Oikea mielipide: Fanitus pilaa elämiä / Blogit / www.pelaajalehti.com

Oikea mielipide: Fanitus pilaa elämiä

18.08.2018 // Kirjoittanut: Johanna Puustinen
13
Oikea mielipide: Fanitus pilaa elämiä

Twitch-taivaan kirkkaimpiin tähtiin kuuluva Tyler ”Ninja” Blevins paljasti menneellä viikolla mielenkiintoisen periaatteen, joka vaikuttaa miehen sisällöntuotantoon tuntuvalla tavalla. Fortnite-striimeistään tuttu Blevins ei nimittäin pelaa naispuolisten kollegoidensa kanssa laisinkaan.

#Metoo-kannanotosta tai silkasta sovinismista tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse, vaan käytännön kerrotaan kumpuavan Blevinsin halusta suojella avioliittoaan julkiselta riepottelulta. Ystävällinen kanssakäyminen eri sukupuolia edustavien pelaajien välillä tahdotaan helposti ymmärtää väärin, eikä mies omien sanojensa mukaan kaipaa moista nettihuhumyllyä elämäänsä.

Vaikka järjestely itsessään on monin tavoin ongelmallinen ja ilmeisen kovaa närää herättävä, arvostan Blevinsin rehellisyyttä. Kymmenen miljoonan seuraajan fanijoukko ei juuri jätä tilaa yksityisyydelle, ja voin ymmärtää halun suojella sen viimeisiä rippeitä rajuinkin metodein. Kunnioitusta on helppo vaatia mutta miehen kengissä miltei mahdoton saada, joten tämän on turvattava arkensa muin keinoin.

Blevinsin tilanne on ääripään esimerkki siitä, mitä internetjulkisuus tahtoo helposti teettää. Yksityisyyden menetys ei silti suinkaan ole pelkästään julkkisten ongelma, vaan se vaivaa lähes jokaista omalla pärställään ihmisten edessä esiintyvää. Runescapea puoliammattimaisesti pelaava naispuolinen opiskelutoverini joutuu somettamaan salanimellä stalkkereiden pelossa, ja erästä suomalaista tubettajatuttuani on seurattu kaupungilta kotiin asti useampaan otteeseen. Maailmasta eivät kummalliset hiipparit kesken lopu.

En ole itsekään säästynyt outouksilta, vaikka omat saavutukseni julkisuuden saralla ovat hyvin mitättömiä. Muutaman kerran vuodessa joku minut Pelaaja-piireistä tunteva mieshenkilö lähestyy yltiötuttavallisesti yksityisviestein ja pettyy aggressiivisen pahasti, kun puskista tulevasta yhteydenotosta ei synnykään elämän mittaista sydänystävyyttä. Vinkki kaikille teille uusia ihmiskontakteja etsiville: jos joka toinen viestinne sisältää lauseen ”Voisitko nyt jo vastaa??”, ei juttukumppaninne todennäköisesti ole kovin halukas keskustelemaan.

Ymmärrän näidenkin ihmisten lähtökohtia tietyllä tavalla. Jos jonkun tekemisiä seuraa vuosia Twitchistä, YouTubesta tai vaikka lehden sivuilta, voi tietynlaista läheisyyttä kokea, vaikka ei olisi koskaan tavannut kasvotusten. Blevinsiä piinaavat juorukellot ovat kuitenkin eri maata. He edustavat leiriä, jossa julkisuuden henkilöiden yksityiselämän uskotaan olevan yleistä omaisuutta ja julkkisten itsensä täysin immuuneja muun maailman puheille.

Näinhän asia ei ole, kuten Blevinsin radikaalista kannasta voi päätellä, ja on surullista, että mies on joutunut päätymään moiseen. Suuri osa paljastusta seuranneesta kritiikistä on kohdistunut nimenomaan Blevinsiin itseensä, vaikka tämä on pitkälti olosuhteiden uhri, enkä usko keskustelun muuttavan tilannetta suuntaan tai toiseen rehellisestä avauksesta huolimatta. No, ehkä edes oma Facebook-postilaatikkoni saa olla hetken rauhassa tämän tekstin ansiosta.

Johanna Puustinen

Kommentit

Käyttäjän Rindfleischetikettierungsüberwachungsaufgabenübertragung kuva
Rindfleischetik...

Julkisuus on kuitenkin ennen kaikkea henkilökohtainen valinta ja jokainen tietää sen vähemmän mukavat seuraukset. Mikä siinä sitten ihmisiä kiehtoo, en tiedä. Ehkä se on huomion keskipisteenä paistattelu ja muita paremmaksi ihmiseksi itsensä tunteminen, mistä julkkikset saavat jonkinlaista tyydytystä.

Käyttäjän Topsu1 kuva
Topsu1
Lainaus Rindfleischetikettierungsüberwachungsaufgabenübertragung

Julkisuus on kuitenkin ennen kaikkea henkilökohtainen valinta ja jokainen tietää sen vähemmän mukavat seuraukset. Mikä siinä sitten ihmisiä kiehtoo, en tiedä. Ehkä se on huomion keskipisteenä paistattelu ja muita paremmaksi ihmiseksi itsensä tunteminen, mistä julkkikset saavat jonkinlaista tyydytystä.

Jotkut työt ovat hyvinkin julkisia esim muusikko työ joka kärsii näistä häiriöistä jotka eivät vaan osaa olla rauhassa fanitamassa siitä hevi bändi, kun ovat pakkomielteisiä ihmisiä jotka eivät anna tehdä rauhassa musiikkia ynnä muita asioita toiselle ihmiselle. Julkisuus on sivu asia niissä töissä jotka ovat julkisia.

Käyttäjän kribmeister kuva
kribmeister

Mun mielestä kotakut jne on vähän liian raflaavien click bait otsikkojen säestämänä tehny tästäki jutun jossa ninja näyttää ihan kusipäältä jos oot tyyppi joka lukee otsikot ja pahottaa sitte mielensä. Mun mielestä ylipäätänsä hassua että jopa pelaajat itse ei aivan tunnu tajuavan että jotku twitchaajat ja tubettajat kellä kymmenien miljoonien seuraajamäärät ei ehkä enää ihan pelaa samoilla pelisäännöillä mitä naapurin lasse.

Mutta tollanen myrkyllinen fanitus, jossa tyypit tekee sisältöä just SULLE ja koet että tunnet X tyypin henkilökohtasella tasolla tuntuu olevan ehkä jopa hieman yleisempää pelaajapiireissä entä jossain leffa/musiikki/showbusiness hommissa ja oikeasti aika perseestä että voin sanoa että ymmärrän täysin Blevinssin ratkasua olla pelaamatta tyttöjen kanssa. Koko battlefield 5 farssi ja jostain pelihahmon tissien koosta kohkaaminen osoittaa että keskimäärästã enemmän sisältää creepy weirdo idiootteja videopeliyhteisö.

Käyttäjän Petteri Uusitalo kuva
Petteri Uusitalo

Julkisuus on mielenkiintoinen konsepti nykyään. Ennen vanhaan julkkikset olivat isompia, heitä oli vähemmän ja he olivat kauempana. Nyt sosiaalisen median aikana raja-aidat ovat paljon hämärämpiä.

Itse esimerkiksi tulee kuunneltua teknologia-aiheisia podcasteja aika paljon, ja ajankohtaisista aiheista juttelemisen ohessa niissä puhutaan aina myös kunkin castaajan kotiremonteista, auto-ongelmista, koiranhankinnoista, lasten kouluunmenosta, loma-asuntojutuista ja kaikesta vastaavasta mikä jollain tavalla tulee puheeksi aiheisiin liittyen. Ja kun podcastia seuraa vuosien ajan, päätyy sen lisäksi että seuraa näitä henkilökohtaisia asioita oppimaan samalla kaikenlaisia sisäpiirivitsejä ja muita vastaavia juttuja.

Se synnyttää hyvin hämmentävän yksipuolisen suhteen, jossa toisaalta suhde tuntuu hyvin henkilökohtaiselta, mutta toisaalta kuitenkin on vain yksi 50 000 nimettömästä kuuntelijasta. Toisinaan se tuntuu vähän kummalliselta – kuuluisiko minun tietää näin paljon näiden tyyppien yksityisasioista?

Mutta senkin alla on sitten lukemattomia erilaisia julkisuuden tasoja. Yhdellä on 400 seuraajaa Twitterissä, toisella 4000. Postatun sisällön – uutislinkkien ja mielipiteiden – laadussa ei välttämättä ole mitään eroa, mutta toinen on selvästi enemmän ”julkkis” kuin toinen.

Käyttäjän zappah kuva
zappah

Haluan lähinnä jakaa kokemuksesta tuosta yksipuolisesta tuntemisesta, mikä on hyvin outo juttu todellakin:

Itse tuli roikuttua irc-galleriassa parissakin yhteisössä, joiden jutut kiinnostivat ja huvittivat mutta ei tullut osallistuttua niihin muuten mitenkään. Tämän kautta tuli itsellekin ensimmäistä kertaa tutuksi tuo, että tavallaan tuntee ihmisiä, jotka eivät tiedä sinusta yhtään mitään.

Oli outo fiilis kun yksi näistä tyypeistä tuli festareilla vastaan, oli kuin olisi julkkis kävellyt ohi vaikka tyyppi oli vain joku irc-gallerian yhteisössä keskusteleva satunnainen ihminen. Ehkä tuossa ekstrana oli se, että en ikinä olisi uskonut näitä ihmisiä näkeväni.

Samalla tapaa Pelaajan porukka on julkkiksia, joista tietää paljonkin asioita ihan lehteä lukemalla sekä Pelaajacastia kuuntelemalla. Siihen jos lisää vielä instagramit sun muut päälle niin ei ole kaukana stalkkaamisesta :D Toisaalta itsehän ihmiset voivat päättää mitä noihin medioihin laittavat ja some ylipäänsä on kuin ihmisen itsensä hyväksymä stalkkaus: "tämän saat minusta tietää".

Loukkaantujia taas on ollut aina. Heti on julkkiksella pissi päässä jos ei joka hetki jaksa kuunnella jotain kännisen selityksiä. Itse ainakin tulee jätettyä julkut (siinä missä muutkin) rauhaan jos ei itsellä ole mitään järkevää asiaa. En muista että koskaan olisi ollut, mutta kerran tuli kyllä Sipe Santapukki ehdottamaan kuvien ottamista, johon ei kehdattu kieltäytyä :D Siinä vain katseltiin lähinnä millaisia keikkabusseja yhtyeillä on niin jätkä yllättää jostain sivusta kyselemällä että halutaanko ottaa kuva :D Kohteliaina suostuttiin yhteiskuviin.

Käyttäjän Haerski kuva
Haerski

Julkisuus on tosiaan mennyt enemmän siihen suuntaan, että nykyään ei enää edes tarvitse olla mitään kummempia lahjoja, vaan riittää, että toimii esim. YouTubessa tai Twitchissä ihmisten kaverin tai tyttöystävän korvikkeena ja jakaa näille elämänsä kuulumisia päivittäin. Tämä luo myös enenevässä määrin tilanteita, että ihmisille syntyy näitä julkkiksia koskevia pakkomielteitä, mikä lievimmissä määrin on sitä, että kommentoidaan videota ja toivotaan, että tubettaja noteeraisi hänet ja pahimmillaan menee stalkkaukseksi, jossa etsitään jo julkkiksen kotiosoitteita ja yritetään ujuttautua lähipiiriin.

En tiedä onko tälle mitään tehtävissä. Ihmisten aivot eivät ole kehittyessään osanneet ottaa huomioon, että meillä joskus olisi internetin kaltainen kanava, jossa yksi ihminen voi olla "suhteessa" jopa miljoonien ihmisten kanssa ympäri maailmaa. Sairastahan tämä on kun tältä kannalta ajattelee.

Käyttäjän Teräskäsine kuva
Teräskäsine

Aiheena olen tätä paljon pohtinut. Kuten Petteri Uusitalo jo mainitsikin, nykyisin julkisuuden henkilöt ovat lähempänä ja he ovat enemmän näitä tavallisia ihmisiä. Ennen vanhaan Hollywood-tähdet olivat jotain ihmisiä ylempiä hahmoja, joita aidosti ihailtiin ja kadehtittiin. Nykyisin julkkis voi olla naapurin Taneli likaisessa flanellipaidassaan, mutta muistaako kukaan ketään "tavallista" julkkista yli 50 vuoden takaa? Internet ja nykymaailma on syönyt paljon tähdeyden hienoutta ja nykyisin on normaalia, että julkkikset puhuvat avoimesti lapsiperhearjestaan, remonteista ja muusta tavallisesta. Mutta samalla minulla aavistuksen häviää mielenkiinto myös näitä ihmisiä kohtaa. Nykyisistä kuuluisista suomalaisista laulajista varmaan Chisu on ainoa, jossa on jotain yliluonnollisen kiehtovaa, eikä häntä näe usein otsikoissa.

Itse haaveilin lapsena ja nuorena kuuluisuudesta, pidin sitä jopa menestyksen itseisarvona. Nykyisin koen, että julkisuus olisi vain taakka, jota en ehkä koskaan haluaisi. Olen kuvataiteilijana siitä iloinen, että saan tehdä omaa juttuani rauhassa ja temmeltää vapaasti ilman pelkoa siitä, että kuka seuraavaksi suuttuu. Olen rehellisesti sanottuna ylpeä sekä helpottunut siitä, että minulla on vain reilut sata Instagram-seuraajaa. :D

Toki julkisuudessa on omat hyvätkin puolensa ja se avaa ovia sekä helpottaa näin tietyllä tavalla unelmien toteuttamista. Mutta samalla olet koko ajan suurennuslasin alla, joka olisi aika ahdistavaa. Ja voin vain kuvitella miten rankkaa on olla naispuolinen julkisuudenhenkilö.

Käyttäjän Hayarigami kuva
Hayarigami
Lainaus

Mikä siinä sitten ihmisiä kiehtoo, en tiedä. Ehkä se on huomion keskipisteenä paistattelu ja muita paremmaksi ihmiseksi itsensä tunteminen, mistä julkkikset saavat jonkinlaista tyydytystä.

Oletko ajatellut, että kyseessä voi olla myös yksinkertaisesti halu opettaa tai sivistää ihmisiä? Monilla on hyvää asiasisältöä, jonka saaminen ihmisten ulottuville onnistuu helpoiten - kuinkas muuten kuin - julkisesti. Tällaisia ihmisiä ei välttämättä kiinnosta itsekkäästi, montako kuulijaa tai seuraajaa heillä on, vaan se, saavatko ihmiset heidän annistaan hyötyä. Täysin erilainen ajattelutapa kuin kommentissasi. Ei itse edellä vaan muut edellä.

Käyttäjän mecha_no_maniac kuva
mecha_no_maniac

Sanottakoon, että tuossa yksipuoleisen kiintymyksen tuntemisessa ei ole mitään pahaa, niin kauan kun fanilla ei nouse kusi hattuun. Läheisyyttä saa toki tuntea (ja miksei myös fantasioida molemminpuoliseksi), mutta oma paikka tulee aina muistaa eikä fantasiaa kuulu missään nimessä sotkea todellisuuteen. Fanin ei kuulu vaatimalla vaatia, uhkailla tai kiristää julkkikseltaan just sitä tietynlaista sisältöä, IRL stalkkauksesta puhumattakaan.

Ainoa poikkeus tuohon vaatimalla vaatimiseen tulee siinä kohtaa, jos julkkis on luvannut tehdä just tietyn tyyppistä sisältöä ja hänelle on jopa MAKSETTU siitä Patreon-tavoitteiden tms. kautta. Ja sitten sisältö jätetään tekemättä koska "Lulz, en jaksa, eikä kiinnosta." eikä rahoja sitten palauteta niitä lähettäneille.

Mitä oon sivusta seurannut, niin ei se huomio oo miesjulkimoillekaan aina niin helppoa. Siis muutenkin ku perus juoruamisen tai paskamyrskyjen suhteen. Luin näet aikoinaan haastattelun suomalaisesta cossaaja-jätkästä, jolla oli vuosittain cosplay-tuomarointikeikkoja ympäri maailmaa. Ja jossain Euroopan maassa -oliko muistaakseni Espanjassa- hänelle oli kehkeytynyt vihamies. Siis ihan tappouhkauksia lähettelevä vihamies. Liekö joku kateellinen luuseri, jota sapetti, kun tällä cossaajalla oli niin paljon mainetta ja menestystä (sekä tietysti niitä ihailevia fanityttöjä). Cossaajalla itelläkään ei tainnu olla ku korkeintaan etäinen mutu tuntuma tän tyypin pärstävärkistä. Mutta joka tapauksessa, noiden uhkausten jäljiltä hän ei enää ko. maahan kehdannut matkustella kuin korkeintaan matalalla profiililla. Että silleen; hitto ku olisin löytänyt sen vanhan haastattelun, niin oisin voinut vielä tarkistaa noi mun muistikuvat siitä ja sitten vaikka linkata koko roskan tähän.

Kehtaisin kuiteskin väittää, että naisjulkimot saavat silti enemmän just tuollaista seksuaalista ahdistelua, ehdottelua yms. aina huorittelusta ja raiskausuhkauksista niihin ei toivottuihin kyrpäkuviin sekä vainoamiseen. Miesjulkimoilla se törky koostuu sit enemmän perus solvaamisesta ja väkivallalla/tappamisella uhittelusta. Tämä ei tarkoita, etteikö miesjulkimoitakin ahdistella seksuaalisesti tai että näille ei myöskin löydy naispuolisia stalkkereita. Tasan tarkkaan löytyy. Mutta se törkypostin yms. koostumus vaihtelee jo pelkän sukupuolen perusteella, sisällön julkaisupaikan sekä kohdeyleisön lisäksi.

Mutta joo, olipa sitten mies tai nainen (taikka vihainen Apache-helikopteri), maailma sekä internetti on täynnä niin monenmoista hiihtäjää, että tubettajaksi ryhtymistä kannattaa harkita tarkkaan ja pitkään. Varsinkin jos on tarkoitus esiintyä omalla pärstävärkillä.

Käyttäjän Teräskäsine kuva
Teräskäsine
Lainaus mecha_no_maniac

tubettajaksi ryhtymistä kannattaa harkita tarkkaan ja pitkään. Varsinkin jos on tarkoitus esiintyä omalla pärstävärkillä.

Komppaan. Olen pohtinut Tubettamista jo muutaman vuoden ja minulla olisi kanavaa ajatellen muutama kiva idea. Mutta ujous olla esillä ja pelko ikävästä huomiosta ovat saaneet pohtimaan asian mielekkyyttä, jos kanavasta tulisi suosittu. Todennäköisesti en esiintyisi pärställäni videoillani.

Nostoja