Oikea mielipide: Pelitoimittajat ovat puolueettomia / Blogit / www.pelaajalehti.com

Oikea mielipide: Pelitoimittajat ovat puolueettomia

8.09.2018 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
20
Oikea mielipide: Pelitoimittajat ovat puolueettomia

YouTuben kommenttiosio on hämmentävä maalaisjärjen jättämä joutomaa, josta yritän yleensä pysyä mahdollisimman kaukana. Toisinaan sormi kuitenkin lipsahtaa hiiren rullalla, ja joudun katumaan tekosiani heti.

Viimeisimpänä verkkokalvoilleni eksyivät ihmisten ajatukset eräästä toimittajille ja tubettajille jaetusta Marvel’s Spider-Man -oheistuotepaketista, eikä tekstiä voi kuvailla kaunopuheiseksi. Katkerat YouTube-käyttäjät toistelivat kommenttiosiossa massoittain vanhaa myyttiä, jonka mukaan pelitoimittajat saavat kaiken hienon, vaikka he eivät ansaitse tai osaa arvostaa mitään ja onnistuvat silti olemaan puolueellisia ja suosimaan arvosteluissaan yksinomaan niitä, joilla on kalleimmat lahjukset.

Totta on, että tavaraa tulee ovista ja ikkunoista välillä jopa alhaisen freelancerin roolissa. Ajatus siitä, että materia vaikuttaisi jotenkin toimittajien mielipiteisiin peleistä, ei kuitenkaan pidä paikkaansa, eikä siihen suinkaan ole syynä kenenkään ylivertaisen moraalikäsityksen vahvuus.

Pitkälti joka ikinen hiemankin merkittävämpi pelijulkaisu saa oheensa lehdistölle ja vaikuttajille lähetettävän pressipaketin, joka yleensä pursuaa krääsää muovifiguureista USB-tikkuihin ja halpapainatettuihin vaatteisiin. Tavaran laadussa ja kekseliäisyydessä on kyllä tasoeroja, mutta mikään peli ei varsinaisesti erotu edukseen pelkällä paketin olemassaololla. Pelaajankin toimituksen jokainen pöytätaso notkuu brändättyjä pikkutavaroita, eikä suurelle osalle löydy sen ihmeempää käyttöä, vaikka ele onkin mukava.

Ainoa tapa erottua massasta yksittäisen pelitoimittajan silmissä on lähettää tälle muisto pelistä, jota tämä jo valmiiksi fanittaa. Itse olen säästänyt Life is Strange -paketissa saamani ystävyyskorun, koska se on mukava fyysinen symboli itselleni tärkeästä pelisarjasta. Paketin saatuani Before the Stormin kädenlämmin arvostelu oli kuitenkin jo kirjoitettu, eikä killutin olisi pelastanut peliä kritiikiltä, vaikka se olisikin ehtinyt kotiovelle ennen deadlinepäivää. Miten muutaman euron muovinkappale voisi vaikuttaa pelikokemukseeni?

Toinen yleinen lahjonnan muoto on lennättää toimittajia hauskoille ja toiminnantäyteisille ennakkoreissuille. En ole päässyt matkustelemaan kokopäivätyöni vuoksi vuosiin, mutta opiskeluaikana muiden ruokittavana olo tuntui kiistämättä luksukselta. Pelin huonoutta mukavinkaan matka ei kuitenkaan peitä – päinvastoin. On kiusallista kaikille osapuolille, jos toimittaja tajuaa raivanneensa kalenteristaan päivän tai kaksi umpisurkean tekeleen vuoksi.

Matkoja ei tietenkään järjestettäisi, jos niillä ei olisi minkäänlaista vaikutusta, mutta julkaisijoiden tähtäimessä eivät ole arvosanat. Sen sijaan palstatila on usein tiukassa varsinkin ennakkopuolella, ja mukavalla ja monipuolisella lehdistötapahtumalla sitä voi kenties yrittää lunastaa itselleen kärkkäämmin kuin tarjoamalla pelkkää Steam-koodia sähköpostitse. Paikalla on usein kehittäjiä haastatteluvalmiudessa ja alueellisella yksinoikeudella tarjottuja ennakkopätkiä pelistä. Välit mediaan pysyvät lämpiminä, kun ihmiset ruudun toisella puolella saavat kasvot. En näe tätä negatiivisena käytäntönä, koska matkustelevien toimittajien todellisena päämääränä on tuoda laadukasta sisältöä lukijoiden saataville.

Railakkaista reissuista ja tuhdeista tavarapaketeista saa toki olla rehellisen kateellinen, mutta perättömien salaliittojen kehittely on jo vanha vitsi. Foliohattukommentoijat pilaavat itseltään hyvän pelijournalismin täysin turhaan muutaman muovinpalan vuoksi, eikä se tee hyvää kenellekään. Älkää tehkö sitä itsellenne!

Johanna Puustinen

Kommentit

Käyttäjän Refloni kuva
Refloni

Pyykkönen kirjoitti aiheesta hienon kolumnin jo kuusi vuotta sitten. Missä määrin alan käytänteet ovat muuttuneet sen jälkeen?

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski

Juuri se, että krääsää tulee niin paljon ja ihmisiä kutsutaan milloin millekin hupimatkoille pelin esittelyn varjolla todistaa, että joku vaikutus sillä on. Ei kaikki pressikitit varmasti mitään kalliita ole julkaisijalle, mutta johonkin sillä pyritään ja käytännön jatkuvuus todistaa, että jotain hyötyä siitä myös koetaan saatavan.

Mielestäni menee vähän alta riman, että alan edustaja itse alkaa vähätellä käytännön merkitystä ja ilkkumaan kriitikoille, kun itse on siinä myös hyödynsaajana. Myös se, että joutuu pohtimaan vaikuttaako joku lahja arvostelun sisältöön, todistaa, että jotenkin se vaikuttaa, koska lahja pitää näin huomioida ennen artikkelin julkaisua. Tässä on sekin puoli, että tuleeko peliä arvioitua kriittisemmin silmin, jottei tulisi syytetyksi lahjuksen ottamisesta. Periaatteessa epäeettistä sekin.

Jos voisikin omasta puolestaan sanoa, ettei lahjat vaikuta edes millään alitajuisella tavalla, niin se ei silti tarkoita, etteikö niistä suuremmassa mittakaavassa olisi haittaa pelimedian integriteetille ja juuri siitä syystä itseään puolueettomaksi väittävien journalistien pitäisi taistella käytäntöä vastaan. Se kuitenkin on yksi merkittävä tekijä, joka nakertaa pelimedian uskottavuutta jatkuvasti ja ne aallot lyövät koko alan yli, eikä pelkästään niihin, jotka tähän lahjontaan haksahtavat.

Lainaus

Matkoja ei tietenkään järjestettäisi, jos niillä ei olisi minkäänlaista vaikutusta, mutta julkaisijoiden tähtäimessä eivät ole arvosanat. Sen sijaan palstatila on usein tiukassa varsinkin ennakkopuolella, ja mukavalla ja monipuolisella lehdistötapahtumalla sitä voi kenties yrittää lunastaa itselleen kärkkäämmin kuin tarjoamalla pelkkää Steam-koodia sähköpostitse.

Eikö tämä nimenomaan ole lahjontaa ja epäeettistä journalismia, jos kehittäjät voivat matkan tarjoamalla ostaa itselleen sitä "puolueetonta" palstatilaa? Huijaus ei tapahdu siinä, että se välttämättä vaikuttaisi ennakon sisältöön, vaan siinä, että peli saa monisivuisen ilmaisen mainoksen. Vai käykö useinkin niin, että toimittaja käy matkalla ja toteaa takaisin tullessaan, että oli kyllä niin paska peli, että ei tuosta jaksa juttua kirjoittaa?

Lainaus

Paikalla on usein kehittäjiä haastatteluvalmiudessa ja alueellisella yksinoikeudella tarjottuja ennakkopätkiä pelistä. Välit mediaan pysyvät lämpiminä, kun ihmiset ruudun toisella puolella saavat kasvot. En näe tätä negatiivisena käytäntönä, koska matkustelevien toimittajien todellisena päämääränä on tuoda laadukasta sisältöä lukijoiden saataville.

Mutta onko se kaikille todellinen päämäärä? Oletko todella sitä mieltä, että matkustaminen on tarpeellista, että pelistä saa riittävän kuvan, vai eikö se ennakkokoodi sähköpostissa muka riittäisi?

Minua ei ainakaan lukijana kiinnosta pätkääkään mitkään matkareportaasit ja pr-tiimin koulimien kehittäjien ympäripyöreät haastattelut. Haluaisin vain kuulla miltä se peli näyttää ja tuntuu toimittajan omin sanoin. Tätä päämäärää se sähköpostikoodi palvelisi ihan yhtä hyvin, ellei jopa paremmin.

EDIT: Kaikista ihanteellisin tilannehan olisi se, että arvostelija kokisi pelin samalla tavalla, kuin tavallinen pelaaja, joka joutuu hakemaan sen omin kätösin kaupasta ja maksamaan omasta tilipussista. Matkat, lahjat ja lähikontakti kehittäjiin ovat kaikki etuja, jotka ovat vain arvostelijoiden käytettävissä ja vievät heidän pelikokemustaan kauemmaksi peruspelaajan kokemuksesta. Se ei ole millään tavalla toivottava tai juhlimisen arvoinen tilanne.

Mielenkiintoisena sivuhuomiona heitän vielä, että esim. Metacriticin asteikoissa on mielenkiintoisia mutkia pelien kohdalla: Siinä missä elokuvien arvosanat ovat 60 ylöspäin vihreitä, eli "hyviä", pelien kohdalla raja menee 75:ssä. Miksi näin? En keksi mitään muuta syytä, kuin sen, että pelien kohdalla arvosanat painottuu asteikon yläpäähän. Onko pelit sitten oikeasti tasalaatuisempi media, vai onko tällä varsin hyvin dokumentoidulla kehittäjien ja pelijournalistien välisellä vispilänkaupalla ja "osaamisen vaihdannalla" oikeasti vaikututa? Mene ja tiedä...

Käyttäjän zappah kuva
zappah

Vähän sivuraiteita mutta ihan lähiaikoina tuli puheenaiheeksi bloggarit ja heidän yhteystyönsä. Kovasti blogauksissa aina alleviivataan että kuinka ei vaikuta yhteistyöstä maksettava palkkio vaan rehellisesti kerrotaan mitä mieltä on asiasta. Joopa joo. Ainakin noiden blogitekstien, joita itse olen lukenut, kohdalla selvästi huomaa että koko blogaus on vain tarinamuotoon kirjoitettu mainos. Sama homma Youtube-yhteistöiden kanssa. Yleisin tapa lienee se, että kerrotaan vain kaikki yleistieto sekä positiiviset jutut ja jätetään kritiikki suoraan pois. Tai kerrotaan korkeintaan sellainen kritiikki, joka ei ole oikeaa kritiikkiä, kuten esim. "tämä 4K-tv ei liene oikea vaihtoehto jos kuluttaa vain FHD-materiaalia".

Suoraanhan tuo ei liity pelijournalismiin mutta voihan noita matkoja, ruokia, sälää ja kestittämistäkin lahjoiksi tai palkkioiksi sanoa. Jotenkin se vaikuttaa aina, suuntaan tai toiseen, ja eihän arvostelu muutenkaan ikinä ole täysin objektiivinen tuote.

Käyttäjän partajeesus kuva
partajeesus
Lainaus

Sama homma Youtube-yhteistöiden kanssa. Yleisin tapa lienee se, että kerrotaan vain kaikki yleistieto sekä positiiviset jutut ja jätetään kritiikki suoraan pois. Tai kerrotaan korkeintaan sellainen kritiikki, joka ei ole oikeaa kritiikkiä

Riippuu paljon tubettajasta.
Itsellä on seurannassa Luis Alamilla, ACG ja Arlo.

Jokainen noista kyllä kritisoi peliä reippaasti jos se on aiheellista vaikka ovatkin saaneet arvostelua varten koodin.

Käyttäjän zappah kuva
zappah
Lainaus partajeesus

Riippuu paljon tubettajasta.
Itsellä on seurannassa [url="https://www.youtube.com/user/GamingVlogNetwork/videos"]Luis Alamilla[/url], [url="https://www.youtube.com/user/AngryCentaurGaming/videos"]ACG[/url] ja [url="https://www.youtube.com/user/ArloStuff/videos"]Arlo.[/url]

Jokainen noista kyllä kritisoi peliä reippaasti jos se on aiheellista vaikka ovatkin saaneet arvostelua varten koodin.

No siis totta kai riippuu. En tietenkään tarkoita että kaikki olisivat samanlaisia hyvässä tahi pahassa. En kai minä nyt ole ehtinyt kaikkia edes katsomaan, tietenkään. Mutta yleisesti ottaen kun niitä on tullut eteen niin aika äkkiä huomaa onko oikeasti testattu vai enemmänkin maksettu mainos.

Käyttäjän taistelujake kuva
taistelujake

Eikös näitä tapauksia välillä tule missä arvostelijoita on jäänyt kiinni siitä että ovat saaneet puhtaasti rahaa ja tarkat ohjeet miten "arvostella" peli ei nyt ihan lähiaikoina mutta muistaakseni olen viimeisen 5vuodenaikana parikertaa kuullut. Lisäksi mielestäni videogamedunkey teki älyttömän hyvän videon liittyen pelikriitikoihin ja samoja asioita voi mielestäni verrata hyvin pelitoimittajiin.
https://www.youtube.com/watch?v=lG2dXobAXLI

Käyttäjän Angel of Death kuva
Angel of Death

Eikös peliyhtiöt käytä myös keppiä porkkanan sijaan toisinaan. Eli kuvitellaanpa teoreettinen tilanne missä esimerkiksi vaikkapa Sony teki isolla rahalla pelin jonka kehityksessä mentiin metsään ja arvosanat tulevat olemaan heikkoja.

Mitä tehdään? Lähetetään tämä isosti hypetetty peli arvostelijoille ennakkoon sillä ehdolla ettei arvosana alita tiettyä rajaa, mikäli ei ehdot kelpaa niin kyseinen arvostelija ei saa enää muitakaan Sonyn julkaisemia pelejä arvosteltavaksi. DMCA:n (vai mitä ne nyt käyttääkään) tai vastaavan avulla varmistetaan että negatiivinen julkisuus saa monoa tubesta ja vain hehkutus jää jäljelle.

Ei tosin ole aavistustakaan miten todellisia tuollaiset netissä kiertävät tarinat ovat vai onko ne vain katkerien arvostelukappaleitta jääneiden arvosteloijen tilitystä...?

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo
Lainaus taistelujake

Lisäksi mielestäni videogamedunkey teki älyttömän hyvän videon liittyen pelikriitikoihin ja samoja asioita voi mielestäni verrata hyvin pelitoimittajiin.

Nuo ovat muuten täysin sama asia.

Dunkeyn kritiikki kohdistuu enemmän jakoon ”itsenäinen kriitikko” vs. ”kriitikko joka edustaa jotain mediaa”, ja argumentoi että itsenäisen kriitikon (eli tubettajan) mielipiteet ovat aina yhtenäisempiä kuin isomman mediatalon, jolle kirjoittaa useampia kriitikoita. Mutta niinhän homma on aina toiminut laajempienkin medioiden juttuja lukiessa: pitää löytää se typpi jonka maku ja mielipiteet vastaavat omia, ja seurata niitä. Numeroiden ja desimaalien seuraaminen on puhtaan arbiträäristä.

Käyttäjän Kiki kuva
Kiki
Lainaus Haerski

[i]Mielenkiintoisena sivuhuomiona heitän vielä, että esim. Metacriticin asteikoissa on mielenkiintoisia mutkia pelien kohdalla: Siinä missä elokuvien arvosanat ovat 60 ylöspäin vihreitä, eli "hyviä", pelien kohdalla raja menee 75:ssä. Miksi näin? En keksi mitään muuta syytä, kuin sen, että pelien kohdalla arvosanat painottuu asteikon yläpäähän. Onko pelit sitten oikeasti tasalaatuisempi media, vai onko tällä varsin hyvin dokumentoidulla kehittäjien ja pelijournalistien välisellä vispilänkaupalla ja "osaamisen vaihdannalla" oikeasti vaikututa? Mene ja tiedä...[/i]

Leffa- ja peliarvosteluita ei oikein voi verrata toisiinsa. Oikeasti hyvä elokuvakriitikko arvioi käytännössä koko produktion aina ideasta käsikirjoituksen kautta sinne jälkituotantoon asti, siinä sivussa sitten tullaan arvioiduksi koko ruljanssi. Puhumattakaan siitä, että elokuvakriitikoilla on yleensä jonkinlainen elokuva-alan koulutus, että niitä pidetään varteenotettavina arvostelijoina.

Peliarvostelija arvioi lähinnä sen lopputuotteen suurta yleisöä varten. Aika harvoin sitä kuuluu pelitoimittajan kertovan, että just tässä kohtauksessa oli muuten valaistus täysin päin vittua, ohjaaja haparoi tässä ja just sen takia tämä juonellinen elementti ei toimi.

Lyhyesti sanottuna, täysin eri mediat. Toisessa arvostellaan suht pitkälti taiteellista näkökulmaa, kun taas toisessa viihdyttävyys nostetaan pääsijalle.

Käyttäjän Erik H. kuva
Erik H.

Ja tasan eivät ole "puolueettomia" pelitoimittajat. Lahjomattomia kyllä. Lahjoilla voi luoda hyvää fiilinkiä ja ennakkoinnostusta, mutta niiden merkitys haihtuu arvostelun tullessa julki.