The Legend Of Zelda (Pelisarja) / Foorumit / www.pelaajalehti.com
1 viestiä / 0 new
Uusin kirjoitus

Nyt on 6 tuntia Skyward Swordia takana ja ensimmäinen temppeli läpäistynä. Täytyy sanoa, että hauskaa on ollut. Ainoat valituksen aiheet tähän mennessä olleet paikoin tönköt kontrollit. Välillä mennyt sellaiseksi räpeltämiseksi tuo miekan heilutus. Ja herranjumala tuo ensimmäisessä temppelissä ollut köysikohta. Eihän siinä olisi pitänyt kuin hypätä köydeltä toiselle, mutta valehtelematta yritin tuota kohtaa lähemmäs kymmenen kertaa ennen kuin onnistuin. En vain osaa käyttää Wiimotea.

Mutta kaikesta huolimatta on tämä koukuttavaa seikkailua ollut. Uudistuksista kun puhutaan, niin pidän etenkin tuosta esineiden parantelusta. Jotain tällaista kaipasin jo Twilight Princessiin.

Perjantaina hain oman Skyward Swordin kaupasta ja tällä hetkellä olen hyvin lähellä toista temppeliä. Pelin alku oli tyypilliseen Zelda-tapaan liian hidas, mutta mitä enemmän tätä pelaa niin sitä enemmän haluaa jatkaa pelaamista. Impressionistinen grafiikkatyyli on oikein kaunista ja orkesteroitu soundtrack mukavaa kuunneltavaa. Perinteinen Zelda-teema ei tosin ole vielä esiintynyt missään vaiheessa, mutta toivon että sekin on löytänyt tiensä peliin.

Itselläni on ollut myös ongelmia tuon ohjauksen kanssa. Tosiaankin välillä tulee heiluteltua ihan liikaa kättä, vaikka pitäisi käsitellä sitä motea ehkä enemmän kuin oikeaa miekkaa ja rauhallisin elein. Monta kertaa olen kuollut vihollisten kanssa hosuessa. Varsinkin ensimmäisen temppelin loppuvastus oli liiankin haastava, kun en vaan osannut.

Tosiaan, alku oli ihan uskomattoman puuduttava. Itse siedän kankeaa japsi-tyylistä dialogia vain tietyn määrän ja sitä tuli alussa ihan liikaa. Ja nintendon tyyliin pidetään liikaa huoli siitä, että pelaaja varmasti osaa.. Sinäänsä on ok että pelit tehdään siihen tyyliin, että pelejä pelaamatonkin pääsee niihin mukaan.. Mutta japanilaiset voisivat oppia jotain länsimaisista tutorialeista. Tuntuu vähän siltä että japanilaisten on pakko keksiä jotain lyhyttä juonen tynkää.. Kuten että miekka-kontrollit on pakko opettaa jossakin treeni-majassa.
Niin ja dialogi-teksti tulee ihan liian hitaasti.
Kontrollit ovat kohtalaiset, mutta inhoan auto-jump ohjausta yli kaiken jokaisessa pelissä ja paikoin se aiheuttaa aivan turhia putoamisia...Ehkä olen tottunut liikaa Nathan Draken sulaviin liikkeisiin ja titaani-sormiin.
Mutta haukuistani huolimatta, peli kun pääsee alkuun niin siitä tulee tosiaan mukavaa ja klassista zeldaa.
Sitten vielä... Olenko ainoa jota hieman huolestuttaa pelin huolettomuus hyppiä taivailta ja korkeilta paikoilta?
Kohta luemme taas kuinka japanilainen media saa lapset hyppimään katoilta.

Viikonlopun aikana kertyi pelitunteja pelin oman laskurin mukaan noin 25 joten melkoinen tovi tuli heti kärkeen uuden Zeldan kanssa vietettyä. Ensimmäisenä haluan sanoa jokaiselle joka moittii pelin kontrolleja TÄMÄN. Sitten suosittelen katsomaan TÄMÄN videon joka tehtiin vastauksena GameSpotin EVO-sävyttämälle arvostelulle. Jos vain maltat toimia rauhallisesti ja harkituin liikkein, ohjaus toimii juuri niin hyvin kuin sen toivoikin. Se, että joillakin on vaikeuksia ohjata Loftwingiä tai Beetleä pudonnee samaan kategoriaan eli rauhallisemmin vaan niin kyllä toimii. Itse en ole joutunut re-kalibroimaan tai mitään vastaavaa kertaakaan koko 25 tunnin aikana.

Hidas alku ei itseäni haittaa tippaakaan, kuuluu asiaan. Jo Twilight Princessin kohdalla ihmettelin ruikutusta että kestää liian kauan ennen kuin mitään tapahtuu. Niinhän sen pitääkin olla! Maailma ja ainakin osa hahmoista pitää tehdä tutuksi jotta välität niistä kun tuho uhkaa. Ja tässä osassa se tehdään suorastaan mestarillisesti! Dialogi on hauskaa ja hyvin lämminhenkistä ja jos sen "japanilaisuus" haittaa, ei Zeldat ole sinua varten ylipäätään. Hahmot ovat tällä(kin) kertaa hyvin rakastettavia ja hulvattoman persoonallisia tapauksia vaikka monet kovin stereotyyppisiä ovatkin (ainakin luonteeltaan, ulkonäöltään mikään ei ole stereotyyppistä Zeldoissa). Zelda itse on ihanampi kuin koskaan ja kun neito alkuvaiheiden jälkeen viedään, suureen seikkailuun lähtee huomattavasti aiempia henkilökohtaisemmalla motivaatiolla. Ja Ghirahim! Mahtava pahis. Oikein limainen ja omahyväinen kusipää jonka todella haluaa nähdä häviävän. Hienoa! Itse en ollut lainkaan hahmosta innoissani kuvia nähtyäni mutta kyllä tämä emo-lähestymistapa on juuri oikea että hahmosta tulee hienolla tavalla vastenmielinen mutta silti erittäin cool.

Tuossa 25 tunnissa sain kolme ensimmäistä temppeliä kaluttua ja joitakin sivutehtäviä eli kyllä tällä pituutta riittää. Tekisi mieli jauhaa sivukaupalla tästä upeasta teoksesta mutta syvempää analyysiä kuitenkin vasta kun olen läpäissyt pelin. Sen sanon vielä loppuun että lähes kaikki se mistä nurisin Twilight Princessin kohdalla, kuten gadgettien hyödyttömyys sen temppelin ulkopuolella josta vempaimen saa (HUOM! Silti 9/10 peli sekin!), on korjattu ja mikäli paketti pysyy loppuun asti kasassa yhtä hyvin kuin tähän asti, on Ocarina of Time hyvinkin voinut kohdata voittajansa.

Nyt on pelissä 16h 59min takana ja kolme ensimmäistä temppeliä läpäisty. Enempää en viitsi spoilata, mutta pistän loppuun vielä tarkemman sijaintini pelissä spoiler-tageissa. Tässä on nyt siis minun keskeneräinen mielipiteeni pelistä, jotkin asiat saattavat muuttua vielä pelin loppuun mennessä.

Peli on lyhyesti sanottuna aivan loistava. Harvoin olen jäänyt näin koukkuun peliin, että kaikki vapaa-aika on ollut pakko pelata. Tässä pelissä kaikki vain toimii jotenkin mahtavasti. Jos jokin tietty asia pitäisi nostaa muiden yläpuolelle, olisi se pelin kontrollit. Olen kuullut monilta valitusta juuri siitä, että "No onhan Zeldat hyvii, mut tää on ihan huono ku pitää pelata Wii-ohjaimel". Olen itse täysin toista mieltä, rakastan tämän pelin kontrolleja yli kaiken, jopa niin paljon, että rankkaisin ne parhaiden joukkoon koko konsolisukupolvessa. Ne tuntuvat uskomattoman helpoilta ja luonnollisilta ollessaan samalla monipuoliset. Myös liiketunnistus on tällä kertaa laitettu mukaan järkevästi ja toimivalla tavalla. Kaikelle on oma looginen nappulansa/liikkeensä eikä pelissä ole sorruttu järjettömyyksiin liikeohjauksen kanssa. Miekkataistelu on yksi parhaista missään pelissä ja myös ritsalla (ja jousella) ammuskelu on miellyttävää MotionPlussan ansiosta.

Pelin ulkoasu kaksiteräinen miekka minun kohdallani. Tasapainottelen koko ajan sen välillä, ovatko ne hyvät vai huonot. Toisaalta ne ovat aivan liian pastellimaiset omaan makuuni, mutta toisaalta taas "maalattu" tyyli sopii peliin erittäin hyvin. Tällä hetkellä olen hieman hyvän puolella, sillä eri alueet ovat tuoneet sentään hieman vaihtelua ulkoasuun. Uskomattoman toimiva ratkaisu on myös käytännössä loputon piirtoetäisyys tekstuurien vain muuttuessa vain sotkuisemmiksi ja maalausmaisemmiksi pidemmällä. Se on puhdas win-win minun silmissäni. Yleisesti grafiikat ovat Wiin mittapuulla todella hienot, enkä usko että mikään peli tulee enää ylittämään niitä ainakaan teknisesti. Selkeitä sahalaitoja täytyy etsiä suurennuslasin kanssa ja veden/laavan/hiekan animaatiot ovat kauniita. Ehkäpä Wiin graafisesti paras kohtaus missään pelissä on kolmannen temppelin aivan viimeinen huone. Se loksautti leuan lattiaan tajutessani, että kyse on Wiin pelistä. Se voittaa useiden tehokonsoleiden yksinoikeuksien kohtaukset 6-1, joka taas todistaa, ettei polygonimäärä ja uusin valaistustekniikka aina ratkaise, vaan mielikuvitus ja tunnelma.

Animaatioista nyt ei riitä kauheasti sanottavaa, ne ovat hienot ja Wiin parhaimmistoa. Piste.

Skyward Swordin musiikit ovat taas yksi pelin parhaista puolista. Ne ovat leppoisia ja rauhallisia, mutta tarpeen tullen myös dramaattisia. Eli siis juuri mitä hyvältä Zeldalta odottaakin, paitsi että nyt se on vedetty jopa hieman överiksi. Nimittäin näin juhlavuosijulkaisun kunniaksi Nintendo on ilmeisesti polttanut tuntuvasti rahaa kaikkien biisien orkestroimiseen, joka voi vaikuttaa hyvältä ratkaisulta, ovatpahan biisit ainakin laadukkaita ja kovat tuotantoarvot omaavia. Tässä tulee se ongelma, eli liian moni biiseistä kuulostaa jotenkin liian juhlallisilta ja monimutkaisilta, joka saa ne taas kuulostamaan liian samanlaisilta. Jotenkin tämä saa kaipaamaan aikoja, jolloin Zeldoissakin oli vain yksinkertaisia, mutta mieleenpainuvia midi-sointuja. Esim. good ol' Lost Woods voittaa kaikki pelin biisit paitsi tunnarin, Goddess Songin (vaimikänytolikaan).

Sitten siihen paljon puhuttaneeseen kysymykseen: Onko Skyward Sword oikeasti parempi kuin Ocarina of Time? No eihän se ole. Periaatteessa pelissä ei ole mitään vikaa. Se jopa tuo peliin jotakin oikeasti hyvää ja uutta, kuten OoT:kin. Se on myös teknisesti paljon vakuuttavampi tuotos. Mikä siis on vialla? No se on se useille mitätön mutta minulle erittäin vakava puutos, eli maailman yleinen hengettömyys. Kaikki hahmot näyttävät samasta mielisairaalasta karanneilta, vaikka niiden persoonallisuuksiin on selvästi panostettu (ainakin yritetty), eikä sivutehtävistäkään voi paljoa hyvää sanoa. Olen jopa kehittänyt hienon ohjeen, jolla saat kehitettyä myös omia sivutehtäviäsi!: (*mainos-tv-äänellä*) "Nouda [tavara] --> puhuttele [henkilö] --> tutki [paikka]. Sinun tarvitsee vain keksiä hakasulkuihin sana, jonka jälkeen mietit kuinka pitkän tehtävän haluat ja laitat tehtävät arpomalla peräkkäin. Muista myös, että kertaus on opetusten äiti, joten älä pelkää käyttää samaa kohtaa useasti!" Niin siis tuossa oli oma mielipiteeni sivutehtävistä, sitten takaisin asiaan.. Pelistä tosiaan puuttuu tietty fiilis, joka oli sekä OoT:ssä että MM:ssä vahvasti läsnä. Tunne, että olet osa maailmaa, tutkit tuntemattomia alueita ja tekemisesi oikeasti vaikuttavat ihmisten elämään. OoT:ssä esim. se ketjutehtävä, jossa piti vaihtaa maskeja on hyvä esimerkki. Vaikka tehtävä olisi voinut olla itseään toistava ja ärsyttävä, oli se loistava, koska siinä ei tarvinnut etsiä seuraavaa kohdetta kuin neulaa heinäsuovasta, vaan kaikki "asiakkaat" olivat hyvin muistissa persoonallisuutensa vuoksi. He myös vaikuttivat oikeasti kiitollisilta tehtävän jälkeen, joka on aina mukavaa. Kaiken lisäksi tämä oli vain sivutehtävä, jonka suoritti koska se oli hauskaa. Myös pelimaailman elävyys on tässä vaiheessa pieni kysymysmerkki. Majora's Maskissa rakastin sitä, että pelin lopussa saattoi käydä vielä Milk Barissa katsomassa Zora-bändin keikkaa. Se oli erityisen hauskaa, sillä pelissä oli aikaisemmin päässyt soittamaan itse heidän kanssaan. Tällaisia pieniä asioita olen jäänyt kaipaamaan tähän mennessä, muuten peli on loistava, mutta "se fiilis" puuttuu tai ei ole tarpeeksi vahva.

Olen tällä kertaa kiltti myös niille, jotka eivät jaksa lukea pitkiä viestejä ja laitan mielipiteeni tähän alle kouluarvosanoin:

Kontrollit: 10
Tarina: Dunno yet
Grafiikat: 9 1/2
Animaatiot: 9+
Kenttäsuunnittelu: 9
Musiikit: 8 tai 9
Viholliset: 9+

Varma GOTY tällä hetkellä, mutta toisaalta Skyrim on vielä pelaamatta...

Ja olen siis pelissä:
[spoiler]juuri voittanut mustan hirviön metsässä (hemmetin vaikea keksiä miten voittaa), läpäissyt Test of Couragen ja nyt Water Dragonin luona[/spoiler]

Tänään kävin oman erikoisversioni kaupasta noukkimassa ja todella iloinen olin kun sen vielä itselleni sain. Eivät onneksi olleet loppuneet. Takaraivossa oli jotenkin ideana säilyttää pelin korkkaaminen joululomalle ja vieläpä aatolle. Nyt ei yksinkertaisesti ole aikaa yhdelle isolle pelille lisää. Ja aattonahan se varmasti maistuu moninverroin makeammalle. Porukoiden viestejä kun lukee niin ei kyllä helpota yhtään, melkoisen hyvä peli taitaa olla kyseessä. Tosin ei siitä tainnut olla epäilystäkään...

Aargh. Tämä odotus on tuskaa. Tilasin tuon limited editionin siis tuolta Brittien puolelta. Eilen, juuri kun oli se yksi päivä jolloin olin töissä aamuvuorossa, niin tietenkin postimies oli käynyt ovellani. Jouduin siis odottamaan noutolappua tähän päivään. Mutta kuinkas ollakaan, lappu tuli juuri äsken luukusta sisään ja pitäisi tässä alkaa jo duuniin päin kävelemään. Eli pääsen EHKÄ huomenna nopeasti testaamaan. Seuraava vapaa ensi viikon maanantaina. Voi tätä kurjuutta...

Ei helvetti mikä naurukohtaus tuli kun tajusin äsken yhden jutun Skyward Swordista:
IMAGE(http://www.gamevain.com/wp-content/uploads/2011/09/skyward-sword-website-650x305.png)
IMAGE(http://desenele.net/wp-content/uploads/2010/12/nils_holgersson_bild_5.jpg)
Jotain samaa?!
Tän jälkeen kun lähtee lenteleen tolla linnulla, niin päässä soi vaan korkeella naisäänellä "Nils Holgerssoooooon!"

Lainaus käyttäjältä Skulltulla

Ei helvetti mikä naurukohtaus tuli kun tajusin äsken yhden jutun Skyward Swordista:
Jotain samaa?! Tän jälkeen kun lähtee lenteleen tolla linnulla, niin päässä soi vaan korkeella naisäänellä "Nils Holgerssoooooon!"

Pilasit sitten fiilikset koko pelistä, kiitti vaan! :(

No ei, kyllä tämä vaan niin mainio peli on, että ei voi muuta kuin jatkaa pelaamista. Mitään tyhjentävämpää mielipidettä en vielä kerro pelistä, koska on aika pahasti kesken. Takana "vasta" 15 tuntia, ja nyt viikonloppuna toivottavasti pääsee oikein kunnolla syventymään Skyloftin väkeen ja tämän ihmeellisen "ilma-saaren" ulkopuolisiin maisemiin. Mutta jo tähänastisen perusteella aineksia on ihan sinne kärkipäähän, kaikkien aikojen pelien luettelossa siis! No siellähän keikkuu jo muutenkin muutama muukin Zelda, joten ei uutta rintamalla.

16 tuntia Skywardia takana ja 3 ensimmäistä temppeliä läpäistynä. Kyllähän tässä tekemistä riittää. Kaiken maailman sivuhommiakin tullut työstettyä tuossa temppeleiden ohella. Upea peli kaikenkaikkiaan, mutta kyllä olen tuota normi padi ohjausta kaipaillut aina välillä. Itselläni ainakin menee välillä niin säätämiseksi tuon huitomisen kanssa. Ja pakko sanoa sekin, että suorastaan vihasin tuota autiomaan temppeliä ja koko autiomaata yleensä. Paikka ei sinäänsä mikään vaikea ollut, vaikka muutama kerta tuli hiekkaan hukuttuakin, mutta en vaan sitten millään osannut nauttia mestan penkomisesta. Enpä muista tällaista tunnetta aiemmissa Zeldoissa. Jokin siinä vain tökki ja pahasti.

HUOM. SISÄLTÄÄ SPOILEREITA!

Pääpeli on nyt pois alta ja aika kirjoittaa.

Sen lisäksi että Skyward Sword on heittämällä Wiin paras peli, niin en myöskään tiedä onko The Wind Waker enää suosikkini kaikista kolmiulotteisista Zeldoista. Tavallaan se mikä teki TWW:stä niin merkillisen hyvän (hahmojen persoonallisuus ja laaja tutkittava maailma), loistaa nyt tässä poissaolollaan, mutta kompensoituu sitten vastapainoksi pelipuolella: kontrollit toimivat moitteettomasti, kaikki pelilliset uudistukset tuntuvat tuoreilta, luolastoja ennen olevat osuudet ovat usein monipuolisia sekä hauskoja, luolastot ovat pelisarjan parhaimmistoa ja kaikkia niistä saatuja esineitä tarvitaan vielä myöhemmissä vaiheissa peliä. Juonesta en oikeastaan halua kommentoida muuta kuin että Ganondorfin puute oli yksi peukku ylös ja välivideoiden vähyys sen alun jälkeen kaksi peukkua ylös.

Alamaailmaa muuten hyödynnettiin paremmin kuin osasin kuvitella, varsinkin kun miettii sitä miten esim. tulvinut Faron Woods on täysin eri paikka kuin pelin alun metsä tai että pelissä on mielenkiintoisia Timeshift Stoneja jotka muuttavat alueen rakennetta radikaalisti. Pelin kenttämäinen olomuoto toimi siis minusta paljon paremmin kuin esimerkiksi Twilight Princessin kylien sekä luolastojen ulkopuolella oleva tyhjä ja eloton maailma, joka ei oikeastaan aiheuta muuta kuin sen että maailma tuntuu yhtenäiseltä kun on jotain mikä nitoo paikat yhteen.

Pelin visuaalisesta puolesta sen verran että oli oikein korvata taas realismi pastelliväreillä. Lisäksi vihollisten piirteet ja liikkeet tulivat tämän ansiosta hyvin esille ja se auttoi hahmottamaan mihin kannattaisi sivaltaa sen sijaan että vain huitoi motella sattumanvaraisesti.

Kyseenalaisiakin juttuja oli pelissä muutama, ei tosin mitään sellaista joka rikkoisi pelikokemusta. Välillä vain saattoi tuntua hölmöltä kun aina uudella pelaamiskerralla löydetty materiaali kirjattiin 30. kertaa ylös tai että Fi kertoi enemmän kuin tarve olisi silloin vaatinut. Oletin myös, että Hylian Shieldin olisi saanut päivittämällä sen kolmannen kilven tappiin asti, mutta siihen olikin vähän muista peleistä poikkeavampi tapa, joka aiheutti sen että kyseisen kilven sai itselleen aivan liian myöhäisessä vaiheessa peliä.

Kun nyt osalla on tullut jo pelattua, niin pitää esittää taas omalta kohdaltani tuttu kysymys, miten korkea mahtaa olla pelin vaikeustaso? Ocarina of Time ja Wind Waker ovat jääneet kesken ja myös Twilight Princess oli jäädä vankkurinsuojelukohtaan, sekä en ole koskaan oppinut hallitsemaan täysin Wiimoten saloja. Tuolta pohjalta päätellen miten pitkälle pötkitään omilla taidoillani? Zeldoissa kun ei valitettavasti koskaan ole tainnut olla vaikeustasovalintaa.

Lainaus käyttäjältä Angel of Death+

Kun nyt osalla on tullut jo pelattua, niin pitää esittää taas omalta kohdaltani tuttu kysymys, miten korkea mahtaa olla pelin vaikeustaso? Ocarina of Time ja Wind Waker ovat jääneet kesken ja myös Twilight Princess oli jäädä vankkurinsuojelukohtaan, sekä en ole koskaan oppinut hallitsemaan täysin Wiimoten saloja. Tuolta pohjalta päätellen miten pitkälle pötkitään omilla taidoillani?

Aika pahalta kuulostaa.

Varsinkin alussa peli voi tuntua monellekin yllättävän haastavahkolta, kun sohimistaan täytyy hieman katsoa ja eteen heitetään yllättävän monta vihollista samaan aikaan. Toki massat tasoittuvat seikkailun edetessä ja taitoa karttuu niin, että taistelu tuntuu epätarkkuuksineenkin sujuvalta ja palkitsevalta. Jos kuitenkin Ocarina ja Wind jäivät vähänkin taistelujen takia kesken, olet aikamoisessa liemessä, vaikkei vaikeustaso lopulta mitenkään erikoinen olekaan. Puzzlet vastaavasti eivät ole toistaiseksi olleet hankalia, mutta edustavat kyllä nykystandardeilla sitä kovempaa tasoa.

Tietty vähän toivoa pelaamiseen voivat antaa nämä kaiken maailman potionit ja keijukaiset, joita on runsaasti saatavilla. Itsehän olen kuollut pelissä tasan kerran ja sekin meni täysin oman huolimattomuuteni piikkiin. 30 tuntia on nyt takanapäin.

Pientä spoileria kilvistä sekä loppupomosta

Äsken meni läpi, oli kyllä helvetin kova. Tähän asti on Ocarina of Time dominoinut minun mielestäni parhaana Zelda pelinä, mutta kyllä tuota oli niin mukava pelata, että omalla kohdallani meni Ocarinan yli. Noin 30h meni läpipeluuseen. Loppubosse oli yllättävän helppo, mutta kun tuossa ei ole pakko kantaa edes kilpeä mukana, niin vastapainona jos olisi mennyt ilman hylian shieldiä lopputappeluun, niin ei mitään hajua miten sen olisi silloin voinut tappaa. Hylian shieldin pystyy minun mielestäni skippaamaan kun se tulee eräänlaisesta minipelistä ja se on pelin paras kilpi koska se ei voi hajota. Oli sen verran blockaamista tuossa loppubossessa että kyllä ihan mikä tahansa normaali kilpi olisi siinä mennyt päreiksi useaan otteeseen, paitsi jos tietysti kärsivällisesti olisi aina odotellut sacred shieldin itsensä korjailua (jos se edes kestää 3 iskun sarjoja hajoamatta).

Anyway, helvetin hyvä peli ja luultavasti personal GOTY. Oli myös virkistävää päästä pelaamaan Zeldaa pikästä aikaa ja puhaltaa pölyt Wiin päältä pois.

Lainaus käyttäjältä Angel of Death+

Kun nyt osalla on tullut jo pelattua, niin pitää esittää taas omalta kohdaltani tuttu kysymys, miten korkea mahtaa olla pelin vaikeustaso? Ocarina of Time ja Wind Waker ovat jääneet kesken ja myös Twilight Princess oli jäädä vankkurinsuojelukohtaan, sekä en ole koskaan oppinut hallitsemaan täysin Wiimoten saloja. Tuolta pohjalta päätellen miten pitkälle pötkitään omilla taidoillani? Zeldoissa kun ei valitettavasti koskaan ole tainnut olla vaikeustasovalintaa.

Vaikeustaso on hieman korkeampi kuin edellisissä peleissä, mutta Linkillä on heti alussa 6 sydäntä, kun edellisissä osissa oli aina alussa 3. Combat on lähinnä se osa joka on hieman haastavampaa.

En haluaisi liittyä niihin nutipäihin jotka valittavat Skyward Swordin vähemmän ylistävistä arvosteluista koska vähimmilläänkin peli on saanut hyvät pisteet mutta miksi Arvekari sai tämänkin Zeldan arvosteltavakseen? Mies antoi erinomaiselle Spirit Tracksille jota yleisestikin pidetään paljon Phantom Hourglassia parempana 7/10 joka on suorastaan ala-arvoista Zelda-pelille, ja nyt Edgeltä, Famitsulta ja lukuisilta muilta arvostetuilta pelimedioilta täysiä pisteitä keränneelle Skyward Swordille 8/10. Olen kuitenkin ymmärtänyt että Ville on kaikesta huolimatta Zelda-diggari joten haluaisinkin tietää mitä hän sarjalta oikein haluaa kun nämä uusimmat osat eivät tunnu miestä miellyttävän millään? Tosiaan, totean taas että 8/10 ei ole huono arvosana ja arvostelussa esiin nostetut heikkoudet olivat perusteltuja ja allekirjoitan itsekin niistä useimmat mutta onkin aivan eri asia kuinka paljon painoarvoa noille asioille antaa. Skyward Swordissa on kuitenkin niin paljon hyvää, ja vieläpä juuri sitä aitoa Nintendo-hyvää jota niin harvoin loppujen lopuksi tarjoillaan.

Jos MW3 saa paremman arvosanan kuin SS, lehden uskottavuus on koetuksella. Ja näin kävi.

Lainaus käyttäjältä SmeeHooked

Olen kuitenkin ymmärtänyt että Ville on kaikesta huolimatta Zelda-diggari joten haluaisinkin tietää mitä hän sarjalta oikein haluaa kun nämä uusimmat osat eivät tunnu miestä miellyttävän millään?

Ok, time for a shitstorm...

Eivätkös pelisarjojen vannoutuneimmat fanit ole juuri niiden suurimpia kriitikoita? 8/10 ei ole huono numero Pelaajan (Zelda-)asteikolla. Ei edes 7/10.

Pelin viimeiseen bossiin eilisiltana päästyäni täytyy sanoa, että 8/10 on ehkäpä juuri se, mitä Skyward Swordille voisin hyvällä omallatunnolla antaa. Mielestäni arvostelussa mainittu kierrätys - joka ei muuten ole mikään uusi juttu Wii-pelien kohutuimpien titteleiden joukossa - on koko pelin heikoin lenkki ja tämän päivän videopeleissä jotain kohtuutonta. Kierrätys ei koske ainoastaan peliympäristöjä, pelimekaniikoita tai tehtävärakenteita, vaan myös esimerkiksi pomovastuksia. On kurjaa, että pelissä on useita pomoja, jotka pelaajan tulee peitota moneen otteeseen pelin aikana. Tuntuu auttamatta siltä kuin Nintendolta olisi loppunut aika tai mielikuvitus kesken. Jos haluaisin palata joihinkin pelin kohtauksiin, pelaisin pelin uudelleen läpi tai pomovastusten kohdalla kävisin vain hakkaamassa Boss Rushia uudelleen ja uudelleen. Kun varsinaiset uudistukset kohtaamisten välillä ovat minimaaliset tai jopa olemattomat, en voi kuin heilutella päätäni epäuskoinen ilme kasvoillani.

Muutenkin peli on täynnä jotain aivan järjettömiä asioita, joista osa on suurempia ja osa pienempiä. Osa pelin käänteistä ja osuuksista tuntuu aivan puhtaasti siltä, että niillä on haluttu vain ja ainoastaan pitkittää peliä. Myös olo erityisesti pelin alkupäätä pelatessa on vähän dorka, koska peli tuntuu aliarvioivan pelaajaa vääntämällä pelin toimintoja ja tehtäviä rautalangasta lähes ennennäkemättömällä tarmolla. Kyllä minä tiedän, mikä kartta on, ei tarvitse kolmeen kertaan selittää. Toki tälle lienee osittain syynsä uusien pelaajien myötä, mutta voi pliis kun erityisesti meille pelisarjan veteraaneille kaikenlainen jatkuva höpötys itsestäänselvyyksistä tuntuu pätkivän pelin kulkua ikävästi.

Pelisarjan uudistukset ovat osittain ihan kivoja, mutta osat vähän turhempia. En pidä siitä, kuinka Skyward Swordin overworld on... noh, olematon. Käytännössä koko maailman olisi melkein voinut korvata kaksiuloitteisten Super Mariojen tasonvalintaruudulla, koska maailmassa ei oikeastaan ole mitään jännittävää tehtävää tai nähtävää. Aseiden päivittäminen on niin sanotusti hukattu mahdollisuus, jota en tehnyt kertaakaan, koska materiaalit on ripoteltu varsin epätasaisesti maankamaralle. Näin pelin loppupäässä minulla oli yhtä materiaalia yli 30 kappaletta, mutta joitain ei ainuttakaan, mikä takasi sen, ettei peli antanut minun tehdä kaipaamiani päivityksiä. Teinkö jotain väärin? En myöskään pidä ns. fetch-questeistä. Koko dowsing oli kykynä aika nihkeä ja kaikenlainen edestakaisin poukkoilu jotain epämääräistä etsiessä ja kerätessä tuntui vähän ajanhaaskaukselta. Kumma kyllä, monien haukkuma stamina-mittari oli mielestäni aika hauska idea, sillä sen ympärille keskittyvät harvat puzzlet toivat mukavaa ja kaoottista vaihtelua muuten varsin rentoihin luolastoihin.

Pienemmistä valituksen aiheista voisi tuoda ilmi "ominaisuuden", jossa jokaisen pelituokion alussa kerätty materiaalityyppi pysäyttää pelin ja ilmoittaa pelaajalle sen ominaisuuksista. Niin, kuten edellä sanoin, minultahan löytyy jo taskustani yli 30 kyseistä esinettä ja joudun silti kuulemaan sen ominaisuudet läpi...!? Järjetöntä. Hölmöltä tämä tuntuu varsinkin kun peli pysähtyy joskus kesken taistelun. Ihaile siinä sitten, Link, sitä liskon häntää klassisessa poseerauksessasi samalla kun ympärilläsi riehuu kymmenen verenhimoista vihua, joo.

On sinänsä vähän kummallista, kuinka erityisesti kontrolleiden toimivuudesta puhutaan tämän pelin myötä yllättävän paljon. Kontrollit ovat asia, joiden toimivuus on mielestäni oletus, ei mikään isoon ääneen ihmeteltävä ominaisuus. Ne kyllä toimivat Skyward Swordissa, mutta eivät ole täydelliset. En voi varsinaisesti valittaa, koska pääosin ne toimivat aika moitteitta, joskin erityisesti skydiving ja eri kuvioiden piirtäminen ei onnistunut sitten millään. Liiketunnistus ei tuonut peliin lisäiloa, mutten toisaalta osaa sanoa, olisiko peli tuntunut oikeasti paremmalta tavallisella padillakaan.

Älkää käsittäkö väärin. En minä tätä peliä vihaa eikä se ole mielestäni huono tai edes keskinkertainen. Mielestäni art style, hahmot, juonenkuljetus ja sivutehtävät ovat oikeastaan hyvinkin miellyttäviä. Sivutehtävistä haluaisin erikseen mainita sen, kuinka ovelasti ne on sidottu yhteen isompaan kokonaisuuteen, mikä pitää motivaatiota hienosti yllä. Luolastot ja temppelit ovat mielestäni ehkäpä koko pelisarjan parhaat! Niiden tiivis rakenne toimii erinomaisesti ja eksymisen vaara on puhdas nolla. Samalla puzzlet ovat varsin yksinkertaisia ja sopivan helppoja, jotta pelissä ei jää ikävällä tavalla jumiin, vaan tietynlainen flow pysyy koko ajan yllä. Samalla Skyward Sword kykenee jollain käsittämättömällä tavalla kahlitsemaan sen suuren seikkailun fiiliksen. Parhaimmillaan peli muistuttaakin siitä, miksi ylipäänsä pelaan videopelejä, kun ajantaju katoaa ja pelimaailman pyörteisiin uppoaa täysin. Samanlaista fiilistä ei oikein muista pelisarjoista löydy.

Skyward Sword on allekirjoittaneelle vähän kaksipiippuinen juttu. Ihailen sitä, kuinka fiksuja puzzleja Nintendo on saanut tälläkin kertaa rakennettua ja miten upealla tavalla pelissä on edelleenkin se korvaamaton ja jäljittelemätön Zelda-fiilis mukana. Toisaalta haluaisin pitää pelistä enemmänkin, mutta edellämainitut seikat valitettavasti rikkovat kokonaisuutta. Eivät niin merkittävällä tavalla, että peliä tulisi jotenkin suuremmin väheksyä, mutta kuitenkin niin, ettei Skyward Sword tule missään nimessä pääsemään omissa kirjoissani parhaiden Wii-pelien, saatika parhaiden Zelda-pelien joukkoon. Ehdottomasti pelaamisen arvoinen teos se kuitenkin on. Parhaimpina hetkinä ei voi kuin ihailla sitä, miten 25 vuotta kestänyt taika ei ole kadonnut sitten minnekään.

Lainaus käyttäjältä Turjake

Mielestäni arvostelussa mainittu kierrätys - joka ei muuten ole mikään uusi juttu Wii-pelien kohutuimpien titteleiden joukossa - on koko pelin heikoin lenkki ja tämän päivän videopeleissä jotain kohtuutonta. Kierrätys ei koske ainoastaan peliympäristöjä, pelimekaniikoita tai tehtävärakenteita, vaan myös esimerkiksi pomovastuksia. On kurjaa, että pelissä on useita pomoja, jotka pelaajan tulee peitota moneen otteeseen pelin aikana. Tuntuu auttamatta siltä kuin Nintendolta olisi loppunut aika tai mielikuvitus kesken.

Tässä kohtaa haluan huomauttaa että Zeldoissa on monipuolista taistelua, ympäristö-, mekaniikka- ja kaiken muunkin tyyppisiä puzzleja, tutkimista, tarinankerrontaa, välillä tarkuutta, välillä nopeutta, välillä havainnointikykyä vaativia haasteita jne jne. Ei mielestäni ole minkäänasteinen rikos jos joitakin näistä välillä toistetaankin kun aina mukana on joku twisti ja erityyppistä tekemistä on jokatapauksessa melkoisesti. Itseasiassa harmittaisi jos jäisi kertaluonteiseksi kaikki.

Entäs vaikka God of War? Hack 'n slash ja QTE. Siinä kaikki. Tai CoD? Ammu kaikki mikä liikkuu. Siinä kaikki. Kummassakaan ei ole mitään vikaa mutta Zeldat ovat aivan omaa luokkaansa monipuolisuudessa. Your argument is invalid.:)

Lainaus

Muutenkin peli on täynnä jotain aivan järjettömiä asioita, joista osa on suurempia ja osa pienempiä. Osa pelin käänteistä ja osuuksista tuntuu aivan puhtaasti siltä, että niillä on haluttu vain ja ainoastaan pitkittää peliä.

Allekirjoitan. Fetch-questeja on liikaa pelin rytmityksen kannalta mutta ei niitä mitenkään ikävä ollut suorittaa.

Lainaus

Pienemmistä valituksen aiheista voisi tuoda ilmi "ominaisuuden", jossa jokaisen pelituokion alussa kerätty materiaalityyppi pysäyttää pelin ja ilmoittaa pelaajalle sen ominaisuuksista. Niin, kuten edellä sanoin, minultahan löytyy jo taskustani yli 30 kyseistä esinettä ja joudun silti kuulemaan sen ominaisuudet läpi...!? Järjetöntä. Hölmöltä tämä tuntuu varsinkin kun peli pysähtyy joskus kesken taistelun. Ihaile siinä sitten, Link, sitä liskon häntää klassisessa poseerauksessasi samalla kun ympärilläsi riehuu kymmenen verenhimoista vihua, joo.

Allekirjoitan myöskin. Ihmeellisintä tässä on että sama on vaivannut jokaikistä Zeldaa ja Nintendon luulisi saaneen tuosta palautetta mutta silti tekivät sen taas. Eli toisinsanoen kyseessä ei ole mikään ohjelmointivirhe vaan hyvin tahallinen siirto. Ainoastaan jos samaa tallennusta pelaa välillä joku toinen henkilö voisi oikeuttaa tuon mutta kuka nyt muiden Zelda-saveja pelaa?

Lainaus käyttäjältä SmeeHooked

Tässä kohtaa haluan huomauttaa että Zeldoissa on monipuolista taistelua, ympäristö-, mekaniikka- ja kaiken muunkin tyyppisiä puzzleja, tutkimista, tarinankerrontaa, välillä tarkuutta, välillä nopeutta, välillä havainnointikykyä vaativia haasteita jne jne. Ei mielestäni ole minkäänasteinen rikos jos joitakin näistä välillä toistetaankin kun aina mukana on joku twisti ja erityyppistä tekemistä on jokatapauksessa melkoisesti. Itseasiassa harmittaisi jos jäisi kertaluonteiseksi kaikki.

Ehkä minun olisi pitänyt muotoilla asia tarkemmin. Kyse ei ehkä niinkään ole siitä mitä toistetaan vaan miten toistetaan. Pelimekaniikkaan liittyvät kikkailut kuten aikakristallien ja pallojen kuljettelu on siedettävää ja jopa hauskaakin, koska olosuhteet ja tavat muuttuvat joka kerta. En tiedä kuinka pitkällä olet pelissä, mutta minua ei enää pelin loppupäässä yksinkertaisesti enää huvittanut joutua tappelemaan samoja pomovihollisia useampaan otteeseen. En tiedä, onko tämä vain omaa peppukipeyttäni ja perfektionismifantasiaani, mutta päästelin lähinnä syviä huokauksia muutamaan otteeseen, koska muutamassa pomomatsissa tilanne edellisen kohtaamisen kanssa oli oikeastaan identtinen, tai jos ei ollut, niin hyvin lähellä sitä. Zeldojen pitäisi olla täynnä yllätyksiä, mutta tässä tehdään vähän ohilaukauksia.

Lainaus käyttäjältä SmeeHooked

Entäs vaikka God of War? Hack 'n slash ja QTE. Siinä kaikki. Tai CoD? Ammu kaikki mikä liikkuu. Siinä kaikki. Kummassakaan ei ole mitään vikaa mutta Zeldat ovat aivan omaa luokkaansa monipuolisuudessa. Your argument is invalid.:)

Argumenttini on pyörätuolissa. Näin aihetta sivuten jaksoin kyllä pelata ensimmäisen God of Warin läpi, mutta toinen jäi aika nopeasti hyllyyn pölyttymään juuri siksi, että se oli sitä samaa. Pelimekaniikaltaanhan Call of Duty on God of Warin tavoin hyvin itseääntoistavaa, mutta muuttuvat tilanteet ja käänteet pitävät kuitenkin fiiliksen suhteellisen tuoreena. Tai no, itsehän hyppäsin CoD-kelkasta MW2:n jälkeen, osittain samoista ja osittain eri syistä, mutta kuitenkin.

On totta, että noinkin valtavan kokoiseen peliin kuin Zeldaan on vaikeaa keksiä uutta ja yllättävää. En kielläkään, etteikö Skyward Sword olisi täynnä yllättäviä, oivaltavia ja hauskoja hetkiä, mutten toisaalta voi peittää pettymystäni siitä, kuinka jotkut pelin tärkeät kohdat on selvästi väännetty vasemmalla kädellä kokoon, koska parempaan ei kyetty/viitsitty.

Lainaus käyttäjältä SmeeHooked

Allekirjoitan myöskin. Ihmeellisintä tässä on että sama on vaivannut jokaikistä Zeldaa

Onko näin? Muistaakseni tämä lähti käyntiin Twilight Princessistä, mutta voin toki olla väärässä. Joka tapauksessa Skyward Swordissa näihin aarteisiin kohdistuva fokus on aiempia pelejä suurempi ja senpä takia ominaisuus on myös hiton ärsyttävä. GameFAQ'sin laudoilla oli muuten yksi aihetta koskeva ketju, josta irtosi muutama hymähdys

Lainaus käyttäjältä Turjake

En tiedä kuinka pitkällä olet pelissä, mutta minua ei enää pelin loppupäässä yksinkertaisesti enää huvittanut joutua tappelemaan samoja pomovihollisia useampaan otteeseen. En tiedä, onko tämä vain omaa peppukipeyttäni ja perfektionismifantasiaani, mutta päästelin lähinnä syviä huokauksia muutamaan otteeseen, koska muutamassa pomomatsissa tilanne edellisen kohtaamisen kanssa oli oikeastaan identtinen, tai jos ei ollut, niin hyvin lähellä sitä. Zeldojen pitäisi olla täynnä yllätyksiä, mutta tässä tehdään vähän ohilaukauksia.

Neljännen temppelin sain juuri selvitettyä. Mahtava pomotaistelu tuossa neljännessä by the way ja itseasiassa olen nauttinut suuresti muistakin tähänastisista mutta kieltämättä tuo kuulostaa oudolta että jotain näistä kierrätettäisiin useampaan kertaan. Tai no kyllähän se käy jo ensikohtaamisella selväksi että The Sealed One vai mikä se nyt oli tulee vastaan vielä uudelleenkin ja tuo ei kyllä haittaa kun siitä varoitettiin ja on tarinan kannalta oleellista mutta toivottavasti noita temppelipomoja ei kierrätetä. Älkää paljastako!

Lainaus

Onko näin? Muistaakseni tämä lähti käyntiin Twilight Princessistä, mutta voin toki olla väärässä. Joka tapauksessa Skyward Swordissa näihin aarteisiin kohdistuva fokus on aiempia pelejä suurempi ja senpä takia ominaisuus on myös hiton ärsyttävä.

Kyllä ainakin Wind Wakerissa tuo oli jo, ja vaikka esim. Ocarina of Timessa ei varsinaisia extra-aarteita olekaan niin täytyihän nuo löpinät kuulla joka kerta kun vaikka nappasi ötökän purkkiin vaikka olisi tehnyt sen sata kertaa aiemminkin. Kirkkaasti ärsyttävintä on kuitenkin tähän asti ollut aiemmissa peleissä että aina peliä jatkaessa joutuu jopa Rupeeta poimiessaan kuulemaan joka värin arvon uudelleen. TUO sentään on älytty vihdoin jättää pois.

Lainaus käyttäjältä Turjake

Aseiden päivittäminen on niin sanotusti hukattu mahdollisuus, jota en tehnyt kertaakaan, koska materiaalit on ripoteltu varsin epätasaisesti maankamaralle. Näin pelin loppupäässä minulla oli yhtä materiaalia yli 30 kappaletta, mutta joitain ei ainuttakaan, mikä takasi sen, ettei peli antanut minun tehdä kaipaamiani päivityksiä. Teinkö jotain väärin?

Siis... et päivittänyt yhtään ainutta tavaraa, asetta tai kilpeä? Missasit kyllä sitten erittäin merkittävän ja nautittavan osan pelistä, sen lisäksi että vaikeutit ja pitkitit peliä itsellesi aika lailla.

Tietenkin osa raaka-aineista on harvinaisempia kuin toiset, eipä systeemillä muuten mitään virkaa olisi. Mutta voithan sinä sekä myydä ylimääräisiä pois että ostaa harvinaisempia, jos et ole tyytyväinen siihen mitä olet löytänyt.

Anekdoottina mainittakoon, että minulla oli melkein pelin loppuun saakka 0 bird featheria, ja pidin niitä superharvinaisina. Vasta sitten tajusin kokeilla haavia pikkulintuihin ja kas, kyseinen raaka-aine olikin yhtäkkiä pelin yleisin. Ei, en ollut ylpeä itsestäni tämän tajuttuani. :)

Lainaus käyttäjältä finngamer+

Anekdoottina mainittakoon, että minulla oli melkein pelin loppuun saakka 0 bird featheria, ja pidin niitä superharvinaisina. Vasta sitten tajusin kokeilla haavia pikkulintuihin ja kas, kyseinen raaka-aine olikin yhtäkkiä pelin yleisin. Ei, en ollut ylpeä itsestäni tämän tajuttuani. :)

Offtopic: Tässä pelissä siis pyydystetään pikkulintuja haavilla?!

PETA will have Mr. Miyamotos ass...

Kokeilin hiukan Skyward Swordia ja pienoinen ongelma, sillä kapulan kursori liikkuu melkoisella viiveellä. Onko motion plussani kosahtanut vai toimiiko liikkeentunnistus todellakin tässä noin isolla viiveellä, nimittäin motion plussattomatkin pelit toimivat nopeammin vai eikö tämä kumiversio käy tähän?

Lainaus käyttäjältä finngamer+

Siis... et päivittänyt yhtään ainutta tavaraa, asetta tai kilpeä? Missasit kyllä sitten erittäin merkittävän ja nautittavan osan pelistä, sen lisäksi että vaikeutit ja pitkitit peliä itsellesi aika lailla.

Tietenkin osa raaka-aineista on harvinaisempia kuin toiset, eipä systeemillä muuten mitään virkaa olisi. Mutta voithan sinä sekä myydä ylimääräisiä pois että ostaa harvinaisempia, jos et ole tyytyväinen siihen mitä olet löytänyt.

Niin. Loppubossi tuossa odottelisi enkä ole tehnyt ainuttakaan päivitystä. Kilpipäivitykset kyllä kiinnostaisivat, mutta raaka-aineiden esiintymät eivät näköjään ole puolellani. Toki olisin voinut päivittää aseita tai muita esineitä, mutta en kokenut päivitysten tarjoamia etuja niinkään tarpeellisina. Se, että saan beetlen lentämään kovempaa tai ritsani ampumaan jotain sirpalepähkinöitä ei kuulosta investoinnin arvoiselta idealta. Varmasti ihan hauskoja kikkoja, mutta käytin keräämäni materiaalit mielummin muuttaen ne ensin rahaksi ja upottaakseni sen jälkeen Beedlen puodin antimiin.

En epäile, etteikö peli olisi joltain osin helpottunut tai nopeutunut näillä päivityksillä, mutta en toisaalta kaivannutkaan tätä. Pelikello näyttää noin 32 tuntia, mikä on ymmärtääkseni aika nopea suoritus tässä pelissä, eikä peli muutamaa pomovastusta lukuun ottamatta tarjonnut sellaista kivuliasta haastetta, että olisin oikeasti kaipaillut parempia varusteita.

En muuten tiennytkään, että raaka-aineita voi ostaa! Kaikkea sitä oppii. Kyllä minä niitä myytyä sain, mutta ostaminen taitaakin tapahtua jotain aivan muuta kautta? Tämä herätti mielenkiintoni, ja voisin näin viimeiseen pomovastukseen valmistautuessa ottaa keijujen ja taikajuomien lisäksi mukaan sen pirun kilpipäivityksen.

Lainaus käyttäjältä finngamer+

Anekdoottina mainittakoon, että minulla oli melkein pelin loppuun saakka 0 bird featheria, ja pidin niitä superharvinaisina. Vasta sitten tajusin kokeilla haavia pikkulintuihin ja kas, kyseinen raaka-aine olikin yhtäkkiä pelin yleisin. Ei, en ollut ylpeä itsestäni tämän tajuttuani. :)

Eli siis näköjään tein kuin teinkin jotain väärin. Tai jätin tekemättä jotain oikein. Luulin, että linnunsiivet liittyisivät jotenkin niihin isoihin vihollislintuihin, mutta eivätpä näköjään... Kuten edellä sanoin, kaikkea sitä oppii.

Otin viime viikon lopussa tehtäväkseni pelata viimein Ocarina of Timen sataprosenttisesti ja nyt olisi enää n. puolet skulltulista kerättävänä. Sitten voisikin pelata uudestaan Skyward Swordin ja suorittaa myös siitä kaiken täydellisesti. Uskomatonta miten vielä tämän ikäisenä tulee sellainen lapsekas "jes, nyt on kaikki!" -tunne kun löytää Zeldassa viimeisen sydämenpalasen.

Lainaus käyttäjältä Turjake

Lainaus käyttäjältä finngamer+
Niin. Loppubossi tuossa odottelisi enkä ole tehnyt ainuttakaan päivitystä. Kilpipäivitykset kyllä kiinnostaisivat, mutta raaka-aineiden esiintymät eivät näköjään ole puolellani. Toki olisin voinut päivittää aseita tai muita esineitä, mutta en kokenut päivitysten tarjoamia etuja niinkään tarpeellisina. Se, että saan beetlen lentämään kovempaa tai ritsani ampumaan jotain sirpalepähkinöitä ei kuulosta investoinnin arvoiselta idealta. Varmasti ihan hauskoja kikkoja, mutta käytin keräämäni materiaalit mielummin muuttaen ne ensin rahaksi ja upottaakseni sen jälkeen Beedlen puodin antimiin.

En epäile, etteikö peli olisi joltain osin helpottunut tai nopeutunut näillä päivityksillä, mutta en toisaalta kaivannutkaan tätä. Pelikello näyttää noin 32 tuntia, mikä on ymmärtääkseni aika nopea suoritus tässä pelissä, eikä peli muutamaa pomovastusta lukuun ottamatta tarjonnut sellaista kivuliasta haastetta, että olisin oikeasti kaipaillut parempia varusteita.

En muuten tiennytkään, että raaka-aineita voi ostaa! Kaikkea sitä oppii. Kyllä minä niitä myytyä sain, mutta ostaminen taitaakin tapahtua jotain aivan muuta kautta? Tämä herätti mielenkiintoni, ja voisin näin viimeiseen pomovastukseen valmistautuessa ottaa keijujen ja taikajuomien lisäksi mukaan sen pirun kilpipäivityksen.

Kyllä, siellä Skyloftin luolassa on gossip-kivi, jolta harvinaisempia voi ostaa.

Investoi nyt vaan ihmeessä, ei niillä raaka-aineilla mitään muuta tee. :) Tosin jos olet pelin lopussa ja Beedlen kauppa ei ole tyhjä ja raaka-aineita uupuu, viittaisi se siihen että et ole kerännyt kaikkia aarrearkkuja tai tutkinut muutenkaan paikkoja sen kummemmin? Tai paljonko olet noita oikein myynyt, siinä varmasti yksi syy mikseivät tunnu riittävän?

Ei nopeampi beetle (tai sen vielä kehittyneempi muoto) tai mikään muukaan tavaraparannus pelin vaikeusasteeseen siis vaikuta, ne vain eliminoivat turhautumista ja nopeuttavat pieniä juttuja joita olet tehnyt jo sata kertaa. Mitä aiemmin olet ne hankkinut sitä mukavampi peliä on pelata.

Lainaus käyttäjältä Kraidi

Otin viime viikon lopussa tehtäväkseni pelata viimein Ocarina of Timen sataprosenttisesti ja nyt olisi enää n. puolet skulltulista kerättävänä. Sitten voisikin pelata uudestaan Skyward Swordin ja suorittaa myös siitä kaiken täydellisesti. Uskomatonta miten vielä tämän ikäisenä tulee sellainen lapsekas "jes, nyt on kaikki!" -tunne kun löytää Zeldassa viimeisen sydämenpalasen.

Itsekin olen töiden lomassa 3DS-version päättänyt tahkota sataprosenttisesti mitä ei tullut koskaan N64:llä tehtyä, Skulltulat lähes kerättynä mutta sydämenpalasten kanssa tuli sellainen ongelma että yksi pirulainen puuttuu. Skulltulien osalta kartta näyttää mukavasti kun kaikki on alueelta kerätty mutta sydämenpalasista ei voi tietää! Ei kai tässä sitten muukaan auta kuin käydä ne KAIKKI läpi uudelleen....Urgh.

Pitää odottaa että pikkuveli saa hommattua 3DS:n niin pääsen pelaamaan Okarina Of Timea ja Skyward Swordia. Menikö nimet oikein?

Lainaus käyttäjältä finngamer+

Kyllä, siellä Skyloftin luolassa on gossip-kivi, jolta harvinaisempia voi ostaa.

Son of a... Eihän tuollaiseen paikkaan edes älyä palata takaisin. Kummallista, kuinka peli vääntää jotkin asiat niin rautalangasta, mutta tällaista arvokasta tietoa joudun kaivamaan netistä (tai sitten olen pelatessani puolisokea). Höh.

Lainaus käyttäjältä finngamer+

Investoi nyt vaan ihmeessä, ei niillä raaka-aineilla mitään muuta tee. :) Tosin jos olet pelin lopussa ja Beedlen kauppa ei ole tyhjä ja raaka-aineita uupuu, viittaisi se siihen että et ole kerännyt kaikkia aarrearkkuja tai tutkinut muutenkaan paikkoja sen kummemmin? Tai paljonko olet noita oikein myynyt, siinä varmasti yksi syy mikseivät tunnu riittävän?

Ei nopeampi beetle (tai sen vielä kehittyneempi muoto) tai mikään muukaan tavaraparannus pelin vaikeusasteeseen siis vaikuta, ne vain eliminoivat turhautumista ja nopeuttavat pieniä juttuja joita olet tehnyt jo sata kertaa. Mitä aiemmin olet ne hankkinut sitä mukavampi peliä on pelata.

Myin oikeastaan koko pelin aikana vain yhden illan satsit tyhjiksi. Useampi sata rupiaa siitä taisi irrota. Olen kyllä pyrkinyt siihen, että koluan jokaisen nurkan niin tarkasti kuin mahdollista. Sama pätee Goddess Cubeihin ja muihin arkkuihin ja kerättäviin. Joitain raaka-aineita löytyi tosiaan aika reippaasti enemmän kuin toisia ja joitakin kohtasin pyöreät nolla. Kumma homma, vai huonoa tuuria?

Peli meni eilen läpi. Otin muutaman kerran nätisti turpaan, mutta neljännellä yrityksellä mokoma sitten lopultakin kaatui. Loppu oli... eeppinen. Aika hienosti vielä vihjailtiin pelisarjan muihin osiin, mikä miellytti mukavasti näinkin pitkään sarjan kanssa pyörinyttä. Nettifoorumit lienevät uusia aikajanateorioita pullollaan, joten ei kun niitä sitten tutkiskelemaan.

[spoiler]Näin finngamerin ylipuhumana sain myös reippaasti lisämotivaatiota tuota Hero Modea kohtaan. Perinteinen vaikeusasteilla leikkiminen ei ole ehkä sitä mielipuuhaani, mutta jos rohkaistuisin oikeasti panostamaan tuohon raaka-aineiden pyörittelemiseen niin hommassahan saattaisi jopa olla jotakin jujua...[/spoiler]

Motion plussan kanssa on ilmennyt ongelmia. Oikeasta alakulmasta on paljon vaikeampaa lyödä onnistuneesti miekalla kuin vasemmalta. Lisäksi ohjain menee välillä tilttiin niin, että kontrollit peilautuvat. Eli kun liikutat vasemmalle, Link liikkuukin oikealle. Välillä Link taas lähtee juoksentelemaan kuolemaansa vaikka en paina mitään. Aivan saatanan turhauttavaa! Pitääkö tuo kapistus nyt lähettää jonnekin Britteihin takaisin? Voi vittu!

Lainaus käyttäjältä Pinworm+

Motion plussan kanssa on ilmennyt ongelmia. Oikeasta alakulmasta on paljon vaikeampaa lyödä onnistuneesti miekalla kuin vasemmalta. Lisäksi ohjain menee välillä tilttiin niin, että kontrollit peilautuvat. Eli kun liikutat vasemmalle, Link liikkuukin oikealle. Välillä Link taas lähtee juoksentelemaan kuolemaansa vaikka en paina mitään. Aivan saatanan turhauttavaa! Pitääkö tuo kapistus nyt lähettää jonnekin Britteihin takaisin? Voi vittu!

Monilla tuntuu olevan pelinohjauksen kanssa ongelmia. Itsekin saanut monet kerrat kirota miten surkea tuo MotionPlus tuossa Zeldassa onkaan. Kaikissa muissa peleissä palikka toimii moiteetta. Koko ajan joudun Skywardissa keskittämään tähtäystä uudelleen. Voi olla, että sinullakin joku tuollainen ongelma.

Lainaus käyttäjältä Retro

Lainaus käyttäjältä Pinworm+Motion plussan kanssa on ilmennyt ongelmia. Oikeasta alakulmasta on paljon vaikeampaa lyödä onnistuneesti miekalla kuin vasemmalta. Lisäksi ohjain menee välillä tilttiin niin, että kontrollit peilautuvat. Eli kun liikutat vasemmalle, Link liikkuukin oikealle. Välillä Link taas lähtee juoksentelemaan kuolemaansa vaikka en paina mitään. Aivan saatanan turhauttavaa! Pitääkö tuo kapistus nyt lähettää jonnekin Britteihin takaisin? Voi vittu!

Monilla tuntuu olevan pelinohjauksen kanssa ongelmia. Itsekin saanut monet kerrat kirota miten surkea tuo MotionPlus tuossa Zeldassa onkaan. Kaikissa muissa peleissä palikka toimii moiteetta. Koko ajan joudun Skywardissa keskittämään tähtäystä uudelleen. Voi olla, että sinullakin joku tuollainen ongelma.

Minulla on tosihyvin toiminu motion ohjaus,ei mitää ongelmia ikinä ollu ei tässä Zeldassakaan.

Dodiin, VIHDOINKIN!
Pääsin etenemään pelissä.. En ole viimeaikoina paljoa jaksanut pelata ja sen mitä olen pelaillut on lähinnä ollut Uc3:n nettipeliä ja tämä jäi sivuun kun jäin jumiin.. Melko alussa..
Eli tässä ekassa luolastossa kun piti löytää kristalli ylhäältä ja alhaalta... käytin varmaan 2 tuntia sen alemman löytämiseen ja menetin hermoni täysin... Nyt kun käynnistin pelin ja lähdin liikkelle, löysin sen alle minuutissa...

Lainaus käyttäjältä Retro

Lainaus käyttäjältä Pinworm+Motion plussan kanssa on ilmennyt ongelmia. Oikeasta alakulmasta on paljon vaikeampaa lyödä onnistuneesti miekalla kuin vasemmalta. Lisäksi ohjain menee välillä tilttiin niin, että kontrollit peilautuvat. Eli kun liikutat vasemmalle, Link liikkuukin oikealle. Välillä Link taas lähtee juoksentelemaan kuolemaansa vaikka en paina mitään. Aivan saatanan turhauttavaa! Pitääkö tuo kapistus nyt lähettää jonnekin Britteihin takaisin? Voi vittu!

Monilla tuntuu olevan pelinohjauksen kanssa ongelmia. Itsekin saanut monet kerrat kirota miten surkea tuo MotionPlus tuossa Zeldassa onkaan. Kaikissa muissa peleissä palikka toimii moiteetta. Koko ajan joudun Skywardissa keskittämään tähtäystä uudelleen. Voi olla, että sinullakin joku tuollainen ongelma.

Iskekäähän pojat sieltä wiin optionsista senssit kaakkoon, mulla ei ainakaan ollut mitään ongelmaa controllien kanssa

Lainaus käyttäjältä Indignation+

Iskekäähän pojat sieltä wiin optionsista senssit kaakkoon, mulla ei ainakaan ollut mitään ongelmaa controllien kanssa

Ei auta ainakaan omaan ongelmaani. Viive on edelleen vahvasti läsnä vaikka sensorin herkkyyden väänsin tappiin. Red Steel 2 tuntuisi toimivan, mutta Skyward Sword ei.

^ Outoa! Onko sulla se Remote+ vai tavallinen Mote jossa on se M+ -lisäpalikka?

Sitten sellaista spekulaatiota olisi ilmassa, että Retro Studios voisi olla erittäin oivallinen yhteistyökumppani tekemään tulevaisuudessa myös Zelda -sarjaa.. tällaista vihjaisi myös eräässä haastattelussa itse Mr. Miyamoto. Mitäs olette mieltä, olisiko uskallusta tai halua antaa pelisarja Retron käsiin? Itse ainakin olen vakuuttunut kyseisen studion kyvystä käsitellä jalokiviä, ja siitähän on näyttönä sellaiset "vaatimattomat" pelisarjat tai jatko-osat kuin Metroid Prime, Donkey Kong Country ja tietty viimeisimpänä yhteistyö Mario Kart 7:n parissa. Jotenkin tulee sellainen tunne, että mahtaako Retro jo häärätä 3DS:n Zeldan kimpussa.. hmm, tai Wii U:n..?!!

Ja sitten muuten ne, jotka omistavat 3DS:n ja ovat hankkineet sen "kalliimman hinnan aikana", niin perjantainahan (16.12.2011) saatte Ambassadorin kautta sitten ilmaiseksi ladata Zelda Minish Cap -pelin eShopista. Ihan tiedoksi vain, jos ette ole vielä sattuneet kuulemaan uutisia joissa kerrotaan Loput Ambassador Pelit & JULKAISUPÄIVÄ!

Lainaus käyttäjältä Mikanes+

^ Outoa! Onko sulla se Remote+ vai tavallinen Mote jossa on se M+ -lisäpalikka?

Se lisäpalikkakumihärpäke on oma motion+. Olikohan sitten Zeldan Special Editionin paketilla sitten syynsä, sillä olihan Xenobladestakin Classic-ohjainpakettia jolla peli oli paras pelata...?

SPOIKKA!!!

Siis voi h*elvetti! Minkä takia se s*tanan Vesiloharin piti viskaa ne sävelet jonkkaan ku ois muutenkin kiire estää pahuuden nousu. Ei muka tiedä vielä olenko viisun arvoinen, mähän oon tappanu melkein kaikki vihut jo valtakunnasta. Ois pitäny antaa The Imprisonedin tuhoo koko v*tun skutta :)

SPOIKKA END!!!

Zelda-fanien kannattaa tässä kohtaa käydä aivan suosiolla istumaan. Jos olette hoitaneet rukouksenne eri Jumalille, niin kuin kunnon boardilaisen kuuluukin, niin tälläistä saatatte hyllyihinne saada jonain päivänä. Ninska aikoo siis julkaista ainakin Japanissa yli 270 sivuisen taidekirjan sarjan tiimoilta. Mukaan laitettaisiin myös infoa sarjan peleistä ja jopa aikajanasta on huhuiltu. Hintaa on Japanissa 3,255 jeniä ja dollareiksi muutettuna tämä on suunnilleen 42$:a. Ei siis ole hinnalla pilattu.

Sitten vielä Suomeen ja Eurooppaan tämä kohtuullisella hinnalla. Rahani ovat teidän Nintendo.

Luin uusimman Pelaajan ja oli sen verran hyvin tuo Zelda arvosteltu, että oli pakko tehdä käyttäjä tänne foorumeille ja tulla kiittämään hyvästä journalismista.

Tosiaan Arvekari oli saanut tiivistettyä kaikki omat mielipiteeni tuohon arvosteluun. Itsehän pidän Zelda-sarjaa melkeinpä jumalallisena teoksena, mutta huomasin loppupeleissä etten onneksi kuitenkaan niin sokea fanipoika ole, ettenkö pelin selviä heikkouksia olisi nähnyt. Todellakin tällä hetkellä ottaa pattiin kun joka paikassa peliä ylistetään, vaikka minusta kyseessä on Zelda-sarjan heikoin osa mitä kolmanteen ulottuvuuteen siirtymisen jälkeen on ilmestynyt. Tottakai kyseessä on hyvä peli, mutta niinhän sopii odottaakin yli 5 vuoden kehitysajalla ja kovan luokan budjetilla. Silti pelissä oli aivan helkkarin paljon asioita joista vain tuli mieleen, että onpas laiskasti tehty. Tässäkin ketjussa varmaan mainittu, mutta tekstien skippaamisen puuttuminen, samojen esineiden jatkuva uudelleen esittely, sekä pirunmoinen kierrätys nyt vain ovat jotain mitä en peliltä osannut odottaa.

Kaiken kaikkiaan itse petyin peliin, mutta onhan tätä venattukin jo aivan liian kauan aivan liian kovilla odotuksilla, niin onko ihmekään kun eivät toiveet täyttyneet. Silti minusta on melko hupaisaa, että kymmenen vuoden jälkeenkään Nintendolla ei saada aikaiseksi Zeldaa, joka vetäisi vertoja Ocarina of Timelle. Monissa asioissa on parannettu, mutta minusta monissa asioissa ollaan otettu myös takapakkia. Eipä siinä, WiiU:n Zeldaa odotellessa. Jos vielä Retron saisivat siihen mukaan sekoittamaan pakkaa, niin voisi tämäkin fanipoika taas innostua!

Ja nyt sitten paukkuu sellainen (huhu) uutinen, jota on odoteltu viimeiset 25-vuotta:

The Legend Of Zelda -pelisarjan AIKAJANA PALJASTETTU!

IMAGE(http://26.media.tumblr.com/tumblr_lwkcemtdvn1qfdqbxo1_500.png)

Lähteet: [ Nintendo Life ] [ Official Nintendo Magazine ] [ Kotaku ]

Pakko kai tuollaista uutista on hieman kommentoida, vaikkeivät aikajanateoriat olekaan mielenkiinnon kohde nro uno. Tosiaan en oikein tiedä mitä tuosta ajatella, toisaalta sarjan virallinen aikajana on niin hyvin varjeltu salaisuus, että on epätodennäköistä Kotakun tai minkään muunkaan median saavan sitä käsiinsä, mutta toisaalta pikaisen mietintätuokion jälkeen tärkeimmät tarinapalaset loksahtavat mukavasti paikoilleen tämän version mukaan. Minua tämä pääasiassa vain hämmentää, mutta olisi mukava kuulla jonkun hieman enemmän asiaan perehtyneen mielipide.

Lainaus käyttäjältä Samirai

Silti minusta on melko hupaisaa, että kymmenen vuoden jälkeenkään Nintendolla ei saada aikaiseksi Zeldaa, joka vetäisi vertoja Ocarina of Timelle.

Mitä oikein tarkoitat, kyllähän Nintendo sai jo parissa vuodessa aikaiseksi Majora's Maskin? ; )

Nyt on 5-6 tuntia tätä uusinta Legendaa takana, ja voi kuinka mukavaa se onkaan ollut. Peli on aivan saatanan kaunis, musiikki on valloittavaa ja uusi ohjaus toimii kuin junan vessa. Silloin kun se ei ole toiminut, on vika ollut pelaajassa, ei pelissä. Pelin alku oli mielestäni koskettava ja hauska, aivan kuin lupailtiinkin. Muutenkin tarina vaikuttaa hippasen synkeämmältä kuin odotin, mikä ei ole ollenkaan huono juttu.
Yhdeksi tärkeimmistä parannuksista voisin nostaa sen, että uuden ohjauksen ansiosta tavallisetkin taistelut ovat hauskoja ja haastavia. Tavallisia vihuja pieksee oikein mielellään.

[spoiler]Ensimmäinen dungeonikin tuli setvittyä ja perhana kun kädet hikoilivat kun taistelin Ghirahimia vastaan. Melkoisen haastava oli, mutta kun oppi kunnolla jutun juonen, niin kyllä siitäkin selvittiin. Mielellään kyllä annoin selkään, mokomakin emoilia. Melkoisen epämiellyttävä heppu.[/spoiler]

Skriivailen lisää, kunhan saan pelattua lisää. Hienolta peliltä kuitenkin vaikuttaa.

Olen samaa mieltä Muksun kanssa. Olen nyt juuri aloittanut kolmannen luolaston. Uuden ohjaustyylin kanssa ei ole ollut mitään suurempia ongelmia, vaikka minulla on se vanha motionplus palikka. Välillä taistelussa ohjaus kyllä välillä hieman tökkii: ohjaus ei omalla kohdallani ainakaan pysy perässä, jos ensin osoitan miekkaa sivulle ja sitten nopeasti lyönkin ylhäältä. Lisäksi tallentaminen vaatii minulta yllättävän paljon ponnistelua. En meinaa millään osua siihen save-painikkeeseen, ja kerran olen melkein palannut takaisin taivaalle osoittimen epätarkkuuden takia. Onneksi ohjauksen voi keskittää nopeasti.

Kuitenkin, vaikka ohjaus välillä hieman takkuilee, se ei ole latistanut peli-intoani yhtään. Perusvihuja tapan oikeastaan kaikki mitä eteen tulee ja melkein kaikki ruohotkin leikkaan esineiden toivossa. Itselläni ei oikeastaan ole mitään väliä, pysyykö Zeldoissa liikeohjaus vai nappulaohjaus. Tarina on melkeinpä parasta, mitä Zeldoissa ennen on ollut, ja uusien esineiden saantinopeus ja monipuolisuus pitävät peli-innon korkeana. Erittäin nautittavaa on "Goddess Gubejen" metsästäminen. Se tuntuu todella mukavalta kun löytää kuution ja sitten käy etsimässä taivaalta sen aarre-arkun, jonka kuutio avasi.

Kaiken kaikkiaan olen nauttinut pelistä jopa enemmän kuin Ocarina of Timesta.

Lopuksi vielä kommenttia ensimmäisen luolaston pomovihusta.
[spoiler]Vähän sama juttu kuin Muksulla. Kesti hieman aikaa keksiä miten sitä sen kättä väistetään. Lopulta monen yrityksen jälkeen piti turvautua Fin apuun. Ei ollut myöskään helpoa väistää sitä nopeaa miekkapyrähdystä. Ympärillä olevat sydämetkin tuli melkein kaikki käytettyä ja kyllä tuntui hyvältä kun sen viimein pääsi läpi.[/spoiler]

Tosiaan, sehän unohtui mainita, että itse pelaan tuolla kultaisella Wiimotella ja siinähän on Motion+ sisällä. Liekö nuo ohjaimet missä se on valmiina sitten parempia kuin ne joissa se on palikkana kiinni? Mene ja tiedä...
Äsken matkasin ensimmäistä kertaa toisella alueelle ja ennen sitä sain kulutettua melkein tunnin tekemälle pari sivutehtävää, helvetin mukavaa pientä puuhailua nekin. Siitä täytyy myös esittää oma kiitollisuuteni, että lintupatsaille voi palata kun ne on löytänyt. Helpottaa kummasti kun saat palata uudelle alueelle jos täytyy käydä ostamassa vaikkapa uusi kilpi. Itselleni kävi juuri näin ennen ensimmäistä temppeliä. Myöskin rahalle tuntuu olevan todella mukavasti käyttöä pelissä, aivan kuin pitääkin.

Olen jolle95:n kanssa aika samoilla linjoilla tuon ohjauksen kanssa. Ei todellakaan haittaa ollenkaan jos liikeohjaus säilyy sarjassa, pysyväthän nuo taistelutkin mielenkiintoisina. Saa nähdä mitä Wii U tuo tullessaan.

Tänään tuli viisi tuntia hakattua pitkästä aikaa. Skyward Swordissa tunnit kyllä katoavat mukavasti. Ohjauksessa minulla on edelleenkin ongelmia, mutta tulin siihen tulokseen, että nunchuckin liitin on paskana. Kun huidon tarpeeksi, niin menetän kontrollin Linkiin. Hahmo juoksentelee ympäriinsä, enkä voi tilannetta hallita. Ainoa ratkaisu on irroittaa nunchuck ja pistää se takaisin kiinni. Todella vittumaista etenkin rotkojen yms. reunoilla. Tulee paljon kuolemia, joille ei itse mahda mitään. Reilu 15 tuntia ehkä takana, mutta enpä näin Zeldamaista fiilistä ole sarjan parissa saanut sitten Wind Wakerin.

Omituista kun ei tunnu ketään aikajanapaljastus kiinnostavan. No well.

TIetyssä vaiheessa itekkin olin ihan aivot solmussa ratkomassa tätä aikajana soppaa. Myönnettäköön että tuo kolmas aikajana on silleen aika epäreilu, ettei pelit anna sitä juurikaan ilmi. Jotenkin on vähän huvittavaa että kummiskin juuri tuolle kolmannelle sijoittuu kaikki sarjan pelit, jotka eivät mitenkään sopisi noihin kahteen muuhun.

Tuon Wiimoten kanssa pelleily on kyllä toisinaan ihan tuskaa. Miekkailu kyllä toimii niinkuin pitää(enimmäkseen), mutta se jatkuva korjailu ja varsinkin alaspäin tähtäily on tosi häiritsevää. Ja sen perkeleen Beetlen ohjaaminen on jotain mkä pitäisi hoitaa kunnon tatilla vaikka Rayman 3:n ohjusten tyyliin, ei motella mikä rasittaa rannetta ja hermoja.

Aikajanasta: Hieman tuntuu että kaksi ensimmäistä sarjan osaa sekä Link's Awakening on vain huitaistu jonnekin kun niille ei vaan enää löytynyt loogista asettelupaikkaa. Myös tuo lindarion mainitsema cel-shadingin värittämä aikajana ja sen erilleen muista laittaminen tuntuu vähän kömpelöltä ratkaisulta mutta toisaalta tähän aikajanan osaan haluaisin sen eniten kaipaamani juonenkäänteen; haluan Zelda-pelin joka päättyy massiiviseen vedenpaisumukseen.

Lainaus käyttäjältä Norsukampa

toisaalta tähän aikajanan osaan haluaisin sen eniten kaipaamani juonenkäänteen; haluan Zelda-pelin joka päättyy massiiviseen vedenpaisumukseen.

Se voisi olla upea lopetus pelille ja soisi varmasti varmasti Zeldoihin yleisesti liittymättömien elementtien -vaikka joukkotaistelujen - käytön. Juonellisesti vain tulee seinä vastaan, kun koko vedenpaisumuksen syyhän on just siinä kun ei ole ketään sankaria haastamassa Ganonia, niin yläkerta näki parhaaksi ratkaisuksi märän holokaustin. Kellä pelissä pelattaisiin, olisiko luolastoja? Vai otettaisiinko enemmän pesäeroa aiempiin peleihin, tehdään suoraviivaisempi tai jopa skyrimin henkisempi seikkailu?

Lainaus käyttäjältä lindario

Lainaus käyttäjältä Norsukampatoisaalta tähän aikajanan osaan haluaisin sen eniten kaipaamani juonenkäänteen; haluan Zelda-pelin joka päättyy massiiviseen vedenpaisumukseen.

Se voisi olla upea lopetus pelille ja soisi varmasti varmasti Zeldoihin yleisesti liittymättömien elementtien -vaikka joukkotaistelujen - käytön.

Eikä niitä elementtejä tarvitse pelillisenä aspektina tuoda itse peliin vaan kunhan vaikka se Wind Wakerin maailman luonut vedenpaisumus tuotaisiin esille jonkun massiivisen lopputaistelun aikana. Vähän kuin tähän tyyliin mutta hivenen isommassa mittakaavassa tosin...