Oikea mielipide: Pelit kuuluvat kouluihin / Blogit / www.pelaajalehti.com

Oikea mielipide: Pelit kuuluvat kouluihin

7.07.2018 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
5
Oikea mielipide: Pelit kuuluvat kouluihin

Moni tätä blogia lukeva tietänee, että olen pelialalla myös päivätyössäni. Aivan perinteisestä pelistudiosta ei kuitenkaan ole kyse, vaan työnantajani on opetusalan tekijä, joka tuo viihdekäyttöön suunniteltuja valtavirtapelejä opettajien näppien ulottuville. Monella videopelillä Minecraftia myöten on paljon annettavaa luokkahuonekontekstissa, vaikka niitä ei olisi alun perin kehitetty opetusympäristöön. Autamme kansankynttilöitä pureutumaan tähän potentiaaliin.

Minulla on täysi luottamus missioomme ja rakastan työtäni, mutta siitä harvemmin pääsee puhumaan toimiston ulkopuolella. Aihetta ei käsitellä turhan usein peruspelimediassa, joten olen joutunut todella vartomaan otollista aikaa tuoda sen esiin täällä. Tällä viikolla keskustelua on kuitenkin viritellyt Ubisoft, joka julkisti tutkimustuloksia koulukäyttöön muunnellun Assassin’s Creed: Originsin tehosta.

Ensisilmäykseltä tilastot eivät vaikuta kovin imartelevilta. Testiryhmä käytti tutkimuksessa historian opiskeluun pelkästään Assassin’s Creedin opettavaista Discovery Tour -tilaa, kun kontrolliryhmälle taas luennoi muinaisesta Egyptistä oikea opettaja. Näiden ryhmien koetuloksia verrattiin keskenään ennen ja jälkeen opiskelusession, ja opettajan luotsaaman poppoon kerrotaan oppineen keskimäärin 11 prosenttia tehokkaammin kuin peliä pelanneiden.

Skeptisimmät ovat tuloksen perusteella innokkaina torppaamassa koko pelioppimisen konseptin, mutta aivan niin yksinkertaista tämä ei ole. En usko, että kukaan Ubisoftillakaan odotti valvomattoman pelissä palloilun pärjäävän korkeakoulutetulle luennoitsijalle kontrolloidussa koetilanteessa. Discovery Tour on toki perusmallin Assassin’s Creediä huomattavasti lineaarisempi kokemus, mutta oikean opettajan läsnäoloa on vaikea korvata virtuaalisin avuin. Tutkimuksen alussa suoritettu tasokoe antoi pelaajille kyllä osviittaa vaatimuksista, mutta oleellisen tiedon poimiminen ja suodattaminen on silti hankalaa ilman ulkopuolista ohjausta.

Vaikka Assassin’s Creedille kävikin tässä tutkimusasetelmassa huonosti, verkko on pullollaan tieteellisiä tekstejä, jotka toitottavat pelioppimisen paremmuutta. Monissa suotuisia tuloksia tuottaneissa tutkimuksissa on kuitenkin todettu pelioppimisen olevan parhaimmillaan nimenomaan silloin, kun oppilas saa hyötyä samalla opettajan ammattitaidosta. Ubisoftin testissä tällaista tilaisuutta ei annettu, eikä ongelman voi siis suorilta käsin sanoa olevan itse pelissä.

Mikään peli ei ole itsessään opettaja eikä lastenvahti, eikä niiltä voi moisia ominaisuuksia odottaa. Pelit ovat oppimateriaalia siinä missä kirjat ja monisteetkin, ja vaikka ne ovat lajissaan ainutlaatuisen mukaansatempaavia ja motivoivia, niiden tehokkuus kärsii, jos yhtälöstä poistetaan opettaja. Kun otetaan huomioon, että pelien käyttö rajoittuu monessa koulussa edelleen tietokoneluokkiin ja loppukevään tylsille ylijäämätunneille, ei ole ihmekään, ettei niiden mielettömiin mahdollisuuksiin ole vielä herätty kovinkaan laajasti.

Ubisoftin tutkimus kertoo siis paljon pelioppimisesta mutta hyvin vähän Assassin’s Creedin todellisesta tehosta sen välineenä. Pelioppimisen niin kuin muunkinlaisen oppimisen kohdalla tulee tähdätä tietoisesti tuloksiin järkevien tuntisuunnitelmien ja jämptin opetuksen tukemana. Lapsia ei lähetetä kouluun selailemaan tekstikirjojaan päämäärättä ilman opettajan apua – miksi siis käyttäisimme oppimispelejä niin?

Johanna Puustinen

Kommentit

Käyttäjän Tounis kuva
Tounis

Hyviä pointteja. Tuntuu kyllä kans vähän siltä, että Discovery Tour ei välttämättä ole edes se paras tapa opettaa Asscreedin avulla. Toki se on helpompi perustella kouluympäristöön, kun tappamiset on karsittu pois, mutta todennäkösesti pelaaja oppii itse peliä pelatessa enemmän kuin tuollaisella opastuskierroksella. Riittävän autenttiseksi ja uskottavaksi tehty maailma pistää kyllä uteliaan ihmisen availemaan wikipediaa kakkosnäytölle, kun pelin sisäiset selitystekstit ei meinaa riittää kaikkeen, mistä kiinnostaa tietää lisää.

Käyttäjän Monco Carser kuva
Monco Carser

" kuitenkin todettu pelioppimisen olevan parhaimmillaan nimenomaan silloin, kun oppilas saa hyötyä samalla opettajan ammattitaidosta."

Niinpä. Tämän pitäisi olla laajasti ymmärretty fakta.. Jos Ubisoft olisi tutkinut tältä kantilta, niin tulokset olisivat aika varmasti aivan erilaiset hyvällä opettaja+peli -yhdistelmällä.

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski

Oli Ubisoftilta omaa tyhmyyttä korostaa muutenkin aika lepsusti toteutetussa kokeilussaan (tutkimukseksi tätä ei oikein voi millään mittapuulla kutsua) vastakkaiasettelua pelin ja elävän opettajan välillä. Olivatko sitten liian polleita pelistään ja odottivat sen oikeasti peittoavan opettajan, vai mikä lie ollut syynä.

Mitä itse aiheeseen tulee, eli peleihin opetuksen työkaluna, niin ilman muuta ne ovat tulossa ja ovat jo tulleetkin, mutta mielestäni alalla näkyy tällä hetkellä aika paljon snake oil salesmaneja, jotka rummuttelevat opetuspeleistä tehtyjä positiivisia tutkimuksia ja seuraavassa hetkessä kauppaavat omia tekeleitään, jotka eivät ole millään tavalla olleet mukana kyseisissä tutkimuksissa ja joiden opetuksellisesta hyödystä on tuskin mitään muutakaan näyttöä.

Esim. Minecraftin, Kerbalin ja Cities: Skylinesin tuominen luokkahuoneisiin tuntuu lähinnä mainostempulta. Kaikki ovat hauskoja ja ajattelua vaativia pelejä, mutta kukaan ei ole minulle tyydyttävästi selittänyt mihin kohtaan opetussuunnitelmaa ne kuuluvat? Mihin joku peruskoululainen tarvitsee esim. Cities: Skylinesin pintapuolisia oppeja kaupunkisuunnittelusta? Oppilaista ehkä joku promillen tuhannesosa päätyy koskaan tehtäviin, joissa näiden tietojen varhaisesta omaksumisesta voisi olla oikeaa hyötyä; rakennustekniikan ja arkkitehtuurin oppilaitoksissa ne ovat taas jo vähän turhan simplistisiä opetuksen työkaluksi. Tässä tapauksessa ainakin peli on siis mielestäni parhaimmillaan kotona ja vapaa-ajalla.

Tällä hetkellä näyttää, että alalle on runsaasti pyrkyreitä, mutta kukaan ei vielä todellisuudessa tiedä kuinka pelejä pitäisi opetuksessa käyttää. Enemmänkin tunnutaan olevan huolissaan siitä miten juuri meidän peliä voitaisiin markkinoida myös opetuskäyttöön, eikä niinkään olla luomassa kokonaisvaltaista pelivalikoimaa tukemaan opetussuunnitelmaa. Nyt ollaan siis sillä gimmikki-tasolla, joka toivottavasti realisoituu joskus ihan todelliseksi hyödyksi.

Käyttäjän Johanna Puustinen kuva
Johanna Puustinen

Haerski, tosi hyviä pointteja, jotka ovat kaikille meille alalla töitä tekeville kovin tuttuja! Oikaisen tässä pari väärinkäsitystä, jos ei haittaa.

Lainaus Haerski

...jotka eivät ole millään tavalla olleet mukana kyseisissä tutkimuksissa ja joiden opetuksellisesta hyödystä on tuskin mitään muutakaan näyttöä.

Allekirjoitan tämän, mutta esimerkiksi Minecraftin ja KerbalEdun tehoa nimenomaan on tutkittu opetuskäytössä - eritoten ensiksi mainittua.

Lainaus Haerski

Esim. Minecraftin, Kerbalin ja Cities: Skylinesin tuominen luokkahuoneisiin tuntuu lähinnä mainostempulta. Kaikki ovat hauskoja ja ajattelua vaativia pelejä, mutta kukaan ei ole minulle tyydyttävästi selittänyt mihin kohtaan opetussuunnitelmaa ne kuuluvat?

Minä lienen toki jäävi perustelemaan näiden pelien parhautta luokkahuoneessa, mutta sen sijaan voin pyrkiä selostamaan, miten niiden opetusversioita meidän kattomme alla lähestytään.

Leivissämme on joukko suomalaisia opettajia aina ala-asteen luokanopettajista yläasteen ja lukion aineenopettajiin, jotka tehtailevat peleihin tuntisuunnitelmia ja oppimisanalytiikkaa opetussuunnitelmalähtöisesti kansainvälisellä skaalalla.

Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkia pelejä meidän platallamme (Kerbal, Cities, aikanaan myös Minecraft) on tarkoitettu pelattavaksi ja tuettavaksi joko meidän valmiiden tai opettajien itse tekemien tuntimateriaalien kera. Nämä matskut käyvät läpi tarvittavaa teoriaa, asettavat opsin mukaisia, opettajalle selkeästi realisoituja tavoitteita pelaamiselle ja oppimiselle, ja sisältävät vielä jälkeenpäin vaiheen, jossa oppilas jututtaa luokkaansa nähdystä ja koetusta reflektiiviseen malliin.

Esimerkiksi Cities: Skylinesin oppitunnit kattavat reilun kasan aiheita yläaste- ja lukiotason opetussuunnitelmista. Tunnit alkavat tosiaan kevyesti infrasta, joka on yläastetasolla niinkin helppoa kuin "Mitä kaupunki tarvitsee toimiakseen?" - ja vetämieni tuntien perusteella tämänkään vastaus ei ole itsestäänselvä edes ysiluokkalaisille. Tästä jatketaan kuitenkin kestävään kehitykseen, vihreään energiaan, terveydenhuoltokriisien ratkomiseen, verotuskysymyksiin ja elintasoasioihin.

Tunnistan nämä aiheet itse omilta yhteiskuntaopin tunneiltani, mutta koska tiedämme, ettei viivojen vetäminen kahden asian välille ole aina maailman helpoin tehtävä, kaikkia tuntisuunnitelmiamme voi myös etsiä ja suodattaa opetussuunnitelmien tai niiden osasten perusteella. Tässä esimerkki siitä, millaisia asioita Yhdistyneiden kansakuntien Inhimillisen kehityksen indeksiä käsittelevä tunti kattaa muuan intialaisesta opetussuunnitelmasta (oli jäänyt minulle filttereihin :D): https://s3.amazonaws.com/tganalytics/assets/blog/inline/Screen+Shot+2018-07-10+at+7.50.16.png

Nämä kaikki ovat asioita, jotka voi ja kannattaa päntätä papereilta, mutta esimerkiksi verotuksen todellinen merkitys kirkastuu 14-vuotiaalle Jonne-Petterille kummasti, kun Cities-kaupungin tyytymättömät asukkaat muuttavat sankoin joukoin pois alueille, jossa jätehuolto toimii, ja verotulokäyrät kääntyvät yhtäkkiä punaiselle. "Mistä mä saan lisää rahaa?!" oli kenties eniten kuulemani kysymys testiluokissa pelin kehitysvaiheessa.

Lainaus Haerski

...eikä niinkään olla luomassa kokonaisvaltaista pelivalikoimaa tukemaan opetussuunnitelmaa.

Tätä ollaan kovasti korjaamassa. Minecraft oli sinänsä omassa luokassaan, koska sillä voi opettaa käytännössä mitä tahansa matikasta kemiaan ja antiikin Kreikan historiaan, mutta oma Netflix-periaatteella toimiva palvelumme sisältää tällä hetkellä lähes 40 muuta peliä ylempänä mainittujen Kerbalin ja Citiesin lisäksi. Tarkoitus on pidemmän päälle tarjota kattaus pelejä, joista jokainen K-12 -akselin opettaja löytää itselleen jotain hyödyllistä ja mukavaa.

Sanottakoon vielä, että tiedostan täysin, etteivät kaikki tee asioita niin kuin me, ja että meidänkin firmallamme on vielä pitkän matkaa kuljettavana. Halusin kuitenkin kertoa, miltä kantilta asiaa lähestytään meidän tiimissämme ja yrittää luoda sinuunkin vähän uskoa. :)

Käyttäjän Turbomuna kuva
Turbomuna

Tää oli tosi mielenkiintoinen teksti, kiitos Johanna!