Oikea mielipide: Fortnite tekee lapsista narkkareita / Blogit / www.pelaajalehti.com

Oikea mielipide: Fortnite tekee lapsista narkkareita

4.08.2018 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
10
Oikea mielipide: Fortnite tekee lapsista narkkareita

Brittiläinen pelisivusto Eurogamer julkaisi menneellä viikolla mahdottoman mielenkiintoisen artikkelin siitä, kuinka roskalehtien skandaalinkäryiset, milloin mitäkin trendipeliä mustamaalaavat shokkijutut syntyvät. Myönnettäköön, etten ole itsekään lyhyellä bloggausurallani varsinaisesti karttanut huomionhakuisia klikkiotsikoita, mutta tämä kulissientakainen kertomus painii aivan omassa sarjassaan.

Artikkelissa Eurogamerin silmätikuksi päätyy muuan kauhunlietsontaotsikoita liukuhihnalta tehtaileva ”journalisti”, joka on suoraan myöntänyt faktojen olevan toisarvoisia järisyttävän sosiaalipornon rinnalla. Miehen käsialaa on muun muassa uunituore juttu, jossa Fortniten väitetään leiponeen brittiteinistä vanhemmiltaan varastelevan huumeaddiktin, joka lopulta yritti päättää päivänsä päästäkseen irti pelikoukusta. Kiven alla moiset ihmiskohtalot tuntuvat kuitenkin olevan, koska vastineeksi tarinasta toimittaja joutui tarjoamaan 300 punnan korvausta ja julkisuutta haastattelun antaneelle terapeutille.

Moinen irvikuvajournalismi on niin raivostuttavaa ja vastuutonta, etten löydä sopivia sanoja kuvaamaan tuntojani. Päällimmäisenä kytee toki raivo naurettavista noitavainoista, joiden uhriksi on joutunut järjestään jokainen pelialan supertähti Space Invadersista alkaen. Grand Theft Auto -skandaalit voin vielä jotenkuten ymmärtää, mutta yhä useammin on alkanut tuntua siltä, että ongelmia keksimällä keksitään pelin sisällöstä riippumatta. Mukava, liikunnallinen Pokémon-peli? Ei suinkaan, vaan hengenvaarallinen kidnappausriski! Jos pelissä ei ammuskella eikä harrasteta virtuaaliseksiä, addiktiokortti toimii poikkeuksetta viimeisenä oljenkortena.

Valitettavasti skandaalinhakuisuus ei edes ole puhtaasti pelialan kirous, vaan samanlaisia kauhutarinoita kynäillään pitkälti mistä tahansa suositusta ilmiöstä. Muistatteko vielä mediakauhun ja veriset kuvat fidget spinneristä, joka räjähti ruotsalaisen Alexanderin käteen? Harvassa otsikossa muistettiin mainita, että Alexander oli 25-vuotias mies, joka antoi hyrrälleen vauhtia paineilmakompressorin avulla.

Yllä mainitun Fortnite-jutun kaltaisista tapauksista erityisen vastuuttomia tekee kuitenkin se, kuinka pahasti ne vääristävät yleiskäsitystä peliriippuvuudesta, joka on aito tosielämän ongelma – toisin kuin vaikka spontaanisti räjähtelevät spinnerit. Säikyimmät vanhemmat kallistuvat totaalikiellon puoleen siinä pelossa, että pelit tekevät heidänkin lapsistaan itsetuhoisia huumehörhöjä, minkä seurauksena aidosti sopimattomia pelejä tahkotaan kavereiden konsoleilla vailla aikuisen valvontaa. Toisilta taas todellisen addiktion salakavalat merkit jäävät kokonaan huomaamatta, koska lehtien liioitellut rajatapaukset peilaavat oikeaa elämää harvinaisen huonosti.

Peliriippuvuus on aihe, jonka tiimoilta tehdään tänä päivänä jatkuvasti varteenotettavaa ja palstatilan arvoista tutkimusta, josta pelaajat ja heidän huoltajansa eivät koskaan kuule. Vastuulliseen pelikasvatukseen on suomeksikin valtavan hyviä resursseja, jotka eivät päädy niitä tarvitseviin käsiin. Sen sijaan huomion haalii roskajournalismi, jonka ainoa tavoite on tehdä totuuden kustannuksella mahdollisimman paljon rahaa. Keksisinköhän aiheesta tarpeeksi pöyristyttävän klikkiotsikon, että saisin edes tämän sivuston lukijat heräämään sen hirvittävyyteen?

Johanna Puustinen

P.S. Jos oma tai läheisesi ylenpalttinen pelaaminen huolestuttaa, Seiskan tai Seuran sijaan yhteyttä kannattaa ottaa esimerkiksi Peluuriin tai Tilttiin.

Kommentit

Käyttäjän Am To Us kuva
Am To Us

Hyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta! Sensaatiohakuisuus keltaisen lehdistön pelejä koskevissa artikkeleissa on todella rasittavaa, ja näin sosiaalialanopiskelijana joudun sitten purkamaan näitä haastavia ennakkoluuloja omista luokkalaisistani aina töissä kohtaamieni nuorten vanhempiin asti. Toisaalta sitten taas nuorten itsensä kanssa yritetään pohtia sitä, mitä on järkevä pelaaminen ja milloin se on oikeasti lähtenyt lapasesta kokonaan.

Sitten vielä sekin, että Suomessa ei ole lehdistön todellakaan haastavaa saada "asiantuntija" kommenttia pelien kamalista vaikutuksista, koska meillä on koko kansan rakastama Jari Sinkkonen, joka tuntuu mielellään jakavan suoranaisia faktoja pelaamisen haitallisista vaikutuksista lapsiin ja nuoriin.

Käyttäjän Bronttosaur kuva
Bronttosaur

En ole mikään asiantuntija. Mutta käsittääkseni termistä peliriippuvuus on pyritty luopumaan ainakin suomessa ja nykyään puhuttaisiin ongelmapelaamisesta. Varsinaista peliriippuvuutta kun ilmeisesti on hyvin paljon vähemmän kuin muista ongelmista johtuvaa liiallista pelaamista.

Käyttäjän Nuorivuori kuva
Nuorivuori
Lainaus Bronttosaur

En ole mikään asiantuntija. Mutta käsittääkseni termistä peliriippuvuus on pyritty luopumaan ainakin suomessa ja nykyään puhuttaisiin ongelmapelaamisesta.

Itsekään en ole mikään aihepiirin asiantuntija, mutta julistihan maailman terveysjärjestö peliriippuvuuden mielenterveyshäiriöksi eli todennäköisesti Suomessakin lääkärit tulevat tätä osviittaa seuraamaan. Tosin, sensaatiohakuiset mediat lypsävät tästä lehmästä otsikoita ja juttuja lähes loputtomiin ja liian herkästi vaikka kriteerit kyseisen mielenterveyshäiriön toteamiseksi ovat suhteellisen korkealla: "For gaming disorder to be diagnosed, the behaviour pattern must be of sufficient severity to result in significant impairment in personal, family, social, educational, occupational or other important areas of functioning and would normally have been evident for at least 12 months."

En tiedä mitä väliä sillä on kutsutaanko kyseistä käyttäytymismallia sitten peliriippuvuudeksi tai ongelmapelaamiseksi, koska esim. huumeriippuvuus koskettaa samoja elämänalueita eli toisin sanoen aiheuttaa ongelmia. Tiedän henkilöitä, jotka ovat ottaneet pikavippejä tai suuremman kulutusluoton vain tukeakseen pelaamistaan. Sama kaava toistuu usein huumeriippuvaisillakin mikäli ovat onnistuneet säilyttämään luottotietonsa.

Mainittakoon vielä se, että itse en ole ketään tuominnut peliriippuvaiseksi vaikka tiedän heitä, joille jatkuva pelaaminen on aiheuttanut ongelmia. Uskon jokaisen aikuisen ihmisen omaavan harkintakykä sen verran, että osaavat hankkia apua ilman, että leimautuvat tai itse leimaavat itsenä peliriippuvaisiksi. Lasten ja nuorten kohdalla vastuu lapsen elämän sisällöstä kuuluu pääosin vanhemmille. TV kun on iät ja ajat ollut se luotettavin lapsenvahti niin auttamatta mietin, että kuinkahan moni on "antanut" lapsensa ajautua lootboxeja takovaksi pelaajaksi ja sitten itketään kovaan ääneen miten jokin peli on syypää ties mihin. Muistan myös sen tapauksen, jossa mies pelasi Fallout 4:sta siihen pisteeseen, että menetti työpaikkansa ja sen johdosta vaimonsa. Mies yritti haastaa Bethesdaa oikeuteen omista valinnoistaan surkein lopputuloksin.

Heitin kommentin täysin lennossa, joten pahoittelut mikäli rönsyilen liikaa.

http://www.who.int/features/qa/gaming-disorder/en/

https://www.independent.co.uk/life-style/gadgets-and-tech/gaming/man-suing-bethesda-after-losing-wife-and-job-to-fallout-4-addiction-a6783251.html

EDIT: Näin jälkeenpäin huomasin WHO:n uutisen olevan myös tämän kirjoituksen "Lue myös" osiossa.

Käyttäjän Hepii89 kuva
Hepii89

näimpä, enpä itse ole vuosiin vaivautunut lukemaan ns valtamedian paskajuttuja, pelaajalehti.com on yksi harvoja medioita joita jaksaaja edes viitsii lukea.

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski
Lainaus Am To Us

Sitten vielä sekin, että Suomessa ei ole lehdistön todellakaan haastavaa saada "asiantuntija" kommenttia pelien kamalista vaikutuksista, koska meillä on koko kansan rakastama Jari Sinkkonen, joka tuntuu mielellään jakavan suoranaisia faktoja pelaamisen haitallisista vaikutuksista lapsiin ja nuoriin.

Sinkkosella on kyllä paljon hyviäkin ajatuksia myös pelaamiseen liittyen, mutta välillä mennään kyllä metsään niin, että rytisee. Hyvä tiedostaa, että hänkin puhuu oman ikäluokkansa elämänkokemuksesta käsin, eikä siis ole itse kokenut nuoruutta vastaavassa digiylisaturaatiossa. Ns. asiantuntijakaan ei ole kaikkitietävä Jumalasta seuraava, vaan aina sitä neuvojen soveltuvuutta pitää arvioida kriittisesti.

Tuli mieleen mm. seuraavanlainen kohta:

"Sinkkonen kertoo tapauksesta, jossa äiti salli pojalleen vain yhden tunnin pelaamista viikossa. Tästä oli seurauksena se, että kaikki muu arki kietoutui tämän yhden pelitunnin ympärille.

Lapsi puhui jatkuvasti siitä, mitä aikoo pelata tunnin aikana."

Okei okei, vaikuttaa, että Sinkkosen ajatukset matkaa nyt ihan oikeaan suuntaan...

"– Sellainen on tietysti aivan mahdotonta. Tällaiselle pojalle antaisin suoraan yhden kuukauden pelikiellon, Sinkkonen sanoo."

... WAAAAAAAAIT A MINUTE?!?!

Tässä suorastaan paistaa Sinkkosen totaalinen tietämättömyys pelien luonteesta: Mikä peli se sellainen on, jota voi pelata vain tiukasti yhden tunnin ja jättää sikseen viikoksi? Joku Tetris? Ihan naurettava sääntö, jolla vain taataan, että lapselle jää pelimaailmaan keskeneräisiä asioita, jotka sitten vaivaavat takuuvarmasti koko sen tulevan viikon. Äiti tai Sinkkonen voivat itse kokeilla jättää töissä jonkun asian kesken viikoksi ja katsoa, kuinka stressikäyrät huutaa hoosiannaa.

Sääntö voisi olla teoriassa ihan ok, jos Sinkkosella tai kyseisellä äidillä olisi oikeasti asiantuntemusta valita lapselle pelejä niin, että ne olisivat sopivasti pelattavissa tunnin pätkissä niin, että pelisessio saisi sopivan päätöksen. Nyt kumpikaan ei tällaista asiantuntemusta valitettavasti osoita. Nyt he vain erittäin tehokkaasti tekevät pelaamisesta lapselle pyhän lehmän; kielletyn asian, jonka ympärillä elämä alkaa pyöriä.

Ne joilla on omakohtaisia kokemuksia vastaavasta äärimmäisestä kurista tietävät, että vahinko otetaan sitten omilleen päästessä moninkertaisesti takaisin. Eli juuri silloin, kun olisi aika itsenäistyä ja ottaa ohjat omasta elämästä. Ei näin Sinkkonen, ei näin.

Käyttäjän Am To Us kuva
Am To Us

@Haerski

Kieltämättä annoin aika mustavalkoisen ja jyrkän kuvan kyseisestä herrasta. Toi kuvailemasi esimerkki on tosi hyvä malli siitä, mikä Sinkkosessa mättää. Mielestäni Sinkkonen tietää monestakin kasvatuksellisesta seikasta todella paljon ja omaa hyviä ajatuksia, mutta jostain syystä, ehkäpä tuosta iästään johtuen, pelikasvatus menee miehellä melko korkealta ja kovaa ohi. Ja jotenkin ne vähän fiksummatkin sutkautukset peleihin liittyen ei vaan jää mieleen kun sitten noita vähemmän fiksuja asioita huudetaan mediassa niin kovaan ääneen.

Käyttäjän Augustus kuva
Augustus

Tunti viikossa? Vittu mikä natsi. Jos nyt ei halua että mukelon päivät kuluu pelatessa, niin tunti päivässä olisi ihan kohtuullinen.

Käyttäjän mecha_no_maniac kuva
mecha_no_maniac
Lainaus Augustus

Tunti viikossa? Vittu mikä natsi. Jos nyt ei halua että mukelon päivät kuluu pelatessa, niin tunti päivässä olisi ihan kohtuullinen.

Ite ajattelin ihan samoin. Vuorokaudessa on 24 tuntia; jo on ihme, jos niitä perus arki-askareita, koulunkäyntiä, läksyjä ja nukkumista ei muka saa tukittua siihen loppuun 23 tuntiin... Paitsi jos se Paavo-Petteri tai Siiri-Soilikki kuuluukin niihin ERITYISIIN lapsiin (TM), joiden vanhemmat ovat tukkineet jälkikasvunsa mm. pianotunneille, judoon, jalkapalloon, partioon, taideleirille, kokkikerhoon, kissanristiäisiin ja mandariinikiinan kielikurssille.

Itselläni oli lapsuudessa muutama harrastus, joiden ohella ehdin hyvin hoitaa myös koulutyöt, nukkua sekä tietenkin pelata videopelejä. Eräässä kaveriperheessä puolestaan perheen kaikilla lapsilla oli aivan tuhottomasti eri harrastuksia. Niistä hiihto oli ykkönen, ja sitä varten treenattiin useita kertoja viikossa, vuoden ympäri (sulina aikoina he käyttivät mm. rullaluistimia). Tästä hyvästä perheen muksut saivat toki paljon palkintoja, mutta...

Kuten arvata saattaa, siinä taloudessa ei paljoa pelattu. Eikä olisi ehdittykään, sillä hiihdon lisäksi muksuilla oli myös musiikkitunteja, 4H-toimintaa ja ties mitä. Yksi lapsista kävi hetken taidekerhossakin, mutta joutui jättämään sen muiden harrastustensa takia. Kun eräs näistä lapsista sitten kertoi minulle joutuvansa välillä tekemään läksynsä keskiyöllä harrastustensa takia, niin ajattelin, että tuossa touhussa ei ollut enää järjen hiventäkään.

En tiedä varmuudella tosta em. perheestä, että olivatko lapset juuri itse halunneet niin paljon harrastuksia vai oliko perheen äiti tietyissä määrin yllyttänyt heitä hamstraamaan niitä kasapäin (ja varsinkin niitä tiettyjä). Itse veikkaisin vähän molempia. Onneksi siinä taloudessa ei (oletettavasti) välitetty hirveenä videopeleistä, sillä siitä ois saatu aikaan sukupolvien välinen sota.

Kehtaisin kuitenkin epäillä, että on olemassa MYÖS niitä perheitä, joissa lapsella on perkeleesti harrastuksia ja joku niistä huvittaisi jättää pysyvästi pois videopelien tieltä. Varsinkin, jos se koko harrastus on muutenkin lähinnä pakkopullaa. Vaan kun tuota harrastuksen lopettamista ehdotetaan vanhemmille ja perustellaan syy, niin vanhemmat vetää keilapallon kokoiset herneet nenään. Sillä eiväthän VIDEOPELIT voi olla kunnon harrastus! Nehän ovat silkkaa ajanhukkaa! Nyt painut visusti sinne sellotunnille ja sieltä suorinta tietä nypläyskerhoon toteuttamaan MINUN visiotani SINUN tulevaisuudestasi!

Valitettavasti vaan tuommoiset Sinkkoset yms. suhtautuvat yleensä hyvin ylimielisesti pelien tarinoihin/tekemisiin, sen perustietämättömyyden ohella. He ITSE voivat toki passiivisesti lukea dekkareita tai katsoa televisiosta draamasarjoja useita tunteja viikossa. Mutta ei puhettakaan, että Paavo-Petteri tai Siiri-Soilikki saisi tehdä samoin peliensä kanssa, vaikka lasten velvollisuudet hoituisivatkin kunnolla ja vapaa-aikaa vietettäisiin myös ulkona kavereiden kanssa.

"En ymmärrä enkä arvosta sinun tapaasi tuhlata aikaa, joten minun tapani ajanhaaskaukseen on siten automaattisesti paljon parempi kuin sinun!"

Sinällään huvittavaa, kun vanhassa fiktiossa näkee niitä hahmoja, jotka "lukevat liikaa eivätkä tee töitä." Nykypäivänä on aika harvassa ne vanhemmat, joita haittaisi jos muksu lukisi vaikka kaksikin tuntia päivässä ihan silkkaa fantasiaa tai muuta fiktiota. Mutta kaksi tuntia pelaamista, ei hyvä jysäys! Ne vanhat, "liikaa" lukevat hahmot ovat jäänne ajalta, jolloin fiktiiviset kirjat olivat paheksuttava aikavaras. Sitten siitä tuli televisio. Ja nyt videopelit. Katsotaanpa sitten, mistä viihteen formaatista seuraavaksi saivarrellaan 20 vuoden päästä.

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski

@Mecha_no_maniac
Moni vanhempi tosiaan tuntuu näkevän itsensä enemmänkin lapsen managerina, jonka pitää periyttää lapselle sosiaalisesti hyväksyttävät harrastukset ja piirit, joiden perustalta tämä sitten ampaisee raketin lailla menestykseen.

Nämä varmaan on myös niitä samoja tyyppejä, jotka aloittavat golfin peluun ihan vaan imagosyistä. Sitähän hyvätuloisen uraohjuksen kuuluu pelata.

Käyttäjän mur72 kuva
mur72
Lainaus Hepii89

näimpä, enpä itse ole vuosiin vaivautunut lukemaan ns valtamedian paskajuttuja, pelaajalehti.com on yksi harvoja medioita joita jaksaaja edes viitsii lukea.

Mitenköhän sä pysyt perillä maailmanmenosta?

Joskus aattelen, että paras ympäristö kasvattaa kakaroita olis joku amissi-tyyppinen lowtech ympäristö. Mua hirvittää, että tabletteja isketään nykyään taaperoidenkin käsiin. Liikunta ja urheilu lapsena on paljon tärkeämpää kuin videopelit.