Agony / Arvostelut / www.pelaajalehti.com

Agony

3.09.2018 // Kirjoittanut: Miika Auvinen
1

Voi kärsimystä!

Vanhana kauhupelifanina innostuin Agonyn trailerista. Tuonpuoleisessa seikkailu on mahtava idea kauhupelille, ja hyvin toteutettuna kyseessä voisi olla vuoden selviytymiskauhutapaus. Petyin karvaasti, sillä joukkorahoitettu Agony hukkaa potentiaalinsa täysin – helvettiestetiikan sijaan peli luottaa paljaisiin rintoihin ja lässähtäneeseen väkivaltaan.

Kehittäjien logiikka tuntuu oudolta. Kaikkia mahdollisia helvetin kauheuksia miettiessään joku on keksinyt, että sukupuolielimet ja rinnat ne vasta ovat pelottavia. Niitä vilisee kaikkialla, ja vaginoita on liitetty esimerkiksi demonien kasvoihin. Peli muistuttaakin enemmän huonolla LSD-tripillä tehtyä biologian oppikirjaa kuin selviytymiskauhuteosta.

Suurin osa pelin ympäristöistä koostuu puolestaan sisäelimistä. Kaikkialta törröttää luita ja ikeniä. Maailma on ruma, ja limaiset seinät luovat helvetin sijaan illuusion suolesta. Asiaa ei auta valoisuusasetusten kanssa säätäminen. Koska pimeydessä ei näe edes metriä edemmäksi, täytyy valoisuusasetukset säätää maksimiin, jolloin suolimaiset käytävät saavat inhan ruskean sävyn.  

Alkuasetelmassa päähenkilö herää helvetistä ja alkaa etsiä pakokeinoa takaisin elävien maailmaan. Kaikkialla on kidutettuja syntisiä, demonit partioivat käytävillä, ja taustalla kaikuu epätoivoista Ilmestyskirjan julistusta. Pelistä näkee kaiken oleellisen parissa tunnissa. Ainoan poikkeuksen muodostaa pelin loppupuoli, sillä helvetin ulkoilmaan päästessä maisemat ovat yllättäen välillä ihan näkemisen arvoisia.  

Agony game

”Aivopähkinät ovat useasti selviytymiskauhuteosten paras osa, mutta Agonyn tapauksessa äkkikuolemat on priorisoitu laadukkaan ongelmanratkaisun edelle.”

Agony game

Agony koettaa olla hiiviskelypeli. Demonien näkökenttään joutuminen tietää usein varmaa kuolemaa, ja aina joku ilmestyy nurkan takaa ja tappaa päähenkilön. Välillä pidätellään henkeä, sillä huohotus houkuttaa demoneja. Joskus taas kaivaudutaan piiloon sisuskaluseinämissä oleviin koloihin. Liian usein paholaiset myös jumittuvat kulkureittien varrelle, ja usein tämä jumitus jatkuu loputtomiin. Hiiviskelyä ja hienovaraista etenemistä parempi vaihtoehto onkin yleensä vain juosta mahdollisen demonin ohi ja toivoa parasta.

Kuoleman koittaessa täytyy riivata muiden helvetissä kärsivien ruumiita. Helvetissä hortoilevat syntiset toimivat pelissä ikään kuin lisäeläminä. Useimmiten riivattu keho toimii siinä missä edellinenkin, mutta välillä bugit pilaavat mekaniikan. Kerrankin riivaamani keho jäi hakkaamaan päätään seinään, eikä peli reagoinut enää pelihahmon liikuttamiseen. Suljin konsolin ja vedin syvään henkeä.

Yksitoikkoiseen säntäilyyn haetaan vaihtelua pienillä aivopähkinöillä. Samat pulmat tosin toistuvat koko pelin ajan: laita sydän alttarille, piirrä kuvio verellä seinään ja polta käytävien edessä olevia puukehikoita. Aivopähkinät ovat useasti selviytymiskauhuteosten paras osa, mutta Agonyn tapauksessa äkkikuolemat on priorisoitu laadukkaan ongelmanratkaisun edelle.  

Agonyn voi läpäistä muutamassa tunnissa. Kaikki paikat nuohoava pelaaja kyllä löytää kerättäviä patsaita, tuijotettavia maalauksia ja lisäominaisuuksia avaavia kiellettyjä hedelmiä, mutta esimerkiksi patsaiden etsiminen ei ole vaivan arvoista. Turhauttavaa pelikokemusta tuskin haluaa pitkittää konseptitaiteen kaltaisen ekstrasisällön vuoksi.

Peli oli ilmestyessään selkeästi hyvin keskeneräinen, ja korjaustiedostoissa on puututtu esimerkiksi pelin kaatuiluun ja grafiikkabugeihin. Myös pahimpia pelillisiä epäkohtia on korjailtu. Ehkä Agony on joku päivä pelaamiskelpoinen, mutta nykyisellään pelikokemus muistuttaa lähinnä helvetin kärsimyksiä.   

3/10

Kehittäjä: 
Madmind Studios
Julkaisija: 
PlayWay
Peligenre: 
Kauhu, Selviytymiskauhu, Selviytyminen
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox One, Sony PlayStation 4, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Seksi, Väkivalta

Kommentit

Käyttäjän ripulisaasta kuva
ripulisaasta

Harmittaa, että tämä ryssittiin.