Red Dead Redemption -pelisarja / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Red Dead Redemption -pelisarja

En löytänyt pelisarjalle omistettua ketjua, joten luodaan semmoinen kattavan tiivistelmän kera.

Mikä on Red Dead Redemption pelisarja?

Red Dead Redemption tai Red Dead on Rockstar Gamesin luoma pelisarja, jonka pelien teemat sijoittuvat villiin länteen. Pelisarja sai alkunsa, kun Rockstar Games osti Capcomin Angels Studiosin, joka pian uudelleennimettiin Rockstar San Diegoksi. Angles Studios oli kehittämässä spagettiwestern räiskintää ja lopulta se julkaistiin Rockastarin alaisuudessa Red Dead Revolver nimisenä räiskintäpelinä. Red Dead Revolver ei saanut kovin lämmintä vastaanottoa pelaajilta, joten pelin jatko-osaa päätettiin viedä uuteen suuntaan avoimen maailman seikkailupelinä. Näin syntyi Red Dead Redemption, jota pidetään yleisesti parhaana villin länteen sijoittuvana videopelinä. Nyt Rockstar Games julkaisee Red Dead Redemption 2, joka on samalla Rockstarin ensimmäinen peli, joka on alusta asti kehitetty uuden sukupolven konsoleille.

Mitä pelejä pelisarjaan kuuluu?

Red Dead Revolver

IMAGE(https://vignette.wikia.nocookie.net/reddeadredemption/images/c/c1/Red_Dead_Revolver_Coverart.jpg/revision/latest?cb=20100505224845)

Julkaistu: 04.05.2004
Alustat: PS2 & Xbox (Saatavilla myös PS4:lle)

Red Dead Revolver on räiskintäpeli, joka sijoittuu 1880-luvun villin länteen. Pelissä päästään ohjaamaan palkkasoturi Rediä, joka lahtaa pahiksia ja tonkii sukutraumojaan.

Red Dead Redemption

IMAGE(https://vignette.wikia.nocookie.net/reddeadredemption/images/f/f7/Rdr_cover.jpg/revision/latest?cb=20100928175819)

Julkaistu: 18.05.2010
Alustat: PS3 & Xbox 360 (Saatavilla myös Xbox Onelle taaksepäin yhteensopivuuden kautta)

Red Dead Redemption on avoimen maailman seikkailupeli, joka sijoittuu vuoteen 1911 villin lännen kuolinhetkiin. Tarinassa pelin päähenkilö ja entinen lainsuojaton John Marston joutuu hallituksen painostuksen alla metsästämään vanhoja rikoskumppaneitaan.

Red Dead Redemption 2

IMAGE(https://vignette.wikia.nocookie.net/reddeadredemption/images/0/0a/Reddeadcover.jpg/revision/latest/scale-to-width-down/350?cb=20180503145113)

Julkaistu: 26.10.2018
Alustat: PS4 & Xbox One

Red Dead Redemption 2 jatkaa pelillisesti Red Dead Redemptionin jalanjäljissä, mutta se ei ole suoraa jatkoa pelin tarinalle. Peli tarina sijoittuu vuoteen 1889, jolloin villi lännen kesyttäminen on loppusuoralla ja lainvalvojat sekä USA:n hallitus jahtaavat viimeisiä lainsuojattomien joukkoja. Pelissä päästään Arthur Morganin ohjaksiin, joka on Van Der Linde nimisen rikollisjengin jäsen ja samaan jengiin kuuluu myös ykköspelin sankari John Marston.

Mikä on tämän viestiketjun tarkoitus?

Tämän viestiketjun tarkoituksena on jakaa omia kokemuksia ja mielipiteitä Red Dead Redemption -pelisarjasta, etenkin juuri julkaistusta Red Dead Redemption 2:sta. Oliko sinulla suuria odotuksia kakkosta kohtaan, täyttääkö se odotukset ja onko peli todella kaiken kehun arvoinen?

Pelasin kakkosta odotellessa ykkösen tuossa kuukausi-kaksi sitten läpi PS3:lla. Vaikka RDR alkoi jo osoittaa selkeitä vanhentumisen merkkejä mm. graafisesti (muistan kyllä, kun peli tuli ulos, ja se oli hienointa ikinä) on sen tarina kyllä todella hyvä. Mä kelailin varmaan pari viikkoa John Marstonia ja miehen moraalia. Jotenkin tuo moraalin harmaalla alueella operoiminen vaan herättää paljon ajatuksia. Hyvät tarkoitusperät, kauheat teot ja niin edelleen.

Nyt olen kakkosta pelannut viikonlopun yli ja onhan se aivan loistopeli. Joitakin epäloogisuuksia ja selvittämättämiä juttuja mulla vielä on, kuten miten paljon leiriin pitäisi panostaa aikaa ja mitä sinne rahulin ja ruoan yms. tuominen edesauttaa. Alkupään tehtävissä laitoin myös karhun maihin ja sain siitä hienon taljan, jota kukaan ei ostanut ja jonkun pienen rikoshässäkän jälkeen menetin, enkä yhtään tiedä miksi ja missä vaiheessa. God damn!

Pelin tarina on ihan alkutekijöissään mutta vaikuttaa taatulta Rockstar-laadulta, eli helvetin hyvältä, hauskalta ja toisaalta aika diipiltä. Artur Morganiin olen pikkuhiljaa alkanut bondailla. Olen itse päätehtävien ulkopuolella yrittänyt pitää moraalia mahdollisimman korkealla, jeesaamalla ihmisiä ja toisaalta joutunut hyväuskoisuuttani armottomien sumutusten ja puukotuksien uhriksi. Mua itseäni kiinnostaa tehdä Arthurista kaksijakoinen persoona - siis tyyppi joka elää rikollisjengissä ja tekee rötöksiä ja murhia selviytyäkseen, mutta "omalla ajallaan" on auttavainen tyyppi. Tällainen ristiriitaisuus jotenkin kiehtoo enemmän kuin olla armoton tappaja ja kaaoksen luoja koko pelin ajan. Toisaalta ilmeisesti pelissä tulee myös KKK vastaan, saattaa olla että tällöin liipaisin on herkkä...

Anyhow, vaikuttaa mestariteokselta. Työpäivän jälkeen on naattia vetäytyä villiin länteen ja eilenkin löntystelin hevosella pitkin maita ja mantuja ihaillen maisemaa ja jotenkin tämäkin tuntui niin kovin terapeuttiselta. Rockstarille erityiskiitos myös siitä, että myös orkkis-PS4 pyörittää peliä hyvin. Selkeästi Rockstar osaa optimoida pelinsä.

Itse en ole RDR2:sta vielä pelannut ja ainoastaan PC:n omistavana sen ostaminenkaan ei ole vielä ajankohtaista. Itseltäni jäi The Witcher 3 ja GTA V kesken ja odottanut mielenkiinnolla jos RDR2 olisi todellinen next-gen avoimen maailman peli. Pelivideoiden katsominen antoi kuitenkin heti ikävän vaikutelman tyypillisestä nykypäivän avoimen maailman pelistä. Kotakun artikkeli vahvisti vaikutelmaa entisestään.

Olen siis kallistumassa sille kannalle, etten ole peliä ostamassa. Täytyy kuitenkin odottaa vielä ja lukea mielenkiinnolla millaisia kokemuksia pelaajilla tällä palstalla on ollut.

Red Dead Redemption 2 ensimmäiset kaksi tuntia olivat itselleni turhauttavaa kädestä pitelyä ja tutorial rakenteisten tehtävien suorittamista. Onneksi peli pääsi kunnolla vauhtiin, kun tylsähkön alun jälkeen annettiin viimeinkin vapaus tutkia avointa pelimaailmaa.

Pelimaailma on hyvin yksityiskohtainen ja se tuntuu myös elävältä. Ei kuitenkaan yhtä elävä, kuin Breath of the Wild johtuen pelin cinemaattisuudesta. Olen pelannut peliä 4K-televisiolla ja Xbox One X:llä. Visuaalinen ulosanti on ollut erittäin komeaa katseltavaa ja pelikin pyörii hyvin tasaisesti.

Tarinassa olen edennyt kolmanteen chapteriin, mutta etenen kuitenkin tarinassa melko hitaasti, sillä olen yrittänyt hioa metsästämistaitojani, jotta voin kerätä täydellisiä nahkoja craftaamista varten.

Lainaus

Pelivideoiden katsominen antoi kuitenkin heti ikävän vaikutelman tyypillisestä nykypäivän avoimen maailman pelistä. Kotakun artikkeli vahvisti vaikutelmaa entisestään.

Mikä on tyypillinen nykypäivän avoimen maailma peli? Viittaako tämä ns. Assassin's Creed -maailmaan, joka on täynnä turhaa "tekemistä"? Sitä tämä ei ainakaan nimittäin ole. Tässä on todella paljon ihan rauhallista olemista vain vähän samalla tavalla kuin Breath of the Wildissa. Tehtävissä toki on menoa ja meininkiä sitten mukana mutta itse avoin maailma on mukavan rauhallinen paikka. Jos vertaa vaikka Far Cry -peleihin, niin se on toisesta ääripäästä, varsinkin uusin, jossa ei saa minuuttia olla ilman että on joku eläin tai vihollislauma niskassa.

Lainaus zappah

Mikä on tyypillinen nykypäivän avoimen maailma peli? Viittaako tämä ns. Assassin's Creed -maailmaan, joka on täynnä turhaa "tekemistä"? Sitä tämä ei ainakaan nimittäin ole. Tässä on todella paljon ihan rauhallista olemista vain vähän samalla tavalla kuin Breath of the Wildissa. Tehtävissä toki on menoa ja meininkiä sitten mukana mutta itse avoin maailma on mukavan rauhallinen paikka. Jos vertaa vaikka Far Cry -peleihin, niin se on toisesta ääripäästä, varsinkin uusin, jossa ei saa minuuttia olla ilman että on joku eläin tai vihollislauma niskassa.

Avoimen maailman peli, jossa pelaajan ympärille luodaan tapahtumia, joilla pyritään luomaan illuusio elävästä pelimaailmasta. Eli esimerkiksi tiellä tapaamasi NPC-hahmo luotiin paikalle vain hetki ennen kuin näit hänet ja katoaa pelimaailmasta kun pelaaja saavuttaa tietyn etäisyyden.

Toisaalta itselleni ei ole vielä selvinnyt kuinka paljon pelissä on simulaatiota ja kuinka paljon pelaaja voi vaikuttaa pelimaailmaan skriptattujen tapahtumien ulkopuolella. Voivatko NPC:t esimerkiksi tehdä myös tehtäviä vai ovatko ne luotu vain pelaajaa varten. Paljon avoimia kysymyksia vielä siis.

Käsittääkseni Ubisoft on tunnettu juuri tuollaisesta väkisin tuputtamisesta. The Crew -sarja kärsii ilmeisesti aivan samasta "ongelmasta". Luultavasti löytyy myös paljon pelaajia, joille tuollainen sopii aivan mainiosti.

Jaa... Minusta pelin pitääkin pyöriä pelaajan ympärillä. Se on vähän niin kuin se idea: kokea ne jutut siinä pelissä.

Olisi varmaan tosi hienoa että pelissä on vaikka ja mitä mutta kun ei ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin sitä ei sitten kokenut. Siellä ne ufot pyöri metsässä mutta kun olit toisella puolella karttaa niin et edes tiennyt niiden käynnistä mitään (ei ole mikään spoileri pelistä, sillä en tiedä onko pelissä ufoja missään muodossa.)

Itse asiassa itseäni ärsyttää jo tässä (kuten muissakin vastaavissa) että joku tehtävä voi ilmeisesti hävitä jos tekee asian X. Tai jos ei ole muuttujat oikein, niin jotain voi jäädä välistä. Sitten saa googlata, että mitä taas pitää tehdä että voi kokea koko pelin, josta maksoi.

Välihuomio: ärsyttää suunnattomasti että keskustelut jää kesken jos ehtii ns. checkpointtiin, välikuvaan tai kohteeseen. Niin mitä se farmarin tytär? En kai koskaan tiedä.

Nämä jutut toivoisin tehtävän niin, että asiat pyörivät TÄYSIN pelaajan ympärillä mutta saataisiin luotua illuusio, että näin ei ole.

Tarkoitit mahdollisesti nimenomaan noita ns. spawnaavia "strangers"-tehtäviä, jotka tosiaan taitavat olla aina tietyssä paikkaa kunnes niihin törmää? Minusta tuo on paras tapa toteuttaa tuollainen niin, että mahdollisimman monella on ne mahdollista kokea.

Joku Dead Rising tekee sellaista josta ehkä voisit pitää: siinä on aikarajat, jonka jälkeen ei enää asioita voi tehdä. Osa taitaa johtaa pelin loppumiseen mutta osa taas kyseisen tehtävän epäonnistumiseen. Itse jopa pidän kyseisen pelin toteutustavasta mutta tuo nyt on lähinnä kyseisen pelisarjan oma juttu. Tavallaan siis asiat tapahtuvat vaikka pelaaja ei paikalle mene (oikeastihan siellä tuskin mitään tapahtumia toteutuu).

Aikarajatkin on kuitenkin ehkä vielä enemmän pelaajaan liitetty seikka: on pakko tehdä jotain tiettyä, koska jokin asia on ajastettu tiettyyn aikaan ja paikkaan. Realistisempaa olisi jos siitä ei tietäisi mutta sitten tulee taas tuo ongelma että mitä hauskaa siinä on taas mennä summassa katselemaan josko löytäisi jotain, jota ei vielä ole nähnyt ja menettää sisältöä, koska ei tuuri ollut kohdallaan.

Sisältö pitää siis tuoda tavalla tai toisella pelaajalle. Minusta RDR2:ssa se on toteutettu varsin hyvin.

Kerro miten itse toivoisit maailman toteutettavan? Tai onko jokin peli, jossa tuo on parempi? En ole edes varma ymmärsinkö täysin oikein mitä tarkotit.

Ei kun hetkinen, sinä taisit olla se Star Citizen -tyyppi? Mikäli näin, niin taidat haluata pelaajien välisiä sattumuksia ja elämää? Ymmärrän sitten eron jos SC:ssä porukka elää omia tarinoitaa ja niiden kohtaamisista tulee asioita mutta yksinpelissä tuo sisältö on vähän pakko tehdä jotenkin noin, kuten se on esim. RDR2:ssa tehty. Toki edelleen kuulisin mielelläni jos jossain on merkittävästi erilaista toteutusta olemassa tai mielessä.

Lainaus zappah

Kerro miten itse toivoisit maailman toteutettavan? Tai onko jokin peli, jossa tuo on parempi? En ole edes varma ymmärsinkö täysin oikein mitä tarkotit.

Monet sanovat GTA V:n pelimaailman tuntuvan elävältä, mutta itselleni se ei kuitenkaan onnistunut antamaan koskaan sellaista tunnetta. Siinäkin eteen pistettiin milloin mitäkin käsikirjoitettua tapahtumaa kuten katuryöstö, työmaaonnettumuus, jne. Noiden ulkopuolella NPC:t olivat kuitenkin vain spawnattu pieneen kuplaan ympärilläni ainoana tarkoituksena antaa vilkkaan kaupungin tuntua. Näyttäisi siltä, että RDR2 olisi valtava harppaus käsikirjoitettujen tapahtumien osalta. Tapahtumia on kirjoitettu enemmän, niiden reagoimisella on merkitystä ja interaktiivisuutta lisätty huimasti. NPC:lle on lisätty myös "elämä" päättömän haahuilun sijasta.
Itselläni on RDR2:sta tällä hetkellä sellainen kuva, että se on pohjimmiltaan edelleenkin kuten aikaisemmatkin Rockstar Gamesin pelit.

Odotan itse näkeväni tulevaisuudessa huomattavasti enemmän maailman simulointia. Esimerkiksi peli kulkee nyt tyyliin; tien poskeen on spawnattu käärmeen purema mies, jota pelaaja voi auttaa tai olla auttamatta. Riippuen valinnasta siirrytään tämän tapahtuman käsikirjoituksen seuraavaan vaiheeseen.
Toivoisin näkeväni pelimaailman, jossa paikalle sattunut NPC-hahmolla olisi ollut myös samat vaihtoehdot kuin pelaajalla. Pelaaja olisi voinut törmätä tilanteeseen jossa NPC-hahmo auttaa miestä, on taluttamassa häntä lähimpään kylään, ryöstämässä häntä syystä X, jne. Pelaajalta olisi voinut jäädä myös koko tapahtuma kokematta.

Uskon isoilla pelitaloilla olevan resursseja kehittää avoimen maailman pelejä vielä huomattavasti eteenpäin. R&D-työtä tehdään taustalla varmasti jatkuvasti, mutta mitään happua tuskin kuitenkaan on koska pelaajat tuntuvat pitävän nykyisistäkin avoimen maailman peleistä.

Olen itse kiinnostunut MUD/MMO-peleistä juuri sen takia, että siellä on muita pelaajia luomassa erilaisia tapahtumia käsikirjoitettujen tapahtumien lisäksi. Se tuo pelimaailmaan huomattavasti elävyyttä. Näissäkin peleissä odotan NPC:n saavan huomattavasti lisää älykkyyttä. Esimerkiksi NPC-hahmo voisi reagoida avunpyyntööni samalla tavalla kuin pelaajatkin.

Minustakin RDR2 on ollut tähän mennessä hyvin immersiivinen kokemus. Jos nyt olen oikein ymmärtänyt, niin eikös RDR2:sta markkinoitukin niin, että sen NPC:t elävät omaa elämäänsä ainakin jossain määrin riippumatta pelaajan käyttäytymisestä? Toisaalta on mielestäni melko merkityksetöntä, tapahtuuko niin ainakin kaikkien NPC:iden osalta. Kyse on enemmänkin illuusion vahvuudesta, koska pelit vaativat joka tapauksessa mielikuvituksellista heittäytymistä. Tähän mennessä olen kuitenkin seurannut pelimaailmaa uteliaana. Eilen leiriin palatessa Jackilla ja Abigaililla oli kauhea riita päällä, jonka jälkeen Jack käveli syrjään eikä ollut juttutuulella. Tämä vain yksi neljän tunnin pelisession tapahtumista, jota seurasin ja jotka toivat maailmaan "arkista eloa".

zappah nosti esiin Far Cryn ja sen maailman: siitä on immersio kaukana. Pelasin Pelaaja-lehden tilaustarjouksesta saatua vitosta ja vaikka sen lähtöasetelmat etelävaltioiden uskonnollisesti hurukultista olivatkin mehukkaat, oli maailma kyllä todella köykäinen. En tiedä, haetaanko siinä edes immersiota, kun tiellä ajellessa tosiaan puolen minuutin välein on täysin sama ampumisvälikohtaus vähän väliä ja ylipäätään kaikki mitä pelissä tapahtuu on enemmän tai vähemmän kahelia, jolloin myös kaikki pelissä koettu rauhallisempi sisältö (keskustelut, juonenkuljetus) menettää suureksi osaksi merkityksensä.

Lainaus

Monet sanovat GTA V:n pelimaailman tuntuvan elävältä, mutta itselleni se ei kuitenkaan onnistunut antamaan koskaan sellaista tunnetta.

Itsekään en GTA-pelisarjasta voi sanoa sellaista löytäväni mutta nyt RDR2:ssa kyllä. Taisi olla sama myös RDR:ssä. En tiedä mikä siinä on. Western-aihealue ehkä? Myönnän siitä kyllä pitäväni.

Lainaus

Toivoisin näkeväni pelimaailman, jossa paikalle sattunut NPC-hahmolla olisi ollut myös samat vaihtoehdot kuin pelaajalla. Pelaaja olisi voinut törmätä tilanteeseen jossa NPC-hahmo auttaa miestä, on taluttamassa häntä lähimpään kylään, ryöstämässä häntä syystä X, jne. Pelaajalta olisi voinut jäädä myös koko tapahtuma kokematta.

Ei missään nimessä näin. Veikkaan, että suurin osa pelaajista ei halua, että osa sisällöstä voi mennä ohi vain sen takia, että ei sattunut paikalle.

Mieti myös sitä, että jos jokainen hahmo voisi olla kaikissa tilanteissa osallisena missä roolissa tahansa, että kuinka paljon vaikkapa ääninäyttelyä pitäisi tehdä. Vaihtoehtona se, että kaikki on toistensa klooneja.

Lainaus

Uskon isoilla pelitaloilla olevan resursseja kehittää avoimen maailman pelejä vielä huomattavasti eteenpäin. R&D-työtä tehdään taustalla varmasti jatkuvasti, mutta mitään happua tuskin kuitenkaan on koska pelaajat tuntuvat pitävän nykyisistäkin avoimen maailman peleistä.

Kehitystä kyllä tulee mutta sekin tulee pelaajien ehdoilla. Uskallan edelleen veikata, että suurin osa ei halua mitään missattavaa sisältöä peleihin. Lisäksi jos tuollaista tehtäisiin, niin vaarana olisi ns. "far cry"-ilmiö, jossa koko ajan on jotain "jännää" tapahtumassa eikä ikinä ole hetken rauhaa ilman jonkinlaista "incidenttiä".

Lainaus

Olen itse kiinnostunut MUD/MMO-peleistä juuri sen takia, että siellä on muita pelaajia luomassa erilaisia tapahtumia käsikirjoitettujen tapahtumien lisäksi. Se tuo pelimaailmaan huomattavasti elävyyttä. Näissäkin peleissä odotan NPC:n saavan huomattavasti lisää älykkyyttä. Esimerkiksi NPC-hahmo voisi reagoida avunpyyntööni samalla tavalla kuin pelaajatkin.

Nämä juttusi tosiaan sopivat paljon paremmin noihin peleihin kuin puhtaisiin yksinpeleihin.

Edelleen olen sitä mieltä, että yksinpelin maailman pitää pyöriä pelaajan ympärillä. Se pitää vain tehdä ilman, että sitä huomaa.

Lainaus zappah

Nämä juttusi tosiaan sopivat paljon paremmin noihin peleihin kuin puhtaisiin yksinpeleihin.
Edelleen olen sitä mieltä, että yksinpelin maailman pitää pyöriä pelaajan ympärillä. Se pitää vain tehdä ilman, että sitä huomaa.

Olemme eri mieltä millaisia avoimen maailman pelien "pitäisi" olla, mutta en kyllä voi väittää että olisit millään tavoin väärässä. Jo pelkästään myyntiluvut puhuvat puolestaan. Avoimen maailman pelit nykymuodossaan ei ole minua varten, mutta näyttäisikin siltä että vastaus toiveisiini löytyy MMO-pelien suunnalta. Niiden vahvuus on juuri muut ihmispelaajat sekä laskentateho (pilvi). Mielenkiintoista nähdä millaisia pelejä esimerkiksi EA:n Project Atlas tulee mahdollistamaan.

Olisi miltein voinut suoraan tehdä langan aiheella red dead sarja ja lännen pelit.

Itse olen tykännyt red dead kolmannesta sen parinkymmenen tunnin aikana mitä olen tähän mennessä pelannut, ja pienet yksityiskohdat kuten eräskin hahmo mikä liittyy velkojenperintöihin oli vielä monen tarinatehtävän jälkeen samalla tilalla mutta lyijymyrkytys on vakava sairaus.

Alkuperäisessä rdr pelissä nykyisin tökkii kaiken keinotekoisuus ja mahdoton määrä ideoita joita ei selkästi saatu kunnolla viimeisteltyä ja tehtyä osaksi peliä, johtui varmaan raudan paskuudesta.

RD Revolver pitäisi tässä hankkia joskus. Ehkä sitten kun olen pelannut RDR2 loppuun ja puhki.
GUN on myös aivan mainio lännen peli joka ei valitettavasti koskaan saanut jatko-osaa.
Ja sitten viimeinen minkä olen pelannut loppuun, call of juarez: bound in blood suosittelen vaikka onkin fps.

Ekassa RDR:ssä (eli ei revolver) kiehtoi tuo epätoivoinen pyristely lainkouran (korruptoituneen sellaisen) puristuksessa. Jotenkin aika alusta asti tiesi miten tämä tulee päättymään, mutta salaa toivoi että olisi väärässä. Ko. pelissä tarina vei peliä hyvin vahvasti ja se oli mielstäni pelin ehdoton vahvuus. RDR2:ssa ei ole ainakaan vielä tullut samaa sitoutumista tarinaan vaan pääosan on vienyt tuo rikas ja monivivahteinen maailma ja juonitehtäviä tulee tehtyä osittain velvollisuudentunteesta. Tätä taustaa vasten "game of the year" titteli menee ehdottomasti God Of Warille vaikka ei länkkäri pänkkäri kauaksi jää. Sanoisin notta maalikamerakuva ratkaisee :)

Itse ostin kyseisen pelin kakkos osan ja päätin kokeilla kun en ikinä ykköstäkään ole pelannut. Noh tämä "kokeilu" alkoi siis puoli kymmenen illalla ja kun seuraavan kerran katsoin kelloa niin se oli puoli kolme yöllä. 5 tuntia meni kuin siivillä ja kokemus oli päräyttävä. Ei lisättävää. Pisteet 10/10.

Ise olen nyt melkein melkein saanut tarinan loppuun. Oliko 87% virallinen lukema save filessa.. Anyway, itselle on maittanut hyvin. Tätä maailmaa on niin samperin kiehtova tutkia tuntikausia ja mekaniikat/hitaus/jne mistä yleisemmin on valitettu ovat toimineet/klikanneet itselle hyvin.

Ainoa todellinen ongelmani on, että joudun aloittamaan tarinan uudestaan, koska (1) Chapter 2:ssa Sadie ja Johnin perhe olivat kadonneet sen uutisoidun bugin johdosta. Miksi epäonnistuin sen Unclen tehtävän, joka aiheuttaa kyseisen bugin? Koska peli bugasi ja ei päästänyt minua hotelliin sisälle! (2) Myöhemmässä chapterissa missasin muutamia sivutehtäviä, jotka eivät ilmestyneet. En tiedä oliko tämä bugi, vai olisiko minun pitänyt antaa niille enemmän aikaa.

On suuri kunnia pelille, että minua ei toisaalta harmita yhtään aloittaa se uudestaan. Haluan tutustua hahmoihin aiempaakin paremmin, viettää enemmän aikaa niissä rauhallisissa hetkissä tarinaaa, tutkia maailmaa ennen tiettyjä tapahtumia.. Tämän kanssa tulee vietettyä paljon aikaa vielä tulevaisuudessa.

Hiljattain läpipelaamastani, ikimuistoisen laadukkaasta ja mukaansatempaavasta Persona 4 Goldenista RDR2:een siirtyessä kulttuurishokki oli järkyttävä. Pari iltaa peliä pelattuani kamppailen vieläkin aivan karmaisevan kankeiden ja epäselvien kontrollien kanssa, joka on vienyt harmillisesti päähuomion pelikokemukseni alkumetreillä. Olen aina vihannut Rockstarin pelien kontrolleja, mutta RDR2 tuntuu pistävän vielä edellisiä paljon paskemmaksi.

Ymmärrän toki, että cinematic triple-a:n kuuluu näyttää elokuvalta (hyvän pelin kriteeri nykyään), jolloin pelihahmo ei voi juoksennella ja poukkoilla ympäriinsä, niinkuin videopeleissä yleensä. RDR2:n ukko löntystää tuskallisen hitaasti ja kääntyy kuin valtamerilaiva, joka on erityisesti tulitaistelukohtauksissa saatanasta. Ei ole oikeasti lasten kuunneltavaa, kun koittaa juosta suojaan ja ukko pomppaakin suojan päälle pojottamaan, josta alkaa tuskallinen pelihahmon ympärikääntämisoperaatio luotien paukkuessa persiiseen. Ihan vaikka joku huoneen tutkiminen kaikkine vetolaatikoineen ja tavaroiden keräily on uskomattoman kankea ja aikaavievä kokemus, kun pitää ohjastaa ukon löntystä kaapilta toiselle.

En oikeasti muista millon viimeksi peliohjaimen ja pelihahmon välillä olisi tuntunut olevan RDR2:n kaltainen barrieri, peli oikeasti saa minut tuntemaan, kuin olisin iäkäs iskä, jolle lyödään peliohjain ekaa kertaa käteen ja punnitsen pelin potentiaalisesti tarjoamaa iloa suhteessa kontrollien handlaamisesta aiheuttavaan turhautumiseen.

Peli pakottaa minut pläräämään läpi umpitylsiä controller settingejä ja testailemaan eri konfiguraatiota, jotta saisin pelaamisesta jokseenkin siedettävää.

Toisekseen cinematic-peleille tyypillisesti pelihahmo ei tee eri asioita nappia painamalla, kuten videopeleissä yleensä, vaan napin painallus aktivoi pienen cinematic videopätkän, jossa pelihahmo suorittaa jonkun toimenpiteen ultra-elokuvamaisesti ja realistisesti. Teknisestä perspektiivistä tämä on toki vaikuttavaa, mutta minkä verran tämä pidemmällä tähtäimellä contribuuttaa pelikokemukseeni?

En yksinkertaisesti voi käsittää, kuinka näin umpisurkeat kontrollit ovat päässeet läpi arvosteluista, toki joitakin poikkeuksia lukuunottamatta (Kotaku tuli ensimmäisenä mieleen).

Toisekseen vähän ahdistaa miten valmiiksipureskeltua kaikki RDR2:ssa on, kaikki on puhuttu, näytelty, animoitu sadistisen yksityiskohtaisesti jättämättä yhtään mitään oman mielikuvituksen varaan. Tämä on toki myös samalla vaikuttavaa, yksityiskohdan määrä ja Rockstarin panostus on häkellyttävää, mutta tarvitseeko videopeli tällaista ollakseen hyvä? En osaa vielä sanoa.

Noh, siinä siis alun turhautuminen, positiivista sanottavaakin on. Grafiikka on kertakaikkisen upeaa. Maisemat, äänimaailma, musiikki jne edustaa tasoa, joka pistää miettimään mihin tässä oikeasti jotain tulevaa sukupolvea enää tarvitaan. Pelin maailma on mittasuhteissaan ja yksityiskohdissaan häkellyttävä.

Täytyy sanoa, etten kyllä todellakaan ole tämäntyyppisten cinematic-pelien ystävä. Aiheesta oli hieno kirjoitus juuri uusimmassa Retro Gamer lehdessäkin, jossa todettiin, ettei videopelien tulisi hakea mallia elokuvien maailmasta, vaan videopeleistä. RDR2:ta pelatessa nämä sanat kaikuivat päässä.

Olen silti saanut myös yllättyä positiivisesti muutaman cinematic-pelin parissa, joten olen halukas antamaan RDR2:lle mahdollisuuden, ja toivon sekä odotan pelin vievän minut mennessään päästyäni alkukankeuden yli. Annan RDR2:lle mahdollisuuden syrjäyttää Persona 4 Golden omalta vuoden peli ykkös-sijalta.

Ei sittenkään mitään kun spoiler tagit ei näköjään toimi.

Olen täysin samaa mieltä Megamanin kanssa RDR ja muutenkin Rockstarin pelien paskoista kontrolleista. Ties kuinka monta kertaa jouduin tulitaisteluun tai pakenemaan lakia sen takia, että törmäsin johonkin keskelle tietää juosseeseen piru parkaan sen takia, ettei hevosta saanut pysähtymään. Eturatsastusoikeus näyttää olevan tuntematon käsite RDR2 maailmassa.

Toinen yhtä iso ongelma pelin suhteen on, että mitä virkaa koko avoimella pelimaailmalla edes on? Sen tarkoitus on vain hukata aikaa joihinkin turhiin ja tylsiin sivuaskareisiin. Tarinatehtävissä siitä ei otetaan mitään hyötyä irti. Useimmat tehtävät sijoittuvat ensinnäkin pienelle alueelle, yleensä tehtävässä ensin juttelet jonkun kanssa, sitten seuraat keltaista palloa/rastia/viivaa minikartalta ja sitten joko matkalla tai määränpäässä jokin menee pieleen ja seuraa taistelu, jossa tapat kaikki kylän asukkaat ainakin kahteen kertaan (eikä ketään kiinnosta enää seuraavana päivänä). Mitään vapautta tehtävissä ei ole, jos et orjallisesti seuraa Rockstarin tahtoa: mission failed. Jos otat jonkun muun aseen kuin mitä Rockstar haluaa: yllättäen jossakin vaiheessa sinulle vain ilmestyy ne aseet, joita Rockstar haluaa sinun käyttävän: paras esimerkki oli yksi tehtävä, johon otin mukaan puoliautomaatti haulikon, koska tieisin että hyökätään sisälle taloon. Kun talon luokse päästiin, yksi kaveri heitti minulle kaksi piippuisen haulikon ja käski käyttää sitä. Puoliautomaattinen katosi kokonaan inventaariostani, jouduin ostamaan ja päivittämään sen kokonaan uudestaan.

Tarinasta ja hahmoista tykkäsin, mutta kyse on pelistä. Jos haluan nauttia pelkästään tarinasta ja hahmoista, luen kirjan tai katson elokuvan.