Oikea mielipide: Pelaaminen on halvin harrastus / Blogit / www.pelaajalehti.com

Oikea mielipide: Pelaaminen on halvin harrastus

23.06.2018 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
25
Oikea mielipide: Pelaaminen on halvin harrastus

Oletko koskaan miettinyt, paljonko olet elämäsi aikana upottanut rahaa peleihin? Tämä mysteeri on askeleen lähempänä ratkeamista, kiitos Valven pelikauppapaikka Steamin. EU:n tuoreen tietosuojauudistuksen pakottamana firma tarjoaa nyt asiakkailleen mahdollisuutta tarkastella itsestään kerättyä dataa, ja näiden tiedonmurusiin lukeutuu kaikkien vuosien varrella tehtyjen ostosten loppusumma.

Tirkistelin omaa saldoani ensin sormien välistä hampaita kiristellen, mutta yllätyksekseni sain todeta, että ruudulla komeileva luku oli paljon odotettua alhaisempi. Rahaa on palanut kuuden pc-pelailuvuoden aikana vajaat 1200 euroa, mikä tekee pelien määrällä jaettuna kolmisen euroa yksikköä kohden. Keskiarvoa toki vääristävät esimerkiksi Humble Bundlen kaltaisista ulkopuolisista lähteistä hankitut monen monituiset pelit, mutta näiden pois laskuista jättäminen ei siltikään nosta kappalehintaa yli neljän euron.

Ääni muuttuu toki kellossa, kun summaan lasketaan mukaan itse pelivehkeisiin tuhlatut tonnin setelit. Pc-pelaamisella on kuitenkin kaikista pelaamisen muodoista kevyesti korkein aloituskynnys kalleutensa takia, eivätkä sitä kaikki juuri sen takia harrastakaan. Konsolit ovat halpoja kuin makkara mukiinmeneväänkin myllyyn verrattuna, ja jos itse ynnäisin yhteen kaikki tämän sukupolven konsoleille hankkimani yksinoikeuspelit ja heräteostokset, summa ei siltikään olisi Steam-saldoa suurempi.

Olenkin asianlaitaa nyt hetken pohdittuani rehellisen pöllämystynyt siitä, miten vähän käytän videopeleihin rahaa näinkin aktiivisena harrastajana. Toki työetuna koppaan välillä ilmaisen arvostelupelin sieltä sun täältä, mutta suurimman osan ajasta pulitan pelijulkaisuista aivan saman hinnan kuin kuka tahansa muukin. Ostan odotetuimmat tapaukset täysihintaisina julkaisupäivän huitteilla, enkä monien muiden pc-pelaajien tapaan edes kipuile konsolipelien marginaalisesti korkeampia taksoja.

Vyön kiristäminen on kuitenkin varsin vakavastiotettava vaihtoehto videopelien maailmassa. Kulutusta ei tee tiukkaa vähentää kun sille on tarvetta, koska virtuaalihyllyssä pölyttyy alati kasvava kasa syystä tai toisesta kesken tai täysin kokeilematta jääneitä pelejä. Ilmaiseksi pelattavien pelienkin kategoria kasvaa Steamissakin jatkuvasti. Lisäksi uutta viihdettä on tarjolla polkuhintaan vähintään kerran kuussa, kun yksi tai useampi pelimarketti keksii aihetta alejuhlaan.

Olin täysin valmis potemaan huonoa omaatuntoa tuhlailustani, mutta mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä vähemmän näen tarvetta moiseen. Iloa ostamistani peleistä on irronnut tuhansia ja taas tuhansia tunteja, ja tämän faktan valossa parinsadan vuosisijoitus Steamiin on pikkujuttu. Yliopistoaikoinani ehdin tuhlata kamppailulajeihin varusteineen, treenimaksuineen, vakuutuksineen ja kisamatkoineen tuplasti koko Steam-saldoni verran tuohta, enkä saanut vastineeksi puoliksikaan yhtä paljon iloa tai onnistumisen tunteita.

Tiedän, etteivät yltiöpositiiviset loppuhuomiot ole ollenkaan minun tyylisiäni, mutta tänään minulla on vaihteeksi hyvä olo omista elämänvalinnoistani. Peleihin voi toki halutessaan panna rahaa vaikka loputtomasti, mutta pohjimmiltaan ne ovat ajanvietettä, joka sopii monimuotoisuudessaan pitkälti minkä tahansa paksuiselle lompakolle. Harvasta harrastuksesta voi sanoa samaa.

Johanna Puustinen

Kommentit

Käyttäjän Jamatsu kuva
Jamatsu
Lainaus Poliisitapaus

Kovasti pelaajat puolustavat omaa harrastustaan luettelemalla erinäisiä hyötyjä mutta eivät ota huomioon, että saman ajan voisi käyttää paljon hyödyllisempiin harrastuksiin.

Hyvä kuulla, etten ole ainoa joka tuntee "syyllisyyttä" pelaamisesta, koska vaikka pidänkin monentyyppisistä videopeleistä, pohjimmiltaanhan kyse on ajan haaskaamisesta. Tähän tietysti vaikuttaa sekin, että harrastuksia on niin monta muutakin ja ne kaikki tuntuvat pelailua mielekkäämmiltä.

Ehkä suurin vaikutus tästä on se, etten anna minkäänlaista painoarvoa peleissä "kehittymiselle", "hyväksi tulemiselle", "saavutuksille" tai vaikeimmilla vaikeustasoilla pelaamiselle. Saati sitten moninpeleille (jotka tuntuvat täydeltä ajan haaskuulta). Kyseessähän on täysin hyödytön taito, samassa ajassa voisit vaikka opetella soittamaan uutta instrumenttia. Tai jotain muuta järkevämpää.

Pelaan tarinakampanjat läpi nähdäkseni pelien varsinaisen sisällön, vähän kuin (pitkän) elokuvan katsoisi. Mikäli edistyminen on syystä tai toisesta nihkeää, katson tarinasisällön YouTubesta. Lopputekstien rullatessa on aika vaihtaa peliä tai siirtyä muihin puuhiin.

Käyttäjän partajeesus kuva
partajeesus

^ No mitä varsinaista hyötyä on vaikka sen instrumentin soittamisesta?
Kaverikin soittaa kitaraa sekä pelaa ja molemmat on vaan harrastuksia joista tyyppi nauttii. Kummastakaan ei ole mitään varsinaista hyötyä jos sitä tuolta kantilta haluaa ajatella.

Harrastuksien koko pontti on se, että ne tuottaa mielihyvää.
Itse nautin pelaamisesta ja tykkään välillä jakaa omia fiiliksiä videoiden ja tekstin avulla foorumeilla ja muutaman kerran olen saanut jonkun muun innostumaan jostain pelistä joka tuntuu aina hyvältä ja siinä on kaikki "hyöty" mitä minä tarvitsen.

Käyttäjän Jontte kuva
Jontte

Itse ajattelisin musikaalisista harrastuksista niin, että usein ne johtavat myös musiikin tekemiseen, bändin perustamiseen ja siten uuden luomiseen. En halua toimia videopelit tuomitsevana kukkahattutätinä, mutta väkisinkin käy usein mielessä, miten paljon enemmän nykynuoret ehkä voisivat saavuttaa jos kaikkea aikaa ei tuhlattaisi videopelien parissa. Vai pitääkö se sittenkin heidät poissa pahanteosta? Pelaan itsekin suhteellisen paljon mutta pakko myöntää, että sama dilemma ajan tuhlaamisesta pyörii päässä joka kerta kun starttaan videopelin.

Käyttäjän Augustus kuva
Augustus
Lainaus Jontte

Itse ajattelisin musikaalisista harrastuksista niin, että usein ne johtavat myös musiikin tekemiseen, bändin perustamiseen ja siten uuden luomiseen.

Miksei pelaaminen voisi johtaa kiinnostumiseen pelien tekemisestä itse ja siten uuden luomiseen? Kyllä aika varmasti useimmat pelikoodarit on pelaajia itsekin.

Käyttäjän Gamer86 kuva
Gamer86
Lainaus Augustus

[quote="Jontte"]Itse ajattelisin musikaalisista harrastuksista niin, että usein ne johtavat myös musiikin tekemiseen, bändin perustamiseen ja siten uuden luomiseen.[/quote]

Miksei pelaaminen voisi johtaa kiinnostumiseen pelien tekemisestä itse ja siten uuden luomiseen? Kyllä aika varmasti useimmat pelikoodarit on pelaajia itsekin.

Itselläni käyny mielessä.

Käyttäjän Gamer86 kuva
Gamer86

Vaikee tähän sanoa kun pelaajana omistan about 16 konsolia ja kaikille tulee ostelteltua.

Käyttäjän velor85 kuva
velor85

Kyllä tämä on kallis harrastus ,Jos miettii kuinka paljon olet kuluttanut vuosien saatolla.Kyllä tähän omalta osalta on mennyt paljon rahaa.Nykyään videopelit ei kiinnosta enää niin paljon kun esim vuosi sitten.MGS4 on paras loppu kun missään muussa olen pelannut.Kun minun pelaaminen loppuu kokonaan, Siellä yksi peli ylitse muiden se ei ole Devil May Cry vaan metal gear Solid. Se ei ole vain peli vaan se on enemmän kuin peli.mikään tulevista peleistä ei yllä MGS tasolle se on lähes mahdotonta kuitenki kyseessä on kultti ja ikoninen peli voidaan puhuta jonkinlaista mestariteoksesta.Mä en turhaan hehkuta hideo Kojimaa. Se loi vain sellaisen pelin mihin muut pelintekijät ei vain pysty.

Käyttäjän snaketus kuva
snaketus

Paljon on pohdittu, että videopelit ovat ajan tuhlausta. Voin rehellisesti sanoa, että itselläni ei ole koskaan tullut moinen ajatus mieleen peliä pelatessa. Paitsi ehkä silloin, kun minusta tuntuu, että tämä peli tuhlaa minun aikaa, joten siinä tapauksessa vaihdan sellaiseen peliin mistä moista tunnetta ei synny. Siksi juurikin todella harvoin pelaan edes omistamiani pelejä "läpi" eli niin, että tekstit rullaa, saati sitten jotain Platinum trophyja tai muuta grindailisin. Se on mielestäni ajan haaskausta, ei varsinaisesti itse pelaaminen.

Lainaus velor85

Siellä yksi peli ylitse muiden se ei ole Devil May Cry vaan metal gear Solid. Se ei ole vain peli vaan se on enemmän kuin peli

Jos nyt yhtään onnistuin kaappaamaan tuosta tekstin sekamelskasta, niin täytyy myöntää, että MGS4 on varmaan eniten tunteita herättänyt peli koskaan mitä olen pelannut. Siinähän tuli melkein tippa linssiin kun Snake palasi Shadow Mosekselle ja ne flashbackit ja kaikki. Elämän mittaisen pelaajaharrastukseni tunneryöppy sai kulminoitua täydellisesti siinä kohtaa, jonka pilasi silloisen morsmaikkuni keskeytys tyyliin heitolla, että tuonko sulle nenäliinan? Ainakin se oli niitä harvoja pelejä mitkä sai sen liimautumaan siihen sohvalle viereen, koska halusi vain katsella kun pelaan sitä.

Harmi vain, että tuota peliä ei edelleenkään voi pelata muuta kuin 15-30 fps PS3:lla. Tässä olisi Konamille rahaa luvassa jos porttaisivat tämän 60 fps-versiona vaikka next-genille, tiedä sitten millainen teknien sekamelska peli on, että kuinka varteenotettava moinen ajatus on. Varsinkin puljussa jossa ei haluta enää varsinkaan pelinkehitykseen sijoittaa rahaa.

Pääsisi sitten ne miljuunat pelaajat kokemaan pelin ketkä ei vaivautunut ostaamaan PS3:sta. Kyseessä on kuitenkin yksi parhaista peleistä koskaan, jos tuo ruudunpäivitys olisi standardien mukainen.

Käyttäjän zappah kuva
zappah
Lainaus snaketus

Kyseessä on kuitenkin yksi parhaista peleistä koskaan, jos tuo ruudunpäivitys olisi standardien mukainen.

No en tiedä saako MGS 4:sta kauheasti irti jos ei ole aiempia pelannut. Pelinäkin se on aika tynkä ja esim. tarinallisesti huonompi MGS V tekee pelillisesti kaiken paremmin.

Mutta jos on takana kaikki aiemmat pelit, niin toden totta se on hieno kokemus.

Käyttäjän velor85 kuva
velor85
Lainaus snaketus

Paljon on pohdittu, että videopelit ovat ajan tuhlausta. Voin rehellisesti sanoa, että itselläni ei ole koskaan tullut moinen ajatus mieleen peliä pelatessa. Paitsi ehkä silloin, kun minusta tuntuu, että tämä peli tuhlaa minun aikaa, joten siinä tapauksessa vaihdan sellaiseen peliin mistä moista tunnetta ei synny. Siksi juurikin todella harvoin pelaan edes omistamiani pelejä "läpi" eli niin, että tekstit rullaa, saati sitten jotain Platinum trophyja tai muuta grindailisin. Se on mielestäni ajan haaskausta, ei varsinaisesti itse pelaaminen.

[quote="velor85"]Siellä yksi peli ylitse muiden se ei ole Devil May Cry vaan metal gear Solid. Se ei ole vain peli vaan se on enemmän kuin peli[/quote]
Jos nyt yhtään onnistuin kaappaamaan tuosta tekstin sekamelskasta, niin täytyy myöntää, että MGS4 on varmaan eniten tunteita herättänyt peli koskaan mitä olen pelannut. Siinähän tuli melkein tippa linssiin kun Snake palasi Shadow Mosekselle ja ne flashbackit ja kaikki. Elämän mittaisen pelaajaharrastukseni tunneryöppy sai kulminoitua täydellisesti siinä kohtaa, jonka pilasi silloisen morsmaikkuni keskeytys tyyliin heitolla, että tuonko sulle nenäliinan? Ainakin se oli niitä harvoja pelejä mitkä sai sen liimautumaan siihen sohvalle viereen, koska halusi vain katsella kun pelaan sitä.

Harmi vain, että tuota peliä ei edelleenkään voi pelata muuta kuin 15-30 fps PS3:lla. Tässä olisi Konamille rahaa luvassa jos porttaisivat tämän 60 fps-versiona vaikka next-genille, tiedä sitten millainen teknien sekamelska peli on, että kuinka varteenotettava moinen ajatus on. Varsinkin puljussa jossa ei haluta enää varsinkaan pelinkehitykseen sijoittaa rahaa.

Pääsisi sitten ne miljuunat pelaajat kokemaan pelin ketkä ei vaivautunut ostaamaan PS3:sta. Kyseessä on kuitenkin yksi parhaista peleistä koskaan, jos tuo ruudunpäivitys olisi standardien mukainen.

Toivottavasti MGS sarja saa jatkoa, Vaikka Hideo Kojima ei ole puikoissa.Jos se peli muistuttaa mitä 5, Niin kyllä se silti pitää ostaa.on se parempi kun jokin survive jolla ei ole mitään tekimistä MGS kanssa