Armeija, siviilipalvelus, totaalikieltäytyjät jne. / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus
Armeija, siviilipalvelus, totaalikieltäytyjät jne.

IMAGE(http://www.ess.fi/upload/image/2011/9/10/armeija.jpg)

Vanhoilla boardeillakin pyörinyt keskusteluaihe, jonne voidaan tulla verestämään vanhoja inttimuistoja tai purkamaan ajatuksia parhaillaan olevasta varusmiespalvelusta. Tai sitten voi tulla kyseenalaistamaan koko varusmiespalvelun. Kaikki käy, kunhan keskustelu pidetään puhtaana

Itsehän olen tosiaan palvellut kohta yhdeksän kuukautta Porin Prikaatin 1.jääkärikomppaniassa, ja palasin eilen Suomeen kansallisen koulutuksen huipentumastamme eli Cold Response 2012:sta, joka pidetään Norjassa. Monet varmasti ovatkin lukeneet uutisista harjoitukseen liittyvästä ikävästä tapaturmasta. Mitä itse harjoituksesta voi sanoa, ja mitä voin sanoa tulevaisuudessa asevelvollisuutta suorittaville, älkää odotelko mitään COD:ien kaltaista jokapäiväistä räiskintää ja toimintaa. Totuus on se että tulette odottamaan, odottamaan ja vielä kerran odottamaan. Norjassa meidänkin yksi meidän jääkärijoukkue ei ampunut käytänössä ampunut yhtään laukausta. 90 % on odottamista, 10 % toimintaa, jos sitäkään. Se on karu fakta. Ja suosittelen kaikille vähänkin armeijaa kohtaan kiinnostuneille sitä koko vuoden palvelusta. Se voi tuntua pitkältä ajalta, mutta sinä aikana pääse kokeemaan kaikki vuoden ajat ja paljon enemmän kuin esimerkiksi puolen vuoden miehet, joita en tietenkään millään tavalla väheksy. Kaiken kaikkiaan voi sanoa että intti on tarjonnut ikimuistoisia kokemuksia jo tämän 9kk aikana ja luonut hyviä kaverisuhteita.

Mutta, let the conversation begin!

Itse palvelen parhaillaan Kainuun Prikaatissa 1. Viestikomppaniassa, Pohjois-Suomen Viestipataljoonassa. Roolini on miehistössä "ATK-operaattorina" eli erikoistuneena viestimiehenä. Tähän mennessä ainakin olen toiminut muiden saapumiserän viestimiesten kanssa ihan normaaleissa tehtävissä, saa nähdä milloin pääsen noita "ATK-hommia" tekemään ja mitä ne sitten sisältävätkään? Kovin kitsaasti tietoa jaettiin tuosta tehtävästä, mutta päätin hakea kuitenkin. Palvelusaikani on 180vrk, joka on minulle sopivin vaihtoehto sillä koulu kutsuu syksyllä.

Intti on ollut kyllä tähän mennessä ihan jees hommia. Niin fyysinen kuin henkinenkin kunto kasvaa kohisten kaiken paskan keskellä, ja esim. viestimiesten suorittaman surullisenkuuluisan "kelojen yön" jälkeen kaikki muu rymyäminen tuntuu ihan kivalta siihen shittiin verrattuna. Ensi viikolla olisi taas leiriä tiedossa, 3vrk mittainen viestiasemaharjoitus jossa rakennamme 24-metrisiä mastoja ja Tekojen takavaunuista löytyvien kultaiselta 80-luvulta peräisin olevia viestilaitteita apuna käyttäen viestintäverkon johonkin päin prikaatin lähialueiden metsiä. Hirveästi ei nuo hommat innosta, enemmänkin odottelen viikon mittaista taisteluammuntaharjoitusta Vuosangassa. Omasta mielestä parhaita hommia tähän mennessä ovat olleet nimenomaan nuo taisteluammunnat, niissä oli tekemisen meninkiä kun sai syöksähdellä taisteluparin kanssa janttereita kaadellen.

Pakko myös yhtyä Snakeleaderiin tuon odottelun suhteen, armeijassahan on aina kiire odottamaan. Tosin sitäkin odottelua osaa joskus arvostaa, kun ei tarvitse aina sykkiä vaan saa rötväillä puuta vasten ja jauhaa paskaa toverien kanssa.

Meikä ryynää tällä hetkellä Porin Prikaatin 3.Jääkärikomppanian AUK:ssa ja ainakin toistaiseksi homma on ollut kovin mukavaa. Munat turpeessa on painettu ihan tarpeeksi ja ampumaankin on päästy riittävästi. Luffyn tavoin juurikin tuo taistelukoulutus on se, mikä kiinnostaa ja ampuminen toki siinä ohessa. Palvelusaika tulee olemaan 362 vuorokautta, ja sen päätteeksi minusta tulee toivottavasti noheva(n) jääkäriryhmän johtaja.

Ps. Sneikki, en tiedä olitko lappu kourassa 1.JK:n ikkunassa, kun me siinä pihalla pööpöilimmen kamojemme kanssa ennen AUK:in alkua, mutta kiitti vaan aamuista!

Ei armeijaa, ei sivaria, ei kieltäymistä vaan hylätyn paperit. Kutsunnoissa kävin ensimmäisen kerran 2008, jolloin lääkäri totesi, että olen liian lihava armeijaan ja ilmoitti kahden vuoden kuluttua kutsutaan uudestaan. 2010 kutsu kävi taas. Kutsunnoissa lääkäri tuumasi, ettei muutosta ollut juuri tapahtunut (muistaakseni viisi kiloa oli eroa edellisestä kerrasta ja tämä alaspäin) ja sitten kysyi perään ettei taida innostaa. Sanoin ettei into ole ainakaan noussut ja lisäksi opiskelut yliopistossa olivat/ovat kesken, joten lykkäystä kytättiin valmiiksi. Lääkäri siinä sitten tuumi hetken ja ilmoitti määräävänsä minulle C paperit, että se siitä sitten.

Jälkeenpäin on jäänyt mietyttämään millainen se kokemus olisi silloin aikoinaan ollut, sitä kun vähän vaikea arvioida pelkästään kavereiden sun muiden kommenttien perusteella. Nyt se on aika varmasti ollut ja mennyt kokemus minun kohdallani.

Lainaus käyttäjältä Kamikaze+

Ps. Sneikki, en tiedä olitko lappu kourassa 1.JK:n ikkunassa, kun me siinä pihalla pööpöilimmen kamojemme kanssa ennen AUK:in alkua, mutta kiitti vaan aamuista!

Lappua en näytellyt, mutta ikkunoista kyllä silloin saateltiin huudella jotain tuleviin aamuihin liittyen ;)

Palvelin 6 kuukautta kontiorannassa Jääkärikomppaniassa tunnustelijana/ryhmän varajohtajana korpin natsojen arvoisesti saapumiserässä I/10. Hyviä muistoja, harmi että ovat kovaa vauhtia ajamassa Gona Beachia alas, kuka sitä itärajaa puolustaa jos ei Pohjois-Karjalan Prikaatin korpisoturit :D

Aika kauan ignoorasin tämän topicin, mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja päätin runoilla tännekkin jotain.

Intti olisi siis meikäläisellä vielä edessä. Heinäkuussa alkaa palvelus Utissa ja fiilikset aika ristiriitaiset. Toisaalta, ei kiinnosta sitten ollenkaan. Jotenkin rasittaa, että vuosi elämästä menee tuollaiseen juttuun, minkä koen itselleni täysin turhana ja inhottavana. Samalla myös hitusen pelottaa, että mitä jos oma kunto ei kestäkkään tai omat tupakaverit ovatkin totaalisia uunoja. Pahinta varmaan olisi, jos meno olisikin samanlaista keskenkasvuista perseilyä kuin yläasteella. Hui kamala! Simputusta sun muuta ei Suomessa kai esiinny kummemmin, joten siitä en sinällään ole huolissani.

Taas toisaalta, aina kun tuota alkaa miettimään ja jos alkaa ahdistamaan, niin sen jälkeen tulee mieleen, että kun oma asenne on kunnossa, niin hyvin pitäisi mennä. Meinasin lompasia kassulle mahdollisimman positiivisella asenteella, sillä tuskin se mitään auttaa jos sinne menee naama norsunvitulla. Eiköhän sieltä omasta tuvastakin löydy joku juttukaveri, itse kun olen (ainakin omasta mielestäni) hyvinkin sosiaalinen. Samassa kusessahan siinä ollaan, joten eiköhän siinä toimeen tulla. Oma kuntokin on varmaan ihan semiriittävä, tai ainakin kutsunnoissa olivat ne isot pamput sitä mieltä. Jossain koneessa sellaiset tytöt siinä mittasivat kehoni arvoja sun muita, eivätkö kuulemma keksineet mitään syytä huolestua.

Sellaista. Kukaan muu menossa harmaisiin heinäkuussa? Pakko myös kysyä, onko siellä oikeasti niin rankkaa? Aika monet ovat nimittäin sanoneet, että aika paljon liioitellaan sitä fyysistä rankkuutta.

Meikä lähtee kanssasi metsälle heinäkuussa. Paikkana toimii Vekara ja muu onkin vielä auki kuin perhoshaavi. Periaatteessa varmaan vuosi siellä tulee oltua joko sitten pakolla tai halulla. Paha tosiaan sanoa että mitä intti lopulta tuo tullessaan, mutta ainakin alkufiilikset ovat varsin positiiviset. Ei haittaa vaikka vuosi kuluisi, jos siellä tosiaan jotain tehdäänkin ja jonkinlainen kokemus jää käteen.

Kunnossa jos tulee jotain ongelmia etenkin p-kaudella vastaan niin olen kyllä pettynyt. Haluan kyllä että siellä pistetään lujille, mutta nykyinen lenkkitahti alkaa olla kolmea neljää viikossa ja aina sitä 10-20 kilometriä. Myös lihaskunnon puolesta kropan pitäisi olla hyvässä kunnossa. En treenaa inttiin, koska se kuulostaa niin vammaiselta, mutta nyt keväällä on iskenyt pieni urheilukärpänen.

Todennäköisesti lampsin kassulle Muksun mainitsemalla positiivisella asenteella. Ei huvittaisi ensimmäisillä viikoilla jo hajota ja varmasti siellä on niitä joita todella hommat ahdistavat. Itselle tuskin tulee mitään ongelmia ahdistuksen suhteen, kun armeija kuitenkin kiinnostaa. Ja lähinnä ei niinkään aseilla paukuttelu, vaan marssit, kuri ja järjestelmällisyys. Toisekseen vuosi yliopistolla antoi ihan hyvän kuvan, että sieltä voi hyvin olla vuoden poissa. Aikaa on kuitenkin vielä paljon ja ei se valmistuminenkaan ole vielä kovin ajankohtaista.

Lähinnä oma kiinnostus on herännyt armeijaa kohtaan juuri siksi että se tarjoaa jotain muuta kuin koulunpenkkiä ja viivaintegraalia. Vaihto-opiskelemaan olisi voinut kunnolla lähteä vasta neljäntenä vuotena, joten ihan mukava saada tähän väliin jotain "actionia" jotta elämä sitten vielä paremmalta maistuisi. Saa nähdä miten ajatukset sitten siellä metsissä sulavat, mutta näillä eväillä meikä olisi lähdössä. Ja Kiikala kyllä kiinnostaa, niin paljon sieltä legendaa saanut kuulla. :D

Oma puolen vuoden palvelusaika tuli vietettyä Vekarajärvellä viestikomppaniassa 2/10 saapumiserässä. Täytyy kyllä sanoa, että oli kyl "hieman" erilainen kokemus omassa elämässä. Armeijaan liittyviä unia on nähty edelleenkin ja näin ollen piinaa edelleen mieltä vaikka ohitse onkin. Ampumiseen alkoi jo aika ajoissa tylsistyä, kiitos menee sinne kun p-kaudella piti olla niitä ampumaratapäiviä yksi per viikko. Omiin huippukohtiini palvelusajan aikana olivat tietenkin tykistön ampumaharjoitus Lapissa n. puolentoista viikon ajan (autoimme siis vain tykistöä etenemään harjoituksessa) sekä unohtamatta viikon kotihoitoa :D..ja niin, olihan sekin hienoa, että oli saanut palveluksen hoidettua kokonaan.
Tuosta kunnosta ei kyllä ainakaan omasta mielestäni kannata huolehtia, sillä jopa tällainen paskakuntoinen laiskimus pystyi pärjäämään..toki tämä kuntovaatimus vaihtelee. Meillä ainakin p-kaudella jaettiin porukka kolmeen eri ryhmään kunnon mukaan.
Täytyy vielä sanoa loppuun, että armeija ei ollut yhtään omaan makuuni ja hermot oli itellä suht usein kireellä. Silti koitin vaan olla tekemättä mitään tyhmyyksiä. Kannattaa myös valmistautua siihen, että jos jo(t)ku(t) omassa yksikössä sekoilee kunnolla, niin siitä voi koko yksikkö kärsiä.

Itselleni c-luokan paperit kutsunnoista vauvana tapahtuneen aivoinfarktin takia. Oikea puoli osittain halvaantunut, joten toimintakyky sillä puolella tavallista heikompi.

Olisin muuten mennyt inttiin mielelläni, kuullut sukulaisilta paljon positiivista palautetta heidän inttiajoiltaan.

Tämän vuoden tammikuussa tuli kotiuduttua, palveltuani 180 päivää Riihimäen viestirykmentissä. AUK:iin lähtö oli todella lähellä mutta koska homma ei niin paljoa napannut niin onnistuin kuin ihmeen kaupalla luistamaan hommasta. Vaikka se meno välillä vituttikin melkoisesti niin loppujen lopuksi ihan tyytyväinen olen, että armeija tuli käytyä koska varsinkin niiden leirien jälkeen on osannut oikeasti arvostaa enemmän elämän pieniä iloa vaikkapa sitä, että saa syödä ja nukkua tarpeeksi. Huvittavinta asiassa oli kuitenkin se, että kaikki ne viestileirit olisivat voineet olla aivan älyttömän rentoja jos vain puolet puolet komppaniasta ei olisi aina movettanut niitä. Tämä sitten tarkoitti sille toiselle puolikkaalle huomattavasti enemmän työtä ja vartiovuoroja ja johti siihen, että omalla lepovuorolla sai yleensä valita, että syödäkö vaiko nukkua kun molempiin ei aina ollut aikaa. Noh, onneksi loppusotaan saatiin sitten kunnon miehitys kun lääkärikäynnit suoritettiin leiripaikalla :P

Muksulle kyllä isot propsit tuosta Utiin pääsemisestä, olettaen siis että tarkoitit että olet menossa johonkin erikoisyksikköön, esim laskuvarjojääkäreihin tms? Itse hain sinne myös vuosi sitten, mutta lihaskuntotesteissä jäi yhdestä pisteestä kiinni. 27 pistettä oli, ja 28 olisi pitänyt olla vähintään.

Voin teille kaikille kesällä inttiä aloittaville sanoa oman reilun 9kk palveluksen perusteella sanoa, että asenne tulee aika pitkälti ratkaisemaan kuinka kauan tulette jaksamaan armeijassa, jos ollenkaan. Suosittelen ehdottomasti lähtemään palvelukseen avoimin mielen, koska vaikka armeija ei välttämttä ole sitä elämän parasta aikaa eikä työtä jolla on tarkoitus, niin silti itselleni intti on antanut todella monimuotoiset muistot, joita varmasti tulee muistettua sinne ihan hamaan loppuun asti. Kuten ZaleraFF sanoi, kuri sun muu riippuu aika paljon yksiköstä. Meillä löytyi AUK1 puoliväliin asti joka aamu ns. "punkkaralli" jota en ole kenellekkään muulla kuullut olevan. Toimii yksinkertaisesti näin: Herätys - 5 min aikaa pukea M05-palveluspuku päälle ja punkka valmiiksi - Jos varustus ei ole kunnossa, tarkoittaen että jokainen nappi on kiinni, vetoketju on täysin kiinni ja kengännauhat ovat piilossa (niinkuin ei tietenkään koskaan ollut), saattaa hyvin seurata koko punkan repiminen, ja kävely patjan kanssa käytävään. Tähän aikaa max 10 sek. Ja sitten taas korjausaikaa pari minuuttia ja uudestaan punkka kasaan. Ja sama uudestaan niin kauan kunnes varustus oli kunnossa ja punkka kunnossa. Pahimmillaan nämä kestivät aamusta sen 30 min.

Lainaus käyttäjältä Airus+

Lähinnä oma kiinnostus on herännyt armeijaa kohtaan juuri siksi että se tarjoaa jotain muuta kuin koulunpenkkiä ja viivaintegraalia.

Valitettavasti joudun kertomaan ettet täysin pääse tästä eroon. Oikeastaan P-kauden kaksi ensimmäistä viikkoa ovat melkein täynnä oppitunteja, jossa käydään paljon perusteita, yleistä kasarmikäyttäytymisen mallia jne. Unohtamatta myös tietenkäään kokeita, joita myös siellä tulee olemaan. Ne olivat ainakin meillä erinäisiä monivalintakysymyksiä ja esim. käsikranaatin ja RK:n osien nimeäminen. Mutta mitä pidemmälle armeija menee, niin sitä vähemmän niitä sitten tulee.

Suosittelen myös ehdottomasti vuoden palveluksen suorittamista. Myönnän etteikö ajatus puolen vuoden miehenä olisi aika ajoin jälkikäteen houkutellut tammikuun jälkeen, jolloin monia meidänkin komppaniasta lähti. Mutta vuoden palveluksena saa ainakin koko vuodesta sen eri sääoloista irti (sekä hyvä että huono asia). Ja vaikka vuosi kuulostaa pitkälle ajalle, niin loppujen lopuksi on se itselläkin mennyt aika nopeasti tämä reilut 9kk. Tosin tämäkin riippuu millainen se toinen puolivuotisesi on. Esim. itselläni jatkuu vielä koulutus kun meillä tulee kerran vuodessa vain yksi saapumiserä, mutta yleisestihän tämä menee niin että toinen puolivuotta ollaan apukouluttajina seuraavalle saapumiserälle. Se on kuulemma on aika lepiä hommaa (niinkuin se myös näyttää ulkoisestikkin), mutta mitä itse juttelin erään apukouluttajani kanssa heidän vikalla viikollaan, helvetin tylsäähän se usein myös on, kun suurinpiirtein 70 % koko ajasta olet vain tuvassa ja laskeskelet päiviä.

Lainaus käyttäjältä Snakeleader+

Muksulle kyllä isot propsit tuosta Utiin pääsemisestä, olettaen siis että tarkoitit että olet menossa johonkin erikoisyksikköön, esim laskuvarjojääkäreihin tms? Itse hain sinne myös vuosi sitten, mutta lihaskuntotesteissä jäi yhdestä pisteestä kiinni. 27 pistettä oli, ja 28 olisi pitänyt olla vähintään.

Ei ole meikäläisestä tuollaisiin hommiin. Marssin vain kutsuntoihin sisälle ja ilmoittivat, että Uttiin käy miehen tie. En ole siis missään välissä hakenut mihinkään erikoisjoukkoihin tai käynyt missään testeissä. Toiveena oli, että saisin intin alta pois mahdollisimman äkkiä ja Utti katsottiin sitten sopivaksi paikaksi. Sotapoliisin virkaa ne siellä heittelivät, saa nähdä miten käy. Vekara taitaa olla kesällä bookattu aikas täyteen, itsekkin sinne toivoin pääseväni, mutta aika moni sanonut, että tuo Utti ei ole yhtään hassumpi paikka. Kuulemma aika järkevästi siellä hoidetaan iltalomat sun muut, huhupuheita toki. Katsotaan sitten sen peruskauden jälkeen miten käy. Ehkä menee puolella vuodella ehkä lähettävät Vekaralle hoitamaan toista puolikasta, mene ja tiedä. Toivotaan, että eivät laita missään loppusodissa minua ja Airusta vastakkain metsässä. Tulisi sellaiset painit, että mättäät siirryisivät. Jos tiedätte mitä tarkoitan...

E: Mainittakoon vielä, että kutsunnoissa kun haastattelivat ja Uttiin menosta mainitsivat, niin taisivat huomata, että alkoi meikää pelottaa siellä pärjääminen. Sanoivat nimittäin heti perään, että ei pitäisi olla meikällä mitään ongelmia siellä. Saatoin itsekkin toki kysyä, että pärjääkö siellä tälläinen kaveri, en nyt muista niin tarkkaan.

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Pakko myös kysyä, onko siellä oikeasti niin rankkaa? Aika monet ovat nimittäin sanoneet, että aika paljon liioitellaan sitä fyysistä rankkuutta.

Ei ole. Huomaat kyllä itse.

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Pahinta varmaan olisi, jos meno olisikin samanlaista keskenkasvuista perseilyä kuin yläasteella. Hui kamala!

Pirun junttia sakkia tuolta löytyy ja asialliset tyypit on aika harvassa. Paljon juuri tätä "mää ny tulin tänne ku kaikki muutki" porukkaa, joilla ei tunnu tyhjän katseen takana liikkuvan mitään ja sitten noita yläasteelle aivonsa jättäneitä koviksia ja lätkäjätkiä. Riippuu tietysti paljon tuurista ja mun molemmissa joukkueissa oli kyllä ihan asiallinen meininki.

Lainaus käyttäjältä Muksu+

fiilikset aika ristiriitaiset. Toisaalta, ei kiinnosta sitten ollenkaan. Jotenkin rasittaa, että vuosi elämästä menee tuollaiseen juttuun, minkä koen itselleni täysin turhana ja inhottavana.

Ihan turha on itseään pakottaa johonkin "oikeanlaiseen asenteeseen". Tuo on ihan täyttä paskaa ja vain enemmän ajan tuhlaamista. Monet kaverit meni intiin juuri samanlaisella fiiliksellä (minä mukaan lukien) ja kaikki lähti parin viikon jälkeen sivariin (minä mukaanlukien, vaikka mulla pari viikkoa venyikin 190. päivään). Tossa on vain se ongelma, että sinne sivariin ei ihan niin vaan mennäkään, vaan voi joutua venailemaan pahimmillaan melkein vuoden. Se jos mikä on ajan tuhlaamista. Kannattaa siis oikeasti miettiä suoraan sivariin menemistä vaihtoehtona. Varsinkin jos oikeasti on sellainen fiilis, ettei yhtään haluaisi tuonne inttiin mennä, niin ihan turhaa siellä on käydä edes kokeilemassa. Mutta jos oikeasti uskot pääseväsi 6kk mieheksi (hyvin hyvin epätodennäköistä ja vaatii helvetinmoista tuuria), niin totta kai kannattaa mennä. Minä yritin parhaani olla evoileva urpo (enemmän kuin yleensä), mutta epäonnistuin surkeasti. 9kk-12kk armeija vs. 12kk sivari sitten taas onkin sellainen skenaario, josta näin molemmat puolet kokeneena valitsisin silmänräpäyksessä sivarin. Veikkaan, että sivari toimisi kyllä sullekin paremmin, mitä nyt näitä boardien juttuja lukemalla voi ihmisestä kuvan muodostaa.

Lainaus käyttäjältä MJL+

Tossa on vain se ongelma, että sinne sivariin ei ihan niin vaan mennäkään, vaan voi joutua venailemaan pahimmillaan melkein vuoden.

Melko perseestä tuo kyllä. Oikeastihan intistä pitäisi päästä lähtemään sivariin milloin vain ja heti. Laissa lukee niin. Sivarissa kyllä kuulin välillä melkoisia tarinoita siitä kuinka niitä tyyppejä on hyppyytelty ja koitettu aivopestä pysymään armeijassa eikä lähtä sivariin. Naurettavaa puuhaa.

Ihmisten pitäisi oikeasti osata päättää jo kutsunnoissa meneekö sivariin vai armeijaan. Omissa kutsunnoissa oli yli 200 jätkää kahdesta kunnasta ja minä olin AINUT joka meni sieltä suoraan sivariin. Nyt kun mitä olen kuullut niin aika moni nuista on jättänyt jossain vaiheessa armeijan kesken ja menneet sivariin. Ihme pelleilyä. Kaikille olisi helpompaa jos ihmiset osaisi päättää heti mitä tahtovat. Tietenkin monia pelottaa että sivariin jos menee niin muut kiusaa ja muuta paskaa, itselle ei ainakaan kukaan vittuillu ja jos jotain sanoi niin mitä sitten. Sivari loppui itsellä tammikuussa ja helvetin mukava vuosihan tuossa oli, en todellakaan olisi halunnut olla intissä tuota aikaa. Mukavaa vaihtelua opiskelulle ja saapa vähän työkokemustakin. Olin mukavassa sisätyössä ELY-keskuksella jossa pääasiassa vain tietokoneella istuskelin ja otin asiakkaita vastaan.

Sivaria kannattaa harkita jos ei tosissaan sinne metsiin tahdo mennä komenneltavaksi.

Itse palvelin SPOL tehtävissä vekaralla 2/11. P-Kausi oli meillä EK:ssa 6vko ja suht tiukka kausi olikin. Loppuaika olikin itselleni suht helppoa. Intti on pitkälti asenteesta kiinni ja kunhan ei intä vastaan niin pääsee jo pitkälle.

Nyt on tähtäimessä kriisinhallintatehtävät, toivottavasti ensi vuonna.

Lainaus käyttäjältä MJL+

Lainaus käyttäjältä Muksu+Pakko myös kysyä, onko siellä oikeasti niin rankkaa? Aika monet ovat nimittäin sanoneet, että aika paljon liioitellaan sitä fyysistä rankkuutta. Ei ole. Huomaat kyllä itse.

Tämä helpotti paljon. Kiitos tästä.

Lainaus käyttäjältä MJL+

Lainaus käyttäjältä Muksu+Pahinta varmaan olisi, jos meno olisikin samanlaista keskenkasvuista perseilyä kuin yläasteella. Hui kamala! Pirun junttia sakkia tuolta löytyy ja asialliset tyypit on aika harvassa. Paljon juuri tätä "mää ny tulin tänne ku kaikki muutki" porukkaa, joilla ei tunnu tyhjän katseen takana liikkuvan mitään ja sitten noita yläasteelle aivonsa jättäneitä koviksia ja lätkäjätkiä. Riippuu tietysti paljon tuurista ja mun molemmissa joukkueissa oli kyllä ihan asiallinen meininki.

Tämä taas ei ole hyvä juttu. Tuuristahan tuokin on kiinni, toivottavasti tulee enemmän sitä hyvää kuin huonoa porukkaa. Ainahan sinne sekaan yksi tai kaksi vesipäätä mahtuu. Elämäähän tämäkin sentään vain on.

Lainaus käyttäjältä MJL+

Veikkaan, että sivari toimisi kyllä sullekin paremmin, mitä nyt näitä boardien juttuja lukemalla voi ihmisestä kuvan muodostaa.

Otan kohteliaisuutena. Tosiaan, itsekkin mietin jo kutsunnoissa, että eikö se sivari olisi kiva, mutta jokin siinä intissäkin kiehtoo, että sinne menin. Itse olen aina ollut helvetin huono päättämään tälläisiä asioita etukäteen, joten sivariin lähteminen ei luonnistunut. Jotenkin mietin, että tavallaan aika turhaahan tuosta intistä on murehtia, ovat siitä varmaan meikää "heikommatkin" tyypit selvinneet. Katsellaan sitten kesäkuun lopussa miten se tuntti putisee.

Ainiin, Airukselle terkkuja, eikös Vekaralla meinannut taas kuolla joku, kun olivat kudit menneet sekaisin. Pätevää...

Lainaus käyttäjältä Muksu+

Ainiin, Airukselle terkkuja, eikös Vekaralla meinannut taas kuolla joku, kun olivat kudit menneet sekaisin. Pätevää...

Viime vuonna kolme jamppaa menehtynyt. Tämän vuoden tilastoja en tiedä enkä ehkä haluakkaan. Mutta siis kudit sekaisin? Mitähän hemmettiä säätävät siellä.
Itselle kalpaisi ihan tuo asepalvelus ilman niitä aseitakin, mutta kun se kesto on muistaakseni vakio 12kk, niin pahemmin nappaa. Kuullut kyllä itse ihan hyvää palautetta tuolta järveltä ja toisaalta pääseepähän pois pääkaupunkiseudulta. Ei sillä että kävyt Karjalassa sen pehmeämpiä olisi, mutta kuitenkin.

Junttejakin on monelaisia. Ylä-asteella totta kai osa porukasta oli vähän vajaata, mutta ainakin silloin meikää ei pahemmin haitannut mitä muut örvelsivät. Tosin intissähän homma menee niin, että kaikki kärsii. En kuitenkaan usko että jengi jaksaa koko aikaa pelleillä, jos kerta aikovat sen palveluksen hoitaa ja pinna on kyllä sen verran pitkä että varmaan joku muu älähtää aiemmin. Sotilaspoliisi voisi muuten olla mielenkiintoinen valinta, mutta 9kk on niin kehno määrä, kun lukukaudet alkavat tammi- ja syyskuussa. Olla siinä sitten hyvin todennäköisesti 4-5 kuukautta työttömänä. Mielummin 12, mutta sen näkee sitten. Kunnon puolesta nyt menisi siinä tutussa coopperissa hieman alta 3000, joten eiköhän sillä selvitä. Pientä allergiaa on mulla eläinpölylle ja muulle shaiballe, mutta tuskin nyt pahasti menoa haittaavat. Yläasteella meni niitä leukoja vielä päältä 25. Mutta entäpä nyt? Hyvä jos kymmenen saa puristettua. Voi noita aikoja..
Tarkoitus olisi, että tuolla vankilassa ainakin henkinen kunto kohoaisi ja ymmärtäisi paremmin päivittäisten asioiden merkityksen. En nyt tyhmä ole, mutta aina voi kehittyä ja kyllä uskon että noista asioista voisi oppia enemmän. 82 päivää ja sitten läks.

Ainiin, voisin myös helpotella ja sanoa, että ne ensimmäiset viikot ovat ehkä ne kovimmat ja sen jälkeen pitäisi jo helpottaa. Ainakin meille sanottiin suht useasti tuota ekoilla viikoilla. Noiden ekojen viikkojen jälkeen pahimmat jutut ovatkin nuo leirit, ainakin omasta mielestäni. Ei sitä armeijaan menemistä kauheasti kannata jännitellä, pitäisi mennä palvelusaika hyvin jos todella tekee mitä käsketään.

Lainaus käyttäjältä Muksu+

eikös Vekaralla meinannut taas kuolla joku, kun olivat kudit menneet sekaisin. Pätevää...

Tuosta tulikin mieleen meidän e-kauden ampumaleiri Pahkajärvellä. Tuo oli juuri silloin, kun tapahtui tämä erään (olikos se nyt) jonkun kokelaan eksyminen ja kuoleminen siellä metässä. Oltiin juuri suorittamassa ryhmässä puolustamista pimeällä, kunnes jouduttiin kolmannen ryhmän aikana keskeyttämään kyseisen uutisen saatua. Ammunnat sitten siirtyivät seuraavalle päivälle. Hieman kyllä ihmeteltiin ammuntojen lykkäystä kun ei tiedetty syytä, ja vasta leirintäpaikassa saatiin tieto tuosta uutisesta.

Lainaus käyttäjältä Airus+

coopperissa hieman alta 3000, joten eiköhän sillä selvitä.

1800 kun pääsee, niin ei pitäisi mitään ongelmia olla. 2200 on jo hopeisen arvomerkin veroinen saavutus... Tässä kannattaa kyllä ottaa huomioon, että jos sanot juoksevasi 3000 coopperissa, kun sitä ensimmäisenä päivänä kysytään, niin joudut/pääset (ihan miten tykkäät ;)) todennäköisesti kovakuntoisimpien joukkueeseen. Tonnilla alakanttiin ja pääset alokaskaudeksi paljon leppoisampaan seuraan.

Lainaus käyttäjältä Airus+

Pientä allergiaa on mulla eläinpölylle ja muulle shaiballe, mutta tuskin nyt pahasti menoa haittaavat.

Jos pelaat kortit oikein, voit saada tuolla vapautuksen. Kaikki Suomen armeijan kassut on tunnetusti umpihomeessa, mikä on allergioihin yhdistettynä tehokas keino päästä vekeen tuolta. Veksiin vaan valittamaan, ettei pysty olemaan asuintiloissa.

Lainaus käyttäjältä ZaleraFF+

Ainiin, voisin myös helpotella ja sanoa, että ne ensimmäiset viikot ovat ehkä ne kovimmat ja sen jälkeen pitäisi jo helpottaa. Ainakin meille sanottiin suht useasti tuota ekoilla viikoilla.

Näin se on. Jälkeenpäin ajateltuna tosin nuo ensimmäisetkin viikot oli aika saakelin helppoja. Se vain tuntuu silloin aluksi niin raskaalta, kun ei ole tottunut tuollaiseen puuhaan. Ei helvetti se tuntui painavalta, kun ensimmäistä kertaa heitti täyspakatun repun selkään, mutta pari kuukautta myöhemmin sekin tuntuu jo melko köykäiseltä.

Lainaus käyttäjältä ZaleraFF+

Noiden ekojen viikkojen jälkeen pahimmat jutut ovatkin nuo leirit, ainakin omasta mielestäni.

Tää on taas tällainen juttu, mikä riippuu paljon mihin pääsee/joutuu alokaskauden jälkeen. Mulla esimerkiksi oli alokaskauden jälkeen meripioneerina melkein pelkästään leirejä (pahimmillaan 5 viikkoa putkeen vaikka viikonloput olikin vapaita), mutta ei me otettu noista kuin muutamalle edes aseita mukaan, puhumattakaan mistään muusta taiteluvarustuksesta. Pääasiassa vaan seilailtiin pisin Turun saaristoa ja rakennettiin kaikkea jännää ja räjäyteltiin asioita. Sellaista rentoa puuhastelua. Taisteluleirit sit taas on aivan eriasia (vaikka niissäkin me heitettiin yleensä teltta johonkin hevonperseeseen piiloon AUKilta ja spolleilta ja kaikilta muilta ja chillailtiin siellä viikon verran, välillä heitettiin metsään pari miinaa ihan vaan vittuillaksemme). Kaikkein pahinta noissa leireissä on varmaan 3h vartiovuorot öisin ja se, että kokoajan täytyy olla kypärä+ase+taisteluvyö päällä. Tuollainen ~30kg paino + jatkuva liikkellä olo + maassa nukkuminen/muuten vain vähäinen uni alkaa viikon aikana ottamaan kehon ja mielenterveyden päälle aika mukavasti. Tuo on myös pirun vaarallista, kun porukkaa painelee menemään nollat taulussa. Meillä ei tainnut yksikään leiri päättyä ilman jotain äksöniä. Kerran kaverilta meni nenä poskelle, nilkkoja napsahteli pari kappaletta, viereisen komppanian alokasleiriltä evakuoitiin useampikin tyyppi hypotermian takia (3h vartiovuorot -30 pakkasessa). Kaikkein jännin leiri oli Raasissa, missä yhdellä tyypillä räjähti tarkkuuskivääri silmille. Kuolintapauksia ei onneksi sattunut yhtään, vaikka lähellä kävi montakin kertaa, mutta kyllä niitä vuosittain surullisen paljon on...

Lainaus käyttäjältä MJL+

2200 on jo hopeisen arvomerkin veroinen saavutus...

Täh? Omassa propagandavihkosessa seisoo, että tulos on "hyvä" 2600 metrin paikkeilla. 2200 on tyydyttävän raja.

Lainaus käyttäjältä Munkk1+

Lainaus käyttäjältä MJL+2200 on jo hopeisen arvomerkin veroinen saavutus...
Täh? Omassa propagandavihkosessa seisoo, että tulos on "hyvä" 2600 metrin paikkeilla. 2200 on tyydyttävän raja.

Joo noinhan se olikin. Muistin väärin.

Noniin, tuli tällä viikolla suoritettua koko palveluksen kovin ja odotetuin suoritus, barettimarssi. Nimensä mukaisesti palkintona on (ja tuli) kultainen leijonamerkki barettiin, kas näin. Mutta mitä sen eteen pitää/piti tehdä?:

-n. 90 km jalkamarssi. Varustuksena taisteluvarustus joka kuitenkin käytännössä vastasi kenttävarustusta. Yhteensä sirpale-levyjen kanssa yhteispainoa kannettavana lähes 50 kg.
- Erinäisiä rastitehtäviä, joilla piti olla tietyssä aikamääreessä. Ja niihinhän siis suunnistettiin koordinaattien avulla.
- Ei unta 48:aan tuntiin

Kaiken tämän jälkeen voi sanoa että oli ihan helvetin hyvä fiilis kun marssi loppuun asti. Jalkojen kunnosta ei tarvitsekkaan paljoa sanoa, ja hartioissa ei tuntoa löytynyt viimeisillä kilometreillä. N. 1/5 lopetti leikin kesken ennen loppua. Erityisesti täytyy nostaa hattua kahdelle komppanian naiselle, jotka kantoivat suurinpiirtein oman painonsa verran tuon koko marssin aikana. Fiilis kuitenkin hyvä näin jälkikäteen. Ja 10 viikkoa vielä...

Onnitelut vaan Sneikille kultaisesta "oksentavasta majavasta", varmasti ansaittu merkki. Ja pakkohan se on myöntää, että näyttää tuo noin miljoona kertaa hienommalta kuin meikäläisen ja monen muun harmaa läjä.

Itsellä alkoi AUK 2 viime viikolla, ja samalla sain tuohon kusiraidan päälle,jo jonkin aikaa odotetun, korpin nappulan.
Kaiken kaikkiaan AUK 1 meni varsin hyvin ja päätösarvosanakin oli kiitettävä. Jokseenkin tosin jäi kalvamaan se, että RUK:iin pääsy jäi vain pisteen päähän, mutta daum, minkäs teet.

Suoritin sivarin vuosina 2009-2010. Palveluspaikka oli Valamon luostari, jossa toimin tiskaajana ravintolapuolella. Vuosi oli ainutlaatuinen ja varmasti mielenkiintoisempi kuin olisi työskennellyt jossain kirjastossa tai koulussa.
Tiskaaminen tosin alkoi aika tavalla potuttamaan siinä puolen vuoden jälkeen, joten turhautumisilta ei vältytty. En kuitenkaan kadu valintaani.

Armeijaan en mennyt siksi, koska koin hyödyllisemmäksi työn tekemisen.

Onnea Snakeleaderille suoritetusta marssista! Voin kyllä samaistua noihin fiiliksiin, kun vihdoin hajottavan leirin, marssin tai muun suorituksen jälkeen pääsee lämpimään suihkuun ja punkkaan. Itse marssin "vaivaiset" 45km osana viestimiehen tutkintoa, ja olihan tuo omalla tavallaan rankin kokemus tähän mennessä vaikkei ainakaan minun kestävyyttäni äärirajoille vienyt. Meillä ei edes ollut mukana muuta tavaraa kuin täyteen ahdettu reppu (yli 9000kg vaatetta, trangia, sissisafkat) ilman tetsaria, eikä edes rynkkyä otettu mukaan. Välissä oli rasteja, kuten parikaapelin rakennusta ja pitkälanka-antennin ja radion/sanlan käyttökuntoon laittamista. Meidän komppaniasta varmaan puolet ei kyenneet suorittamaan tuota loppuun asti, joka hieman ihmetytti.

Viime viikko kului vuosangan ampuma-alueella taisteluammuntojen merkeissä. Paskat kelit ja märät ja syvät hanget hieman hajottivat, mutta esim. puolustusammunta joukkuekoossa (reippaat 30 ukkoa ampuu yhtä kyytiä, mukana mm. harjoitusraketti-kertasingot ja simuloitua "tykistökeskitystä" etumaastoon) ja oikean sirpalekranaatin heittäminen olivat aivan perkeleen miehekkäitä kokemuksia!

Viimeinen viikonloppu siviilissä, jokos Airuksella ja hemmoheikkisellä on bussiliput varattuna? Radiossa sanottiin, että maanantaina astuu palvelukseen 14 000 alokasta, joten turha sitä on kenenkään jännittää. Samalla tavalla se on uutta kaikille. Täytyyy varmaan vielä ainakin kerran käydä kamujen kanssa juhlimassa vapautta. Itse en ole vielä kertaakaan kunnolla jännittänyt mokomaa, mutta ehkä se iskee sitten maanantai aamuna.

Juu, kyyti on ainakin iteselle hommattu :) Tänään onkin aamupäivä mennyt pakkaillessa tarvittavia varusteita kassiin. Ajatteliko tyypit ottaa mukaan jotain ajanvietettä? Itse ajattelin jokusen kirjan ottaa. Psp:n ottamista mukaan pohdin myös, mutten taida sitä ottaa.

Tammikuussa kotiuduin ihan vain jääkärinä Kontiorannasta, Pohjois-Karjalan Prikaatista. Heinäkuussa sinne menin ja vitutus oli kyllä suunnaton. Kuntokin kun oli aivan surkea (1450 P-kauden cooperissa), niin ei helpottanut yhtään. Eikä se siitä oikein puolessa vuodessa jostain kumman syystä sitten noussutkaan, J-kauden cooperissa 1600. Lihaskunto kyllä nousi.

Selvää varmaan on että P-kausi oli yhtä hajoilua, harkitsin jo koko touhun lopettamista. Jostain syystä en kuitenkaan luovuttanut. E-kaudella päätin sitten erikoistua tulenjohtoon, koska itseäni koko intti vain hajotti eikä yhtään olisi jaksanut. Vaihtoehtona oli vielä erikoistua viestimiehenä matimieheksi, jonka työnkuvassa olisi tietokoneiden kanssa räpeltämistä. Silloin kuulosti juuri sellaiselta touhulta millä viettää loppuaika: taskubiljardia pelatessa. Noh, kävi ilmi että tämä olikin paskin päätös ikinä :D

Tietokoneella kyllä räplätään, mutta se onkin vain joku kosketusnäytöllinen kolhuja kestävä läppäri, jota kannetaan yhdessä radiorepun ja sanlan kanssa, täysi taisteluvarustus päällä. Nuo kaikki päällä sitten juostaan joukkueenjohtajan perässä ja merkitään rintamia ja omien joukkojen sijainteja, sekä tiedustelun perusteella myös vihollisen sijainteja. Viestimiehet: kuvitelkaa vain radioreppuun vielä sanla, parit vara-akut, vara-antennit ja mitä muuta siinä nyt vielä tarvitsi. Painoa tulee kiitettävästi. Tuon varustuksen kanssa sitten juoksin metsässä muiden kanssa, tai no lähinnähän minä vain löntystin koska parempaan en pystynyt. Radioyhteyksien oli tietenkin oltava toiminnassa, ja puolen tunnin välein oli reppu joko otettava selästä, tai jonkun oli purettava päällinen kuorma ja jotenkin säädettävä taajuudet kohdalleen.

Parhain osuus oli tietenkin akkujen lataaminen. Läppärin akkuja nyt ei saanut muualla kuin moduuleissa latailtua (hieman myös mönkijöissä mutta ei todellakaan paljoa), ja nämä oli tietenkin sijoitettu aina jonnekkin helvetin kauas ja sellaiseen paikkaan ettei niitä nopeasti huomaa. Loppusodassa sain harhailla mukavan aikaa pimeässä (ja yksin) ennenkuin edes löysin moduuleita. Oli kyllä kiva tosiaan harhailla kun pelkäsi vihollisen sissejä tai jonkun suden tulevan vastaan. Samalle yölle minun oli vapaaehtoisesti tilattava herätys joskus keskiyöllä kipinämieheltä jotta menisin vielä vaihtamaan ladattavaa akkua. Tätä kaikkea rumbaa varten oli vielä selvitettävä pari koko laitteen toimintaan liittyvää asiaa, samalla kun muu joukkue makaili jo telttojen pohjalla. Oli oikeasti aivan ihanaa touhua, tuota hommaa ei voinut kuin rakastaa!

Näin jälkeenpäin en kyllä kadu mitään, sillä vaikka aluksi menin periaatteella "ei vittu kiinnosta", niin E-kaudella alkoi muiden varusmiesten kohdalla hirveä movetus ja C-paperien keräily. Se kato oli aivan uskomaton. Itse aloin sitten ajatella että miten muilla voi olla noin rankkaa kun minulla on kuitenkin prikaatin paskin kunto, ja aloin halveksia tätä näiden touhua. Joukkueemme johtajat pitivätkin yksi ilta pienen palopuheen, jossa he patistivat meitä ryhdistäytymään: ei inttiin kannata tulla vain makoilemaan, mieluummin sitten kerää kokemuksia ja naureskelee jälkeenpäin kun joku asia vitutti oikein kovasti. Ja olen samaa mieltä. Sitten otinkin vähän positiivisemman asenteen inttiä kohtaan, en vemppaisi ja menisin haasteita kohti.

Matimiehen hommat ovatkin elämäni tähänastisista kokemuksista kaikkein hirveimmät, mutta ei niin hirveitä etteikö sille kaikelle voisi jälkeenpäin nauraa. Ja olihan se mukavampaa kuulla muilta sääliä, kuin sitten halveksintaa että "onpas hemmolla helpot hommat".

En todellakaan kadu intissä käyntiä, siellä tapasi mainioita persoonia ja oman tuvan (ja joukkueen) yhteishenki oli muutenkin rautainen. Sieltä oli kuitenkin todella mukava päästä pois ja jos vuodenkin olisin joutunut olemaan niin voi sitä kaikkea minkä olisin missannut.

Pää on ajeltu, mutta muuten valmistelut vielä aika alkuvaiheissa. Junalla vissiin pitäisi Kouvolaan ajaa ja sieltä jollain bussilla, mutta millä? Kernaasti saa lähettää vinkkejä.
Itse ajattelin ottaa aika vähän omia kamppeita mukaan. Kynsileikkuria ja saksia pitäisi vielä käydä ostamassa. Kirjoja ei juuri nyt ole kesken, enkä jaksaisi sellaista kirjastosta hakea, joten taidan lähteä ilman sen kummempaa ajanvietettä. Kyllähän sitä sitten seuraavina viikkoina voi tuoda jotain lukemista. Kuntoa on kyllä nostettu ihan hyvin siitä, mitä se puolisen vuotta sitten oli, mutta muuten tosiaan meikäläisen valmistelut ovat jääneet töiden ja muun varjoon.

Onnittelut vielä Luffylle ja Snakeleaderille armeijan selvittämisestä!

Lainaus käyttäjältä hemmoheikkinen

Ajatteliko tyypit ottaa mukaan jotain ajanvietettä? Itse ajattelin jokusen kirjan ottaa. Psp:n ottamista mukaan pohdin myös, mutten taida sitä ottaa.

Ei sinne alussa kannata paljoa tavaraa ottaa matkaan. Ei siinä alussa ole oikein aikaa mihinkään chillailuun. Kyllä te nyt ilman pelejä sinne ekoille lomille asti selviätte, selvisin minäkin aikoinaan vaikka oltiin heti 2 vkl kiinni :P

Mut tsemppiä vaan kaikille inttiin lähtijöille. Ei se niin paha reissu ole, vaikka välillä se koville ottikin. Nyt neljä vuotta tuon palveluksen jälkeen muistot on lähinnä positiiviset ja niille vittumaisillekkin asioille osaa jo nykyään nauraa.

Itse en meinaa ottaa mukaan mitään, sillä sain vinkin, että helpointen pääsee, kun lähtee kevyellä varustuksella. Kuulemma aika pieniä ne kaapit, ainakin aloittelevalle pakkaajalle. En tiedä otanko edes reppua. Mitään muuta sinne ei käsittääkseni tarvitse, kuin pari lappua. Palvelukseen astumismääräys, rokotekortti ja henkkarit, siinäpä ne taisivat olla. Kamathan tulevat talon puolesta.

Puhelimen laturi voisi tosin olla kova sana.

E: Tosiaan, se tilinumero, että saa miljoonat tilille :).
Airukselle: Kun tulet junalla Kouvolaan, niin siitä juna-asemalta lähtee busseja Vekaralle ja Uttiin. Siellä vaan hyppäät oikeaan bussiin, niin muu hoituukin itsestään.

Suosittelen myös ottamaan oman pankkitilin numeron mukaan/talteen, jos ei kyseinen ole hyvässä muistissa. Sillä sitä tarvitaankin jo melkein heti päivärahoja varten. Ei sinne kannata pahemmin mitään ottaa mukaan, jotai ajanvietettä iltavapaille..tosin itellä suurin aika vapailla meni sotkussa pyöriessä ja munkkikahveja syödessä. Ja eikä parina ekana iltana ole mitään iltavapaita vielä.

Lainaus käyttäjältä Airus+

Pää on ajeltu, mutta muuten valmistelut vielä aika alkuvaiheissa. Junalla vissiin pitäisi Kouvolaan ajaa ja sieltä jollain bussilla, mutta millä? Kernaasti saa lähettää vinkkejä.

Meillä oli ainakin siinä ihan "Meitä" varten tilattu oma kuljetus, ja se lippuhan on siinä palvelemisastumis-lapussa. Ja siellä pitäs olla ihan varusmiehiä opastamassa, näin ainakin meillä.

Vinkkinä kaikille palveluun meneville, kannattaa jo hyvissä ajoissa olla varuskunnassa paikalla, sillä sitä enemmän on aikaa tehdä alkuvalmisteluja.

Itse olisin todennäköisesti nyt palaamassa palveluksesta, mikäli minut olisi armeijaan aikoinaan kelpuutettu. Erakonkin tarinasta todistaa, että armeijan parasta antia ovat loputtomat tarinat sen kurjuudesta ja oudoista sattumuksista. Hyvinhän tuo "säästetty" aika on työhön käytetty, eikä harmita enää kun pankkitiliä katsoo.

Lainaus käyttäjältä Ravenwood+

Mut tsemppiä vaan kaikille inttiin lähtijöille. Ei se niin paha reissu ole, vaikka välillä se koville ottikin. Nyt neljä vuotta tuon palveluksen jälkeen muistot on lähinnä positiiviset ja niille vittumaisillekkin asioille osaa jo nykyään nauraa.

Jep, allekirjoitan tämän täysin =) Neljä vuotta sitten lähdin itse Upinniemeen, ja vaikka välillä luonnollisesti vitutti, etenkin ne eräät henkiseltä iältään 10v-joukkue"toverit", niin ei todellakaan harmita että sinne 9kk reissun tein, ja tosiaan päällimmäisenä ovat ne positiiviset muistot...niin hullulta kuin se kuulostaakin , niin niitä intti-aikoja on jopa melkein jäänyt kaipaamaan, nyt kun reilu 3 vuotta kotiutumisesta on kulunut :P.....toki ensimmäisinä päivinä esim se pinkan kanssa näpertely ketuttaa, kuten varmasti moni muukin asia, kaiken kaikkiaan intti on kuitenkin "once in lifetime" kokemus, jota ei kannata jättää väliin.

Toki varmasti on niitäkin, jotka eivät intti-aikoja lämmöllä muistele ja toisaalta niille, jotka inttiä eivät ole koskaan käyneet tuskin ymmärtävät miten se on kuitenkin voinut olla kokemuksena loppujenlopuksi niin positiivinen. Kyllä PureBattery ainakin omassa kaveriporukassa näille inttijutuille jaksetaan nauraa vielä näin vuosienkin päästä, olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia =)

Tosiaan sitä vapaa-aikaa ei aluksi hirveästi juuri ole, ja kun vapaalle pääsee, niin se aika sitten menikin sotkun jonossa odotellessa.... mutta myöhemmin tuli mukaan otettua kirjoja ja läppäri ostettua, etenkin kun alokas-ajan jälkeen vapaa-aikaa on enemmän.

Mutta tosiaan paljon muoistoja noista-ajoista jäi, eikä edes tunnu, että siitä olisi jo 3-4 vuotta...ottakaa te uudet alokkaatkin sellainen asenne, että intti on kuitenkin kokemuksena ainutlaatuinen, eikä siellä kannata murjottaa....mikäli joukkuehenki on hyvä, eivätkä omat tupakaverit ole täysin idiootti häirikköjä, niin nopeasti se aika siellä kuitenkin menee =)

Kevyesti kannattaa pakata mukaan. Ei siellä liikoja tarvitse. Kaiken tarpeellisen saa oikeastaan valtion puolesta ja kyllä sieltä lomille pääsee.

Tsemppiä teille jotka nyt astutte palvelukseen! :)

Ei kannata liikaa huolehtia. Ekana yönä ei kuitenkaan saa nukuttua ja se ensimmäinen aamuherätys on kyllä jotain legendaarista :D

Ja sekin kannattaa pitää mielessä että niitä ikäviä, paskimpia harjoituksia, nakkeja yms. hetkiä tulee muisteltua lämmöllä intin jälkeen kavereiden kanssa varsinkin kaljoitellessa joten aina ei kannata pyrkiä niihin jopoimpiin hommiiin.

T: Res. Spol

Reps, alikersanttina juuri kotiutuneena eivoi muuta sanoa kun että aamuja mortitxD eiteiän muuta tarvii tietää kun se että teillä on helvetisti hevonpaskaa edessä, sen lupaan. Joka pv vituttaa muttei kokoaikaa kuten kapteenimme pisti terveisiä. Joo ehkä te joskus vuosia jälkeenpäin osaatte inttiä hyvällä muistella mutta se ei teitä piristä intin aikana. Kilin kolin kasa kasvakoon!

Kiitos Muksu ja Zalera tärpeistä. Noita kaipasinkin, sillä forever-alone Airus lähtee Vekaralle ypöyksin. No ei vaiskaan, mutta kaikki muut tutut tyytyvät joko Santikseen, Öbikseen tai mihin menevätkin ja ihan lähimmistä kavereista ei kukaan nyt kesällä lähde. Pois kylläkin tulee ja siitä on tänään jo saanut kuulla ja paljon. :D

Jos joku mohikaani täältä on minun, taaperon ja hämähäkki-heikin tavoin maanantaina astumassa täyshoitolaan, niin kommentoikaa ihmeessä. Mitä enemmän täältä lähtee, sen kivemmalta se tuntuu.

Ihan tyhjätaskuna Muksun tapaan en kyllä ajatellut lähteä. Rahaa kannattaa kuitenkin ottaa, kuten myös hygieniatarpeet, että ehkä pieni reppu ei olisi pahitteeksi. Hevonpaskaa odotankin ja asenne on, että antaa tulla vaan. Viimeisen vuoden aikana on kuitenkin kaikki onnistunut meikäläisen kannalta parhain päin; viime vuonna neljän kuukauden kesätyöt, yliopistopaikka ja nyt vielä linjavaihto onnistui ilman suurta lukemista. Eli tulevaisuus näyttää todella kirkkaalta, joten ihan sama vaikka tulisi vuoden ajan pelkkää vastoinkäymistä.

Ja aamuheräämisestä on kuultu vaikka mitä. Töihin olen kuitenkin tottunut heräämään viideltä ja mennyt yleensä kahdeltatoista nukkumaan, joten jos saa sen viisi tuntia unta päivässä, niin olen oikein tyytyväinen. Toki untakin on erilaista ja onhan tuolla raskaamaa, kuin mitä töissä ja työmatkoilla. Huumorilla kaikesta selviää, odotan maanantaita jo aika innolla.

Hauska lukea teidän tekstejä, jotka palvelukseen astuvat tai ovat jo sen suorittaneet. Kuten Balnazzard sanoi, olen itse ottanut sen kannan että positiivisin mielin armeijaan ja vaikka vituttais nii jatkaa vaan eteenpäin. Odotan todella paljon että armeijan harmaisiin pääsen muutaman vuoden päästä kun ensi vuonna kutsunnat.

Tsemppiä nyt kaikille!

Inttiin lähteville suosittelen ottamaan mukaan myös muutamat omat bokserit, sillä ensimmäistä pyykinvaihtoa voi joutua odottelemaan jonkin aikaa. Valtio tarjoaa teille 4 bokserit, joten niillä ei hirveästi juhlita jos vaikkapa 8 päivää saa vaihtoa odottaa. Myös rakkolastaareita kannattaa harkita, jos on taipumusta rakkoja saada. Matkat pysyvät toki lyhyinä aluksi, mutta niitä silti saattaa tulla jo heti aluksi. Myös omat hygieniatarvikkeet kannattaa ottaa heti mukaan, sillä valtio ei tarjoa kuin shampoota ja parranajovälineet jos oikein muistan.

Oman läppärin ottaminen on myös ihan suositeltavaa jossain vaiheessa, mutta ensimmäiset viikot pärjää hyvin ilmankin. Aluksi tulee muutenkin käytettyä aikaa tupalaisiin ja muihin taistelijoihin tutustuessa, joten ennen ensimmäisiä lomia ei pitäisi olla hirveästi tekemisen puutetta. Kirjat ovat oiva tapa viettää vapaa-aikaa intissä ja ainakin vekaralta löytyy mainio kirjasto jos ei halua kotoa ottaa kirjoja.

Mitä muuten tapahtuu jos tukka on liian pitkä? Itsellä se on tuonne korvan päälle ja en tiedä kerkeänkö sitä leikata... Olen kuullut kauhutarinoita joissa tukka täytyy leikata itse jollain paskalla koneella.

Lainaus käyttäjältä hemmoheikkinen

Mitä muuten tapahtuu jos tukka on liian pitkä? Itsellä se on tuonne korvan päälle ja en tiedä kerkeänkö sitä leikata... Olen kuullut kauhutarinoita joissa tukka täytyy leikata itse jollain paskalla koneella.

Olen kuullut samanlaisia tornareita. Myös kuullut sellaista, että marssitaan sitten sinne lafkan leikkaajalle ja hän ajaa liian letin pois. Itse kun kävin leikkamassa Tukholmassa, ei se Turkkilainen heebo pahemmin tiennyt Suomen armeijasta, että ei sitten siiliksi vetäissyt. Edestä pisimmillään noin 1,5 senttiä tuo ja voin mielellään leikata lyhyemmäksi, jos siihen tilaisuus tulee.

Ostokset tuli tänään tehtyä. Vähän partateriä, kynsileikkuria ja hammasharjaa lähti kaupasta mukaan. Sitten vaan venailemaan ja aamukampaa lueskelemaan. Naamakirjan TJ0-hehkutukset saisivat kyllä pian jo hellittää. ;)

Edit.
Katabaumille:

Tämäkö siis on valetta? Luulin tuota todeksi.

Lainaus käyttäjältä Airus+

Ostokset tuli tänään tehtyä. Vähän partateriä, kynsileikkuria ja hammasharjaa lähti kaupasta mukaan. Sitten vaan venailemaan ja aamukampaa lueskelemaan. Naamakirjan TJ0-hehkutukset saisivat kyllä pian jo hellittää. ;)

Huomenna pitää itse käydä kaupasta vielä varmaan hammasharja nappaamassa, eikä se hammastahnakaan varmaan pahaksi olisi. Olisihan noita toki kotonakin, jos ei kauppaan asti jaksa raahautua. Partakonetta en vielä ainakaan ota mukaan, sillä komen lukio vuoden aikana onnistuin kasvattamaan tuulenhalkojani alle vain pienen alueen valkoista karvaa. Ja kynsileikkurit?! Tosi korpisoturi syö omat kyntensä energian toivossa.

Varmasti kun lähtee, niin jotain unohtuu, mutta saahan niitä lomilla.

Mitään firman omaa parturia ei ole olemassakaan, kyllä se tukanleikkuu hoidetaan omasta tai tupakaverin toimesta perus parturointikoneella. Itselläkin oli suht pitkä letti ennen armeijaa, siiliksi vedin ihan raa'asti ja lyhyenä pidin muutenkin. Mitään tarkkoja mittoja tuskin on missään määritelty, ei ainakaan Vekaranjärvellä. Kynsileikkurit on hyvä olla mukana. Kynnet on intissä pidettävä siistinä ja saattaa siinä oma lomillelähtökin viivästyä kynsien leikkaamisen verran, jos menee lomatarkastukseen pureskelluilla kynsillä.

Aamuja vaan kaikille maanantaina palveluksensa aloittaville. Terveisin eilen kotiutunut 2/11 362vrk korpraali (KymJP, 2.PsjK, CV9030-rynnpsv ampuja niille joita kiinnostaa).

Lainaus käyttäjältä Katabaum

Kynnet on intissä pidettävä siistinä ja saattaa siinä oma lomillelähtökin viivästyä kynsien leikkaamisen verran, jos menee lomatarkastukseen pureskelluilla kynsillä.

No ei kyl meidän aikaan (-08) mitään kynsiä kateltu. Taitaa Katabaum nyt keksiä omiaan.

Lainaus käyttäjältä Ravenwood+

No ei kyl meidän aikaan (-08) mitään kynsiä kateltu. Taitaa Katabaum nyt keksiä omiaan.

Olen itse joutunut kynteni leikkaamaan ylikersantin käskystä. Ja nimenomaan lomatarkastuksen yhteydessä. Kyllä ne kynnet on pidettävä siisteinä siinä missä hiukset ja partakin. Ihan normaalisti.

Lainaus käyttäjältä Airus+

Tämäkö siis on valetta? Luulin tuota todeksi.

Tämä on kyllä ihan uutta meikäläiselle, en ole tuollaisesta ikinä kuullutkaan. Mutta jos olet KaiPriin menossa, niin ihmeessä kannattaa hyödyntää moista palvelua. Meillä Vekaranjärvellä oli vaan pizzeria.:(

Mode-edit: Ei tuplapostauksia näin lyhyen ajan sisään. Useampi asia mahtuu hyvin yhteen viestiin.

Lainaus käyttäjältä Katabaum

Lainaus käyttäjältä Airus+
Tämäkö siis on valetta? Luulin tuota todeksi.
Tämä on kyllä ihan uutta meikäläiselle, en ole tuollaisesta ikinä kuullutkaan. Mutta jos olet KaiPriin menossa, niin ihmeessä kannattaa hyödyntää moista palvelua. Meillä Vekaranjärvellä oli vaan pizzeria.:(

Menen Vekaralle myös, joten itku pitkästä ilosta. :/
No on se pizzeriakin jo jotain, mutta mieluusta vaihtaisin kyllä parturiin. Enkä kyllä ole bongannut, että Vekaralla tuollaista luksusta olisi. Hemmoheikkinen ilmeisesti menossa tuonne Kainuuseen, joten käytäppä ihmeessä hyödyksi.

Lainaus käyttäjältä Airus+

Menen Vekaralle myös, joten itku pitkästä ilosta. :/

Vekara on hyvä mesta. Onhan se syrjässä, mutta homma toimii, kunhan muistat varuskuntasairaalan päällikkölääkäristä pysyä kaukana.;) Tulet huomaamaan miksi. Mihin hommiin toivot pääseväsi?

Lainaus käyttäjältä Katabaum

Mihin hommiin toivot pääseväsi?

LämäriAU voisi olla sopiva virka. Ainakin laitoin erikoistoimissa lääkintämiehen ykköseksi, mutta 9kk palvelus on vähän kehno vaihtoehto. Muuten vissiin Kymen jääkäripataljoonaan. Jos totta puhutaan, olen pikkaisen ulapalla, että mitä tuolla lopulta voi päästä tekemään. Ja mielenkiinto sen selvittämiseen on ollut vähän hakusessa. Kai ne siellä sitten opastavat. Mihis Muksu ja Hemmo aikovat pyrkiä?

Kun coopperia ensimmäisinä päivinä kysyvät, niin ajattelin heittää noin 2300 metriä. Viimeisin tulos on 2900 hujakoilla, mutta ei jaksaisi sykkiä heti alkuun, kun siitepölykausikin vielä päällä.

Lainaus käyttäjältä Airus+

Lainaus käyttäjältä KatabaumMihin hommiin toivot pääseväsi?
LämäriAU voisi olla sopiva virka. Ainakin laitoin erikoistoimissa lääkintämiehen ykköseksi, mutta 9kk palvelus on vähän kehno vaihtoehto. Muuten vissiin Kymen jääkäripataljoonaan. Jos totta puhutaan, olen pikkaisen ulapalla, että mitä tuolla lopulta voi päästä tekemään. Ja mielenkiinto sen selvittämiseen on ollut vähän hakusessa. Kai ne siellä sitten opastavat. Mihis Muksu ja Hemmo aikovat pyrkiä?

Kun coopperia ensimmäisinä päivinä kysyvät, niin ajattelin heittää noin 2300 metriä. Viimeisin tulos on 2900 hujakoilla, mutta ei jaksaisi sykkiä heti alkuun, kun siitepölykausikin vielä päällä.

KymJP:hen ehdottomasti. Peruskoulutuskausi on yksi prikaatin rankimmista, ellei jopa rankin, mutta jos tetsaamisesta ja telamiinoista tykkää, niin mikäs siinä. Ja jos ei tykkää, niin kyllä ne opettaa siellä tykkäämään. KymJP:n perustaistelija on 6kk panssarijääkäri 2.PsjK:ssa, mutta löytyyhän tuolta myös panssaritiedustelijoita sekä panssarintorjuntamiehiä 3.PsjK:ssa, jos hieman erilaisemmista ryynäyshommista on kiinnostunut. Suosittelen kuitenkin harkitsemaan noita pidempiäkin hommia niin miehistön puolella kuin johtajatehtävissäkin. Alkuun voi tuntua ehkä siltä, että sitä haluaisi mahdollisimman nopeasti hoitaa intin alta pois, mutta pidempi palvelus antaakin sitten myös enemmän.

Cooper-tuloksella ei kannata alkaa sen kummemmin taktikoimaan, koska sillä ei loppupelissä ole juurikaan merkitystä itse palveluksen kannalta. Samat hommat sitä kaikki joutuu p-kaudella tekemään, ilmoitti sitä tuloksen ylä- tai alakanttiin. Lähtötason määrittävä juoksutesti on sitä paitsi vissiin jo toisella viikolla.

Jos sitä jalkaväkeen tai huoltokomppanjaan menisi. Meinaa tuo näkö olla niin huono että saada nähdä mihin kelpuuttavat. Ilman laseja olo on kuin jollain myyrärällä tai lepakolla, ja eteen näkeminen on samaa luokkaa... Kainuun prikaatissa on parturi?? :O Yay :D