Pelon ilmapiiri, kohtalainen palkka ja perherinnastuksia – nykyiset ja entiset Rockstar Games -työntekijät avautuvat Red Dead Redemption 2 -tekijän työkulttuurista / Uutiset / www.pelaajalehti.com

Pelon ilmapiiri, kohtalainen palkka ja perherinnastuksia – nykyiset ja entiset Rockstar Games -työntekijät avautuvat Red Dead Redemption 2 -tekijän työkulttuurista

24.10.2018 // Kirjoittanut: Panu Saarenoja
7

Peliblogi Kotaku on julkaissut mittavan artikkelin koskien Rockstar Gamesin paljon puhuttaineita työoloja. Artikkelia varten sivuston toimittaja Jason Schreier.kertoo haastatelleensa yli 70 henkilöä, joista 34 olivat nykyisia Rockstarin työntekijöitä ja 43 osa entistä henkilöstöä. Pääosa heistä pyysi, ettei heitä nimettäisi artikkelissa, koska he pelkäsivät, että joko heidän positiiviset mietteensä nähtäisiin epärehellisinä tai että heidän negatiivisemmat mietteet johtaisivat yhtiössä jonkinlaisiin kostotoimiin.

Rockstar Games on ollut viimeisen viikon puolustuskannalla, kun sen johtohahmo Dan Houserin lainattiin todenneen, kuinka Red Dead Redemption 2:n käsikirjoitustiimi on tehnyt pelin parissa parhaimmillaan satatuntisia työviikkoja. House ja Rockstar ovat sittemmin yrittäneet kovasti vakuutella, kuinka määrä ei päde muihin työntekijöihin, mitä yhtiö on pyrkinyt tukemaan myös antamalla työntekijöidensä ensimmäistä kertaa puhua työoloistana sosiaalisessa mediassa, kunhan nämä ensin vain kertoivat asiasta henkilöstosastolle.

Kotakun artikkelin perusteella ihmisten kokemukset Rockstarissa ovat olleet vuosien varrella vaihtelevia, mikä on täysin ymmärrettävää jo siinä, että yhtiö on valtava toimien kaikkiaan viidessä eri massa kahdeksan eri toimipisteen voimin keskittyen erilaisiin asioihin. Näkemykset niin sanotusta crunch-vaiheesta eli ajasta, jolloin työntekijät yrittävät pysyä tiukan aikarajan sisällä runsaalla ylityön tekemisellä, tuntuvat myös vaihtelevan tapauskohtaisesti. Jotkut tekevät sitä innosta peliin ja hyvän perheeseen rinnastetun ryhmähengen tuella, jotkut taas vuorostaan puhtaasta pelosta. Useissa näissä tapauksissa, niin positiivisemmissa kuin negatiivisemmissakin, ihmiset ovat kertoneet, että crunch on vaikuttanut näiden ihmissuhteisiin ja terveyteen. Selvää ylipäätänsä on, että crunchia tapahtuu yhtiön eri osissa edelleen ja että se nähdään paikoin jopa välttämättömänä Red Dead Redemption 2:n kokoisten pelien tekemisessä. .

Viimeisen viikon aikana Rockstar on pyrkinyt erityisesti maalaamaan kuvaa siitä, kuinka ylityöt ja monet työntekijöitä potentiaalisesti rasittavat toimet ovat olleet tai ovat ainakin vastaisuudessa yhtiössä vapaaehtoisia. Monet Kotakun haastattelemat työntekijät nostavat kuitenkin yhä Rockstarissa esiin siellä vallitsevan "pelon ilmapiirin", jonka myötä mikään vapaaehtoiseksi maalattu asia ei lopulta välttämättä tunnu siltä. Työntekijät saattavat panna sisään työtunteja yksinomaan jo sen pelossa, että nämä välttäisivät tuimia katseita, eivät menettäisi muhkeita bonuksia, ylennysmahdollisuuksia tai saisi potkuja. Rockstarin tukikohtana toimivassa New Yorkin studiossa paine on erityisesti myös korostunut, koska Houserin veljekset vaikuttavat isosti sieltä käsin.

– On ollut lauantaipäiviä, jolloin olen mennyt töihin ilman mitään, mitä tehdä. Istuin toimistolla kuudesta kahdeksaan tuntia ihan vain siltä varalta, että Sam tai Dan [Houser] olisi siellä, jotta he näkisivät minut, yksi nykyisistä New Yorkin työntekijöistä kertoi.

Pahimmillaan asiat tuntuvat olevan Rockstarin Lincolnin studiossa, joka on vastuussa laaduntarkastuksesta. Lincolnissa testaajat ovat kohdanneet nimenomaan pakollista ylityötä sekä olleet myös kovan valvonnan että rajoitusten alaisia. Työtä sielläkin tehdään paljon intohimosta sekä toivosta, että kova työ toisi joskus paremman paikan pelialalla. Yksi testaajista kiteyttikin, miten kaksijakoinen suhde tällä oli työpaikkaansa:

– Rockstar on hyvä yhtiö tehdä töitä. Kun crunchia ei tapahdu, se ei ollenkaan paha paikka. Palkka on hyvä ja vuoden lopussa odottaa bonus. Siinä on vain se, että crunch käytännössä tappaa ihmisiä.

Kotakun artikkeli summaa lopussa, että negatiivisemmistakin kommenteista huolimatta monet kehittäjät kokevat, että Rockstarin suunta on ollut parempaan päin. Yhtiötä on kritisoitu vuosia laajalti esimerkiksi ensimmäisen Red Dead Redemptionin, Max Payne 3:n ja Grand Theft Auto -sarjan työoloista, joiden suhteen sen johto tuntuu olleen aikoinaan kovin välinpitämättömän oloinen. Kehittäjät ovatkin kuvailleet Rockstarin vedonneen enemmän työnarkomaaneihin ja näin siis henkilöihin, jotka haluavat priorisoida pelien tekemisen muun elämän edelle. Viimeisen viikon aikana Dan Houserin ohella niin esimerkiksi Rockstar North -johtojäsen Rob Nelson kuin julkaisupomo Jennifer Kolbe ovat ilmaisseet halun parantaa työntekijöiden oloja ja myöntäneet, ettei Rockstarin vanha malli ole kestävä keino ylläpitää yhtiötä.

Yhtenä uutena eleenä Rockstar julkaisi näin Red Dead Redemption 2:n saapumisviikolla listan henkilöistä, jotka ovat auttaneet pelin luomisessa. Näinkin pieni ele on siinä mielessä epätavanomainen Rockstarille, että yhtiö on myöntänyt julkisesti jättäneensä aiemmin ihmisiä pois lopputeksteistä, mikäli nämä eivät ole olleet mukana pelin viimeistelyssä.

Kokonaisuudessaan Kotaku mittava ja yksityiskohtainen artikkeli on luettavissa tästä.

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi.

Kommentit

Käyttäjän Hepii89 kuva
Hepii89

tällästä se on suomessa telakoilla ja rekennustyömaillakin, varmaan monessa muussakin, ei vaan ole kokemusta sanoa

Käyttäjän Monco Carser kuva
Monco Carser

Tämän älämölön kanssa tuntuu, että ihmiset eivät edes tiedä kuinka yleistä tämä on työmaailmassa ja burnout on tunnettu käsite ainakin konsulttifirmoissa. Vaikka firma ei painostaisi ketään ylitöihin, niin projektien tiukat aikarajat, kollegoiden pysyminen pitempään töissä ja työntekijän oma velvollisuudentunne johtavat pakottavaan tunteeseen tehdä pitempää viikkoa.

Käyttäjän menu kuva
menu
Lainaus Monco Carser

Tämän älämölön kanssa tuntuu, että ihmiset eivät edes tiedä kuinka yleistä tämä on työmaailmassa ja burnout on tunnettu käsite ainakin konsulttifirmoissa. Vaikka firma ei painostaisi ketään ylitöihin, niin projektien tiukat aikarajat, kollegoiden pysyminen pitempään töissä ja työntekijän oma velvollisuudentunne johtavat pakottavaan tunteeseen tehdä pitempää viikkoa.

Onko antaa esimerkkiä missä suomessa on PAKKO olla sata tuntia viikossa töissä

Käyttäjän Riepu kuva
Riepu
Lainaus menu

[quote="Monco Carser"]Tämän älämölön kanssa tuntuu, että ihmiset eivät edes tiedä kuinka yleistä tämä on työmaailmassa ja burnout on tunnettu käsite ainakin konsulttifirmoissa. Vaikka firma ei painostaisi ketään ylitöihin, niin projektien tiukat aikarajat, kollegoiden pysyminen pitempään töissä ja työntekijän oma velvollisuudentunne johtavat pakottavaan tunteeseen tehdä pitempää viikkoa.[/quote]
Onko antaa esimerkkiä missä suomessa on PAKKO olla sata tuntia viikossa töissä

Mainittakoon varmuudeksi tässä se, että mahdollista käsikirjoittajaporukkaa lukuunottamatta näyttää oikeasti siltä, että sataa tuntia viikossa Rockstarilla ei olla painettu töitä. Ylityömäärät pyörivät enemmän 60-80 tunnin akselissa.

Käyttäjän menu kuva
menu
Lainaus Riepu

[quote="menu"][quote="Monco Carser"]Tämän älämölön kanssa tuntuu, että ihmiset eivät edes tiedä kuinka yleistä tämä on työmaailmassa ja burnout on tunnettu käsite ainakin konsulttifirmoissa. Vaikka firma ei painostaisi ketään ylitöihin, niin projektien tiukat aikarajat, kollegoiden pysyminen pitempään töissä ja työntekijän oma velvollisuudentunne johtavat pakottavaan tunteeseen tehdä pitempää viikkoa.[/quote]
Onko antaa esimerkkiä missä suomessa on PAKKO olla sata tuntia viikossa töissä[/quote]Mainittakoon varmuudeksi tässä se, että mahdollista käsikirjoittajaporukkaa lukuunottamatta näyttää oikeasti siltä, että sataa tuntia viikossa Rockstarilla ei olla painettu töitä. Ylityömäärät pyörivät enemmän 60-80 tunnin akselissa.

suomessa esim on Säännöllinen työaika yleistyöajassa on kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) mukaan enintään 9 tuntia /vrk ja 38 h 45 minuuttia/viikko, yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen (SOSTES) mukaan 8 tuntia/vrk ja 38 h 50 minuuttia/viikko, terveyspalvelualan työehtosopimuksen (TPTES) mukaan 9 tuntia/vrk ja 38 h 45 minuuttia/viikko ja Avaintyönantajien AVAINTA ry:n työehtosopimuksen (AVAINTES) mukaan 9 tuntia/vrk ja 38 h 45 minuuttia/viikko.

Niin on tuo 60-80 tuntia aivan sairaan paljon

Käyttäjän Riepu kuva
Riepu
Lainaus menu

Niin on tuo 60-80 tuntia aivan sairaan paljon

Ehdottomasti. Siksi halusinkin varmistaa, ettei keskustelu painotu liikaa tuohon sataan tuntiin, kun se oikeasti tapahtuva vähempikin määrä on jo paljon.

Käyttäjän zappah kuva
zappah

Itsellä sellaista kokemusta, että normaalin kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen pomo parikin kertaa tokaisi jotain tyyliin "ei tämä voi sillä lailla pyöriä, että neljältä ollaan heti lähtemässä".

Tyyppi itse tuli paikalle tosin yleensä joskus 11-14 aikoihin, joten helppo se on siinä tuollaisia heitellä. Outoa tämä oli siksikin, että hänellä harvoin (tuskin koskaan) oli tietoa siitä, mikä oli minun työtilanteeni. Hommani hoidin niin, että kun lähdin, ei mitään kriittistä jäänyt kesken.

Etätyöhön oli mahdollisuus mutta pomon takia piti toimistolla olla häntä palvelemassa (eli vastailemassa turhiin "mitäs tänään"-kysymyksiin ja kirjoittelemaan kotisivuille mainosliibalaabaa hänen sanelujensa perusteella kun itsellä olisi ollut oikeaakin hommaa kesken). Perusteluna oli jotain tyyliin "kyllä täällä jonkun pitää olla". Mitään oikeaa syytä ei tuolle ollut olemassa, sillä yleensä paikallaolo oli tiedossa hyvissä ajoin ja paikalle pääsi nopeasti kotoakin jos tuli tarvetta.

Lisäksi työntekijät oli mitoitettu alikanttiin työn määrään nähden.

Itsellä ei ole ikinä ollut mitään suomalaiseen(kin?) kulttuuriin kuuluvaa "työn sankari"-asennetta, jossa pitää tehdä aina ylitöitä ja kuolla viisikymppisenä sydänkohtaukseen työstressin takia, suvun & työkavereiden muistellessa kovaa työntekijää. Olen tehnyt työsopimuksissa olleet työtunnit ja siinä se.

Intohimoakin on löytynyt työtehtäviin mutta olen huomannut että tauko oikeasti vain auttaa työntekemistä eikä se, että jää hiomaan jotain kohtaa intohimosta. Useamman kerran olen havahtunut kellon olevan yli neljän ja puoleksi pakottanut itseni lähtemään. Olen kuitenkin tehnyt periaatepäätöksen, että vaikka kuinka olisi mielenkiintoinen juttu kesken, on parempi lähteä aivot nollaamaan vapaa-ajalle. Usein se onkin johtanut vain siihen, että seuraavana aamuna on vielä isommalla innolla saanut homman entistä parempaan suuntaan ja vauhtiin tai huomannut eilisen huonot ideat ja suunnat, joita ei väsyneenä huomannut. Lisäksi kun antaa itselleen sen vapaa-ajan, niin aivot silti työstää sitä hommaa silloinkin ja saattaa huomata siinä jotain, jota ei tehdessään edes hoksannut. Pelkästään siis hyvä vain käydä kotona rauhassa olemassa välillä.

Toki olen ylitöitäkin tehnyt mutta en todellakaan tee niitä kuin pakosta. Mitään vakituista crunchia tai joka kuukausittaista ylityötä en alkaisi tekemään, sillä silloin olisi jokin pielessä aikatauluissa tai muissa ja hoitaisin ne kuntoon.

Kuitenkin ymmärrän tiettyyn pisteeseen asti tiettyjen alojen ja työnkuvien erot näissä. Joissain paikoin vain on pakko tehdä ajoittaista crunchia. Sitäkin pitäisi silti järkevöittää jotenkin eikä tyytyä nykyiseen.