Testissä H1Z1:n avoin PS4-beta – battle royalen uusi uljas maailma? / Artikkelit / www.pelaajalehti.com

Testissä H1Z1:n avoin PS4-beta – battle royalen uusi uljas maailma?

21.06.2018 // Kirjoittanut: Wasara
0
Testissä H1Z1:n avoin PS4-beta – battle royalen uusi uljas maailma?

H1Z1 (Avoin beta)

Kehittäjä: Daybreak
Julkaisija: Daybreak
Alustat: PC, PS4 (testattu), Xbox One (tulossa)

Maailma on muuttunut. Player Unknown’s Battlegrounds eli PUBG ja Epic Gamesin kehittämä Fortnite kilvoittelevat paraikaa maailman suosituimman pelin tittelistä, ja battle royale -pelimuoto on noussut ennätystahtia osaksi pelimaailman kaanonia. Nyt joukkoon iloiseen liittyy kertaalleen nahkansa luonut H1Z1.

Kuulostaako nimi tutulta? Ei ihme. H1Z1 aloitti taipaleensa vuosia sitten pc:llä moninpelattavana selviytymisseikkailuna, joka sijoittuu zombilaumojen kansoittamaan lohduttomaan maailmaan. Peli on sittemmin jakautunut kahdeksi eri projektiksi, joista tämä myöhempi iteraatio tiputti King of the Kill -lisänimensä ja löysi lopulta tiensä myös PS4:lle ilmaiseksi pelattavana, yksinomaan moninpeliin keskittyvänä versiona.

Kuulostaako sekavalta? Ei hätää. Asian ydin on se, että nyt valokeilassa oleva H1Z1 on pelikansan villinneeseen battle royale -pelimuotoon keskittyvä teos. Eläviä kuolleita ei kunnian kentillä näy, mutta jokaista horisontissa siintävää liikettä kannattaa tarkkailla. Siellä nimittäin luuraa toinen pelaaja, joka mielii anastaa kaikilta vastaantulijoilta hengen huulilta. Toimintasuunnitelma: niistä muilta pelaajilta nirri ja kipaise kukkulan nokalle rehvastelemaan. Vaan se jos mikä on helpommin sanottu kuin tehty.

Mitä pelissä siis tehdään? Ytimeltään battle royale -joukkorähinään keskittyvissä peleissä liuta pelaajia saapuu ilmateitse valtavalle autioituneelle maapläntille, minkä jälkeen kaikki ampaisevat lähimpään otollisen oloiseen paikkaan etsimään varusteita. Sen jälkeen alkaa tuliaseiden kruunaama kuurupiilo, jossa jokainen pelaaja yrittää pysytellä hengissä muita pitempään metsästäen, hyökäten, perääntyen ja piiloutuen. Samaan mittelöön mahtuu satakunta pelaajaa kerrallaan.

Avoimessa betassa olevassa pelissä on tällä hetkellä kaksi keskeistä pelimuotoa. Toisessa kaikki pelaajat sooloilevat keskenään kukkulan kuningas -tyylisessä pelimuodossa ja toisessa 2–5 pelaajan ryhmistä koostuvat pelaajajoukot ottavat toisistaan mittaa. Näistä jälkimmäinen on ehdottomasti pelin parasta antia, sillä tehokkaasti yhteen hiileen puhaltavalla porukalla H1Z1 on paikoin ilahduttavan kaoottista kimppahupia.

H1Z1 ei ole visuaalisesti kedon kaunein kukkanen,
mutta ainakin ruudunpäivitys on sulava.

H1Z1:n edustaman pelimuodon keskeisiä seikkoja on se, että pelaajien kansoittama karsina kutistuu jatkuvasti pelin edetessä. Alueen reunamilta hiipivä myrkkykaasu nielaisee alati suuremman osan pelialueesta kalmanvihreään kitaansa, kunnes jäljelle jää vain pienen pieni kaistale elinkelpoista maastoa. On pysyttävä liikkeessä ja skarppina joka käänteessä, sillä kuolo niittää satoaan terävällä viikatteella ja uudelleensyntyminen on pannassa.

Osuva ja osaava varusteiden metsästys on hengissä pysymisen tärkein sääntö. Lähtökohtaisesti jokainen pelaaja laskeutuu tantereelle tyhjin käsin, mutta pelikentille on ripoteltu jos jonkinlaista elämää helpottavaa vermettä ysimillisistä varsijousiin, käsikranaatteihin ja erilaisiin ensiaputarpeisiin. Pää ja vartalo pysyvät mukavan lämpiminä, kun ylle nakkaa kypärän ja kevlar-haarniskan. Tavaravalikkoa tuntuvasti kasvattavan repun löytäminen on myös avainasemassa, sillä kapsäkitön pelaaja ei varusteiden ylitarjonnalla juhli.

Kentät ovat laajalle ja lavealle venyviä taipaleita, joita täplittävät erilaisten hylättyjen rakennusten, tuulen piiskaamien bensa-asemien ja autioituneiden leirintäalueiden ränsistyneet rauniot. Asutuksen jäämistöt ovat jokaisen haaskalinnun ykköskohde, mutta siellä missä on rakennuksia ja varusteita, on todennäköisesti myös muita pelaajia. H1Z1:n edustaman pelimuodon keskeisin dynamiikka on riskin ja palkinnon punnitseminen lennossa.

Pitkien etäisyyksien ja paikoin huomattavien korkeuserojen johdosta ajoneuvot näyttelevät keskeistä roolia taistelukentän arvojärjestystä mittaillessa. Vaikka jeepin ratin takana huristeleva pelaaja pääsee nopeammin paikasta toiseen ja nelipyöräinen suo jonkin verran lisäturvaa, teräskotterossa kökkivä pelaaja on näkyvä ja kuuluva kohde, jonka saa pilkottua lihoiksi myös ajoneuvon ikkunoiden läpi. Onneksi tiimipelissä kaverit voivat sulloutua samaan ajokkiin ja tulittaa vihollisia apukuskin paikalta.

Taistelun osalta H1Z1 on vanhan liiton koulukuntaa, eli varsinkin panssaroituna pelihahmot kestävät suhteellisen raskaan annoksen lyijyä. Aseiden osumatarkkuus on kauniisti ilmaistuna ailahtelevaa sorttia, ja rekyyli potkii kuin muuli. Jyvältä tähtääminen on huomattavasti tarkempaa kuin lonkalta turauttelu, mutta pelihahmon selän takaa silmien tasolle singahtava kamera supistaa näkökenttää valtavasti. Kilpakumppanin yliajaminen autolla on mahdollista, mutta onnistumisprosentti on täysin onnenkauppaa ankarasti yskähtelevän törmäystunnistuksen johdosta. Summamutikassa häränpyllyä heittävä fysiikkamallinnus ei ainakaan tasoita tietä.

Tiimikavereita ei saa hengiltä vahinkolaukauksella, 
mutta auto-onnettomuudella onnistuu. Kokeiltu on!

Teknisesti H1Z1 on suoraan sanoen aikamoinen purkkaviritys, joka vaatii vielä reilusti työstöä. Varsinkin tiimipeli on tekniikan toimivuuden osalta usein raskassoutuista ylämäkeen luistelua, sillä ainakin tätä artikkelia varten värvätyllä peliporukalla lähes jokaisen matsin jälkeen vähintään yhden pelaajan oli käynnistettävä pelinsä uudelleen, jotta kaikki pääsivät mukaan seuraavaan otteluun. Sen sijaan itse taistelukentällä telmiessä peli kannattelee omaa painoaan kiitettävästi ja ruudunpäivitys pysyy miellyttävän sutjakkaana.

Koska kyseessä on ilmaiseksi pelattava peli, H1Z1:n valikosta löytyvällä kauppapaikalla tyrkytetään jos jonkinlaista kilkettä järeistä varusteista ulkoisiin ehosteisiin. Oman hahmon ulkoasua voi rukata melko vapaamuotoisesti aurinkolaseista kalosseihin, mutta tietysti ne hekumallisimmat herkut kurkkivat maksumuurin takaa. Ilahduttavasti taistelussa pärjää ainakin vielä toistaiseksi vallan mainiosti myös lompakkoa raottamatta.

Mitä tästä kaikesta sitten jää käteen? Suoraan sanoen melkoisen mitäänsanomaton teos. H1Z1 on edustamansa pelityypin kantaisiin verrattuna hyvin tutunoloisista – ellei identtisistä – ainesosista kyhätty keitos, jonka persoonallisuus jää koko lailla olemattomaksi. Mikäli simppelin suoraviivainen joukkoräiskintä kutittelee makuhermoja ja esimerkiksi Fortniten rakentelu riipii vastakarvaan, helposti sisäistettävää ja mutkatonta H1Z1:tä kannattaa ehdottomasti kokeilla. Eipä ilmaiseksi tarjolla olevan pelin koeajamisessa menetä kuin hitusen aikaa.

Vaan totta on sekin, että muoti-ilmiö nimeltä battle royale on jo suonut pelaavalle kansalle parempiakin teoksia. Nykymuodossaan H1Z1 tarjoaa laihanpuoleisen makuelämyksen, sillä armotta mutkat suoriksi vääntävä nettiräiskintä taantuu lyhyellä kaarella todella yksioikoiseksi puurtamiseksi. Sanottavansa sanonee se, että jo alle parin tunnin pelisession jälkeen testiryhmän välinen radioliikenne oli taantunut muotoon: ”Mennäänkö pelaamaan jotain hyvää peliä?”

Jason Ward