Oikea mielipide: Pelaaminen on halvin harrastus / Blogit / www.pelaajalehti.com

Oikea mielipide: Pelaaminen on halvin harrastus

23.06.2018 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
25
Oikea mielipide: Pelaaminen on halvin harrastus

Oletko koskaan miettinyt, paljonko olet elämäsi aikana upottanut rahaa peleihin? Tämä mysteeri on askeleen lähempänä ratkeamista, kiitos Valven pelikauppapaikka Steamin. EU:n tuoreen tietosuojauudistuksen pakottamana firma tarjoaa nyt asiakkailleen mahdollisuutta tarkastella itsestään kerättyä dataa, ja näiden tiedonmurusiin lukeutuu kaikkien vuosien varrella tehtyjen ostosten loppusumma.

Tirkistelin omaa saldoani ensin sormien välistä hampaita kiristellen, mutta yllätyksekseni sain todeta, että ruudulla komeileva luku oli paljon odotettua alhaisempi. Rahaa on palanut kuuden pc-pelailuvuoden aikana vajaat 1200 euroa, mikä tekee pelien määrällä jaettuna kolmisen euroa yksikköä kohden. Keskiarvoa toki vääristävät esimerkiksi Humble Bundlen kaltaisista ulkopuolisista lähteistä hankitut monen monituiset pelit, mutta näiden pois laskuista jättäminen ei siltikään nosta kappalehintaa yli neljän euron.

Ääni muuttuu toki kellossa, kun summaan lasketaan mukaan itse pelivehkeisiin tuhlatut tonnin setelit. Pc-pelaamisella on kuitenkin kaikista pelaamisen muodoista kevyesti korkein aloituskynnys kalleutensa takia, eivätkä sitä kaikki juuri sen takia harrastakaan. Konsolit ovat halpoja kuin makkara mukiinmeneväänkin myllyyn verrattuna, ja jos itse ynnäisin yhteen kaikki tämän sukupolven konsoleille hankkimani yksinoikeuspelit ja heräteostokset, summa ei siltikään olisi Steam-saldoa suurempi.

Olenkin asianlaitaa nyt hetken pohdittuani rehellisen pöllämystynyt siitä, miten vähän käytän videopeleihin rahaa näinkin aktiivisena harrastajana. Toki työetuna koppaan välillä ilmaisen arvostelupelin sieltä sun täältä, mutta suurimman osan ajasta pulitan pelijulkaisuista aivan saman hinnan kuin kuka tahansa muukin. Ostan odotetuimmat tapaukset täysihintaisina julkaisupäivän huitteilla, enkä monien muiden pc-pelaajien tapaan edes kipuile konsolipelien marginaalisesti korkeampia taksoja.

Vyön kiristäminen on kuitenkin varsin vakavastiotettava vaihtoehto videopelien maailmassa. Kulutusta ei tee tiukkaa vähentää kun sille on tarvetta, koska virtuaalihyllyssä pölyttyy alati kasvava kasa syystä tai toisesta kesken tai täysin kokeilematta jääneitä pelejä. Ilmaiseksi pelattavien pelienkin kategoria kasvaa Steamissakin jatkuvasti. Lisäksi uutta viihdettä on tarjolla polkuhintaan vähintään kerran kuussa, kun yksi tai useampi pelimarketti keksii aihetta alejuhlaan.

Olin täysin valmis potemaan huonoa omaatuntoa tuhlailustani, mutta mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä vähemmän näen tarvetta moiseen. Iloa ostamistani peleistä on irronnut tuhansia ja taas tuhansia tunteja, ja tämän faktan valossa parinsadan vuosisijoitus Steamiin on pikkujuttu. Yliopistoaikoinani ehdin tuhlata kamppailulajeihin varusteineen, treenimaksuineen, vakuutuksineen ja kisamatkoineen tuplasti koko Steam-saldoni verran tuohta, enkä saanut vastineeksi puoliksikaan yhtä paljon iloa tai onnistumisen tunteita.

Tiedän, etteivät yltiöpositiiviset loppuhuomiot ole ollenkaan minun tyylisiäni, mutta tänään minulla on vaihteeksi hyvä olo omista elämänvalinnoistani. Peleihin voi toki halutessaan panna rahaa vaikka loputtomasti, mutta pohjimmiltaan ne ovat ajanvietettä, joka sopii monimuotoisuudessaan pitkälti minkä tahansa paksuiselle lompakolle. Harvasta harrastuksesta voi sanoa samaa.

Johanna Puustinen

Kommentit

Käyttäjän Jontte kuva
Jontte
Lainaus Augustus

Miksei pelaaminen voisi johtaa kiinnostumiseen pelien tekemisestä itse ja siten uuden luomiseen?

Tämä on täysin totta. Tuntuu vain, että nykyään ne todelliset osaajat ovat kiven alla ja porukka osaa enää vain pelata ja kliksutella graafisia käyttöliittymiä. Esimerkiksi matalamman tason ohjelmointikielten taitajia on nykyään entistä vaikeampi löytää. Se tietysti johtuu osaltaan siitäkin, että pelit ja ohjelmat tehdään tätä nykyä niin usein valmiilla moottoreilla, web-pohjaisilla työkaluilla tai muuten vain korkeamman tason helpommin opittavilla ohjelmointikielillä.

Omasta suppeasta lähipiiristä/kokemuksesta vaikuttaakin siltä, että todellisia "guruja" on nykyään vähemmän kuin 80-/90-luvulla. Siis niitä, jotka oikeasti tunsivat tietokoneiden toiminnan laitetasolta ja konekielestä lähtien.

Käyttäjän Oskulock kuva
Oskulock
Lainaus snaketus

Tässä olisi Konamille rahaa luvassa jos porttaisivat tämän 60 fps-versiona vaikka next-genille, tiedä sitten millainen teknien sekamelska peli on, että kuinka varteenotettava moinen ajatus on.

Juuh, uskon itsekin että Konami voisi kyllä tehdä ihan kivat fyffet jos vain opettelisivat uudelleenjulkaisemaan niitä hyviä pelejä nykygenille ja PC:lle. Ei tosin hirveästi vakuuta kun Silent Hill ja Zone of the Enders HD Collectionitkin oli vähän sellaista kun oli aikoinaan. MGS sentään sai vähän paremman kohtelun mutta eh. Missä Contrat, Gradiukset ja Castlevaniat. -_-

Käyttäjän Kornholic kuva
Kornholic
Lainaus partajeesus

^ No mitä varsinaista hyötyä on vaikka sen instrumentin soittamisesta?
Kaverikin soittaa kitaraa sekä pelaa ja molemmat on vaan harrastuksia joista tyyppi nauttii. Kummastakaan ei ole mitään varsinaista hyötyä jos sitä tuolta kantilta haluaa ajatella.

Jos luulet, että passiivisena ruudun edessä pelaaminen aktivoi aivoja samalla tavalla kuin instrumentin opetteleminen, soittaminen ja säveltäminen, olet todennäköisesti viettänyt liikaa aikaa ruudun edessä.

Käyttäjän Speedy kuva
Speedy

No viimesen 4 vuoden aikana menny joku parikytä tuhatta suunnilleen. Alotin sillon retron keräilyn. PC pelejä en kerää. Kallein peli mitä ostanu oli Megadriven Wily wars ja se oli jo yksinään 500€..

Käyttäjän xtpro kuva
xtpro

Mielenkiintoisia ajatuksia täällä ihmisillä. Itselläni kuluu kyllä rahaa aika paljon harrastukseen, pelkästään tänä vuonna yhteen peliin on mennyt jo yli 500€. Mutta se on pieni hinta mielestäni siitä jos on oikeasti todella hyvä peli. Muutenkin oma suhtautumiseni rahaan on vähän erilainen kuin varmasti monella muulla -> rahaa se vain on. Toisaalta sitten kun vertaillaan vaikka kiipeilyharrastukseen, niin kyllä sitä rahaa siinäkin palaa tosi paljon vuodessa, jos kaikki matkustuskulutkin huomioi mukaan.

Lainaus Jontte

Itse ajattelisin musikaalisista harrastuksista niin, että usein ne johtavat myös musiikin tekemiseen, bändin perustamiseen ja siten uuden luomiseen.

Itse kuulun siihen joukkoon joka pelien takia ajautui tekemään niitä myös työkseen, enkä ole ikinä sitä katunut, vaikka välillä onkin rankkaa. Ylivoimaisesti suurin osa työpäivistä menee vilauksessa ja aamulla suorastaan innolla menee toimistolle vuosi toisensa jälkeen.

Lainaus Jontte

Tämä on täysin totta. Tuntuu vain, että nykyään ne todelliset osaajat ovat kiven alla ja porukka osaa enää vain pelata ja kliksutella graafisia käyttöliittymiä. Esimerkiksi matalamman tason ohjelmointikielten taitajia on nykyään entistä vaikeampi löytää. Se tietysti johtuu osaltaan siitäkin, että pelit ja ohjelmat tehdään tätä nykyä niin usein valmiilla moottoreilla, web-pohjaisilla työkaluilla tai muuten vain korkeamman tason helpommin opittavilla ohjelmointikielillä.

Omasta suppeasta lähipiiristä/kokemuksesta vaikuttaakin siltä, että todellisia "guruja" on nykyään vähemmän kuin 80-/90-luvulla. Siis niitä, jotka oikeasti tunsivat tietokoneiden toiminnan laitetasolta ja konekielestä lähtien.

Olen itsekin ohjelmoinut ihan bittitasolla mikrokontrollereita ja täytyy sanoa, että olen kyllä suunnattoman iloinen ettei sillä tasolla tarvitse pelien tekemisen kanssa enää värkkäillä tänä herran vuonna. Plus se ihmisten taito pelienkehityksessä koostuu nykyään miljoonasta muustakin asiasta kuin vain teknisistä taidoista, pelitiimeissä kuitenkin on ohjelmoijien lisäksi paljon muitakin rooleja. Ja teknistenkin roolien omaavilla ihmisillä on erittäin paljon hyötyä jos omaa muitakin kuin vain teknisiä taitoja. Eli ei ne guruja vielä ole mielestäni, jos tietokoneiden toiminta laitetasolla ja konekieli onnistuu...

Lainaus Hayarigami

Jotenkin hassua verrata rahanäkökulmassa pelaamisharrastusta liikuntaharrastukseen, kuten kamppailulajeihin. Vaikka liikuntaharrastukset olisivat kalliimpia, pidän ainakin itse niitä tärkeämpinä kuin pelaamista. Oman kokemukseni mukaan liikuntaharrastukset edistävät kehon hyvinvointia enemmän kuin pelit - jotka voivat jopa huonontaa sitä.

Lainaus Poliisitapaus

Kovasti pelaajat puolustavat omaa harrastustaan luettelemalla erinäisiä hyötyjä mutta eivät ota huomioon, että saman ajan voisi käyttää paljon hyödyllisempiin harrastuksiin. Sama pätee tietysti rahan käyttöön. Itse en ainakaan poe samalla tavalla huonoa omaatuntoa liikuntaharrastukseni menoista kuin pelien maksuista.

Lainaus Jamatsu

Hyvä kuulla, etten ole ainoa joka tuntee "syyllisyyttä" pelaamisesta, koska vaikka pidänkin monentyyppisistä videopeleistä, pohjimmiltaanhan kyse on ajan haaskaamisesta. Tähän tietysti vaikuttaa sekin, että harrastuksia on niin monta muutakin ja ne kaikki tuntuvat pelailua mielekkäämmiltä.

Ehkä suurin vaikutus tästä on se, etten anna minkäänlaista painoarvoa peleissä "kehittymiselle", "hyväksi tulemiselle", "saavutuksille" tai vaikeimmilla vaikeustasoilla pelaamiselle. Saati sitten moninpeleille (jotka tuntuvat täydeltä ajan haaskuulta). Kyseessähän on täysin hyödytön taito, samassa ajassa voisit vaikka opetella soittamaan uutta instrumenttia. Tai jotain muuta järkevämpää.

Sitten vielä muutama varmasti melko yleinen kommentti pelien hyödyllisyydestä. Itse näen asian jokseenkin niin, että mitä hyötyä siitä liikunnasta ja fyysisestä hyvinvoinnistakaan on? Elämämme on loppujen lopuksi täysin mitätön ja ajaton atomien liikkeestä koostuva kaaos, jossa tapahtuu asioita. Jotenkin olen viime vuosien aikana tullut niin sinuiksi sen faktan kanssa että millään ei käytännössä ole mitään merkitystä, jolloin elämä helpottuu monella tapaa ja pelienkin pelaaminen tuntuu olevan aika fine, kunhan se jotain mielihyvän tunteita herättää. Jartsa vetää huumeita, se on hänen tapansa, go for it. Joku on työnarkomaani oravanpyörässä, toinen hakee täydellistä terveyden tasapainoa ruokavalion, liikunnan ja henkisyytensä välillä, kukin tyylillään. Mikään asia elämässä ei ole sen parempi tai huonompi, hyödyllisempi tai haitallisempi, kuin toinenkaan, kun vähän zoomaa kauemmas tästä pienestä kuplasta missä elämme.