The Legend Of Zelda (Pelisarja) / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus

Skyward Sword meni läpi tuossa tovi sitten. Fiilikset ovat pääosin hyvät, mutta hyvällä tahdollakaan en itse pysty rankkaamaan tätä parhaiden Zeldojen joukkoon. Mielenkiintoista miten ennen pelin pelaamista nyrpistin nenääni kaikille alle 90:n pisteen arvioille, mutta nyt huomaan olevani samoilla linjoilla näiden kriittisempien arvostelijoiden kanssa. Esimerkiksi Villen Pelaajaan kirjoittama arvostelu ja loppuun isketty pistemäärä menevät minun puolestani aika nappiin.

Skyward Sword on erilainen Zelda. Siinä on selvästi pyritty tuomaan pulmanratkontaa ja muuta luolastomaista toimintaa myös luolastojen ulkopuolelle. Vaihdossa on annettu laaja, yhtenäinen maailma, joka on tähän asti ollut minulle yksi pelisarjan määrittävimmistä tekijöistä. Luolastojen väliset alueet ovat nyt eräänlaisia esteratoja, jotka on kyllä suunniteltu hyvin, mutta tuntuvat ennemminkin yksittäisiltä, suoritettavilta tasoilta. Tätä tunnetta vahvistaa kaikenlaisten asutuskeskusten puute. Skyloft on pelin ainoa kaupunki ja maan pinnalla seikkaillaan vihollis- ja puzzletäyteisissä sokkeloissa. Lähestymistapa on uudenlainen ja osittain toimiva, mutta jossain vaiheessa peliä muistin, mitä Zeldat ovat minulle aina aiemmin olleet: maailmassa seikkailua.

Skyward Swordissa on seikkailua, tavallaan. Taivaalla lentelyn voi sellaiseksi halutessaan laskea, vaikkei siellä muuta nähtävää Skyloftin lisäksi olekaan kuin kasa pieniä kiviä. Suurimmaksi osaksi peli on kuitenkin rakennettu toimimaan kasana toisistaan irrallisia ympäristöjä, joiden tarkoituksena on tarjota erilaisia haasteita pelaajalle. Aiemmissa Zeldoissa koin tutkivani kokonaista maailmaa, tässä vierailen vain muutamassa satunnaisessa mestassa ja palailen tämän tästä taivaalle, joka tuntuu ainoalta oikeasti elävältä paikalta.

No mutta, uusi lähestymistapa voisi olla virkistäväkin. SS on mielestäni virkistävä jotakuinkin viidenteen luolastoon asti. Tämän jälkeen pelissä alkaa vanhojen alueiden rankka kierrätys. Uusia tehtäviä toki annetaan, mutta ne eivät kekseliäisyydellään juuri päätä huimaa. Tappavan tylsä saattotehtävä ja sataprosenttiselta filleriltä tuntuva keräilyosio latistavat suuren seikkailun fiilistä ja ovat mielestäni ristiriidassa pelin ensimmäisen puoliskon piristävän ideatykityksen kanssa.

Etukäteen ihmeen paljon kehuja saanut juoni ei osoittautunut tavallista Zelda-stooria ihmeellisemmäksi, vaikka potentiaalia tällä ns. "origin storylla" olisi ollut vaikka millä mitalla. Fi ei ole mielestäni ärsyttävä, toisin kuin koko muu maailma väittää, vaan ennemminkin harmittavan persoonaton hahmo. Navi oli mielestäni eräänlainen prototyyppi-apuri, joka toimi lähinnä infon tarjoajana. Majora's Maskin Tatl oli astetta persoonallisempi tuttavuus ja tuntui huomattavasti enemmän oikealta hahmolta, toimien silti aivan yhtä hyödyllisenä neuvonantajana kuin edeltäjänsä. Twilight Princessin Midna taas on mielestäni tämän apuri-designin huipentuma. Persoonallinen hahmo, jolla on tärkeä rooli tarinassa ja joka kuitenkin toimii onnistuneesti myös oppaana pelimaailmassa. Miten tästä edetään? Tehdään mekaaninen informaationsyöttökone joka ei vaikuta pelin maailmassa juuri millään tavalla. Haluaisin pitää Fi:stä, sillä [spoiler]pelin loppuun isketty hyvästelykohtaus on aidosti liikuttava hetki, jonka voimaa kuitenkin syö se, ettei Fin hahmoa ole käsitelty syvemmällä tasolla missään aiemmassa vaiheessa peliä.[/spoiler]

Viesti on täynnä kritiikkiä, koska mielestäni pelin hyvät puolet on jo nostettu esiin kaikkialla, mutta negatiiviset huomiot jätetty ainakin valtavirran arvosteluissa erittäin vähälle. Skyward Sword on todella hyvä peli, jota pelasin useana päivänä lähemmäs 10 tuntia putkeen, uppoutuen sen maailmaan ja nauttien sen paikoittain todella hienosta ja kekseliäästä designista. Luolastot ovat loistavia, bossit ovat loistavia, keskuskaupunki värikkäine hahmoineen ja sivutehtävineen on loistava, mutta seikkailu, tutkimusmatkailu ja tätä kautta myös tunnelma ovat mielestäni kokeneet kovan notkahduksen. Itse ainakin näen Zeldoissa ulkopuolisen maailman vähintään yhtä tärkeänä kuin luolastot, eikä SS:in rakenne siksi miellyttänyt minua niin paljon kuin ilmeisesti useita muita.

Olen toki onnellinen, että se "Wiin Zelda" on vihdoin täällä ja koettuna, mutta valehtelisin jos väittäisin, etten ole ainakin jollain tasolla vähän pettynyt.

Tuosta aikajanasta; en voi niellä tuota. Se on selvästi vain heitetty kasaan, jotta innokkaimmat fanipojat saataisiin hiljaisiksi. Pelien dialogi antaa jo ilmi, että peleissä ei ole mitään aikajanaa vaan jokainen peli on eri tarina.

Lainaus käyttäjältä Leipuri

Peleissä [b]ei ole mitään aikajanaa[/b] vaan jokainen peli on eri tarina.

Hurrayh! Kerrankin joku tulee ja kertoo tuon, sillä olen myös itse samoilla linjoilla että jokainen peli on koettava yksittäisenä seikkailuna. Jokaisessa on oma Legendansa, ja vaikka niissä kuinka olisikin viittauksia toisiin peleihin, niin niillä ei ole siltikään mitään merkitystä yksittäiseen peliin. Tai se yhteys ei ainakaan millään tavalla pilaa tai huononna pelikokemusta. Ja olen varma että näin pelintekijätkin ovat sen ajatelleet. Toki ymmärrän, jos jollekin on tärkeää että on jotain pohdittavaa ja salaisuuksia, mutta ei niihin kannata ainakaan energiaa käyttää.

Itseasiassa jossain melko tuoreessa uutisessa olikin juttua, että nykyisen Zelda-tuottajan Eiji Aonuman mukaan aikajanan merkitys on pelisarjassa melko vähäinen, kun häneltä jossain haastattelussa pyydettiin kommentoimaan aiemmin julki tullutta aikajanateoriaa. Heitän linkkiä tueksi myöhemmin, mikäli muistan... Vai lyödäänkö homma lukkoon, että unohdetaan v*tt* kaikki koko aikajanapössötys..!!?

Minä ainakin henkilökohtaisesti nautin sarjasta, vaikka muutama osa on vieläkin läpipelaamatta.. enkä edes ole pitänyt sitä tärkeänä! Esimerkiksi Oracles -parivaljakon toinen osa on pelaamatta kun en ole raaskinut avata peliä muoveista. Konsolille julkaistuja Zeldoja ei voi jättää pelaamatta, koska jotenkin niille annan arvoa enemmän. Eli nuo käsikonsoliversiot ovat aina jääneet hieman roikkumaan. Kröhöm.. PH.. Sori, oli ilmestyessään ohjaustavallaan uutta ja mahtavaa, mutta jokin ei vain itseäni siinä innostanut. Hyvä peli tietenkin, mutta itse nostan Spirit Tracksin korkeammalle pallille. Vanhemmista sitten Link's Awakening vie voiton Minish Capista ja sitten.. hmm, eipä noita originaaleja sitten enempää ollutkaan mikäli Four Swordsiä ei lasketa.

[spoiler]Järkyttykää, oma arvojärjestykseni konsoliversioille:

1. The Legend Of Zelda (NES)
2. The Legend Of Zelda : A Link To The Past (SNES)
3. The Legend Of Zelda : Ocarina Of Time (N64)
4. The Legend Of Zelda : Skyward Sword (Wii)
5. The Legend Of Zelda : Majora's Mask (N64)
6. The Legend Of Zelda : Twilight Princess (Wii)
7. The Legend Of Zelda : The Wind Waker (GC)
8. Zelda II : Adventures Of Link (NES)
9. Four Swords Adventures (GC)

Hmm.. ei siis välttämättä paremmuusjärjestys. Sitä TOP-listaa en pysty vieläkään järjestelemään. Kaikissa on sen verran paljon hyviä ja niitä huonojakin puolia, että joku Mix saisi tulla vaikka Wii U:lle, joka nousisi sellaiseksi seikkailuksi ettei mitään rajaa. Jatkakaa munakoisot vattuilua, itsellenne ja lähimmäisillenne.. eli pelaajaboardilaisille![/Spoiler]

IMAGE(http://www.zeldadungeon.net/wp-content/uploads/2012/01/Storms-Adventure.jpg)

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
HuhuED: Uusien huhujen mukaan Nintendolla olisi tekeillä kaksi uutta Zeldaa, jotka molemmat olisivat mahdollisesti tulossa 3DS:lle rinnakkaisjulkaisuna aivan kuten Oraclet aikoinaan GameBoy Colorille. Japaninkieleltä käännettyjen tekstien mukaan pelit olisivat nimeltään Zelda Fire Prophecy & Ice Prophecy.

IMAGE(http://www.zeldadungeon.net/wp-content/uploads/2012/01/Zelda-3DS-Rumor1-e1326687814313.jpg)IMAGE(http://www.zeldadungeon.net/wp-content/uploads/2012/01/Zelda-3DS-Rumor1-e1326687814313.jpg)
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Äsken rullasivat SS:n lopputekstit ruudulla, ja saatiinpas jälleen yksi seikkailu päätöseensä. Rankkasin pelin jo toisessa ketjussa viime vuoden kovimmaksi peliksi, eikä päätökseni muutu mihinkään. Asiat joita voisin pelissä alkaa kritisoida, ovat niin pieniä ja mitättömiä ettei niitä kannata alkaa tässä huutelemaan. Läpipeluu kesti reilut 30 tuntia ja epämiellyttäviä hetkiä mahtui mukaan alle tunti, joten melkoisen onnistunut kokemus kyseessä. Suosittelen lämpimästi kaikille, nyt voidaankin alkaa odottaa uutta konsoliversiota sarjaan.

"Ah, Shadow Temple meni läpi. Nyt pitäisikin mennä Gerudo-aavikolle, mutta taidan pitää tässä välissä pienen tauon. Pelihän on melkein läpäisty..."

7 kuukautta myöhemmin...

"Jaahas, mihin helvettiin minä jäinkään?"

Jatkoin siis OoT3D:n pelaamista vähän aiottua pidemmäksi venähtäneen tauon jälkeen. Viime pelikerta oli hotellihuoneessa Münchenissa kesäkuun loppupuolella. Olin aluksi vähän hukassa pelin suhteen, mutta onneksi pääsin taas kärryille suhteellisen nopeasti. Nyt mietityttää ainoastaan se, miten saatoinkaan jättää tämän kesken? Ocarina of Time 3D on kuin taivaasta valutettua hunajaa. Gerudojen linnoituksessa hiippailu oli tosi hauskaa, ja toi hyviä nostalgiaviboja the Wind Wakerin alusta (Tiedän, aika nurinkurista). Seuraavaksi pitäisi mennä sinne Spirit Templeen. Tuskin maltan odottaa!

Omistan siis Ocarina of Timen aika useana kappaleena, (Wind Wakerin bonuslevy, Zelda Collector's Edition, 3DS-versio) mutta en ole koskaan läpäissyt sitä. Ensimmäiset kokeilut päättyivät jo Death Mountainille, kun the Wind Wakerin jälkeen OoT tuntui niin teknisesti kököltä. Vuosien aikana olen aloittanut pelin alusta moneen otteeseen, ja joka kerta olen edennyt vähän pidemmälle. Vasta 3D-uusversion myötä olen oppinut nauttimaan tästä klassikosta kunnolla. Tällä kertaa päämääräni on todellakin vetää Ocarina of Time läpi!

Sairasloman aikana sain vihdoinkin Skyward Swordin läpäistyä ja tässä oma henkilökohtainen arvosteluni suosikkisarjani tuoreimmasta tulokkaasta. Varoituksen sana, sisältää spoilereita ja on aivan järkyttävän pitkä tekstinpätkä:

Ihan ensimmäiseksi on todettava että Skyward Sword on kaksiteräinen miekka (no pun intended). Monella tapaa vallankumouksellinen mutta vähintään yhtä monella tapaa auttamattoman vanhanaikainen sanan huonossa merkityksessä. Monissa arvosteluissa on selvästi oltu aivan liian kilttejä Nintendon maestroja kohtaan sillä monet pelin vioista ovat sellaisia jotka olisivat olleet todella helposti korjattavissa ja niiden jättäminen tällaiseksi tuntuu paikoin täysin käsittämättömältä. Arvosteluni tulee sisältämään jonkin verran kritiikkiä uusinta Zeldaa kohtaan joten parempi jo tässä välissä huomauttaa että kaikesta huolimatta pidin pelistä todella paljon. Tältä sarjalta vain on aina lupa odottaakin paljon ja mestariteokseen ei taidettu tällä kertaa ihan yltää.

Aloitetaan positiivisista asioista: Peli onnistui hurmaamaan heti kättelyssä Linkin ja Zeldan lämpimällä ja läheisellä suhteella joka kerrankin on kunnolla keskiössä. Muutenkin alku oli kaikin puolin Twilight Princessin laahaavaa ja tarinasta irralliselta tuntunutta intro-osuutta parempi. Hahmot olivat heti rakastettavia ja Groosen tunnusmusiikki alleviivasi tyypin mahtailevaa hölmöyttä kertakaikkiaan onnistuneesti. Tuo hymyn huulille kun pelkästään muisteleekin tuota torvivetoista musiikinpätkää. Olin siis heti uuden Zeldan lumoissa alkumetreistä lähtien. Lupaus suuresta seikkailusta oli vahvasti läsnä ja niin paljon kuin esimerkillisestä tarinan pohjustus -osuudesta pidinkin, en malttanut odottaa tositoimiin pääsyä! Innostus oli nousta epäinhimillisiin mittoihin kun ensimmäisen kerran pääsi miekkaa heiluttamaan ja harjoittelemaan sen käyttöä pölkkyjä halkomalla. Ehdottomasti eräs videopelihistoriani mieltäylentävimpiä hetkiä.

Loftwingillä lentely maistui ja mahtipontinen musiikki korosti entisestään suuren seikkailun fiilistä mutta vasta ensimmäinen temppeli ja matka sinne saivat minut hokemaan mielessäni että tässä se nyt on: Paras koskaan tehty Zelda. Sain aluksi turpaan niin Deku Baboilta, Bokoblineilta kuin Skulltuliltakin kunnes miekkailu ja tekniikat eri vihollisten kanssa alkoivat olla hallussa ja tämä oli elementti jota olen kaivannut Zeldoihin jo pitkään. Enää eivät riviviholliset olisi pelkkiä pakollisia hidasteita matkalla päämäärään vaan haastavia pikku yhteenottoja joihin lähtee mielellään eikä homma tunnu turhalta. Alussa poikkeuksellisesti kolmen sijasta annetut kuusi sydäntä tulivat tarpeeseen. Varsinkin Skulltula aiheutti jopa päänvaivaa kun yritin saada sitä kiepsautettua ympäri. Fiilis ei olisi voinut olla parempi. Tähän kun vielä ymppää ensimmäisen temppelin kekseliäät puzzlet, tiivis ja hallittu rakenne, tunnelmallinen musiikki ja harkittu värimaailma ja pikkutehosteet jotka loivat kuvaa paikasta jossa kukaan ei ole vieraillut satoihin vuosiin... Liki täydellistä. 10/10 ajattelin.

Sitten pikkuhiljaa ongelmat alkavat nostaa päätään. Annoin vielä anteeksi Faron Woodsissa Kikwien etsimisen vaikka se ihan selvästi olikin vain tarpeeton fetch-quest jonka tarkoitus oli vain pitkittää peliä. Noin alkuvaiheessa peliä sen pystyy vielä perustelemaan sillä että perusmekaniikat täytyi opettaa pelaajalle ja pyörimällä ympäri samaa metsäaluetta miettien miten mihinkin pääsee toimi tuohon tarkoitukseen ihan hyvin. Lisäksi Kikwit olivat kertakaikkisen suloisia otuksia, en voinut olla hymyilemättä joka kerta nähdessäni miten nämä "piiloutumisen mestarit" yrittävät pysyä näkymättömissä. Kun näitä vastaavia pyöri-ympäriinsä-ja-kerää-kaikki-mitäikinälie-tehtäviä alkoi kerääntyä pelikelloon enemmänkin alkoi pikkuhiljaa turhautumaan. Ei tällaisten pitäisi ainakaan olla pakollisia tarina-tehtäviä vaan vapaaehtoisia sidequesteja jos näitä jostain syystä pakko on mukaan saada! Tuntui että peliä pitkitetään pitkittämisen vuoksi ja nämä rikkoivat pelin rytmitystä todella ikävällä tavalla. Jotkut näistä pitkityksistä ovat suorastaan törkeitä, hyvänä esimerkkinä Water Dragonin pyytäessä pelaajaa hakemaan pyhää vettä ensimmäisestä temppelistä kilometrien päästä eikä matkan varrelle ole laitettu mitään uutta haastetta. Sen kun vain menet pitkän matkaa takaisin, haet veden ja tuot sen lohikäärmeelle. Ei puzzleja, ei uusia vihollisia, ei paikkojen tutkimista. Haet sen vaan. Tällaiset ovat ehdottomasti suurin miinus Skyward Swordissa ja voisinpa sanoa että näitä ei ole paljoa mutta niitä on. Aivan liikaa.

Tämä taas ei ole pelisuunnittelun vika vaan Wiin vajaavaisten tehojen aiheuttama haitta mutta ei voinut olla miettimättä miten paljon upeampi kokemus Skyward Sword olisi tehokkaamalla alustalla. Enkä tällä tarkoita pelkästään SD-tarkkuutta vaan esim. jatkuvia (joskin lyhyitä) lataustaukoja alueelta toiselle siirtyessä. Eikä pelkästään alueelta toiselle vaan myös alueiden sisällä. Rikkovat illuusiota ehjästä hengittävästä maailmasta. Ajatelkaapa miten hienoa taivaalta olisi tiputtautua pilvien alapuoliseen maailmaan jos tuon koko matkan saisi pudota freefallina maisemia ihaillen! Olisin myös toivonut että välillä joutuisi kamppailemaan isompia vihollislaumoja vastaan, tämän puutteen pistin myös tehojen piikkiin kunnes ennen viimeistä taistelua täydeksi yllätyksekseni kimppuun lähetetään kymmeniä ja taas kymmeniä bokoblineja! Hetkinen! Tämä on siis kaiken aikaa ollut mahdollista? Miksi, MIKSI tällaista kohtausta viivytettiin näin tolkuttoman pitkään?? Toisaalta, ainakin yllätys oli täydellinen.

Kaikki ovatkin jo tästä valittaneet mutta liitytään joukkoon: On uskomattoman raivostuttavaa kuulla joka kerta pelaamisen uudelleen aloittaessa kuvaus joka ikisestä poimitusta aarteesta tai napatusta hyönteisestä uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Vielä kun tuosta kuvauksesta ei ole mitään, siis MITÄÄN hyötyä! Syventää maailmaa ehkä rahtusen kun niihin löytyy jonkinlainen kuvaus mutta mikään selitys se ei ole sille että tuo kuvaus pitää kuulla niin järkyttävän monta kertaa. Ja aarteita/hyönteisiä myydessä tarjotaan kappalemäärävaihtoehdoiksi 1, 5 tai kaikki. Mitä helvettiä?? Jos haluan myydä omistamistani kahdestakymmenestä eldin oresta 17 kpl (joista olen nähnyt kuvauksen toistakymmentä kertaa) joudun toistamaan myyntiprosessin VIISI kertaa kuullen joka kerta samat kiitokset kaupoista ja muut löpinät. Eihän tämän nyt kertakaikkiaan voi olla pakko olla näin kankeaa! Kaikki se mikä voitetaan asevalikon ym. vaivattomuudessa aiempiin Zeldoihin nähden hävitään moninkertaisesti kaupankäynnin ja keräilyn vammaisuudella.

Se puolestaan on iso plussa että kerrankin rahalla tekee jotain! Aiemmissa Zeldoissa rupeet menettivät aina jo hyvin alkuvaiheessa peliä merkityksensä kun niillä ei kertakaikkiaan voi ostaa mitään. Potionit sun muut ovat aina olleet niin halpoja että niihin rahat riittää jokatapauksessa. Ensimmäistä kertaa rahaa keräsi mielellään. Myös varusteiden päivitysmahdollisuus oli ehdottomasti tervetullut lisäys vaikka varsin rajallinen olikin. Varusteiden käyttö oli mielekästä ja jokaista kapistusta tarvittiin muuallakin kuin siinä temppelissä josta vempaimen sai. Se oli Twilight Princessin suurin vika ja olen todella iloinen että läksy on opittu. Nyt jokaista varustetta tarvittiin koko pelin ajan. Loistavaa. Myös kaikkien varusteiden käyttö oli liikeohjauksen ansiosta hauskaa ja puzzleissa hyödynnettiin varustevalikoimaa paremmin ja monipuolisemmin kuin koskaan ennen.

Temppelit olivat sarjan parhaimmistoa, varsinkin fantastinen Sky Keep joka on sisältämiensä puzzlejen lisäksi puzzle itsekin. Näistä ei ole mitään valittamista, todella hienoa jälkeä ja uskomatonta miten paljon vaihtelua noissa puzzleissa oli koko pelin keston ajan eikä soihtujen sytyttämisiä ja muita Zelda-kliseitä käytetty juuri lainkaan! Pomot olivat myös kautta linjan mahtavia varsinkin pelimekaniikan kannalta, näyttävämpiä on nähty aiemmissa osissa mutta niitä vastaan taisteleminen ei ole koskaan ollut näin hauskaa. Pakko kuitenkin todeta että haastetta olisi taas kerran voinut pomoissa olla enemmän, saisivat ottaa mallia Metroid Prime -sarjasta jossa pomokohtaamiset ovat aina eeppisiä taisteluja elämästä ja kuolemasta. Ainoastaan ensimmäinen kohtaaminen Ghirahimin kanssa tuotti päänvaivaa ja kuolin useita kertoja mutta tämäkin pääasiassa johtui vain siitä että tuo tapahtuu niin varhaisessa vaiheessa peliä että sydämiä on vielä kovin vähän ja loppuvat varsin nopeasti.

Läpipeluuseen meni itsellä pelikellon mukaan noin 65 tuntia mutta totuushan on melkoisesti enemmän kun karttojen ja valikoiden selailuun käytettyä aikaa ei tuohon lasketa. Kaikkia sivutehtäviä en saanut tehtyä mutta uskoisin ainakin suurimman osan suorittaneeni. Kaikenkaikkiaan hyvät puolet päihittävät viat mennen tullen ja Skyward Sword on todella erinomainen peli mutta jää kauas täydellisestä. Lähes virheettömästi toteutettu liikeohjaus, loistavat temppelit ja pomotaistelut, ihastuttavat henkilöhahmot ja tunne siitä että olet pelastamassa maailmaa omin kätösin nostavat arvosanan korkealle mutta rytmityksen ongelmista ja yllättävänkin isoiksi osoittautuneista pikkuvioista on pakko vähän sakottaa. Tällä hetkellä tuntuu että sijoittaisin pelin omalla listallani (joka löytyy ketjun alkupäästä jos jotakuta kiinnostaa) neljänneksi, The Wind Wakerin, Ocarina of Timen ja A Link to the Pastin perään. 9-/10.

Lainaus käyttäjältä Pinworm+

Tänään tuli viisi tuntia hakattua pitkästä aikaa. Skyward Swordissa tunnit kyllä katoavat mukavasti. Ohjauksessa minulla on edelleenkin ongelmia, mutta tulin siihen tulokseen, että nunchuckin liitin on paskana. Kun huidon tarpeeksi, niin menetän kontrollin Linkiin. Hahmo juoksentelee ympäriinsä, enkä voi tilannetta hallita. Ainoa ratkaisu on irroittaa nunchuck ja pistää se takaisin kiinni. Todella vittumaista etenkin rotkojen yms. reunoilla. Tulee paljon kuolemia, joille ei itse mahda mitään. Reilu 15 tuntia ehkä takana, mutta enpä näin Zeldamaista fiilistä ole sarjan parissa saanut sitten Wind Wakerin.

Minulla tulee tuo sama juoksentelu-ongelma Super Mario Galaxyssa.

Pettymyshän tuo Skyward Sword on, ei siitä mihinkään pääse. Olisiko peräti Zelda-sarjan Pimeä uhka.

Hyviä puolia on lähes yhtälailla kuin huonojakin. Ensinnä steampunk tyylinen Skyloft on nasta mesta, jossa on mukavaa juoksennella ympäriinsä ja lennellä saarilla. Rahasta on tosiaan vihdoin jotain iloa, kun pommejakin saa useammin kylmällä käteisellä kuin puskia hakkaamalla. Roolipelielementit ovat erittäin hyvä lisä, joita tulee seuraavissa Zeldoissa ehdottomasti kehittää. Myös tuolille istumisten kaltaisia pieniä turhia juttuja saa omasta puolestani olla peleissä niin paljon kuin mahdollista. 100 Golden Skulltulan kaltaisia miehensyöjätehtäviä ei ole, vaan ne on korvattu ympäriinsä randomilla ilmestyvinä esineinä, joilla voi kehittää varusteitaan ja vastaavia. Dialogivaihtoehdot ovat mukava pieni lisä, mutta seuraavassa pelissä olisi übersiistiä päästä niillä jo vaikuttamaan tarinan etenemissuuntaan. Grafiikat ovat kauniita, mutta taustojen utuisuus on välillä häiritsevää. Puzzlet toimivat kuten aina ja tarinassa on muutama kiva twisti.

Sitten huonot jutut...

Realistiset grafiikat voisi jäädä konsoli Zeldoihin ihan vakioksi, sillä Twilight Princessin perin keskinkertainen stoori oli jo harmaansävyjensä vuoksi asenteikas. SS on... vain on. Aloitus on myös TP:n tuskastuttavaa vuohisekoiluakin tylsempi ja pidempi.
Miekkailu on toimiessaan hauskaa, mutta ongelmia tulee tähtäyksen ja monien muiden seikkojen kanssa liikaa. Systeemiä ollaan kuitenkin tulevaisuudessa luvattu parannella ja hioa, eli ehkä jo ensi Zeldassa B-nappia ei tule ikävä. Beetlen tyyppiset lentävät vehkeet tosin pitäisi jo maalaisjärjen tähden hoitaa tatilla.

Tuo kaikkia harmittava tutkimisen puute olisi kuitenkin pelin tappaja, ellei tämä olisi Zelda. Ocarinan tai Wind Wakerin suuren seikkailun tunnetta ei synny kirveelläkään kun ei voi ratsullaan/veneellään vain käyskennellä minne huvittaa ja suoritella siinä sivussa side questeja ja tutkia maailmaa aarteiden varalta. SS:ssä ei ole tuollaista meininkiä ollenkaan. Eri alueet eivät ole yhteydessä toisiinsa, ei ole Hyrule Fieldiä tai edes aLttP:n kaltaista lineaarista, mutta vapaata aluetta. On vain edestakaisin ravattava tylsä esterata.

Vertaan vielä Pimeään uhkaan. Kun PU viskasi alkup. trilogian huumorin, käsikirjoituksen ja suuren seikkailun tunnelman roskikseen ''erikois'' tehosteiden tieltä, syntyi ihan hyvä mutta vesitetty tapaus. SS tekee saman. Se hylkää aiempien pelien tärkeimmän osuuden, tutkimisen ja vapauden, eli koko sarjan eeppisyyden. Tämä on hassua ottaen huomioon alk. per. Zeldan oltua ensimmäinen täysin vapaa peli. SS:ssä meno on yhtä vapaata kuin juosta ympäriinsä ison kerrostalon käytäviä. Kyllä liikuttavaa aluetta on, mutta menosuuntasi on määrätty ja ahdas.

Tämä nyt ei suoraan liity peleihin, mutta Zeldaan joka tapauksessa. Päätin nimittäin tehdä videoarvostelun/esittelyn Zelda-mangasta! Hankin kaikki englanniksi käännetyt the Legend of Zelda -mangapokkarit tuossa muutama viikko sitten, ja olen nauttinut niistä suuresti. Suosittelen kaikille pelisarjan ystäville!

Olisikohan aika itsekkin hommata Wii ja sille nämä viimeisimmät Zeldat, Majora's Maskin jälkeen en ole ko. sarjan peleihin kajonnut, osin ehkä siksi että Ocarina Of Time ja Majora's Mask olivat niin mainioita ja iän karttuessa aika kultasi muistot. Ocarina Of Timen läpäisin viimeksi Nintendo64:lla, joka siis yhä toimii, vuonna 2009. Enkä häpeäkseni koskaan löytänyt kaikkia Skulltulleja (vai mitä ne nyt tarkalleen olivatkaan) hämiksiä joka tapauksessa.

Nyt ollaan saatu hieman suomalaista osaamista jälleen maailmankartalle, tällä kertaa Zelda-musiikin muodossa. Suomalainen Zelda-veteraani Riku Niemelä on nimittäin luonut vaikuttavan koosteen Symphony of The Goddesses -konserttien sisällöstä, editoimalla pelivideoista ja esittämällä biisit itse pianokonsertin muodossa. Eurooppalaisille tämä tarjoaa toisaalta enemmän, sillä kyseistä kiertuetta ei juurikaan olla Euroopan isoissa kaupungeissa nähty, kun taas Pohjois-Amerikassa kiertue on esiintynyt lähes jokaisessa maan Metropolissa. Toki tämä pianokonsertti on hieman pienemmässä mittakaavassa, mutta silti erittäin kunnioitettavaa lähteä vetämään tällaista livenä suomen kaltaisessa pienessä (ahdasmielisessä) maassa.

Asiasta uutisoi Zelda-painotteinen pelisivusto Zelda Informer.

[u]Editorium:[/u] Parempilaatuinen video YouTubessa:
▲ The Legend of Zelda ▲ ♪ Piano Concert ♪♫ @ Tracon7 9.9.2012 [eng sub]

Kiitokset Mikanesille tuosta linkistä, erittäin hyvä, ja vielä suomesta! ;)

Sitten vähän fiiliksiä Skyward Swordista. Noin 25h taitaa olla pelikellossa tällä hetkellä.
Eli hissuksiin on eteenpäin pelailtu, niinkuin on edellisetkin.
Pääosin on peli on taattua laatua, kontrollit toimii, musiikki loistavaa yms. Mutta joku tästä puuttuu, ei vedä mukaansa samalla tavalla kuin vaikkapa Twilight Princess tai Ocarina. Veikkaan sen johtuvan grafiikkatyylin aiheuttamasta "iloisemmasta" fiiliksestä, vaikka tarina aika synkkä tavallaan onkin.
Hienosti on kyllä saatu puzzleihin ihan uusia juttuja liikeohjauksella, mutta en jumiin ole vielä mihinkään jäänyt.
Pelaillaan nyt läpi ja katsellaan sitten minkälaisen tuomion saa.

Samaan aikaan on läpipeluussa Master Quest versio Ocarinasta, (emulaattorilla, anteeksi)
ja kyllähän se vaikeammalta tuntuu kuin orikinaali. Ehkä isoin vaikeuttaja on se, kun jostain syystä yritän läpäistä luolastoja samaan tyyliin kuin tuossa normissa, menee pää ihan pyörälle kun pitäisikin lähteä ihan eri suuntaan kuin mihin muisti vie ;D

Kunhan nämä on läpi niin sitten pitää lähteä Wind Wakerin kimppuun, siinäkin tosin tympii se graafinen ilme joskin on kyllä kaunis peli. Tykkäisin vaan enemmän jos käyttäisivät "realistisempaa" tyyliä...
Saa nähdä mitä Wii U:n kanssa tapahtuu... ;)

Perkele kun joulu ei tule yhtään nopeampaa, meinaan lupasin itelleni aloittaa sen helkkarin A link to the pastin pyhien aikaan, pelailla sisällä lämpimässä kun ulkona on pakkasta ja säkkipimeää. Ei malta odottaa.

Aloitin vähän aikaa sitten virtual consolesta hommaamani Zelda 2:den. Täytyy sanoa että on se kyllä pähkinä, muttei nyt mitenkään nesin Marioita vaikeampi tapaus, juuri sopiva että eteneminen ei pysähtele, mutta vaikean kohdan läpäisy saa hyvälle tuulelle. Vaikken mikään grafiikkanatsi olekaan, tämä on se peli joka vähän kaipaisi HD päivittelyä, mielessäni on jo suunnitelmia miten peliä parantelisin niin pelattavuuden kuin ulkonäön kohdalla. Noin muuten erinomaisen laadukas ja monipuolinen peli varsinkin aikalaisekseen. Ostin samaan syssyyn vanhan suosikkini Zelda ykkösen, ja täytyy sanoa että pelkkä ajan hammas ei riitä kuvaamaan karvasta jälleennäkemistä. Luolastot ja puzzlet ovat onneksi yhtä hienoja kuin aika ennenkin, mutta muuten peli on aika karu nykystandardeilla tarkasteltuna.

Skyward Swordia aikani sulateltuani on pakko myöntää, että onhan se hyvä peli. Muistelin vanhaa Starfox Adventuresia. Pidin pelistä aikanaan koska se oli Zelda henkinen, vaikka tutkittavaa tai avointa maailmaa ei ollutkaan, koska pelin nimi ei ollut Zelda. Skywardin kanssa kävi vähän sama juttu, mutta onhan se huomattava parannus ketusta, joten annoin sille uuden mahdollisuuden ja pidin. Kunnon läpäisy tosin saa vielä odottaa, kun on vaikka mitä vielä työn alla, varsinkin tuo Zelda 2.

Next-Gen on niin kaukana tästä vastauksesta, että heitän suoran tänne.

Lainaus käyttäjältä Muksu+

SS vihollisetkin reagoivat hienosti pelaajan liikkeisiin ja yleensä kämmenet hikosivat, mutta hikoilun jälkeen palkkiona oli yleensä äärimmäisen hyvä fiilis kun olet voittanut taistelun.

Minulla on jatkuvia vaikeuksia saada sisään pelin välillä vaatimia täydellisen poikittaisia lyöntejä ja nopea vaihto ylhäältä sivulyönniksi johtaa tahattomaan pystysuoraan lyöntiin. Tämähän tarkoittaa sitä, että vihollisen nostaessa miekan poikittain, kun itse teen kunniaa Jumalattarelle, iskee Link yleensä suoraan torjuntaan ja ottaa turpaansa.

Vähintään puolet ottamastani vahingosta johtuu vahinkolyönneistä, joita ei olisi tullut lähimainkaan yhtä paljon perinteisellä ohjauksella. Pidän itseäni melko hyvänä pelaajana, mutta SS turhauttaa. Jokaiseen aloitushuitaisuun pitää keskittyä häiritsevän paljon ja nopeat korjausliikkeet tulkitaan lyönneiksi aivan liian herkästi. Yritän kai pelata liian nopealla tempolla, mutta epärealistinen etanamiekkailu ei kauheammin sytytä. En voi sanoin kuvata, kuinka paljon haluan rakastaa tätä peliä mahtavan TP:n jälkeen...

E: En siis ole nähnyt vasta kuin toisen alueen ensimetrit, joten vihollistyyppejä ei ole tullut vastaan mitenkään mahdottoman montaa.

Skyward Swordin miekkailu vaati ainakin minulta tietynlaista asennemuutosta. Nopean sätkimisen sijaan pitää juurikin ottaa tilanteet rauhallisesti ja tähdätä yksittäiset sivallukset tarkkaan. Aluksi minullakin oli ongelmia miekkailun tarkkuuden suhteen, mutta ongelmat katosivat, kun hidastin huitomistahtia ja muistin tehdä liioitellun isoja liikkeitä. Etenkin Twilight Princessissä tuli sohittua Wiimotella vain laiskasti sen verran, että liike rekisteröityy. Skyward Swordissa tunnelma on sitä parempi, mitä enemmän huitomiseen panostaa! Kroppa mukaan, ja pomotaistelun jälkeen kainalot ovatkin sitten hiessä... :D

Tekisi muuten mieli ostaa Twilight Princess Wiille. Kuusi vuotta sitten sain sen joululahjaksi GameCubelle, ja se on edelleen eräs lempipeleistäni. Wii-versiotakin olen pelannut vaikka kuinka paljon, mutta edellisestä kerrasta on kulunut melkoinen tovi. Kaipaisin etenkin sitä rentouttavaa kalastusminipeliä. Yleensä väittäisin Twilight Princessin GameCube-versiota paremmaksi (mukavammat kontrollit taisteluissa), mutta tuo kanootilla soutelu ja kalojen narraaminen Wii Remoten avulla oli armon vuonna 2006 suorastaan mielen räjäyttävä kokemus. Pitäisi testata, vieläkö sitä jaksaisi...

Lainaus käyttäjältä Vulpes Arctos+

Skyward Swordissa tunnelma on sitä parempi, mitä enemmän huitomiseen panostaa! Kroppa mukaan, ja pomotaistelun jälkeen kainalot ovatkin sitten hiessä...

Pitääkö tässä oikeasti alkaa pelata seisaaltaan? Kammottava ajatus, mutta kai sitä pitää kokeilla, jos "kapteenin tuolimme" ei mahdollista laajoja huitaisuja. Vuosien saatossa kalkkiintuneet tapani ja tottumukseni huutavat kauhusta.

Se piti sanoa, että melkein kaikki muu liiketunnistelu toimii mallikkaasti. Lentododolla on hankala lentää tarkasti, mutta se ei onneksi taida olla tarpeen kuin alkukisassa.

Seisaaltaan pelaaminen on pidemmän päälle sen verran työlästä, että suosittelen mieluummin hankkimaan sellaisen istuimen, jonka päällä voi heilua kuin vähäjärkinen hamsteri. Eli käytännössä mikä tahansa, missä ei ole käsinojia tiellä. Itse istun sänkyni reunalla kun pelaan Wiillä. Toimii! Tosin Ghirahimiä vastaan taistellessa piti nousta seisaalleen, kun ei aluksi meinannut onnistua mikään.

Itselläni kesti tosiaan tuntikausia ennen kuin aloin tottua ohjaukseen, mutta loppua kohden suorastaan rakastin sitä. Pitää vain vetää tunteella. Tosin yksi kaverini ei ikinä tottunut liikkeentunnistukseen, vaan piti sitä liian työläänä ja peli-iloa pilaavana tekijänä Zeldassa. Minun mielestäni ohjaimen heiluttelu toi säilällä sohimiseen immersiota, mutta joidenkin mielestä siinä pitää nimenomaan keskittyä liikaa itse pelaamiseen, jolloin uppoutuminen ei onnistu. Toisin sanoen kaikkiin ei iske. Toivottavasti kuitenkin opit tykkäämään Skyward Swordista!

Asiaan liittyen: Vain tänään: The Legend of Zelda: Skyward Sword Special Edition hintaan 24,95€. Jos joku Wiin omistaja ei vielä ole hankkinut Skyward Swordia, nyt olisi aika! Sopii nimittäin todella hyvin joulupeliksi.

Ja vielä sellainen ilmoitusluontoinen asia, että ostin tänään ruokakaupassa käydessäni Twilight Princessin Wiille, kuten eilen haaveilin. Olisin saanut sen netistä halvemmalla, mutta Prismassa sattui juuri sopivasti lojumaan yksi kappale alkuperäisillä kansilla! En ole innoissani Nintendo Selects -kansista, joten tämän alkuperäisversion nähtyäni sieppasin sen kainalooni ja säntäsin kassalle. Nyt syönkin sitten tonnikalaa jouluun asti, mutta ainakin voin olla tyytyväinen ostokseeni!

Itsehän olen lihava, joten en pelaa seisten. Koskaan. Seisomista harrastan muutenkin vain jonottaessani Mäkissä juustopullaani. Silloinkin hengästyn.

Ihan noin huonosti eivät (ainakaan toivoakseni) asiat vielä ole, mutta en itse tosiaan pelannut SS:a sekunttiakaan seisten. Itsekkin istuin sängyllä vuosien konsolipelaamisen muovaamassa sopivassa kumarassa, mikä saisi kaikki fysioterapeutit itkemään, mutta sitä mikä ei ole rikki ei korjata. Liikkeet olivat kirurgisen tarkkoja, ainoastaan ranteeni liikkuivat ja Linkin miekka oli aina siellä missä pitikin. Liikeet saavat tosiaan SS:ssa olla toooooodella rauhallisia ja pelaajan kielen keskellä suuta, etenkin pomoja vastaan hutkiessa. Ensimmäinen kohtaaminen Ghirahimin kanssa, hhhhnnnggggg. Kieli ulkona heiluminen ja häslääminen ei tosiana ole toimiva taktiikka. TP:ssä tosiaan riitti kun käsiään liikutteli niin vihollisia kaatui kuin heinää. Itse lämpenin myöskin SS:n mekaniikoille melkoisesti.

Twillight Princess muuten hyvä ostos. IMO heikompi kuin SS, mutta silti hieno peli.

Pitäisi saada jostakin innostusta pelata tuo Skyward Sword loppuun. Twilight Princessiä tuli pelattua jatkuvasti, kunnes sen pääsi läpi. Viimeksi kun päätin pelata Skywardia eteenpäin (noin 2kk sitten), niin en sitten muutamaa tuntia enempää jaksanut.

Ohjain täytyy koko ajan synkronoida uusiksi, joten pelaaminen alkaa lähinnä vain ärsyttämään. Kuinka kaukana te pelaatte TV:stä? Minä pelaan sängyllä noin parin metrin päässä telkkarista, joka on ilmeisesti liian lähellä. Huoneessani ei nimittäin voi pelata kauempana, tai muualla kuin sängyllä : /

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Twillight Princess muuten hyvä ostos. IMO heikompi kuin SS, mutta silti hieno peli.

Itselleni Twilight Princess on sarjan toiseksi rakkain osa (heti legendaarisen the Wind Wakerin jälkeen). Tietenkin syyt piilevät siinä julkaisua edeltäneessä tajuttoman pitkässä odotuksessa ja hypessä, joiden vuoksi Twilight Princess tuntui elämää suuremmalta, kun lopulta sain sen kätösiini. Julkaisuajankohtakin oli kannaltani otollinen: Twilight Princessin synkkä tunnelma vetosi nuoruuden angstin kanssa painivaan teini-Vulpesiin varsin tehokkaasti. Arvostan peliä edelleen, vaikka sen alku onkin aivan kamalan hidasta tervassa tarpomista. Olen oikeasti pelannut ne kylässä haahuilut niin moneen otteeseen, että pelkkä ajatus vuohien paimentamisesta ja ritsalla ammuskelusta nostattaa verenpaineeni vaarallisiin lukemiin. No, ehkä uhraudun sen verran, että pääsen käsiksi aidosti hyviin kohtiin seikkailussa!

Lainaus käyttäjältä Reippailija

Kuinka kaukana te pelaatte TV:stä? Minä pelaan sängyllä noin parin metrin päässä telkkarista, joka on ilmeisesti liian lähellä. Huoneessani ei nimittäin voi pelata kauempana, tai muualla kuin sängyllä : /

Minulla on etäisyyttä ruutuun vain noin metrin verran, joten ei sen pitäisi olla etäisyydestä kiinni. Minulla nimittäin kaikki pelittää juuri niin kuin pitääkin. Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että Skyward Sword ei mitenkään koukuttanut. Pariin otteeseen jouduin potkimaan itseäni perseelle, jotta palaisin taas pelin äärelle. Kuitenkin aina, kun rojahdan paikoilleni ja ryhdyn pelaamaan Skyward Swordia, nautin siitä täysin siemauksin. Jännä juttu..

Itse en myöskään oikein päässyt sinuiksi SS:n miekkailuun, enkä syytä siitä peliä vaan omia liikkeitä :D
Hyvin se nyt kuitenkin meni ja lopuksi vääriä liikkeitä ehkä 10% heilutuksista.

Itse en ole noihin SNES/NES Zeldoihin pahemmin koskenut, mutta oma "zeldaura" alkoi OoT:sta. Jota myös pidän sarjan parhaana, se oli sellainen jota pelattiin 14h/päivä kun sen sain.

Seuraavaksi parhaimmaksi rankkaisin TP:n, synkkä tarina ja aikuismainen grafiikka iski. Tätäkin tuli julkaisujouluna hakattua vähintäänkin tarpeeksi.

SS on sitten listalla seuraava, tarina ei jostain syystä vetänyt vaan mukaan täysillä. Muuten kyllä aivan loistava. Ne toisessa ulottuvuudessa seikkailut sai jopa pientä hikeä pintaan ja jännitystä ehtiikö seuraavalle pallolle.

WW oli mielestäni "ei niin zeldamainen" kuin olisi pitänyt, oli vähän sellainen spin-of-pelin mielikuva koko pelin ajan. Laadukas seikkailu toki tämäkin, mutta mielestäni maailma/asukkaat oli jotenkin pelkkiä kuoria ja maisemat jopa hieman vaisuja.

Mikään peli ei nostata jouluista tunnelmaa yhtä tehokkaasti kuin Twilight Princess. Päältä tarkasteltuna synkän alakuloinen, mutta pohjimmiltaan kaunis ja sydämellinen tunnelma luo lämpöä pimeyden keskelle. Pitkän tauon jälkeen tajusin, kuinka syvästi tästä pelistä pidänkään, vaikka alku on liian hidas.Tämä iltana kääriydyin viltin alle, pistin Twilight Princessin Wiin sisuksiin ja läpäisin ensimmäisen luolaston... Silkkaa taikaa!

Pakko kyllä myöntää, että GameCube-versioon tottuneena peilikuvamaailma aiheuttaa jatkuvaa suuntavaiston kadotusta! Toisaalta tämä vain saa läpeensä tutun seikkailun tuntumaan jälleen vähän tuoreemmalta. Skyward Swordin silkinpehmeisiin ja huipputarkkoihin kontrolleihin verrattuna TP:n miekkailu tuntui onnettomalta räpistelyltä, mutta mitäpä muutakaan voisi odottaa konsolin julkaisussa ilmestyneeltä GameCube-porttaukselta? Pikku totuttelun jälkeen kaikki sujuu juuri niin kuin pitääkin, ja tähtäily on verrattoman tarkkaa puuhaa Wiimoten kursorin avulla. Miekalla muiluttelu sujui näppäimillä tarkemmin, mutta meneehän tämä näinkin.

Maltankohan aattona edes avata lahjoja, kun löysin tämän klassikon uudestaan? Wanhassa vara parempi!

Mahdetaanko se pitkään huhuttu Majora's Mask 3D paljastaa huomenna? Tiedä sitten, mutta maailmanlopun päivänä tällaisen synkän ja "apokalyptisen" pelin tuominen julki olisi suorastaan sopivaa. :D

IMAGE(https://i1.sndcdn.com/artworks-000036527129-oe8qbv-t120x120.jpg?eded7cd)
IMAGE(https://i1.sndcdn.com/artworks-000036614990-v74y79-t120x120.jpg?eded7cd)
Play

Tsekauttakaapa tuosta linkistä vähän sitä maailmanlopun tunnelmaa. Huhut pitävät varmasti paikkaansa. Voisin jopa innostua pelistä jos omistaisin 3Ds:n. Siisti keksintö tuo sivu ainakin on

Jaa'a saas nähdä tuleeko. Huhujahan on ollut liikkeellä jo pitkän aikaa, mutta huhujahan ne vain ovat olleet. Markkinointi mielessä olisi tosiaan melkoinen peliliike julkaista peli huomenna, vaikka osa jengistä onkin varmati kaivautunut bunkkereihinsa. Jostain kuulin, että kehityksestä/käännöksestä vastaisivat samat jampat, ketkä käänsivät myös OoT:n 3DS:lle, onnistuneesti vieläpä.

Tulkoon jos on tullakseen. Lompakkoni ei tästä pidä, mutta olisipa taas mahdollisuus päästä pelaamaan peliä mitä ei ole aikaisemmin saanut hankittua.

Lainaus käyttäjältä LordBarkus+

Tsekauttakaapa tuosta linkistä vähän sitä maailmanlopun tunnelmaa. Huhut pitävät varmasti paikkaansa. Voisin jopa innostua pelistä jos omistaisin 3Ds:n. Siisti keksintö tuo sivu ainakin on

Tuo on kuulemma vain uuden Remix-albumin hypesivusto. Noh, yhdentoista tunnin päästä se viimeistään nähdään. Minulle kyllä kelpaisi 3D-höystetty Majora's Mask, sillä ainakin Ocarina of Timesta tuli vielä entistäkin pelikelpoisempi tekele 3DS:llä.

Ja toisekseen: Kannattaa ostaa 3DS. Hyviä pelejä löytyy rutkasti, ja hintaakaan ei ole paljon yhtään. Minutla löytyy peräti kaksi kappaletta, heh heh! :)

Wind Waker reborn, paljastettu, itketty kuolattu. Kalsaritkin saatu vaihdettua, niin voisi melkein pureutua nuihin sanavalintoihin mitä Aonuma pelistä käytti. Mitään sen kummempaa en huomannut, mutta kun pelistä puhuttiin sanalla "reborn", niin voisi odottaa, että pelistä tehdään jotain muutakin kuin vain nätimpi HD-versio. Gamepadilla pelaaminen tulee ainakin kuvioihin, samoin Miiverse, mutta onko siinä sitten kaikki? Kun peliin lupailtiin myös muuta uutta, niin toivottavasti ainakin korjailevat mahdolliset bugit sun muut kummallisuudet poies. Tässä välissä voi melkein jo julistaa day one ostokseksi, koska WW niitä pelejä mitä aina olen halunnut pelata, koska GC:a ei lapsuudesta omasta kämpistä löytynyt. Noms.

Sitten se kokonaan uusi Zelda onkin oma lukunsa. Aika selvästi puheista sai sellaisen kuvan, että avoimempaa maailmaa ja kenties jopa jonkilaista moninpeliä on pelikehittäjien haaveissa. Jollain tavalla tuo kokonaan uusi Zelda on esillä E3:ssa, todennäköisesti jonkilainen konseptikuva, mutta julkaisu tapahtuu aikaisintaan 2014 syksyllä, tosin 2015 saattaa olla todennäköisempi aikataulu. Pitkä projekti selvästi kyseessä. Toivottavasti on odotuksen arvoinen...(muodon vuoksi sanoin, kaikki tiedämme, että on se).

P.S On Aonuma harmaantunut. Huhuh. Ei ole hänkään enää ihan nuori poika.

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Sitten se kokonaan uusi Zelda.

Hieman aiheuttaa tällä hetkellä hirvitystä ja pientä etovaisuutta kun aletaan puhumaan Zeldasta ja moninpelistä samassa lauseessa (joo, joo Four Swords liiba daaba). Zelda-sarja tuntuu olevan näinä päivinä sukupuuttoon kuolevaa lajia joita me kaverittomat olemme voineet pelata ilman tunnetta: "Mitäköhän mahdan missata kun en voi tätä(kään) peliä pelata kaverin kanssa?".
Yleensä moninpeli tuntuu tarkoittavan nykyään joko sitä, että yksin pelatessa takalistossa hinkuttaa tekoälyn ohjaama imbesilli jota mahdollinen kaveri voi sitten ohjastaa, tai (vielä pahempi) luodaan erillinen kampanja omalla juonella ja omilla haasteilla joihin ei ole yksin mitään asiaa eikä tuntemattoman kanssa huvita pelata.
Tai ehkä Zelda-sarja on kaivannut tähän saakka (Team) Deathmatchiä?

Millään jaksa uskoa mihinkään perinteiseen moninpeliin.Itse odottelisin jotain Souls-sarjan tyylistä vinkkisysteemiä dungeoneihin, kun sellainen olisi Miiversenkin avulla helppoa toteuttaa. Perinteistä tiimitappomatsia kera 16 Linkin emme toivottavasti tule koskaan näkemään.
Co-oppi olisi sitten kenties todennäköisempi vaihtoehto. Toinen pelaaja voisi esimerkiksi Motella ja Nunchukilla pelata peliä SS:n tyyliin, kun taas toinen pelaaja avustaisi Padilla jollain tavalla. Tuossa mallissa toinen pelaaja olisi vain kiva lisä, mutta ei varsinaisesti olisi mikään vaatimus pelistä nauttimiselle. Yksinpeli on varmasti pääosassa jälleen, mutta tekijät haluavat vain kokeilla jotain uutta.

Avaako Link kenties tällä kertaa suunsa?

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Avaako Link kenties tällä kertaa suunsa?

En Linkistä tiedä. Mutta toivon todella paljon että edes muitten hahmojen suusta ääni kuuluisi.

E: WW HD remake oli omalta osalta ehkä huonoin mahdollinen Zelda julkaisu WiiUlle mitä Nipalta odotin. En vain oikein siedä Toon-Linkkiä hirveämmin. DSllä pelannut kummatkin Zeldat läpi ja siinä ei hirveest haitannut pelata Toon-Linkillä... Pikemminkin se sopi ihan hyvin käsikonsolipeliin. Mutta tämmösessä isossa konsolipelissä haluasin ihan normi Linkin pelattaviks. No kyllä se silti menee ostoon samantien.

Zelda Ocarina of Time N64:lle on pelihyllyni ylpeys, ja sitä tulee tahkottua about kerran vuodessa.
-kokeiltu on myös 3DS versiota, mutta en tykännyt sen väriskaalasta, jotenkin outo...

Zelda wind waker luultavasti paras zelda peli. Ainakin omasta mielestä. Tosi iso ja kiehtova peli.

Wii:n zeldat on olleet iso pettymys. Varsinkin se uusin skyward. Siinä vain ranteet meni kipeiksi kepillä huitoessa, eikä valmista tuntunut tulevan. Ei jaksanu pitkään kiinnostaa...

Twilight Princessin lopputekstit rullaavat paraikaa televisioni ruudulla. Joulua edeltävinä päivinä aloittamani läpipeluu on nyt saatettu kunnialla loppuun. Tämä oli kaikkiaan kolmas kokonainen läpäisyni, mutta ensimmäinen jonka tein Wii-versiolla. Aikaa tähän koitokseen kului noin 24 tuntia, enkä kerännyt läheskään kaikkia sydämenpalasia tai sieluja. Kalastusta sentään harrastin. Siinä on yksi minipeli, joka saisi tulla mukaan seuraavaan Zeldaan! Hylian Loachin kaappaaminen oli Wiillä ainakin tuplasti uuvuttavampi (ja palkitsevampi) urakka kuin kuutiolla.

Minulla on viime päivien ajan ollut melkoinen Zeldakuume päällä. Olen selaillut Zelda.arkkua ja tutkinut kaikkea mahdollista sarjaan liittyen. On todellinen sääli, ettei Nintendohörhöjen pyhää kirjaa, Hyrule Historiaa, löydy mistään suomalaisesta verkkokaupasta. Himoitsen kyseistä opusta.

Lainaus käyttäjältä Vulpes Arctos+

Twilight Princessin lopputekstit rullaavat paraikaa televisioni ruudulla. Joulua edeltävinä päivinä aloittamani läpipeluu on nyt saatettu kunnialla loppuun. Tämä oli kaikkiaan kolmas kokonainen läpäisyni, mutta ensimmäinen jonka tein Wii-versiolla. Aikaa tähän koitokseen kului noin 24 tuntia, enkä kerännyt läheskään kaikkia sydämenpalasia tai sieluja. Kalastusta sentään harrastin. Siinä on yksi minipeli, joka saisi tulla mukaan seuraavaan Zeldaan! Hylian Loachin kaappaaminen oli Wiillä ainakin tuplasti uuvuttavampi (ja palkitsevampi) urakka kuin kuutiolla.

Minulla on viime päivien ajan ollut melkoinen Zeldakuume päällä. Olen selaillut Zelda.arkkua ja tutkinut kaikkea mahdollista sarjaan liittyen. On todellinen sääli, ettei Nintendohörhöjen pyhää kirjaa, Hyrule Historiaa, löydy mistään suomalaisesta verkkokaupasta. Himoitsen kyseistä opusta.

http://hintaseuranta.fi/tuote.aspx/1039549

Löytyy aika useasta paikasta sain omani torstaina

Lainaus käyttäjältä Paronipekugram+

Minulla on viime päivien ajan ollut melkoinen Zeldakuume päällä. Olen selaillut Zelda.arkkua ja tutkinut kaikkea mahdollista sarjaan liittyen. On todellinen sääli, ettei Nintendohörhöjen pyhää kirjaa, Hyrule Historiaa, löydy mistään suomalaisesta verkkokaupasta. Himoitsen kyseistä opusta.

http://hintaseuranta.fi/tuote.aspx/1039549

Löytyy aika useasta paikasta sain omani torstaina

En voi kylliksi kiittää. Yritetään kuitenkin. Kiitos. Marsinkin huomenna viereiseen Suomalaiseen ja tilaan omani liikkeeseen. Elämäni laatutaso nousi juuri melkoisesti.

E: Kauppa onkin sunnuntaisin suljettu. Menenkin vasta ensi viikolla.

Lainaus käyttäjältä Muksu+

En voi kylliksi kiittää. Yritetään kuitenkin. Kiitos. Marsinkin huomenna viereiseen Suomalaiseen ja tilaan omani liikkeeseen. Elämäni laatutaso nousi juuri melkoisesti.

E: Kauppa onkin sunnuntaisin suljettu. Menenkin vasta ensi viikolla.

Jos noista paikoista ei löydy, niin täällä pitäisi vielä olla hyllyssä: http://www.fantasiapelit.com/index.php?main=ai&kat=single&mista=indeksi&etsittava=_143596
Hieman kalliimmalla, mutta luulisi aika varmasti ja nopeasti tulevan.

Tuhannet kiitokset, Paroni! Vaikka rahaa onkin kulutettavissa niukasti, suostun kyllä syömään pelkkää nuudelia kunhan vain saan kätösiini Hyrule Historian! <3

Kiinnostuneille tiedoksi, Suomalaisesta saa ainakin vielä tilattua. Tänään laitoin liikkeeseen tulemaan oman kappaleeni ja toimitusajatkaan eivät ole kuin korkeintaan pari viikkoa. Voi tätä hymyilyn määrää. Kirja ei kuulemma ole niin hienoa luettavaa kuin voisi olla, mutta varmasti jokaisen rupeen arvoinen silti.

Hymyilen.

Adlibris myy myös kyseistä opusta reilulla parilla kympillä (postareineen). Ei ole hinnalla pilattu.

Kliketi klik

^ Tuolta omanikin tilasin ja siinä samaisissa Zelda himoissa kyseisestä puljusta nappasin Zelda manga paketin mukaan hintaan 43€ jotain : D 10 manga pokkaria siis. Tietääkseni kahdeksasta pelistä väännettyä mangaa.

Oi uusi Zelda tulisit jo WiiUlleni <33

Hankin oman zelda historian tyhmänä ihmisenä amerikan amazonista, kun ei pystynyt odottamaan ;__; Oli niin kallis, että en suosittele, maksoin postikuluja varmaan sen 10e, mutta ahhhhhhhhh mikä kirja!! Joitain asioita ei vain voi rahalla mitata. Rakkaudesta peleihin.

Onko kukaan tullut miettineeksi, että miksi Zelda-pelisarjaan ei ole tullut varsinaisia spinoffeja, joissa pelattaisiin vaikkapa itsellänsä prinsessa Zeldalla? Vai voisiko silti olla pääsarjaan kuuluva peli, koska pelisarjahan on muutenkin kantanut Zelda-nimeä alusta saakka? Vielä nykyäänkin yllättävän moni luulee että sarjan miespäähahmo on Zelda!

IMAGE(https://securecdn.disqus.com/uploads/mediaembed/images/465/3278/original.jpg)

Zeldan puikoissa olevat ihmiset eivät kuitenkaan ole niitä kaikkein tuotteliaimpia kehittäjiä, kun Wiille saatiin aikoinaan yksi sille oikeasti kehitetty peli ja Wii U:n ensimmäinen Zeldakin on luvattu vasta parin vuoden päähän. Jos nuita spinnareita alettaisiin oikeasti tekemään, niin se pitäisi melko varmasti ulkoistaa toiselle studioille ja sekin olisi varmasti melko pelottava ajatus tekijöille.

Lainaus käyttäjältä Mikanes+

Onko kukaan tullut miettineeksi, että miksi Zelda-pelisarjaan ei ole tullut varsinaisia spinoffeja, joissa pelattaisiin vaikkapa itsellänsä prinsessa Zeldalla? Vai voisiko silti olla pääsarjaan kuuluva peli, koska pelisarjahan on muutenkin kantanut Zelda-nimeä alusta saakka? Vielä nykyäänkin yllättävän moni luulee että sarjan miespäähahmo on Zelda!

http://en.wikipedia.org/wiki/CD-i_games_from_The_Legend_of_Zelda_series *wink* *wink*

E: Tuli tossa mieleen ku katoin NintendoDirectin uudestaan (Sen missä WW HD julkistettiin) Nii Iwata sanoi että "WW HDeen "pitäisi" tukea MiiVerse palvelua" Tarkoittaako tämä että joka peli sitä ei tue? Miks ei tukisi? Onko jotain järkeviä syitä miksi tämä MiiVerse jäisi esim tosta WW HDeesta pois?

Lainaus käyttäjältä Asabay

Tuli tossa mieleen ku katoin NintendoDirectin uudestaan (Sen missä WW HD julkistettiin) Nii Iwata sanoi että "WW HDeen "pitäisi" tukea MiiVerse palvelua" Tarkoittaako tämä että joka peli sitä ei tue? Miks ei tukisi? Onko jotain järkeviä syitä miksi tämä MiiVerse jäisi esim tosta WW HDeesta pois?

Wind Wakerin kohdalla asiasta huomautettiin todennäköisesti, koska kyseessä on nimenomaan vanhan pelin uudelleenlämmittely. Kyseessä on kuitenkin uusi "ominaisuus" peliin, jonka mukanaoloa eivät kaikki välttämättä osaa ehkä odottaa, jos asiaa ei mainitse erikseen.

Uskoisinkin, että Miiverse-tuki on aikalailla vaatimus joka Wii U -pelille.

E: Alla myös ihan hyvä lisäpointti.

Lainaus käyttäjältä Asabay

E: Tuli tossa mieleen ku katoin NintendoDirectin uudestaan (Sen missä WW HD julkistettiin) Nii Iwata sanoi että "WW HDeen "pitäisi" tukea MiiVerse palvelua" Tarkoittaako tämä että joka peli sitä ei tue? Miks ei tukisi? Onko jotain järkeviä syitä miksi tämä MiiVerse jäisi esim tosta WW HDeesta pois?

Itse ymmärän tuon niin, että jokainen peli tukee Miiverseä siinä suhteessa, että pelistä löytyy oma Community ja sinne voi mennä kesken pelin tulematta ulos pelistä. Mutta jos pelin sanotaan tukevan Miiverseä, niinkuin WW tapauksessa luvattiin, luulisin tällä tarkoitettavan Miiversen integrointia peliin samaan tyyliin kuin esim. Nintendolandissa. Eli esimerkiksi yhteisön viestejä ilmestyy luettavaksi suoraan peliin ilman, että pitäisi mennä vartavasten niitä Miiverseen lukemaan.

Lainaus käyttäjältä jolle95+

Lainaus käyttäjältä AsabayE: Tuli tossa mieleen ku katoin NintendoDirectin uudestaan (Sen missä WW HD julkistettiin) Nii Iwata sanoi että "WW HDeen "pitäisi" tukea MiiVerse palvelua" Tarkoittaako tämä että joka peli sitä ei tue? Miks ei tukisi? Onko jotain järkeviä syitä miksi tämä MiiVerse jäisi esim tosta WW HDeesta pois?
Itse ymmärän tuon niin, että jokainen peli tukee Miiverseä siinä suhteessa, että pelistä löytyy oma Community ja sinne voi mennä kesken pelin tulematta ulos pelistä. Mutta jos pelin sanotaan tukevan Miiverseä, niinkuin WW tapauksessa luvattiin, luulisin tällä tarkoitettavan Miiversen integrointia peliin samaan tyyliin kuin esim. Nintendolandissa. Eli esimerkiksi yhteisön viestejä ilmestyy luettavaksi suoraan peliin ilman, että pitäisi mennä vartavasten niitä Miiverseen lukemaan.

Makes sense ; )

Aika kermaista settiä tuossa Zelda historiikissa. Skyward Sword saanut eniten huomiota osakseen, mikä ei ole omalla kohdallani mitenkään huono juttu, kun sattuu olemaan oma suosikkini koko sarjassa. Toki herroilta pelien takaa olisi ollut mukavaa saada enemmän juttua kirjaan, mutta onhan tuossa sentään nuo parin sivun jutut. Mielellään tuon lukee kokonaan läpi kun kaikista peleistä jotakin mielenkiintoista juttua saatu mukaan. Jokaisen pennin arvoinen tuo kirja on, joten vaikea sitä on olla suosittelematta.

Mitäs kummaa, saammeko Wind Wakerin lisäksi myös toisen Zelda-Remaken tänä vuonna? Kyseessä saattaa olla jokin typo, mutta aika erikoisella tavalla Walmart on Zeldan ennakkotilauksen nimeämisen hoitanut? Vai voisiko olla tosiaan tulossa vaikka 3DS:lle NES:n Zelda 2:sta uusioversio? Pelin nimen perässä kun on suluissa RPG, ja tuo Zeldahan oli enemmän perinteisen ropen kaltainen kuin ensimmäinen osa, niin aika kummallista. Majora's Mask 3D:tä olen odottanut käsikonsolille, mutta katsotaan nyt jos pian ilmestyy jotain infoa, viimeistään E3-messuilla sitten.

Lähde: My Nintendo News

Tuskin tuossa on kyse mistään muusta kuin pienestä virheestä kaupan taholta. Olisihan se toki ihan mukavaa jos 3DS:lle saataisiin jonkinlainen Zelda tänä vuonna, mutta tuntuu melkoisen absurdilta, että 'Tendo laittaisi pihalle kaksi eri Zelda-peliä niin lähellä toisiaan. Eihän siinä, tulkoon jo tulee.

Lainaus käyttäjältä Muksu+

mutta tuntuu melkoisen absurdilta, että 'Tendo laittaisi pihalle kaksi eri Zelda-peliä niin lähellä toisiaan.

Julkaisihan Nintendo viimevuonna kaksi Mariota lähes samaan aikaan, joten ei "uutinen" täysin hupsulta kuulosta.