Dark Souls / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus

Hirveää gankkimistä oli tänään kun Catacombsien pomossa yritin keräillä Sunlight Medaleja. Siinä pomon ovella on aika taktiset paikat pistää hyökkääjiä pinoon, erityisesti porukalla. Tuota harrastava host sitten summonasi meikäläisen peliinsä ja ei mentykään siis pomolle. Aika pian kävi selväksi mikä on ideana ja useampaa tyyppiä tuli itsekin jahdattua/lahdattua sitten muiden muassa. Ihan hauskaa kun ei ole vastaanottavana osapuolena. Tosin eipä sitä silloinkaan jaksa suuttua, sen kun toivoo parempaa onnea ensi kertaan. Ja on noitakin mukava koittaa jallittaa. Tuossa tosin oli sellainen tilanne, ettei paljon hyökkijöillä ollut saumaa jos ei host kämmää tosi pahasti.

Mitäpä muuta. No, tosiaan NG+ mennyt nopeaa tahtia keräillen kaikkea uutta kamaa. Peli ei sen vaikeammalta ole tuntunut ja leveleitäkin tuntuu yhä saavan jatkuvasti nostaa kun sieluja on taskut pullollaan.

Ilmeisesti tuo Abyss Watchers olisi paha pomo useammalle. Aika naurettava vastus kun tuntui oikeasti, että sitä raiskaa jo yksinään aika surutta vielä NG+:ssa. Phantomina tai sen kanssa taas ei tyyppi ehdi oikein edes tehdä mitään. Tuollehan pystyy tekemään backstabin ja sen jälkeen ladattu isku molemmilta niin ei kestä matsi kauaa. Toivottavasti tuo ei ole spoileri kenellekään, että onnistuu tosiaan tuon tekeminen.

Catacombsien pomon kanssa taas ihmettelin, että miksi nyt kuolin useamman kerran, kunnes tajusin, että eihän se juttu mitä luulin, ole pahasta. Spoilerissa tarkemmin:
[spoiler]Jotenkin olin siinä luulossa, että pimeys tappaa mutta se taitaa olla vain se kaasu tms. ja sitä on vain vaikea nähdä pimeässä. Ekalla kierroksella tuo tosiaan meni jotenkin niin suvereenisti, etten edes ehtinyt tajuta mikä tuolla on vaarallista ja mikä ei.[/spoiler]Toinen kierros on kyllä siitä mahtava, että huomaa näitä ohi menneitä tai muuten vain asioita, joihin ei ole kiinnittänyt huomiota.

Heh! Oikein naurattaa, kun vertaa ensimmäiseen kierrokseen kuluttamaani aikaa muiden vastaavaan. Peli läpäisty toisaalla alle 40 tunnissa, itselleni on kertynyt tunteja jo lähemmäs 100 ja vielä olisi pomoista kolme niistettävänä. Kentät on nuoltu lähes kivi kiveltä ja useita kertoja on tullut palattua ensi kohtaamisella kaatamatta jääneiden vihollisten, minipomojen ja tutkimatta jääneiden alueiden tonkimiseksi. IGN:ää on tullut silmäiltyä surutta eikä edes hävetä. Peli offline-tilassa eikä apuja/vihjeitä saa mistään ja "pähkinät" taas kerran välillä sitä tasoa, että normaalilla järjenjuoksulla varustettu ihminen ei voi niitä mitenkään tajuta.

Töitä on saanut paiskia ihan tosissaan, mutta aikas mukavaa on kuitenkin ollut. Luulin jo rakentaneeni tappokoneen (level +90, heavy great axe +10, voimasormuksia jne.), jolle yksikään pelin vihollinen ei voi mitään, mutta tunne karisi ryhdyttyäni kaluamaan Archdragon peakia (mm. ne isot kirveskäärmeihmiset) ja kohdattuani Lorian, ep & Lothrick, yp parivaljakon. Tämä jälkimmäinen pomotaistelu on suoraan sieltä minne aurinko ei paista. Ärsyttävää pomppimista ja ensimmäisen vaiheen päätyttyä lyödään toistuvasti luu kurkkuun. Käytössä olevat aseet tuo heavy great axe ja irithyll sword eivät oikein tunnu sopivan tähän vastukseen tai sitten en vaan osaa. Turhautuminen alkaa olla tooosi lähellä...

Peli on kuitenkin loistava ja täytyy vain toivoa, että keino pomon kaatamiseen vielä löytyy.

Hienostihan tuo on mennyt ja mukava kuulla, että olet edennyt reippaasti!

Itselläni esim. (ja käsittääkseni muillakin, jotka tähän ovat kommentoineet) takana on kaikki aiemmat Souls-pelit. Niistä opituilla kikoilla homma on mennyt luonnollisesti jouhevammin kuin sinulla ensimmäistä Souls-peliä pelatessa.

Aiemmin tullut valiteltua tuota automaattisten summoneiden toimimattomuutta. No, nyt näyttää, että löysin keinon ainakin yhden covenantin toimimiseen. Aldrich nimittäin toimii todella nopealla tahdilla kun käyttää Dried Fingeriä. Tuon lisäksi ei ollut ember käytössä, jolla en tosin tiedä oliko merkitystä. Tuo Fingerhän taas mahdollistaa sen normaalia useamman tyypin moninpelin, jota tuntuu sen verran moni harrastavan, että jos tuota ei aktivoi niin ilmeisesti on todella pieni mahdollisuus kenenkään peliin imeytyä.

Aldrichista kun olin kerännyt tarpeeksi voittoja, niin yritin heti perään Darkmoonia. Huonolla tuloksella, sillä ei tullut yhtään summonia. En tiedä onko paikka väärä (ei kai sillä pitäisi olla edes merkitystä?) vai mikä. Dried Fingeriä kyllä tulen jatkossa käyttämään. Pitää varmaan yrittää Watchdogit ensin alta pois, jos siellä tärppäisi paremmin.

Sunbrot olivat tietenkin se helpoin kun ei tarvinnut kuin auttaa tai olla itse sunbron autettavana pomotaistossa. Mound makers on myös helppo kun siitä saa kamaa pelkällä perusinvadella, joka on toiminut oikein alusta lähtien.

Eipä tässä olisi enää siis kuin kaksi covenantia tekemättä. Tosin molempiin pitää se 30 voittoa saada. Kumpaankin on löytynyt valmiina kentistä kamaa ehkä sen 2-3, joten ihan täyttä määrää ei tarvitse muita hakaten hommata mutta iso työ silti on. Meni jo tuohon Aldrichiin aikaa vaikka kuinka paljon vaikka siinä tuli summonia todella mukavaan tahtiin.

Mitä peliin muuten tulee, niin nyt on NG++ menty pakollisten pomojen osalta läpi. Neljättä kierrosta en aloittanut vaan olen siellä NG++:n tilanteissa. Kaikki on kerätty ja tehty lukuunottamatta noita covenanteista saatavia juttuja.

Nyt on peli omaltakin osalta siinä vaiheessa että viimeiselle pomolle pitäisi antaa turpaan. Kaikki muut pomot on tapettu ja covenantit löydetty. Seuraavaksi pitäisi etsiä kaikki Estus-upgradet ja kikkailla buildi ja gear mahdollisimman hyvin optimoiduksi. "Quality build" eli 40str/40dex on osoittautunut erittäin toimivaksi sekä PVE:ssä (jota harrastan valtaosan ajastani) kuin myös PvP:ssä. Aseena Refined Dark Sword +10 (scrub level ase, tiedän) ja kilven virkaa toimittaa tilanteesta riippuen greatshield tai pienempi kilpi jolla pystyy parryamaan. Yllättävän hauskaa tuo PvP:kin tällaisella jokapaikanhöylä-buildilla, kunhan malttaa kärsivällisesti odottaa vastustajan virhettä niin usein pääsee mäiskimään ainakin puolet hipareista suht äkkiä pois, sen verran tuossa miekassa on nimittäin ytyä B/B skaalauksen ansiosta. Aika surutta olen käyttänyt IGN:n ja Wikin apua salaisuuksien löytämisessä, ja ainakin minulla jäisi varmaan puolet contentista näkemättä kun sen verran kryptisesti osa niistä on piilotettu.

Pomoista eniten harmaita hiuksia ovat aiheuttaneet eräs jumaltensyöjä (ja se perhanan nuolisade) ja Mr. Huge Skeltal, jossa en millään tajunnut oikeaa taktiikkaa ja kuolin aina siihen sumuun. Oikeastaan kaikki muut pomot ovat kaatuneet 1-4 yrittämällä, noihin kahteen meni vähintään kuusi kuolemaa. Näiden haastavampien pomojen edessä on tullut sitten viljeltyä paljon summon signeja niin pääsee sunbrona auttamaan muita seikkailijoita. Co-op on edelleenkin omasta mielestä näissä pelisarjoissa ihan älyttömän hyvin toteutettu.

Eniten tulee edelleen kuoltua bossien ulkopuolelle kun joku nilkki pääsee yllättämään. Se onkin tämän pelisarjan hienous, että jopa muutama pikkuvihollinen voi koitua kohtaloksi jos keskittyminen herpaantuu väärässä kohtaa.

Toivotaan että From jatkaa samantyylisen mäiskeen parissa kun Souls-sarja kuopataan. Dark Souls on nimittäin yksi parhaista pelisarjoista mitä olen koskaan pelannut ja DaS3 on täydellinen lopetus pelisarjalle. Vielä kun saataisiin ruudunpäivitys kunnolliseksi, välillä droppailee FPS jonnekin 10 tuntumaan joka on aikamoinen shokki esimerkiksi Doomin 60fps-tykityksen jälkeen. Audiopuoli onneksi toimii jälleen kerran, bossimusat ovat 5/5 kuten aiemmissakin osissa.

@zappah DS3 julkaisussa tuli vedettyä peli heti NG+ asti nopealla tahdilla. Taisin kerran saada summonin Watchdogs covenantin taisteluihin, vaikka Watchdogs of Farron medaljionki oli käytössä koko ajan. Yritin myöhemin muitakin covenantteja ja sama homma. Vasta viime aikoina tuli päästyä muutamaan Aldrich taisteluun. Covenanttien toimimattomuuden takia oli ainoa vaihtoehto farmata tarvittavat itemit. Kaikki muut sain kohtuu helposti kasaan, mutta Proof of a Concord Keptit tuotti harmaita hiuksia. Watchdogs covenantin farmaaminen sujuu todella nopeasti Keep Ruinsilla kolmea vihollista tappamalla, kunhan vaan muistaa ottaa käyttöön kolikot ja muut tarvittavat drop % parantavat itemit.

Eilen tuli viimeeksi kokeiltua kuinka nopeasti peli on mahdollisuus läpäistä ilman turhia questeja ja muuta vastaavaa säätöä. Vajaassa kahdessa tunnissa oli jo NG+5 Nameless King kaatunut, vaikka välissä oli pari pientä taukoa. Vielä on kolme pomoa jäljellä, jotka pitäisi kaatua reilussa vartissa. Voin kyllä varauksetta suositella kaikille bleed buildia. Käyttöön hollow Onikiri and Ubadachi ja hajauttaa pisteiteet str, dex ja luck statseille ja käyttöön Carthus Rouge aina kun mahdollista. Pomot suorastaan sulaa käsiin. On tullut testattua lähes kaikki mahdolliset asekombinaatiot läpi ja melee buildeista tuo on kyllä heittämättä paras ainakin PVE:ssä. Tämä on myös PVP:ssä tehokas, kun bleedin ansiosta pelkästään yksi kombo aiheuttaa tajutonta damagea vastustajaan. Tuossa linkkiä bleed buildiin https://www.youtube.com/watch?v=O1Xg9pTPZ80.

Pakko päästä avautumaan, Nameless King... v*ttu mitä p*skaa! Cinderin sielu kellistyi alkuviikosta ja sen jälkeen on tullut hierottua tätä. Hahmossa on sen verran potkua ja aseessa tehoa, että ensimmäinen vaihe menee aika heittämällä, mutta kakkosvaihe on kyllä suoraan kakkosesta. Noin yhteen kolmannekseen olen parhaimmillani palkin saanut ja siihen se sitten onkin toistaiseksi jäänyt. Hammasta purren ja peli on läpi vasta, kun viimeinen pomo kaatuu.

Tempo on ärsyttävä, iskujen torjuminen vie kaiken staminan ja kierähdykset eivät vaan tahdo osua kohdalleen, hankala on. Amatöörit, itseni mukaan lukien, tätä pomoa kannattaa välttää!

Nameless King on kyllä varmasti kinkkisin bossi koko pelissä. Tokihan se on myös täysin valinnainen, joten sinänsä vaikeus on perusteltua ja bossi on mukana ikään kuin lisähaasteena. Co-oppinahan tuo helpottuu tosi paljon jos ei saa yksin kaadettua.

Nameless King on ihan simppeli pomo, kunhan opettelee ulkoa pari agressiivista iskusarjaa ja treenaa väistämmään "thrust" hyökkäykset. HUOM... Ei kannata ahnehtia tämän pomon kanssa. Nameless King on tullut kaadettua jo yli 200 kertaa (olen auttanut reilusti muita pelaajia / kavereita) ja yksinpelin puolella NG+6 asti. Todella mukava taistelu kaikin puolin. Aluksi ensimmäinen vaihe aiheutti kameran kanssa pientä säätöä, mutta kun ymmärtää ottaa lukituksen pois käytöstä, niin taistelu helpottuu todella paljon.

Toiseen vaiheeseen on olemassa muutama vinkki. Jos pomo tuottaa vaikeuksia, niin suosittelen hyvää lighting kilpeä. Niitä löytyy pelissä ainakin kolme erilaista. Aseena kannattaa käyttää jotain tehokasta ja nopeaa yhden käden asetta. Strength hahmolle Dark Sword, Buther Knife tai vastaava. Dexterity hahmolle nopeita aseita löytyy vaikka kuinka paljon. Jos haluaa täysin OP hahmon Nameless King taisteluun, niin kannattaa suoraan luoda Sorcerer hahmo. Jos sattuu pelaamaan faith buildilla, niin ensimmäinen vaihe on todella helppo, mutta toisessa vaiheessa ongelmia tuottaa reilusti, kun pomo on melkoisen immuuni salama taijoille. Pelistä taitaa löytyä yksi ainoa miracle joka tehoaa kunnolla Nameless Kingiin (Dorhys' Gnawing). Kaikki muut miraclet tekevät todella heikkoa damagea itse pomoon. Tämä on itselleni se taistelu (Cinderin ohella), jossa on tullut kokeiltua läpi melkeinpä pelin kaikki mahdolliset aseet ja buildit läpi. Oma lempi hahmoluokka on tällä hetkellä sorcerer, jolla on kaikki damagea parantavat sormukset ja muut itemit käytössä. Tuolla hahmolla pomot sulaa suorastaan käsiin (hieman vastaavasti kuin luck / bleed melee buildilla).

Nameless King oli minullekin se vaikein tapaus. Siihen meni helposti eniten yrityksiä kun suurin osa muista pomoista oli jopa todella helppoja ja nopeita hoidella. Moni on muilla foorumeilla sekä Youtubessa sanonut tiettyjä pomoja vaikeiksi ja samalla meikäläinen on pistänyt niitä kilon paloiksi NG++:an saakka ilman mitään ongelmia. Abyss Watchers, Younger Prince sekä Devourer esimerkiksi on mukamas vaikeita. Varsinkin ensimmäinen noista on niin helppo että naurattaa.

Nameless King vaati sen about 20 yritystä, joka oli paljon tämän pelin suhteen kun tosiaan suurin osa meni jopa ensimmäisellä kohtaamisella ja loputkin vaativat korkeintaan sen viisi kertaa. Viimeinen pomo taisi olla myös toinen poikkeus mutta vaikka se vaati vähän useamman yrityksen niin ei kovin montaa enempää ja yleisesti ottaen oli kuitenkin helppo saada tyypin liikkeet väisteltyä.

Lopulta taisin tuon Nameless Kingin voittaa vain sen vuoksi kun oli tuuria mukana. Osui väistöt sekä pomon liikkeet yksiin ja sain piestyä siinä eräässä boostausvaiheessa loput energiat. Kuolin muistaakseni itsekin siinä kohtaa mutta peli kuitenkin rekisteröi sen voittona. NG+:ssa jätin hemmon kokonaan välistä kuten muutkin vapaaehtoiset ja NG++:ssa otin jonkun pro-tyypin kaveriksi, joka hoiteli käytännössä yksin pomon (itse pistin vain varmoja iskuja silloin tällöin).

Todettakoon kuitenkin se vanha juttu edelleen tässä: peli on niin erilainen eri pelaajille. Joillekin helpot kohdat ovatkin toisille vaikeita ja toisinpäin. Alkuperäisen Dark Soulsin pelätty parivaljakko ei ollut itselleni mikään isompi ongelma kun ottaa vertaukseksi vaikkapa Capra Demonin.

Lainaus käyttäjältä Ziisus

Nameless King on ihan simppeli pomo, kunhan opettelee ulkoa pari agressiivista iskusarjaa

Tuota, eikös tämä päde kaikkiin muihinkin lopareihin From Softwaren peleissä?

Muistan, miten mahdottomalta Bloodbornessa Defiled Amygdala tuntui alkuun, kun en saanut oikein paikkoja aikaiseksi, milloin iskeä. Mitä on tapahtunut treenillä? Tapahtuu ihme, jos Amygdala saa edes iskettyä minuun ja taistelussa kestää enemmän kuin 3 minuuttia. Useasti olen myös energiabuffin saaneen Amygdalan hoitanut silleen, että minut kutsuja on ollut niin pulassa sen kanssa ettei ole halunnut osallistua koko taisteluun, on vain seurannut kiltisti taka-alalla.

Kyllä ne simppeleiks lopulta muuttuu kaikki, mutta ennen kuin palaset klikkaa kohdalleen niin hiukset voi lähteä päästä.

Kaatuihan se Nameless King viimeinkin (jee, jee), mutta oliko vaivan arvoista ottaen huomioon kuinka paljon hahmon tasoja piti Soul Of Cinderistä vielä kehittää? No, oli. Nyt on peli läpi ja voin hyvällä omallatunnolla pakata levyn peltikoteloonsa ja laittaa hyllyyn odottelemaan uutta kierrosta, laajennuksia jne.

Ratkaisevaksi tekijäksi taistossa osoittautui kilpi, joten kiitokset Ziisukselle vinkistä. Luotin liiaksi huippuunsa viritettyyn Black Iron Great Shieldiin, jossa tuo salama-alueen suojaus ei ollut paras mahdollinen. Alkoi homma pelittää, kun vaihdoin sen Havel's Great Shieldiin. On vaan niin painava, että piti taiston ajaksi vaihtaa paavin asu, että pystyi kilpeä käyttämään, mutta eipä tuo pahemmin mennoa haitannut:D

Onlinetila, Covenant-hässäkkä ja sivuhahmot tulivat (kouluttajia lukuun ottamatta) ohitettua ja jäivät lähinnä omaan arvoonsa ainakin tällä kierroksella, mutta ehkä sitten seuraavalla.

Lainaus käyttäjältä MrSerpico74

Kaatuihan se Nameless King viimeinkin (jee, jee), mutta oliko vaivan arvoista ottaen huomioon kuinka paljon hahmon tasoja piti Soul Of Cinderistä vielä kehittää? No, oli. Nyt on peli läpi ja voin hyvällä omallatunnolla pakata levyn peltikoteloonsa ja laittaa hyllyyn odottelemaan uutta kierrosta, laajennuksia jne.

Ratkaisevaksi tekijäksi taistossa osoittautui kilpi, joten kiitokset Ziisukselle vinkistä. Luotin liiaksi huippuunsa viritettyyn Black Iron Great Shieldiin, jossa tuo salama-alueen suojaus ei ollut paras mahdollinen. Alkoi homma pelittää, kun vaihdoin sen Havel's Great Shieldiin. On vaan niin painava, että piti taiston ajaksi vaihtaa paavin asu, että pystyi kilpeä käyttämään, mutta eipä tuo pahemmin mennoa haitannut:D

Onlinetila, Covenant-hässäkkä ja sivuhahmot tulivat (kouluttajia lukuun ottamatta) ohitettua ja jäivät lähinnä omaan arvoonsa ainakin tällä kierroksella, mutta ehkä sitten seuraavalla.

Hieno homma ja paavin asu on paras!! :D

Sen verran vielä omalta kohdaltani tuosta Nameless Kingistä, että oli pelin ainoa pomo, jossa tuli ne legendaariset huiman saavutuksen tunteet sen voitettuaan. Niitä en oikeastaan saanut yhdessäkään muussa pomossa, kun olivat sen verran helppoja ja nopeasti sisäistettäviä/läpäistäviä. Hyviä pomoja tuo peli on täynnä mutta ei tosiaan hirveästi haastetta tarjonneet, jotta olisi saanut sitä onnistumisen tunnetta, mistä nämä pelit ovat jollain tapaa nimenomaan tunnettuja.

Oikeastaan hyvä juttu, että tämä on sarjan viimeinen peli. Kuten monessa arvostelussa on mainittu, on tämä loistava tiivistelmä kaikesta koetusta mutta samalla jo aika varma tapaus ja voi tuntua jopa kierrätykseltä, jos ei sitten ota fanipalveluksena sitä. Enemmän minusta toinen osa oli uudistava tapaus kuin tämä mutta silti tämä kyllä parempi on. Ehkä jo pelkän maailman yhteneväisyyden vuoksi.

Dark Souls II:sta on muuten itselläni vieläkin hoitelematta ne kaksi kivaa pomoa siellä DLC:n lumipaikan päässä. Ei ikinä saanut summonoitua ketään ja yksin niille en voinut yksinkertaisesti mitään. Ainoa pomoa sarjan peleissä, jota en ole kertaakaan voittanut. Ehkä vielä joskus...

Lainaus käyttäjältä MrSerpico74

Kaatuihan se Nameless King viimeinkin

Loistavaa. Hyvä jos oli jotain apua. Tuo pomo kyllä helpottuu kummasti hyvän kilven ansiosta. Paras kilpi tuolle pomolle taitaa olla Dragonslayer Armour siululla ostettava Dragonslayer Greatshield. Aivan tajuttoman kova varsinkin Nameless King taistelussa. Ei juuri tarvitse muuta kun kilpi ojossa ja rankaista aina kun on mahdollista.

Lainaus käyttäjältä Rokkijani

Tuota, eikös tämä päde kaikkiin muihinkin lopareihin From Softwaren peleissä?

Tietysti sama taktiikka pätee käytännössä jokaiseen pomoon. Eli opettele iskusarjat ulkoa, jonka jälkeen pomo on helppo kataa. Yritin tässä tuoda vaan esille, että on syytä ottaa lightning kilpi käyttöön ja treenata sen avulla nuo pomon iskut läpi. Muutenkin Nameless Kingin kohdalla on suosiolla järkevämpää vain opetella iskusarjat ulkoa ja sen jälkeen vasta yrittää taistella. Ensimmäisillä kerroilla on aivan turhaa yrittää väkisin iskeä pomoon, vaan kannattaa käyttää sekin aika treenaamiseen ja iskusarjojen hiomiseen. Tämä sen takia, koska ensimmäinen vaihe on suorastaan hanurista ja toisessa vaiheessa kuolema korjaa luultavasti useasti. Lohikäärme phase vie kohtuu paljon aikaa, ennen kun pääsee taistelemaan varsinaista kuningasta vastaan. Eli ei voi treenata samalla tavalla kuin perus pomoja vastaan. Nameless King osaa myös rankaista melkoisen armottomasti. Eli yksikin virheliike tai väärään aikaan ajoitettu isku voi hyvinkin johtaa kuolemaan.

Ps. Onneksi Nameless King ensimmäinen vaihe ei ole samanlainen tai yhtä kova kuin Ancient Dragon Dark souls 2:ssa. Tuli-isku oli tuolla lohikäärmeellä meinaan tajuttoman armoton + healthia pomolla oli enemmän kuin tarpeeksi.

Nameless Kingin vaikeus perustui itselläni nimenomaan siihen, että se lyö niin kovaa ja vaikka tempo on hitaanlainen, on iskujen väistäminen vaikeaa, kun stamina jatkuvasti alhaalla. Iskuja ei voi ilman sopivaa kilpeä juurikaan ottaa vastaan ja jos ottaa, on vastaiskujen ajoittaminen kierähdysten yhteydessä pidemmän päälle todella hankalaa, kun staminaakin pitäisi samalla palautella. Tuo Havel's Greatshield sattui löytymään omalta inventaariolistalta ja lightning-suojaus oli huomattavasti Black Iron Greatshieldiä vahvempi, vaikutus taistelussa oli merkittävä.

Nostin myös voimatasot ennen viimeistä koitosta viitenkymmeneen ja hutkin sen lopulta B:ksi skaalatulla Greataxe +10 aseella, jolla sai aikaiseksi suorastaan massiivista vahinkoa. Muutikin fyysiset ominaisuudet olivat, vitality pois lukien, jossakin 40:n pisteen tienoilla ja näillä tehoilla ja sopivalla kilvellä pomo muuttui lopulta jopa helpoksi. Saavutus ei näin ollen tarjonnut samaa "tyydytystä" kuin pari edellistä eli Lorian & Lothrick parivaljakko ja Soul Of Cinder, joista ensimmäinen oli lopulta omalla kohdallani ehkäpä se pelin haastavin pomo.

Huikea kokonaisuus/kokemus, kun edeltävät osat ovat Bloodbornea lukuun ottamatta jääneet kokematta.

Tosiaan hetki sitten tuli aloteltua Souls -sarja ihka ensimmäisestä osasta eli Demons Soulsista. Oli kyllä alkuun aikamoinen shokki, mutta jäin koukkuun ja tällä hetkellä on kukistettu 4 bossia eli siinä mielessä tahkottavaa riittää, aikaa mennyt paljon myös Soulsien farmailuun ja sitä kautta character upgradeihin sekä aseitten paranteluihin. Knight -classilla mennään ja light/medium armor näyttäisi olevan se paras vaihtoehto niin kykenee väistelemäänkin hyvin. Aika halpoja taktiikoita pariin bossiin voi käyttää ottamatta juurikaan damagea itseensä. :p

Tämä peli on haastavin ja palkitsevin aikoihin, pakkohan ne on myös loputkin sarjan pelit pelata sitten aikanaan kunhan tämänkin saa läpi ensin.

Demons jäi jostain syystä kesken siinä n.25h kohdalla, mutta Bloodborne tuli mätettyä 37h:ssa läpi ja tällä hetkellä DS3 työnalla johon on pelitunteja uppoutunut semmoiset 60h ja tällä hetkellä main characterilla mennään [spoiler]siinä Elder/Younger Prince bossissa[/spoiler] ja sehän on antanut oikein huolella kuokkaan. Aika simppeliltähän sen patternit vaikuttaa, mutta vähän menee kakkosvaiheessa pasmat sekaisin ja kuolo korjaa, josko tänään jaksaisi sen mättää vihdoin ja viimein. Noin muuten on kyllä sanottava, että BB sekä tämä DS3 ovat olleet oikein maistuvia teoksia vaikka perkeleet ovat useasti lentänyt, on se pirun palkitsevaa sitten vaikeuksien kautta vihdoin bossit kaataa. Ja mullahan on periaatteena, että main runilla vedän pelin ilman summoneita lävitse, sitten jollain muulla classilla tai runilla voi myös co oppailla jos siltä tuntuu.

edit: Main charrulla classina Warrior ja lähinnä endurance/strength/dexterity ovat olleet kehitettävät attributet kunhan alkuun sain vigoria sen 1000hp verran kun tarkoituksena ei ole heavy armoreita kanniskella ja pystyä medium rollailemaan vaan medium armorilla mennään. Sorcererillakin on mätetty peliä suht huolella sekä Mercenarylla josta henk. kohtaisesti ehkä diggaan pelailla kaikkein eniten koska sillä mulla on tupla miekat käytössä sekä miraclet.

Ashes of Ariandel läpikoluttuna! Spoilereita tiedossa: Hervottoman iso kenttä, kenties pelisarjan isoin. Paljon löydettävää ja nähtävää, kiinnostavia uusia vihollishaasteita, jänniä uusia aseita ja muutenkin ainakin näillä näkymin loistaa varsin kirkkaana jopa sarjan omalla mittapuulla. Bosseja oli valitettavasti vain kaksi ja oli vähän pettymys, kun niistäkin toinen oli vaan pari vihollista, NPC-invader ja siinä vaiheessa jo pariin kertaan nähty minibossi lätkästynä yhteen. Toinen olikin sitten yksi koko sarjan vahvimpia, näyttävämpiä ja haastavimpia moniotteluita. Maistu kyllä!

Tosi vahva tunnelma kaikkiaan ja erilaisia maisemia ja mestoja on kyllä ihan riittämiin. Itelläni kesti viitisen tuntia (NG+2) vetää koko sisältö läpi, muilla on kestänyt ilmeisesti kaikkea kahdesta kahdeksaan tuntiin. On jälleen kerran hintansa väärti paketti, vaikkei ihan Old Hunters ollutkaan. Tosin, Old Hunters olikin kolmen DLC:n yhdistelmä, joten eiköhän kevään DS3 DLC:n kanssa ylitetä vielä monia rajoja.

Helppo suositella, jos piti pelistä. Kantsii varmaan kuitenkin olla pelin loppupuolella tätä vedellessä, koska osa haasteista on tosi tuskaisen vaikeita, etenkin lisärin pääboss.

Maalarityttö on söpö.

Tuli platinoitua Ds3 juuri tänään. Hahmo, jolla hankin covenant-esineet ja sitä kautta niihin liittyvät trophyt plus gesturet kellotti noin 60 tuntia. Pelasin siis tuossa ajassa NG+2:sen loppuun asti ja matkalle mahtui lisäritkin. Lopetustrophyt tuli samalla hahmolla myös yhtä lukuunottamatta. Sormuksien hankkiminenhan se ärsyttävintä oli. Kopioin sormuslistan wordpadiin, tsekkasin mitä on ja lähdin loppuja hakemaan yksitellen.

Covenant-esineet tulivat minusta ihan kohtuullisella vaivalla. Farron's watchdogien esineet oli pakko farmata, kun ei enää sillä levelillä invade onnistunut, se olisi pitänyt hoitaa heti alkuun jollain 25 level +3 aseella. Ylivoimaisesti hauskinta oli invadeta Aldrichin faithfullina. Cat's ring päällä pystyi pomppimaan helvetin korkealta ja sitten vain Ringed Cityltä saatua Great Soul Dregsiä tyyppien naamaan ja parhaimmillaan kerrasta laaki.

Ennen toista kierrosta vaihdoin dark mageni statsit toisenlaisiksi. Black Knight Greatsword käyttöön, kunnon panssaria sekä viimeisen päälle sormukset ja fast rollaamaan körmyllä.

Nyt näyttää siltä, että kun innostui niin pitää Ds2 platinoida myös. Soulseista se ottaa välillä eniten hermoon, mutta loistava peli on sekin ja onneksi kaverin kanssa cooppina paljon vedetään. :)

DS2 oli ehkäpä helpoin platina Soulseista. Itsellä se ja ykkönen sekä Bloodborne platinoitu. Tai no, ainoastaan Bloodborne, sillä nuo kaksi muuta olen pelannut Xbox 360:llä ja sieltä juuri se platina puuttuu. No, samat jutut on silti tehty.

DS3:n platinoinnin jätin kesken kun ei riitä aika grindailla ja pelaa mieluummin pelejä jonosta kuin jauhaa yhtä asiaa jo kymmeniä tunteja vieneessä teoksessa. Demon's Soulsin melkein ragequittasin kun world tendency meni pitkällä pelissä pieleen ja jäi asioita sen takia kokonaan saamatta. Siirryin muiden teosten pariin.

Toki nuo pelit on muuten jauhettu joka nurkkaa myöten läpi ja lähinnä ne grindaukset puuttuu. Niin ja Bloodbornesta DLC kokonaan pelaamatta vaikka platina pääpelistä onkin. Joskus sitten.

Joo, pelattavaa löytyy aina, että grindaukseen en minäkään mieluusti liikaa aikaa laita. Sain vain pakkomielteen tuon pelin platinoimisesta niin pakkohan se oli sitten vähän grindatakin. Bloodborne oli mukava platinoida, kun ei tarvinnut hinkata, vaan pelata vaan peli kunnolla kauttaaltaan lävitse.

Ds2:nen tosiaan tarkoitus myös platinoida. Siellä taisi joku taika olla covenantin takana, jonka joutuu todennäköisesti offlinessa hinkkaamaan npc-invaderia vastaan, kun ei välttämättä oikeiden pelaajien kanssa enää onnistu. Muutenhan rojut saikin, kun pelaa vain sinne NG+2:een. No, ei ole kiirettä siihen. Pelailen aina satunnaisesti parikytä tuntia sitä ja pidän sitten taukoa.

Terve kaikki, oon uusi tyyppi foorumilla.

Souls-sarjoista on hyvä aloittaa, Bloodborne toi ensimmäistä kertaa vuosiin sellaista autenttista mestariteos-fiilistä ja samaa innostusta peleistä kun lapsena pelatut Metal Gear Solidit ja muut päräyttävät ajan teokset. Muutenkin tällä sarjalla on ollut aika iso merkitys siinä, että on tajunnut vielä aikuisiällä että perhana, pelaaminenhan on parasta. Demon's Soulsia en tosin koskaan saanut alkua pidemälle enkä Dark Souls kakkosta loppuun, mutta kaikki muut ovat kyllä vieneet mukanaan.

Mitäs porukka uskoo, julkaistaanko näitä Switchille uusiksi? Olisi aika hienoa pelata Soulsia on-the-go.

Souls Switchillä olisi aika siistiä ja pelikään tuskin aivan Doomeja tai Skyrejä vaatii alustalta, joten ottaisin mielenkiinnolla vastaan. Tosin jotain uutta, sillä hyvin harvoin on aikaa pelailla hyviäkään pelejä uusiksi. Toki pelit tulee pelailtua useita kertoja läpi (Evil Within 2 olisi seuraavaksi vaikeampaa uusintakierrosta odottamassa) mutta sitten kun tulee olo että kaikki on nähty ja koettu, niin harvemmin peli hyllystä siirtyy takaisin konsoliin.

Sen kautta tosiaan joku Switchin oma Souls olisi todella tervetullut. Miten olisi Mario + Dark Souls: Lordran Battle? :D

Veikkaanpa, että jos Soulseja Switchille saapuu, niin ovat uudelleenjulkaisuja. Miyazakihan (Prepare to try-fanit tuntevat nimellä Michael Zaki :D) on sanonut, että Soulsit ovat nyt ainakin muutamaksi vuodeksi käsitelty. Huomenna taitaa tosin tulla Bandai Namcolta jotain julkistettavaa, ja ehkä mahdolliset remaket tai remasterit ovat tulossa? Tai sitten Demon’s Soulsia pistetään uudelleen pihalle, kun vanhan servutkin suljetaan. Remakeissa/remastereissa ei välttämättä vaadittaisi itse Miyazakin suurempaa kädenjälkeä, en tiedä. Itse ostaisin välittömästi DS-sarjan pelejä uudelleen Switchille, mutta olenkin ahne fanipoika.

Alkaa jännittämään jo huominen. Jospa jotain kivaa tulisi kuten remaster Ds1:stä. Olisi upeaa saada sekin Ps4:lle. :)

Pari päivää sitten aloitin Ds3:ssa randomizer mod haasteen eli esineet tosiaan randomoituu ja automaattisesti menee vielä päälle. Sillä mennään, mitä saatu kunnes uusi tavara näköpiirissä häämöttää. Melko hauskaa. :D

Toki uusi Souls on tässä vaiheessa mille tahansa laitteelle hyvin epätodennäköinen mutta kunhan kerroin omat mielihaluni asian suhteen. Sen verran tosiaan uuttakin pelattavaa ettei Switchille mitään jo pelattuja teoksia tulisi ostettua. Toki edelleenkin mielenkiinnolla seuraisin kuinka hyvin porttaus onnistuisi ja olisiko esim. jotain Marion hattuja ekstra-kamoina löydettävissä.

Tuli muuten aloitettua tuo Prepare to Try -videosarja. Ihan viihdyttävän oloista kamaa. Aiemmin on tullut katsottua joitakin huumoripätkiä lähinnä grieffauksista ja invauksesta. Noiden lisäksi pitempi videosarja PewDiePien pelaamana, jota oli hyvinkin viihdyttävää seurata. Yleisesti ottaen ei juurikaan tule pelaamista edes katsottua mutta Souls on yksi poikkeus.

Demon's Souls voisi myös olla poikkeus noissa vanhojen pelien pariin palaamisissa, sillä siitä on merkittävästi aikaa kun on viimeksi sitä pelannut ja tosiaan vielä sillä PS3:lla. Tulee melko varmasti ostettua Shadow of the Colossuksenkin remake, joten ei tuo vanhojen pelien pariin palaamattomuus mikään sääntö tosiaan ole. Pitää vain olla vähän enemmän aikaa välissä ja vielä mieluusti jotain pintaa kiillotettu niin on helpompi käydä ottamassa uusintaa.

Eipä tullut Switchille Dark Soulsia ainakaan vielä. Bandai Namcon tilaisuus oli ilmeisesti vaan toimittajille, ja sieltä herui sem verran tietoa että Dark Soulsista ei ollut puhetta.

Hypetyin taas liikaa kuten aina, kun mainitaan From Softwaresta jotain - päässäni kuuluu vain piip ja kaikki järki poistuu. Pitää vain malttaa odotella jotain ihan faktaa. :)

Rado, jos kaipaat peliseuraa joskus Ps4:lla niin pistä viestiä! Pelailen aikalailla säännöllisesti joko 3:sta tai 2:sta. Toki myös BB, vaikka onkin hetken ollut tauolla aika massiivisen pelimäärän jälkeen. Rokkijani on ps-tunnus myös.

Joo, pitääpä muistaa kotosalla laittaa PS4 friend requestia! Mulla tällä hetkellä menossa Evil Within 2 joka on aiheuttanut pakottavaa tarvetta pelata myös ykkönen läpi uudelleen, mutta sen jälkeen voisi olla hyvinkin DS3:n vuoro, koska Ringed City on vielä näkemättä.

Se passaa!

Minun pitäisi keretä viimeinkin pelaamaan tuo Evil Within läpi, jotta pääsen myös kakkosen kimppuun. Ostinkin sen valmiiksi, kun hyvässä alessa oli.

Anna palaa, ei siihen uppoa kuin 10-15 tuntia ja se on sen väärti.

Mitä muuten ihmiset aprikoi tästä Fromin teaserista? Ohessa Vaatividyan pohdiskelua, jonka pohjalta itse uskon että kyseessä ei ole Bloodborne 2. Bloodborne on Soulsborneista mun lemppari, mutta mun on vaikea kuvitella sille jatko-osaa, tosin jos itse Hidetaka Miyazaki on puikoissa niin priimaa pukkaa oli kyseessä mikä tahansa IP.

https://www.youtube.com/watch?v=KNvhD-rT_IU

Dark Soulsista remaster: https://www.youtube.com/watch?v=nLkObfToekA

Ilmestyy PC:lle, PS4:lle, Xboxille ja Switchille. Huikeeta saada tuo Switchille, mutta taidan ostaa myös PS4:lle, jolla pyörii vielä paremmin.

Mitäs tuntemuksia herättää ihmisissä? Itsehän hypin onnesta.

Ps4 ja Switch versiot lähtee ostoon. Itsehän ihan liikutuin uutisesta. On tässä sen verran kovalla sykkeellä odottanut. Pc-versio lähtikin nyt eläkkeelle ja jään odottamaan toukokuuta. Saan ehkä muitakin pelejä pelattua nyt viimeinkin.

Pikkuisen offtopicia liittyen souls-tyyppiseen Lords of the Falleniin. Olen nyt pc:llä pelannut kuutisen tuntia ja nauttinut aika tavalla. Sen verran laajasti jakanut näkemyksiä, että piti itse tsekata, kun kuudella eurolla oli Steamissa. Eikä mikään souls-peli, jota pelaan uudestaan ja uudestaan, mutta positiivinen yllätys kuitenkin.

Minullakin löytyisi tuo LotF PS4:sta sekä Onelta kun molemmista se tippui kuukausipelitarjonnasta. En ole ehtinyt kokeilemaan eikä ole kauheasti kiinnostanutkaan kun ollut ihan rahalla ostettua, kiinnostavampaa tarjontaakin jonossa. Tuo uusio-versio ykkösestä ei kiinnosta lähinnä sen takia, että ei oikeasti vain ehdi pelata uusiakaan pelejä, joten pakko jättää loistavienkin pelien kertaukset väliin.

Alennuksesta saatan joskus napata, erityisesti jos löytyy aikaa pelata, mutta muuten jää ostamatta. Todella loistavaa kuitenkin että tulee tämänkin "genren" pelejä Switchille ja vielä ihan sen legendaarisimman teoksen muodossa.

Arvatkaa kuinka nopeasti olisin ollut kaupoilla jos Switch olisi saanut oman (uuden) Soulsinsa!

Minulla taas jää uusia pelejä pelaamatta tai ne siirtyy jatkuvasti, kun pelaan niin paljon soulseja. Olen hyväksynyt tämän jo, että olen menetetty tapaus. Ykkösen remaster tulee pahentamaan tätä vielä entisestään. :D

Souls-tyyppiset 2D:t kyllä kiinnostaa ja ihan oikeasti pelattavaksi menee. Löysin taas uuden odotettavan:

http://www.deathsgambit.com/

Vielä kun osais päättää minkä version remasterista hankkii. PC-versio varmasti pyörii parhaiten, mutta onlinepelaus taas hakkeroijahepulia. Switch-versio pyörii huonoiten, mutta Soulsia työmatkalla. ;__; PS4-versio lienee hyvä välimalli parhaalla onlinemeiningillä, kunhan pyöris edes leikisti sen 60fps. Hmm!

Death's Gambittia tosiaan itsekin odotellen. Salt & Sanc ja Hollow Knight oli hurjasti mieleen.

Eiköhän remaster pyöri 60fps oikeasti pleikallakin. Minä ostan ainakin pleikalle (pro) ja Switchille.

IMAGE(http://generacionxbox.com/wp-content/uploads/2018/01/Dark-souls-remastered.jpg)

PS4-versio lähtee itsellä ostoon 4K säätöjen takia, vaikka kannettava Souls kokemus olisi houkutteleva Switch-version muodossa. Viimeinkin pääsen itsekkin tutustumaan tähän pelisarjaan.

Ostan Switch-version. Normiversio PC:lle jo löytyy eikä koneen näyttö tue 1080p parempaa resoa.

Itsellä Souls genre alkoi Bloodbornesta ja senkin ostin koska ps yksinoikeus ja halusin jotain uutta pelattavaa. Ostosta en kadu ja sen myötä myös Dark Soulsit alkoivat kiinnostamaan. Ensin pelasin Ds2 ja sen jälkeen tulikin Ds3. Näistä kolmonen ylivoimaisesti parempi. Dark Souls ykköstä en ole saanut kokea, koska myin ps3:sen nelosen tullessa ja näin ei ole ollut alustaa millä pelailla, mutta nytpä on! Peli lähtikin ennakkotilaukseen heti, kun se vain oli mahdollista.
Pelillä ei ole paha hintakaan, kun myydään alle 40€:lla.

Minullakin Bloodborne aloitti tämän. En ollut edes kuullut souls-peleistä, kun en pelannut pelejä oikeastaan ollenkaan ps3:n aikana. Aloin sitten taas kiinnostumaan pelaamisesta Ps4:nen tultua. Bloodbornesta taisin sitten pari kuukautta ennen julkaisua nähdä kuvia ja alkoi todella kiinnostamaan.

Minulla on sellainen, että aina, kun kiinnostun jostain todella niin kuin riivatun lailla kaivan kaikkea mahdollista kyseisestä asiasta ja odotan äärimmäisen kovalla sykkeellä. Bloodborne tuli uniin jo ennen julkaisua.

Voi elämä se oli vaikea alkuun, kun en ollut kunnolla pelannut aikoihin! Jotain Marioita vähän jne. BB:n jälkeen sitten soulsit kaikki ja näiden takia jää jatkuvasti muut pelit odottamaan. Nyt menossa Ds3:ssa SL1 haaste. Viikonloppuna tipahtaa Dancer.

Fanboyna tuli hankittua tuo Steamforgedin Dark Souls: The Card Game. Hintaa postareineen tuotteelle kertyi n. 40 euroa. Parin ensipelin jälkeen säännöt on vihdoin suhteellisen hyvin hallussa, vaikka ohjekirja on sekava ja sisältää virheitäkin. Itse kortit ja peli muuten on siisti ja hyvää fanikamaa, vaikka joissakin korteissa olisi parantamisen varaa (kuten staminakortit).

En ole lauta- tai korttipeli-ihmisiä yleisesti, mutta pelinä tämä on kyllä ihan hauska! Todella vaikea, joten uskollinen esikuvalleen. Pelin voittaa, kun saa pelilaudalta voitettua kaksi bossia ennen kuin rajalliset bonfire-käynnit on käytetty. HP:nä toimii pelaajan oma decki, joka sisältää kaiken aseista ja armorista staminaan. Kaikki maksaa, niin hyökkääminen kuin tietysti turpaan ottaminenkin. Turvallista aluetta ei ole bonfiren lisäksi ollenkaan, mikä myös vastaa pitkälti esikuvansa perusajatusta. Taistelu on toimivaa ja boss fightit keskenään erilaisia. Bossien mekaniikkoja on kehuttava, sillä jokainen on selkeästi erilainen kokemus.

Peliä voi pelata 1-4 ihmistä ja pelkästään co-opina. Itse olen testannut vain kahdestaan pelattuna. Yksin tuskin jaksaisin, mieluummin pelaan videopeliä. Voin kuitenkin suositella DS:CG:tä kaikille Dark Souls-videopeleistä ja lauta- ja korttipeleistä pitäville.