Oikea mielipide: Retro kuuluu myös nuorille / Blogit / www.pelaajalehti.com

Oikea mielipide: Retro kuuluu myös nuorille

22.09.2018 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
6
Oikea mielipide: Retro kuuluu myös nuorille

Ensimmäisen PlayStationin kerrottiin menneellä viikolla tekevän paluun trendikkäänä minikonsolina. Nintendon vastaavien julkaisujen tapaan kätevä pikkukone tarjoaa pelaajille tilaisuuden hankkia monia konsoliklassikon ikonisimpia nimiä yhdessä nykyvastaanottimiin yhteensopivassa paketissa. Aiemmat retropläjäykset eivät ole päätyneet omaan talouteeni suolaisen hinnan vuoksi, mutta tästä voin todeta maksavani 90-luvun lopun lapsena ilomielin vaikkapa toisen munuaiseni.

Kun mainitsin ilouutisesta taannoin kolmikymppiselle kollegalleni delhiläisen taksin takapenkillä, tämä torppasi ajatuksen kertaheitolla valistamalla minua isällisesti siitä, kuinka PlayStation ei ole vielä retroa nähnytkään: ”Palataan asiaan kymmenen vuoden päästä.”

Kuten arvata saattaa, kollegani on mielestäni täysin väärässä. Mikään ylempi taho ei ole omien tietojeni mukaan määrittänyt akateemisen tarkkaa vuosikertaleimaa, jonka videopelin tai nolon muotitrendin tulee saavuttaa, jotta sitä voi kutsua retroksi. Jos tarkkoja ollaan, Wiin ensimmäisten retrohenkisten Virtual Console -uusintojen julkaisun aikaan moni peli oli tuntuvasti nuorempi kuin reilusti parikymppinen PlayStation on nyt.

Teknologian saralla otettiin myönnettävästi pidempiä harppauksia alan ensimmäisten kahdenkymmenen vuoden aikana kuin yksin tämän vuosituhannen puolella. Mielleyhtymä herttaisen pikseligrafiikan ja retropelaamisen välillä on tämän vuoksi toki vahva, mutta omasta mielestäni kaksiulotteisuus ei ole retron keskeisin määrittelevä tekijä.

Retroon kuuluvat olennaisesti tietynlainen haikea nostalgia ja menneisyyden tavoittelu, ja juuri näitä hermoja mini-PlayStation minussa kutkuttelee. Moni muukin ikäiseni on aloitellut pelitaivaltaan nimenomaan Sonyn konsolin parissa. Vaikka kaikki pelinsä tuntevat tietävät teoriassa, miten arvokkaita virstanpylväitä Nintendon ensimmäiset Mariot ja Zeldat aikanaan olivat, mikään ei voi nostalgiassa vetää vertoja lapsuuden suosikeille. Toki ymmärrän, ettei Crash Team Racing ole samalla tapaa kuolematon mestariteos, mutta sen parissa olen kuitenkin viettänyt huomattavasti enemmän aikaa herkässä iässä.

En ole ajatuksineni yksin, eikä mini-PlayStation varmasti jää vaille yleisöä, jolle sen julkaisu on yhtä merkittävä tapaus kuin Nintendon minikonsolit olivat 80-luvun kasvateille. Tuo sukupolvi oli kenties ehtinyt PlayStationin ilmestyessä jo kyyniseen teini-ikään ja kadottanut ruusunpunaiset lasinsa, mutta minun ikäisilläni ne olivat tuolloin vielä visusti päässä. Niihin vuosiin me tahdomme nyt vuorollamme palata. Retro kuuluu myös meille!

Johanna Puustinen

Kommentit

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami

Kollega on selvästi väärässä. Yleisesti voitaneen olettaa, että kaikki pelit, joita Akihabaran legendaarisessa Super Potatossa myydään, ovat jetropelejä. Ja siellä myydään kyllä Nintendo 64:n, Playstationin ja Sega Saturnin pelejä.

Käyttäjän mecha_no_maniac kuva
mecha_no_maniac

Kenties kollegasi ei koe juuri PS1-kautta retroksi, koska hän itse oli silloin jo olemassa? Sehän muuten tarkoittaisi, että hän on jopa vanhentunut. Kuinka karmiva ajatus!

90-luvun lapsena minulle aikoinaan kerrottiin, että "retrolla" tarkoitettiin menneiden vuosikymmenten vaatteita ja tavaroita, tyyliin 60-, 70- ja 80-lukujen juttuja. Ja siihen aikaan se kävi täysin järkeen. Nyt aikuisena tuntuu kieltämättä hassulta ajatella oman lapsuuden ajalta peräisin olevia esineitä "retrona". Mutta mitä muutakaan ne voisivat olla? Vuodesta -99 on vierähtänyt kohta kakskytä vuotta. Kyllä ne vaan retroa on; kirppareiden vanhat Muumi-sarjikset, ensimmäiset Pokemon karkki-figuurit ja kellarissani lymyävä VHS-nauhojen armeija. Sekä tietysti pelikokoelmani tuolta aikakaudelta.

Muutaman vuoden päästä PS2-kauden pelejäkin voi ihan suoraan kutsua retroksi, ilman että juuri kukaan rupeaa siitä nikottelemaan. Omat teini-iän aikaiset suosikkipelini, muuttumassa retroksi... mechasta on tulossa vanha ja raihnainen nostalgiapatu.

Saas nähdä missä vaiheessa alan paasata, että "Minun aikanani ei tallennettu konsolipelejä mihinkään hiton pilviin! Ne pysyivät visusti maan kamaralla, itse pelien sisällä ja muistikorteilla! Pysyivätpähän tiedot hyvässä tallessa, vaikka tallenustilaa piti säännöllisesti raivata lisää, sillä muistikorteissa oli vain kärpäsenkakan verran tilaa eikä niitä kortteja kasvanu puussa! Yhdellä kortilla oli pärjättävä! Oi sitä katkeransuloista tunnetta, kun hävitit tuskalla ja vaivalla kerätyn Crash Bandicoot 100%-tallennuksen uuden joululahjapelin tieltä! Se kasvatti luonnetta! Opetti, että kaikki tuskalla, huudolla, hiellä sekä kyynelillä lunastettu on sekin katoavaista! Oi kuinka mahtavaa se olikaan, sitä ei vain silloin osannut arvostaa samalla lailla kuin nyt!"

Käyttäjän snaketus kuva
snaketus
Lainaus

Tuo sukupolvi oli kenties ehtinyt PlayStationin ilmestyessä jo kyyniseen teini-ikään ja kadottanut ruusunpunaiset lasinsa

Itse olin teini-ikäinen PlayStationin saapuessa ja voin sanoa, että siitä tulee silti parhaat pärinät. Kaikkien aikojen suosikkikonsolini ja varmaan sitä hautaan asti. Uskaltaisin jopa väittää, että PlayStation-peleillä oli jotain vaikutusta millainen aikuinen minusta tuli. Juuri siksi, kun koin sen siinä varhaisteini-teini-iässä. Sain ekan pleikkarin marraskuussa 1996 ja puskin siinä kohtaa seuraavan vuoden alussa 13 vuoden ikää ja pleikkari oli rinnallani koko matkan sinne täysi-ikäisyyteen asti ja vielä tähän päivään.

Olihan niitä konsoleita aikaisemminkin, kuten NES ja Mega Drive ja muuta pelivehjettä kuten C64 ja Amiga. Vaikkakin kaikista kultaiset muistot myös, niin mikään ei vedä vertoja sille ekalle pleikkarille, jonka jälkeen/siinä sivussa pc-pelaaminen tuli mukaan kuvioon ja seuraava konsolisukupolvi tuli lähinnä pc-elitismissä hehkuen ja sen takia PS2 on ehkä vähiten rakkain pleikkari itselle. Olen löytänyt sen vasta muutaman viime vuoden aikana ja kismittää, että missasin uskomattoman kasan loistavia pelejä mitä ei voi edelleenkään muualla pelata kun PS2:lla.

Joo tulikin runoiltua enemmän kun piti.

Käyttäjän Sundance Kid kuva
Sundance Kid

Kun minä olin nuori, niin meillä oli vaan 151 pokemonia ja nekin oli mustavalkosia...

Käyttäjän Luffymcankka kuva
Luffymcankka

Korjaus, Crash Team Racing on kuolematon mestariteos ja edelleen paras karting-peli. Amen.

Käyttäjän snaketus kuva
snaketus
Lainaus Luffymcankka

Korjaus, Crash Team Racing on kuolematon mestariteos ja edelleen paras karting-peli. Amen.

Meinasin itsekin kommentoida tuota. Samaa mieltä.