The Legend Of Zelda (Pelisarja) / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus

Nyt on peli "läpi". Lopputekstit kun rullasi niin kellossa oli n.115 tuntia. 107 shrinea, 250 korok siementä ja 64 sivutehtävää.
Tarkoitus olisi tehdä vielä loput sivutehtävät ja shrinet, mutta kummasti motivaatio loppui ainakin tältä päivältä lopun jälkeen.
Johtuu varmasti ainakin osittain siitä, että loput shrinet saa metsästää jo kartan kanssa kun ei ole mitään tietoa missä ne on.

Vasta 100 tunnin paikkeilla tuli viimeiseksi jättämäni kameli divine beast hoideltua ja siltä saadun kyvyn ja parempien varusteiden avulla saan viimeinkin sujuvammin valkoiset ja hopeiset lynelit hengiltä.
Koska en meinaa mitenkään onnistua flurry rushin tekemisessä niin vasta lopussa alkoi tulemaan jonkinlainen overpowered tunne ja 100 tunnin jälkeen se on kyllä jo ihan ansaittua.
Alusta loppuun oli erittäin kivaa tutkia maailmaa eikä homma tuntunut missään vaiheessa tylsältä. Vielä lopussakin peli pääsi yllättämään Hyrulen linnan koolla.
En ollut käynyt siellä ollenkaan ennen loppua ja sehän oli kohtuu iso kompleksi ja pari tuntia sitä tuli koluttua läpi.

Aluski tuntui, että shrinet oli liian helppoja ratkaista ja osassa on vain pelkkä arkku sisällä, mutta nyt kun miettii niin ehkä nuo olisi alkaneet kyllästyttämään jos jokaisessa olisi ihan kunnon ajattelua vaativa puzzle.
Toki sellaisia isompia montaa eri kikkaa yhdistelevää shrinea olisi voinut olla vaikka 10-20. Nyt niitä ei ollut yhtään.
Gyroa käyttävistä shrineista tykkäsin paljon ja niitä olisi voinut olla enemmänkin. En tiedä miksi monilla tuntuu noiden kanssa olevan ongelmia.
Oma veikkaus, että pelaajat pitää switchia/gamepadia naaman edessä pystyssä ja silloin nuo ei toimikaan vaan sen laitteen täytyy olla vaakatasossa niin esim se sokkelo toimii kuin ajatus.

Mukavana yllärinä noinkin "pienellä" määrällä korok siemenia sai ase inventaarion maksimiin ja muutaman slotin kilville ja jouskareille. Aina kun jossain tuollaisen näki niin oli pakko mennä ottamaan talteen ja nekään ei alkaneet kyllästyttämään vaikka samaa muutamaa kaavaa toistavatkin.
Tarina oli ihan perus zelda huttua. Ei paska, mutta ei mikään hyväkään. Kunhan on siellä taustalla ja pelin oikea tähti on iso ja tutkimaan houkutteleva maailma joka myös palkitsee tutkivan pelaajan toisin kuin horizon zero dawn.

Lainaus käyttäjältä partajeesus

Nyt on peli "läpi". Lopputekstit kun rullasi niin kellossa oli n.115 tuntia.

Huh, aivan käsittämätöntä tahtia olet pelannut. Kun näitä päivityksiäsi katselee, keskivauhdiksi muodostuu noin 10 tuntia Zeldaa päivässä. Oma kroppani ei kestäisi, ei lähellekään.

Kiitettävät numerot kyllä. 107 hokoran löytäminen vaatii kyllä taitoa - minulla oli pelin lopettaessani muistaakseni 87, ja tuntui, ettei niitä oikein mistään enää löydy.

Kyllähän niitä skannerin avulla kivasti löytyy. Tänään tuli loput etsittyä kartan kanssa ja esillä olevia shrineja taisi olla viisi ja loput oli niitä piilotettuja joita skanneri ei paljasta.
Kovasti tekisi mieli käydä tappamassa kartan avulla kaikki uniikit hinoxit (40kpl) ja talukset (40kpl) jotta saa Kiltonilta mitalit.
Samalla tulisi varmasti löydettyä uusia paikkoja ja korokeja.

Nyt on joku zelda huuma iskenyt ja kovin tekisi mieli ostaa eshopista skyward sword, phantom hourglass, spirit tracks ja minish cap.
Kaikki saisi kätevästi pelattua WiiU:lla ja hintaa kertyisi yhteensä 48e joka ei sinänsä ole paha jos noista tykkää.
Tässä jo muutaman päivän arponut, että ostaako vai ei. Eniten arvelluttaa kolmen ekan pelin kohdalla ohjaus joka on wii motella huitomista tai styluksella ohjaamista.

Toisaalta riskin otto kannatti breath of the wildinkin kohdalla.

Lainaus käyttäjältä partajeesus

Nyt on joku zelda huuma iskenyt ja kovin tekisi mieli ostaa eshopista skyward sword, phantom hourglass, spirit tracks ja minish cap.
Kaikki saisi kätevästi pelattua WiiU:lla ja hintaa kertyisi yhteensä 48e joka ei sinänsä ole paha jos noista tykkää.
Tässä jo muutaman päivän arponut, että ostaako vai ei. Eniten arvelluttaa kolmen ekan pelin kohdalla ohjaus joka on wii motella huitomista tai styluksella ohjaamista.

Skyward Swordiin sattuisi sopivasti saamaan 40% alennuksen MyNintendon kautta.

^ Juu jos on niitä kultakolikoita. Olen käynyt tuolla kerran silloin kun se avautui ja sen jälkeen ei ole ollut syytä käydä.
En edes muista enää miten noita kolikoita saa. Hopeisia ainakin sillä, että kävit siellä joka päivä tekemässä jotain kuin jossain paskassa free to play mobiili pelissä.

Ei voi kuin ihmetellä miksei nintendo voi tehdä kuten muut ja laittaa noita alennuksia suoraan eshoppiin.

^Jos olet yhtään digitaalisia pelejä ostanut Wii U:lla tai 3DS:llä niin saat automaattisesti noita kultakolikoita. Kannattaa käydä katsomassa josko olisikin kertynyt niitä tarpeeksi.

Zeldoista Skyward Sword on itselleni tasoissa parhaan Zeldan kanssa Ocarina of Timen kanssa, mutta jos Wiin liikeohjaus on täyttä syöpää mielestäsi, niin sitten ei ehkä kannata. Toki kannattaa kokeilla ja voi olla että tykkäät. Minish Cap mielestäni aliarvostetuin Zelda, josta ei koskaan kuule puhuttavan. Suosittelen. Phantom Hourglass ja Spirit Tracks olivat ihan perusmenevää Zeldaa pienissä erissä. Tuosta listalta mielestäni huonoimmat mutta silti ihan pelaamisen arvoisia.

Lainaus käyttäjältä partajeesus

En edes muista enää miten noita kolikoita saa. Hopeisia ainakin sillä, että kävit siellä joka päivä tekemässä jotain kuin jossain paskassa free to play mobiili pelissä.

Ei siellä joka päivä tarvitse käydä, mutta kerran viikossa kun käy, niin saa mukavasti mainitsemiasi hopeakolikoita.. jotka ovat oikeasti siis platinum coinseja. Anyways.. eShopissa ja Miiversessä (Wii U tai 3DS) kun edes käväisee viikottain, niin tulee 30 platinakolikkoa (PC) kumpaisestakin, ja lisäksi jos vaivautuu vielä nettiselaimella käydä eShopissa, niin siitäkin 30 PC. Lisäksi My Nintendon kirjautumisbonus joka viikko 30 PC, niin viikottain se 120 PC tulee. Toki muitakin missioneita välillä on, mistä noita saa.

Tosin huono puoli on se, että noita tahtoo kertyä enemmän kuin edes on käyttöä.. ;(

3DS:n teemoja tullut hankittua, sekä tietysti Zelda: Twilight Princess Picross (1000 PC).. mutta alennuksia todella harvoin, joita edes vaivautuisi hyödyntämään. Pääasiassa olleet sellaisia pelejä, joita jo omistaa, tai ovat olleet aiemmin jossain muussa alessa.

E: Tosiaan ne kultakolikot tulevat automaationa MN-tilille, jos/kun se tunnus on eShoppiin linkitetty.

On mulla tunnus linkitetty. Ainoa digitaalinen sisältö mitä olen eshopista ostanut tuon uuden saitin avautumisen jälkeen on fast racing neo + dlc joka taisi maksaa 20e. Siitä ei taida vielä 60 kultakolikkoa kertyä zeldan alennusta varten :D
Niillä platina kolikoilla en tee mitään, koska niillä ei saa mitään kivaa. 3ds:ään en tule koskaan teemaa vaihtamaan, koska siinä on oma custom teema jonka laitoin kun homebrew toimi muutaman viikon ajan.

No nyt on skyward sword pelattu ja aika tasan 40 tuntia sen parissa meni.
Luolastot oli ihan hyviä ja muutenkin breath of the wildin jälkeen kompaktimpi maailma toimi ihan kivasti.
Sain ihan tarpeeksi jo breathissa tutkia maailmaa joten itseä ei haitannut se ollenkaan, että tämän zeldan overworld oli lähinnä skyloft + tyhjä taivas.

Visuaalinen puolikin toimi ihan hyvin vaikika sahalaidat hieman silmään ottikin.
Myös musiikit oli varsin mainiot.

Sitten niitä miinuksia.
Varusteiden kehittäminen oli ihan kiva idea, mutta täysin turha jo pelkästään sen takia, että tarvittavia materiaaleja ei oikein tunnu saavan.
Itsellä harvinaisin oli monster claw. Googletin ja tuon pitäisi olla varsin perus droppi, mutta tuon 40 tunnin aikana sain noita vihuilta alle viisi kappaletta ja niitä tarvitaan vaikka mihin.
Eipä se silti haitannut, koska niitä päivityksiä ei tarvitse. Perus rauta kilven päivitin pykälää paremmaksi ja seuraavaksi sitten hommasinkin hylia kilven joka ei hajoa joten sitä ei tarvitse korjata eikä päivittää.
Myös pommi pussukka tuli päivitettyä pykälää isommaksi, mutta sekin oli pelin sujuvuuden kannalta turhaa, koska pommikukkia voi poimia taskuun aina kun niitä näkee joten pommeista ei ollut pulaa.

Pelissä oli myös täysin turhaa filleria eli lähinnä se laulun etsiminen. Varsinkin metsä ja tulivuori osio tuosta oli täysin keksimällä keksittyä pitkitystä. Kyllä. Minä haluan uida ja etsiä jotain helvetin nuotteja, koska lohikäärme jonka hengen pelastin ei vieläkään usko, että olen Hylian valitsema suuri sankari vaikka mulla on master sword selässä.

Ne isoimmat miinukset on kuitenkin Fi ja waggle waggle ohjaus kuten kaikki jo varmaan arvasi.

Navi ei koskaan käynyt hermoille. Toki se jatkuvasti huuteli "hey listen" (joka mun mielestä kuulosti varsin suloiselta), mutta kunhan ei vaan katsonut mitä asiaa sillä oli niin sai olla rauhassa.
Fi sitten taas tulee jatkuvasti kertomaan mitä olennaisimpia asioita. Näet välivideossa arkun niin Fi kertoo, että tuolla on 85% varmuudella tärkeää kamaa sisältävä arkku.
Näet pomon luo vievän oven niin joka hemmetin kerta se tulee sanomaan, että 87% varmuudella se on tärkeä ovi. Ei ole. Se on 100% varmuudella tärkeä ovi ja minä tiedän sen jo ennen kuin Fi ehtii edes tunkemaan itseään ruutuun.

No entä se ohjaus sitten.
Jotkut tykkää ja kivat niille, mutta minä en tykkää.
Ei se motella huitominen tunnu yhtään sen enempää miekkailulta mitä vaikka ekan red steelin kanssa. Olkoon vaan motion+ joka lukee liikkeet tarkemmin, mutta edelleen sulla on muovikapula kädessä jolla huidot ilmaa.
Kun ohjaus toimi niin ärsytti vaan se huitominen, mutta kun peli lukee liikkeet väärin niin alkaa vitutus.

Ei riitä kerta, kaksi kertaa tai 10 kertaa kun pitää vaikka lyödä ylhäältä alaspäin ja kohtuu rauhallisesti nostan käden ylös iskua varten niin Link jo sivaltaa alhaalta ylöspäin. Tuntuu melkein kuin olisin itse miekkailemassa. NOT.

Peli ei ole huono, mutta minulle huonoin 3d zelda ja kun lopputekstit rullasi niin päälimmäinen tunne oli helpottunut tieto siitä, että minun ei tarvitse heiluttaa sitä saamarin motea enää sekuntiakaan.
Vaikka Fi oli ärsyttävä ja tuo yksi osio oli turhaa filleriä niin silti ostaisin tämän uudelleen jos tulisi hd remake jossa olisi normaali perinteinen ohjaus.

Onkohan kukaan ihmishistorian aikana muuttanut näin paljon mielipidettään, mutta aiemmin, kun narisin vanhan oven tavoin uudesta Zeldasta niin nyt se on Switchillä maistunut kyllä - ja kun sanon, että maistunut niin tarkoitan sen olevan aivan huikea! Taisin aiemmin vähän stressaavan jakson aikana pelata niin tuli kiukuteltua tavallista enemmän. Onneksi annoin rehellisen uuden mahdollisuuden.

Se maailma siinä on kyllä aivan uskomaton rajattomaan seikkailuun. Hyvä, että kiinnostaa edes varsinaisesti edetä tarinassa, kun pitää koluta jotain vuoren rinnettä ylös ja alas. Aseiden hajoamiseenkin on tottunut nyt nopeasti ja se toimii tässä kyllä hyvin.

Vanha Zelda-fani on huojentunut. :D

Lainaus käyttäjältä Rokkijani

Onkohan kukaan ihmishistorian aikana muuttanut näin paljon mielipidettään, mutta aiemmin, kun narisin vanhan oven tavoin uudesta Zeldasta niin nyt se on Switchillä maistunut kyllä - ja kun sanon, että maistunut niin tarkoitan sen olevan aivan huikea! Taisin aiemmin vähän stressaavan jakson aikana pelata niin tuli kiukuteltua tavallista enemmän. Onneksi annoin rehellisen uuden mahdollisuuden.

En kiellä sitä etteikö BotW kilpailisi omalla listallani parhaan Zeldan manttelista, mutta kieltämättä pitkien dungeonien puute parin muun vanhan ominaisuuden ohella harmittaa. Upeakaan peli ei kai kuitenkaan saa olla liian huikea.

Joo, se hiertää minuakin, mutta nautin muista osa-alueista sitten. :)

Mietin tässä, että kun 2d-pelit elävät uutta tulemistaan ja omakin innostus on kova niin tulisipa vielä joskus 2d-Zeldakin.

Lainaus käyttäjältä Rokkijani

Joo, se hiertää minuakin, mutta nautin muista osa-alueista sitten.

Mietin tässä, että kun 2d-pelit elävät uutta tulemistaan ja omakin innostus on kova niin tulisipa vielä joskus 2d-Zeldakin.

Olen kyllä melko luottavainen, että uusi 2D-Zelda on kehityksessä. Nintendon nykyisen suunnan huomioiden se tulee olemaan 3DS:lle, mutta en yhtään laittaisi pahaksi, vaikka tulisi Switchillekin.

Menetän järkeni, jos tulee 3DS:lle.

Lainaus käyttäjältä Rokkijani

Menetän järkeni, jos tulee 3DS:lle.

Sama tauti saattaa iskeä. Ehdottomasti pitäisi seuraavan 2-D Zeldan saapua Switchille.

Lainaus käyttäjältä Wilbur

Lainaus käyttäjältä RokkijaniMenetän järkeni, jos tulee 3DS:lle.

Sama tauti saattaa iskeä. Ehdottomasti pitäisi seuraavan 2-D Zeldan saapua Switchille.

Minua ei haittaisi ollenkaan. Saa tulla toki Switchille, mutta ei 3DS:ssä ole mitään vikaa. Parempi akkukestokin. Myöskin helpompaa, kun ei tarvitsisi koko ajan vaihtaa pelikorttia Switchiin.

Ei siinä varmaan mitään vikaa ole, mutta Switchin omistavana luonnollisesti toivon tulevien Zeldojen tulevan tälle uusimmalle koneelle, kunnes on taas vielä uudemman aika. Pelikorttien vaihto taas on niin pieni vaiva, että se ei häiritse.

3DS:ssä on yksi vakava vika, en omista sitä :-D Useasti harkitsin ostoa loistavan pelikirjaston vuoksi mutta en koskaan tullut ostaneeksi. Nyt sitten julkkarissa ostin Switchin ja tietenkin toivon itsekkäästi että kaikki tulevat pelit ja resurssit siirrettäisiin Nintendolta sille. Olisihan tuo Switchi tehojensa puolesta mielenkiintoinen alusta uudelle 2-D Zeldalle. Toivon myös että tuo uusin E3:lla esitelty 2-D metroid saisi oman versionsa Switchille. Mitä pelikorttejen vaihtoihin tulee niin mielellään sitä tekee sen verran näppärän pieniä ne on.

Hei Zelda pelaajat. Onks tääl joku joka voisi auttaa...uudesta Switch Zeldasta en pääse divine beast kamelia. Katottu apua YouTubesta. Mutta siinä on erilainen ilma kun menee sitä selvittämään, ja mulla hiekkamyrsky. Niin ei anna sinne semmosta häiskää jotta tehtävä alkaisi... mitähän pitää tehdä?

Ensin pitää mennä gerudo kylään ja saada Riju auttamaan Linkia ja tuonnehan pääsee vain..[spoiler]pukeutumalla naiseksi[/spoiler]

Lainaus käyttäjältä partajeesus

Ensin pitää mennä gerudo kylään ja saada Riju auttamaan Linkia ja tuonnehan pääsee vain..Spoileri!Näytä spoileripukeutumalla naiseksi

Thanks! Mepä kokeillaan!

Lainaus käyttäjältä Esmeralda82

Lainaus käyttäjältä partajeesusEnsin pitää mennä gerudo kylään ja saada Riju auttamaan Linkia ja tuonnehan pääsee vain..Spoileri!Näytä spoileripukeutumalla naiseksi

Thanks! Mepä kokeillaan!

Eipä se Riju sanonu muuta kuin että Herloom on varastettu. Mentiin sinne mummon luokse ja siellä on se Herloom semmosen pehmosängyn päällä. Joka on sinne aikasemmin toimitettu. En nyt ymmärrä mitä seuraavaks

Lainaus käyttäjältä Esmeralda82

Lainaus käyttäjältä partajeesusEnsin pitää mennä gerudo kylään ja saada Riju auttamaan Linkia ja tuonnehan pääsee vain..Spoileri!Näytä spoileripukeutumalla naiseksi

Thanks! Mepä kokeillaan!

Eipä se Riku sanonu muuta kuin että Herloom on varastettu. Mentiin sinne mummon luokse ja siellä on se Herloom semmosen pehmosängyn päällä. Joka on sinne aikasemmin toimitettu. En nyt ymmärrä mitä seuraavaks

Yiga-klaani pitää hoidella jotta saa Thunder Helmin takaisin. Tämän jälkeen Riju auttaa Linkkiä Gerudo-kaupungin takana.

Kyllä tämä vieläkin vetää mukaansa. DLC:t on toki ladattu, mutta niiden innoittamana olen ratkonut pari shrinea lisää ja tutkinut nurkkia missä en ole vielä piipahtanut. Ei ihan hirveän montaa avoimen maailman peliä ole tullut samalla tavalla jatkettua, kun tarina on ollut paketissa.

Muutama Zelda: Breath of the Wild -modi: https://www.youtube.com/channel/UCgkZyLnHW_U9gMXKwfPoecg/videos

Tulee noista modeista mieleen ensimmäisenä että olisihan se hiton hienoa että Nintendo tekisi multiplattareita. Voi että!

Viikonloppuna tuli The Champion's Ballad -laajennuksen päätarina tehtävät läpäistyä. Uudet Shrinet ja niiden sisältämät aivopähkinät laittoivat jälleen pään pyörälle, ja niiden selvittäminen oli mukavaa tekemistä. Uusi luolasto oli myös hyvin toteutettu ja sen suorittaminen oli hyvin palkitsevaa Linkin uuden moottoripyörän muodossa. Paketin heikointa antia olivat vanhojen pomotaisteluiden kierrättäminen. Vaikka Linkille annetaan vähemmän varusteita ja parantavaa muonaa, voi pomotaistelut päihittää melko vaivattomasti käyttämällä Championeiden antamia kykyjä. Olisin myös toivonut, että kaikki Shrinet olisivat antaneet lisää spirit orbeja, jotta sydän ja staminamittarin saisi molemmat kehitettyä maksimi levelille.

Tavaranhaku tehtävät ovat vielä tekemättä, kuten myös ensimmäisen DLC-paketin sisältämät tehtävät, joten ne tulee varmaan vielä jälkikäteen suoritettua.

Tiistaina tylsyyksissäni selasin gamefaqsin breath of the wild aihetta ja tuli fiilis, että voisi sitä kokeilla melkein vuoden paussin jälkeen.
Tuli siinä kolmisen tuntia seikkailtua ja löysin huikeat 8 korokia lisää vaikka niitä on löytämättä vielä yli 600.
Päätin sitten ottaa riskin ja ostin expansion passin vaikka alunperin tuo ei kiinnostanut trial of the swordin takia ollenkaan, koska olen suorastaan surkea pelin taisteluissa.
Kuitenkin tämän guiden avulla pääsin kaikki kerrasta läpi kun tiesi mitkä aseet kannattaa säästää myöhempää käyttöä varten.
Ilman tuota ei kärsivällisyys olisi riittänyt kun nytkin meni viimeiseen ryppääseen yli tunti ja tallentaahan noissa ei voi ollenkaan.
Nyt on sitten täydellä teholla toimiva master sword aina käytössä joka kestääkin varsin mukavasti.

Kakkos lisäristä olen pelannut vasta sen alun "yksi osuma tappaa" osion ja seuraavat kolme shrinea.
Tiedän kuitenkin valmiiksi mitä tuleman pitää joten voin myös jo valmiiksi sanoa, että kyllä tuossa expansion passissa on ainakin itselle sisältöä sen 20e edestä mitä se maksaa.
Tarkoitus olisi vielä tuon lisärin jälkeen käydä tappamassa jokainen talus ja hinox strategia oppaan kartan avulla. Tosin mun piti tehdä tuo jo viimeksi, mutta päätin pelata pari päivää jotain muuta kun tähän oli tullut upotettua jo 120 tuntia, mutta siitä tulikin sellainen 11kk tauko.

Tulihan tuota lopulta pelattua 50 tuntia expansion passin ostamisen jälkeen. Nyt on kellossa 179 tuntia.
Tuli myös ne kaikki talukset ja hinoxit tapettua ja samalla sai lynelit kyytiä myös vaikka niiden tappamisesta ei edes mitään saa.
Ne kuitenkin oli merkattu myös karttaan joten ajattelin samalla kostaa ne kaikki kauhun hetket jota pelin alussa joutui noiden kourissa kokemaan.
Eipä silti noiden muidenkaan tappamisesta muuta saa kuin mitalin Kiltonilta jolla ei edes tee mitään.
Tuli vielä tehtyä homma pidemmän kaavan kautta sillä käytin fast travelia vain eventide saarella käydekseni. Muuten kierrettiin koko Hyrule kävellen, liitäen ja varsinkin moottoripyörällä ajaen.

Tuo oli kyllä hemmetin hieno palkinto kakkos lisärin läpäisystä.
Nyt tuli myös ekaa kertaa tehtyä nopeutta lisäävää ruokaa, että pääsi nopeammin sinne minne halusi.
Kun tuo pitkä roadtrip oli tehty niin jäljellä oli enää korokien etsimistä jota en enää jaksanut.
Korok naamarin avulla niitä kyllä taisi löytyä varmaan 200 lisää tuon roadtripin ja lisäreiden pelaamisen aikana, mutta silti minulla on niitä vasta 450/900. Niitä oli kyllä koukuttavaa etsiä niin kauan kun samalla on joku muu päämäärä.

Tuon jälkeen tuli aloitettua phantom hourglass joka tuli pelattua alusta loppuun WiiU:n gamepadin näytöltä pitäen ohjainta pystyasennossa. Homma toimii hyvin ja pelikin näyttää ihan kelvolliselta tuon kokoisella ruudulla.
Itse pelaaminen oli ihan ehtaa zeldaa ja se paljon haukuttu temple of the ocean king ei ärsyttänyt oikeastaan lainkaan.
Kontrollit sitten ärsyttikin sillä kaikki hoidetaan styluksen avulla. Miksi oi miksi sitä ristiohjainta ei voi käyttää muuhun kuin valikon avaamiseen.
Tuostakin huolimatta tulee varmaan jossain vaiheessa ostettua vielä spirit tracks jossa on täysin sama ohjaus. Se kuitenkin maksaa vain kympin eshopissa.

Tuon pelaaminen kyllä sai minut arvostamaan breath of the wildia enemmän. Vaikka siinä ei perinteisiä luolastoja ole niin niitä mukavan lyhyitä shrineja on paljon ja aina uuden löytäessä sinne meni innoissaan.
Phantom hourglassissa taas alkoi loppua kohden tulemaan tunne, että eikö nää luolastot jo lopu. Tosin eipä noissa paljon muutakaan sisältöä ole.
Toki myös minipelejä on joita täytyy suorittaa melkein täydellisesti jos haluaa vaikka isomman pussin pommeille. Tuotakaan en kaipaa enää ollenkaan vaikka se on ollut osa zeldaa jo pitkään.

Breathissa on vapaus tutkia ja tehdä mitä haluaa ja sen jälkeen on vaikeaa palata perus zelda kaavaan takaisin.
Seuraavaksi ajattelin aloittaa breathin master modella vaikka en välttämättä sitä montaa tuntia jaksa pelatakkaan, mutta se on eka zelda jossa sitä tulee edes kokeiltua juuri siitä syystä, että sun ei ole pakko mennä kolmella sydämellä ekaan luolastoon ottamaan pomolta turpaan.
Voit vältellä vihuja, varastaa niiden aseet ja safkat yön pimeydessä, suorittaa shrineja ja mennä sitten tekemään ekan divine beastin kun tunnet olevasi valmis.

Master mode läpi. Tuli kohtuu vauhdilla vedettyä ja aikaa kului n.34 tuntia.
Nyt kun tiesi mitä kannattaa tehdä ja mitä varusteita hankkia niin pelaaminen oli helpompaa kuin eka kerta normalilla.
Sydämiä kertyi 15 ja rito sekä gerudo kylissä en käynyt ollenkaan ja samoin koko tulivuori alue jäi välistä.
Yhtään divine beastia en vapauttanut.

Viimeinen pomotappelu kyllä venyi, koska silläkin on itsestään palautuva terveys kuten kaikilla muillakin master moodissa eli aina kun epäonnistut flurry rushin tai parryn tekemisessä niin se saa kestoa takaisin.

Kerjään taas virtuaalista verta nenästäni mutta menköön.

Tuli itsekin lopulta läpäistyä tuo Villin Henkäys. Lopun linnakkeessa oli jo vähän sitä perinteisen Zeldan henkeä mutta sekin tuntui lopulta kovin tylsältä ja geneeriseltä. En tiedä, se vapaus vain jotenkin puuduttaa kun missään ei ole mitään ihmeellistä.

Pelistä olen sen verran jauhanut aiemmin että tyydytään nyt toteamaan että itse en saanut pelistä kummoista tyydytystä. Seikkailu ei palkinnut oikein mitenkään kun palkintona oli samoja arkkuja, joissa samaa kamaa, jota on muutenkin joka paikassa saatavilla.

Onko tämän tyyppisiä pelejä muita? Mietin vain että kun ihmisten mielestä on niin ihmeellistä ettei tästä joku pidä, niin haluaisin vähän analysoida tätä asiaa. Eli jos olisin jotain samanlaista peliä pelannut, että onko se iskenyt yhtä huonosti vai onko tämä yksittäistapaus. Tulee itsellä tosiaan vertauskohteiksi lähimpänä Minecraft ja Crackdown. Ilmeisesti nuokin vertaukset on ihmetyttäneet, joten sallikaa selitys: molemmissa vertauskohteissa on myös heti alusta lähtien vapaa maailma ilman varsinaista pakkoa mennä tiettyyn paikkaan. Kaikki kolme peliä ovat mielestäni puuduttavan tylsiä. Crackdownissa oli juuri sama ongelma kuin BotW:ssa, eli mihinkään ei jaksanut mennä kun sieltä ei mitään ihmeellistä löytynyt kuitenkaan. Geneerisyys on myös sana, jota käyttäisi kuvaamaan kaikki noita pelejä: niiden kuvasto on nähty aika pian jo pelin alussa eikä hirveästi mitään uutta uskalla odottaa.

Toisaalta saatan dissata noita vertauskohteita jopa turhan kärkkäästi, enhän ole pelannut kummastakaan kuin testiversiota. En siis tiedä mitä siellä lopusta paljastuu. Epäilen kuitenkin ettei mitään erikoista ja se sama tunne, joka oli BotW:n alussa, oli myös verrokeissa.

Edelleenkin tiedostan olevani vähemmistössä mutta yhä ihmettelen että miksi se vapaus on jotenkin se juttu? Miksi se on niin ihmeellistä? Okei, voit kiipeillä ja mennä mihin tahansa mutta mitä sitten? Mitä sieltä saa/löytää? Näkee maisemia ja voi kiipeillä taas jonnekin muualle ja katsella taas maisemia? Korokit toisti aika äkkiä itseään (aika vähän niitä eri tyyppisiä) ja shrinet oli kuvastoltaan tylsiä vaikka lopulta muuten ehkä pelin parhaita asioita puzzlejensa takia. Aseiden kuluminen turhautti eikä huvittanut taistella ollenkaan sen takia eikä myöskään sen, että ei ollut mitään syytä taistella turhaan: mitään erikoista ei kuitenkaan saa/saavuta. Ihan sama siis jättää ne örmöjen leirit rauhaan. Staminan kanssa oli sinut kun sen sai lopulta päivitettyä täysille ja master sword oli kiva apu hajoavien aseiden ongelmaan.

Mikäs pelissä sitten oli hyvää? No leijailu ympäriinsä oli hauskaa, samoin kuin laskettelu kilvellä tai hiekkamursun perässä raahautuminen. Ei niitäkään kuitenkaan kovin kauaa itsessään jaksa tehdä.

Tehtäviä pelissä oli vähän ja mikä hulluinta, niistä suurin osa oli juuri sitä parjattua "hae 3 erilaista ötökkää"-kastia. Noita kun teki, niin mietti että mistä tätä peliä oikein ylistetään kun muita pelejä kritisoidaan tuosta. Unohdetaan siis tehtävät. Jää vapaus. Vapausko riittää? En ymmärrä. Itse kaipaan peleiltä toimintaa ja sellaisen DIY-tekemisen jätän oikeaan elämään. BotW on siis lopulta lähinnä hiekkalaatikko, jossa saa itse keksiä tekemisensä.

Yritin kymmeniä, varmaan lähemmäs sata tuntia etsiä sitä hauskuutta ja hehkutusten syytä mutta en löytänyt sitä.

Toivottavasti tekevät jossain vaiheessa perinteisemmän Zeldan. Pohjana voi olla ihan hyvin BotW, kunhan maailmassa olisi se perinteisen Zeldan tarjonta.

Paljonhan tuosta on varmasti kiinni siitä, millanen peliharrastaja on ylipäänsä. Näen ite, että mun ja ilmeisesti sunkin kaltaisille ihmisille, jotka pelaa paljon pelejä mielellään aina loppuun asti ja siirtyy sitten seuraavaan tollanen hiekkalaatikkomallinen juttu ei vaan toimi ihan samalla tavalla. Sen oikeestaan kerrot itsekin: "Seikkailu ei palkinnut oikein mitenkään kun palkintona oli samoja arkkuja, joissa samaa kamaa, jota on muutenkin joka paikassa saatavilla.". Huomasin ajattelevani välillä pelatessa ihan samaa, mutta yhtälailla tuntuu vähän hassulta, etteikö se pelaamisen hauskuus olis se oikea palkinto joka tapauksessa. Uudesta Zeldasta tuntuu nauttivan eniten ne, jotka tykkää siitä, että pelissä on vapautta ja mahdollisuutta itseilmaisuun: kaikki tavotteet ym. on vaan nyökkäyksiä suuntiin, missä vois olla jotain hauskaa tekemistä.

Parhaiten tää varmaan näkyy sivutehtävissä, koska eihän niistä juuri koskaan saa yhtään mitään järkevää. Enemmän niissä on kyse siitä, että hahmot vinkkaa johonkin juttuun, joka siellä maailmassa on: hei tuollapäin karttaa on jättihevosia, ootko kokeillu vielä tappaa lyneliä, löysitkö tän maamerkin. Ne on puhtaasti ohjaamassa ja palkinnot on täysin toisarvosta - minkä takia ite en niitä koskaan tehnykään, koska jotenkin ite kun pelaan, tahdon ns. saada jotain aikaseks. Jos vaan pyörin mestoilla ja teen mitä sattuu, jää painamaan sellanen fiilis, että tuhlasinkohan tässä nyt aikaani kun ei menny läpäsyprosentti ylös.

Shrineistä saa aina samat pallerot palkinnoks, koska oikeesti se shrinen (= hauskan puzzlen) löytäminen on se palkinto, eikä se että statit kasvaa. Ei tämmönen muhunkaan vetoa, kun tykkään suorittaa ja saada pelit tehdyiksi, mutta musta tuntuu että maailmassa ei oo mitenkään liikaa pelejä, jotka antaa näin paljon välineitä ja mahdollisuuksia itseilmaisuun pelimekaniikkojen kautta. Mulle rajatut haasteet (esim. se saari missä et saa pitää kamojas) oli parasta settiä, koska se oli just sitä, selkee kontrolloitu haaste, jossa sai kuitenkin tehä selvästi omalla tavallaan. Muille ihmisille varmaan koko peli on sellanen, mutta ite oon niitä vammailijoita jotka ei halu käyttä jousta, koska nuolet kuluu ja sit hinkutan 70 tuntia kaikki viholliset pommeilla ja yritän olla käyttämättä aseita ettei ne leviä käsiin.

Tollanen avoin maailma, jolla on selkeet säännöt miten se reagoi juttuihin mahdollistaa niin moneen hassuun tapaan esimerkiks tappaa vihollisia, mutta ne tavat on todennäkösesti vähemmän tehokkaita ja kuluttaa pirusti resursseja niin eipä tule tehtyä. Ei se kyl varmaan silti pelin vika ole.

Toivottavasti tää tajunnanvirta-avautuminen avas yhtään, mikä täs pelissä on jännää ja meissä vikana.

Pointsit Zappahille todella yrittämisestä. Joskus nämä on henkimaailman juttuja, mikä meille todella aukeaa ja mikä ei. Minä pelasin paljon 5-vuotiaan kummipoikani kanssa ja hyvin hänen innostumisen kautta minullakin aukesi sellaista mielikuvitusta, jota olen kaivannut. Tuli mieleen omat lapsuusseikkailut esim. Nesin Willowin parissa ja ihan oikeassa luonnossa.

Tälläiset tunnesyyt ja omien lukkojen aukeaminen Zeldan parissa nostaa tätä peliä minun kirjoissa huikeisiin sfääreihin. Jos olisin yksin vain pelannut pimeässä mökissä niin en välttämättä olisi edes jaksanut. Wii Uulla aloitin ja silloin luovutin, koska tympäännyin.

Vielä hehkutettava loppuun minun kummipoikaa. Aloitti Zeldan 4-vuotiaana ja nyt 5-vuotiaana noin 100 tuntia pelanneena Ganon kaatui pari päivää sitten. Minä autoin joissakin shrineissä (lähinnä hankalemmissa puzzleissa, en yhdessäkään taistelussa) ja itse hoiti kaikki Divine Beastit sekä Lynelejä kaatunut hyvin myös. Itse on seikkailut täysin vapaasti ilman, että minä olisin neuvonut suuntia. Youtubesta paljon katsonut opetusvideoita ja omaksunut niistä. Nyt koittaa treenata parryja ja flurryja paremmin.

Toivon itsekin silti perinteisempää Zeldaa seuraavaksi plus lisäksi laadukasta 2D-Zeldaa.

:)

Tounis taisi osua aika nappiin. Itsekin meinasin kirjoittaa että taidan olla suorituskeskeinen pelaaja mutta jätin pois että tulisi enemmän pohdintaa aiheesta ilman pohdinnastani valmiina löytyvää vastausta. Itsekin tosiaan pidin siitä rajoitetusta saaresta, joten kyllä tuo syy taitaa olla selvillä sen osalta.

Tämän kautta siis nuo omat pohdinnat siitä, että BotW on hiekkalaatikko, jossa saa/pitää itseä keksiä tekemisensä/viihdykkeensä, osuivat täysin oikeaan. Joillekin se sitten iskee ja joillekin ei. Ehkä eniten ihmetyttää ne vastakommentit, joiden mukaan olen about ääliö, vammainen tai jotain, vaikka kyse on enemmän siitä, mikä sopii kenenkin pelityyliin. Samoin ihmetyttää erilaisten artikkeleiden linkittämiset, joiden ilmeisesti pitäisi selittää pelin loistavuus. Minä kyllä ymmärrän mitä peli teki erilailla kuin aiemmat Zeldat ja mitä se teki erilailla kuin about kaikki muut open worldit, se ei vain edelleen tunnu itselle mitenkään ihmeelliseltä.

Rokkijanin tarina on kyllä mieltä lämmittävä ja minäkin taidan tuon pelin jättää kokoelmiin. Laitetaan lapsoselle eteen kunhan ikää tulee enemmän ja katsotaan millaista seikkailua ja ihmetystä saa aikaiseksi. Tästä muuten tulee pakostakin mieleen se nuorison Minecraftin pelaaminen: siinäkin tosiaan on sama viehätys, eli tehdä itse siellä mitä vain mieleen juolahtaa. Olen jo sen useamman kerran maininnut ihan Minecraftiinkin liittyen, että tuollainen DIY-meno ei itseäni viehätä. Lapsen kanssa toki voin lähteä taloja rakentelemaan mutta omilta virtuaalimaailmoiltani kaipaan muuta.

Joku tosiaan sitä vertausta Minecraftiin ihmetteli mutta minusta se on päivänselvä.

Ja kiitos muuten erittäin asiallisista kommenteista. Jostain syystä tämä BotW:sta tykkäämättömyys saa aina kovin kärkkäitä vastalauseita aikaiseksi ja tuli yllätyksenä tämä asiallisuus :)

En mä kyllä vieläkään tajua minecraft vertausta.
Toki myönnän, että peli ei ole vieläkään päässyt koneeseen asti, mutta mun käsityksen mukaan siinä ei ole mitään tekemistä ennen kuin alat keräämään materiaaleja ja rakentamaan jotain. Ei tarinaa, ei questeja, ei mitään. Toki voin olla väärässä.

Breathissa ei myöskään ole pakko itse keksiä tekemistään.
Heti alussa sun käsketään käydä neljässä shrinessa. Tuon jälkeen lyödään merkki karttaan ja käsketään painua kakariko kylään juttelemaan Impalle joka taas puolestaan merkkaa neljä divine beastia kartalle.
Pelissä on myös 120 shrinen lisäksi yli 70 sivutehtävää ja yli 40 shrinequestia. Toki ne on mitä on, mutta pointti on se, että sitä tekemistä ei ole pakko keksiä itse.
Tai sitten voidaan sanoa, että skyrimissa, falloutissa ja vaikka horizon zero dawnissa on pakko keksiä oma tekemisensä.

Se on pakko kyllä sanoa, että minusta zeldan paljon kehutut fysiikat ja niillä leikkiminen on yliarvostetuin asia koko pelissä.
Aina jaksetaan hehkuttaa kuinka voit vaikka isolla metallisella laatikolla hakata vihut hengiltä, mutta kuka on tehnyt noin?
Kuka täällä on edes yrittänyt tehdä noin? Se magnesis runen ohjaus on niin perseestä, että sillä laatikolla ei osu mihinkään jos vaikka moblin on tulossa kohti ja jos osuu niin se tekee hyvin vähän vahinkoa.

Samoin octopallon kiinnittäminen pommiin jonka voi sitten deku lehdellä lennättää vihollisleiriin.
Taas kerran paperilla hauska idea, mutta käytänössä tuolla ei tee mitään kun sama hoituu heittämällä se pommi. Se octo pallo kun ei edes kovin pitkälle kestä ennen kuin poksahtaa.

Taistelusta kyllä saa iloa irti jos sorminäppäryyttä riittää. Esim bowspin ja bomb parry on varsin hyviä jos vaan osaa.
Minä en osaa, mutta tämä tyyppi kylläkin:
"Open Your Eyes" Zelda BotW Combat Montage
Zelda Breath of the Wild - 5 Advanced Combat Tips

Osaavissa käsissä tuo taistelu on kyllä järkyttävän komeaa katsottavaa.

Tuli äsken mieleen Zappah ja nuolikommentit. Ganonin linnassa kummipoika Lynelin kanssa taisteli vartin ennen kuin useamman yrityksen jälkeen kaatoi. Ilmestyi arkku ja pomminuolia. Pieni poika tietysti ihan innoissaan niistä, mutta itse mielessäni karjuin, että voi perkele. Älyttömän kova matsi ja pikku kaveri ihan liitoksistaan repeämässä voiton kunniaksi, joten olisi voinut parempaakin tulla. :D

Kyllähän kovemmilta lyneleiltä saa pelin parhaita aseita. Savage lynel bow taisi tehdä 5*35 vahinkoa ja kovin crusher 107.
Sitten kokkaa vaikka viidestä mighty banaanista safkat joka antaa 50% lisää damagea niin johan alkaa porukkaa tippumaan kun tuolla huitelee menemmään.

Plus lynelin osia tarvitaan barbaari haarniskan päivittämiseen. Jos siitä on kaikki osat käytössä niin on aina tuo 50% damage buffi.
Eli kyllä noista tavallaan palkitaan.

Lainaus

Aloitti Zeldan 4-vuotiaana ja nyt 5-vuotiaana noin 100 tuntia pelanneena

Peli on K12. Toivottavasti edes taukoja on pidetty riittävästi, sillä liika pelaaminen ei ole terveellistä tuon ikäiselle.

Yhdyn partajeesuksen kommenttiin. Minäkään en edelleenkään näe Minecraftin ja Zeldan välistä selkeää yhteyttä. Samoja elementtejä toki, mutta fiilis täysin eri. Minecraft todellakin on kirjaimellisesti hiekkalaatikko. Zeldakin on mutta vain sivullisesti, sillä sitä ei ole missään nimessä pakko käyttää hiekkalaatikkona, jos ei halua, kuten minä ja monet muutkaan eivät. 100% toisin kuin Minecraftissa, alun "fysiikkahuvittelujen" jälkeen Zeldassa kaikki toimintani tähtäsi pelin läpäisyyn. Vaikka varusteet olisivat kuinka "tylsiä" palkintoja, edesauttoivat ne kuitenkin pelin vihollisten tyrmäämistä ja tuntuivat siten palkitsevilta löydöiltä. Samoin hokora-temppeleistä palkinnoksi saadut pallot, joita riittävästi kerättyään Linkin elinvoimaa tai sinnikkyyttä saattoi kasvattaa pärjätäkseen pelissä jälleen paremmin. Sieniä, marjoja ja hedelmiä oli kerättävä ja tehtävä niistä ruokia, koska saattoi olla varma, että haastavien pomojen kanssa taistellessa ruokaa todellakin kuluu. Yksinkertaisesti tuntui, että lähes millä tahansa tekemisellä oli vaikutusta pelissä pärjäämiseen, ja se teki pelistä hauskaa. Minäkään en valitettavasti Minecraftia ole pelannut, mutta ei siinä minun käsittääkseni mitään samanlaista tavoitteellisuutta ja siitä saatavaa hauskuutta ole.

En tiedä olenko vain niin pro vai mitä mutta ei minun ollut mitään tarvetta kokata pelissä edes pomojen takia. Keijut oli parasta siihen tarkoitukseen jos halusi hengenpitimiä pitää mukana eikä opetella Souls-tyyliin pomon kikkoja. Tylsäähän se on jollain sapuskalla muutenkin tankittaa pomo eikä oikeasti opetella se voittamaan. Tosin itse olen nimenomaan Souls-miehiä, joten pomojen kuvioiden opettelu, uusiksi hinkkaaminen ja about täydellisyyteen pyrkivä suoritus tulee sen osalta luonnollisesti. Tosin tuo "täydellisyyteen pyrkivä" tarkoittaa omalla kohdalla vain sitä, että osaa kuviot tarpeeksi hyvin että pääsee läpi ilman mitään liikoja helpotuksia. Jos on reppu täynnä sapuskaa ja vain keskittyy hakkaamaan pomoa ja ottamaan iskut vastaan ruokaa hotkien, niin en kyllä itse näe siinä mitään intoa. Itse tykkään nimenomaan siitä, että kehityn pelissä enkä vain opi hankkimaan parhaita apukeinoja. Toki monissa peleissä ne apukeinot (levelöinti nyt yksi myös Soulseissa olevista) on ihan pelimekaniikkaa mutta jotkut asiat vain tuntuu jo melkein huijaukselta. Siis itselleni.

Vuoden aikana 100 tuntia ei ole mielestäni paha. Ei olisi saanut pelata peliä, jos olisi nähnyt painajaisia tai muuta negatiivista tullut. On vissiin jokusen vuoden edellä muita joidenkin kehityskaavojen mukaan. Zeldan puzzleja oivalti hyvin paljon itse heti. Ei siis ihme, että päiväkodin testit olivat kuulemma todella tylsiä.

Lapset ovat kuitenkin kaikki yksilöitä ja nuo ikärajat viitteellisiä. Ei tarvitse olla kenenkään siellä huolissaan.

Lainaus

En tiedä olenko vain niin pro vai mitä mutta ei minun ollut mitään tarvetta kokata pelissä edes pomojen takia

Olisi kannattanut. Esim viisi endura porkkanaa kun kokkaa niin saa kaksi extra rinkulaa staminaa. Tuosta olisi sun kirjoittelun perusteella ollut paljon hyötyä.
Lisäksi suoja kylmää ja kuumaa vastaan on hyvä jos haluaa käyttää parempia varusteita noissa ilmastoissa, koska ne ei tarjoa tuollaista suojaa.
Eikä myöskään nopeampi juoksu/kiipeily/uiminen oli mitenkään turha boosti sekään. Kuten ei myöskään 50% damage buffi. Aseitahan tuo vaan säästää kun vihut tippuu nopeammin.

Lainaus

Olisi kannattanut.

No jaa, enpä tiedä. Niitä kertyi kyllä jostain mukaan ilmankin enkä osannut kaivata vaikka tiesin kyllä noista mitä niistä hyötyy.

Lainaus

Esim viisi endura porkkanaa kun kokkaa niin saa kaksi extra rinkulaa staminaa. Tuosta olisi sun kirjoittelun perusteella ollut paljon hyötyä.

Niin, väliaikaisia. Valitsin sen, että päivitin ihan sitä pysyvää staminaa. Staminaa lisääviä ruokiakin tosiaan kertyi ilman kokkailujakin ja tuli niitä kulutettua jos oikein otti päähän. Tosin enemmän kuin staminan loppuminen, ärsytti se sade, joka pysäytti kaiken kiipeämisen. Liikkuminen helpottuu älyttömästi kun saa kaikki Beastit hoidettua mutta kiipeily on silti tauolla jos sataa. Ehkäpä se ärsyttävin juttu koko pelissä.

Lainaus

Lisäksi suoja kylmää ja kuumaa vastaan on hyvä jos haluaa käyttää parempia varusteita noissa ilmastoissa, koska ne ei tarjoa tuollaista suojaa.

Käytin vaatteita ja varusteita, joissa oli sopiva (ja jälleen, pysyvä) efekti. Itse asiassa pidin ilmaston vaihteluista ja että piti käyttää eri vaatteita niissä, sillä se on ihan loogista eikä turhauta. Kiipeämisen pysähtyminen sateella on toki myös ihan loogista mutta hitto että en keksi yhtään mitään niin ärsyttävää pelimekaniikkaa. Eikö sekin liukastuminen voisi olla edes sellainen ettei kumoaisi about kaikkea etenemistä?

Lainaus

Eikä myöskään nopeampi juoksu/kiipeily/uiminen oli mitenkään turha boosti sekään. Kuten ei myöskään 50% damage buffi. Aseitahan tuo vaan säästää kun vihut tippuu nopeammin.

Vaatteista nämäkin. Kiipeilyvaatetta sai jo alussa ja uimapuku oli heti sen jälkeen hyppysissä. Juoksemista pelissä ei mielestäni kannata edes kauheasti harrastaa kun liikkumiseen on niin paljon parempiakin konsteja. Vihulaisia taas ei huvittanut edes hoidella kun niistä saatava palkkio oli niin turhaa. Juoksin ohi siinä vaiheessa kun olin kyllästynyt per vihollistyyppi, eli jokaista kyllä tuli tarpeeksi piestyä.

En väitä etteikö kokkailuista tosiaan olisi hyötyä mutta samalla tapaa kun en jaksa hienosäätää jotain statseja viimeiseen asti, niin en jaksa myöskään kokkailla jotain sapuskoita eri tilanteita varten vaan mieluummin vaihdan pysyvän efektin suovia varusteita/työkaluja tarpeen mukaan.

Ainoa paikka, missä oli pakko kuluttaa jotain muuta kuin vaatteita, oli se tulivuorialue. Sieltäkin ekasta kaupasta armori niskaan ja taas jäi juomiset sikseen.

Kannattaa tosin tässäkin muistaa se minun pelityylini: säästelen varusteita, panoksia, aseita ja muita viimeiseen asti. Pelasin alkuperäisen Tomb Raiderin pelkillä tuplapyssyillä koska jätin paremmat aseet aina "pahan päivän varalle". No, sitä ei sitten tullut kun peli tuli läpäistyä niillä tuplapyssyillä :D

Sen jälkeen homma ei ihan yhtä äärimmäistä ole ollut kun on tullut tajuttua miten peleissä nuo varusteiden spawnaukset toimii (eli sitä tulee aika varmasti sen verran että pääsee eteenpäin vaikka kuluttaisikin) mutta se säästely on silti itsellä tallella. Toinen esimerkki tuorein Prey: suurin osa vihuista tuli hoidettua nakkelemalla räjähtäviä tynnereitä/tms niiden päälle, ampumalla kaasuputkia pistoolilla liekkejä suihkimaan tai muutoin hyödyntämällä mahdollisimman tehokkaasti kaikkea muuta kuin mukana olleita tavaroita. Tuosta on seurauksena yleensä se, että tavaraa on vaikka muille jakaa ja hahmo on supersankari kun on kolunnut joka paikan ja resursseilla saa ostettua/päivitettyä kaiken tappiin.

Voi kuulostaa varmasti työläältä tai epänautinnolliselta mutta voi että tuossa Preyssä oli niin tyydyttävää onnistua haastavassa tilanteessa vain kasaamalla räjähteitä oikeaan paikkaan ja tekemällä vihulaisille tykkitornikeskityksiä tai muuta kivaa ja juosta sitten itse takomaan viimeiset hp:t örmöiltä jakoavaimella.

Jännä sinänsä että jaksan jossain muissa peleissä leikkiä ja käyttää aikaa tuollaiseen hyvinkin paljon mutta sitten kun on täysin vapaa leikkikenttä niin ei vain jotenkin innosta. Ehkä se selittyy jotenkin sillä, että rajoitetuimmissa tapauksissa ne huoneet vihollisineen ja tavaroineen ovat itsessään kuin haasteita/puzzleja, joista itse voi haastaa itsensä toimimaan kuten haluaa. Prey ainakin antaa hyvin vapaat kädet tuollaiselle hauskalle ja todella tyydyttävälle leikkimiselle. Samoin esimerkiksi Dishonored-pelisarja, josta löytyy ihan USKOMATTOMIA videoita miten ihmiset pelissä leikkii. Suosittelen googlaamaan jos yhtään kiinnostaa, hakusanoina vaikkapa "Dishonored kill montage" tms.

Oikeastaan Dishonoredissa ja Preyssä näkyy parhaiten tuo oma pelitapani. Nuohoan joka paikan, hoitelen (eli tainnutan jos mahdollista) jokaisen vihulaisen (yleensä no kill, no alarms koko peli) ja itselle se etenemisen, tyydytyksen ja saavutuksen tunne tulee siitä, että on taas jokin alue tyhjennetty ja tutkittu. Voin rauhassa lukea huoneessa/alueella olleet loret ja mennä taas "vapauttamaan" seuraavaa paikkaa.

Samalla tapaa kuin joku ehkä ihmettelee että miksi BotW ei iske, niin olen itse ihmetellyt että miksi joku edes pelaa Dishonoredia COD-tyyliin juoksien ja räiskien ja sitten valittaa että oli huono peli. Ei ole pelannut oikein. Mikä on oikeastaan kärkkäämpi versio siitä, että on pelannut omalla tavallaan peliä, joka on ehkä suunnattu vähän eri tavalla pelattavaksi.