Nioh / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Nioh

En viitsinyt nyt laittaa tuonne Dark Souls-otsikon alle tätä, niin kokeillaan omaa ketjua.

Onkos porukka hakannut tätä toistaiseksi parasta Soulsborneista tehtyä kopiota? Itse aloittelin viikonloppuna työmaata ja hyvältä vaikuttaa. Soulsborne-pelien fanina olin pitkään skeptinen minkään kopion kanssa, mutta Niohin taistelumekaniikka on tehnyt jo ihan hyvän vaikutuksen. Vaikuttaa hankaltalta oppia, sillä systeemissä on syvyyttä. Ki:n (staminan) hallinta on vielä hakusessa ja low-mid-high-stancet ei ole yhtään hallussa, joten turpaan tulee niin että veri lentää. Ekan kunnon kentän bossille pääsin eilen ja aika onnettomia ovat olleet yritykset saada geneerinen japsiörkki maihin. Toisin sanoen, tästä se lähtee.

Kenttäsuunnittelu vaikuttaa kahden ekan kentän perusteella ihan hyvältä. Vihollisissa ei ole ollut erityisesti vielä kehumista, ja tuskin peli nousee siinä mielessä lähellekään Soulsbornejen tasolle. Peruspalikat kuitenkin vaikuttavat olevan kunnossa.

Mitäs muut tuumaa tästä tekeleestä?

Hyvä pelihän se on. Tuli mietteet jaettua jo taannoisessa arvosteluvideossa, mutta jos tässä näin jälkikäteen miettisi vähän tuntoja. Näitä Souls-tyyppisiä pelejä on vaan niin hirveen mukava pelata ja nautin niiden tyylistä combatin, liikkumisen, kamera-asettelun ja haastavuuden suhteen kovasti. Itelleni Nioh ei ole tosin paras kopio, se pysti menee edelleen rakkaalle Salt & Sanctuarylle, mutta hyvänä kakkosena kyllä!

Aika Souls-tyyliinhän tuota tuli pelattua lopulta, aika vähän vaihtelin eri stanceja ja ki-pulssit kun sai kerran lihasmuistiin niin koko asiaa ei hirveästi tarvi enää ajatella. Ainoa mikä piti Soulssien pohjalta opetella kokonaan uusiksi oli lisädamage selkään lyömisestä eli tällä kertaa ei voinutkaan vaan kikkailla vihollisen edessä. Harmi, että vihollisia on niin pirun vähän erilaisia, bossit oli itelle se ehdoton kohokohta ja osa niistä oli niin pirun hankalia kyllä.

Paikkojen tutkiminen oli kyllä hurjan antoisaa, kun löydettävät tonttu-ukot lisäs estusvastineiden määrää. Sit toisaalta taas sen aivan tajuttoman kamamäärän keskellä uiminen tuntu vaan pahalta, inhoon minmaxailua ja alle 10% bonuksia kaikissa peleissä. Se oli itelle se tuskasin juttu, muistan edelleen sen surkeen hetken kun tavarasäilön 2000 paikkaa tuli täyteen, kun en jaksanut ikinä miettiä kamojen myymisiä tai sulatteluja.

Onhan tuo kovasti Soulsia hiomattomampi kokonaisuus kaikin puolin, mutta tosi hyvä peli silti, kun peruspelattavuus vaan tuntuu niin hyvältä. Toivottavasti tiimi tekee uuden kumminkin, koska hiottu jatko-osa ois varmaan jo ihan super mahtava.

Onnea matkaan!

Mulla ei oikeastaan ole kokemusta muista Souls-pastisseista kuin Lords of the Fallenista, jota jaksoin pelata about tunnin. Se lähinnä herätti tunteen, että miksi pelaan tätä enkä Dark Soulsia. Salt & Sanctuarya en ole kokeillut, mutta 2D-peleistä Death's Gambit ja Blasphemy kiinnostavat kovasti. Niiden ilmestymistä odotellessa.

Niohin samuraimaailma sopii genreen hyvin. Lisäksi erilliset kentät yhtenäisen maailman sijaan on minusta ihan ok vaihtelua, varsinkin kun sen myötä ympäristöjä voi vaihtaa reilustikin. Toki ympäristöt oikeissakin Soulsborneissa vaihtelevat ja niissä kenttäsuunnittelu on mestarillista, mutta ihan kivaa vaihtelua pelata kenttä kerrallaan ja saada teksti "mission accomplished". Mukavan suoraviivaista.

Ki-pulssin kanssa menee vielä vähän heikosti, lähinnä tyydyn rämpyttelemään R1:stä hyökkäyksen jälkeen. Pelasin ensimmäisen varsinaisen kentän ja bossin pelkällä high stancella, kun en oikein saanut muihin stanceihin otetta - ehkä siksi, etten torju ollenkaan vaan toistaiseksi olen tyytyväinen väistelemään, jolloin hyökkäykseen voi laittaa kaikki voimat. En myöskään ole käsittänyt, voiko asettani vielä tuunata paremmaksi, joten ainakin ensimmäisen bossin matalaksi laittaminen oli suhteellisen hidasta hommaa. Damagea saa vielä aiheutettua aika vähän.

Kamojen kanssa kikkailu ärsyttää itseänikin, suurimman osan olen "lahjoittanut" sieluja (emritoja? tai jotain?) vastaan. Siis jo tässä vaiheessa. Toisaalta pitäisi edes kakkosaseeksi koittaa löytää joku miekka, ja keksiä sille joku funktio. Jotenkin en saa näihin aseisiin otetta samalla tavalla kuin Soulseissa.

Joka tapauksessa juuri taistelumekaniikka tuntuu tarpeeksi erilaiselta Soulseihin, että tästä pelistä tykkää. Soulsborneista mun lempipeli (ja yksi kaikkien aikojen lempipelini) on Bloodborne, ja sieltähän Nioh lainaa reilusti. Taistelu on suhteellisen aggressiivista ja kilpiä ei ole missään. Ehkä se on tässä se, mikä vetoaa eniten.

Perjantaina nappaan itselleni Dark Souls remasterdin, jonka pitelen tosin muoveissa Switch-versiota odotellessa, jotta Niohin saattaisi saada loppuun asti. Veikkaanpa kuitenkin että Dark Soulsia hypistellessä Switchillä Niohkin vähän unohtuu, mutta yllättävän hyvä peli kyseessä kieltämättä on.

Ki-pulssiin päivän vinkki on se, että ostat sen kyvyn jolla myös oikein ajoitetut väistöt aiheuttaa ki-pulssin. Aika vähän noita R1-painalluksia tuli enää tehtyä myöhemmin.

Aseiden tuunaus ei muistaakseni ole hirveän kannattavaa, kun uutta kamaa vyöryy kumminkin sisään jatkuvasti. Muiden pelaajien revenant-jäämien tappamisesta saattaa tuurilla saada superhyviä settejä jo aika alkupelissä tai vaihtoehtosesti niitä twilight-versioita kentistä pelaamalla saattaa törmätä aika koviin kamoihin. Mutta ehkä niitä kamoja ei edes kannata niin ajatella, koska opettelemallakin pärjää pitkälle.

Eiköhän se blokkailukin sieltä vielä tule tarpeelliseksi, tai ainakin itse muistan että suoraan blokista väistöön -kikkailut oli ne millä suurin piirtein kaikki ongelmat hoitui. Tosin myönnettäköön, että pelasin keihäällä, joka on sikäli vähän easymode, että HP:n kasvattaminen nostaa myös lämää. Aika pitkälti koko peli meni midstancessa itellä, joten ihan hukkaanhan nuo kaikki pelimekaaniset hienoudet meni.

Välillä huvittais kyllä alottaa uus pelikerta, että pääsis kikkailemaan kokonaan uusien buildien ja aseiden kanssa, vissiin jokanen DLC on tuonu kokonaisen asetyypin tullessaan, mikä kyllä lisää uudelleenpeluuarvoa ihan hirveenä. DLC:tkin vielä pelaamatta, kun levelisuositukset oli yli sataa enemmän kuin oma leveli.

Itse asiaassa mulla on jo tuo kyky! Tosin en oo tajunnu sitä kun oon sen samurai skill pointseilla ostanu, koska välillä oon ihmetellyt väistäessä että mites tuo ki-pulssi nyt palautui.

Vaihdoin myös asetta miekkaan, ja pääsin toisessa kentässä (Shadows of jotain) jo ensimmäiselle bonf...alttarille. Oli muuten kovan työn takana. Tulee mieleen vähän ekat Souls-läpipeluukerrat, koska Nioh on kyllä törkeän vaikea, ainakin niin pitkään ettei osaa vielä hyödyntää taistelumekaniikan syvyyttä. Stanceja kyllä tulee vähän kokeiltua, katanalla mid stance tuntuu sujuvan parhaiten. Blokit on vieläkin opettelematta, vaikka niillekin olisi kyllä välillä tarvetta. Eikös noissa hyökkäyksissä muuten voi tehdä komboja vaihtamalla stancea kesken hyökkäyksen? Miten ihmeessä se on mahdollista?

Paljonko muuten Tounis sulla kului ekaan pelikertaan?

Joo jotain tollasia kombokikkailuja on, en vaan muista äkkiseltään, että pitikö ne iskut sitten erikseen ostaa vai opetella vain. Jossain kohtaa itelle iski vähän ähky siinä mekaniikkojen ja kombojen keskellä niin ei tullut enää opeteltua, vaikka loppupelissä on kyllä niin uskomattoman armoton se vaikeustaso, että olisi varmaan kannattanut.

55 tuntia meni aikanaan läpäisyyn sisältäen kaikki tehtävät. Sen jälkeen noita tehtäviä on lisätty kyllä aika paljon, joten kannattaa varautua. 70 tuntia meni yhteensä platinointiin, jotain kamalan tylsää grindausta muistaakseni. Eli kyllä tuossa hakattavaa löytyy ja niiden bossien pariin haluais kyllä palata näin jälkikäteenkin. Deep in the Shadows-kentän bossi on yksi suosikeistani, pidä hauskaa sen kanssa ja muista pakata taskut täyteen paralyze-parannusta.

Ainiin, ja kannattaa opetella käyttämään ihan vapautuneesti sitä guardian-eläintä. Tuli sekin laiminlyötyä ihan turhaan itsellä.

Deep in the Shadowsin bossi meni ykkösellä. Sain uuden kusarigaman, farmasin vähän sieluja ja lisäsin ko. aseeseen leveleitä. Sen jälkeen ko. kentän loppuosa oli walk in the park, kertaakaan en kuollut ja bossi meni tosiaan ensimmäisellä yrittämällä maihin.

Sama ylivoima jatkui seuraavaan kenttään, tosin bossina esiin hypännyt sähköleijona, jonka oikeaa nimeä en nyt muista, vaikuttaa päänvaivalta. Totta puhuen viikonloppuna vähän hämmensi tuo vaikeustason vaihtelu, kun yhtäkkiä peliä muuttui todella vaikeasta suhteellisen helpoksi, ja nyt on taas haastetta pelissä :D

Kävin eilen hakemassa Dark Souls remasterin liikkeestä ja pistin sen hyllyyn odottamaan. Koteloa hypistellessä kuitenkin tuli vahva hinku päästä taas Lordraniin. Niohista nimittäin puuttuu yksi keskeinen asia: tunnelma. Siinä erotellaan jyvät akanoista, vaikka Niohin taistelujärjestelmä on pätevä peruste pelin olemassaololle, ja onhan samuraimeiningit genrelle oiva konteksti. Mutta jos mestariteoksista puhutaan, niin puhutaan alkuperäisistä Soulsborneista.