Grand Theft Auto -sarjan historiaa / Uutiset / www.pelaajalehti.com

Grand Theft Auto -sarjan historiaa

10.08.2007 // Kirjoittanut: marika_pelaaja
65

Uusin Pelaaja-lehti (elokuu, nro 59) sisältää kahdeksan sivun artikkelin Grand Theft Auto IV:stä. Artikkelissa käydään läpi myös sarjan historian parhaat pelit, mutta alun perin ideana oli esitellä jokainen sarjan peli. Tämä ei ollut tilanpuutteen takia mahdollista, joten julkaisemme nyt kaikki GTA-historiikit tässä. Jutut on kirjoittanut Miikka Lehtonen.

Grand Theft Auto
pc
1997, PlayStation 1998

gta_1.png

Harva olisi uskonut vuonna 1997, että sinänsä mielenkiintoinen ja piristävän erilainen Grand Theft Auto olisi tiennäyttäjä, joka loisi paitsi erään kaikkien aikojen suosituimmista pelisarjoista, myös kokonaisen uuden genren.

Rehellisyyden nimissä pitää tosin tunnustaa, että peli on vielä melkoinen raakile mihin tahansa sarjan myöhempään osaan verrattuna. Sarjan tavaramerkiksi noussut avoin pelimaailma ja loputtomat mahdollisuudet sikailuun toki löytyivät jo tuolloin, mutta siihen se melkein jäikin.

Ensimmäisen Grand Theft Auton yksinkertainen pelimaailma oli jaettu kolmeen erilliseen kaupunkiin, joiden välillä ei voinut liikkua vapaasti. Jälkikäteen kiinnostavana yksityiskohtana mainittakoon kaupunkien nimet: Liberty City, Vice City ja San Andreas. Yhteistä Grand Theft Auto III -kaupunkien kanssa ei toki ole kuin nimen verran.

Vaikka yksittäisiä tehtäviä on sidottu yhteen löyhän käsikirjoituksen avulla, mitään pelin kattavaa juonta ei ole näköpiirissä. Yhtä hiljaista on nimettyjen hahmojen osalta, sillä tehtävät jaetaan parin rivin ohjeistusten saattelemana ympäri kaupunkia siroteltujen puhelinkoppien avulla.

Tiennäyttäjä

Kuten kaikki muutkin sarjan pelit, urakka alkoi kaduilta. Taskut olivat tyhjät, mieli maassa ja tavoitteena kaupungin herruus. Vielä touhussa ei ollut mukana henkilökohtaisia motiiveja, kostettavia sukulaisia tai muutakaan hienostelua, vain pisteet ja halu aiheuttaa armotonta kaaosta.

Pisteet, eli raha, olivat kaiken A ja O. Toisin kuin myöhemmissä osissa, alkuperäisessä kaikesta yleisestä kaaoksesta jaettiin pisteitä. Huvittavasti tämä tarkoitti samalla sitä, että nykyään esitetyt väitteet poliisien tappamisesta jaettavista palkinnoista pitivät alkuperäisen pelin osalta paikkansa.

Tämä oli myös pelin suurin vahvuus, tai pelaajan luonteesta riippuen heikkous. Vaikka peliä tahkottiin pitkään ja hartaasti, en tänä päivänäkään tunne ketään, joka olisi oikeasti pelannut kaikki tehtävät läpi. Sikailu oli yksinkertaisesti liian hauskaa ja kannattavaa.

Ja voi pojat sitä kaaoksen määrää. Kuka voi olla rakastamatta peliä, jossa poliisit kurvailevat auto kerrallaan pelipaikalle ajaen aina aiemmin saapuneiden toveriensa yli komean litsahduksen saattelemana? Erikoismaininta loistavasta huumorintajusta menee kaupunkia kiertäville buddhistimunkeille. Jos onnistui hurauttamaan koko ketjun yli kerralla, peli palkitsi onnistuneen massamurhaajan ”Gouranga!”-tekstillä ja huimalla pistebonuksella.

Grand Theft Auto 2
pc, Playstation
1999, Dreamcast 2000, Game Boy Color 2000

gta2_2.png

Vaikka Grand Theft Auto 2 ei pelillisesti ollut suurikaan askel eteenpäin entiseen verrattuna, ominaisuuksiltaan se oli melkoinen harppaus kohti sitä Grand Theft Autoa, jonka me nykyään tunnemme.

Kuten pelin iskulausekin kertoi, kunnioitus oli kaikki kaikessa. Pelialue oli yhä jaettu kolmeen kaupunkiin, mutta tällä kertaa niitä asuttivat jengit, joille pelaaja heitti keikkaa. Kussakin kaupungissa oli kolmea jengiä, joiden luomisessa oli selvästi käytetty mielikuvitusta. Vai miltä kuulostavat umpihullujen tai entisten KGB-agenttien muodostamat jengit?

Kullakin alueen jengillä oli vihollisensa, joita listimällä sai korotettua osakkeitaan näiden kanssa – joskin samalla toki hankki itselleen vihollisia tappamastaan jengistä.

Visuaalisesti peli oli täydellinen poikkeama koko muuhun sarjaan verrattuna. Perspektiivi oli yhä se sama linnunvinkkeli kuin ennenkin, mutta pelin tunnelma oli vaihtunut oudoksi 50-luvun scifi-meiningiksi. Autot olivat kuin suoraan ajan suunnitteluvisoista repäistyjä ja itse kaupunki muistutti tyyliltään jonkinlaista kyberpunk-painajaista.

Raha oli edelleen kaikki kaikessa ja sitä hankittiin prikulleen samalla tavalla kuin ennenkin. Murhat, kolarit, tehtävät ja yleinen sikailu kasvattivat pistepottia, mutta tällä kertaa massilla jopa teki jotain. Grand Theft Auto 2 lisäsi nimittäin sarjaan vallankumouksellisen mahdollisuuden tallentaa pelinsä.

Rockstarin tyylille ominaisesti tämä tapahtui kirkossa, jossa pastori ”pelasti sieluja” 50 000 taalaa vastaan. Talletus oli suuri helpotus peliin, sillä nykypeleistä eroten tuohon aikaan laskettiin vielä elämiä. Jos ne loppuivat ennen kentän vaihtumista, edessä oli raivostuttava paluu alkuasetelmiin.

Vaikea tili

Grand Theft Auto 2
jäi päällimmäisenä monien mieliin sadistisen vaikeana ja masentavana pelinä. Tehtäväsuunnittelu oli todella kinkkistä tasoa ja poliisitkin olivat saaneet avukseen armeijan ja SWAT-ryhmän.

Hienona muutoksena kaupunki oli aiempaa elävämpi. Taskuvarkaat ryöstivät sivullisia – ja pelaajan – mikäli saivat tilaisuuden. Taksit poimivat kyytiin matkustajia, ambulanssit ja paloautot hoitivat onnettomuuksia ja ajalle käsittämättömästi radiot soittivat oikeaa ohjelmaa.

Alkuperäisen pelin kökköradioon verrattuna ero oli kuin yöllä ja päivällä. Ihkaoikeita radiokanavia, joissa oli oikeita juontajia ja kappaleita! Eihän se toki jälkikäteen ajateltuna nykypeleille pärjää, mutta tuohon aikaan radiossa kimittävä japanilaisjuontajatar oli jotain käsittämättömän hienoa.

Grand Theft Auto Mission Pack #1: London 1969, London 1961
Pc – 31.3.1999, PlayStation – huhtikuu 1999

GTA London

1900-luvun lopussa brittigangsterit olivat kova sana. Cockney-murre, härskit katujätkät ja kieli poskessa örveltäminen toimivat teemoina useille menestyselokuville ja myös Grand Theft Auton kahdelle lisälevylle.

Lisälevylle ominaisesti pelit olivat kuin suoraan Grand Theft Auton puusta veistettyjä, mitä nyt grafiikka oli korvattu paremmin Lontoon historiaan sopivalla ulkoasulla. Pelin kahdeksan pelattavaa hahmoa on niin ikään repäisty suoraan Lontoon rikoshistoriasta, ja galleriasta löytyy stereotyyppi joka lähtöön.

On vaikea sanoa, kuinka suuri osa eeppisesti nimetyn Grand Theft Auto Mission Pack #1: London 1969:n syntyvaiheista pohjasi elokuviin ja kuinka suuri osa brittikehittäjien nuoruudessa rakastamiin BBC:n poliisi- ja gangsterisarjoihin, sillä viittauksia molempiin löytyi riittämiin.

Valitettavasti suuri osa viittauksista meni luultavasti täysin yli BBC:n sarjoja näkemättömältä maailmanlaajuiselta yleisöltä, jolle jäi käteen lähinnä Austin Powers -elokuvilta kuulostava soundtrack ja kovasti James Bondia muistuttava salainen agentti.

Luultavasti pitkälti tästä johtuen London 1969 oli hyvistä arvosanoista huolimatta melkoinen floppi. Rockstar palasi vielä uudelleen Lontoon tunnelmiin, tällä kertaa ilmaisella, vuosituhannen vaihteen kunniaksi julkaistulla London 1961 -tehtäväpaketillaan.

Ilmaisluonteestaan johtuen London 1961 oli vain ensimmäisen lisälevyn uudelleenlämmittelyä, eikä se tarjonnut uusien tehtävien ja autojen lisäksi mitään uutta sarjalle. Ei liene sattumaa, että kaiken kaikkiaan mitäänsanomattomat Lontoo-kokeilut jäivät Rockstarin ainoiksi lisälevyiksi.

Grand Theft Auto III
PlayStation 2
– 2001, pc – 2002, Xbox – 2003

GTA3

Kun ihmiset puhuvat Grand Theft Autosta, he tarkoittavat yleensä nimenomaan pelisarjan kolmatta osaa. Grand Theft Auto II:n lievän pettymyksen jälkeen Rockstar räjäytti pelimaailman katolleen pelillä, joka oli jotain aivan ennennäkemätöntä.

Pohjimmiltaan tarjolla oli toki edelleen se sama, tuttu Grand Theft Auto – yksi mies, avoin kaupunki, loputtomat mahdollisuudet. Siihen ne yhtäläisyydet jäivätkin. Kuten kaikki varmasti tietävät, Grand Theft Auto III oli sarjan ensimmäinen täysin kolmiulotteinen peli. Ero aiempaan lintuperspektiiviin oli valtaisa, joskin huvittavana yksityiskohtana peli tarjosi mahdollisuuden sinkauttaa kamera alkuperäisiin korkeuksiin. Samalla tosin pelikin muuttui pelaamiskelvottomaksi.

Vaikka uusi, upea grafiikka oli näkyvin ero aiempaan ja varmasti myös tuntuva syy pelin saavuttamaan suosioon, myös pinnan alla oli tapahtunut valtavasti. Aito vuorokausirytmi toi peliin reilusti lisää immersiota, ja nykyään traditioksi muodostuneet sivutehtävät viihdyttivät vielä pitkään sen jälkeen, kun pääjuoni oli jo koluttu läpi.

Ensimmäistä kertaa pystyi myös puhumaan vakavalla naamalla kunnon juonesta, joka alkoi vankilapaosta ja johti kostoon pahalle naiselle, joka oli ajanut pelaajan tähän jamaan. Siinä sivussa otettiin haltuun koko kaupunki, naureskeltiin loputtomille leffaviittauksille ja nautittiin huippuluokan ääninäyttelystä.

Vaikka Michael Madsen, Kyle McLachlan ja Joe Pantoliano eivät välttämättä olekaan Hollywoodin suurimpia tähtiä, ammattinäyttelijät vetivät hommansa kunnialla läpi ja toivat peliin sitä kuuluisaa suuren spektaakkelin tuntua. Ensi kertaa sarjan historiassa peli oli täynnä aitoja henkilöitä, eikä vain puhelinkoppeja.

Peli, josta puhuttiin

Kolmiulotteinen grafiikka mahdollisti myös aiempaa monipuolisemman ja elävämmän pelimaailman, joka oli alkuperäisen Grand Theft Auton mukaan mallinnettu New Yorkin perusteella, joskin reilusti taiteellisia vapauksia ottaen. Stereotyyppisessä New Yorkissa pyöri italialaisia ja kiinalaisia mafiosoja sekä pinoittain erilaisia jengejä, joilla kaikilla oli omat tehtävänsä ja tavoitteensa.

Surkuhupaisasti järkyttävän määrän pyyhkeitä väkivaltaisesta luonteestaan saanut peli oli itse asiassa reilusti siistimpi kuin sarjan kaksi ensimmäistä osaa. Toisin kuin amerikkalainen huru-ukko Jack Thompson tähänkin päivään saakka väittää, poliisien ja ilotyttöjen murhaamisesta ei enää suinkaan saanut pisteitä, vaan ainoastaan virkavallan negatiivista huomiota.

Kiinnostavana sivuhuomiona Grand Theft Auto III viivästyi syyskuun 11. päivän terrori-iskun vuoksi pari kuukautta. World Trade Centeriä muistuttavat rakennelmat poistettiin ymmärrettävistä syistä. Samalla pelistä poistui Darkel, joka tiettävästi jakeli pelaajalle terroristien touhuja muistuttavia tehtäviä. Urbaania kaaosta jäi peliin tosin muutosten jälkeenkin yllin kyllin.

Suosittu ja paheksuttu

Grand Theft Auto III sai aiempien osien mukasuosion näyttämään huonolta vitsiltä. Pelipulasta kärsivät PlayStation 2 -pelaajat säntäsivät sankoin joukoin kohti Rockstarin gangsterieeposta ja siivittivät pelisarjan käsittämättömiin suosion korkeuksiin.

Grand Theft Autosta tuli ilmiö, joka myi järkyttäviä lukuja, poiki viittauksia populaarikulttuurissa, herätti syvää paheksuntaa vanhemmissa ja poliitikoissa sekä myi kymmeniä tuhansia pelikonsoleita. Myös kriitikot rakastuivat peliin ja arvostivat sen lopulta PlayStation 2:n kaikkien aikojen toiseksi parhaaksi peliksi.

Kun rahapinot oli vihdoin laskettu, Grand Theft Auto III oli vuoden 2001 myydyin peli, vuoden 2002 toiseksi myydyin peli sekä ensimmäinen brittipeli, joka ylsi yli miljoonan kappaleen myyntiin – ei huonosti pienen skottifirman peliltä, jonka pelättiin ennakkoon olevan turhan kunnianhimoinen floppi.

Radiokanavat

Lisääntynyt budjetti tarkoitti niminäyttelijöiden ohella sitä, että nykyään pelisarjan tavaramerkiksi muodostuneet radiokanavat pääsivät vihdoin oikeuksiinsa. Laajat käsikirjoitukset, aito musiikki ja ammattinäyttelijät pitivät tälläkin osa-alueella huolta siitä, että pelin laatu pääsi loistamaan.

Head Radio – Poppia ja muuta pehmeää musiikkia aikuisempaan makuun

Double Clef FM – La Traviata, Don Giovanni ja muut klassiset oopperat soivat tauotta

K-Jah – Jamaikalaisen Scientistin esittämää reggaemusiikkia

Rise FM – Planetarium-yökerhosta suorana lähetettävää trancea

Lips 106 – DJ Andeen juontama kanava soittaa modernia popmusiikkia

Game Radio FM – Itärannikon hiphopia vähemmän tunnettujen artistien esittämänä

MSX FM – Sairaan nopeaa drum & bass -tanssimusiikkia

Flashback 95.6 – DJ Toni soittaa Scarfacen soundtrackia ja purkaa katkeruuttaan tuhoutuneiden unelmiensa raunioilla

Chatterbox FM
– Lazlow juontaa humoristista puheohjelmaansa, jonne kaupungin asukkaat voivat tilittää ongelmiaan

Grand Theft Auto: Vice City
PlayStation 2 – 8.11.2002, Pc – 15.5.2003, Xbox – 2.1.2004

GTA: Vice City

Liberty Cityn sateinen asfalttiviidakko jäi Grand Theft Auto: Vice Cityn myötä historiaan, sillä peli hyppäsi ajassa taaksepäin 1980-luvun viileihin vuosiin ja Amerikan kaakkoisrannikon aurinkoisiin tunnelmiin. Edellisistä peleistä eroten tarjolla ei ollut enää useita, irrallisia kaupunkeja, vaan yksi, aiempaa suurempi pelialue.

Samalla tehtiin myös historiaa, sillä pelin päähenkilö ei ollut enää vain nimetön ja passiivinen sivustakatsoja, vaan osallistui aktiivisesti juonen kulkuun ja välianimaatioihin. Pelin juoni lainaili avokätisesti teemoja ja kuvioita Scarfacen, Carlito’s Wayn ja jopa Miami Vicen kaltaisista legendoista. Juonen keskipisteessä pyöri Tommy Vercetti, joka joutui huumekaupan yhteydessä rikollisorganisaationsa pettämäksi ja lähti hakemaan veristä kostoa. Peli päättyi Scarfacen tapaan huikeaan ammuskeluun perheen pään luksuskartanossa.

Moottoripyörät palasivat vihdoin pelin ajoneuvovalikoimaan ja osoittautuivat nopeasti kiikkeriksi kuolemanloukuiksi. Huomattavasti tuntuvampi uudistus oli erilaisten bisneskuvioiden lisääminen peliin. Pelaaja pystyi ostamaan haltuunsa asuntoja ja yrityksiä, joista jälkimmäiset avasivat uusia tehtäväpolkuja ja tuottivat tasaisesti rahaa.

Tehtäväsuunnittelu oli reilusti aiempia pelejä monimutkaisempaa ja hyödynsi Rockstarin suunnittelijoiden sairaan mielikuvituksen lisäksi inspiraationa toimineita elokuvia. Ajastetut salamurhatehtävät tekivät seuraa Scarfacesta pöllitylle moottorisaha-takaa-ajolle ja tehtävälle, jossa mainostettiin pornotähteä maalaamalla tämän jättikokoisia kuvia talojen seiniin.

Siinä missä Grand Theft Auto III oli eräänlainen 3d-ajan pilottikokeilu ja San Andreas vuorostaan vakavamielinen tarina, Vice City on lähes puhdasta hauskanpitoa ja monien mielestä kolmiulotteisten Grand Theft Auto -pelien huipentuma. Kirjavat värit, radiosta soiva 80-luvun poppi, jatkuvat sisäpiirin vitsit ja humoristiset lainaukset sekä ämpärikaupalla luovaa hulluutta tekivät siitä pelin, jonka pariin monet palaavat edelleen kerran toisensa jälkeen.

Rakastetuin ja protestoiduin

Grand Theft Auto: Vice City on mielenkiintoinen tapaus, sillä pelaajat rakastavat sitä lähes universaalisti. Monet nimeävät sen koko sarjan suosikkipelikseen, allekirjoittanut mukaan luettuna. Myös pelilehdistö tykästyi peliin urakalla, joten se tuotti taalavuoren lisäksi pinon palkintoja.

Samaan aikaan pelin ympärillä kuitenkin kohistiin urakalla. Haitilaisaktivistit uskoivat pelin tehtävien kannustavan väkivaltaan aitoja haitilaisasukkaita vastaan. Kaikkien pelaajien paras kaveri, Jack Thompson, puolestaan käytti Vice Cityä aloittaakseen vieläkin jatkuvan ristiretkensä videopelejä vastaan.

Grand Theft Auto Advance
Game Boy Advance – 25.10.2004

GTA advence

Grand Theft Auto Game Boy Advancella? Kuka olisi uskonut! Monet odottivat käännöstä sarjan kahdesta ensimmäisestä pelistä, mutta tuloksena olikin aivan alkuperäinen peli, joka lainaili ideoita ja elementtejä kaikista sarjan julkaistuista peleistä.

Grand Theft Auto III:n tyyliin peli sijoittui New Yorkin kaltaiseen Liberty Cityyn, vaikka sitä ei olisi pelin perusteella helposti uskonut. Game Boyn tekniset rajoitukset nimittäin pakottivat kehitystiimin poistamaan muun muassa kaikki korkeuserot kaupungin kartasta. Graafisesti peli muistutti kovasti sarjan kahta ensimmäistä peliä, joskin päivitetty moottori mahdollisti muun muassa autojen kierähtämisen katolleen.

Grand Theft Auton hengen mukaisesti peli kertoi tarinan kostosta ja mafiaelämästä. Juonta kuljetettiin eteenpäin yksinkertaisten tekstiruutujen avulla. Niiden graafinen tyyli oli nostettu lähes suoraan Grand Theft Auto III:n välianimaatioista, eikä Nintendon rajoitusten vuoksi pelisarjalle tyypillistä ronskia kielenkäyttöä tai huumoria nähty.

Koska kehitystiimi oli alusta saakka ottanut laitteistonsa rajoitukset huomioon, Grand Theft Auto Advance toimi. Mistään todellisesta sarjan merkkipaalusta on turha puhua, mutta bussimatkat sujuivat iloisesti mafialle keikkaa heittäessä. Mukavana yksityiskohtana pelistä löytyi jopa ambulanssi- ja poliisitehtävien kaltaista lisäsisältöä, aivan kuten suurempien konsolien versioissa konsanaan.

Laatu ei kuitenkaan riittänyt nostamaan peliä massojen tietoisuuteen, vaan Grand Theft Auto Advancen kohtalona oli vajota ilman suurempaa kohua Game Boy Advancen loppuaikojen pohjasakkaan. Rockstarilla ei tästä masennuttu, vaan firma palasi kannettavien Grand Theft Autojen pariin myöhemmin, tällä kertaa paremmalla menestyksellä.

Grand Theft Auto: San Andreas
PlayStation 2 – 29.10.2004, Pc – 10.6.2005, Xbox – 10.6.2005

GTA: San Andreas

Jos Grand Theft Auto: Vice City toi mieleen pelisarjan teinivuosien bilevuodet, San Andreaksessa pelisarja kasvoi aikuiseksi. Aiempien osien loppumattomat vitsit ja Vice Cityn aurinkoinen bilemeininki olivat historiaa. San Andreas kertoi Carl ”CJ” Johnsonin traagisen tarinan kovasti Los Angelesin katuja muistuttavassa Los Santoksen kaupungissa.

Edessä olevan urakan yleissävyt tulivat selväksi heti alussa. CJ palasi takaisin kotiseuduilleen selvittämään äitinsä murhaa ja ajautui samalla takaisin nuoruutensa rikoskierteeseen kiitos kehnojen kaveriensa.

Ennen kuin pelaaja ehti edes asettua uuteen peliympäristöön, hän oli jo keskellä drive by -ammuskeluja, huumekauppoja, likaisia kyttiä ja monia muita alan kliseitä. Tällä kertaa gangsterin elämä ei ollut hohdokasta, vaan traagista. Kirosanat, angsti ja yleinen pahoinvointi olivat pelin teemoina.

Tätä kadun synkkää tarinaa elettiin ennennäkemättömän upeassa peliympäristössä. Peli sijoittui taas kolmeen erilliseen kaupunkiin, mutta niiden välillä ei liikuttu latausruutujen kautta. Sen sijaan koko osavaltio oli pelaajan tutkittavissa ja pengottavissa. Kun kaupungista toiseen ajaminen kesti toistakymmentä minuuttia, pelimaailman kokoa oppi tosissaan arvostamaan.

Jengielämän henkeen pelaajan tehtäviin kuului juonen kuljettamisen ja bisnesten pyörittämisen lisäksi alueesta sotiminen. Aluetta vallattiin ja puolustettiin henkihieverissä alati kasvavan jengin tukemana. Hyvä idea osoittautui lopulta rasitteeksi, kun kesken kiivaimman tehtävän puhelin soi ja pelaajaa huudettiin puolustamaan kahden puskan välistä kaistaletta.

Pelaaja pääsi muutenkin elämään jengielämää ja virittelemään autoaan, tekemään öisiä murtokeikkoja ja muita arveluttavia aktiviteetteja.

Roolipelielementtejä ja kohua

Ennen pelin julkaisua pelimaailma pääsi kohisemaan kunnolla, kun Rockstar paljasti pelin sisältävän kehittyviä ominaisuuksia. Pelko oli turhaa, sillä CJ:n kustomointi oli kenties pelin parasta antia. Parturin, tatuointiliikkeen ja vaatekauppojen ohella tyyliä luotiin urheilemalla tai jättämällä moinen turhuus väliin.

Kyse ei ollut pelkästä kosmeettisesta kikkailusta, vaan pelimaailman asukkaat reagoivat CJ:n tyyliin. Ylipainoisella ja rääsyihin pukeutuvalla pummilla ei ollut asiaa hienompiin piireihin. Samalla luotiin myös kohu, josta peli tullaan muistamaan vielä vuosikymmeniä. Nokkelat hakkerit nimittäin löysivät pelin levyltä minipelin, joka vei CJ:n treffireissut makuuhuoneen puolelle. Kohu oli valtaisa ja jatkuu vielä tänäkin päivänä.

Grand Theft Auto: Liberty City Stories
PSP – 4.11.2005 , PS2 – 22.6.2006

GTA: Liberty City Stories

Grand Theft Auto: Liberty City Stories oli melkoisen kunnianhimoinen yritys. Rockstar ei lähtenyt toista kertaa Grand Theft Auto Advance -linjalle, vaan julkaisi PSP:lle kerralla täysipainoisen prologin Grand Theft Auto III:lle.

Tapahtumapaikkana oli luonnollisesti Liberty Cityn kaupunki, joskaan ei aivan sellaisena kuin pelaajat sen ennalta muistivat. Koska peli sijoittui menneisyyteen, kehitystiimi antoi mielikuvituksensa lentää. Monet Grand Theft Auto III:n tutuista maisemista ovat vielä rakennusvaiheessa tai puuttuvat kokonaan. Esimerkiksi Portlandin ja Stauntonin saarten välillä kuljettiin lossilla, koska niitä yhdistävää tunnelia ei ollut vielä rakennettu.

Peli hyödynsi myös suurilla konsoleilla julkaistujen jatko-osien ominaisuuksia ja lisäsi peliin Vice Citystä tutut moottoripyörät. Muuten peli oli aivan kuin mikä tahansa muukin PlayStation 2:n Grand Theft Auto, ainakin teoriassa. PSP:n tekniset rajoitukset osoittautuivat nimittäin pelin suurimmaksi heikkoudeksi.

Pelot toisen analogitikun puuttumisen vaikutuksista pelattavuuteen osoittautuivat aiheellisiksi. Vaikka ongelmaa yritettiin paikata automaattikameralla, pelattavuus tökki turhan paljon. Uusi peliä varten koodattu moottori osoittautui myös ongelmalliseksi, sillä monet pelaajat valittivat PSP:n muutenkin haamuiluherkän ruudun muuttuvan todelliseksi pikselipuuroksi vähänkään nopeammissa tilanteissa. Ongelmat ratkesivat, kun peli käännettiin puolta vuotta myöhemmin PlayStation 2:lle.

Kokeilu oli silti lopulta menestys, sillä peli sai uskomattoman lämpimän vastaanoton niin pelaajilta kuin arvostelijoiltakin. Innokas myynti siivitti pelin erääksi PSP:n myydyimmistä ja varmisti, että Grand Theft Auto tulisi palaamaan uudelleen PSP:n ruuduille. Kiinnostavana kuriositeettina myyntiä saattoi auttaa myös se, että PSP-hakkerit kehittivät metodin kiertää konsolin suojauksia pelin talletusten avulla ja näin ajaa laitteella emulaattoreita ja muuta omatekoista ohjelmistoaan.

Radiokanavat

Täysipainoisena GTA-pelinä Liberty City Stories sisälsi kymmenen radiokanavaa, jotka soittivat aitoa lisenssimusiikkia ja varta vasten peliin tehtyjä kappaleita.

Head Radio – Rockstarin työntekijöiden säveltämää ja soittamaa soft rockia

Double Clef FM – Italialaista oopperaa ja klassista musiikkia

K-Jah – Reggae, mon!

Rise FM – House-musiikkia ja nopeatempoista teknoa

Lips 106 – Rockstarin työntekijöiden esittämää, hempeää rockmusiikkia

Radio Del Mundo – Intialaisen naistenmiehen juontamaa ”maailmanmusiikkia”

MSX 98 – Brittiläisen Moving Shadows -yhtyeen drum & bass -musiikkia

Flashback FMScarfacen säveltäjänä tunnetun Giorgio Moroderin säveltämää italodiskoa

The Liberty Jam – DJ Cluen juontamaa ja soittamaa itärannikon hiphopia

LCFR – Puhekanava, jossa Liberty Cityn sekopäisimmät asukkaat purkavat pahaa oloaan
keitto-ohjelman, politiikan ja teknologian tiimoilta

Grand Theft Auto: Vice City Stories
PSP – 10.11.2006, PS2 – 9.3.2007

GTA Vice City Stories

Ennen hyppyään uuteen sukupolveen Rockstar palasi vielä kerran 80-luvun tunnelmiin julkaisemalla suosituimmalle Grand Theft Auto -pelilleen prologin, jälleen PSP:lle ja myöhemmin PlayStation 2:lle.

Jos muutaman vuoden takainen Liberty City Stories oli kunnianhimoinen pilottiprojekti, Vice City Stories oli kaiken siitä ja muista sukupolven GTA-peleistä opitun mestarinäyte. Victor Vance, myöhemmistä peleistä tutun Lance Vancen veli, lentää huonojen valintojensa seurauksena pihalle armeijasta ja ajautuu pakottavan rahantarpeensa vuoksi rikollisiin piireihin.

Normaalin rikollistoiminnan lisäksi Vice City Stories laajensi entisestään jo tutuksi noussutta rikollisimperiumin rakennusta. Pelaajan kontolle jäi erilaisten kiinteistöjen ja liikkeiden lunastaminen haltuunsa kilpailevilta rikollisperheiltä. Tämän jälkeen niitä piti suojella muilta jengeiltä ja lisäksi parantaa niiden toimintavalmiuksia suorittamalla tehtäviä.

Aiemmista peleistä tutut sivutehtävät, kuten palkkionmetsästys, ambulanssikuskin hommat ja palomiehen leikkiminen, olivat toki yhä pelissä mukana, mutta valikoimaa oli kasvatettu uudella tehtävätyypillä: rantapartiossa Vicin piti hätistellä rantoja häiriköiviä prätkäjengiläisiä mereen rantakirpullaan.

Sivutehtävät pelasivat hyvin yhteen pitkän pääjuonen kanssa, joka oli huomattavasti kehittyneempi kuin Liberty City Storiesissa. Pelattavaa riittikin pelisarjan perinteiden mukaisesti kymmeniksi tunneiksi. Liberty City Storiesia varten koodattua pelimoottoria oli myös viilailtu entisestään. Tuloksena oli aiempaa näyttävämpi pelikokemus, joka lisäksi pyöri reilusti jouhevammin kuin Liberty City Stories aikanaan.

Valitettavasti PSP:n aiheuttamat laitteistorajoitukset eivät olleet poistuneet mihinkään, vaan pelaaminen oli edelleen yhden analogitikun tuskaa. Kehutut tähtäysuudistukset ja muut helpotukset eivät auttaneet. Liberty City Storiesin tapaan peli käännettiin myöhemmin PlayStation 2:lle, jolloin se pääsi tosissaan oikeuksiinsa. PlayStation 2 -versiossa pääsi myös nauttimaan uusista sivutehtävistä ja muusta mukavasta.

Vastaanotto oli jälleen positiivinen, joskin monet PSP-pelaajat olivat oppineet Liberty City Storiesin julkaisukuvioista ja jäivät odottelemaan PlayStation 2 -versiota. Tästä huolimatta peli saavutti PSP-myyntitilastojen kärkisijan ja kaiken kaikkiaan positiivisen vastaanoton. Mainio päätös hienolle Grand Theft Auto -sukupolvelle.

Radiokanavat

V-Rock – Myöhempien pelien juontajalegenda Lazlow on vasta pelkkä työharjoittelija, joka soittaa
Judas Priestin ja Kissin kaltaista klassista heviä

Flash FM – Toni ja hänen bimbokollegansa Teri soittavat 80-luvun kultaista popmusiikkia ja kinastelevat keskenään

Emotion 93.3 – Yksinäinen ja masentunut Lionel Makepeace soittaa hempeitä balladeja ja haaveilee rakkaudesta

Fresh 105 FM – DJ Luke Skyywalker soittaa wanhan koulukunnan hiphopia ja elektropoppia

Paradise FM
– 80-luvun klubi- ja tanssimusiikkia seksuaalisuutensa kanssa taistelevan DJ Leslien juontamana

VCFL – Herkkää ja sielukasta soulmusiikkia

Wave 103 – DJ Adam First soittaa new wave -tanssimusiikkia ja haaveilee ajasta, jolloin musiikkia esitettäisiin videoiden saattelemana televisiossa

Radio EspantosoTito Puente ja muut latinojazzin legendat svengaavat kanavan valikoimissa

VCPR – Vice Cityn avoin radio parodioi jälleen kerran amerikkalaisen yhteiskunnan ilmiöitä ja ongelmia. Kahden Vietnam-veteraanin juontama kalastusohjelma on pelin huikeimpia hetkiä

Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi.

Kommentit

Käyttäjän himopelaaja kuva
himopelaaja

LOISTAVA oli tämä artikkeli pelaajassa ja kyllä herätti muistoja ja muistelin samalla kun tuli ekaa GTA:ta pelattua. Oli viellä kipsi itellä kädessä silloin ja yritin pelata,mutta sattui samalla ihan älyttömästi.:)

Käyttäjän Cyberwarmachine kuva
Cyberwarmachine

Mahtavaa. :)

Käyttäjän Anonymous kuva
Anonymous (ei varmistettu)

Hienoa Marika! minusta VC taitaa olla noista 3 uusimmasta paras ja saas nähdä mitä se GTA4 tuo tullessaan

-TeRpor07

Käyttäjän jones kuva
jones

Todella hieno artikkeli.. Tuli muistot mieleen tuolta GTA:n alkuajoilta :D
Kiitokset tästä!

Käyttäjän Anonymous kuva
Anonymous (ei varmistettu)

Hyvä artikkeli. Herätti tosiaan muistoja, kun tuli pelattua ensimmäisiä GTA osia ja kavereiden kanssa pohdittiin että voi kun tämä olisi 3d-versiona! Ja parhauttahan se oli kun sitten lopulta tulikin.

Käyttäjän Snakeleader kuva
Snakeleader

Hienoa että nämä julkaistiin.Todella mielenkiintoista luettavaa oli kyllä.Itse en edes heti muistanut tuota GTA Advance peliä, niin vähälle huomiolle se jäi.

Käyttäjän Anonymous kuva
Anonymous (ei varmistettu)

Etsimme lisää käyttäjiä uudelle pelifoorumillemme, Padiin! Liittykää osoitteessa www.padi.urli.net

Käyttäjän Anonymous kuva
Anonymous (ei varmistettu)

"PlayStation 2, pc – 2001" Kyllä Se GTA III on myös Xboxille.

Käyttäjän Tuninki kuva
Tuninki

Aivan uskomattoman hyvä artikkeli, suurkiitokset kirjoittajalle.

Radioasemien kuvaus on osuvaa ja hauskaa.

"Toisin kuin amerikkalainen huru-ukko Jack Thompson tähänkin päivään saakka väittää, poliisien ja ilotyttöjen murhaamisesta ei enää suinkaan saanut pisteitä, vaan ainoastaan virkavallan negatiivista huomiota."

Tuo teksti sai hymyn ja pienen naurukohtauksenkin aikaan, huru-ukko Thompson ...

Kaikinpuolin loistava artikkeli, ei voi muuta sanoa..

Käyttäjän Anonymous kuva
Anonymous (ei varmistettu)

Ah, kestihän tuon lukiessa tovi, mutta mukavaa luettavaa. Aika lensi siivillä tuota lukiessa. Muistot palasivat mieleen. Ensimmäisessä GTA:ssa oli mahtavaa ajaa niiden munkkijonojen päältä, kun lopuksi vielä ruudulle tulee teksti "Gouranga!".

Heh, oi niitä aikoja. PlayStationilla tuli GTA 1:tä ja GTA 2:ta pelattua kaverin luona. Jonain päivänä vielä omistan nuokin pelit kokoelmassani. Nuo tehtäväpaketit jäivät itseltäni kokonaan välistä - ehkä saatan ostaa tuon toisen joskus (ja se toinenhan on ilmainen). GTA III:ea pelasin kaverin luona ja Vice Cityn ostin itse. Seuraavaksi on tullut ostettua GTA: San Andreas ja Vice City Stories. Loput GTA:t ostan vielä jossain vaiheessa. Paitsi en Advancea ellen jostain GBA:ta joskus hommaa - tuskinpa.

Mutta kaikenkaikkiaan mahtava artikkeli ja kiitos, että julkaisitte sen täällä. Oli ilo lukea. :)