissä.

Lainaus käyttäjältä hemmoheikkinen

Äläkä unohda, että nämä kaverit pääsevät myös hiihtämään!! Intin sysipaskoilla ja ikivanhoilla suksilla se voi olla jotain aivan helvetillistä. Kauhutarinoita olen ainakin kuullut... Ja se kylmyys leireillä, huhuh.

Itse en palvelusaikanani suksia "päässyt" kokeilemaan, koska piti yleensä johtajien kanssa juosta muissa jutuissa tai tuli yllätyskoulutusta omista hommista. Kuitenkin kaverini joka kävi nyt 1/12 intin kertoi että sukset olivat positiivinen kokemus. Tai siis ainakin marssit olivat paljon helpompia. Ja ymmärrän kyllä, ei tarvitse tepastella eteenpäin vaan liu-utella suksia eteenpäin. Uskon silti että ei siitäkään hommasta selviä vitutuksetta.

Kuumaverisenä ihmisenä kylmyys ei itseäni leireillä paljoa vaivannut, mutta jos vaatteet kastuu niin sitten on ikävää. Sormien jäätyminen on kanssa aivan kauheaa ja ne intin M05 hanskat ei todellakaan pidä kylmää poissa. Loppusotaan älysin ottaa ne isot rukkaset ja sitten niihin ne jotkut lapaset ja ei sormia tosiaan kylmänyt. Paitsi jos joutui oikein pitkään näpräämään matikonetta yhdellä kertaa.

Yksi leiri tuli myös oltua teltan ihan oviaukon suulla ja siinä kävi vallan ihana veto. En nukkunut muuten yhtään, seuraavana päivänä taidettiinkin onneksi jo vaihtaa leiripaikkaa. Sitä lukuunottamatta leireillä oli omasta kokemuksestani lähinnä kuumaa, märkää ja hikeä, oli ulkona miten paljon pakkasta hyvänsä :D Sanokoon ihmiset mitä hyvänsä, ihan lämpimät ne intin vaatteet on.

Itse kyllä tykkäsin puolijoukkueteltassa nukkumisesta. Vaikka on helkutin vanhanaikaista jokaikinen osa siinä, niin lyhtyvalo tuo tunnelmaa ja jos kaminaa lämmitetään oikein ei tarvitse kastematoa leikkiä. Kipinä on tietty yksi miinuspuoli ja etenkin jos lyhty ei halua toimia, mutta ei nekään niin pahoja juttuja loppujen lopuksi ole. En ainakaan muista että kertaakaan olisin ärsyyntynyt kipinävuoroon.

Hiihtovaellukset oli mahtavia, varsinkin kahden päivän vaellus parinkympin pakkasessa näkkärin ja tumman suklaan voimin, koska tupakanpoltto kiinnosti enemmän kuin sukulointi trangialla jonka yks osa on saletisti kasarmilla. Ensin vitullista mäkeä kirotaan tunnin ylös ja kun vihdoin alkaa alamäki, niin astetta vähemmän freestylehiihtoa harrastaneena töräytetään otsa edellä maaston jokaiseen koivuun. Mutta tottapa tuo edellinen, aina se marssin voitti, ja pääasiassa maasto oli tasaista. Tahdissakin pysyy vaikka omaa ns. playstationkunnon, mitä nyt välillä vetää rillit huuruun.

Lainaus

Kipinä on tietty yksi miinuspuoli ja etenkin jos lyhty ei halua toimia, mutta ei nekään niin pahoja juttuja loppujen lopuksi ole. En ainakaan muista että kertaakaan olisin ärsyyntynyt kipinävuoroon.

Faktahan on se, ettei kipinään voi hajota. Kuulin itsekin ennen armeijaan menoa montakin kertomusta siitä, kuinka vittumaista on herätä kesken yötä ja mennä pitämään kipinää. Ei pidä paikkaansa, ei sitten alkuunkaan. Kipinähän on näistä ns. vartionakeista (kohta lisää) ehdottomasti paras. Muutamalla viime leirillä jopa toivoin itselleni kipinävuoroa, vaikka sen olisi voinut osa porukasta jättää pitämättä. Syynä se, että kipinässä saat vaatteesi kuiviksi, sinun ei erikseen tarvitse herätä yöllä v*tulliseen nestehukkaan tai vaihtoehtoisesti pakottavaan virtsatarpeeseen. Nämä kaikki, kuten myös "tärkeän" aseenpuhdistuksen voi vaivatta hoitaa kipinän ohessa. Lisäherkkua tarjoaa pakkisafka, koska silloin a) jaetaan aina iltapalaa ja b) sitä jää yleensä ylimääräistä = syö kipinässä muutama kipale lenkkimakkaraa tahi lihapiirakkaa. Maistuu taatusti hyvältä ja mukavan lämminkin tulee, kun puita pilkkoo ja tulta pitää yllä. Ja jos vielä hillomunkki osuu kohdalle ja saat yleensä parhaan kipinän, eli vihoviimeisen, ovat asiat todella hyvin. Mikään ei ole leireillä vittumaisinta, kuin herääminen aamulla pimeästä ja kylmästä teltasta. Viimeinen kipinämies saa aina sen tunnin ajan mähmätä omia tavaroitaan kokoon ja kun muut herää, voi rauhassa alkaa valmistautua aamupalaan tai aloittaa teltan purun lämpimikseen. Ja onhan se ryhmäkavereiden herättäminen hirveällä paukkeella tai "IRTI!!" huudoilla aina yhtä hauskaa.

Muut vartiovuorot, eli miinavartio, poterovartio, lähivartio ja mitä näitä nyt on, ovatkin sitten ihan täyttä tuubaa. Meillä ainakin aina, siis ihan aina nämä vuorot olivat sen 2-3 tuntia pitkiä ja kun seisot säkkipimeässä metsässä kaksikin tuntia, alkaa pikku hiljaa homma tuntumaan kidutukselta. Tai rangaistukselta ja hajoomisen toinen vaihe alkaa painaa niskaan. Onneksi p-kauden jälkeen ei olekkaan tullut oikeastaan niitä turhia asemaralleja tai muutenkaan hälytyksiä, niin saanut olla aika rauhassa vartiossa, mutta on se vaan silti semmoinen kokemus, jota ei enää halua kokea. Kaksin tuo vielä menee, mutta yksin on kurjaakin kurjempaa.

Viikon päästähän uudet mosat (<- ai että tuntuu hyvältä käyttää tuota sanaa muista kuin itsestä :D) ovat jo ensimmäisen yön siniruudullisien päiväpeitteiden alla viettänyt. Onhan talvessa omat hyvät puolet aloittaa, mutta molemmat vuodenajat nähneenä voin sanoa kesän olevan parempi. Pakkanen on pahempi, kuin helle ja lumen määrä hakkaa mennen tullen hyttyset. Mutta jos sitä jonkinlaiset survival kitin tässä väsäisi teille lähteville nassukaisille. Ei kantsi todellakaan pakata yhtään ylimääräistä mukaan, sillä tilaa ei tosiaan ole yllinkyllin kaapissa, vaikka isolta se näyttääkin.

- 5 alushousut (päivittäin ei ole yhtään hassumpi vaihdattaa)
- kynsileikkuri + partakone
- kännykkä
- lompakko
- hammasharja + lisätavarat tähän liittyen
- laastaria
- kuulokkeet

Special varustus, kun metsä kutsuu
- otsalamppu
- kello (kipinää ja vartiota varten, muuten turha)
- puukko

Ja siinä ne. Vau! Mitään muuta en loppupeleissä itse ole katsonut tarpeelliseksi. Toki jos kännykkä ei viihteenä riitä, niin voihan kylkiäisiksi ottaa kirjan tai 3DS:n. Rannekelloa ei kassulla tarvitse oikein mihinkään ja metsässä tosiaan ainoa tärkeä tieto sinulle on, että milloin se poterovartio loppuu ja pääset takaisin lämpimään. Otsalamppu ihan kätsy, koska muuten hukkuu tavaraa koko ajan. Ja mahdollisimman pieneen reppuun kannattaa nuo survoa. Kangaskassi jopa parempi vaihtoehto. Yksi juttu vielä kannattaa pitää mielessä ja sehän on...
[spoiler]AAAAAAAAAAAAAAAAAAAMUUUUUUJJAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!
IMAGE(http://dolan.naurunappula.com/screen/18/35/18355e113f9b081b/0/677929.jpg)
[/spoiler]
Ensi viikko vielä gonahdusta ja sitten pääseekin toivottamaan uutukaiset tervetulleiksi. Maanantain päivystysvuoro voi olla aika haluttua tavaraa ;)

Suosittelen kyllä hankkimaan kellon heti aluksi. Mieluiten tietysti sellaisen, jossa on myös jonkinlainen valo jotta näkee pimeässäkin tiirailemaan. Armeijassahan ei saa myöhästyä ikinä koskaan mistään, joten on aina kiva tietää kuinka paljon aikaa suoritukseen on ettei tule turhaa runtua. Ajastin/hälytysominaisuudet ovat myös plussaa, omassa tuvassa eräs kaveri laittoi aina ajastimen pyörimään kun annettiin aikamääre esim. varustuksen pakkaamiseen tai muuhun vastaavaan, ei tarvinnut arpoa että ehtiiköhän tässä vielä kusella käymään ennen kuin minuutti huudetaan. Rannekello on muutenkin sellainen vehje, että kun sen käyttöön tottuu, ei sitä ilman voi elää.

Vanupuikot ovat myös god-tier apuväline intissä. Muutamalla puikolla saa helposti puhdistettua kiväärin ahtaimmat kolot kuten patruunapesän. Eivätkä maksakaan juuri mitään.

Onnea palvelukseen uusille alokkaille! Muistakaahan hajota pakkasiin :)

Marraskuussa oli meikäläisen kutsunnat ja siellä selvisi että minä lähden suorittamaan palvelustani Kainuun Prikaattiin tammikuussa 2014 B-paperien kera vasemman lättä/latuska jalkani takia.

Olen suht tyytyväinen päätökseen sillä en olisi jaksanut mennä suorittamaan palvelustani heti koulun loppumisen jälkeen tämän vuoden kesällä. Puolen vuoden aikana voin tienailla rahaa töiden kautta ja samalla voisin parantaa fyysistä kuntoani vaikka tosin bemarit eivät osallistu pitkiin marsseihin tai muihin juttuihin mutta hyväähän se tekee joka tapauksessa.

Heihoi, 7.1.13 olisi suuntana Kainuun prikaati.
Prikaatille matkaa kotoa 6-7km joten ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.
Kutsunnoista antovat A:n paperit huomautusmerkinnällä. Huomautus tuli puna-viher värisokeudesta, joka ei taida nyt hirveesti kuitenkaan vaikuttaa. Enemmän menee sekaisin todella tumman punainen, tumman vihreä - ruskea akseli.

Pieni jännitys on ollut ilmassa jonkun aikaa. Eniten jännittää uudet ihmiset, eritoten tupakaverit.
Toivottavasti ei tule mitään kusipäitä omaan tupaan.

Kuriin ja muuhun luulen soveltuvani mainiosti, sillä en ole koskaan ollu mikään mellastaja.
Avoimin mielin oon menossa ja jos hyvin käy niin sotilaspoliisiksi olisi tarkoitus. Vartijakortti löytyy muutenkin ja voimankäytön yleinen osa suoritettuna niin luulis olevan jonkin verran apua hakuun.
Tietysti eka kuukausi määrittää haluanko aukkiin ja rukiin, mutta jos spolleksi en pääse ja kiinnostusta on niin Auk kiinnostaisi.

Lainaus käyttäjältä Wyyrlok+

Pieni jännitys on ollut ilmassa jonkun aikaa. Eniten jännittää uudet ihmiset, eritoten tupakaverit. Toivottavasti ei tule mitään kusipäitä omaan tupaan.

Aamen. Olen samoissa aivoituksissa. Kaverin gonatuvan eräällä asukilla on mukana ps3+näyttö ja hän kuulemma saa lokaa niskaansa "paskoista peleistä". Mukana siis laatupelejä, mutta ei CoDia tai Änäriä. Taidankin painella nörttitutkan alla ainakin ensiviikot, jos tupaan ei satu muita ilmeisiä alan harrastajia. Ilman typeriä ennakkoluulojakin pärjäisi.

Lainaus käyttäjältä Andzerx

Marraskuussa oli meikäläisen kutsunnat ja siellä selvisi että minä lähden suorittamaan palvelustani Kainuun Prikaattiin tammikuussa 2014 B-paperien kera vasemman lättä/latuska jalkani takia.

Jaa D: Itsellä on molemmat räpylät lättämallia ja lenkkareissa on pronaatiotuki + muut hömpötykset fysioterapeutin suosituksesta, mutta sain kyllä silti A:n paperit. Lääkäri oli kyllä huolissaan silmälaseista ja kuulosta. Noh, väliäkö tuolla.

Tosiaan, maanantaina se kutsuu, nimittäin Porin Prikaati. Ei ole juurikaan kiinnostanut nämä "kauhutarinat" armeijasta joita vanhempi väki on tuputtanut nyt joulun aikana. Menossa ilman mitään ennakkoluuloja ja tällä hetkellä ihan ok fiilis. Maanantaina kyllä todennäköisesti jännittää niin saatanasti. Muita boardilaisia tulossa Säkylään?

TJ0!!! Se on viimein OHI!! OHI ON, OHI ON!! Hahaaaa!! 180 vrk

Eli tätä viestiä sitä kirjoitellaan nyt reservissä kuunnellen Metallican Fade to Blackkia. :D Täytyypä sanoa että olen kyllä ylpeä itsestäni, kun tuon paskan sain rämmittyä läpi. Huhuh :D Te, mosat, jotka nytten lähdette suorittamaan tuota iki-ihanaa varusmiespalvelusta, minulla on teille vain yksi sanottava:......... AAMUJA!!! :D :D

No ei nyt. Kaikilli voimia ja jaksamista sinne. Jos meikäläinen suoritti sen, niin kuka tahansa siihen pystyy. Onnea! :)

^ ihan naisten määrä tuo 180vrk :D No ei vaiskaan siistiä että vedit loppuun saakka ja ei se 255 edes paljoa enempää ole.

Uudet alokkaat, tulette tosiaan hajoomaan paljon paljon enemmän tekemättömyyteen ja omaan vapaa-aikaanne, koska ei intti mikään kovin kummoinen suoritus ole enää nykypäivänä. Luulin itse että panssarijäksyistä johonkin olisi, mutta aika kevyt puolivuotinen oli...

Ja mitä teenkään seuraavat rapiat 10 viikkoa? No tottahan toki kaartinhalli (intin urheiluhalli) tarvitsee 3 valvojaa, jotka ovat siellä joka päivä 13h ilman erityisiä taukoja ja tottahan toki lämärit ovat täysin turhaa porukkaa joten passitetaan ne sinne. Eli kun toiset juhlivat kotiutusta, meillä alkoi joku hengenpelastuspaska jolla koulutetaan vähän uimavalvojiksi ja seuraavat 8 viikkoa istua jökötetään pikkukopissa valvomassa, ettei tyhjä allas hukuta itse itseään. -.- Eli nakkihommien nakkihommaa tiedossa ja totta kai se pirun halli on viikonloppuisinkin auki, joten tervetuloa ginekset! 10 viikkoon tulee mahtumaan ainakin 3 sellaista näillä näkymin. Sitten pitäisi vielä ne 10 lomapäivääkin ehtiä käyttämään. Ja mie kun luulin etten tekisi enää mitään...

Mutta Hemmoheikkinen sanoikin sen jo. Mortit, mosat, tulevat alokkaat kaikista pahimpia ovat ... AAAMUT, joten AAAMUJAAA vaan kaikille lähtijöille. Meidän mosille on ainakin tiedossa jo läpiviennin mukaan useampi hiihtomarssi, joten herkkua siellä odottaa uskokaa pois. Ja poteron kaivamista jäiseen maahan, mikäs sen ihanampaa. :D

Kuunnelkaa vaikka tätä pahimpaan v*tutukseen. Menee se aika lopulta äkkiä ja kunnon hajoomista ehtinyt itselle edes tulla. Kokemuksena ollut ihan mahtava ja ikimuistoinen minkä tämä valvojanakkikikkare nyt vähän kyllä pilaa.

btw, oli aika jännä tunne nähdä kaikki puolen vuoden tutut naamat siviilikuteissa ja tajuta, että osaa ei ehkä ikinä enää näe. Omassa joukkueessani ei ainakaan ollut ketään, ketä en haluaisi tavata. Sen verran hienoa sakkia. Joten onnea reserviin vaan kaikille kotiutuville. Sielläkin niitä aamuja voi laskea ja hajota vaikka mihin. ;)

Huomenna on aika astua paratiisiin eli Kainuun prikaatille.
Nyt on alkanu jo jännittää aika paljon. Kuten sanoin uudet ihmiset + se eka pari viikkoa kun tietää ettei täältä pois pääse. Noh, jospa se siitä.
Oma rakkauspakkaus armeijaan olis seuraava:

- Palvelukseenastumismääräys
- Silmälasienvahvuus paperit + muutama pari piilareita
- Sisäpelikengät
- Muutama pari sukkia ja alushousuja
- Hammasharja + tahna, deodorantti, shampoo
- Partakone + laturi
- Kännykkä + laturi
- Tilinumero
- Rokotustodistus
- Muistiinpanovälineet
- Lääkkeet jne.
- Vähän rahaa
- Tonneittain taistelumieltä

Saatto unohtua joku, mutta jotakuinkin tollasta. Repun meinasin ottaa ja yrittää sinne survoo tarvittavan.

Miten muuten kännykän kanssa? Miten sitä saa/kannattaa kuljettaa hommissa mukana?
Pitääkö leireillä leikata parta vai saako sen antaa kasvaa sen leirin ajan?

Lainaus käyttäjältä Wyyrlok+

Miten muuten kännykän kanssa? Miten sitä saa/kannattaa kuljettaa hommissa mukana?

Propagandassa taisi lukea, että palvelusaikana ei saa räplätä.

On tosiaan yksi siviiliaamu jäljellä. Nyyh. Loputkin hiukset lähtivät aamulla ja mieli on odottava. Nukuttua en ole oikein saanut parina viime yönä, mutta se taitaa mennä muutenkin häränpyllyä heittäneen unirytmin piikkin. Kauhutarinoita olen lukenut täältä ja kuullut sen pahimman kaverilta, mutta ne eivät onneksi ole vaikuttaneet odotuksiin ainakaan negatiivisesti. Tarkoitus olisi olla huomenissa porteilla joskus 12 maissa, jotta saisin katsella hommat rauhassa kuntoon. Tänne boardeille spämmäily taitaa siis rauhoittua minun osaltaní, mikäli 3GS:llä tökkiminen ei nappaa. Se voi tosin olla kaikkien kannalta virkistävää :P

Lainaus käyttäjältä Airus

^ ihan naisten määrä tuo 180vrk No ei vaiskaan siistiä että vedit loppuun saakka ja ei se 255 edes paljoa enempää ole.

Mutta 362 on. ;)

Voisin itse sanoa kyllä että kaikista paskinta on aloittaa alokkaana talvella. Mahdolliset kovat pakkaset leirillä vituttavat, etenkin jos vedetään jotain kivoja harjannehyökkäyksiä eka niin että hikeä pukkaa. Ja sitten yöllä...jos haluaa vitutukselta välttyä, kannattaa telttaryhmän kanssa tarkistaa että kaikki osaavat käyttää kaminaa. Oli se mukava herätä ensimmäisenä yönä 1:30 siihen kuin huomaa että hikoilee kuin sika kun eräs tupalainen on pistäny kaminan ihan mansikaksi...ei siis näin. Tosin talvella kaminaa saa ihan hyvillä höyryillä käryttää, mutta joku raja siihenkin. Kunhan ette sitä sammuta, siitä tulee vaan niitä kuuluisia katseita/huutoja aamuja.

Wyyrlok, vastaanpa tähän samalla äijän pariin kysymykseen.

"Saatto unohtua joku, mutta jotakuinkin tollasta. Repun meinasin ottaa ja yrittää sinne survoo tarvittavan.

"Miten muuten kännykän kanssa? Miten sitä saa/kannattaa kuljettaa hommissa mukana?"
Kasarmilla, ei kannata. Kannattaa pitää se aina lukitussa kaapissa, varsinkaan p-kaudella sitä ei hirveästi ehdi näpräiilä. Hiljaisuuden aikanakin se on käyttännössä kiellettyä, mutta ei se aina estä. :)
Leireillä taasen sitä voi kyllä pitää mukana ja vaikka pitkillä tauoilla näpräillä, mutta PV:hän ei tietenkään mitään vastuuta ota jos omaa kamaa menee paskaksi/hukkuu. Suositeltavaa on esimerkiksi jossain minigrip pussissa sitä pitää esim. minitaskussa. Varsinkin jos löytyy kosketusnäytöllistä puhelinta.

"Pitääkö leireillä leikata parta vai saako sen antaa kasvaa sen leirin ajan?"
Partaa ei tarvitse ajaa leireillä, ainakaan meillä ei koskaan tarvinnut (poikkeuksena Norjan reissu jossa loppupuolella pääsimme hieman sivistyksekin makuun). Toki sitten kun leiriltä palataan ja joukkue/ryhmä kalusto ja pyssy on puunattu, niin viimeisenä eli henkilökohtaisen huollon aikana kyllä parta pitää ajaa.

Ei sitten muuta kuin niitä kuuluisia AAMUJA! koko porukalle. Ja muistakaa, asenne ratkaisee ja aina voi keskeyttää!

Itsellänikin lähtö Kainuun prikaatille maanantaina. Hyvällä asenteella, tekemällä parhaansa ja tukemalla toisia - periaattein olen tsempannut itseni tulevia haasteita varten. Bring it on!

Kiitos Snakeleaderille vastauksista.

Lainaus käyttäjältä Armaceptor

Itsellänikin lähtö Kainuun prikaatille maanantaina.

Tervetuloa Kajaaniin (ellet asu jo täällä :) jossa kaikki on mahdollista. Tiiä vaikka nähdään prikaatilla.

Missä puolustushaaroissa ja aselajissa boardilaiset ovat/olivat/tulevat olemaan. Mimmoisia fiiliksiä ja miten pitkä palvelusaika teillä oli/on? Ei nyt itselle mikään ajankohtainen kysymys, kun vasta parin vuoden päästä on kutsunnat, eli ihan kiinnostuspohjalta kysyn :)

Lainaus käyttäjältä Snakeleader+

Lainaus käyttäjältä Airus^ ihan naisten määrä tuo 180vrk No ei vaiskaan siistiä että vedit loppuun saakka ja ei se 255 edes paljoa enempää ole.

Mutta 362 on.

Pitää täysin paikkansa. Vielä p-kauden päätteeksi vuoden nakki kiinnosti, mutta nyt kun mietin, niin vähän niin ja näin. Kyllähän täällä sen vuoden toki viihtyisi.

Lainaus

Voisin itse sanoa kyllä että kaikista paskinta on aloittaa alokkaana talvella. Mahdolliset kovat pakkaset leirillä vituttavat, etenkin jos vedetään jotain kivoja harjannehyökkäyksiä eka niin että hikeä pukkaa.

Kompataan, kompataan. Mietin tuossa yksi päivä talven hyvät ja huonot puolet läpi ja tulin siihen tulokseen, että kesä on parempi. Kylmä on aina v***umaisempi mitä kuuma ja varsinkin tuo kulminoituu niihin kaiken maailman poterovartioihin, joissa seisot paikallaan kaksi tuntia metässä. Lumi myös sangen epämiellyttävä tekijä joskin vaatteet eivät pakkasilla kastu samalla tavalla mitä kesän monsuunisateiden aikaan. Lumi tekee nimenomaan tetsaamisesta sangen raskasta puuhaa puhumattakaan siitä poteron kaivamisesta jäiseen maahan. Ja voin vain kuvitella miltä tuntuu ampua näillä keleillä ampumaradalla ilman hanskoja...

Kesällä totta kai omat huonot puolet ovat tajuton läkä joka tappaa jokaisella marssilla ja hommahan kulminoituu suojeluvaroitukseen kun vielä sadeasu vedetään päälle ja nasse naamalle. Sitä hien ja tuskan määrää en tosiaan halua enää muistella. Ja hyttyset teltassa, vartiossa, aamiaisella, lounaalla, marssiessa, levätessä, kaikkialla. Niitä on ihan älyttömästi ja murhattava ei lopu ikinä kesken.

Ja tänäänhän te mosat sitten saavuttekin jo. :D AAMUJA vaan itse jokaiselle karvaturrille. En valitettavasti pääse oman komppanian mortteja vastaan, kun sairaus vei suoraan lomilta osastolle, mutta eipä mitään säästyinpä ainakin nakkihommilta.

Tulipa itsellenikin mieleen lueskella tätä ketjua koska asia koskettaa välillisesti siten, että duunipaikalta pari "kesähessua" lähtivät suorittamaan palvelustaan (meillä usein osa kesähessuista tuppaa jäämään enempi vähempi vakituiseksi kun aina on kumminki vähän vaihtuvuutta muutenkin).

Voi pojat kun sitä tuntee itsensä vanhaksi... Silloin kun minä kävin intin niin kännyköissä ei ollut värinäyttöjä ja ostokset maksettiin markoilla. No, okei, eurot tulivat siinä vuodenvaihteessa. Saapumiserää II/01 olen, eli 2001 kesällä painelin täältä ruuhka-Suomesta Vekaranjärvelle Kymen pioneeripataljoonaan. Vuoden siellä viihdyin ja käteen jäi alikessun natsat ja pääosin ihan mukavat muistot. Ja pioneerit on tietysti kovimmista kovimpia, ei muilla oo siihen kahta sanaa :)

Itsekin muistan sen jännityksen viimeisenä siviiliviikonloppuna. Se että olin (ja olen edelleen) lähinnä hintelä tietokonenörtti ei yhtään auttanut asiaa. Menin sinne sillä, tässä ketjussakin parjatulla, asenteella, että "käydään kokeilee, pääseehän sieltä aina pois". Tukka pois kokonaan sunnuntaina ja maanantaina mustat farkut ja musta t-paita päällä itsevarmasti kohti tuntematonta. Loppujen lopuksi ei sitten suurta hajoilua eikä ylitsepääsemätöntä koti-ikävää tullutkaan. Mainiosti siellä viihtyi. Eniten sieltä taisi lähteä niitä "lökäpöksypahiksia", jotka koulujen pihoilla oli niitä kovia jätkiä.

Olin siis vuoden vaikka aluksi ei olisi huvittanut. Vähän ennen AUK-valintoja ajattelin, että eipä tässä ole oikeen muutakaan siviilissä kesken, joten menin oma-aloitteisesti komppanian vääpelin puheille (nyk. yksikköupseeri, jos se ei ole taas muuttunut) ja pyörsin aiemman AUK-vastaisuuteni. Sinne siis päädyin. Muutokset eivät olleet isoja, sillä olin koko palvelusajan samassa komppaniassa, kun se 1. PionK nyt sattui olemaan AUK-komppania. Pääsin sitten vielä santsariksi, eli AUK:n apukouluttajaksi, joten eipä tarvinnut kuin tupaa aina välillä vaihtaa. Santsarin homma on muutes melko leppoista... eniten piti varoa ettei sotke vaatteittaan liikaa sotkun munkeilla.

Paljon olis juttuja mitä kertoa mutta yhteenvetona niille, joilla tämä herkku on vielä edessä niin sanoisin: avoimin mielin, ne kauhutarinat on usein vain osittain totta :) Paljon riippuu siitäkin, että saako tupaansa ns. hyvän porukan. Kaikki ovat kuitenkin samassa liemessä, joten kannattaa edes yrittää kaveerata ja tulla toimeen. Tämä on muuten mielestäni se asia, minkä intti voi todella opettaa ja mistä on hyötyä siviilissäkin. Siellä on pakko oppia olemaan muiden kanssa vaikka aina ei just huvittais. Ja koska suurin osa miehistä edelleenkin käy intin niin siitä syystä naiset ovat kauheampia selkäänpuukottajia ja kyräilijöitä :)

Mitä helvettiä porukka täällä yrittää teennäisesti muistella intin armotonta paskaa positiivisilla muistoilla. Nyt puoli vuotta takana siitä kun sieltä sai marssia hevon hel*vettiin ja edelleenkin lämmittää mieltä ajatus iltaisin, että se on ohi lopullisesti. Läpsin naamalle niitä ihmisiä nykyään jotka inttiä hyvällä muistelevat.

Rakkaat boardilaiset, alokas Munkk1 ilmoittautuu foorumeille. Lauantaissa mennään, eikä aika ole tullut pitkäksi, vaikka kännykkää olen käyttänyt yhteensä alle tunnin. Tuvan porukka on hyvinkin mukavaa, kuten myös alikit ja muut johtajat. Tänään purettiin ensi kertaa RK ja kyllä, omani kolahti taistelujakkaralta lattialle punnerrusten arvoisesti.

Ei tämä missään nimessä ikävää ole kokonaisuutena ollut, vaikka muiden jaoksien töhöilystä onkin otettu uusiksi järjestäytymisiä. Rutiiniin pääsin aika hyvin sisään ja tulpat mahdollistivat 7h yöunet viime yönä. Saa nähdä, muuttuvatko fiilarit homman kiristyessä jatkossa. Jaksamista muillekin intissä marssiville.

P.S. Hemmetti, kun tänne on tullut paljon viestejä vajaassa viikossa. Taitaa jäädä tuo muihin keskusteluihin osallistuminen aikalailla nollille lomien ulkopuolella. On tämä niin tympeää iLuurin ruudulta.

Noniin, nyt on viikon verran takana Kymen Jääkäripataljoonan 3. Panssarijääkärikomppaniassa! Täytyy sanoa että on kyllä yllättänyt positiivisesti, tupa on ihan prkleen hauskaa sakkia ja kessutkin on ihan pirun lepposia. Tottakai välillä huutavat, mutta kyllä siinä huutamisessa on ihan selkeä pilke silmäkulmassa. Rynkyllä päästiin sunnuntaina paukuttelemaan ja yllätyksekseni osuin jopa tauluun kaikilla paitsi yhdellä paukulla. Kyllä se on ihan perhanan hauska kapine!
Tänään lähdin käymään kotona ja huomenna sitten takaisin, pitää hoitaa sydäntutkimukset alta pois. Hirveä on kiire kokoajan mutta eiköhän se tästä! Nyt vaan tälläset pikaset kirjottelut, pitää yrittää kirjotella lisää kunhan kerkiää... :D

Lainaus käyttäjältä JuZZi

Noniin, nyt on viikon verran takana Kymen Jääkäripataljoonan 3. Panssarijääkärikomppaniassa! Täytyy sanoa että on kyllä yllättänyt positiivisesti, tupa on ihan prkleen hauskaa sakkia ja kessutkin on ihan pirun lepposia. ..

Mikä mies, mikä tupa? Paras valinta ehdottomasti mitä täältä Vekaralta löytää. Ite majailen Prolanvaarassa gonalämärien tuvassa. Saa tulla huikkamaan.. toimistokäyttäytymisellä! :D

Sunnantai oli kyllä kylmä, joutui teidän kanssa kärvistellä siellä radalla! Hyvin olette uudet mosat päässeet alkuun, mutta kun läpivientiä kahtelen, niin ne "hyvät hommat" ovat vasta edessä päin. Hiihtomarssia ja 4 metsäkeikkaa näyttäisi olevan.. hyiiii!!
Alikersantit nyt ovat pehmoja meidän edellisiin nähden.

Lainaus käyttäjältä Airus

Mikä mies, mikä tupa? .

No perhana! Tupa Saarivaara ja 9 punkka, tosiaan tänään tulen takasin, kunhan pääsen käymään tuolla kardiologilla. Viimeseen bussiin pitäisi keretä :D

E: Juu, Saarivaarahan se... :D

Lainaus käyttäjältä JuZZi

Lainaus käyttäjältä AirusMikä mies, mikä tupa? .

No perhana! Tupa Saarijärvi ja 9 punkka, tosiaan tänään tulen takasin, kunhan pääsen käymään tuolla kardiologilla. Viimeseen bussiin pitäisi keretä

Tuon nimistä tupaa olekkaan! Saarivaara sen olla pitää. Itsekin vietin p-kauden ko. tuvan punkalla nro. 11
ps. punkalle 9 tehtiin sellainen jekku että ...

Tällä hetkellä oma inttini koostuukin aamulla päiväunilta, iltapäivällä yleensä pikku nakeista ja illalla salilla treenistä. Samalla linjalla menty nyt siitä asti kun teikäläiset tähän firmaan saavuitte. Ja samalla linjalla voisi jatkaa. Jos nyt jotain voi näinä viimeisinä kuukausina hyötyä niin se on omatoiminen kuntoilu ja työhakemusten väsääminen.

Ekat pari viikkoa ohi ja lomille lomps! Teknillisen komppanian 3 joukkueen 2 ryhmän kanssa on saatu jakaa ilot, surut ja kaikki muutkin tunnetilat maan ja taivaan väliltä. Alku oli tietenkin kulttuurishokki ja kaikki vaati totuttelua, mutta sepä oli odotettavissa. Hajotuksesta ei voida vielä puhua, sillä homma on otettu huumorilla tarpeen tullen.
Tuvan sällit on jo nyt melkein kuin perhettä. Harmi vain, että kahdestatoista jäljellä on enää kymmenen. Lomille pääseminen teki kyllä eetvarttia -30'C pakkasessa ampumisen ja muun jälkeen. Osaa heti eri sfääreissä arvostaa kaikkea siviilissä. Sauna ei ikinä ole tuntunut yhtä taivaalliselta ja käytin varmaan viikon edestä vettä yhtenä iltana. Maanantaina takaisin ja heti leiri edessä. On se elämä ihanaa!

Meilläkin oli eilen a-ratapäivä pienoisessa paukkupakkasessa. Ammuskelu oli hauskaa, minulla ei yllättävästi ollut lainkaan kylmä ja muukin koulutus meni ihan mukavasti. Kyllähän minä tiesin, että kuntoni on keskimääräistä huonompi (Cooper 2200-2300, lihaskunto heikohko), mutta aamuinen 2-2,5km marssi täydessä taisteluvarustuksessa oli yllättävän tyly kokemus. Aiemmin viikolla ollut tetsaus oli tietenkin raskaampaa, mutta silloin sentään rämmittiin 10-20 cm hangissa. Viimeistään eilisen päivän päättänyt pikamarssi takaisin kasarmille pelkän sisun voimin oli melko hajottava kokemus, eikä sitä seurannut kaamea lomillelähtökiire auttanut. Toivottavasti ensi viikolla olisi edes pari vähän rauhallisempaa päivää...

Olipa mielenkiintoinen viikko jälleen kerran armeijan leivissä. Maanantaina tapahtui se kaikkein pahin ja pelätyin. Traumoja aiheuttava ja kaikin mahdollisin puolin äärimmäisen synkkää tulvaisuutta ennustava tapahtuma. Elikkäs suksien kuittaus. Kyllä, luit aivan oikein. Nyt putkisängyn alta lämärireppu ja tiedustelurinkka tekevät tilaa uudelle tuttavuudelle, paremmin tunnetulle intin helvet** kepeille. Päästiimpä vielä illalla hiihtelemään ylikessun toimesta ja voi jeesus niillä oli (lisää tähän se sana, jota perberistäsi varpusparvena sinkoilee) hiihtää! Pohjat ihan naarmuilla ja ei tietenkään mitää voiteita käytetä. Nooh onneksi olen hiihtänyt aika paljon ns. oikeilla suksilla joten tekniikka pelasi vallan mainiosti, mutta olihan se yhtä liisterissä rämpimistä. Et tiedäkkään Hemmoheikkinen minkä herkun puolen vuoden palveluksella missasitkaan.
-___-

Kahden viikon päästä olisikin tiedossa 50km hiihtolääkintämieskilpailu että parasta olisi silloin suksien sitten luistaa! Muuten olikin aika tavallinen viikko ilman suurempia häppeninkejä. juZZIn kiusaksi tänään käytiin vähän bostailemassa rakkaassa saarivaarassa ja auttamassa (jälleen kerran) yhtä tomeraa taistelijaa kohti siviilin niittyjä. Mitenkäs meidän mortimereilla viikko #3 mennyt?

Jah melkein unohdin itse tärkeimmän. "200 aamua, komppania! - 200 aamua herra alikersantti!!!". Elikkä tuli 200 aamua täyteen vaikka alikki olekkaan ja muistan vielä sen p-kauden päivän, kun kuulin erään mukavan alikessun suusta syödessämme pakkisafkaa pp-vajan takana, että "nyt täällä sitten on jo 200 aamua oltu..". 200 takana ja 55 edessä, eli eipä pahalta näytä.

Oli ihan jees viikko, suksetkin oli yllättävän miellyttävä kokemus. Omat ainakin luistaa sen veran että eteenpäin pääsee, on tuo hiihtäminien paljon mielekkäämpää vrt. kävelyyn.
Ampumaradalla käytiin paukuttelemassa ja yövyttiin siellä. Teltassa oli aika ahdasta jo vajaalla tuvalla, en edes uskalla ajatella millaista siellä olisi ollu jos koko tupa olisi pitäny sinne tunkea...
Ja tosiaan, tuntuu tupa tyhjenevän mies/viikko tahtia, mikä tietenkin tarkoittaa pidempiä kipinöitä meille :D

Oih, vekaralaisia. Allekirjoittanut päätti tuossa kuun alussa varusmiespalveluksensa juurikin samaisessa paikassa. Kiva nähdä, että juuri aloittaneilla on ollut (ilmeisesti?) hauskaa, itse ainakin nautin inttiajasta ns. täysin siemauksin, eli toisin sanoen oli ihan helvetin hauska vuosi. Kavereita löysin heti p-kaudella, mikä on varmasti tärkein tekijä kasarmilla viihtymisessä. Kotiuduin alikersanttina, tulenjohtoaliupseerin tehtävissä eli tietysti niissä parhaissa hommissa. Mahtavaa aikaa, suosittelen lämpimästi varusmiespalveluksen suorittamista kaikille, jotka ovat vielä kahden vaiheilla sivarin ja armeijan välillä. Intissä pääsi tekemään oikeasti siistejä hommia, tuttavapiiri karttui, ja kai siellä jotain hyödyllistäkin tuli jossain välissä vahingossa opittua.

Ainiin juu, ketään tästä eteenpäin armeijaa suorittavaa ei voi pitää juuri minään, kiitos palvelusaikojen lyhentymisen. 362, ainoa oikea aamumäärä.