Oikea mielipide: Pelaamattomuus on pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua / Blogit / www.pelaajalehti.com

Oikea mielipide: Pelaamattomuus on pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua

11.08.2018 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
23
Oikea mielipide: Pelaamattomuus on pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua

En ole pelannut mitään viikkoon. Viikko on pisin aika, jonka olen koskaan ollut ilman videopelejä.

Tähän kauhistuttavaan tilanteeseen on syynä perustavanlaatuinen elämänmullistus. Hankin koiranpennun viime sunnuntaina, ja arkeni on koostunut nyt viikon päivät pelkästä pihalla käyskentelystä ja puruleluna toimimisesta. Toki mukaan on mahtunut myös monia mukavia rapsutteluhetkiä, mutta kokonaisuutena koiravauvan hyysääminen ei ole osoittautunut kovinkaan leppoisaksi kokemukseksi.

Videopeleillä ei yksinkertaisesti ole sijaa uudessa lukujärjestyksessä. Jos vapaa-aikaa joskus liikenee, vietän sen massiivisia univelkoja kuitaten tai pikku kirppusirkuksen sotkuja siivoten. Tämän päivän hengähdyshetkeni olen viettänyt tätä blogitekstiä pätkissä naputellen.

Ensimmäisessä yhteisessä viikossa on jo itsessään ollut huolta ja stressiä loppuelämän tarpeiksi, mutta väittäisin, että osa ahdistuksestani johtuu puhtaasti pelaamattomuudestani. En ole koskaan ennen kokenut pelejä minkäänlaisena henkireikänä tai pakokeinona, mutta viikon tauon jälkeen on todettava, että korvaamattomana rentoutumiskeinona ne ainakin ovat toimineet.

Nyt kun päiväjärjestykseni on mullin mallin, olen myös ensi kertaa pannut merkille, kuinka paljon ruutua todella tuli tuijotettua ennen pikku maapiraijan ilmestymistä. Saatoin pelata hetken ennen aamiaista, naputella luuriani työpuheluiden alkua odotellessani tai lounastauolla ja viettää kokonaisia iltoja pelien parissa joko yksin tai yhdessä paremman puoliskoni kanssa edes huomaamatta ajan kulkua. Moinen vuorokausirytmi on varmasti tuttu monille teistäkin, enkä itse pidä sitä ongelmallisena. Päinvastoin – on ihanaa voida upota hetken mielijohteesta muihin maailmoihin vaikka tunneiksi kerrallaan.

Muutokseen tottuminen tuntuu juuri tällä hetkellä miltei mahdottomalta ajatukselta, eikä oloa helpota hölmö syyllisyys, jota kaiken lisäksi poden. Syksy rynnii kohti kammottavalla vauhdilla, ja se tuo mukanaan täyteen runnotun julkaisukalenterin. Jo tässä kuussa ilmestyy useita itselleni todella tärkeitä pelejä, joiden saapumista olen vartonut kuukausitolkulla, ja nyt tiedän, ettei minulla ole niille aikaa. Mutta olenko huono fani, harrastaja ja toimittaja, jos en pysyttele jatkuvasti ajan tasalla?

Vastaus on luonnollisesti ei ja huolet pelkästään omien korvieni välissä. Kaiken lisäksi pentustressi on tilapäistä ja elämänvaihe todellisuudessa niin lyhyt, että ehdin ikävöidä sitä vielä. Koira on nyt pieni mutta kasvaa ja itsenäistyy jo huimaa tahtia. Raadanta on lopulta kaiken arvoista, ja elämäni alkaa toivon mukaan normalisoitua muutamassa kuukaudessa. Kenties keksin keinoja pyhittää itselleni aikaa jo aiemmin. Kaikki selviää, tiedän sen, mutta yksi asia on kuitenkin varmaa: oikeaa ihmisvauvaa en taida olla aivan lähiaikoina hankkimassa.

Johanna Puustinen

Kommentit

Käyttäjän zappah kuva
zappah

Koska täällä nyt vertaillaan/puhutaan vauvoista ja lemmikeistä/koirista niin tässä omat ajatukset/kokemukset: vauva-aikana ihmistaimi nukkuu aika hiton paljon, joten aikaa voi olla yllättävän paljonkin peleille. Yöt on taas kiinni tapauksesta: osa nukkuu kuin tukki ja osa itkee tasaisin ajoin yön läpi.

Lapsen kanssa vähenee aika muilta asioilta merkittävämmin sitten kun lapsi kasvaa ja alkaa vetämään mukaan leikkeihinsä, puistoihin ja vaikkapa kiviä jokeen nakkelemaan. Mutta kun sinne lähtee niin tajuaa mikä lopulta on tärkeää.

Koiran kanssa pääsee mitä luultavimmin lopulta vähemmällä mutta en alkaisi ihan heti vertailemaan lapsesta ja koirasta saatavia iloja (jne). Molemmilta saa niin paljon ja molemmista saa todella tärkeän suhteen.

Pelaamattomuudesta taas: riippuu paljon mistä pelaamattomuus johtuu. Itseä ei kauheasti haittaa jos menee aikaa vaikkapa kavereiden kanssa ja jää pelaaminen vähemmälle mutta on se tauon jälkeen kyllä todella siistiä taas palata pelien ääreen.

Käyttäjän Erik H. kuva
Erik H.

Hanki zappah sinäkin koira, niin et muita kavereita enää tarvitsekaan. :)

Jos videopeliharrastaja kokee tarvetta perheenlisäykselle, eikö uskallakaan ottaa liikaa vastuuta, eikö haluakaan opettaa harrastustaan nuoremmille? Meillä on teidän 500 000 koiraa, tarvitaan uusia veronmaksajiakin.

Käyttäjän Heppulinen kuva
Heppulinen

Ei ainakaan uusia ihmisiä tavallisella tapaa tarvita. Maailmassa on liikaa ihmisiä jo nyt, adoptoikaa ne koirat ja lapset.

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami
Lainaus

Meillä on teidän 500 000 koiraa, tarvitaan uusia veronmaksajiakin.

Minäkään en koirista piittaa, mutta kyllä syntyvissä ihmisissäkin on varjopuolensa. Niin paljon kuin lapsia haluaisinkin, tiedostan, ettei maailmalla ole varaa kantaa päällään edes nykyistä määrää ihmisiä - saati sitten enempää. Saaste- ja ilmasto-ongelmat nostavat päätään, mikä on aivan käsittämättömän surullista. Yhdenkin ihmisen syntymättömyys osaltaan lievittäisi maapallon kuormitusta. Tärkeitä eivät ole verot vaan maapallon hyvinvointi. Veroja saadaan Suomeen muuttaviltakin.

Käyttäjän Erik H. kuva
Erik H.

Hyvin sanottu, itsekin karsisin jengiä ensisijaisesti Suomesta.

Lainaus Hayarigami

Veroja saadaan Suomeen muuttaviltakin.

Kiitos Hayarigami, tämän halusinkin kuulla. :)

Käyttäjän anon kuva
anon

Ai suomalaisten pitäisi lopettaa lisääntyminen ja korvata se maahanmuutolla?

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami
Lainaus

Hyvin sanottu, itsekin karsisin jengiä ensisijaisesti Suomesta.

No minkään muun maan karsimiseen emme suoranaisesti pysty suomalaisina vaikuttamaan.

Lainaus

Ai suomalaisten pitäisi lopettaa lisääntyminen ja korvata se maahanmuutolla?

Ei nyt kokonaan, mutta kyllähän maapallo ihmisten vähenemisestä hyötyisi. Mutta nyt alkaa mennä aika sivuraiteille.

Käyttäjän JayeizH kuva
JayeizH

Pelitoimittajallahan pelaamisen ja alan seuraaminen on vielä helppoa, koska sitä voi jollain tasolla tehdä töissäkin ja osin työ on juuri sitä. Mieti meitä joilla on joku ihan muu päivä työ ja sen jälkeen pitäisi hoitaa kakara(t) ja/tai koira(t) ja yrittää harrastaa päälle, että pää ei sekoa. Joillekkin se voi olla helppoa useasta ansaitusta tai ei niin ansaitusta syystä ja joillekkin se voi olla yhtä helvettiä useasta tai ei useasta ansaitusta tai ei niin ansaitusta syystä. Kumpi se on kellekkin? Who knows, mutta kun tiedät, sitä on turha enää miettiä. Monestakin syystä.

Tällä tarkoitan sitä että lopulta asia on paljon monimutkaisempi kuin mielipide, että "Mä haluan kakaroita ehdottomasti". Mutta evoluutio on hoitanut homman niin, että sitä ei osaa ajatella.

En hae tällä sinänsä mitään, annan vain ajateltavaa pimeytyviin iltoihin ;)

Käyttäjän zappah kuva
zappah

Nyt kun meni ihmisistä puhumiseen niin ei kyse ole niinkään ihmisten määrästä vaan kulutuksen määrästä.

Kaiken lisäksi muuttujia on niin paljon että ei kukaan pysty täysin varmasti sanomaan mikä on raja. Tai okei, pystyy mutta kun ne muuttujat, joita siihen pitää laskea mukaan voi muuttua eikä se enää pidä paikkaansa. Esimerkiksi on tehty tutkimuksia, että lapsiluku vähenee automaattisesti kun elintaso paranee. Mutta kuka tietää paraneeko elintaso, minkä verran ja kuinka monilla? Lopputulema tässä hetkessä on siis lähinnä se, että jokainen voi arvailla ja laskea haluamillaan arvoilla jonkun tuloksen. On täysin eri asia toteutuuko laskelmat.

Lisäksi luonnolla on tapana vähentää ylikantaa itsestään ja senhän me ihmiset muutenkin osaamme: toistemme vähentämisen. Kaksi isompaa "vähentämistä" onkin jo ollut.

Jos joku siis on huolissaan ettei resurssit riitä kaikille niin tässäpä "lohtu": ei täällä kaikki ole niitä kuluttamassa kun resurssit tarpeeksi vähenee.

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski

Pelaamattomuus selvästi aiheuttaa ainakin ahdistusta ja maailmantuskaa, kun aihe on tässä sujuvasti siirtynyt koiranpennun hankinnasta ylikansoitukseen, maailman resurssien rajallisuuteen ja "ylikannan vähentämiseen".

Lainaus Johanna Puustinen

Mitä kirjanpitoon tulee, oletko The Backloggerya vilkaissut? Minusta hyvinkin verrattavissa vaikkapa MyAnimeListiin, vaikka ei identtinen tietenkään.

Itse suosittelen yli kaiken laffapuolen IMDB:tä mukaillen nimettyä IGDB:tä, eli Internet Game Databasea. On esikuvansa tyyliin käyttäjälähtöinen palvelu, jossa käyttäjillä on siis myös mahdollisuus tuottaa ja tarkentaa sivuston sisältöä, arvostella pelejä, muodostaa omia listoja ja niin edespäin.

Ainut vika, että käyttäjiä ei vielä ole ihan tungokseksi asti, mitä esimerkiksi uskottavat arvostelukeskiarvot vähän vaatisivat. Menkää nyt kaikki ainakin vilkaisemaan ja mielellään pistäkään omat mielipiteet ja pelatut pelit sinne jakoon. IGDB.com