Viimeksi pelatut pelit / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus

Night in the Woods on pääpelin osalta takanapäin. Kytkin jo aluksi taustamusiikin kokonaan pois nähdäkseni mitä teoksella on tarjottavana, ja hienostihan peli ajoi asiansa, vaikka musiikkia olikin tarkoitettu joihinkin kohtauksiin. Pelaajan arvostelun sanoinhan kyseessä on "tasohyppelyksi naamioitu visual novel", enkä musiikkia kirjojen tai sarjakuvienkaan taustalle ole halunnut. Sanomiset ovat puhekuplina.
Pelimaailma on kuin vakavaotteisempi Richard Scarryn kaupunki. Päähenkilö Mae näyttää hullunkurisen nuorelta varsinkin vanhempiinsa verrattuna. Eläinkaupungissa paljon vaikeampaa onkin ikäryhmien sijaan erottaa sukupuolet toisistaan, ja kukaties niillä ei ollut tarkoitettu olemaankaan mitään merkitystä, mikä oli minusta pelin parhaita asioita.
Maen elämänkatsomukseen, kuten tölväisyihin ja "aamu-unisuuteen" ei ole helppo samaistua, vaan tarinahan onkin hänen kasvamisekseen. Minipelitkin olivat hauskoja, kun möhlimisestä peli tuomitsi sanallisesti eikä pakollisilla uusintayrityksillä. Lopulta en vain tiedä paljonko niillä oli merkitystä, ja olisiko kaverien kanssa vietetyt illat pitänytkin jakaa tasaisemmin eri henkilöiden kesken.
Pelistä opin, että soittotunteja ei olisi ehkä pitänytkään jättää väliin, ja etten ehdi koota tarpeeksi kärsivällisyyttä retropeleihin. Nyt zekattavana on vielä Weird Autumn -lisäsisältö. Kun ei joutuisi koko tarinaa aloittamaan alusta saadakseen avattua kaiken konseptitaiteen.

Vedin tuossa muutama viikko sitten Mega Man 8 läpi :D Tietenkin Legacy Collection 2 kautta.

Grafiikat olivat hyvin karkkimaiset ja musiikit eivät ehkä niin parhaita, mutta kyllä sitä popitti kivasti Stage Select tunnarin tahdissa. Pelinvaikeustaso oli huhuhu..kyllä riitti haastetta. Wily on tässä vaikea ja eniten vitutus käyrää nostattivat Frost Manin ja Wily Stage 1 lumilauta kohdat, jossa muikkeli höpöttää "Jump,jump!" "Slide,slide!" paskaa.
Tykkäsin itse pelistä tosi paljon. Nyt jo kolme kertaa hakattu läpi.

Hellblade: Senua's Sacrifice alkaa olla loppusuoralla. Tuntuu vähän ikävältä todeta, mutta en oikein ole tykännyt. Äänimaailma ja -totetus on huippuluokkaa ja propsit myös pelin ulkonäöstä ja erityisesti mielenterveysongelmien käsittelystä. Näistä hyvistä puolista huolimatta minun on vaikea tykätä pelistä, jossa on loppupeleissä hyvin vähän vapautta tehdä mitään. En oikein ymmärrä sellaisia kohtauksia, joissa painetaan tatilla eteenpäin ja katsotaan, kuinka hahmo tasapainottelee lankulla tai juoksee karkuun jotakin vaarallista ilman mitään oikeaa riskiä. Eniten raivoa ovat aiheuttaneet pelin puzzlet, joissa on ihan omaperäistä jujua, mutta jotka ovat turhan usein raivostuttavan epäselviä ja joiden logiikkaan on vaikea päästä kiinni. Myös lore on aika meh. Sääli, kovasti olisin halunnut tykätä kehutusta indieteoksesta, mutta kun gameplay jää raa'aksi, niin minkäs teet. Silti hyvä, että tuli pelattua.

aika pitkälti samoilla linjoilla ollaan. tämän vuoksi itsellä tämä jäi kesken.

Voitte joko lukea tuon teksti seinän tai katsoa täysin samat jutut videolta.

Resident evil 7
Yonder: The cloud catcher chronicles

Resident evil 7

Resident evil seiskaa on kehuttu vuolaasti ja jotkut jopa ylistävät parhaaksi ressaksi nelosen jälkeen.
Itselle peli kuitenkin oli vain sellainen kyllähän tän nyt pelasi tason tuotos.
Välillä oli ihan kiva pelata ja välillä peli tuntui suorastaan pakkopullalta.

Odotukset oli kohtuu korkealla kaikkien kehujen jälkeen ja video arvosteluiden perusteella peli vaikutti juuri sellaiselta jota on kiva pelata pimeässä äänet kovalla ja uppoutua painostavan tunnelman vietäväksi.

Sitä painostavaa tunnelmaa ei vaan enää alun jälkeen ole ja alussakin tuon kokee lähinnä silloin kun peli pakottaa pelaamaan suoraan outlastista kopioitua piilottelua ja karkuun juoksemista. Noita kohtauksia taisi olla vain kolme, mutta olin kyllästynyt niihin jo toisen kohdalla.
Syytän tuosta outlastia joka sai minut vihaamaan koko mekaniikkaa.

Tuon lisäksi sitten lähinnä juostaan pitkin tyhjiä kartanon käytäviä ratkomassa pulmia ja etsimässä avaimia, että saa edes jonkun oven auki.
Tosin juokseminen on aivan väärä termi sillä hahmo liikkuu aivan julmetun hitaasti.
Toki sitten löytyy vielä erillinen juoksu, mutta ei se paljon nopeampi ole.
Varsinkin pomomatsit on ankeita hitaan liikkumisen takia kun parin metrin karkuun juoksemista varten on pakko kääntyä 180 astetta ympäri, sprintata se pari metriä ja taas kääntyä ympäri jotta voi ampua. Takaperin liikkuminen on melkein yhtä tyhjän kanssa.

On myös aivan turha selittää kuinka tuo on tietoinen valinta tuottamaan enemmän avuttomuuden tunnetta ja jännitystä sillä tuo ei aiheuta muuta kuin koko pelin kestävää vitutusta ja se on vain paskaa peli suunnittelua.
Kolmannesta persoonasta kuvatuissa ressoissa hitaampi liikkuminen vielä menetteli, mutta tällaiseen ensimmäisestä persoonasta kuvattuun peliin se ei vaan sovi.
Ehkä tuo on tietoinen valinta jotta ollaan saatu peli tuntumaan pidemmältä. Itsellä läpipeluu kesti 7.5 tuntia ja tuo sisältää kohtuu paljon hortoilua ja tavara laatikolla juoksemista sillä tähän ollaan tietenkin otettu mukaan se perinteitä kunnioittava helvetin pieni inventaario josta jopa tärkeät avaimet vie tilaa.
Onneksi sitä sentään saa suurennettua pelistä löytyvillä repuilla.

Pelistä löytyy myös videonauhoja jotka kertoo aiemmista tapahtumista Bakerin perheen tilalla ja nuo tapahtumat pääsee ihan itse pelaamaan pelkän katsomisen sijaan.
Varsinkin synttäri nauha oli mukavan erilainen ja keskittyi pienessä tilassa olevien pulmien ratkomiseen.
Tuon nauhan myötä Lucaksesta muodostui oma suosikki sekopäisestä Bakerin perheestä.

Mukavana yllärinä pelin toinen puolisko sijoittuikin täysin eri maisemiin ja samlla koheni fiiliskin.
Se outlast kopiointi unohdettiin kokonaan ja paikkojen tutkiminenkin oli kivempaa kun joka ovi ei ole lukossa ja avaimet ties kuinka monen puzzlen takana.
Kuten ethankin kerran totesi pulman ratkaistuaan "who builds this shit".
Monet tuntuu haikailevan vanhojen ressojen perään, mutta itse sain tuosta tarpeekseni jo code veronicassa.
Tarinakin alkoi kiinnostaa reippaasti enemmän kun koko tapahtuman taustat alkoi selviämään.

Tässäkin asiassa tunnun olevan juuri päinvastaista mieltä kuin moni muu sillä yleisen mielipiteen mukaan juurikin se kartano on pelin parasta antia ja sen jälkeen pelin tapahtumat ja juoni alkaa mennä alamäkeen kun taas itse aloin tykkäämään pelistä ja tarinasta enemmän.

Koska en ollut seurannut peliin liittyviä uutisia enää julkaisun jälkeen niin mukavana yllärinä tähän sai ihan ilmaiseksi ladattua not a hero lisärin jossa hypätään Chris Redfieldin saappaisiin. Olkoonkin, että tyyppi ei näytä eikä kuulosta chrisiltä.
Lisäri jatkaa siitä mihin perus peli jäi ja on toiminta painotteisempi eikä pulmia ratkota.
Liikkuminen on edelleen pirun hidasta, mutta sentään vihollisten tappaminen puukolla ja vetämällä niitä turpaan oli varsin hauskaa. Toki ampuakin voi, mutta melee taistelu oli niin hauskaa, että se jäi vähemmälle.
Aikaa tämän parissa meni likemmäs 1.5 tuntia joka oli ihan hyvin ilmaiselle lisärille.

Yonder: The cloud catcher chronicles

Parin viikon bayonetta putken jälkeen Yonder: the cloud catcher chronicles on suorastaan terapeuttista pelattavaa.
Pelissä ei ole taistelua, eikä edes vihollisia joita pitäisi juosta karkuun. Sen sijaan peli tarjoaa kauniita maisemia, resurssien keräilyä ja pääseepä tässä pari omaa farmiakin rakentamaan.
Jos pelkästään jo tuon kuuleminen sai sinut kyllästymään niin peli ei ole sinulle.

Peli alkaa kun pelaajan ohjastama hahmo on palaamassa takaisin koti saarelle etsimään vastauksia menneisyydestään, sillä hänet oli lähetetty pois saarelta turvaan jo hyvin nuorena.
Turvaan miltä? Se selviää varsin nopeasti sillä yksi osa saaresta on jo violetin usvan nielemä ja raunioina. Saarella on myös useampi pieni usvan valtaama alue.
Huoli on kuitenki turhaa sillä pelaajalla on kyky nähdä pieniä olentoja joita kutsutaan spriteiksi ja nämä pystyvät poistamaan usvan kunhan niitä on löytänyt vaadittavan määrän.

Mikään kiire tuon homman tekemisellä ei kuitenkaan ole vaan pelaaja voi ihan rauhassa tutkia paikkoja ja kerätä resursseja rakentelua varten.
Pelin crafting systeemi on mukavan simppeli ja sillä voi helposti rakentaa eri tarvikkeita sekä esim. aidan ja ruokakaukalon farmin eläimille.
Tuon takia kannattaakin heti alusta asti hakata kaikki puut ja kivet paloiksi ja poimia mukaan kaikki mikä irti lähtee sillä käyttöä niillee tulee kuitenkin.
Koska taistelua ei ole ollenkaan niin questit koostuu lähinnä tavaran hakemisesta tai valmistamisesta ja muusta vastaavasta.
Monet vaadittavat tavarat ja muutkin raaka-aineet voi usein myös hommata ihan vaihtokaupan kautta joka onkin varsin hyvä vaihtoehto esim silloin kun pitäisi tiettyjä ruokia tai vaatteita tehdä jollekkin.

Pelissähän ei varsinaisesti osteta mitään paria poikkeusta lukuunottamatta vaan homma hoidetaan vaihtokaupalla. Kaikella kuitenkin on rahallinen arvo joten voit antaa jollekkin pari perunaa ja ottaa vaihdossa pienelle eläimelle tarkoitetun aitauksen.
Tuo ei ollut edes vitsi vaikka se kyllä jaksoi huvittaa. Tuon aitauksen arvo on pari sataa ja yhdestä perunasta saa 50 ja niitä kasvoi kokoajan lisää omalla farmilla. Sama homma myös punaisten ja sinisten marjojen kanssa.

Maatilojen kunnostus ja hoito on, kuten oikeastaan kaikki muukin, varsin simppeliä eli mitään stardew valleyn tapaista ei kannata odottaa.
Jokaisella maatilalla on pieni alue joka koostuu ruuduista ja niihin voi mätkiä aitaukset eläimille ja kasvimaat.
Eläimet hankitaan antamalla niille ruokaa josta ne pitää jonka jälkeen ne seuraa kiltisti maatilalle.
Viljelmät ei koskaan pilaannu eikä eläimistäkään tarvitse sen jälkeen välittää kun palkkaa jonkun keräämään niiden paskat pois.
Oikeastaan palkkaus on väärä sana sillä jokainen suostuu loppuelämäkseen noihin paskahommiin sen jälkeen kun niille antaa kuusi mukillista lämmintä maitoa.

Pelissä voi myös löytää muiden pelaajien jättämiä laatikoita jossa on sisällä joku lahja.
Päätin lopuksi laittaa omiin laatikoihin jotain oikeasti hyvää kamaa ja tuonkin takia jaksoin vielä kerätä kamaa ja rakensin esim. pelin hienoimmat ruoka ja vesi kaukalot ja muuta kamaa jotka voi tehdä vasta läpäisyn jälkeen.
Toivottavasti nuo löytää joku joka on vasta aloittanut pelaamaan.

Oikeasti yllätyin kuinka paljon tästä tykkäsin. Aikaa onnistuin kuluttamaan yli 20 tuntia, mutta tuo sisältää paljon kaiken sellaisen rakentelua mistä ei oikeastaan edes hyödy mitään kuten esimerkiksi ilotulitus systeemi joka ampuu siihen laitetut raketit automaattisesti kun yö tulee.
Mukavana yllärinä ne raketit ei ole kertakäyttöisiä vaan tuo toimii samoilla raketeilla nyt ja ikuisesti ja sen lisäksi ilotulitus näkyy vaikka toiselle puolelle karttaa.

Normaalisti tämä taitaa maksaa psn storessa n.23e, mutta on vielä 26.4. asti ps+ jäsenille tarjouksessa hieman yli 7e ja tuolla hinnalla suosittelen jos peli muuten sattuu kiinnostamaan.