Oikea mielipide: Mitä suurempi maailma, sitä surkeammat seikkailut / Blogit / www.pelaajalehti.com

Oikea mielipide: Mitä suurempi maailma, sitä surkeammat seikkailut

19.01.2019 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
18
Oikea mielipide: Mitä suurempi maailma, sitä surkeammat seikkailut

Varoitus: blogiteksti sisältää suuria Assassin’s Creed Odyssey -spoilereita!

Tuorein Assassin’s Creed sai menneellä viikolla lisäosan, joka sai monien pelaajien otsasuonet pullistelemaan pettymyksestä. Pelin vaikuttavaa tarinaa jatkava laajennus heittää romanttisen roolipelaamisen romukoppaan ja pakottaa päähenkilön hankkimaan jälkikasvua ennalta määritellyn sivuhahmon kanssa. Pelaajien pilvilinnojen romuttamista on perusteltu juonellisilla pakotteilla – assassiinien sukulinjan ehjänä säilyminen kun on oleellista sarjan jatkumiselle.

Närkästys on tässä tilanteessa kuitenkin täysin ymmärrettävää. Odyssey antaa pelaajalle vapaat kädet muovata hahmostaan omanlaisensa sukupuolta, seksuaalista suuntautumista ja tiettyjä luonteenpiirteitä myöten, joten yhtäkkinen täyskäännös tuntuu luonnollisesti ikävältä. Pelinkehittäjilläkin on toki oltava vapaus kertoa omannäköisiään tarinoita, mutta Assassin’s Creedin kohdalla nämä kaksi periaatetta ottavat kolisten yhteen.

Odyssey ei ole ainoa tällä viikolla esiin nostettu esimerkki moisesta konfliktista. The Last of Usin ohjannut Bruce Straley kritisoi Red Dead Redemption II:ta alkuviikosta turhan tiukkapipoisesta tarinankerronnasta, joka miehen mielestä tuhlaa avoimen maailman mahdollisuuksia. Jotta juonta voidaan pelissä kuljettaa ennalta määritellyllä tavalla, se survoo pelaajansa tietynlaisiin toimintamuotteihin jopa äkkikuoleman uhalla silloinkin, kun etenemisreittejä olisi monia.

Pakotettu tarinankerronta tekee avoimesta maailmasta ahtaan – tätä ei käy kieltäminen. Itse tarkastelen keskustelua turkulaisittain ilmaistuna kuitenkin toiselta puolelta jokea, koska olen kastia, joka vaihtaisi valtavan maailman täynnä hälläväliä-tason sivutehtäviä silmänräpäyksessä vahvaan tarinankerrontaan.

Erityisen rankkaa kaltaisilleni pelaajille on tätä nykyä se, miten päälleliimatulta itse tarina usein vaikuttaa valtavissa avoimen maailman peleissä. Tekemistä on niin paljon, että juoni itsessään tuntuu sivujuonteelta, ja heikosti toteutetut roolipelielementit tekevät pelaajan hahmosta pahimmillaan tyhjyyttään kumisevan kuoren, jolla ei ole tarinalle kuin symbolista arvoa kasvottomana sankarina. Punaisen langan jahtaaminen vie voimat, ja suuret tunteet laimenevat kummasti, kun edellisestä tarinatehtävästä on tunteja.

Asetelma on päinvastainen kuin yllä mainitussa Assassin’s Creed Odysseyssa, mutta todellisuudessa ongelma löytyy saman kolikon kääntöpuolelta. Yksi pelielementti heikentää toista, eikä lopputulema ole millään tapaa tyydyttävä. Taidolla toteutettuja kompromissejakin toki on olemassa. Esimerkiksi The Witcher III tasapainottelee mainiosti valmiiksi kirjoitetun päähahmon ja tarpeeksi vapautta tarjoavan avoimen maailman välillä. Näitä timantteja on kuitenkin verrattain harvassa.

Ymmärrän kuulostavani nyt kenties klassiselta kommenttiosioräyhääjältä, joka haluaa kaiken eikä yhtään vähempää. En kuitenkaan itse koe pyytäväni kuuta taivaalta haikaillessani paremman tarinankerronnan perään maailmanaikana, jona päätön palloilu avoimessa maailmassa on AAA-julkaisuissa pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Hulppeat puitteet menevät hukkaan, jos ne eivät pääse toimimaan näyttämönä mieleenpainuville hetkille.

Johanna Puustinen

Kommentit

Käyttäjän Boblick kuva
Boblick

Samaa mieltä avoimen maailman peleistä. Suurin osa niistä tuntuu olevan tehty vain sen takia, koska pitää olla avoin maailma, eikä kehittäjät ole oikein tienneet millä maailma pitäisi täyttää. Mielestäni Rockstar on open world pelien edelläkävijä, koska heidän avoimen maailman pelit tuntuvat uskottavammilta kuin kilpailijoiden, sekä ovat täynnä hyviä ja hyvin kirjoitettuja hahmoja. Eikä sivutehtävissäkään ole usein valittamista. CDPR kiilasi siihen samaan kastiin The Witcher 3 pelillään. Toivottavasti Cyperpunk 2077 jatkaa samaa linjaa.

Ubisoftin open world pelejä en edes vaivaudu enää ostamaan, kun tiedän että ne noudattavat sitä samaa tuttua Ubi-kaavaa, joka on tylsääkin tylsempää turhaa puurtamista ja map markkereiden jahtaamista. Täynnä ärsyttäviä hahmoja ja historiallisen asetelman hukkaamista unohtamalla historiallinen tarkkuus.

Lopulta ei niitä kovinkaan montaa open world peliä ole mistä olisi todella nauttinut. Aiemmin olen ehdottomasti ollut sen kannalla, että peleistä pitää tehdä avoimia maailmoja. Se on kuitenkin käynyt niin tuskallisen selväksi, että isolla osalla kehittäjistä ei ole kykyä tehdä niistä mielenkiintoisia, joten on ehkä parempi, että pelejä ei väkisin sellaiseksi väännettäisi.

Käyttäjän Refloni kuva
Refloni

Rockstarien pelien ongelma on minulle se, että tarina ja tehtävät ovat umpiputkimaisia rännejä, jotka jättävät avoimen maailman tarjoamat mahdollisuudet täysin hyödyntämättä. Kuten Johanna tuossa mainitsikin.

Käyttäjän edqe kuva
edqe

Itse olen jokseenkin eri mieltä, koska mielestäni esimerkiksi Elite: Dangerous ja Star Citizen tarjoavat huomattavasti paremmat seikkailut kuin tyypilliset huomattavasti pienemmät pelialueet sisältävät avoimen maailman pelit.
Mutta kyllä mielestäni nykyiset yksinpelattavat avoimen maailman pelit tuntuvat junnaavan pahasti paikallaan.

Mielenkiintoista seurata onko lähitulevaisuudessa tulossa isompia mullistuksia avoimen maailman peleihin, mutta viime vuosina niitä ei ole nähty. Itsellä on ainakin yksi varsin potentiaalinen nimi mielessä, mutta saa nähdä onnistuuko lunastamaan sille asettamani odotukset.

Käyttäjän Jani74 kuva
Jani74

On se kauheeta kun joutuu ihan hetero olemaan pelissä, Tietääkseni ainut normaali tapa lisääntyä. Ja se että pelifirmalla tietääkseni on myös oikeus päättä minkälainen seikkailu/peli on. Suurin moka minkä ubi teki oli anteeksi pyyntö näiltä pelleiltä.

Käyttäjän gurgi kuva
gurgi
Lainaus Jani74

On se kauheeta kun joutuu ihan hetero olemaan pelissä, Tietääkseni ainut normaali tapa lisääntyä. Ja se että pelifirmalla tietääkseni on myös oikeus päättä minkälainen seikkailu/peli on. Suurin moka minkä ubi teki oli anteeksi pyyntö näiltä pelleiltä.

Huvittavaa jos ajattelisi asiaa toisinpäin ja peli olisi pakottanut homoksi, niin tämän asian vastustajat olisivat heti median haukkumia rasisti toksiini bigotteja tuttuun suvaitsevaisten kaksinaismoraalin tapaan. Suurin osa ihmisistä nyt sattuu olemaan normi heteroita, niin turha mennä naurettavan pienien vähemmistöjen ehdoilla.

Käyttäjän Johanna Puustinen kuva
Johanna Puustinen
Lainaus Jani74

On se kauheeta kun joutuu ihan hetero olemaan pelissä, Tietääkseni ainut normaali tapa lisääntyä.

Nyt hujahti kyllä tekstin pointti lukijan korvien välissä sijaitsevan tyhjiön lävitse sellaisella vauhdilla, että ujellus kuului. Jos lisäosa olisi tosiaan pakottanut pelaajan homoksi, blogin valituksen aihe ei muuttuisi suuntaan tai toiseen, sillä kyse olisi edelleen pelaajan sadan tunnin pääpelin aikana tekemien päätösten mitätöimisestä.

Käyttäjän zappah kuva
zappah

En uskalla lukea spoilereiden pelossa blogitekstiä mutta kommentoin pelkän otsikon perusteella:

Ensimmäinen pelaamani Zelda, johon petyin, oli BotW. Eli "mitä suurempi maailma, sitä surkeammat seikkailut" tuntuu ainakin siinä pätevän.

Tosin koska otsikot tuntuvat nykyisin mediassa (yleisesti ottaen, niinkään suoraan Pelaajaan kohdistamatta) olevan todella kaukaa haettuja itse artikkeliin verraten, niin en tiedä sopiiko tuo kommenttini tähän kuinka hyvin.

Käyttäjän Angel of Death kuva
Angel of Death

En ole pelannut Odysseytä, mutta kuulemani perusteella oletan että heila jonka kanssa kakru pyöräytetään vaihtuu silloinkin vaikka pelaisit heterona. Eli DLC:n myötä tulee uusi heila joka pyöräyttää kakrun tai pistää sen alulle ja sen takia tästä olisi myrtsinä kaikki. Voi olla että ymmärrän homman väärin, sillä olen pääasiassa vältellyt aihetta spoilerien pelossa.

Ratkaisu jossa selitettiin että syyt siihen miksi kakru hankittiin tämän henkilön kanssa voi päättä itse, eli pakon sanelemana kun saman sukupuolen kanssa ei jälkikasvua saa aikaiseksi, mikä on mielestäni ihan ok-selitys jos sattui gay-hahmoa pelaamaan ottaen huomioon historiassa käsittäkseni suonissa virtaava veri oli aika tärkeä asia ihan kuninkaalistenkin ulkopuolella, eikös sen takia näitä pakko-avioliittojakin järjestelty?

Käsittääkseni Odysseyn romanssi oli muutenkin sivutekemistä jota ei koskaan otettu huomioon päätarinassa, mutta kuten sanoin peli on vielä pelaamatta joten varmaa tietoa mikään tästä ei ole.

Itse aiheeseen: Jos päätarina on 10% pelistä ja loput jotain geneeristä fetch-questia ja tavaran haalimista niin se kyllä käy tympimään äkkiä. Witcher 3 teki vähän eri tavalla ja integroi sivutekemisen osaksi päätarinaa tai ainakin loi sellaisen illuusion ettei sivutekeminen tuntunut joltain mikä katkaisi päätarinan, vaan tuntui osalta sitä.

Jopa niinkin hyvässä pelissä kuin Spiderman sivutehtävät tuntuivat sivutehtäviltä, vaikka Screwball-questeja lukuunottamatta ihan ok-questeja olivatkin, tosin Spiderman ei avannut kolmeäkymmentä uutta sidequestia jokaisen tarinaquestin välissä ja niitä ei ollut paljon, joten ei ehtinyt kyllästyä.

Liian monesti tuntuu siltä että avoin pelimaailma tehdään vain siksi että sillä voidaan rehvastella, "pelin maailma on 7 kertaa isompi kuin aiemmassa osassa" tai vastaavat mainospuheet tuntuvat olevan aika yleisiä. Jos tarina on putki jossa vain mennään pisteestä a pisteeseen b ja siitä pisteeseen c, on avoin maailma aika merkityksetön.

Käyttäjän bioshokkaaja kuva
bioshokkaaja

Nyt oli totisesti oikea mielipide. Olen oikeastaan kaikesta samaa mieltä, ja kun kanssani on samaa mieltä niin silloinhan on oikeassa... 8)

"olen kastia, joka vaihtaisi valtavan maailman täynnä hälläväliä-tason sivutehtäviä silmänräpäyksessä vahvaan tarinankerrontaan."
En voisi enempää nyökytellä ilman niskavammaa.

Avoimet maailmat on muotia, mutta valitettavasti niiden tarinankerronta usein laimentuu melkoisen olemattomaksi ja itselläni ainakin sen myötä menee kiinnostus peliin. Tarvitsen jonkin koukun, motivaattorin, joka innostaa etenemään pelissä.

On ollut muodikasta haukkua näitä lineaarisia pelejä, mutta jos niiden tarina ja henkilöhahmot ovat vahvat niin ne parhaimmillaan pyyhkivät 10..20 tunnin kestossaankin pöytää näillä sadan tunnin eepoksilla, joissa puolet ajasta kerätään jotain pirun kukkia.

Lineaarinen peli vahvalla tarinalla ja hahmoilla, jossa joitain avainkohtauksia, joiden valinnat vaikuttavat lopputulemaan on ehkä se tyyli josta saisin eniten nautintoa irti.

Witcher 3 oli toki kova ja siinä oli melko onnistunut yhdistelmä vähän kaikkea.

Käyttäjän Agathon kuva
Agathon

Itse en ymmärrä, miten joku Red Dead Redemption otetaan esille ränninä, joka ignooraa avoimen maailman ja Assassin's Creed taas avoimena maailmana, jossa päätarina on heikkoa sontaa. Samaan hengenvetoon väitetään Witcher 3:n olleen tasapuolinen ja hyvä kokemus? Olen vissiin pelannut vallan eri Witcher 3:sta, koska siinä jos missä tuli sivutehtävä-ähky ja päätarina vasta ränniä olikin. En vaan millään voi välttyä siltä, että tässä on "ihan jees" mennä bashaamaan isoja kansainvälisiä studioita, mutta samanlainen tuotos pieneltä studiolta Puolasta on "ihan eri maata" - vaikka ihan yhtä avointa ränniä tai sivupääjuonta sekin on.