Oikea mielipide: Naisetkin ovat ihmisiä / Blogit / www.pelaajalehti.com

Oikea mielipide: Naisetkin ovat ihmisiä

17.03.2018 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
13
Oikea mielipide: Naisetkin ovat ihmisiä

Vahva nainen, tuo modernin pelialan maan ääriin jahtaama myyttinen olento, tuo Twitter-keskustelujen kirkkaimmin säihkyvä keskustähti. Vahva nainen, feminismin vastaus linnoissa riutuville prinsessoille ja avuttomille mutta anteliaille tytönletukoille.

Vahva nainen, piikki omassa lihassani. En arastele myöntää, että minua jatkuva täydellisen itsenäisen naisen arkkityypin tavoittelu on ryhtynyt uuvuttamaan. Eritoten länsimaisissa valtavirtapeleissä kärjistetysti lähes jokainen naispäähahmo tuntuu olevan tätä nykyä elämän kovettama MacGyveriina, joka pitää itse huolen itsestään vaikka muiden kustannuksella. Tunteita ei koskaan pysähdytä miettimään, paitsi ehkä vahvuuden alleviivaamiseksi.

Minun on henkilökohtaisesti hirveän vaikea samaistua näihin kylmäkiskoisiin suorittajiin, koska olen itse monella tapaa hyvin stereotyyppinen heikko nainen. Toimintaelokuvat toimivat kohdallani lähinnä unilääkkeenä, enkä saa hillopurkkeja auki ilman miehen apua. Minulla ei ole monta naispuolista ystävää, mutta kun sellaisen pakeille silloin tällöin satun, nautin naiseudessani vellomisesta ja Sinkkuelämää-hihittelystä täysin rinnoin ja häpeättä.

Toivoisin siksi, että naisille sallittaisiin naiseus myös peleissä. Yllä mainittu prinsessa pulassa -stereotyyppi on toki asia erikseen, mutta välimallin ratkaisuja on monia. Tahtoisin nähdä naisia, joiden ainoa määrittelevä piirre ei ole heidän vahvuutensa tai tunnekylmyytensä. Missä ovat toimintasankarit, joilla on huono itsetunto ja tuhoon tuomittu parisuhde? Missä ovat lämpimät, äidilliset päähahmot?

En usko, että moni muukaan naispuolinen pelaaja on asioiden nykyiseen laitaan kovin tyytyväinen. Vahvuus on pelikäsikirjoittajien keskuudessa haluttu useimmiten ymmärtää yksiselitteisenä ja kirjaimellisena, vaikka se voi tarkoittaa muutakin kuin ruista ranteessa ja rautaista mielenlaatua. Heikkouden pois pyyhkimiseen on keskitytty niin täydellisellä omistautumisella, että sen on unohdettu olevan osa naiseutta – tai pikemminkin ihmisyyttä.

Vasta tätä kirjoittaessani tajuan nimittäin tiedostavani, että vastaavan ongelman kanssa miehet ovat tainneet painia jo vuosikymmeniä. Miehisellä valtafantasialla on selkeä kääntöpuoli: komea pyssymies ylittää kaikki esteet ja hurmaa naiset, eikä hänenkään maailmansa pyöri muun kuin muskelien ympärillä. Uskokaa kun sanon nyt käsittäväni, miten turhauttavaa moinen voi olla, kun hahmoiltaan toivoisi edes jonkinlaista moninaisuutta.

Ulkopuoliselle itsestäänselvyydeltä tuntuva kultainen keskitie on siinä mielessä kuitenkin arvaamaton polku, että sitä reunustavat megafoneja heiluttelevat ääripäiden ihmiset. Vahvat naiset eivät koskaan ole tarpeeksi vahvoja, herkät miehet ajavat kuvitteellista homoagendaa. Alas sukupuolierottelu, pelit boikottiin!

Tässä soraäänten kakofoniassa on vaikea saada kuuluviin maltillista ajatusta siitä, että sukupuolesta riippumatta hahmoja ei kenties kannata kirjoittaa yhden adjektiivin ympärille. Pelien tarinankerronta on kehittynyt huomattavasti sitten kultaisen 80-luvun, eikä pikku ripaus ihmisyyttä kaiken kovistelun keskellä liene liikaa pyydetty keneltäkään enää tässä vaiheessa. Vahvuus on vain yksi piirre monien joukossa, eikä se sulje kaikkia muita pois oikeassa elämässä. Miksi siis peleissä?

Johanna Puustinen

Kommentit

Käyttäjän wlizer kuva
wlizer

En ymmärrä naisia, ekana halutaan olla mies kaikin mahdollisin tavoin. Sittenku saa myös miehisyyden negatiiviset puolet kuten vastuu. Nii aletaan nillittämään että voi ku mä en pysty tähän. Semmoinen on tavattoman rasittavaa, koska miehiä on vuosikymmeniä laitettu yhä kapenevaan rooliin ja muottiin, jossa ei saa itkeä eikä olla muutaku aivoton työnteko-orja.

Käyttäjän Ankka-Ananas kuva
Ankka-Ananas

Mä pelaan vähän kapialti videopelejä, paljon niitä on tullut pelattua, mutta vaan tietynlaisia.

En oo ite nähny ongelmaa tämmösissä jutuissa. Varsinkin Mario pelejä pelatessa näkee tosi erilaisia hahmoja ja tyttöhahmotki o keskenään omalaatusia. Toadette on herttainen ja tyttömäinen, Daisy on kova futiksessakin ja uskaltaa pelaa aina täysillä. Peach on herkkä ja tunteikas prinsessa hahmo, mutta kykenee suoriutuun seikkailuista myös omalla panoksellaan, leijailee päivänvarjolla kevyesti kuin höyhen ja käyttää itkua voimavaranaan. Rosalina puolestaan vaikuttaa myöskin omalta persoonaltaan, eka voisi ajatella häntä aika onttona, mutta toisaalta hän on vain aika sisäänpäin vetäytynyt henkilö joka kuitenkin tahtoo huolehtia Luma ystävistään.

Mä en tiiä miten muut asian näkee, mutta minusta Nintendolla on homma hallussa hahmojen suhteen. Ja niillä pelit menestyykin aika useasti.

Ei pelit menesty vaan tekemällä trendityyppisiä juttuja ja olemalla "täydellinen". Parhaat pelit muodostuu laajasta kuvasta ja elokkaista hahmoista. Minusta videopelejä pitäisi rakentaa pelaamisen ilosta ja hyvistä ideoista. Ei vain rahasta ja sen hetkisistä päällisistä asioista.

Kiitos jos luitte ja pahoittelen, etten ole kummoinen kirjoittamaan. Pyrin tekemään tästä normi kommentin joka vain sattui venähtämään hieman.

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski
Lainaus Ankka-Ananas

En oo ite nähny ongelmaa tämmösissä jutuissa. Varsinkin Mario pelejä pelatessa näkee tosi erilaisia hahmoja ja tyttöhahmotki o keskenään omalaatusia. Toadette on herttainen ja tyttömäinen, Daisy on kova futiksessakin ja uskaltaa pelaa aina täysillä. Peach on herkkä ja tunteikas prinsessa hahmo, mutta kykenee suoriutuun seikkailuista myös omalla panoksellaan, leijailee päivänvarjolla kevyesti kuin höyhen ja käyttää itkua voimavaranaan. Rosalina puolestaan vaikuttaa myöskin omalta persoonaltaan, eka voisi ajatella häntä aika onttona, mutta toisaalta hän on vain aika sisäänpäin vetäytynyt henkilö joka kuitenkin tahtoo huolehtia Luma ystävistään.

Tästä olikin tuossa Idän Lumo -blogissa juttua vähän aikaa sitten, että Japanissa naishahmot saavat ehkä enemmän olla naisellisia naisia, vaikka tavoitteet ovatkin periaatteessa samoja kuin miesten.

Esimerkiksi Super Princess Peach on peli, jonka "tunteet ovat aseesi" -mekaniikka on nykyfeministeille kuin punainen vaate, mutta ainakin minun mielestäni se oli erittäin hauska oivallus, jossa on sisällä se pieni
tarvittava totuuden siemen. Niin kuin Mario olisi joku tarkka representaatio italialaisesta putkimiehestä, joten miksi Peach ei saisi sitten vastavuoroisesti olla hieman stereotyypinen prinsessahahmo?

Onko nykyfeministien mielestä Marion tapa litistää vihollisensa samalla taikasieniä ja epämääräisiä väkehtiviä kukkia napsien jotenkin validimpi tapa selvitä tielleen tulevista esteistä, kuin Peachin raivo- ja itkukohtaukset? Kysynpähän vain.