Oikea mielipide: Pelitoimittajuus ei ole perfektionistien laji / Blogit / www.pelaajalehti.com

Oikea mielipide: Pelitoimittajuus ei ole perfektionistien laji

19.05.2018 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
4
Oikea mielipide: Pelitoimittajuus ei ole perfektionistien laji

Vuoden hiljaisin aika on taas käsillä. Harva kehtaa tuhlata uutispaukkujaan toukokuun loppuun, kun E3-messut ovat aivan kulman takana. Koetapa tässä sitten kirjoittaa ajankohtaisblogia! Onneksi vaihtoehtoja on. Pelaajalehti.comissa ei ole pitkään aikaan nähty pelitoimittajan arkea valottavaa materiaalia, vaikka lukijamme ovat tuntuneet sellaisesta aina ilahtuneen.

Itse kirjoitan tällä hetkellä ihka ensimmäistä aukeaman mittaista arvosteluani vieläpä suhteellisen korkean profiilin pelijulkaisusta, ja komennus on saanut minut pohtimaan omaa arvosteluprosessiani paljon. Neljän vuoden pestin aikana touhuun on toki kehittynyt jonkinmoinen rutiini, mutta suorittajaluonteeni vuoksi olen synnyttänyt uudesta koitoksesta jo kolmesataa kauhukuvaa, joita pyörittelen päässäni nyt päivin ja öin. Takavuosina avauduin ahdistuksestani IRC-Gallerian päiväkirjasivuille – nyt taakan saa kantaa blogini täällä.

Kun uusi latauskoodi kolahtaa postilaatikkoon, ensimmäisenä ei aukea konsoli vaan kalenteri. Ei ole lainkaan tavatonta, että kymmenien tuntien mittainen arvostelupeli täytyy saada mahtumaan painopäivää edeltävän viikonlopun puitteisiin. Menojen suunnittelu on meillä vähätöisemmilläkin avustajilla usein aikamoista tetristä, ja olen itse pariin otteeseen päätynyt ottamaan päivätöistäni lomapäivän pelaamista varten. Stressi on kova varsinkin silloin, jos pelin pituudesta ei vielä löydy luotettavaa tietoa edes verkosta, kuten juuri nyt.

En kuitenkaan menisi väittämään, että arvostelupuuhat varsinaisesti pilaisivat pelinautinnon. Olen luonnontilassa hidas ja kaikki nurkat nuohoava pelaaja, mutta on toisaalta suorastaan virkistävää, että tiukan aikataulun edessä täytyy silloin tällöin vetää mutkat suoriksi. Olen vuosien saatossa oppinut elämään sen totuuden kanssa, että kiirepelatessa jotain jää aina näkemättä.

Pelatessani teen jatkuvasti muistiinpanoja. Ajatusten ylös kirjaaminen on tärkeää kahdesta syystä. Muistiinpanot ovat toki tärkeitä kirjoitusprosessia aloitellessa, mutta minulle yhtä oleellinen on niiden tehtävä purkukanavana tilanteessa, jossa pelikokemuksesta ei voi tiukan embargon vuoksi vielä puhua kenellekään. Tajunnanräjäyttävät juonikuviot ja hauskat tilanteet menevät ikään kuin hukkaan, jos niitä ei voi jakaa, joten kirjaan ne ylös tulevaisuuden varalta.

Tätä tajunnanvirtaa on kaikkea muuta kuin mukavaa purkaa puhelimesta paperille myöhemmin, kun oma punainen lanka on kadonnut käsistä jo aikaa sitten. Toisaalta yhden tai kahden lauseen huomioistakin syntyy yllättävän helposti järkevä kokonaisuus, kun ne ryhmittelee osa-alueisiin aiheidensa mukaan. Minulla ei ole minkäänlaista listaa asioista, jotka haluan jokaisessa arvostelussani järjestelmällisesti käsitellä, mutta perusasiat tuntuvat tulevan jo selkärangasta. Sivun mittaista tekstiä paperille asetellessa pois jää usein jotain, jonka kovin tahtoisi sanoa, mutta aukeaman arvostelun kohdalla pelkään sanovani liian vähän!

Tätä pikaista sanaoksennusta seuraa arvosteluprosessin työläin vaihe. Kirjoitan nimittäin kaikki tekstini kahdesti. En tiedä, onko tapa yleinen, mutta minun on itse pakko tehdä arvostelusta ensin faktapohjainen luuranko, jossa kaikki konkreettiset asiat ovat paikoillaan ja oikeassa järjestyksessä mutta ei juuri lihaa luiden ympärillä. Sen jälkeen kirjoitan tekstin puhtaaksi tunteella sanankäänteitä ja pilkun paikkoja pyöritellen. Tämä on blogin otsikossa mainittua perfektionismia pahimmillaan, ja tahtoisinkin oikeasti oppia kirjoittamaan hyvää tekstiä suorilta käsin. En voi uskoa, että selvisin edes ylioppilaskokeiden esseeosioista kunnialla.

Arvostelun rakenne muuttuu yleensä useampaan kertaan tekstiä viilatessa, mutta sitäkin enemmän elää itse arvosana. Joskus huomaan, että teksti ei ollenkaan vastaa sitä numeroa, jonka aioin pelille antaa. Etenkin avustajanurani alkuaikoina keskityin arvosteluissani liikaa kritiikkipuoleen ja unohdin antaa kehuja, jolloin sain pelit kuulostamaan paljon surkeammilta kuin ne oikeasti olivat. Toisinaan olen saanut palautetta suoraan oikolukijalta tai toimitukselta, kun arvosana ja varsinainen arvostelu eivät ole olleet linjassa keskenään.

Kun oikean numeron kuitenkin saa vihdoin rustattua liuskan alalaitaan, on tekstin tuottamiseen voinut helposti upota kolmesta neljään tuntia. Omalla kohdallani tästä tosin ainakin 20 minuuttia vierähtää tyhjää otsikkokenttää tuskaisesti tuijotellessa.

Tahdon uskoa, että maailmassa on pelitoimittajia, jotka kirjoittavat vaikuttavimmatkin arvostelunsa vasemmalla kädellä Dotaa toisella ruudulla tahkoten. Kuten tämä teksti varmasti tekee selväksi, minä en itse ole yksi heistä, vaikka kovasti toivoisin olevani. Kenties toimittajuuden ei tarvitsisi olla näin työlästä, mutta näin oma pääni toimii. Toivottavasti lopputulos on edes suurimman osan ajasta sen arvoinen.

Johanna Puustinen

 

Kommentit

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Mielenkiintoinen tapa tuo kahteen kertaan kirjoittaminen. Itsekin kirjoitan ensin muistiinpanojen pohjalta ranskalaisilla viivoilla luurangontapaisen jossa pointit ovat oikeilla paikoillaan, mutta sen jälkeen alan vain lihottaa tekstiä orgaanisesti sen mukaan mitä sanankäänteitä tulee mieleen. Yhteenveto loppuun, premissikuvaus alkuun, mielipiteet siihen välille. Valmis teksti syntyy siinä prosessissa, ja jälkikäteen tulee vain käytyä teksti läpi alusta loppuun sen varmistamiseksi että rakenne ja siirtymät aiheesta toiseen toimivat loogisesti.

Käyttäjän Erik H. kuva
Erik H.

Tämäpäs oli valaisevaa, kiitosta vain.
Tuli muuten jossain Pelaajacastissa, jossa Johannakin oli mukana, kysyttyä jaksamisesta palata täydentämään läpikiirehdityt pelit. Kuuntelin sen jakson niin kiireessä, että pitäisi etsiä se uudestaan hollille.

Käyttäjän Agathon kuva
Agathon

Tämäpä oli mukavaa ja hienoa luettavaa! Tällaiset pienet arkea avaavat ja samalla koko prosessia esiintuova blogahdus on aika harvinainen näky. Tähän vastapainoksi olisi ihan kiva lukea, muten joku Wanhoista Parroista tekee oman arvostelunsa, ihan vain vertailun vuoksi.

Käyttäjän mur72 kuva
mur72

Arvostelujen kirjoittaminen on hyvin vaikeaa. Minulla oli hiukan yli kymmenisen vuotta sitten mahdollisuus kirjoittaa Pelaajaan, mutta totesin sen aivan liian vaikeaksi saatavaan palkkioon nähden. Moni ei tiedä kuinka helvetin kovaa se duuni on. Siihen pitää olla jonkinlainen kutsumus ja flow, muuten parempia rahoja saa jo mainoslehtiäkin jakelemalla.
e: Ja olin jo pitkälle päälle kolmekymppinen silloinkin.