Armeija, siviilipalvelus, totaalikieltäytyjät jne. / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Lainaus käyttäjältä Snakeleader+

Lainaus käyttäjältä KornholicLainaus käyttäjältä Airus+
...Jos olet oikeasti kipeä, niin tottakai meet veksiin.

Agreed. Meidän saapumiserässä oli sellainen tapaus, ja oltiin ensimmäiselle leirille lähdössä P-kaudella. Eräs nimeltämainitsematon kanssatoveri poti pientä kuumetta, mutta halusi silti lähteä messiin...

Kiitos kaverit, mutta tein maanantaiaamuna oman päätökseni. Koska ei silloin ollut kuumetta, niin jätin veksin väliin. Maanantai ja tiistai olikin aika heikon oloisia päiviä, mutta onneksi oli vain "keskikova viikko", eli ei hirveästi joutunut sykkimään. Torstaina olinkin jo melko terve ja sopivasti näin lomille lähdettyäni täydessä latingissa. Eli olisi hyvin voinut pari päivää ottaa vapaata, mutta päätin toisin ja toivottavasti ei tule mitään jälkitautia. Ja eipähän tarvitse ensi viikonloppuna jäädä kassulle niitä rästejä hoitamaan. Meni muutenkin se sotilaan peruskoe aika hyvin ja lämäriAU:n paikkaa tavoitellaan.

Lainaus

Ei mennyt nyt ihan Strömsön malliin.

Viime viikolla löivät nimittäin kouraan E:n paprut. Jalkaan tuli sen verran paha rasitusvamma (tai joku vastaava), että kotiin laittoivat. Eivät kuulemma ota sitä riskiä, että joutuisivat maksumiehiksi, mikä on toki ymmärrettävää. Aika haikeaksi se veti. Kuitenkin ihan mukavaa intissä oli, mitä nyt jalan takia alkoi mukavuus karista kun käveleminenkin sattui aivan tajuttomasti. Minkäänlaista motivaatiota ei kyllä löydä sille, että menisin uudestaan takaisin, nyt kun kerran jo "kotiuduin".

No höh. :/
Aika paha paikka jos menee jalka niin huonoon kuntoon. Meilläkin yksi joutui lähtemään, kun oli jalassa joku rasitusvamma tai murtuma. Mutta jos tulet vielä inttiin, niin kantsii heti tammikuussa aloittaa. Meillä oli tuvassa ensimmisellä viikolla yksi E:n paperit saanut jamppa, joka oli viimeksi 1,5 vuotta sitten ollut intissä ja ei kuulemma pää kestä niin pitkän tauon jälkeen yhtään ja nopeasti hän lähtikin. Ja ei se sivari yhtään huonompi vaihtoehto ole. Sait ainakin kokeilla sotaleikkejä.

Ja asiasta kukkaruukun kautta sotilaskotiin. Selailin siellä torstaina nettiä ja naamakirjassa oli kuvia ja jotain juttua Aalto-yliopiston remontoiduista saleista, joissa siis itse vielä muutama kuukausi sitten ahersin matikkaa sun muuta. Siinä mukavasti köllötellessä tuli sellainen fiilis, että olen tällä hetkellä tuhat kertaa mielummin intissä, kuin niissä kuivissa saleissa pappoja kuuntelemassa. Eli tuli kyllä hyvään saumaan palvelus. Muutenkin tällä viikolla ei ollut edes mitään fiilistä lähteä lomille, vaikka totta kai nyt ihan mielellään niitä vietän. Intissä vaan tuppaa olemaan vähän liiankin mukavaa ja tosiaan valan jälkeen on meno muuttunut huomattavasti rennommaksi ja vapaa-aikaa on rutkasti enemmän.

Perkules!! Pääsihän sieltä metästä viimein pois... Itselläni ei ole ollut yhtä hauskaa kuin Airuksella. Viime viikko meni metsässä ja eilen oli 85 kilometrin pyörämarssi. Viimeiset kymmenen kilometriä olivat aika tuskaiset, mutta kassulle selvittiin takaisin kumminkin, Kyllä sotkun munkki ja kuppi kahvia maistuivat hyvältä. :)
Onnekseni näyttää myös siltä, että 6 kk selviän. Yay!!

Lainaus käyttäjältä hemmoheikkinen

Perkules!! Pääsihän sieltä metästä viimein pois... Itselläni ei ole ollut yhtä hauskaa kuin Airuksella. Viime viikko meni metsässä ja eilen oli 85 kilometrin pyörämarssi. Viimeiset kymmenen kilometriä olivat aika tuskaiset, mutta kassulle selvittiin takaisin kumminkin, Kyllä sotkun munkki ja kuppi kahvia maistuivat hyvältä. :)
Onnekseni näyttää myös siltä, että 6 kk selviän. Yay!!

Mitä helvettiä!? Ja me kun mukamas ollaan Karjalan Prikaatin kovin komppania... Oma kahden yön metsäleiri ja tähän mennessä pisin marssi (8km) tuntuvat noihin verrattuna tosi säälittäviltä suorituksilta. Polkupyörillä ei olla edes päästy ajamaan. Onko tuo pp-marssi vaan sellainen, että ajetaan peräkkäin jossain teillä? Ainakin matka kuulostaa melko pitkältä, vaikka tosiaan alkukesästä pyöräilinkin aina työmatkoina 40km päivässä. Tykkimiehetkin olivat marssineet toistakymmentä kilometriä viime viikolla. Mutta ei sillä, että olisin itse järin paljon ilahtunut seisomisesta itse kaivetussa vajaa pari metriä syvässä poterossa klo 4-6 keskiviikkoaamuna. Onneksi sade tuli vasta iltapäivällä ja säästyin kuivana tuon vartiovuoron, mutta kolmen tunnin yöunet saunassa ja tuo kahden tunnin seisoskelu ei kyllä ollut millään muotoa mukavaa.

Taisteluammunnat meni meidän komppanialla siihen mennessä prikaatin sujuvimmin ja kyllä itsekin taisin ihan hyvin osata larpata. En tiedä, oli aika paska fiilis, kun vettä satoi koko päivän ja kaksi yötä metässä olivat olleet aika rankkoja. Totesinkin itselleni, että p-kausi huipentuu, ei suinkaan taisteluammuntoihin, vaan niiden jälkeiseen henkilökohtaiseen huoltoon, eli pitkään kuumaan suihkuun ja sotkun munkkeihin. Sotilaan peruskokeesta tuli 71/75 pojoa.

Reitti vaihteli soratiestä tavalliseen päällystettyyn tiehen ja jonossa ajettiin. Meillä tuolla viime viikon takaisella leirillä ekana päivänä nukkumaan päästiin vasta klo 3 aamulla. Oli huvittavaa syödä iltapala samaan aikaan.

Kun lukee tätä ketjua, alkaa itsekkin muistelemaan omaa intti-aikaa. hemmoheikkinen, tiedän miltä tuntuu olla metsässä leirillä kun vettä sataa. Meikäläisen P-tahi oli pelkkää sadetta 3 päivää putkeen aamusta iltaan. Kaikki oli märkää, vaihtovaatteet mukaanlukien.

Viimeisenä aamuna herätys tuli sitten hieman enne kello neljää ja teltat piti purkaa vauhdilla, jonka jälkeen lähdettiin ampumarasteille. Ensimmäinen rasti oli helppo ja koska sato, niin kaikilla oli suuri hinku päästä alueelta pois ja suorittaa rastit mahdollisimman nopeasti. Itse en ehtinyt ensimmäisten sekaan, joten jouduin odottamaan vuoroani märän hiekkamontun päällä mukavat 4tuntia. Loput 2 rastia olivat vesilammikoissa kahlaamista ja rinteen huipulle spurttaamista. Kun kaikki oli suoritettu, oli bussi odottamassa "parkkipaikalla" ja sinne pääseminen tuntui lottovoitolta.

Nyt kun ajattelee, niin oli hyvä, että vettä tuli niin maan perkeleesti. Ainoat päivät inttiaikana, kun vitutti.

Niin ja airus, tiedä kai mitä lämärit sitten tekevät ? siis 9kk lämärit?. Meillä ne tunnettiin panadol ja laastaripoikina :D

Lainaus käyttäjältä ntr1

Niin ja airus, tiedä kai mitä lämärit sitten tekevät ? siis 9kk lämärit?. Meillä ne tunnettiin panadol ja laastaripoikina :D

No kerroppa mitä tekevät, sillä sinne päästiin / enemmänkin jouduttiin. Ei riittänyt pisteet meikäläisten aukkeihin ja muiden homeiset kassut eivät kiinnostaneet, joten 9kk tulee palveltua. Kelasin kuitenkin, että tiedustelu-lämäriksi yritän, että tulisi edes vähän sykittyä. Kuullut vaan juttua, että porukka pelaa pleikkaria viimeiset 3-4kk tuosta ajasta. Ihan miten vaan, mutta onhan tuo koulutus ainakin ihan mielenkiintoinen ja saa jotain hyötyä siviiliin. Porukkaan tuli myös vierailijoita Utista, Rukista ja maasotakoulusta.

Meillä peeTah tai mikä tahansa kahden yön mettäsekoilu oli onneksi ekan yön osalta kuiva. Toinen yö ja se ampumapäivä heittivätkin vettä kuin sieltä kuuluisasta paikasta. Kiva oli odotella liejussa. Mutta muuten p-kausi oli hemmetin hauska ja jokainen tupakaveri sellainen jätkä jonka mieluusti siviilissäkin näkisin. Samaa ei voi sanoa viereisestä tuvasta.

Joo timppa-puolelle olen ainakin toistaiseksi päässyt taikka joutunut. Tosin eräs luutnantti tuli torstaina kyseleemään maitoallergiasta ja se voi lopulta viedä meikäläisen yläkertaan panssarintorjunta-lämäriksi. Ja syynähän on se, että "firmalla" ei ole varaa tehdä 24h-ruokapaketteja maitoallergikoille ja kun nyt olen johonkin lappuun kirjoittanut, että on se allergia, niin en voi tietenkään ottaa laktoositonta vaihtoehtoa, joka tod. näk. ei aiheuttaisi kovin suuria murheita, sillä allergia on sanalla sanoen lievä. Mutta joo ainakin vielä toistaiseksi tiedustelupuolella.

Kävi muuten melkoinen mäihä meillä lämäreillä, koska tänä viikonloppuna tiedustelumiehistö lähti edellä mainitun yliluutnantti H:n kanssa kahden yön irtautumisleirille ja me päästiin kuin koira veräjästä lomille. Tosin meiltä puuttuu vielä rinkat sun muut härpäkkeet, joten toinen vaihtoehto olisi ollut jäädä kassulle norkoamaan viikonlopuksi. Ja voin todeta, että ei ollut kovin iloista poikaa perjantaina, kun gandalffit (Mulla60 ja muut timpat tuon asun tietävät) lähtivät naamat värjättyinä kassulta pienen vesisateen saattelemana. Vielä bonarina kaupan päälle oltiin torstaina Mikkelissä rahaa keräämässä ja pääsimme nukkumaan vasta kahdentoista aikoihin. Itse ainakin olin eilen aikamoisessa univelassa. Itse rahankeruu oli kyllä hemmetin mukavaa puuhaa ja tuntui melkein iltavapailta, kun pääsi siviiliin ja ovelta toiselle kiertämään. Parit bileetkin tulivat vastaan ja nuorilla juhlijoilla oli oikein lystiä, kun meikäläiset tulivat ovelle kolkuttamaan.

P-kaudella tuo kunto kyllä laski aika hyvin siitä, mitä se oli ennen intin alkua ja painoakin tuli kaksi kiloa lisää. Se tosin on ihan hyvä juttu, sillä 62kg ei ole vielä kovin paljon. Nyt sitten viimeisen kahdeksan päivän aikana on tullut vedettyä yhteensä kuusi yli viiden kilometrin lenkkiä ja yksi suunnistusharjoitus, joten eiköhän se tästä ala taas rullaamaan ylöspäin.

Jos täällä on Vekaralla palvelevia rynnäkköpanssarivaunuhommiin jout...päässeitä, niin tässä vähän fiilistelyä siitä, mitä on edessä.

http://youtu.be/kRGX7oUluxs

Hauska lukee jengin kommentteja näin neljän vuoden palveluksen jälkeen. Raffit kokemukset muuttuu kyllä niiksi kuuluisiksi kultaisiksi muistoiksi jo näin pian. Itsellä kovin paska oli varmaan aliupseerikoulun johtajarata, joka omalla kaudella oli 40 km marssi täyvarustuksessa + kaksi telamiinaa kannossa. Vaellus alkoi klo 12 yöaikaan ja matkalla oli erilaisia rastitehtäviä. Siinä 30 km paikkeilla tuli nätisti nyrjäytettyä nilkka, ja näin viimeiset 10 km tuli nilkutettua. Toinen ei-niin-fantastinen kokemus oli rovajärven leiri. 4 viikkoa keskimäärin 4-5 tunnin unilla per yö, kaikki päivät aamusta iltaan hommissa. Ensimmäinen rova tykillä, toinen aliupseerihommissa. Niin, tämä paskahan piti kokea kahdesti vuoden palveluksen vuoksi. Onneksi toisella rundilla oli pari perkkiä ansaittuna, niin semisti helpompi koettelemus.

Tällä hetkellä kyllä polttelisi kovasti lähteä kertaamaan, ja jopa metsäkeikka kelpaisi. Olisi mukavaa vaihtelua tappavan tylsään arkeen. Parasta olisi tietenkin, jos samalla porukalla pääsisi, kuin aikanaan. Koittakaapa palveluksessa olevat jaksaa siellä periferioissa, kyllä se näin jälkikäteen miettien on hieno kokemus ja jokainen varmasti oppii jotain itsestään omalla reissullaan.

Lainaus käyttäjältä SEPPO-SILAKKA+

Hauska lukee jengin kommentteja näin neljän vuoden palveluksen jälkeen.

Olisi mukava lähteä uudestaan armeijan harmaisiin nyt nelisen vuotta myöskin vanhentuneena katselemaan jengin hajoamisia.
Mä viihdyin armeijassa hyvin. P-kausi oli raskas sopeutumisen takia, ja aukin kiväärilinja fyysisen harjoittelun takia. Moottorilinjalle sitten erikoistuessaan väheni se metsässä sykkiminen, mutta päivät venyivät siltikin suht pitkiksi.

Aika kultaa muistot. Ikävä takas.

Hyvät herrat. Palvelukseni alkaa olemaan siinä vaiheessa, ettei enää kiinnosta pätkääkään. TJ20 pamahti viime perjantaina ja samalla tuli ylennys korpraaliksi. Korpraali Stark kuulostaa aika kivalta ;) Mukavasti kuluu päivät, kun 17 aamusta vain 5 on enää kasarmilla. Epävirallisesti toimin komppanian kirjurina, mistä se korpin nappulakin sitten tuli. Päällikkö oli aikaisemmin sanonut jossain, ettei jääkärikomppaniassa ole korpraalikirjureita, mutta silti se ylennys sieltä tuli. Olisivat aikaisemmin ylentäneet, niin olisi päässyt mosia kiusaamaan!

Noh mutta dallas-pullan makuisia aamuja jokaiselle, joka siellä armeijassa hajoilee. Reservissä on mukava sitten alkaa taas Borderlands 2:ta pelaamaan!

Lainaus käyttäjältä Hekeke

Hyvät herrat. Palvelukseni alkaa olemaan siinä vaiheessa, ettei enää kiinnosta pätkääkään. TJ20 pamahti viime perjantaina ja samalla tuli ylennys korpraaliksi. Korpraali Stark kuulostaa aika kivalta ;) Mukavasti kuluu päivät, kun 17 aamusta vain 5 on enää kasarmilla. Epävirallisesti toimin komppanian kirjurina, mistä se korpin nappulakin sitten tuli. Päällikkö oli aikaisemmin sanonut jossain, ettei jääkärikomppaniassa ole korpraalikirjureita, mutta silti se ylennys sieltä tuli. Olisivat aikaisemmin ylentäneet, niin olisi päässyt mosia kiusaamaan!

Noh mutta dallas-pullan makuisia aamuja jokaiselle, joka siellä armeijassa hajoilee. Reservissä on mukava sitten alkaa taas Borderlands 2:ta pelaamaan!

Onnea vaan! Itsellä on vielä TJ110... :( Ei sekään enää hirveästi ole, mutta kyllä vituttaa taas lähteä kassulle. Tuleva viikko ei ole mitenkään rankka, mutta ei kiinnosta paljon yhtään. Pitäisi osata arvostaa näitä päiviä kun ollaan kassulla ja saa nukkua. Noh, eiköhän tämä muutu kun lähdetään uudestaan metsään... :(

Tänä keskiviikkona olisi kutsunnat, enkä yhtään tiedä mihin haluaisin. Armeijaan kumminkin olen menossa, sivari ei pahemmin kiinnosta (jo amiksen työssäoppiminenkin on tarpeeksi perseestä) ja myös kauemmin siellä pitäisi kärsiä kuin intissä. Inttiäkään kohtaan ei kyllä pahemmin ole kiinnostusta, mutta ennemmin se kuin sivari. Tahtoisi vaan jatkaa opiskeluja suoraan amiksen jälkeen eikä pitää mitään ''välivuotta'' siinä välissä. No, pistän sitten hakemukset menemään kouluihin ja jos pääsen niin lykkään sitä sitten. Parempi se intti kumminkin on käydä näin nuorempana kuin sitten päälle parikymppisenä. Silloin kiinnostusta löytyisi varmaan vieläkin vähemmän.

En vain yhtään tiedä milloin edes voin mennä armeijaan, koska valmistumisestani ei ole mitään tietoa. Minun pitäisi valmistua omaa luokkaani puol vuotta aiemmin, mutta se vain sillon jos ensi vuoden jaksotus on tehty niin että ensimmäisille jaksoille tulee niitä kursseja joita minun täytyy suorittaa. Joskus 2014 varmaankin sitten.

Kun vaan vielä osaisi sanoa jotain siellä kutsunnoissa, en ole yhtään perehtynyt eri luokkiin enkä paikkoihin missä näitä inttejä on. Täältä meiltäpäin tietääkseni passitetaan suurin osa Kajaaniin, jos ei mitään erikoistoiveita ole. Itselläni on niin paljon miinuksen puolella näkö että en mihinkään erikoisluokkiin kyllä pääsisikään. Kutsuntalääkärintarkastuksessa minulla sanottiin olevan lättäjalat ja kysyttiin että tuleeko jalat kipeäksi jos kävelen pitkiä matkoja. No vastasin siellä että ei tule, mutta olen nyt huomannut että kyllä ne tulee. Saako sillä sitten jotain vapautuksia tyyliin marsseista jos kerta käy noin?

Lainaus käyttäjältä Demppa+

Työssäoppiminen perseestä? Voi kuule, ei tiedä kovin hyvää jos ei se työssäkäyminen maistu. Ei se siitä intin jälkeen helpommaksi muutu.

Niin siis koska sitä joutuu tekemään ilman palkkaa. Kyllä minä työssäkäymisestä pidän, ei siinä mitään ongelmaa ole, kunhan vain saisi sitä palkkaa. Kolmosia olen numeroiksi saanut kaikista työssäoppimisistani tähän mennessä (eli siis 9-10), joten kyllä minä parhaani niissä annan vaikka sanonkin että se on perseestä. Saahan siinä sitä työkokemusta ja täytettä CV:hen, mutta osasin kyllä täysin samat asiat jo ennen kuin olin edes tehnyt mitään alani töitä (hyllyttämistä, vaikeaa tosiaan)..

Kesätöitä kumminkin jaksoi tehdä paljon mielummin, kerta siitä jäi jotain muutakin käteen kuin pelkkää työkokemusta. Kyllä minä omasta mielestäni ainakin tulen pärjäämään työelämässä, työssäoppiminen vain on ollut ainakin minusta täysin turhaa kun en ole mitään uutta oppinut.

Itse aiheeseen vielä jotain:
Mutta vaikka minulla ei olisi lättäjalkoja, olisin silti joutunut B-rykmenttiin, näköni vuoksi.

Työssäoppiminen perseestä? Voi kuule, ei tiedä kovin hyvää jos ei se työssäkäyminen maistu. Ei se siitä intin jälkeen helpommaksi muutu.

Itse olin tosiaan 73 päivää Santahaminassa, jonka jälkeen lähdin siviilipalvelusta suorittamaan. 8 kuukautta tein toimistohommia Tullille, ja kivaa oli. Tulee hyödyksi työelämässä tuo kokemus enemmän kuin mikään intissä opittu.

Toki niitä toimistohommia pääsee intissäkin tekemään. Lättäjalat vissiin menevät B-miehiksi tekemään....jotain.

Jos jalat tulevat kipeiksi kävellessä, niin totta hemmetissä siitä saa helpotusta. Jos silmien takia voisit muutenkin joutua sinne, niin jalat varmistavat sitten asian. Siitä ei ole meikällä tietoa, että mitä kaikkea helpotusta B-papruilla saa.

Pärjääkö siellä armeijassa muuten hyvin piilareiden kanssa? Koska en silmälaseja omista ollenkaan, enkä näillä näkymin ole saamassa/hankkimassakaan. Eräs tuttavani sanoi että hänen veli sai sieltä intistä itselleen silmälasit, mutta hän asuukin ihan eri puolella Suomea kuin minä.

Edititään vaikka tähän:

Lainaus käyttäjältä TkHX+

Tai sitten opiskelet itsellesi itseäsi kiinnostavan ammatin/alan ja menet sivariin vasta sen jälkeen. Sivarissa teet sitten ammattiasi vastaavaa työtä ja parhaassa tapauksessa varmistat itsellesi sitä kautta myöhemmänkin työpaikan. Jos et, niin sitten olet ainakin saanut vuoden verran työkokemusta omalta alaltasi -> työnsaanti helpottuu. Kyllä tuo aina armeijan munkkikahvitteluita järkevämpi vaihtoehto on.

(Toisekseen, jos kymmenenkin vuottakin lykkäät sitä sivariin menoa, niin parhaassa tapauksessa systeemi on siihen mennessä ehtinyt jo muuttua täydelleen... )

Tuo kyllä kuulostaa ihan hyvälle vaihtoehdolle ja tulevaisuuttakin ajatellen olisi parempi ratkaisu kuin armeija, joka minun osaltani tulisi luultavasti olemaan lällympää mitä se normisti on. Jostain syystä kumminkin pidän erilaisista kokemuksista ja tämän vuoksi se intti kiinnostaisi silti enemmän. Kyllä minulla motivaatiota armeijaan on lähteä, ei se tunnu yhtään että sinne pakotettaisiin menemään, mutta opiskelisin kyllä silti mielummin ilman taukoja siinä välissä. Mutta katsoo nyt mitä siellä kutsunnoissa minulle sanotaan.

En myöskään pidä sitä täysin varmana että tulen pääsemään ensimmäisellä haulla mihinkään ammattikorkeakoulutukseen. Joten jos en pääse, niin siinä välissä tulee sitten pakosti se välivuosi jolloin on hyvä hetki käydä intti.

Lainaus käyttäjältä Snakeleader+

Ja puolustusvoimat tarjoavat sinulle silmälasit, jos näkö sitä vaatii, eli todellakaan omia ei pakosti tarvitsee käyttää, sillä PV ei korvaa omia lasejasi jos ne jossain leireillä vaikka menevät paskaksi. Intin lasit ovat semmoiset tyylikkäät lähes Kekkos-tyyliset lasit.

Noniin, kuulostaa todella seksikkäille nuo lasit! Onneksi armeijassa on enimmäkseen pelkkiä jätkiä, joten ei tarvitse ulkonäöstä pahemmin murehtia :D. Vielä kun siellä B-rykmentissä on varmaan ''muutama'' muukin likinäköinen jannu. Kiitoksia vastauksesta, olisin muuten saattanut hankkia silmälasit inttiä varten jos en olisi tiennyt tästä.

Lainaus käyttäjältä Rätsetti

Tänä keskiviikkona olisi kutsunnat, enkä yhtään tiedä mihin haluaisin. Armeijaan kumminkin olen menossa, sivari ei pahemmin kiinnosta (jo amiksen työssäoppiminenkin on tarpeeksi perseestä) ja myös kauemmin siellä pitäisi kärsiä kuin intissä. Inttiäkään kohtaan ei kyllä pahemmin ole kiinnostusta, mutta ennemmin se kuin sivari. Tahtoisi vaan jatkaa opiskeluja suoraan amiksen jälkeen eikä pitää mitään ''välivuotta'' siinä välissä. No, pistän sitten hakemukset menemään kouluihin ja jos pääsen niin lykkään sitä sitten. Parempi se intti kumminkin on käydä näin nuorempana kuin sitten päälle parikymppisenä. Silloin kiinnostusta löytyisi varmaan vieläkin vähemmän.

Tai sitten opiskelet itsellesi itseäsi kiinnostavan ammatin/alan ja menet sivariin vasta sen jälkeen. Sivarissa teet sitten ammattiasi vastaavaa työtä ja parhaassa tapauksessa varmistat itsellesi sitä kautta myöhemmänkin työpaikan. Jos et, niin sitten olet ainakin saanut vuoden verran työkokemusta omalta alaltasi -> työnsaanti helpottuu. Kyllä tuo aina armeijan munkkikahvitteluita järkevämpi vaihtoehto on.

Ekstrahupina voi vielä mainita senkin hyvän puolen, että pääset sitten kutsunnoissa näkemään ne sotapellejen myrtyneet ilmeet kun ilmoitatkin meneväsi sivariin! Priceless! :D

Toisekseen, jos kymmenenkin vuotta lykkäät sitä sivariin menoa, niin parhaassa tapauksessa systeemi on siihen mennessä ehtinyt jo muuttua täydelleen ja pääset paljon vähemmällä. Eipä noita vaatimuksia ainakaan koventamassa olla. Yksi vaihtoehtohan on nimittäin jo nykyäänkin ottaa jalkapanta puoleksi vuodeksi ja vaikka pelailla se aika kotona konsolipelejä. Jos armeijafiilistä erityisesti kaipaa, niin pelaa sitten vaikka CoD:ia... ;)

Lainaus käyttäjältä Demppa+

Tulee hyödyksi työelämässä tuo kokemus enemmän kuin mikään intissä opittu.

Tämäkin on nyt hieman suhteellista. Riippuu tietysti missä päin on armeijaa käynyt ja missä roolissa, mutta kyllä minä näen että esimerksi ryhmän johtamisharjoitukset (joita itsekkin pääsin tekemään), tai jopa joukkueharjoitukset kokelailla, tarjoavat aika hyvää kokemusta työelämää varten, etenkin jos havittelee tulevaisuudessa jonkinlaista esimiestyötä. Töitä kuitenkin ehtii tehdä elämänsä aikana ihan tarpeeksi, ja armeijassa oppii muutenkin sopeutua tuntemattomien ihmisten kanssa, ja kasvattaa omaa itsekuria sekä totella muiden ihmisten käskyjä (jos siis näissä asioissa on ongelmia itsellä, mutta myös muutenkin). Itse ainakin olen huomannut nyt näin kohta kolme kuukautta siviilissä oltuani armeijan jälkeen, kuinka paljon siellä sai sellaista oppia mitä ei muussa ympäristössä voisi saada.

Mutta mitä tulee Rätsetin juttuun, niin itse suosittelen käymään heti opintojesi jälkeen sen armeijan. Se on sitten mahdollisimman nopeasti alta pois, eikä se sitten jää takaaksi enään.

Ja puolustusvoimat tarjoavat sinulle silmälasit, jos näkö sitä vaatii, eli todellakaan omia ei pakosti tarvitsee käyttää, sillä PV ei korvaa omia lasejasi jos ne jossain leireillä vaikka menevät paskaksi. Intin lasit ovat semmoiset tyylikkäät lähes Kekkos-tyyliset lasit.

Lainaus käyttäjältä Rätsetti

Jostain syystä kumminkin pidän erilaisista kokemuksista ja tämän vuoksi se intti kiinnostaisi silti enemmän. Kyllä minulla motivaatiota armeijaan on lähteä, ei se tunnu yhtään että sinne pakotettaisiin menemään, mutta opiskelisin kyllä silti mielummin ilman taukoja siinä välissä. Mutta katsoo nyt mitä siellä kutsunnoissa minulle sanotaan.

Suosittelen ehdottomasti hoitamaan ensin kaikki opiskelut kunnialla loppuun. Armeija on tunnetusti pilannut monta lupaavaa opiskelijaa. Lisäksi saat siinä muutaman vuoden lisäaikaa miettiä mitä ihan oikeasti itse haluat. Alle parikymppisenä kun turhan moni (lähes kaikki?) menevät armeijaan lähinnä pelkän ryhmäpaineen vuoksi. Kutsuntojen tarkoitus on vain vahvistaa tuota efektiä. Iän myötä uskaltaa sitten tehdä ihan oikeastikin asiat oman mielensä mukaan.

Jos pelkästään uusia kokemuksia kaipaat, niin eräretkille voi lähteä ihan omaehtoisestikin. Mahdollisesta palveluspaikasta päätellen olet kotoisin Kainuusta tai Pohjois-Karjalalasta, sieltä päin löytyy paljon hienoja retkeilymahdollisuuksia. Ja ennen kaikkea voit itse valita lähdetkö metsään päiväksi, viikoksi vai jopa kuukaudeksi.

Lainaus käyttäjältä Snakeleader+

[quote='käyttäjältä Demppa+']Tulee hyödyksi työelämässä tuo kokemus enemmän kuin mikään intissä opittu.[/quote]

Tämäkin on nyt hieman suhteellista. Riippuu tietysti missä päin on armeijaa käynyt ja missä roolissa, mutta kyllä minä näen että esimerksi ryhmän johtamisharjoitukset (joita itsekkin pääsin tekemään), tai jopa joukkueharjoitukset kokelailla, tarjoavat aika hyvää kokemusta työelämää varten, etenkin jos havittelee tulevaisuudessa jonkinlaista esimiestyötä. Töitä kuitenkin ehtii tehdä elämänsä aikana ihan tarpeeksi, ja armeijassa oppii muutenkin sopeutua tuntemattomien ihmisten kanssa, ja kasvattaa omaa itsekuria sekä totella muiden ihmisten käskyjä (jos siis näissä asioissa on ongelmia itsellä, mutta myös muutenkin). Itse ainakin olen huomannut nyt näin kohta kolme kuukautta siviilissä oltuani armeijan jälkeen, kuinka paljon siellä sai sellaista oppia mitä ei muussa ympäristössä voisi saada.

Jep, tarkoitinkin omalla kommentillani enemmän omia kokemuksia. KK-mieheksi kun ehdin kouluttautua niin se tuskin olisi tarjonnut minulle mitään oikeita hyötyjä tulevaisuuteen. Johtohommiin jos tähtää niin toki silloin on aliupseerin urasta ainakin jotain hyötyä.

P.S. Älä turhaan Rätsetti editoi vastauksia edelliseen viestiin. Se hämää hiukan. Kirjoita siis rohkeasti vain uusi viesti.

Lainaus käyttäjältä TkHX+

Suosittelen ehdottomasti hoitamaan ensin kaikki opiskelut kunnialla loppuun. Armeija on tunnetusti pilannut monta lupaavaa opiskelijaa. Jos pelkästään uusia kokemuksia kaipaat, niin eräretkille voi lähteä ihan omaehtoisestikin. Mahdollisesta palveluspaikasta päätellen olet kotoisin Kainuusta tai Pohjois-Karjalalasta, sieltä päin löytyy paljon hienoja retkeilymahdollisuuksia. Ja ennen kaikkea voit itse valita lähdetkö metsään päiväksi, viikoksi vai jopa kuukaudeksi.

Ehei, ihan keski-suomesta minä olen kotoisin. Ainakin siinä kirjeessä mikä saapui postissa joskus keväällä, luki että Laukaasta mennään palvelemaan Kajaaniin. Ja näin on jo isänikin nuoruusaikaan ollut, hän on siis asunut täällä samassa paikassa koko elämänsä. Kyllä minä olen vieläkin enemmän kääntymässä armeijan puoleen, onhan siellä muitakin ihmisiä suorittamassa samaan aikaan sitä. On tässä vielä aikaa vähintään pari vuotta ja voihan sitä tehdä kuin Demppa ja lopettaa sen armeijan kesken jos ei nappaa ja mennä sitten sivariin.

Nyt on kutsunnat ohi, ja palveluspaikka tiedossa. Pääsin melkein ensimmäisten joukossa lautakunnan puheille, sukunimeni kun on siitä ihan alkupäästä. Mihinkä pääsin? Noh, Tikkakoskelle ilmasotavoimiin. Olin aivan varma että joutuisin sinne Kajaaniin, josta en mitään hyvää ole kuullut. Kun kuulin lautakunnan päätöksen, olin ihan yllättynyt. Tuonnehan Tikkakoskelle on vaikea päästä varsinkin suoraan kutsuntojen kautta, pitäisi hakea johonkin erikoiskoulutukseen että helpommin pääsisi. Olin tuon vaihtoehdon sulkenut kokonaan jo pois, koska B-mieheksi olen siis joutumassa ja kun minulla ei ollut mitään tietoa näistä etukäteen että miksikä haluaisin. Sotilaspoliisia sanoin, koska se olisi vaikuttanut kaikkein sopivimmalta minulle, mutta näköni vuoksi ei onnistu.

Innostus armeijaan menoon kasvoi kumminkin samantien kun kuulin palveluspaikkani. Eihän sinne kukaan kaveri ole tulossa samaan aikaan, koska he valmistuvat jo ensi vuonna ja menevät heti silloin heinäkuussa inttiin. Se ei minua haittaa yhtään, ei mulla ammattikoulussakaan ollut yhtään tuttua samaan aikaan samalla linjalla. Tikkakoski on mukavan lähelläkin, Jyväskylästä jotakin 30 kilometriä ja täältä meiltä ehkä 50, mutta Jyväskylän kautta joudun kumminkin sinne kulkemaan.

7.7.2014 siis olen menossa tuonne, ihan hyvillä mielin nyt odotan sitä. Ei ollut kauheasti kiinnostusta armeijaan vielä, kun luulin että joudun johonkin mahdollisimman paskaan paikkaan kerta B-miehenä mennään. Positiivinen yllätys, Tikkakoski on ainakin kehuttu paikka.

Spolliksi ei kande mennä ellei tosiaan poliisin hommat kiinnosta sillö noita kinkkuja on niillä ihan ylipaljon. Melkein joka toinen vkl ovat siis kiinni. Kun lämärikurssi loppui niin hypättiinkin suoraan panssaritiedustelijoiden kelkkaan. Heti ensiksi lähdettiinkin yöksi mettään ja kyllähän se 25 kilon rinkka oli kieltämättä aikamoinen vittupää kannettavaksi. Vielä kun nekin kamppeet ovat mallia puolustusvoimat niin ei ollut mikään yllätys että rinkka hajoaa käsiin. Mutta on tuossa sissihommassa omat jännät puolet ja jääpi toivottavasti hyvät muistot.

Ja ei inttiin tarvitse kavereita. Kyllä siellä sitten vähän ujompikin tutustuu muihin ja kaikki ollaan samassa liisterissä.

Itse kotiuduin armeijasta alikersanttina viime heinäkuussa 362 vuorokautta palvelleena ja olen ylpeä siitä. Kainuun Prikaatilla suoritin palvelukseni Pohjois-Suomen Viestipataljoonassa (p*ska paikka näin lyhyesti sanottuna).

P-kauden olin Esikuntakomppaniassa, AUK:n 2. Viestikomppaniassa ja johtajakauden 1. Viestikomppaniassa, eli koko mätä pataljoona tuli koluttua läpi. P-kausi nyt oli mitä oli, perus tetsausta jne. AUK 1 oli suurimmilta osin perus johtamisharjoittelua, muutama erittäin rankka harjoitus, mm. kelojen yö (yhteensä noin 16-17 kilometrin parikaapelilinjan rakentamisharjoitus), ryhmätaitokilpailu (noin 60 kilometrin marssi, jossa oli tetsaus/suunnistus/yms rasteja), sekä tietysti linjaharjoitus. AUK 2 olikin sitten paljon tympeämpää aikaa, nimittäin leiriä leirin perään ja viestilaitteiden kanssa näpräämistä. Johtajakausi oli itselleni paljon rennompaa ja helpompaa aikaa, koska pääsin toimisto-aliupseeriksi. Johtajakauden leireillä toimin Esikunta- ja Viestipataljoonan Huoltokomppanian vääpelinä, mikä oli ihan ok-hommaa.

Vaikka armeijassa tietysti oli noita huonoja hetkiä, niin aika paljon on kyllä aika ehtinyt jo kultaamaan muistoja. Mutta kyllä sieltä ihan hyviäkin muistoja löytyy, aika paljonkin. Sitten tuolla tietysti sai kavereita paljon, ja olen muutamaan ollut yhteydessäkin intin jälkeenkin.

En itse ole sivarin suorittaneita vastaan, mutta kyllä itse kuitenkin arvostan armeijan käyneitä, etenkin niitä, jotka siellä vuoden ovat olleet. Armeijassa kun oppii arvostamaan siviilielämää tavalla, jota ei sivari tai C:n paprut tarjoa. Ei sillä, kyllä arvostin siviilielämää ennen armeijaakin, mutta kyllä se, kun monet kerrat tuli vietettyä lähes viikko vesisateessa metsässä todella vähillä yöunilla, syöden jotain sissimuonia nukkuen pienessä teltassa 10-12 muun tyypin kanssa, kasvattaa henkisesti ja paljon. Samaten yleinen vapauden puute yleisesti kasarmilla, etenkin morttina.
Myöskin armeijan käyminen, ja johtajakoulutus, avaa monia ovia, jos ei vaikkapa ole vielä varma koulupaikasta/ammatista, sillä muutamat ammatit (mm. poliisi, pelastuslaitos) vaativat käsittääkseni armeijan käymistä. Myöskin vanhemmat ihmiset arvostavat armeijan käymistä nykyään. Ja mikäs sen mukavempaa, kuin jutella kavereiden/tuttujen kanssa muutaman kaljan jälkeen armeijajuttuja? Jutella siitä, kuinka kivaa oli sivarissa vaihtaa vaippoja vanhainkodissa, tai jutella kirjastossa kirjastotätien kanssa siitä kuinka hyvä ilma ulkona on... Makunsa kullakin tietty.

Ja tietysti se TJ0-päivä oli aivan jotain uskomatonta fiiliksen puolesta, kun käveli portista ulos Klamydian soidessa täysillä.

joo-o Miku, komppaan kyllä ajatuksiasi. Olen itse päässyt nyt viime torstaista asti maistamaan tavallaan sivariduunia, kun vartiovalmiudessa ollaan oltu veksissä päivystämässä. Päivystyksen lisäksi siis hommia on melko vähän ja täällä ei ole ketään skapparia muistuttamassa että ollaan intissä. Ruokailuaikaa ainakin tunti ja punkkaa ei tarvitse pedata pinkasta puhumattakaan. Tämänkin päivän ohjelmaan ei meikällä kuulunut yhtään mitään ruokailuja lukuunottamatta. Henkilökuntaakaan ei ole paikalla niin voitiin nyt viikonloppuna häröillä minkä mieli sieti.

Mutta jos tätä vuoden tekisi, niin en tiedä jäisikö siitä niin hienoa kokemusta. Eihän se sissin leikkiminen ole mitään ruusuilla tanssia, mutta sen jälkeen siiviliä katsoo ihan eri valossa. Omanikäisiä tuttujakin kerääntyy varmaan enemmän mitä sivarissa. Ensi viikolla sitten E-TAH ja koko viikko metässä. Pääseepi taas ampumaan kovilla jos ei muuta hohdokasta tuo tarjoa. Viimeisen 7 viikon aikana olen ampunut jotakuinkin 20 räkäpäätä.

Erityisen huvittavaa on ennakkoasenteet siviilipalvelusta kohtaan. Ihan normaaleja hommia siellä haetaan, työ kuin työ. Ennen vanhaan saattoikin olla töitä tarjolla vain vanhainkodeissa "vaipanvaihtajana", mutta tärkeämpää työtä vanhustenhoitokin on kuin puskissa pyssyn kanssa hyppiminen, tai alokkaiden korvaan huutaminen.

Ai juu anteeksi, toki siitä sotaleikistä on sitten hyötyä kun Suomeen hyökätään. Heh.

Ja nykyisinhän ei käsittääkseni yksikään työpaikka saa vaatia armeijan käymistä, vain "yleisen asevelvollisuuden", vai miksi sitä nyt kutsuttiinkaan. Kuitenkin, sivarin käyneillä on samat mahdollisuudet.

Ja onko sillä alikersantin koulutuksella kuitenkaan mitään merkitystä työelämässä? Tahtoisin kuulla esimerkkejä. Sitä en kiellä etteikö siitä hyötyä olisi jos Puolustusvoimista ajatteli työuraa hankkia.

Lainaus käyttäjältä Demppa+

Ja onko sillä alikersantin koulutuksella kuitenkaan mitään merkitystä työelämässä? Tahtoisin kuulla esimerkkejä. Sitä en kiellä etteikö siitä hyötyä olisi jos Puolustusvoimista ajatteli työuraa hankkia.

Tuskin sen paljoa työnhaussa painaa, mutta saatu kokemus on varmasti hyvää sellaiselle, joka haluaa myöhemmin johtotehtäviin.

Mitä sivariin tulee, niin itse rinnastan sen ainakin näin ennakkoon rippileiri/päiväripari -parivaljakkoon. Lopputulos on käytännössä sama, mutta riparilta on niin paljon hyviä muistoja, että käy sääliksi päiväsetin käyneitä.

Koko intti/sivari on puhtaasti järjellä ajateltuna täysin "turha" ajanjakso, jonka aikana opinnot tai työelämä seisoo paikallaan. Sivarin kautta voi toki saada jalan oven väliin pätkäduunia tai ihan oikeaa työtä varten, mutta sekin koskee lähinnä amiksia tai vanhempana palvelevia. Siksi koko vertailu siitä, mikä on "järkevää", on aika hyödytöntä. Amis vs. lukiolainen on fiksumpi tappelun aihe, vaikka sekin on aivokuollutta kinaamista.

Lainaus käyttäjältä Demppa+

Erityisen huvittavaa on ennakkoasenteet siviilipalvelusta kohtaan. Ihan normaaleja hommia siellä haetaan, työ kuin työ. Ennen vanhaan saattoikin olla töitä tarjolla vain vanhainkodeissa "vaipanvaihtajana", mutta tärkeämpää työtä vanhustenhoitokin on kuin puskissa pyssyn kanssa hyppiminen, tai alokkaiden korvaan huutaminen.

Ai juu anteeksi, toki siitä sotaleikistä on sitten hyötyä kun Suomeen hyökätään. Heh.

Ja nykyisinhän ei käsittääkseni yksikään työpaikka saa vaatia armeijan käymistä, vain "yleisen asevelvollisuuden", vai miksi sitä nyt kutsuttiinkaan. Kuitenkin, sivarin käyneillä on samat mahdollisuudet.

Ja onko sillä alikersantin koulutuksella kuitenkaan mitään merkitystä työelämässä? Tahtoisin kuulla esimerkkejä. Sitä en kiellä etteikö siitä hyötyä olisi jos Puolustusvoimista ajatteli työuraa hankkia.

Tiedän tuon, ettei työpaikat saa vaatia intin käymistä nykyään, mutta valitettavasti monessa työhaastattelussa tuo miespuolisilta henkilöiltä kuitenkin kysytään. Vastasi siihen mitä tahansa, niin kyllä se työnantajalle jonkinlaisen kuvan henkilöstä antaa. Sanot esim. "En halua vastata." -> työnantaja voi katsoa negatiivisesti tai sanot että olet käynyt sivarin, sama homma. Valitettavaa mutta totta, etenkin jos siellä työhaastattelija itse sattuu olemaan joku sissi-RUK:n käynyt reservin vänrikki. Suomi on tietyissä asioissa hyvin vanhanaikainen valtio. Toki tähänkin vaikuttaa varmasti työnantaja/haastattelija, osaa ei varmasti voisi vähempää kiinnostaa, mutta osaa, etenkin vanhempia miespuolisia henkilöitä (40-60v.) tämä varmasti kiinnostaa. Itselläni tuota on kysytty ainakin silloin, kun menin palokuntaan sopimuspalomieheksi (VPK-tyylistä hommaa). Tuo nyt ei mikään kunnon ammatti ole, enemmänkin harrastus, mutta kuitenkin. Myöskin eräs vanhempieni tuttu, viidenkympin paremmalla puolella oleva mies, on esimiehenä eräässä firmassa, ja hänen kanssaan kävimme tästä kerran keskustelun, ja myös hän sanoi, että kysyy jokaisessa työhaastattelussa nuorilta miehiltä, ovatko he suorittaneet asepalveluksen, ja jos joku ei ole, niin siihen pitää sitten olla erittäin hyvät perustelut. Vanhanaikaista ajattelua? Kyllä mielestäni, mutta minkäs teet. Tiedän muutaman muunkin vastaavanlaisen tapauksen.

Ja en btw usko itsekään Suomen puolustuskykyyn noin pienellä reserviarmeijalla, vieläpä kun koulutus sekä varusmiesten palvelusmotivaatio on mitä on. Mutta kyllä armeija antaa paljon monipuolisemman, kasvattavamman ja muistettavamman KOKEMUKSEN kuin sivari. Armeija nimittäin on sellainen kokemus, jota ei missään siviilihommassa voi saada, ja se ihan aikuisten oikeasti kasvattaa henkisesti. Tokihan siellä voi perus pullamössöjonnet (Usko tai älä, siellä törmää mitä avuttomampiin tyyppeihin jossain vaiheessa. Armeijan ikäleikkaus on paljon radikaalimpi, kuin vaikkapa mitä koulussa näkee.), joille äiti on aina tehnyt ruoat valmiiksi, pedannut sängyt heille, yms. oppia ihan yleishyödyllisiä perustaitoja (tulenteko, sängyn petaaminen, ruoan valmistaminen, kerrospukeutuminen jne.), sekä yleisesti huonokuntoisilla kunto todennäköisesti nousee ainakin peruskoulutuskauden aikana, riippuen toki myös aselajista.

Yksi kasvattavia tekijöitä tuolla oli ehdottomasti myös se, kun joudut jakamaan saman tuvan 10-12 täysin tuntemattoman tyypin kanssa, ja tuvat vaihtuvat ainakin muutaman kerran palveluksen aikana. Osa heistä saattaa hyvinkin olla jollain tapaa ärsyttäviä, tyhmiä, tai jopa ihan kunnon kusipäitä, mutta heidän kanssaan on vain pakko oppia elämään, ja tämä parantaa varmasti sopeutumiskykyä. Tuskinpa työ- tai opiskeluelämässäkään kaikki työ/koulukaverit ovat niitä parhaita kavereita, mutta heidän kanssaan on vain pakko oppia olemaan.

Ja tuosta puolustusvoimien johtajakoulutuksesta (alikersantti tai kokelas). Siitä voi olla hyötyä työelämässä ihan puolustusvoimien ulkopuolellakin. Käsittääkseni ainakin poliisin ja erilaiset pelastusalan ammatit vaativat armeijan käymistä, ja näissä tuo intin johtajakoulutus katsotaan ehdottomasti plussana. (Se, että onko siitä intin johtajakoulutuksesta oikeasti mitään hyötyä siellä, onkin sitten toinen asia.)

Edit: Kuulostan varmaan siltä, kuin olisin suurikin puolustusvoimien lobbaaja. Näin ei kuitenkaan ole, olin itsekin lukion jälkeen kovasti palvelukseenastumista ja yleistä asevelvollisuutta vastaan. Vielä intissäkin ärsytti välillä niin maan p*rkeleesti, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, kun olen sen käynyt, vieläpä pidemmän kaavan kautta, pidän sitä arvokkaana ja kasvattavana kokemuksena. En kuitenkaan ole missään vaiheessa edes harkinnut minkäänlaista sotilasuraa tai työsuhdetta puolustusvoimiin. Lisäksi kyllähän sieltä armeijasta niitä elinikäisiä kavereitakin tuli, joista parin tyypin kanssa olen ollut intin jälkeenkin tekemisissä. (Asuvat naapuripaikkakunnilla.)

Munkk1 tuossa heittikin mielestäni erittäin hyvän kommentin. Korvatkaa sanat ripari -> intti, päiväsetti/päiväripari -> sivari. Tietysti nuo ovat "hieman" eri mittakaavassa, mutta oikein osuva vertaus kuitenkin.

Lainaus käyttäjältä Munkk1+

Mitä sivariin tulee, niin itse rinnastan sen ainakin näin ennakkoon rippileiri/päiväripari -parivaljakkoon. Lopputulos on käytännössä sama, mutta riparilta on niin paljon hyviä muistoja, että käy sääliksi päiväsetin käyneitä.

Erittäin paljon kiitoksia Miku. Tulee oikein lämmin ja pörröinen olo kun saadaan uudelta jäseneltä pitkää tekstiä oikein ajatuksen kanssa, eikä sorruta vihamielisyyksiin vaikka lievästi provosoimalla koitin saada keskustelua käyntiin.

Olet täysin oikeassa siinä että intti on paljon hienompi kokemus. Vaikka siellä itse sen 73 päivää vain viihdyin, niin olihan se jännempää kuin Tullissa toimistohommien tekeminen. Ja itse jopa suosittelen sitä kaikille. Aina kun on kuitenkin se mahdollisuus siirtyä muihin hommiin jos ei "puskissa hyppiminen" nappaa.

Lainaus käyttäjältä Demppa+

Erittäin paljon kiitoksia Miku. Tulee oikein lämmin ja pörröinen olo kun saadaan uudelta jäseneltä pitkää tekstiä oikein ajatuksen kanssa, eikä sorruta vihamielisyyksiin vaikka lievästi provosoimalla koitin saada keskustelua käyntiin.

Olet täysin oikeassa siinä että intti on paljon hienompi kokemus. Vaikka siellä itse sen 73 päivää vain viihdyin, niin olihan se jännempää kuin Tullissa toimistohommien tekeminen. Ja itse jopa suosittelen sitä kaikille. Aina kun on kuitenkin se mahdollisuus siirtyä muihin hommiin jos ei "puskissa hyppiminen" nappaa.

Juu, ainahan väittely on mukavaa, jos keskustelu pysyy asiallisena ja molemmat osapuolet perustelevat väitteitään. :)

Näin jälkikäteen voisin vielä todeta, että minulle on aivan sama onko joku käynyt intin vai sivarin, se on kuitenkin loppujen lopuksi jokaisen oma valinta. Mutta kyllä itsekin suosittelen jokaiselle siellä intissä ainakin pyörähtämään, ja sitten jos ei tykkää, niin ainahan sitä voi hakeutua siviilipalvelukseen.

Voisihan sitä jotenkin hämmentää tätä sivari/intti/homo/hetero/peruna/tomaatti-keskustelua. Naamakirjan ryhmässäkin paljon hyviä mielipiteitä asiaan, kirjoitelkaa ihmeessä tänne.

Itsehän kävin "kääntymässä" intissä. Reilun kuukauden heiluin siellä, kunnes E:n papruilla kotio ja joskus uudestaan. Se stoori löytyy jo tästä ketjusta, joten en itketä teitä sillä enää uudestaan.
Sen aikaa mitä intissä olin, niin aika harmitontahan se oli. Helposti siellä olisi sen vuoden jaksanut, mutta nyt kun sieltä kerran jo lähdin kotio, niin motivaatio mennä takaisin ottamaan kakkaa niskaan on hyvinkin lähellä miinusta. Töissäkin kun olen ollut, niin paljon mieluummin jatkan työssäkäymistä sivarin muodossa. Teltta ei ollut pystyssä intissä, edes ampuessa, joten eipä oikein ole syytäkään mennä takaisin. Etenkään kun sen voi käydä loppuun "mukavasti" intissä.

Siitä olen samaa mieltä, että arvokkaampaa se sivarin työkokemus on. Jos meinaa lääkikseen, niin sitten sairaaloissa/vanhainkodeissa tehtävät hommat ovat käsittääkseni melkein kullanarvoisia. Yksi tuttu oli myös koulullamme sivarissa ja auttoi käsittääkseni melkoisesti kun hän haki nuorisotyötä opiskelemaan. Toki nykyäänkin sivarihommia voi tehdä oikeastaan missä vain, joten toki muutakin työtä voi tehdä kuin hoitosisarenduuneja.

Ei siinä. Minä en dissaa inttipoikia, mutta intissä ollessani kuulin hyvinkin mielenkiintoisia kommentteja sivareista. Paras taisi olla "Moiset homot pitäisi kaikki ampua, vittu!" Eipä oikein kinosta mennä tuommoistakaan paskaa enää kuuntelemaan.

Faijan ilme oli aikoinaan näkemisen arvoinen kun kerroin siirtyväni siviilipalvelukseen. Hän kävi nimittäin muinoin siinä parikymppisenä kaveriporukkansa kanssa hieman vetämässä sivareita turpaan. Oli suht jännät paikat siinä kun kerroin omat juttuni..

Lainaus käyttäjältä Demppa+

Faijan ilme oli aikoinaan näkemisen arvoinen kun kerroin siirtyväni siviilipalvelukseen. Hän kävi nimittäin muinoin siinä parikymppisenä kaveriporukkansa kanssa hieman vetämässä sivareita turpaan. Oli suht jännät paikat siinä kun kerroin omat juttuni..

Haha, melkeinpä sama juttu itselläni, kun sanoin faijalleni että sivari on vaihtoehto, niin uhkasi antaa selkään jos sellaista uskallan tehdä. Mikä on sinällään aika hassua, koska olin jo silloin täysi-ikäinen, vaikkakin varsin pienikokoinen ikäisekseni.

Mutta joo, itselläni kutsunnat marraskuussa, kirjeen sain joskus helmi- maaliskuussa, ja kaikenmaailman lääkärintarkastukset on jo käyty. Tässä on kuitenkin nyt ollut aikaa miettiä (ja lukea boardilaisten kirjoituksia inttikokemuksista), että olen vakuuttunut, että valitsen armeijan sivarin yli. On se kuitenkin varmasti sellainen once in a lifetime-kokemus, että itse en sitä missaa vapaaehtoisesti, vaikkakin vastustan Suomen asevelvollisuus-pakkoa kaikin rinnoin. Se on yksinkertaisesti järjetön, Suomen lisäksi vain seuraavat EU-maat pitävät kiinni tästä II maailmansotaan jumiutuneesta roskasta: Kreikka, Tanska, Norja, Sveitsi, Itävalta ja Kypros. Se on aika vähän. Puhumattakaan Nato-maista; kokonaiset 4 maata. Jes, Suomi on todella edistyksellinen valtio.

Viime sivulla Demppa taisi sanoa, ettei Suomella oliisi muutenkaan mitään mahkuja sodassa, tai edes potentiaalista vihollista jonka kanssa käydä sotaa. Olen tietenkin tästä samaa mieltä, ja kuten sanoin aiemmin, koko systeemi on jämähtänyt II maailmasodan aikaan. Eli itse poistaisin rangaistuksen jos ei tee mieli puolustaa isänmaataan olemattomalta viholliselta, ja rangaistuksella tarkoitan sivaria tai vankilaa, siitä on vain haittaa opinnoille ja työelämälle.

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Siitä olen samaa mieltä, että arvokkaampaa se sivarin työkokemus on. Jos meinaa lääkikseen, niin sitten sairaaloissa/vanhainkodeissa tehtävät hommat ovat käsittääkseni melkein kullanarvoisia. Yksi tuttu oli myös koulullamme sivarissa ja auttoi käsittääkseni melkoisesti kun hän haki nuorisotyötä opiskelemaan. Toki nykyäänkin sivarihommia voi tehdä oikeastaan missä vain, joten toki muutakin työtä voi tehdä kuin hoitosisarenduuneja.

Onhan noille lääkäreiksi aikoville armeijassa myös sellainen vaihtoehto, kuin lääkintäruk. Käsittääkseni he lähtevät P-kauden jälkeen jo piakkoin Lahteen omaan koulutukseensa ja tulevat sitten uuden saapumiserän myötä tekemään lääkärinhommia eri joukko-osastoihin. Toisaalta valituksi vaatiminen taitaa vaatia jo jotain opiskeluja alalta, mikä tarkoittaa myös, että ihan heti ei inttiin kannatta mennä jos lääkintäkokelaaksi aikoo. Ihan kelpo vaihtoehto varmasti alan opiskelijoille, jotka inttiin lähtevät ja saavat sitä johtajakoulutusta ja kokemustakin. Onhan se kuitenkin täysin totta, että sivarihommissa saa enemmän oikeaa työkokemusta oikean maailman töistä. Armeijan kokemus on sitten vähän erilaista ellei aio armeijaan ihan töihin asti.

Lainaus käyttäjältä Miku

Mutta kyllä itsekin suosittelen jokaiselle siellä intissä ainakin pyörähtämään, ja sitten jos ei tykkää, niin ainahan sitä voi hakeutua siviilipalvelukseen.

Itse en todellakaan. Se olisi kaikille helpompaa jos ihmiset tietäisivät kutsunnoissa minne menevät. Kuten jo aiemmin olen sanonut, olin oman paikkakunnan ainoa henkilö joka meni suoraan kutsunnoissa sivariin. Siellä oli noin 200 miestä joten ei voi kuin ihmetellä mitä vittua.

Nyt kun itselläkin kyseinen palvelus on ollut ohi jo tovin ja monet omasta ikäluokasta myös ovat käyneet palveluksensa on huvittavaa katsoa että melkoisen moni nuista jotka siellä intissä "pyörähtivät" ovat menneet sivariin. Eikö se olisi parempi mennä suoraan vaan sinne sivariin etenkin nuiden jotka ovat asenteella "ehkä ekan viikon siellä intissä jaksan". Valtiolle tulee laskua kun kuljetellaan tyyppejä ees-taas ja kaikki muut palvelut. Ärsyttää henkilöt jotka selvästi menevät sitten sivariin mutteivat uskalla jo kutsunnoissa valita sitä vaihtoehtoa. Onko syynä sitten tuttujen/suvun painostus vai oma tyhmyys. Omat vanhemmat eivät välittäneet vaikka menin sivariin, kaveritkaan eivät mitään vittuilleet. Nykyaikana sivari on niin yleinen asia ettei sen pitäisi olla mikään tabu.

Oma 12kk aikani töissä oli mukavaa ja paras puolihan oli se että sain viettää normaalia elämää. En edes ajatellut olevani jossain "palveluksessa" vaan ihan vaan töissä.

Lainaus käyttäjältä Oselot+

Itse en todellakaan. Se olisi kaikille helpompaa jos ihmiset tietäisivät kutsunnoissa minne menevät. Kuten jo aiemmin olen sanonut, olin oman paikkakunnan ainoa henkilö joka meni suoraan kutsunnoissa sivariin. Siellä oli noin 200 miestä joten ei voi kuin ihmetellä mitä vittua.

Nyt kun itselläkin kyseinen palvelus on ollut ohi jo tovin ja monet omasta ikäluokasta myös ovat käyneet palveluksensa on huvittavaa katsoa että melkoisen moni nuista jotka siellä intissä "pyörähtivät" ovat menneet sivariin. Eikö se olisi parempi mennä suoraan vaan sinne sivariin etenkin nuiden jotka ovat asenteella "ehkä ekan viikon siellä intissä jaksan". Valtiolle tulee laskua kun kuljetellaan tyyppejä ees-taas ja kaikki muut palvelut. Ärsyttää henkilöt jotka selvästi menevät sitten sivariin mutteivat uskalla jo kutsunnoissa valita sitä vaihtoehtoa. Onko syynä sitten tuttujen/suvun painostus vai oma tyhmyys. Omat vanhemmat eivät välittäneet vaikka menin sivariin, kaveritkaan eivät mitään vittuilleet. Nykyaikana sivari on niin yleinen asia ettei sen pitäisi olla mikään tabu.

Ehkä valitsin sanani tuossa hieman väärin, mutta en tarkoittanut sitä niin, että "Lähdenpä käymään pariksi viikoksi intissä, jonka jälkeen lähden sivariin." Tarkoitin lähinnä sitä, että jos joku ei kutsunnoissa ole vielä varma, voiko/haluaako suorittaa armeijan vai ei, niin ei heti tyrmää sitä intissä käymistä. Nimittäin jos kutsunnoissa jo hakeudut siviilipalvelukseen, niin armeijaan ei sitten jälkeenpäin ole asiaa, mutta jos menet armeijaan, niin voit sieltä sitten vaihtaa sivariin milloin vain. Ja eihän tuollaista valintaa tietysti kannata tehdä vielä muutaman päivän, tai edes parin viikon inttikokemuksella: intissä varsinkin se ensimmäiset pari viikkoa ovat melkoinen kulttuurishokki, mutta sitten kun siihen tottuu ja intin maailmaan pääsee sisään, puhumattakaan siitä kun siellä saa uusia kavereita, niin kyllä se palvelus alkaa maistua paljon paremmalta.
Juuri tuon kulttuurishokin takiahan monet sieltä lähtevät sen parin ekan viikon tai päivien aikana, vaikka he aluksi olisivatkin ajatelleet kestävänsä koko intin. Moni ei uskalla sitä sivaria valita kutsunnoissa ihan jo ryhmäpaineen takia, koska sitten ne kaverit tai kovanaamat rupeaa homottelemaan ja silleen.

Lainaus käyttäjältä Oselot+

12kk aikani töissä oli mukavaa ja paras puolihan oli se että sain viettää normaalia elämää. En edes ajatellut olevani jossain "palveluksessa" vaan ihan vaan töissä.

Oikeastaan juuri tämä on yksi syy, miksi itse pidän sitä sivarin käymistä huonompana kokemuksena. Ns. normielämää ja töissäkäymistä kun voi ja pitää kokea jatkuvasti elämässä, intti on niin erilainen (ja jälleen kerran käytän sanaa kasvattava, varmaan alkaa käydä kohta tylsäksi tuon hokeminen) ja once in a lifetime -kokemus.

Lainaus käyttäjältä Miku

Nimittäin jos kutsunnoissa jo hakeudut siviilipalvelukseen, niin armeijaan ei sitten jälkeenpäin ole asiaa, mutta jos menet armeijaan, niin voit sieltä sitten vaihtaa sivariin milloin vain.

Nykyään muuten voi mennä sivarista inttiin. Mitä minun koulutusjaksolla olleista ainakin pari lähti armeijaan kun ei sivarin meininki innostanut. Tämä ei ole kauhean yleistä mutta sitä tapahtuu ja mielellään ne ottaa sinne inttiin lisää tyyppejä.

Mitä tuohon kasvattavaan juttuun tulee niin olen kyllä samaa mieltä että perus kaupunkilaisjanttereille on hyväksi mennä välillä sinne metsään juoksemaan. Minä kun olen maaseudulta kotoisin ja yli 10 vuotta olin Suomen ainoassa oikeassa eräpartiolippukunnassa jossa 14-15 vuotiaana oli samanlainen meininki kuin intissä taikka jopa rankempi (mm. Hossan lumihangessa -30 asteen pakkasessa yöpymistä päivän hiihtämisen jälkeen) niin en nähnyt kokevani mitään kummempaa armeijassa. On tietenkin muitakin aatteellisia syitä mutten niihin jaksa paneutua.

Se, että on vanhainkodissa huuhdellut pari päivää vanhaa ihmispaskaa puolivainaan persposkista pois ei paljon lääkiksessä paina, terveisin -11 kandi. Sehän on hyvä jos motivaatiota työhön löytyy. Sitä kaivataan sitten ku tehtävästä työstä ei kukaan maksa. Itse kyllä arvostan sivareita. Onhan intti aika kevyt koettelemus vrt. ikuiseen hintin / lusmun leimaan, mitä kehä kolmosen ulkopuolella herkästi jaellaan. Kyllä siellä intissäkin sellaisia vatupasseja laskettiin aukkiin, että en yhtään ihmettele jos joku on selkäsaunan pelossa vetääs sotkussa sokerinisua toisen perään.

Kaksi kertaa jo kirjoitin viikolla pitkää viestiä aiheeseen liittyen, mutta näemmä ne molemmat yritykset ovat sitten kadonneet bittiavaruuden syövereihin, joten kolmas kerta ratkaisee. Elikkä viikon olin vartiovalmiudessa veksissä ja siellä sai hyvän kuvan noiden lääkintä-Rukkilaisten toimenkuvasta. Hehän siis ovat joko täysin päteviä lääkäreitä tai vähintään muutaman vuoden lääkistä käyneitä. Intissä sitten p-kauden jälkeen menevät Lahteen, minne myös Aukkilaiset lähetetään ja pitävät siellä esim. oppintunteja aukkilaisille ja sen jälkeen lähetetään johonkin varuskuntaan lääkäreiksi tai voivat toimia myös pataljoonan lääkäreinä. Jokatapauksessa noita jamppoja ei niin hirveästi kait ole, joten tähän Rukkiin pääsee melko helposti, jos on lääkäritausta. Keissit itsessään eivät ole mitään muovinukella pelleilyä, vaan hoitavat sairaita varusmiehiä. Työkokemuksen kannalta näen tuon ihan yhtä hyvänä vaihtoehtona, kuin jossain sairaalassa jeesailu ja samalla saa kokea armeijankin päivittäiset riemut.

Meikälle tuosta veksiviikosta ei työkokemuksen kannalta niin hirveästi käteen jäänyt, mutta ainakin päivystämistä tuli harjoiteltua ihan urakalla. Päästiinpä vielä torstaina mukaan tuohon vähän isompaan onnettomuuteen, kun päivystykseen soitettiin milloin mistäkin päin.

Mitä tuohon iänikuiseen palveluspaikka-sotaan on sanomista, niin ehkä omasta mielestäni tylsin selitys on se, että jommastakummasta ja yleensä intistä ei hyödy mitään tai että asevelvollisuus on perseestä, koska siinä menee vuosi elämästä hukkaan. Jos asenne on jo valmiiksi tuo, niin morjensta vaan. Mistä lähtien ihmisen on ollut pakko tehdä kaikki asiat elämässään prikulleen joidenkin raamien mukaan, jotta hän voisi hyötyä elämästä mahdollisimman paljon? Onko se rahan tienaaminen sinä yhtenä vuonna tosiaan nuorille miehille niin tärkeä asia, että asevelvollisuus voitaisiin poistaa? Kun suurin osa meistä kuitenkin tulee vielä työskentelemään intin jälkeen lähemmäs 40 vuotta ja ehkä opiskelemaan 5-10 vuotta, niin miten siinä enää voi painaa yhden vuoden "menetys" asepalveluksessa? En minä palvelusta mitenkään puolusta, mutta pointti on se, että elämässä tärkeintä ei ole ehtiä suorittaa opintoja ja muita etappeja mahdollisimman nopeasti, vaan kokemukset ovat ne, jotka me iän myötä tulemme muistamaan.
Ottakaa siis sellainen asenne, että asevelvollisuudesta voi ottaa ihan yhtä paljon hyötyä ja iloa irti, kuin vuodesta normaaleissa töissä ja paljon enemmänkin. Oma asenne ratkaisee tuossa paljon paljon enemmän, kuin mikään fyysinen kunto. Sama koskee sivaria, siitäkin saa paljon irti, jos ei kyrpä otsassa herää sängystä.

Itse ainakin erittäin tyytyväinen ollut sivariin. Armeijan kauttahan sinne päädyttiin, kun aukkiin iskivät, vaikka olin sanonut mielenkiinnon sitä kohtaan olevan pyöreä nolla. Kapteenin ilme, kun menin sanomaan, että siirryn sivariin oli kyllä ikimuistoinen. Green Day soi taustalla radiossa ja Herra Kapteeni tuijotti täysin hiljaa minuutin tai kaksi. Onneksi pokka piti.
Aika huumorillahan siellä intissä oltiin, ei sitä voinut tosissaan ottaa, mutta tosissaan tuo auk ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Sivari alkaa olemaan lopussa ja mainio kokemus ollut, koulutusjaksokin oli mukava ja mielenkiintoinen. Saanut myös kiitosta, että tulin sivariin. Eräs opettaja ollut kouluttajana armeijassa ja sanoi suoraan, että sivari on paljon järkevämpi vaihtoehto, kuin '' larpata metsässä ja huudella laukaus, laukaus''.

Eipä siellä armeijassa mitään kummempia kasvukokemuksia päässyt kokemaan. Kultaisen ampumataitomerkki tuli ammuttua ja parilla leirillä tuli käytyä. Jatkuva vitutus kuitenkin otti voiton, en ymmärrä miksi kukaan sinne jää jos ei ole kiinnostusta.

Noniin! Nyt on kutsunnoissa käyty, ja alkamisajaksi sain sen mitä halusin: 7.1.2013 eli vuotta "normaalia" aikaisemmin. Aattelin että nyt kun tuo jäi koulu vähän kesken, niin käyn tuon intin pois alta pyörimästä ettei tartte sitä miettiä enään. :) Ja palveluspaikkana Vekaranjärvi. Ei ole kuulemma nasta mesta :D

Lainaus käyttäjältä JuZZi

Ja palveluspaikkana Vekaranjärvi. Ei ole kuulemma nasta mesta

Keskellä mettää kaukana kaikesta.

Vekaralle jos joutuu niin suosittelen pysymään kaukana EK:sta. Edes panssarineekereillä tai pioneereilla ei ollut niin paskaa p-kautta kuin EK:ssa. Tälläinen tilanne ainakin omassa saapumiserässäni 1/11. Jos jostain kummansyystä on halu kuitenkin tunkea EK:n joukkoihin niin suosittelen spollen hommaa. Ja spolleksi kun menee niit kannattaa vielä yrittää hakeutua Mikkelin vartio-osastoon. Lunkimpaa hommaa saa hakea.

Lainaus käyttäjältä JayeizH+

Lainaus käyttäjältä JuZZiJa palveluspaikkana Vekaranjärvi. [u]Ei ole kuulemma nasta mesta[/u]
Keskellä mettää kaukana kaikesta.

Kiteytit hyvin, mutta lihaa luiden ympärille näihin viesteihin. Ehkä olisi viisainta myös perustella, että miksi kyseinen prikaati juuri on kaukana kaikesta ja niin edelleen. Mutta jatketaan alleviivatusta aiheesta, joka ei pidä sitten ollenkaan kutiansa, jos omasta vinkkelistäni asiaa katson. Los Vekaroksen lomakeskuksessa kohta neljä kuukautta (...tsiisus siellä on tullut jo pitkään pervoiltua) nauttineena voin sanoa, että Vekaranjärvellä ainakin perusasiat on hoidettu mallikkaasti. Tällä tarkoitan sitä, että ruokailuissa on yleensä (ei tosiaan aina) runsas puoli tuntia ruokailuaikaa, Sotilaskodissa tuotteet eivät lopu kesken ja munkit ovat halpoja, urheiluhalli on kattavasti rakennettu ja sopii monipuoliseen liikuntaharjoitteluun.

Jos vielä pystyt vaikuttamaan, mihin pataljoonaan joudut palvelustasi suorittamaan, niin valitse ilman muuta joko Kymen Jääkäripataljoona (panssarijääkäriksi), Itä-Suomen viestipataljoona (viestimieheksi) tai jo ylempänä mainittu Esikuntakomppania, jos Spollin hommat ja kiinnioloviikonloput kiinnostavat. Tämän sen takia, että nämä kasarmit ovat remontoituja, puhtaita ja siistejä ja mikä tärkeintä, home ei haise missään ja ei tarvitse miettiä hengityselinsairauksia sun muuta siinä palveluksen ohessa. Jos menet tykistöön tai pioneeriksi, niin joudun vanhoihin homeisiin kasarmeihin. Koulutus on tykistöllä helpompaa, kuin panssarijääkäreillä, mutta meilummin se, kuin keuhkokuumetta ja tulehduksia. Myös 20 suihkua 100:lle on ihan lyömätön vaihtoehto siihen, että vanhoissa kassuissa on huhujen mukaan vain 4 koko 100 miehen komppanialle. Jos voit vielä siis valita paikkasi vekaralla, niin on syytä miettiä tarkkaan minne lähtee. Kouluttajat ja apukouluttajat nyt varmaan ovat jokapuolella suht samaa tasoa.

Lainaus käyttäjältä mulla60+ ketjusta Digiexpo miitti

ei se havukoe niin paha ees oo

Jos nyt otetaan ensin huomioon se, että meille lämäreille ei ole annettu yhtään tulenjohtokoulutusta, emme ole olleet kuin yhdellä panssarivaunujen tiedustelutunnilla, meille ei ole opetettu trangialla syömistä (tämän nyt oppi ensi yrittämällä mutta kumminkin), emmekä edes tiedä, mitä partiotiedustelu tarkoittaa. Koulutushaarakokeeseen pitäisi siis lähteä melkein olemattomalla koulutushaaran vaatimalla koulutukselta, joten ei se nyt millään muotoa voi helppokaan koe olla? :P

Mutta yhden timpan parusasian sentäs pääsimme männäviikolla oppimaan, eli vesistöylityksen. Hommahan menee niin, että riisuudut ensin munasillesi keskellä hyistä suota ja kaiken kantamasi tavaran sullot rinkkaasi. Sitten olkahihnoihin solmit aseen kiinni ja toivot näin syntyneen Nooan arkin pysyvän pinnalla, kun lautta ja mikkihiiri (sinä) lähdette yhdessä ylittämään jokea. Vesi oli ylläripylläri jäätävän kylmää, vettä satoi ja olimme jo yön metsässä yöpyneet, joten vitutusmittari oli huipussaan. Ja koko snorklausepisodin järjestäjänä toimi kukas muukaan, kuin sikariaan poltteleva harmaassa koppalakissa patsasteleva yliluutnantti H.

Mutta se viimeviikosta. Etiäppäin mennään ja vauhdilla ja kohta alkaakin jo pokemonien laskenta. Jos JuZZilla oli vielä jotain kyseltävää puolustuvoimien aka. "firman" talvilomakohteesta mallia Vekaroksen mäntysuot, niin siitä vaan kyselemään. Jos tulet panssarijääkäriksi, niin voidaan keväällä tavatakkin.

Lainaus käyttäjältä Airus

[list]
Kiteytit hyvin, mutta lihaa luiden ympärille näihin viesteihin. Ehkä olisi viisainta myös perustella, että miksi kyseinen prikaati juuri on kaukana kaikesta ja niin edelleen.

En tiedä miksi se on keskellä mettää ja niin edelleen. Mutta se on sielä.

Viestien pituutta kannattaa totta kai aina miettiä. Ja turhia vastauksia kuten "Totta", "Olet oikeassa" tai "Todellakin, terve menoa mosa." kannattaa totta kai välttää. Mutta tämä ei tarkoita sitä että lyhyt vastaus ei olisi tarpeeksi informatiivinen ja ihan ok. Pelaajaboardeilla on aina pidetty siitä kiinni että turha löpinä jätetään muualle. Tästä on tullut hiukan virheellinen kuva että lyhyt vastaus ei voisi olla hyvä. Se voi olla ihan hyvä tai jopa parempi kuin pitkä vastaus. Esim. jos pitkän vastauksen kieliasu on karmea. Silloin lyhyt, ytimekäs ja informatiinen vastaus on parempi. Tärkeintä on kuitenkin keskustelu, ei se että kaikki osaavat kirjoittaa esseen tarvittaessa.

Okei tämä oli ehkä turha viesti tänne. Mutta voinhan vielä yrittää palata aiheeseen.

Itse olin Parolannummella viestikomppanjassa. Ihan jees paikka se oli, vaikka inttihän on usein samaa paskaa/kokemusta eri paketissa. Sieltä oli ainakin helppo päästä kotio. Bussit meni vierestä suoraan juna-asemalle. Ja se oli lähellä Hämeenlinnaa joten bussimatka juna-asemalle ei ollut pitkä.

Lainaus käyttäjältä JayeizH+

Lainaus käyttäjältä Airus
Kiteytit hyvin, mutta lihaa luiden ympärille näihin viesteihin. Ehkä olisi viisainta myös perustella, että miksi kyseinen prikaati juuri on kaukana kaikesta ja niin edelleen.
En tiedä miksi se on keskellä mettää ja niin edelleen. Mutta se on sielä.

Viestien pituutta kannattaa totta kai aina miettiä. Ja turhia vastauksia kuten "Totta", "Olet oikeassa" tai "Todellakin, terve menoa mosa." kannattaa totta kai välttää.
...
Silloin lyhyt, ytimekäs ja informatiinen vastaus on parempi. Tärkeintä on kuitenkin keskustelu, ei se että kaikki osaavat kirjoittaa esseen tarvittaessa.

Okei tämä oli ehkä turha viesti tänne. Mutta voinhan vielä yrittää palata aiheeseen.

Hehhee tuota juuri odotinkin. :) Reagoin tarkoituksella noin, kun kyseessä kuitenkin oli vanhaparta Heinz. Ja uudemmille käyttäjille tuossa tulikin hyvä infopaketti. Boardeilla saa ja pitääkin joskus vastata ytimekkäästi. Viesti oli ihan mallikkaasti rakennettu, mutta maksoi myös vaivan kirjoittaa noottia, että sain tuon reaktion esiin.

Kirjoittakaa ihmeessä muutkin talven mosat omia tuntemuksianne, kun ei siihen teidänkään palveluksen alkuun ole enää, kuin 79 aamua. Ainakin Munkk1 oli JuZZin lisäksi aloittamassa ja varmaan muitakin löytyy. Minä, Muksu ja Hemmoheikkinen fiilisteltiin ennen heinäkuuta aika paljonkin tuota inttiä. Saadaan ketjua vielä enemmän aktiiviseksi ja sitä rataa. Myös reservissä hajoilevien jamppojen inttitarinoita on mukava lueskella.

Niin ja huomenna paukkuukin 150 rikki ja pokemonien laskenta voi alkaa.

Viesti sekä pari sitä seuraava siirretty Ärsyttävät asiat -ketjusta.

Lainaus käyttäjältä hemmoheikkinen

Räntäsade... se on jotain aivan hirveää. Itsellä tämän viikon keskiviikko meni näin: "illalla siinä 21:00 aikaan kun alamme jalkautua ajoneuvosta pimeään metsään(omaa kättä ei näe ilman lamppua), alkaa karmea räntäsade. Jo valmiiksi märissä vaateissa alamme pystyttää komentotelttaa räntäsateen säestyksellä, samalla kun kouluttaja huuta naama punaisena kun olemme tunnin myöhässä. Siinä klo 4:00 yöllä teltta on valmis, vieläkin sataa räntää. Sitten alamme pystyttää omia telttoja. Olen jo yhden valvotun yön takia sekaisin, näen hallusinaatioita ja olen hypotermian partaalla." Mikä siis ärsyttää? Räntäsade ja leirit intissä.

Ette kai te nyt yhtä komentotelttaa seitsemää tuntia pystyttäneet? Nojoo kyllähän siinä yöllä menee rutkasti enemmän aikaa, kun valoja ei saa ainakaan meillä käyttää, mutta seitsemän tuntia kuulostaa kyllä karulta. Melkein tuli jo säälivä kyynel, mutta itsekin jouduin tällä viikolla torstaina kokemaan astetta epämiellyttävämmän koulutuksen. Edellisenä yönä olin nukkunut sen 4 tuntia ilman makuupussia teltassa ja sitten mennyt loppuyöksi vartioimaan kolmea telamiinaa tienvarteen. Toisinsanoen vaan istuin toisen soltun kanssa tiennokassa säkkipimeässä useamman tunnin tekemättä yhtikäs mitään. No aamulla tuli mukavia uutisia, että vesistökoulutusta ei 95% varmuudella pidettäisi, vaan iltapäivällä kaikki pääsisivät takaisin kasarmille lämpimään.

Paskan marjat se 5% olisi pitänyt ymmärtää huiputukseksi, sillä lounaan jälkeen noin puoliltapäivin rynnättiin kassulle, jonne jätimme tetsarin, sirpaleliivin ja kypärän ja rinkat selässä jatkoimme suoraan moduuleilla kohti paikkaa, jossa tämä vesistöylitys oli määrä suorittaa. Ulkona satoin vettä ja lämpötila oli 5 asteen kieppeillä. Siitä sitten vaan vaatteet rinkkaan ja nakuna ase sekä rinkka mukana uimaan joen poikki ja takaisin muutamaan kertaan. Meinasi hengitys olla viimemetreillä jo tukalassa tilassa, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan ja sen jälkeen päästiinkin kahdeksan aikoihin takaisin sinne oikeasti lämpimälle kasarmille. Harmi vaan, että päivällinen jäi näin ollen syömättä ja muutenkin vapaa-aika oli lähes olematon, kun kaikki rinkassa olleet varusteet piti sijoittaa kuivauskoppeihin kuivumaan. Mitä tästä opin? Vesisade, pimeys, intti, rinkka ja vesistönylitys eivät olleet mukava sekoitus. Helppohan sitä on nyt jälkikäteen kotisohvalla miettiä, mutta totuus on se, että se kovin, kylmin, ja pimein aika on vasta edessä. Kouluttaja sanoikin, että "nyt on kylmä, mutta kuukauden päästä ei ole kylmä, silloin on ihan helv***n kylmä!".

Lainaus käyttäjältä Airus

Lainaus käyttäjältä hemmoheikkinenRäntäsade... se on jotain aivan hirveää. Itsellä tämän viikon keskiviikko meni näin: "illalla siinä 21:00 aikaan kun alamme jalkautua ajoneuvosta pimeään metsään(omaa kättä ei näe ilman lamppua), alkaa karmea räntäsade. Jo valmiiksi märissä vaateissa alamme pystyttää komentotelttaa räntäsateen säestyksellä, samalla kun kouluttaja huuta naama punaisena kun olemme tunnin myöhässä. Siinä klo 4:00 yöllä teltta on valmis, vieläkin sataa räntää. Sitten alamme pystyttää omia telttoja. Olen jo yhden valvotun yön takia sekaisin, näen hallusinaatioita ja olen hypotermian partaalla." Mikä siis ärsyttää? Räntäsade ja leirit intissä.
Ette kai te nyt yhtä komentotelttaa seitsemää tuntia pystyttäneet? Nojoo kyllähän siinä yöllä menee rutkasti enemmän aikaa, kun valoja ei saa ainakaan meillä käyttää, mutta seitsemän tuntia kuulostaa kyllä karulta. Melkein tuli jo säälivä kyynel, mutta itsekin jouduin tällä viikolla torstaina kokemaan astetta epämiellyttävämmän koulutuksen. Edellisenä yönä olin nukkunut sen 4 tuntia ilman makuupussia teltassa ja sitten mennyt loppuyöksi vartioimaan kolmea telamiinaa tienvarteen. Toisinsanoen vaan istuin toisen soltun kanssa tiennokassa säkkipimeässä useamman tunnin tekemättä yhtikäs mitään. No aamulla tuli mukavia uutisia, että vesistökoulutusta ei 95% varmuudella pidettäisi, vaan iltapäivällä kaikki pääsisivät takaisin kasarmille lämpimään.

Paskan marjat se 5% olisi pitänyt ymmärtää huiputukseksi, sillä lounaan jälkeen noin puoliltapäivin rynnättiin kassulle, jonne jätimme tetsarin, sirpaleliivin ja kypärän ja rinkat selässä jatkoimme suoraan moduuleilla kohti paikkaa, jossa tämä vesistöylitys oli määrä suorittaa. Ulkona satoin vettä ja lämpötila oli 5 asteen kieppeillä. Siitä sitten vaan vaatteet rinkkaan ja nakuna ase sekä rinkka mukana uimaan joen poikki ja takaisin muutamaan kertaan. Meinasi hengitys olla viimemetreillä jo tukalassa tilassa, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan ja sen jälkeen päästiinkin kahdeksan aikoihin takaisin sinne oikeasti lämpimälle kasarmille. Harmi vaan, että päivällinen jäi näin ollen syömättä ja muutenkin vapaa-aika oli lähes olematon, kun kaikki rinkassa olleet varusteet piti sijoittaa kuivauskoppeihin kuivumaan. Mitä tästä opin? Vesisade, pimeys, intti, rinkka ja vesistönylitys eivät olleet mukava sekoitus. Helppohan sitä on nyt jälkikäteen kotisohvalla miettiä, mutta totuus on se, että se kovin, kylmin, ja pimein aika on vasta edessä. Kouluttaja sanoikin, että "nyt on kylmä, mutta kuukauden päästä ei ole kylmä, silloin on ihan helv***n kylmä!".

Juu, ei siinä pystyttämisessä ihan 7 tuntia mennyt. Oli siinä muutakin hommaa, mutta aikamääreisiin emme kertakaan päässeet, enkä nukkunut kuin 25 minuuttia koko leirin aikana(3 päivää). Ne naamioverkot on aivan hirveitä jos niiden päällä on sellaista räntä paskaa. Painoa tulee helvetisti lisää. Tuo vesistöylitys kuulosta todella epämielyttävälle.

Joo onneksi tuossa vesistöylityksessä ei ole mitään hirveää kiirettä (joskin ei kukaan jää sinne veteen huvikseen pulikoimaan) ja melkeinpä tuo on vaan sellainen "ollaan intissä ja mitataan nyt teidän sietokykynne rajoja" juttu, jolla ei sodassa sitten ole paljoakaan merkitystä. Poikkeuksena ehkä taistelusukeltajat ja airborne rangerit, jotka tekevät tuota suuremmassa mittakaavassa. Teille tuskin edes koskaan noita tulee, ellette rinkkoja leireillä kanna mukana.

Naveja ei olekkaan p-kauden jälkeen tarvinnut oikeastaan pyöritellä ja se on hyvä se. Onneksi meillä on vain sissiteltat, mutta on niissäkin tekemistä, kun leiriytyessä illalla kymmenen aikaan pitää ensin tehdä telttakepit, keskisalko ja kiilat, jotta edes teltan saa pystytettyä. Sitten vielä hakataan polttopuut maastossa olevista umpimäristä haloista. Onneksi tuo "tossutiedustelu" ei ole meikäläisten päälaji, jota ollaankin jo pikkuhiljaa muuttamassa lähemmäs panssaritiedustelua, eli sitä normaalia inttimeininkiä. Olen viime leirien jälkeen tullut vahvasti siihen tulokseen, että en tosiaan halua olla mikään wannabe-laskuvarjojääkäri ja kantaa tuota niiden rinkkaa yhtään sen enempää kuin on tarvis. Pelolla jo odotellaan niitä aikoja, kun räntäsateet ja pieni lumivaippa täyttävät Los Vekaroksen. Ja jos onni oikein potkii, niin ehkä tässä joutuu vielä intin suksiinkin koskemaan. Pyörän ajaminen sen sijaan taitaa jäädä kokonaan väliin, ei harmita yhtään.

Lainaus käyttäjältä Airus

Joo onneksi tuossa vesistöylityksessä ei ole mitään hirveää kiirettä (joskin ei kukaan jää sinne veteen huvikseen pulikoimaan) ja melkeinpä tuo on vaan sellainen "ollaan intissä ja mitataan nyt teidän sietokykynne rajoja" juttu, jolla ei sodassa sitten ole paljoakaan merkitystä. Poikkeuksena ehkä taistelusukeltajat ja airborne rangerit, jotka tekevät tuota suuremmassa mittakaavassa. Teille tuskin edes koskaan noita tulee, ellette rinkkoja leireillä kanna mukana.

Naveja ei olekkaan p-kauden jälkeen tarvinnut oikeastaan pyöritellä ja se on hyvä se. Onneksi meillä on vain sissiteltat, mutta on niissäkin tekemistä, kun leiriytyessä illalla kymmenen aikaan pitää ensin tehdä telttakepit, keskisalko ja kiilat, jotta edes teltan saa pystytettyä. Sitten vielä hakataan polttopuut maastossa olevista umpimäristä haloista. Onneksi tuo "tossutiedustelu" ei ole meikäläisten päälaji, jota ollaankin jo pikkuhiljaa muuttamassa lähemmäs panssaritiedustelua, eli sitä normaalia inttimeininkiä. Olen viime leirien jälkeen tullut vahvasti siihen tulokseen, että en tosiaan halua olla mikään wannabe-laskuvarjojääkäri ja kantaa tuota niiden rinkkaa yhtään sen enempää kuin on tarvis. Pelolla jo odotellaan niitä aikoja, kun räntäsateet ja pieni lumivaippa täyttävät Los Vekaroksen. Ja jos onni oikein potkii, niin ehkä tässä joutuu vielä intin suksiinkin koskemaan. Pyörän ajaminen sen sijaan taitaa jäädä kokonaan väliin, ei harmita yhtään.

Ärsyttäviin asioihin voisi lisätä vielä nuo pyörät. Aivan kamalia paskakasoja!! Ei vaihteita, penkki kääntyy heti 360º astetta kun hieman ahteriasi liikautat jne.. Vihaan nuita kapistuksia todella paljon!!